Opettaja HALUAA siirtyÄ ulkotöihin rakennusalalle tukijärjestelmien avulla

Työnantaja toivoo kunnollista diagnoosia työllistämisen turvaksi.

Tommihan on meistä kaikista parhaassa kunnossa, hymyilee Tommi Luukkosen tuore työnantaja, rakennusyrittäjä Jarmo Pyykkö.

Tommi on hyvässä kunnossa silloin, kun hän ei ole altistunut sisäilmamyrkyille tai hänelle haitallisille kemikaaleille. Altistuminen taas saattaa kaataa Tommin viikoksi sängyn pohjalle.

SONY DSCUseimmiten altistusten välttäminen onnistuu, mutta ei aina. ”Oirejaksot ovat Tommin mukaan lyhentyneet ja keventyneet, vaikka sivullisesta ne näyttävät hirveiltä”, Pyykkö sanoo.

Luukkonen sairastui aikoinaan homekoulun opettajana invalidisoivasti. Nyt muutaman vuoden toipumisen, työttömyyden ja erilaisten yritysten jälkeen uusi ammatti häämöttää vihdoin mahdollisuutena palata työelämään.

Työkokeilun ja oppisopimuksen avulla uuteen ammattiin

Tommi aloitti ulkotöissä Pyykön aloittelevassa rakennusalan yrityksessä työkokeilun turvin. Miehet rakentavat perinteisiä hirsirakennuksia pohjoisimman Lapin hitaasti kasvaneesta puusta Pyykön pihamaalla sijaitsevalla työmaalla.

Luukkonen tekee työtä oppisopimuksen turvin. Pyykkö saa järjestelyyn palkkatukea koko oppisopimuksen ajan. Pyykkö on työntekijäänsä ja samaansa taloudelliseen tukeen tyytyväinen, mutta toivoo viranomaisilta joustavuutta ja vastaantuloa mahdollisten ongelmatilanteiden varalta.

”Koen, että minua on kohdeltu hyvin. Maksan itse Tommin palkasta 1500 euroa kuukaudessa. Saan sen täysin takaisin ja enemmänkin. Olen panostanut Tommiin”, Pyykkö sanoo. Yrityksen on tarkoitus palkata Luukkonen vakituiseksi työntekijäksi kun koulutusjakso on ohi.

Oppisopimus on avannut Luukkoselle uuden oven. Pahimmasta sairastumisesta on kulunut viitisen vuotta, ensin sairaslomilla, viimeiset vuodet työttömänä ja lopulta työmarkkinatuella.

”Olemme puhuneet Tommin kanssa usein siitä, että tässä firmassa voisi olla hänen tulevaisuutensa. Työtehtävät täytyy suunnitella niin, että Tommi ei joudu altistumaan, ja se on järjestettävissä.”

Työaikapankki joustaa

Luukkosen alttius sairastumiselle askarruttaa kuitenkin työnantajaa. ”Kyllä se mietityttää, koska sitä on tapahtunut ennenkin. Useimmiten altistumiset ovat tapahtuneet vapaapäivien aikana, kun Tommi on tavannut muita ihmisiä.”

SONY DSCTuttavien mukanaan tuomat kemikaalit ja hometaloissa säilytetyt vaatteet sairastuttavat Tommin edelleen herkästi. Hänen elimistönsä kyky sietää terveyshaittoja aiheuttavia aineita on vielä heikko, vaikka se on vahvistumaan päin. Tommin altistumistausta on raju ja hän oireilee sisäilmasairaankin mittapuulla erityisen voimakkaasti.

Pyykkö uskalsi palkata Luukkosen, sillä hän arvosti tämän ammattitaitoa ja työmotivaatiota. ”Olen tuntenut Tommin kauan ja luotan häneen. Harvalla terveelläkään ihmisellä on noin käsittämättömän sinni.”

Pyykkö ja Luukkonen ovat todenneet, että ulkotyö puurakennuksilla soveltuu Luukkoselle hyvin. Luukkosen työ on järjestetty niin, että hänen ei tarvitse altistaa itseään oireita aiheuttaville tiloille, tavaroille tai henkilöille. ”Työpaikalla on sattunut yksi kunnon altistus täällä vierailleesta henkilöstä”, kertoo Tommi.

