Avainsana-arkisto: Kertomus

2015

2020 2018–2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita

Tässä linkki juuri aloitettuun blogiini:

https://homeestasairasvaikoluulosairas.vuodatus.net/

Jonna, nainen 30 v


Lapseni koulussa työntekijöillä ja oppilailla on ollut pitkään sisäilmaan liittyviä oireita ja sairastelua. Kiinteistön käyttäjät ovat tuoneet esiin hajuhaittoja, kosteusvauriojälkiä ja ilmanvaihdon toimimattomuutta. Oireita ei ole otettu tosissaan, materiaalinäytteitä ei ole otettu ja vauriot on maalattu piiloon. Vesivahinkojen korjaukset ovat olleet ”kuivaamista”, vaikka viranomaisohjeet suosittelevat poistamaan kaiken kastuneen materiaalin.

Kouluterveydenhuolto, työterveyshuolto ja koulun hallinto eivät ole tarttunut asiaan. Vanhemmille ja työntekijöille on valehdeltu, että koulusta ei ole koskaan löydetty mitään. On käynyt ilmi, että vuodesta 2006 lähtien on rakennuksesta löydetty hometta ym. toksisia aineita.

Vanhempien vaatimuksista ympäristökeskuksen tarkastajat saatiin paikalle ja kiinteistössä todettiin keväällä 2014 terveyshaitta. Sen jälkeen oirekyselyssä keskivaikea sisäilmaongelma. Koulurakennuksessa on tehty kesällä 2014 Suomen sisäilmakeskuksen toimesta riskikartoitus. Siinä todettiin, että rakennuksessa on vakavia ongelmia, ja kiinteistöjen kunnossapito on laiminlyöty. Rakennenäytteistä löytyi mm. sädesientä, eri aspergillus-suvun lajeja ja chaetomiumia.

Vakavista löydöksistä huolimatta tilat ovat kokoajan käytössä. Hgin kaupungin terveystarkastajat eivät sulje tiloja, koska koulu tekee pienimuotoista korjausta -korjausmenetelmiin tarkastajat eivät ota kantaa.

Tilojen käyttäjät reagoivat remontin alettua entistä enemmän. Väistötiloja on hankittu nihkeästi yksittäisille luokille ja se on vaatinut vanhemmilta huomattavan paljon yhteydenottoja. Edelleen kaikki lapset joutuvat viettämään osan päivästä saastuneissa tiloissa.

Oireilevan lapsen vanhempana en voi kuin ihmetellä. Miksi lapsia altistetaan ja onko ainoa todellinen vaihtoehto ottaa lapsi pois koulusta? On kummallista, että laissa ja viranomaissuosituksissa määritellyt asiat eivät toteudu käytännössä ja kukaan ei sitä koululta edes vaadi.

Miksi vanhemman pitää taistella, turvatakseen lapselle kuuluvan perusoikeuden -terveellisen oppimisympäristön. Koska kyseessä on yksityinen koulu, joka tarjoaa vaihtoehtoista pedagogiikkaa, on lapsen siirtäminen kunnalliseen kouluun erityisen hankalaa. Moni perhe on hankkinut kodin koulun sijainnin mukaan. Sitä paitsi kuka takaa, että se oma lähikoulu on puhdas?

Nykysuomessa lapset altistuvat ensin päiväkodissa, sitten koulussa. Jatko-opinnot voikin tehdä kirjekurssilla, koska oireilu estää yleisissä tiloissa oleskelun….

Yksityiskoulun vanhempi, nainen 41 v, Helsinki


Kirjoitin jo aiemmin oireiluni ja sairastumiseni alkamisesta liki pari vuotta sitten. Olin Itä-Suomen yliopistolla vuosikaudet pätkätyössä tutkijana, ja sairastuin työhuoneen vaihduttua muutamassa kuukaudessa monimuotoisiin rajuihin oireisiin ja lopulta astmaan. Tein jonkin aikaa etätyötä mutta jäin lopulta syksyllä 2013 kokonaan pois, kun työsopimukseni taas kerran loppui. Minut pyydettiin käymään työpaikallani selvittelemässä työhöni liittyviä papereita n. 1,5 kuluttua edellisestä käynnistäni ja minä tyhmä suostuin! Varustauduin mielestäni hyvin, maksimiannoksin astma- & allergialääkitystä etukäteen, sekä tehokas hengityssuojain, hyvä suojaava kasvovoide sekä hupullinen tiivis suojahaalari. Alle puolen tunnin vierailu poiki rajut oireet päälle jo ennen kuin ehdin talosta ulos, hyvä että selvisin tajuissani kotiin. Siitä toipuminen kesti monta kuukautta, että pääsin edes jotenkin siedettävään kuntoon. Nyt joudun käyttämään jatkuvasti pahenemisvaiheen astmalääkitystä ja vahvaa allergialääkitystä, että pysyn toimintakykyisenä. Ja siitä käynnistä jäi muistoksi myös monikemikaaliherkistyminen joten kyllä kannatti olla kiltti!

Tämä ongelmani ”EI OLE työperäistä” viranomaisten mukaan, vaikka siellä sairastuin ja kotosalla toivuin, kunnes juuri tuon työperäisyyden selvitysjakson (kolmen viikon pef-seuranta työpaikalla; en pystynyt olemaan siellä kuin muutaman tunnin kerrallaan ja välillä monta päivää kotona toipumassa) jälkeen eivät oireet enää kadonneetkaan ja puhkesi paha astma.

KEVAn ammatinvaihdon tukea ei (kuten ei muitakaan tuloja) ole herunut, hakemukseni on nyt edennyt valituskierrosten jälkeen vakuutusoikeuteen, liittoni lakimiehen tuella (itse en olisi jaksanut!). Tuloja ei ole, eikä mahdollisuutta mihinkään normaaliin työhön.

Olen hieman toipunut, pärjään jotenkuten jos en käy missään enkä tapaa ketään, ja kun puolison ja lasten tuomat altisteet pystytään kotona eristämään kohtuullisen hyvin. Vältän ihmismassoja, sairaita julkisia rakennuksia (mm. Kuopion kaikki terveysaseman ja KYS), kyläilyt ja sosiaalinen elämä on käytännössä loppu.

Aloitin joku aika sitten bloginpidon, jotta saan höyryjä pihalle ja jotain puuhaa. Jos kiinnostaa niin se löytyy osoitteesta:https://astmaapukkaa.wordpress.com/

Syrjäytynyt vastoin tahtoaan, nainen 48v, Kuopio


Yläkouluikäinen lapseni ei voinut enää hengittää koulussa monien muiden oireiden lisäksi. Kunta ei suostunut järjestämään erillistä opetusta ja aluehallintovirasto vastasi valitukseeni että kunta on saanut rahaa koulun korjaamiseen joten erityisjärjestelyihin ei ole syytä.

Kunta oli saanut rahat jo vuosia sitten eikä korjausta oltu aloitettu. Kukaan ei siis valvo miten ja milloin rahat kunnissa käytetään. Meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin siirtyä opiskelemaan kotona. Netin kautta tapahtuvaa perusopetusta valtio ei tue joten olisimme joutuneet maksamaan sen itse vaikka emme kuluttaneet oman kuntamme opetusta, tiloja tai ruokaa jne juurikaan.

Kolme vuotta peruskoulua kotona äidin opetuksessa ja muutamia oppitunteja ystäviltä ja tutuilta. Tämä on todellisuutta 2000-luvulla suomessa. Lääkäreistä ei ollut mitään apua vaikka yksikin lääkäri kirjoitti todistukseen että oireet on otettava vakavasti ja huomioon. Tämä ei kelvannut koulutoimelle erityisjärjestelyjen saamiseksi vaan lapsellani olisi pitänyt olla jokin perussairaus vaikkapa syopä.

Hänen terveydellään ei ollut väliä. Eikä minunkaan terveydelläni sillä jouduin mielestäni kohtuuttomaan tilanteeseen jossa jouduin vastaamaan lapseni koulunkäynnistä monella tapaa. Ketään ei koulutoimessa kiinnostanut miten me selviämme tässä tilanteessa. Suhtautuminen oli nuivaa ja syyllistävää. Suuri huoli oli tietysti että lapseni saisi hyvän päästötodistuksen jolla voisi jatkaa haluamaansa opiskelupaikkaan. Haastavaa oli myös huolehtia siitä ettei hän eristy ystävistään jne. Myöhemmin selvisi että hän oli tietämättään altistunut jo päiväkodissa ja alakoulussa voc-yhdisteille ja homeelle yms. Tämä selitti todennäköisesti sen että kolmas myrkyllinen rakennus oli elimistölle liikaa.

Peruskoulun aikana kulutin paljon aikaa löytääkseni lapselleni sellaisen koulun jossa terveysongelmia ei ole. Onneksi sellainen löytyi mutta tulevaisuudessa on todennäköistä että hän joutuu koko elämänsä ajan ottamaan huomioon nämä asiat.

Nämä vuodet on täytynyt luopua myös koulun tiloissa olevista kerhoista tai kursseista. Meillä on Suomessa monenlaista terveyteen liittyvää hyvää mutta kun tulee tilanne että asiaan ei ole ennestään ratkaisumallia niin asia ratkaistaa siten, että ihmiset jätetään ikäänkuin oman onnensa nojaan. Tämän kokemuksen jälkeen en kaipaa benji-hyppyä. 3-vuoden pudotus riittää.

Sisulla selviää, nainen 50 v


Nyt kolmas asunto menossa kolmen vuoden sisällä, eikä helpotusta näihin oireisiin vieläkään. Nenä on tukossa jatkuvasti itselläni ja lapsilla. Pojalla alkoi vielä kauhea nenän kutina, kun muutimme nykyiseen asuntoon pari kuukautta sitten. Edellisessä asunnossa oli silmät ärsyyntyneet. Välillä ahdisti henkeä. Eikä mistään lääkkeistä mitään apua. Eikö Oulussa todellakaan ole meille asuntoa, missä pystyisimme asumaan?

Täytyy varmaan kokeilla seuraavaksi jotain vanhempaa asuntoa, kun nämä viimeisimmät ovat olleet uudehkoja, nytkin vain neljä vuotta vanha luhtitalo. Eka kerran oireilimme parikymmentä vuotta sitten nyt jo aikuisten lasten kanssa. Silloinkin jouduimme muuttamaan monta kertaa ennenkuin sopiva asunto löytyi. Ja asunnot olivat uusia. Välillä asuimme onnekkaasti terveessä kerrostalossa, mutta jouduin muuttamaan uuden perheen perustamisen myötä.

Opiskelen itselleni uutta ammattia, mutta kuka haluaa ottaa töihin työ ntekijän, jonka lapset jatkuvasti sairastelevat. Ihmettelen rakennuttajien moraalia, miten kehtaavat tämmöisiä taloja tehdä, jotka vievät ihmisiltä terveyden.

Taina, 44v, Oulu


Muutin mieheni kotitaloon 1990 kesällä. Rinteessä sijaitseva paritalo on rakennettu 1972-1973. Olin töissä leipomossa. Ensimmäinen lapsi tyttö syntyi 1991. Aloin oireilla leipomossa kurkkuoireilla ja välillä silmät oireili. Olin väsynyt. Miehelläni oli allergiaa eläimille ja viljapölylle, mikä oli huolestuttavaa viljelijälle.

Toinen lapsi poika syntyi 1994 ja ennen sitä minulla todettiin jauhopölylle allergia ja astma. Poika sairasteli heti pienestä kurkunpää-, korva-, nielu- jne. tulehduksilla. Jäin töistä pois ja mies hävitti eläimet. Kolmas lapsi, poika, syntyi 1996. Hän sairasteli koko ajan samoin kuin ensimmäinenkin poika.

Talo jäi kokonaan meille ja alettiin tehdä siitä yhtä taloa paritalon tilalle. Neljäs lapsi syntyi 1999. Hän sairasteli samoin kuin toisetkin pojat ja lisäksi pahemmin. Oli vilja-, maito- ym. allergiaakin ja astmapiippu käytössä jo vauvana. Minulla oli silmätulehduksia, ääni lähti välillä, kurkku kipeä, nivelkipuja, väsymystä.

Miehelläni oli silmätulehduksia,poskiontelotulehduksia,kurkkukipua, väsymystä.. minä olin jatkuvasti jonkun pojan kanssa sairaalassa. Välillä mentiin ambulanssilla. Samalla yritettiin tehdä remonttia. Tyttären infektiot ja tulehdukset eivät vaatineet sairaalahoitoa.

Olimme mieheni kanssa väsyneitä ja muisti pätki. Miehen työ kärsi. Viides lapsi, poika, syntyi 2002. Tyttärellä alkoi olla nenäverenvuotoja ja välillä tajunnantason heilahteluja. Itki, että sanoo välillä jotain ennen kuin tajuaa mitä sanoo.

Tavaroita tippui käsistä. Päätä tutkittiin ja kaikki oli ok. 2003 tyttäreltä lähti kaikki hiukset keskeltä päätä 3—5 cm alueelta. 2004 muutimme kotoa pois, kun oli selvinnyt, että talomme on hometalo. Sinne jäi remontoitu koti. Puolenvuoden kuluttua tyttären hiukset tuli takaisin ja astmalapsi jätti astmasuihkeen. Kaikkien oireet helpottivat, mutta emme löytäneet tervettä asuntoa. Pieniä oireita oli kaikkialla.

Tilannetta kurjisti vuokranmaksu, remonttilaina ja maatilalaina.


Tilanne on nyt se, että voimme paremmin, mutta hometiloissa oireilemme. Kesällä tyhjäsimme ja poltimme homekotimme irtaimistoa ja vieläkin poskionteloni reistailee. Puutarhatöissä sairastun. Miehellä on krooninen poskiontelotulehdus. Kun on sateista sairastamme kurkkua, silmiä jne. Olemme muuttaneet lukuisat kerrat ja nyt asumme vuokralla omakotitalossa joka on rakennettu 1991 ja taas on joitakin oireita. No, kuulin että talossa on ollut vesivahinko. Remonttia on tehty, mutta miten. Menetimme terveytemme ja kotimme. Mikään taho ei ole korvannut meille mitään. 🙁

Sairas seitsemän hengen perhe, nainen 50v., Lapua


25-30 vuotta taistelleena homealtistuneena tiedän, mitä me kaikki olemme joutuneet menettämään ja kestämään työpaikoista, toimeentulosta, terveydestä, harrastuksista, virkistys- ym. elämästä kipuineen ja ongelmineen.

Kerron vain sen, että 10 v. sitten sain oikean diagnoosin keuhkolääkäriltä homealtistumi-sestani ja lääkityksen, jota olen käyttänyt koko ajan. Kortisonilääkityksestä seuraa sil-mäongelmia ja nyt olen itse tämän ongelman edessä. Homeiseen sairaalaan en voi mennä po-tilaaksi, en edes katsomaan ketään (yli 25 v. sitten viimeksi,)puhumattakaan töihin hoi-tajaksi kuten ennen olin.

Nyt kaikkien home-, hajuste- ja kemikaalialtistumisten lisäksi sokeudun. Vitsit on vähissä ja tuntuu siltä, että miten jaksamme tätä tolkutonta ”luulosairauksien” ja ”hulluuden” tautiluokitusta kestää.

Lääkäri sanoi minulle, että kyllä home-ongelman kanssa pärjää, eikä täällä tule mitään ongelmia. Puhumattakaan hänen ja hoitajien hajustemääristä kemikaaleineen (silmätipat). Mahdoton yhtälö ainakin minulle. Onko Teillä muita samoja ongelmia? Kevään odotusta ja jaksamista kaikille meille homealtistuneille ja heidän läheisilleen.

Mummo, nainen 60 v, Lahti


Vuokra-asunnossa ilmenneen hajun vuoksi ja homeinen/kyllästetty tms käsitelty puu raken-teissa yms. olen saanut hengenahdistusta, rintakipuja, ranteet ja muutkin nivelet särkee, niskat kipeät. Ja usein sydämen tykytystä. Lenkkeily/kuntoilu on käynyt raskaaksi niinkuin työssä oleminen, joka sinänsä on päivän pelastus, jotta pääsen kotoa pois.

Kaikki vaatteet haisee toisten mielestä kamalan pahalle.myös itse haistan kyllä. Ihan samoin kuin moni edellä jo kertoi syön allergialääkettä ja suihkeita sekä astmaseurantaa teen lääkärille ja nivelkipuihin syön cartexania.

Mutta mikään ei auta noihin ihme kipuihin. Toivon löytäväni toisen asunnon tulevana kesänä. Mutta mikä sitten on vuokraisännän vastuu kun terveys menee, liekö mikään, siitä oisin kiinnostunut myös jos jollain kokemuksia.

Yskittää! Mies 51 v, Siilinjärvi


2011 homesängystä altistuin ja nyt 2015 minulla on todettu parantumaton home- ja kosteusvauriosairaus ja monikemikaaliyliherkkyys.

Vaikeuksia tuottaa minulle lapsen koulunkäynti tällä hetkellä. Vaikka minulle ei ole tullut 6 kk mitään oireita koulunkäynnistä, niin huoltajana olen jäänyt erittäin huonoon jamaan. Olemme hakeneet nykyistä koulua lähikouluksi, entisen koulun sijaan, josta koko lukukauden ajan viime vuonna minulle tuli koulupäivinä pahoja jalantönkköys, pään sekavuus-oireita kouluvaatteista, koulurepusta ja koulukirjoista.

Minulla on monta lääkärintodistusta mm. Ville Valtosen diag., mutta kunta, AVI ja hallinto-oikeus (ei vielä päätöstä tullut) on kädet ylhäällä, kun mitään ei ole tehtävissä, koska missään laissa ei ole huoltajan sairastuessa vakavasti koulunkäyntiasioita määriteltynä.

Normaaliin työhön kyky on mennyt ja elämä on todella rajoitettua. Olen ainoa, joka on sairastunut vakavasti perheessämme. Ja taidan olla ainoa myös, joka oirehti koulun takia. Minun oireitani on verrattu kossupullon nauttimiseen viikonloppuisin ja pyydetty näyttämään missä on hometta koulussa. Ja kun en ole pystynyt, on sanottu että laita paikalle agentti. Yläaste on homeessa, siihen on myös haettu homekorjausrahaa ja lapset käyvät siellä syömässä ja sisäliikuntatunneilla. Että tämmöistä 🙁

Satu, nainen 37 v


Oma historiani alkoi, kun aloitin viidennellä luokalla uudessa koulussa. Ajoittaisia kuumeiluja, päänsärkyä ja kaikkea muuta pientä.

Yläasteella jatkoin samassa koulussa ja oireetkin alkoivat syventymään: kotona sain aina joka ikisen tehtävän oikein, mutten saanut tietojani enää koulussa paperille samalla lailla. Kahdeksannella luokalla aloitin teatteri-harrastuksen. Kuumeilut alkoivat yleistymään, olin koulussa koko ajan todella kiukkuinen ja jopa ilkeä pahimpina päivinä, jouduin siis jo epäilemään tunnenko itseäni, koska en ikinä ilkeäksi olisi itseäni kuvitellut. Vaikutin myös usein lähes zombilta koulussa ja mukaan astuivat jalkakivut, joiden kuvittelin vain johtuvani näytelmässämme käyttämistäni korkokengistä. Selvisin kuitenkin kahdeksannenkin luokan näin myöhemmin katsottuna varsin helposti.

Kesäloman olin muuten oireeton, mutta rippi-leirillä en enää pystynyt juoksemaan ja kivut pahenivat. Koulun alkaessa kivut tulivat kovempina takaisin ja yhden terveyskeskuslääkärin ja kaksien verikokeiden jälkeen lensin suoraan keskus-sairaalaan tutkimuksiin juurikin kovien lihaskipujen ja merkittävän lihasheikkouden vuoksi. Syksy menikin lähinnä sairaalassa rampaten, enkä oikeastaan muista siitä muuta kuin kamalan väsymyksen ja sen kivun määrän.

Joulukuussa minut siirrettiin reumapolille, mutta vikaa ei löytynyt ja lopulta mielenterveyttäni kyseenalaistettiin, sain onneksi puhtaat paperit siltä osin ja taas olin aivan tyhjän päällä. Onnekseni äidilläni ja isoisälläni on juuri näitä samoja oireita ja miettimisen jälkeen äiti ymmärsi minun kohdallani olevan kyse niistä. Parin viikon oirepäiväkirja mm. pef:it sisältäen ja ei tarvinnut enää kenenkään miettiä, mistä on kyse.

Suoritin yksin yhdeksännen luokan kurssit neljässä viikossa ja sain kuin sainkin päättötodistuksen tänä keväänä. Halusin mennä todistusten jakoon koululleni, vaikka olisihan se pitänyt arvata ettei se onnistu. Istuin tunnin juhlassa, kunnes hengitystiet menivät melkein tukkoon, kipu taas siinä rajalla, että kestääkö. Pahinta on kuitenkin lihasten nykiminen, raajat heiluvat ilman mitään kontrollia, pystyin vasta tunnin istumisen jälkeen kävelemään 20 metriä autolle.

Kehtaavat vieläkin väittää, ettei meidän koulussa ole mitään ongelmaa. Teatteria en enää pysty vanhassa, hyvin rakkaassa ryhmässä jatkamaan, koska saan sielläkin oireita. Onnekseni kuitenkin tämä saatiin varsin ajoissa kiinni, eikä mulle ole ehtinyt kehittyä astmaakaan, kun neurologiset oireet ovat kuitenkin päällimmäisinä.

Raivostunut, nainen 15 v, Jyväskylä


2020 2018–2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita

Kerro oma tarinasi lomakkeella.

Palaa tarinoiden etusivulle.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Lakeja ja viranomaisohjeita

Tältä sivulta löydät tietoa siitä, millaista suojaa laki sinulle tarjoaa sisäilma-asioissa. Olemme koonneet mukaan keskeisiä normeja ja niihin liittyviä ohjeita ja asiakirjoja. Esitys ei ole kattava, tarkoitus on auttaa alkuun lainsuojan ja omien oikeuksien hahmottamisessa.

Voit hakea tietoa kolmen kokonaisuuden alta:

Perusoikeudet
Työsuojelu
Terveydensuojelu ja asuminen

Terveydensuojelulaki ja asumisterveysasetus koskevat myös mm. kouluja ja päiväkoteja (ks. kohta terveydensuojelu ja asuminen). Lasten oikeuksia koskevista laeista löydät tietoa esimerkiksi tästä MLL:n kirjoituksesta.

Kosteusvauriorakennuksissa sairastuneet joutuvat olemaan tarkkana omien etujensa turvaamisessa. Sinua suojaavat esimerkiksi terveydensuojelulaki, yhdenvertaisuuslaki ja sosiaalihuoltolaki. Lakien toteutuminen ja toimeenpano ei kuitenkaan aina ole itsestään selvää.

Sisäilmaongelmiin liittyvissä tilanteissa kannattaa tutustua lainsäädäntöön huolella. Käytä tarvittaessa asiantuntija-apua ja sen ohella aina omaa harkintaasi ja tarkista lainmukaiset oikeutesi. Muista myös, että ihminen on paras ”mittari” havaitsemaan erilaisten altisteiden yhteisvaikutukset ja terveyshaitat.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Kirje lääkärille

Hyvä lääkäri!

Kirjoitan sinulle kirjeen, koska asiani on niin laaja ja osittain myös tuntematon, joten tarvitsen asian kertomiseen paljon taustatietoja. Selvät neurologiset oireeni alkoivat n. 3,5vuotta sitten. Samoihin aikoihin kun allergiani rajähdysmäisesti pahentuivat ja syntyi uusia allergioita. Minulla todettiin myös krooninen urtikaria & angioödeema koska minulla oli lähes jatkuvasti siihen viittaavia oireita. Kun allergia- sekä neurologiset oireeni alkoivat, olimme hetki sitten muuttaneet ongelma asunnosta toiseen asuntoon ja asuimme tavaroidemme keskellä pienessä yksiössä. Kun allergia oireeni edelleen pahentuivat, olimme muuttaneet jo toiseen asuntoon ja asuimme eräässä Espoon Kruunun vuokra-asunnossa joka osoittautui lopulta erittäin terveydellemme haitalliseksi. Lapsemme sai mm. pahoja astmatyyppisiä oireita joihin sai lääkityksen, mutta lääkärin luvalla lääkitys lopetettiin uudessa asunnossa eivätkä oireet ole sen jälkeen koskaan uusiutuneet. Itse kärsin silloin allergioideni rajusta pahentumisesta päivittäin, enkä tiennyt mitä olisin syönyt kun lähes kaikki ruoka turvottivat kasvoja, nielua ja tekivät palan tunnetta kurkkuun. Joistakin ruoka-aineista sain myös voimakasta huimausta, pökkyräisyyttä sekä joskus pahoinvointia ja oksentamista. Allergiasairaalan erikoislääkäri ei tiennyt mikä minulla oli, vaikka allergiatestini näyttivät todella laaja-alaista niin ruoka- kuin myös siitepöly-, home- ja eläinallergiaa.

Neurologisia oireita minulla ei tässä vaiheessa juuri ollut, paitsi nenän puutumista. Selvät neurologiset oireeni olivat ikään kuin ”tauolla”, mutta ovat viimeisen vuoden aikana nousseet voimakkaasti pintaan. Edellisessä asunnossamme nykyisellä asuinpaikkakunnalla oli paha sisäilmaongelma mikä johtui ilmeisesti rakennusvirheistä. Kyseisessä asunnossa, sekä sen asunnon jälkeen neurologiset oireeni palasivat rajuimpina kuin koskaan aikaisemmin. Myös tätä aiemmasta sisäilmaltaan ongelmallisesta Marjatankadun asunnosta syntynyt hajuste- ja kemikaaliyliherkkyyteni (jolle ei käsitykseni mukaan ole Suomessa diagnoosia) paheni voimakkaasti. Pahimpina aikoina olen nukkunut vessapaperipaketeista yhteen teipatulla sängyllä, koska en löytänyt mitään patjaa/vuodevaatteita joista en olisi saanut oireita. Tässä kuva selästäni nukuttuani lattialla pyyhe päälläni, jonka seurauksena päädyin lopulta vessapaperisängyn tekemiseen.

Tätä ennen olin kokeillut patjan tekemistä mm. tyynyistä, joilla valitettavasti oli yhtä huonot seuraukset kuin pyyhe päällä nukkumisellakin. Vessapaperisänky kuulostaa hurjalta, mutta kuvan perusteella ymmärrät varmaan, ettei minulla ollut juuri muita vaihtoehtoja. Tämä tapahtui siis edellisessä asunnossamme Siilinkadulla.

Siilinkadulla oireet keskittyivät lähinnä yllämainittuihin todennäköisesti kemikaaleista sekä asunnon sisäilmaongelmasta tuleviin reaktioihin.

Löysin lopulta silkkipeiton mistä en saanut oireita lainkaan sekä aloin käyttämään luomupuuvillaa vaatetuksessani. Minulla oli siellä myös voimakkaita hengenahdistuskohtauksia joihin ei auttaneet astmalääkkeet vaan ne itse asiassa pahensivat oiretta. Päädyin lopulta lopettamaan astmaan käyttämäni lääkityksen (Seretide + Ventoline) ja hengenahdistus helpottui jonkin verran. Minulla oli myös päiviä, jolloin en jaksanut nostaa itseäni ylös, vaan leikin lapseni kanssa makuuasennossa ja saatoin kontata vessaan. En muista huimasiko minua vai enkö vain pysynyt pystyssä. Nyt asumme siis Niittytiellä ja kemikaaleista tulevat rektiot ovat jonkin verran helpottaneet. Oikeastaan niin paljon, että pystyn käyttämään jo useita vaatteita, vaikka ne eivät olisikaan luomupuuvillaa. Joidenkin tekstiilien käsittelyaineiden ja todennäköisesti myös väriaineiden kanssa minulla on silti edelleen ongelmia, mutta elämäni on kuitenkin tältä saralta huomattavasti helpompaa. Neurologiset oireeni taas ovat menneet aivan uuteen ulottuvuuteen, enkä enää kestänyt niitä, joten tilasin joku aika sitten 3 vuoden takaisia papereitani ja löysin sieltä lääkkeen jota minulle oli jo silloin määrätty, mutta en ollut uskaltanut alkaa sitä sen hetkisessä yliherkkyys tilassa käyttämään. Innostuin asiasta ja minulla heräsi toivo, että on olemassa jotain voin vielä mitä kokeilla oireisiin. Sain reseptin ja tämä Nootropil niminen lääke on ollut minulle erittäin toimiva. Olen itse asiassa ollut monena päivänä onnellinen tästä lääkkeestä, koska minun on ollut niin paljon helpompi olla kun pystyn ottamaan sitä oireisiini. Tämä lääke on helpottanut etenkin lihasten nykimisoireita sekä katkaissut monta alkavaa kouristusta. Kun huomaan että lihakset alkavat nykimään, otan heti lääkettä ja yleensä tämä oire lähtee puolen tunnin sisällä pois eikä laajene, niin kuin ilman lääkettä lähes poikkeuksetta käy. Kuitenkin, minulla on myös muita hermostollisia oireita. Alla lista kaikista oireista joiden olen ajatellut liittyvät hermostoon.

– Lihasten nykimiset/kouristelut
– Oksennusrefleksin häiriöt (yökkäilyä, kakomista)
– Äskeistä seuraava oksentaminen
– Tunne kuin olisi humalassa ilman alkoholia
– Puheen sammaltaminen ilman alkoholia
– Näön tarkkuuden muuttuminen
– Joskus kun liikuttaa kättä tai sormea piirtyy ilmaan viiva joka tulee perässä
– Vapinakohtaukset
– Tärinä
– Poissaoleva olotila
– Lyyhistyminen (mahdollinen tajunnan häiriö)
– Raajojen heittely (raajojen hallitsemisvaikeus)
– Kiertohuimaus
– Mahdolliset tic-oireet silmissä (silmien räpyttely, huomioi että minulla on myös muita silmäoireita kuten silmäkipu ja kuivuus)- Vilkkaat raajaheijasteet
– Sekava olotila joka saattaa kuitenkin kadota sekunnissa
– Vilkkuvalojen ym. valojen ja ärsykkeiden sietämättömyys mikä ei näy EEG:ssä (Tuntuu kuin hermostoni olisi välillä reikäjuustoa joka reagoi milloin mihinkin. Lähettää vääriä signaaleja vääristä asioista.)
– Hermostolliset oireet voimakkaista kemikaaleista/hajusteista (Pahin on seinämaali) Seuraavaksi haluan hieman tarkentaa oireitani sekä niiden syntymistä. Vaikka lääkitykseni on hyvä ja auttaa minua, ei se poista kaikkia oireitani etenkään silloin, jos minä altistun mm. asioita hoitaessani altisteille jotka oireita laukaisevat. Kun pystyn välttelemään oireita laukaisevia tekijöitä, pärjään lääkitykselläni, mutta mikäli en pysty, lääke ainoastaan jarruttaa tiettyjen neurologisten oireiden alkamista/kestoa/voimakkuutta. Yllä olevia hermostoon liittämiäni oireita saan mm. seuraavista asioista:

  • Sisäilmaongelmaiset paikat (alussa en tiennyt, että paikat joissa olin saanut mm. lihasten nykimistä olivat sisäilmaongelmaisia. Aloin kuitenkin epäilemään sitä muiden oireideni perusteella ja minulle selvisi että ne paikat joissa olin kahden minuutin oleskelun aikana saanut lihasten nykimistä, olivatkin ongelmapaikkoja myös muille kosteusvauriorakennusten aiheuttamille epäpuhtauksille altistuneille)
  • Voimakkaat kemikaalit, hajusteet sekä liuottimet- Sisäilmaongelmaisissa paikoissa olleet tavarat/tekstiilit
  • Valo, ääni (Nämä vaativat sen, että olen ensin altistunut jollekin yllämainitulle asialle, jonka seurauksena minulla on jatkuvaa pientä oiretta. Sen jälkeen alan saamaan voimakkaampia hermosto-oireita mm. valosta. Ilman edellä mainittuja altisteita, kestän valoja suhteellisen hyvin)
  • Kahvi (Ei aina, mutta olen vältellyt sen juomista jo joitakin vuosia)
  • Huomioithan että lähes kaikki samat asiat jotka aiheuttavat minulle hermostollisia oireita, saattavat aiheuttaa myös allergiatyylisiä oireita, kuten angioödeemaa (turvotusta etenkin kasvojen alueelle), joskus urtikariaa, ihon ja silmien sekä limakalvojen ärsytysoireita, palan tunnetta kurkkuun, äänen käheyttä, aivastelua, limakalvojen turpoamista, kipua kurkkuun ja limakalvoille, kutinaa, atopian pahentumista sekä käsiekseemaa.

Esimerkki oireita aiheuttavasta tapahtumasta

Käyn sisäilmaongelmaisessa paikassa. En välttämättä tiedä että paikassa on ongelma, kunnes olen ollut jonkun minuutin siellä ja joko toisella puolella tai molemmilla puolella vartaloa alkaa lihakset nykimään. (Pahimmissa paikoissa tämä on jäänyt välistä ja on alkanut suoraan vapinakohtaus.) En ole kauankaan paikassa (ehkä puoli tuntia), lähden pois ja minulla saattaa alkaa särkeä päätä. Menen kotiin, olo voi olla tokkurainen. Muutamia tunteja käynnin jälkeen (joskus vasta seuraavina päivinä) alan hikoilemaan voimakkaasti. Pahimmissa tapauksissa saan omasta hiestäni urtikariaa ja/tai angioödeemaa. Yleensä tässä vaiheessa olen jo joutunut nostamaan Nootropil lääkitystäni lihasten nykimisten/muiden sen tyylisten oireiden takia. Minulla saattaa olla myös sekava olo ja kiertohuimausta. Pahimmissa tapauksissa (ennen lääkitystä) tällainen käynti aiheutti seuraavina päivinä kouristelu/oksentelukohtauksen. Näistä kohtausluonteisista tapahtumista toipuminen vie yleensä päivästä kahteen viikkoon. Tapausten jälkeen olen normaalia herkempi saamaan oireita. Usein myös hajuste- ja kemikaaliyliherkkyyteni pahenee, joskus jopa niin rajusti, että joudun jättämään joidenkin vaatteiden/petivaatteiden (uusien) käytön hetkeksi pois. Joka kerta nämä tapahtumat syövät voimiani ja joskus ongelmapaikasta on lähtenyt käyntiin niin voimakas herkkyyksien paheneminen, että olen pelännyt joutuvani kohta nukkumaan taas vessapaperisängylle. Urtikaria ja angioödeema oireita näiden jälkeen pahentaa ja laukaisee lisää hajusteiden ja kemikaalien lisäksi myös lämpö ja kosteus. Kun olen toipunut tapahtumasta ja olen lähdössä esim. ulos, huomaan viimeistään siinä vaiheessa saavani vaatteistani oireita jotka päällä olin sisäilmaongelmaisessa paikassa. Joskus en kerkeä saamaan edes koko vaatekertaa päälleni, kun alkaa voimakas yökkäily ja kakominen ja tässä vaiheessa päätän yrittää hankkia uudet vaatteet, koska en halua oksentaa. Jos en ole kunnolla toipunut edellisistä oireista, olen entistä herkempi saamaan tämänkaltaisia oireita saastuneista vaatteista. Jos kuitenkin selviän asioille saastuneet vaatteet päällä, seuraa siitä useimmiten samanlainen oirevyyhti kuin siitä, että kävisin sisäilmaongelmaisessa paikassa. Joskus vain hieman lievempänä.

Ystävällisin terveisin, Maija Ketolampi

(Kirjoituksesta muutettu henkilötiedot ja kadun nimet.)

 

Kerro oma tarinasi lomakkeella.

Palaa tarinoiden etusivulle.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

2014

2020 2018–2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita

Oireiluni alkamisajankohtaa on vaikea määrittää, koska en ole sairastunut kertarysäyksellä, kuten monelle on käynyt. Tunnistan homeoireita elämästäni noin kahdenkymmenen vuoden takaa. Jälkikäteen on pystynyt löytämään kaikille oireille yhteisen syyn, mikä on ollut helpotus. Viimeiset kolme vuotta on ollut jo melkoista selviytymistaistelua.

Toisinaan sitä havahtuu ja toivoo, että tämä olisi ollut vain painajaista. Sillä eihän kenenkään asiat voi oikeesti olla näin huonosti tässä kauniissa hyvinvointivaltiossa.

Hankalinta ehkä kuitenkin on ollut tämän ”luulotaudin” aiheuttama sosiaalinen paine, kun sairaana ja sairaan näköisenä koittaa hampaat irvessä selviytyä arjesta ja elää niin kuin kunnon kansalaisen pitää.

Pahalta tuntuu myös niiden raukkojen puolesta, jotka eivät tunnista/halua tunnistaa oireilujensa johtuvan sisäilmaongelmista. Luottakaa itseenne ja omiin tuntemuksiin! Kyllä tämäkin epäkohta vielä korjataan, kun riittävästi väkeä työkyvyttömänä. Ja iloitaan niistä paremmista päivistä, mitä kohdalle sattuu osumaan!

Telttaileva Suomi, mies 32 v


Poikani altistui ja sairastui vaikeasti Lahden alueella olevan yläasteen homeista/voc-päästöistä ja sädesienestä ym. Poika oli aikaisemmin täysin terve. 7 lk:lla alkoi oireiluja,ja 8 lk:lla sairastui. Nyt käynyt vuoden kotiopetuksessa koulua ja oireet aluksi parantuivat kotona. Mutta nyt kesän jälkeen oireet ruvenneet vain pahentumaan ja tilanne vaikeutunut. Sairaus on muuttunut autoimmuuniksi ja oireilee nykyään kemikaaleille ja hajusteillekin homeista sairastumisen jälkeen. Ei enää tiedetä mistä saa oireita ja on jatkuvasti kuumeessa. Ja päänsärky, kurkkukipu on kova. Altistumisesta seuraa myös päivien väsymys. Saattaa vain nukkua päivän pari ja toipuu monta päivää altistumisen jälkeen. Saa oireita materiaaleista, kavereiden vaatteista ja jopa mopon bensasta kovan kurkkukivun.

Lapsemme ei ole koskaan aikaisemmin ollut millekään allerginen ja koulumenestys oli hyvä. Harrasti myös joukkueessa menestyneesti liikuntaa. Nykyään ei pysty enää harrastamaan, näkemään paljoa kavereita taikka tekemään mitään normaalia nuorten asioita. Oireiluja tulee kaupoissa kemikaaliosastoilla, kyläpaikoissa ja jopa ruuistakin.

Syksy oli erittäin vaikea ja poikamme oli kuumeessa 3 kk koko ajan. Ja menee pienestäkin altistumisesta erittäin huonoon kuntoon. Kotimme on tutkittu eikä ole hometta. Mutta talomme on vanha, ja pelkäämme että oireilee nyt jo talomme muille materiaaleille. Tilanne on vaikea. Kaikki tulevaisuuden opinnot, asunto ja ammatti on yhtä kysymysmerkkiä. Poikamme koulumenestys ei ole enää niin hyvä, eikä hän saa todistusta ajallaan, koska on ollut niin kipeä yli vuoden. Opinnot eivät ole edistyneet.

Vaatii suurta motivaatiota nuorelta pitkäaikaisesti sairaalta lapseltamme ensin sopeutua ja hyväksyä tämä sairaus,ja vielä oppia elämään sen kanssa.Paljon on tutkittu, ja pidetty lapsemme puolta eri tahojen kanssa. Normaali arkielämä on enää kaukainen haave ja toiveissa vain saada lapsemme parantumaan. Olemme vielä siinä kovin toiveikkaita, koska sairastumisesta on vasta reilu vuosi aikaa. Ja kokeilemme kovasti erilaisia hoitomuotoja, kuten funktionaalista hoitoa, homeopaattista ym. Toivo on se, joka kantaa eteenpäin ja ne rakkaat ihmiset ja ystävät, jotka ovat tukemassa arkeamme ja jakamassa tämän kaiken meidän kanssamme! Perheemme on myös hyvin vahva ja tuemme toisiamme. Periksi ei anneta ja teen kaikkeni, jotta poikani elämä tulee paremmaksi ja hän voi mahdollisimman hyvin vielä tulevaisuudessa, tämä on ainut vaihtoehto! Voimia kanssatoverit!

Surullinen äiti, Päijät-Häme


https://vuorikiipeilya.blogspot.fi/

Katrimaija, nainen 59 v, Pihtipudas


On kuumaa ja palelee. Hypotalamus ei suostu kertomaan, kumpi on totta. Valehtelenko minä vai joku muu. Ja eräs kuorsaa tämän maailman tuulien saavuttamattomissa. Lensimme tänne eilen. Lähdimme pakoon kaikkea sitä hirvittävää, jonka keskellä nämä viimeiset seitsemän vuotta olimme eläneet.

En edes jaksaisi ajatella sitä nyt, mutta tiedän, että se kaikki on käytävä läpi vielä kerran. On saatava palapelin kuviot kohdalleen. On löydettävä tarkoitus tälle kaikelle. En tiedä kykenenkö siihen, mutta on yritettävä. Ikään kuin istuisi terapiassa ja kertoisi. Antaisi tapahtumien kulkea filmipätkinä paperille. Valuisi pois kaikki se tuska, jonka mieluusti olisi haudannut jo menneisyyteen.

Osa siitä tulee esille penkomattakin. Osa naamioituu valepukuun, uupumukseen, fyysisiin oireisiin tehden tunnistamisen vaikeaksi. Siksi jokainen asia, jokainen raastava tunne on kohdattava uudelleen, kiertelemättä, silmästä silmään. Kolme vuotta kestäneen oikeusprosessin jälkeen olisi sisäisen sodankäynnin vuoro. Vasta lyöty vihollinen olisi voitettu vihollinen.

Oikeusprosessi oli ollut pitkä ja pelottava. Käräjäoikeus. Hovioikeus. Muutoksenhaku Korkeimpaan. Kaiken rinnalla kulki vielä välittäjää kohtaan nostettu tutkintapyyntö, jonka syyttämättäjättämispäätös yhä tuntui käsittämättömältä. Minua ei asiassa ole vieläkään kuultu.

Itse prosessin alkaessa olimme kuin vuosikaudet maratonia juosseet. Sairastamiset, talon tutkimiset, taloudellinen selviäminen ja hätä perheestä olivat kuin haiseva liima, josta ei päässyt eroon hetkeksikään. Olin pakotettu hakeutumaan tuskani kanssa myös psykiatrille. Tuolloin en vielä tiedetty, että syyksi oireisiin osoittautuisi se talo, jonka suurin unelmin ja kalliilla hinnalla olimme hankkineet.

Vanhat sanovat kokemuksesta, että puhuminen auttaa. Ja totisesti minä, Sanna Koivikko, aion nyt puhua. Puhua kokemukset, puhua epäilyt, puhua kaiken sen kauheuden, joka mustana varjona ympäröi koko perhettä. Olenhan toki puhunut ennenkin ja paljon, mutta nyt asiat tuntuvat vyöryvän ylitseni kuin viereisen valtameren aallokko, joka päivällä paiskasi ensikertalaisen karheaan hiekkaan.

Sai kokea, miten suola kirvelee ja parantaa. Ja aurinko, joka niin kuumaana ja ihanana otti syleilyynsä elämän runteleman.

Saara, nainen 67 v


Altistuin työpaikkani, 70-luvulla huonosti rakennetun ja remontoidun kiinteistön homeille ja toksiineille useiden vuosien ajan. Aluksi oireet olivat nenän tukkoisuutta ja silmien/kasvojen kirvelyä, ihottumaa sekä nivelkipuja, jotka palautuivat viikonlopun aikana. Siitä vuoden päästä tilanne oli jo paha; astman tapaista yskää ja jatkuvia poskiontelo-, korva- ja nielutulehduksia sekä keuhkoputkentulehduksia antibioottikuureineen.

Väsymys oli kaatavaa, päätä särki, poski- ja otsaontelot olivat turvoksissa ja olo oli kuin myrkytystilassa aina työpäivän jälkeen. Kun vihdoin sain kahden vuoden anelun jälkeen sisäilmatutkimukset teetettyä, ei ollut mitään epäselvää mistä oireet johtuivat; home- ja sädesieni sekä mikrobien toksiinit olivat tehneet tehtävänsä ja minut siirrettiin väistötilaan. Terveys oli kuitenkin jo tuolloin mennyt, sain kurkun turvotusta ja muita vakavia oireita kaikissa saman kiinteistön väistötiloissa, kun omaa työpistettä remontoitiin useaan kertaan.

Esimies vähätteli tilannetta ja sairauslomaa ei hevin annettu. Kun keuhkot olivat tukossa, kurkku turposi ja ääni käheytyi muutaman minuutin töissäolon jälkeen, kyllästyneenä jatkuvaan sairasteluun irtisanouduin oman terveyteni pelastamiseksi. Tuntui, että henki lähtee, jos minä en lähde pois saastuneesta rakennuksesta. Jäin kotiin ja aloin vähitellen toipua, noin viiden kuukauden päästä pahimmat oireet hävisivät, astmalääkityksen sain lopettaa ja aloin tuntea, että jäisin henkiin. Mutta terveys on mennyt lopullisesti; niveloireet, poskiontelovaivat ja ylähengitystietulehdukset vähäisienkin altistumisien jälkeen, vaikeat allergiat, näköongelmat vaivaa edelleen. En kykene opiskelemaan, menemään töihin, kaikki julkiset rakennukset kun tuntuu olevan sisäilmaongelmaisia ja kaupassa käyntikin on syytä suorittaa nopeasti.

Kaikkea olen jo yrittänyt. Ammattitautia ei tietenkään todettu, kuten ei monilla muillakaan homesairailla. Lääkkeisiin kuluu rahaa, vaikka olen tuloton. Koti on saneerattu pölyttömäksi, ilmastointia huolletaan säännöllisesti. En voi juuri kyläillä, koska monilla on kukkia, eläimiä ym. mistä oirehdin. Luonnon homeet aiheuttavat etenkin keväisin ja syksyisin nivel- ja hengitytieoireilua ja sairastelua. Olen sidottu omaan kotiin ja elän eristäytynyttä elämää. Joitakin ymmärtäväisiä ystäviä on vielä olemassa, useimmat eivät tätä sairautta tajua. Onneksi voin suhteellisen hyvin omassa kodissa, lapset ja puoliso ovat terveitä, mutta oma terveys, työ ja toimeentulo meni hometyöpaikan takia.

