Etusivu
Tarinat
    Lue lisää
    Kerro oma tarinasi
Vaikuttaminen
Hätämajoitus
Allekirjoita adressi
Yhdistys
Ehdotamme
 
Tutkimustietoa
Hyvä tietää
Myytit
Oireita ja sairauksia
Trauma
 
Lehdistötiedotteet
In English
Linkkejä
Facebook            
 
 


1      2      3      4      5       6      7       8      9      10      11      12     13      14      15      16      17      18      19      20      21

Ensimmäisen kontaktini kosteus-ja homevaurioon sain kerrostaloasunnossa 1990 Pohjois-Pohjanmaalla. Alkoi muuttokierre.

Seuraava tyrmäys tulikin työpaikan osalta. Siellä oli tuhdit hajut sekä näkyvät homekasvustot viemärihaittoineen. Oireita tuli. Parempien työolojen vuoksi (vakituinen työ) tuli muutto Lapin lääniin 2002.

Peruskorjatusta kerrostalosta oli varattu asunto, hyvä ja siisti asuntosihteerin mukaan. Muuttopäivän iltana tavaroiden keskellä tajusin, että tämä asunto ei ole terve. Apua. Asunnon haku jälleen vireille. Ei löytynyt asuntoa. 6kk:den päästä asuntosihteeri kertoi, että se asunto oli hometalossa. Muutot tuli tutuksi, silloin jo hometta paossa. Ei löytynyt tervettä kotia. Meni terveys, meni työ. Tuli työttömyys.

Terveydenhuollon lääkärit tuli tutuksi, kun ongelmani alkoivat rasittaa sydäntä ja keuhkoja, muista oireista mainitsemattakaan. Sain erittäin korkean verenpaineen seurakseni. Lääkärin antama lausunto terveydentilastani ei naurattanut ollenkaan. Psyykkisistä oireista kärsivä. Niinköhän?

Seuraavat 4-vuotta oli erittäin raskasta aikaa. Sisäilma ongelmat teki olotilan sairaaksi. Sitten myöhemmin tuli hajuste-ja kemikaaliyliherkkyydet, kirjavine oireineen.

Paikkakunnalta ei löytynyt kelvollista asuntoa. Joten tuumasta toimeen, suunnitelmat käyntiin.

Rakennetaan uusi omakotitalo, puutalo, kahden rakentajan voimin käsityönä. Talo valmistui ajallaan, 2006. Uudessa kodissa oli materiaalipäästöjä noin vuoden verran. Vietin aikaa uudessa kodissani useita kuukausia neljän seinän sisällä. Silloin oli aika jolloin en kestänyt enää juuri mitään hajuja, hajusteita tai kemikaaleja. En pystynyt käymään juuri missään, pakolliset käynnit hätäisesti kävin. Olin kuin erakko. Raikkaassa ulkoilmassa liikuin.

Kotini on terve. Sisäilma hyvä, puhdas ja raikas. Olen tervehtynyt. Yllättävää se on, että kestän jopa jotain hajuja ja hajusteita ilman oireita.

Työttömyys toi lisää ongelmia. Sitä on pudonnut kauan sitten yhteiskunnan suojaverkon ulkopuolelle. Ilman toimeentuloa ollut vuosia.

Mistä yliherkkä löytää työpaikan tai opiskelupaikan? Viimeiset 2-vuotta olen aktiivisesti etsinyt työpaikkaa. Turhauttavaa. Enkä todellakaan ole maininnut tätä yliherkkyyttä.

TE-toimisto ei auta työpaikan etsimisessä. Levitellään vain käsiä ja sanotaan, että ei ole mitä tarjota.

Työkokeilupaikassa kesällä -12 sain uudet, ei toivotut oireet. Voimattomuus, joka tulee kävellessä muutaman km matkalla. Kävelyä harrastin (5-8km) per/pvä.

"Erakko"mummo, nainen 49, Meri-Lappi



Aloitin nykyisessä työpaikassani kaksi vuotta sitten. Melkein heti alkoi alkoi kova väsymys ja juoksin työterveydessä. Eepäilivät kilpirauhasta. Verikokeen jälkeen totesivat, että ei ole häikkää, normaalia väsymystä vain: 4 tunnin työpäivän jälkeen sänkyyn makaamaan...