Työnantaja toteaa, että sisäilmasairaan työllistäminen ei olisi mahdollista, jos työntekijä altistaisi itseään jatkuvasti ja olisi ”koko ajan kipeänä”. Vapaa-ajan altistuksiin miehet ovat keksineet ratkaisun.

”Olemme ratkaisseet tilanteen harjoittamalla tuntijoustoa.”

”Tommi tekee hyvinä päivinä pidempää päivää. Jos hän joutuu altistumisen vuoksi olemaan poissa töistä, hän voi käyttää poissaoloonsa varastoon kertyneitä tunteja.”

Tämä on mahdollista alan työehtosopimuksen puitteissa. Sen sijaan niillä aloilla, joilla työehtosopimus ei sisällä työaikapankkia tai joilla työehtosopimusta ei ole, tuntijoustoa ei voi harjoittaa. Työaikalaki itsessään ei sisällä mahdollisuutta työaikapankkiin.

”Meidän on tarvinnut harjoittaa joustoja vain harvoin, koska Tommille ei ole toistaiseksi tullut juurikaan altistumisia”, Pyykkö sanoo.

Avoimia kysymyksiä

Tommin oppisopimus Pyykön yrityksessä on lupaava esimerkki siitä, miten vakavastikaan herkistyneen ei tarvitse sairastuessaan menettää mahdollisuuttaan työhön ja toimeentuloon.

Mutta mikä ratkaisuksi, kun työntekijän työkykyisyys ja työkyvyn aste on epävarmaa ja työnantaja joutuu pohtimaan sairastumiseen liittyviä riskejä?

Tilanne on uusi, eikä yhteiskunnalla ole vastaavien tilanteiden varalle tukijärjestelmiä tai toimintaohjeita.

Avoimia kysymyksiä ovat esimerkiksi:

Kenen vastuulla altistumiset ovat silloin, kun työpaikalla ja kotona on tehty kaikki mahdolliset järjestelyt altistusten minimoimiseksi?
Kuinka työkykyisyys arvioidaan silloin, jos pienetkin arkiset altisteet voivat aiheuttaa sairastumisjaksoja?
Kenen pitäisi avustaa korvauksissa?
Voisiko yhteiskunta edesauttaa niiden sisäilmasairaiden työllistymistä, jotka saavat oireita erityisen helposti?

Suomessa ei tällä hetkellä useimmiten makseta sisäilmasta sairastuneille sairauspäivärahaa heidän monia eri elinjärjestelmiä kuormittavista oireistaan. Sisäilmasairauksilta puuttuu varsinainen tautidiagnoosikoodi Suomen tautiluokitusjärjestelmästä. Niin kutsutuille ympäristöherkkyyksille on olemassa tuore oirekoodi, mutta tämä ei oikeuta sairauspäivärahaan eikä kuntouttaviin tukitoimiin. Tämän vuoksi koodin tuomat kuntoutus- ja korvausmahdollisuudet jäävät rajallisiksi.

Luukkonenkaan ei saa altistumista seuraaviin sairastumisiin sairauspäivärahaan oikeuttavaa lääkärintodistusta.

”Juuri nyt kaikki sujuu hyvin, mutta tulevaisuudestahan me emme tiedä”, Pyykkö pohtii. ”Jos Tommin tilanne menisi huonompaan suuntaan, niin silloin hän tarvitsisi diagnoosin, jotta hänellä olisi peruste sairauspoissaoloille tai oppisopimuskoulutuksen keskeyttämiselle.”

”Diagnoosin puute johtaa siihen, että sairaspoissaolot jäisivät tällöin työnantajan tai työntekijän maksettaviksi.”

