Avainsana-arkisto: tutkimus

Opinnäyteyhteistyötä toimintaterapeuttien kanssa

Toimintaterapia paremman arjen mahdollistajana?

Homepakolaiset ry on tehnyt opinnäyteyhteistyötä ammattikorkeakoulujen kanssa muutaman vuoden ajan. Työ on ollut vuorovaikutteista: yhdistys saa tietoa siitä, millaisin erilaisin menetelmin sisäilmasairaiden tilannetta voidaan tukea, ja opiskelijat puolestaan ovat päässeet esimerkiksi haastattelemaan sisäilmasairastuneita ja muutenkin saaneet tietoa sairastuneiden arjen solmukohdista. Lisäksi opiskelijat tutustuvat aiheeseen, josta on hyötyä heille valmistumisen jälkeen työelämässä. Samalla tuotetaan tietoa, jolla autetaan sisäilmasairaita ja heitä kohtaavia.

Keväällä 2018 valmistui Metropolia ammattikorkeakoulusta toimintaterapian opinnäytetyö Sisäilmasta sairastuneen arvokas arki. Työssä kolme toimintaterapeutiksi opiskelevaa tutki, miten sisäilmasta sairastuminen vaikuttaa työ- ja opiskeluikäisten sairastuneiden arkeen. Syksyllä 2018 valmistui samaisesta oppiaineesta opinnäyte, OSA- ja COPM-itsearviointimenetelmien soveltuvuus sisäilmasta sairastuneille, jossa selvitettiin itsearviointimenetelmien soveltuvuutta sisäilmasta sairastuneille. Itsearviointimenetelmissä sisäilmasairaat itse kuvaavat kohtaamiaan haasteita ja avuntarvetta.

Toimintaterapia ei ole kovin käytettyä sisäilmasairaiden arjen parantamisessa. Sisäilmasairaan arvokas arki -tutkimuksessa ilmeni, että vain yksi sadasta haasteltavasta oli kohdannut toimintaterapeutin omalla hoitopolullaan. Toimintaterapialla tähdätään asiakkaan parempaan arkeen. Toimintaterapiassa voidaan esimerkiksi huomioida yksilön haasteet toimintakyvyn eri osa-alueilla ja räätälöidä juuri hänelle sopiva kuntoutuspolku, ja samalla voidaan huomioida asiakkaan voimavarat ja tukea niitä. Toimintaterapian vahvuus on ihmisen arjen ymmärtämisessä ja siinä auttamisessa: yhdessä asiakkaan kanssa etsitään ratkaisuja parempaan arkeen. Toimintaterapialla voisi olla paljon annettavaa sisäilmasta sairastuneiden tilanteeseen.

Sisäilmasairaan arvokas arki

Sisäilmasairaan arvokas arki -tutkimuksessa tehtiin ensin muutama koehaastattelu, joiden pohjalta suunniteltiin kyselylomake. Vastaajat varsinaiseen kyselytutkimukseen haettiin verkossa toimivasta HOME Sweet HOME -vertaisryhmästä. Tutkijoiden yllätykseksi tarvittava määrä vastaajia saatiin kokoon nopeasti – muutamassa tunnissa kyselyn täytti sata vastaajaa. Vastaajien saamisen helppous kertonee siitä, että sairastuneet haluavat auttaa tiedon kerryttämisessä ja ratkaisujen kehittämisessä. Ehkä taustalla on halu auttaa muita ja toive, että muut pääsisivät vähemmällä.

Tutkimuksesta selviää, että sisäilmasairaus vaikuttaa ihmiseen kaikilla elämän osa-alueilla ja että vaikutus elämään on sitä kriittisempi ja monimuotoisempi, mitä pidemmälle tilanne on ehtinyt edetä.

Tämä on arvokasta tietoa pohdittaessa sisäilmasairaan kuntoutusta, ja se on syytä ottaa huomioon kuntoutuspolkuja suunniteltaessa. Olisi hienoa, jos tilanteisiin pystyttäisiin tulevaisuudessa reagoimaan nykyistä nopeammin, eikä sairaus etenisi vaikeimpaan vaiheeseen avunsaannin hankaluuden vuoksi. Aineistossa korostui vastaajien tyytymättömyys sosiaali- ja terveyspalveluilta saatuun apuun ja tukeen. Toivottavasti tähän tulee muutos tulevaisuudessa.

Oli myös ilo havaita, että lähes kaikki haastateltavat osasivat luokitella itsensä johonkin sisäilmaan liittyvän oireilun kolmesta vakavuusasteesta. Astekuvaukset julkaistiin keväällä 2017, eli vajaa vuosi ennen aineiston keruuta. Kuvaamalla sisäilmaan liittyvän oireilun ja sairastumisen vaiheita pystytään tarjoamaan parempaa ja kohdistetumpaa apua. On eri asia auttaa lievästi oireilevaa kuin työkyvytöntä, kunkin sairastuneen tilanteeseen kohdennettu apu tuottaa paremman tuloksen. Kaikkia kuitenkin voidaan auttaa.

Itsearviointimenetelmät sisäilmasairaan toimintakykyä arvioidessa

Itsearviointimenetelmillä asiakas saa oman äänensä kuuluville. Itsearvioinnilla voidaan myös järjestää seurantaa siitä, miten toimenpiteet ovat vaikuttaneet arkeen ja toimintakykyyn.

Syksyllä valmistuneessa opinnäytetyössä selvitettiin OSA- ja COPM -itsearviointimenetelmien soveltuvuutta sisäilmasta sairastuneille kymmenellä koehenkilöllä. Osallistujat kokivat näiden menetelmien soveltuvan heille ajankohtaisten, sisäilma-asioihin liittyvien haasteiden kuvaamiseen.

Tällaisille menetelmille on suuri tarve, ja niitä kannattaa näiden tulosten perusteella ehdottomasti tutkia lisää, jotta sisäilmasta sairastuneiden kuntoutuksen avuksi saadaan toimivia työkaluja.

Työssä havaittiin, että on tärkeää muistaa itsearvioinnin oikea-aikaisuus, sillä sisäilmasairaan toimintakyky vaihtelee jatkuvasti. Opiskelijat ovat tehneet tuloksista johtopäätöksen, että arvioitaessa sisäilmasta sairastuneen henkilön toiminnallisuutta ja toimintakykyä ympäristön merkitys korostuu paljon.

Miten tästä eteenpäin?

