Avainsana-arkisto: tutkimus

Rakennetun ympäristön asiantuntijat vetoavat sisäilman huomioimiseen koronapandemian hallinnassa

Monin rakennusteknisin toimin voidaan vähentää haitta-aineiden määrää sisäilmassa. Tällaisia keinoja kannattaa käyttää terveellisten sisäilmaolosuhteiden edistämiseen.

Merkittävä ryhmä kansainvälisiä rakennetun ympäristön ja sisäilma-alan asiantuntijoita vetoaa maailman terveysjärjestöön, kansallisiin organisaatioihin ja lääketieteelliseen yhteisöön, jotta pandemian hillitsemisessä huomioitaisiin nykyistä paremmin sisäilma virustartuntojen välittäjänä ja rakennustekniset keinot tartuntojen ehkäisykeinona.

Alan kärkitutkijoista koostuva ryhmä on kirjoittanut tieteelliseen Clinical Infectious Diseases -lehteen artikkelin, jossa eritellään tutkimuksia koronaviruksen käyttäytymisestä sisäilmassa ja esitetään keinoja tartuntojen hillitsemiseksi rakennuksissa. Artikkelin on allekirjoittanut 239 asiantuntijaa useista yliopistoista ja organisaatioista ympäri maailman, ja sen pohjalta laaditun lyhyemmän vetoomuksen maailman terveysjärjestö WHO:lle on allekirjoittanut noin 700 rakennetun ympäristön ammattilaista.

Artikkelissa tutkijat perustelevat rakennuksiin liittyvien toimien tärkeyttä viruspandemian hallinnassa sillä, että koronavirus voi levitä sisäilmassa pisaroiden lisäksi ilmavälitteisesti mikroskooppisen pieninä hiukkasina, aerosoleina. Ne pysyvät pisaroita pidempään ilmassa ja voivat kulkeutua huomattavasti nyt käytettyjä turvavälejä laajemmalle. Tämän vuoksi käsihygienia ja turvavälit eivät kirjoittajien mielestä yksinään riitä viruksen leviämisen hallintaan, eikä tieteellinen näyttö tue pelkästään niiden valintaa ratkaisukeinoiksi. Aerosolihiukkasten leviämiseen voidaan asiantuntijoiden mukaan vaikuttaa sisäilmassa monin keinoin, jotka olisi nyt järkevää ottaa mukaan tilanteen ratkaisemiseen.

Asiantuntijat suosittelevat esimerkiksi rakennusten hyvästä ilmanvaihdosta ja tuulettamisesta huolehtimista, painovoimaisen ilmanvaihdon tehostamista, erilaisten suodattimien ja puhdistimien käyttöä ja UV-säteilyn hyödyntämistä viruspitoisuuksien vähentämisessä. He myös alleviivaavat, että sisätiloissa ihmismäärät tulisi pitää riittävän vähäisinä.

Homepakolaiset-yhdistys muistuttaa, että monia asiantuntijoiden esittämistä keinoista voidaan helposti käyttää Suomessakin esimerkiksi työpaikoilla ja oppilaitoksissa. Tällaiset toimenpiteet ovat laajemminkin hyödyllisiä tavoiteltaessa rakennusten käyttäjien terveyttä ja hyvinvointia sisätiloissa.

Esimerkiksi ilmanvaihtoon liittyvät ongelmat ovat suomalaisissa koulurakennuksissa hyvin yleisiä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) koordinoimassa Koulujen sisäympäristön laatu ja oppiminen -tutkimuksessa kosteus- tai homevaurioita raportoitiin olevan noin joka neljännessä koulussa ja ilmanvaihtoon liittyviä ongelmia oli jopa 58 % luokkahuoneista. Myös THL:n, Työterveyslaitoksen ja Suomen Kuntaliiton SisäNyt-selvityksen mukaan sisäilmaongelmien yleisin syy kuntien ja valtionhallinnon (Senaatti) kiinteistöissä ovat ilmanvaihtoon liittyvät ongelmat, tunkkaisuus ja painesuhteet.

Lisätietoa:

Linkki Clinical Infectious Diseases -lehden artikkeliin (koko teksti aukeaa esim. pdf-linkistä).

Lista artikkelin allekirjoittaneista asiantuntijoista yhteystietoineen (mukana myös useita suomalaistutkijoita).

Kansainvälisen WELL-rakennusinstituutin lehdistötiedote aiheesta.

Lyhyesti WHO:lle suunnatusta vetoomuksesta.

YLE:n uutinen suomalaisesta Koulujen sisäympäristön laatu ja oppiminen -tutkimuksesta.

SisäNYT-selvitys.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Uutinen sisäilmasta oireilevien terapioista hyötymisestä johti harhaan

Helmikuussa Suomessa levisi laajalle uutinen, että sisäilmasta sairastuneet hyötyvät terapiasta. Uutisen kohteena olleessa tutkimuksessa ei kuitenkaan saavutettu terapialla tilastollisesti merkittävää hyötyä verrattuna kontrolliryhmään. Oireet eivät vähentyneet, mutta unettomuus ja masentuneisuus lisääntyivät. Jos tutkimustuloksista ei viestitä todenmukaisesti, ratkaisujen löytäminen sisäilmaongelmaan hankaloituu.

Iso muoviankka satamassa veneiden keskellä

Uutinen oli ankka: Tutkimuksessa ei saatu tilastollisesti merkittäviä eroja eri terapiaryhmien ja verrokkiryhmän välille 12 kuukauden seurannan jälkeen. (Kuva: Adobe Stock)

Helmikuussa moni media uutisoi sisäilmasta sairastuneiden hyötyvän terapiasta. Esimerkiksi MTV kertoi ”yllättävästä tutkimustuloksesta”, jonka mukaan 70 % sisäilmasta oireilevista sai apua terapiasta, ja Keskisuomalainen, Ilkka-Pohjalainen, Mediuutiset sekä Demokraatti kertoivat osan sisäilmasta sairastuneista hyötyvän terapiasta.

Uutisoinnista on voinut saada kuvan, että sisäilmaoireita kannattaisi hoitaa terapioin. Tarkempi perehtyminen uutisoinnin kohteena olleeseen tutkimukseen osoittaa, että kyseisessä tutkimuksessa ei kuitenkaan todettu tällaista.

Homepakolaiset-yhdistys haluaa potilasjärjestönä puuttua aiheeseen, sillä jatkuva terapioiden, huolen ja nosebon perusteeton esiintuonti sisäilmaoireilun yhteydessä vaikuttaa jo käytännön tasolla siihen, miten Suomessa sisäilmasta sairastuneisiin suhtaudutaan ja millaista apua he saavat.

Lähteenä Työterveyslaitoksen TOSI-tutkimus

Median välittämät viestit perustuvat Työterveyslaitoksen tiedotteeseen tuoreesta tutkimuksesta, josta uutisoi myös STT.

Toiminnalliset oireet ja työkyvyn tuki -tutkimuksessa (TOSI-tutkimus) selvitettiin, voidaanko psykososiaalisella hoidolla tukea sisäilmasta oireilevien työntekijöiden työ- ja toimintakykyä. Työsuojelurahaston, Kelan ja Työterveyslaitoksen rahoittaman tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa sisäilmaoireiluun vaikuttavia tekijöitä ja kehittää kuntoutusmalli työ- ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi.

Tutkimuksessa oli kaksi terapiaryhmää ja yksi verrokkiryhmä

Tutkimuksessa verrattiin kahden eri terapian toimivuutta verrokkiryhmään, joka sai vain tavanomaista hoitoa esimerkiksi omassa työterveyshuollossaan (TAU, treatment as usual). Terapiaryhmistä toinen sai käyttäytymisterapiaa (KBT) ja toinen psykoedukaatiota (PE).

Tutkimukseen osallistui 52 potilasta, joista 44 oli mukana tutkimuksen loppuun asti. Potilaista 17 oli KBT-ryhmässä, 17 PE-ryhmässä ja loput verrokkiryhmässä. Yksi suunniteltu terapiaryhmä, sovellettu rentouttava ryhmäterapia, jouduttiin pudottamaan pois pienen osanottajamäärän vuoksi.

Päätulos: terapia- ja verrokkiryhmien välillä ei eroja

Tutkimuksen ensisijainen vastemuuttuja oli terveyteen liittyvä elämänlaatu (HRQoL), jota käytetään erilaisten hoitojen vaikutuksia tutkittaessa. Terveyteen liittyvää elämänlaatua mitattiin 15D-mittarilla, joka koostuu 15 kysymyksestä, joilla arvioidaan elämänlaatua monilla eri osa-alueilla.

Tutkimuksessa ei saatu tällä mittarilla tilastollisesti merkitseviä eroja eri terapiaryhmien ja verrokkiryhmän välille 12-kuukauden seurannan jälkeen.

Toissijaiset muuttujat antoivat monenlaisia tuloksia

Kummankin terapiaryhmän aineistot yhdistämällä saatiin analyysissa tilastollisesti merkitsevä tulos elämänlaadun kohenemisesta. Mikä elämänlaadun osa-alue tässä painottui ja millainen hoito tähän vaikutti, ei tutkimuksesta selviä.

Hoitojen vaikutuksia selvitettiin tutkimuksessa myös muiden mittareiden avulla. Tarkasteltuja vaikutuksia olivat kemikaaleille herkistyminen, herkistymisen vaikutus elämänlaatuun, ahdistuneisuus, masentuneisuus ja unettomuus. Missään näistä ei saatu tuloksia. Itseasiassa potilaiden masentuneisuus ja unettomuus lisääntyivät.

Potilaiden työelämätilanteen muutosta ei tutkimuksessa eritelty selkeästi, vaikka tutkimuksen tarkoitus oli kehittää työkykyä ylläpitävä hoito työterveyshuoltojen tarkoitukseen.

Uutisoidut tulokset hyödyistä perustuvat 10 potilaan vastauksiin

Tutkimuksessa toteutettiin osallistuneille myös tyytyväisyyskysely. Sillä kerättiin tietoja hoitokokemuksista ja hoitojen koetuista vaikutuksista 3 kk:n ja vuoden seurantapisteissä. Kolmen kuukauden kokemukset on kerätty heti terapiajaksojen päättymisen jälkeen. Pidemmän aikavälin seuranta on hyödyllinen pysyvien vaikutusten erottamiseksi lyhytaikaisista ja lumevaikutuksista.

