Etusivu
Tarinat
    Lue lisää
    Kerro oma tarinasi
Vaikuttaminen
Hätämajoitus
Allekirjoita adressi
Yhdistys
Ehdotamme
 
Tutkimustietoa
Hyvä tietää
Myytit
Oireita ja sairauksia
Trauma
 
Lehdistötiedotteet
In English
Linkkejä
Facebook            
 
 


1      2      3      4      5       6      7      8      9      10      11      12     13      14      15      16      17      18      19      20      21

A. Tein toisinaan etätöitä kesämökillämme, jossa käynnin haistoi tosin kyllä jo vaatteistakin - sellainen kostean puutalon haju. Selkein oire oli limanerityksen lisäksi mieletön tokkura, aivan kuin pää olisi ollut vaahtokumia.

B. Vuokrasin työhuoneen 50-luvun toimistotalosta. Ensimmäiseksi kiinnitin huomion huoneessa olleeseen vernissan tai lakanhajuun, jota arvelin remontin jälkihöyryiksi. 0,5 vuotta myöhemmin sama pistävä haju tuntui edelleen. Tunnin huoneessa oleskelun jälkeen alkoivat silmät kirvelemään, sitten nenän limakalvot, lopulta keuhkoputkissa alkoi tuntua ikävältä. Kaiken kruunasi sama tokkuramainen väsymys. Kerran lähtiessäni töistä kotiin mietin mahdanko olla ajokunnossa - niin hölmöltä olo tuntui.

Maallikkodiagnoosini: aldehydejä ja hometta. Sain purettua vuokrasopimukseni kaksi viikkoa sitten. Toivon että uudessa paikassa ongelmia ei olisi.

Frank, Mies 46, Turku



Tässä kaupungissa ensimmäiset sairastumiset alkoivat 90-luvun alussa. Itse sairastuin vuonna 2000, kaupungin työpaikalla. Menetin työni, ja putosin tyhjän päälle. Miehen tulot estivät myös työttömyystuen saannin.

Koko 2000- luku on ollut julkisten tilojen homeongelmia, taistelua, epäonistuneita remontteja jne.

Kun tämä rajoittaa elämääni niin paljon, niin olen monesti pelännyt, että jos ihminen sairastuu nuorena, kuinka paljosta hän joutuu luopumaaan koko loppuelämänsä, tämä kun ei ole parantunut edes 10 vuodessa. Esim Kanarialla lomamatkalla jouduin viettämään yön ulkona, kun hotellihuone oli homeessa. onneksi sain vaihtaa hotellia, samoin kävi nyt kesällä Suomessa.

Harrastuksia rajoittaa terveiden tilojen vähyys.

Jo silloin v. 2000 eräs AKAVAN lakimies oli joutunut pelastamaan homesairaan psykiatrisesta pakkohoidosta.

Nyt pahin pelkoni näyttää toteutuneen: Nyt sairastuvat jo nuoret, silloin 2000-luvulla enemmistö oli keski-ikäisiä, jotka olivat olleet jo vuosia hometiloissa. Nyt nuoret ovat altistuneet jo päiväkodeissa ja kouluissa ym.. Lisäaltistus yhä useammassa tapauksessa johtaa sairastumiseen.

Ja kun luin näillä sivuilla olevia sairaskertomuksia, oireet nuorilla ovat paljon pahempia, kuin niissä sairaskertomuksissa joita kuuli silloin 2000-luvun alkupuolella.

Jotain tarttis tehdä, barrikadeille tarttis päästä, sillä meitä on jo todella paljon, ja lisää tulee koko ajan kiihtyvällä vauhdilla.

Hyvä, että tulette julkisuuteen mutta sitä vain pitäisi jaksaa ylläpitää kaikin keinoin yhä suuremmalla joukolla, muuten kaikki oli turhaa työtä.

Malavi, nainen 50



Kokemusta homeasumisesta on noin 8-vuodelta. Ensin vuokralla vanhassa rintamamiestalossa ja sen jälkeen kuuskytluvun omakotitalossa. Molemmissa oli omat homeensa. Oireet alkoi pikkuhiljaa erilaisina nuha-köhä-käheys eli flunssa tyyppisillä oireilla. Pääosin oireet ei haitanneet elämää minkä vuoksi asiaa ei ottanut kovin vakavasti. Mikä näin jälkeenpäin ajatellen saattoi olla virhe....