Työpaikan homealtistuksesta yhteiskunnan hylkiöksi


Valmistuin v. 1999 maisteriksi, olin pääsemässä ensimmäisiin koulutusta vastaaviin töihin. Aiempaa altistusta homeelle oli lapsuudenkodissa jossa kosteusvaurio, ja yksi asunto aikuisiällä oli todetusti homevaurioitunut, asuin siinä tietämättä 2 vuotta. Oireet poistuivat pois muutettua. Ekassa työpaikassa työskennellessäni (ruokamainen vanhan talon haju) sain astmakohtauksia, päänsärkyä, kylmänväristyksiä ja pahoinvointia. Olin ollut täysin terve ennen työn aloitusta, ei astmaa, ei allergioita. Sain kuulla työtovereilta, että talo oli tunnettu homepommi, ja että vettä oli tullut viimeksi sisään vastikään. Kuulin lukuisista astmaan sairastuneista. Työterveydessä osattiin epäillä rakennuksen aiheuttavan oireet, ja määrättiin lääkitystä sekä evästettiin jatkoon: toiset yrittävät lääkityksen avulla jatkaa, toiset vaihtavat paikkaa.

Sama viesti toistui myöhemmin toisessa työpaikassa. Päätin lähteä, kun olin niin huonovointinen, etten viikonlopunkaan aikana tokeentunut vilunväristyksistä ja pahoinvoinnista ja rakennuksessa olo kävi mahdottomaksi. Toisessa työpaikassa saatoin työskennellä melkein vuoden ilman ongelmia. Tulin työpaikkaan talven pakkasilla, jolloin ilmassa tuoksui lähinnä jokin mentolin tapainen, enkä saanut silloin mitään oireita. Kevät oli sateinen, jolloin aloin haistaa työpaikalla selvästi homeen hajua. Haju oli pahimmillaan kostealla ilmalla. Hajuja oli useita, pistävä kissanpissamainen, imelä ja lämpimän tunkkainen, maakellarimainen. Työpaikalla olo aiheutti minulle pahoinvointia, ihon puutuneisuuden tunnetta, poskionteloiden painetta ja tukkoisuutta ja päänsärkyä. Antihistamiinin käyttö tuli tutuksi ja jouduin jo miettimään joitain ruoka-aineita, jotka tuntuivat aiheuttavan oireita, kuten suun kutinaa ja nielun turvotusta. Sain myös vakavamman astmakohtauksen, johon jouduin ottamaan astmalääkettä.

Päädyin jälleen vaihtamaan työpaikkaa uudelleen, mutta ongelmat jatkuivat. Seuraavassa työpaikassani altistuin sekä homeelle että materiaalipäästöille, joita tuli uusista lattioista. Vaihdoin työpistettä useita kertoja siinä toivossa, että joku huone olisi riittävän hyvä jotta voisin jatkaa työssäni. Sellaista huonetta ei kuitenkaan löytynyt ja aloin oireilla yhtäkkisesti myös useille ruoka-aineille kemikaaleille saaden anafylaktisia reaktioita. Lisäksi sain huulten, kasvojen ja nielun turvotusta esim. kumin hajusta. Oireiden vaikeuduttua jouduin käyttämään antihistamiinia, kortisonia ja astmalääkettä kohtausten alas ajamiseen, epipen taskussa.

Kunnan työntekijä


jokoluovutan.blogspot.com


Ostin 09/13 unelmien kodin, avioero takana ja 3 pientä lasta. Meni muutama kuukausi kun lapset alkoivat reagoimaan, tuli silmätulehdusta, korvatulehdusta, angiinaa, kurkunpääntulehdusta ja niittinä oli erittäin paha ihottuma käsissäni. Oireet hävisivät kun lapset isällään ja kun minun luonani, aina kipeinä! Tilasin homekoiran keväällä 04/14 joka merkitsi 12 paikkaa ympäri taloa ( talossa 119 neliötä)Nyt paikat avattu ja homettahan sieltä löytyi 🙁 Nyt odottelemme tuloksia ja olemme evakossa. Kaupan purku edessä.

Nainen 75


Sisäilmaoireilua intissä.

Palvelin Hyrylässä 1997. Nyttemmin varuskunta on lopetettu ja rakennukset purettu, kuulopuheiden mukaan huonon kunnon vuoksi.

Oireitani olivat kova yskä iltapainotteisesti, niin että nukkumaanmenoajan jälkeen yskin, kunnes oksensin. Päivisin ei ollut lainkaan oireita ja metsäreissun ajaksi poistui yskä kokonaan, mutta ykköspatterille takaisin palattuani alkoi yskiminen ensimmäisestä yöstä jälleen. Oireet poistuivat heti myös alokaskauden päätyttyä erikoiskoulutuskaudella, kun rakennus vaihtui.

Oireisiin suhtauduttiin sinänsä asiallisesti varuskunnassa. Niihin suhtauduttiin paljon vakavammin kuin toisen sairastuneen, jota kohdeltiin luulosairaana. Hölmönä ja nuorena allekirjoitin palveluksen päätyttyä paperin, ettei ole aiheutunut terveydellisiä ongelmia, koska olin ollut oireeton jo pitkään. Sain diagnoosiksi akuutin keuhkoputkentulehduksen ja hoidoksi kuusi eri väristä astmapiippua, joita sain kiskoa oman fiiliksen mukaan. Mitään kokeita ei koskaan otettu.

Poissaoloja ei kertynyt, koska ulkona oli ihan hyvä olla. Ainoat poissaolot tulivat aamupäivisin, kun kävin lääkärin vastaanotolla. En muista, että sairastuminen ja oireilu olisivat vaikuttaneet motivaatiooni, mutta olin toki väsynyt, koska yöunet kärsivät yskän takia.

Myöhemmin samat oireet palasivat homeasunnossa asuessa ja sain infektioastmadiagnoosin. Reagoin todella helposti astmaoirein sisäilmaongelmiin. Jos olisin alkuperäisen koulutukseni mukaisia töitä tehnyt, niin ei olisi varmaankaan tarvinnut niitä jatkaa.

Pätkis, nainen 37 v.


Tänään katsomaan taas uutta asuntoa. Kolmas muutto kuukauden sisällä. Edellinenkin pitäisi tyhjätä/kärrätä tavarat kaatopaikalle. Rahat kiinni asunnossa joka sairastutti. Ahdistaa aika pirun paljon.

Väsynyt, mies 30 v


Olen ollut lapsesta asti allerginen. Olin ihan pienenä todella allerginen ruoka-aineille (mennyt nyt jo onneksi ohi) ja olen myös siitepölylle allerginen. Olen ollut koko ikäni enemmän tai vähemmän homeisissa rakennuksissa mm. päiväkodissa, kaikissa kouluissa. Ongelmia oli mm. yläasteen koulussa (päänsärkyä, lämpöilyä, väsymystä), joka purettiin homeen takia.

Terveysongelmani pahenivat kuitenkin vasta ammattikorkeakoulussani. Aluksi sain ajoittain lämpöilyä, jolloin tunsin itseni kipeäksi. Sitä seurasivat hengenahdistusoireet, jotka alkoivat aluksi ollessani koulussa. Nämä oireet ovat jatkuneet ja pahentuneet ja astmadiagnoosi on saatu. Olen nyt myös kemikaaliyliherkkä. Kemikaaliherkkyys alkoi vähittäin: aluksi pois jäivät hajuvedet, osa meikki- ja hiustuotteista. Seuraavaksi herkistyin piilolinsseille ja kaikille meikkituotteille sekä kynsilakoille ja vaatteiden kemikaaleille.

Koululla tehtiin jotain tutkimuksia, mutta eivät löytäneet mitään suurempaa. Mutta sanonpa vaan että tyhjästäkö tässä sitten oireillaan?!? Tiedän myös muita sairastuneita koulultani ja osa jopa niin pahasti, että koko koululla olo tuottaa hankaluuksia.

Siispä olen vasta 22, elämä edessä ja mun pitäisi viettää parasta aikaa mun elämässä. Sen sijaan hengenahdistusta on paljon ja joudun joka päivä miettimään, että mitkä vaatteet voin laittaa päälle, ilman että tulee oireita…. saan nimittäin oireita vaatteista jotka on pesty joidenkin uusien tai lähes uusien kanssa. Ennen kun menin ko. kouluun rakastin vaatteita, meikkaamista ja hajusteita. Nyt en voi käyttää mitään meikkiä, hajusteita enkä ostaa uusia vaatteita. Vaikeaa on myös esim. kenkien, laukkujen ja muiden muovisten osto, koska ne haisevat niin paljon. Ja huomhuom ennen tuohon kouluun menoa mulla ei ollut ikinä ollut hengenahdistusta eikä ongelmia minkään sortin kemikaalien kanssa.

Eli joo mitä voin sanoa, järki menee näihin jatkuviin terveysongelmiin. Toivon silti totisesti että koulun loppuminen auttais edes vähän. Vaikeaa on myös, että mcs:lle ei ole diagnoosia Suomesssa, siis kuka lääkäri muka osaisi auttaa? Onneksi on Internet ja ulkomaiset sivustot joilta saa neuvoja.

Epätoivoinen, nainen 22 v


Olen aloittanut heinäkuussa 2014 oman alani työpaikassa.

Olen tällä hetkellä kolmatta kertaa tänä syksynä sairaslomalla flunssan vuoksi. Koko ajan aivastelua, nuhaa, yskää, silmien kutinaa / vetistelyä, päänsärkyä ja väsymystä. Lisäksi sairastin erittäin rajun poskiontelotulehduksen eli oksensin limaa pois aina aamuisin, koska muutakaan kautta se ei tullut. Allergialääkkeet eivät auta ja enää en halua antibioottikuuria.

Olen jo pitkän aikaa epäillyt työpaikan sisäilmaa flunssakierteen aiheuttajaksi, sillä koskaan en ole sairastanut näin paljon flunssia!

Toimin siis iltapäivätoiminnan vastuuohjaajana ja työpaikkani tilat on remontoitu, mutta ilmanvaihtoa siellä ei ole ja lisäksi wc – tiloja ei ole remontoitu lainkaan.

Olen menossa työhöntulotarkastukseen tässä kuussa ja siellä aion kertoa näistä ”ongelmista”.

Nainen Eve 31 v


Ostimme omakotitalon valkeakoskelta 8/2013, muutto oli 15.8.13. Poikamme, joka oli juuri täyttänyt vuoden, sairastui astmaan ja sai ensimmäisen hoitavan lääkkeen 3.9.13. Samaan aikaan pojalle nousi läiskikäs ihottuma ja alkoi korvatulehduskierre.

Yhtäkkiä pojan oireet pahenivat ja hänellä meni kortisonisuihketta 4xpv + avaavaa lääkettä pahimmillaan 6 annosta tunnin välein. Poika oli aivan tukossa. Nukuin pojan kanssa välillä ulkona poika sylissäni jotta hän on pystyasennossa ja raittiissa ilmassa. Kaikki sanoivat että pojan ihottuma on atopiaa ja astma johtuu sukurasitteesta, kun taas osa lääkäreistä piti minua päävikaisena; eihän vuoden vanhalla voi olla astmaa. Lopulta myös korvatulehdusta ei enää löytynyt, siihenkin löytyi syy; tärykalvon paksuus oli lisääntynyt. Vasta korvien puhkaisu herätti lääkärit; mätää tuli niin paljon etteivät lääkärit olleet ennen moista nähneet. Pojan puheen kehittymättömyyden syy selvisi, ei hän ollut kuullut vähään aikaan mitään.

Tästä 2 viikkoa, korvat putkitettiin ja putkituksesta viikon päästä päädyimme avioeroon ja muutin pojan kanssa pois.

Tällöin olimme asuneet talossa vasta 8/2013 – 12/2013 ajan. Pojan oireet helpottivat pois muuton jälkeen hiukan, sairaalakäynnit vähenivät, lääkemäärät hiukan.

Poismuuttomme jälkeen alkoi talon tutkiminen. Tilasimme taloon homekoirat, jotka merkkasivat koko torpan. Tämän jälkeen tilasimme tutkimukset, joissa löytyi 6 eri kasvustoa joiden myrkyllisyysaste oli tapissa. Mukana oli myös mm. sädesientä. Ex-mies alkoi oireilemaan keväällä 2014, hänelle oli puhjennut myös astma.

Me pojan kanssa jouduimme muuttamaan vielä kerran, niin että heitimme kaikki hometalon tavarat kaatopaikalle. Tähän loppui pojan astmalääketarve ja kaikki oireet. Infektioherkkyys jäi. Sekä kovat oireilut, jos satumme vierailemaan sisäilmaongelmaisessa rakennuksessa.

Kun lopulta otimme asiasta yhteyttä myyjään, oli vastapuolella tyly vastaanotto; OLISI PITÄNYT MYYDÄ TALO PERHEELLE, JOSSA EI OLE ALLERGIAKERKKYYTTÄ.. Niinpä niin. Tämän kk aikana laitamme haasteen käräjäoikeuteen ja vaadimme kaupanpurkua. Tämä hometalohelvetti pilasi lapsen terveyden, avioliiton sekä taloudellisen vakauden, rahat kertakaikkiaan on loppu, sekä minulla että ex-miehellä.

Heidi, nainen 28 v, Pirkanmaa


2020 2018–2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita

Kerro oma tarinasi lomakkeella.

Palaa tarinoiden etusivulle.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Homekiertolaisen painajainen

Milloin herään painajaisesta?

Kirjoitan nyt joitakin muistojani homeasunnoista asumisista, oireiluista ym. En pysty tässä karmeassa homeluolassa kauaa keskittymään kirjoittamiseen.

Ikäni on tällä hetkellä 52 vuotta. Kaikki alkoi noin 25 vuotta sitten: en tiennyt mitään allergioista, en mistään vaivoista hengitysteissä, en väsymyksestä, vaan koin yllätyksen kun olimme muuttaneet juuri omakotitaloon. Aloin välittömästi sairastamaan rankkoja poskiontelo-tulehduksia, astma tuli yht’äkkiä, samoin aivan hirvittävät ihottumat. Nahka lähti käsistä ja jaloista, olin kuin spitaalinen. Sitten alkoi oksentelu, sydänoireet, karmeat hengitysvaikeudet. Meillä kävi terveystarkastaja, joka totesi sitten että asunnossamme oli hometta – 4:ää eri lajiketta, valtavat määrät. Alamäkeni oli alkanut, terveyteni lähti nopeaan luhistumiseen.

Seuraavassa asunnossa sain heti hengitystieoireet, oksentelu jäi pois, mutta oireilin etenkin tiskialtaan läheisyydessä, oli vaikeaa hengittää, yskin, silmät vuoti. Tiesin siellä olevan hometta, olen aivan varma siitä.

Seuraavassa asunnossa sain oltua 2 vrk, jotenkuten. Karmeat hengityskrampit, hapen puute, olin aivan varma että en selviä. Ystäväni auttoivat minut siitä pois, asunto oli asumiskelvoton, vaikkakin isännöitsijä väitti muuta.

Seuraava ”kotini” oli ns. väärin rakennettu ” astmatalo”, joka oli ”rakennettu” nimenomaan astmaatikoille! Se oli rivitaloasunto. Olohuoneessa oli noin sentin korkuinen mutta pitkä aukko suoraan ulos, oli jäänyt siis rakennelma vähän kesken – asunnossa oli sähkölämmitys ja joka asunnossa oli KAMIINA jotta sai lämmittää… mutta eräs asia oli heikonlaisesti – kamiinasta tuli kaikki savut sisälle. 12 astetta asunnossa oli lämmintä vaikka patterit oli auki ihan normaalisti. Sain siitäkin valitusta isännöitsijältä kuinka en ole mihinkään tyytyväinen, siis vika oli minussa kun en voinut asua savustamossa ja jääkylmässä asunnossa.

Seuraava asuntoni oli pieni yksiö uudehkosta talosta, jossa haistoin aivan selvän sädesienen hajun. Pakastimen alle oli päässyt vettä – sulatusvettä oletan, samoin kylpyhuoneessa oli aivan selvä haju, maakellarimainen haju, tai kuin suonsilmäkkeen haju paremminkin. Yskin ja oireilin. Matka jatkui… muutto taas.

Sitten luulin pääseväni jo paratiisiin: muutin rivitalokaksioon, kaunis asunto, vanha tosin… Aloin heti oireilemaan, kovat hengitysvaikeudet, astmalääkkeiden käyttö räjähdysmäisesti lisääntyi, yskin köhin, jatkuva kuumeilu alkoi tulla mukaan kuvioon – sairastin tosi rankasti. Eräs vieraani tuli Helsingistä käymään, oli yhden yön, mutta hänen oli palattava takaisin koska tuli niin kipeeksi!! Keuhko-oireet hänellekin ja kuumeilu ym. Tämä asunto oli yksityisen matematiikan tohtorin – mutta en saanut oikeutta. Hävitin kaikki tavarani, kukaan ei ole minulle senttiäkään korvannut, näin toimii Suomen Oikeusvaltio tai paremminkin yksityiset huijarit.

No, muutin jälleen, erääseen kaksioon, kaunis kaksio. Meinasin kuolla sinne, ystäväni pelastivat minut, vaivuin aivan toimintakyvyttömäksi. Siellä haisi karmea pistävä haju, oksensin ym. Karmea, en milloinkaan unohda sitä. Sekin asunto oli Huittisissa kuten pari edellistäkin. Oksentaen lumeen lähdin sieltä, naamarit kasvoillani oli haettava sieltä vähäiset tavarani, oksensin ruskeaa verensekaista limaa, itkin ja oksensin, kuumeilin, niin kipeä olin homeesta, että vain taivas tietää. Oli karmea asunto, karmea, karmaisevan kauhea.

Muutin paikkakuntaa, Vammalaan. Noin 2 vuotta sitten. Sain kauniin kodin, en uskonut todeksi. Kaunis kolmio, olin sanaton. No, kului ihan jokunen päivä, tai ei ehkä sitäkään, minulta alkoi lähteä iho kädestä, karmea kutina ja hengitysvaikeudet, etenkin keittiössä. Ajattelin mikähän täällä voi olla, siirsin hellan pois paikaltaan ja sieltä löytyi vähemmän kaunista katseltavaa.. oli mustana homeesta hellantaus ja minulla on muutama valokuvakin tallella, onneksi. No, vuokranantaja antoi minulle irtisanomislapun aika pian kun olin siihen muuttanut! Olin maksanut vuokrani asiaan kuuluvalla tavalla, ja olin järkyttynyt kun sain lähdön siksi kun sairastin, siksi kun valitin oireilustani.

Matkani jatkuu, muutin jälleen. Sain taas kauniin pikkukaksion, järven rannalta. Näkymät järvelle, kaunis koti kuin unta. Mutta… sain kokea yllätyksen. Siellä olikin kosteutta 70%, minulla oli kosteusmittari, kaikki vaatteeni olivat märät, aivan karmeaa. Peilikaappi kesti kuivua huurusta 45 minuuttia kun olin käynyt suihkussa. Sitten selvisi, että koko talosta oli ”unohtunut” sadevesiviemäröinnit ja vesi oli kertynyt talon alle ja perustuksiin, joten koko talo oli pilalla ja kosteana. Oireilin rajusti, vietin päivät lenkillä ja ulkona, astmani jälleen paheni ym. oireet. Haistoin selvän homeen hajun, olin pettynyt, jälleen – ihmisiin, lupauksiin. Itseeni.

No sitten ajattelin, on vaan jaksettava jaksaa. Sain asunnon, yksityiseltä… mutta******** siellä oli silikonit keittiössä homeessa, taistelin vuokraisännän kanssa niiden vaihtamisesta, vettä ei tullut keittokomeroon, vuokraisäntä sanoi että eikös kylpyhuoneeseen tule vesi!? Taistelin useamman viikon, sitten sain veden keittiöön. Sieltä oli katkaistu putket jostain syystä. Asunto oli kaunis, jälleen järvinäkymä, mutta ihmettelin miksi aloin yht’äkkiä vuotamaan verta ikenistä ihan alkoi holiseen, ym. oireita mutta asunto oli miellyttävän lämmin.. Naapurit kertoi minulle olinko tietoinen että juuri ennen kuin muutin sinne niin edellinen asukas oli kuollut sinne ja oli viikon ollut kuolleena siellä…ja naapuri kertoi että asuntoa ei oltu desinfioitu, ja että joka kerran kun hän avaa alaulko-oven niin kalman haju on vastassa 🙁 sanoin en tiennyt. Mutta, eipä minulle tule enää mikään yllätyksenä :).

Eteenpäin elävän mieli, sanoi äitini. Otin uuden suunnan, ajattelin että aloitan elämäni alusta. Muutin Tampereelle. Sain kauniin asunnon – järvinäkymä, hissitalo ym. kaikki *luksusta*? Näin luulin. Mutta alkoi yllätykset:
Heti kun olin muuttanut, alkoi kovat mahakivut, jouduin sairaalaan, selkäkivut rankkana. Silmäoireet rajuina. Hengitysvaikeudet erittäin vaikeita. Raju väsymys, alilämpöily, vilu jatkuva, verta/mätää vuodan nenästäni, ja muualta, kutinaa, oksentelua, jatkuvaa, mahakivut, maksan kohdalla pistoa jne.
Ja nyt olen siinä tilanteessa, että asunnon omistava Sato ei ole luvannut antaa minulle uutta asuntoa, vaikka olen hoitanut asiani, vuokrani olen maksanut ajoissa. Nyt olen umpiossa ja erittäin vaikeassa jopa mahdottomassa tilanteessa, en näe poispääsyä. Olen toimittanut lääkärintodistuksen ym liitteitä, mutta ei tuota tulosta. Sydämeni reagoi homeeseen, kovat rintakivut ja kirvelyt, eikä nämä oireet ole ruokatorvi-oireita vaan puhtaasti sydänhomeoireita.

Minulla on pitkä lista miten homeille reagoin ja oireet ovat tosia; kuumeilu, keuhkoputken-tulehdukset, poskiontelotulehdukset, astma, allergiat, kutina, ihottuma, verenvuoto, oksennan keltaista mätää kuin keuhkotautinen, silmistäni on huonontunut näkö, nivelkivut, selkäkivut, olen aivan jähmettynyt, mutta kun olen muualla terveessä asunnossa, niin en muista oireitani. Lista on pitkä ja mutkikas.

Olen menettänyt työkyvyn, koska masennuin. Rakastin työtäni enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Lääkäri tosin minulle sanoi että: ette te rouva ole masentunut!! Minua kyllä hymyilytti tuo koska olen masentunut vain homemyrkyn seassa, mutta kun pääsen pois niin masennuskin on tipotiessään.

Kukaan ei ole minulle korvannut senttiäkään, yksin olen muuttoni hoitanut lukuunottamatta erästä rouvaa, joka auttoi minua parissa kolmessa muutossa, olen aivan järkyttynyt miten en ole saanut oikeutta, miksi kukaan ei auta miksi kukaan ei tue, miksi kukaan ei halua uskoa, miksi kukaan ei halua ymmärtää??

Listasta taisi puuttua pari asunto-kohdettani missä asuin mutta samanlaisia asuntoja olen läpikäynyt nyt varmaan 15. Rankkoja muuttoja, ja turhaa sairastamista, turhaa tuhoa. Tuhoa jota oltaisiin voitu välttää jos Suomessa rakennettaisiin talot Suomen ilmastolle sopiviksi. En tiedä onko kaltaisiani kohtalotovereita jotka ovat noin 15 kertaa muuttaneet VAIN PILAANTUNEEN ASUNNON TAKIA jossa oireilu on niin rankkaa ettei voi kertakaikkiaan asua, mutta kummallisinta tässä on se että vuokranatajat ovat nylkemässä rahat ja vaativat moisista moskakämpistä monen kuukauden takuuvuokrat ja vaativat, että vuokrasopimus tehdään vähintään vuodeksi ensin. Silkkaa hyväksikäyttämistä kaltaisteni hyväuskoisuudella, miten he kehtaavat kusettaa, miten he voivat painaa päänsä tyynyyn hyvällä omallatunnolla, miten he voivat tehdä lähimmäiselle näin pahaa, riistivät minulta terveyden, työn, omaisuuden, perheen, kaiken. Eikä kenellekään tule mieleen korvata, miten he kehtaavat, kuinka he kehtaavat kulkea kaduilla kujilla pää pystyssä. Missä on heidän omatuntonsa, onko heillä sitä?

Tässä oli kirjoitelma kaikesta siitä vääryydestä jota olen joutunut kokemaan. Sairastaminenkaan ei ole ihan halpaa ja koska mikään lääke ei auta homealtistuneiden oireiluun, olen nyt kokeillut kaiken mahdollisen mutta tuloksetta. Lisäksi olen vienyt satoja satoja euroja luontaistuote-kauppoihin, mutta apua en ole saanut, ainut mikä ehkä hieman auttoi oli ANTIVIR, mutta sitten minulle sanottiin että en saa käyttää sitä koska siinä on oliivinlehteä, ja koska minulla on krooninen ruokatorventulehdus, palleatyrä, mahahaava – joskin ei enää tuore 🙂 Mutta mitä jää jäljelle? Puhdas keitetty vesi johon laitan sitruunamehua, pellavansiemenet, D-vitamiini, C-vitamiini, auringonkukansiemet, siinä ruokavalioni pääainekset.

Kirjoitan nyt vähän selvennöstä kuka olen ja mikä olen ja olenko enää mikään 🙂

Olen siis ollut myyjänä tekstiiliosastolla, tehnyt myös mainoksia, tekstaamalla. Olen myös toiminut kassalla ym, mitä kaikkea nyt kaupan alalla töitä onkaan. Rakastin työtäni enemmän kuin mitään muuta maailmassa, se on aivan takuu-varma asia.

Koin että minua ei haluttu uskoa, enkä koe tulleeni kuulluksi liitossani home-vammastani, ketään ei kiinnostanut terveyteni, ketään ei kiinnostanut kuulla kuinka sairastuin homeen vuoksi. Hengitystie-vaikeudet, tai siis hengitysvaikeudet, astma, poskiontelotulehdukset, lukuisat punkteeraukset, turhat kivut, leikkaukset joita oltaisiin voitu välttää, kaikki turhaa sairastamista. Suolistoverenvuoto, nenästä vuotava mätä ja verinen erite, yskökset joita yskin, mahakivut, jatkuva alilämpöily 35,5 astetta usein, rintakivut, rytmihäiriöt, silmissä kuin paksu harso päällä, silmäkivut, jatkuva kurkkukipu, korvakivut – viiltomaiset, ikenistä holiseva veri, kirkkaanpunainen veri, jatkuva taistelu hengittämisen takia – vaikea hengittää, kuin happi loppuisi mutta kun avaan ikkunat ja oven parvekkeelle, hieman helpottaa oloa mutta asunto menee entisestäänkin kylmäksi, asuntoni on jo riittävän kylmän kalsea ilman tuuletustakin 🙂 ..jatkuva viluisuus jne.

Mieluummin olisin valinnut terveyteni ja perheeni kuin homeen tuoman tuskan ja menetykset. Lähimpäni eivät enää jaksa eivätkä halua kuunnella lohdutonta vaikerrustani kun en löydä Suomesta asuttavaa kotia, en voi tälle asialle mitään, en voi mitään sille että olen ajautunut tällaiseen homekiertolais-elämään, koen että olen tullut petoksien uhriksi, minua on raakasti petetty asuntopoliittisella puolella, olen uskonut vuokran-antajia, vuokrayhtiöitä, olen uskonut rehellisyyteen. Mutta olen pettynyt. Ja tragikoomisinta tässä kaikessa on se että olen maksanut tunnollisesti vuokrani, olen ollut hyvä ja kiltti vuokralainen jota on ollut helppo vedättää ja höynäyttää, suorastaan pettää.

Ja se että en saa oikeutta, on raakaa ja raastavaa. Olen menettäntyt useaan otteeseen omaisuuteni homeen vuoksi koska home jää vaatteisiin ym kuten jokainen sen hyvin tietää. Kukaan ei ole korvannut minulle senttiäkään, ei vakuutus ei vuokranantajat. Olen saanut osakseni vain pilkkaa ja ivaa, ja tämä kaikki on ollut heidän ja monien muidenkin läheisteni mielestä vain hauskaa, pilaa?? Mutta tästä kaikesta on hauskuus kaukana, toivon että jokainen joka epäilee tätä kohtaloani, joutuisi samaan myllytykseen vaikkapa viideksi vuodeksi niin olisinko enää heille olemassa kun he kysyisivät neuvojani, tarvitsisivat apuani. Ehkä olisin ehkä en.

Tämä homeen aiheuttama invaliditeetti on aivan eri asia kuin masennus, depressio tms. Tämä kuuluu aivan eri luokitukseen jolla ei ole mielestäni mitään tekemistä minkään normaalimasennusten, depressioiden tms. kanssa. Tästä tietenkin seuraa traagista traumatisoitumista joka voitaisiin ehkäistä 100%:sesti, rakentamalla ihmisille Suomen oloihin tarkoitettuja lämpöisiä koteja, ei kosteuspommeja, jotka on kylmiä, vetoisia epämiellyttäviä vaan koteja joissa on hyvä olla ja jossa rakkauskin silloin viihtyy. Se tulisi yhteiskunnallekin huomattavasti edullisemmaksi kuin tämän päivän rakentaminen joka on hiekkalaatikkotason leikkiä. Leikitään ihmisten terveydellä, kaikella. Kenekään ottamatta vastuuta toisistaan, ketään ei kiinnosta miten toinen jaksaa, ketään ei kiinnosta riittääkö hänen rahansa jne. Välittämällä toisistaan säästettäisiin sosiaalimenoissakin miljoonia, terveysmenoissa miljoonia, avioerot vähenisi olen aivan varma siitä, lapset kehittyisivät normaaleiksi terveiksi lapsiksi jne.

Siis: kuka voittaa homekilvassa? Rakentajat vaiko yhteiskunta??

Terveisin toivonsa menettänyt homekiertolainen Aila-Orvokki

 

Kerro oma tarinasi lomakkeella.

Palaa tarinoiden etusivulle.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

2013

2020 2018–2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita

Syksyllä 2011 poikani kärsi pitkittyneestä ”flunssasta”. Oireet alkoivat aina koulussa tiistain aikoihin ja hellittivät viikonloppuna. Kokeiltiin siirtää häntä toiseen luokkaan, ja oireet helpottivat, palaten kuitenkin entistä voimakkaampina. Lopulta oli vaikeaa löytää mitään luokkaa, jossa poika olisi voinut olla. Koskaan ei tiennyt, minkälaisia oireita tulisi milloinkin, harrastukset täytyi jättää, koska niiden harjoitukset pidettiin kouluissa ja muissa rakennuksissa, joissa poika sai oireita. Oireet olivat todella kovia: hirveä kurkkukipu joka tuntui tukehduttavalta, kova väsymys, outo €”sekava”€ olo, voimakkaat pää- ja lihaskivut. Kävi ilmi, että pahojen rakennusvirheiden takia koulurakennuksessa kärsittiin homeesta ja muista sisäilmaongelmista.

Keväällä 2012 oireet tulivat jo kotonakin eikä ollut mitään tilaa, ei kotia, ei koulua, ei mitään paikkaa, jossa oireita ei olisi ollut. Poika on homeelle altistumisen seurauksena yliherkistynyt tietyille huonekaluille, vaikuttaa siltä että tietyt puuhuonekalujen käsittelyaineet, takan hormin pinta-aineet ja mm. mdf-levyt aiheuttavat oireita. Nyt poika siirtyi pois omasta huoneestaan nukkumaan pieneen soppeen, jossa ei ole ko. huonekaluja lähellä. Oireet ovat lähes poistuneet ainakin kotona, toistaiseksi. Ei ole mahdollista mennä huonekalukauppaan kokeilemaan, minkälaiset huonekalut sopisivat, koska poika saisi niin paljon oireita joistakin huonekaluista ettei pystyisi niiden keskeltä erottamaan hänelle sopivimpia. Ulkona hän viihtyy hyvin, meillä oli teltta pihalla koko viime syksyn.

Homeoireisiin erikoistunut (!) kurkkulääkäri arveli, että koska pojan kurkkulöydökset eivät vastaa hänen kokemaansa kivun tilaa, hänen pitäisi vain €”rentoutua”€. Paras hoito ei tosin ole ”rentoutuminen”€ vaan homeiden ja tiettyjen kemikaalien läheltä poissa pysyminen. Homepakolaisten kautta löysin artikkeleita tutkimuksista, joissa kerrotaan oireiden mahdollisesti aiheutuvan aivojen verenkierron ja/tai sähköisyyden häiriöistä, tämä sopisi hyvin yhteen oireiden kanssa, mutta yksikään lääkäri ei ole pystynyt tästä yhteydestä kertomaan. On kuin pojalla olisi sairaus tai yliherkkyys, jota ei €virallisesti ole olemassa -€“ yliherkkyys joka vaikuttaa kaikkeen siihen, mitä hän voi elämässään tehdä. Tulevaisuus on avoin: missä poika voi opiskella, työskennellä, asua, elää? Joka päivä pelkään, että oireet palaavat entistä pahempina.

Tutkijanainen, 37v, Helsinki


Muutin 1960 -luvulla rakennettuun rivitaloon vuonna 2000. Oireiluni alkoi hiipien kakistelulla, varsinkin syksyisin oli yskää, silmien sidekalvotulehduksia, nenäverenvuotoja.Vuonna 2008 olin hyvin väsynyt, veto pois, painoa oli tullut kovasti lisää ja sain rytmihäiriöillä alkaneen sydänkohtauksen. Olin kaksi viikkoa sairaalassa ja minulle asennettiin tahdistin, epäiltiin sydänsarkoidoosia. Sanottiin, että minulla on laaja-alaisia vaurioita sudämessä… olin aivan ihmeissäni. Olin ollut siihen asti tavanomaisen terve 42v. Nainen. Kysyttiin myös olenko asunut kosteusvaurioisessa asunnossa. Kielsin, koska eihän sellaista kukaan halua ajatella. Rivariin, jossa asuin vuokralla, tehtiin laaja-alainen remontti vuosina 2003-2007. Sitten sadekesän jälkeen, 2012 aloin oireilla oudosti. Meni ääni, nenä rupesi vuotamaan verta yöllä nukkuessani niin, että piti soittaa ambulanssi. Hampaita vihloi, suu ja nenänielu kuivui älyttömästi. Tilasin sisäilmatestin omilla rahoillani,ja syy löytyi: purkkin alkoi kasvaa iso musta läiskä, jonka ympärille nousi valkoiset säteet. Laitoin jatkoanalyysiin, maksoi yli 100 e…tulos oli, että asunnostani löytyi sädesientä Streptomycestä, alternaria alternataa, rhodonrulaa, sporolopolomycesta, cryptococcusta. No tein pian päätöksen, ja hankin uuden vuokra-asunnon, nyt on olo kohentunut,ei väsytä enää… Aistin herkästi, jos jossain asunnossa on jotain outoa vivahdetta. Ihmiset ovat hyviä selittämään miksi täällä haiskahtaa tältä… Pääsin eläkkeelle oltuani sairasloman jälkeen kuntoutustuella, koska sydänsairauteni on arvaamaton, ja minulla on elinikäinen kammiotakykardia-alttius, sekä pysyvä tahdistin.

Tulppaani, nainen 46 v.


Olin perusterve, liikuntaa harrastava 19 -vuotias nuorukainen kun aloitin ammattikorkeakouluopintoni Jyväskylässä 27.8.2012. Ensimmäiset viikot sujuivat ilman ongelmia – tutustuttiin luokkatovereihin tutoreiden johdolla ja vähitellen siirryttiin opintojen pariin. Minua kiinnosti kielten opiskelu, joten ilmoittauduin ranskan kielen peruskurssille, joka järjestettiin jo etukäteen tiedetyssä nk. ”homesiivessä”. Menin kuitenkin tunnille, enhän minä silloin ajatellut että se minulle mitään aiheuttaisi. Olin kuitenkin väärässä.

Noin viidentoista minuutin jälkeen viittasin opettajalleni – en saanut happea, silmät kuivuivat sekä ärtyivät, päässä heitti ja olo muuttui oudoksi. Sanoin, että minun on pakko päästä pois luokasta, että tarvitsen happea. Toinen tyttö teki samoin, hänellä oli astmalääkkeet. Ulkona olo helpottui, kotona otin antihistamiinia jota käytinkin seuraavat pari päivää. Silmäoireetkin katosivat. Palasin normaaliin päivärytmiin, mutta pian tajusin että jokin oli vinossa – jokin oli muuttunut. Eräänä aamuna heräsin järkyttäviin huimaus-, pahoinvointi-, vilunväre-, hikoilu-, päänsärky- ja nivelkipuoireisiin. Silloin en niitä vielä sisäilmaan osannut yhdistää, ajattelin että ehkä minulla oli flunssa. Lähdin aamulla kouluun. Muistan päivitykseni facebookiin, kun kummastelin että mikä ihme mua vaivaa. Olo oli ihan kauhea, hyvä kun pystyssä pysyi, oksetti.

Otin yhteyttä opiskelijaterveydenhuoltoon ja kävin siellä yleislääkärillä. Multa otettiin verikokeita, toteutettiin tutkimuksia – mitään ei löytynyt. Sain buranapaketin käteeni, muutaman päivän sairaslomaa ja lepoa – lääkäri sanoi, että eiköhän se siitä. No ei se siitä. Sairasloman jälkeen palasin kouluun oireiden ollessa yhä osa arkipäivääni. Opinnot etenivät miten etenivät – sairaslomia sairaslomien perään, joskus en edes viitsinyt kyseisiä lappuja hakea – olinhan jo opiskelijaterveydenhuollon vakioasiakas.. harmi ettei siellä jaeta alennuksiin oikeuttavia bonuspisteitä. Sitten tehtiin ensimmäinen löydös: TSH -hormoni, jota aivolisäke erittää kilpirauhasta varten oli 9,11, kun yläraja on 4,2. Yleensä terveillä se on kuitenkin 0,3 – 0,5 luokkaa. Se oli siis selvästi koholla, mutta T4V ja T3V olivat normaalit. Tilannetta jäätiin seuraamaan. Lääkäri epäili huimausoireiden syyksi niska-hartiaseudun jumeja ja asentohuimausta. Kun yhtä oiretta hoidettiin, tuli perään toinen uusi. Olin kuin oirekierteessä, lääkärit pyörittelivät silmiään – testitulokset toisensa perään negatiivisia, mutta poika valittaa? Onko hän stressaantunut? Hullu? Mieleltään hieman vajaa? Sitä miettivät useat lääkärit, kun katson potilasrekisteritietojani jotka sain terveysasemalta pyynnöstä. Sain niskaan useaan otteeseen kortisonipiikkejä ja olin buranakierteessä. Mikään ei kuitenkaan auttanut. Sitten tuli lisää oireita: migreeniä ja käden puutumis- ja lihaskipuja, käden tärinäoireita, näköhäiriöitä, epileptisiä oireita. TSHta mittailtiin, se oli yhä koholla – mutta kilpirauhaslääkitystä ei aloitettu, koska lääkärien mielestä oireet eivät sopineet kilpirauhasen vajaatoimintaan. Kävin psykiatrilla, joka totesi stressiperäiseksi. Lääkäri myös kyseli lapsuuden traumoista.. mitä h…. ttiä? mä ajattelin.

Omasta aloitteestani jäin pois koulusta. Oireet helpottuivat hieman ja mikä huvittavinta: myös TSH lähti laskuun. Siinä vaiheessa opiskelijaterveydenhuollossakin havahduttiin. Sain lähetteen yksityiselle erikoislääkärille Mehiläiseen – kävin sisätautien erikoislääkärillä, joka otatti varmuuden vuoksi pään- ja kaularangan magneetin. Mitään ei löytynyt, määrättiin fysioterapiaa. Omasta aloitteesta varasin ajan allergologian erikoislääkärille, joka otatti IgG -vasta-aineet. Koholla, 340. Eli kolminkertaiset. Otettiin myös yleisimpien homeiden verikokeet, ne oli negatiiviset. Koulussa oireilivat myös henkilökuntaa ja muita opiskelijoita, joten teetettiin sisäilmatutkimukset – TADAA, homettahan sieltä löytyi! Hain sairaspäivärahaa kuudella A-lausunnolla, B-lausunnolla, verikokeilla, erikoislääkärien lausunnoilla – KELA hylkäsi silti kaikki. En kuulema ole kyvytön tekemään nykyistä työtäni, eli opiskelemaan vaikka en rakennuksessa pysty olemaan.

Nykyään tilanteeni on niin huono, että oireilen kaikkialla voimakkaasti – kaupassa, kotona, julkisissa rakennuksissa, kouluissa, virastoissa. Siis aivan kaikkialla. Kävin tutustumassa Seinäjoen ammattikorkeakouluun, sillä Next Step! messuilla kuulin heidän ständillään, että heillä olisi aivan tuliterä pääkampus – Frami. Kuukausi sitten rakennettu, 18 miljoonan euron rakennus sairaalatason ilmastoinnilla. Hitsi, täähän kuulosti liian hyvältä ollakseen totta – jep, niinhän se kuulosti. Kävin eilen SeAMKlla ja koulu oli upea sekä ihmiset mukavia – erittäin moderni, ilman tunsi kiertävän. Mutta noin parin tunnin oleskelun jälkeen sain jälleen rajuja oireita. Vilunväreitä jotka alkoivat yläkehosta ja etenivät alas, huimausta, pahoinvointia ja päänsärkyä. Miten tää on mahdollista?

Haluaisin kuitenkin opintoni tehdä loppuun. Pitääkö minun vain purra hammasta ja voida päivä päivältä huonommin? Kannattaisiko minun kokeilla hengityssuojainta? Pelkään vain että vaikka saisin opintoni 3,5 vuodessa valmiiksi, olenko sen jälkeen niin sairas, etten voi olla enää missään? En haluaisi tästä enää huonommaksi muuttua. Oireilen myös julkisissa liikennevälineissä. Käytin tätä kirjoittaessani läppäriäni, jolla kirjoitin myös eilen paluumatkallani junassa. Minua huippaa kokoajan. Onko koneeni imenyt itiöitä? Olen 19, pian 20-vuotta täyttävä nuori. Elämäni on raunioina. Lyhyessä ajassa kaikki meni vessasta alas. Mitä teen? Mielellään puhuisin kohtalokavereiden kanssa, turhauttaa olla yksin. Ystävät eivät usko, lääkärit pyörittelevät silmiään, jopa oma perhe kääntää selkänsä – kuvittelen kuulema kaiken.

Joni, 19v, Jyväskylä


Olen 47-vuotias nainen itä-suomesta, altituin homeelle työpaikalla. Työskentelin silloin päiväkodissa , jossa sain oireita nenäverenvuotoa, yskää, nuhaa, silmienkirvelyä, kävin monissa tutkimuksissa ja eihän ne myöntäneet, että siellä on sädesinihome, eikä todettu ammattitaudiksi. Siirryin toiseen paikaan päiväkotiin työskentelemään, siellä oli hometta haistoin sen ja niin tehtiinkin remppa keittössä oli hometta, eipä auttanut, saan edelleenki oireita ja minulle puhkesi astma vuosi sitten. Nyt työskennellesäni saan kovia yskänpuuskia ja pahoinvointia, täytyy ottaa avaavaa joka helpottaa hetken, töistä lähtiessäni tunnen kun puen päälle ulkovaatteet miten minua puuskutta, kotona ollessani ei ole mitään oireita. Minulla on todettu nivelrikko oikeassa polvessa, ja tiissä huomasin, kun olen sitä pakottaa, kotona viikonloppuna ei ole mitään pakotusta. Nyt olisi edessä siirto ilmeisesti toiseen päiväkotiin, joka on edelleen homeessa, en tiedä mitä tehdä tämä asian takia, tuskastun.

Asuin 2000-luvun alussa rintamamiestalossa, joka oli ”muovitettu”, joiltain osin. Homeongelmat alkoivat heti kun talvi tuli. Perintönä asumisesta minua voi käyttää home”koirana”, koska hometiloissa 20 min. oleskelu tuottaa epämiellyttävän olon keuhkoissa. En tiedä mitä homelajeja tunnistan, mutta hyvin tuntuu toimivan. Asunnon osto on muodostunut ongelmaksi, kun mistään ei taida löytyä kohdetta, johon uskaltaisi muuttaa johtuen riskirakenteista tai epäilyttävistä hajuista.

Kurkkukipu, mies 40v, Kuopio


Homeet elämässä :kotona ja töissä

Joskus yhdeksänkymmtäluvun puolivälissä muutin lapseni kanssa kunnan vuokrataloon. Olimme asuneet siinä 1/2 vuotta ja olimme sairastuneet molemmat pitkäaikaisiin nuha/poskiontelovaivoihin. Henkeä ahdisti sekä yleisvointi oli jatkuvasti väsynyt. Pyöräily ei onnistunut ahdistusoireen vuoksi jne. Siitä alkoi minun taistelu, kun halusin tietää miksi terveet ihmiset menevät pysyvästi näin huonoon kuntoon. Lääkäri ei löytänyt mitään vikaa ja epäili, että minulla on stressi elämäntilanteestani (olin työtön). Itse olin eri mieltä, koska työttömyys oli minulle vain välivaihe, josta menisin eteenpäin löytämällä sopivan kolutuksen. Lopulta pyysin otattamaan meitä IgG vasta-aineet. Molemmilta löytyi samoja homeita ja kun olin työttömänä niin silloin oli selvää, että homeet löytyisivät asunnosta. Siitä alkoi noin kolme vuotta kestänyt helvetti, kun yritin saada kuntaa tutkimaan asuntoa. Lopulta tutkitutin sen itse, mutta kunta oli leimannut minut häiriköksi ja lyöttäytyi rakennuttajan kanssa yhteen. Tämä toi tutkijansa ja yritti kumota niitä tuloksia, joita siitä talosta jo oli saatu. Jos kunta olisi ottanut järjen käyttöön, olisi sillä ollut mahdollisuus asettaa rakennuttaja vastuuseen tekosistaan. No, mielummin siis leimattiin asukkaat ja rakennuttaja selvisi tilanteesta näppärästi. Kunta teki kosmeettttisia parannuksia rakennukseen, jonka seinävillat kasvoivat kaikenlaista homekoktailia. Asunnon lattiasta löytyi sädesientä ym. Betoni oli vettynyt ja lattia aina jääkylmä. No, siitä sitten pikkuhiljaa muuton jälkeen vointi koheni. Astmalääkitykset jäivät pois noin 1.5 vuotta sen jälkeen. Lapselleni jäi pysyvästi nuha. Onneksi mielenterveys säilyi, siinä kyllä apuna oli kaikki se tieto mikä kasvoi selvittämällä kosteusvaurioiden syitä sekä talosta löytyneiden mikrobien terveydellisiä vaikutuksia. Kaikkein järkyttävintä oli se miten viranomaiset yrittivät kyykyttää asukkaan täysin. Terveystarkastajan raportit olivat puutteellisia, koska kunnan viranomaiset olivat päättäneet vaientaa ”valittajat”, käyttämällä siihen törkykeinoja. Sääli niitä asukkaita, jotka ovat siellä meidän jälkeen yrittäneet asua.