Tyytyväisyyskysely tehtiin vain kahdelle terapiaryhmälle, ei verrokeille. Tyytyväisyyskyselyyn vastasi vain osa terapiaryhmiin osallistuneista.

Työterveyslaitos tiedotti, että KBT-ryhmään osallistuneista yli 70 % koki saaneensa apua ongelmaan ja 71 % suosittelisi saamaansa hoitoa muille.

Tämä tulos on poimittu seuraavasti: Kyselystä on otettu KBT-ryhmän vastaukset kolmen kuukauden seurannan kohdalta. Kun KBT-ryhmän koko oli 17 potilasta ja kolmen kuukauden kyselyyn vastasi heistä 14, tarkoitti 71 % yhteensä 10:tä henkilöä. Uutinen terapian hyödyistä perustui tähän lukuun. PE-ryhmän tyytyväisyys oli huomattavasti alempi, ja 12 kuukauden seurannassa kummankin ryhmän kokema hyöty oli laskenut merkittävästi.

Yleensä tämän kokoisten ryhmien perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä hoitojen vaikutuksista. On myös harhaanjohtavaa nostaa esiin irrallisia löydöksiä päätulosten vastaisesti. Tutkimusotoksiin mahtuu aina monenlaisia osumia, mutta todellista vaikuttavuutta voidaan arvioida mm. tarkastelemalla keskiarvoa, eroa verrokkeihin ja seuraamalla vaikutusten pysyvyyttä.

Mitä kymmenen potilaan kokema hyöty oli?

Jos tämä 71 % kuitenkin nostetaan esiin, on kysyttävä: Mihin nämä kymmenen henkilöä olivat tyytyväisiä ja millaisiin asioihin he kognitiivista psykoterapiaa muille suosittelisivat?

Tutkijoilta saamiemme tietojen mukaan osallistujilta ei missään tutkimuksen vaiheessa kysytty, mitä he odottivat hoidoilta ja mihin he niillä toivoivat saavansa apua. Tutkimuksesta ei selviä, odotettiinko terapioista apua esimerkiksi itse oireisiin vai niiden kanssa jaksamiseen. Apua oireisiinhan ei hoidolla saavutettu. Avoimeksi jäi, mitä tämä kymmenen henkilön kokema hyöty oli.

Kognitiivista terapiaa ja psykoedukaatiota saaneista kolmasosa myös koki 12 kuukauden seurannan jälkeen tilanteensa huonontuneen verrattuna aikaan ennen hoitoja.

Erilaisten hoitojen vaikuttavuutta pitäisi pystyä vertailemaan avoimesti

On tärkeää, että sisäilmasta oireilevien työkyvyn tukemiseen haetaan monipuolisesti keinoja.

Moni sisäilmasta sairastunut kokee sairastumisensa vuoksi vastoinkäymisiä esimerkiksi terveyden menetyksen, asuntokauppariitojen, toimeentulohaasteiden ja työelämästä putoamisen vuoksi. Sisäilmasta sairastuneiden on Suomessa vaikea saada lääketieteellistä apua, ja potilaat kohtaavat usein epäuskoa terveydenhuollossa. Terapioillekin koetaan tarvetta − niitä kaivataan mm. sairastumisen aiheuttamien haasteiden kanssa jaksamiseen ja avutta jäämisen kokemusten käsittelyyn.

Tällä hetkellä monia sairastuneita kuitenkin ohjataan erilaisiin terapioihin tarjoamatta lisäksi muuta lääketieteellistä ja kuntouttavaa apua, esimerkiksi tukea työjärjestelyihin. Kun myrkylliselle sisäilmalle altistunut henkilö sairastuu, silloin terveelliset sisätilat ovat ensisijainen hoitomuoto. Monet tarvitsevat silti, varsinkin akuutissa vaiheessa, lääketieteellisiä hoitoja esimerkiksi keuhkosairauksiin ja tuki- ja liikuntaelinsairauksiin.

Yhteiskunnan kannalta on merkittävää, minkälaiseen apuun rajallisia resursseja käytetään. On tärkeää vertailla, millaiset keinot edistävät parhaiten sisäilmasta sairastuneiden terveyttä, työelämäosallisuutta ja elämänlaatua. Tietoon pohjautuva päätöksenteko vaatii erilaisten keinojen vaikuttavuuden vertailua, mille tutkimusten ja niistä viestinnän tulisi tarjota helposti hyödynnettävä pohja. Päättäjien työ hankaloituu, jos tutkimustuloksista ei viestitä hyvien tieteellisten käytäntöjen mukaisesti.

Tarkkuutta tuloksista viestimiseen

Sisäilmasta sairastuneet tarvitsevat apua mm. työelämässä ja opinnoissa jatkamiseen sekä asumisratkaisuihin. Lisääntynyt asenteellisuus vaikuttaa nyt käytännön tasolla avunsaantiin heikentävästi.

TOSI-tutkimuksen loppuraportissa todettiin: ”Tutkimuksen havainnot tukevat psykososiaalisen lähestymistavan selvittämistä ja kehittämistä sisäilmasta laaja-alaisesti oireilevien kuntoutukseen”. Tutkimustulokset eivät kuitenkaan tarjoa tälle katetta. Tällainen viestintä lisää sisäilmasta sairastuneisiin kohdistuvaa stigmaa ja hankaloittaa ongelmanratkaisua.

Tiedote on luettavissa myös STT-infossa.

 

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Kuinka monia sisäilmaan liittyvät terveyshaitat koskettavat?

Tutkimusta sisäilmasta oireilevien, sairastuneiden ja altistuvien määrästä.

Sisäilmaan liittyvien ongelmien yleisyydestä on saatavilla tutkimustietoa (alla), mutta se on sirpaleista ja osin puutteellista. Tämä johtuu mm. seuraavista syistä:

  • Sisäilma on hyvin moninainen sekoitus erilaisia haitta-aineita. Sisäilman koostumusta ei vielä tunneta kattavasti ja mittausmenetelmiäkin on vielä kehitettävä ja validoitava osalle haitta-aineista. On myös epäselvää, mikä sisäilmassa on terveyshaittojen kannalta merkittävää. Sisäilmaan liittyviä terveyshaittoja ja sairastumismekanismeja ei tunneta vielä kattavasti.
  • Sisäilmaan liittyvien sairauksien diagnosoinnissa on puutteita, eivätkä sisäilmaan liittyvät terveysongelmat ole rajattavissa esimerkiksi vain yhteen sairausdiagnoosiin. Näin ollen myöskään virallisia tilastoja sisäilmasta sairastuneiden määristä ja siihen liittyvistä sairaustyypeistä ei ole saatavilla. Oireilevien määrää sen sijaan on tutkittu enemmän.
  • Monet kyselyt perustuvat sairastuneiden omaan arvioon tai ilmoitukseen, ja ovat siten vain suuntaa-antavia tai eivät ole yhteismitallisia keskenään.
  • Erilaisia arvioita on esitetty sairastuneiden määristä, mutta usein nämä käsittelevät vain jotakin kokonaisuuden osaa (esim. ”homeelle altistuvat”, ”kemikaaliherkkien määrä väestöstä”, ”kosteusvauriomikrobeihin liittyvät astmat”, ”todistetusti kosteusvauriomikrobien aiheuttama ammattiastma”).
  • Muiden sisäilman haitta-aineiden kuin homeen osuutta terveyshaittojen aiheuttajana on alettu huomioida vasta suhteellisen äskettäin.
  • Altistus on kumuloituvaa. Osa oireista ja etenkin sairastumisista tulee viiveellä, kenties jopa epigeneettisten vaikutusten kautta seuraavissa sukupolvissa. Aineiden yhteisvaikutukset voivat olla yllättäviä ja yhteisvaikutukset usein merkittävämpiä kuin yksittäisten aineiden tunnetut haitat, ja ihmisten terveydentilaan vaikuttaa moni muukin ympäristötekijä. Myös altistumisikä ja yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat. Miten siis arvioida luotettavasti juuri sisäilman altisteiden osuutta erilaisiin sairauksiin ja oireisiin?

Tiettyjen haitta-aineiden tai oireiden osalta tutkimusta ongelman yleisyydestä löytyy jonkin verran, suuntaa-antavia arvioita on esitetty ja tehty kyselytutkimuksia niin Suomessa kuin ulkomailla. Seuraavassa joitakin tutkimuksia ja selvityksiä aiheesta.

*****

FinTerveys-kysely 2017: Kotonaan ja työpaikallaan oireilevat

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kyselyn mukaan työikäisistä naisista 6 % ja miehistä 4 % on viimeisen vuoden aikana saanut kotonaan oireita sisäilmasta.

Työikäisiä on Suomessa n. 3,44 miljoonaa, eli kun FinTerveys-kyselyn prosentit suhteutetaan siihen, kotonaan oireita olisi viimeisen vuoden aikana saanut n. 172 000 suomalaista työikäistä.

Jos sama suhdeluku pätee koko väestöön, sisäilmasta kotonaan on saanut viimeisten 12 kk aikana oireita 275 500 henkilöä.

FinTerveys-kyselyn mukaan lähes 500 000 työikäistä on oireillut sisäilmasta työpaikallaan viimeisten 12 kuukauden aikana. Tämä on n. 15 % kaikista työikäisistä.

FinTerveys-kyselys 2017: http://www.julkari.fi/handle/10024/136223

*****

STTK:n sisäilmaselvitys: Työpaikalla oireilevat

Työpaikalla oireilevien määrää on selvittänyt myös STTK.

STTK:n teettämän kyselyn mukaan 22 % vastaajista kokee työpaikkansa sisäilman laadun melko tai erittäin huonoksi.

STTK:n sisäilmaselvitys 2019: https://www.sttk.fi/files/selvitys-sisailmaongelmista/

*****

Sisäilmakartoitus 2018: Kotonaan oireilevat

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän kartoituksen mukaan naisista 7 % ja miehistä 6 % oli saanut kotonaan oireita sisäilmaan liittyen (yht. n. 360 000) viimeisten 12 kk aikana.

Samassa kyselyssä 0,5 % miehistä ja 0,3 % naisista kertoi saavansa vaikeita oireita kodin sisäilmaan liittyen. Otanta on pieni, mutta jos suhdeluku pätisi suuremmalla otannalla, tämä tarkoittaa: 13 600 miestä ja 8 265 naista saisi kotonaan vaikeita oireita viimeisten12 kk aika, eli yhteensä n. 22 000 henkilöä.

