Lisätietoa solmukohdista

Tältä sivulta voit lukea sisäilmasairaiden tilanteeseen liittyvistä tärkeimmistä solmukohdista tarkemmin.

Täydennämme materiaalia projektin kuluessa.

DSC00812

 

Toimivien tilojen puute

Suomessa ei ole läheskään tarpeeksi sisäilmasairaille soveltuvia asumis-, työ- ja opiskelutiloja.

Tilojen puute on suurin solmu ongelman ratkomisessa.

Sisäilmasairastuminen aiheuttaa usein jatkuvaa järjestelyä sairastuneelle jollain seuraavista elämän osa-alueista:

  • asunnottomuus/sopivan asunnon etsiminen
  • sopivan työpaikan, työtilan ja työjärjestelyn löytäminen
  • sopivan koulunkäyntijärjestelyn tai opiskelupaikan löytäminen
  • asioimisen järjestäminen eri virastoissa, terveydenhuollon yksiköissä, erilaisten palveluiden tarjoajilla sekä joskus myös päivittäisten asioiden hoitamisessa.

Soveltuvien tilojen löytymisen hankaluutta ei tällä hetkellä huomioida esimerkiksi kuntouttavissa ja työllistävissä ratkaisuissa. Ongelmaan ei ole käytännössä toimivia ratkaisumalleja.


Diagnoosin puute

Tautiluokitusjärjestelmästä puuttuu sisäilmasairastuneille soveltuva diagnoosikoodi. Fyysisen, todellisen sairausdiagnoosin puute sisäilmasairastumisesta on vakava solmukohta sairastuneille. Sisäilmasta sairastunut ei useinkaan saa minkäänlaista diagnoosia useita elinjärjestelmiä käsittävälle monialaiselle oireilulleen.

Ilman diagnoosia ei ole mahdollisuutta sairaslomiin, kuntoutukseen, räätälöityyn uudelleen koulutukseen, ylipäänsä sellaisiin ratkaisuihin, jotka vaativat ensin sairauden todentamista.

Sairastunut joutuu diagnoosin puutteen vuoksi helposti kierteeseen, jossa hänen terveytensä on vaarassa. Voi esimerkiksi käydä niin, ettei sairastunut voi työskennellä työnantajan hänelle osoittamissa tiloissa sisäilman laadun vuoksi. Työnantajalla ei ole kuitenkaan velvollisuutta järjestää parempia tiloja, koska terveydellisiä perusteita ei diagnoosin puutteen vuoksi ole. Tällöin monet sairastuneet ovat asiantuntevan lääkärin ohjeistamina laittaneet terveyden sairastuttavien työtilojen edelle irtisanoutumalla työstään. Uuden sisäilmaltaan soveltuvan työpaikan löytäminen on sisäilmasairastuneelle haastavaa. Pahimmassa tapauksessa sairastunut voi pudota taloudellisen tuen ulkopuolelle.

Moni elää tilanteessa: Vakavasti sairas, mutta virallisesti terve.
Tällöin kohdellaan terveenä järjestelmissä, jotka on luotu ihmisille, joilla on aivan erityyppisiä ongelmia ja joille ympäristö ei aseta rajoitteita.

Vaikka sisäilmaan liittyvien sairauksien tautimekanismeja ei tunneta vielä kattavasti, olisi nykyistä kattavampia diagnoosimenetelmiä ja kunnollinen diagnoosikoodi mahdollista ottaa käyttöön myös Suomessa. Suomessa on käytössä tuore oirekoodi R68.81: Jatkuva tai toistuva poikkeuksellinen herkkyys ympäristön tavanomaisille tekijöille.