Nyt sitten olen sairastunut uudelleen, nyt vain työpaikassani ja täytyy sanoa, että peli on samanlaista kuin 15 vuotta sitten. Työnantaja yrittää peitellä asiaa ja laittaa syy vain yhden yliherkkyyden piikkiin. Tehtiin suoraan ilmoitus lääninhallitukseen työsuojelupiiriin asiasta, nyt oireet muuttuneet allergisiksi hengitystieoireiksi ja oireet vakavia.

Homenokka, nainen, Mikkeli


Suomessa on asunnoissa huono ilma. Minulla puhkesi munuaisvaivat ja diabetes kun olin asunut homeisessa opiskelija-asunnossa pari vuotta. Kotona oli aina huono olo.

Kumar, 29v, mies


Olemme parikymppinen pariskunta. 2,5 vuotta sitten muutimme omaan kotiin. Siitä alkoikin ainainen nenän vuotaminen ja ainainen väsymys. Vuosi meni ennenkuin tajusin, ettei se voi olla normaalia. Sitten alkoi lääkärikierre, tutkittiin kaikki mahdollinen, mitään ei löydetty. Sen jälkeen mukaan tuli hengitysvaikeudet ja ihottumat. Tutkittiin lisää, eikä mitään. Nyt taistelen kaikkien edellämainittujen vaivojen lisäksi myös sydänvaivoista, jotka varmaankin johtuvat taasen stressistä. Ympärilläolevilta ihmisiltä on turha odottaa myötätuntoa, ei tätä kukaan ymmärrä. Apua ei tahdo saada, kukaan ei tiedä mitä tehdä. Edelleen tässä pohdin, mitä seuraavaksi ja sairastun lisää. Terveystarkastaja kävi tsekkaamassa paikat ja se jäi siihen. Pois tarvisi päästä, mutta autoonko sitä muuttaisi. Enpä olisi osannut kuvitella että elämä voi olla tälläistä helvettiä jos tässä iässä.

Piia, 20v


Usko mennyt kaikkeen

Olin sairastunut homeista ja sisäilmamyrkyistä kolmella eri työpaikallani ja kymmenessä kodissani. Yritin etsiä sopivaa paikkaa asua, sillä kaikissa asunnoissa joihin muutin, sain vakavia oireita, kuten lamauttavia vatsakipuja, oksennusta, keuhkojen polttoa ja keuhkoputkentulehduksia, huimausta ja äärimmäistä väsymystä.

Eräänä päivänä sain viestin, josta olin suunnattoman onnellinen. Pääsin asumaan Hengitysliitto Helin asuntoon Tuusulaan. Minulle sanottiin, että asunto on juuri sopiva homesairastuneelle ihmisellle. Tuntui että vihdoin pääsen turvaan ja saan hengittää ilman pelkoa.

Seurasi kauheat kuukaudet, kun aloin vähä vähältä tajuamaan omista oireista ja naapureiden kokemuksista, että talo on meille vaarallinen. Aloin oireilemaan todella rajusti ja voimakkaasti. Teetimme omakustanteisesti tutkimukset sisäilmasta ja saimme niistä syyn oireiluluuni.

Olin lamaantunut ja shokissa. Olin pitänyt Heliä tahona joka ajaa hengityssairaiden asiaa. Mutta nyt se suositteli minulle asuntoa, siitä huolimatta, että heillä on tieto niiden epäkunnosta.

Onko tässä maassa tahoa, johon voisin näissä asioissa luottaa?

Lannistettu, nainen 36v


Olen 60- vuotias nainen. Toimin 24-vuotta perhepäivähoitajana. 2000 luvun alussa lopetin työt lomautuksen takia. Sen jälkeen kiertelin kaikki kunnan koulut, olin siivoojana, keittiöilla, avustajana, ap-ip tätinä ym, missä vain tarvittiin. Ja koulut oli siinä kunnossa, kun olivat.

Minulle alkoi tulla erilaisia oireita, päänsärkyä, kuivaa hakkaavaa yskää. Yskää saattoi olla 2x talven aikana ja se kesti n. 2 kk. Söin monet antibioottikuurit. Joskus auttoi, joskus ei. Astma kokeita tehtiin ja lääkkeitä kokeiltiin. Lääkäri totesi lopuksi, ettei sinulle saa astmaa tekemälläkään. 2005 valmistuin koulunkäyntiavustajaksi ja pääsin päiväkotiin, eskariryhmään. Muutaman vuoden työskentelyn jälkeen oireeni pahenivat ja lisääntyivät.Yskä, päänsärky, lihas-särky, silmät turposivat, ja iho-oireita tuli. Kun kyselin esimieheltä, onko täällä jotain ongelmia sisäilman kanssa, hän kielsi. Mutta kun työntekiöiden oireet vain lisääntyivät oli pakko ryhtyä tutkimaan. Löytyihän sieltä sitten Aspergillus versicolor, Trichoderma ja Penicillium. Meille työntekijöille kerrottiin, että pitoisuudet ovat niin pieniä, ettei niistä ole vaaraa. Remonttiakin tehtiin. Seiniä maalattiin, läpivientejä tukittiin ja laitettiin suuri ilmastointilaite.

Työntekijöitä kehoitettiin, ettei saa puhua kenellekään niistä ongelmista. Kun iho-ongelmani paheni, menin yksityiselle ihotautilääkärille. Hän totesi oireiden syyksi hometoksiinin tai homeallergian. Vein tämän lääkärinlausunnon työterveys lääkärille, joka ei oikein tykännyt asiasta, mutta suostui kirjoittamaan lähetteen ammattitauti tutkimuksiin. Lähete oli saneltu maaliskuussa ja kun ei vielä toukokuussakaan kuulunut mitään aloin kysellä lähetteeni perään. Lähete ei ollut vielä lähtenytkään.Vaadin toimintaa. Kesäkuun alussa paperini olivat perillä. Tuli kesälomat ja vasta elokuussa pääsin tutkimuksiin. Mitään ammattitautia ei kuulemma ole osoitettavissa. Ihotautilääkäri sanoi ihomuutosten olevan lähinnä urtikariaa. Keuhkopolilla käyn edelleen. Astmatutkimukset ovat vielä kesken.

Viime kesänä minulla oli myös tajuttomuuskohtaus ja rytmihäiriöitä. Niitä on tutkittu, mutta ei mitään vikaa löytynyt.

Nyt maaliskuun alusta jäin osa-aika eläkkeelle ja teen puolet normaalista työajasta viikossa,n.2,5 pv. Koin että jotain on tehtävä, koska oireet vain jatkuu ja pahenee, eikä kukaan tunnu ottavan tosissaan.

Homemummu, 60v, Laihia


Olen altistunut makuuhuoneen ikkunan kosteusvauriolle ja homeelle vuosia. Olen nyt odottanut terveysviranomaisten käyntiä kolme kuukautta. Minulla on ollut lukuisia oireita vuosia, joita lääkärit ovat ihmetelleet, kunnes infektiolääkäri totesi että olen altistunut homeelle. Minulle on tullut monikemikaaliyliherkkyys, joka pahenee koko ajan. En voi olla samassa tilassa ihmisten kanssa, joilla on hajusteita tai vaatteet pesty hajusteisella pyykinpesuaineella. En voi enää oleskella asunnossani paria päivää kauempaa. En voi myöskään käydä töissä. Elämästä on tullut helvettiä. Ihmiset ympärilläni eivät sitä ymmärrä, sillä heidän on helppo hengittää. Olen saanut kuulla, että kuvittelen ja aiheutan sillä yskän ja hengenahdistuksen. En voi oleskella tuttavieni luona, sillä kaikkialla haisee kemikaalit. Olen joutunut asumaan sukulaisteni mökillä sekä vuokramökeillä. Onko elämä elämisen arvoista ilman elämän perusedellytystä – happea.

Tintti, nainen 41v


Tuttuja ovat omakohtaisesti koettuna homeista kärsivien kanssakulkijoiden oireet: poskiontelot jatkuvasti tulehtuneet, silmätulehdukset, valtava väsymys, iho-oireet, jotka puhkesivat psoriakseksi. Valtavat kolmoshermo- ja nivelsäryt, vapina, todellisuudentajun hämärtyminen, muistikatkokset, kohonnut verenpaine ja sydämenrytmihäiriöt jne. Allergisuuden laajentuminen koskemaan kaikkia hajuja ja mausteita ja vaikeus löytää paikkaa, jossa voi olla: kaikki on tuttua minulle. Olen ollut koko opettajaurani lähes 30 v. homeisissa tiloissa. Osasta tiloja olimme päässet pois vasta sen jälkeen, kun työsuojeluviranomaiset ovat käskeneet siirtyä muualle, koska tilat menevät käyttökieltoon, jos ei lähdetä. Suurimmalla osalla meillä on astma, minulla tosin tämä toinen oiresikermä, luultavasti jatkuvasti pahenevana. Lisäksi työyhteisömme jäsenillä tuntuu olevan erilaisia syöpiä tavanomaista enemmän.

Työnantaja ei ole koskaan tunnustanut ongelmia, eikä myöskään työterveyshuolto. Työterveyslääkäri on tylyttänyt useita kertoja, vaikka en ole ollut edes sairauslomaa pyytämässä. Oireista, jotka viittaavat sisäilmaongelmiin, ei vain saa työterveylääkärille puhua.

Kiinteistöt ovat valtavan ison bisneksen kohde ja väline ja yleensä niissä ovat mukana insinöörit. Ja heille ei sovi mennä sanomaan mitään negatiivista rakennuksista, vähättely, mitätöinti on varmaa. Olenpa ollut tilaisuudessa, jossa kiinteistöstä vastaavan yhtiön insinööri on käynyt työhuoneiden roskiksilla ja löytänyt sieltä banaaninkuoria ja läksyttänyt meitä, että ei ole ihme, jos siäilma on pilalla, kun banaaninkuoret pannaan työhuoneen roskikseen eikä viedä käytävän biojäteastiaan. Siinä me sitten satapäinen opettajajoukko kuuntelimme läksytystä korvat luimussa.

Mutta teille opiskelijat, jotka ette voi olla koulun/oppilaitoksen tiloissa, kokeilkaa pyytää opettajilta ns. itsenäisen opiskelun tehtäviä, jolloin voitte rajoittaa koululla tai oppilaitoksessa oloa. Koulujen rahoituksen takia on tärkeää, että keskeyttämisiä ei tule, jolloin koulut ja opettajat voivat tehdä tehtäviä teille itsenäistä opiskelua varten. Minun työpikallani on ollut ja on edellenkin sisäilmaongelmia ja todella nykyisin jo nuoret oirehtivat rajusti. Melkein joka ryhmässä on 1-2 opiskelijaa, jotka kärsivät sisäilmasta. Yritän pitää aina luokan ikkunaa auki, itsekin ko. tiloista kärsivänä ymmärrän opiskelijan tilannetta ja yritän löytää sisäilmasta kärsiville vaihtoehtoisia tapoja opiskella muualla kuin koulun tiloissa.

Opettaja, nainen 63v


Tässäpä kijoittelen vedet silmistä valuen ja nenäliinoja menee..tää ei ole itkua, vaan kuuluu jokapäiväiseen olotilaan. Tein aikoinani töitä tehtaassa, jossa nurkat olivat homeessa ja ilmatila täynnä eri tuotantoprosesseissa käytettyjä kemikaaleja ja pölyjä. Monet sairastuivat, muutama syöpään ja kuoli pois, mutta ainahan uusia sai tilalle. Kun terveyshaitoista puhui johdolle, vastaus oli että ”ketään ei pakoteta työskentelemään täällä”.

Tarinaa voisi jatkaa pitkäänkin, mutta oleellisimmat asiat löytyvät niin monista tämän palstan tarinoista. Tyypillistä on, että jopa lääkärit ainakin aiemmin kyseenalaistivat sellaisen potilaan mielenterveyden, joka puhui asioista rehellisesti. ”Eiväthän työnantajat sentään Suomessa syyllisty laittomuuksiin”.

Monet sairastuneet eivät jaksa pitää puoliaan, vaan irtisanoutuvat…tai savustetaan ulos, keinoja aina löytyy. Itse ”pääsin” viimein työkyvyttömyyseläkkeelle, elämä on tosin aika rajoitettua mutta elän vielä…

Mummeli, nainen 60v


Oma kärsimykseni alkoi vuonna 2010-syksyllä kun olin 2010-keväällä aloittanut työt uudessa työpaikassa. Ja voi jos olisinkin tiennyt mikä kärsimysnäytelmä tästä tulee.

Ensin kaikki alkoi järkyttävällä väsymyksellä, kuumeisella ololla, lihassäryillä, kasvojen kuumotuksella ym. Ajattelin pitkän aikaa että viisaudenhampaat ne vaan oireilee (oli tulehtuneet pitkänkin aikaa) jolloin sitten kävin ne poistattamassa.

Viikon verran olikin hyvä olo, ajattelin että niistä se johtui, ja antibiooteista.

No, takaisin töihin ja muutaman päivän päästä oireet tulivat takaisin. Ajattelin taas että ehkä olen vain nukkunut huonosti ym. ja vaihdoin sitten uuden sängyn itselleni. Ei apua.

Oireet jatkui. Sitten alkoi tulla poskiontelotulehduksia. Enkä missään vaiheessa osannut yhdistä oireita sisäilmaan kunnes kesälomalla huomasin kuinka oloni oli hyvä ja terve ja kun palasin töihin niin oloni huononi.

Olen ravannut 2 vuotta lääkärissä. Kukaan ei tiedä mistä oireeni johtuu, olen ollut yhteydessä työsuojelupiiriin ja korjauksia täällä tehtiin. Oireilen edelleen. Työsuojelupiiriä ei enää kiinnosta, työterveyslääkäri on nostanut kädet pystyyn ja nyt on sitten irtisanomislappu kourassa.

En saanut apua. En työsuojelupiiristä, en työterveydestä enkä liitosta. Kaksi vuotta olen tuhlannut rahojani erilaisiin tutkimuksiin ja kärsinyt päivittäin pahoista oireista jota sisäilma aiheuttaa mutta apua ei saa mistään.

Leimataan hulluksi, syytetään stressiä tai väsymystä.

Tämä on nyt vähän huono kirjoitus mutta ihan vaan varoitukseksi kaikille: Joudut todennäköisesti taistelemaan yksin ja tulet sen taistelun häviämään. Sisäilmaongelmat ovat tabu ja niistä ei haluta puhua tai niihin puuttua.

Se mikä minua huvittaa on se että puhutaan jatkuvasti työurien pidentämisestä mutta tällä hetkellä toimnta vaikuttaa täysin päinvastaiselta. Onneksi itse pääsen eroon työpaikastani 3kk:n kuluttua jolloin saan alkaa parantamaan itseäni. On sairasta että ihmiset pakotetaan olemaan työtiloissa joista aiheutuu oireita eikä ketään kiinnosta mistä oireet johtuu.

Protec, mies 29v, Turku


Ensinnäkin, en ole ollut millekkään allerginen. Vuokrasimme ihanan asunnon. Siinä oli laminaattilattiat, mitkä eivät kylläkään olleet kauniit. Ensimmäisellä kerralla käydessä, emme huomanneet mitään outoa asunnossa. Sitten aloin oleilemaan asunnossa enemmän muuttoa järjesteltäessä. Huoneilma alkoi haista pistävän terävältä, hiukan eetterin omaiselta. Heti oven avauksella alkoi päässäni piipata, sillä haju oli tosi terävä. Sain huoneistossa olosta hengenahdistusta, suu oli kuin olisin polttanut sen kuumalla ja suuhun tuli rakkoja. Aloin yskiä limaa. Kaikki pesuaineet alkoivat ärsyttää limakalvoja.

Etsimme uutta asuntoa ja yhdessä asunnossa oli samanlaiset laminaattilattiat ja se oli juuri siivottu perusteellisesti. Haju oli ihan sama kuin vuokraamassamme asunnossa. Kun olin pois asunnosta, oireet lieventyivät. Onneksi meillä oli vielä edellinen asunto.

Uusi vuokranantaja uskoi allergiaani ja halusi meidät asumaan huoneistoon. Hän otatti pois kaikki lattiat ja lattian alla olevat rakenteet. Paikalle asennettiin kuusipuulautalattia (alle selluvillaeriste). Lattia öljyttiin. Huoneilma parani kertaheitolla. En käynyt asunnossa kahteen kuukauteen ja paranin allergialta. Nyt olemme asuneet tässä asunnossa kolme kuukautta ja yhtikäs minkäänlaista oiretta ei ole. Pesuaineitten haju ei myöskään enää ärsytä.

Teoriamme on, että asunnon vaihdon yhteydessä entinen vuokralainen on pessyt lattiat jollakin voimakkaalla pesuaineella ja vanha laminaatti on reagoinut alkamalla hajota. Suomessa on valtavasti tällaisia vanhoja laminaattilattioita, joissa on käytetty pehmennysaineita. Kun niitä pestään kaikenlaisilla myrkyillä (sopimattomilla peuaineilla), niin ne alkavat tuottaa tällaisia allergiaa aiheuttavia yhdisteitä. Nykyään niitä näytetään kutsuttavan yhteisellä nimellä ”homeongelma”.

Hyvä vuokranantaja, nainen 58v, Sveitsi


Irtisanoin itseni homeen takia. Olin loppu, kuolemanväsynyt ja sairas. Työterveyshuolto sanoi että kun vika on talossa he eivät voi auttaa enempää. Paitsi lisätä lääkkeitä jotta selviytyisin työstäni. Pomoni sanoi, että ongelmaa ei ole eikä hän ottanut valituksia sisäilmasta kuuleviin korviinsa. Kun yrityksellä ei ollut tahtoa muuttaa tilannetta ja minut leimattiin vuosikausia hulluksi ja vaikeaksi oli ainoa vaihtoehto muuttaa itse tilannetta. Nyt tuloton, mieli ei maassa vaan syvemmällä maan alla ja mietin millä elätän itseni ja perheeni ja mistä löydän työtä, jossa on tarvitsemani putipuhtaat tilat. Ikää 50 + ja työpaikat harvassa… Olo on sellainen että minut on hylätty, syrjäytetty tästä yhteiskunnasta. Odotan jos sinne asti jaksan sitä päivää kun sairastuminen muuttuu uskottavaksi yhteiskunnan silmissä. Se ei kuitenkaan palauta terveyttä eikä menetettyjä tuloja ja vuosia jotka ovat menneet täysin keskittyen sairaudesta selviämiseen.

Home kukkarossa, mies 55v


Olen yrittäjä ja yritykseeni tuli viemärivesi toisesta kerroksesta ja teki homekasvustoa seinänväliin ja altistuin homeista syntyneille toksiineille ja bakteerimyrkyille 2012. Taloyhtiö ei suostunut tutkituttamaan ja jouduin tekemään tutkimukset yksityisesti ja 3 eri homelajia löytyi. Yritys x (toim huom. poistettu yrityksen nimi) teki remontin yrityksessäni ja puolivuotta jälkeenpäin tehtiin vasta taloyhtiön homekartoitus. Yritys X:n toimesta olisivat ottaneet näytteet vikapaikoista, mutta ystäväni oli onneksi apuna ja vaati ottamaan myös oikeista paikoista ja 3 eri homelajiketta löytyi, myös sädesientä. Xn homenäytteidenottajan valitsemissa paikoissa ei ollut hometta, mutta ystäväni määräämissä paikoissa kyllä. Ennen homenäytetteitä yrityksessäni oli pölysiivottu X:n toimesta…melko jääviä toimintaa!

Näin meitä vedätetään, mutta onneksi on ihmisiä jotka vielä osaavat välittää.

Olen ollut sairauslomalla noin 10kk ja jatkuu, sain juuri lisäaltistusta muualta yleisistä tiloista, joten tällä hetkellä henki on tosi tiukilla, olen yhtä huonossa kunnossa, kuin kun jäin sairaslomalle. Oireina ovat: Hengenahdistus, kuume 37,2 – 37,5, voimakas väsymys, vapina, pään-nykiminen, huimaus, äänenkäheys, kylmänväristykset, huononvointisuus, pääkipu, silmienkutina ym. Olin allergisoitunut samoille homelajeille, (enkä millekkään muille), kun yrityksestäni löytyi, iholta otetuissa allergiakokeissa.

Keuhkolääkäri epäilee kuitenkin refluksitautia ja uniapneaa, vaikka minulla ei ollut edes närästystä, enkä kuorsaa, vaikka jo näytteidenottajakin sanoin, että nyt asia on sitten selvä, näytöt löytyi. Keuhkolääkäri käski mennä työttömyystoimistoon ilmoittautumaan, vaikka verestä otettavat koetulokset ovat vielä valmistumatta ja osa kokeista ottamatta.

Onneksi ylilääkäri otti asian vakavasti, ja nyt on taas uusi lähete keuhkolääkärille, mutta Kela katkaisi sairauspäivärahani ja olen nyt kokonaan tuloton jo toista kuukautta, vaikka olen toimittanut Kelaan 2kpl B-lausuntoja lääkäriltä. Minulla ei ole varaa edes lääkkeisiin, sosiaalihuolto ei anna minulle mitään, koska olen yrittäjä ja minulla on oma liikekiinteistö. En voi myöskään myydä yritystäni, koska sitä ei ole homesiivottu.

Olen jo kirjoittanut eduskuntaakin, mutta vielä ei ole vastausta tullut. Koska olen yrittäjä en saa edes Oikeusaputoimistosta juridista neuvontaa. Onneksi en ole masentunut vieläkään! Tällä hetkellä 2kk sairauslomaa vielä jäljellä…toivotaan parasta ja jaksamista, myös varovaisuutta homeiden suhteen.

Homeet julkiseksi salaisuudeksi, Mies 50v, Pori


Kiitos kaikille tarinansa kertoneille. Arvokasta tietoa joka auttaa syy-yhteyden hahmottamisessa. Sinänsä järkyttävää ettei viranomaistaholta tartuta näihin rakennus- ja rakentamisongelmiin, varsinkin nyt kun rupeavat kaikki synteettiset materiaalit, joita on 60-luvulta lähtien kaikkiin paikkoihin tungettu, hajoamaan.

Itse voin jo teini-ikäisenä pahoin koulun jälkeen. Sittemmin käymäni homekoulut on vaihtelevalla menestyksellä korjattu. Vuoden opiskeluajastani asuin entisessä toimistotilassa, jossa alkoivat suolisto-oireet heti ja myös väsymys (raajat kuin lyijyä), keskittymisongelmat ja gynekologiset ongelmat (hormonieritys muuttui täysin). Silloisella kämppikselläni pahentuivat allergiat ja hän sairastui viisi vuotta muuton jälkeen syöpään, josta selvisi. En kuitenkaan ymmärtänyt siihen aikaan mistä minun ongelmani johtuivat, vaan se alkoi selvitä neljä vuotta sitten kun diagnosoitiin pöly- ja homeallergia. Kärsittyäni useat flunssat ja vuosia jatkuneen mononukleoosin komplikaatioineen oireilun syyksi paljastui rakennus, jossa välillä kävin työn puolesta. Kärsin nukahtamisvaikeuksista, keskittymisvaikeuksista, oli kuumeen tunnetta, huonovointisuutta ja päänsärkyä. Sitäkin enemmän kärsin kun tyhmyyttäni satuin vaihtamaan muutaman lampun kotonoa energiasäästölyijypommiksi; niistä erittyy myös muoviyhdisteitä, jotka vaikuttavat hormonieritykseen ja aineenvaihduntaan turvottamalla ja aiheuttamalla myrkytysoireita (värinää, kramppeja, kankeutta).

Töitä olen tehnyt etätöinä kotoa (enimmäkseen ulkomailta) minkä pystyin ja sairastellut omalla kustannuksella. Tänä keväänä palasin ensimmäistä kertaa vuosien sairastelun jälkeen kokopäivätöihin Suomeen; oireilu alkoi heti. Tällä kertaa nielun ärtymys (kysta nielussa ja sylkirauhaskanavien turpoamista), paha yskä, unihäiriöitä, kova väsyminen, hengitystetulehdus jne. Valitin työpaikalla oireilusta, mutta ikkkuna- ja talon julkisivuremontin jälkeen kärsin myös kotona, varsinkin kun on lämmitys päällä.

Muutamalla lääkärillä kerkesin käydä, mutta heidän suhtautumisensa oudoksuttaa; eikö olisi aika havahtua tähän ympäristöongelmaan? Minulla terveysongelmat eivät ainakaan vielä ole karanneet käsistä, mutta pelkään mitä huonolle sisä-ilmalle altistuminen tuo seuraavaksi, lähinnä autoimmuunisairauksien puhkeamista tai syöpää tms. Tuntuu hyvin ristiriitaiselta että tämän ongelman aiheuttamaa kaikenlaista kärsimystä (sosiaalista, taloudellista, henkistä, terveydellistä) ei tunnisteta. Voimia kaikille!

Epäröivä, nainen 36v


Kirjoitin tänne Homepakolaisiin reilu vuosi sitten. Tuolloin asuimme ongelmaisessa opiskelija-asunnossa, minä olin sairastanut kaksi vuotta putkeen, emmekä vielä tuolloin olleet saaneet opiskelija-asuntofirmalta lupausta uudesta asunnosta. Tuon kirjoituksen jälkeen sain vielä lisää oireita, joista osittain syytän itseäni kun rahapulassa – ja epätoivoisena – palkkauduin siivoojaksi. Sain ihoinfektion toiseen jalkaani ja sormistani turposivat nivelet. Tällä kertaa YTHS pisti minut reumatutkimuksiin, jotka tietenkin olivat puhtaat. Nivelet olivat turvoksissa ja kipeät, ja jalassa oli tulehdus. Sain taas uudet antibiootit ja reseptilääkkeen nivelten tulehdustilaan. Homeinen asunto yhdistettynä kesätyöhön, jossa jouduin tekemään pitkää päivää niin ikään huonokuntoisissa rakennuksissa tekivät tehtävänsä. Lopetin työn, ja muutimme mieheni kanssa kumpikin vanhempiemme luokse evakkoon kesäksi. Opiskelijaasuntofirma pompotteli meitä kesän ajan ja sanoivat että muualta tulevat ovat etusijalla, ja että ’meillähän on asunto’. Itku pääsi monta kertaa viime kesän aikana.

Lopulta viime syyskuussa meille tarjottiin asuntoa. Kävimme tarkastamassa paikan etukäteen, kohde oli nimittäin 1970-luvulla rakennettu/90-luvulla peruskorjattu, joten ikänsä puolesta olimme skeptisiä. Kerroimme tilanteestamme silloisille asukkaille, ja heidän vakuutuksensa asunnon hyvästä kunnosta siirsi kiven sydämeltä: parinkunnan toinen osapuoli, syntymäastmaatikko, vakuutti voineensa aina hyvin siellä. Eikä se ollut valetta. Olemme asuneet ”uudessa” asunnossamme lokakuusta lähtien ja olen ollut täysin terve. Oireeni katosivat syksyn myötä hiljalleen pois – en ole sairastanut edes kausiflunssia! Olen onnellinen.

Mutta home jätti jälkensä. En voi olla kahden ystäväni kodeissa enkä anoppilassa ilman että vanhat vaivat palaavat: hengenahdistus, kurkkukipu, hakkaava yskä, näköhäiriöt ja poskionteloiden karvastelu. Kerta toisensa jälkeen joudun aina kieltäytymään juhla- ja illanistumiskutsuista, ja minulta alkavat loppua tekosyyt kesken. Kuinka sanoa toiselle, että heidän kotinsa sairastuttaa minut. Koti on kuitenkin melko tärkeä asia, minä jos kuka sen tiedän.

Kun minä ja mieheni saamme säästettyä rahaa, rakennamme hirsitalon kuten vanhemmillani on. Yhtään seinäpintaa ei maalata eikä käsitellä, sokkeli on korkea, ja pesutilat ovat erillisessä rakennuksessa. Unelmia on hyvä olla – homesairaallakin.

Salla, nainen 25v


Tämä kevät on tuntunut ikuisuudelta. Tunnen itseni niin yksinäseksi, vaikka en ole. Kun sain ensimmäisen astmakohtauksen työpaikallani en ymmärtänyt mitä minulle tapahtui, en uskonut sitä astmaksi, sen täytyi olla jotakin muuta, se tapahtui uudestaan ja uudestaan ja lopuksi en voinut mennä töihin sillä sain heti kohtauksen. Kävin sydänfilmissä koska rinnassa oli painava ja pistävä tunne, ei mitään. Kävin työterveyslääkärillä, ja toisella, ja uudestaan… Olin voimaton, en jaksanut kun maata sohvalla. Itkin. Rakastin työtäni lasten kanssa niin paljon. Se oli elämäni.

Henkilökunnasta 17 sairastui kahdestakymmenesstä. Kaikki tiesivät miksi: homeen takia. Koko päiväkoti evakuoitiin nopesti toiseen hometaloon. Oireet pahenivat, yskin ja yskin ja yskin, ja sain astmakohtauksia. Pyörrytti, sain muistikatkoja, en löytänyt sanoja, unohdin mistä puhuin, sain näppylöitä.

PEF-mittaukset ja spirometriat näyttivät että keuhkokapasiteetti oli samalla tasolla kuin keuhkoahtaumaa sairastavalla. Astma todettiin ja sain kolme eri astmalääkettä. Jäin sairaslomalle ja tämän aikana tehtiin päätös että siirryn toiseen taloon, toiseen ryhmään.. pois. Lomalla olen käynyt viikottain keuhkopolikliniikalla ja tänään keuhkolääkäri kertoi minulle, että tulen sairastamaan astmaa loppuikäni ja kysyi haluanko käydä pitkän ja vaikean tien saadakseni ammattitautipaperit, sillä tapaukseni on päivänselvä. Suostuin.
Kaupoissa oireilen heti sisäänastuttuani ja ääneni lähtee, limaa kertyy. Kirkossa sama asia, ystävien kotona, pihatöissä…

Olen niin yksin, vaikka en ole.

J, nainen 26v


Sairastuin työpaikassa 1,5 vuodessa. Työnantajan edustajat eri mieltä kanssani, katsotaan kun tulokset tulevat. Ensioireena järjetön väsymys, joka alkoi jo puolen vuoden työssäolon jälkeen, en vaan tajunnut mistä johtui. Muut oireet, pahoinvointi, vatsakivut, päänsärky, huimaus, lämpöily, hikoilu/palelu vuorotellen, pikaflunssat 12-24h kestävät, nenäverenvuoto/kutina, silmien kutina/kirvely/rähmintä, näön huonontuminen, kasvojen kutina, nivelkivut/säryt, jne pahimpana keuhko-oireet jotka alkuun hävisivät kun poissa töistä, mutta loppuvaiheessa jäi päälle ja on edelleen.

Diagnosoitu lievä astma (allerginen) 2007, joka ei kuitenkaan ole oireillut 5 vuoteen eikä vaatinut lääkitystä. Astman pahenemiseksi on lääkäri pakon edestä laittanut todistuksiin, mutta astmalääkkeet ei auta. Lisäksi aiemmin lievät/oireettomat allergiat pahentuneet ja tullut monta uutta, esim pölyallergia(arvot pitäisi olla alle 0,35, minulla arvo t 8,6). Yhdeksän kuukautta olen ollut kokonaan poissa tuosta paikasta, toisessa työkokeilussa 2 kertaa, ei onnistunut. Nyt en ole töissä ollut 5 kuukauteen, mutta oireilen edelleen. Missään ei uskalla käydä, ettei oireita tule enempää, sairaalat ym kaikki melkein sisäilmaongelmaisia.

Työttömäksi jouduin, koska Kela ei maksanut sairaspäivärahaa saatuaan tietää oikean syyn sairastamiseen. Joten edes jonkun tulon varmistamiseksi jäin liiton ansiosidonnaiselle. Työpaikalla tutkimukset kesken, jotain on jo löytynyt ja lisätutkimuksia tehty. Rakennus 2 vuotta vanha. Tiedossa kattovuotoja kymmenistä kohdista, 2 putkirikkoa rakenteissa, lattiakaivosta löytynyt sinne kuulumattomia mikrobeita alustavissa tutkimuksissa, lattiaa/kattoa epäillään märäksi (porattu ja otettu näytteitä kymmenistä kohdista)jne. Odotellaan siis lopputuloksia. Elämä on ns. katkolla kun aika lailla sidottu on kotiin, kun uusiin paikkoihin ei voi noin vaan mennä ja oireilu jatkuvaa edelleen, eikä edes aina selviä että mistä tällä kertaa tuli.

Alkaa henkinen kantti olemaan finaalissa. Työkykyinen en ole, työkkärinkään mielestä. Satuin olemaan tosi huonossa kunnossa siellä käydessäni, ja suurinpiirtein makasin virkailijan pöydällä. Virkailija oli aivan kauhuissaan olotilastani. Joten työkkärissä siis vajaakuntoisena työnhakijana, kun saikulla ei voi olla. Uudelleenkoulutusta ehdottivat, mutta aika vähissä alat joille sopii näillä allergioilla ja altistumisilla. Eipä tuo normisiivoaminenkaan enää onnistu itseltä täällä kotonakaan, oireilen pölyllekin jo sen verran pahasti. Jotta ei tässä tiiä mihin suuntaan juoksee, vai juokseeko mihinkään…

Tuuliajolla, nainen 42


Lahdessa Kivimaan koulu 2lk tyttäreni pääsi heti parakkehin. Meitä infottiin hienosti. 3-6lk lapseni pystyi sanomaan missä luokissa tulee päänsärkyä. Ala-asteen opettaja sairastui, ei pystynyt olemaan ylä-asteen puolellakaan. Vaihtoi koulua. 7-8 lk sairastui, IgG paneeli 3,4 löytyi vastaus (170 e + lääkärin käynti). Kiitos Tuula Putus. Koulua ja vanhempaiyhdistystä infottu kokeista ja oireista tarkemmin. Tarkailaa lapsianne ennen kuin on myöhäistä!!

Pia Heikkilä, 39, Lahti


Home-/kosteusvauriopotilaan kertomus.

Kirjoitan tämän, toivoen muita nopeasti ja viisaammin kohtelemaan itseään.

Kuten professori sanoi: aistimuksia on kuunneltava, vielä ei ole laitteita, jotka kaiken mittaisivat ja altistunut potilas on paras mittari. Ihmisen keho tietää.

Nyt 46 vuotiaana silmäni avautuivat todella päästyäni asiantuntevan professorin potilaaksi. Altistuminen on alkanut varhain, muutettuamme Voudinpuiston 1979 rakennettuun rivitaloon. Rakennusmateriaalit olivat lastulevyjä ja kylpyhuoneen putkessa hienoinen piiloreikä, joka tiputtamalla hiljalleen oli kastanut asunnosta puolet lattia pinta-alasta, ja osittain seiniä, ennen havaitsemista.

Tuolloin alkoivat allergiani, johtaen minut pitkäaikaiseen Allergiasairaalahoitoon. Asunto kuivattiin, pinnat vaihdettiin. Allergiat eivät loppuneet.

Lohjan lukion aloitettuani alko angiinakierre. Syksyn ja talven aikana, kahdeksan angiinan jälkeen, leikattiin kita-ja nielurisat. Pääsin angiinasta, mutten sairastelusta. Kesät olin terveenä.

Kauppaopistoon siirryttyäni alkoi jatkuvat ripulit ja kuumeinen olo.

Kesälomat olin terve, ja koulujen alettua jatkuva sairastelu alkoi. Siirryttyäni Jalavan kouluun töihin alkoi kurkku ja korvakivut, johtaen äänen menetykseen ja seurasi pitkä foniatrinen hoito. Tulin raskaaksi ja jäin kotiin vuosiksi, ollen terveenä ja terveenä pysyin – onnellinen suorastaan – ihmettelin suurta muutosta. Asuin terveessä talossa. Elämä oli taivaallista.

Jatkoin opintojani TEAKiin ja aloin työskennellä teatterissa. Lasten ja nuorten teatteri perustettiin. Tein töitä paljon ja olin terve, iloinen ja onnellinen.

Avioeron myötä muutin Lohjalle keskustaan kerrostaloon ja menin Nokialle assistentiksi, ohessa tein teatterityötä. Salon nokian toimitila oli ilmeisen sisäilmaongelmainen, sillä aloin olla viikottain kipeä, kotona alkoi helpottaa. Työhön palattua tulin nopeasti kipeäksi. Ei hajuakaan homeista vielä. Koin sen niin raskaaksi, että lopetin assistentin työn alle vuodessa. Näin sain olla terveiden kirjoissa jälleen.

Jatkoin teatteria lasten ja nuorten kanssa, ja ennen pitkää taloudellisista syistä tarvitsin päätyön ja hakeuduin sijaisopettajaksi.

Mäntynummessa aloitin ja olinkin melko pitkään. Tuolloin aloin jälleen sairastella. Jatkuvaa päänsärkyä, höntti olo päässä, vaikea fokusoida ja tulehduskierre oli jatkuva.

Poskionteloista keuhkoputken tulehduksiin, kunnes alkoi löytyä keuhkoista tulehduspesäkkeitä. Tuolloin lääkäri sanoi: ei terveellinen työpaikka. Uskoin, ja sisäisesti tiesin. Koulussa oltiin kuitenkin sitä mieltä, että koulun tilat ovat puhtaat.

Sitä jatkoin muutaman vuoden, kunnes ostin huoneiston, tilanteen muuttuessa paljon huonompaan. Kesän jälkeen menin ensimmäistä päivää töihin ja sen jälkeinen oire olikin ennen näkemätön. Hurja ripuli, turvotus ja kuumeinen olo. Lopetin työt, sairastelu jatkui ja syveni.

Lääkärissä juoksut, ei johtaneet tietoon, epäselvyys jatkui. Sairaus paheni ja makasin kuukausia täysin uupuneena, hirveän turvonneena, ja oireita paljon muitakin. Kaikki tutkittiin, kaikki mahdolliset kokeet tehtiin, syytä ei löytynyt. Koetulokset kaikista olivat normaalit, ei tulehdusarvoja. Epäilin itse tuolloin jo hometta syyksi, mutta kaikki ympärillä vakuuttelivat koulun olevan puhdas, kodin olevan puhdas. Kuinka kävikään, molemmat todettiin myöhemmin kosteus/homevaurioisiksi.

Olin jo niin tiukilla, että myin asunnon ja muutin vuokralle. Aikeena löytää uusi puhdas koti, jonka ostaisin. Vuokra-asunnon kertoivat olevan puhdas. Siellä oireeni vain pahentuivat. Poikani alkoi sairastella rajusti.

Olimme kaksi vuotta sairaina, ajoittain kysyin isännöitsijältä, onko taatusti varmaa asunnon puhtaus, vastaus kyllä. Olin toivoton, olin siis tullut hyödyttömäksi.

Pesämunamme oli lähes kulutettu, työttömyyspäivärahat evätty, kostka en ottanut tarjottua työtä vastaan. Otin kyllä, mutta ensimmäisen tunnin kuluuttua vatsani turposi kuin olisin raskaana, ja lähdin lääkäriin. Hän kirjoitti lausunnon, etten voi olla työssä siellä. Tästä huolimatta Lohjan TE-keskus eväsi työttömyysrahan. Ôärettömän voimattomana, ja hyvin jo ahdistusta kokevana, en jaksanut/osannut taistella oikeuksiani.

Minut pelasti veljeni, pyytäen kesäksi laivalle töihin. Siinä makaessani täysin voimattomana päätin ottaa työn vastaan, kummastellen miten tulen pääsemään ylös vuoteesta. Lähdin hyvin kipeän oloisena ja pää sumuisena töihin. Ensimmäisen kuukauden aikana aloin toipua ja seuraavana olin jo ihan kuin toinen ihminen. Tajusin: asunto on myrkkyä.

Kotiuduin ja mitä löysin: poikani makasi huoneensa lattialla hyvin kipeänä sanoen: äiti, minulla on kuin olis tikkuja silmissäkin. En ehtinyt purkaa laukkujani, kun jo tutisin, haperruin ja olin kipeä. Pojan passitin isälleen, itse poistuin voimaantumaan ystäväni asuntoon.

Jouduimme heittämään suurimman osan irtaimistoa kaatopaikalle.

Lähdimme tyhjin taskuin vuokralle jälleen, ja oireilimme. Mutta paljon paljon vähemmän. Olimme löytäneen puhtaamman kodin. Aloitin jälleen Mäntynummessa vuoden mittaisen työn ja tulehdukset palasivat erityisen usein, ja pitkinä jaksoina. Tuolloin ensimmäisen kerran yhdistin issiaksen home/kosteusvaurio oireiksi. Päivän päätteeksi ei jaksanut tehdä muuta, kun mennä levolle. Kouluvuoden päätyttyä tulivat tulokset, hometta sädesientä kuulemma.. remonttiin.

Päätin, etten koskaan mene kouluihin töihin.

Muutimme melko uuteen rivitaloon vuokralle, ja aloin hiljalleen voimaantua. Kuten poikani myös. Viime syksynä aloitin Metsolan koulussa sijaisopettajana, ja muutimme Lohjalle takaisin. Remontoimme huoneiston ja laitoimme kipsilevyt lastulevyjen sijaan.. ja nyt tiedän niiden olevan vieläkin pahemmat, keräten myrkkyhomeet itseensä. Koulun alettua melko pian alkoi oireilu, paino nousta. Pöhötys lisääntyi, jatkuva jano, pääkipu, nivelsäryt, pään sumuisuus ja kuumeinen olo, joka oli alilämpöä.

Joulukuussa sainkin niin voimakkaan reaktion, etten päässyt kahteen päivään lainkaan ylös. Sydämen syke oli valtava, pää viilsi kivusta, ylävatsa kouristeli..minkä seurauksena tuli tieto, en voi enää työskennellä kosteusvaurio/home tiloissa.

Koulun aiheuttamien oireiden hitaasti poistuessa aloin havaita, ettei nykyinenkään asuntoni ole riittävän puhdas, samoin kävi Harjulan. Vaihdoimme teatterin toisaalle, ja taas tänä syksynä vaihdamme tilaa. Uusi koti on löydyttävä pian.

Pääsin asiantuntevan professorin potilaaksi ja siitä alkoi aueta tilanne. Olin syyttänyt kaikesta hometta ja kosteusvaurioita, vaikkakin en koskaan enää saa mennä tilaan missä koskaan on ollutkaan kosteusvauriota, hometta, niin selvisi oireita aiheuttavan lisäksi vieläkin haasteellisempi syy. Pitkän altistuksen seurauksena ovat puhjenneet monikemikaali, pöly ja lisäaineyliherkkyydet. Reuman ja herpeksen oireet. Herpes tekee oikean puolen kivuliaaksi, ja reuma nivelet ja selkärangan.

Hoitoa ei toki ole kuin kroonisiin tulehduksiin antibiootti. Muuten on ehdottomasti asuttava hirsitalossa rostipohjalla, tuulisella paikalla, pellon tai rannan tuntumassa ja talo kumpareella. Tämähän onkin ihan helppo toteuttaa jo homeissa kaiken menettäneenä. Kun vältän kaupat sairaalat terveyskeskukset ja monet lukuisat tilat, pysyn terveenä. Altistuminen on kumulatiivinen, ja kertaantuu, ei parane.

Nyt kun tilanne on tällainen on vaikea löytää työtä, missä kykenisi olemaan. Huonompi tilanne on kaikille lapsillamme. Nyt jo Eduskunta on hukkunut kanteluihin näissä asioissa ja Korkein oikeus haasteisiin, joita heille tulvii. Meillä on jo paljon lapsia, jotka ovat niin altistuneita, että opiskelevat etänä, opettajia, ketkä ovat työkyvyttömiä. Oma kokemukseni on, että Lohjan Aluesairaalasta saan pahat oireet melko pian, ja muut kaltaiseni kokevat saman. Eräs hoitaja kertoi, että hoitajia on joutunut vaihtamaan sairaalaa. Lohjan tähdessä on meille mahdotonta olla, kuten Lohjan terveyskeskuksessakin.

Ehdotan Lohjalle rakennettavaksi rossipohjaisen hirsitalon, jossa toimii koulu ja terveydenhuolto altistuneille sekä iltaisin harrastustilana.

Päivi Selenius, 46, Lohja


Olen kemikaaliherkkä, sairastuin kolme vuotta sitten. Sairaus puhkesi ostettuani uuden tietokoneen. Työskentelin myös ennen sairastumistani toimistossa, jossa oli hometta ja tunkkainen huoneilma. Mahtaako olla osasyynä sairastumiseeni? Reagoin voimakkaasti elektroniikkatuotteissa oleville palonestoaineille ynnä muille niissä oleville supermyrkyille. Oireita on eniten kasvojen alueella, kuten polttavaa kipua hermoissa, kuumotusta, nykimistä ja kihelmöintiä poskissa, kielen halkeilua ja voimakasta kuivumista, rakkoja ym. Oireet tulevat välittömästi ollessani tekemisissä näiden myrkkyjen kanssa ja rajoittavat elämääni täydellisesti.

Olen herkistynyt tämän myötä myös monille muille kemikaaleille, joten kaikki uusi on pannassa. Koko elämäni on tuhoutunut sairauden myötä. Olen täysin rahaton, työvoimatoimisto pesi kätensä asiasta. Allergiatestit eivät osoittaneet allergiaa, ei voida tehdä jatkotoimenpiteitä. Allergiatesteissä ei ole edes käytössä kyseisiä palonestoaineita, joten allergian osoittaminen heidän aineillaan on täysin mahdotonta.

Olen menettänyt kotini kertaalleen, nyt asumme 70-luvulla valmistuneessa kerrostaloasunnossa, jossa kaikki on alkuperäistä. Jouduin luopumaan huonekaluista, matoista, patjoista, koska olivat liian uusia sisältäen kemikaaleja. Nyt nukun jousien ja parin räsymaton päällä itse kyhätyllä patjalla. Tietokoneestani en suostunut luopumaan vaan se on kokonaisuudessaan parvekkeella ikkunan takana ja käytän sitä virtuaalinäppäimistön avulla. Kiitos ihanalle miehelleni, joka tämänkin virityksen mahdollisti. Muutoin olisin täysin eristäytynyt. Varoituksen sana kaikille allergisille. Tietokoneet, tabletit, älypuhelimet sisältävät runsaasti supermyrkkyjä! Muovit suojataan palonestoaineilla, jotta eivät roihahtaisi. Kannattaakin siis seurata voisivatko nämä tuotteet ylläpitää sairautta ja koittaa olla käyttämättä niitä vähän aikaa. Siis laittamalla ne ulos asunnosta, teltasta ym. Itse voin todella hyvin omassa asunnossa, koska olen kaikki kemikaalipesäkkeet poistanut asunnostani. Oireet tulevat, kun käyn kaupassa ym. asunnon ulkopuolella.

