Etusivu
Tarinat
    Lue lisää
    Kerro oma tarinasi
Vaikuttaminen
Hätämajoitus
Allekirjoita adressi
Yhdistys
Ehdotamme
 
Tutkimustietoa
Hyvä tietää
Myytit
Oireita ja sairauksia
Trauma
 
Lehdistötiedotteet
In English
Linkkejä
Facebook            
 
 


1      2      3      4      5       6      7       8      9      10      11      12     13      14      15      16      17      18      19      20      21

Homehuuruinen elämäni on ollut jo 20 vuotta pitkä ja sen aikana olen sairastunut lukuisiin erilaisiin terveyshaittoihin, jotka vaivaavat lopun ikääni tai kuka tietää vaikka lopulta tappavat.

Räikeintä tässä järjestelmässä on se, että homeet ovat viranomaisten, joiden pitäisi edistää terveyttä ja auttaa, tiukassa suojeluksessa. Siihen syyllistyvät terveystarkastajat, rakennusvalvonta, terveyskeskuslääkärit, oikeuslaitokset, jotka syyllistävät ennemmin asunnon ostajan kuin panevat vastuuseen rakentajan ja myyjän. Kaikesta on kokemusta ja oikeusvaltion päätösten mukaan oikeus on tapahtunut kohdallamme, kun päätösten perusteella käsiimme jäi ongelmajätettä oleva talo, joka ostettaessa oli 3 vuotta vanha, ja asuntovelat ja kymmeniätuhansia velkaa oikeudenkäyntikuluja. Eikä taloa voi käyttää, ei vuokrata eikä myydä eikä edes polttaa.

Velkojen takia ei ole varaa vuokrata asuntoa ja kolme vuotta olemme olleet jo kodittomia ja seuraavat 10 vuotta kunnes kaikki velat on maksettu. Oikeusoppineiden mielestä oikeus terveeseen asumiseen on asunnon erityiskäyttöä.

Suomen virkamiehistö on korruptoitunut ja sen myötä epärehellisyyden kulttuuri on pesiytynyt järjestelmäämme ja rakennusalan rikollinen toiminta pyörittää tätä ja se ulottaa lonkeronsa yhteiskunnan ylimpiin kerroksiin, muutoinhan tämä homeiden aiheuttama inhimillinen kärsimys ei olisi mahdollista. Lainsäädännössä ei ole vikaa, vika on laittomassa toiminnassa. Meidät ovat pettäneet kaikki edellä mainitut viranomaiset ja vieläpä asianajajamme toimi rakentaja-myyjän eduksi ja asianajajillekin on tärkeintä mahdollisimman suuret palkkiot pitkitetyillä jutuilla ja tuntimäärillä.

Tämä kaikki pitäisi paljastaa vaikkapa tutkivan journalismin kautta kuten valelääkärit ja muut. Minun ja perheeni 20 vuotinen pitkä hometarina ja kokemukset on hyvä esimerkki joko valevirkamiehistä tai muusta arveluttavasta ilmiöstä. Media näyttää olevan ainoa tapa, jolla ihmiset saattaisivat päästä vaikuttamaan oikeusturvaansa. Pitäisikin paljastaa kaikki lainvastainen viranomaistoiminta koko maassa.

A.I.I, Nainen 63v, Häme



Nyt olisi jo aika terveydenhuollonkin puuttua ja myöntää tämä homealtistuminen sairaudeksi.

Meitä homealtistuneita ihmisiä alkaa olla paljon ja kokoajan tulee lisää. Minä itsekin olen tosi pahasti sairastunut homeelle. Toissapäivänä kävin kylässä sellaisessa kodissa, jossa oli tuotu muutama huonekalu homeasunnosta sinne, niin minulla oli seuraavana aamuna humalainen olo ja oksensin (tässä yksi esimerkki miten reagoin homeelle ja miten vähästä). Samoin kun henkilöllä on homeelle haiseva takki, niin siitäkin saan oireita, minun hengitystieni turpoavat enkä saa henkeä. Normaalielämässä minulla ei ole mitään sairautta eikä mitää oireita. Olisi hyvä ja oikeudenmukaista kun saisimme tälle homealtistumiselle kasvot ja nimen. Eikä meitä syyteltäisi luulosairaaksi. Tähänkin tilanteeseen olen monta monituista kertaa törmännyt. Se on tosi ikävää.