Ympäristöherkkyydeksi kutsutaan siis tilaa, jossa ihminen saa terveyttä haittaavia oireita tavanomaisista tekijöistä tietyssä työ- tai elinympäristössä. Oireet yhdistetään mm. erilaisiin kemikaaleihin, hajusteisiin, mikrobiologisiin tekijöihin sekä sähkömagneettisiin kenttiin. Kyseinen koodi ei kuvaa sairautta, vaan oireita, eikä täten oikeuta esimerkiksi sosiaalivakuutusetuuksiin. Koodi ei siis tuo kuntouttavaa apua sisäilmasairastuneille. Toistaiseksi on myös määrittelemättä, lasketaanko sisäilman kosteusvauriomikrobit ja kemikaalit näihin ”tavanomaisiin tekijöihin”. Mitkä tekijät muuttuneessa sisäympäristössämme lasketaan tällä hetkellä tavanomaisiksi tekijöiksi? Millaisina määrinä? Ovatko esimerkiksi muovinpehmentimet, palonestoaineet tai liimojen kemikaalit tavanomaisia tekijöitä, ja missä määrin kosteusvauriomikrobit ja niiden tuottamat toksiinit kuuluvat tämän määrittelyn mukaan tavanomaiseen sisäilmaan?

Sisäilmasairastuneet eivät saa apua rajoitteisiinsa maamme tukijärjestelmistä, jotka on luotu aivan erityyppisistä ongelmista kärsiville ihmisille.
Kuntoutuksen ja avun saaminen tulisi taata diagnoosinumeron puuttumisesta huolimatta.

Kokonaisvastuun puute

Sisäilmasta sairastunut on Suomessa sattumanvaraisen avun varassa.

  • Tunnistaako työterveyslääkäri oireilun ja sisäilma-altisteiden yhteyden ja puuttuuko hän tilanteeseen asianmukaisella voimakkuudella?
  • Ymmärtääkö työvoimatoimiston virkailija, ettei sisäilmaongelmaiseen yritykseen voi mennä töihin?
  • Myöntääkö vakuutusyhtiö työkokeilun, vaikka lääkärin kirjoittamaa B-todistusta ei ole?
  • Kirjoittaako lääkäri suosituksen tilan vaihtoa varten?
  • Reagoiko esimies tai työsuojeluvaltuutettu ratkaisuhakuisesti ilmoitukseen terveysongelmista?
  • Korvaako Kela sairaspäivärahat ”pitkittyneen flunssan” diagnoosilla, ja mistä saada rahaa siihen asti, että sairaspäivärahapäätös tulee? Millä tulee toimeen, jos päätös on kielteinen?
  • Kuka auttaa löytämään soveltuvan tilan asumista ja/tai työntekoa varten?

Nämä edellä esitetyt kysymykset ovat esimerkkejä solmukohdista, joihin maamme järjestelmät eivät taivu ja joiden kanssa sisäilmasairastuneet joutuvat luovimaan. Avunhakukierteet, joissa sisäilmasairasta ohjataan kymmeniä kertoja eteenpäin ja edes takaisin viralliselta taholta toiselle vuosien ajan, ovat sisäilmasta sairastuneilla yleisiä. Kukaan ei ota tilanteesta päävastuuta, eikä kukaan katso sairastuneen tilannetta kokonaisvaltaisesti.

Sisäilmasairastuneen tilanne ei kuulu kokonaisuutena minkään viranomaisen vastuualueelle.
SONY DSC

Tiedon puute

Asiallista perustietoa sisäilmaongelmista ja niiden aiheuttamista sairauksista on edelleen puutteellisesti saatavilla. Sisäilmasairauksista on myös liikkeellä paljon ristiriitaista tietoa, ja onkin ymmärrettävää, että myös tahot joita sisäilmasta sairastuneet kohtaavat, ovat ongelman edessä neuvottomia.

Apua hakiessa esimerkiksi sosiaalivirastossa, työvoimatoimistossa ja lääkärillä ei asianmukaisia ratkaisuja löydy, jos auttajalla ei ole perustietoa sisäilmasairauksista ja niihin liittyvistä erityispiirteistä.

Työtön sisäilmasairas voidaan esimerkiksi ohjata työpaikkakokeiluihin kuten tervekin työnhakija, ja kun hän ei kykene olemaan näillä työpaikoilla, seuraa sairauden paheneminen ja karenssi työttömyysturvan osalta työstä ”kieltäytyessä”. Tämä voi tehdä tehokkaan työnhaun mahdottomaksi.

Työpaikoilla sisäilmatutkimukset saattavat estyä vanhanaikaisten uskomusten seurauksena. Jos terveystarkastaja tai työsuojelupäällikkö ajattelevat, että sisäilmaongelman tulee aina haista, näkyä tai olla todennettavissa kosteusmittarilla tai mikrobiviljelyissä, on aika vähän tehtävissä.