Järkyttävintä kaikessa on se, kun yhteiskunta hylkää sairastuneet täysin. Tämä elämäntilanne on pahempi kuin pahin painajainen. Pahinta on totaalinen rahattomuus ja yhteiskunnan välinpitämättömyys.

Voimia ja jaksamista kaikille kohtalotovereille!

Kirsi, nainen 33v


Reilu vuosi sitten asuttiin hometalossa ja lisäksi työpaikkani oli homeessa. Se aika todella pelotti ja oireista syytettiin aina vain tupakointia. Oli keuhkokuume, nokkosrokko, hengitysvaikeudet, minulla ja miehelläni jatkuva hiiva, väsymys, päänsärkyjä ja toisinaan peräpukamatkin. Lisäksi kuukautiset meni aivan sekaisin. Jatkuvat vuodot. Lapsilla oli koko ajan nuha, yskä ja kuume. Luojan kiitos eräs haistoi vaatteitamme ja uskalsi kertoa homeenhajusta, tai ei varmaan oltaisi ikinä tajuttu. Nyt seuraan kuinka siskoni kärsii samoista oireista, muttei usko kun kehotan pyytämään terveystarkastajaa käymään vaan hiukan loukkaantuu. Omalta osaltani ja perheen osalta toivon tuon helvetin olevan takana. Pelkään homekämppää enemmän kuin mitään.

An, nainen 29v, Kotka


Asuimme aiemmin vuokralla kunnan asunnossa. N. 1-v. asusteltuamme aloin havaitsemaan, että olin ollut pahoinvoiva, äkäinen, ihoni oli oireillut ja olin kuumeillut todella usein(+ poskio.- + korvatulehdukset jne). Lopulta viimeisen 0,5 vuoden aikana olin ollut 3krt. keuhkokuumeessa. Ostimme oman asunnon ja tilanne koheni huomattavasti, vuoden aikana en sairastanut kuin yhden pikku nuhan, edes kuumeilematta!

Asuttuamme tuon vuoden uudessa asunnossamme vaihdoin työpaikkaa. Oltuani n. 2kk uuden työnantajan palveluksessa oireilu alkoi jälleen. Työtilamme sijaitsee vanhalla tehdasalueella, mm. pintamateriaalimuutoksia työpaikallamme on nähtävissä. Olen sairastanut jatkuvia akuutteja ylähengitystietulehduksia nyt n. 1,5 vuotta. Työnantajan puolelta olen kokenut enemmän ja välillä vähemmän painostusta jatkuvista sairaspoissaoloista (vaikkakin minulla on aina lääkärintodistus sairastamisestani). Ymmärrän sen, että poissaoloihin puututaan, olen hyvillänikin, että ongelma ymmärretään, mutta pelkään, ettei se muuta tilannettani. Työpaikallamme on myös muita oireilevia!

Tällä hetkellä tilanne on se, että työterveyslääkärimme on erittäin ymmärtäväinen ja on luvannut tarttua asiaan. Lääkäri on vakuuttunut, että kyseessä on jokin sisäilmaongelma, koska oireeni, taudinkuvani ja historiani viittaavat juuri siihen (+muiden työntekijöiden oireet). Käytän jatkuvasti kortisonipohjaista nenäsumutetta, nuha- ja allergialääkkeitä sekä vitamiineja, astmaa minulla ei (vielä) ole. Vaikka puolisoni on työssä ja kohtalaisen hyvätuloinen, en pysty jättäytymään pois työstä, enkä halua antaa periksi muutenkaan. Olen myös alkanut etsimään muita töitä, mutta toisaalta sekin pelottaa, kun taloudellisesti tarvitsemme todellakin jokaisen sentin. Minulla on viikoittain nenäverenvuotoja, flunssaoireita, pahoinvointia jne. töissä, enkä viitsi päivittäin valittaa esimiehelleni, koska muutamia asiasta puhuneita työtovereitani on vain kehotettu kääntymään työpsykologin puoleen. Työterv.lääk. sanoi, että minusta ei saa vääntämälläkään lausuntoa, jonka perusteella kuuluisin työpsykologin pakeille/en olisi työkykyinen, joten hän on puolellani ja toivoa siis on! Olen kuitenkin ymmärtänyt, kuinka vaikeita vastaavat tapaukset ovat, enkä näin ollen elättele sen kummempaa toivoa.

Toivon kaikille, jotka ovat vast. tilanteessa, paljon jaksamista! Mikäli teillä esim. on lapsia, joiden edes epäillään kouluissaan kärsivän vastaavasta, tarttukaa tilanteeseen välittömästi!

Ennu, Nainen 27 v


Minun helvettini sai ilmeisesti alkunsa jo lapsuudessani. Ollessani 6-vuotias muutimme eräälle koululle, josta äitini sai töitä. 9-vuotiaana minulla alkoivat ensimmäiset poskiontelotulehdukset. 10 vuotiaana onteloni leikattiin ensimmäisen kerran.

Kukaan ei tietääkseni silloin vielä puhunut sisäilmasta tai homeesta. Minä nyt satuin vaan kaikkien mielestä sairastelemaan paljon. 16-vuotiaana lähdin opiskelemaan ja muutin pois kotoa (mutta kävin siellä tietysti tapaamassa vanhempiani). Kuin ihmeen kokeneena en sairastellut opiskeluaikanani juuri ollenkaan. 26 vuotiaana palasin samalle koululle töihin ja PAM! Uudet tulehduskierteet sekä poski-, että otsaonteloissa alkoivat sekä jälleen leikkauksia ja otsaonteloporauksia.

Monien mutkien kautta (samalla minusta tuli paskamainen ”ilmiantaja”) koulu muutti toisiin tiloihin ja minä muutin eri kaupunkiin ja sain paikan uudesta koulusta. Kaikki meni muutaman vuoden aika hyvin, mutta odottaessani kolmatta lastani oireet palasivat rajuina. Lapsen synnyttyä jäin kotiin kolmeksi vuodeksi ja jälleen sain kokea parantumisen ihmeen. Palattuani takaisin töihin aloin sairastelemaan lähes heti (ja taas leikattiin ja porattiin). Minut siirrettiin kaupungin sisällä jälleen uuteen kouluun. Valitettavasti kyseinen koulu oli myöskin ”evakossa” ja työni siellä ei kestänyt kuin 6kk. Edessä siis taas uuden koulun ”saaminen”. Tämä paikka on nykyinen paikkani ja noin vuosi sitten sain luokkaan ilmanpuhdistajan. Aluksi tuntui paremmalta, mutta se ilo ei kauaa kestänyt. Jälleen sairastelen tyyliin viikko töissä, viikko sairaalassa ja viikko sairaslomalla.

Olen kaksi kertaa ajanut asiaani eteenpäin, mutta nyt voimani ovat loppuneet. En jaksa enään tapella ja olla luulosairas. Minua hoitaneet lääkärit ovat ehdottaneet työpaikan vaihdosta ja uutta koulutusta.

Mihin vaihdan? Mihin kouluttaudun? Miksi? Mitä järkeä on kouluttautua 43 vuotiaana jos kuitenkin joudun johonkin uuteen ongelmarakennukseen.

Tässä asiassa surullisinta tietenkin on, että kaikki ne lapset ja muut työntekijät jotka eivät vielä ole jatkuvasti sairaana. Toivon, että he säästyisivät tältä paskalta.

Koulunkäynninohjaaja, Nainen 43v, Tampere


Oma altistumiseni alkoi ala-asteelta, Mikkelin päämajakoulusta. Koulua on vasta viime vuosina alettu korjaamaan, vaikka vaurioita on mahdollisesti ollut jo vuosikymmeniä. Silloin lääkäri totesi kissan olevan syy jatkuvaan yskään ja ahdistukseen.

Myöhemmin asuin 2 vuotta talossa, joka oli käytännössä läpimätä. Repivä yskä, jatkuvat flunssat, väsymys, voimattomuus, turvotus olivat kahden vuoden aikana jatkuva seuralainen.

Pääsin pois tästä homeasunnosta, minkä jälkeen nivelien kivut kroonistuivat ja ovat olleet siitä lähtien joka päivä osa arkea. Lääkärit eivät ota kantaa, voisiko se johtua altistumisesta.

Tänä syksynä alkoi oireilu kunnallisessa päiväkodissa. Kuntosalilla huomasin tulosten huononevan ja huononenvan. Piti jättää treeni monta kertaa kesken. Sitten tuli jatkuva aivastelu ja ”kipeäksi tulemisen olo”. Sitten sain keuhkoputkentulehduksen, mikä ei mennyt ohi. Sairaslomalla oireet helpotti alussa parissa päivässä, mutta viikkojen päästä ei oireet helpottaneet enää samantien. Tajuttuani (ja hyväksyttyäni) tilanteen ja sisäilman aiheuttamat ongelmat aloin heti etsiä uutta työpaikkaa. Olin niin väsynyt ja uupunut, että ihme ja kumma sain sellaisen itselleni hankittua. Nyt on enää viimeinen kuukausi hometyöpaikassa, jonka jälkeen aloitan uuden työn. Päiväkodeissa en aio enää koskaan työskennellä. Jos joskus saan lapsia, heitä en aio missään nimessä laittaa päiväkotiin enkä kouluihin.

Opin tästä sen, että lääkärit eivät auta, oireilevan syyllistäminen on helpoin tapa muille käsitellä toisen sairautta (sä vaan ylireagoit) ja kukaan ei sua pelasta, jos et sinä itse. Lähtekää pois hometyöpaikoista/asunnoista, mikään ei ole niin tärkeää, kuin oma terveys!

Inka, nainen 26v, Espoo


Ostimme v.2012 kerrostalonelikon pienen kerrostalon kolmannesta kerroksesta. Tiesimme, että asunnossa on ollut vesivahinko, joka kaikkien raporttien mukaan on asianmukaisesti ja valvotusti korjattu.

Remppasimme asuntoa reilusti, ja pientä pintaremonttia riittää tulevaisuudessakin. Nyt vaan viimeisimmän lattiaremonttin yhteydessä paljastui homeenhajuinen lattia. Emme aiemmin olleet juuri kiinnittäneet muuhun huomiota, kuin asunnon hiukan tunkkaiseen ilmaan toisinaan. Pistimme sen painovoimaisen ilmanvaihdon piikkiin, vaan todellisuudessa ongelma taisikin olla sädesieni.

Ongelman aiheuttajaksi paljastui tutkimuksissa vesivahinkokorjauksen (kuivatus ja desinfioinnit) jälkeen tehty laminaattiasennus ja WC laatoitus. Näiden kohdalla urakoitsijalle on tullut ilmeisesti kiire ja materiaalien ei ole annettu kuivua riittävästi. Ja nyt n. vuotta myöhemmin asunnossa verta niistävät kaksi lasta ja kaksi aikuista. Toivottavasti saamme remontin pian ohi. Lue lisää siitä, miten asiat etenevät: https://asuntokokemuksia.blogspot.fi/

Tätä tänään, huomenna uusi päivä, nainen 38v, Tampere


Asuin Rintamamies OKT:ssa muutaman vuoden. Sen kellarikerroksessa oli ummehtunutta hajua, mutta siellä kävin hyvin harvoin, suihkussa ja saunassa. Oirehtiminen alkoi. Väsymystä ja hapensaantivaikeuksia, nenäverenvuotoa. Muutin avoeron jälkeen uudelle paikakunnalle ja 2003 valmistuneeseen okt:oon. Talo osoittautui 1,5 vuoden jälkeen asuinkelvottomaksi. Sieni oli tuhonnut talon alapohjaa ja oli aivan mätä ikkunoiden alareunaan asti. Talo oli rossipohjainen ja syiden selvittämiseksi purettuani lattian totesin, etä kaikki oli rakennettu väärin mitä väärin voi rakentaa. Alapohjan tuuletus oli riittämätön jne…

Terveydelliset ongelmat jäi. Hapen saanti oli vaikeaa, väsymystä, nenäverenvuotoa, allergisia reaktioita. Flunssaa jatkuvasti ja erään flunssan yhteydessä silmät muurautuivat umpeen valkeasta vaahdosta. Haju ja makuaisti menivät muutamaksi kuukaudeksi kokonaan. Vaihdoin rivitaloon ja naapurissa asusti pahalle haiseva vanha pariskunta, joidenka löyhkä tunkeutui asuntooni ja kierre jatkui ja yliherkkyys kasvoi.

Kahden vuoden asumisen jälkeen muutin metsän keskelle uudehkoon terveeseen hirsitaloon ja nyt asuminen onnistuu. Vaivat ja vaikeudet kuitenkin jäivät. 1,5 vuotta olen nyt asunut ja kun ottaa huomioon tietyt päivittäiset asiat, ei oireita ole. Kalliin hinnan olen maksanut mädässä talossa asumisesta. Kaikki voimakkaat hajut arsyttävät, tekevät jopa agressiiviseksi, hajujen sietäminen on aivan arpapeliä, välillä joku ärsyttää, välillä joku ei. Ihmisten hajut, deodorantit, home, ummehtuneisuus, tukkalakat, shampoot, pesuaineet, tupakka, eläimet, kaupan hajut jne… Esim kaupassa ostoskärryjen käytön jälkeen käsien pesu on pakollinen, koska edellisen ihmisen hajut saa voimaan pahoin. Samoin ei voi istua joka paikkaan, koska hajuja saattaa tarttua housuihin ja siten herkkä nenä saattaa aistia jonkun hajun hyvinkin epämiellyttäväksi. En juuri enää käy kylässä, eikä meillekään enää voi juuri kukaan tulla, kun hajut sekoittaa nupin. MCS ei ole vitsi, eikä leikin asia. Se on vakava sairaus, joka tuhoaa ihmisen sosiaalisen elämän ja tekee jokaisesta päivästä oman taistelun. Asuminen ERITTÄIN puhtaassa ja terveessä talossa antaa aina toivoa, että huominen olisi helpompi.

Jaakko, mies 48v.


Yhden työpaikan sisäilmaongelman kokeneena ja toisen juuri kohdanneena.. kyseessä on taistelu, joka ei ole voitettavissa muuten kuin pakenemalla.

Valitettavasti todellista apua ei ole saatavilla. Kaiken dokumentointi ja lääkäreissä juokseminen auttaa toki ymmärtämään kokonaisuutta, mutta pitkittää prosessia merkittävästi ja pahimmillaan kyseenalaistaa mielenterveytesi.

Asia on vakava ja voi vaikeuttaa loppuelämääsi huomattavasti.

Pöly on hälvenemässä, mies 35 v, Tampere


Muutin raskaana ollessani 70-luvulla rakennettuun taloon, jossa huomattiin heti patterin vuodosta johtuneet laajat vesivahingot, jotka korjattiin vain pinnalta kuivaamalla. Sekä minun että lapsen oireet talossa olivat jatkuvia; nuhaa, yskää, kurkkukipua, kuumeilua, korvatulehduksia. Lomilla voimme hyvin ja kotiin palatessa asunnon hajun tunsi. Muutin lapsen kanssa pois talosta vuosi sitten, jolloin oireemme loppuivat.

Isä jäi taloon asumaan, koska ei myönnä oireita. Isän vaatimuksesta lapsi käy talossa säännöllisesti vaikka oireilee joka kerta todella rajusti. Lääkäri on todennut oireiden johtuvan sisäilmasta, mutta käräjäoikeudessa todistuksia ei huomioitu ja oireita vähäteltiin. Käsittämätöntä että isällä on oikeus jatkuvasti vaurioittaa lapsen terveyttä lisää!

Epätoivoinen äiti, nainen 40 v, Naantali


Lapsuuden koulussani oli sankkoja käytävillä sateen jälkeen katon läpi tippuvan veden vuoksi. Opiskeluaikainen opiskeluasuntoni suljettiin muutamia vuosia poismuuttoni jälkeen asuinkelvotamana homeen vuoksi. Asumisaikana alkoi allerginen silmätulehdus ja siihen vuosikymmeniä jatkunut lääkitys. Valmistuin ja sain työpaikan. Kaksi edeltävää työntekijää oli sairastunut ja kuollut syöpään, sattumaa ajattelin. Jonkin aikaa unelmatyössä oltuani aloin kuumeilla. Töissä lämpö ja verenpaineeni nousivat. Silmätulehdukset pahenivat.

Työpaikalla aloitettiin sisäilmatutkimukset. Todettiin homekasvustoja useammasta tyypillisestä kosteusvuriohomeesta. Pääsin toisiin työtiloihin ja oireet alkoivat helpottumaan. Vaihdoin työpaikkaa. Useampi vuosi meni hyvin ja sitten alkoi ilmaantua neurologisia oireita. Huimausta, silmäoiretta, kuivaa yskää. Tuli myös kasvojen alueen turvotusta ja puheen puuroutumista. Oireet katoavat lomilla. Työpisteessä oli tapahtunut vesivahinko. Sain siirron toiseen toimipisteeseen. Oireet vähenivät.

Maisa, nainen 40 v


Minä aina kova liikkumaan, iloinen ja energinen moniosaaja ja täysin terve VIELÄ elokuussa 2012. Siitä alkoi hidas mutta varma alamäki. Jos oisin vaan tiennyt 🙁 . Sain muutaman sijaisuuden jälkeen unelman eli vakityön(siivousalan) ja aivan kotini nurkilta, mikä ilo ja onni siis. Alku meni hyvin, mutta sairastuin aika pian n. kk jälkeen flunssaan, joka vain jäi päälle…nenä tukossa, silmät punaiset ja vetisti,kurkku turvoksissa ja kipeä, ääni käheä, yskä muuttui kroonikseksi heti, veriräkää, verilimaa, päänsärky, uupumus ja väsymys… voisin jatkaa loputtomiin oireita mutta tuossa muutamia ja ne olivat siis syyskuulla flunssan seurausta ja jäivät kaikki kroonisiksi.

No lääkärissä juoksut alkoivat ja tutkimukset ja minulla alkoi myös hälytyskellot hiukan soida, eli olisiko home-/kosteusongelma talossa.. Terkkarit tutki niin pitkälle 3kk kuin voivat, sitten nenä/kurkkulääkärille, sitten siirryin työterveyteen ja sain myös samalla totuuden talon ylihoitajalta, että olen oikessa: siellä on sisäilmaongelmat olleet jo pitkään. Hän sanoi, että voi voi, kaikkihan täällä yskii ja räkii. Siis ei ole totta., tuo oli heidän tapa reagoida ja huolestuneisuutta ei tunnettu. Ällistyttävää ja minun oireita ei otettu vakavasti enkä saanut lausuntoa edes antaa vaikka halusin omalta kohdaltani (talossa aloitettiin laajat kyselyt kuka ragoi ja missä…mutta yksin en saanut kuulemma antaa lausuntoa, jos ei muut työkaverini siivouspuolella reagoi). HALOO tuo jo laittoi todellakin ymmärryksen kaikelle eli olen sairastunut siellä ja pahasti, oli kulunut 8 kk kun tajusin mistä kaikki johtuu ja läksin pois. Olin 5kk kotona työtön ja parantelin itseäni, olo helpottikin ja labroissa huimat laskut esim. valkosoluarvot laskivat normitasoille kun olin 2 kk:n jälkeen lopettamisestani testeissä.

No, aloitin uuden työn 2 v vanhassa rakennuksessa elokuussa 2013…. kuukauden jälkeen taas sama: flunssa ja kaikki edellämainitut oireet jäi kroonisesti taas päälle. Tutkimuksia, sairaslomaa, tajusin itse ettei tule mitään ja koeajan puitteissa oli lähdettävä itse pois 🙁 Olen siis todella pahasti sairastunut. Nyt liittoni ajaa 1,5v jälkeen ensin mainitun työpaikkani mahdollista saattamista vastuuseen, koska sen paikan jälkeen olot ja sairaus on vain pahentunut, odotan maaliskuulla lääkärille pääsyä, en ole työkykyinen. Astmaattiset oireet joka päivä vaikka astma suljettu jo 2 kertaa pois, vain hidas kävely onnistuu jos pidän huilitaukoja, en voi kotikunnassani mennä moneenkaan paikkaan ilman pahoja oireiluja..eli totuttelua tämä vaatii.

Äiti, nyt työkyvytön, taistelu jatkuu, 42 v, Sipoo


Ostimme v. 2010 syksyllä rivitalohuoneiston. Kuntotarkastus teetettiin ilman merkkiäkään vaurioista. Muurahaisia talossa oli kuulemma ollut keväisin ja syksyisin. Ensimmäisenä keväänä niitä oli satoja ja niitä oli pitkälle joulukuuta ja seuraavana keväänä niitä olikin ongelmaksi asti mm. astianpesukoneessa ja jätekaapissa. Lentomuurahaisia tuli myös listan alta eteisestä. Keittiön kaapissa alkoi haista homeelle, mistä teimme ilmoitusta taloyhtiölle. Kävivät katsomassa ja toteamassa ettei siellä mitään ole. Aikaisemmin, keväällä 2011 toisen lapseni syntymän aikoihin pesin kotona pyykkiä ja yhtäkkiä seinän sisällä alkoi kummasti rämistä voimakkaasti. Juoksin sammuttamaan pesukoneen eikä sen jälkeen ongelma toistunut. Tuolloin jo ajattelin että tapahtuiko seinän sisällä jotain, irtosiko putki? Olisi pitänyt tehdä ilmoitus vakuutusyhtiöön, kaiken varalta. Muutama kuukausi sen jälkeen alkoi haista home keittiönkaapissa.

Aika kului ja aloin olla todella väsynyt, luulin sen johtuvan kaamoksesta. En jaksanut edes hengittää. Tuli lukuisia muita oireita joiden takia ravasin lääkärissä. Oli jatkuvaa kurkkukipua, silmien kirvelyä, nenässä tunne kun olisi tiikeri salvaa laittanut, gynekologisia vaivoja, suun kuivuutta, otsasärkyä, hapen nälkää ja hengen haukkomista, kynnet olivat kuin aaltopahvia, näkö oli huono, rytmihäiriöitä, voimakasta huimausta ettei meinannut penkillä pysyä, lähimuistin pätkimistä ja sanat olivat hukassa, päässä ei liikkunut juuri mitään, keuhkokipua, korvatulehduksia, poskiontelontulehduksia, hajusteyliherkkyyttä, lihasheikkoutta, voimattomuutta, pahoinvointia, vapinaa, suun kirvelyä, iho-oireita sekä nielemisvaikeuksia.

Jokaiseen vaivaan löytyi lääke mutta ei katsottu kokonaisuutta. Toinen lapseni haukkoi henkeä kuin kala kuivalla maalla ja oli jatkuvaa nenäverenvuotoa.Toinen yski 2 vuotta keuhkojaan pihalle. Näistä huolimatta en osannut yhdistää hometta aiheuttajaksi. Keksin muun selityksen jokaiselle oireelle. Olin 26v ja sairaampi kuin moni 100v.

Vuoden kuluttua useiden ilmoitusten jälkeen asiaa alettiin tutkia ja selvisi että pesukoneen poistoputki oli irti ja vesi oli levinnyt kylpyhuoneesta keittiöön, eteiseen sekä makuuhuoneeseen. Laminaatin alla oli ollut lammikko jota ei ollut kun vaihdoimme laminaatin muuttaessa. Vakuutusyhtiön mielestä poistoputki oli ollut irti 13-vuotta. Emme siis saaneet korvausta mistään. Jouduimme hävittämään sohvat, sängyt sekä tekstiilejä. Pesin kaiken muun, meni puoli vuotta jonka jälkeen palasimme evakosta asuntoomme.

Oireilimme edelleen. Ajattelimme, että seurataan puoli vuotta mikä aika menee kunnes remontin aiheuttamat pitoisuudet vähenevät. Oli jo pyydetty yhteen huoneeseen tutkimusta pullottavan pistorasian ja kummallisten hajujen vuoksi. Lukuisten kirjeiden ja vuoden kuluttua asiaa alettiin taas tutkia. Otettiin näytteitä ”puhtaan” (ei liittynyt siis edelliseen remonttiin) huoneen seinästä ja kas, n. 10 erilaista sientä ja runsaasti bakteerikasvustoa. Näistä viittä oli terveydelle haitallisia pitoisuuksia. Otettiin näyte myös toisesta huoneesta, jossa sama tilanne.

Tällä hetkellä oireilemme voimakkaasti ja muutto on parin viikon päästä. Valvon yöt vahtimassa pienintä lasta, että saa henkeä, ei ole muuta paikkaa minne mennä. Kaksi viikkoa on odottavalle pitkä aika. On musertava tunne kun koti on vaarallinen paikka etkä voi asialle mitään. Olen katkera ihmisille jotka vähättelivät tilannettamme eivätkä alkaneet tarvittaviin toimiin aikaisemmin. Myös reklamaatioaika edelliselle asukkaalle meni umpeen vetkuttelun takia. Henkilökohtainen konkurssi. Terveystarkastaja ottaa kantaa saamaamme raporttiin ja selviää saadaanko ottaa mukaan irtaimistoa, jonka olimme juuri saaneet hankittua edellisten tilalle. En toivo tällaista kohtaloa kenellekkään. Pitäkää puolenne!

Jatkossa jää auki paljon kysymyksiä. Löytyykö lapsille sellaista koulua jossa voivat opiskella ja ovatko hoidossa sellaisessa päiväkodissa jossa on puhdas sisäilma? Löytyykö itselle sellaista työpaikkaa jossa ei oireile? Häviääkö kaikki oireet muuton jäkeen vai jääkö jotain pysyviä vaurioita? Näitä asioita ei ymmärrä muut kuin itse sen kokeneet jonka takia vertaistuki olisi todella tärkeää. Olemme jääneet ulkopuolelle kaikesta sosiaalisesta tuesta. Tulipalon kohdanneet saavat apua joka suunnalta, mutta kuinka käy meidän? Menetät terveyden, omaisuuden, kaiken. Toivon todella että asiaan tulisi muutos.

Pakolainen, nainen 27 v, Jyväskylä


Ostimme viime vuonna hometalon ja muutimme sinne kolmen lapsemme kanssa (3v, 2v ja 3vk). Asuimme talossa vain kuukauden, minkä jälkeen muutimme aluksi telttaan, sitten mummulaan ja kun rahatilanne salli, väliaikaisesti vuokralle. Lähes koko irtaimiston sai heittää menemään.

Ainakaan kukaan ei voi syyttää minun kuvittelevan oireita, kun ne tulevat 9kk ikäiselle vauvalle. Olemme bonganneet jo muutaman hometalon lisää kylässä käymällä. Viimeisimmässä paikassa kahden tunnin sisälläolo sai vauvalle niin pahan ihottuman, etä iho repesi haavoille muutamasta kohdasta, hengitys meni useammaksi päiväksi tukkoon eikä ruoka ole kelvannut. Itsellänikin keuhkoja puristi vielä useampi tunti kylästä lähdettyä ja minä EN ole allerginen millekään muulle kuin kortisonille ja heinille hyvin lievästi.

Vauvallemme on määrätty astmalääkkeet ja useita eri voiteta. Räkäimuri on jokaviikkoinen tuttu kotonakin. Mitään käytettyä en uskalla ostaa tai ottaa vastaan – yhdestä hometalossa käyneestä bodista vauva sai koko kankaan koskettamalle alueelle pahan ihottuman. Sen kanssa valvottiin… Lapsen tulevaisuus hirvittää, nyt pitäisi etsiä päivähoitopaikka. Mihin uskallan lapseni laittaa, kun en itse haista hometta yhtä nopeasti kuin vauvani ehtii siitä saada oireita? Vauvan hoitajakaan ei mielellään saisi asua hometalossa itse eikä käyttää mitään hajusteita.

Muu perhe saa myös homeesta ja kemikaaleista oireita, mutta niiden kanssa pärjätään. Kaupassa voi käydä ja elämä muuten on kohtalaisen normaalia isommilla lapsilla. Meidän perheen kohtalo on ollut suorastaan onnellinen, koska olemme saaneet paljon apua; Seurakunta, kaupunki, perhetyö, lastensuojelu, neuvola, mielenterveyspoli ja useat yksityiset ihmiset ovat auttaneet meitä. Kyllä Suomeen vielä saadaan muutos näihin homehommiin!

Voisin ruveta työkseni tuhopolttamaan hometaloja yön pimeinä tunteina…

Äiti, nainen 26 v


Kaksi kuukautta sitten oli kaunis omakotitalo, jossa 13 vuotta rakennettu koti. Siellä mentiin kihloihin, kastettiin lapset, elettiin elämän ikimuistoiset hetket. Siellä uskottiin vanhenevamme ja tarjoavamme lapsille hyvä lapsuus. Oli lasten ensimmäiset piirrustukset, pienimmät kumisaappaat, isovanhempien hääkuvat, isän lapsuuden keinuhevonen, äidin rakkaat kirjat, lasten lemmikit. Takana oli raskaita remontteja, edessä toivo paremmasta. Sairastettiin paljon mutta parannuttiin aina ja luotettiin tulevaisuuteen.

Kunnes ei enää parannuttu, lattian alta löytyi iso paha ja oma koti petti.

Nyt on kerrostalokaksio, joka on asunto eikä koti. Lemmikit hoidossa, omaisuus hävitetty, tulevaisuus epävarma, terveys mennyt. Muistoja kantavat rakkaat esineet poissa kaikki. Vaatteet, huonekalut, harrastusvälineet ostettava. Lapset surevat lelujaan, koiriaan, tuttua elämäänsä. Aikuiset oireilevat täälläkin. Kannetaan vähiä uusia huonekaluja parvekkeelle, haistellaan, pelätään. Taasko pitää muuttaa?

Mikään ei korvaa, kun 13 vuotta eletystä kodista löytyy rakennusvirhe, jota ei mitenkään voinut ostaessa todeta ja jota ammattilaisetkaan eivät löytäneen, ennen kuin oli myöhäistä. Uusi elämä on rakennettava yksin, jos siihen löytyy voimia ja varoja. On maksettava asuntolaina, jolla ei saa mitään, vuokra, lääkärit ja kaikki perheen hankinnat. Ammattiapu olisi tarpeen, mutta sekin maksaa.

Ystävät eivät pysy mukana myllerryksessä. Eivät jaksa loputonta tarvetta puhua. Eivät ymmärrä, miksi vanhat vaatteet eivät pestyinäkään kelpaa. Paheksuvat, miksi ei korjata enää vanhaa taloa vaan uneksitaan uudesta. Ajattelevat kai, että ollaan tuhlareita. Tuhon suuruutta ja lopullisuutta eivät tätä kokemattomat ymmärrä, kun seinät ovat pystyssä ja tavarat on itse hävitettävä. Ei sentään tullut tulipalo. Kukaan ei ole kuollut. Tehän olette vielä nuoria. Kyllä se siitä. Tavara on vain tavaraa. Lakkaa yrittämästä hallita kaikkea ja ala elää hetkessä. Suurin osa suomalaista asuu vuokralla – miksi piti olla oma talo? Näitä saa kuulla.

Sitten ei kuule niitäkään. Puhelin ei enää soi. Ne, jotka olivat mukana hyvinä hetkinä, katoavat yksi kerrallaan. Kun sanot sen ääneen, kehotetaan katsomaan peiliin. Katsonkin. Siellä on väsyneet, kalpeat kasvot, ennen aikojaan vanhentuneet. Suupielissä katkerat juonteet. Silmät punaiset. Ja vierestä kuuluu pieni ääni, joka kysyy: ”Äiti, koska mä saan taas oman huoneen?”

Mamastiina, nainen 41 v


Sairastuin omassa kodissa. Siellä todettiin homevaurio kahteen kertaan. Olimme omasta kodista kahteen kertaan evakossa ja omaisuutemme hävitettiin. Takaisinmuutto tuntui hyvälle, mutta oireet palasivat jokaisen muuton jälkeen. Lisäksi evakkoasunnossa tuli voimakkaat oireet.

Menetin terveyden, kodin, omaisuuden. Ajattelin, että tästä selvitään.

Sain uuden työpaikan. Ja se oli homeessa. Sain kiellon työpaikalle. Elämästäni on kohta mennyt neljä vuotta sairasteluun, lääkäreihin, lääkkeisiin, täysin hukkaan ja loppua ei näy. Mitä nyt eteen kun omat voimat ei riitä enää mihinkään?

Väsynyt, nainen 43 v


2020 2018–2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita

Kerro oma tarinasi lomakkeella.

Palaa tarinoiden etusivulle.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Työterveyslaitos ei suosittele myrkkymittauksia

Asioiden hidastelu

Uusi työpaikka, uutta puhtia elämään – toisin kävi. Aloitin Helsingin kaupungilla elokuussa 2003. Tällöin työpaikka oli tilapäisissä tiloissa, koska varsinaisia työtiloja remontointiin. Remontissa oli tarkoitus parantaa mm. ilmastointia, joka oli ollut ongelma jo vuosia. Näin on selvinnyt jälkikäteen. Remontoituihin työtiloihin muutettiin maaliskuussa 2004.

Vuoden 2006 koko kevään olin poikkeuksellisen väsynyt, työpäivinä päätä särki lähes joka päivä ja nenästä valui kirkasta nestettä. Luulin näiden oireiden johtuvan työkiireistä enkä osannut yhdistää niitä huonoon sisäilmaan. Juuri ennen kesälomaa 06/2006 minulle tuli erittäin voimakas yskä ja hengenahdistus, jotka olivat niin rajuja, että nukkuminen ja puhuminen oli vaikeaa. Kävin työterveyslääkärin vastaanotolla, sillä olin juuri jäämässä viiden viikon kesälomalle. Lääkäri määräsi ”varoiksi” antibiottikuurin. Antibioottikuurista huolimatta ensimmäiset kolme viikkoa olin sairaana ja yskä jatkui rajuna. Viimeiset kesäloman kaksi viikkoa yskä alkoi hellittää ja olo parantua.

Palattuani töihin viiden viikon lomalta oireet alkoivat välittömästi oltuani työhuoneessani muutamia tunteja. Aloin jo silloin vahvasti epäillä, että huoneessani oli jotakin vialla, sillä en ole aiemmin koskaan ollut allerginen tai yliherkkä millekään aineelle. Olin kyllä tietoinen jo siinä vaiheessa, että useat ihmiset olivat vuosia valittaneet huonoa sisäilmaa. Oireita oli useilla jo tuolloin – silmätulehduksia, jatkuvaa päänsärkyä, kurkunpään tulehduksia, hengenahdistusta, äänen menetystä, yskää, iho-oireita sekä muita tunnettuja kosteusvauriomikrobeista johtuvia oireita. Moni henkilö oli myös sairastunut astmaan työskennellessään kyseisessä kiinteistössä.

Minun kohdallani tilanne paheni kesästä 2006 päivä päivältä; viikonloppuna oli selvästi parempi olla, mutta palattuani työpaikalle tilanne aina paheni. Yskä ja hengenahdistus oli jatkuvaa, erityisen paljon yskitti samalla kun puhuin. Yöllä heräilin siihen, että keuhot pysähtyvät ja piti alkaa todella keskittymään hengitykseen. Hankin työhuoneeseeni ilmanpuhdistimen, joita käytetään yleisesti mm. homekouluissa ja muissa tiloissa, joissa on todettu kosteusvauriomikrobeja. Ilmanpuhdistin ei auttanut, vaan oireet jatkuivat yhtä rajuina.

Useaan otteeseen kävin lääkärissä samoista oireista. Sain lähetteen keuhkoröntgeniin, jossa ei ilmennyt mitään erikoista. Jäätiin seuraamaan tilannetta ja yskä vaan jatkui. Tässä vaiheessa olin jo hyvin sairas ja väsynyt jatkuvaan sairasteluun. Useamman kerran olin ollut muutaman päivän sairauslomalla sekä vienyt tietokoneen kotiin, josta käsin työskentelin. Tilanne oli sietämätön, sillä oireet alkoivat heti palattuani työpaikalle. 10/2006 muutin kadun toiselle puolelle viereiseen kiinteistöön – yrityksellä, jossa työskentelin, oli useita yksiköitä eri osoitteissa, joten muuttaminen oli suht helppoa. Terveydentilani alkoi kohentua, tosin aika hitaasti. Jouduin kuitenkin käymään palavereissa entisissä työtiloissa, ja siellä oireet palasivat nopeasti, vaikka käytin hengityssuojainta. Muuttaessani toisiin tiloihin, en ollut vielä tietoinen, että mm. tietokoneeni sisällä oleva pöly oli erittäin myrkyllistä ja kaikki tuosta kiinteistöstä tullut tavara oli saastunutta. Joten altistumiseni jatkui tietämättäni ja johti lopulta siihen, että oireilin työkavereistani ja kaikesta tavarasta joka tuli tuosta kiinteistöstä. Lopulta siirryin kotiin etätyöskentelyyn.

Tässä vaiheessa työpaikalla alettiin yleisesti puhua sisäilmatutkimuksista, koska useampi ihminen oireili minun lisäkseni. Aluksi otettiin pintapölynäytteitä, joista löydettiin mm. ilmanvaihtokanavista rakennusajan jätteitä, kuten lasivillaa. Kiinteistöön tehdyn remontin jälkeen oli jätetty tekemättä loppusiivous, ja siksi ilmanvaihtokanavissa oli rakennusjätettä. Ilmanvaihtokanavat päätettiin puhdistaa, mutta puhdistuksen jälkeen oireet kuitenkin jatkuivat. Kiinteistönomistaja suhtautui erittäin vastahakoisesti kiinteistöä koskeviin palautteisiin, ja kaikki tapahtui erittäin hitaasti.

Työpaikalla suoritettiin henkilökunnalle oirekyselyä. Oireita oli monella, ja ne olivat selkeästi yhdistettävissä kosteusvaurioaltistukseen. Suuren painostuksen ja oirekartoituksen johdosta kiinteistönomistaja suostui tekemään kuntokartoituksen kiinteistössä, raportti valmistui 2/2008. Kuntokartoituksen yhteydessä löytyi selviä viitteitä siitä, että rakennuksessa on ongelmia. Monesta huoneesta löytyi kohonneita kosteusarvoja. Tutkimuksia tehtiin otannalla niistä huoneista, joissa ihmisillä oli eniten oireita. Oireita oli joka kerroksessa.

Kiinteistönomistaja päätti olla tekemättä kuntokartoituksessa olevia jatkotutkimuksia, vaikka raportissa niitä suositeltiin. Huono tilanne työpaikalla jatkui, eikä ihmisten oireista välitetty. Soitin yritykseen, jossa kuntokartoitus oli teetetty. Kerroin tilanteesta ja siitä että kiinteistönomistaja vähättelee ongelmaa ja päättää olla tekemättä tutkimuksia. Yritys, jossa kuntotutkimus oli teetetty, kummasteli päätöstä. Kysyin ohjeita miten asian kanssa voin edetä, sillä minun oli pakko saada tietää, mikä aiheuttaa sairastumiseni. Teetin tutkimuksen omalla kustannuksellani. Koen, että tässä vaiheessa minuun kohdistui työpaikkakiusaamista, minua pidettiin yliherkkänä ja muutenkin ongelmatapauksena.

Näytteissä todettiin epätavanomaisena pitoisuutena 2-etyyliheksanolia. Suositeltiin lattiamateriaalin ja niiden kiinnitysaineiden poistoa. Materiaalin vaurioitumisen syy olisi tullut myös tässä vaiheessa selvittää. Tutkimustuloksen saatuani varasin jälleen ajan työpaikkalääkäriin. Sain lähetteen Allergiasairaalaan. Ilmoitin tutkimustuloksesta työsuojelupäällikölle, vasta nyt työsuojelu otti asiaan asianmukaista kantaa, lupasi, että löydöksen johdosta asiaan puututaan. Kiinteistönomistaja suostui vihdoinkin ottamaan huoneestani tarkempia tutkimuksia 9/2008. Työhuoneen tasoitteissa ja liimassa todettiin sädesientä (Streptomyces-bakteeria) yli ohjearvon 500 cfu/g. Näytetulos viittaa vaurioon lattiamateriaalissa. Useassa huoneessa todettiin vahva viite homevauriosta – sädesientä merkittävästi yli ohjearvojen. Tässä vaiheessa suositeltiin pikaisia toimenpiteitä. Hidastelu jatkui löydöksistä huolimatta. Kiinteistönomistaja kielsi antamasta mitään tutkimustuloksia minulle, vaikka niitä pyysin, usean pyynnön jälkeen hän ne lopulta luovutti. Kiinteistöä alettiin korjaamaan, lattiapinnoitteita vaihdettiin, osa ikkunoista vaihdettiin (vain oireilevien huoneista, vaikka muutkin ikkunat olivat homeessa), tiivistettiin ulkokuorta, nuohottiin ilmanvaihtokanavia ties kuinka monta kertaa jne. Mikään korjaustoimenpide ei lopulta ole poistanut oireita.

Kävin useampaan kertaan Allergiasairaalassa. Spirometria ja prix-testit on otettu. Olen todella hämmästynyt ja pettynyt, että Allergiasairaalassa tehdään vain perussarjatestejä: kissa, koira, ruoka-aineet sekä heinät. Tiesin jo tuossa vaiheessa, että testit tulisivat olemaan turhia, sillä en ole ko. aineille allerginen. Homepaneeli- testejä ei tehdä, vaikka niitä pyysin. Allergiasairaalassa ei todettu allergiaa tai astmaa, vaan suositeltiin jatkotutkimuksia Työterveyslaitokselle. PEF-työpaikkaseuranta, igG- ja igE- verikokeet olisi pitänyt tehdä silloin, kun oireet olivat pahimmillaan (näistä kokeista sain tietää vasta myöhemmin, kun selvitin itse asiaa).

Tähän mennessä huoneesta oli löytynyt:
– Epätodennäköisiä pitoisuuksia 2-etyyliheksanolia.
– Tasoitteissa- ja liimoissa Streptomyces (sädesieni) 2200, viitearvon ollessa 500 cfu/g.
– Hiivasienet 6980000 cfu/g, viitearvon ollessa 10.000cfu/g.
– Bakteerit 807273, viitearvon ollessa 100.000 cfu/g.
Löydöksissä oli merkittäviä pitoisuuksia kosteusvaurioon viittaavia homelajeja ja hiivasieniä. Näytteiden sienipitoisuudet ylittivät moninkertaisesti STM:n viitearvot. Työterveyslaitokselle ammattitautiepäilytutkimuksiin pääsin pitkän odotuksen ja valituskierroksen jälkeen, sillä työterveyslääkäri ei ollut kirjoittanut riittävää todistusta oireistani.

Muutaman käynnin jälkeen totesin, että tutkimusmenetelmät ja oireeni eivät kohdanneet missään vaiheessa. Työterveyslaitoksella otettiin poskiontelo- ja keuhkoröntgen, jotka oli jo aiemmin otettu ja todettu normaaleiksi. Puhallustestit olivat pitkälti samoja kuin allergiasairaalassa, joten niissäkään ei huomattu mitään erikoista. Työpaikalla suoritettava kahden viikon PEF-puhallustestiä ei tehty, koska työterveyslääkäri ei siitä kertonut minulle mitään, joten tuo vaadittava testi puuttui. Työpaikalle en voinut palata sitä suorittamaan, koska terveyteni ei olisi sitä kestänyt. Minulta ei tutkittu ODTS (orgaanisten pölyjen aiheuttama toksinen oireyhtymä), alveoliittia (keuhkorakkulatulehdus) eikä RADS (äkillisen ärsytyksen aiheuttama astma) jotka ovat hyväksyttyjä ammattitauteja. Oireeni kuitenkin täsmäävät täysin edellämainittuihin sairauksiin.

Samasta kiinteistöstä on usea henkilö käynyt Työterveyslaitoksella ammattitautiepäilytutkimuksissa. Työterveyslaitos ohjeisti henkilöitä miten tulee toimia, kun palaa työpaikalle tekemään tuota puuttuvaa kahden viikon puhallusjaksoa: Kun menet työpaikalle pukeudu sellaisiin vaatteisiin, jotka voit työpäivän jälkeen riisua kotiin mennessäsi heti pois jo mielellään ulko-ovella, mene välittömästi suihkuun tai saunaan. Osa henkilöistä sairastui jo muutaman työpaikalla käyntipäivän jälkeen niin pahasti, että puhallukset päätettiin lopettaa. Osa jäi pitkälle sairauslomalle puhallusjakson jälkeen. Miten on mahdollista, että työterveyslaitoksen lääkärit toimivat näin? Ihmiskoetta mitä suuremmissa määrin. Sairaat ihmiset laitetaan sairastumaan vielä lisää! Eihän ihmisen, joka tarvitsee esim. pallonlaajennusleikkauksen ensin pidä hankkia sydänkohtausta tietoisesti, jotta saa asianmukaista hoitoa ja leikkauksen.

Minun käyntini Työterveyslaitoksella oli turha: Lääkäri kyllä myönsi, että tarinani on vedenpitävä, olen altistunut työpaikallani erittäin pahasti kosteusvauriomikrobeille, mutta minulle ei löydy mitään diagnoosinumeroa, joten hän suositteli psykiatrista hoitoa. Miksi ei edelleenkään tunnusteta kosteusvaurioista johtuvia muita sairauksia kuin astma? Kun on todistettua tietoa muista vakavista oireista ja sairauksista.

Pahalta tuntui, kun luuli saavansa apua. Psykiatrista hoitoa! Miksi ihmeessä? Kuka sitä psykiatrista hoitoa todella tarvitsee: se joka yrittää selvittää oman sairastumisensa syytä, vai lääkärit, jotka kieltävät ongelman olemassaolon? En suostunut hoitoon.

