Etusivu
Tarinat
Vaikuttaminen
Hätämajoitus
Allekirjoita adressi
Yhdistys
Ehdotamme
 
Tutkimustietoa
Hyvä tietää
Myytit
Oireita ja sairauksia
Trauma
 
Lehdistötiedotteet
In English
Linkkejä
Facebook            
 
 


Vakavasti herkistyneistä osa on rakentanut oman talon, osa on muuttokierteessä, osa nukkuu oireita vältelläkseen parvekkeilla tai muuten epäinhimillisissä oloissa, jotkut ovat muuttaneet ulkomaille lämpimämpään. Miksi?

Kansanterveyslaitoksen mukaan kolme neljästä suomalaisesta pientalosta ja melkein kaksi kolmasosaa kerrostalo-asunnoista on rakennusteknisissä tarkastuksissa osoittautunut vaurioituneiksi1 . TTL:n Kari Reijula on todennut, että yli puolesta rakennuskannastamme löytyy huomattavia kosteusvaurioita2. Tämä arvio on vuodelta 1996, jonka jälkeen on vielä rakennettu entistä tiukemmilla aikatauluilla. Ei ole vaikea laskea, että jos puolessa rakennuksista vauriot jo tuolloin olivat huomattavia, pienemmät vauriot ovat hyvin yleisiä. Sama on tullut ilmi monissa eri tutkimuksissa ja eri tahoilta; kosteusvauriot ovat Suomessa ennemmin sääntö kuin poikkeus. Tämän vahvistaa se, minkä pahasti herkistyneet tietävät: sopivaa asuntoa voi olla mahdotonta tai hyvin hankalaa löytää.

Uusien talojen kehnosta laadusta on ollut viime aikoina paljon puhetta (ks. myytti 3). On ymmärrettävää, etteivät nämä talot sovi jo valmiiksi kosteusvaurioista sairastuneille ihmisille. Mikä sitten sairastuttaa vanhemmissa rakennuksissa? Asunnot saavat huomattavasti suuremman kosteusrasituksen kuin ennen. Muutama sukupolvi sitten omakotitaloissa pesutilat olivat usein erillisessä rakennuksessa, kerrostaloasunnoissa oli ammeet tai käytiin peseytymässä yhteisissä suihkutiloissa. Pesulla yleensäkin käytiin harvemmin. Kun ammeita alettiin poistaa, uskottiin vielä, ettei esim. kivitalo homehdu ja asuntoihin tehtiin suihkutiloja ilman vesieristeitä. 70-luvulla energiakriisi johti ilmanvaihdon vähentämiseen ja rakenteiden tiiviyden parantamiseen3. Vanhoja hengittäviksi suunniteltuja taloja on maalattu hengittämättömillä maaleilla. Asunnoissa on vuosien varrella voinut sattua myös vesivahinkoja. Kosteus leviää materiaalissa pitkiäkin matkoja ja kostuneeseen materiaaliin alkaa syntyä kasvustoja jo muutamassa päivässä4. Ajan kuluessa mikrobikannat muuttuvat vaarallisemmiksi. Kasvustot pysyvät materiaalissa sen kuivuttuakin, ja jotkut mikrobit jopa erittävät haitallisempia aineenvaihduntatuotteita kuivuessaan.

Teollinen rakentaminen alkoi 1950-60 luvuilla. Tällöin käyttöön tulivat mm. mineraalivilla ja puupohjaiset levyt kuten lastulevyt liima-aineineen. Uusien materiaalien ja materiaaliyhdistelmien käyttäytymistä kosteusrasituksessa ei ole tarpeeksi tutkittu3. (ks. myytti 3)

On harvinaista löytää kaikilta em. vaurioilta säästynyt rakennus. Asiaa hankaloittaa se, että tarpeeksi herkistyttyään osa ihmisistä saa oireita pelkistä materiaalipäästöistä. Rakennusten sisäilma-analyyseissä on löydetty tuhansia erilaisia kemiallisia aineita5. Kosteusvaurioaltisteet vaikuttavat ihmisen immuunijärjestelmään: ne voivat mm. laukaista erilaisia allergioita ja voimakkaita yliherkkyyksiä aiemmin terveissä ihmisissä 7. Tällöin sellaiset määrät sisäilman epäpuhtauksia, jotka vähemmän altistuneelle eivät aiheuta havaittavaa haittaa, laukaisevat altistuneessa voimakkaita reaktioita.

Pahasti herkistyneellä oireilu ei lopulta rajoitu pelkästään sisätiloihin. Sairastuneilla erilaisia oireita ylläpitäviä tekijöitä ovat mm: katupöly, hajusteet, vanha ja uusi irtaimisto, kemikaalit, julkiset rakennukset ja liikennevälineet. Oireilu on usein voimakasta ja sosiaalista kanssakäymistä haittaavaa.6 Pahiten sairastuneet saavat oireita myös luonnonhomeista. Ilmassa on aina jonkin verran homeitiöitä ja näin ollen jo tavallinen ulkoilma sairastuttaa ihmisen, joka on allergisoitunut tai herkistynyt homeille kosteusvauriotalossa. Tilanne on huonoin kosteaan sulan maan aikaan eli syksyisin ja keväisin. Osa luonnonhomeille herkistyneistä ei voi ulkoilla ilman kunnollisia hengityssuojaimia kuin pakkasaikaan, osalle riittää syksyisen sienimetsän ja maan pöyhimisen välttely.


Lähteet:

1 Hometalossa riehuvat mikrobijengit. Jukka Ruukki, Tiede-lehti 7/2003
http://www.tiede.fi/artikkeli/444/hometalossa_riehuvat_mikrobijengit (23.3.2011)

2 Kosteus- ja homevauriorakennuksien aiheuttamat terveysriskit ja sairauksien diagnostiikka. Kari Reijula. Duodecim 15/1996. http://www.duodecimlehti.fi

3 Rakennus- ja talotekniikka-alan sekä pintakäsittelyalan koulutuksen kehittämispäivät 3.-4.11.2010. Helsinki, Messukeskus Kosteus- ja homevauriot 3.11.2010 Yliopettaja Hannu Hakkarainen Metropolia Ammattikorkeakoulu/Tekniikka ja liikenne/Rakennustekniikka

4 Työterveyslaitos varoittaa rakentajia: Homeet yhtä suuri vaara kuin asbesti! Rakentaja-lehti 24/1/2007 http://www.rakennusliitto.fi/rakentaja-lehti/rakentaja_nro_2_24_1_2007/ (23.3.2011)

5 Terveen rakennuksen evoluutio. Anne Aikivuori, Tutkimusraportti, Valtion Teknillinen Tutkimuskeskus, Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka, Espoo 2001VTT 2001
http://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/2001/terveen_rakennuksen_evoluutio.pdf (22.5.2011)

6 Asumisterveysliiton asiakkaiden sisäilmahaitat ja koettu terveys. Tuula Putus, LT, erikoislääkäri.

7 Sensitivity-related illness: the escalating pandemic of allergy, food intolerance and chemical sensitivity. Genuis SJ. Sci Total Environ 2010 Nov 15;408(24):6047-61
 
Sivun alkuun       Edellinen sivu