Tiedon puute johtaa myös siihen, että ongelmatilanteissa ei osata riittävän ajoissa tunnistaa ongelmia ja tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka estäisivät altistuksen jatkumisen ja uusien sairastumisten tapahtumisen.


Kuntoutuksen mahdottomuus

Ilman asianmukaista diagnoosia on hankala päästä kuntoutukseen. Sisäilmasairaan tilanne voi lukkiutua, kun omaa työtä tai ammattia ei voi tehdä, mutta uusiakaan mahdollisuuksia ei avaudu.

Normaalit kuntoutuspolut ja kuntouttavat kurssit eivät yleensä myöskään sovellu sisäilmasairaille tilojen vuoksi. Sisäilmasairaalle soveltuvia kuntoutuskäytänteitä ei vielä ole.

Uudelleenkoulutus ja -työllistymisprosessi ovat tällä hetkellä joustamattomia. Sairastunut joutuu testaamaan kehollaan ja terveytensä uhalla uudet työpisteet. Järjestelmä ei mahdollista sisäilmasairastuneelle sisäilman vuoksi epäonnistuneita kokeiluja, jolloin sairastunut tippuu helposti työtä etsiessään tukien ulkopuolelle. Sisäilmasairastuneen ongelmakenttä vaatii moniammatillista yhteistyötä, joka tällä hetkellä ei toteudu. Suomessa ei ole työpaikkarajoitteisuuteen soveltuvaa kuntoutusmallia.

Sisäilmasta sairastunut tarvitsee monialaista, uuden tyyppistä kuntoutusta, jonka fokus on työpaikkarajoitteisuuden huomioimisessa.

Terveyshaitan osoittamisen hankaluus

Kuten sairastuneilta, myös rakennuksilta puuttuu usein ”diagnoosi”.

Mittareita, mittausmenetelmiä, raja-arvoja ja asiantuntijuutta ei ole vielä tarjolla niin kattavasti, että ongelmat saataisiin aina todistettua.

Tilannetta haittaa myös tiedotuksen ja avoimuuden puute silloin, kun sisäilmaongelmat kyetään todistamaan. Tutkimustulosten salaaminen on valitettavan yleistä.

Kun ei pysty todistamaan omaa sairauttaan tai sairaan rakennuksen ongelmia paperilla, jää sairastunut usein tyhjän päälle.

Ei ole myöskään harvinaista, että samoissa rakennuksissa sairastuu vakavasti kymmeniä henkilöitä, mutta rakennuksen terveyshaitta jää todentamatta.

SONY DSC


Arjen kemikalisoituminen

Arjen kemikalisoituminen on ollut meillä viime vuosikymmeninä räjähdysmäistä.

Sisäilmasairailla voi tästä syystä olla hankaluuksia esimerkiksi vaatteiden, välttämättömien sisustustavaroiden ja työvälineiden hankinnassa, muiden ihmisten tapaamisessa sekä erilaisten palveluiden käytössä.

Tämä voi johtua esimerkiksi rakennusten, vaatteiden, huonekalujen ja elektroniikan sisältämistä haitallisista kemikaaleista.

Kemikaalilainsäädäntö ei toistaiseksi kattavasti estä haitallisten kemikaalien käyttöä. Arkisissa tuotteissa on sallittua käyttää huomattaviakin määriä esimerkiksi erilaisia hormonitoimintaan vaikuttavia kemikaaleja, neurotoksisia, karsinogeenisiä ja herkistäviä kemikaaleja sekä useita biosideja.

Hajustetut pyykinpesuaineet ovat merkittävä yksittäinen ongelmatekijä, joka rajoittaa sairastuneiden toiminta-aluetta huomattavasti.


Ei vakuutus- ja eläketurvaa

Vakuutus- ja eläketurvan sekä kuntouttavien tukitoimien puute sisäilmasairastuneiden kohdalla saattaa ajaa sairastuneen täysin lukkiutuneeseen tilanteeseen sekä muusta yhteiskunnasta syrjäytymiseen mm. seuraavista syistä johtuen:

  • Sisäilmasairauksiin liittyviä eläkkeitä, ammattitauteja ja työperäisiä sairauksia ei pääasiallisesti tällä hetkellä korvata.
  • Kuntouttavia toimia korvataan satunnaisesti, kun diagnoosiksi saadaan jokin muu kuin itse sisäilmasairastuminen.

