Etusivu
Tarinat
    Lue lisää
    Kerro oma tarinasi
Vaikuttaminen
Hätämajoitus
Allekirjoita adressi
Yhdistys
Ehdotamme
 
Tutkimustietoa
Hyvä tietää
Myytit
Oireita ja sairauksia
Trauma
 
Lehdistötiedotteet
In English
Linkkejä
Facebook            
 
 


1      2      3      4      5       6      7       8      9      10      11      12     13      14      15      16      17      18      19      20      21

Aloitin vuonna 2013 työskentelyn upeassa 1700-luvun rakennuksessa. Ensimmäinen vuosi meni ihan terveenä, olin aika vähän töissä, pari kertaa viikossa opiskelujen ohella.

Sitten hitaasti alkoi tuntua, että on flunssa koko ajan, kuumetta koko ajan. Tuntui, että fiilis tuli aina töissä. Oli väsynyt, pöpperöinen olo aina kun meni töihin. Samalla kuulin, että samassa rakennuksessa järjestetystä tapahtumasta oli homeherkkä lähtenyt ulos minuutissa, ja että työntekijät olivat valittaneet vuosia huonosta fiiliksestä.

Oireita alkoi tulemaan erilaisissa paikoissa, esimerkiksi Oulun yliopiston kakkoskerroksen luentosaleissa. Kuumeinen ja väsynyt olo alkoi vartissa luennon alusta.

Minua varoiteltiin etukäteen, että Hongkongissa on paljon hometta, mutta en halunnut peruuttaa vaihto-kohdettani. Oireilu alkoi pahana, kun olin ollut maassa kuukauden: koko asuntola oli umpihomeessa. Ykköskerroksen lattia oli mustana homeesta ja kylpyhuoneen katto myös. Asuntolan seinät olivat homeessa.

Olin ollut todella sekava, väsynyt ja kärsinyt erilaisista oudoista oireista kolme viikkoa, kun tajusin että tämän on tultava ulkoisista lähteistä. En osannut lukea metrokarttaa. Puheeni oli puuroutunutta. En nähnyt kunnolla, tein kokeita toinen silmä kiinni. Oli todella vaikea ymmärtää yksinkertaisia asioita, kuten kahvinkeittimen toimintaa.

Aluksi kukaan ei uskonut, ei poikaystävä, eivät opettajat. Mutta olin selvästi pahassa jamassa. Oireet helpottivat, kun vaihdoin asuntolaa. Damagea oli kuitenkin tullut jo keuhkoihin: puhkesi astma, ja poskiontelontulehduskierre alkoi.

Oli uskomatonta, miten sekaisin terve ihminen voi mennä. Nykyään menen tunninkin altistuksesta. Näen huonosti, motoriset taidot menevät (esim. silmä-käsi -koordinaatio tai esim. kyky kävellä suoraan). Olen ärsyyntynyt, lyhytpinnainen, väsynyt, sumussa ja hyvin yksinkertainen, etenkin simppeleissä tehtävis-sä.

Oireilen pahasti jopa homeasunnossa olleesta takista. Vähän jännittää, millaista elämäni tulee jatkossa olemaan. Olen nyt kaksi kertaa kokenut pahan "sumukauden" jolloin olen hädintuskin työkykyinen, noin kolmen viikon kestoisena (toipuminen on alkanut, kun olen päässyt pois), ja pari kertaa lyhyempänä (kun olen vieraillut ongelmapaikassa).

Oli kiva huomata, ettei olekaan hullu - itse en siihen koskaan uskonut, mutta ihmiset taisivat uskoa, että mulla on burnout. Ei ollut, eikä ole.

Onneksi työni on vapaata, olen sinkku ja vapaa valitsemaan itse asuntoni. Mutta haaveeni urasta Aasiassa olen joutunut hautaamaan.

Nina, nainen 34v, Espoo



Yhtä helvettiä koko elämä, lääkärit ei välitä koko taudista, eikö mitään lääkettä ole kuin eutanasia?

Aaka, mies 56 v, Lapua



Kun esimies kertoo työpaikan olevan kaupungin puhtaimman ja tutkituimman, sekä kieltää edes puhumasta aiheesta, on vaikeaa lähteä tilannetta edes purkamaan.