Tsemppiä kaikille homeelle altistuneille henkilöille. Elämä jatkuu siitä huolimatta.
Nainen, 54, Kuopio




Olin opettaja eteläsuomalaisessa kaupungissa. Rakastin ammattiani. Työni takia meni rahat (mm. astmalääkkeisiin), meni terveys (astma, altistus: home, kosteus, hajuyliherkkyys), meni ammatti (en ole löytänyt puhdasta koulua). Astma puhkesi ja oireiluni paheni niin, että lopulta reagoin kaikkialla. En voinut asua kunnolla kotonani, en vierailla ystävieni luona, sillä reagoin. Suurimman osan ajastani olen ulkona, luonnossa, maalla. Siellä ja ystävieni saunassa minulla on hyvä olla.

Otin palkatonta ja opiskelin toisen ammatin, sillä rehtori ja isännöitsijä eivät ottaneet oireitani ja jatkuvaa sairasteluani todesta. Väsytti aina, ja pelkäsin, miten pitkälle altistumiseni voi mennä. Kaksi vuotta opintoja ja nyt olen rahaton opiskelija, joka miettii, mistä löytyy työpaikka tulevaksi syksyksi, jolloin valmistun uuteen ammattiin. Ammattitaito on siis kohta kahdelle alalle ja työhaluja olisi, mutta mistä puhtaat tilat. Opiskelemassani koulussa on yksi rakennus, jossa voin olla oireilematta. Ikävä kyllä kaikki tunnit eivät ole siellä.

Olisin edelleen halukas opettamaan, jos löytäisin puhtaat tilat. Pitäisikö home- ja sisäilmasairastuneille opettajille ja oppilaille rakentaa kokonaan omat koulunsa? Täällä yksi halukas ja innokas opettaja sellaiseen taloon!

Kaiken tämän viisitoistavuotisen sairastelun jälkeen väsyttää. Suututtaa ylemmän tahon välinpitämättömyys. Sapettaa, että väsynyt ja kärsijä olen minä, ei koulu tai rehtori, joka systemaattisesti kielsi ongelman vanhemmilta. Nyt samoissa tiloissa, joissa itse sairastuin, opettaa uusi opettaja (joka ei kuulemma oireile, ainakaan vielä) ja altistuu yhä kymmeniä lapsia.

Jotakin hyötyä tästä on: Olen opetellut elämään vähällä. Olen onnellisempi kuin väsyneenä töissä, vaikkakaan en täysin tyytyväinen, koska sairauteni rajoittaa elämääni. Olen oppinut nauttimaan hetkistä. Ja olen päättänyt: jos en koskaan löydä puhdasta taloa, en aio tuottaa tälle yhteiskunnalle enää muuta kuin kustannuksia. Olen pitkän työurani siinä tapauksessa tehnyt - ja maksanut siitä kovan hinnan.

Väsyttää, nainen 48, Helsinki



Jo lapsena altistuin 70-luvun rivitalossa, jossa kosteus oli päässyt muovimaton alle ja sitä nostettaessa sieltä tuli homeen haju. Minulla oli usein nenäverenvuotoa. Asioista ei kuitenkaan silloin kai ajateltu sen enempää. Ylä-asteen aikana olin koko ajan flunssassa ja poskiontelosairastelu alkoi. Ylä-aste onkin ollut remontissa homeen takia. Näitä ovat sitten seuranneet muut homeiset opinahjot. Eräässä olimme viimeinen ryhmä opiskelijoita koska paikka meni remonttiin homeen takia. Olimme silloin kaikki koko ajan flunssaisia. Kun toisessa opiskelupaikassa sitten aloin saamaan kroonisempia oireita (olin taas koko ajan flunssassa, hirvittävän väsynyt ja huurut tuntuivat vaikuttavan myös aivoihin, suolisto ärtynyt sekä vatsa) sanottiin minulle silloin, että minulla on vain vaikeaa ja että mielenterveyteni on heikko.

