Etusivu
Tarinat
    Lue lisää
    Kerro oma tarinasi
Vaikuttaminen
Hätämajoitus
Allekirjoita adressi
Yhdistys
Ehdotamme
 
Tutkimustietoa
Hyvä tietää
Myytit
Oireita ja sairauksia
Trauma
 
Lehdistötiedotteet
In English
Linkkejä
Facebook            
 
 


1      2      3      4      5       6      7       8      9      10      11      12     13      14      15      16      17      18      19      20

Ostin -97 rivitaloyksiön tasakattoisesta -74 rakennetusta talosta (silloisen miesystäväni varoituksista huolimatta, kun se asunto oli niin NÄTTI ja siisti).

2007 nilkkani sananmukaisesti napsahti poikki pienestä nyrjähdyksestä ja lääkäri sanoi luun olleen kananmunankuoren kaltaista. Home oli haissut ulkovarastossa melkein alusta asti, mutta sitten huomasin, että puhtaat vaatteet alkoivat sisälläkin komerossa haista. Havahduin todella vasta, kun kilpirauhasessa todettiin hyvänlaatuinen kasvain ja aloin saada kuukausia kestäviä vesiripulikausia ja ihon kutina ja nokkosrokko yltyivät sietä-mättömiksi.

Muutin äitini luo väliaikaisesti kokeeksi ja oireet helpottivat. Tilasin homekoiran ja se merkkasi pesuhuoneen nurkan.(Homekoirafirman mies on muuten ainoa taho, josta olen saanut inhimillistä suhtautumista!)

Isännöitsijä eikä hallituksen puheenjohtaja suostu tekemään korjauksia, vaikka terveys-tarkastaja on todennut rakennusvirheen kylppärissä, sinne on jätetty lastulevynsuiro jos-sain vaiheessa virheellisesti lattiatason alapuolelle.

Oikeusaputoimistosta lakinainen sanoi vain, että 'kannattaako sinun sitä purkaa, kun se koira vaan YHDESTÄ kohdasta sitä hometta löysi'. Kun sitten purin, löytyi hometta, tosin ei tarpeeksi, koska ne raja-arvot on tahallaan laitettu niin korkeiksi tuolla päättävissä elimissä.

En jaksaisi enää taistella, kilpirauhasen vajaatoiminta vie puhdin. Toivon, että me koh-talotoverit pääsisimme jonkun voimakkaan ihmisen organisoimana joskus kaikki yhdessä pu-humaan lainsäätäjille ongelmistamme! Saatiinhan asbesti ja tupakkakin ruotuun, miksi ei siis homettakin!

Taija, nainen 65 v



Aloitin ammattiin opiskelun 2013 sosiaali- ja terveysalalle. Sairastelu alkoi ensimmäisellä opiskeluviikolla.

En osannut yhdistää oppilaitoksen sisäilmaan ensin. Flunssa, kuumeilua, päänsäsrkyä, kyy-nelkanavan tulehdus, kuumotusta iholla, juosteita ihossa, hengityksen vinkumista, käsit-tämättömän pahoja väsymystiloja, toivottomuuden tunnetta jne.

Vähitellen selvisi että oireet ja oppilaitos tulee aina samassa lauseessa. Terveydenhoi-tajat oli kiinnostuneita miten menee, lääkärit ei oikein mitään kantaa ottaneet kukaan silloin, "no, lyhyt koulutus, koita kestää nyt loppuaika vaan".

Noin kahden opiskeluvuoden jälkeen puhkesi kaiken stressin ja muun iho-ongelman vaikutuk-sesta varottamatta sukurasite psoriaasi. Hiljalleen olen toipunut kun olen ollut vain työttömänä valmistumisen jälkeen. Odotan kuntoutusrahapäätöstä, koska alan oireilla hyvin vähästä nykyään, joko heikosta ilmanlaadusta tai kemikaaleista tai vaikka vain vä-hän runsaammalla käsienpesulla saa ihon voimaan pahoin. Joten välitön alanvaihto tulee nyt eteen.

Joku "paperienpyörittely"-ala on sitten edessä ja kaikki auki nyt... Käytössä voiteita neljää reseptivalmistetta, allergialääkkeettä en ole voinut olla sitten vuoden 2013 ja särkylääkkeitä pelkästä opiskeluajasta selviämiseksi syöty määrättyjä noin 600kpl ja ilman reseptiä ostetut siihen päälle.