Kun työssä joutui käyttämään ympärivuotisesti allergialääkkeitä, nenäsumutetta ja lisäämään jatkuvasti astmalääkityksen määrää pystyäkseen suoriutumaan työpäivästä, silloin viimeistään havahtui, ettei kaikki ollut niin kuin pitäisi. Tähän lisäksi silmien (ja korvien) epämääräiset kutinat, äänen käheytyminen ja särkyminen, poskiontelotulehdukset, jatkuva pääsärky ja loppuviikkoa kohden nouseva ruumiinlämpö. Jatkuva, loputon väsymys, joka ei lähtenyt nukkumalla eikä viikonloppu riittänyt työviikosta palautumiseen. Tämä tietenkin lisäsi ärtymystä ja ns. räjähdysherkkyyttä, positiivisuus ja työn ilo katosivat.

Työnantaja pesee kätensä, käskee oireiden kanssa työterveyteen ja vihjaa työpaikan vaihtamisesta. Työterveydessä kysytään, mitä työnantaja aikoo tehdä asialle ja ohjeistaa juttelemaan esimiehen kanssa. Esimies ohjaa työterveyteen... Alkaa usko mennä systeemiin ja epäily oman korvien välin tilasta herää, ehkä kuvittelenkin kaiken? Jospa olenkin vain uupunut. Ja sitä varmasti olinkin kaiken tuulimyllyjä taistelemisen jäljiltä!

Olo oli kaikkiaan uupunut jatkuvasta puoliteholla olosta, oli joko kipeä tai toipilas koko ajan viiden vuoden ajan. epänormaalista tuli normaali, kunnes pääsin uuteen työhön. Sairastelu loppui kuin seinään! Ensimmäisen vuoden aikana en ollut kertaakaan kipeänä hengityselinoireiden takia, jaksaminen ja olo koheni nopeasti ja oli virtaa erilaisiin vapaa-ajan rientoihin. Ennen kaikkea kotona työpäivän jälkeen jaksoi touhuta. Ilo palasi. Lääkitys putosi huimasti, rahaakin siis säästyi!

Jäljelle jäi yliherkkyys hajuille, mutta vihdoinkin voin varmuudella todeta, että pääni on terve ja muu elimistö seuraa perässä sen, minkä vuosien koetukseltaan pystyy.

"Meillä ei ole sisäilmaongelmaa, sinulla on sisäilmaongelma", nainen 43 v, Jyväskylä



Altistuttuani vuosikymmenen ajan asunnoissa sekä opiskelu- ja työpaikoissa, menetin asuntoni ja sain diagnoosin vaikeasta astmasta vuonna 2006. Opin välttämään homeita ja kemikaaleja, ja evakkokodissani oleskellen ja hurjaan astmalääkekierteeseen joutuen selvisin jotenkin sinnitellen normaaliyhteiskunnassa melkein toiset 10 vuotta. Tosin se aika sisälsi nukkumista autossa, vessoissa ja ikkunat auki, mutta jotenkin sinnittelin. Olin sisäilmasairas astmaatikko.

2012 sain uuden tietokoneen ja älypuhelimen apuvälineiksi näkövammaani, ja kuukauden päästä olin sähköherkkä. Ihoni paloi langattomista kentistä, jalat lähtivät alta moottoreista esim. liukuportaista, tuli rajua uupumusta, vapinaa, sydänoireita, kipuja. Pian en kestänyt enää mitään sähkölaitteita - pyykkikonetta ja vedenkeitintä käytin oleskelemalla sen aikaa rappukäytävässä. Jatkoin osa-aikaista yliopisto-opiskelua avustajien avulla ja ammatinharjoittamista hurjista rajoitteista huolimatta. Kesti kuukauden toipua parin päivän työmatkasta. Olin home-, kemikaali- ja sähköherkkä ympäristösairas.

Vuonna 2014 sähköherkkyys levisi luonnonsähköön eli tulen ja auringon valoon. Asuin vuoden pilkkopimeässä sokeaintekniikoin avustajapalvelun ja tukiverkostoni varassa. Ei valoa, sähköä, tietokonetta, musiikkia, uutisia.. Vuoden päästä vähän helpotti mutta silloin jouduin lähtemään opiskelija-asunnostani, ja vuokranantaja myrkytti omaisuuteni lähtijäislahjaksi. Minusta tuli asunnoton.