Parissa seuraavassa asuinpaikassa aloin saamaan jo vaikeita hengitysoireita muiden oireiden lisäksi. Hengitysoireet onneksi lähti pois kun muutin pois. Yleisesti oireet pahenivat 2002 ja sen jälkeen olen sairastellut todella suuren osan ajasta. Aina ei uskaltanut luottaa omaan tunteeseen ja kokemukseen että paikasta täytyy lähteä pois. Varsinkin jos se on työpaikka. Lisäksi on aina inhottavaa ilmoittaa, että en voi kyläillä läheisillä ihmisillä koska saan oireita heidän kodissaan. Sitäkin olen kuullut, että "tälle diivalle kun ei kelpaa mikään".

Lääkärillä olen ravannut, ja niinkuin olettaa saattaa on avunsaanti ollut todella vaikeaa. Mieheni on joutunut elättämään minua kun en ole pystynyt käymään töissä enkä ole saanut mitään tukia mistään. Kun on terveempiä jaksoja elämässä tuhoutuu ne helposti muutaman tunnin vierailulla ja elämästä tulee taas selviytymistä; jaksanko vielä ennenkuin saan taas levätä ja miten krooniseksi oireet taas käyvät ennenkuin saan alkaa parantumaan. Koen että akupunktio on auttanut minua sekä kehon/maksanpuhdistushoito, sekä lauluharjoitukset joita olen opiskellut.

Nyt olen onnellisesti raskaana viimeisellä kuulla. Kuitenkin huolestuttaa miten synnytys menee, sillä käytyäni synnytyssairaalassa huomasin saavani siellä oireita. Synnytysosaston kerroksessa ilma ei kuitenkaan tuntunut niin pahalta. Siellä ongelmaani suhtauduttiin asiallisesti ja sain kuulla etten ole ensimmäinen oireileva. Tämä sairaala ei myöskään ole pahimmasta päästä (Synnyttääkö kotona vai sairaalassa?). Myös terveyskeskus jossa asioin on tällä hetkellä remontissa homeen takia ja olinkin jo vaihtanut toiseen. ...Olisipa edes terve sairaala jossa asioida!!!

Missä voi synnyttää homesairas, nainen 37 v, Helsinki



Työskentelen koulutusalalla. Vaihtaessani koulua 2004 oireeni alkoivat. Ehdin olla uudessa työpaikassa noin puolivuotta, kun oireet alkoivat. Joululoman jälkeen palattuani töihin, alkoi ilmetä allergista nuhaa ja poskiontelontulehduksia. Kävin useasti lääkärissä, missä minut punkteerattiin ja todettiin, että sinulla on jonkin asteinen allergia, mutta sen syitä ei lähdetty selvittelemään, koska ihminenhän voi olla allerginen lähes kaikelle mahdolliselle. Allergiareaktio kuitenkin laukaisi itselläni astman, mikä todettiin noin puoli vuotta ensimmäisistä oireista. Lisäksi minulla todettiin krooninen otsaontelotulehdus, jota on hoidettu leikkauksilla. Missään vaiheessa lääkäreillä ei ole ollut halua tai aikaa selvittää terveydentilani todellista syytä, ainoastaan seurauksia on hoidettu.

Työnantajani toimet sairastuttuani olivat oikean suuntaisia, mutta kuitenkin jälkeenpäin tarkasteltuna erittäin kummallisia. Minulle ehdotettettiin 2005, että vaihtaisin toiseen kouluun. Suostuin järjestelyyn ja ehdotin, että minut siirrettäisiin kouluun, missä olin aiemmin työskennellyt 7 vuotta täysin terveenä. Tiesin koulun opettajatilanteen, ja omaan aineeseeni olisi ollut mahdollista tehdä vaihto. Tämä ei kuitenkaan käynyt, vaan minut siirrettiin kouluun, joka oli todettu sisäilmaltaan huonoksi jo vuonna 2004. Sain tietää tämän vasta jälkeenpäin. Nyt koulu on suljettu kokonaan homeongelmien vuoksi. Koulussa tehtiin kosteusmittaukset. Kaupunki edellytti, että näytteet maksaa koulun kannatusyhdistys, joka omistaa talon. Kannatusyhdistyksen mukaan heillä on yksinoikeus tutkimustuloksiin, koska he ovat maksaneet ne. Tuloksia ei pyynnöistä huolimatta saatu heti. Sitten kun ne saatiin, kaikki epäilivät, että niitä on kaunisteltu. Sisäilmanäytteitä ei otettu - ainoastaan materiaalinäytteitä. Liikuntasalista, jossa sairastuin otettiin yksi näyte, mikä oli puhdas. Saliin päätettiin kuitenkin asentaa ilmastointi. Ilmastoinnin asennuksen myötä minut siirrettiin takaisin entiseen kouluuni. Tämä tapahtui osittain omasta tahdostani. Ilmastointi ei kuitenkaan helpottanut oireita. Oman toimenkuvani muutos enemmän hallinnoliseen suuntaan lievensi oireitani niin, että pystyn käymään töissä samassa rakennuksessa.