Erittäin vaikeita oireita
kotonaan raportoisi saaneensa 0,1 % naisista ja miehistä (n. 5 500 hlöä).

Näitä määriä on tarpeen selvittää suuremmalla otannalla todellisten lukumäärien varmistamiseksi.

Kansallinen sisäilmakartoitus 2018: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161843/59_19_Sisailma%20ja%20terveys_netti.pdf?sequence=1

*****

Altistuvien määrä (home)

Suomessa sekä Ympäristöministeriön Kosteus- ja hometalkoot että Työterveyslaitos ovat esittäneet arvion, että 600 000 – 800 000 suomalaista altistuu päivittäin. Luvusta on ollut esillä eri versioita:

  • 600 000 – 800 000 altistuu päivittäin home- ja kosteusvaurioista aiheutuville sisäilman epäpuhtauksille. Lue aiheesta STM:n sivulla.
  • n. 600 000 – 800 000 altistuu päivittäin merkittäville home- ja kosteusvaurioille. Merkittävien kosteusvaurioiden arviointiperusteita löytyy täältä.

Tämä luku kuvaa päivittäin altistuvien, ei sairastuneiden tai oireilevien määrää. Luku pohjautuu home- ja kosteusvaurioihin, eikä tietääksemme sisällä erilaisille rakennusmateriaalipäästöille altistuvien arviota.

*****

Rakennetun ympäristön ongelmien yleisyys

Merkittävien kosteusvaurioiden osuudesta suomalaisessa rakennuskannassa on esitetty arvioita tutkimuksessa Rakennusten home- ja kosteusongelmat, eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2012.

Opetusalan sisäilmaselvityksessä vuonna 2012 selvisi, että kahdessa kolmasosassa päiväkoteja ja kouluja on sisäilmaongelmia. Kyselyyn vastasi 529 päiväkodin johtajaa, peruskoulun ja lukion rehtoria sekä työsuojeluvaltuutettua. Diaesitys selvityksestä. Kyselyssä selvitettiin myös sisäilmaongelman tyyppiä. Esimerkiksi 82 % kertoi riittämättömästä ilmanvaihdosta, 31 % rakennusmateriaaleista tai ilmanvaihdosta peräisin olevista epäpuhtauksista ja 21 % mikrobikasvustosta rakenteissa.

Suomessa ei ole selvitetty kattavasti erilaisten sisäilmaongelmia aiheuttavien tekijöiden (kuten mikrobikasvu, erityyppiset VOC-päästöt, mineraalikuidut) yleisyyttä ja tämän yhteyttä altistumiseen ja tautitaakkaan.

*****

Tautitaakasta

THL: Sisäilma ja tautitaakka – Missä mennään?
Hänninen ym. (2018). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Siirry julkaisuun.

Artikkelissa arvioidaan, miten sisäilmaongelmiin liittyvää tautitaakkaa on tähän mennessä kyetty arvioimaan ja millaisia jatkotutkimustarpeita aiheessa on.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on huomioinut sisäilman aiemmissa ympäristöterveysvaikutusten arvioinneissaan, mutta arviot ovat rajautuneet sekä altisteiden että vasteiden osalta selvimmin tunnettuihin vaikutuksiin.

Kosteusvaurioiden osalta näitä ovat astma sekä hengitystieinfektiot, joiden tautitaakaksi vuonna 2013 arvioitiin n. 1000 haittapainotettua elinvuotta. Olennaista on kysyä, miten tämä suhteutuu muihin sisäaltisteiden vaikutuksiin ja paljonko koko sisäilmaan liittyvä tautitaakka oikeasti on.

Nykyisen käsityksen mukaan sisäilmaan liittyvää tautitaakkaa aiheuttavat eniten ennenaikaista kuolleisuutta lisäävät radon, sisälähteiden pienhiukkaset ja passiivinen tupakointi. Kosteus- ja homevaurioille altistuneita on satoja tuhansia ja altistuksen vaikutukset subkliinisten oireiden osalta pääosin toistaiseksi puuttuvat tautitaakka-arvioista.

Kosteusvaurioita on epäilty myös autoimmuuni- ym. sairauksien riskitekijäksi. Tieteellinen evidenssi on puutteellista, eikä näitä vaikutuksia alhaisen esiintyvyyden takia voida tutkia samoilla menetelmillä kuin yleisempiä oireita ja sairauksia.

Puuttuvien tekijöiden osalta arvioita on syytä tarkentaa. Yhteenvetona voidaan todeta, että sisäympäristöön liittyvä tautitaakka tunnetaan vielä puutteellisesti, ja olemassa olevat arviot ovat vain paloja suuremmasta kokonaisuudesta.

FinTerveys 2017 -kyselyssä (luettavissa täällä) todetaan mm.

  • Merkittävä osa Suomen väestöstä kokee tai on joskus kokenut sisäilmaan liittyviä oireita.
  • Joka kymmenes nainen ja joka kahdeskymmenes mies oli joskus elämänsä aikana käynyt lääkärissä pääasiassa sisäilmasta johtuvien oireiden tai sairastelun takia.
  • Lähes puoli miljoonaa työikäistä on kokenut oireita työpaikalla viimeisen vuoden aikana.
  • Työikäisistä naisista 10 % ja miehistä 6 % oli joskus saanut kotonaan oireita sisäilmaan liittyen. Viimeisen 12 kuukauden aikana oireita raportoi saaneensa naisista 6% ja miehistä 4%.
  • Erityisesti korkeakoulutetut naiset raportoivat kokevansa oireita. Miksi juuri he, vaatii lisäselvitystä.
  • Oireita raportoitiin kolme kertaa useammin työpaikoilla kuin kotona. Miksi oireilu on selvästi yleisempää työpaikoilla, vaatii lisäselvityksiä.

Tautitaakasta muualla

Sisäilmaan liittyvä oireilu voi olla hyvin monimuotoista. Homepakolaiset ry on tehnyt kuvauksen kolmen asteen sisäilmasairaista. Kuvaus on luettavissa täällä.

Sisäilmaan liittyvää haitta-aineiden monimuotoisuutta ja tähän liittyvien terveyshaittojen moninaisuutta on laajemmin kuvattu mm. osioissa terveyshaitat ja tautimekanismit, ftalaatit ja mikrobit.

*****

Kemikaaliherkkyys: tutkimuksia yleisyydestä

Sisäilmasta eri tavoin oireilevat ja sairastuneet ovat hyvin heterogeeninen ryhmä. Osa sairastuu sisäilmaongelmille altistuttuaan kemikaaliherkkyyteen.

Useissa tutkimuksissa eri maissa on selvitetty kemikaaleista oireita saavien määrää ja monikemikaaliherkkyyden (MCS) yleisyyttä. Tutkimusten haasteina on, etteivät ne ole määritelmiltään ja toteutustavoiltaan yhteismitallisia. Selkeitä trendejä on kuitenkin nähtävissä:
Arkisista kemikaaleista keskimääräistä helpommin oireita saavien määrä on useissa tutkimuksissa 15 – 35 %.

Vakavammin ja/tai monimuotoisemmin kemikaaleille herkistyneiden, eli esim. MCS-diagnoosin (joko lääkärin toteama tai oma arvio) omaavia on useimmissa tutkimuksissa muutamasta prosentista vajaaseen kymmeneen prosenttiin.

Kemikaaleille herkistymisen vuoksi työkyvyttöminä tai muunlaisista vakavista seurannaisvaikutuksista kärsivien määrä on alle prosentin.

Esimerkiksi tanskalainen tutkimus (Berg ym.) osoittaa, että suur-Kööpenhaminan alueella suoritetusta satunnaisotannasta 27 % sai jonkinlaisia oireita kemikaaleista, 3,7 %:lla oireilu vaikutti ostospaikkojen valintaan, 0,8 % oli menettänyt työ- tai koulutuspaikkansa kemikaaliherkkyyksien vuoksi ja 0,4 % koko otannasta oli sairautensa vuoksi pysyvästi työkyvyttömänä. Kyselyn otos oli 6000 ja vastausprosentti 71.

Suomen väkilukuun suhteutettuna ko. luvut tarkoittaisivat seuraavaa: Suomessa on yli 1,4 miljoonaa ihmistä, jotka saavat jonkinlaisia fyysisiä oireita kemikaaleista, 200 000 ihmistä joutuu valitsemaan ostospaikkansa kemikaalit huomioiden ja yli 40 000 ihmistä on menettänyt työ- tai opiskelupaikkansa kemikaaleista aiheutuvien oireiden vuoksi ja yli 20 000 ihmistä on sairautensa vuoksi pysyvästi työkyvyttömänä.

Hieman vastaavia lukuja on saatu muuallakin. Esimerkiksi Atlantan metropolialueella suoritetusta satunnaisotannasta oli 1,8 % menettänyt työpaikkansa MCS:n vuoksi ja kaikkiaan 12,6% koko otannasta sai jonkinlaisia oireita kemikaaleista (Caress ja Steinemann).

Useita aihetta käsitteleviä tutkimuksia on summattu suomalaisessa lääketieteen koulutusohjelman opinnäytetyössä (Kalsi).

Yhteys sisäilmaan

Näissä tutkimuksissa on selvitetty oireilua kemikaaleille, mutta miten se liittyy sisäilmaan? Moni sisäilmasairas kertoo herkistyneensä kemikaaleille nimenomaan sisäilmaongelmille altistuttuaan. Kemikaaleille herkistyneellä oireet eivät kuitenkaan välttämättä enää liity vain rakennettuun ympäristöön, vaan monet muutkin altistelähteet voivat aiheuttaa oireita.
Kemikaaleille herkistyneillä on kuitenkin usein haasteita myös rakennusten ja sisäilman kanssa.

Sisäilmasairaiden oirekuva ja liitännäissairaudet ovat kuitenkin ”monikemikaaliherkkyyttä” laajempi kokonaisuus. Kaikki nk. sisäilmasairaat eivät kärsi kemikaaliherkkyydestä. Näin ollen kemikaaleille reagoivien määristä kertova tutkimus antaa yhden lisäpalan sisäilmasta sairastuneiden määriä käsittelevään tutkimukseen, mutta ei sellaisenaan käytettävissä juuri sisäilmasta sairastuneiden määriä kuvaamaan. Erilaiset ympäristötekijöihin liittyvät herkistymissairaudet, mukaan lukien MCS, ovat viime vuosikymmeninä yleistyneet merkittävästi (Genuis, Steinemann).