En lannistunut. Huomasin netistä, että Työsuojelurahasto on myöntänyt apurahoja ToxicDust -hankkeeseen, jonka tarkoitus on tutkita sisäilman toksisuutta ja toksiineja tuottavia mikrobeja. Otin yhteyttä tutkimusjohtaja Professori Mirja Salkinoja-Saloseen ja kerroin hänelle työpaikkani vakavista kosteusvaurioista sekä henkilökunnan useista erityyppisistä vakavista oireista. Kiinteistö pääsi yhdeksi tutkimuskohteeksi. Olin todella iloinen tästä. ToxicDust -loppuraportissa ilmeni seuraavaa minun huoneeni osalta:
– Huoneesta kerätty impaktorinäyte sisälsi poikkeuksellisen suuren osuuden toksiineja tuottavia mikrobeja. Tuottajat olivat sieniä (homeita) . 3 kolmen kannan tuottama(t) mykotoksiini(t) olivat voimakkaita ja pitkävaikutteisia, keuhkorakkuloihin kulkeutuvaa hiukkaskokojaetta.
– Huoneessa oli tutkimusajankohtina toksiineja tuottava mikrobisto, joka näkyy siinä, että toksiinien tuottajat muodostivat Andersenin keräimen maljoille kasvaneiden mikrobien enemmistön (74%). Toksisia mikrobeja oli huoneen kaikissa tutkituissa hiukkaskokoluokissa (0,6 –7,0 μm).
– Huoneen ilmassa liikkui mikrobeja, jotka tuottivat siittiötoksisia ja munuaistoksisia aineita.
– Aerosoleista ja pölyistä kasvaneet maljat olivat pääosin toksisia, eli niillä kasvavat mikrobimassat olivat toksiinien tuottaja.
– Huoneesta löydettyjen mikrobien tuottamat aineet olivat jo pieninä (nanomolaarisina tai ~ 1 ppm) pitoisuuksina myrkyllisiä sian siittiösoluille, usealla eri mekanismilla sian munuaissoluille, ja tiloista löydetyn Trichoderma sp:n tuottama toksinen uute sisälsi trikokortsianiinia ja aiheutti kaliumvuotoa ihmisen (terve donori) PBMNC soluista (monosyytit, lymfosyytit). Näin ollen epäilys siitä, että tämän tilan sisäilmassa oli tutkimusajankohtina ihmisen terveydelle haitallisia altisteita, on hyvin vahva.
– Huoneesta kerätty laskeutunut pöly ja aerosolit (kuukauden aikana non-stop kerätyt) täyttivät CLP kriteerin ”toxic if inhaled”. Tämä tarkoittaa sitä, että JOS näitä pölyjä / aerosolimassaa pantaisiin purkkiin, siihen pitäisi laittaa varotuslausekkeen mukainen merkintä ”myrkyllistä hengitettynä”. Rakennuksen talvella 2009-2010 suoritetut korjaustoimet eivät ole poistaneet kiinteistössä sijaitsevaa toksisten mikrobien päästölähde(i)ttä.

Tässä ToxicDust-tutkimuksessa oli yhtenä osallistujana Työterveyslaitos. Tutkimuksen valmistuttua Työterveyslaitoksen kanta oli, että toksiinitutkimuksia ei suositella eikä niitä tule tehdä. Herää väistämättä kysymys: Onko työterveyslaitos ollut vuosikausia jarruna uusien tutkimusmenetelmien kehittämisessä? Minne tutkimusrahat ovat menneet? Sen sijaan Työterveyslaitos on teettänyt altistuneille ihmisille hengenvaarallisia ihmiskokeita, joilla on yritetty selvittää syy-yhteyttä altistumiselle. Tutkimukset eivät tuottaneet tulosta, vaan osa henkilöistä sairastui erittäin vakavasti. Tutkimukset on nyt lopetettu juuri niiden vaarallisuuden takia.

Kenen etu on olla tutkimatta toksiineja sisäilmasta, varsinkin kun löydökset ja oireet korreloivat? Miten paljon testejä käyttämällä pystyttäisiin ehkäisemään vakavia sairastumisia? Itse sairastuin tuossa kiinteistössä siis kesällä 2006, eli aikaa on mennyt nyt reilut 5 vuotta. Edelleen työntekijät ovat sisällä. Useita henkilöitä on siirtynyt oma-aloitteisesti toisiin tiloihin, ja osa on irtisanoutunut painostuksen alla sairastuttuaan. Jatkuvasti saan kuulla uusista vakavista sairastumisista tuossa kiinteistössä, joukossa vakavia autoimmuunisairauksia. Toimiva johto nojautuu Työterveyslaitokselta saamiinsa ohjeisiin ja lausuntoon: mitään ongelmaa ei ole koska toksiinimittausta ei ole riittävästi testattu. Ihmisten sairastumisilla ja avunhuudoilla ei ole mitään merkitystä. Toksiinitutkijoiden mielestä Työterveyslaitoksen kanta saattaa vaarantaa ihmisten terveyden. On selvää näyttöä, että toksiinit tuhoavat soluja. Tutkimuksessa oli 51 kohdetta, Salkinoja-Salosen työryhmä pitää määrää riittävänä.

Miksi jokaisen kosteusvauriomikrobeista ja toksiineista oireilevan/sairastuvan ihmisen pitää selvittää aina kaikki itse? Työterveyslääkäri olisi tässä tapauksessa ollut avainasemassa, hänen vastaanotollaan on käynyt vuosia ja käy edelleen samoista oireista kärsiviä henkilöitä. Miksi hän ei auta, vaan seuraa sivusta, kun ihmiset menettävät terveytensä?

Nyt olen ollut 2 vuotta 4kk täysin etätöissä, enkä voi palata työpaikalleni, koska sairastun siellä välittömästi: oireet ovat jatkuvasti lisääntyneet. Jokainen uusi altistus pahentaa tilannetta. En tietenkään tyydy Työterveyslaitoksen diagnoosiin kohdallani, vaan tällä hetkellä valitan päätöksestä vakuutusoikeuteen.

Minkälaista lääkärietiikkaa Työterveyslaitoksella harrastetaan vuodesta toiseen? Sama koskee myös vakuutuslaitoksia: Helsingin kaupunki on vakuuttanut työntekijänsä Pohjola-yhtiössä. Miten vakuutusyhtiö voi katsoa läpi sormien kun samoista kiinteistöistä tulee jatkuvasti maksusitoumuspyyntöjä Työterveyslaitokselle? Mielestäni tämä täyttää jo vakuutuspetoksen piirteet.

Työterveyslaitoksen asenteen ja kannan tulee muuttua pikaisesti. Pitääkö odottaa, että työikäinen väestö ajautuu kasvavassa määrin sairaseläkkeelle kuten nyt on tilastoista saanut huomata?

En suostu pystyyn kuolemaan – vielä

 

Kerro oma tarinasi lomakkeella.

Palaa tarinoiden etusivulle.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

2012

2020 2018–2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita

Olin opettaja eteläsuomalaisessa kaupungissa. Rakastin ammattiani. Työni takia meni rahat (mm. astmalääkkeisiin), meni terveys (astma, altistus: home, kosteus, hajuyliherkkyys), meni ammatti (en ole löytänyt puhdasta koulua). Astma puhkesi ja oireiluni paheni niin, että lopulta reagoin kaikkialla. En voinut asua kunnolla kotonani, en vierailla ystävieni luona, sillä reagoin. Suurimman osan ajastani olen ulkona, luonnossa, maalla. Siellä ja ystävieni saunassa minulla on hyvä olla.

Otin palkatonta ja opiskelin toisen ammatin, sillä rehtori ja isännöitsijä eivät ottaneet oireitani ja jatkuvaa sairasteluani todesta. Väsytti aina, ja pelkäsin, miten pitkälle altistumiseni voi mennä. Kaksi vuotta opintoja ja nyt olen rahaton opiskelija, joka miettii, mistä löytyy työpaikka tulevaksi syksyksi, jolloin valmistun uuteen ammattiin. Ammattitaito on siis kohta kahdelle alalle ja työhaluja olisi, mutta mistä puhtaat tilat. Opiskelemassani koulussa on yksi rakennus, jossa voin olla oireilematta. Ikävä kyllä kaikki tunnit eivät ole siellä.

Olisin edelleen halukas opettamaan, jos löytäisin puhtaat tilat. Pitäisikö home- ja sisäilmasairastuneille opettajille ja oppilaille rakentaa kokonaan omat koulunsa? Täällä yksi halukas ja innokas opettaja sellaiseen taloon!

Kaiken tämän viisitoistavuotisen sairastelun jälkeen väsyttää. Suututtaa ylemmän tahon välinpitämättömyys. Sapettaa, että väsynyt ja kärsijä olen minä, ei koulu tai rehtori, joka systemaattisesti kielsi ongelman vanhemmilta. Nyt samoissa tiloissa, joissa itse sairastuin, opettaa uusi opettaja (joka ei kuulemma oireile, ainakaan vielä) ja altistuu yhä kymmeniä lapsia.

Jotakin hyötyä tästä on: Olen opetellut elämään vähällä. Olen onnellisempi kuin väsyneenä töissä, vaikkakaan en täysin tyytyväinen, koska sairauteni rajoittaa elämääni. Olen oppinut nauttimaan hetkistä. Ja olen päättänyt: jos en koskaan löydä puhdasta taloa, en aio tuottaa tälle yhteiskunnalle enää muuta kuin kustannuksia. Olen pitkän työurani siinä tapauksessa tehnyt – ja maksanut siitä kovan hinnan.

Väsyttää, nainen 48, Helsinki


Jo lapsena altistuin 70-luvun rivitalossa, jossa kosteus oli päässyt muovimaton alle ja sitä nostettaessa sieltä tuli homeen haju. Minulla oli usein nenäverenvuotoa. Asioista ei kuitenkaan silloin kai ajateltu sen enempää. Ylä-asteen aikana olin koko ajan flunssassa ja poskiontelosairastelu alkoi. Ylä-aste onkin ollut remontissa homeen takia. Näitä ovat sitten seuranneet muut homeiset opinahjot. Eräässä olimme viimeinen ryhmä opiskelijoita koska paikka meni remonttiin homeen takia. Olimme silloin kaikki koko ajan flunssaisia. Kun toisessa opiskelupaikassa sitten aloin saamaan kroonisempia oireita (olin taas koko ajan flunssassa, hirvittävän väsynyt ja huurut tuntuivat vaikuttavan myös aivoihin, suolisto ärtynyt sekä vatsa) sanottiin minulle silloin, että minulla on vain vaikeaa ja että mielenterveyteni on heikko.

Parissa seuraavassa asuinpaikassa aloin saamaan jo vaikeita hengitysoireita muiden oireiden lisäksi. Hengitysoireet onneksi lähti pois kun muutin pois. Yleisesti oireet pahenivat 2002 ja sen jälkeen olen sairastellut todella suuren osan ajasta. Aina ei uskaltanut luottaa omaan tunteeseen ja kokemukseen että paikasta täytyy lähteä pois. Varsinkin jos se on työpaikka. Lisäksi on aina inhottavaa ilmoittaa, että en voi kyläillä läheisillä ihmisillä koska saan oireita heidän kodissaan. Sitäkin olen kuullut, että ”tälle diivalle kun ei kelpaa mikään”.

Lääkärillä olen ravannut, ja niinkuin olettaa saattaa on avunsaanti ollut todella vaikeaa. Mieheni on joutunut elättämään minua kun en ole pystynyt käymään töissä enkä ole saanut mitään tukia mistään. Kun on terveempiä jaksoja elämässä tuhoutuu ne helposti muutaman tunnin vierailulla ja elämästä tulee taas selviytymistä; jaksanko vielä ennenkuin saan taas levätä ja miten krooniseksi oireet taas käyvät ennenkuin saan alkaa parantumaan. Koen että akupunktio on auttanut minua sekä kehon/maksanpuhdistushoito, sekä lauluharjoitukset joita olen opiskellut.

Nyt olen onnellisesti raskaana viimeisellä kuulla. Kuitenkin huolestuttaa miten synnytys menee, sillä käytyäni synnytyssairaalassa huomasin saavani siellä oireita. Synnytysosaston kerroksessa ilma ei kuitenkaan tuntunut niin pahalta. Siellä ongelmaani suhtauduttiin asiallisesti ja sain kuulla etten ole ensimmäinen oireileva. Tämä sairaala ei myöskään ole pahimmasta päästä (Synnyttääkö kotona vai sairaalassa?). Myös terveyskeskus jossa asioin on tällä hetkellä remontissa homeen takia ja olinkin jo vaihtanut toiseen. …Olisipa edes terve sairaala jossa asioida!!!

Missä voi synnyttää homesairas, nainen 37 v, Helsinki


Työskentelen koulutusalalla. Vaihtaessani koulua 2004 oireeni alkoivat. Ehdin olla uudessa työpaikassa noin puolivuotta, kun oireet alkoivat. Joululoman jälkeen palattuani töihin, alkoi ilmetä allergista nuhaa ja poskiontelontulehduksia. Kävin useasti lääkärissä, missä minut punkteerattiin ja todettiin, että sinulla on jonkin asteinen allergia, mutta sen syitä ei lähdetty selvittelemään, koska ihminenhän voi olla allerginen lähes kaikelle mahdolliselle. Allergiareaktio kuitenkin laukaisi itselläni astman, mikä todettiin noin puoli vuotta ensimmäisistä oireista. Lisäksi minulla todettiin krooninen otsaontelotulehdus, jota on hoidettu leikkauksilla. Missään vaiheessa lääkäreillä ei ole ollut halua tai aikaa selvittää terveydentilani todellista syytä, ainoastaan seurauksia on hoidettu.

Työnantajani toimet sairastuttuani olivat oikean suuntaisia, mutta kuitenkin jälkeenpäin tarkasteltuna erittäin kummallisia. Minulle ehdotettettiin 2005, että vaihtaisin toiseen kouluun. Suostuin järjestelyyn ja ehdotin, että minut siirrettäisiin kouluun, missä olin aiemmin työskennellyt 7 vuotta täysin terveenä. Tiesin koulun opettajatilanteen, ja omaan aineeseeni olisi ollut mahdollista tehdä vaihto. Tämä ei kuitenkaan käynyt, vaan minut siirrettiin kouluun, joka oli todettu sisäilmaltaan huonoksi jo vuonna 2004. Sain tietää tämän vasta jälkeenpäin. Nyt koulu on suljettu kokonaan homeongelmien vuoksi. Koulussa tehtiin kosteusmittaukset. Kaupunki edellytti, että näytteet maksaa koulun kannatusyhdistys, joka omistaa talon. Kannatusyhdistyksen mukaan heillä on yksinoikeus tutkimustuloksiin, koska he ovat maksaneet ne. Tuloksia ei pyynnöistä huolimatta saatu heti. Sitten kun ne saatiin, kaikki epäilivät, että niitä on kaunisteltu. Sisäilmanäytteitä ei otettu – ainoastaan materiaalinäytteitä. Liikuntasalista, jossa sairastuin otettiin yksi näyte, mikä oli puhdas. Saliin päätettiin kuitenkin asentaa ilmastointi. Ilmastoinnin asennuksen myötä minut siirrettiin takaisin entiseen kouluuni. Tämä tapahtui osittain omasta tahdostani. Ilmastointi ei kuitenkaan helpottanut oireita. Oman toimenkuvani muutos enemmän hallinnoliseen suuntaan lievensi oireitani niin, että pystyn käymään töissä samassa rakennuksessa.

Nyt työskentelen koulumme ns. vanhalla puolella, joka on rakennettu 1929. Liikuntatila, jossa sairastuin on rakennettu vuonna 1963. Tila sijaitsee ositain maan alla ja todennäköisesti rakennuksen tässä osassa on suuret salaojaongelmat.

Mies, 44v, Turku


Olin SM-tason urheilija, terveys ja kunto olivat loistavat noin 30-vuotiaaksi. 1990-luvun alussa alkoi työpaikkaan liittyvä sairastelukierre etunenässä poskiontelo- ja keuhkoputkentulehduksia, joka syksy ja kevät sairastelin viikkoja ja sitten jo kuukausia. Lomilla aina paranin ja erityisen pahoja aikoja olivat työhön paluut syyslomien, joululomien ja hiihtolomien jälkeen.

v. 2001 työpaikalla tehtii IgG-panelit, joissa 16 homeesta 8 oli tapissa ja lopuista puolet merkittävästi koholla. Itse en tuolloin vielä ymmärtänyt, mistä oikein on kyse. Vettä tuli sisään joka syksy ja kevät, ja koulumme katto oli kuin shakkilauta, kun kuivattelun jälkeen aina vaan vaihdettiin levyjä. Välillä paloauto kävi pumppaamassa vettä koulun alta, kun kuulemma vesisuonet virtasivat sinne. Syksyt ja keväät menivät pitkissä kuumeilukierteissä, urheilusta ei oikein tullut enää mitään, kun olin jatkuvasti sairas. Pakkaskuukaudet sujuivat paremmin ja kesälomalla olin aina terveenä.

Syksyllä 2005 kuumeilin 3kk ja hyppäsin yli 10 kertaa lääkärissä. Kävin voicemassage-terapiassa kun ääni hävisi (ei auttanut). Diagnosoitiin refluksiaa, mutta lääkkeet eivät auttaneet. Sain masennuslääkkeitä, kun olin aivan kuolemanväsynyt, sama tt-lääkäri kehoitti keskustelemaan myös psykologin kanssa. En jaksanut mennä, kun olin niin heikossa kunnossa, etten koulupäivän jälkeen enää tehnyt muuta kuin nukuin.

Joululoman jälkeen 2005 palasin taas terveenä töihin, mutta vajaan viikon jälkeen hengitys vaikeutui ja nielun limakalvot menivät vereslihalle. Aivan hirveä polte, mihin en saanut mitään apua. Taas alkoi pitkä sairausloma ja ny lähete TTL:lle… Seuraavana syksynä sain ammattitaudin altistumisesta kosteusvauriomikrobeille.

Sen jälkeen olen kahdesti vaihtanut koulua aina ”parhaimpaan”, mutta kosteusvaurioita on aina paljastunut uusistakin kohteista. Samaa törkeää pimittelyä, vähättelyä ja valehtelua on jatkunut ammattitaudin toteamisenkin jälkeen… ja oikeaa apua ei saa miltään taholta, pelkkää pompottelua edelleen.

Nyt kun ammattiastmani on pahentunut, niin vakuutusyhtiön lääkärin mielestä minulla onkin ”JOKU MUU” sairaus, koska saan nykyään oireita muistakin ilman epäpuhtauksista. Vaikka kuinka yritän vältellä, niin kosteusvaurioituneita rakennuksia on joka paikassa ja lisää paljastuu. Ne pitävät pientä/suurempaa jatkuvaa oireilua yllä. Onneksi aina toivun kun linnottaudun kotiini totaalisesti.

Työnantaja lopetti sairausloman palkanmaksun ja nyt tuloja 0e ja en saa mistään mitään korvauksia!

Ammattitauti 49, nainen 49v, Lahti


Asuimme perheeni kanssa hometalossa, oireilua oli koko perheellä: esim. silmät rähmi ja kuivui, selittämätöntä päänsärkyä, lapsilla paljon korvatulehduksia ja nenäverenvuotoa, tukkoisuutta ja minulle ja 1,5 vuotiaalle tuli paha nokkosihottuma. Oli myös astmaoireita ja pahaa väsymystä. Terveystarkastaja kävi ja äkkilähtö tuli ja kaiken menetimme. Elämä meni uusiksi, järjettömän raskasta aikaa ja nyt on siitä on vuosi kulunut ja tämä jättää varmasti pysyvät arvet. Home on todella suuri ongelma ja näitä tarinoita on paljon, olisi hyvä jos nämä asiat saataisiin päivän valoon.

Ninni, nainen 31v


Ensimmäiset oireet pukkasivat v. 2001. Jatkuvia poskiontelontulehduksia, flunssaa jne. Muuta en siitä ajasta muistakaan. Jäin äitiyslomalle 2004 ja palasin takaisin samaan taloon vuoden alusta 2006. Lokakuussa 2006 olin sairastellut koko syksyn ja rupesin saamaan vakavampia oireita. Aloitettiin työpaikka pef-seuranta. Oireet: flunssaa, pääkipua, rintakipua (kerran jopa jouduin sydänfilmiin), silmäoireita, poskiontelontulehduksia, unohtamisia, muistamattomuutta, näköhäiriöitä, väsymystä, hengenahdistusta jne. Ensimmäisen astmakohtauksen sain joulukuussa ja vuoden 2007 alussa sain astmadiagnoosin.

Rakennusta ruvettiin tutkimaan, kun talossa useampi reagoi ja 2 sairastui astmaan. Tiloista löytyi vähäisiä määriä hometta, mutta eniten 2-Etyyli-1-heksanolia sekä butaania.

Muutimme tiloista pois 2008. Uusissa tiloissakin oli ollut vesivahinkoja ja oireilu jatkui, mutta paljon lievempänä. Uutena oireena tulivat luomirakkulat, joita sitten työterveydessä puhkottiin.

Jäin opintovapaalle ja oireet helpottivat. Poissaoloni aikana olivat tilat taas muuttaneet ja palasin töihin 1.9. Ensimmäinen flunssa alkoi kahden viikon jälkeen. Vähän mietin, koska en poissaollessani (1,5 v.) ollut sairastellut.

Flunssa meni, mutta joulukuussa oireilu alkoi olla voimakasta ja minulla alkoi valtava sairastelukierre.

Voimakkaita ärsytysoireita ilmeentyi, eivätkä ne helpottaneet vasta kuin vähintään viikon sairaslomalla. Pääoireina olivat kasvojen turvotus (etenkin oikea puoli), silmäoireet, hengenahdistukset, äänen käheys, lämpöily, nuha, yskä sekä astman paheneminen.

Normaalipuhallukseni 470 olikin enää aamuisin niukin naukin 350. Usein en aamuisin pystynyt yskimiseltäni edes puhaltamaan. Muita oireita olivat väsymys, aloitekyvyn puute, ajatukset ikäänkuin olivat ihan puuroa, nivelkivut, poskiontelokivut ja -tulehdukset.

Minulle määrättiin lukuisia eri lääkkeitä eri vaivoihin, turhaan. Sitten sairastuin influenssaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Jälkitautina poskiontelontulehdus, johon syömäni lääkekuuri aiheutti minulle voimakkaan nokkosrokon, joka vaati sairaalassa käynnin eikä poskiontelotulehdus edes kuurilla parantunut vaan jouduin syömään toisen.

Elimistöni oli ja on yhä täysin puolustuskyvytön ja niin herkillä, että reagoin vähän joka asiaan. Sain myös valtavista lääkemääristäni kivuliaan sammaksen suuhuni. Olen nyt sairaslomalla, koska työpaikalleni en enää lääkärin määräyksestä voi mennä. Saa nähdä voinko työskennellä enää missään.

Työpaikalla sairastunut, nainen 38v, Rovaniemi


Vuonna 2000 minulla todettiin astma ja jouduin vaihtamaan alaa. 28 lehmää piti vaihtaa emolehmiin, että mies kykenee ne hoitamaan. Opiskelin ensin lähihoitajaksi ja v. 2005 valmistuin sosionomiksi ja diakoniksi. 2003 todettiin asunnossamme laaja kosteusvaurio, homeen hajua oli alkanut jo aiemmin. Johtuiko astmakin siitä? Tietämättömyys haittasi korjausta ja vauriot korjattiin liian pikaisesti ja huolimattomasti. Kosteutta ja hometta jäi asuntoon ja haju jatkui. Pojalla oli päänsärkyä ja unettomuutta. Kissa kuoli, kun oli outo tulehdus, jolle ei löytynyt selitystä. Hiivatulehdukset olivat arkipäivää, flunssaa ja tukkoisuutta tämän tästä.

2008 minulle tuli totaalinen uupumus. Ajattelin sen johtuvan työstä, kun ei tutkimuksista huolimatta mitään löytynyt. Hometta en osannut tuohon syyksi epäillä. Luovuin työstäni ja hain toista työtä, johon pääsin. Väsymys ei hellittänyt.

Löysin tietoa sädesienen aiheuttamista vaivoista, johon väsymyskin kuului. Sädesientä oli löytynyt asunnostamme vuonna 2008 mittauksissa, mutta pieniä määriä. Hommattiin kerrostaloasunto. Kun palasin kotiin, oireet, väsymys ja hengenahdistus palasivat paljon rajumpina kuin ennen. Toimintakyky tuntui lamaantuvan täysin. Pikaisesti kävin viikonloppuisin kotona siivoamassa ja pesemässä pyykkiä.

Helin korjausneuvojan mittauksissa hometta löytyikin asunnostamme useasta kohdasta. Päätimme rakentaa uuden hirsitalon, kun korjaaminen olisi tullut kalliiksi ja eikä varmuutta sen onnistumisesta olisi. Vakuutusyhtiö ei korvannut mitään, kun ei muka löytänyt kosteutta. Myöskään ARA:lta emme saaneet avustusta, kun varallisuutta katsottiin niin paljon olevan. Jouduimme ostamaan talossamme asuneelle isännän äidille myös asunnon kyläkeskuksesta, sillä hänellä oli talossa elinikäinen asumisoikeus. Olemme velkaantuneet ”vanhoilla päivillämme” kovasti, suurin piirtein kaikki entinen irtaimistokin on mennyttä kalua, olen menettänyt ihanan työpaikan, terveyskin on vaakalaudalla… Onneksi jonkin verran saimme säästettyä aimmin pahan päivän varalle ja maatalouden tulot ovat kohtalaiset. Ehkä selviämme tästä. Raskas kokemus tämä on ollut koko perheelle ja sukukunnalle.

Kaarina, nainen 44v, Kainuu


Poikani sairastui astmaan käytyään armeijaa vain kuusi viikkoa. Heti n. kaksi viikkoa armeijaan menon jälkeen (heinäkuussa 2011) alkoi todella kova yskä, joka ei parantunut lainkaan. Pian alkoi tulla öisin niin pahoja hengitysvaikeuksia ja astmakohtauksia, ettei nukkumisesta tullut mitään. Tämän sairastelun takia poika ei tietenkään psytynyt osallistumaan mihinkään harjoituksiinkaan. Katkerin ja pettynein mielin poika joutui lopettamaan armeijan, vaikka oli kovien testien jälkeen päässyt Valmiusjoukkokoulutukseen ja suunnitteli siitä jopa uraa itselleen. Marraskuun 2011 lopussa diagnosoitiin astma. Nyt on sitten armeijasta muistona pysyvä sairaus ja lääkitys koko loppuelämäksi. Olen todella huolestunut nuorista. Tätäkö Suomi haluaa: sairastutetaan terveet nuoret miehet homeisissa kasarmeissa ja viedään heiltä tulevaisuus?

Huolestunut äiti, 54v


Asuin 2/2011-10/2011 välisen ajan Lahden Talojen rivitalossa Ahtialassa. Oireet alkoivat parin kuukauden asumisen jälkeen. Tyttäreni oireili ylivilkkaalla virtsarakolla ja kuumeilulla. Itselläni verenpaine nousi iltaisin/öisin voimakkaasti ja sain sydämentykyttely -kohtauksia. Mitään ei näkynyt verikokeissa eikä sydänfilmeissä. Hengittäminen tuntui työläältä. Aamuisin oli tosi tukkoinen olo. Yleisoireena oli älytön väsymys. Kesällä oli niin voimaton olo, että hyvä että jaksoin kävellä bussipysäkille. Outoja oireita olivat lämmönsäätelyn toimimattomuus, jäsenten puutumiset ja todella huono olo. Koko kesän juoksin lääkäriltä lääkärille, jotka vaan pyörittelivät päätään. Yksi kesäksi sijaiseksi päässyt nuori lääkäri kehotti ottamaan yhteyden terveystarkastajaan. Pyysin terveystarkastajan kotiimme, jonka tuloa sai kesälomien vuoksi odotella vielä kuukauden ja tuloksia toisen kuukauden. Lopulta asunnostamme/ makuuhuoneestani löydettiin mm. toksista versicolor-hometta runsaasti. Yritimme saada väliaikaista asuntoa. Kävimme katsomassa tilalle tarjottua asuntoa, jossa oli myös kylpyhuone homeessa selkeästi. Joten jouduimme odottamaan asuntoa vielä pari viikkoa. Kysyin myös sosiaalivirastosta apua, mutta en saanut.

Asuntoyhtiö hommasi muuttoauton, muuttomiehet ja matot sain pesulaan. Muuten kaikki vaatteet ja tavarat oli jaksettava pestä itse tai heitettävä roskiin. Vieläkin on joutunut heittämään kankaisia vaatteita ja tavaroita roskiin. Nyt oireet eivät ole täysin ohi, mutta kuitenkin parempi. Edelleen väsymys on sekä minun että 6-v tyttäreni yleisolotila. Minulla oli jo muuttaessamme asuntoon hajuyliherkkyys, joka paheni asumisesta tuossa homeasunnossa. Nyt minulla on vaikeuksia kulkea bussilla ja käydä ostoksilla ruokakaupassa kemikaalien hajujen vuoksi. Pahin on se, että minun on todella vaikea löytää työtä, jota voisin tehdä. Opiskeluakin rajoitaa se, etten kestä ihmisten parfyymeja, huuhteluaineiden löyhkää vaatteissa ja kalan hajua ilmassa. Nyt etsimme meille tervettä asuntoa omalla sisäänkäynnillä, koska yhteissisäänkäynti ei tule hajujen vuoksi kyseeseen. Omat tavarat siinä myös kärsi. Paras olisi kun voisi heittää kaikki kankaiset tavarat pois ja ostaa uudet tilalle. Sänky höyrytettiin kuumalla höyryllä, mutta se haisee edelleen, joten en siinä kykene enää nukkumaan. Tulisi todella kalliiksi hankkia kaikki uudet vaatteet, sänky ja sohvat. Se olisi silti parasta tässä tilanteessa. Mutta mistä työtön/ tuntityöntekijä yksinhuoltaja rahat niihin saisi?

Minni 1968, nainen 43v, Lahti


Vuonna 2003 aloin yskiä keväisin ja syksyisin, yskä ja äänenkäheys kestivät aina 3 kuukautta. Olin verovirkailija ja tarvitsin työssä ääntäni, joten jouduin olemaan aina tuon kolme kuukautta sairaslomalla. Sairastin monia poskiontelotulehduksia, punkteerattiin, menetin vasemmasta korvasta kuulon muutamaksi kuukaudeksi, kuumeilin, alilämpöilin. Kävin keuhkolääkärillä, jolta sain diagnoosiksi tuottamattoman yskän. Keväällä 2005 oireiden alettua sanoin työterveyslääkärille, etten poistu vastaanotolta, ennenkuin tiedetään mistä nämä jatkuvat yskä- ja äänenkäheys johtuvat. Silloin alkoi työpaikalla Pef-puhallukset kahden viikon ajan kahden tunnin välein, sieltähän se syy löytyi; astma. Astma diagnoosin sain toukokuussa 2005, syksyllä syyskuussa olin jo Työterveyslaitoksella poliklinikalla tutkimuksissa mahdollisesta ammattiastmasta. Siellä lääkäri totesi, ettei ammattiastmaan viittaavaa löydy. Kyitenkin minut kutsuttiin jo joulukuussa TTL:n potilasosastolle ammattitautitutkimuksiin. Sieltä pääsi aina viikonlopuksi kotiin. Erehdyin käymään työpaikallani ennenkuin juna lähti Helsinkiin. Osastolla jatkuivat Pef-puhallukset, ihmettelivät miksi ne on niin huonot, missä olen käynyt. Minut laitettiin kotia kahden viikon sairaslomalle Prednisolon-kuurin kera. Tammikuun 2006 puolessa välissä tutkimukset jatkuivat. Minut altistettiin lääkesuojassa Aspergillus Fumigatus -uutteella. Ammattitauti tuli, mutta terveys meni. Äänenkäheys kesti altistuksen jälkeen toista vuotta, ja vieläkin helposti ääneni käheytyy. Olen käynyt puheterapeutilla, foniatrilla, voice massagessa. En antaisi ikimaailmassa enää tehdä minulle altistuskoetta. Nyt en oireile enää pelkästään homeille, mukaan on tullut kaikki tuoksut, hajut, savut, pakokaasut,kumi, katupöly. Tytär luopui ratsatuksesta ja jalkapallosta oireiluni vuoksi. Mieheni joutuu vaihtamaan vaatteet töistä tullessaan. Yleisillä kulkuneuvoilla en pysty matkustamaan, minulla on auto, johon ei tule tupakoitsijat eikä hajuveden käyttäjät. Työterveyslaitoksella käynnin jälkeen olen ollut neljä puolikasta päivää työssä työkokeilussa keuhkolääkärin valvonnassa, keuhkolääkäri keskeytti kokeilun astmaoireiden pahennuttua. Työnantaja (valtio) ei voinut irtisanoa minua, vaikka olin vuosia sairaslomalla. Nyt olen ollut lokakuusta 2009 asti työkyvyttömyyseläkkeellä. Tapaturmaeläkettä en ole saanut. Kukaan ei kuitenkaan ota tämän ikäistä ja näin voimakkaasti monelle oireilevaa työhön.

Ritu, 59 v.


Olen altistunut homeelle jo monta vuotta sitten vuokra-asunnossa oireina pahoinvointi, silmien kirvely, päänsärky, ”humalatila”. Viime vuonna seurustelin miehen kanssa, jonka talo oli homeessa. Minulla home meni virtsarakkoon. Syön nykyisin hevoskuormallisen luontaislääkkeitä, että pysyn tolpillani. Hengitysyhdistyksestä olen saanut kullanarvoista tietoa ja vertaistukea. Kun olen käynyt homeisissa paikoissa, seuraava päivä on hirveä. Kun ei voi elämääkään jättää elämättä.

Kummallista, että ruoan lisäaineita joku professori puolustaa. Ne ovat todella kemiallisia myrkkyjä ainakin minun keholle. Välittömästi oireilen, suurennuslasin kanssa kuljen kaupassa. Joskus ei tiedä enää mitä söisi. Toive olisi päästä Thaimaan Phuketiin talveksi ainakin kuukaudeksi, jonne on perustamassa Suomi kotia eräs perhe Seinäjoelta.

Tuskien taival, nainen 59v, Suolahti


Kävin intin Parolannummella, jossa asuin vuoden niin homeisessa paikassa, kun vain homeinen voi talo olla. Yli puolelle saapumiserästäni jaettiin astmapiiput ja todettiin vain, että koittakaa kestää ja se musta juttu joka on nurkassa, on likaa, peskää se pois. Tyhmäkin sen näki, että hometta se oli. Siispä jotkut keräsivät addresseja homeen toksiinimittauksen suorittamiseksi, mutta yllättäväähän, että mitään ei tehty. No juostiin kyllä tästä hyvästä, mutta eipä muuta. Tarjottiin myös ”mahdollisuutta” asua teltassa kasarmirakennuksen pihassa loppuaika. Pahempi oireilu alkoi jo neljän kuukauden palveluksessaolon jälkeen, jolloin totesivat, että saattaisi olla astmaa. (Omistan koiria ja olen kotoisin maatilalta ja olen aina ollut keuhkoiltani täysin terve, en usko astmaan hetkeäkään, vaikka en lääketieteitä olekaan opiskellut.)

Intistä päästyäni totesin, että en kykene enää olemaan myöskään kotonani, koska 70-luvulla rakennettu ns. elintasosiipi on homeessa. Muissa osin hirsitaloa ei ole kostausvaurioita.

Nykyään asun 1800-luvulla rakennetussa hirsitalossa. Muuten aivan loistava ja hengittävä talo, mutta taas kummittelee tuo 70-luku kylppäriremontillaan. Siellä siis ihan selkeästi haisee home. Nyt etsin uutta kämppää, koska en jaksaisi sairastella kaiken aikaa.

Ei tarvitse olla, kuin joku pieni nurkka märkä tai jo homeessa, niin huomaan sen kyllä aika nopeasti. Poskionteloitani alkaa kutittaa ja jos ongelma on paha, niin suoranaisesti särkee. Nivelvaivat ovat tuottaneet pitkän pennin kiropraktikoilla ja fysioterapeuteilla. Selkänikamia naksahtelee paikaltaan usein. Rytmihäiriön tyyppisiä juttuja on ollut ja toistuvia virtsatietulehduksia, johtuen ensin tulleesta virtsaamisen tarpeen tihentymisestä. Kuristuksen tunne on myös yksi oireistani, joka tulee, mikäli en huomioi poskionteloideni kutinaa ajoissa ja mene ulos. Mikäli päästän kuristuksen tunteeseen asti, alkaa huimata ja jopa suoranaisesti pyörryttää. Silmissä mustuu ja on pakko päästä ulos olemaan.

Onnekseni en ole saanut mitään oireita koiristani, joista luopuminen olisikin varsinainen maansuru.

Ainut aidosti vaikeuttava asia tässä on tämä ”terveellisen” asunnon haku.

Opiskelen ja siksi joudun asumaan vuokralla, mutta kun täältä pääsen, rakennutan oman talon, todennäköisesti hirrestä, että siellä kykenee olemaan, mieluummin vuosienkin päästä.

Tintinea, nainen 24v.


Sairastuin astmaan v. 2001, aivan yllättäen. En osannut edes kuvitella sellaista mahdollisuutta kuin että työpaikkani sisäilma olisi epäpuhdas. Mutta astmalääkityksestä huolimatta aloin kärsiä todella uuvuttavasta väsymyksestä, niin että iltapäivällä en tahtonut pysyä enää lainkaan hereillä työpaikallani. Ja illat menivät kotona nukkuessa. Samoin suun ympärillä oli polttava tunne, yskitti, suussa maistui pahalle jne. Mieheni sitten toi julki homealtistuksen mahdollisuuden, sillä työpaikallani oli sekä sulamis- että sadevesien valuminen rakenteista toimistotiloihin normijuttu. Ja lähes koko henkilökunta kärsi silmäoireista, poskiontelotulehduksista jne. Pitkällisen työterveyslääkärikierteen jälkeen jouduin evakkoon, eli minulle etsittiin toinen työntekemisen paikka.

Mittauksia tehtiin, mutta ensimmäiset kätkettiin rakennusmestarin kaappiin siitä huolimatta, että niissä todettiin viitearvojen 1000 -kertaisia ylityksiä ja korkeita sädesienipitoisuuksia.

Minusta levitettiin huhuja psyykkisistä ja alkoholiin liityvistä ongelmista jne.

Nyt rakennusta on yritetty korjata, mutta jälkeeni on tullut lisää sairastuneita ja evakkoon joutuneita.

Itselläni vaiva pahenee pikkuhiljaa. Hajuaistini reagoi sairaalloisesti, silmätulehdukset vaivaavat, ylähengitysteiden kanssa on ongelmia ja olen myös allergisoitunut, mutta mille kaikelle, sitä on melkein mahdoton sanoa.

Kukaan ei ota vastuuta meistä sairastuneista. Meitä leimataan ja meistä puhutaan selän takana ikävästi.

Itse olen tuonut oman sairauteni julki ajatellen, että se voi tuoda rohkeutta toisillekin. Olisi todella korkea aika ottaa homesairaudet yhdeksi kansantaudiksi, niin paljon niistä kärsitään

Mamma, nainen 65v, Peräseinäjoki


Muutimme uudelle paikkakunnalle, sain aika pian uuden työpaikan ja kaikki vaikutti olevan hienosti. Kunnes sairastuin; ensimmäisinä viikkoina lääkärit määräsivät lääkkeitä lääkkeiden jälkeen ja minä sitkuttelin. Ihmettelin, miten ennen niin terve voikin olla nyt koko ajan sairas (poskiontelo, keuhkoputkitulehdusta, jatkuva kuiva yöyskä).

Syyksi luulin poikamme päivähoidon aloitusta, minulle oli kerrottu, että infektioita on tulossa.

Työnantaja kehotti minut (kaikkea muuta kuin ystävällisesti) muuttamaan toistaiseksi voimassaolevan työsopimukseni määräaikaiseksi, olin niin väsynyt, etten jaksanut taistella, halusin vain kotiin ja parantua.

Sain uuden työn, mutta siellä sairastuin parin päivän päästä poskiontelotulehdukseen, josta tulikin krooninen. Työterveyslääkärini oli onneksi auttavainen, erilaiset testit, FESS-leikkaus, kaikki mahdollinen tehtiin. Rakennus, jossa tuolloin työskentelin oli täysin peruskorjattu rakennus, jonka piti olla tervettäkin terveempi, mutta lääkäri selitti minulle, että jotkut herkistyneet voivat silti reagoida, en tahtonut uskoa enkä ymmärtää asiaa. Työn jäädessä taakse jäi harmillisesti myös työterveyslääkärikin, olin taas yksin sairasteluni kanssa. Seuraava työpaikka, alle viikko ja minulla oli kädessäni jo kaksi lääkärinlausuntoa, etten pysty ko. rakennuksessa työskentelemään, pidempi toipuminen ja taas työnhakuun. Jatkuvaa työnhakua, töissä hetkiä, sitten sairastuminen ja päivärahojen odotusta on ollut elämäni nyt viitisen vuotta.

Sairastelu, rahanpuute, toivottomuus, väsymys vaikuttaa kaikkeen, epävarmuus tulevaisuudesta, stressi, en jaksa poikani kanssa mitä haluaisin, avioliittokin saa lisäpaineita sairastumisestani, ystävät jäävät, tämän sairastelun ymmärtävät vain itse sen kokeneet. Olen saanut monesti kokea vähättelyä, naureskelua, syyttelyä, vihastumista ja vaikka mitä muuta sairasteluni vuoksi. Hyssyttelyä ja sairastelun maton alle lakaisemista on aivan liikaa, vaikka tiedän monta, jotka reagoivat ja sairastelevat hiljaa kärsien. Koska en ole virallisesti sairas, minulla ei ole mitään diagnoosia, minun on vain jaksettava, työaikaa vielä parikymmentä vuotta jäljellä, joten toivon ihmettä tapahtuvaksi, löytäväni työn – vielä terveestä rakennuksesta. Toivoa on vain ylläpidettävä Onneksi on nyt kevät ja kesä tulossa, kesäkausi on minulla ollut yleensä se ns. parempi kausi, jolloin voin nauttia enemmän elämän pikkuasioista. Olen saanut voimia jatkaa kotijoukoilta, vertaistukiryhmältä ja hyviltä ystäviltä. Jaksamista kaikille!

Toivoa on, nainen 46v, Kuopio


Ostimme 10.7.2003 vanhan maatilan talouskeskuksen ihanalla tontilla läheltä kotiamme. Tiesimme rakennukset huonokuntoisiksi. Päätimme kuitenkin muuttaa, ajattelimme voivamme kunnostaa rakennuksia ja asua siinä samalla. Oireilu alkoi hiljaa hiipimällä, lapsilla aloi olla pientä ”virkayskää”, ihottumaa, nenäverenvuotoja. Itselläni hapenottokyky heikkeni, väsyin nopeasti, pää oli usein kipeä, niveliä särki. Mies oli oireeton, mutta hän ei ollutkaan kotona käytännössä kuin öisin. Lapset olivat päivät esikoulussa ja päiväkodissa, minä ainoana koko ajan kotona, siksi kai oireilinkin vakavimmin. Lääkärikierteen jälkeen sain astmadiagnoosin, astmalääkkeet ei kuitenkaan auttaneet kunnolla, nivelsäryille ei löytynyt mitään syytä. Vasta kun keuhkopolin eräs hoitaja sanoi minulle käytävällä ohimennen, että minusta lähtee niin voimakas homeenhaju, ettei hän voi olla lähelläni, aloin ajatella että ongelma voisi olla talossa. Kunnan ympäristötarkastaja kävi tekemässä aistinvaraisen arvion, ja raportissaan kehotti muuttamaan talosta pois. Sen teimme. Oireet alkoi heti helpottamaan.

Missään vaiheessa ei kehostani ole löytynyt mitään homealtistukseen viittaavaa, astmaoireista en ole kärsinyt enkä niitä lääkkeitä tarvinnut. Silti pienetkin määrät hometta saa minut sairaaksi, enkä kestä enää tuoksuja. En voi syyttää ketään tai mitään muuta kuin omaa naiviuttani, muutin huonokuntoiseksi tietämääni taloon optimistisesti uskoen, että voimme asua siinä samalla sitä remontoiden.

Asian hoito olisi ollut huomattavasti helpompaa, jos terveydenhuollon piirissä olisi ymmärretty oirekirjoni kokonaisuutena, eikä joka oiretta olisi tutkittu erikseen. Uupumus, nivelsäryt, päänsärky ja hengitysvaikeudet yhdessä ovat tyypillisiä homealtistusoireita. Minulla niitä kaikkia tutkittiin erikseen, eikä mitään selkeää sairautta löydetty, astmadiagnoosi papereissa nyt on vaikkei tutkimuksissa selkeään astmaan saatu viitteitä. Terveyden menetyksen lisäksi vaikeimpana kohtina tässä koen sen trauman kun oma rakas kotipesä muutuukin hengenvaaralliseksi paikaksi. Yleinen suhtautuminen homeongelmaan oli myös vähättelevää, mikä teki asian eteenpäin viemisen raskaammaksi kuin oli tarpeen.

Home sweet home, nainen 38v, Siikalatva


Rakensimme/rakennutimme unelmiemme omakotitalon 1986. Siinä on työhuoneet miehelleni ja minulle asunnon yhteydessä. Uskoimme vanhuutemme olevan turvatun. Vähitellen aloin saada oireita: hiivatulehduksia, huimausta. Pojallamme on ollut paljon hengitystieinfektioita. Kesän 2011 aikana oireeni pahenivat: hengitystiet, oksentelu. Laihduin parissa kuukaudessa 54 kilosta 42 kiloon. Syyskuussa lähdin kotoa, nyt on tämän reilun puolen vuoden jälkeen 7. asunto menossa. Välillä vuokra-asunnoissa, välillä sukulaisten/ystävien nurkissa. Kemikaaliyliherkkyys on tullut tosi pahaksi. Erehdyin ostamaan viimeisimpään asuntoon lakattuja huonekaluja kun vältin lastulevyä; paha huimaus ja huonovointisuus. Haistan mm. ohikulkijoiden vaatteiden pesuaineen hajun, se tuo huonoa oloa. Keuhkot pysyvät kohtuullisessa kunnnossa, koska olen laulunopettaja ja keuhkot saavat harjaannusta lähes päivittäin. Saan oireita useimmissa sisätiloissa, työpaikalla pääsin korvaaviin tiloihin. Osan työstäni olen aiemmin tehnyt kotona enkä ole vielä löytänyt korvaavaa, pysyvämpää työtilaa. Kodin menettämisen myötä menetin siis puolet kuukausituloistani tilaongelman vuoksi. Ulkona voin parhaiten. Kotiamme korjataan lainarahalla. On epävarmaa, tuleeko siitä tarpeeksi hyvä enää minulle. Olen huolissani läheisistäni, heidän terveydestään ja rahatilanteestamme. Missä voin asua? Voinko joskus vielä tulla terveeksi? Vastuu kuuluisi rakennusvalvontaviranomaisille, missä on suomalaisen rakentamisen laatu? Miten yksityinen ihminen, joka rakentaa kodin kerran elämässään voisi tietää ja osata kaiken? Ja miten on mahdollista, että tämä ongelma kaatuu meidän yksittäisten sairastuneiden päälle? Yhteiskunnalta ei saa apua, vertaistuki helpottaa. Hometaloja on liikaa, sen tuntee nyt kun tunnistaa oireensa!