Molemmissa opinnäytteissä on pohdittu jatkotutkimuskysymyksiä, joihin kaivataan vastauksia. Työt antavat pohjan tuleville toimintaterapeuttiopiskelijoille jatkaa aiheen parissa. Ne antavat myös sairastuneille ja heitä työssään kohtaaville tietoa siitä, millaisia sisäilmasairaan arki ja sen haasteet ovat ja mihin tekijöihin kannattaa kiinnittää huomiota pohdittaessa arjen sujuvuutta.

Oppilaitosyhteistyö jatkuu jatkossakin, sillä teemassa on paljon tietoaukkoja, jotka odottavat täyttymistä.

Karoliina Kähö
Suunnittelija
Homepakolaiset ry

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Wienissä keskusteltiin biomonitoroinnista

(“Human biomonitoring in Europe – science and policy for healthy citizens”, Wien 28.9.2018)

Wienissä järjestettiin syyskuussa 2018 konferenssi ihmisillä tehtävästä biomonitoroinnista ja mahdollisuuksista hyödyntää tällaista biomonitorointia eurooppalaisten terveyden edistämisessä ja sitä koskevassa päätöksenteossa.

Aihe on olennainen myös sisäilman terveysvaikutusten arvioinnin kannalta. Monia sisäilmassa ja rakennusmateriaaleissakin esiintyviä aineita on nyt EU:ssa suurennuslasin alla. Seuraavassa tiivistelmä konferenssin annista.

Miksi biomonitorointia tarvitaan ja mitä se on?

EU-tasolla on jo joitain vuosia tehty aktiivista yhteistyötä biomonitoroinnin parissa, jotta ihmisten altistumisesta haitallisille ympäristötekijöille saataisiin tarkempaa tietoa ja siihen voitaisiin puuttua nykyistä paremmin.

Vaikka erilaisista markkinoilla olevista tai muutoin arkiympäristössä esiintyvistä aineista tiedetään jo paljon (ks. vaikkapa Echan, eli EU:n kemikaaliviraston, ylläpitämät kemikaalitietokannat), on aineiden haittojen arvioinnissa merkittäviä tietoaukkoja.

Tällaisia aukkoja ovat esimerkiksi:

  • Kaikkia mahdollisesti haitallisia aineita ei ole edes tunnistettu (emerging substances).
  • Altistusreittien ja päästölähteiden tunteminen on puutteellista (sources, exposure routes, exposure pathways).
  • Yhteisvaikutukset ja kumulatiivinen altistuminen tunnetaan huonosti (mixtures, combined effects, cumulative exposure).
  • Tiettyjä aineryhmiä, kuten hormonaaliset haitta-aineet (EDC, endocrine disruptors), ei ole kyetty sääntelemään tarkoituksenmukaisesti.
  • Yksittäisten aineiden vaikutukset (effects, adverse health effects) ja kaikki niiden erilaiset vaikutustavat (endpoints) tunnetaan vaihtelevasti ja osin puutteellisesti.

Ihmisillä tehtävä biomonitorointi (Human biomonitoring, HBM) on varteenotettava keino täyttää näitä aukkoja.

Biomonitoroinnilla tarkoitetaan siis ihmisistä kerättävien näytteiden (esim. veri, virtsa, hiukset) kautta saatavaa tietoa nk. sisäisestä altistumisesta (internal dose/internal exposure). Kaikki ihmisen välittömässä ympäristössä oleva ainehan ei päädy ihmiseen haittoja aiheuttamaan etenkään samana pitoisuutena. Esimerkiksi sisäilmassa voi olla aineita, joilla ei ole lopulta altistumisen kannalta merkitystä, elleivät ne kulkeudu ihmisen elimistöön.

Biomonitoroimalla saadaan juurikin tietoa tästä ”lopullisesta”, toteutuneesta, monitekijäisestä, osin tuntemattomillekin ympäristötekijöille tapahtuvasta altistumisesta.

Biomonitorointitietoa voidaan yhdistää muuhun tutkimukseen (esim. epidemiologiseen tutkimukseen ja oirekyselyihin), jolloin kokonaiskuva ympäristöterveyden kannalta olennaisista vaikutusketjuista täydentyy (lähde → altistuminen → vaikutus kehossa → sairaus). Tätä tietoa voidaan tietenkin hyödyntää päätöksenteossa ja sääntelyn kehittämisessä − myös sisäilma-asioissa.

HBM (human biomonitoring) on myös hyvä väline paikallisten, vain tietyille maantieteellisille alueille tyypillisten, altistusten tutkimiseen.

HBM:n rooleja altistustiedon täydentämisessä. (Dia: Marco Martuzzi, WHO:n Euroopan ympäristö- ja terveyskeskus ECEH)

Ammattitaitoinen toteutus ja tulkinta tarpeen

HBM voi tarjota hyvin keskeisen palikan väestön altistumisen arviointiin, mutta jotta tietoa voidaan hyödyntää systemaattisemmin, tutkimusdatan täytyy olla edustavaa (isot otannat). Lisäksi tutkittavien aineiden toksikogenetiikan tuntemus on tärkeää, jotta voidaan arvioida aineen esiintymistä ympäristössä suhteessa sen päätymiseen ihmisen elimistööön (intake). Tutkimusten tulee olla hyvin suunniteltuja, ja tietoa tulee saada erityyppisistä alaryhmistä (esimerkiksi miten erilaiset alttiudet vaikuttavat sairastumisriskiin).

Biomonitorointitutkimuksissa saatujen tietojen analysointi on oleellista, eikä lainkaan yksiselitteistä tai selkeää. Analysointia on hyvä EU-tasolla tehdä yhdessä, ja näin toimitaankin: meneillään on mm. HBM-hankkeiden tulosten tulkintaan keskittyviä EU-tason seminaareja. EU:ssa on tähän hyvää osaamista (data management team).

Biomonitorointia kehitetään aktiivisesti EU:ssa

EU:ssa on viime vuosien aikana käynnistynyt laajoja hankkeita, joissa HBM:lla tuotetaan tietoa altistumisesta ympäristötekijöille useissa maissa, kerätään tietoa kaikkien käytettäväksi ja harmonisoidaan mittausmenetelmiä.

Ihmisten biomonitoroinnissa ollaan EU:ssa vasta aivan alussa, mutta hyvin paljon asiantuntijoita ja jäsenmaita on sitoutunut yhdessä kehittämään biomonitorointia. Motivaatio oli konferenssissa käsin kosketeltava. Tähtäin on selkeä:

”Kaiken tämän tavoitteena on onnistua vähentämään altistumista.”
– Sabina Juelicher, Terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosasto, Euroopan komissio.