Nyt työskentelen koulumme ns. vanhalla puolella, joka on rakennettu 1929. Liikuntatila, jossa sairastuin on rakennettu vuonna 1963. Tila sijaitsee ositain maan alla ja todennäköisesti rakennuksen tässä osassa on suuret salaojaongelmat.

Mies, 44v, Turku



Olin SM-tason urheilija, terveys ja kunto olivat loistavat noin 30-vuotiaaksi. 1990-luvun alussa alkoi työpaikkaan liittyvä sairastelukierre etunenässä poskiontelo- ja keuhkoputkentulehduksia, joka syksy ja kevät sairastelin viikkoja ja sitten jo kuukausia. Lomilla aina paranin ja erityisen pahoja aikoja olivat työhön paluut syyslomien, joululomien ja hiihtolomien jälkeen.

v. 2001 työpaikalla tehtii IgG-panelit, joissa 16 homeesta 8 oli tapissa ja lopuista puolet merkittävästi koholla. Itse en tuolloin vielä ymmärtänyt, mistä oikein on kyse. Vettä tuli sisään joka syksy ja kevät, ja koulumme katto oli kuin shakkilauta, kun kuivattelun jälkeen aina vaan vaihdettiin levyjä. Välillä paloauto kävi pumppaamassa vettä koulun alta, kun kuulemma vesisuonet virtasivat sinne. Syksyt ja keväät menivät pitkissä kuumeilukierteissä, urheilusta ei oikein tullut enää mitään, kun olin jatkuvasti sairas. Pakkaskuukaudet sujuivat paremmin ja kesälomalla olin aina terveenä.

Syksyllä 2005 kuumeilin 3kk ja hyppäsin yli 10 kertaa lääkärissä. Kävin voicemassage-terapiassa kun ääni hävisi (ei auttanut). Diagnosoitiin refluksiaa, mutta lääkkeet eivät auttaneet. Sain masennuslääkkeitä, kun olin aivan kuolemanväsynyt, sama tt-lääkäri kehoitti keskustelemaan myös psykologin kanssa. En jaksanut mennä, kun olin niin heikossa kunnossa, etten koulupäivän jälkeen enää tehnyt muuta kuin nukuin.

Joululoman jälkeen 2005 palasin taas terveenä töihin, mutta vajaan viikon jälkeen hengitys vaikeutui ja nielun limakalvot menivät vereslihalle. Aivan hirveä polte, mihin en saanut mitään apua. Taas alkoi pitkä sairausloma ja ny lähete TTL:lle... Seuraavana syksynä sain ammattitaudin altistumisesta kosteusvauriomikrobeille.

Sen jälkeen olen kahdesti vaihtanut koulua aina "parhaimpaan", mutta kosteusvaurioita on aina paljastunut uusistakin kohteista. Samaa törkeää pimittelyä, vähättelyä ja valehtelua on jatkunut ammattitaudin toteamisenkin jälkeen... ja oikeaa apua ei saa miltään taholta, pelkkää pompottelua edelleen.

Nyt kun ammattiastmani on pahentunut, niin vakuutusyhtiön lääkärin mielestä minulla onkin "JOKU MUU" sairaus, koska saan nykyään oireita muistakin ilman epäpuhtauksista. Vaikka kuinka yritän vältellä, niin kosteusvaurioituneita rakennuksia on joka paikassa ja lisää paljastuu. Ne pitävät pientä/suurempaa jatkuvaa oireilua yllä. Onneksi aina toivun kun linnottaudun kotiini totaalisesti.