Sitten alkoi päänsäryt ja vatsavaivat. Poskiontelotulehukset, keuhkokuume yms. Edellisvuoden maaliskuussa lomalta palattuani sain kohtauksen, missä en saanut henkeä. Pomoni mielestä asia johtui esim. siitä että siivoojat ovat vaihtaneet pesuainetta tai että sain paniikkikohtauksen, kun kerroin epäilyni että tulisi työpaikalta. Lukuisia vesivahinkoja oli siihen mennessä jo ollut. Siitä alkoi ravaaminen työterveydessä astmatesteissä jne. Päivittäisinä oireina tähän mennessä oli yskä, ihottuma, lämpöily, päänsäryt, väsymys ja vatsaoireet. Siinä vaiheessa luulin, että tulen hulluksi, kuvittelen vain, kun ei kukaan ottanut kuuleviin korviinsa. Meillä oli myös muitakin jotka oireili asiasta ja yksi sairastui astmaan.

Oireisiin "tottui" ja niitä ei huomannut enää muuta kun jos tuli jotain uutta. Esimerkiksi oli ihan normaalia että olen 4 tunnin päivän jälkee rättipoikki, vatsa kuralla, päätä särkee jne. Kunnes kesäloman jälkeen palasin töihin ja taas oli vesivahinko sattunut jonka seurauksena löydettiin oranssia kasvustoa seinästä. Muistan vielä, että olin iloinen että löytyi jotain, että ruvetaan reagoimaan. Noh, niinhän siinä kävi, että koko paikka oli homeessa. Tämän seurauksena keuhkolääkäri antoi minulle vaihtoehdot: siirto toiseen taloon tai uusi työpaikka.

3 viikkoa tämän jälkeen sain uuden työpaikan mikä helpotti minun olotilaa henkisesti, tieto että pääsen pois. Raskasta on ollut sairastaa kun ei uskota ja kuunnella. Uskon, että tämän pahimman sairastelun olisi voinut välttää jos asiaan olisi heti puututtu. Olisi pitänyt itse taistella asian puolesta enemmän..

Ihmetyttää suuresti miksi nämä asiat ovat semmosia mistä vaan hyssytellään. Itse huomasin kuinka pieni ihminen on kun tämmösen asian kanssa painii ja ei saa apua mistään. Ja se, että itse jäät tyhjän päälle. Jos et uutta työpaikkaa saa niin siellä sitten sairastat. Todella kohtuutonta heitä kohtaan jotka oireilevat ja koittavat samalla tienata elantonsa, hoitaa perhesuhteet yms. Ja mitä sitten kun terveys menee kokonaan, jäät puille paljaille itse riippumattomista syistä. Saat sitten kaupan päälle karenssin kun itse irtisanot itsesi ja putoat liiton/kelan rahoille. Eikä se raha enää siinä auta jos terveys on mennyt, mitä sitten enää rahallakaan tekee.

Jonna, nainen 30v, Jyväskylä



Ensimmäisen kerran oireilin hometalossa asuessani - talo meni sittemmin asumiskieltoon runsaan sädesienikasvuston takia. Kului kymmenen vuotta, kunnes oireet palasivat virastotalossa, johon menin töihin. Vuosi töihin menosta, sain ensimmäisen astmakohtauksen, siihen saakka oli ollut nenäverenvuotoa, silmien kirvelyä, lämpöilyä, jatkuvia virtsatietulehduksia. Astmakohtauksen jälkeen minut siirrettiin toiseen kerrokseen. Oireilu jatkui ja sain tietää, että edellinen samassa työhuoneessa työskennellyt oli jäänyt pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle 4kymppisenä saman vaivan takia. Rakennus remontoitiin, mutta väistötila oli yhtä huono ja alkoi tulla muistiongelmia, väsymystä, nivelkipuja, migreeniä, nokkosrokkoa ja edelleen hengitystieoireita ja munuaisaltaan tulehduksia. Remontin jälkeen palasimme tiloihin. Oireilu jatkui ja alkoi mennä pahemmaksi. Lopulta sain kahtena viimeisenä aamuna niin rankat nieluturvotukset ja rakkulaiset nokkosrokko-oireet, että jouduin adrenaliinipiikille ja kortisonille työterveyteen. Pääsin uusiin väistötiloihin ja TTL tutki oireiluani.

Työterveys hävitti kummallisesti tekemäni pef puhallukset, töissä puhalsin sen 370 /(nyt normaali 650!) ja TTL olisi halunnut teettää puhallusseurantaa uudelleen, mutta keuhkolääkäri kielsi enää menemästä rakennukseen noiden nieluturvotusten takia. TTL ei uskaltanut kuitenkaan pyynnöstäni huolimatta tehdä altistustestejä, eikä myöskään huomioinut ilmoittamaani jälkioireilua homeisiin reagoimisesta pricks testissä. Totesivat vaan, että voivat olla itikan puremajälkiä.