Wienissä keskusteltiin paljon siitä, millaisia toimia EU-tasolla ja jäsenmaiden yhteistyönä olisi tarvetta tehdä. Muutama poiminta on syytä mainita:

  • Esiin tuotiin tarve ja kiinnostus tehdä biomonitoroinnista pysyvä, vakiintunut osa eurooppalaista kemikaalien sääntelyn perustaa.
  • Nyt biomonitoroinnin kehittämistä on tehty Itävallan koordinoimana HBM4EU-toimintana, rahoitus tulee Horizon2020 -kokonaisuudesta.
  • Biomonitorointia ei voida tehdä tarpeeksi pelkästään nykyisten rahoituskokonaisuuksien (HBM4EU) alla, vaan se tulee integroida yhdeksi lisämenetelmäksi ja tutkimustarpeeksi nykyisten sääntelyn tukena käytettävien tutkimusmenetelmien joukkoon. Tämä edellyttää, että biomonitoroinnille taataan sen käyttöön tarvittavat resurssit. Biomonitorointi-asiat olisikin hyvä sijoittaa keskitetysti jonkin EU-viraston toimintaan – tällä hetkellä biomonitorointia tehdään hyvin siiloutuneesti.

Dia: Robert Barouki, Ranskan kansallinen terveystutkimuksen laitos, INSERM.

Euroopan kemikaalivirasto Echan pääjohtaja Bjorn Hansen tiivisti, että jo nyt HBM:a tehdään − ja sitä voidaan ja pitää tehdäkin − olemassa olevien lakikokonaisuuksien puitteissa, mutta biomonitoroinnin pysyvämpiluontoinen vakiinnuttaminen vaatii:

1) Biomonitoroinnin kirjaamista ja siitä vastaavan vastuutahon valtuuttamista vielä selkeämmin lakikokonaisuuksiin.
2) Taloudellisia ja henkilöstöresursseja.
3) Poliittista tukea.

Nyt Biomonitorointia kehitetään EU-tasolla HBM4EU-ohjelmassa. Dia: Marike Kolossa-Gehring, Saksan ympäristövirasto UBA ja EU:n ihmisillä tehtävän biomonitoroinnin ohjelma HBM4EU.

Dia: Marike Kolossa-Gehring, Marike Kolossa-Gehring, Saksan ympäristövirasto UBA ja EU:n ihmisillä tehtävän biomonitoroinnin ohjelma HBM4EU.

Dia: Argelia Castaño, Kansallinen ympäristöterveyden laitos, Instituto de Salud Carlos III, Espanja).

Keskeisenä haasteena tällä hetkellä on mm. biomonitorointidatan ”yhteenvedettävyys” − dataa on jo jonkin verran, mutta se ei ole vertailukelpoista. Siksi EU-tasolla halutaan tehdä menetelmien, hankkeiden, laboratorioiden ja käytänteiden validointia ja harmonisointia, jotta kerättyä tietoa voidaan käyttää riskien hallintaan tarkoituksenmukaisesti. Tarkoituksena on myös koota kaikki biomonitorointitieto saman katon alle.

Ensisijaiset tarkasteltavat aineet

EU:ssa on yhtenä keskeisistä pohjatöistä priorisoitu keskeisiä aineita/aineryhmiä, joita lähdetään biomonitorointiohjelmissa selvittämään tarkemmin:

Dia: Marike Kolossa-Gehring, Saksan ympäristövirasto UBA ja EU:n ihmisillä tehtävän biomonitoroinnin ohjelma HBM4EU.

Ensimmäinen priorisointiryhmä valittiin 2016 (kuvassa vasemmalla). Ryhmän aineista löytyy tuoretta analyysiä täällä. Tiedostossa on vedetty yhteen, mitä kustakin aineesta nyt tiedetään, miten niitä on EU-tasolla säädelty, mitkä ovat keskeiset jatkotoimet ja lisätutkimustarpeet.  Vahva lukusuositus!

Seuraavasta priorisoitujen aineiden ryhmästä (kuvassa oik.) on vastaava dokumentti parhaillaan työn alla.

Huomionarvoista on, että kummassakin ryhmässä on monia sisäilman kannalta tärkeitä aineita, kuten ftalaatit, palonestoaineet ja mykotoksiinit. Osasta aineita on jo nyt (mm. yllä linkitetyssä dokumentissa) tietoja, joita voitaisiin hyödyntää Suomessakin sisäilmakysymystä käsiteltäessä (miksei muuten ole hyödynnetty, esim. valtakunnallisten sisäilmaohjelmien valmistelussa?).

Lisäksi tutkimusaukkoja on näistä aineista eritelty selkeästi. Koska aineet ovat erityistarkastelun alla, tulevat tutkimusaukot todennäköisesti tulevaisuudessa täydentymään.

Suomi on nyt mukana EU:n biomonitorointi-hankkeissa, joissa se tuottaa tietoa aikuisväestön altistumisesta PAH-yhdisteille, kadmiumille ja bisfenoleille. Osassa EU-maita mitataan samassa hankekokonaisuudessa lisäksi lasten ja nuorten altistumista ftalaateille, palonestoaineille ja PFAS-yhdisteille. (Näiden lisäksi on tietenkin käynnissä muutakin biomonitorointia).

Koko unionin kattavilla yhteishankkeilla saadaan arvokasta lisätietoa haitallisille aineille altistumisesta.

Dia: Marike Kolossa-Gehring, Saksan ympäristövirasto UBA ja EU:n ihmisillä tehtävän biomonitoroinnin ohjelma HBM4EU.

Päätöksiä täytyy tehdä puutteellisellakin tiedolla

Ympäristöterveyskysymyksissä tietoa on aina puutteellisesti. EU:n kemikaalivirasto Echan pääjohtajan Bjorn Hansenin sanoin tiivistettynä:

Nyt tehdään parhaita mahdollisia päätöksiä (”best informed decisions”) sen tiedon pohjalta, jota on käytettävissä. Ei parhaita päätöksiä absoluuttisesti (”the best decisions”), sillä sellaisiin tarvittava tieto kertyy hitaasti – maailma taas muuttuu nopeasti.

Aineita on säädeltävä, jos väestön terveyttä halutaan suojella. Vaikka tiedon kattavuutta pitää parantaa, on kaikki tieto hyödyksi ja sitä käytetään nytkin, Hansen sanoi. Tämä oli salissa yleinen ilmapiiri: on tehtävä, kehitettävä, säädeltävä, hyödynnettävä tietoa ja samalla aktiivisesti hankittava sitä lisää.

Toivomme biomonitorointia ja jo olemassa olevaa tietoa sisäympäristöissä esiintyvien aineiden vaikutuksista hyödynnettävän Suomessakin sisäilman terveyshaitoista käytävässä keskustelussa.