Uupunut naisopettaja 52v, Tampere


Lapseni altistui esikoulussa kuivalle rakenteissa piileskeelle homeelle. Jatkuvat poskionteloiden tulehdukset ja antibioottikuurit seurasivat toinen toistaan. Elämä oli yhtä punkteerausta ja antibioottikuuria. Lapsi oli yksityisen lääkärin hoidossa ja otettuani kysymyksen esiin, voiko kyse olla homeille oireilusta. Vastaus oli ei. Oli vaikea ymmärtää, miksei voisi olla, koska pitkillä lomilla ja kesällä ei ollut mitään ongelmia tai jos pidin lapsen poissa esikoulusta koko antibioottikuurin ajan kontrollikäyntiin asti, saattoi selvitä viikon ilman antibioottia.

Tein oman ratkaisuni ja lapsen esikoulu keskeytettiin, koska en enää kestänyt katsella sitä jatkuvaa sairastamista ja lapseni kärsimyksiä. Lääkäri oli ollut täysin väärässä, sillä lapsen poskionteloiden tulehdukset loppuivat siihen paikkaan. Kiitin itseäni, en lääkäriä. Yli puoli vuotta minulla oli taas terve lapsi.

Alkoi koulutaival ja sisäilmaltaan priimaa koulua ei täältä löydy. Lapsellani diagnosoitiin astma. Sellainen astma, joka vaivaa pahasti vain koulurakennuksessa tai missä tahansa muussa sisäilmaltaan viallisessa rakennuksessa. Kesälomalla astma paranee. Erikoista, en edes usko sen olevan astmaa, koska siihen liittyy niin paljon muita myrkytyksen kaltaisia oireita, joihin ei astmalääkkeet tehoa. Sairauskohtaukset tekevät lapseni välillä täysin toimintakyvyttömäksi ja tuskaisen kipeäksi.

Lapseni on nyt altistunut niin pahoin, että se vaikuttaa koko hänen tulevaisuuteensa. Joissakin rakennuksissa hän ei voi olla hetkeäkään, joten ammatinvalinta on täysin riippuvainen siitä, missä rakennuksessa pystyy ylipäänsä oleskelemaan niin kauan, että saa ammatin opiskeltua. Miksi viattomille tuleville yhteiskunnan jäsenille saa aiheuttaa sellaisen ruumiinvamman, joka vaikeuttaa heidän kykyänsä selviytyä veronmaksajina hyvinvointivaltiossa nimeltä Suomi?

Kaiken edellisen lisäksi lapseni allergisoitui antibiooteille, saaden esim. penisilliinistä vakavan reaktion. Ja juna kulkee, sillä nyt saa myös erilaista hajusteista ja uusista huonekaluista tai rakennuksista pahoja oireita. Oliko sittenkään lottovoitto syntyä Suomeen?

Tiikeriäiti, nainen 47v


En jaksa tämän enempää kirjoittaa, mutta sanon vain että olemme oireilleet homeesta useita vuosia, paljon sairastamista. Viranomaiset eivät auta, lääkärit pitävät luulotteluna. Olen huomannut, että tilanteelle ei Suomessa saa kunnolla apua, niin emme viitsi enää edes sitä pyytää.

Väsynyt, mies 40v


En oikeastaan tiedä missä olen homeelle altistunut, minulla ei ole mitään katastrofaalista homeasuntotaustaa. Toki työpaikallani eli koulussa aikanaan vetkuteltiin vuosia kosteusvaurion korjaamisen kanssa. Nykyään saan välittömästi oireita sekä toisten ihmisten vaatteissa olevista homeista että hajusteista ja pesuaineista.

Homeen kohtaaminen saa poskiontelot pistelemään ja silmät ärtymään Pahinta on oksettava huimaus ja sekava olo. Katseen tarkentaminen on mahdotonta ja yleensä joutuu pitämään toista silmää kiinni. Hajusteet saavat suun kuivumaan sekunnissa niin, että kieltä joutuu repimään irti kitalaesta. Joistain hajuista tulee myös pyörrytystä ja pahoinvointia. Muisti pätkii ja lauseet jäävät kesken. Kolmoishermo ärtyy, kasvoja särkee, niska jäykistyy. Poskiontelotulehduksia on jatkuvasti, mutta punkteeraamalla ei saa mitään irti.

Elämäni rajoittuu kotiin, kouluun ja kauppaan. Näistä en tyhjinä rakennuksina saa oireita. Mutta toisten ihmisten vaatteista ja hajusteista oireet tulevat välittömästi.

Muutama vuosi sitten eräs oppilaani haisi niin vahvasti homeelle, että sain oireita jo ulko-ovella, jos hän oli tullut kouluun minua ennen. Silloin valitin asiaa työterveyslääkärille, joka kopeasti totesi, ettei ole voitu osoittaa, että toisen vaatteissa voisi olla oireita aiheuttavaa homemäärää. Myöhemmin tilanne paheni niin, että jos jouduin lähelle tätä lasta, jouduin pitelemään seinistä kiinni, että pääsin opettajanhuoneeseen oksentamaan. Lääkärille en toki enää tohtinut valittaa. Oppilas itsekin oli vaikeasti sairas, jatkuvasti räkäinen ja henkisesti poissaoleva.

Elämä on jatkuvaa kamppailua homeita ja hajusteita vastaan. Kaikki vaatteet on pestävä päivittäin, suihkussa on käytävä aina kun tulee kotiin. Jotkut hajut eivät edes lähde yhdessä pesussa. Vieraitten käyminen on valtava rasite, etenkin jos ei ole ehtinyt keräillä mattoja pois ja peittää kalusteita suojakankailla. Kaupassa joutuu juoksemaan edestakaisin, että saa kierrettyä haisevimmat asiakkaat. Julkisissa kulkuneuvoissa, teattereissa tai matkoilla ei voi käydä. Tuttavia ja ystäviä ei enää ole.

Työssä pystyn juuri ja juuri käymään poskiontelotulehduksiin saamieni antihistamiinien turvin. Muuten lääkäreistä ei ole mitään apua. Jotkut tuntuvat ymmärtävän taudin olemassaolon, mutta siihen se sitten jääkin. Useimmat menevät täysin lukkoon jo home- sanan kuultuaankin. Ilmeisesti lääkäreiksi valikoituu tunteettomia matemaattisia mittamiehiä, jotka eivät pysty soveltaan tietojaan mihinkään uuteen.

Olemme pulassa, nainen 51, Pirkanmaa


Aloitin yläasteen syksyllä 2002. Marraskuussa täytin 13 ja pian sen jälkeen sairastuin kuumeeseen ja poskiontelotulehdukseen. Sama kuumeilu ja poskiontelo-oireet jatkuvat edelleen, huhtikuussa 2012, joka vuosi pahempina. Opiskelin ensimmäisen yliopistovuoteni rakennuksessa, joka nyt on pois käytöstä homeen takia. Meidät siirrettin peruskorjattuun rakennukseen, jonka ilmastoinnissa säästellään. Rakennuksen ilma on kuin autonrenkaan sisäkumissa, kyllästetty kemikaalikatkuilla. Pahinta ovat kuitenkin toisten opiskelijoiden ja opettajien käyttämät pesuaineet, hajuvedet, käsirasvat, hiussprayt…kaikki pelkkää myrkkyä. Turvassa olen vain lapsuuskodissani, jonka hajuttomana pitämiseksi tehdään jatkuvaa työtä.

Hajut ja homeet aiheuttavat päänsärkyä, pahoinvointia, niskakipua, imusolmukkeet turpoavat, tulee hengenahdistusta ja sydämentykytystä, näkö sumenee, poskionteloita kuumottaa ja pistelee. Opiskelen yliopistossa, mutta usein on vaikea kirjoittaa edes kahta kirjainta peräkkäin, ajatus sekoaa, ei kykene puhumaan. Kaksi kertaa olen tunnilla saanut niin pahan hengenahdistuskohtauksen, että minut on raahattu ulos. Opiskelua vaikeuttaa jokapäiväinen migreeni ja jatkuva toispuoleinen tykytys, joka kestää puoleen yöhön ja jonka aikana en voi edes nukkua. Aamuyöstä on sitten yritettävä tehdä läksyjä.

Joudun matkustamaan paljon junalla. Junissa on hometta, toisten matkustajien vaatteet ovat homeessa, pesuaineet ja käsirasvat löyhkäävät kaikkialla. Lähes joka junareissun aikana tai viimeistään jälkeen joutuu ottamaan läjän särkylääkkeitä ja antihistamiineja. Vaihdan junissa jatkuvasti paikkaa paremman ilman perässä ja päädyn usein istumaan lattialle vaunujen eteistiloihin, joissa tosin ramppaa myös jatkuvasti väkeä. Osa konduktööreistä on hyvin huolissaan puolestani, mutta ne konduktöörit, jotka itse haisevat, ovat hyvin vihamielisiä. Allergiahyteillä ei ole merkitystä, niihin voi tulla kuka tahansa.

Lääkärissä olen juossut vanhempieni kanssa koko rahalla jo vuosia. Syön erilaisia antihistamiineja, mutta en tiedä onko niistä loppujen lopuksi paljonkaan apua. Erään suuren lääkärikeskuksen ylilääkäri sanoi minulle ja äidilleni jo kauan sitten, että olisi hyvä jos emme enää tulisi heille asiakkaaksi, koska he eivät enää tienneet mitä tehdä meidän kanssamme. Yhdeltä lääkäriltä kysyin, mikä olisi minulle mahdollinen ammatti, kun terveyteni on tällainen. Lääkäri mietti pitkään ja sanoi sitten: kirjailija.

Hanna, nainen 22v, Helsinki


Homeista sairastunut minäkin! Sen myötä koko elämä kääntynyt päälaelleen. Kymmenisen vuotta sitten altistuminen pakotti jättämään työpaikan. Nyt jälkeenpäin tajuan, että se oli vasta tarinan alku. Sittemmin olen tajunnut, mistä kaikesta luopumista tämä sairastuminen tarkoittaa: pitää jättää harrastukset, ystävien luona vierailut, matkustaminen on vaikeaa. Kaikki arjen askareet on mitoitettava itselle sopiviksi. Oireilu on niin herkässä. Ja mikä pahinta, vuosien myötä olen saanut lisäksi kaksi raskasta diagnoosia: syöpä ja neurologinen sairaus. Ennen altistumistani olin täysin terve. Mikä johtuu mistäkin.. siihen ei kukaan tiedä oikeaa vastausta.

Herkkis, nainen 46v


Luokanopettajana toimiessani täällä Asikkalassa altistuin sisäilman epäpuhtauksille – nyt jälkeen päin asiapapereita kootessani, tuli ilmi, että kaikki koulut, joissa vuodesta 1994 alkaen olen työskennellyt ovat olleet sisäilmaltaan ongelmaisia. Repertuaarista löytyy hometta, sädesieniä, kaasuja sekä joukko tekijöitä, joita ei edes ole tutkittu…

Syksyllä 2010 tuli oireilukatto täyteen, joten reaktiot niin voimakkaita, että vähitellen kielto työskennellä tietyissä rakennuksissa. Astma diagnosoitiin syksyllä 2010. Sairauslomakierre alkoi syyskuussa 2010, marraskuun 2010 jälkeen ei päivääkään töissä. Ammattitautiepäilyä on yritetty jo kaksi kertaa, vaan käyrää ei saada vastaamaan ammattitaudiksi, vaikka oirekirjo on kattava nimenomaan työpaikalla. Yksi koulu ehdittiin purkaa, toista korjailla ja itsellä täys lääkitys PEF-seurannassa. Työnantaja ei ole kiinnostunut muusta kuin olenko työkyvytön. Lääkärit pitävät työkykyisenä open työhön, edellyttäen, että pitää olla puhtaat tilat. Avi on määritellyt työnantajan toimineen lainsäädännön vastaisesti ja työnantajan olisi välittömästi järjestettävä puhtaat tilat tai korvaava tehtävä. Työnantaja puhdisti sisäilmaongelman irtisanomalla minut lokakuussa 2011. Sitä ennen oli päättänyt ettei maksa harkinnanvaraista sairausloma-ajan palkkaa. Joulukuussa 2011 laittoi voimaan virantoimituksesta pidättämisen itsestäni johtuvasta syystä sekä katsoo minun olevan luvattomasti pois työstä. OAJ riitautti asian. Asikkala on valinnut linjan. Nyt valmistellaan suulliseen käsittelyyn Kouvolan hallinto-oikeuteen. Tapahtumat ovat olleet värikkäitä, mutta erittäin surullisia. Päättäjät ja virkamiehet pelkäävät omaa nahkaansa eikä kukaan uskalla puuttua edes asiani virheelliseen käsittelytapaan – salaiset pöytäkirjat asiastani vuotivat nettiin työnantajalta ym mukavaa. Nyt perheemme on saanut tarpeeksi Asikkalasta, mitään valoa ei näy täällä. Olemme myyneet kotimme ja aloitamme nollasta Pohjanmaalla. En tiedä voinko enää tehdä open töitä – löytyykö puhdasta koulua. Yritän löytää työnohjaajan työtä, johon minulla on myös koulutus. Oikeustoimet katsotaan loppuun, vaikka koen sen aika turhana. Olen menettänyt niin paljon. Työnantajan lahjasta saan muistutuksen viimeistään katu-ja peltopölyjen aikaan – nytkin keuhkot hiekoitettu, ääni pois ja lääkkeitä, lääkkeitä. Työnantajan kohtelu täällä on vaientanut muut oireilijat. Oikeuteen menen ajatellen jos siitä olisi hyötyä edes lapsille ja nuorille, jotka koko ajan joutuvat työskentelemään sairaissa tiloissa.

Outi, nainen 45v, Asikkala


Opiskelin pitkän tähtäimen tavoitteella oman alani opettajaksi. Minua pyydettiin ensimmäiseen open työpaikkaan ennen kuin edes ehdin valmistua. Ensimmäisenä syksynä ihmettelin paukamia ihossa. Sitten jatkuvaa äänen käheytymistä, mynthonia askitolkulla, oireet lisääntyy ja pahenee. Voimat menee, päätä särkee, väsyttää järkyttävän kovaa, huimaa… Tulen raskaaksi, kahdella opettajalla kolme keskenmenoa ½ vuoden aikana. Uusi vauvan alku kesällä, syksyllä rajuja verenvuotoja – sairaslomalle – oireet katoavat. Ihana vauva syntyy, en muista paljoakaan lapsen vauva- ja taaperoajasta. Uudelleen töihin, rajuja hengitystieinfektioita, lääkkeitä, jatkuvaa sairastamista. Välillä muisti meni niin huonoksi, etten muistanut mikä on kahvinkeitin ja mitä sillä tehdään. Istuin vain sohvannurkassa, kun en uskaltanut tehdä muuta.

Sitten tuli työsuojelutoimikunta, täällä on selviä kosteusvaurioita. Uusi vauva saa kesällä alkunsa. Syksyllä verenvuotoja, lapsen kasvu pysähtyy, voimakkaat kiputilat, hirveästi oireita.

Sairaslomaa. Oireet häviää, lapsi kasvaa normaalisti. Synnyttyään oireilee selvästi samoin kuin minä. Olen terve kun olen puhtaassa kodissa.

Isoimmat lapset ”uuteen” kouluun. Puoli tuntia ja lapsi haettava kotiin päänsäryn takia. Kotikoulua, sairaslomaa, hoitopaikat homeessa. Kiellettiin hoitopaikka, koska tilat ovat muka kunnossa. Muutto uudelle paikkakunnalle, homeiseen kotiin. Ensiapua, ambulanssia, iho irtoaa, henki ei kulje, on kuin olisi pilvessä, oksentamista, rytmihäiriöitä, reuma palaa.

Samana päivänä taas muutto, kaikki omaisuus hävitettävä mitä ei voi puhdistaa, tarkoittaa kaikki tekstiilit, kirjat tms, jotka olivat siellä.

Satoja tutkimuksia, ei apua. Oliko niillä tarkoitus tutkia vain sitä, mistä ei mitään saada kiinni?

Meni koti, meni työ, meni terveys, ei enää ravintolareissuja perheen kanssa, saatikka hotelliöitä. Meni ihmisarvo, en ole enää mitään, mutta pakko jaksaa vaikka pää on täynnä vihreää limaa.. tai ainakin tuntuu siltä. Jäi käteen nippu reseptejä, jotka eivät vie tätä kipua ja muita oireita. Tämä taistelu sitoo meitä entistä enemmän yhteen, erottaa meidät muista, koska edes läheiset eivät usko meitä vaan sanovat kaiken olevan itse aiheutettua… ei usko lääkärit, homeiset kodit olivat meidän vikamme, niin ne kaupungin vuokratoimistosta sanoivat…

Sinä päivänä, kun ei koske mihinkään, henki kulkee meillä kaikilla normaalisti, pääsee liikkumaan tai kirjoittamaan nimensä kynällä, on varmaan aika mahtava olo. Sitä oloa toivoessa…

Ihmisyytensä menettänyt, nainen 40v


Lueskelin täältä näitä tarinoita hieman kauhunsekaisin tuntein – itselläni on vasta todettu astma, jonka sain ’luontaisetuna’ työpaikaltani. Muuta oireilua on ollut jo vuosia, mutta olen niihin saanut mm. fibromyalgia-diagnoosin. Olen 25 v. työurani aikana työskennellyt useammassakin kosteusvaurioituneessa rakennuksessa (yleensä tieto tästä on tullut vasta jälkikäteen), mm. laboratoriotiloissa, joissa kasvatettiin homeita tutkimuksia varten, mutta josta emme tiloihin muuttaessamme tienneet (omat tutkimuksemme alkoivat mennä homeiden takia pieleen jolloin asia alkoi selvitä, mutta se on ihan oma tarinansa). Oma tilanteeni räjähti käsiin kun työhuoneeni pakkosiirrettiin n. vuosi sitten talon ehkä ainoista ’puhtaista’ tiloista vanhempiin osiin, joissa tiedettiin olevan ongelmia, mutta joita oli remontoitu. Puoli vuotta meni pienin oirein (äänen käheys, jatkuva väsymys, nivelkivut ja muu epämääräinen kremppa, joka oli mielestäni ’normaalia’), kunnes viime vuoden lopulla sain voimakkaan astmakohtauksen n. 5 minuutin työtiloissani oleskelun jälkeen. Samalla alkoivat muutkin rankat oireet; huimaus, voimakas päänsärky, sekavuus, poissaolokohtaukset jne. Huoneen vaihto ei auttanut, oireet palasivat, tosin aluksi hitaammin, mutta nyt jo n. 15 minuutin oleskelu ko. rakennuksessa (ja toisessakin, jonka pitäisi uudempana olla ’terve’) riittää aiheuttamaan viikon monimuotoiset oireilut astmakohtauksen lisäksi.

Työterveyslääkäri on onneksi ollut ymmärtäväinen, pääsin erikoislääkärille ja sain astmadiagnoosin. Ko. rakennuksesta ei ole sisäilmatietoja, vaikka taloa on korjattu vuosikaudet työntekijöiden oireilujen takia, joten ammattiastmastatus jäänee saamatta – tiedän myös muita tapauksia, joilla jo on terveysperusteinen ’porttikielto’ ko. rakennukseeen. Olen määräaikainen, joten ei ole paljoa mahdollisuuksia ryhtyä rettelöimään. Sopimukseni loppuu (onneksi) vuoden lopussa ja teen nyt etätöitä. Ongelma ei tosin ole ohi, sillä olen alkanut saada oireita monissa muissakin julkisissa rakennuksissa, mm. terveyskeskuksessa ja työterveysasemalla! Pelottaa, milloin alan oireilla kotona… Työpaikan vaihto lienee pakkorako, mutta mahdollisuudet ovat vähissä, sillä koulutukseni mahdollistaisi lähinnä siirtymisen opetushommiin, mutta mihin uskaltaisin mennä – saan nykyään oireita myös mm. käydessäni lasteni koululla, joka on viimeisen päälle peruskorjattu! Pelottaa myös tulevan kesän siitepölyt (aiemmin vain lievä heinänuha), katupöly oli jo tuskaisa kokemus.

Olenkohan vasta alkumetreillä, nainen 46v, Kuopio


Altistuin homeelle ensimmäisen kerran uusimaalaisessa koulussa 1991. Sain elämäni ensimmäiset poskiontelon- ja korvatulehdukset. Vaihdoin työpaikkaa, mutta nyt sisätiloisssa oli asbestia! Entinen kouluni meni muuten remonttiin, osa opettajista oireili minua pahemmin, astmaa esiintyi. Uusi työpaikkani oli niin kamala, että pidin talvellakin ikkunaa auki, koska silmiäni kirveli, poskiani vihloi, kurkkuani kuivasi. Koko Helsingin keskustassa oleva talo meni remonttiin seuraavana vuonna siitä kun lähdin. Sieltäkin löytyi siis asbestia. Toimistossa oli 10 työntekijää, kuusi sairasti tai oli sairastanut syövän. Pari kuoli. Esinaiseni kielsi minua puhumasta homeasiasta, vaikka sain työterveyshuollosta kirjalliset ohjeet asian esittämiseen. Olin hankala ihminen!

Seurasi muutama parempi vuosi, mutta sairastan joka vuosi flunssan jälkitautina vähintään kerran poskaritulehduksen. Syön antibiootteja tavallaan turhaan. Viime keväänä sairastin 3,5 kuukautta yhtä soittoa. Kävin 8 kertaa lääkärissä yksityisellä työterveysasemalla, söin 3 antibioottikuuria, kaksi kortisonikuuria, poskiani ei suostuttu punkteeraamaan. Särky- ja nuhalääkkeiden määrää en edes lasknut. Avun sain kaupungin terveyskeskuksesta, josta sain lähetteen HYKSiin punkteeraukseen. Olin terve kahdessa päivässä.

Koen olevani työperäisesti sairastunut, ikuisesti homeesta kärsivä tai siihen reagoiva ja ainakin oireileva. Minulla ei ole allergioita testien mukaan, mutta haistan homeen sekunnissa esim. vanhassa talossa.

Työelämässä pitäisi jaksaa olla vielä kymmenisen vuotta, mutta koulumaailmaan en aio mennä. Sen verran terveyteni on minulle tärkeä, että en uhraa sitä homeisissa luokissa.

Nuhanenäkö, nainen 53v, Helsinki


Oireiluni alkoi 2000-luvun alkupuolella, kun asuin yksiössä, missä tehtiin putkiremonttia. Jatkuvat niveltulehdukset, vatsaoireet, allergiat, astma ja uupumus iskivät vaivihkaa ja oireisiin tottui. Muutin remontoituun rintamamiestaloon (jossa oli kuitenkin merkillisen voimakas sipulinhaju eli sädesientä). Kesäisin oireet katosivat, koska tein ulkotyötä ja matkustelin työn perässä – talvet olin koko ajan kipeänä. Lähdin opiskelijavaihtoon, asuntolassa oli todella tunkkainen haju vaikka talo oli vasta 2 vuotta vanha (jälkikäteen selvisi, että siellä oli ollut putkirikko). Olin koko ajan kipeänä, jouduin syömään elämäni ensimmäisen antibioottikuurin (6 kpl sen talven aikana) sitkeän korvatulehduksen takia. Puoli vuotta jatkuneen tulehduksen takia kuulo heikkeni toisesta korvasta pysyvästi. Toinen puoli kasvoistani turposi jatkuvasti enkä saanut henkeä, lääkärit olivat pistämässä minua siitä hyvästä nenäleikkaukseen. Onneksi kirurgi totesi, että allergista on aivan turha leikata – yleislääkärit tuputtivat niveloireisiin tulehduskipulääkkeitä ja kohauttelivat hartioitaan, no can do… Lopulta, lähes 10 vuoden oireilun jälkeen päädyin anafylaktisen reaktion takia sairaalaan ja sain lähetteen allergiasairaalaan allergiatesteihin. Olin herkistynyt melkein kaikelle; ruoka-aineille ja homeille, hajusteille, sähkölaitteille… Nyt 2 vuotta testien ja lukuisten muuttojen jälkeen asun homeettomassa asunnossa ja olen oppinut kuuntelemaan kehoani sen suhteen, mitä kannattaa syödä. Jouduin luopumaan myös työstäni, koska työpaikalla oli hometta ja herkistyin kaikille kemikaaleille – en myöskään kestä enää alkoholia. Kehon vastustuskyky on alkanut pikkuhiljaa palautumaan, pystyn taas urheilemaan, saunomaan ja uimaan (luonnonvedessä, klooria en siedä). Vuosia vaivannut kylmä- ja lämpöurtikariakin alkaa helpottamaan. Juomaveden annan hapettua yön yli vesikannussa huoneenlämmössä, ”raaka” kraanavesi aiheuttaa heti vatsakipuja. Olen muutenkin oppinut leppoistamaan elämää, astma ja allergiaoireet nimittäin räjähtävät käsiin stressin ja kiireen myötä!

Kirsikka, nainen 32v, Pirkanmaa


Olen eläkkeellä oleva taiteilija ja kahden nuoren äiti. Sairastuin ensimmäisen kerran asuessani puutalossa, joka on rakennettu kierrätysmateriaaleista. Aloin oireilemaan niin, että ensin kurkkuni tuli kipeäksi ja kaulan imusolmukkeet turposivat ja alkoivat särkeä. Myöhemmin myös kainaloiden imusolmukkeet kipeytyivät. Keuhkoissa alkoi tuntua kipeä pistos, kurkkua kuristi ja nenä oli jatkuvasti tukossa.

En tiennyt mistä oli kysymys. Olin ollut kolme kuukautta Afrikassa, ajattelin saaneeni jonkun trooppisen taudin. Hakeuduin trooppisten tautien polille osastolle tutkimuksiin. Suljettiin pois kaikki tunnetut tropiikin sairaudet. Perheeni mielestä ongelma oli varmaankin korvieni välissä ja minun oireiluani epäiltiin. Opiskelin, ja opiskeluni kärsi sairastelusta. Muutin takaisin omaan vuokra-asuntooni, jossa en oireillut. Myöhemmin muutin erään säätiön asuntoon Kamppiin taloon joka oli rakennettu 1930-luvulla. Asunto oli kaunis ja juuri remontoitu ja siinä oli puulattiat. Muutaman viikon kuluttua muutosta sain kovan bronkiitin ja heräsin öisin kovaan yskään. Luulin sen johtuvan keskustan ilmansaasteista. Söin antibioottikuurin ja bronkiitti meni mutta tuli uudelleen parin viikon päästä. Tajusin, että huoneilmassa oli jotain ja koitin olla välillä ystävien luona öitä. Ilmoitin sairastelustani vuokranantajalleni ja kysyin oliko asunnossa ollut kosteusvauriota isännöitsijältä. Ei oltu ilmoitettu. Oireilut lisääntyivät pahoinvointina ja oksentelin aamuisin herätessäni ja oli pakko päästä heti ulos kävelylle. Sain kroonistuneen silmätulehduksen ja poskiontelotulehduksen. Korvat kutisivat, nenä oli tukkoinen ja veristä vuotoa tuli nenästä. Mutta pahinta oli se, että sairastuin koko elimistön hiivatulehdukseen, vatsakipuihin, virtsatietulehdukseen joka johti kystiittiin ja sain kasvaimia rintoihini ja kystia. Jouduin evakkoon.

Olen joutunut muuttamaan 7 kertaa vuoden 2006 jälkeen homeiden vuoksi ja kaksi kertaa täysin puhtaaseen asuntoon on kulkeutunut mikrobeja mm. patjojen, maton ja nojatuolin mukana edellisestä home-asunnosta. Isännöitsijä kieltäytyi teettämästä huone-ilmatutkimusta ja kielsi minua tekemästä sitä. Menetin kaksi kertaa lähes kaiken omaisuuteni. Kaksi perheeni jäsentä asuu voimakkaasti homeisessa asunnossa ja isäni on saanut ensin syövän, sitten poskiontelotulehduksia joiden seurauksena hänelle tehtiin leikkaus, sitten häneltä meni maku-ja hajuaisti, nyt hän oireilee raskaasta väsymyksestä. Hänen lääkärinsä eivät osaa yhdistää sairauksia homevaurioon, eikä hän itse usko asunnossa olevan sellaista, koska on vanha ja on vaikea luopua kodistaan, vaikka koko ajan sairastaakin.
Sisarellani on erilaisia oireita: Hänellä on homeiden aiheuttama nivelreuma, joka tuli hänen työskennelleessään parakkimaisessa vakavasti toksisessa rakennuksessa. Nyt vuosien kuluttua on puhjennut jatkuva hikoilu ja verenpaine on jatkuvasti nousussa. Hänellä on usein ”flunssaa” eli hengitysteiden sairauksia ja väsymystä. Olen huolissani sukulaisistani, sillä he eivät ota asiaa kovin vakavasti koska eivät ole yliherkkiä hometoksiineille kuten minä. Tiedän homealtistuksen pitkäaikaisvaikutuksena aiheuttavan koko immuniteetin romahtamisen, jatkuvan pahenevan tulehduskierteen ja antibioottikierteen, mikä vie elimistön puolustus järjestelmästä kaiken vastustuskyvyn ja tekee ihmisestä lopulta hermoraunion. Jatkuva sairastelu vaikuttaa kaikkiin elämänalueisiin tuhoten myös ihmissuhteet. Lopulta seitsemän muuton jälkeen osa ystävistäni ei enää uskonut, että kaikissa näissä asunnoissa oli huoneilmaongelma ja minua pidettiin vain mielisairaana. On äärimmäisen raskasta tulla leimatuksi ja hylätyksi sekä ystäviensä, sukulaistensa että lääkärien puolelta sen lisäksi että koko elämä on raskasta yksinäistä ponnistelua terveyden saamiseksi ja puhtaan asunnon löytämiseksi. Nyt kun viimein löysin uuden puhtaan asunnon minulla ei ole ihmissuhteita eikä elämän tarkoitusta koska menetin 8 vuoden evakkomatkoilla olojeni ja kodittomana ollessani uskon myös Jumalaan johon aikaisemmin olen uskonut. Toivon saavani korjatuksi ihmissuhteeni ja Jumala-suhteeni nyt kun viimein pystyn hengittämään ja nukkumaan. Olen nukkunut pois univelkaa 8:lta vuodelta nyt 2 kuukautta. Homeasunnoissa heräsin öisin ja oli pakko lähteä kadulle ja evakkoon. Uni oli katkonaista.

Healing Power, Nainen 53, Helsinki


Olen sairaanhoitaja, aiemmin terve, ja sairastunut työpaikallani K-S keskussairaalassa v. 2000 ”homeastmaan”.

Oireet olivat tyypilliset ja alkuun epämääräisetkin; nenäverenvuotoa, äänenkäheyttä ja lopuksi paha astma. Kävin Työterveyslaitoksella ammattitautiepäilyn vuoksi v. 2002, jossa minut altistettiin Aspergillus Fumigatukselle. Sain kyllä rankkojen tutkimusten jälkeen ammattitautidiagnoosin. Altistuksista seurasi minulle pitkä ja vaikea astman pahenema. Jouduin useita kertoja sairaalahoitoon, mikä koomisinta, sinne missä olin sairastunut. Altistukset eivät ole eettisesti oikein. Jos ennen altistusta ei ollut riittävän sairas, sen jälkeen on lopullisesti vakavasti sairas.

Mikä pahinta, tämähän ei ole pelkkä astma, vaan on tuonut tullessaaan vaikeita allergia reaktioita ja useita anafylaksioita. Aiemmin en ole ollut millekään allerginen.

Tämän jälkeenhän en ole pystynyt, enkä voinut mennä mihinkään työhön.

Olen varmaankin niitä harvoja, joka on saanut tapaturmaeläkkeen v. 2005.

Vaikka olen ollut jo useita vuosia pois työelämästä, oireeni ovat edelleen rajuja. Reagoin edelleen rajusti myös uusille aineille. Oma immuunijärjestelmä on mennyt sekaisin ja siksi reagoin epäspesifeille aineille. Lääkitys on massiivinen, mikä myös aiheuttaa erilaisia vaikeitakin oireita.

Olen löytänyt itselleni hyvän hoitomuodon, vietän runsaasti aikaa Kanariansaarilla. Meri-ilmasto on hyvä ja luonnollinen tapa hoitaa keuhkoja.

Tulokset näkyvät nopeasti, ja näin voi myös lääkitystä vähentää runsaasti.

Olen juuri palannut kolmen kuukauden ”keuhkojen hoito-lomalta”, ja keuhkot hyvässä kunnossa.

Poskis, nainen 63v, Jyväskylä


Sairastuimme mieheni kanssa täydellisen kauniisti mutta puutteellisesti remontoidussa asunnossa. Hometta ei voinut nähdä; se oli rakenteissa. Muutimme pois, valitettavasti vielä pahemmin homeiseen asuntoon, jossa pystyimme viettämään kolme vuorokautta oireidemme mennessä sietämättömiksi. Silmät tulipunaiset, vaikeita päänsärkyjä, valohäiriöitä silmissä, kipua keuhkoissa, rytmihäiriöitä ja ripulia.

Minulla todettiin alkanut endometrioosi. Yli vuoden ajan minulla oli ollut myös selittämättömäksi jäänyttä suhinaa korvassa sekä kohonnut verenpaine.

Puhdasta kotia oli helppo ja vaikea etsiä. Hajuaistin terästyttyä eläimelliseksi haistoi vaikka mitä. Osassa asunnoista pelkkä vierailu laukaisi vaikean oireilun. Yksi hyvä asunto löytyi muutaman kymmenen niitä katsottuamme. Saimme sen, ja paranimme nopeasti tosi paljon. Minulla korvasuhina loppui viikossa, verenpaine laski, ja viiden kuukauden kuluttua endometrioosista ei ollut jälkeäkään.

Kummallakin meistä silmät ovat jääneet hyvin herkiksi homeille; matkailussa on haasteensa. Minulla myös vatsa menee helposti sekaisin homeisissa tiloissa, ja rytmihäiriöt muistuttavat itsestään. Pystymme kuitenkin asioimaan jokseenkin kaikkialla. Molemmat tekevät ison osan töistä kotona, ja se on ollut pelastus.

Menetimme katastrofissa melkein kaiken omaisuutemme; se oli laitettava pois, sillä siitä sai oireita. Uudet huonekalut, vaatteet, kengät, kodin tekstiilit, harrastusvälineet… Hätämajoituksineen ja kaksine muuttoineen menetimme useita kymmeniä tuhansia. Lisäksi uutta tavaraa on vaikeaa hankkia, sillä kemikaalien vuoksi moni hankinta kuitenkin osoittautuu poispantavaksi.

Tulevaisuus pelottaa. Työkuvioiden vuoksi tiedossa lienee muutto muualle, ja pelkkä ajatus on kauhea. Miten ihmeessä löytää asunto, jossa voi olla sairastamatta? Pelkään todellista homepakolaisuutta; sitä, että muuttaa muuttamisen jälkeen voimatta koskaan jäädä minnekään.

Rakennusprojekti siintelee unelmana mielessä, mutta sekin vaikuttaa lähinnä epätoivoiselta tässä modernissa maailmassa.

Ai niin, lääkärit osasivat sanoa homeista sen, että ne saattavat aiheuttaa allergiaa ja hankalia hengitystieoireita. Meidät on testattu, emmekä ole allergisia homeille. Myrkytykseltä se tuntuikin.

Toistaiseksi turvassa, nainen 37, Sveitsi


Kertomus ympäristökeskuksen toiminnasta:

Muutama vuosi sitten ostin uuden asunnon. Ilmanvaihdossa ja ilmastoinnissa alusta asti ongelmia. Huono, tunkkainen ilma, tupakanhaju pääsee rakenteista läpi, oireilu sama kuin kosteusvaurioisessa asunnossa.

Silmien turvotus, kasvojen turvotus, yskä, kaulan turvotus, liman kertyminen poskionteloihin, nenäverenvuodot, lihakset kipeänä. Asunnossa oireilee lapseni ja ystäväni.

Ympäristökeskus käy asunnossa useamman kerran. Joka kerta väittävät asioitten olevan ok, vaikka toteavat tuloilmaventtiilissä rakennuspölyä ja jotain tahmeaa kuten yksi paikalla ilmoitti.

Asunnon vaadittavat tulo- ja poistoilma-arvot raportoitu ja YMK niistä tietoinen, mutta joka mittauksessa mitattu 30 % alemmat. Paikalla ollut todistajia, jotka oireilevat asunnossa. Jatkan sinnikkäästi ympäristökeskuksen kanssa asiointia ja minut laitettaan pitämään hajupäiväkirjaa missä ilmoitan minuuttien tarkkuudella mikä asunnossa haisee ja milloin, mitkä ovat oireeni jne. Hajupäiväkirjaa kuuliaisesti pidettyäni ympäristökeskus ei reagoi hajupäiväkirjaan mitenkään, ei oireisiin (mitkä olen voinut myös valokuvilla osoittaa) vaan ohittaa koko asian. Otan jatkuvasti yhteyttä asiassa ympäristökeskukseen ja vaadin että asuntoni ilma pitää tutkia ja ilmanvaihdon voimakkuus pitää säätää asunnon vaaditulle tasolle. Joka kerta kun asuntoon tullaan mittaamaan, arvot ovat alemmat kuin vaaditut arvot. Mutta aina YMK ilmoittaa, että on ok. Vaadin, että terveystarkastaja vaihdetaan. Asuntoa tulee tutkimaan 2 muuta ymk:sta. Toteavat tupakan pääsevän asuntooni. Ilmoittavat, että se on terveyshaitta ja suosittelevat, että tuloilmaventtiilit puhdistetaan ja että mahdolliset rakennevuodot tutkitaan, jotta asuntoon ei pääse tupakan savua.

Asunnossa seinän välissä todettiin vesivuoto. Asuntoon tuli ymk:n johtava ympäristötarkastaja toisen ympäristökeskuksen tarkastajan kanssa ja mittasivat kosteutta 92 % seinässä. Raportissa totesi, ettei mitään ongelmaa kaikki arvot ok ja ilmanvaihto kunnossa. Oireiluni jatkuu edelleen.

Lapseni sai yhden yön jälkeen asunnossani vietettyään seuraavat oireet: nenä tukossa, pää kipeä, yskä ja kaula tukossa. Hän sanoi, että tässä asunnossa on todella jotain vialla.

Vaadin ymk:lta, että asia on hoidettava. Miksi tuloilmaventtilejä ei velvoiteta puhdistettaviksi tai seinän välissä olevaa vesivuotoa korjattavaksi. Ymk ilmoittaa vaan, että he katsovat, että asia on heidän puoleltaan päätöksessä.

Oireet jatkuvat.

Talon ilmanvaihdossa on paljon ongelmia. Joillakin vetää ja jotkut eivät saa ilmaa tai kuuma tai muuten huono ilma. Ratkaisu! Ilmanvaihdon voimakkuutta lasketaan 30 %! Eli vieläkin alemmaksi vaikka jo nyt alle vaadittujen arvojen. Vaadin Ymk:ta tulemaan asuntoon. Vain toisen tuloilman arvot mitataan ja yhden poistoilman arvot ovat ainoastaan 2 l/s. Todettiin myös, että ilmanvaihto yöllä n. 30 % alempi. Ymk tarkastaja kirjoitti mittaustuloksia ja peitteli niitä. Vetäsin muistiinpanot esille ja kuvasin jokaikisen, mistä selvisi myös se, että yksi poistoilmaventtiili toimi täydellisen alhaisilla arvoilla. Ymk tarkastaja yrittää piilotella muistiinpanojaan, etten kuvaisi niitä ja sanoo, että asiasta tulee raportti. Sanoin,että jostain kumman syystä en luota enää ymk:n viranomaisiin, joten nauhoitan koko käyntinne ja otan jokaikisestä muistiinpanostanne kuvan. Ymk tarkastaja alkaa hermostua, mutta edelleen yrittää piilotella muistiinpanoja. Hankin asuntoon ilmanpuhdistajan koska oirehdin niin voimakkaasti. Ilmanpuhdistin päällä lähes 24 h/vrk. Ainoastaan, kun olen poissa saatan sulkea laitteen tai jätän sen pienimmälle teholle poissa ollessani. 1 kk:n kuluttua kysyn, missä raportti asunnon ilmanvaihdon tarkastuksesta viipyy. Olen lähettänyt kuvat myös ilmanpuhdistimesta, missä näkyy punaisella valolla kun laite aistii epäpuhtauksia. Valo on punaisella lähes koko ajan.

Raportissa ymk kirjoittaa: Asunnon ilma ja ilmanvaihto kunnossa.

Terveys vain itselle tärkeä, viranomaisille ei, nainen 40 v.


Olemme 30 -vuotias pariskunta. Asuimme vuokralla kiinteistössä, jossa oli tapahtunut vesivahinko. Asia salattiin meiltä aluksi. Kun pitkän sairastelun jälkeen hoksasimme kysyä asiasta, tämä myönnettiin, mutta korjaustoimiin ei haluttu ryhtyä. Otimme yhteyttä ympäristöviranomaisiin. He tekivät mittaukset huoneilmasta ja velvoittivat asianomaiset korjauksiin. Korjaukset tehtiin kuitenkin vain välttävästi -ja vastoin säädöksiä. Homeista ainesta mm. imettiin asunnon lattiaan tehdystä aukosta täysin suojaamattomasti. Myöhemmin saimme kuulla ympäristöviranomaiselta, että asunnossa ei missään nimessä olisi saanua asua korjausten aikana. Altistuimme korjausten aikana siis vielä pahemmin homeelle. Tästä on seurannut kohta kymmenen vuoden sairastelu monine oireineen ja yliherkkyyksineen. Meille molemmille, aiemmin terveille nuorille aikuisille on myös kehittynyt krooniset autoimmuniteettisairaudet. Vetoaisinkin nyt kaikkiin VUOKRANANTAJIIN, KIINTEISTÖNOMISTAJIIN ym:

Jos asunnossanne asuvat ihmiset oirehtivat ja kertovat siitä teille, ottakaa se vakavasti. Harva meistä laittaisi myrkkyä lähimmäisen ruokaan ja voisi elää sen kanssa puhtaalla omallatunnolla. Homealtistuksen seuraukset ovat todella vakavia. Home sairastuttaa ihmisen rankasti ja peruuttamattomasti.

Lopuksi haluaisin kertoa asioista, jotka ovat auttaneet meitä oireidemme kanssa. Avantouinti on hyvää lääkettä särkyihin ym. Liikunta ylipäätään helpottaa oloa. Sitä kannattaa harrastaa, vaikka tuntisi itsensä kipeäksi. Venyttely, jooga, pilates, uinti ym. lempeä liikunta toimivat silloinkin, kun tuntuisi olevan voimia vain makaamiseen. Nenähuuhtelukannu (saa esim. apteekeista) puhdistaa limakalvoja ja helpottaa oloa; kannattaa käyttää aamuin illoin. Säännölliset ja terveelliset elämäntavat auttavat jaksamaan: riittävästi unta, kasvispainotteista, monipuolista ruokaa ilman lisäaineita. Sokeri jayltiöpäisten hiilihydraattien, sekä transrasvojen välttäminen auttaa asiaan. Vihreä tee helpottaa nuutunutta oloa. Piikkimatto lievittää särkyjä ja rentouttaa kehoa sekä mieltä kokonaisvaltaisesti. Pienet torkut (2-20min ) auttavat jaksamaan. Lyhytkin uni auttaa kehoa&mieltä palautumaan uskomattoman paljon. Kannattaa malttaa lepäillä ja puuhailla pienissä erissä, oman jaksamisen mukaan mieluummin kuin väkisin uuvuttaa itseään. Huolista, kivuista, sumuisesta päästä jne. huolimatta ei kannata eristäytyä itsekseen. Harrastuksista, ystävistä ym. kannattaa pitää kiinni&asioista puhua.

Tehdään homeasiat julkisiksi, nainen 31 v


Olemme asuneet mieheni kanssa neljä vuotta opiskelija-asunnossa. Näistä neljästä vuodesta viimeiset kaksi on ollut minulle yhtä sairastelua. Olen jatkuvasti yskäinen ja nuhainen. Väsymys vaivaa alati, ja kuumeilen muutaman kuukauden välein. Astma ja allergiat testattiin eikä mitään löytynyt. Olen sairastanut poskiontelontulehduksen, ja viimeisimpänä ovat tulleet nivelsäryt. Oireeni hellittävät aina kun menen vanhempieni luokse kyläilemään.

Asunnossamme on outo ominaishaju, ei se tyypillinen perunakellarin aromi, vaan toisenlainen vahva ja tunkkainen. Lisäksi ilma vaihtuu huonosti ja kylppäri tuntuu aina kostealta. Meillä ei ole varaa etsiä yksityisiltä markkinoilta tervettä vuokra-asuntoa, eikä opiskelija-asuntofirma anna meidän vaihtaa toiseen asuntoon, koska meillä ei ole näyttöä nykyisen asuntomme terveyshaitoista. Kuten eräs minua hoitanut lääkärikin totesi: ”sisäilmaongelmia on niin vaikea todentaa”.

Toivon sydämestäni, että syksyllä valmistuva mieheni saisi töitä, jotta pääsisimme pois tästä loukosta. En jaksa olla jatkuvasti sairaana.

Salla, nainen 24v


En löydä enää mitenkään kotia joka sopisi minulle. Olen altistunut homeelle, ehkä stachybotrykselle ja sädesienelle. En pysty olemaan enää missään ilman vakavia oireita. Asun ulkona ja koska minulle on puhjennut myös voimakas kemikaaliyliherkkyys, en löydä enää edes sopivaa telttaa käyttööni. Olen koittanut asua autossakin, mutta tulin sielläkin kipeäksi. Saan pahoja oireita nyt jo myös ulkoilman homeista, esim. lihasnykinöitä, kipuja ja vatsakramppeja. Hakiessani apua tilanteeseeni lääkäriltä, minut suljettiin psykiatriselle osastolle.

nimimerkki puhki, mies 33v, Itä-Suomi


Sairastuin työpaikkani kosteusvaurioiden takia kemikaaliyliherkkyyteen. Taloustilanteeni vuoksi jouduin työskentelemään oireissa viikkoja kunnes löysin uuden työn, sillä sairaudesta ei saanut sairauslomaa. Tuona aikana sairaus kroonistui, ja oireet muuttuivat invalidisoiviksi. Lisäksi aloin oireilla monelle eri aineelle, esim. hajusteille. Sain tuskallisia ja vaikeita oireita, mm. päänsärkyä, voimakasta huimausta, hengenahdistusta ja tajuttomuuskohtauksia busseissa, kaupoissa tai virastoissa.