Lähteet:

Kalsi (2012). Monikemikaaliyliherkkyyden diagnostiset kriteerit ja esiintyvyys eri maissa. Opinnäytetyö, Lääketieteen koulutusohjelma, Itä-Suomen yliopisto. Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, THL.
https://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20130994/urn_nbn_fi_uef-20130994.pdf

Berg ym. (2008). Prevalence of self-reported symptoms and consequences related to inhalation of airborne chemicals in a Danish general population. International Archives of Occupational and Environmental Health.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18058120

Caress & Steinemann (2003). A review of a two-phase population study of multiple chemical sensitivities. Environmental Health Perspectives.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12948889

Genuis (2010). Sensitivity-related illness: the escalating pandemic of allergy,
food intolerance and chemical sensitivity. The Science of the Total Environment.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20920818

Steinemann (2018). National Prevalence and Effects of Multiple Chemical Sensitivities. Journal of Occupational and Environmental Medicine.
https://journals.lww.com/joem/Pages/ArticleViewer.aspx?year=2018&issue=03000&article=00017&type=Fulltext

Palaa tutkimustietoa-sivulle.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Opinnäyteyhteistyötä toimintaterapeuttien kanssa

Toimintaterapia paremman arjen mahdollistajana?

Homepakolaiset ry on tehnyt opinnäyteyhteistyötä ammattikorkeakoulujen kanssa muutaman vuoden ajan. Työ on ollut vuorovaikutteista: yhdistys saa tietoa siitä, millaisin erilaisin menetelmin sisäilmasairaiden tilannetta voidaan tukea, ja opiskelijat puolestaan ovat päässeet esimerkiksi haastattelemaan sisäilmasairastuneita ja muutenkin saaneet tietoa sairastuneiden arjen solmukohdista. Lisäksi opiskelijat tutustuvat aiheeseen, josta on hyötyä heille valmistumisen jälkeen työelämässä. Samalla tuotetaan tietoa, jolla autetaan sisäilmasairaita ja heitä kohtaavia.

Keväällä 2018 valmistui Metropolia ammattikorkeakoulusta toimintaterapian opinnäytetyö Sisäilmasta sairastuneen arvokas arki. Työssä kolme toimintaterapeutiksi opiskelevaa tutki, miten sisäilmasta sairastuminen vaikuttaa työ- ja opiskeluikäisten sairastuneiden arkeen. Syksyllä 2018 valmistui samaisesta oppiaineesta opinnäyte, OSA- ja COPM-itsearviointimenetelmien soveltuvuus sisäilmasta sairastuneille, jossa selvitettiin itsearviointimenetelmien soveltuvuutta sisäilmasta sairastuneille. Itsearviointimenetelmissä sisäilmasairaat itse kuvaavat kohtaamiaan haasteita ja avuntarvetta.

Toimintaterapia ei ole kovin käytettyä sisäilmasairaiden arjen parantamisessa. Sisäilmasairaan arvokas arki -tutkimuksessa ilmeni, että vain yksi sadasta haasteltavasta oli kohdannut toimintaterapeutin omalla hoitopolullaan. Toimintaterapialla tähdätään asiakkaan parempaan arkeen. Toimintaterapiassa voidaan esimerkiksi huomioida yksilön haasteet toimintakyvyn eri osa-alueilla ja räätälöidä juuri hänelle sopiva kuntoutuspolku, ja samalla voidaan huomioida asiakkaan voimavarat ja tukea niitä. Toimintaterapian vahvuus on ihmisen arjen ymmärtämisessä ja siinä auttamisessa: yhdessä asiakkaan kanssa etsitään ratkaisuja parempaan arkeen. Toimintaterapialla voisi olla paljon annettavaa sisäilmasta sairastuneiden tilanteeseen.

Sisäilmasairaan arvokas arki

Sisäilmasairaan arvokas arki -tutkimuksessa tehtiin ensin muutama koehaastattelu, joiden pohjalta suunniteltiin kyselylomake. Vastaajat varsinaiseen kyselytutkimukseen haettiin verkossa toimivasta HOME Sweet HOME -vertaisryhmästä. Tutkijoiden yllätykseksi tarvittava määrä vastaajia saatiin kokoon nopeasti – muutamassa tunnissa kyselyn täytti sata vastaajaa. Vastaajien saamisen helppous kertonee siitä, että sairastuneet haluavat auttaa tiedon kerryttämisessä ja ratkaisujen kehittämisessä. Ehkä taustalla on halu auttaa muita ja toive, että muut pääsisivät vähemmällä.

Tutkimuksesta selviää, että sisäilmasairaus vaikuttaa ihmiseen kaikilla elämän osa-alueilla ja että vaikutus elämään on sitä kriittisempi ja monimuotoisempi, mitä pidemmälle tilanne on ehtinyt edetä.

Tämä on arvokasta tietoa pohdittaessa sisäilmasairaan kuntoutusta, ja se on syytä ottaa huomioon kuntoutuspolkuja suunniteltaessa. Olisi hienoa, jos tilanteisiin pystyttäisiin tulevaisuudessa reagoimaan nykyistä nopeammin, eikä sairaus etenisi vaikeimpaan vaiheeseen avunsaannin hankaluuden vuoksi. Aineistossa korostui vastaajien tyytymättömyys sosiaali- ja terveyspalveluilta saatuun apuun ja tukeen. Toivottavasti tähän tulee muutos tulevaisuudessa.

Oli myös ilo havaita, että lähes kaikki haastateltavat osasivat luokitella itsensä johonkin sisäilmaan liittyvän oireilun kolmesta vakavuusasteesta. Astekuvaukset julkaistiin keväällä 2017, eli vajaa vuosi ennen aineiston keruuta. Kuvaamalla sisäilmaan liittyvän oireilun ja sairastumisen vaiheita pystytään tarjoamaan parempaa ja kohdistetumpaa apua. On eri asia auttaa lievästi oireilevaa kuin työkyvytöntä, kunkin sairastuneen tilanteeseen kohdennettu apu tuottaa paremman tuloksen. Kaikkia kuitenkin voidaan auttaa.

Itsearviointimenetelmät sisäilmasairaan toimintakykyä arvioidessa

Itsearviointimenetelmillä asiakas saa oman äänensä kuuluville. Itsearvioinnilla voidaan myös järjestää seurantaa siitä, miten toimenpiteet ovat vaikuttaneet arkeen ja toimintakykyyn.

Syksyllä valmistuneessa opinnäytetyössä selvitettiin OSA- ja COPM -itsearviointimenetelmien soveltuvuutta sisäilmasta sairastuneille kymmenellä koehenkilöllä. Osallistujat kokivat näiden menetelmien soveltuvan heille ajankohtaisten, sisäilma-asioihin liittyvien haasteiden kuvaamiseen.

Tällaisille menetelmille on suuri tarve, ja niitä kannattaa näiden tulosten perusteella ehdottomasti tutkia lisää, jotta sisäilmasta sairastuneiden kuntoutuksen avuksi saadaan toimivia työkaluja.

Työssä havaittiin, että on tärkeää muistaa itsearvioinnin oikea-aikaisuus, sillä sisäilmasairaan toimintakyky vaihtelee jatkuvasti. Opiskelijat ovat tehneet tuloksista johtopäätöksen, että arvioitaessa sisäilmasta sairastuneen henkilön toiminnallisuutta ja toimintakykyä ympäristön merkitys korostuu paljon.

Miten tästä eteenpäin?

Molemmissa opinnäytteissä on pohdittu jatkotutkimuskysymyksiä, joihin kaivataan vastauksia. Työt antavat pohjan tuleville toimintaterapeuttiopiskelijoille jatkaa aiheen parissa. Ne antavat myös sairastuneille ja heitä työssään kohtaaville tietoa siitä, millaisia sisäilmasairaan arki ja sen haasteet ovat ja mihin tekijöihin kannattaa kiinnittää huomiota pohdittaessa arjen sujuvuutta.

Oppilaitosyhteistyö jatkuu jatkossakin, sillä teemassa on paljon tietoaukkoja, jotka odottavat täyttymistä.

Karoliina Kähö
Suunnittelija
Homepakolaiset ry

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Wienissä keskusteltiin biomonitoroinnista

(“Human biomonitoring in Europe – science and policy for healthy citizens”, Wien 28.9.2018)

Wienissä järjestettiin syyskuussa 2018 konferenssi ihmisillä tehtävästä biomonitoroinnista ja mahdollisuuksista hyödyntää tällaista biomonitorointia eurooppalaisten terveyden edistämisessä ja sitä koskevassa päätöksenteossa.

Aihe on olennainen myös sisäilman terveysvaikutusten arvioinnin kannalta. Monia sisäilmassa ja rakennusmateriaaleissakin esiintyviä aineita on nyt EU:ssa suurennuslasin alla. Seuraavassa tiivistelmä konferenssin annista.

Miksi biomonitorointia tarvitaan ja mitä se on?

EU-tasolla on jo joitain vuosia tehty aktiivista yhteistyötä biomonitoroinnin parissa, jotta ihmisten altistumisesta haitallisille ympäristötekijöille saataisiin tarkempaa tietoa ja siihen voitaisiin puuttua nykyistä paremmin.

Vaikka erilaisista markkinoilla olevista tai muutoin arkiympäristössä esiintyvistä aineista tiedetään jo paljon (ks. vaikkapa Echan, eli EU:n kemikaaliviraston, ylläpitämät kemikaalitietokannat), on aineiden haittojen arvioinnissa merkittäviä tietoaukkoja.

Tällaisia aukkoja ovat esimerkiksi:

  • Kaikkia mahdollisesti haitallisia aineita ei ole edes tunnistettu (emerging substances).
  • Altistusreittien ja päästölähteiden tunteminen on puutteellista (sources, exposure routes, exposure pathways).
  • Yhteisvaikutukset ja kumulatiivinen altistuminen tunnetaan huonosti (mixtures, combined effects, cumulative exposure).
  • Tiettyjä aineryhmiä, kuten hormonaaliset haitta-aineet (EDC, endocrine disruptors), ei ole kyetty sääntelemään tarkoituksenmukaisesti.
  • Yksittäisten aineiden vaikutukset (effects, adverse health effects) ja kaikki niiden erilaiset vaikutustavat (endpoints) tunnetaan vaihtelevasti ja osin puutteellisesti.

Ihmisillä tehtävä biomonitorointi (Human biomonitoring, HBM) on varteenotettava keino täyttää näitä aukkoja.

Biomonitoroinnilla tarkoitetaan siis ihmisistä kerättävien näytteiden (esim. veri, virtsa, hiukset) kautta saatavaa tietoa nk. sisäisestä altistumisesta (internal dose/internal exposure). Kaikki ihmisen välittömässä ympäristössä oleva ainehan ei päädy ihmiseen haittoja aiheuttamaan etenkään samana pitoisuutena. Esimerkiksi sisäilmassa voi olla aineita, joilla ei ole lopulta altistumisen kannalta merkitystä, elleivät ne kulkeudu ihmisen elimistöön.

Biomonitoroimalla saadaan juurikin tietoa tästä ”lopullisesta”, toteutuneesta, monitekijäisestä, osin tuntemattomillekin ympäristötekijöille tapahtuvasta altistumisesta.

Biomonitorointitietoa voidaan yhdistää muuhun tutkimukseen (esim. epidemiologiseen tutkimukseen ja oirekyselyihin), jolloin kokonaiskuva ympäristöterveyden kannalta olennaisista vaikutusketjuista täydentyy (lähde → altistuminen → vaikutus kehossa → sairaus). Tätä tietoa voidaan tietenkin hyödyntää päätöksenteossa ja sääntelyn kehittämisessä − myös sisäilma-asioissa.

HBM (human biomonitoring) on myös hyvä väline paikallisten, vain tietyille maantieteellisille alueille tyypillisten, altistusten tutkimiseen.

HBM:n rooleja altistustiedon täydentämisessä. (Dia: Marco Martuzzi, WHO:n Euroopan ympäristö- ja terveyskeskus ECEH)

Ammattitaitoinen toteutus ja tulkinta tarpeen

HBM voi tarjota hyvin keskeisen palikan väestön altistumisen arviointiin, mutta jotta tietoa voidaan hyödyntää systemaattisemmin, tutkimusdatan täytyy olla edustavaa (isot otannat). Lisäksi tutkittavien aineiden toksikogenetiikan tuntemus on tärkeää, jotta voidaan arvioida aineen esiintymistä ympäristössä suhteessa sen päätymiseen ihmisen elimistööön (intake). Tutkimusten tulee olla hyvin suunniteltuja, ja tietoa tulee saada erityyppisistä alaryhmistä (esimerkiksi miten erilaiset alttiudet vaikuttavat sairastumisriskiin).

Biomonitorointitutkimuksissa saatujen tietojen analysointi on oleellista, eikä lainkaan yksiselitteistä tai selkeää. Analysointia on hyvä EU-tasolla tehdä yhdessä, ja näin toimitaankin: meneillään on mm. HBM-hankkeiden tulosten tulkintaan keskittyviä EU-tason seminaareja. EU:ssa on tähän hyvää osaamista (data management team).

Biomonitorointia kehitetään aktiivisesti EU:ssa

EU:ssa on viime vuosien aikana käynnistynyt laajoja hankkeita, joissa HBM:lla tuotetaan tietoa altistumisesta ympäristötekijöille useissa maissa, kerätään tietoa kaikkien käytettäväksi ja harmonisoidaan mittausmenetelmiä.

Ihmisten biomonitoroinnissa ollaan EU:ssa vasta aivan alussa, mutta hyvin paljon asiantuntijoita ja jäsenmaita on sitoutunut yhdessä kehittämään biomonitorointia. Motivaatio oli konferenssissa käsin kosketeltava. Tähtäin on selkeä:

”Kaiken tämän tavoitteena on onnistua vähentämään altistumista.”
– Sabina Juelicher, Terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosasto, Euroopan komissio.

Wienissä keskusteltiin paljon siitä, millaisia toimia EU-tasolla ja jäsenmaiden yhteistyönä olisi tarvetta tehdä. Muutama poiminta on syytä mainita:

  • Esiin tuotiin tarve ja kiinnostus tehdä biomonitoroinnista pysyvä, vakiintunut osa eurooppalaista kemikaalien sääntelyn perustaa.
  • Nyt biomonitoroinnin kehittämistä on tehty Itävallan koordinoimana HBM4EU-toimintana, rahoitus tulee Horizon2020 -kokonaisuudesta.
  • Biomonitorointia ei voida tehdä tarpeeksi pelkästään nykyisten rahoituskokonaisuuksien (HBM4EU) alla, vaan se tulee integroida yhdeksi lisämenetelmäksi ja tutkimustarpeeksi nykyisten sääntelyn tukena käytettävien tutkimusmenetelmien joukkoon. Tämä edellyttää, että biomonitoroinnille taataan sen käyttöön tarvittavat resurssit. Biomonitorointi-asiat olisikin hyvä sijoittaa keskitetysti jonkin EU-viraston toimintaan – tällä hetkellä biomonitorointia tehdään hyvin siiloutuneesti.

Dia: Robert Barouki, Ranskan kansallinen terveystutkimuksen laitos, INSERM.

Euroopan kemikaalivirasto Echan pääjohtaja Bjorn Hansen tiivisti, että jo nyt HBM:a tehdään − ja sitä voidaan ja pitää tehdäkin − olemassa olevien lakikokonaisuuksien puitteissa, mutta biomonitoroinnin pysyvämpiluontoinen vakiinnuttaminen vaatii:

1) Biomonitoroinnin kirjaamista ja siitä vastaavan vastuutahon valtuuttamista vielä selkeämmin lakikokonaisuuksiin.
2) Taloudellisia ja henkilöstöresursseja.
3) Poliittista tukea.

Nyt Biomonitorointia kehitetään EU-tasolla HBM4EU-ohjelmassa. Dia: Marike Kolossa-Gehring, Saksan ympäristövirasto UBA ja EU:n ihmisillä tehtävän biomonitoroinnin ohjelma HBM4EU.

Dia: Marike Kolossa-Gehring, Marike Kolossa-Gehring, Saksan ympäristövirasto UBA ja EU:n ihmisillä tehtävän biomonitoroinnin ohjelma HBM4EU.

Dia: Argelia Castaño, Kansallinen ympäristöterveyden laitos, Instituto de Salud Carlos III, Espanja).

Keskeisenä haasteena tällä hetkellä on mm. biomonitorointidatan ”yhteenvedettävyys” − dataa on jo jonkin verran, mutta se ei ole vertailukelpoista. Siksi EU-tasolla halutaan tehdä menetelmien, hankkeiden, laboratorioiden ja käytänteiden validointia ja harmonisointia, jotta kerättyä tietoa voidaan käyttää riskien hallintaan tarkoituksenmukaisesti. Tarkoituksena on myös koota kaikki biomonitorointitieto saman katon alle.

Ensisijaiset tarkasteltavat aineet

EU:ssa on yhtenä keskeisistä pohjatöistä priorisoitu keskeisiä aineita/aineryhmiä, joita lähdetään biomonitorointiohjelmissa selvittämään tarkemmin:

Dia: Marike Kolossa-Gehring, Saksan ympäristövirasto UBA ja EU:n ihmisillä tehtävän biomonitoroinnin ohjelma HBM4EU.

Ensimmäinen priorisointiryhmä valittiin 2016 (kuvassa vasemmalla). Ryhmän aineista löytyy tuoretta analyysiä täällä. Tiedostossa on vedetty yhteen, mitä kustakin aineesta nyt tiedetään, miten niitä on EU-tasolla säädelty, mitkä ovat keskeiset jatkotoimet ja lisätutkimustarpeet.  Vahva lukusuositus!

Seuraavasta priorisoitujen aineiden ryhmästä (kuvassa oik.) on vastaava dokumentti parhaillaan työn alla.

Huomionarvoista on, että kummassakin ryhmässä on monia sisäilman kannalta tärkeitä aineita, kuten ftalaatit, palonestoaineet ja mykotoksiinit. Osasta aineita on jo nyt (mm. yllä linkitetyssä dokumentissa) tietoja, joita voitaisiin hyödyntää Suomessakin sisäilmakysymystä käsiteltäessä (miksei muuten ole hyödynnetty, esim. valtakunnallisten sisäilmaohjelmien valmistelussa?).

Lisäksi tutkimusaukkoja on näistä aineista eritelty selkeästi. Koska aineet ovat erityistarkastelun alla, tulevat tutkimusaukot todennäköisesti tulevaisuudessa täydentymään.

Suomi on nyt mukana EU:n biomonitorointi-hankkeissa, joissa se tuottaa tietoa aikuisväestön altistumisesta PAH-yhdisteille, kadmiumille ja bisfenoleille. Osassa EU-maita mitataan samassa hankekokonaisuudessa lisäksi lasten ja nuorten altistumista ftalaateille, palonestoaineille ja PFAS-yhdisteille. (Näiden lisäksi on tietenkin käynnissä muutakin biomonitorointia).

Koko unionin kattavilla yhteishankkeilla saadaan arvokasta lisätietoa haitallisille aineille altistumisesta.

Dia: Marike Kolossa-Gehring, Saksan ympäristövirasto UBA ja EU:n ihmisillä tehtävän biomonitoroinnin ohjelma HBM4EU.

Päätöksiä täytyy tehdä puutteellisellakin tiedolla

Ympäristöterveyskysymyksissä tietoa on aina puutteellisesti. EU:n kemikaalivirasto Echan pääjohtajan Bjorn Hansenin sanoin tiivistettynä:

Nyt tehdään parhaita mahdollisia päätöksiä (”best informed decisions”) sen tiedon pohjalta, jota on käytettävissä. Ei parhaita päätöksiä absoluuttisesti (”the best decisions”), sillä sellaisiin tarvittava tieto kertyy hitaasti – maailma taas muuttuu nopeasti.

Aineita on säädeltävä, jos väestön terveyttä halutaan suojella. Vaikka tiedon kattavuutta pitää parantaa, on kaikki tieto hyödyksi ja sitä käytetään nytkin, Hansen sanoi. Tämä oli salissa yleinen ilmapiiri: on tehtävä, kehitettävä, säädeltävä, hyödynnettävä tietoa ja samalla aktiivisesti hankittava sitä lisää.

Toivomme biomonitorointia ja jo olemassa olevaa tietoa sisäympäristöissä esiintyvien aineiden vaikutuksista hyödynnettävän Suomessakin sisäilman terveyshaitoista käytävässä keskustelussa.

Tavoitteita EU-tasolla biomonitoroinnin kehittämisessä. Dia: Robert Barouki, Ranskan kansallinen terveystutkimuksen laitos, INSERM.