Tavoitteita EU-tasolla biomonitoroinnin kehittämisessä. Dia: Robert Barouki, Ranskan kansallinen terveystutkimuksen laitos, INSERM.

Lisää tietoa:

Lisää helppolukuista perustietoa biomonitoroinnista EU:ssa löytyy Wienin biomonitorointitapahtuman sivulta kohdasta background information.
Sivulla voi myös katsoa konferenssin muutaman ensimmäisen esityksen, joista erityisesti kohdassa 1h 35min Marike Kolossa-Gehringin (UBA) varttitunnin esitys antaa selkeän peruskuvan aiheesta ja EU-toimista.

Koostediat:

 

Aiheeseen liittyvää:
Lue kooste Berliinin Indoor Air Toxicology -konferenssista.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Sisäilman kemikaaleista keskusteltiin Berliinissä

Asiantuntijat useilta mantereilta kokoontuivat syyskuiseen Berliiniin keskustelemaan sisäilman kemikaaliriskien arvioinnista. Riskien hallintaan tarvitaan yhteistyötä ja uusia menetelmiä, konferenssissa todettiin.

(Indoor Air Toxicology 16-18.9.2018: International Conference on Risk Assesment of Indoor Air Chemicals).

Syyskuussa 2018 Berliinissä pohdittiin sisäympäristön kemikaalien terveysriskien arviointia, vertailtiin eri maiden tilanteita ja keskusteltiin kehittämistarpeista.

Konferenssissa käsiteltiin pääasiassa sisäilman kemikaaleja, lyhyesti myös homeita.

Kolmen päivän anti oli huima. Kymmeniä mielenkiintoisia esityksiä, osallistujia Euroopan maista, Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta, joukossa tutkijoita, lääkäreitä, viranomaisia sekä teollisuuden ja kansalaisjärjestöjen edustajia.

Rakennettu ympäristö on muuttunut monessa maassa viimeisten vuosikymmenien aikana. Markkinoille on tullut hurja määrä erilaisia aineita, joita esiintyy niin rakennusmateriaaleissa kuin muissakin sisäympäristössä käytettävissä tuotteissa, esimerkiksi huonekaluissa ja kosmetiikassa. Rakennetun ympäristön ongelmat aiheuttavat monimuotoisia terveyshaittoja ja työtehon laskua.

Tämän muutoksen riskejä ja vaikutuksia terveydelle on onnistuttu arvioimaan puutteellisesti. Paljon erilaisia kehityskulkuja on kuitenkin käynnissä, joilla tilannetta voidaan kohentaa. Useissa maissa kehitetään aktiivisesti sisäilman kemikalisoitumiseen liittyviä riskinarviointikäytäntöjä. EU:ssa aihepiriin tärkeys on tiedostettu. Poikkitieteellistä tutkimusyhteistyötä rakennetaan aiheen tiimoilta.

Homepakolaiset ry osallistui konferenssiin, alla koosteemme konferenssin annista.

Tilaisuuden ohjelma

Konferenssikirjanen

”Sisäympäristön kemikalisoituminen on merkittävä ongelma, sekä uudet että vanhat aineet ovat tässä oleellisia.”
– Dorota Jarosinska, Maailman terveysjärjestö WHO:n Euroopan ympäristö- ja terveyskeskus (ECEH).

Sisäilma vahvemmin päätöksentekoon

Konferenssi alkoi paneelikeskustelulla Sisäilman myrkylliset aineet ja päätöksenteko – mikä on poliittisten toimien tarve? (Toxic substances in indoor air: is there a need for political action?)

Keskustelemassa, vasemmalta lähtien: Erwin Annys (Euroopan kemianteollisuuden järjestö CEFIC), Dorota Jarosinkska (WHO:n Euroopan ympäristö- ja terveyskeskus ECEH), moderaattori Lilian Busse (Saksan ympäristövirasto UBA), Eduardo de Oliviera Fernandes (Emeritusprofessori, Porton yliopisto, Portugali), Rolf Buschmann (kansalaisjärjestö BUND), Birger Heinzow (Saksan sisäilman ohjearvojen komitea AIR, German Committee on Indoor Guide Values).

Nostoja keskustelusta:

  • Maailman terveysjärjestössä (WHO) sisäilmalle ei ole laadittu omia toimenpideohjelmia ja tiekarttoja, vaan sisäilma-asioita käsitellään mm. kemikalisoitumiseen sekä elin- ja työympäristöön keskittyvien toimenpiteiden ja ohjelmien kautta, joissa ohjeistuksia ja tietopankkeja päivitetään myös sisäilmakysymyksiä huomioiviksi. Sisäilman kemikaalit nousevat WHO:ssa agendalle esimerkiksi järjestön tekemän kokonaiskemikaalikuorman arviointia (multiple exposures) koskevan työn kautta.
    Vaikuttaa siltä, että WHO:ssa on herätty sisäilma-asioihin enemmässä määrin vasta suhteellisen äskettäin ja että aiheen tärkeys on tiedostettu, mutta tarkemmat toimenpiteet ovat vielä jäsentymässä.
  • Tutkimustietoa on tärkeä integroida päätöksentekoon ja riskinhallintatoimenpiteisiin huomattavasti nykyistä nopeammin ja tehokkaammin. Tutkijoiden tieto ei tällä hetkellä siirry käytännön toimenpiteiksi.
  • Riskinarvioinnista tulee saada nykyistä kehittyneempää ja kattavampaa. Esimerkiksi kumulatiivisten riskien (altistuskertymä) arviointia on välttämätöntä kyetä kehittämään. Yhteisvaikutusten arviointi on yksi ensisijaisista kehitystarpeista (nyt aineiden vaikutuksia käsitellään yksi kerrallaan).
  • Lainsäädännössä on aukkoja sisäilman riskien suhteen. Esimerkiksi EU:n kemikaaliasetus Reach ei huomioi rakennettua ympäristöä tarvittavalla tavalla.
  • Eri maissa, luokituksissa ja suosituksissa pohjana on toisistaan poikkeavia tapoja arvioida riskejä. Esimerkiksi erilaisten viite- ja ohjearvojen laskeminen voi perustua eri sisäilmaluokituksissa ja maissa keskenään erilaisiin riskinarviointikertoimiin. Tilannetta olisi hyvä selventää ja vertailukelpoistaa harmonisoinnilla.
  • Erilaiset vapaaehtoiset luokitukset voivat täydentää lainsäädäntöä sisäilmaan riskien hallinnassa, vaikka ne ovatkin aikamoinen viidakko. Vapaaehtoisten luokitustenkin tulisi kuitenkin olla keskenään vertailtavissa, eli niiden pohjana käytettyjen menetelmien olisi hyvä olla yhteismitallisia − nyt näin ei ole.
  • Vaikka sisäilma on noussut keskusteluun EU-tasolla, ei unionissa ole tarvittavaa rakennetta sisäilmaan terveyshaittojen huomioimiseen, komissiossa sisäilmalle ei ole esimerkiksi selkeästi yhtä sille sopivaa pääosastoa.
  • Sisäilmassa esiintyviin kemikaalipäästöihin täytyy kyetä puuttumaan ketjun alkupäässä, esim. rajoittamalla niitä jo materiaalien valmistuksessa (source control), ei vasta silloin, kun ”myrkyt ovat jo talossa” (end of the pipe strategies).