Työnantaja lopetti sairausloman palkanmaksun ja nyt tuloja 0e ja en saa mistään mitään korvauksia!

Ammattitauti 49, nainen 49v, Lahti



Asuimme perheeni kanssa hometalossa, oireilua oli koko perheellä: esim. silmät rähmi ja kuivui, selittämätöntä päänsärkyä, lapsilla paljon korvatulehduksia ja nenäverenvuotoa, tukkoisuutta ja minulle ja 1,5 vuotiaalle tuli paha nokkosihottuma. Oli myös astmaoireita ja pahaa väsymystä. Terveystarkastaja kävi ja äkkilähtö tuli ja kaiken menetimme. Elämä meni uusiksi, järjettömän raskasta aikaa ja nyt on siitä on vuosi kulunut ja tämä jättää varmasti pysyvät arvet. Home on todella suuri ongelma ja näitä tarinoita on paljon, olisi hyvä jos nämä asiat saataisiin päivän valoon.

Ninni, nainen 31v



Ensimmäiset oireet pukkasivat v. 2001. Jatkuvia poskiontelontulehduksia, flunssaa jne. Muuta en siitä ajasta muistakaan. Jäin äitiyslomalle 2004 ja palasin takaisin samaan taloon vuoden alusta 2006. Lokakuussa 2006 olin sairastellut koko syksyn ja rupesin saamaan vakavampia oireita. Aloitettiin työpaikka pef-seuranta. Oireet: flunssaa, pääkipua, rintakipua (kerran jopa jouduin sydänfilmiin), silmäoireita, poskiontelontulehduksia, unohtamisia, muistamattomuutta, näköhäiriöitä, väsymystä, hengenahdistusta jne. Ensimmäisen astmakohtauksen sain joulukuussa ja vuoden 2007 alussa sain astmadiagnoosin.

Rakennusta ruvettiin tutkimaan, kun talossa useampi reagoi ja 2 sairastui astmaan. Tiloista löytyi vähäisiä määriä hometta, mutta eniten 2-Etyyli-1-heksanolia sekä butaania.

Muutimme tiloista pois 2008. Uusissa tiloissakin oli ollut vesivahinkoja ja oireilu jatkui, mutta paljon lievempänä. Uutena oireena tulivat luomirakkulat, joita sitten työterveydessä puhkottiin.

Jäin opintovapaalle ja oireet helpottivat. Poissaoloni aikana olivat tilat taas muuttaneet ja palasin töihin 1.9. Ensimmäinen flunssa alkoi kahden viikon jälkeen. Vähän mietin, koska en poissaollessani (1,5 v.) ollut sairastellut.

Flunssa meni, mutta joulukuussa oireilu alkoi olla voimakasta ja minulla alkoi valtava sairastelukierre.

Voimakkaita ärsytysoireita ilmeentyi, eivätkä ne helpottaneet vasta kuin vähintään viikon sairaslomalla. Pääoireina olivat kasvojen turvotus (etenkin oikea puoli), silmäoireet, hengenahdistukset, äänen käheys, lämpöily, nuha, yskä sekä astman paheneminen.

Normaalipuhallukseni 470 olikin enää aamuisin niukin naukin 350. Usein en aamuisin pystynyt yskimiseltäni edes puhaltamaan. Muita oireita olivat väsymys, aloitekyvyn puute, ajatukset ikäänkuin olivat ihan puuroa, nivelkivut, poskiontelokivut ja -tulehdukset.

Minulle määrättiin lukuisia eri lääkkeitä eri vaivoihin, turhaan. Sitten sairastuin influenssaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Jälkitautina poskiontelontulehdus, johon syömäni lääkekuuri aiheutti minulle voimakkaan nokkosrokon, joka vaati sairaalassa käynnin eikä poskiontelotulehdus edes kuurilla parantunut vaan jouduin syömään toisen.

Elimistöni oli ja on yhä täysin puolustuskyvytön ja niin herkillä, että reagoin vähän joka asiaan. Sain myös valtavista lääkemääristäni kivuliaan sammaksen suuhuni. Olen nyt sairaslomalla, koska työpaikalleni en enää lääkärin määräyksestä voi mennä. Saa nähdä voinko työskennellä enää missään.