Yli tuhat asuntoa olen nyt kahden vuoden aikana tarkastanut ja hakenut kaikkia mahdollisia reittejä pitkin. Olen voinut oleskella kolmessa evakkotalossa tuttavilla. Eilen kävi ilmi, että jäljellä on enää yksi, jossa en tässäkään voi olla enää kuin pari päivää. Olen asuntokokeiluissa menettänyt sietokykyni myös evakkopaikoilleni. Ulkona kuolen talvella kylmään ja kesällä valoon. Taidan lähteä homepakolaiseksi espanjaan, kun en itsemurhaa halua tehdä. Rakastan elämää - ja rakastan yhä Jumalaakin, joka ei tätä helvettiä ole tänne tehnyt. Hän ja tukiverkostoni on voimani. Taivaan kodista ei tarvitse ikinä lähteä evakkoon!!

Valon lapsi, nainen 36v, pääkaupunkiseutu



Pikku vinkki kaikille näistä oireista kärsiville; kunnon hirsitalo, paras mahdollinen rakennus ainakin minulle.

MK, nainen 28 v



Olen kahden lapsen äiti. Sairastuin tuetuissa asunnoissa, jossa edelleen väitetään, ettei ole hometta, vaikka koko paikka haisi maakellarilta ja oli saastunut pahoin. Jouduin lasteni kanssa muuttamaan kyseisistä asunnoista pois, koska tulin kipeäksi. Kotona kivut pahenivat ja sitten alkoi käsioireet ja voimakkaat neurologiset oireet. Oireilen myös pölyille pahasti.

Nyt minua pidetään sairaalassa psykiatrisella osastolla, jonne en todellakaan kuulu. Jokainen päivä on samanlaista kärsimystä, koska en voi olla lasteni kanssa. Oireilen heidän vaatteistaankin. Altistuin pahoin sädesienestä. Minua pidetään lähinnä mielisairaana. Aivosumuilin niin pahasti, että jouduin suljetulle osastolle tarkkailuun.

Kunpa joku taho ymmärtäisi tilanteen vakavuuden ja puuttuisi tähän. Tarvitsisin puhtaan ja terveen paikan jossa olla ja toipua, mikäli se vielä jotenkin on edes mahdollista..

Nilani, nainen 28v, Jyväskylä



Muutin vanhaan omakotitaloon 3,5 v. sitten. Ensimmäiseksi tulivat kurkkuoireet, jotka ilmenivät äänihäiri-öinä. Lauluääni meni. Vikaa ei löydetty. Samaan aikaan myös kasvojani alkoi kutittamaan ja pistelemään. Hengästytti ja sydän tykytti. Välillä palelin, välillä hikoilin.

Kävin lääkärissä. Verikokeissa näkyi kohonnut paastosokeri ja anemia, joista kummastakaan en ole koskaan aiemmin kärsinyt. Aloin nukahtelemaan sohvalle, bussiin yms. Vaatteeni haisivat jotenkin omituiselle, vaikka ne oli juuri pesty. Allergisoiduin hajusteille ja ihoni meni pahasti rikki. Lämmin suihkuvesi sai/saa ihoni syyhyämään. Kylpyhuoneen pesun jälkeen henki ei kulkenut viikkoon. Silmiä kirvelee, nenä ja silmät vuotavat, korvakäytävät/korvanlehdet kutiavat sietämättömästi.

Homekoira kävi eilen. Kaikista muista huoneista löytyi hometta paitsi olohuoneesta. Nyt odotan terveystarkastajaa. Sieltäkin yrittivät viivytellä tuloaan. Sanoivat että ehdin muuttamaan pois, ennen kuin he ehtivät tarkastamaan asunnon. En antanut periksi. Tulevat tutkimaan asunnon kahden viikon sisällä.

Asunnon omistaja ei ota mitään vastuuta asiasta. Hän vain kehotti muuttamaan pois, jos oireilen. Hän aikoo vuokrata asunnon heti seuraavalle. Ilmoitin homeongelmasta kiinteistönvälittäjälle, joka välitti asunnon myös meille ja olisi nyt taas hyvässä uskossa ehkä välittänyt sen seuraavalle vuokralaiselle, jos en olisi tuonut homeongelmaa esiin.

Menen huomenna taas lääkäriin. Hengittäminen tuntuu raskaalle ja silmiä kirvelee. Perheen kolme koiraa oireilevat koko ajan. Yksi lapsista yskii, huulet ovat alkaneet halkeilla ja hän on kalpea kuin lakana. Anemiako hänelläkin? Käytämme lisäravinteita ja syömme terveellisesti, joten mitään selitystä ravintoainepuutoksiin/anemiaan ei ole. Paitsi home!