”Onnistunut terveysriskien hallinta jo päästölähteen valmistusvaiheessa (source control) on myös ympäristöoikeudellinen kysymys. Kun päästöjä rajoitetaan ajoissa, eikä vasta ongelmien ilmettyä, taataan tasa-arvoisemmat sisäilmaolosuhteet kaikille ihmisryhmille.”
– Birger Heinzow (German Committee on Indoor Guide Values AIR)

Harmonisointiasiat ovat EU:ssa työn alla. Dia: Ana Maria Scutaru (Saksan ympäristövirasto, UBA).

Paneelikeskustelun lisäksi konferenssissa pidettiin kymmeniä esityksiä. Seuraavassa keskeisimpiä poimintoja.

Haastava tehtävä

Kaiken kaikkiaan sisäilman kemikaalien terveysriskien arviointi on haastavaa ja siihen liittyy paljon kehitystarpeita.

Dorota Jarosinska Maailman terveysjärjestön Euroopan ympäristö- ja terveyskeskuksesta (ECEH) kertoi, että WHO:ssa on arvioitu sisäilmaan liittyen riskejä esimerkiksi puun polttoon ja ulkoa kulkeutuviin hiukkasiin liittyen. Näistä aihealueista riskiarvioita on ollut mahdollista laatia. Sen sijaan tyhjän päällä ollaan rakennetun ympäristön kemikalisoitumisen suhteen.

Jarosinska kuvasi, että käytettävissä on toki paljon tutkimuksia ja tietoa yksittäisistä aineista, mutta etenkään yhteisvaikutuksia ja altistuskertymän vaikutuksia (kumulatiivinen altistuminen) ei ole pystytty kokonaisuutena arvioimaan millään tavoin. Juuri sitä kuitenkin tarvittaisiin, jotta riskien suuruutta voitaisiin suhteuttaa esimerkiksi muihin sisäilman epäpuhtauksiin (kuten radon tai passiivinen tupakointi).

Hän kuvallisti tilanteen näin:

Dia: Dorota Jarosinska, WHO.

Euroopan kemianteollisuuden järjestö CEFIC:n Ervin Annys taas kertoi, että teollisuudelle on haastavaa, kun sisäilmaa koskeva ohjeistus ja lainsäädäntö vaihtelee sisällöltään eri alueilla. Yrityksille useiden keskenään erilaisten lakikokonaisuuksien ja luokitusten huomioiminen on työlästä. Yhdenmukaiset, harmonisoidut kokonaisuudet tekisivät tuotekehityksestä ja eri alueilla toimimisesta helpompaa.

Valtava aineiden määrä haastaa riskinarvioijat

Sekä teollisuus että monet muut toimijat nostivat esiin kysymyksen: Miten näin moninaisesta kokonaisuudesta (lukuisia, aineita, materiaaleja, olosuhteita, yhteisvaikutuksia jne.) voidaan erottaa terveyden ja sitä kautta tuotteiden valmistuksen ja rakentamisen kannalta oleelliset aineet ja riskit?

Esimerkiksi EU-alueella on nyt unionin kemikaaliasetuksen (Reach) puitteissa rekisteröity yli 20 000 ainetta EU:n kemikaalivirasto Echan tietokantaan. Aineiden käytöstä rakennustuotteissa ja niille altistumisesta sisäilmassa on kuitenkin tietoa hyvin puutteellisesti. Kukaan ei tiedä, mitkä kaikki näistä tuhansista aineista ovat olennaisia sisäympäristössä, miten niille altistutaan ja miten niihin liittyviä riskejä pitäisi arvioida. Mitä aineita ylipäänsä tulisi nyt ensisijaisesti selvittää ja tutkia lisää?

Maria Uhl Itävallan ympäristövirastosta sanoitti varmasti monen muunkin paikallaolijan ajatuksen: Reachissä olisi suotavaa huomioida sisäilma-asioita nykyistä paremmin. Sitä kautta saataisiin yksi olennainen ratkaisujen osa riskinarvioinnin käyttöön.

Dia: Maria Uhl, Itävallan ympäristövirasto

Kokemuksia useista maista

Monen maan edustajat kertoivat esityksissään, miten heillä riskejä arvioidaan ja millaisia aineita ja millä pitoisuuksilla on nostettu rajoitusten sekä ohje- tai suositusarvojen piiriin. Kaiken kaikkiaan aineiden riskinarvioinnissa on paljon haasteita, eikä arvojen asettaminen ole millään tavoin yksiselitteistä. Maiden välillä on arviointiprosesseissa sekä yhteneväisyyksiä että eroavaisuuksia.

Seuraavassa esimerkinomaisesti yleisluontoinen kuvaus Japanissa noudatetusta prosessista, ja tämän jälkeen lyhyemmin muutamia muita muissa maissa noudatettavia käytäntöjä.

Japanin esimerkki sisäilmaan liittyvästä riskinarviointiprosessista

Sisäilmaan liittyvät terveyshaitat ovat Japanissa yleistyneet merkittävästi. Kenichi Azuma Kindain yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta kertoi, miten maassa on lähdetty tilannetta purkamaan.

Japanissa on kehitetty sisäilman kemikaalien terveyshaittojen hallitsemiseen oma prosessinsa. Japanissa on ollut viitearvoja joillekin sisäilman aineille ainakin 90-luvulta saakka, mutta niiden päivittämis- ja täydentämistyö on meneillään.

Prosessin ensiaskel on sen selvittämisessä, mitä sisäilmassa todellisuudessa esiintyy. Vuodesta 2012 tutkijat ja terveysviranomaiset ovat laajemmin mitanneet, mitä aineita sisäilmasta erityyppisissä rakennuksissa löytyy.