Olen nyt ollut 10 vuotta kemikaaliyliherkkyyden invalidisoimana. Tuohon aikaan on sisältänyt kemikaaliyliherkkyydestä johtuvaa työttömyyttä, kodittomuutta ja pahaa velkaantumista. Olen joutunut asumaan erossa perheestäni vuosia. Lähes kolme vuotta olin asunnoton, sillä en löytänyt asuntoa, jossa en saisi sietämättömiä oireita. Yövyin lähinnä parvekkeilla. Hankin lapsilleni pysyvän asunnon, jotta koulussa käynti onnistuisi. He yöpyivät siellä kahdestaan, sillä olin yksinhuoltaja.

Töissä ajauduin ensin etätöihin. Sitten taloyhtiö teki rutiini remontin asuintaloni kaikissa kylpyhuoneissa. Sen jälkeen en enää kestänyt kotini sisäilmaa. Kodittomana yritin tehdä etätöitä kirjastoissa, mutta sain oireita asiakkaiden hajusteita ja jouduin poistumaan. Lopulta jäin työttömäksi.

Minulla oli välillä kolmekin asuntoa kokeilussa ja lisäksi lapsille pysyvä asunto. Jokaisesta asunnosta pyörivät laskut. En pystynyt saneeraamaan asunnoista sisäilmaltaan minulle siedettäviä, vaan jouduin hankkimaan uusia ja uusia asuntoja. Tilanne oli toivoton. Hain leipää leipäjonosta ja lainasin rahaa kaikilta mahdollisilta tahoilta.

Lopulta löysin pienen asunnon, jossa saatoin nukkua sisällä, kun ikkuna on raollaan. Lapseni olivat varttuneet. Asustan nyt yksin kopperoni lattialla. En kestä enää uusien huonekalujen päästöjä, joten minulla on vain patja lattialla.

Kaaduin pari vuotta sitten pahasti, jonka seurauksena vammauduin ja sain pienen työkyvyttömyyseläkkeen. Maksan siitä lopun ikääni velkoja, jotka kemikaaliyliherkkyys minulle toi. Olen täysin syrjäytynyt. Olen yleensä aina yksin, sillä en kestä ihmisten tuoksuja. On enää yksi ruokakauppa, jonka sisäilmaa kestän lyhyen aikaa.

Olen yhä syvästi järkyttynyt siitä, että työpaikan sairaasta sisäilmasta voi vammautua näin pahasti ja lopullisesti ilman, että yhteiskunta puuttuu asiaan ja auttaa sairastunutta mitenkään.

Tuhottu elämä, nainen 50v


Altistuin homeelle usean vuoden ajan, vähitellen oireeni menivät niin pahaksi että osasimme epäillä hometta ja kyllä sitä löytykin sitten tutkittaessa. Perheestäni vain minä sain vakavia oireita, niin vakavia, että korjaus ei enää auttanut asiaa, vaan minun oli pakko muuttaa pois. Tuntuu siltä kuin saisin lähes kaikissa sisätiloissa nykyään oireita. Elämä on täysin hajalla tällä hetkellä, koska saan oireita työpaikalla, (joudun ilman apua lopettamaan työni), enkä pysty asumaan missään perheeni kanssa. Olemme yrittäneet löytää asuntoa missä en saisi oireita, emme vielä ole onnistuneet. Minulla on pieni tytär, jota haluaisin hoitaa!

Mistä löytää sellainen asunto, joka on hyvä ja kuitenkin edullinen, koska emme ole rikkaita?

Olen kokeillut monia eri allergiallääkkeita. Niillä saa jotkut oireet kuriin, mutta sitten tulee uusia. Seuraavaksi on ehdotettu sydänlääkitystä, betasalpaajia, unilääkkeitä… Onko kukaan saanut apua jostain? Ulkona olen terve ja verikokeissa. Onko lisämunuaisten uupumisen hoito auttanut ketään?

Oikeasti tarvitsen apua!

Tarvitsen apua, nainen 40v, Varsinais-suomi


Minun hometarinani alkoi vuosia sitten. Olin eräässä yrityksessä töissä 20 vuotta ja kuvittelin työhöni tyytyväisenä meneväni kyseisestä paikasta onnellisena eläkkeelle. Näin ei kuitenkaan käynyt. Olimme kantaneet vuosia ämpäreitä paikkoihin joista vesi tuli sisään rakennukseen norona. Emme asiaa sen enempää ajatelleet, ihmettelimme toki syytä moiseen. Sitten pikkuhiljaa alkoivat oireilut. Jokapäiväiset päänsäryt, huimauskohtaukset, nenästä vuotava kirkas neste. Kunnes neljä vuotta sitten oireet pahenivat. Alkoi nivelsäryt, äänen käheys, muistikatkokset, oksettava olo, valtava väsymys, kutiseva ihottuma ja muita oireita. Arvelin kaiken tämän olevan seuraus työpaikan ilmanlaadusta sillä kotona ja muualla olin täysin oireeton. Ąäni palasi aina työpaikalta pois tultuani. Otin asian puheeksi esimiehieni kanssa ja he nauraen sanoivat minulla olevan flunssan. Mentiin jopa niin pitkälle, että huhut puhuivat työuupumuksesta. Työterveyslääkärikäynnit olivat yhtä tuskaa sillä jonain päivänä hän uskoi minua ja toisena kyseenalaisti kaiken. Toki hän sanoi, ettei psyykeessäni ollut mitään vikaa kun kerroin homesairaiden luokittelusta psyykkisesti sairaiksi. Pitkän sairasloman jälkeen ja useiden lääkärilläkäyntien, työpaikkapalavereiden jälkeen minulle annettin potkut. Tässä vaiheessa oli toki tehty työpaikalla erinäisiä mittauksia ja varastopunkki-imurointia. Näitä mittaustuloksia ei kuitenkaan koskaan näytetty ja varastopunkkitestauksen pilasi työpaikalla tehty suurimurointi juuri ennen testausta. Minulla todettiinkin allergia kolmelle varastopunkille. Ja me sairastuneethan tiedämme, että varastopukit elävät homeista, syövät sitä. Vuosi minun jälkeeni joutui viisi muuta lopettamaan sairastuttuaan. Ja viime syksynä tunnusti työnantaja vihdoin työpaikalla olleen homeita, sieniä… Toki aina puhutaan viitearvoista ja turvallisuusrajoista. Meille jo sarastuneille ei ole mitään rajoja, sillä ainakin minä reagoin pieneenkin määrään hometta. Nyt näin syksyllä taas koetellaan jaksamista sillä ulkona on paljon homeita. Elämä on hyvinkin rajoittunutta kun ei voi mennä minne vaan ja jos kerran joutuu vahingossa tilaan jossa on hometta niin ääni menee samantien ja alkaa pahimmassa tapauksessa neurologiset oireet eli tärinä ja voimattomuus. Pahimmassa tapauksessa minut joudutaan kantamaan ulos, vaatteet joutuvat piimäpesuun ja kerran on jopa auto jouduttu desinfioimaan. Onneksi minulla on ymmärtäväinen perhe ja puhdas koti, näin ei ole kaikilla. Voimia kaikille ja haleja. Meitä on monta ymmärtäjää <3

P-M, nainen 48, Porvoo


Ensin sairastui koira. ”Allerginen reaktio”, totesi patologi kudosnäytteestä. Mutta mille? Seuraavaksi sairastuin minä. Jatkuvia ylähengitystietulehduksia ja yskää. Lapsetkin sairastivat. Jaksottaista kuumeilua, korvatulehduksia ja muita infektioita. Mies valitti, että kotona pää tuntuu sumealta ja eikä pysty keskittymään mihinkään. Karmea totuus paljastui kun lääkäri osasi epäillä kodin sisäilmaa oireittemme aiheuttajaksi.

Tutkimukset alkoivat. Kävi homekoiraa, insinööriä, näytteenottajaa. Löytyihän sitä vikaakin, kemikaaleja ja hometta. Muutimme epätietoisina pois. Miten koti voi yhtäkkiä muuttua näin epäterveelliseksi paikaksi?

Kotimme paljastui korjauskelvottomaksi. Talot tehdään yleensä kestämään ainakin 50 vuotta. Miten oli mahdollista että meidän oli pilalla 7 vuoden asumisen jälkeen?

Alkoi toisen vähemmän kosteusvaurioituneen talon saneeraus. Loppujen lopuksi kaikki muu vaihdettiin paitsi katto ja osa runkoa. Puhdasta väistötilaa ei löytynyt, joten valitsimme vähiten huonon. Koko pitkän vuoden, jonka remontti kesti, yritimme tulla toimeen väistötiloissa. Ikkunat auki asuen ja mahdollisimman vähän kotona oleskellen. Se oli virhe. Olisi pitänyt muuttaa, vaikka telttaan, koska homeisessa väistötilassa hajuste- ja kemikaaliyliherkkyys alkoi antaa ensi oireitaan.

Talon valmistuttua olimme jo siinä tilanteessa, että perheemme oireili pienistäkin hajuste ja kemikaalimääristä.

Vanhemman pojan esikoulu alkoi. Oireilu koulussa muuttui sietämättömäksi. Henkeä ahdisti, pyörrytti ja oksetti. Todettin astma ja kemikaaliyliherkkyys. Lapsi jäi pois esikoulusta.

Saatiin lääkärintodistus jossa todetaan, että pojan opetus täytyy hoitaa ilman lisäaltistamista tuoksuille ja kemikaaleille. Muut lapset ovat käyneet koulua nyt viikon. Kaupunki edelleen miettii miten se järjestää lapsemme perusopetuksen. Lapsi kysyy päivittäin: Opinko koskaan samoja asioita kun muut?

Home ja kemikaalialtistus on romuttanut terveytemme pysyvästi. Vienyt meiltä kodin ja irtaimiston. Tehnyt meistä sosiaalisesti vammaisia pakottaen elämään eristäytynyttä elämää. Ainoa mitä voimme enää tehdä on hyväksyä tosiasiat ja yrittää elää niiden kanssa.

Usein havahdun miettimästä asioita. Millainen tulevaisuus on lapsillamme? Missä he käyvät koulunsa? Opiskelevat? Työskentelevät? Pystyvätko koskaan normaaliin elämään? Tämä painajainen seuraa aina mukana.

Laura, nainen 42, Jämsä


Ikävä esimerkki siitä, miten taloyhtöissä tehdään kosteus- ja homevaurioita pelkällä piittamattomalla asenteella:

https://asunto-vs2.blogspot.fi/2012/07/viisasteluita.html

Elina, nainen 36v, Helsinki


Olen 19-vuotias naisen alku. Pienestä pitäen olen sairastellut lukemattomia korva- ja poskiontelutulehduksia. Nykyisin minulla on todettu pieni kuulonalenema toisessa korvassa, sekä pieni tinnitus, johtuen korvatulehduksesta. Äitini ihmetteli miksi olen koko ajan sairaana, hän itsekin oireili niiskuttelemalla ja silmien kirvelyllä. Kerrostalo oli vanha, rakennettu sodan aikana.

Kun pienenä osallistuin juoksukilpailuihin sain pitkäaikaisesta rasituksesta ”rohinan”, sillä nimellä pienenä valitin tunnetta äidille, tarkoitan sillä siis tunnetta kuinka suu kuivuu ja tuntuu että happea ei saa kunnolla otettua. Meillä oli kissa, joka haisteli paikkoja, lattioita kodissa. 14 vuotiaana kuukautiseni alkoivat, siitä lähtien minulla on ollut hormonaalisia ongelmia. Lihoin paljon, kyse ei ollut pelkästään aikuiseksi naiseksi kasvamisesta. Aknenkin ”sairastin”. Äitini itkee nykyisin kuinka ei ole tajunnut että jotain ongelmaa asunnossa oli. Asuimme talossa pitkään, muutimme sieltä vasta kun täytin 17. Seuraava kotimme oli rivitalo, rakennettu 80-luvulla. Siinä asunnossa aloimme kummatkin sairastella todella. Minä aloin lyyhistyä, (kutsun omaa olotilani huononemista sillä sanalla) talvella 2011. Ensin alkoi suolisto-oireet, ummetus, vatsakivut, turvotukset. Tutkimuksissa, ultrassa ja verikokeissa kävin, ei mitään. Seuraavaksi alkoi sanoinkuvaamaton väsymys, lihominen, hiustenlähtö, aineenvaihdunta oli sekaisin, söin lihoin riippumatta söinkö vai en. Yritin etsiä apua eri ruokavalioista, ei keliakiaa, ei laktoosi-intoleranssia. Tuloksetta, huono olo vain paheni. Suoli ei toiminut yli viikkoon. Uloste oli sulamattoman näköistä. Pääsin tähystyksiin, mitään ei löytynyt, refluksitauti löytyi happomittauksessa. Sitten alkoi pahin vaihe, kiitän Jumalaa tänäkin päivänä että selvisin siitä. Jouduin olemaan poissa opinnoistani koko viime vuoden, en jaksanut. Nukuin 12-14h, herättyäni olin todella väsynyt, sydän löi yli 110. Jos nousin rappusia hengästyin ja tuntui että keuhkoihin ei saa vedettyä kunnolla ilmaa. Painotan että olen urheillut koko ikäni, huonosta kunnosta ei ollut kyse. Muutuin todella vihaiseksi ja agressiiviseksi.

Vietin kaikki päiväni minkä ajan vain jaksoin koneella etsimässä vastausta. Sain kilpirauhaslääkityksen, vaikka viitearvot olivat normaalit. Syön tällä hetkellä e-pillereitä hormonitoiminnan tasaamiseen. Sitten soitimme ympäristöterveystarkastajalle. Hän löysi hometta ja kosteusvaurioita ympäri alakertaa. Pahin homepaikka löytyi kissamme ruokakaapin alta. Loppuaikana kissamme ei syönyt enää kuivaraksujaan. Heräsimme todellisuuteen ja lähdimme pakoon, irtisanoimme asunnon heti. Hävitimme kaikki huonekalut, vaatteet ja muun irtaimiston. Äitini sattui sanomaan tarkastajalle, että muutimme 2010 kyseisestä osoitteesta tähän rivitaloon. Tarkastaja oli käynyt kyseissä kerrostalossa muuttomme jälkeen, ja hän oli löytänyt jokaisesta huoneesta hometta. Tällä hetkellä istun omassa uudessa huoneessani, kodissa ei ole melkein mitään huonekaluja, mitä nyt on saatu ostettua rahoilla.

Kävin lääkärissä puhumassa koko elämäni läpi sairauksineen, pääsin vasta-aine kokeisiin. Halusin kirjoittaa tänne purkaakseni tätä oloa. En usko että minua samanlaista on olemassa, joka on elänyt 15 vuotta hometaloissa, kehityksestä lähtien. Aineenvaihduntani ei toimi oikein, enkä usko että se palaa ikinä kunnolla ennalleen. Sitten olen miettinyt tietääkö kukaan, onko olemassa ketään homelääkäriä, vai millä nimellä kutsuisin, kuka tietäisi mitä nämä 15 vuoden homeet, toksiinit ja myrkyt ovat tehneet aivoilleni, kehitykselleni ja sisäelimilleni, minulla on niin paljon kysymistä ja mietittävää. Koulu alkaisi huomenna, olen todella stressaantunut tästä sairastelusta ja väsynyt. Olen miettinyt saisinko sairauslomaa ja jatkaisin opintojani myöhemmin, vasta nyt 15 vuotta asuttuani sairaassa ympäristössä elimistöni voisi levätä, tietäisikö kukaan teistä, millä tavalla saisin ”puhdistautua, onko olemassa hoitoja yms.? Olisin tuhannesti kiitollinen jos kertoisitte jotain mistä voisi olla apua.

Hope93, nainen 19v, Kuopio


Muutama kuukausi homeitiöiden kyllästämässä työpaikassa riitti nostattamaan hankalan kasvoihottuman, joka lomien ja pitkien viikonvaihteiden aikana parani ja työviikon kuluessa palasi ja paheni. Hyväkuntoisesta ihosta tuli arvaamaton ja hankala, allergiattoman ihmisen elämään oli ilmaantunut ehdottomasti vältettävä asia: jouduin myrkyllistä sisäilmaa pakoon, sairaslomalle viikkokausiksi.

Altistumiseeni liittyy monta onnenkantamoista: Kukaan ei epäillyt oireitteni syytä. Esimieheni toimi vastuullisesti yhteistyössä rakennuksen ylläpitäjän, työterveyden ja henkilöstöhallinnon kanssa. Työpaikalla alkoi remontti: märkä seinä purettiin, rakennus tutkittiin juurta jaksain. Työterveyslääkäri ja ihotautilääkäri kirjoittivat hyviä rasvoja, ottivat vasta-aine- ja allergiatestit löytämättä mitään poikkeavaa. Tapaamistemme ja ottamani päivittäisen kasvokuvasarjan (50 kuvaa) perusteella sain ammattitautiepäilylähetteen Työterveyslaitokselle. Oireetkin paranivat, kun olin kotona. Kaikeksi onneksi pääsin etuajassa palaamaan entiseen työpaikkaani, josta olin lähtenyt työlomalle kokeilemaan siipiäni. Siivet eivät kestäneetkään hometta 😉

Tiedän olevani super-onnekas, mutta tosiasia on, että olen altistunut. Kaksi kertaa olen saanut työpaikan ulkopuolella hurjan, laajan ihotulehdusreaktion kasvojen tai kaulan alueelle kosteusvauriorakennuksesta. Vaikeinta minun on kuitenkin hyväksyä se, että vaikka minua hoitaneet lääkärit pitävät oireideni aiheuttajaa selvästi osoitettuna, Työterveyslaitos nostaa kädet pystyyn. Sillä ei ole menetelmää, jolla voitaisiin osoittaa sisäilman ja iho-oireiden yhteys, joten se ei ota minua tutkimuksiin lähetteestä ja vakuutusyhtiön maksusitoumuksesta huolimatta. TTL:n kieltäydyttyä myös vakuutusyhtiö teki kielteisen päätöksen ammattitautiasiassa. Jos muutoksenhakulautakunta on samalla kannalla, en tiedä mitä teen. Tässä vaiheessa ammattitautistatus ei tunnu elintärkeältä, kun on vakituinen työpaikka ja siellä ei isompia oireita tule. Luottamus ihon terveyteen on kuitenkin mennyt. Tuskin uskallan enää vapaaehtoisesti vaihtaa työpaikkaa; homekouluja on paljon ja oirekynnykseni matalalla.

46 vuotta elin illuusiossa, että voin tehdä mitä vain ja oleskella missä haluan. Sitten löytyi yksi, mikä on vahvempi, mille en voi mitään, mitä täytyi paeta ja loppuelämän pelätä.

Mamma, nainen 46v, Hämeenlinna


Monesti olen aikonut kirjoittaa kotisivuillenne kokemuksistani, mutta pääasiassa huonon terveyden takia se on jäänyt tekemättä. Toisaalta 10 vuoden kärsimykset on työläs kirjoittaa lyhyesti. Sivujenne ansiosta olen kuitenkin saanut kokonaiskuvan sairaudestani – kiitos siitä. Tässä lyhyesti kohtalostani ja kokemuksistani.

Olen 37-vuotias opettaja. Kahden homekoulun jälkeen menetin terveyteni tietyiltä osin kokonaan. Toisaalta hyvässä kunnossa ollessani pystyn juoksemaan pitkiä juoksulenkkejä hyvään aikaan, mutta oireilujen alkaessa liikkumisesta ei tule mitään. Samaa kaksijakoisuutta kuvaa myös se, että en ole vuosiin sairastanut flunssaa, mutta menen nopesti huonoon kuntoon esim. tankatessani autoa (bensiinihöyryt). Sivujenne ansiosta olenkin ymmärtänyt sairastavani homemyrkkyjen lisäksi monikemikaaliyliherkkyyttä. Todennäköisesti se on aiheuttanut myös sen, että en pysty asumaan nykyisessä kodissani, joka on 2003 rakennettu omakotitalo (rakennettu erittäin huolella uusista rakennusmateriaaleista).

Monikemikaliyliherkkyys selittää hyvin myös monet oireilut viimeisen 3 vuoden aikana; olen vältellyt täydellisesti muihin tiloihin menemistä, mutta silti oireilen. Onneksi olen löytänyt yhden rakennuksen, jossa (teltan lisäksi) voin elää oireettomana. Tälläkin hetkellä vietän aikaani vanhempieni hirsimökissä kaukana perheestäni. Muutoin asun teltassa kotini pihalla. Tämä on toki perheellisenä (vaimo ja 6 lasta) todella raskas vaihtoehto, mutta oireeton olo on yhtä juhlaa vuosien kärsimysten jälkeen. Joka tapauksessa näen tässä vaihtoehdossa mahdollisuuden kaikille sairastuneille: rakentamalla mökin sopivista materiaaleista pystyy palautumaan (ainakin osittain) tästä invalidisoivasta sairaudesta. Olen nyt ystävien ja sukulaisten tuella rakentamassa itselleni mökkiä pihaamme.

Mökkierakko Limingasta, Mies


Oma homepakolaisuuteni sai alun yläasteelta.

Homeelle altistumiseni alkoi kouluaikoinani, etenkin yläasteella joka tuolloin kärsi käsittääkseni vakavista sisäilmaongelmista.

Minulla on mielikuva siitä, kuinka pahiten homeallergiset tai oireita saavat siirrettiin tiettyjen luokkatilojen opetuksesta kokonaan pois, koska he eivät kestäneet opiskelua kyseisissä tiloissa. Kaikki joilla ei ollut oireita, jatkoivat opetuksessa koko yläasteen ajan – itse näiden henkilöiden mukana. Aloin saada keuhko-oireita, jatkuvaa flunssaa, ihottumani paheni sekä keuhkoputkentulehdukset tulivat toistuvaksi seuralaisekseni. Asiaan ei oppilashuollossa tai terveystutkimuksissa kiinnitetty sen liiemmin huomiota enkä muista hometta syypääksi oiresiini otetun esille missään vaiheessa.

Homeelle altistuminen jatkui monivuotisessa työpaikassani.

Työskentelin kolmisen vuotta työpaikassa, jossa sittemmin todettiin paha homeongelma seinä- ja lattiarakenteissa. Koko kolmen vuoden ajan kärsin toistuvista keuhkoputkentulehduksista, jatkuvasta loppumattomasta flunssasta, ihottumasta sekä kasvojen toispuoleisesta puutumisesta ja kasvojen seudun voimakkaasta kutinasta. Tähän ei työterveydessä liiemmin puututtu tai ääneen homeoireita missään vaiheessa kuulleni epäilty.

Jouduin homepakolaiseksi myös vuokrakodistani.

Eräässä elämäni vaiheessa vaihdoin vuokra-asuntoa vanhemman puoleiseen luhtirivitaloon. Muistan asunnossa olleen tunkkaisen sisäilman, mutta ajattelin asian korjautuvan perinpohjaisella tuuletuksella sekä seinä- ja lattiapintojen huolellisella puhdistuksella. Näin ei käynyt. Keuhko-oireeni pahenivat, lisäksi voimakkaasta, migreenityyppisestä päänsärystä sekä repivästä yskästä tuli jatkuva seuralaiseni. Kasvoni alkoivat puutua toispuoleisesti yhä enemmän. Huomasin myös koirillani toistuvia silmätulehduksia ja oireita, joille ei tuntunut löytyvän kunnollista syytä.

Tässä vaiheessa tajusin, että kyse saattaa olla muustakin, kuin tuuletuksen puutteesta. Muutimme pikaisesti pois asunnosta uuteen, jossa oireet lievenivät ja osa poistui kokonaan.

Nyt olen homepakolaisena pysyvästi.

Nykyään en voi mennä asuntoon, tilaan tai rakennukseen, jossa on sisäilmaongelmia. Alan saada välittömästi oireita. Oltuani rakennuksessa tai tilassa jossa on hometta, tai altistuttuani homeelle jossain muussa yhteydessä oireilen useamman päivän ajan. Vitsailemme, että olen hyvä hometutka, joka pystyy ilmaisemaan varmuudella, onko jossain tilassa hometta.

Näitä tiloja ja rakennuksia on paljon. Liian paljon.

Henna Juvonen, nainen 27v


Työpaikkani sairastutti minut astmaan n. viisitoista vuotta sitten, samassa tilassa töissä ollut edeltäjäni sairastui myös joten kyseessä tuskin on sattuma. Siivoojat olivat kuulema pesseet lattioita liian väljällä vedellä, jolloin muovimatot kastuivat altapäin. Työpaikkani katossa sisällä myös kasvoi sieniä, kertookohan se rakennuksen kunnosta mitään? Oirehtimiseni alkoi aina kesäloman jälkeen kahden viikon kuluttua töiden alkamisesta laantuen aina lomien aikaan. Olin aina hyvin väsynyt, yskin lakkaamatta limaista yskää eikä astmalääkkeiden käyttökään tuonut tilanteeseen apua. Viimeisinä vuosina homerakennuksessa työskennellessäni heräsin öisin aamuyöstä yskimään limaa useaksi tunniksi, ja olin aamulla töihin lähtiessäni varsin voipunut; yskä ja limaisuus ei ole sairasloman syy, sehän on vaan astmaa. Kun yskii koko ajan ja keuhkot ovat täynnä limaa se väsyttää suunnattomasti ja kaikki arkiset asiat vaativat suurta ponnistusta. Flunssat kestävät kuukausia ja joudut olemaan miltei koko ajan puolikuntoisena töissä, tavallinen elämä alkaa pikkuhiljaa muistuttaa huippu-urheilua sillä elimistösi ei saa happea, niin kaikki liikkuminen pikkuhiljaa vaikeutuu ja lopulta sohvalla hengittäminen on ainoa asia mitä sairauden kourissa pystyt tekemään ja silloinkin keuhkosi vinkuvat kuin huonosti viritellyt risat palkeet. Muutkin oirehtivat rakennuksessa tavallaan, mutta itse taisin oirehtia pahiten, enkä tajunnut asiaa koska luulin kaiken johtuvan vaan pahenevasta astmasta. Olen nyt ollut vuoden ajan pois tuosta rakennuksesta ja kaikki oireet ovat helpottaneet, alan myös pikkuhiljaa kuntoutua elimistöni kokemasta rasituksesta eikä arki tunnu enää ylivoimaisen raskaalta elää. Toivottavasti ihmiset saatte itsellenne apua ennenkuin on liian myöhäistä, minä ainakin olisin pian kuollut rasitukseen, jos en olisi päässyt sairaasta rakennuksesta pois. Ihmisen elimistö toimii hapen avulla, kun hengittäminen loppuu, kaikki loppuu. Vaatikaa itsellenne hyvää hengitettävää ilmaa, ettette joutuisi kärsimään vuosikausia niinkuin minä kärsin.

Työastmaatikko, nainen 48


Toistakymmentä vuotta sitten menin terveenä uuteen työpaikkaani, jossa sairastuin sisäilmaongelmiin. Vuonna 2003 TTL ja altistus nenään ja keuhkoihin, ei ammattitautia. Lukematon määrä sisäilmaongelmaisia evakkopaikkoja,vesivahinkoja. Lisää astma- ja nuhalääkettä. Allergioita. Nyt etätyössä. Matka jatkuu…

Kassialman matkapäiväkirja, nainen 56v


Olin lähes 30 vuotta töissä päiväkodissa kosteusvauriorakennuksessa, jossa vedet valuivat useita kertoja katolta seiniä pitkin lattialle. Altistuin homeille seurauksena ensin lukuisat poskiontelo- ja myöhemmin niveltulehdukset. Monia muitakin oireita tuli kurkkukivusta ikenien särkemiseen. Rankin vaihe on ollut huomata, että myös ulkoilman normaalit homesienilajit ja siitepöly aiheuttavat oireita. Nenäliina kulkee aina mukana ja nokka tukkeutuu yhä öisin. Kemikaali- ja hajusteyliherkkyydet tulivat myös. Monet ymmärtävät, mutta osa niistä, jotka ovat itse sairastuneet, vähättelevät asiaa eivätkä usko homeita syyksi. Tsemppiä kaikille, jotka tätä lukevat ja hyvää syksyn jatkoa!

Tuulia, Nainen, 64 v


Ostimme aviomieheni kanssa vanhan omakotitalon. Tiesimme talon vaativan remontointia, mutta hometaloksi emme sitä arvanneet. Meille tuli hengitystieoireita, päänsärkyä ja väsymystä. Tutkimme asiaa asiantuntijoiden kanssa lisää, ja koko talo todettiin asumiskelvottomaksi ilman suurensuuria ja kalliita korjauksia. Pystyimme muuttamaan onneksi pois. Osan tavaroistamme pesimme, eivätkä ne enää haise. Nykyään kuitenkaan en esimerkiksi kykyne työpaikalla käymään tietyssä ravintolassa syömässä, koska siellä haisee home. Kirpputoreilla haisee usein home. Ystäväni talossa haisee home (toivon, että hänkin muuttaisi pois). Paikat, joissa en ennen reagoinut mitenkään, ovat nyt kamalia. Oksennus meinaa päästä ja on vaikea hengittää.

Nainen, 25 v


Muutimme keväällä 2007 kimppakämppään idylliseen puutaloon ystävieni kanssa Tampereella. Talo oli 30-luvun hirsitalo, joka oli remontoitu ilmeisesti päin seiniä vuonna 2000. Ehdin asua talossa lähes neljä vuotta, kunnes astmaoireilu ilmaantui kuin salama kirkkaalta taivaalta. Aloin yskiä päivin ja öin. Sain astmadiagnoosin ja kortisonilääkityksen maaliskuussa 2011. Oireet kuitenkin vain pahenivat, ilma oli tunkkainen ja limakalvoja kirveli. Vuokraisäntä kiisti koko ongelman ja syyllisti meitä asukkaita. Muutin asunnosta pois kesällä 2011 ja oireet hävisivät parissa kuukaudessa.

Alkuvuodesta 2012 aloitin työt Helsingin kaupungilla sisäilmaongelmaisessa rakennuksessa. Ongelmaa vähäteltiin ja salailtiin. Astmani kuitenkin paheni kuukaudessa niin, että en enää voinut oleskella rakennuksessa varttia saamatta astmakohtausta. Minut siirrettiin toiseen paikkaan, jossa myös oli mittavat sisäilmaongelmat. Lopulta irtisanouduin ja pääsin uuteen työpaikkaan. Herkistymiseni oli ehtinyt kuitenkin niin pitkälle, että en enää pysty olemaan uudellakaan työpaikallani. Minulle on puhjennut kemikaaliherkkyys ja useita allergioita. Ilmansaasteet, kemikaalit, hajusteet, siitepölyt ja homeet pahentavat oireita. Homeisissa rakennuksissa suuta ja poskionteloita alkaa kirvellä, henkeä ahdistaa ja tajunta hämärtyy.

Parhaillaan teen etätöitä kotona, jolloin pysyn jotakuinkin työkykyisenä. Entisenä perusterveenä minun on vaikea hyväksyä sitä, että altistus on syönyt vastustuskykyäni roimasti ja tarvitsen lukuisia lääkkeitä. Työterveyshuolto vaatii minulta PEF-seurantaa työpaikalla oireiden syyn osoittamiseksi, mutta varoittavien esimerkkien takia en aio suostua siihen. Mikään työ ei voi olla tärkeämpää kuin terveys. Toivon, että jossain vaiheessa toipuminen voi alkaa.

Homealtistus on oikeastaan mullistanut koko elämäni. Hengityssuojaimen käyttö ulkona sekä useissa sisätiloissa on minulle arkipäivää. Ystäviäni pystyn näkemään lähinnä ulkona ja kotonani, matkustella en uskalla. Olen suhteellisen nuori, ja tulevaisuus huolettaa. Kuitenkin olen onnellinen, että olen näinkin hyvässä kunnossa ja elämässä on edelleen paljon asioita, joista iloita.

Minusta on tullut homeongelmien ”matkasaarnaaja” ja yritän omien kokemusteni vuoksi valistaa ihmisiä heräämään homeoireisiin ajoissa. Haaveilen terveestä talosta meren rannalla, mutta toistaiseksi en uskalla muuttaa pois nykyisestä asunnostani.

Julkaisen tarinan omalla nimelläni, sillä mielestäni sisäilmasairaudessa ei ole mitään hävettävää.

Janette Hannukainen, nainen 29v, Helsinki


Ensin haluan kiittää sivustostanne. Se on auttanut avaamaan silmäni. Vielä en voi kirjoittaa täydellistä tarinaa, sillä tarinani on kesken, se on vasta alkutaipaleellaan ja osittain avoin kysymys ja arvoitus. Olen juuri selvinnyt Kosteusvaurioremontista ja päässyt muuttamaan takaisin kotiini. Pettymykseni oli suuri kun betonipölyä oli levinnyt kaikkiin huoneisiin. En pysty siellä olemaan. Aikaisemmin en koskaan yhdistänyt oireitani mihinkään homeeseen tms. ilmaston mikrobiin. Homeen osuus tässä asiassa on kuitenkin alkanut mietityttämään. Olen sairastellut tosi paljon! Oireet ovat olleet juuri sellainen voimien poismeno/käsittämätön väsymys, päänsärky, tunne että olisin hengittänyt myrkkykaasua, sydänoireet, ihon kutina, jatkuva nenän tukkoisuus jne. Nyt olenkin yhtäkkiä havahtunut siihen tosiasiaan, että olen juuri tuossa asunnossa sairastunut! Soitin terveystarkastajalle, joka on sitä mieltä että remonttifirman pitää tulla siivoamaan jälkensä, koska jos minä nyt tavallisella imurilla lähden imuroimaan, ovat kaikki haitalliset mikrobit ilmassa ja aiheuttavat minulle terveyshaittaa! En tiedä, aikooko kukaan auttaa minua siivouksessa tai miten reagoi vuokranantaja kun olen hänelle lähettänyt sähköpostia jossa kerron, että pöly on levinnyt koko asuntoon. Tunnen itseni jo valmiiksi täysin naurunalaiseksi. Pelkään etten saa apua, eikä kukaan ota tosissaan. Terveyskekuksessakin on ruuhkaa ja olen odottanut aikaa sinne nyt yli 2 kuukautta. Olen kuitenkin näiden hengitys- ja sydänoireiden takia listan kärkipäässä ja lupasivat ajan lokakuulle. Alan olla jo melko varma, että oireiluni saattaa johtua homeesta. Mutta kuka sitä myöntää, että siellä mitään sellaista on ollutkaan? Tosin järki sanoo sen että on, sillä kuivausfirman mies kertoi kosteus ongelman alkaneen jo n.4 vuotta sitten (ennenkuin olen edes muuttanut asuntoon!) Lisäksi kuivatustyö kesti aika kauan ja lattian alusta oli ollut erittäin märkä. Olen masentunut ja en tahdo jaksaa tätä kaikkea! Ajattelin kuitenkin jakaa kokemukseni ja todella toivon että jostain löytyisi apua nimenomaan näihin erittäin vakaviin terveydellisiin oireisiin ja kroonisiin sairauksiin. Moni voi ajatella että ”Ã„h, mitä sinä valitat? pientä pölyähän se vaan on!” mutta tämän kaltaisten kommenttien viljelijät eivät ymärräkään millaista myrkkypölyä tuommoinen kosteuvaurioremontin jälkeinen pöly on. Toivon kaikille voimia ja kiitän sivustosta!

Moldy, nainen 35


Ensimmäisen kontaktini kosteus-ja homevaurioon sain kerrostaloasunnossa 1990 Pohjois-Pohjanmaalla. Alkoi muuttokierre.

Seuraava tyrmäys tulikin työpaikan osalta. Siellä oli tuhdit hajut sekä näkyvät homekasvustot viemärihaittoineen. Oireita tuli. Parempien työolojen vuoksi (vakituinen työ) tuli muutto Lapin lääniin 2002.

Peruskorjatusta kerrostalosta oli varattu asunto, hyvä ja siisti asuntosihteerin mukaan. Muuttopäivän iltana tavaroiden keskellä tajusin, että tämä asunto ei ole terve. Apua. Asunnon haku jälleen vireille. Ei löytynyt asuntoa. 6kk:den päästä asuntosihteeri kertoi, että se asunto oli hometalossa. Muutot tuli tutuksi, silloin jo hometta paossa. Ei löytynyt tervettä kotia. Meni terveys, meni työ. Tuli työttömyys.

Terveydenhuollon lääkärit tuli tutuksi, kun ongelmani alkoivat rasittaa sydäntä ja keuhkoja, muista oireista mainitsemattakaan. Sain erittäin korkean verenpaineen seurakseni. Lääkärin antama lausunto terveydentilastani ei naurattanut ollenkaan. Psyykkisistä oireista kärsivä. Niinköhän?

Seuraavat 4-vuotta oli erittäin raskasta aikaa. Sisäilma ongelmat teki olotilan sairaaksi. Sitten myöhemmin tuli hajuste-ja kemikaaliyliherkkyydet, kirjavine oireineen.

Paikkakunnalta ei löytynyt kelvollista asuntoa. Joten tuumasta toimeen, suunnitelmat käyntiin.

Rakennetaan uusi omakotitalo, puutalo, kahden rakentajan voimin käsityönä. Talo valmistui ajallaan, 2006. Uudessa kodissa oli materiaalipäästöjä noin vuoden verran. Vietin aikaa uudessa kodissani useita kuukausia neljän seinän sisällä. Silloin oli aika jolloin en kestänyt enää juuri mitään hajuja, hajusteita tai kemikaaleja. En pystynyt käymään juuri missään, pakolliset käynnit hätäisesti kävin. Olin kuin erakko. Raikkaassa ulkoilmassa liikuin.

Kotini on terve. Sisäilma hyvä, puhdas ja raikas. Olen tervehtynyt. Yllättävää se on, että kestän jopa jotain hajuja ja hajusteita ilman oireita.

Työttömyys toi lisää ongelmia. Sitä on pudonnut kauan sitten yhteiskunnan suojaverkon ulkopuolelle. Ilman toimeentuloa ollut vuosia.

Mistä yliherkkä löytää työpaikan tai opiskelupaikan? Viimeiset 2-vuotta olen aktiivisesti etsinyt työpaikkaa. Turhauttavaa. Enkä todellakaan ole maininnut tätä yliherkkyyttä.

TE-toimisto ei auta työpaikan etsimisessä. Levitellään vain käsiä ja sanotaan, että ei ole mitä tarjota.

Työkokeilupaikassa kesällä -12 sain uudet, ei toivotut oireet. Voimattomuus, joka tulee kävellessä muutaman km matkalla. Kävelyä harrastin (5-8km) per/pvä.

”Erakko”mummo, nainen 49, Meri-Lappi


Aloitin nykyisessä työpaikassani kaksi vuotta sitten. Melkein heti alkoi alkoi kova väsymys ja juoksin työterveydessä. Eepäilivät kilpirauhasta. Verikokeen jälkeen totesivat, että ei ole häikkää, normaalia väsymystä vain: 4 tunnin työpäivän jälkeen sänkyyn makaamaan…

Sitten alkoi päänsäryt ja vatsavaivat. Poskiontelotulehukset, keuhkokuume yms. Edellisvuoden maaliskuussa lomalta palattuani sain kohtauksen, missä en saanut henkeä. Pomoni mielestä asia johtui esim. siitä että siivoojat ovat vaihtaneet pesuainetta tai että sain paniikkikohtauksen, kun kerroin epäilyni että tulisi työpaikalta. Lukuisia vesivahinkoja oli siihen mennessä jo ollut. Siitä alkoi ravaaminen työterveydessä astmatesteissä jne. Päivittäisinä oireina tähän mennessä oli yskä, ihottuma, lämpöily, päänsäryt, väsymys ja vatsaoireet. Siinä vaiheessa luulin, että tulen hulluksi, kuvittelen vain, kun ei kukaan ottanut kuuleviin korviinsa. Meillä oli myös muitakin jotka oireili asiasta ja yksi sairastui astmaan.

Oireisiin ”tottui” ja niitä ei huomannut enää muuta kun jos tuli jotain uutta. Esimerkiksi oli ihan normaalia että olen 4 tunnin päivän jälkee rättipoikki, vatsa kuralla, päätä särkee jne. Kunnes kesäloman jälkeen palasin töihin ja taas oli vesivahinko sattunut jonka seurauksena löydettiin oranssia kasvustoa seinästä. Muistan vielä, että olin iloinen että löytyi jotain, että ruvetaan reagoimaan. Noh, niinhän siinä kävi, että koko paikka oli homeessa. Tämän seurauksena keuhkolääkäri antoi minulle vaihtoehdot: siirto toiseen taloon tai uusi työpaikka.

3 viikkoa tämän jälkeen sain uuden työpaikan mikä helpotti minun olotilaa henkisesti, tieto että pääsen pois. Raskasta on ollut sairastaa kun ei uskota ja kuunnella. Uskon, että tämän pahimman sairastelun olisi voinut välttää jos asiaan olisi heti puututtu. Olisi pitänyt itse taistella asian puolesta enemmän..

Ihmetyttää suuresti miksi nämä asiat ovat semmosia mistä vaan hyssytellään. Itse huomasin kuinka pieni ihminen on kun tämmösen asian kanssa painii ja ei saa apua mistään. Ja se, että itse jäät tyhjän päälle. Jos et uutta työpaikkaa saa niin siellä sitten sairastat. Todella kohtuutonta heitä kohtaan jotka oireilevat ja koittavat samalla tienata elantonsa, hoitaa perhesuhteet yms. Ja mitä sitten kun terveys menee kokonaan, jäät puille paljaille itse riippumattomista syistä. Saat sitten kaupan päälle karenssin kun itse irtisanot itsesi ja putoat liiton/kelan rahoille. Eikä se raha enää siinä auta jos terveys on mennyt, mitä sitten enää rahallakaan tekee.

Jonna, nainen 30v, Jyväskylä


Ensimmäisen kerran oireilin hometalossa asuessani – talo meni sittemmin asumiskieltoon runsaan sädesienikasvuston takia. Kului kymmenen vuotta, kunnes oireet palasivat virastotalossa, johon menin töihin. Vuosi töihin menosta, sain ensimmäisen astmakohtauksen, siihen saakka oli ollut nenäverenvuotoa, silmien kirvelyä, lämpöilyä, jatkuvia virtsatietulehduksia. Astmakohtauksen jälkeen minut siirrettiin toiseen kerrokseen. Oireilu jatkui ja sain tietää, että edellinen samassa työhuoneessa työskennellyt oli jäänyt pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle 4kymppisenä saman vaivan takia. Rakennus remontoitiin, mutta väistötila oli yhtä huono ja alkoi tulla muistiongelmia, väsymystä, nivelkipuja, migreeniä, nokkosrokkoa ja edelleen hengitystieoireita ja munuaisaltaan tulehduksia. Remontin jälkeen palasimme tiloihin. Oireilu jatkui ja alkoi mennä pahemmaksi. Lopulta sain kahtena viimeisenä aamuna niin rankat nieluturvotukset ja rakkulaiset nokkosrokko-oireet, että jouduin adrenaliinipiikille ja kortisonille työterveyteen. Pääsin uusiin väistötiloihin ja TTL tutki oireiluani.

Työterveys hävitti kummallisesti tekemäni pef puhallukset, töissä puhalsin sen 370 /(nyt normaali 650!) ja TTL olisi halunnut teettää puhallusseurantaa uudelleen, mutta keuhkolääkäri kielsi enää menemästä rakennukseen noiden nieluturvotusten takia. TTL ei uskaltanut kuitenkaan pyynnöstäni huolimatta tehdä altistustestejä, eikä myöskään huomioinut ilmoittamaani jälkioireilua homeisiin reagoimisesta pricks testissä. Totesivat vaan, että voivat olla itikan puremajälkiä.

Vuosi meni, että pääsin pahimmasta oireilusta. Alkuun pelkkä postin tuominen virastolta sai kämmenet rakkuloille, työkaverit kokouksessa nokkosrokon vaeltamaan kropassa. Yhä elelen antihistamiinin kanssa, adrenaliinikynät laukussa ja reagoin aina satunnaisesti milloin missäkin. Useamman kerran vuodessa tulee tilanteita, että joudun pistämään adrenaliinin ja/tai tippaan päivystykseen, kun sattuu sopiva rakennus kohdalle. Jälkeenpäin särkee joka niveltä, eikä esim. maitopurkin avaaminen onnistu sormivoimin. Reagointiherkkyys ei selvästikään ole enää niin voimakas, muttei myöskään kadonnut mihinkään. Ja reaktio tulee siis ihan missä vaan tilanteessa, ei liity millään tavoin psyykkiseen hyvinvointiin tai kytkeydy yhteen tilaan. Viimeksi Italiassa viinikellarikäynnin jälkeen olin ulkoruokinnassa, muun seurueen ollessa sisätiloissa. Kohtelu on kaiken aikaa työnantajan taholta ollut ala-arvoista ja minusta on tehty mielenvikainen ja outo.

Kmag, nainen 46v


Olen tutkinut työterveyslaitokselta saatuja diagnooseja homeiden, villapölyjen ja asbestialtistukselle herkistyneiden ihmisten käynneistä. Itse sain astman, krooniset sidekalvo- ja poskiontelotulehdukset sekä ihottuman työpaikalla. Ei-allergiselle: ”olette allerginen kotona asuvalle kissalle”. Työpaikalla sairastuneille sairaanhoitajille: ”altistutte teho-osastolla työkavereiden tuomalle koiran, eläinten ja kotipölylle”, ”teille on kehittynyt vain tapa yskiä”, ”ei-teillä mitään allergiaa ole, kuvittelette”, ”ei silmät voi vaurioitua homeesta, sarveiskalvot voivat samentua pikkulapsella muustakin syystä” jne. Osa diagnooseista lähes sanasta sanaan samanlaisia. Ottakaa nauhuri mukaan ja nauhoittakaa kaikki aihetta koskevat keskustelut. Ensimmäinen kommentti johtajalta: millaiset ovat sinun kotiolosi? Nyt menossa homeremontti! Kaikki mailit talteen, vaatikaa tutkimukset kaikista olemistanne tiloista ja valvokaa, että otetaan näytteet katosta, mustuneista materiaaleista ja pitäkää päiväkirjaa huoneen kosteudesta, lämpötilasta, vedosta jne. Kaikki oman oikeusturvanne parantamiseksi. Oman oikeusturvanne parantamista, virheistä oppii, ja kaikki pitää tutkia ja ottaa vaikka itse näytteeksi osa materiaalia. Kuvata kaikki, muutoin jää heikoille jäille.

Nainen 55v, Jyvässeutu


Koulustamme löytynyt kosteusvaurioita ja löydöksenä mm. sädesientä. Rehtori kieltää tutkimustulosten tiedottamisen huoltajille.

Ope, nainen


Sain viran keväällä 2008 helsinkiläiseen kouluun samaan aikaan, kun minulle myönnettiin kolmivuotinen apuraha väitöskirjatutkimukseen. Mietin pitkään, mitä haluan tehdä, mutta virka vei voiton. Nyt neljä vuotta myöhemmin, astmaan sairastuneena, olen ehtinyt palata tähän hetkeen monta kertaa.