Rintamamiestalossa asuessa tutuksi tuli em. lisäksi keskittymisvaikeudet, päänsäryt nenän veripurkaukset, masennukset, yleiset aloitekyvyttömyydet, ylähengitystieoireet ja silmien kirvely.

Muuttaessani toiseen asuntoon osa oireista helpottui hetkeksi kunnes alkoi uudestaan voimistuen ja uusilla mausteilla. Taloa tutkittaessa syyksi paljastui saastunut purueriste ja sen alta kosteuseristeeksi laitettu kreosoottibitumi.

Kosteusvaurio- ja homealtistumisjuttuihin liitettyistä sairauksista tulee mieleen poskikontelo tulehdukset ja keuhkoputken tulehdus, mitä ei ole vielä koettu. Viimeisimpinä koettuina reuma ja mielikuvituksellinen ajoittainen kuulon häipyminen. Tuon kreosootin vuoksi odottelen syöpää...

En ole asioideni kanssa pahemmin viitsinyt lääkäreitä vaivata. Liian vaikeita kysymyksiä terveyskeskusten opiskeleville kandeille. Reuma(yli)lääkäri taas totesi, että homeilla ja reumalla ei ole yhteyttä. Kunnan tervestarkastaja on suojatyöpaikkaa ylläpitävä eläkettä odottava vitsi ja naapurikunnan terveystarkastajat ei saa ottaa kantaa reviirialueensa ulkopuolella.

Tällä hetkellä suurin osa irtaimistosta hävitetty, maksettu kämppä asuinkelvoton, kunnan vuokrataloihin en pääse, koska omistan talon, jota ei ole varaa korjata. Vapailla markkinoilta ei ole asuntoa saavana hintaan josta selviäisi.

Oireilen miltei kaikissa sisätiloissa ärsyttävällä kurkun polttavalla tunteella ja päänsäryllä. Lisäksi reagoin kaikkiin voimakkaisiin hajuihin ja kemikaaleihin. Tekstiilikaupat ja muovivalmisteita myyvät autotarvikeliikkeet on vaikeita paikkoja. Kaiken pahimpia on uimahallien spraysuihkuttelijat joita tekisi mieli niitata nokkaan.

Reuman ja niveltulehdusten vuoksi käytän neljää eri reuma- ja särkylääkettä mitkä ei aina tehoa. Loikkiva nivelkipu sormissa on jatkuvaa ja piakkoin olen köyhän pätkätyöläisen sijasta köyhä työkyvytön.

En ole asiat viimeaikoina enää edes vituttaneet saatikka masentaneet. Ne vaiheet on jo menneet. Nyt on menossa se vaihe kun enää naurattaa..

Jouni, mies 39



Homealtistukseni alkoi 1996, jolloin aloitin työskentelyn eräässä toimistossa. N. puolen vuoden jälkeen alkoivat oireilut, joita olivat mm. jatkuvat poskiontelotulehdukset, puhekyvyn ajoittainen menetys, unettomuus, erilaiset kuumeilut ym. Juoksin lääkärissä jatkuvasti ja mitään syytä ei löytynyt vaikka kaikenmailman kokeet otettiin. Sitten jäin vuodeksi vuorotteluvapaalle ja olin täysin terve koko vuoden, mutta palattuani töihin olin parin kk jälkeen samassa jamassa. Silloin aloimme tutkia talon rakenteita ja huomasimme, että tasakattoisessa rakennuksessa oli vesi vuotanut välikattoon joka oli homeessa. Tämän jälkeen olen joutunut lopettamaan kolmessa eri työpaikassa (homeet on toki mitattu mutta "arvot" eivät ylittyneet) ja muuttamaan neljä eri kertaa. Kustannuksia en ole tarkkaan laskenut mutta kalliiksi on tullut. Tällä hetkellä opiskelen uutta ammattia vanhassa koulurakennuksessa jossa oireet alkoivat heti, onneksi koulutuksen järjestäjä on valveutunut tässä asiassa ja järjesti välittömästi korvaavat tilat johon pääsemme nyt muuttamaan. Voin vain toivoa, että uusi koulutustila on kunnossa sisäilman suhteen. Mikäli joudun tämän koulutuksen keskeyttämään on kyllä tilanteeni melko toivoton. Minut on testattu kaksi kertaa allergiasairaalassa mutta homealtistusta ei ole löytynyt. Käsitykseni mukaan altistusta on todella vaikea todeta koska homelajeja on n.700. On erittäin hyvä asia, että tämä nyt otetaan kunnolla julkisuuteen, eilinen homepakolaisten ohjelma (Ajankohtainen kakkonen toim. huom) varmasti avasi monien silmät. Suomessa useat rakennukset ovat kosteusvaurioituneet ja tästä syystä asiasta on vaiettu, korjauskustannuksethan tulevat olemaan mittavat. Tsemppiä kaikille kohtalotovereille, toivottavasti saamme vielä joskus oikeutta itsellemme.