Se vähemmistö sisäilmasta sairastuneita, joka on saanut sisäilmaongelmien seurauksena sairauden, jolle on käytössä sairausdiagnoosinumero, kuten astma, ovat hieman muita sisäilmasairastuneita paremmassa asemassa kuntoutusmahdollisuuksien suhteen.


Asenteet ja ennakkoluulot

Sisäilmasairaista huomattava osa kertoo kaikkein raskainta olevan, että jo romuttuneeseen elämäntilanteeseen saa konkreettisen avun sijaan epäuskoisia kommentteja, leimaamista ja syrjintää.

Ennakkoluulot voivat estää toimivien ratkaisujen löytymisen ja lukita tilanteen edistymisen. Pitkäaikaisen syrjinnän ja leimaamisen kohteeksi joutuminen on jo trauma itsessään ja vaikeuttaa työkykyiseksi kuntoutumista.

SONY DSC


Ei sosiaaliturvaa

Koska sisäilmasairas on usein virallisesti terve, eikä tilojen sisäilmaongelmia saada todennettua, ei sisäilmasairas tule kohdatuksi sosiaaliturvan piirissä. Sosiaaliturva ei myöskään tunnista sisäilmasta sairastuneiden erityistarpeita.

Esimerkiksi omistusasunto voi olla käyttökelvoton, mutta estää sosiaaliturvan saamisen, sillä se katsotaan omaisuudeksi. Perhe voi pudota tyhjän päälle.

Myös asuntokierteessä oleva putoaa usein avun ulkopuolelle: kriittisessä tilanteessa rahaa menee useiden asuntojen takuuvuokriin, turhiin asuntokokeiluihin, hätäyöpymisiin hotelleissa ja kalustetuissa vuokra-asunnoissa sekä leirintäaluemaksuihin. Näihin ei saa asumistukea, eikä todellisiin asumiskuluihin apua, vaikka tässä tilanteessa kulut voivat olla valtavat. Monilla tilanne jatkuu vuosia. Sisäilmasta sairastuneille suunnattuja ”turvakoteja” ei ole.

Jos Kela ei myönnä sisäilman aiheuttamaa oirekuvaa sairaudeksi, jäävät sairaspäivärahat saamatta. Sairaspäivärahaa hakiessa ei voi samanaikaisesti olla työtön työnhakija. Prosessissa moni jää nollatuloille juuri silloin, kun rahaa tarvittaisiin uuden elämän aloittamisen vaatimiin kuluihin.

Sisäilmasta sairastunut ei voi myöskään päästä sairaseläkkeelle tai saada tarvittavaa päivittäistä apua ja tukea, vaikka olisi pysyvästi invalidisoitunut, kun virallista sairautta tai todistetta invaliditeetista ei ole.

Käyttökelvoton omistusasunto saattaa estää sosiaaliturvan saamisen. Moni joutuu hävittämään hometalon jälkeen koko irtaimistonsa. Tilannetta ei huomioida sosiaaliturvassa. Jos samalla on mennyt terveys ja työ, asiaa tuntevan lääkärin etsimiskulut ovat suuret, ja päälle tulee karenssi uuden työpaikan sopimattomuuden vuoksi, on ahdinko syvä. Mistä alkaa sitä purkaa, kun auttavia tahoja ei käytännössä ole?


Julkaisemme projektin aikana tarkempaa ja eritellympää lisätietoa solmukohdista ja niiden avaamiseen soveltuvista ratkaisuista. Tarkennamme myös eritellymmin esimerkiksi opintojen toteuttamiseen liittyviä solmukohtia.

Toistaiseksi voit lukea aihepiiriin liittyvää lisätietoa seuraavista osioista:

  • Ratkaisuja
  • Sisäilmasairaan polku
  • Työelämä
  • Työelämä: tapausesimerkkejä
  • Opiskelu
  • Opiskelu: tapausesimerkkejä
  • Materiaalit