Vuosi meni, että pääsin pahimmasta oireilusta. Alkuun pelkkä postin tuominen virastolta sai kämmenet rakkuloille, työkaverit kokouksessa nokkosrokon vaeltamaan kropassa. Yhä elelen antihistamiinin kanssa, adrenaliinikynät laukussa ja reagoin aina satunnaisesti milloin missäkin. Useamman kerran vuodessa tulee tilanteita, että joudun pistämään adrenaliinin ja/tai tippaan päivystykseen, kun sattuu sopiva rakennus kohdalle. Jälkeenpäin särkee joka niveltä, eikä esim. maitopurkin avaaminen onnistu sormivoimin. Reagointiherkkyys ei selvästikään ole enää niin voimakas, muttei myöskään kadonnut mihinkään. Ja reaktio tulee siis ihan missä vaan tilanteessa, ei liity millään tavoin psyykkiseen hyvinvointiin tai kytkeydy yhteen tilaan. Viimeksi Italiassa viinikellarikäynnin jälkeen olin ulkoruokinnassa, muun seurueen ollessa sisätiloissa. Kohtelu on kaiken aikaa työnantajan taholta ollut ala-arvoista ja minusta on tehty mielenvikainen ja outo.

Kmag, nainen 46v



Olen tutkinut työterveyslaitokselta saatuja diagnooseja homeiden, villapölyjen ja asbestialtistukselle herkistyneiden ihmisten käynneistä. Itse sain astman, krooniset sidekalvo- ja poskiontelotulehdukset sekä ihottuman työpaikalla. Ei-allergiselle: "olette allerginen kotona asuvalle kissalle". Työpaikalla sairastuneille sairaanhoitajille: "altistutte teho-osastolla työkavereiden tuomalle koiran, eläinten ja kotipölylle", "teille on kehittynyt vain tapa yskiä", "ei-teillä mitään allergiaa ole, kuvittelette", "ei silmät voi vaurioitua homeesta, sarveiskalvot voivat samentua pikkulapsella muustakin syystä" jne. Osa diagnooseista lähes sanasta sanaan samanlaisia. Ottakaa nauhuri mukaan ja nauhoittakaa kaikki aihetta koskevat keskustelut. Ensimmäinen kommentti johtajalta: millaiset ovat sinun kotiolosi? Nyt menossa homeremontti! Kaikki mailit talteen, vaatikaa tutkimukset kaikista olemistanne tiloista ja valvokaa, että otetaan näytteet katosta, mustuneista materiaaleista ja pitäkää päiväkirjaa huoneen kosteudesta, lämpötilasta, vedosta jne. Kaikki oman oikeusturvanne parantamiseksi. Oman oikeusturvanne parantamista, virheistä oppii, ja kaikki pitää tutkia ja ottaa vaikka itse näytteeksi osa materiaalia. Kuvata kaikki, muutoin jää heikoille jäille.

Nainen 55v, Jyvässeutu



Koulustamme löytynyt kosteusvaurioita ja löydöksenä mm. sädesientä. Rehtori kieltää tutkimustulosten tiedottamisen huoltajille.

Ope, nainen



Sain viran keväällä 2008 helsinkiläiseen kouluun samaan aikaan, kun minulle myönnettiin kolmivuotinen apuraha väitöskirjatutkimukseen. Mietin pitkään, mitä haluan tehdä, mutta virka vei voiton. Nyt neljä vuotta myöhemmin, astmaan sairastuneena, olen ehtinyt palata tähän hetkeen monta kertaa.

Väliin mahtuu sairastelujen loppumaton kierre, lihominen (liikunta on ollut jatkuvan kuumeilun takia lähes mahdotonta), kariutuneita ystävyyssuhteita (aikatauluja ei ole voinut tehdä kahta päivää pidemmälle), stressiä (mitä jos astmani laajenee koskemaan myös kissojani), sosiaalisia rajoitteita (tilat, tupakoitsijoiden olemassaolo eri tiloissa), Käsittämätöntä ymmärtämättömyyttä: "Älä lietso pelkoa!" (Rehtori), Kato vielä se on täällä hengissä!" (Toinen opettaja), "Älä mittaa sitä kuumetta, sä olet vain nuori nainen" (Lääkärin kommentti), "Kyllähän ne kävi täällä kesäkuussa mittailemassa, mutta mitään ei ole löytynyt" (Rehtori 5 kk myöhemmin) jne. jne.

Olen onnekas, sillä sain työpaikan, jossa en oireile. Tiedän siis, että se on mahdollista. Onni on kuitenkin katoavaista: työ on vain yhdeksi lukuvuodeksi (kuten virkavapaanikin). Yhden vuoden ajan voin olla ilman astmalääkkeitä, voin harrastaa, tehdä keskeneräisiä projekteja, tehdä työni hyvin, nähdä ystäviä, tehdä suunnitelmia muutamaa päivää pidemmälle, rentoutua viikonloppuna sairastelun sijaan. Ihanaa!

Koska mikrobivastinetta ei ole löytynyt koulultani, vaikka siellä on virallisesti todettu kosteusvaurio alapohjassa (korjattu muutama vuosi sitten) ja joihinkin luokkiin on tullut vesi sisään katon kautta ja tutkimukset ovat kesken, minulla ei ole oikeutta vaatia viransiirtoa, korvauksia (edes työterveyden lähetteellä tehdyistä tutkimuksista, valituslautakunnan äänestys 4-2) tai sympatiaa. Astmakoodin sain kyllä kela -korttiini.

Valmistelen kirjettä kouluni vanhempainyhdistykselle ja johtoryhmälle, jolle asiasta kertomisen rehtorimme on kieltänyt. Kirjeeseen aion liittää kaikki astmaani liittyvät dokumentit. Miksi kukaan haluaisi siirtää tämän taakan myös lapsille ja nuorille? He eivät voi valita "työpaikkaansa", heidät me uhraamme salaillulla ja asioihin puuttumattomuudella. Kirjeen jälkeen, paluuta virkaani ei ole, mutta todella se mahdollisuus on jo kariutunut, kun sain maistaa terveyttä. Tämän lasten tilanteeseen kohdistuvan syyllisyyden kanssa minun on vaikea elää, astmaan ja sen aiheuttamaan epävakauteen olen jo ehtinyt tottua.

Nuori homekoiratar, nainen 30v, Helsinki



Näin jälkeenpäin muistan, että jo kouluni oli tunnetusti homeongelmainen. Tuohon aikaan oireilin nivelkivuin ja ihottumin.

Uudessa opiskelija-asunnossa tuli tasakatosta vettä sisään satoja litroja ensimmäisenä syksynä. Asuimme talossa viisi vuotta. Tuona aikana sairastuin Crohnin tautiin. Ulostin verta ja kipuilin 8 vuotta lähes tauotta - pisimmät oireettomat jaksot kestivät 2-3 kuukautta ja niitä oli yksi tai kaksi vuodessa. Olin myös väsynyt ja masentunut, ja yliopisto-opinnot keskeytyivät.

Seuraavassa asunnossa oli katossa mustaa hometta, joka "korjattiin" maalaamalla päälle. Tähän aikaan kuukautiskiertoni loppui, ja puolen vuoden kuluttua minulla todettiin aivolisäkekasvain, prolaktinooma. Hormoonitoimintani on ollut pysyvästi sekaisin siitä lähtien.

Seuraava asunto oli sitten vasta se varsinainen home-asunto, tosin emme tienneet sitä moneen vuoteen. Minulle puhkesi ensin migreeni. Kova väsymys vaivasi ajoittain edelleen. Vasta kun taloon tehtiin ikkunaremontti, jonka ansiosta siitä tuli paljon tiiviimpi, alkoi todella rajut oireilut. Tässä vaiheessa olin saanut lapsen (lääkityksen avulla). Luulin olevani uudestaan raskaana kun aloin yhtäkkiä voimaan pahoin ja oksennella. En kuitenkaan ollut, ja syytä ei löytynyt "perussairauksistanikaan".

Sitten sain toisessa talossa pahan äkillisen altistuksen, joka aiheutti hengitysvaikeuksia, sydämen hakkaamista, "huumatun" olon, silmien kirvelyn ja rajun pahoinvoinnin, ja yhtäkkiä ymmärsin että kyse oli todellakin homeesta.

Lapsellakin oli ollut kuukausia kestänyt kova yskä ja verta tuli nenästä todella usein.

Tämän vakavan altistuksen jälkeen kotona olokin muuttui mahdottomaksi, vaikka ikkunat olivat täysin auki. Seuraavana päivänä lähdimme pois kotoa.

Jouduimme luopumaan kaikesta irtaimistosta. Pesin muutamat mukaan otetut vaatteemme kuumassa pari kertaa, ja silti niiden nuuhkiminen sai minut yökkäilemään. Kun lapsi istui sylissäni, saatoin yökkäillä hänen hiuksistaan. Mieheni ajeli tukkansa pois ja lapsen tukkaa leikattiin ja pestiin usein.

Syksyllä samat oireet alkoivat täälläkin, ja homeetonta kotia ei etsimällä löytynyt, joten päätimme rakentaa itse pienen hirsitalon täysin luonnonmukaisin materiaalein. Nyt elämme vain kaikki ikkunat auki ja toivomme, että tarkenemme talvella!

Kaikkein pahinta tässä on jatkuva voimakas uupumus. Toivon että voisin vielä joskus elää normaalia, tervettä elämää. Lastani haluan suojella lisäaltistukselta.

Hajalla, nainen 37v



Elikkäs minä sairastuin astmaan työpaikkani sisäilman vuoksi alle vuosi sitten (sairastumistani ennen olin perusterve nuori nainen, ei allergioita tai mitään mikä olisi "edesauttanut" astman puhkeamista). Oikean lääketasapainon löytyessä hengitykseni saatiin kulkemaan normaalisti muiden oireiden jatkuessa pitkin kevättä. Kesän tullessa jäin pois töistä ja parissa-kolmessa viikossa oireeni vähenivät huomattavasti. Kuntoni palautui melkein normaaliksi ja jaksoin taas käydä lenkillä/jumpissa jne.

Loppukesästä/alkusyksystä olin onnellinen kun elämä sujui normaalisti ja lääkkeiden tuella olo tuntui taas omalta. Syksyn tullessa aloitin uudessa työpaikassa, rakennus vuoden vanha ja "puhdas" ja pari-kolme viikkoa sujuikin hyvin, kunnes rakennuksen tietyssä tilassa aloin saamaan ensin astmakohtauksia/silmäoireita. Väsymyskin tuli taas tutuksi ja työpäivän jälkeen ei pystynyt tekemään enää muuta kun käpertymään sohvan pohjalle (sama jatkuu yhä/viikonloput olen vapaalla, mutta ne kuluvat yleensä kuumeillen tai muuten väsymyksen merkeissä). Kuumeilu (max 37.5) alkoi noihin aikoihin ja siitä lähtien parin viikon välein olen ollut pienessä kuumeessa. Muitakin viime keväisiä oireita on tullut: Iho-oireet punoitus/naaman kiristys, silmäoireet (punoitus, kirvely, "roskan" tunne silmässä, vetisyys, valoherkkyys), kuiva limainen yskä on vaivannut viimeiset 2kk ja jatkuva päänsärky + viimeisen parin viikon aikana olen taas alkanut saamaan aamuisin nenäverenvuotoja.

Uusina "oireina?" on tullut muistamattomuus, sanojen unohtelu ja sekava puhe? Myös oikea käteni tuntuu oudolta, esim. 10 minuuttia tietokoneella kirjoittamisen jälkeen kämmen/sormet tuntuvat oudoilta,vaikea selittää.. osaksi puutuneilta, mutten tiedä onko se oikea ilmaisu kuitenkaan sille miltä tuntuu. (käsi laitettava nyrkkiin ja lopetettava) + jalkani puutuvat nopeasti ja välillä menevät alta. Myös virtsaamistarve on lisäntynyt huimasti syksyn aikana ja olen alkanut kärsimään virtsankarkailusta (en ole ikinä kärsinyt kyseisestä vaivasta eikä tämän lisäksi minulla ole muita sairauksia). Itseäni on kuitenkin nyt alkanut ottaa pahasti päähän tämä asia, kohta vuoden verran sairastellut ja kun ei lääkkeillä saada muita oireita kuriin eikä oloni helpotu kuin hetkeksi sairastelun (kotona sairastamisen) jälkeen.

Sofia, nainen 24 v.



Sopivaa asuntoa ei löydy, olen kokeillut teltassa asumista Suomessa ja ulkomailla ja vaikka kuinka monta asuntoa.. en jaksa laskea. Opinnot (korkeakoulu) jouduin keskeyttämään ja lääkäri ohjasi psykiatriseen hoitoon, jossa minua pidettiin myös pakolla, vaikka kaikki oireilu liittyi selkeästi sisäilmaan. Oireet ovat mm. imusolmukkeiden turpoamista, tajuttomuuskohtauksia, pistelyjä, verenvuotoja, silmäkipuja ja aivotoiminnan lamaantumista. Diabetes puhkesi ja ihottumia. Olo on hyvä kun altistetta ei ole. Ennen perusterve.

Bored, Mies 29 v.



1      2      3      4      5       6      7       8      9      10      11      12     13      14      15      16      17      18      19      20      21

Kerro oma tarinasi
 
Sivun alkuun