Terv. Anne, 50v



Seuraavana niksi homealtistuksen vähentämiseksi: Jos sinulla on kesäasunto, joka jää kylmilleen talveksi voit vähentää kosteus- ja homerasitusta kun et jätä syksyn kosteutta talveksi taloon sisälle. Lämmitä taloa syyssateiden aikaan, jolloin talo pysyy sisältä kuivana. Kun sitten pakkaset tulevat voit lopettaa lämmittämisen, sillä pakkasten aikaan kosteus ei enää lisäänny. Näin mökkisi jää kuivaksi.

Nykyisin suositellaan myös ns. kuivanapitolämmitystä. Se tarkoittaa sitä, että kylmilleen jätetyn rakennuksen sisälämpötila pidetään muutaman asteen korkeammalla kuin ulkona. Se on myös ekologisempaa kuin jättää lämmöt päälle.

Parantunut, nainen 60, Helsinki



Kuinka jätkän käy?

Jatkuva tai ajoittainen
Suomen homepakolainen;
muuttanut on parvekkeelle
Istahtaa jo aamuteelle,
nukkui makuupussissaan,
aamuyötä palellaan.

Aikanansa asunnossa
asuin homeisessa, jossa
elin niin kuin kotonain,
mut sairastelin aina vain.
Siitä syntyi altistus,
sekä tämä vaellus.

Laminaattilattioita,
kemiallisia noita.
Jäynä poskionteloissa
sekä keuhkokammioissa.
Enpä jaksa hengittää
turtana on ruumis, pää.

Vaikka jatkan oireilua,
aio en mä lannistua.
Siitä vaan taas muuttamaan,
ehkä viimein kodin saan.
Viides kerta on se nyt
mut kotia ei löytynyt.

Muuttaiskohan ulkomaille.
Mistä rahat muuttohaille?
Taikka sitten vaikka Kuuhun,
konttikylään, mäntypuuhun.
Joskus näitä unelmoin
ja hetken paremmin mä voin.

Kauan sitten oli ajat,
jolloin eli Rakentajat.
Nyt vain elää elementit,
kasvukäyrät, eurot, sentit.
Kilpailu ja kiristys
on rakentajan piristys.

Olen nähnyt lääkäreitä
jotka ymmärrä ei meitä,
sekä isännötsijöitä,
joille tuotan paljon töitä.
Hyvä perusterveys,
eikö auta siedätys?

Ympäristöinsinöörit
tutkineet on talon röörit.
Kunnostettu ilmastointi,
silti jatkuu pahoinvointi.
Muuta emme tehdä voi.
Muuta! Se on taaskin Moi!

Jatkuva ja ajoittainen
joka kodin pakolainen;
siinä kaikki olennainen.
Näinkö tämä painajainen
loputtomiin jatkuu vaan,
kunnes jätkä haudataan?

Jukkeli



Mitä meni? Terveys, kyky työskennellä ammatissa, johon kouluttauduin, usko viranomaisiin ja lääkäreihin, yleensä yhteiskuntaan, avioliitto, suhteet moniin muihin läheisiin katkesivat, menetin myös aseman vakavasti otettavana ihmisenä.