Dia: Kenichi Azuma, Kindain yliopisto, Japani (MHLW = Ministry of Health, Labour and Welfare).

Esimerkiksi nämä aineet ovat tyypillisiä löydöksiä niin uusissa kuin jo käytössä olevissa rakennuksissa:

Dia: Kenichi Azuma, Kindain yliopisto, Japani

Sisäilmassa esiintyvien aineiden selvittäminen on kaiken arvioinnin pohja. Rakennuksissa tehdyt mittaukset ovat yksi mitattava asia, lisäksi selvitetään mm. irtaimistosta tai kodinhoitotuotteista aiheutuvia kemikaalipäästöjä (kaaviossa ”nationwide field surveys”) ja hyödynnetään aihetta käsittelevää tutkimustietoa.

Tältä pohjalta valitaan keskeisimmät aineet (priority list of chemicals), joiden vaikutuksia arvioidaan tarkemmin – tavoitteena on ohjearvojen asettaminen, jos sille havaitaan tarvetta.

Koko prosessi kaaviona:

Dia: Kenichi Azuma, Kindain yliopisto, Japani

Aineiden arvioinnissa hyödynnetään mm. tarkempia tietoja aineiden havaituista pitoisuuksista ja niiden oletetusta alkuperästä.

Dia: Kenichi Azuma, Kindain yliopisto, Japani

Kyseisten aineiden haittojen arvioinnissa käytetään aineista saatavilla olevaa myrkyllisyystietoa (lähteenä mm. toksikologiset tietokannat, toxicological databases). Alla muutaman aineen tunnettuja myrkyllisyysvaikutuksia eläinkokeista ja ihmisillä.

Dia: Kenichi Azuma, Kindain yliopisto, Japani (NOAEL = no-observed-adverse-effect level, LOAEL = lowest-observed-adverse-effect level, LOEL = lowest-observed-effect level)

Prosessin perusteella on havaittu, että monet vanhoista viitearvoista olivat liian korkealla ja joukosta puuttui olennaisia aineita. Viitearvoja ollaan uusimassa mm. seuraavasti:

Dia: Kenichi Azuma, Kindain yliopisto, Japani

Prosessi on poikkitieteellinen ja vaatii eri alojen osaamisen yhdistämistä. Mukana on ollut mm. seuraavia asiantuntijoita:

Dia: Kenichi Azuma, Kindain yliopisto, Japani

Moni muu maa kuvasi tilaisuudessa omia vastaavia riskinarviointiprosessejaan. Tiedon vaihtamiselle eri maiden toimista, työkaluista ja menetelmistä koettiin tarvetta.

Tärkeimmät huomioitavat aineet – priorisointi

Kaikkien aineiden tarkempi tutkiminen ei ole mahdollista. Riskinarviointi on aikaa vievää ja vaatii resursseja. Monen viranomaisen ja tutkijan toimintaa rajoittavat mm. taloudelliset resurssit. Mitä aineita pitäisi riskien hallinnassa priorisoida?

Kanadan terveysviranomaisia edustava Vanessa Beaulac tiivisti, miten heillä kartoitetaan keskeisimpiä aineita:

  • Ensin tutkitaan altistumista: maassa on toteutettu ja on käynnissä useita hankkeita, joilla selvitetään, mille sisäympäristöissä altistutaan. Sisäilmamittausten lisäksi Kanadassa, kuten monissa muissakin maissa, tehdään biomonitorointia, eli mitataan ihmiskehoista niistä löytyviä aineita ja altistumisesta kertovia merkkiaineita.
  • Käytetään Risk21-työkalua
    a) altistumisen arvioimiseen (risk = tässä yhteydessä altistuminen, ks. seuraavat kuvat)
    b) aineen myrkyllisyyden ja haittojen arvioimiseen (hazard = aineen vaaraominaisuus, esim. myrkyllisyys).
  • Verrataan erilaisia aineiden haitallista pitoisuutta kuvaavia viitearvoja altistumistietoihin.

→ Saadaan aikaan aineiden ”rankinglista”.

Dia: Vanessa Beaulac, Health Canada.

Dia: Vanessa Beaulac, Health Canada.

Dia: Vanessa Beaulac, Health Canada.

Eri maissa on päädytty eri menetelmien kautta hieman erilaisiin viitearvoihin, ja arvoja on myös eri maissa hieman eri ainekombinaatioille. Paljon yhtäläisyyksiäkin löytyy. Tietoja täydennetään kaikkialla koko ajan, ja uusia aineita on monissa maissa tarkoitus lisätä listoille. Myös raja-arvoja ongelmallisiksi hahmotetuille pitoisuuksille päivitetään ja tarkennetaan tiedon lisääntyessä.

Tulokasaineet – tuntemattomat muuttujat kiinni tutkimusmenetelmiä yhdistämällä

Pawel Rostkowski Norjan ilmantutkimuslaitoksesta (Norwegian Institute for Air Research) puhui tuntemattomista ongelmien aiheuttajista.

Rostkowski kertoi, millaisin keinoin voidaan etsiä uusia sisäilman terveysvaikutusten kannalta olennaisia aineita, joiden merkitystä ei ole tähän mennessä tarvittavassa määrin osattu huomioida (emerging substances). Nykyisin tunnetut ja tutkitut aineet eivät nimittäin selitä sisäilmanäytteiden myrkyllisyyttä, hän alleviivasi. Siksi merkityksellisiä aineita pitää hakea tavoilla, jotka tuovat esiin myös ne aineet, joita ei osata kohdennetusti etsiä. Aiheesta puhuivat Rostkowskin ohella tapahtumassa useat muutkin tutkijat.

Dia: Pawel Rostkowski, Norwegian Institute for Air Research, NILU.

Nämä riskinarvioinnille uudet aineet voivat olla joko aivan uusia, vasta markkinoille tulleita aineita, tai rakennuksissa jo aiemmin esiintyneitä aineita, joita on opittu tunnistamaan ja mittaamaan vasta paljon niiden markkinoille tulon jälkeen.

Tulokasaineita on monenlaisia. Dia: Tunga Salthammer, Fraunhofer Institut for Wood Research, Wilhelm-Klauditz-Institut WKI, Saksa.

Näitä aineita etsitään sisäilmasta kohdennetun kartoittamisen (targeted screening) lisäksi kohdentamattomalla aineiden kartoittamisella (non-targeted screening).