Katkera fiilis, yhteiskunnan verovaroilla ylläpidetty opinahjo tämäkin, mistä kaikki sai alkunsa.

Taas opiskelemaan, mutta mitä?! Mies 26 v



Kerron tyttärestäni, joka sairastui 2014 kevättalvella mykoplasmaan, jonka oireet olivat liman muodostus, oksentaminen, hengitystietulehdus, äänen käheys, korva-poskiontelo tu-lehdukset.

Saatiin kuuri, jolla tauti väheni, mutta kun 2014 alkoi elokuussa koulu, oireet palasivat uudelleen.

Siitä alkoikin meidän vaikea syksy: koulua käytiin väsyneenä ja peläten tulevaa. 22.08.2014 saatiin allergiakokeen tulokset, jonka tuloksen arvasin: heinät ja ulkohomeet.

Joulukuu 2014 kärsittiin kovista päänsäryistä, joiden takia hain tytölle sairaslomalapun. Niinpä tein rohkean päätöksen ottamalla tytön 2015 vuoden alusta kotiopetukseen, jolloin oireet vähenivät melkein kokonaan. Käytiin koululla tasokokeessa. Toukokuussa rehtori soitti ja uhkasi, että jos ei tyttö käy koulussa, niin käy muualla. Otinkin yhteyttä al-lergialääkäriin, joka antoi ehdotuksen käydä koulua 3 pv viikossa koulussa ja loput 2 kotiopetuspäivänä.

Rehtori hyväksyi asian oiretilanteita seuraten. Nyt syysloman jälkeen aikoo, että tyttö olisi kokopäivän koulussa eli 5 pv/vko, mutta siihen en aio suostua, sillä oireet palaa paljon rajumpina, korvakivut on tullut jo. Tytär on tällä hetkellä 14 v., eikä olisi kuin nämä kaksi vuotta jäljellä. Onko kenellä muulla kokemusta home koulusta.

Myötäeläjä, nainen 53 v, Leppävirta



Olemme nelihenkinen perhe. Asumme vuokralla yksityisen omistamassa omakotitalossa, johon muutimme kesällä 2014, jolloin ongelmat alkoivat välittömästi. Pojalla puhkesi takaisin jo pitkään remissiossa ollut astma, mieheni kärsii kovista päänsäryistä ja nenäverenvuodoista. Minulta löydettiin puolivuotta muuttamisen jälkeen 3 kystaa, jatkuvia nivel-, lihas- ja päänsärkyjä, uupumusta, huimausta, hengenahdistusta. Tyttärelläni alkoi samaan aikaan kovat nivel kivut, kilpirauhasarvot heitteli holtittomasti, verensokeri romahtanut, tällä hetkellä hänellä korkeat lasko ja crp -arvot ja nyt tutkitaan onko reumaa.

Hälytimme paikalle terveystarkastajan, joka kertoi jo käyneen talossa vuonna 2008 huo-mauttamassa samoista asioista joiden eteen ei asunnon omistaja ole tehnyt mitään. Olemme koittaneet etsiä uutta kotia jo kauan, mutta koska luottotiedoissamme on häiriöitä ei kukaan meille tunnu vuokraavan asuntoa, vaikka olen kaiken tilanteesta melkein kertonut.

Asunnon omistaja ei välitä tilanteesta tuon taivaallista. Eli olemme homeloukussa . Ja tilanne alkaa tuntumaan jo täysin toivottomalta. Tuossa edellä mainitsin vain murto osan oireista, lista on todellisuudessa paljon pidempi.

Olemme itse yrittäneet talossa tehdä mittavia remontteja mutta tosiasiahan on että emme pysty tästä talosta tervettä saamaan ikinä sen enempää kuin kukaan muukaan. Tähän mennessä olemme jo löytäneet laajat homevauriot niin pesuhuone/saunatiloista, kodinhoitotiloista, keittiöstä, kellarista... ei vaan jaksaisi enää... en toivoisi tätä kenellekään.

Katja 72, nainen 42 v, Kotka



Olen ilmeisesti ollut homeen kanssa tekemisissä koko ikäni - en vain tajunnut sitä kuin vasta 2013, jolloin aloin haistaa tiettyjen homeiden ja lahon puun hajua.

Lapsuuskodissani en voi olla kuin pari tuntia kerrallaan, samoin on laita appeni kotona. Työpaikallani kou-lussa en pysty olemaan kaikissa tiloissa.

