Etusivu
Tarinat
    Lue lisää
    Kerro oma tarinasi
Vaikuttaminen
Hätämajoitus
Allekirjoita adressi
Yhdistys
Ehdotamme
 
Tutkimustietoa
Hyvä tietää
Myytit
Oireita ja sairauksia
Trauma
 
Lehdistötiedotteet
In English
Linkkejä
Facebook            
 
 


1      2      3      4      5       6      7       8      9      10      11      12     13      14      15      16      17      18      19      20      21

Lahdessa Kivimaan koulu 2lk tyttäreni pääsi heti parakkehin. Meitä infottiin hienosti. 3-6lk lapseni pystyi sanomaan missä luokissa tulee päänsärkyä. Ala-asteen opettaja sairastui, ei pystynyt olemaan ylä-asteen puolellakaan. Vaihtoi koulua. 7-8 lk sairastui, IgG paneeli 3,4 löytyi vastaus (170 e + lääkärin käynti). Kiitos Tuula Putus. Koulua ja vanhempaiyhdistystä infottu kokeista ja oireista tarkemmin. Tarkailaa lapsianne ennen kuin on myöhäistä!!

Pia Heikkilä, 39, Lahti



Home-/kosteusvauriopotilaan kertomus.

Kirjoitan tämän, toivoen muita nopeasti ja viisaammin kohtelemaan itseään.

Kuten professori sanoi: aistimuksia on kuunneltava, vielä ei ole laitteita, jotka kaiken mittaisivat ja altistunut potilas on paras mittari. Ihmisen keho tietää.

Nyt 46 vuotiaana silmäni avautuivat todella päästyäni asiantuntevan professorin potilaaksi. Altistuminen on alkanut varhain, muutettuamme Voudinpuiston 1979 rakennettuun rivitaloon. Rakennusmateriaalit olivat lastulevyjä ja kylpyhuoneen putkessa hienoinen piiloreikä, joka tiputtamalla hiljalleen oli kastanut asunnosta puolet lattia pinta-alasta, ja osittain seiniä, ennen havaitsemista.

Tuolloin alkoivat allergiani, johtaen minut pitkäaikaiseen Allergiasairaalahoitoon. Asunto kuivattiin, pinnat vaihdettiin. Allergiat eivät loppuneet.

Lohjan lukion aloitettuani alko angiinakierre. Syksyn ja talven aikana, kahdeksan angiinan jälkeen, leikattiin kita-ja nielurisat. Pääsin angiinasta, mutten sairastelusta. Kesät olin terveenä.

Kauppaopistoon siirryttyäni alkoi jatkuvat ripulit ja kuumeinen olo.

Kesälomat olin terve, ja koulujen alettua jatkuva sairastelu alkoi. Siirryttyäni Jalavan kouluun töihin alkoi kurkku ja korvakivut, johtaen äänen menetykseen ja seurasi pitkä foniatrinen hoito. Tulin raskaaksi ja jäin kotiin vuosiksi, ollen terveenä ja terveenä pysyin - onnellinen suorastaan - ihmettelin suurta muutosta. Asuin terveessä talossa. Elämä oli taivaallista.

Jatkoin opintojani TEAKiin ja aloin työskennellä teatterissa. Lasten ja nuorten teatteri perustettiin. Tein töitä paljon ja olin terve, iloinen ja onnellinen.

Avioeron myötä muutin Lohjalle keskustaan kerrostaloon ja menin Nokialle assistentiksi, ohessa tein teatterityötä. Salon nokian toimitila oli ilmeisen sisäilmaongelmainen, sillä aloin olla viikottain kipeä, kotona alkoi helpottaa. Työhön palattua tulin nopeasti kipeäksi. Ei hajuakaan homeista vielä. Koin sen niin raskaaksi, että lopetin assistentin työn alle vuodessa. Näin sain olla terveiden kirjoissa jälleen.

Jatkoin teatteria lasten ja nuorten kanssa, ja ennen pitkää taloudellisista syistä tarvitsin päätyön ja hakeuduin sijaisopettajaksi.

Mäntynummessa aloitin ja olinkin melko pitkään. Tuolloin aloin jälleen sairastella. Jatkuvaa päänsärkyä, höntti olo päässä, vaikea fokusoida ja tulehduskierre oli jatkuva.

Poskionteloista keuhkoputken tulehduksiin, kunnes alkoi löytyä keuhkoista tulehduspesäkkeitä. Tuolloin lääkäri sanoi: ei terveellinen työpaikka. Uskoin, ja sisäisesti tiesin. Koulussa oltiin kuitenkin sitä mieltä, että koulun tilat ovat puhtaat.

Sitä jatkoin muutaman vuoden, kunnes ostin huoneiston, tilanteen muuttuessa paljon huonompaan. Kesän jälkeen menin ensimmäistä päivää töihin ja sen jälkeinen oire olikin ennen näkemätön. Hurja ripuli, turvotus ja kuumeinen olo. Lopetin työt, sairastelu jatkui ja syveni.

Lääkärissä juoksut, ei johtaneet tietoon, epäselvyys jatkui. Sairaus paheni ja makasin kuukausia täysin uupuneena, hirveän turvonneena, ja oireita paljon muitakin. Kaikki tutkittiin, kaikki mahdolliset kokeet tehtiin, syytä ei löytynyt. Koetulokset kaikista olivat normaalit, ei tulehdusarvoja. Epäilin itse tuolloin jo hometta syyksi, mutta kaikki ympärillä vakuuttelivat koulun olevan puhdas, kodin olevan puhdas. Kuinka kävikään, molemmat todettiin myöhemmin kosteus/homevaurioisiksi.

Olin jo niin tiukilla, että myin asunnon ja muutin vuokralle. Aikeena löytää uusi puhdas koti, jonka ostaisin. Vuokra-asunnon kertoivat olevan puhdas. Siellä oireeni vain pahentuivat. Poikani alkoi sairastella rajusti.

Olimme kaksi vuotta sairaina, ajoittain kysyin isännöitsijältä, onko taatusti varmaa asunnon puhtaus, vastaus kyllä. Olin toivoton, olin siis tullut hyödyttömäksi.

Pesämunamme oli lähes kulutettu, työttömyyspäivärahat evätty, kostka en ottanut tarjottua työtä vastaan. Otin kyllä, mutta ensimmäisen tunnin kuluuttua vatsani turposi kuin olisin raskaana, ja lähdin lääkäriin. Hän kirjoitti lausunnon, etten voi olla työssä siellä. Tästä huolimatta Lohjan TE-keskus eväsi työttömyysrahan. Ã"ärettömän voimattomana, ja hyvin jo ahdistusta kokevana, en jaksanut/osannut taistella oikeuksiani.

Minut pelasti veljeni, pyytäen kesäksi laivalle töihin. Siinä makaessani täysin voimattomana päätin ottaa työn vastaan, kummastellen miten tulen pääsemään ylös vuoteesta. Lähdin hyvin kipeän oloisena ja pää sumuisena töihin. Ensimmäisen kuukauden aikana aloin toipua ja seuraavana olin jo ihan kuin toinen ihminen. Tajusin: asunto on myrkkyä.

Kotiuduin ja mitä löysin: poikani makasi huoneensa lattialla hyvin kipeänä sanoen: äiti, minulla on kuin olis tikkuja silmissäkin. En ehtinyt purkaa laukkujani, kun jo tutisin, haperruin ja olin kipeä. Pojan passitin isälleen, itse poistuin voimaantumaan ystäväni asuntoon.

Jouduimme heittämään suurimman osan irtaimistoa kaatopaikalle.

Lähdimme tyhjin taskuin vuokralle jälleen, ja oireilimme. Mutta paljon paljon vähemmän. Olimme löytäneen puhtaamman kodin. Aloitin jälleen Mäntynummessa vuoden mittaisen työn ja tulehdukset palasivat erityisen usein, ja pitkinä jaksoina. Tuolloin ensimmäisen kerran yhdistin issiaksen home/kosteusvaurio oireiksi. Päivän päätteeksi ei jaksanut tehdä muuta, kun mennä levolle. Kouluvuoden päätyttyä tulivat tulokset, hometta sädesientä kuulemma.. remonttiin.

Päätin, etten koskaan mene kouluihin töihin.

Muutimme melko uuteen rivitaloon vuokralle, ja aloin hiljalleen voimaantua. Kuten poikani myös. Viime syksynä aloitin Metsolan koulussa sijaisopettajana, ja muutimme Lohjalle takaisin. Remontoimme huoneiston ja laitoimme kipsilevyt lastulevyjen sijaan.. ja nyt tiedän niiden olevan vieläkin pahemmat, keräten myrkkyhomeet itseensä. Koulun alettua melko pian alkoi oireilu, paino nousta. Pöhötys lisääntyi, jatkuva jano, pääkipu, nivelsäryt, pään sumuisuus ja kuumeinen olo, joka oli alilämpöä.

Joulukuussa sainkin niin voimakkaan reaktion, etten päässyt kahteen päivään lainkaan ylös. Sydämen syke oli valtava, pää viilsi kivusta, ylävatsa kouristeli..minkä seurauksena tuli tieto, en voi enää työskennellä kosteusvaurio/home tiloissa.

Koulun aiheuttamien oireiden hitaasti poistuessa aloin havaita, ettei nykyinenkään asuntoni ole riittävän puhdas, samoin kävi Harjulan. Vaihdoimme teatterin toisaalle, ja taas tänä syksynä vaihdamme tilaa. Uusi koti on löydyttävä pian.

Pääsin asiantuntevan professorin potilaaksi ja siitä alkoi aueta tilanne. Olin syyttänyt kaikesta hometta ja kosteusvaurioita, vaikkakin en koskaan enää saa mennä tilaan missä koskaan on ollutkaan kosteusvauriota, hometta, niin selvisi oireita aiheuttavan lisäksi vieläkin haasteellisempi syy. Pitkän altistuksen seurauksena ovat puhjenneet monikemikaali, pöly ja lisäaineyliherkkyydet. Reuman ja herpeksen oireet. Herpes tekee oikean puolen kivuliaaksi, ja reuma nivelet ja selkärangan.

Hoitoa ei toki ole kuin kroonisiin tulehduksiin antibiootti. Muuten on ehdottomasti asuttava hirsitalossa rostipohjalla, tuulisella paikalla, pellon tai rannan tuntumassa ja talo kumpareella. Tämähän onkin ihan helppo toteuttaa jo homeissa kaiken menettäneenä. Kun vältän kaupat sairaalat terveyskeskukset ja monet lukuisat tilat, pysyn terveenä. Altistuminen on kumulatiivinen, ja kertaantuu, ei parane.

Nyt kun tilanne on tällainen on vaikea löytää työtä, missä kykenisi olemaan. Huonompi tilanne on kaikille lapsillamme. Nyt jo Eduskunta on hukkunut kanteluihin näissä asioissa ja Korkein oikeus haasteisiin, joita heille tulvii. Meillä on jo paljon lapsia, jotka ovat niin altistuneita, että opiskelevat etänä, opettajia, ketkä ovat työkyvyttömiä. Oma kokemukseni on, että Lohjan Aluesairaalasta saan pahat oireet melko pian, ja muut kaltaiseni kokevat saman. Eräs hoitaja kertoi, että hoitajia on joutunut vaihtamaan sairaalaa. Lohjan tähdessä on meille mahdotonta olla, kuten Lohjan terveyskeskuksessakin.

Ehdotan Lohjalle rakennettavaksi rossipohjaisen hirsitalon, jossa toimii koulu ja terveydenhuolto altistuneille sekä iltaisin harrastustilana.

Päivi Selenius, 46, Lohja



Olen kemikaaliherkkä, sairastuin kolme vuotta sitten. Sairaus puhkesi ostettuani uuden tietokoneen. Työskentelin myös ennen sairastumistani toimistossa, jossa oli hometta ja tunkkainen huoneilma. Mahtaako olla osasyynä sairastumiseeni? Reagoin voimakkaasti elektroniikkatuotteissa oleville palonestoaineille ynnä muille niissä oleville supermyrkyille. Oireita on eniten kasvojen alueella, kuten polttavaa kipua hermoissa, kuumotusta, nykimistä ja kihelmöintiä poskissa, kielen halkeilua ja voimakasta kuivumista, rakkoja ym. Oireet tulevat välittömästi ollessani tekemisissä näiden myrkkyjen kanssa ja rajoittavat elämääni täydellisesti.

Olen herkistynyt tämän myötä myös monille muille kemikaaleille, joten kaikki uusi on pannassa. Koko elämäni on tuhoutunut sairauden myötä. Olen täysin rahaton, työvoimatoimisto pesi kätensä asiasta. Allergiatestit eivät osoittaneet allergiaa, ei voida tehdä jatkotoimenpiteitä. Allergiatesteissä ei ole edes käytössä kyseisiä palonestoaineita, joten allergian osoittaminen heidän aineillaan on täysin mahdotonta.

Olen menettänyt kotini kertaalleen, nyt asumme 70-luvulla valmistuneessa kerrostaloasunnossa, jossa kaikki on alkuperäistä. Jouduin luopumaan huonekaluista, matoista, patjoista, koska olivat liian uusia sisältäen kemikaaleja. Nyt nukun jousien ja parin räsymaton päällä itse kyhätyllä patjalla. Tietokoneestani en suostunut luopumaan vaan se on kokonaisuudessaan parvekkeella ikkunan takana ja käytän sitä virtuaalinäppäimistön avulla. Kiitos ihanalle miehelleni, joka tämänkin virityksen mahdollisti. Muutoin olisin täysin eristäytynyt. Varoituksen sana kaikille allergisille. Tietokoneet, tabletit, älypuhelimet sisältävät runsaasti supermyrkkyjä! Muovit suojataan palonestoaineilla, jotta eivät roihahtaisi. Kannattaakin siis seurata voisivatko nämä tuotteet ylläpitää sairautta ja koittaa olla käyttämättä niitä vähän aikaa. Siis laittamalla ne ulos asunnosta, teltasta ym. Itse voin todella hyvin omassa asunnossa, koska olen kaikki kemikaalipesäkkeet poistanut asunnostani. Oireet tulevat, kun käyn kaupassa ym. asunnon ulkopuolella.

Järkyttävintä kaikessa on se, kun yhteiskunta hylkää sairastuneet täysin. Tämä elämäntilanne on pahempi kuin pahin painajainen. Pahinta on totaalinen rahattomuus ja yhteiskunnan välinpitämättömyys.

Voimia ja jaksamista kaikille kohtalotovereille!

Kirsi, nainen 33v



Reilu vuosi sitten asuttiin hometalossa ja lisäksi työpaikkani oli homeessa. Se aika todella pelotti ja oireista syytettiin aina vain tupakointia. Oli keuhkokuume, nokkosrokko, hengitysvaikeudet, minulla ja miehelläni jatkuva hiiva, väsymys, päänsärkyjä ja toisinaan peräpukamatkin. Lisäksi kuukautiset meni aivan sekaisin. Jatkuvat vuodot. Lapsilla oli koko ajan nuha, yskä ja kuume. Luojan kiitos eräs haistoi vaatteitamme ja uskalsi kertoa homeenhajusta, tai ei varmaan oltaisi ikinä tajuttu. Nyt seuraan kuinka siskoni kärsii samoista oireista, muttei usko kun kehotan pyytämään terveystarkastajaa käymään vaan hiukan loukkaantuu. Omalta osaltani ja perheen osalta toivon tuon helvetin olevan takana. Pelkään homekämppää enemmän kuin mitään.

An, nainen 29v, Kotka



Asuimme aiemmin vuokralla kunnan asunnossa. N. 1-v. asusteltuamme aloin havaitsemaan, että olin ollut pahoinvoiva, äkäinen, ihoni oli oireillut ja olin kuumeillut todella usein(+ poskio.- + korvatulehdukset jne). Lopulta viimeisen 0,5 vuoden aikana olin ollut 3krt. keuhkokuumeessa. Ostimme oman asunnon ja tilanne koheni huomattavasti, vuoden aikana en sairastanut kuin yhden pikku nuhan, edes kuumeilematta!

Asuttuamme tuon vuoden uudessa asunnossamme vaihdoin työpaikkaa. Oltuani n. 2kk uuden työnantajan palveluksessa oireilu alkoi jälleen. Työtilamme sijaitsee vanhalla tehdasalueella, mm. pintamateriaalimuutoksia työpaikallamme on nähtävissä. Olen sairastanut jatkuvia akuutteja ylähengitystietulehduksia nyt n. 1,5 vuotta. Työnantajan puolelta olen kokenut enemmän ja välillä vähemmän painostusta jatkuvista sairaspoissaoloista (vaikkakin minulla on aina lääkärintodistus sairastamisestani). Ymmärrän sen, että poissaoloihin puututaan, olen hyvillänikin, että ongelma ymmärretään, mutta pelkään, ettei se muuta tilannettani. Työpaikallamme on myös muita oireilevia!

Tällä hetkellä tilanne on se, että työterveyslääkärimme on erittäin ymmärtäväinen ja on luvannut tarttua asiaan. Lääkäri on vakuuttunut, että kyseessä on jokin sisäilmaongelma, koska oireeni, taudinkuvani ja historiani viittaavat juuri siihen (+muiden työntekijöiden oireet). Käytän jatkuvasti kortisonipohjaista nenäsumutetta, nuha- ja allergialääkkeitä sekä vitamiineja, astmaa minulla ei (vielä) ole. Vaikka puolisoni on työssä ja kohtalaisen hyvätuloinen, en pysty jättäytymään pois työstä, enkä halua antaa periksi muutenkaan. Olen myös alkanut etsimään muita töitä, mutta toisaalta sekin pelottaa, kun taloudellisesti tarvitsemme todellakin jokaisen sentin. Minulla on viikoittain nenäverenvuotoja, flunssaoireita, pahoinvointia jne. töissä, enkä viitsi päivittäin valittaa esimiehelleni, koska muutamia asiasta puhuneita työtovereitani on vain kehotettu kääntymään työpsykologin puoleen. Työterv.lääk. sanoi, että minusta ei saa vääntämälläkään lausuntoa, jonka perusteella kuuluisin työpsykologin pakeille/en olisi työkykyinen, joten hän on puolellani ja toivoa siis on! Olen kuitenkin ymmärtänyt, kuinka vaikeita vastaavat tapaukset ovat, enkä näin ollen elättele sen kummempaa toivoa.

Toivon kaikille, jotka ovat vast. tilanteessa, paljon jaksamista! Mikäli teillä esim. on lapsia, joiden edes epäillään kouluissaan kärsivän vastaavasta, tarttukaa tilanteeseen välittömästi!

Ennu, Nainen 27 v



Minun helvettini sai ilmeisesti alkunsa jo lapsuudessani. Ollessani 6-vuotias muutimme eräälle koululle, josta äitini sai töitä. 9-vuotiaana minulla alkoivat ensimmäiset poskiontelotulehdukset. 10 vuotiaana onteloni leikattiin ensimmäisen kerran.

Kukaan ei tietääkseni silloin vielä puhunut sisäilmasta tai homeesta. Minä nyt satuin vaan kaikkien mielestä sairastelemaan paljon. 16-vuotiaana lähdin opiskelemaan ja muutin pois kotoa (mutta kävin siellä tietysti tapaamassa vanhempiani). Kuin ihmeen kokeneena en sairastellut opiskeluaikanani juuri ollenkaan. 26 vuotiaana palasin samalle koululle töihin ja PAM! Uudet tulehduskierteet sekä poski-, että otsaonteloissa alkoivat sekä jälleen leikkauksia ja otsaonteloporauksia.

Monien mutkien kautta (samalla minusta tuli paskamainen "ilmiantaja") koulu muutti toisiin tiloihin ja minä muutin eri kaupunkiin ja sain paikan uudesta koulusta. Kaikki meni muutaman vuoden aika hyvin, mutta odottaessani kolmatta lastani oireet palasivat rajuina. Lapsen synnyttyä jäin kotiin kolmeksi vuodeksi ja jälleen sain kokea parantumisen ihmeen. Palattuani takaisin töihin aloin sairastelemaan lähes heti (ja taas leikattiin ja porattiin). Minut siirrettiin kaupungin sisällä jälleen uuteen kouluun. Valitettavasti kyseinen koulu oli myöskin "evakossa" ja työni siellä ei kestänyt kuin 6kk. Edessä siis taas uuden koulun "saaminen". Tämä paikka on nykyinen paikkani ja noin vuosi sitten sain luokkaan ilmanpuhdistajan. Aluksi tuntui paremmalta, mutta se ilo ei kauaa kestänyt. Jälleen sairastelen tyyliin viikko töissä, viikko sairaalassa ja viikko sairaslomalla.

Olen kaksi kertaa ajanut asiaani eteenpäin, mutta nyt voimani ovat loppuneet. En jaksa enään tapella ja olla luulosairas. Minua hoitaneet lääkärit ovat ehdottaneet työpaikan vaihdosta ja uutta koulutusta.

Mihin vaihdan? Mihin kouluttaudun? Miksi? Mitä järkeä on kouluttautua 43 vuotiaana jos kuitenkin joudun johonkin uuteen ongelmarakennukseen.

Tässä asiassa surullisinta tietenkin on, että kaikki ne lapset ja muut työntekijät jotka eivät vielä ole jatkuvasti sairaana. Toivon, että he säästyisivät tältä paskalta.

Koulunkäynninohjaaja, Nainen 43v, Tampere



Oma altistumiseni alkoi ala-asteelta, Mikkelin päämajakoulusta. Koulua on vasta viime vuosina alettu korjaamaan, vaikka vaurioita on mahdollisesti ollut jo vuosikymmeniä. Silloin lääkäri totesi kissan olevan syy jatkuvaan yskään ja ahdistukseen.

Myöhemmin asuin 2 vuotta talossa, joka oli käytännössä läpimätä. Repivä yskä, jatkuvat flunssat, väsymys, voimattomuus, turvotus olivat kahden vuoden aikana jatkuva seuralainen.

Pääsin pois tästä homeasunnosta, minkä jälkeen nivelien kivut kroonistuivat ja ovat olleet siitä lähtien joka päivä osa arkea. Lääkärit eivät ota kantaa, voisiko se johtua altistumisesta.

Tänä syksynä alkoi oireilu kunnallisessa päiväkodissa. Kuntosalilla huomasin tulosten huononevan ja huononenvan. Piti jättää treeni monta kertaa kesken. Sitten tuli jatkuva aivastelu ja "kipeäksi tulemisen olo". Sitten sain keuhkoputkentulehduksen, mikä ei mennyt ohi. Sairaslomalla oireet helpotti alussa parissa päivässä, mutta viikkojen päästä ei oireet helpottaneet enää samantien. Tajuttuani (ja hyväksyttyäni) tilanteen ja sisäilman aiheuttamat ongelmat aloin heti etsiä uutta työpaikkaa. Olin niin väsynyt ja uupunut, että ihme ja kumma sain sellaisen itselleni hankittua. Nyt on enää viimeinen kuukausi hometyöpaikassa, jonka jälkeen aloitan uuden työn. Päiväkodeissa en aio enää koskaan työskennellä. Jos joskus saan lapsia, heitä en aio missään nimessä laittaa päiväkotiin enkä kouluihin.

Opin tästä sen, että lääkärit eivät auta, oireilevan syyllistäminen on helpoin tapa muille käsitellä toisen sairautta (sä vaan ylireagoit) ja kukaan ei sua pelasta, jos et sinä itse. Lähtekää pois hometyöpaikoista/asunnoista, mikään ei ole niin tärkeää, kuin oma terveys!

Inka, nainen 26v, Espoo



Ostimme v.2012 kerrostalonelikon pienen kerrostalon kolmannesta kerroksesta. Tiesimme, että asunnossa on ollut vesivahinko, joka kaikkien raporttien mukaan on asianmukaisesti ja valvotusti korjattu.

Remppasimme asuntoa reilusti, ja pientä pintaremonttia riittää tulevaisuudessakin. Nyt vaan viimeisimmän lattiaremonttin yhteydessä paljastui homeenhajuinen lattia. Emme aiemmin olleet juuri kiinnittäneet muuhun huomiota, kuin asunnon hiukan tunkkaiseen ilmaan toisinaan. Pistimme sen painovoimaisen ilmanvaihdon piikkiin, vaan todellisuudessa ongelma taisikin olla sädesieni.

Ongelman aiheuttajaksi paljastui tutkimuksissa vesivahinkokorjauksen (kuivatus ja desinfioinnit) jälkeen tehty laminaattiasennus ja WC laatoitus. Näiden kohdalla urakoitsijalle on tullut ilmeisesti kiire ja materiaalien ei ole annettu kuivua riittävästi. Ja nyt n. vuotta myöhemmin asunnossa verta niistävät kaksi lasta ja kaksi aikuista. Toivottavasti saamme remontin pian ohi. Lue lisää siitä, miten asiat etenevät: http://asuntokokemuksia.blogspot.fi/

Tätä tänään, huomenna uusi päivä, nainen 38v, Tampere



Asuin Rintamamies OKT:ssa muutaman vuoden. Sen kellarikerroksessa oli ummehtunutta hajua, mutta siellä kävin hyvin harvoin, suihkussa ja saunassa. Oirehtiminen alkoi. Väsymystä ja hapensaantivaikeuksia, nenäverenvuotoa. Muutin avoeron jälkeen uudelle paikakunnalle ja 2003 valmistuneeseen okt:oon. Talo osoittautui 1,5 vuoden jälkeen asuinkelvottomaksi. Sieni oli tuhonnut talon alapohjaa ja oli aivan mätä ikkunoiden alareunaan asti. Talo oli rossipohjainen ja syiden selvittämiseksi purettuani lattian totesin, etä kaikki oli rakennettu väärin mitä väärin voi rakentaa. Alapohjan tuuletus oli riittämätön jne...

Terveydelliset ongelmat jäi. Hapen saanti oli vaikeaa, väsymystä, nenäverenvuotoa, allergisia reaktioita. Flunssaa jatkuvasti ja erään flunssan yhteydessä silmät muurautuivat umpeen valkeasta vaahdosta. Haju ja makuaisti menivät muutamaksi kuukaudeksi kokonaan. Vaihdoin rivitaloon ja naapurissa asusti pahalle haiseva vanha pariskunta, joidenka löyhkä tunkeutui asuntooni ja kierre jatkui ja yliherkkyys kasvoi.

Kahden vuoden asumisen jälkeen muutin metsän keskelle uudehkoon terveeseen hirsitaloon ja nyt asuminen onnistuu. Vaivat ja vaikeudet kuitenkin jäivät. 1,5 vuotta olen nyt asunut ja kun ottaa huomioon tietyt päivittäiset asiat, ei oireita ole. Kalliin hinnan olen maksanut mädässä talossa asumisesta. Kaikki voimakkaat hajut arsyttävät, tekevät jopa agressiiviseksi, hajujen sietäminen on aivan arpapeliä, välillä joku ärsyttää, välillä joku ei. Ihmisten hajut, deodorantit, home, ummehtuneisuus, tukkalakat, shampoot, pesuaineet, tupakka, eläimet, kaupan hajut jne... Esim kaupassa ostoskärryjen käytön jälkeen käsien pesu on pakollinen, koska edellisen ihmisen hajut saa voimaan pahoin. Samoin ei voi istua joka paikkaan, koska hajuja saattaa tarttua housuihin ja siten herkkä nenä saattaa aistia jonkun hajun hyvinkin epämiellyttäväksi. En juuri enää käy kylässä, eikä meillekään enää voi juuri kukaan tulla, kun hajut sekoittaa nupin. MCS ei ole vitsi, eikä leikin asia. Se on vakava sairaus, joka tuhoaa ihmisen sosiaalisen elämän ja tekee jokaisesta päivästä oman taistelun. Asuminen ERITTÄIN puhtaassa ja terveessä talossa antaa aina toivoa, että huominen olisi helpompi.

Jaakko, mies 48v.



Yhden työpaikan sisäilmaongelman kokeneena ja toisen juuri kohdanneena.. kyseessä on taistelu, joka ei ole voitettavissa muuten kuin pakenemalla.

Valitettavasti todellista apua ei ole saatavilla. Kaiken dokumentointi ja lääkäreissä juokseminen auttaa toki ymmärtämään kokonaisuutta, mutta pitkittää prosessia merkittävästi ja pahimmillaan kyseenalaistaa mielenterveytesi.

Asia on vakava ja voi vaikeuttaa loppuelämääsi huomattavasti.

Pöly on hälvenemässä, mies 35 v, Tampere



1      2      3      4      5       6      7       8      9      10      11      12     13      14      15      16      17      18      19      20      21

Kerro oma tarinasi
 
Sivun alkuun