Olen miettinyt elämänhistoriaani ja tulin siihen tulokseen, että olen saattanut aiemminkin asua hometalossa. Silloinkin ihoni rikkoutui ja hengittäminen vaikeutui. Sain astmadiagnoosin ja valohoitoa/erilaisia kortisonivoiteita ihoon sekä astmalääkityksen. Oireet/astma/heikotus/väsymys/"allergiaoireet" ym. katosivat kokonaan, kun muutin pois silloisesta asunnosta. Tein opinnäytetyötä/opiskelin muutama vuosi sitten. Sain kuulla jälkeenpäin, että koulukin oli homeessa. Ihmettelin, kuin kasvojani ja käsivarsiani kutitti ja kirveli. Migreeni ja silmätulehdukset sekä väsymys vaivasivat jatkuvasti. Koululta palasin sitten iltaisin nykyiseen homeiseen kotiin, lataamaan akkuja.

Näinkö ne ihmisten työurat pitenevät? Nainen 48v, Helsinki



Ostin mieheni kanssa vanhan talon. Kaikki vaikutti pintapuolisesti olevan ok, myös myyjä kehui taloa hyväksi, joten suurempia kuntotarkastuksia ei tehty.

Olimme sinisilmäisiä ja hyväuskoisia. Pian muuttomme jälkeen oireet alkoivat, saimme flunssankaltaisia oireita ja silmiä kirveli. Se, että kuntotarkastusta ei oltu tehty, ja että oireemme alkoivat niinkin pian, oli onni meille! Myyjä joutui vastuuseen, taloa tutkittiin lisää ja kaupat purettiin, koska myyjä oli myynyt meille suomeksi sanottuna hometalon.

Mia, nainen 30v



Olen sairastunut sekä työssä että mökillä. Reagointi on erilaista molemmissa paikoissa. Työssä saanut puhtaat tilat ja uusi mökki rakennettiin... mutta mökillä toisista pienemmistä kylläkin puhtaista pikkutiloista on kulkeutunut itiöitä uuteen mökkiin. Oireiluni on sellaista, että ihoni ja limakalvoni tulevat kosketusaroiksi päänahasta varpaisiin saakka.

Olemme epätoivoisia mieheni kanssa, enkä tiedä kestääkö parisuhde. Olen käynyt uudessa mökissä jo syksyllä ja talvella, mutta vasta viime viikonloppuna oireet tulivat voimakkaiksi.

Olemme hartaudella rakentaneet uutta mökkiä ja nyt olemme tipahtaneet epätoivoon...jopa itsellä kuolema-ajatuksia, niin pahalta tuntuu. Mies asunut 40 vuotta ko. paikassa ja tilasta luopuminen hänelle mahdotonta. Lähes kaikki heitettiin pois, mutta joitakin tavaroita jäi ja pikkumökeistä (vaikkakin puhtaista) siirrettiin tavaroita uuteen. Vieraat saattavat myös siirtää näistä pikkumökeistä itiöitä. Mies myös purkamis- ja rakentamisvaiheen yöpyi näissä pienemmissä tiloissa).

En reagoinut talvella, mutta nyt lämpimällä tilanne tuli toivottamaksi. Uuden mökin rakentamiseen meni satoja tuhansia ja vain minä nyt oireilen. En tiedä mitä tehdä. Miten tämä voitaisiin ratkaista vai onko vain talvella mahdollista olla uudella mökillä. Nyt epäilen, että kotiinkin on taas joitain itiöitä kantautunut koiran mukana. Kaikki on epävarmaa ja epäselvää. Meidän molempien tuska on sanoinkuvaamaton. Pitäisi varmaan saada vertaistukea meille molemmille jostain.

Toivoisin tukea. En pysty nukkumaan henkisen huonovointisuuteni takia, vaan epätoivo seuraa jatkuvasti ajatuksia. Suurin epätoivoni on, että joudumme luopumaan yhdessä rakentamastamme mökistä tai minä joudun. Mies ei voi edes ajatella asiaa.

Marjut, nainen 56-v



1      2      3      4      5       6      7       8      9      10      11      12     13      14      15      16      17      19      20      21
Kerro oma tarinasi
 
Sivun alkuun