Lisää tietoa:

Lisää helppolukuista perustietoa biomonitoroinnista EU:ssa löytyy Wienin biomonitorointitapahtuman sivulta kohdasta background information.
Sivulla voi myös katsoa konferenssin muutaman ensimmäisen esityksen, joista erityisesti kohdassa 1h 35min Marike Kolossa-Gehringin (UBA) varttitunnin esitys antaa selkeän peruskuvan aiheesta ja EU-toimista.

Koostediat:

 

Aiheeseen liittyvää:
Lue kooste Berliinin Indoor Air Toxicology -konferenssista.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Sisäilman kemikaaleista keskusteltiin Berliinissä

Asiantuntijat useilta mantereilta kokoontuivat syyskuiseen Berliiniin keskustelemaan sisäilman kemikaaliriskien arvioinnista. Riskien hallintaan tarvitaan yhteistyötä ja uusia menetelmiä, konferenssissa todettiin.

(Indoor Air Toxicology 16-18.9.2018: International Conference on Risk Assesment of Indoor Air Chemicals).

Syyskuussa 2018 Berliinissä pohdittiin sisäympäristön kemikaalien terveysriskien arviointia, vertailtiin eri maiden tilanteita ja keskusteltiin kehittämistarpeista.

Konferenssissa käsiteltiin pääasiassa sisäilman kemikaaleja, lyhyesti myös homeita.

Kolmen päivän anti oli huima. Kymmeniä mielenkiintoisia esityksiä, osallistujia Euroopan maista, Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta, joukossa tutkijoita, lääkäreitä, viranomaisia sekä teollisuuden ja kansalaisjärjestöjen edustajia.

Rakennettu ympäristö on muuttunut monessa maassa viimeisten vuosikymmenien aikana. Markkinoille on tullut hurja määrä erilaisia aineita, joita esiintyy niin rakennusmateriaaleissa kuin muissakin sisäympäristössä käytettävissä tuotteissa, esimerkiksi huonekaluissa ja kosmetiikassa. Rakennetun ympäristön ongelmat aiheuttavat monimuotoisia terveyshaittoja ja työtehon laskua.

Tämän muutoksen riskejä ja vaikutuksia terveydelle on onnistuttu arvioimaan puutteellisesti. Paljon erilaisia kehityskulkuja on kuitenkin käynnissä, joilla tilannetta voidaan kohentaa. Useissa maissa kehitetään aktiivisesti sisäilman kemikalisoitumiseen liittyviä riskinarviointikäytäntöjä. EU:ssa aihepiriin tärkeys on tiedostettu. Poikkitieteellistä tutkimusyhteistyötä rakennetaan aiheen tiimoilta.

Homepakolaiset ry osallistui konferenssiin, alla koosteemme konferenssin annista.

Tilaisuuden ohjelma

Konferenssikirjanen

”Sisäympäristön kemikalisoituminen on merkittävä ongelma, sekä uudet että vanhat aineet ovat tässä oleellisia.”
– Dorota Jarosinska, Maailman terveysjärjestö WHO:n Euroopan ympäristö- ja terveyskeskus (ECEH).

Sisäilma vahvemmin päätöksentekoon

Konferenssi alkoi paneelikeskustelulla Sisäilman myrkylliset aineet ja päätöksenteko – mikä on poliittisten toimien tarve? (Toxic substances in indoor air: is there a need for political action?)

Keskustelemassa, vasemmalta lähtien: Erwin Annys (Euroopan kemianteollisuuden järjestö CEFIC), Dorota Jarosinkska (WHO:n Euroopan ympäristö- ja terveyskeskus ECEH), moderaattori Lilian Busse (Saksan ympäristövirasto UBA), Eduardo de Oliviera Fernandes (Emeritusprofessori, Porton yliopisto, Portugali), Rolf Buschmann (kansalaisjärjestö BUND), Birger Heinzow (Saksan sisäilman ohjearvojen komitea AIR, German Committee on Indoor Guide Values).

Nostoja keskustelusta:

  • Maailman terveysjärjestössä (WHO) sisäilmalle ei ole laadittu omia toimenpideohjelmia ja tiekarttoja, vaan sisäilma-asioita käsitellään mm. kemikalisoitumiseen sekä elin- ja työympäristöön keskittyvien toimenpiteiden ja ohjelmien kautta, joissa ohjeistuksia ja tietopankkeja päivitetään myös sisäilmakysymyksiä huomioiviksi. Sisäilman kemikaalit nousevat WHO:ssa agendalle esimerkiksi järjestön tekemän kokonaiskemikaalikuorman arviointia (multiple exposures) koskevan työn kautta.
    Vaikuttaa siltä, että WHO:ssa on herätty sisäilma-asioihin enemmässä määrin vasta suhteellisen äskettäin ja että aiheen tärkeys on tiedostettu, mutta tarkemmat toimenpiteet ovat vielä jäsentymässä.
  • Tutkimustietoa on tärkeä integroida päätöksentekoon ja riskinhallintatoimenpiteisiin huomattavasti nykyistä nopeammin ja tehokkaammin. Tutkijoiden tieto ei tällä hetkellä siirry käytännön toimenpiteiksi.
  • Riskinarvioinnista tulee saada nykyistä kehittyneempää ja kattavampaa. Esimerkiksi kumulatiivisten riskien (altistuskertymä) arviointia on välttämätöntä kyetä kehittämään. Yhteisvaikutusten arviointi on yksi ensisijaisista kehitystarpeista (nyt aineiden vaikutuksia käsitellään yksi kerrallaan).
  • Lainsäädännössä on aukkoja sisäilman riskien suhteen. Esimerkiksi EU:n kemikaaliasetus Reach ei huomioi rakennettua ympäristöä tarvittavalla tavalla.
  • Eri maissa, luokituksissa ja suosituksissa pohjana on toisistaan poikkeavia tapoja arvioida riskejä. Esimerkiksi erilaisten viite- ja ohjearvojen laskeminen voi perustua eri sisäilmaluokituksissa ja maissa keskenään erilaisiin riskinarviointikertoimiin. Tilannetta olisi hyvä selventää ja vertailukelpoistaa harmonisoinnilla.
  • Erilaiset vapaaehtoiset luokitukset voivat täydentää lainsäädäntöä sisäilmaan riskien hallinnassa, vaikka ne ovatkin aikamoinen viidakko. Vapaaehtoisten luokitustenkin tulisi kuitenkin olla keskenään vertailtavissa, eli niiden pohjana käytettyjen menetelmien olisi hyvä olla yhteismitallisia − nyt näin ei ole.
  • Vaikka sisäilma on noussut keskusteluun EU-tasolla, ei unionissa ole tarvittavaa rakennetta sisäilmaan terveyshaittojen huomioimiseen, komissiossa sisäilmalle ei ole esimerkiksi selkeästi yhtä sille sopivaa pääosastoa.
  • Sisäilmassa esiintyviin kemikaalipäästöihin täytyy kyetä puuttumaan ketjun alkupäässä, esim. rajoittamalla niitä jo materiaalien valmistuksessa (source control), ei vasta silloin, kun ”myrkyt ovat jo talossa” (end of the pipe strategies).

”Onnistunut terveysriskien hallinta jo päästölähteen valmistusvaiheessa (source control) on myös ympäristöoikeudellinen kysymys. Kun päästöjä rajoitetaan ajoissa, eikä vasta ongelmien ilmettyä, taataan tasa-arvoisemmat sisäilmaolosuhteet kaikille ihmisryhmille.”
– Birger Heinzow (German Committee on Indoor Guide Values AIR)

Harmonisointiasiat ovat EU:ssa työn alla. Dia: Ana Maria Scutaru (Saksan ympäristövirasto, UBA).

Paneelikeskustelun lisäksi konferenssissa pidettiin kymmeniä esityksiä. Seuraavassa keskeisimpiä poimintoja.

Haastava tehtävä

Kaiken kaikkiaan sisäilman kemikaalien terveysriskien arviointi on haastavaa ja siihen liittyy paljon kehitystarpeita.

Dorota Jarosinska Maailman terveysjärjestön Euroopan ympäristö- ja terveyskeskuksesta (ECEH) kertoi, että WHO:ssa on arvioitu sisäilmaan liittyen riskejä esimerkiksi puun polttoon ja ulkoa kulkeutuviin hiukkasiin liittyen. Näistä aihealueista riskiarvioita on ollut mahdollista laatia. Sen sijaan tyhjän päällä ollaan rakennetun ympäristön kemikalisoitumisen suhteen.

Jarosinska kuvasi, että käytettävissä on toki paljon tutkimuksia ja tietoa yksittäisistä aineista, mutta etenkään yhteisvaikutuksia ja altistuskertymän vaikutuksia (kumulatiivinen altistuminen) ei ole pystytty kokonaisuutena arvioimaan millään tavoin. Juuri sitä kuitenkin tarvittaisiin, jotta riskien suuruutta voitaisiin suhteuttaa esimerkiksi muihin sisäilman epäpuhtauksiin (kuten radon tai passiivinen tupakointi).

Hän kuvallisti tilanteen näin:

Dia: Dorota Jarosinska, WHO.

Euroopan kemianteollisuuden järjestö CEFIC:n Ervin Annys taas kertoi, että teollisuudelle on haastavaa, kun sisäilmaa koskeva ohjeistus ja lainsäädäntö vaihtelee sisällöltään eri alueilla. Yrityksille useiden keskenään erilaisten lakikokonaisuuksien ja luokitusten huomioiminen on työlästä. Yhdenmukaiset, harmonisoidut kokonaisuudet tekisivät tuotekehityksestä ja eri alueilla toimimisesta helpompaa.

Valtava aineiden määrä haastaa riskinarvioijat

Sekä teollisuus että monet muut toimijat nostivat esiin kysymyksen: Miten näin moninaisesta kokonaisuudesta (lukuisia, aineita, materiaaleja, olosuhteita, yhteisvaikutuksia jne.) voidaan erottaa terveyden ja sitä kautta tuotteiden valmistuksen ja rakentamisen kannalta oleelliset aineet ja riskit?

Esimerkiksi EU-alueella on nyt unionin kemikaaliasetuksen (Reach) puitteissa rekisteröity yli 20 000 ainetta EU:n kemikaalivirasto Echan tietokantaan. Aineiden käytöstä rakennustuotteissa ja niille altistumisesta sisäilmassa on kuitenkin tietoa hyvin puutteellisesti. Kukaan ei tiedä, mitkä kaikki näistä tuhansista aineista ovat olennaisia sisäympäristössä, miten niille altistutaan ja miten niihin liittyviä riskejä pitäisi arvioida. Mitä aineita ylipäänsä tulisi nyt ensisijaisesti selvittää ja tutkia lisää?

Maria Uhl Itävallan ympäristövirastosta sanoitti varmasti monen muunkin paikallaolijan ajatuksen: Reachissä olisi suotavaa huomioida sisäilma-asioita nykyistä paremmin. Sitä kautta saataisiin yksi olennainen ratkaisujen osa riskinarvioinnin käyttöön.

Dia: Maria Uhl, Itävallan ympäristövirasto

Kokemuksia useista maista

Monen maan edustajat kertoivat esityksissään, miten heillä riskejä arvioidaan ja millaisia aineita ja millä pitoisuuksilla on nostettu rajoitusten sekä ohje- tai suositusarvojen piiriin. Kaiken kaikkiaan aineiden riskinarvioinnissa on paljon haasteita, eikä arvojen asettaminen ole millään tavoin yksiselitteistä. Maiden välillä on arviointiprosesseissa sekä yhteneväisyyksiä että eroavaisuuksia.

Seuraavassa esimerkinomaisesti yleisluontoinen kuvaus Japanissa noudatetusta prosessista, ja tämän jälkeen lyhyemmin muutamia muita muissa maissa noudatettavia käytäntöjä.

Japanin esimerkki sisäilmaan liittyvästä riskinarviointiprosessista

Sisäilmaan liittyvät terveyshaitat ovat Japanissa yleistyneet merkittävästi. Kenichi Azuma Kindain yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta kertoi, miten maassa on lähdetty tilannetta purkamaan.

Japanissa on kehitetty sisäilman kemikaalien terveyshaittojen hallitsemiseen oma prosessinsa. Japanissa on ollut viitearvoja joillekin sisäilman aineille ainakin 90-luvulta saakka, mutta niiden päivittämis- ja täydentämistyö on meneillään.

Prosessin ensiaskel on sen selvittämisessä, mitä sisäilmassa todellisuudessa esiintyy. Vuodesta 2012 tutkijat ja terveysviranomaiset ovat laajemmin mitanneet, mitä aineita sisäilmasta erityyppisissä rakennuksissa löytyy.

Dia: Kenichi Azuma, Kindain yliopisto, Japani (MHLW = Ministry of Health, Labour and Welfare).

Esimerkiksi nämä aineet ovat tyypillisiä löydöksiä niin uusissa kuin jo käytössä olevissa rakennuksissa:

Dia: Kenichi Azuma, Kindain yliopisto, Japani

Sisäilmassa esiintyvien aineiden selvittäminen on kaiken arvioinnin pohja. Rakennuksissa tehdyt mittaukset ovat yksi mitattava asia, lisäksi selvitetään mm. irtaimistosta tai kodinhoitotuotteista aiheutuvia kemikaalipäästöjä (kaaviossa ”nationwide field surveys”) ja hyödynnetään aihetta käsittelevää tutkimustietoa.

Tältä pohjalta valitaan keskeisimmät aineet (priority list of chemicals), joiden vaikutuksia arvioidaan tarkemmin – tavoitteena on ohjearvojen asettaminen, jos sille havaitaan tarvetta.

Koko prosessi kaaviona:

Dia: Kenichi Azuma, Kindain yliopisto, Japani

Aineiden arvioinnissa hyödynnetään mm. tarkempia tietoja aineiden havaituista pitoisuuksista ja niiden oletetusta alkuperästä.

Dia: Kenichi Azuma, Kindain yliopisto, Japani

Kyseisten aineiden haittojen arvioinnissa käytetään aineista saatavilla olevaa myrkyllisyystietoa (lähteenä mm. toksikologiset tietokannat, toxicological databases). Alla muutaman aineen tunnettuja myrkyllisyysvaikutuksia eläinkokeista ja ihmisillä.

Dia: Kenichi Azuma, Kindain yliopisto, Japani (NOAEL = no-observed-adverse-effect level, LOAEL = lowest-observed-adverse-effect level, LOEL = lowest-observed-effect level)

Prosessin perusteella on havaittu, että monet vanhoista viitearvoista olivat liian korkealla ja joukosta puuttui olennaisia aineita. Viitearvoja ollaan uusimassa mm. seuraavasti:

Dia: Kenichi Azuma, Kindain yliopisto, Japani

Prosessi on poikkitieteellinen ja vaatii eri alojen osaamisen yhdistämistä. Mukana on ollut mm. seuraavia asiantuntijoita:

Dia: Kenichi Azuma, Kindain yliopisto, Japani

Moni muu maa kuvasi tilaisuudessa omia vastaavia riskinarviointiprosessejaan. Tiedon vaihtamiselle eri maiden toimista, työkaluista ja menetelmistä koettiin tarvetta.

Tärkeimmät huomioitavat aineet – priorisointi

Kaikkien aineiden tarkempi tutkiminen ei ole mahdollista. Riskinarviointi on aikaa vievää ja vaatii resursseja. Monen viranomaisen ja tutkijan toimintaa rajoittavat mm. taloudelliset resurssit. Mitä aineita pitäisi riskien hallinnassa priorisoida?

Kanadan terveysviranomaisia edustava Vanessa Beaulac tiivisti, miten heillä kartoitetaan keskeisimpiä aineita:

  • Ensin tutkitaan altistumista: maassa on toteutettu ja on käynnissä useita hankkeita, joilla selvitetään, mille sisäympäristöissä altistutaan. Sisäilmamittausten lisäksi Kanadassa, kuten monissa muissakin maissa, tehdään biomonitorointia, eli mitataan ihmiskehoista niistä löytyviä aineita ja altistumisesta kertovia merkkiaineita.
  • Käytetään Risk21-työkalua
    a) altistumisen arvioimiseen (risk = tässä yhteydessä altistuminen, ks. seuraavat kuvat)
    b) aineen myrkyllisyyden ja haittojen arvioimiseen (hazard = aineen vaaraominaisuus, esim. myrkyllisyys).
  • Verrataan erilaisia aineiden haitallista pitoisuutta kuvaavia viitearvoja altistumistietoihin.

→ Saadaan aikaan aineiden ”rankinglista”.

Dia: Vanessa Beaulac, Health Canada.

Dia: Vanessa Beaulac, Health Canada.

Dia: Vanessa Beaulac, Health Canada.

Eri maissa on päädytty eri menetelmien kautta hieman erilaisiin viitearvoihin, ja arvoja on myös eri maissa hieman eri ainekombinaatioille. Paljon yhtäläisyyksiäkin löytyy. Tietoja täydennetään kaikkialla koko ajan, ja uusia aineita on monissa maissa tarkoitus lisätä listoille. Myös raja-arvoja ongelmallisiksi hahmotetuille pitoisuuksille päivitetään ja tarkennetaan tiedon lisääntyessä.

Tulokasaineet – tuntemattomat muuttujat kiinni tutkimusmenetelmiä yhdistämällä

Pawel Rostkowski Norjan ilmantutkimuslaitoksesta (Norwegian Institute for Air Research) puhui tuntemattomista ongelmien aiheuttajista.

Rostkowski kertoi, millaisin keinoin voidaan etsiä uusia sisäilman terveysvaikutusten kannalta olennaisia aineita, joiden merkitystä ei ole tähän mennessä tarvittavassa määrin osattu huomioida (emerging substances). Nykyisin tunnetut ja tutkitut aineet eivät nimittäin selitä sisäilmanäytteiden myrkyllisyyttä, hän alleviivasi. Siksi merkityksellisiä aineita pitää hakea tavoilla, jotka tuovat esiin myös ne aineet, joita ei osata kohdennetusti etsiä. Aiheesta puhuivat Rostkowskin ohella tapahtumassa useat muutkin tutkijat.

Dia: Pawel Rostkowski, Norwegian Institute for Air Research, NILU.

Nämä riskinarvioinnille uudet aineet voivat olla joko aivan uusia, vasta markkinoille tulleita aineita, tai rakennuksissa jo aiemmin esiintyneitä aineita, joita on opittu tunnistamaan ja mittaamaan vasta paljon niiden markkinoille tulon jälkeen.

Tulokasaineita on monenlaisia. Dia: Tunga Salthammer, Fraunhofer Institut for Wood Research, Wilhelm-Klauditz-Institut WKI, Saksa.

Näitä aineita etsitään sisäilmasta kohdennetun kartoittamisen (targeted screening) lisäksi kohdentamattomalla aineiden kartoittamisella (non-targeted screening).

Kohdennetun kartoituksen tuloksia: yksittäisiä ainelöydöksiä. Dia: Pawel Rostkowski, Norwegian Institute for Air Research, NILU

Kohdentamattoman kartoituksen tuloksia: kattavampi kuvaus sisäilman ainerunsaudesta. Dia: Pawel Rostkowski, Norwegian Institute for Air Research, NILU

Nestekromatografilla ja kaasukromatografilla saadaan toisiaan täydentäviä tietoja tulokasaineita etsittäessä.

Dia: Pawel Rostkowski, Norwegian Institute for Air Research, NILU. (LC = nestekromatografi, GC = kaasukromatografi)

Sisäilmassa on siis paljon vielä tuntematonta, joka voi vaikuttaa rakennetun ympäristön terveyshaittoihin ja jota tulee selvittää lisää.

Rostkowski selvitti, että eri menetelmillä löydetään erilaisia aineita ja että myös eri laboratoriot löytävät keskenään eri aineita. Kaasu- ja nestekromatografi ovat menetelminä toisiaan täydentäviä, aineiden ominaisuuksien eroavaisuuksien vuoksi.

Dia: Pawel Rostkowski, Norwegian Institute for Air Research, NILU.

Dia: Pawel Rostkowski, Norwegian Institute for Air Research, NILU.

Dia: Pawel Rostkowski, Norwegian Institute for Air Research, NILU.

Monien tutkijoiden ja laboratorioiden osaamista sekä useita tutkimusmenetelmiä yhdistämällä sisäilmassa esiintyvistä terveyshaittoja aiheuttavista aineista on siis mahdollista saada nykyistä tarkempaa käsitystä. Rostkowski kertoi heidän löytäneen menetelmiä yhdistelemällä sisäilmasta yli 2000 yhdistettä. Näistä osa oli odotettuja löydöksiä, osa uusia tulokkaita. Vaikka aineiden kirjo oli suuri, mukana ei ollut kattavasti erityyppisiä aineryhmiä, esimerkiksi mykotoksiineja ei tässä vielä mitattu lainkaan.