Kela ja Verve avustivat

Ratkaiseva tekijä Tommin työllistymisessä oli sopivan asunnon järjestyminen. Ystävät auttoivat rakentamaan kodittomalle perheenisälle luonnonmukaisen hirsimökin, jossa hän on voinut levätä ja antaa elimistölleen aikaa toipua. Terveen asunnon vuoksi Tommi on nyt palaamassa työkyvyttömästä työpaikkarajoitteiseksi.

hirsiTyöpaikkarajoitteisuuden ratkomisessa Luukkonen sai asiantuntevaa apua alkuun pääsemiseksi. Hän pääsi paikallisen Verven asiakkaaksi, ja paikallinen terveyskeskuslääkäri oli motivoitunut tilanteen ratkaisemiseen. Lääkäri oli useasti yhteydessä Kelaan, josta ei kuitenkaan ollut hyötyä, sillä vastuu tilanteesta kuului Luukkosen vakuutusyhtiölle. Luukkonen otti yhteyttä vakuutusyhtiöönsä, josta apua kuntoutukseen oli haettu jo muutama vuosi sitten. Tavoitteena oli saada maksusitoumus työkyvyn arviointiin ja mahdollisiin työkokeiluihin.

Päätöstä odotellessa kului puoli vuotta. Päätös oli kielteinen. Luukkosen työkyvyn katsottiin olevan normaali. Kielteisen päätöksen jälkeen lääkäri kysyi uudestaan mahdollisuuksia Kelan tukeen. Kela tekikin poikkeuksellisen päätöksen lähteä rahoittamaan kuntoutusta Verven kautta.

”Lääkäri selvitti Kelalle, miksi tukitoimia tarvitaan, vaikka diagnoosia ei ollut”, Pyykkö kertoo.

Tämän ansiosta Luukkonen katsottiin vaikeasti työllistettäväksi ja Kela myönsi 40 päivän työkokeilun, jossa Verve toimi järjestäjänä.

Työkokeilussa käytettiin tilanteeseen soveltuvia järjestelyjä: Esimerkiksi aloitustapaaminen moniammatillisen asiantuntijaryhmän kesken (lääkäri, psykologi, sosiaalityöntekijä ja kuntoutusohjaaja) pidettiin lähitapaamisen sijaan puhelimitse, samoin työkokeilukoulutuksen suoritusmahdollisuus järjestettiin etänä.

Työkokeilu onnistui hyvin. Työnteko sujui suunnitellusti ja työnantaja oli tyytyväinen työtulokseen. Onnistunutta kokeilua päätettiin jatkaa oppisopimuksella saman työnantajan parissa. Tavoitteena on ammattitaidon hankkiminen ja työllistyminen tälle erikoisalalle, jossa Luukkonen saattaa kyetä työskentelemään sairastumisestaan huolimatta.

Oppisopimuksen käytännön järjestelyissä oli ongelmana, että työnantajalle maksettava KELA:n kuntoutusraha määräytyy viimeisten tulojen perusteella. Pitkään työttömänä olleen Luukkosen kohdalla kuntoutusraha oli niin pieni, ettei se riittänyt oppisopimuksen toteuttamiseen. Tämän sijasta käytettiin TE-toimiston myöntämää palkkatukea. Luukkoselle myönnettiin palkkatukea kahden vuoden ajalle.

Oppisopimusta on nyt takana puolisen vuotta ja järjestelyt ovat toimineet hyvin. Työ tapahtuu ulkona. Luukkonen asuu työviikot Pyykön piharakennuksessa ja vapaapäivien ajaksi hän matkustaa omaan kotiinsa.

Koska oppisopimuksen vaatimat lähiopetusjaksot eivät tule kyseeseen, Verve lupasi laatia erityislausunnon oppisopimuskeskukseen, joka mahdollistaisi sairastapauksiin tarkoitetun erityisen määrärahan käyttämisen siihen, että oppisopimusohjaaja käy työpaikalla paikan päällä ohjamassa Tommia.

Kaikki osapuolet ovat toistaiseksi olleet tyytyväisiä järjestelyyn.

Olosuhteet ovat ongelma

Sisäilmasta sairastuneita on Suomessa paljon, ja määrä kasvaa jatkuvasti. Luukkosen tapaus on poikkeuksellinen, sillä valitettavan usein sisäilmasta sairastunut jää ilman asiantuntevaa apua ja tukitoimia. Tämän vuoksi sisäilmasta sairastuminen tuo helposti mukanaan myös työn ja toimeentulon menetyksen.

”Järjestelmä on hidas ja jäykkä, kun mukana on kieltämistä ja tylyä toimintaa”, Pyykkö sanoo. Hän näkee, että työnantajia voitaisiin auttaa ja motivoida monin tavoin työllistämään sisäilmasairaita.