Kohdennetun kartoituksen tuloksia: yksittäisiä ainelöydöksiä. Dia: Pawel Rostkowski, Norwegian Institute for Air Research, NILU

Kohdentamattoman kartoituksen tuloksia: kattavampi kuvaus sisäilman ainerunsaudesta. Dia: Pawel Rostkowski, Norwegian Institute for Air Research, NILU

Nestekromatografilla ja kaasukromatografilla saadaan toisiaan täydentäviä tietoja tulokasaineita etsittäessä.

Dia: Pawel Rostkowski, Norwegian Institute for Air Research, NILU. (LC = nestekromatografi, GC = kaasukromatografi)

Sisäilmassa on siis paljon vielä tuntematonta, joka voi vaikuttaa rakennetun ympäristön terveyshaittoihin ja jota tulee selvittää lisää.

Rostkowski selvitti, että eri menetelmillä löydetään erilaisia aineita ja että myös eri laboratoriot löytävät keskenään eri aineita. Kaasu- ja nestekromatografi ovat menetelminä toisiaan täydentäviä, aineiden ominaisuuksien eroavaisuuksien vuoksi.

Dia: Pawel Rostkowski, Norwegian Institute for Air Research, NILU.

Dia: Pawel Rostkowski, Norwegian Institute for Air Research, NILU.

Dia: Pawel Rostkowski, Norwegian Institute for Air Research, NILU.

Monien tutkijoiden ja laboratorioiden osaamista sekä useita tutkimusmenetelmiä yhdistämällä sisäilmassa esiintyvistä terveyshaittoja aiheuttavista aineista on siis mahdollista saada nykyistä tarkempaa käsitystä. Rostkowski kertoi heidän löytäneen menetelmiä yhdistelemällä sisäilmasta yli 2000 yhdistettä. Näistä osa oli odotettuja löydöksiä, osa uusia tulokkaita. Vaikka aineiden kirjo oli suuri, mukana ei ollut kattavasti erityyppisiä aineryhmiä, esimerkiksi mykotoksiineja ei tässä vielä mitattu lainkaan.

Dia: Pawel Rostkowski, Norwegian Institute for Air Research, NILU.

Eri maissa sisäilmassa voi myös esiintyä eri aineita. Esimerkiksi kanadalainen pöly saattaa poiketa koostumukseltaan norjalaiskotien pölystä, mutta miten, sitä ei ole vielä selvitetty. Pölyhän toimii nimenomaan erilaisten kemikaalien sitojana ja kulkuväylänä elimistöön – yhtenä niistä.

Pöly altistumisen välittäjänä

Pölystä ja tuntemattomasta puhuivat myös monet muut tutkijat.

Tunga Salthammer (Fraunhofer Institut for Wood Research, Wilhelm-Klauditz-Institut WKI, Saksa) kertoi pölystä ja hiukkasista sisäilman terveyshaittojen välittäjänä. Sisätiloissahan altistutaan kemiallisille aineille niiden kaasumuodoissa, mutta myös merkittävässä määrin hiukkasten ja laskeutuneen pölyn välityksellä.

Dia: Tunga Salthammer, Fraunhofer Institut for Wood Research, Wilhelm-Klauditz-Institut WKI, Saksa.

Altistumista näille eri muodoissa esiintyville aineille tapahtuu mm. ruuansulatuselimistön, hengitysteiden ja ihon kautta.

Dia: Tunga Salthammer, Fraunhofer Institut for Wood Research, Wilhelm-Klauditz-Institut WKI, Saksa.

Näitä altistumisreittejä ja niihin liittyviä muuttujia ei kuitenkaan tunneta ja osata huomioida tarpeeksi kattavasti.

Michael Riediker, sveitsiläisen työterveys- ja ympäristöterveystutkimuskeskuksen johtaja (The Swiss Centre for Occupational and Environmental Health, SCOEH), mainitsi esimerkiksi, että VOC-mittaukset eivät aina anna oikeansuuntaisia tuloksia todellisesta altistumisesta, sillä joidenkin orgaanisten yhdisteiden kulkeutuminen ihmiskehoon hiukkasten välityksellä voi olla arvioitua suurempaa.

Altistumisreittejä sisäympäristön epäpuhtauksille on opittu tuntemaan vähitellen. Esimerkiksi pölyn ja partikkeleiden merkitys kuljettimena ei ole ollut aina selvä. Riediker esitti, että sisäilmassa(kin) esiintyvien hiukkasten hiilipinta on erinomainen sitomaan itseensä mm. erilaisia VOC-yhdisteitä, jotka ihminen sitten hengittää sisäänsä.

Riediker esitti, että mittalaitteiden kehittämisessä tulisi huomioida tämä, sillä liian moni laite mittaa VOC-päästöjä kaasuina sisäilmasta − partikkelivälitteistä altistumista huomioimatta.

Hiukkasten pinnat ovat ideaaleja tarttumapintoja monenlaisille aineille (kuten metalleille ja erilaisille VOC-yhdisteille, mm. formaldehydille). Hiukkasten mukana niihin tarttuneet aineet kulkeutuvat ihmisen elimistöön. Dia: Michael Riediker, The Swiss Centre for Occupational and Environmental Health, SCOEH, Sveitsi.

Puolihaihtuvat orgaaniset yhdisteet

SVOC-yhdisteet nousivat esiin koko konferenssin ajan yhtenä aineryhmänä, joka on erityisen oleellinen tämän ajan rakennetun ympäristön riskinarvioinnissa.

SVOC on lyhenne sanoista semi volatile organic compound, eli puolihaihtuva orgaaninen yhdiste. Tällaisia ovat jotkin rakennusmateriaaleista ja irtaimistosta vapautuvat aineet, kuten monet ftalaatit (käytetään mm. muovinpehmenninaineina esimerkiksi lattiamateriaaleissa) ja palonestoaineet (käytetään mm. irtaimistossa ja eristemateriaaleissa).

”SVOC-yhdisteiden vaikutuksista on vahvaa tutkimusnäyttöä. Tiedetään, että näitä aineita tulee nimenomaan sisäilmasta.”
– Carl-Gustaf Bornehag, Mount Sinain lääketieteellinen yliopisto, New York/Karlstadin yliopisto.

Tunga Salthammerin diassa kuvataan eri vuosikymmeninä sisäilmassa kiinnostusta herättäneitä aineryhmiä. 2000-luvulla erityisen paljon tutkittuja ovat juuri SVOCit, mutta myös mikrobit ja pienhiukkaset.

Dia: Tunga Salthammer, Fraunhofer Institut for Wood Research, Wilhelm-Klauditz-Institut WKI, Saksa.

Aineet ihmisen elimistössä

Konferenssissa käsiteltiin myös aineiden siirtymistä sisäympäristöstä ihmisen elimistöön (bioavailability, bioaccessibility).