Olen aikuisiälläni asunut ainakin kahdessa sellaisessa asunnossa, jossa on ollut hometta. Vuonna 2013 altistukseni oli äitynyt niin pahaksi, että sain monenlaisia oireita: väsymystä, iho-oireita, kurkun käheyttä, nivereuman tyyppistä oireilua, sydämen rytmihäiriöitä, huimausta. Myös perheeni muut jäsenen reagoivat homeeseen kukin tavallaan, mies poskiontelotulehduksin, poika päänsäryllä ja nuhalla, tytär iho-oireilla ja nuhalla. Muutimme pois talostamme ja lasten oireet alkoivat helpottaa todella paljon heti ensimmäisen kuukauden aikana. Meidän vanhempien kohdalla oireet helpottivat, mutteivat poistuneet, koska molempien työpaikoilla on sisäilmaongelmia. Me kumpikin myös haistamme työpaikoillamme hajuja, jotka viittaavat kosteusvaurioon ja homeeseen.

Olemme asuneet vuokralla ja epätoivoisesti etsineet omaa taloa, jonka löytäminen on osoittautunut todella vaikeaksi. Joko myytävissä taloissa on ollut hometta tai kosteusvaurio tai sitten niissä on käytetty sellaisia rakennusmateriaaleja, joita emme kestä, esimerkiksi lasikuitutapetteja ja muovieristeitä. Märän betonin haju syöpyy aivoihin asti ja saa meissä molemmissa aikaan yökkimisreaktion.

On todella hankalaa yrittää elää suht tavallisesti, kun pitää ottaa huomioon altistumisemme. Jos haluamme vuokrata kesämökin, sen on oltava suht uusi - ei kuitenkaan liian uusi, koska silloinkin reagoimme. Tiettyinä aikoina en voi käydä kaupoissa, koska erilaiset kemikaalit saavat vointini huonoksi. Sosiaaliset suhteemme ovat kärsineet, koska emme hajujen ja oireilun takia voi käydä useiden sukulaisten ja ystävien luona. Joillekin olen kertonut tästä tilanteestamme, mutta useimmille en viitsi kertoa, koska meitä pidetään hulluina/ luulosairaina.

Nyt edessämme on muutto pois asuinpaikkakunnalta, koska vanhin lapsemme aloittaa pian yläkoulun samassa koulussa, jossa missä minä työskentelen. En kerta kaikkiaan halua lasteni altistusten menevän samaan pisteeseen kuin itselläni. Koska täällä ei olla valmiita tekemään koulun sisäilmaongelmien selvittämiseksi tarpeeksi, on meidän muutettava pois paikkakunnalta. Olen alkanut opiskella, jotta saisin uuden ammatin ja pääsisin pois tästä helvetistä.

Väsynyt, nainen 45 v



Ala-asteen olin homekoulussa ja sieltä sain astman. Vasta pari vuotta sitten se ala-aste on purettu sisäilmaongelmien vuoksi, vaikka se oli ongelmallinen jo pitkään aikaisemminkin. Pahempi oireilu alkoi tosin vasta yläasteella ja minulla oli silloin jatkuvia poskiontelontulehduksia, pahimmillaan joka kuukausi oli antibioottikuuri päällä tai jonkinasteinen flunssa, lisäksi poskionteloita leikattiin muutaman kerran laihoin tuloksin. Terveitä päiviä ei hirveästi ollut.

Opiskelin viime vuosina ammattiopistossa hoitoalaa ja siellä oli koulurakennuksessa jonkin sortin sisäilma-ongelmia todettu ja ne oli muka hoidettu kuntoon. Vähitellen minulle alkoi tulla monenlaisia oireita mm. väsymystä, poskisärkyä ja huimausta. Altistuin niin pahasti, että en pystynyt tekemään työharjoitteluita ja koulun jouduin lopettamaan. Monet päiväkodit ja vanhainkodit ovat sisäilmaltaan huonoja. Pahinta tietysti on se, että homealtistus jää pysyväksi ja työpaikan saaminen sisäilmaltaan puhtaasta rakennuksesta on vaikeaa. Herkkyys reagoida homeille ja muille sisäilmaongelmille pysyy ja se harmittaa, kun nuorena joutuu tällaista kokemaan.

Pirkanmaalla asuva, mies 25 v, Kangasala



Olen 13-vuotiaan pojan äiti. Poika on sairastanut koko ala-asteen pääkipuja, iho-oireita ja vatsaoireita. Olen monta vuotta sanonut lääkäreille, että pojan oireet johtuvat sisäilmasta, homeesta. Kukaan ei ole meitä kuunnellut, kymmeniä turhia lääkärikäyntejä ja yhteydenottoja kouluun ja aina vastaus, että home aiheuttaa vain astmaa. Aivot on kuvattu, silmät tutkittu moneen kertaan, fysioterapiaa, adhd-testejä…

Meidän kodista löytyi hometta, ja ollaan sen vuoksi muutettu nyt kaksi kertaa, koulussakin ongelmia, mistä tiedän pojan tulevan kipeäksi ja sanonut siitä. Kukaan ei kuunnellut.

Vasta nyt monen vuoden taistelun jälkeen, kun koulu tutkittiin ja sinne asennettiin sisäilman puhdistus koneet tammikuussa 2017, pojan vointi parani. Ei ollut enää joka päivä kipeä. Mutta ei vieläkään siedä kaikkia lisäaineita, hajuja, kauraa, valkosuklaata, kemikaaleja, uusia vaatteita....

Keväällä kävi tutustumassa kemian luokkaan, sai heti oireita, pääkipua ja hengitysoireita. Tiesin, ettei voi suorittaa yläkoulussa kemiaa ja oli pakko jostain oikeasti saada apua ja pojalle lääkärin lausunto, ettei sitä pakoteta kemian luokkaan. Olin jo varma, että jos seuraava lääkäri ei kuuntele meitä, poika ei enää ikinä suostu lähteen lääkäriin. Ei tarvittu kuin yksi terveydenhoitaja, kenellä oli vastaavanlaisia kokemuksia, niin saatiin uusi lähete yliopistolliseen sairaalaan. (2011 käytiin ekan kerran)

Ensi tiistaina on lääkäri ja allergiakokeet. Pieni toivo, että saadaan apua, mutta vielä isompi pelko ettei lääkäri kuuntele meitä. Ollaan niin montaa kertaa jouduttu pettyyn, luottamus lääkäreihin alkaa itselläkin olla jo mennyt. En tiedä mitä teen tai mistä saadaan apua, jos nyt ei sitä saada.

Epätoivoinen, nainen 37 v, Valkeakoski



2015 rivitaloasunnossani oli vesivahinko. Se korjattiin, mutta ei kunnolla, esim. märkä lasikuitutapetti liimattiin vaan takaisin kiinni ym.

Sitten aloin keväällä -16 oireilemaan. Olin tosi väsynyt, pitkittynyt flunssa, nenä tukossa jne. Taloyhtiö ei usko lainkaan, että olen homealtistunut. Olen evakossa omalla kustannuksella, koska ei kukaan korvaa. Mikrobitutkimus tehtiin ja on sädesieniä runsaasti ym. homeita ja rakennuspölyjä, kuituja ja vaikka mitä. Kaikki oireet, mitä homeesta ym. myrkyistä voi tulla. Asia edelleenkin epäselvä, missä vika? 9kk kestänyt jo eikä korjaussuunnitelmaa ole vieläkään. Pitkä ja vaikea juttu. JA MINUN PITÄISI ASUA SIELLÄ. Terveys on tärkeä.

Renata, nainen 69 v, Hämeenlinna



Rakennettiin omakotitalo vuonna 1997. Muutto oli huippujuttu. Tehtiin sen aikaisten ohjeitten mukaan. Höyrynsulkumuovit, koneellinen ilmavaihto jne.

Työskentelen kuitenkin aika usein kotona ja huomasin/herkistyneeni muutama vuosi sitten ilmeisesti homeelle. Alkoi nenään haista sellainen ikävä pistävä haju. Ei oikein mitenkään pystynyt paikallistamaan, mistä se tuli. Avasin lattioita ja yhden seinän tutkiakseni oliko ongelmia, ei ollut, rakenteet kaikki oli ja on kunnossa, ei kosteutta. Ilmastointijärjestelmä nuohottiin, ja aina vaan tuntui nenässä.

Pinta homettahan se sitten oli, mm. tiskialtaan takana siihen silikoniin (uusittu 3-4 kertaa) muodostui tuon tuostakin mustia pilkkuja, ja kun taloa tarkemmin tutkin, niin niitä samoja mustia pilkkuja oli ulko-ovien silikoneissa ja osassa ikkunoita. Saunaosastolla olin toki ennemmin jo huomannut saumoissa niitä samoja pilkkuja, niitä aina silloin tällöin kuitenkin putsattiin.