Mitä sain? Tilalle sain esimerkiksi huolen, että entä jos sairastun ja joudun sairaalaan? Homeiset sairaalat ja terveyskeskukset ovat pelkoni. Jos en voi olla homeisissa tiloissa hoidossa, joudunko pakkohoitoon? Pysynkö hengissä tässä terveydenhuoltojärjestelmässä?

Entinen idealisti, nainen 34v



n. 5 vuotta sitten saneerattu erään valtion tutkimuslaitoksen käyttämä ja Senaatti kiinteistöjen omistama rakennus on altistanut minut ja kollegani jollekin (jota kahvipöytäkeskusteluissa arvellaan homeeksi). Asiaa on tutkittu ja tutkittu ja taas tutkittu (Senaatin tilaamana, sisäilma-ammattilaistenkin mielestä pintapuolisilta vaikuttavin menetelmin). Rakennuksen tyhjennykseen päätyminen vaati useiden oireilun sekä muutaman henkilön vakavan sairastumisen, joilla saattaa olla yhteys rakennukseen. Liekö kyse oikeasti vaikeasta asiasta vai kyse rahasta. Nytkin, vaikka on jo tunnustettu rakennuksen aiheuttavan sisäilmaoireita, on siirretty muutamia oireilevia henkilöitä pois ja laitettu "tuoreet" henkilöt tilalle.

Kissa tulisi nostaa pöytälle ja kohdata tosiasia, että maamme on täynnä mm. kiinteistöjä, jotka hiljalleen sairastuttavat ihmiset. Vain ongelma tunnustamalla voidaan ruveta oikeasti etsimään ratkaisuja. Nyt vain toivotaan, että sairastuvien määrä ja siitä johtuvat kustannukset pysyvät pienempinä kuin asioiden korjaaminen (jonka kustannuksia ei myöskään tunneta).

Tutkija, mies, 38



Aluksi lääkärin mielestä oireeni olivat vain mielenterveysongelmia ja kun ympyrää oli pyöritty 5 vuotta niin sitten lääkäreiden oli pakko myöntää, että oireeni johtuivat työpaikan homeista. Mutta se ei minua enää liioin lohduttanut, kun terveyteni oli mennyt lopuksi iäksi. Korvausvelvollisia ei tietenkään ollut kukaan. Vakuutusyhtiökin vaan ilmoitti, että sairaudesta ei ole minulle mitään haittaa, mutta te muutkin sairastuneet tiedätte, että millaista elämä on sen jälkeen, kun on altistunut homeille. Nykyään olen myös hyvin hajusteyliherkkä ihminen, sosiaalinen elämäni on aivan olematonta. Mutta ei passaa vaipua synkkyyteen, sillä minulla on onneksi koti, jossa voin hyvin ja elän ilman altistuksia.

Justiina, nainen 49 v, Pieksämäki



20v samassa työpaikassa! Olen luonteeltani uskollinen. Mutta tämä menee nyt yli sietokyvyn. Koska olen aineenope, jään aina jalkoihin 15 lk-open vaatiessa itselleen parempaa luokkatilaa, ja minulle jää esim. entinen varastotila. Ilmanvaihto on ollut, mitä on, vanhassa rakennuksessa. Sekä oppilaat että minä reagoimme, mutta minulla allergisena on kait kaikkein karmeimmat oireet. Ja itsehän siellä luokassa eniten oleskelenkin.

Uusinta uutta on, että nyt muuttaessamme pois, tavarammekin ovat saastuneet ja aiheuttavat hankaliakin oireita uudessa sijoituskoulussamme muille luokille ja heidän opeilleen. Vaikka kunnan terveystarkastaja sanoi, että "pölyt" kaikkoavat parissa viikossa. Kuulin juuri, että ns. toksiinit ovat pysyviä! Oireemme jatkuvat!! Mutta osan kamoista olen jo heittänyt menemään.

Ennen terve, nainen 49 v, Tuusula

1      2      3      4      5       6      7      8      9      10      11      12     13      14      15      16      17      18      19      20      21

Kerro oma tarinasi
 
Sivun alkuun