Väliin mahtuu sairastelujen loppumaton kierre, lihominen (liikunta on ollut jatkuvan kuumeilun takia lähes mahdotonta), kariutuneita ystävyyssuhteita (aikatauluja ei ole voinut tehdä kahta päivää pidemmälle), stressiä (mitä jos astmani laajenee koskemaan myös kissojani), sosiaalisia rajoitteita (tilat, tupakoitsijoiden olemassaolo eri tiloissa), Käsittämätöntä ymmärtämättömyyttä: ”Älä lietso pelkoa!” (Rehtori), Kato vielä se on täällä hengissä!” (Toinen opettaja), ”Älä mittaa sitä kuumetta, sä olet vain nuori nainen” (Lääkärin kommentti), ”Kyllähän ne kävi täällä kesäkuussa mittailemassa, mutta mitään ei ole löytynyt” (Rehtori 5 kk myöhemmin) jne. jne.

Olen onnekas, sillä sain työpaikan, jossa en oireile. Tiedän siis, että se on mahdollista. Onni on kuitenkin katoavaista: työ on vain yhdeksi lukuvuodeksi (kuten virkavapaanikin). Yhden vuoden ajan voin olla ilman astmalääkkeitä, voin harrastaa, tehdä keskeneräisiä projekteja, tehdä työni hyvin, nähdä ystäviä, tehdä suunnitelmia muutamaa päivää pidemmälle, rentoutua viikonloppuna sairastelun sijaan. Ihanaa!

Koska mikrobivastinetta ei ole löytynyt koulultani, vaikka siellä on virallisesti todettu kosteusvaurio alapohjassa (korjattu muutama vuosi sitten) ja joihinkin luokkiin on tullut vesi sisään katon kautta ja tutkimukset ovat kesken, minulla ei ole oikeutta vaatia viransiirtoa, korvauksia (edes työterveyden lähetteellä tehdyistä tutkimuksista, valituslautakunnan äänestys 4-2) tai sympatiaa. Astmakoodin sain kyllä kela -korttiini.

Valmistelen kirjettä kouluni vanhempainyhdistykselle ja johtoryhmälle, jolle asiasta kertomisen rehtorimme on kieltänyt. Kirjeeseen aion liittää kaikki astmaani liittyvät dokumentit. Miksi kukaan haluaisi siirtää tämän taakan myös lapsille ja nuorille? He eivät voi valita ”työpaikkaansa”, heidät me uhraamme salaillulla ja asioihin puuttumattomuudella. Kirjeen jälkeen, paluuta virkaani ei ole, mutta todella se mahdollisuus on jo kariutunut, kun sain maistaa terveyttä. Tämän lasten tilanteeseen kohdistuvan syyllisyyden kanssa minun on vaikea elää, astmaan ja sen aiheuttamaan epävakauteen olen jo ehtinyt tottua.

Nuori homekoiratar, nainen 30v, Helsinki


Näin jälkeenpäin muistan, että jo kouluni oli tunnetusti homeongelmainen. Tuohon aikaan oireilin nivelkivuin ja ihottumin.

Uudessa opiskelija-asunnossa tuli tasakatosta vettä sisään satoja litroja ensimmäisenä syksynä. Asuimme talossa viisi vuotta. Tuona aikana sairastuin Crohnin tautiin. Ulostin verta ja kipuilin 8 vuotta lähes tauotta – pisimmät oireettomat jaksot kestivät 2-3 kuukautta ja niitä oli yksi tai kaksi vuodessa. Olin myös väsynyt ja masentunut, ja yliopisto-opinnot keskeytyivät.

Seuraavassa asunnossa oli katossa mustaa hometta, joka ”korjattiin” maalaamalla päälle. Tähän aikaan kuukautiskiertoni loppui, ja puolen vuoden kuluttua minulla todettiin aivolisäkekasvain, prolaktinooma. Hormoonitoimintani on ollut pysyvästi sekaisin siitä lähtien.

Seuraava asunto oli sitten vasta se varsinainen home-asunto, tosin emme tienneet sitä moneen vuoteen. Minulle puhkesi ensin migreeni. Kova väsymys vaivasi ajoittain edelleen. Vasta kun taloon tehtiin ikkunaremontti, jonka ansiosta siitä tuli paljon tiiviimpi, alkoi todella rajut oireilut. Tässä vaiheessa olin saanut lapsen (lääkityksen avulla). Luulin olevani uudestaan raskaana kun aloin yhtäkkiä voimaan pahoin ja oksennella. En kuitenkaan ollut, ja syytä ei löytynyt ”perussairauksistanikaan”.

Sitten sain toisessa talossa pahan äkillisen altistuksen, joka aiheutti hengitysvaikeuksia, sydämen hakkaamista, ”huumatun” olon, silmien kirvelyn ja rajun pahoinvoinnin, ja yhtäkkiä ymmärsin että kyse oli todellakin homeesta.

Lapsellakin oli ollut kuukausia kestänyt kova yskä ja verta tuli nenästä todella usein.

Tämän vakavan altistuksen jälkeen kotona olokin muuttui mahdottomaksi, vaikka ikkunat olivat täysin auki. Seuraavana päivänä lähdimme pois kotoa.

Jouduimme luopumaan kaikesta irtaimistosta. Pesin muutamat mukaan otetut vaatteemme kuumassa pari kertaa, ja silti niiden nuuhkiminen sai minut yökkäilemään. Kun lapsi istui sylissäni, saatoin yökkäillä hänen hiuksistaan. Mieheni ajeli tukkansa pois ja lapsen tukkaa leikattiin ja pestiin usein.

Syksyllä samat oireet alkoivat täälläkin, ja homeetonta kotia ei etsimällä löytynyt, joten päätimme rakentaa itse pienen hirsitalon täysin luonnonmukaisin materiaalein. Nyt elämme vain kaikki ikkunat auki ja toivomme, että tarkenemme talvella!

Kaikkein pahinta tässä on jatkuva voimakas uupumus. Toivon että voisin vielä joskus elää normaalia, tervettä elämää. Lastani haluan suojella lisäaltistukselta.

Hajalla, nainen 37v


Elikkäs minä sairastuin astmaan työpaikkani sisäilman vuoksi alle vuosi sitten (sairastumistani ennen olin perusterve nuori nainen, ei allergioita tai mitään mikä olisi ”edesauttanut” astman puhkeamista). Oikean lääketasapainon löytyessä hengitykseni saatiin kulkemaan normaalisti muiden oireiden jatkuessa pitkin kevättä. Kesän tullessa jäin pois töistä ja parissa-kolmessa viikossa oireeni vähenivät huomattavasti. Kuntoni palautui melkein normaaliksi ja jaksoin taas käydä lenkillä/jumpissa jne.

Loppukesästä/alkusyksystä olin onnellinen kun elämä sujui normaalisti ja lääkkeiden tuella olo tuntui taas omalta. Syksyn tullessa aloitin uudessa työpaikassa, rakennus vuoden vanha ja ”puhdas” ja pari-kolme viikkoa sujuikin hyvin, kunnes rakennuksen tietyssä tilassa aloin saamaan ensin astmakohtauksia/silmäoireita. Väsymyskin tuli taas tutuksi ja työpäivän jälkeen ei pystynyt tekemään enää muuta kun käpertymään sohvan pohjalle (sama jatkuu yhä/viikonloput olen vapaalla, mutta ne kuluvat yleensä kuumeillen tai muuten väsymyksen merkeissä). Kuumeilu (max 37.5) alkoi noihin aikoihin ja siitä lähtien parin viikon välein olen ollut pienessä kuumeessa. Muitakin viime keväisiä oireita on tullut: Iho-oireet punoitus/naaman kiristys, silmäoireet (punoitus, kirvely, ”roskan” tunne silmässä, vetisyys, valoherkkyys), kuiva limainen yskä on vaivannut viimeiset 2kk ja jatkuva päänsärky + viimeisen parin viikon aikana olen taas alkanut saamaan aamuisin nenäverenvuotoja.

Uusina ”oireina?” on tullut muistamattomuus, sanojen unohtelu ja sekava puhe? Myös oikea käteni tuntuu oudolta, esim. 10 minuuttia tietokoneella kirjoittamisen jälkeen kämmen/sormet tuntuvat oudoilta,vaikea selittää.. osaksi puutuneilta, mutten tiedä onko se oikea ilmaisu kuitenkaan sille miltä tuntuu. (käsi laitettava nyrkkiin ja lopetettava) + jalkani puutuvat nopeasti ja välillä menevät alta. Myös virtsaamistarve on lisäntynyt huimasti syksyn aikana ja olen alkanut kärsimään virtsankarkailusta (en ole ikinä kärsinyt kyseisestä vaivasta eikä tämän lisäksi minulla ole muita sairauksia). Itseäni on kuitenkin nyt alkanut ottaa pahasti päähän tämä asia, kohta vuoden verran sairastellut ja kun ei lääkkeillä saada muita oireita kuriin eikä oloni helpotu kuin hetkeksi sairastelun (kotona sairastamisen) jälkeen.

Sofia, nainen 24 v.


Sopivaa asuntoa ei löydy, olen kokeillut teltassa asumista Suomessa ja ulkomailla ja vaikka kuinka monta asuntoa.. en jaksa laskea. Opinnot (korkeakoulu) jouduin keskeyttämään ja lääkäri ohjasi psykiatriseen hoitoon, jossa minua pidettiin myös pakolla, vaikka kaikki oireilu liittyi selkeästi sisäilmaan. Oireet ovat mm. imusolmukkeiden turpoamista, tajuttomuuskohtauksia, pistelyjä, verenvuotoja, silmäkipuja ja aivotoiminnan lamaantumista. Diabetes puhkesi ja ihottumia. Olo on hyvä kun altistetta ei ole. Ennen perusterve.

Bored, Mies 29 v.


Olen keski-ikäinen nainen, ei astmaa suvussa, aiemmin lievä heinänuha, joka oli iän myötä hiipumassa. Itselläni on tosin takana altistuminen useassa eri paikassa – kaikki valtion laitoksia – alkaen opiskeluajoista. Osa paikoista tiedettiin jo tuolloin kosteus/homepommeiksi, osan kunnosta olen saanut tietoa vasta jälkikäteen. Altistumista opiskelut mukaanlukien n. 30 vuotta. Varsinainen selkeä oireisto (päänsäryt, uupumus, silmä-, iho-oireet, lihas- ja nivelkivut, sekavuus ja huimaus, muistin heikkeneminen, hengitystieoireet, tulehdukset ympäri kehoa…) pamahti minulla päälle jouduttuani siirretyksi nykyisessä työpaikassani talon vanhempiin osiin 2010 lopussa – työhuonetta, johon muutin, oli remontoitu, samoin muitakin osia ko. tiloista aiempien ongelmien vuoksi. Puolen vuoden sisällä alkoivat oireet, joita en ensin osannut yhdistää tiloihin – kuvittelin vain että ikä tekee tehtävänsä, väsyttää ja on kaikenlaista kremppaa ja vaivaa. Lopulta marraskuussa 2011, vajaan vuoden päästä muutostani, pamahti eräänä aamuna töihin tultuani päälle massiivinen astmakohtaus, sekä voimakkaat iho- ja silmäoireet, nenäverenvuoto jne., kuin olisin joutunut johonkin myrkkykaasukammioon. Siitä alkoi oireilu, joka johti parissa kuukaudessa astman kehittymiseen. Työhuoneen vaihto ei auttanut, nyt en pysty olemaan koko rakennuksessa – myös aiemmat työtilat talon uudemmassa osassa aiheuttavat oireita.

Tällä hetkellä olen etätöissä, mutta saan oireita niin monessa paikassa (mm. työterveys, terveyskeskus, sairaala…) ja niin monesta tekijästä että päivän kuntoa on mahdotonta aamulla ennustaa. Kotona voin suhteellisen hyvin, ongelmiakin tosin on sillä mieheni on töissä samassa rakennuksessa jossa sairastuin ja hänen mukanaan kotiin kantautuu oireita aiheuttavia tekijöitä, varotoimista huolimatta. Elämä on melko rajoittunutta – täysin ’puhtaita’ tiloja ei ole osunut kohdalle, sillä jos itse tilat eivät aiheuta oireita, muut ihmiset aiheuttavat, myös ulkona oireilen, säästä ja vuodenajasta riippuen. Astmalääkitystä ei ole saatu kuntoon, niistäkin olen lähinnä saanut lisäoireita. Olen kai kuitenkin ’onnekas’ koska oireisiini kuuluu myös astma, olen päässyt terveydenhuollon piiriin siltä osin. Astmani työperäisyyttä selvitetään parhaillaan, mikä sujuu hankalasti sillä työnantaja/kiinteistöyhtiö eivät ole innokkaita toimittamaan tarvittavia tietoja ja dokumentteja. En tosin muutenkaan usko että että astmani (saati muiden oireiden) työperäisyys myönnettäisiin, vaikka se tulisi todettuakin.

Tutkija, nainen 46v, Kuopio


Olin terve ja vastavalmistunut opettaja 20 v. sitten. Muutamassa vuodessa alkoi oireilu. Koulujen vaihdot eivät auttaneet. Opintovelkaa oli vielä jäljellä. Keuhkoissa todettiin muutoksia, mutta ammattitaudin varmistamiseksi olisi tarvittu koepalanotto umpihomeisessa sairaalassa, jossa sain hetkessä pahoja hengitysvaikeuksia. Työnantajan taholta koin ”kannustusta” jättää virkani. Asiasta puhuminen kiellettiin. Sain mielenterveysdiagnooseja ja yritin kuumeisesti löytää ehjää työpaikkaa. Nyt olen ollut 3v. sairauseläkkeellä mielenterveyssyistä. Perheemme tulot ovat siis edelleen pienet. Asumiseen on käytettävä niistä suurin osa, koska olemme rakennuttaneet kodin, jossa voin olla oireetta, jos kukaan hometiloissa käynyt ei tule käymään. Harrastuksissa yritän käydä kun jaksan ja vain uusissa rakennuksissa, mutta joskus saan mm.kurssikaverin homeenhajuisista vaatteista tai kirjoista oireita, mm. nenä valuu ja yskiminen ja äänen käheys alkaa. Se on ikävä muistutus elämänkestoisesta vammasta, joka tuli työnteosta. Mielestäni on väärin, että työpaikalla terveytensä menettänyt työntekijä ei saa korvauksia ja esim. erityisasumistukea.

Entinen ope, nainen 41v, uusimaa


Oireet alkoivat tammikuussa 2012 saunassa hegenahdistuksella ja fyysisen suorituskyvyn laskuna, epätavallisella väsymisellä, päänsäryllä. Viime kevään aikana tehtiin kaikki mahdolliset tutkimukset keuhko- ja sydäntautien erikoislääkärien toimesta ilman selkeää diagnoosia, oireet kesän ja kuukauden Espanjan loman aikana käytännössä hävisivät palaten syksyn mittaan takaisin. Hakeuduin jälleen keuhkotautien erikoslääkärin tutkimuksiin diagnoosina määrittelemätön astma. Ainut selkeä löydös oli happisaturaatioarvojen (SpO2) selkeä lasku normaaliarvoihin verraten. Normaaliarvot 97-99 %SpO2, itsellä 93-95 %SpO2 levossa, voimakkaan rasituksen jälkeen arvot laskivat 89-92 %SpO2. Selkeää SpO2:n laskua oli myös havaittavissa saunan jälkeen ja nukkuessa. Tämä happisaturaation lasku ilmeisen vähän tutkittu oire homealtistuksissa, alhainen happisaturaatio kuitenkin monia oireita kuten hengästymistä, väsymystä ja suorituskyvyn laskua selittäisi. Omalla kohdalla tilanne ja tutkimukset vielä vaiheessaan, mutta kehottaisin muita em. oireista kärsiviä pyytämään happisaturaatiotason mittauksia, tämä itselläni ainut kiistaton, selkeä löydös.

Sp02, mies 52, Keuruu


”Se” alkaa taas. Kolmannen lapsen kohdalla. Muutamaa kuukautta aiemmin koulunsa aloittanut innokas ekaluokkalainen päätyy viimeistään perjantaina koulusta kotiin kesken koulupäivän ”huonon olon” vuoksi. Kolmannen kohdalla jo tiedän heti syyn. Ei tarvitse enää ihmetellä, tämä kaikki on jo koettu aiemminkin. Pohdin suorinta asiantuntijareittiä ja sitä keneen, miten, milloin otan yhteyttä. Pohdin myös sitä, miten jaksan. Meidän lapsia ei ole tarkoitettu suomalaiseen peruskouluun. Ei siksi, että oppimisessa olisi mitään vaikeutta, vaan siksi, ettei heidän kehonsa kestä sisäilmasairaita rakennuksia. He pienet, he niin epätyypillisen terveet lapset muutoin, sairastuvat koulurakennuksista.

12-vuotiaalla takana on 1,5-vuotinen lääkäriltä toiselle-rumba potilastapauksena, ”jos joku keksisi jotain”. Narkolepsiaepäily ja monta muuta ikävää tautia poissuljettuna todennetaan verikokein altistus sisäilman veemäiselle bakteerille. Takana on ruljanssi asiantuntijalta toiselle, joka päättyy äidin tekemään keittiödiagnoosiin ja yksityisklinikan tekemään testiin. Lapsi sanoo jossakin vaiheessa, että ottaa ihan minkä tahansa diagnoosin, kunhan vain joku osaisi jotain sanoa. Jos olisi diagnoosi, olisi ehkä myös lääke. Oirelista on parikymmenkohtainen. Epämääräinen. Epätyypillinen. Tyypillinen ei-mikään. Lapsi sanoo: kun kukaan lääkäri ei auta, niin äiti auta edes sinä. Tätä ennen atoopikko ja allergikkoekaluokkalainen valittaa ensikoulupäivästään lähtien migreenityyppistä päänsärkyä,iho on kutiavan ihottuman peitossa koko keholta. Hän yskii ja yskii, ääni on käheänä ja lämpö nousee aina pidempien lomien jälkeen. ”Ei mitään ole. Sisäilmatutkimukset koulussa on tehty. Ihan tyypillinen tämän ikäisen rakennuksen sisäilma. Ei ole kuultukaan.” Näitä vastauksia äiti saa kuulla rehtorilta, kouluterveydenhoitajalta, opettajalta. Kuitenkin kuulen, että opettajallakin on vakavia sisäilmaoireita…ja ”mitään ei ole”.

Kolmas, nuorin ja viimeinen lapsista, lähtee koulutielle. Nyt kolmen kuukauden kuluttua hän oirehtii samanlailla mystisen pahan olon tunteen oirein. Päänsärky, joka ei lähde särkylääkkeellä. Huono olo, väsy olo, ei maistu ruoka, vatsa kipeä.

Mä niin tiedän mistä on kyse, mutta samalla tiedän, etten oikein enää jaksaisi. En miltei jaksa taistella yksin tuulimyllyjä, jokapuolella sisäilmaproblematiikkaan liityviä ei-ei-ei -asenteita vastaan.

Hanna, 31, Kangasala


Sairastuin vaikeaan astmaan palattuani hoitovapaan jälkeen töihin. Altistuin homeelle, kosteuden aiheuttamille mikrobeille ja toksiineille. Omalta osaltani työterveyshuolto hoiti asian erittäin huonosti, lähinnä oli omaa hölmöyttäni, kun sairastuin ja käskettiin itse etsiä apua muualta. Vika oli kuulemma vain korvieni välissä, minä kuvittelin kaiken. Työpäivät menivät jatkuvassa flunssassa, yskässä ja kuumeessa. Työpäivän jälkeen ”kaaduin” sohvalle potemaan migreeniä.

Lopulta löytyi yksityiseltä puolelta korvalääkäri, joka tunnisti oireeni ja aloitti astmalääkityksen. Hänellä oli aiemminkin käynyt potilaita kyseisestä työpaikasta ja hän ihmetteli kovasti, kuinka se työpaikka on edelleen olemassa vaikka sairastuneita on useita ja hänen mielestään valituksia oli jo tehty niin paljon, että kyseisen työpaikan olisi pitänyt jo muuttaa muualle ja rakennus purkaa.

Taistelin aikani työnantajaa ja työterveyshuoltoa vastaan. Väsyin, koska vika oli vain minussa. Käskettiin vaihtaa työpaikkaa, jos ei hommat kiinnosta. Sairaslomiakin oli kuulemma liian paljon ja nekin kyseenalaistettiin. Lopulta siis irtisanoin itseni. Turha taistella, kun vastassa on liian iso vastus.

Sain heti uuden työpaikan ja alkuun kaikki sujuikin hyvin. Nyt kuitenkin vanhat oireet ovat taas vallanneet elimistöni ja jatkuva sairastelukierre on päällä. Hiljattain kuulin, että tässäkin paikassa on sairastuneita useampia ja jokainen heistä joutunut lähtemään menetettyään terveytensä. Työnantaja vaan ei aio korjata tiloja, kun meitä yliherkkiä on vain muutama, joten vika on jälleen meissä.

En enää tiedä, mitä nyt teen. Todennäköisesti olen tällä kertaa sitkeämpi enkä irtisano itseäni vaan olen sairaslomalla niin kauan, että terve työympäristö löytyy.

Nämä molemmat työpaikat ovat terveydenhuoltoalan työpaikkoja. Työnantajana siis terveydenhuollon ammattilainen. Henkilökohtaisesti en enää voi kehua yhteiskuntamme terveydenhuoltoa, kun ei se pysty huolehtimaan edes omista työntekijöistään. Herää epäilys, millaista hoitoa maallikko saa, joka ei itse tiedä näistä asioista mitään vaan luottaa häntä hoitaviin henkilöihin.

HT, nainen 41v, Kangasala


Tarinani kertoo erittäin väsyneestä opiskelijasta, jonka elämä on muuttunut haastavaksi sisäilmaongelmien takia. Olen asunut kosteusvaurioituneessa asunnossa ja työskennellyt homeisissa työpaikoissa. Nyt olen muuttanut kuukauden sisällä kaksi kertaa, mutten vieläkään ole oikeasti löytänyt asuntoa jossa olisi hyvä asua. Kun puhun ”hyvästä asumisesta” tarkoitan asuntoa, jossa olisi herätessä terve olo. Asunto jossa voisin oleskella tuntematta heikotusta. Tämän hetkisestä asunnostani herätessä oloni on nuutunut ja silmäni turvoksissa, silmänaluset mustana nukutuista tuntimääristä riippumatta. Samoin koko kasvoja turvottaa, poskionteloita kolottaa ja pientä huimaustakin on. Kyllä, pysyn elossa tässä asunnossa, mutta millaisia vaikutuksia altistumisella on pidempänä aikana? Asunnossa ei haise homeelta, sen takia sinne muutinkin.

Mutta, lattiana on lastulevyä. Asiaa tutkittuni huomaan netin olevan täynnä lastulevyn käyttöä varoittavista esimerkeistä. En vain jaksaisi itse huolehtia asunnon kunnosta, minusta se kuuluisi asunnon vuokraajalle. Huolehtia asuntoon hyvät materiaalit (ei sellaisia josta voi erittyä formaldehydiä) ja korjauttaa mahdolliset kosteusvauriot. Minkä takia minä, 22-vuotias opiskelija joudun itse ottamaan asioista selvää ja ajamaan omia terveyttäni koskevia asioita? Ei kuulosta toimivalta hyvinvointivaltiolta.

Edessä on varmaan taas uusi muutto, kolmas kuukauden sisään. Missä vaiheessa ehdin elää ja opiskella?

Todellista kotia etsimässä, nainen 22v, Helsinki


Olen ollut sairaana noin kolme vuotta. Muutimme perheeni kanssa pintakorjattuun Helsingin kaupungin rivitaloon alkuvuodesta 2010. Sairastuin kuukaudessa vakavasti. Alaselän kivut olivat valtavat, tuskin pääsin käymään vessassa. Yritin hakea apua terveyskeskuksen kautta. Mieheni hoiti 1,5 vuotiasta lastamme ja minua.

Oireet helpottivat, kun kesä tuli. Jaksoin kävellä noin kilometrin matkan kerrallaan, mikä oli valtavaa edistystä. Kun syksy tuli, lihaskipuoireet pahenivat taas ja jouduin vuoteen omaksi. Vatsani oli jatkuvasti kipeä. Sitten tulivat puutumisoireet; jaloissa, käsissä, kielessä. Kylmiä, liikkuvia väreilyjä ympäri kehoa, tajuttomuuden tunnetta. Pääsin sairaalan neurologiselle päivystyspoliklinikalle. Minulle annettiin tutkimusten jälkeen lähete fysioterapiaan…

Yritin TODELLA kuntoutua, tahdonvoimasta se ei ollut kiinni. Menin huonompaan kuntoon harjoittelusta. Sitten aloin samaan akupunktiota. Se helpotti todella kipuja, sillä kipulääkkeitä en allergian vuoksi voi käyttää. Lisäksi pidin magneettilevyjä selän kipukohdissa, jotka auttavat kipuun.

Vasta siinä vaiheessa kun mieheni ja lapseni alkoivat saada epämääräisiä allergiaoireita ja nielun/nenän verenvuotoja, aloin epäillä asunnon kuntoa. Kuukautiseni menivät myös aivan sekaisin. Löysimme olohuoneen seinän olevan niin märkä, että sitä pystyi kaivamaan kynnellä. Muutimme toiseen asuntoon kuukauden päästä, joka sekin osoittautui homeiseksi. Sitten muutto vastavalmistuneeseen asuntoon, jossa monikemikaalioireet alkoivat samantien. Kahden yön jälkeen nukuttuani hengityssuojan kanssa menimme evakkoon sukulaisten ja tuttujen luo. Nyt olemme asuneet 4 kk homeettomassa kodissa, ainakin luulen niin. Kaikista tekstiileistä luovuimme, kaikista imukykyisistä tavaroista. Lihaskivut ovat vähentyneet ja puutumisoireet ovat kadonneet. Kurkku on edelleen altis turpoamaan ja sinne tulee rakkulan näköisiä paiseita pienistäkin altistuksista. Syöminen ahdistaa minua nykyään, koska saan oireita riisistä, kaurasta ja kaikista ruoista missä on hometta tai kemikaaleja. En pääse liikkumaan oikein mihinkään oireiden vuoksi. Ystäviä ja sukulaisia on vaikea nähdä vaatteissa kulkeutuvien homeitiöiden ja kemikaalien vuoksi. Osaan silti olla kiitollinen, olen vielä hengissä. Miehenikin on homeallergikko, joten on helppo ymmärtää toista. Lapsen aion laittaa kotikouluun, en näe muuta mahdollisuutta.

Toivoa ja paranemista teille kaikilla, onnea pienistä iloista! Parempaa huomista!

Maria, nainen 30v, Helsinki


Tarinamme voi lukea kuvineen ja filmeineen osoitteessa: kiinteistokauppa@blogspot.fi

Marja-Leena, Nainen 59v, Akaa


2020 2018–2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita

Kerro oma tarinasi lomakkeella.

Palaa tarinoiden etusivulle.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Sisäilmasairaiden tarinoita

2020 2018-2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita

Olen altistunut homeelle 30 vuotta sitten ensimmäisessä omassa asunnossamme. Olin silloin todella monisairas. Muu perhe sairastui myös, pienet lapsemme olivat koko ajan antibioottikuureilla erilaisten tulehdusten vuoksi.

Itselleni jäi ’myrkkyherkkyys’ elimistöön ja olen vuosien aikana kärsinyt siitä kemikaalien ja lääkkeiden yhteydessä.

Olen kuitenkin pystynyt normaaliin elämään ja töihin, lukuunottamatta muutamaa terveydenhuollon yksikköä, missä en ole voinut työskennellä sisäilmaongelman takia. Mutta freelancerina se ei ole haitannut, koska töitä on muualla ollut koko ajan.

Viime vuodet olen työskennellyt samalla työnantajalla oireetta. Tähän asti.

Koronan vuoksi työpisteemme muutettiin 3kk sitten rakennuksen alakertaan siksi, että mahdollisille koronapotilaille saadaan lisähuoneita. Alakerroksessa ikkunat ovat ns. maan tasalla, eli viereisen laskevan metsärinteen maa tulee kiinni ulkoseinään lähes ikkunan tasalle. Lisäksi tilat ovat ahtaat ja huonon sisäilman huomasimme heti ensimmäisenä päivänä.

Minulle alkoi tulemaan outoja oireita mitä en heti yhdistänyt sisäilmaan. Kärsin jatkuvasta päänsärystä, heikotuksesta, mahakrampeista, keskittymiskyvyn puutteesta, väsymyksestä ym. Sitten kun aloin saamaan nokkosihottumaa ja hengitystieoireita vasta tajusin, että nyt ollaan taas keskellä kaaosta.

Jäin sairaslomalle omalla ilmoituksella, ja kävin sen jälkeen työterveydessä ja lomaa jatkettiin. Hengitystieoireet ja ihon kutina loppuivat heti kotona, mutta tää valtava heikotus ja huonovointisuus vaan jatkuu jo toista viikkoa. Mitään en jaksa kotona tehdä ja pelottaa miten kauan taas oireet kestävät.

Työpiste on luvattu siirtää takaisin entisiin tiloihin mutta sekin pelottaa, että onko tavaroissa homepölyä tms. ja oireilenko, jos joskus töihin pystyn palaamaan. Rakastan työtäni enkä koskaan ole pois pienen vaivan takia, joten tuntuu ihan kauhealta, kun en pysty töihin. Jalat ovat  kertakaikkiaan ihan kuin keitetyt makaronit ja hiki haisee pistävältä, ja huimaa ja päätä kivistää pitkin päivää.

Kotona ainoa aktiviteetti on sängystä siirtyminen sohvalle.  Mietityttää, kuinka elimistöä saisi puhdistettua.

Mieli maassa, nainen, 58

*****

Asuin noin 10 vuotta kunnan vuokrarivitalossa, jossa isännöitsijän mukaan kaikki oli ok. Kului muutama kuukausi, kun aloin sairastella erilaisilla hengitystieongelmilla – antibioottikuureja oli vähän väliä.

Olin töissä vanhusten palvelutalossa hoitajana, ja tuo talo oli varsin uusi. Mutta yllätys – yllätys, sielläkin ilmaantui sisäilmaongelmia. Siellä muutama työkaveri oireili myös. Sain tietää vasta vuosien jälkeen tutkimustulokset, rakennuksesta oli löytynyt mm. sädesientä.

Tämän asunto-ongelman tutkimusten kanssa olikin tosi vaikeaa. Minulla oli kahden lääkärin tutkimuspyyntö taloyhtiölle, että asuntooni on tehtävä sisäilmatutkimus, mutta se asia ”unohtui” isännöitsijältä. Minä sain vain lisää lääkkeitä – mm. astmalääkkeet. Lopulta kun naapurinikin sairastui, alkoi tapahtua.

Tulosten tultua asunnostani löytyi useita eri mikrobilajeja sekä sädesientä. Jouduimme muuttamaan pois ja laittamaan paljon irtaimistoa roskiin. Kukaan ei korvannut mitään.

Muutin toiseen vuokrarivitaloon, sen isännöitsijä vannoi myös, että kaikki olisi kunnossa. Nyt astmaoireeni ovat pahentuneet, ja joudun taas muuttamaan.

Asuntoni koneellinen ilmastointi ei toimi niin kuin pitäisi. Olen ilmoittanut asiasta isännöitsijälle monta kertaa, mutta hän levittelee vaan käsiään, eli ei ota asiaan kantaa. Sain hänen puheestaan sellaisen käsityksen, että minulla olisi ”vikaa korvien välissä”.

Vaikka olen ikäni puolesta karanteenissa, minun on pakko muuttaa pois. Kunpa saisin jostain muuttoapua!

Karanteenissa, nainen, 73

*****

Sairastuin jo alle parivuotiaana, kun asuimme tietämättämme hometalossa. Olin jatkuvasti sairaana ja flunssainen.  Vanhempani eivät tuolloin sairastelleet, mutta lopulta talosta tehtiin isot homelöydökset. Muutimme talosta pois ja sen jälkeen en oireillut vuosiin.

Aikuisiällä tietämättäni olin töissä paikassa, jossa oli hometta, ja oireiluni alkoivat taas. Migreenikohtausten määrä alkoi lisääntyä ensimmäisenä. Niitä alkoi olla jokaisen työpäivän jälkeen, vaikka muuten elintavat olivat kunnossa – nukuin hyvin ja riittävästi, söin säännöllisesti, vältin stressiä ja harrastin liikuntaa. Tuolloin ilmeni myös muuntyyppistä päänsärkyä.

Sen jälkeen alkoi muukin oireilu: poskionteloiden ja nenän särky, flunssainen olo, väsymys, aivosumu, ihon kutina, silmien kuivuus ja äänen käheys – näitä oireita ilmaantuu edelleen herkästi, jos olen sisäilmaongelmaisessa paikassa tietämättäni. Myös monet muut työtoverini oireilivat työpaikalla. Työterveys teki tutkimustakin siitä, kuinka moni oireilee. Mitään muuta asialle ei kuitenkaan tietääkseni ikinä tehty.

Huomasin, että oireet johtuivat työpaikan sisäilmasta, kun lopetin työn päästessäni opiskelemaan. Opinnot aloitettuani migreenikohtausten määrä vähentyi puolella, vaikkei mitään muita muutoksia elintavoissa tai lääkityksessä tapahtunut. Myös muut oireet loppuivat. Olin ihan eri tavalla pirteä, ei ollut enää voimakasta väsymystä ja aivosumuista oloa.

Koska työskentelen terveydenhuoltoalalla ja monet sairaalat ovat sisäilmaongelmaisia tai homeessa, on sairastuminen vaikuttanut paljonkin siihen, minne työllistyn. Olen joutunut rajaamaan omasta mielestäni mielenkiintoisia työpaikkoja pois ja etsimään töitä ensisijaisesti puhtaimman sisäilman perusteella. Se on harmittanut, sillä olisi niin monta paikkaa, jotka kiinnostaisivat, mutta rakennukset ovat todella huonokuntoisia.

Entisestä työpaikastani saamani jo olemassa oleva migreenini on pahentunut paljon, ja sen olen saanut riesakseni. Joudun myös välttelemään joidenkin ystävieni luona vierailuja, koska olen alkanut oirehtia heidän kodeissaan.

Omaa kotia etsiessä tämä vaikuttaa myös paljon ja on tehtävä etukäteen mahdollisimman paljon ”taustatyötä” asunnon kunnon eteen. Useita ihania koteja on joutunut jättämään ottamatta siksi, koska en pystyisi niissä asumaan. Olen selviytynyt hyväksymällä tilanteeni ja miettimällä, että huonomminkin voisi olla.

Jo pienenä sairastunut, nainen, 26

*****

Aloin oireilla oudosti vuonna 2015 tajuamatta, mistä se voi johtua. Väsytti koko ajan, kurkku oli kipeä ja limaa täynnä, lisäksi sain ihottumaa ja monia muita oireita. Vuonna 2017 oireet pahenivat, ja niitä alkoi olla useilla työkavereilla. Aloimme puhua oireista yleisesti ja tajusimme, että työpaikalla joku oli pielessä. Vuonna 2019 rakennus sai purkutuomion ja itse olin menettänyt terveyteni.

Tällä hetkellä olen etätöissä, siitä kiitos työnantajalle, se onkin lähes ainoa asia joka pitää minut järjissäni. Kun menetin terveyteni, tuntuu että menetin myös elämäni. Minulla ei ole elämää. Olen vain kotona, en voi käydä missään enkä tavata ketään, olen täysin yksin. En tiedä paranenko enää koskaan, kemikaaliyliherkkyyteen sairastuin sitten viimeiseksi ja se tuntuu lopulliselta tuomiolta. Kemikaaleja en pääse pakoon mihinkään.

Tunnen itseni surulliseksi ja vihaiseksi. Haluaisin entisen elämäni takaisin ­­­­­– kun voin käydä töissä, kaupoissa, ravintoloissa, tilaisuuksissa ja paikoissa, joissa oli ihmisiä, harrastaa, tehdä mitä vaan.

Tirri, nainen, 47

*****

Opiskelin toista vuotta korkeakoulututkintoa liikunta-alalla, kunnes aloin saada ensimmäisiä oireita. Minulle tuli koulussa jatkuvasti nenäverenvuotoja, ensin muutamia kertoja viikossa ja myöhemmin jo lähes päivittäin. Vuodot saattoivat alkaa yks kaks ilman mitään selkeää syytä ja kestää todella kauan ensiavusta huolimatta.

Koulupäivät koostuivat tuolloin liikunta- ja teoriatunneista erilaisissa halleissa, koulun luentosaleissa ja muissa tiloissa. Kun vuodot eivät meinanneet loppua itsestään, ravasin päivystyksessä poltattamassa vuotavia suonia. Sekään ei tuntunut tuovan helpotusta, vaan vuodot jatkuivat samanlaisina, välillä todella rajuina.

Olin myös jatkuvasti pienessä ”flunssassa”. Lopulta hemoglobiinikin tippui vuotojen takia todella alas. Olin todella väsynyt ja muutenkin huonossa kunnossa, jolloin eräällä ”vuotokeikalla” lääkäri määräsi minut osastohoitoon, koska en meinannut enää pysyä hereillä toimenpiteidenkään aikaan.

Osastolla minulle tiputettiin punasoluja, jotta hemoglobiinini nousisi paremmalle tasolle. Vuodoille ei edelleenkään ollut löytynyt järkevää selitystä, mutta viimeisimmän toimenpiteen jälkeen, kun nenän verisuonia poltettiin sähköisesti, vuodot lakkasivat edes vähäksi aikaa.

Tähän mennessä minulle oli kertynyt jo valtava määrä poissaoloja ja terveydenhoitokuluja, mutta pahinta oli epätietoisuus siitä, että mikä minua oikein vaivasi. Sitten tuli joulu ja uudenvuoden aaton jälkeen ajattelin jo päässeeni eroon vuodoista, kunnes tammikuun alussa sama rumba alkoi uudestaan. Nenä vuosi aivan järkyttävästi ja päädyin taas useamman kerran sairaalaan.

Verikokeissa käydessäni myös CRP oli kohonnut 100:aan ja keuhkokuvien perusteella sain lisäksi keuhkokuumediagnoosin. Siitä selvittyäni tuli taas parempi jakso. Nenä ei vuotanut ja muutenkin terveys alkoi kohentua kotona ollessani. Sitten aloitin harjoittelun.

Pari viikkoa isossa liikuntakeskuksessa sujui mallikkaasti, kunnes nenä alkoi jälleen temppuilla. Vuotoja alkoi tulla taas lähes päivittäin ja mieleeni ei vieläkään ollut edes tullut ajatus siitä, että tämä kaikki voisi ehkä johtua huonosta sisäilmasta. Kunnes kuulin liikuntakeskuksen työntekijöiltä, että entisillä ja nykyisillä työntekijöillä oli pahoja terveysongelmia huonosta sisäilmasta ja rakennuksen homeongelmista johtuen. Vasta sitten aloin miettimään omaa tarinaani ja tulin siihen tulokseen, että minunkin ongelmani saattoivat johtua sisäilmaongelmista, joita oli nyt havaittu myös koulussani.

Sisäilmaongelmako? nainen, 22

*****

Sisäilmasta sairastumisen jälkeen en ole ollut mukana työelämässä, koska olen toiminut omaishoitajana ja työpaikkavaihtoehtojen sisäilmat ovat olleet huonoja. Olen etsinyt pääasiassa etätyömahdollisuuksia. Ollessani vielä työelämässä tein loppuajan etätöinä ja se oli työssäni tehokasta. Globaalissa työympäristössä etätyön tuoma parempi aikataulutus mahdollisti asioiden hoitamisen eri puolille maailmaa. Aikaa ei kulunut työmatkoihin, työn ohella arkeen mahtui harrastukset ja kotityöt. Arki oli stressitöntä.

Vaikka olen alan osaaja, IT/Digiosaamiseni ei edusta enää tätä päivää. Työnhaun yhteydessä minulle ei ole tarjottu digikoulutuksia. Olen hakenut sellaisiin itsenäisesti, mutten ole päässyt. Sisäilmasta sairastuminen, ikä sekä korkeanpaikan kammo rajoittavat työllistymistäni. TE -keskuksen kanssa tehty työllistymissuunnitelmani on olematon eikä sisällä niitä asioita, joita pitäisi. Työllistämiseen keskittyneet rekrytointiyritykset ovat myös aika kädettömiä näiden rajoitteiden edessä.

Päällä leijuu jatkuva karenssin uhka ja aktiivimalli aiheutti omat hankaluutensa mm. tulojen tippumisella entisestään. Minua patistetaan työnhakuun, lisäksi kaupungin uudenlaiseen vuoden verran sitouttavaan koulutus/työllistymispalveluun. Kaupungin palveluksessa toimiva rekrytointihenkilö olisi halunnut tarjota minulle suoraan töitä. Lopputuloksena hän joutui toteamaan, että kaupungilla on omasta takaa jo 75% sisäilmasta oireilevia työntekijöitä, joten ei uskalla palkata minua, kun soveltuvia tiloja ei löytynyt.

Viime vuonna olin nollatuloilla neljä ja puoli kuukautta. Aloitin työkokeilun, jonka piti olla etätöitä. Työtilaksi osoitettiinkin paikka keskellä pölyistä tuotantotilaa, joten jouduin lopettamaan työkokeilun jo ensimmäisen päivän jälkeen. Muitakaan tukia en karenssin aikana saanut, koska asun omistusasunnossa.

Työllistämistoimet ovat kaikin puolin olleet riittämättömiä. Nyt asioita on tehty huomioimatta rajoitteita. Olisi tullut tehdä yksilöllisemmin räätälöity työllistymispolku. Suunnitelmissa ei ole ollenkaan pohdittu, että minkälaiset tilat ja olosuhteet olisivat sopivia. Digikoulutuksen avulla olisi ollut paremmat mahdollisuudet hakea terveydellisesti sopivia työpaikkoja.

On patistettu aktiiviseen työnhakuun tarjoamatta avuksi kunnollisia tukitoimia. On myös ollut epäselvää, miten teoria ja käytännön tilanne saadaan kohtaamaan. TE-toimisto ja työministeriö ovat katsoneet, että työnhakija ei voi hakea vain etätöitä, vielä liitettynä ”epäviralliseen” omaishoitoon.

Koronan myötä toivon, että Suomessa suhtautuminen etätyöhön muuttuu suopeammaksi. Etätyö palvelisi monia tahoja ja mahdollistaisi paremmat työllistymismahdollisuudet rajoittuneille.

Resursseja hukkaan, nainen, 51

 


2020 2018-2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita

Kerro oma tarinasi lomakkeella.

Palaa tarinoiden etusivulle.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Sairauteni eristi minut yhteiskunnasta

Yhteiskunnan turvaverkon ulottumattomissa

Olen vakavasti sisäilmasairastunut 37-vuotias diplomi-insinööri. Kohdalleni osui peräkkäin kaksi asuntoa, jotka tuhosivat terveyteni ja elämäni. Hengenahdistus-, poskiontelo- ja muut oireet alkoivat pikkuhiljaa. Lääkärit kehottivat olemaan välittämättä koko asiasta ja kertoivat, ettei oireilusta voi olla haittaa.

Lukuisten tuloksettomien lääkärikäyntien jälkeen törmäsin keuhkolääkäriin, joka osasi liittää oireeni sisäilmaongelmiin, ja neuvoi minua muuttamaan asunnostani. Pääsin laajempiin tutkimuksiin yliopistolliseen keskussairaalaan, jossa vahvistettiin, että altisteita on vältettävä. Sairausdiagnoosia en saanut, koska sellaista ei Suomessa ole (toisin kuin esimerkiksi Saksassa ja Japanissa).

Pitkään jatkuneen altistumisen myötä olin kuitenkin herkistynyt niin pahasti, että oireilin myös työpaikallani. Mukaan tulivat myös keskushermosto-oireet. Jouduin jättämään niin sosiaalisen elämäni kuin harrastuksenikin.

Oireista huolimatta jatkoin työntekoa, koska diagnoosin puuttuessa mitään todellisia vaihtoehtoja ei ollut. Kynnys erinomaisesta työpaikasta ja vauraasta toimeentulosta luopumiseen oli valtava. Putosin kovaa ja korkealta.

Olen käynyt läpi 35 vuokra-asuntoa, joiden joukossa on ollut vain yksi sopiva asunto. Sen menetin putkiremontin vuoksi. Asunnon sopivuuden havaitsee vain kokeilemalla eli olemalla siellä esimerkiksi yön yli. Mutta harvoin vuokra-asuntoja saa kokeiltavaksi, ja kuukausien vuokran maksaminen päivän kokeilusta on taloudellinen katastrofi.

Osassa asunnoista en ole pärjännyt päivääkään, osassa olen saattanut herätä oireisiin ensimmäisenä yönä, ja oireitten voimistuessa on ollut pakko paeta yöhön. Eläminen autossakin on tullut tutuksi. Auton lisäksi koko jäljellä oleva omaisuuteni on käytännössä yhdessä retkikassissa.

Keskussairaalasta sain lähetteen psykiatrin vastaanotolle. Minua tutkittiin laajasti, vaikka sain käynneillä oireita. Lopulta johtava psykiatri kertoi, että olen mielenterveydeltäni täysin terve. En siis saanut diagnoosia psykiatriseltakaan puolelta. Psykiatri ymmärsi tilanteeni vaikeuden ja kirjoitti sairauslomaa. Kela kuitenkin hylkäsi sairauslomani, koska selittävää diagnoosia ei ollut löydetty.

Tilanne tuntuu absurdilta; olen virallisen lääketieteen mukaan terve niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, ja ilman sosiaaliturvaa, vaikka sairauteni on invalidisoinut minut yhteiskunnasta. Kodittomana olen ollut yli vuoden.

Olen käynyt läpi kaikki viranomaistahot, mutta tilanteeni ei ole kuulunut kenellekään. Sosiaalitoimessa kehotettiin ottamaan lainaa ja hankkimaan asunto.

Apua olen saanut vain läheisiltäni, joille olen varmaan jo henkeni velkaa. Tiedän monia sairastuneita, jotka ovat menettäneet koko omaisuutensa ja kamppailevat löytääkseen lämpimän sisätilan, jossa pystyisivät asumaan parvekkeella, teltassa tai autossa asumisen sijaan.

Suomessa vain ei ole ainoatakaan viranomaistahoa, joka välittäisi sairaudestamme tai epäinhimillisestä tilanteestamme.

Hyvinvointivaltion kansalainen

 

Kerro oma tarinasi lomakkeella.

Palaa tarinoiden etusivulle.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista