Etusivu
Tarinat
    Lue lisää
    Kerro oma tarinasi
Vaikuttaminen
Hätämajoitus
Allekirjoita adressi
Yhdistys
Ehdotamme
 
Tutkimustietoa
Hyvä tietää
Myytit
Oireita ja sairauksia
Trauma
 
Lehdistötiedotteet
In English
Linkkejä
Facebook            
 
 


1      2      3      4      5       6      7       8      9      10      11      12     13      14      15      16      17      18      19      20      21

Muutin raskaana ollessani 70-luvulla rakennettuun taloon, jossa huomattiin heti patterin vuodosta johtuneet laajat vesivahingot, jotka korjattiin vain pinnalta kuivaamalla. Sekä minun että lapsen oireet talossa olivat jatkuvia; nuhaa, yskää, kurkkukipua, kuumeilua, korvatulehduksia. Lomilla voimme hyvin ja kotiin palatessa asunnon hajun tunsi. Muutin lapsen kanssa pois talosta vuosi sitten, jolloin oireemme loppuivat.

Isä jäi taloon asumaan, koska ei myönnä oireita. Isän vaatimuksesta lapsi käy talossa säännöllisesti vaikka oireilee joka kerta todella rajusti. Lääkäri on todennut oireiden johtuvan sisäilmasta, mutta käräjäoikeudessa todistuksia ei huomioitu ja oireita vähäteltiin. Käsittämätöntä että isällä on oikeus jatkuvasti vaurioittaa lapsen terveyttä lisää!

Epätoivoinen äiti, nainen 40 v, Naantali



Lapsuuden koulussani oli sankkoja käytävillä sateen jälkeen katon läpi tippuvan veden vuoksi. Opiskeluaikainen opiskeluasuntoni suljettiin muutamia vuosia poismuuttoni jälkeen asuinkelvotamana homeen vuoksi. Asumisaikana alkoi allerginen silmätulehdus ja siihen vuosikymmeniä jatkunut lääkitys. Valmistuin ja sain työpaikan. Kaksi edeltävää työntekijää oli sairastunut ja kuollut syöpään, sattumaa ajattelin. Jonkin aikaa unelmatyössä oltuani aloin kuumeilla. Töissä lämpö ja verenpaineeni nousivat. Silmätulehdukset pahenivat.

Työpaikalla aloitettiin sisäilmatutkimukset. Todettiin homekasvustoja useammasta tyypillisestä kosteusvuriohomeesta. Pääsin toisiin työtiloihin ja oireet alkoivat helpottumaan. Vaihdoin työpaikkaa. Useampi vuosi meni hyvin ja sitten alkoi ilmaantua neurologisia oireita. Huimausta, silmäoiretta, kuivaa yskää. Tuli myös kasvojen alueen turvotusta ja puheen puuroutumista. Oireet katoavat lomilla. Työpisteessä oli tapahtunut vesivahinko. Sain siirron toiseen toimipisteeseen. Oireet vähenivät.

Maisa, nainen 40 v



Minä aina kova liikkumaan, iloinen ja energinen moniosaaja ja täysin terve VIELÄ elokuussa 2012. Siitä alkoi hidas mutta varma alamäki. Jos oisin vaan tiennyt :( . Sain muutaman sijaisuuden jälkeen unelman eli vakityön(siivousalan) ja aivan kotini nurkilta, mikä ilo ja onni siis. Alku meni hyvin, mutta sairastuin aika pian n. kk jälkeen flunssaan, joka vain jäi päälle...nenä tukossa, silmät punaiset ja vetisti,kurkku turvoksissa ja kipeä, ääni käheä, yskä muuttui kroonikseksi heti, veriräkää, verilimaa, päänsärky, uupumus ja väsymys... voisin jatkaa loputtomiin oireita mutta tuossa muutamia ja ne olivat siis syyskuulla flunssan seurausta ja jäivät kaikki kroonisiksi.

No lääkärissä juoksut alkoivat ja tutkimukset ja minulla alkoi myös hälytyskellot hiukan soida, eli olisiko home-/kosteusongelma talossa.. Terkkarit tutki niin pitkälle 3kk kuin voivat, sitten nenä/kurkkulääkärille, sitten siirryin työterveyteen ja sain myös samalla totuuden talon ylihoitajalta, että olen oikessa: siellä on sisäilmaongelmat olleet jo pitkään. Hän sanoi, että voi voi, kaikkihan täällä yskii ja räkii. Siis ei ole totta., tuo oli heidän tapa reagoida ja huolestuneisuutta ei tunnettu. Ällistyttävää ja minun oireita ei otettu vakavasti enkä saanut lausuntoa edes antaa vaikka halusin omalta kohdaltani (talossa aloitettiin laajat kyselyt kuka ragoi ja missä...mutta yksin en saanut kuulemma antaa lausuntoa, jos ei muut työkaverini siivouspuolella reagoi). HALOO tuo jo laittoi todellakin ymmärryksen kaikelle eli olen sairastunut siellä ja pahasti, oli kulunut 8 kk kun tajusin mistä kaikki johtuu ja läksin pois. Olin 5kk kotona työtön ja parantelin itseäni, olo helpottikin ja labroissa huimat laskut esim. valkosoluarvot laskivat normitasoille kun olin 2 kk:n jälkeen lopettamisestani testeissä.

No, aloitin uuden työn 2 v vanhassa rakennuksessa elokuussa 2013.... kuukauden jälkeen taas sama: flunssa ja kaikki edellämainitut oireet jäi kroonisesti taas päälle. Tutkimuksia, sairaslomaa, tajusin itse ettei tule mitään ja koeajan puitteissa oli lähdettävä itse pois :( Olen siis todella pahasti sairastunut. Nyt liittoni ajaa 1,5v jälkeen ensin mainitun työpaikkani mahdollista saattamista vastuuseen, koska sen paikan jälkeen olot ja sairaus on vain pahentunut, odotan maaliskuulla lääkärille pääsyä, en ole työkykyinen. Astmaattiset oireet joka päivä vaikka astma suljettu jo 2 kertaa pois, vain hidas kävely onnistuu jos pidän huilitaukoja, en voi kotikunnassani mennä moneenkaan paikkaan ilman pahoja oireiluja..eli totuttelua tämä vaatii.

Äiti, nyt työkyvytön, taistelu jatkuu, 42 v, Sipoo



Ostimme v. 2010 syksyllä rivitalohuoneiston. Kuntotarkastus teetettiin ilman merkkiäkään vaurioista. Muurahaisia talossa oli kuulemma ollut keväisin ja syksyisin. Ensimmäisenä keväänä niitä oli satoja ja niitä oli pitkälle joulukuuta ja seuraavana keväänä niitä olikin ongelmaksi asti mm. astianpesukoneessa ja jätekaapissa. Lentomuurahaisia tuli myös listan alta eteisestä. Keittiön kaapissa alkoi haista homeelle, mistä teimme ilmoitusta taloyhtiölle. Kävivät katsomassa ja toteamassa ettei siellä mitään ole. Aikaisemmin, keväällä 2011 toisen lapseni syntymän aikoihin pesin kotona pyykkiä ja yhtäkkiä seinän sisällä alkoi kummasti rämistä voimakkaasti. Juoksin sammuttamaan pesukoneen eikä sen jälkeen ongelma toistunut. Tuolloin jo ajattelin että tapahtuiko seinän sisällä jotain, irtosiko putki? Olisi pitänyt tehdä ilmoitus vakuutusyhtiöön, kaiken varalta. Muutama kuukausi sen jälkeen alkoi haista home keittiönkaapissa.

Aika kului ja aloin olla todella väsynyt, luulin sen johtuvan kaamoksesta. En jaksanut edes hengittää. Tuli lukuisia muita oireita joiden takia ravasin lääkärissä. Oli jatkuvaa kurkkukipua, silmien kirvelyä, nenässä tunne kun olisi tiikeri salvaa laittanut, gynekologisia vaivoja, suun kuivuutta, otsasärkyä, hapen nälkää ja hengen haukkomista, kynnet olivat kuin aaltopahvia, näkö oli huono, rytmihäiriöitä, voimakasta huimausta ettei meinannut penkillä pysyä, lähimuistin pätkimistä ja sanat olivat hukassa, päässä ei liikkunut juuri mitään, keuhkokipua, korvatulehduksia, poskiontelontulehduksia, hajusteyliherkkyyttä, lihasheikkoutta, voimattomuutta, pahoinvointia, vapinaa, suun kirvelyä, iho-oireita sekä nielemisvaikeuksia.

Jokaiseen vaivaan löytyi lääke mutta ei katsottu kokonaisuutta. Toinen lapseni haukkoi henkeä kuin kala kuivalla maalla ja oli jatkuvaa nenäverenvuotoa.Toinen yski 2 vuotta keuhkojaan pihalle. Näistä huolimatta en osannut yhdistää hometta aiheuttajaksi. Keksin muun selityksen jokaiselle oireelle. Olin 26v ja sairaampi kuin moni 100v.

Vuoden kuluttua useiden ilmoitusten jälkeen asiaa alettiin tutkia ja selvisi että pesukoneen poistoputki oli irti ja vesi oli levinnyt kylpyhuoneesta keittiöön, eteiseen sekä makuuhuoneeseen. Laminaatin alla oli ollut lammikko jota ei ollut kun vaihdoimme laminaatin muuttaessa. Vakuutusyhtiön mielestä poistoputki oli ollut irti 13-vuotta. Emme siis saaneet korvausta mistään. Jouduimme hävittämään sohvat, sängyt sekä tekstiilejä. Pesin kaiken muun, meni puoli vuotta jonka jälkeen palasimme evakosta asuntoomme.

Oireilimme edelleen. Ajattelimme, että seurataan puoli vuotta mikä aika menee kunnes remontin aiheuttamat pitoisuudet vähenevät. Oli jo pyydetty yhteen huoneeseen tutkimusta pullottavan pistorasian ja kummallisten hajujen vuoksi. Lukuisten kirjeiden ja vuoden kuluttua asiaa alettiin taas tutkia. Otettiin näytteitä "puhtaan" (ei liittynyt siis edelliseen remonttiin) huoneen seinästä ja kas, n. 10 erilaista sientä ja runsaasti bakteerikasvustoa. Näistä viittä oli terveydelle haitallisia pitoisuuksia. Otettiin näyte myös toisesta huoneesta, jossa sama tilanne.

Tällä hetkellä oireilemme voimakkaasti ja muutto on parin viikon päästä. Valvon yöt vahtimassa pienintä lasta, että saa henkeä, ei ole muuta paikkaa minne mennä. Kaksi viikkoa on odottavalle pitkä aika. On musertava tunne kun koti on vaarallinen paikka etkä voi asialle mitään. Olen katkera ihmisille jotka vähättelivät tilannettamme eivätkä alkaneet tarvittaviin toimiin aikaisemmin. Myös reklamaatioaika edelliselle asukkaalle meni umpeen vetkuttelun takia. Henkilökohtainen konkurssi. Terveystarkastaja ottaa kantaa saamaamme raporttiin ja selviää saadaanko ottaa mukaan irtaimistoa, jonka olimme juuri saaneet hankittua edellisten tilalle. En toivo tällaista kohtaloa kenellekkään. Pitäkää puolenne!

Jatkossa jää auki paljon kysymyksiä. Löytyykö lapsille sellaista koulua jossa voivat opiskella ja ovatko hoidossa sellaisessa päiväkodissa jossa on puhdas sisäilma? Löytyykö itselle sellaista työpaikkaa jossa ei oireile? Häviääkö kaikki oireet muuton jäkeen vai jääkö jotain pysyviä vaurioita? Näitä asioita ei ymmärrä muut kuin itse sen kokeneet jonka takia vertaistuki olisi todella tärkeää. Olemme jääneet ulkopuolelle kaikesta sosiaalisesta tuesta. Tulipalon kohdanneet saavat apua joka suunnalta, mutta kuinka käy meidän? Menetät terveyden, omaisuuden, kaiken. Toivon todella että asiaan tulisi muutos.

Pakolainen, nainen 27 v, Jyväskylä



Ostimme viime vuonna hometalon ja muutimme sinne kolmen lapsemme kanssa (3v, 2v ja 3vk). Asuimme talossa vain kuukauden, minkä jälkeen muutimme aluksi telttaan, sitten mummulaan ja kun rahatilanne salli, väliaikaisesti vuokralle. Lähes koko irtaimiston sai heittää menemään.

Ainakaan kukaan ei voi syyttää minun kuvittelevan oireita, kun ne tulevat 9kk ikäiselle vauvalle. Olemme bonganneet jo muutaman hometalon lisää kylässä käymällä. Viimeisimmässä paikassa kahden tunnin sisälläolo sai vauvalle niin pahan ihottuman, etä iho repesi haavoille muutamasta kohdasta, hengitys meni useammaksi päiväksi tukkoon eikä ruoka ole kelvannut. Itsellänikin keuhkoja puristi vielä useampi tunti kylästä lähdettyä ja minä EN ole allerginen millekään muulle kuin kortisonille ja heinille hyvin lievästi.

Vauvallemme on määrätty astmalääkkeet ja useita eri voiteta. Räkäimuri on jokaviikkoinen tuttu kotonakin. Mitään käytettyä en uskalla ostaa tai ottaa vastaan - yhdestä hometalossa käyneestä bodista vauva sai koko kankaan koskettamalle alueelle pahan ihottuman. Sen kanssa valvottiin... Lapsen tulevaisuus hirvittää, nyt pitäisi etsiä päivähoitopaikka. Mihin uskallan lapseni laittaa, kun en itse haista hometta yhtä nopeasti kuin vauvani ehtii siitä saada oireita? Vauvan hoitajakaan ei mielellään saisi asua hometalossa itse eikä käyttää mitään hajusteita.

Muu perhe saa myös homeesta ja kemikaaleista oireita, mutta niiden kanssa pärjätään. Kaupassa voi käydä ja elämä muuten on kohtalaisen normaalia isommilla lapsilla. Meidän perheen kohtalo on ollut suorastaan onnellinen, koska olemme saaneet paljon apua; Seurakunta, kaupunki, perhetyö, lastensuojelu, neuvola, mielenterveyspoli ja useat yksityiset ihmiset ovat auttaneet meitä. Kyllä Suomeen vielä saadaan muutos näihin homehommiin!

Voisin ruveta työkseni tuhopolttamaan hometaloja yön pimeinä tunteina...

Äiti, nainen 26 v



Kaksi kuukautta sitten oli kaunis omakotitalo, jossa 13 vuotta rakennettu koti. Siellä mentiin kihloihin, kastettiin lapset, elettiin elämän ikimuistoiset hetket. Siellä uskottiin vanhenevamme ja tarjoavamme lapsille hyvä lapsuus. Oli lasten ensimmäiset piirrustukset, pienimmät kumisaappaat, isovanhempien hääkuvat, isän lapsuuden keinuhevonen, äidin rakkaat kirjat, lasten lemmikit. Takana oli raskaita remontteja, edessä toivo paremmasta. Sairastettiin paljon mutta parannuttiin aina ja luotettiin tulevaisuuteen.

Kunnes ei enää parannuttu, lattian alta löytyi iso paha ja oma koti petti.

Nyt on kerrostalokaksio, joka on asunto eikä koti. Lemmikit hoidossa, omaisuus hävitetty, tulevaisuus epävarma, terveys mennyt. Muistoja kantavat rakkaat esineet poissa kaikki. Vaatteet, huonekalut, harrastusvälineet ostettava. Lapset surevat lelujaan, koiriaan, tuttua elämäänsä. Aikuiset oireilevat täälläkin. Kannetaan vähiä uusia huonekaluja parvekkeelle, haistellaan, pelätään. Taasko pitää muuttaa?

Mikään ei korvaa, kun 13 vuotta eletystä kodista löytyy rakennusvirhe, jota ei mitenkään voinut ostaessa todeta ja jota ammattilaisetkaan eivät löytäneen, ennen kuin oli myöhäistä. Uusi elämä on rakennettava yksin, jos siihen löytyy voimia ja varoja. On maksettava asuntolaina, jolla ei saa mitään, vuokra, lääkärit ja kaikki perheen hankinnat. Ammattiapu olisi tarpeen, mutta sekin maksaa.

Ystävät eivät pysy mukana myllerryksessä. Eivät jaksa loputonta tarvetta puhua. Eivät ymmärrä, miksi vanhat vaatteet eivät pestyinäkään kelpaa. Paheksuvat, miksi ei korjata enää vanhaa taloa vaan uneksitaan uudesta. Ajattelevat kai, että ollaan tuhlareita. Tuhon suuruutta ja lopullisuutta eivät tätä kokemattomat ymmärrä, kun seinät ovat pystyssä ja tavarat on itse hävitettävä. Ei sentään tullut tulipalo. Kukaan ei ole kuollut. Tehän olette vielä nuoria. Kyllä se siitä. Tavara on vain tavaraa. Lakkaa yrittämästä hallita kaikkea ja ala elää hetkessä. Suurin osa suomalaista asuu vuokralla - miksi piti olla oma talo? Näitä saa kuulla.

Sitten ei kuule niitäkään. Puhelin ei enää soi. Ne, jotka olivat mukana hyvinä hetkinä, katoavat yksi kerrallaan. Kun sanot sen ääneen, kehotetaan katsomaan peiliin. Katsonkin. Siellä on väsyneet, kalpeat kasvot, ennen aikojaan vanhentuneet. Suupielissä katkerat juonteet. Silmät punaiset. Ja vierestä kuuluu pieni ääni, joka kysyy: "Äiti, koska mä saan taas oman huoneen?"

Mamastiina, nainen 41 v



Sairastuin omassa kodissa. Siellä todettiin homevaurio kahteen kertaan. Olimme omasta kodista kahteen kertaan evakossa ja omaisuutemme hävitettiin. Takaisinmuutto tuntui hyvälle, mutta oireet palasivat jokaisen muuton jälkeen. Lisäksi evakkoasunnossa tuli voimakkaat oireet.

Menetin terveyden, kodin, omaisuuden. Ajattelin, että tästä selvitään.

Sain uuden työpaikan. Ja se oli homeessa. Sain kiellon työpaikalle. Elämästäni on kohta mennyt neljä vuotta sairasteluun, lääkäreihin, lääkkeisiin, täysin hukkaan ja loppua ei näy. Mitä nyt eteen kun omat voimat ei riitä enää mihinkään?

Väsynyt, nainen 43 v



Oireiluni alkamisajankohtaa on vaikea määrittää, koska en ole sairastunut kertarysäyksellä, kuten monelle on käynyt. Tunnistan homeoireita elämästäni noin kahdenkymmenen vuoden takaa. Jälkikäteen on pystynyt löytämään kaikille oireille yhteisen syyn, mikä on ollut helpotus. Viimeiset kolme vuotta on ollut jo melkoista selviytymistaistelua.

Toisinaan sitä havahtuu ja toivoo, että tämä olisi ollut vain painajaista. Sillä eihän kenenkään asiat voi oikeesti olla näin huonosti tässä kauniissa hyvinvointivaltiossa.

Hankalinta ehkä kuitenkin on ollut tämän "luulotaudin" aiheuttama sosiaalinen paine, kun sairaana ja sairaan näköisenä koittaa hampaat irvessä selviytyä arjesta ja elää niin kuin kunnon kansalaisen pitää.