Työpaikalla sairastunut, nainen 38v, Rovaniemi



Vuonna 2000 minulla todettiin astma ja jouduin vaihtamaan alaa. 28 lehmää piti vaihtaa emolehmiin, että mies kykenee ne hoitamaan. Opiskelin ensin lähihoitajaksi ja v. 2005 valmistuin sosionomiksi ja diakoniksi. 2003 todettiin asunnossamme laaja kosteusvaurio, homeen hajua oli alkanut jo aiemmin. Johtuiko astmakin siitä? Tietämättömyys haittasi korjausta ja vauriot korjattiin liian pikaisesti ja huolimattomasti. Kosteutta ja hometta jäi asuntoon ja haju jatkui. Pojalla oli päänsärkyä ja unettomuutta. Kissa kuoli, kun oli outo tulehdus, jolle ei löytynyt selitystä. Hiivatulehdukset olivat arkipäivää, flunssaa ja tukkoisuutta tämän tästä.

2008 minulle tuli totaalinen uupumus. Ajattelin sen johtuvan työstä, kun ei tutkimuksista huolimatta mitään löytynyt. Hometta en osannut tuohon syyksi epäillä. Luovuin työstäni ja hain toista työtä, johon pääsin. Väsymys ei hellittänyt.

Löysin tietoa sädesienen aiheuttamista vaivoista, johon väsymyskin kuului. Sädesientä oli löytynyt asunnostamme vuonna 2008 mittauksissa, mutta pieniä määriä. Hommattiin kerrostaloasunto. Kun palasin kotiin, oireet, väsymys ja hengenahdistus palasivat paljon rajumpina kuin ennen. Toimintakyky tuntui lamaantuvan täysin. Pikaisesti kävin viikonloppuisin kotona siivoamassa ja pesemässä pyykkiä.

Helin korjausneuvojan mittauksissa hometta löytyikin asunnostamme useasta kohdasta. Päätimme rakentaa uuden hirsitalon, kun korjaaminen olisi tullut kalliiksi ja eikä varmuutta sen onnistumisesta olisi. Vakuutusyhtiö ei korvannut mitään, kun ei muka löytänyt kosteutta. Myöskään ARA:lta emme saaneet avustusta, kun varallisuutta katsottiin niin paljon olevan. Jouduimme ostamaan talossamme asuneelle isännän äidille myös asunnon kyläkeskuksesta, sillä hänellä oli talossa elinikäinen asumisoikeus. Olemme velkaantuneet "vanhoilla päivillämme" kovasti, suurin piirtein kaikki entinen irtaimistokin on mennyttä kalua, olen menettänyt ihanan työpaikan, terveyskin on vaakalaudalla... Onneksi jonkin verran saimme säästettyä aimmin pahan päivän varalle ja maatalouden tulot ovat kohtalaiset. Ehkä selviämme tästä. Raskas kokemus tämä on ollut koko perheelle ja sukukunnalle.

Kaarina, nainen 44v, Kainuu



Poikani sairastui astmaan käytyään armeijaa vain kuusi viikkoa. Heti n. kaksi viikkoa armeijaan menon jälkeen (heinäkuussa 2011) alkoi todella kova yskä, joka ei parantunut lainkaan. Pian alkoi tulla öisin niin pahoja hengitysvaikeuksia ja astmakohtauksia, ettei nukkumisesta tullut mitään. Tämän sairastelun takia poika ei tietenkään psytynyt osallistumaan mihinkään harjoituksiinkaan. Katkerin ja pettynein mielin poika joutui lopettamaan armeijan, vaikka oli kovien testien jälkeen päässyt Valmiusjoukkokoulutukseen ja suunnitteli siitä jopa uraa itselleen. Marraskuun 2011 lopussa diagnosoitiin astma. Nyt on sitten armeijasta muistona pysyvä sairaus ja lääkitys koko loppuelämäksi. Olen todella huolestunut nuorista. Tätäkö Suomi haluaa: sairastutetaan terveet nuoret miehet homeisissa kasarmeissa ja viedään heiltä tulevaisuus?

Huolestunut äiti, 54v



1      2      3      4      5       6      7      8      9      10       11      12     13      14      15      16      17      18      19      20      21

Kerro oma tarinasi
 
Sivun alkuun