”Sairauden luonne huomioon ottaen kyse ei ole niinkään vajaakuntoisuudesta vaan olosuhteista.”

”Vasta kun elimistössä on tapahtunut pysyviä muutoksia, voidaan alkaa puhumaan vajaakuntoisuudesta. Muussa tapauksessa olisi tärkeää keskittyä sopivien olosuhteiden järjestämiseen, jotta edistettäisiin sisäilmasta sairastuneiden työllistymistä. Olisi tärkeää järjestää erilaisia työtiloja ja tukea kotona työskentelyä.” Pyykkö sanoo.

On myös tärkeää määrittää kunkin sairastuneen todellinen työkyvyn aste. Monilla sairastuneilla tilanne muuttuu, kun sairastumisesta kuluu aikaa, ja elimistö pääsee toipumaan. Aina sataprosenttiseen työkykyyn ei ole mahdollista päästä takaisin, vaikka erityisjärjestelyt olisivat millaisia. Tällöin on tärkeää räätälöidä työnkuva sen mukaan, mikä sairastuneen työkyky on, ja kattaa puuttuva osa erilaisten tukien ja eläkejärjestelyjen avulla. Tehokkaalla ennaltaehkäisyllä vähenetään työkyvyttömiksi päätyvien sisäilmasairaiden määrää.

Sairastuneita työllistäviä yrityksiä voitaisiin huomioida nykyistä paremmin. Neuvonta ja ohjaus ovat diagnoosikoodin lisäksi tärkeitä kehittämistä vaativia osa-alueita.

Lisäksi yritys voisi saada sisäilmasairaita työllistämällä positiivista mainosta. ”Jonkinlainen tunnustusjärjestelmä voisi olla hyödyllinen. Esimerkiksi jokin yhdistys tai yhdistysten lautakunta voisi antaa tunnustusta yrityksille, jotka ottavat sisäilmasta sairastuneet huomioon joko tuotteissaan tai työllistämällä heitä,” Pyykkö pohtii.

 

Työllistämistä auttavia tekijöitä:

Työkyvyn kartoitus henkilön työkyvyn asteen määrittämiseksi. Sisäilmasta sairastuneet ovat heterogeeninen ryhmä, jossa työkyvyn ja altisteille reagoinnin aste vaihtelee suuresti.

Toimet räätälöidään tapauskohtaisesti.

Työkyvyn ollessa alle 100 % selvitetään, millä tavalla puuttuva työkyky korvataan – työllistymistä heikentää jos erotus jää työnantajan maksettavaksi. Tämä voisi ehkäistä myös sisäilmasta sairastuneiden niputtamista yhteen luokkaan.

Kun työ tehdään hyvissä olosuhteissa, monella sisäilmasairaalla on sairauspoissaoloja hyvin vähän, usein selkeästi vähemmän kuin keskimääräisellä työntekijällä. Ne sisäilmasta sairastuneet työntekijät, joilla on kohonnut alttius sairauspoissaoloille, tarvitsevat yhteiskunnan tukitoimia sekä erilaisia työnantajan taholta tulevia joustoja ja soveltavia ratkaisuja työn järjestämiseksi.

Sekä työnantajan että työntekijän mahdollisuus kokeilla työn soveltuvuutta riskittömästi: esim. työkokeilu ja työvalmennus.

Mahdollisuus aloittaa työ tuetusti ja riskittömästi: esim. palkkatuki ja työjärjestelyiden mahdollisesti epäonnistuttua karenssiton työttömyystuille paluu.

Toimintatavat, joiden avulla sisäilmasta sairastunut työntekijä voi välttää altistumistaan: esim. etäpalaverit, kokouspaikkojen siirtäminen terveempiin tiloihin, vähäaltisteiset työpaikat, lähiopetusjaksojen korvaaminen.

Tarvitaan peruste sairauspoissaoloille: diagnoosikoodi sairaudelle.

Tukea ja tietotaitoa olosuhteiden muuntamiseksi sisäilmasairaille soveltuviksi.

Tunnustusta ja apua yrityksille, jotka työllistävät sisäilmasairaita.

Rakentamislainsäädännön ja kemikaalipolitiikan päivittäminen tukemaan terveellistä rakentamista – Suomesta puuttuu terveellinen infrastruktuuri sisäilman suhteen.