Sitten herkistyminen paheni. Juttu meni siihen malliin, että kaikki silikonit uusittiin. Laastisaumat ja koko saunaosaston ja pikkuvessat pesin homeenestoaineella, viemärit myös. Yksi pytty uusittiin. Kannattaa katsoa sinne vesisäiliön alle. Meillä oli aika musta. Sekoittajien kromisten läpivientikauluksien alustatkin pestiin. Kaapistojen saranoista lähtien piti käsitellä homeenestoaineella. Käytännössä kaikki kosteat pinnat ja viemärit pestään nykyään riittävän usein ja ulko-ovien edustat myös.

Nyt kun tiedän, mitä pitää aina etsiä kun nenä käskee, niin tilanne on hyvä, nenä pysyy auki ja ilma tuntuu raikkaalta.

Sitä mustaa hometta ei tarvi olla kuin pieni alle cm2, niin se käryttää tosi voimakkaasti.

Niskalenkki, mies 50v



Ostimme 50-luvun lopulla rakennetun rintamamiestalon idylliseltä alueelta, tietenkin loppukesästä, jolloin koko alue ja asunto näytti mitä ihanimmalta unelmalta. Taloa oli remontoitu paljonkin (myöhemmin ym-märsimme, että melko surkeilla taidoilla).

Kuukausi taloon muuton jälkeen yksi lapsistamme sairastui korvatulehdukseen, minkä jälkeen uusi tulehdus tuli aina 1kk kuluttua edellisestä, kunnes korvat putkitettiin. Putkituksen jälkeen infektiokierre siirtyi keuhkoihin, obstruktiivisia bronkiitteja oli noin 1kk välein ja henki niin ahtaalla, että välillä lapsi kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan. Lopulta saatiin diagnoosiksi astma. Avaavaa lääkettä, antibioottia ja kortisonia kului hirveitä määriä, mutta lapsi oli aina vaan huonossa kunnossa.

Hiljalleen koko perhe alkoi oireilla: yhdellä lapsesta toistuvasti silmätulehdus, jota ab-kuuri ei kunnolla poistanut, äänen käheyttä, lihasnykinöitä, tappoväsymystä, aftoja, hengityskatkoksia nukkuessa, migreeniä, nivelsärkyjä, silmäoireita…

Lopulta koko tilanne räjähti käsiin: vesivahingon yhteydessä yksi lapsista lähti sairaalaan tiputukseen akuu-tin keuhkokuumeen takia. Huoneilma oli sakeana myrkkyjä.

Lähdettiin evakkoon - ensin sukulaisten nurkkiin, sitten vuokra-asuntoon. Talolainan maksu tauolle. Talo tutkittiin isolla rahalla, rakenteet avattiin. Todettiin talon kellarin olevan umpihomeessa. Välipohjasta löytyi kivihiilipikeä, joka sisältää kreosoottia. Saimme tietää kreosootin aiheuttavan mm. syöpää ja perimänmuutoksia.

Koko tilanne oli kaoottinen. Koko irtaimisto jäi tuohon "homeläjään", asuttiin kaikuvassa, tyhjässä asunnossa. Nukuttiin lainatuilla patjoilla ja lakanoilla, koko perhe (5hlöä) patjoilla rinnakkain, kuin leirikoulussa. Talolta tavaraa hiljalleen hilattiin vuokra-asuntoon... kulutettiin remonttirahat hyvään pesutorniin. Pestiin pyykkiä säkkikaupalla. Puhdistettiin pari huonekalua. Heitettiin roskiin kaikki oireita aiheuttavat tai haisevat tai kuumissa pesuissa pilalle menneet. Oireiltiin jokaisesta talolla käymisestä. Itkettiin traumojamme. Lopulta totuttiin tähän jo vuoden kestäneeseen helvettiin ja samassa helvetissä edelleen ollaan. Raha on menettänyt merkityksen. Ainoa jolla on väliä, on perheen fyysinen ja henkinen hyvinvointi. Raha ja tavara on toissijaista. Rakastan jokaista hetkeä, kun katson lapsiani, joilla on hyvä olla. Rakastan jokaista auringonsädettä. Säälin jokaista asiakastani, jonka vaatteista haistan homeen. Ahdistun siitä, että Suomi on umpihomeessa.

En halua luovuttaa, nainen 25 v, Valkeakoski



1      2      3      4      5       6      7       8      9      10      11      12     13      14      15      16      17      19      20      21
Kerro oma tarinasi
 
Sivun alkuun