Sen lisäksi, että tunnemme puutteellisesti sisäilman koostumusta ja päästölähteitä, tutkimustarvetta on siinä, miten sisäilmassa oleville aineille viime kädessä altistutaan ja kuinka paljon aineesta siirtyy vaikuttamaan ihmisen elimistöön.

Wenjuan Wei Ranskan rakennetun ympäristön tutkimuskeskuksesta (Scientific and Technical Centre for Building, CSTB) käsitteli aihetta juuri SVOC-aineryhmän kautta.

Dia: Wenjuan Wei, Scientific and Technical Centre for Building, CSTB, Ranska.

SVOC-aineiden esiintymismuotoja sisäympäristössä.

Dia: Wenjuan Wei, Scientific and Technical Centre for Building, CSTB, Ranska.

Näiden yhdisteiden kulkeutumiseen elimistöön vaikuttaa moni seikka, esimerkiksi kuljettimena toimivan hiukkasen ominaisuudet ja huoneen lämpötila.

Dia: Wenjuan Wei, Scientific and Technical Centre for Building, CSTB, Ranska.

Kaiken kaikkiaan puolihaihtuvien yhdisteiden siirtymisestä (sisä)ympäristöstä ihmiseen tiedetään vielä puutteellisesti. Aineita siirtyy ihmiseen, mutta miten ja missä määrin?

Hengitystiealtistumista mallintavia laboratoriotutkimuksia (in vivo ja ex vivo) on tehty vain muutamilla SVOC-aineilla (kuten TCDD ja bentsopyreeni, ks. kuva). Tietoaukkoja on siis runsaasti. Wei korostaa, että olisi tärkeää nyt tutkia myös sisäilmassa esiintyviä SVOC-aineita, ja tutkimusta tarvitaan todenmukaista altistumista kuvaavilla pitoisuuksilla, huomioiden keuhkokudoksen toiminnot. Validoituja tutkimusmenetelmiä täytyy kehittää.

Dia: Wenjuan Wei, Scientific and Technical Centre for Building, CSTB, Ranska.

Kun ei kattavasti tiedetä, miten ja missä määrin sisäympäristön SVOC-aineet siirtyvät ihmiseen, niiden terveysriskien tarkka arviointi on luonnollisesti hankalaa.

Dia: Wenjuan Wei, Scientific and Technical Centre for Building, CSTB, Ranska.

Yhdessä eteenpäin

Konferenssiesitysten perusteella on selvää, että paljon työtä tehdään eri puolilla maailmaa, paljon opitaan ja koko ajan kehitytään, vaikka vaikean ja monimutkaisen aihekokonaisuuden edessä ollaan.

Sisäilman merkitys ympäristöterveyden osa-alueena on laajalti tiedostettu, ja tutkimusaukkojen täyttämiseen on kansainvälistä yhteistyöhalukkuutta.

Mutta, vielä se kaikkein oleellisin, kun puhutaan riskinarvioinnista.

Paradigman muutos tarpeen

Kolmipäiväisen konferenssin viimeisen esityksen piti altistumistieteiden (exposure sciences) ja sisäilma-asioiden konkari Carl-Gustav Bornehag (Mount Sinain lääketieteellinen tiedekunta, New York, ja Karlstadin yliopisto, Ruotsi).

”Meillä on olohuoneessa virtahepo”, tutkija sanoi.

Kemikaalien riskinarviointia – myös sisäilmassa – tehdään tarkastellen aineiden vaikutuksia yksi aine kerrallaan. Tällainen arviointitapa on peräisin menneeltä ajalta, jolloin kemikaaleille altistuttiin pääasiassa työelämässä, harvoille yksittäisille aineille, joiden pitoisuudet saattoivat olla korkeita. Järkevä lähestymistapa olikin tällöin arvioida juuri kyseisten yksittäisten aineiden riskiä niille altistuvien työntekijöiden terveydestä huolehdittaessa, Bornehag kuvasi.

Nykymaailmassa tällainen ei enää päde – ei sisäilmassa eikä arjessamme muutenkaan. Altistumme valtavalle määrälle erilaisia aineita, joiden yksittäiset pitoisuudet eivät yllä entisaikojen teollisuustyöntekijöiden altistustasoihin. Sen sijaan kokonaiskuorma voi olla monin verroin suurempi.

Tämän kuorman kokonaisvaikutusten arviointia ei ole tähän asti osattu tehdä, minkä vuoksi riskit ovat todennäköisesti merkittävästi aliarvioituja. Bornehag arvioi, että tämän hetkisen tiedon mukaan nykyinen tapa tarkastella vain yhtä ainetta kerrallaan aliarvioi riskejä 1−100 -kertaisesti.

Dia: Carl-Gustaf Bornehag, Mount Sinain lääketieteellinen tiedekunta, New York, ja Karlstadin yliopisto, Ruotsi.

Sisäilman terveysriskien arviointiin ja niiden hallitsemiseen tarvitaan siis paradigman muutos.

Riskinarviointia on jo nyt jossain määrin mahdollista tehdä kokonaisvaltaisemmalla tavalla, josta Bornehag kertoi tarkemmin. Tällaiset kokonaisvaltaiset mallit sisältävät paljon oletusarvoja ja epävarmuuksia, joita pitää vielä tarkentaa, tutkia ja selvittää lisää, mutta niillä päästään yksittäisen aineen tutkimiseen perustuvaa arviointia lähemmäksi todellista, monimutkaista maailmaa ja aineiden yhteisvaikutuksia. Riskinarviointi tulee jatkossa vääjäämättä siirtymään kohti yhteisvaikutuksen ja kokonaiskuorman sisältävää arviointia.

Dia: Carl-Gustaf Bjornehag, Mount Sinain lääketieteellinen tiedekunta, New York, ja Karlstadin yliopisto, Ruotsi.

Nelivaiheinen malli kemikaalicocktailin kokonaisvaltaisempaan riskinarviointiin.

Dia: Carl-Gustaf Bornehag, Mount Sinain lääketieteellinen tiedekunta, New York, ja Karlstadin yliopisto, Ruotsi.

Bornehag myös sanoitti ääneen viimevuosien ehkä positiivisimman kehityskulun sisäilmatutkimuksen saralla:
Sisäilmatutkijat ja altistumistieteilijät (exposure scientists) ovat löytäneet toisensa, ja paljon yhteisprojekteja on työn alla.

Tutkimusjulkaisuja kokonaisvaltaisemmasta riskinarvioinnista on siis lähivuosina odotettavissa.

 

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista