Etusivu
Tarinat
    Lue lisää
    Kerro oma tarinasi
Vaikuttaminen
Hätämajoitus
Allekirjoita adressi
Yhdistys
Ehdotamme
 
Tutkimustietoa
Hyvä tietää
Myytit
Oireita ja sairauksia
Trauma
 
Lehdistötiedotteet
In English
Linkkejä
Facebook            
 
 


1      2      3      4      5       6      7       8      9      10      11      12     13      14      15      16      17      18      19      20      21

Tässäpä kijoittelen vedet silmistä valuen ja nenäliinoja menee..tää ei ole itkua, vaan kuuluu jokapäiväiseen olotilaan. Tein aikoinani töitä tehtaassa, jossa nurkat olivat homeessa ja ilmatila täynnä eri tuotantoprosesseissa käytettyjä kemikaaleja ja pölyjä. Monet sairastuivat, muutama syöpään ja kuoli pois, mutta ainahan uusia sai tilalle. Kun terveyshaitoista puhui johdolle, vastaus oli että "ketään ei pakoteta työskentelemään täällä".

Tarinaa voisi jatkaa pitkäänkin, mutta oleellisimmat asiat löytyvät niin monista tämän palstan tarinoista. Tyypillistä on, että jopa lääkärit ainakin aiemmin kyseenalaistivat sellaisen potilaan mielenterveyden, joka puhui asioista rehellisesti. "Eiväthän työnantajat sentään Suomessa syyllisty laittomuuksiin".

Monet sairastuneet eivät jaksa pitää puoliaan, vaan irtisanoutuvat...tai savustetaan ulos, keinoja aina löytyy. Itse "pääsin" viimein työkyvyttömyyseläkkeelle, elämä on tosin aika rajoitettua mutta elän vielä...

Mummeli, nainen 60v



Oma kärsimykseni alkoi vuonna 2010-syksyllä kun olin 2010-keväällä aloittanut työt uudessa työpaikassa. Ja voi jos olisinkin tiennyt mikä kärsimysnäytelmä tästä tulee.

Ensin kaikki alkoi järkyttävällä väsymyksellä, kuumeisella ololla, lihassäryillä, kasvojen kuumotuksella ym. Ajattelin pitkän aikaa että viisaudenhampaat ne vaan oireilee (oli tulehtuneet pitkänkin aikaa) jolloin sitten kävin ne poistattamassa.

Viikon verran olikin hyvä olo, ajattelin että niistä se johtui, ja antibiooteista.

No, takaisin töihin ja muutaman päivän päästä oireet tulivat takaisin. Ajattelin taas että ehkä olen vain nukkunut huonosti ym. ja vaihdoin sitten uuden sängyn itselleni. Ei apua.

Oireet jatkui. Sitten alkoi tulla poskiontelotulehduksia. Enkä missään vaiheessa osannut yhdistä oireita sisäilmaan kunnes kesälomalla huomasin kuinka oloni oli hyvä ja terve ja kun palasin töihin niin oloni huononi.

Olen ravannut 2 vuotta lääkärissä. Kukaan ei tiedä mistä oireeni johtuu, olen ollut yhteydessä työsuojelupiiriin ja korjauksia täällä tehtiin. Oireilen edelleen. Työsuojelupiiriä ei enää kiinnosta, työterveyslääkäri on nostanut kädet pystyyn ja nyt on sitten irtisanomislappu kourassa.

En saanut apua. En työsuojelupiiristä, en työterveydestä enkä liitosta. Kaksi vuotta olen tuhlannut rahojani erilaisiin tutkimuksiin ja kärsinyt päivittäin pahoista oireista jota sisäilma aiheuttaa mutta apua ei saa mistään.

Leimataan hulluksi, syytetään stressiä tai väsymystä.

Tämä on nyt vähän huono kirjoitus mutta ihan vaan varoitukseksi kaikille: Joudut todennäköisesti taistelemaan yksin ja tulet sen taistelun häviämään. Sisäilmaongelmat ovat tabu ja niistä ei haluta puhua tai niihin puuttua.

Se mikä minua huvittaa on se että puhutaan jatkuvasti työurien pidentämisestä mutta tällä hetkellä toimnta vaikuttaa täysin päinvastaiselta. Onneksi itse pääsen eroon työpaikastani 3kk:n kuluttua jolloin saan alkaa parantamaan itseäni. On sairasta että ihmiset pakotetaan olemaan työtiloissa joista aiheutuu oireita eikä ketään kiinnosta mistä oireet johtuu.

Protec, mies 29v, Turku



Ensinnäkin, en ole ollut millekkään allerginen. Vuokrasimme ihanan asunnon. Siinä oli laminaattilattiat, mitkä eivät kylläkään olleet kauniit. Ensimmäisellä kerralla käydessä, emme huomanneet mitään outoa asunnossa. Sitten aloin oleilemaan asunnossa enemmän muuttoa järjesteltäessä. Huoneilma alkoi haista pistävän terävältä, hiukan eetterin omaiselta. Heti oven avauksella alkoi päässäni piipata, sillä haju oli tosi terävä. Sain huoneistossa olosta hengenahdistusta, suu oli kuin olisin polttanut sen kuumalla ja suuhun tuli rakkoja. Aloin yskiä limaa. Kaikki pesuaineet alkoivat ärsyttää limakalvoja.

Etsimme uutta asuntoa ja yhdessä asunnossa oli samanlaiset laminaattilattiat ja se oli juuri siivottu perusteellisesti. Haju oli ihan sama kuin vuokraamassamme asunnossa. Kun olin pois asunnosta, oireet lieventyivät. Onneksi meillä oli vielä edellinen asunto.

Uusi vuokranantaja uskoi allergiaani ja halusi meidät asumaan huoneistoon. Hän otatti pois kaikki lattiat ja lattian alla olevat rakenteet. Paikalle asennettiin kuusipuulautalattia (alle selluvillaeriste). Lattia öljyttiin. Huoneilma parani kertaheitolla. En käynyt asunnossa kahteen kuukauteen ja paranin allergialta. Nyt olemme asuneet tässä asunnossa kolme kuukautta ja yhtikäs minkäänlaista oiretta ei ole. Pesuaineitten haju ei myöskään enää ärsytä.

Teoriamme on, että asunnon vaihdon yhteydessä entinen vuokralainen on pessyt lattiat jollakin voimakkaalla pesuaineella ja vanha laminaatti on reagoinut alkamalla hajota. Suomessa on valtavasti tällaisia vanhoja laminaattilattioita, joissa on käytetty pehmennysaineita. Kun niitä pestään kaikenlaisilla myrkyillä (sopimattomilla peuaineilla), niin ne alkavat tuottaa tällaisia allergiaa aiheuttavia yhdisteitä. Nykyään niitä näytetään kutsuttavan yhteisellä nimellä "homeongelma".

Hyvä vuokranantaja, nainen 58v, Sveitsi



Irtisanoin itseni homeen takia. Olin loppu, kuolemanväsynyt ja sairas. Työterveyshuolto sanoi että kun vika on talossa he eivät voi auttaa enempää. Paitsi lisätä lääkkeitä jotta selviytyisin työstäni. Pomoni sanoi, että ongelmaa ei ole eikä hän ottanut valituksia sisäilmasta kuuleviin korviinsa. Kun yrityksellä ei ollut tahtoa muuttaa tilannetta ja minut leimattiin vuosikausia hulluksi ja vaikeaksi oli ainoa vaihtoehto muuttaa itse tilannetta. Nyt tuloton, mieli ei maassa vaan syvemmällä maan alla ja mietin millä elätän itseni ja perheeni ja mistä löydän työtä, jossa on tarvitsemani putipuhtaat tilat. Ikää 50 + ja työpaikat harvassa... Olo on sellainen että minut on hylätty, syrjäytetty tästä yhteiskunnasta. Odotan jos sinne asti jaksan sitä päivää kun sairastuminen muuttuu uskottavaksi yhteiskunnan silmissä. Se ei kuitenkaan palauta terveyttä eikä menetettyjä tuloja ja vuosia jotka ovat menneet täysin keskittyen sairaudesta selviämiseen.

Home kukkarossa, mies 55v



Olen yrittäjä ja yritykseeni tuli viemärivesi toisesta kerroksesta ja teki homekasvustoa seinänväliin ja altistuin homeista syntyneille toksiineille ja bakteerimyrkyille 2012. Taloyhtiö ei suostunut tutkituttamaan ja jouduin tekemään tutkimukset yksityisesti ja 3 eri homelajia löytyi. Yritys x (toim huom. poistettu yrityksen nimi) teki remontin yrityksessäni ja puolivuotta jälkeenpäin tehtiin vasta taloyhtiön homekartoitus. Yritys X:n toimesta olisivat ottaneet näytteet vikapaikoista, mutta ystäväni oli onneksi apuna ja vaati ottamaan myös oikeista paikoista ja 3 eri homelajiketta löytyi, myös sädesientä. Xn homenäytteidenottajan valitsemissa paikoissa ei ollut hometta, mutta ystäväni määräämissä paikoissa kyllä. Ennen homenäytetteitä yrityksessäni oli pölysiivottu X:n toimesta...melko jääviä toimintaa!

Näin meitä vedätetään, mutta onneksi on ihmisiä jotka vielä osaavat välittää.

Olen ollut sairauslomalla noin 10kk ja jatkuu, sain juuri lisäaltistusta muualta yleisistä tiloista, joten tällä hetkellä henki on tosi tiukilla, olen yhtä huonossa kunnossa, kuin kun jäin sairaslomalle. Oireina ovat: Hengenahdistus, kuume 37,2 - 37,5, voimakas väsymys, vapina, pään-nykiminen, huimaus, äänenkäheys, kylmänväristykset, huononvointisuus, pääkipu, silmienkutina ym. Olin allergisoitunut samoille homelajeille, (enkä millekkään muille), kun yrityksestäni löytyi, iholta otetuissa allergiakokeissa.

Keuhkolääkäri epäilee kuitenkin refluksitautia ja uniapneaa, vaikka minulla ei ollut edes närästystä, enkä kuorsaa, vaikka jo näytteidenottajakin sanoin, että nyt asia on sitten selvä, näytöt löytyi. Keuhkolääkäri käski mennä työttömyystoimistoon ilmoittautumaan, vaikka verestä otettavat koetulokset ovat vielä valmistumatta ja osa kokeista ottamatta.

Onneksi ylilääkäri otti asian vakavasti, ja nyt on taas uusi lähete keuhkolääkärille, mutta Kela katkaisi sairauspäivärahani ja olen nyt kokonaan tuloton jo toista kuukautta, vaikka olen toimittanut Kelaan 2kpl B-lausuntoja lääkäriltä. Minulla ei ole varaa edes lääkkeisiin, sosiaalihuolto ei anna minulle mitään, koska olen yrittäjä ja minulla on oma liikekiinteistö. En voi myöskään myydä yritystäni, koska sitä ei ole homesiivottu.

Olen jo kirjoittanut eduskuntaakin, mutta vielä ei ole vastausta tullut. Koska olen yrittäjä en saa edes Oikeusaputoimistosta juridista neuvontaa. Onneksi en ole masentunut vieläkään! Tällä hetkellä 2kk sairauslomaa vielä jäljellä...toivotaan parasta ja jaksamista, myös varovaisuutta homeiden suhteen.

Homeet julkiseksi salaisuudeksi, Mies 50v, Pori



Kiitos kaikille tarinansa kertoneille. Arvokasta tietoa joka auttaa syy-yhteyden hahmottamisessa. Sinänsä järkyttävää ettei viranomaistaholta tartuta näihin rakennus- ja rakentamisongelmiin, varsinkin nyt kun rupeavat kaikki synteettiset materiaalit, joita on 60-luvulta lähtien kaikkiin paikkoihin tungettu, hajoamaan.

Itse voin jo teini-ikäisenä pahoin koulun jälkeen. Sittemmin käymäni homekoulut on vaihtelevalla menestyksellä korjattu. Vuoden opiskeluajastani asuin entisessä toimistotilassa, jossa alkoivat suolisto-oireet heti ja myös väsymys (raajat kuin lyijyä), keskittymisongelmat ja gynekologiset ongelmat (hormonieritys muuttui täysin). Silloisella kämppikselläni pahentuivat allergiat ja hän sairastui viisi vuotta muuton jälkeen syöpään, josta selvisi. En kuitenkaan ymmärtänyt siihen aikaan mistä minun ongelmani johtuivat, vaan se alkoi selvitä neljä vuotta sitten kun diagnosoitiin pöly- ja homeallergia. Kärsittyäni useat flunssat ja vuosia jatkuneen mononukleoosin komplikaatioineen oireilun syyksi paljastui rakennus, jossa välillä kävin työn puolesta. Kärsin nukahtamisvaikeuksista, keskittymisvaikeuksista, oli kuumeen tunnetta, huonovointisuutta ja päänsärkyä. Sitäkin enemmän kärsin kun tyhmyyttäni satuin vaihtamaan muutaman lampun kotonoa energiasäästölyijypommiksi; niistä erittyy myös muoviyhdisteitä, jotka vaikuttavat hormonieritykseen ja aineenvaihduntaan turvottamalla ja aiheuttamalla myrkytysoireita (värinää, kramppeja, kankeutta).

Töitä olen tehnyt etätöinä kotoa (enimmäkseen ulkomailta) minkä pystyin ja sairastellut omalla kustannuksella. Tänä keväänä palasin ensimmäistä kertaa vuosien sairastelun jälkeen kokopäivätöihin Suomeen; oireilu alkoi heti. Tällä kertaa nielun ärtymys (kysta nielussa ja sylkirauhaskanavien turpoamista), paha yskä, unihäiriöitä, kova väsyminen, hengitystetulehdus jne. Valitin työpaikalla oireilusta, mutta ikkkuna- ja talon julkisivuremontin jälkeen kärsin myös kotona, varsinkin kun on lämmitys päällä.

Muutamalla lääkärillä kerkesin käydä, mutta heidän suhtautumisensa oudoksuttaa; eikö olisi aika havahtua tähän ympäristöongelmaan? Minulla terveysongelmat eivät ainakaan vielä ole karanneet käsistä, mutta pelkään mitä huonolle sisä-ilmalle altistuminen tuo seuraavaksi, lähinnä autoimmuunisairauksien puhkeamista tai syöpää tms. Tuntuu hyvin ristiriitaiselta että tämän ongelman aiheuttamaa kaikenlaista kärsimystä (sosiaalista, taloudellista, henkistä, terveydellistä) ei tunnisteta. Voimia kaikille!

Epäröivä, nainen 36v



Kirjoitin tänne Homepakolaisiin reilu vuosi sitten. Tuolloin asuimme ongelmaisessa opiskelija-asunnossa, minä olin sairastanut kaksi vuotta putkeen, emmekä vielä tuolloin olleet saaneet opiskelija-asuntofirmalta lupausta uudesta asunnosta. Tuon kirjoituksen jälkeen sain vielä lisää oireita, joista osittain syytän itseäni kun rahapulassa - ja epätoivoisena - palkkauduin siivoojaksi. Sain ihoinfektion toiseen jalkaani ja sormistani turposivat nivelet. Tällä kertaa YTHS pisti minut reumatutkimuksiin, jotka tietenkin olivat puhtaat. Nivelet olivat turvoksissa ja kipeät, ja jalassa oli tulehdus. Sain taas uudet antibiootit ja reseptilääkkeen nivelten tulehdustilaan. Homeinen asunto yhdistettynä kesätyöhön, jossa jouduin tekemään pitkää päivää niin ikään huonokuntoisissa rakennuksissa tekivät tehtävänsä. Lopetin työn, ja muutimme mieheni kanssa kumpikin vanhempiemme luokse evakkoon kesäksi. Opiskelijaasuntofirma pompotteli meitä kesän ajan ja sanoivat että muualta tulevat ovat etusijalla, ja että 'meillähän on asunto'. Itku pääsi monta kertaa viime kesän aikana.

Lopulta viime syyskuussa meille tarjottiin asuntoa. Kävimme tarkastamassa paikan etukäteen, kohde oli nimittäin 1970-luvulla rakennettu/90-luvulla peruskorjattu, joten ikänsä puolesta olimme skeptisiä. Kerroimme tilanteestamme silloisille asukkaille, ja heidän vakuutuksensa asunnon hyvästä kunnosta siirsi kiven sydämeltä: parinkunnan toinen osapuoli, syntymäastmaatikko, vakuutti voineensa aina hyvin siellä. Eikä se ollut valetta. Olemme asuneet "uudessa" asunnossamme lokakuusta lähtien ja olen ollut täysin terve. Oireeni katosivat syksyn myötä hiljalleen pois - en ole sairastanut edes kausiflunssia! Olen onnellinen.

Mutta home jätti jälkensä. En voi olla kahden ystäväni kodeissa enkä anoppilassa ilman että vanhat vaivat palaavat: hengenahdistus, kurkkukipu, hakkaava yskä, näköhäiriöt ja poskionteloiden karvastelu. Kerta toisensa jälkeen joudun aina kieltäytymään juhla- ja illanistumiskutsuista, ja minulta alkavat loppua tekosyyt kesken. Kuinka sanoa toiselle, että heidän kotinsa sairastuttaa minut. Koti on kuitenkin melko tärkeä asia, minä jos kuka sen tiedän.

Kun minä ja mieheni saamme säästettyä rahaa, rakennamme hirsitalon kuten vanhemmillani on. Yhtään seinäpintaa ei maalata eikä käsitellä, sokkeli on korkea, ja pesutilat ovat erillisessä rakennuksessa. Unelmia on hyvä olla - homesairaallakin.

Salla, nainen 25v



Tämä kevät on tuntunut ikuisuudelta. Tunnen itseni niin yksinäseksi, vaikka en ole. Kun sain ensimmäisen astmakohtauksen työpaikallani en ymmärtänyt mitä minulle tapahtui, en uskonut sitä astmaksi, sen täytyi olla jotakin muuta, se tapahtui uudestaan ja uudestaan ja lopuksi en voinut mennä töihin sillä sain heti kohtauksen. Kävin sydänfilmissä koska rinnassa oli painava ja pistävä tunne, ei mitään. Kävin työterveyslääkärillä, ja toisella, ja uudestaan... Olin voimaton, en jaksanut kun maata sohvalla. Itkin. Rakastin työtäni lasten kanssa niin paljon. Se oli elämäni.

Henkilökunnasta 17 sairastui kahdestakymmenesstä. Kaikki tiesivät miksi: homeen takia. Koko päiväkoti evakuoitiin nopesti toiseen hometaloon. Oireet pahenivat, yskin ja yskin ja yskin, ja sain astmakohtauksia. Pyörrytti, sain muistikatkoja, en löytänyt sanoja, unohdin mistä puhuin, sain näppylöitä.

PEF-mittaukset ja spirometriat näyttivät että keuhkokapasiteetti oli samalla tasolla kuin keuhkoahtaumaa sairastavalla. Astma todettiin ja sain kolme eri astmalääkettä. Jäin sairaslomalle ja tämän aikana tehtiin päätös että siirryn toiseen taloon, toiseen ryhmään.. pois. Lomalla olen käynyt viikottain keuhkopolikliniikalla ja tänään keuhkolääkäri kertoi minulle, että tulen sairastamaan astmaa loppuikäni ja kysyi haluanko käydä pitkän ja vaikean tien saadakseni ammattitautipaperit, sillä tapaukseni on päivänselvä. Suostuin.
Kaupoissa oireilen heti sisäänastuttuani ja ääneni lähtee, limaa kertyy. Kirkossa sama asia, ystävien kotona, pihatöissä...

Olen niin yksin, vaikka en ole.

J, nainen 26v



Sairastuin työpaikassa 1,5 vuodessa. Työnantajan edustajat eri mieltä kanssani, katsotaan kun tulokset tulevat. Ensioireena järjetön väsymys, joka alkoi jo puolen vuoden työssäolon jälkeen, en vaan tajunnut mistä johtui. Muut oireet, pahoinvointi, vatsakivut, päänsärky, huimaus, lämpöily, hikoilu/palelu vuorotellen, pikaflunssat 12-24h kestävät, nenäverenvuoto/kutina, silmien kutina/kirvely/rähmintä, näön huonontuminen, kasvojen kutina, nivelkivut/säryt, jne pahimpana keuhko-oireet jotka alkuun hävisivät kun poissa töistä, mutta loppuvaiheessa jäi päälle ja on edelleen.

Diagnosoitu lievä astma (allerginen) 2007, joka ei kuitenkaan ole oireillut 5 vuoteen eikä vaatinut lääkitystä. Astman pahenemiseksi on lääkäri pakon edestä laittanut todistuksiin, mutta astmalääkkeet ei auta. Lisäksi aiemmin lievät/oireettomat allergiat pahentuneet ja tullut monta uutta, esim pölyallergia(arvot pitäisi olla alle 0,35, minulla arvo t 8,6). Yhdeksän kuukautta olen ollut kokonaan poissa tuosta paikasta, toisessa työkokeilussa 2 kertaa, ei onnistunut. Nyt en ole töissä ollut 5 kuukauteen, mutta oireilen edelleen. Missään ei uskalla käydä, ettei oireita tule enempää, sairaalat ym kaikki melkein sisäilmaongelmaisia.

Työttömäksi jouduin, koska Kela ei maksanut sairaspäivärahaa saatuaan tietää oikean syyn sairastamiseen. Joten edes jonkun tulon varmistamiseksi jäin liiton ansiosidonnaiselle. Työpaikalla tutkimukset kesken, jotain on jo löytynyt ja lisätutkimuksia tehty. Rakennus 2 vuotta vanha. Tiedossa kattovuotoja kymmenistä kohdista, 2 putkirikkoa rakenteissa, lattiakaivosta löytynyt sinne kuulumattomia mikrobeita alustavissa tutkimuksissa, lattiaa/kattoa epäillään märäksi (porattu ja otettu näytteitä kymmenistä kohdista)jne. Odotellaan siis lopputuloksia. Elämä on ns. katkolla kun aika lailla sidottu on kotiin, kun uusiin paikkoihin ei voi noin vaan mennä ja oireilu jatkuvaa edelleen, eikä edes aina selviä että mistä tällä kertaa tuli.

Alkaa henkinen kantti olemaan finaalissa. Työkykyinen en ole, työkkärinkään mielestä. Satuin olemaan tosi huonossa kunnossa siellä käydessäni, ja suurinpiirtein makasin virkailijan pöydällä. Virkailija oli aivan kauhuissaan olotilastani. Joten työkkärissä siis vajaakuntoisena työnhakijana, kun saikulla ei voi olla. Uudelleenkoulutusta ehdottivat, mutta aika vähissä alat joille sopii näillä allergioilla ja altistumisilla. Eipä tuo normisiivoaminenkaan enää onnistu itseltä täällä kotonakaan, oireilen pölyllekin jo sen verran pahasti. Jotta ei tässä tiiä mihin suuntaan juoksee, vai juokseeko mihinkään...

Tuuliajolla, nainen 42



1      2      3      4      5       6      7       8      9      10      11      12     13      14      15      16      17      18      19      20      21

Kerro oma tarinasi
 
Sivun alkuun