Pahalta tuntuu myös niiden raukkojen puolesta, jotka eivät tunnista/halua tunnistaa oireilujensa johtuvan sisäilmaongelmista. Luottakaa itseenne ja omiin tuntemuksiin! Kyllä tämäkin epäkohta vielä korjataan, kun riittävästi väkeä työkyvyttömänä. Ja iloitaan niistä paremmista päivistä, mitä kohdalle sattuu osumaan!

Telttaileva Suomi, mies 32 v



Poikani altistui ja sairastui vaikeasti Lahden alueella olevan yläasteen homeista/voc-päästöistä ja sädesienestä ym. Poika oli aikaisemmin täysin terve. 7 lk:lla alkoi oireiluja,ja 8 lk:lla sairastui. Nyt käynyt vuoden kotiopetuksessa koulua ja oireet aluksi parantuivat kotona. Mutta nyt kesän jälkeen oireet ruvenneet vain pahentumaan ja tilanne vaikeutunut. Sairaus on muuttunut autoimmuuniksi ja oireilee nykyään kemikaaleille ja hajusteillekin homeista sairastumisen jälkeen. Ei enää tiedetä mistä saa oireita ja on jatkuvasti kuumeessa. Ja päänsärky, kurkkukipu on kova. Altistumisesta seuraa myös päivien väsymys. Saattaa vain nukkua päivän pari ja toipuu monta päivää altistumisen jälkeen. Saa oireita materiaaleista, kavereiden vaatteista ja jopa mopon bensasta kovan kurkkukivun.

Lapsemme ei ole koskaan aikaisemmin ollut millekään allerginen ja koulumenestys oli hyvä. Harrasti myös joukkueessa menestyneesti liikuntaa. Nykyään ei pysty enää harrastamaan, näkemään paljoa kavereita taikka tekemään mitään normaalia nuorten asioita. Oireiluja tulee kaupoissa kemikaaliosastoilla, kyläpaikoissa ja jopa ruuistakin.

Syksy oli erittäin vaikea ja poikamme oli kuumeessa 3 kk koko ajan. Ja menee pienestäkin altistumisesta erittäin huonoon kuntoon. Kotimme on tutkittu eikä ole hometta. Mutta talomme on vanha, ja pelkäämme että oireilee nyt jo talomme muille materiaaleille. Tilanne on vaikea. Kaikki tulevaisuuden opinnot, asunto ja ammatti on yhtä kysymysmerkkiä. Poikamme koulumenestys ei ole enää niin hyvä, eikä hän saa todistusta ajallaan, koska on ollut niin kipeä yli vuoden. Opinnot eivät ole edistyneet.

Vaatii suurta motivaatiota nuorelta pitkäaikaisesti sairaalta lapseltamme ensin sopeutua ja hyväksyä tämä sairaus,ja vielä oppia elämään sen kanssa.Paljon on tutkittu, ja pidetty lapsemme puolta eri tahojen kanssa. Normaali arkielämä on enää kaukainen haave ja toiveissa vain saada lapsemme parantumaan. Olemme vielä siinä kovin toiveikkaita, koska sairastumisesta on vasta reilu vuosi aikaa. Ja kokeilemme kovasti erilaisia hoitomuotoja, kuten funktionaalista hoitoa, homeopaattista ym. Toivo on se, joka kantaa eteenpäin ja ne rakkaat ihmiset ja ystävät, jotka ovat tukemassa arkeamme ja jakamassa tämän kaiken meidän kanssamme! Perheemme on myös hyvin vahva ja tuemme toisiamme. Periksi ei anneta ja teen kaikkeni, jotta poikani elämä tulee paremmaksi ja hän voi mahdollisimman hyvin vielä tulevaisuudessa, tämä on ainut vaihtoehto! Voimia kanssatoverit!

Surullinen äiti, Päijät-Häme



http://vuorikiipeilya.blogspot.fi/

Katrimaija, nainen 59 v, Pihtipudas



1      2      3      4      5       6      7       8      9      10      11      12     13      14      15      16      17      18      19      20      21

Kerro oma tarinasi
 
Sivun alkuun