Dia: Pawel Rostkowski, Norwegian Institute for Air Research, NILU.

Eri maissa sisäilmassa voi myös esiintyä eri aineita. Esimerkiksi kanadalainen pöly saattaa poiketa koostumukseltaan norjalaiskotien pölystä, mutta miten, sitä ei ole vielä selvitetty. Pölyhän toimii nimenomaan erilaisten kemikaalien sitojana ja kulkuväylänä elimistöön – yhtenä niistä.

Pöly altistumisen välittäjänä

Pölystä ja tuntemattomasta puhuivat myös monet muut tutkijat.

Tunga Salthammer (Fraunhofer Institut for Wood Research, Wilhelm-Klauditz-Institut WKI, Saksa) kertoi pölystä ja hiukkasista sisäilman terveyshaittojen välittäjänä. Sisätiloissahan altistutaan kemiallisille aineille niiden kaasumuodoissa, mutta myös merkittävässä määrin hiukkasten ja laskeutuneen pölyn välityksellä.

Dia: Tunga Salthammer, Fraunhofer Institut for Wood Research, Wilhelm-Klauditz-Institut WKI, Saksa.

Altistumista näille eri muodoissa esiintyville aineille tapahtuu mm. ruuansulatuselimistön, hengitysteiden ja ihon kautta.

Dia: Tunga Salthammer, Fraunhofer Institut for Wood Research, Wilhelm-Klauditz-Institut WKI, Saksa.

Näitä altistumisreittejä ja niihin liittyviä muuttujia ei kuitenkaan tunneta ja osata huomioida tarpeeksi kattavasti.

Michael Riediker, sveitsiläisen työterveys- ja ympäristöterveystutkimuskeskuksen johtaja (The Swiss Centre for Occupational and Environmental Health, SCOEH), mainitsi esimerkiksi, että VOC-mittaukset eivät aina anna oikeansuuntaisia tuloksia todellisesta altistumisesta, sillä joidenkin orgaanisten yhdisteiden kulkeutuminen ihmiskehoon hiukkasten välityksellä voi olla arvioitua suurempaa.

Altistumisreittejä sisäympäristön epäpuhtauksille on opittu tuntemaan vähitellen. Esimerkiksi pölyn ja partikkeleiden merkitys kuljettimena ei ole ollut aina selvä. Riediker esitti, että sisäilmassa(kin) esiintyvien hiukkasten hiilipinta on erinomainen sitomaan itseensä mm. erilaisia VOC-yhdisteitä, jotka ihminen sitten hengittää sisäänsä.

Riediker esitti, että mittalaitteiden kehittämisessä tulisi huomioida tämä, sillä liian moni laite mittaa VOC-päästöjä kaasuina sisäilmasta − partikkelivälitteistä altistumista huomioimatta.

Hiukkasten pinnat ovat ideaaleja tarttumapintoja monenlaisille aineille (kuten metalleille ja erilaisille VOC-yhdisteille, mm. formaldehydille). Hiukkasten mukana niihin tarttuneet aineet kulkeutuvat ihmisen elimistöön. Dia: Michael Riediker, The Swiss Centre for Occupational and Environmental Health, SCOEH, Sveitsi.

Puolihaihtuvat orgaaniset yhdisteet

SVOC-yhdisteet nousivat esiin koko konferenssin ajan yhtenä aineryhmänä, joka on erityisen oleellinen tämän ajan rakennetun ympäristön riskinarvioinnissa.

SVOC on lyhenne sanoista semi volatile organic compound, eli puolihaihtuva orgaaninen yhdiste. Tällaisia ovat jotkin rakennusmateriaaleista ja irtaimistosta vapautuvat aineet, kuten monet ftalaatit (käytetään mm. muovinpehmenninaineina esimerkiksi lattiamateriaaleissa) ja palonestoaineet (käytetään mm. irtaimistossa ja eristemateriaaleissa).

”SVOC-yhdisteiden vaikutuksista on vahvaa tutkimusnäyttöä. Tiedetään, että näitä aineita tulee nimenomaan sisäilmasta.”
– Carl-Gustaf Bornehag, Mount Sinain lääketieteellinen yliopisto, New York/Karlstadin yliopisto.

Tunga Salthammerin diassa kuvataan eri vuosikymmeninä sisäilmassa kiinnostusta herättäneitä aineryhmiä. 2000-luvulla erityisen paljon tutkittuja ovat juuri SVOCit, mutta myös mikrobit ja pienhiukkaset.

Dia: Tunga Salthammer, Fraunhofer Institut for Wood Research, Wilhelm-Klauditz-Institut WKI, Saksa.

Aineet ihmisen elimistössä

Konferenssissa käsiteltiin myös aineiden siirtymistä sisäympäristöstä ihmisen elimistöön (bioavailability, bioaccessibility).

Sen lisäksi, että tunnemme puutteellisesti sisäilman koostumusta ja päästölähteitä, tutkimustarvetta on siinä, miten sisäilmassa oleville aineille viime kädessä altistutaan ja kuinka paljon aineesta siirtyy vaikuttamaan ihmisen elimistöön.

Wenjuan Wei Ranskan rakennetun ympäristön tutkimuskeskuksesta (Scientific and Technical Centre for Building, CSTB) käsitteli aihetta juuri SVOC-aineryhmän kautta.

Dia: Wenjuan Wei, Scientific and Technical Centre for Building, CSTB, Ranska.

SVOC-aineiden esiintymismuotoja sisäympäristössä.

Dia: Wenjuan Wei, Scientific and Technical Centre for Building, CSTB, Ranska.

Näiden yhdisteiden kulkeutumiseen elimistöön vaikuttaa moni seikka, esimerkiksi kuljettimena toimivan hiukkasen ominaisuudet ja huoneen lämpötila.

Dia: Wenjuan Wei, Scientific and Technical Centre for Building, CSTB, Ranska.

Kaiken kaikkiaan puolihaihtuvien yhdisteiden siirtymisestä (sisä)ympäristöstä ihmiseen tiedetään vielä puutteellisesti. Aineita siirtyy ihmiseen, mutta miten ja missä määrin?

Hengitystiealtistumista mallintavia laboratoriotutkimuksia (in vivo ja ex vivo) on tehty vain muutamilla SVOC-aineilla (kuten TCDD ja bentsopyreeni, ks. kuva). Tietoaukkoja on siis runsaasti. Wei korostaa, että olisi tärkeää nyt tutkia myös sisäilmassa esiintyviä SVOC-aineita, ja tutkimusta tarvitaan todenmukaista altistumista kuvaavilla pitoisuuksilla, huomioiden keuhkokudoksen toiminnot. Validoituja tutkimusmenetelmiä täytyy kehittää.

Dia: Wenjuan Wei, Scientific and Technical Centre for Building, CSTB, Ranska.

Kun ei kattavasti tiedetä, miten ja missä määrin sisäympäristön SVOC-aineet siirtyvät ihmiseen, niiden terveysriskien tarkka arviointi on luonnollisesti hankalaa.

Dia: Wenjuan Wei, Scientific and Technical Centre for Building, CSTB, Ranska.

Yhdessä eteenpäin

Konferenssiesitysten perusteella on selvää, että paljon työtä tehdään eri puolilla maailmaa, paljon opitaan ja koko ajan kehitytään, vaikka vaikean ja monimutkaisen aihekokonaisuuden edessä ollaan.

Sisäilman merkitys ympäristöterveyden osa-alueena on laajalti tiedostettu, ja tutkimusaukkojen täyttämiseen on kansainvälistä yhteistyöhalukkuutta.

Mutta, vielä se kaikkein oleellisin, kun puhutaan riskinarvioinnista.

Paradigman muutos tarpeen

Kolmipäiväisen konferenssin viimeisen esityksen piti altistumistieteiden (exposure sciences) ja sisäilma-asioiden konkari Carl-Gustav Bornehag (Mount Sinain lääketieteellinen tiedekunta, New York, ja Karlstadin yliopisto, Ruotsi).

”Meillä on olohuoneessa virtahepo”, tutkija sanoi.

Kemikaalien riskinarviointia – myös sisäilmassa – tehdään tarkastellen aineiden vaikutuksia yksi aine kerrallaan. Tällainen arviointitapa on peräisin menneeltä ajalta, jolloin kemikaaleille altistuttiin pääasiassa työelämässä, harvoille yksittäisille aineille, joiden pitoisuudet saattoivat olla korkeita. Järkevä lähestymistapa olikin tällöin arvioida juuri kyseisten yksittäisten aineiden riskiä niille altistuvien työntekijöiden terveydestä huolehdittaessa, Bornehag kuvasi.

Nykymaailmassa tällainen ei enää päde – ei sisäilmassa eikä arjessamme muutenkaan. Altistumme valtavalle määrälle erilaisia aineita, joiden yksittäiset pitoisuudet eivät yllä entisaikojen teollisuustyöntekijöiden altistustasoihin. Sen sijaan kokonaiskuorma voi olla monin verroin suurempi.

Tämän kuorman kokonaisvaikutusten arviointia ei ole tähän asti osattu tehdä, minkä vuoksi riskit ovat todennäköisesti merkittävästi aliarvioituja. Bornehag arvioi, että tämänhetkisen tiedon mukaan nykyinen tapa tarkastella vain yhtä ainetta kerrallaan aliarvioi riskejä 1−100-kertaisesti.

Dia: Carl-Gustaf Bornehag, Mount Sinain lääketieteellinen tiedekunta, New York, ja Karlstadin yliopisto, Ruotsi.

Sisäilman terveysriskien arviointiin ja niiden hallitsemiseen tarvitaan siis paradigman muutos.

Riskinarviointia on jo nyt jossain määrin mahdollista tehdä kokonaisvaltaisemmalla tavalla, josta Bornehag kertoi tarkemmin. Tällaiset kokonaisvaltaiset mallit sisältävät paljon oletusarvoja ja epävarmuuksia, joita pitää vielä tarkentaa, tutkia ja selvittää lisää, mutta niillä päästään yksittäisen aineen tutkimiseen perustuvaa arviointia lähemmäksi todellista, monimutkaista maailmaa ja aineiden yhteisvaikutuksia. Riskinarviointi tulee jatkossa vääjäämättä siirtymään kohti yhteisvaikutuksen ja kokonaiskuorman sisältävää arviointia.

Dia: Carl-Gustaf Bjornehag, Mount Sinain lääketieteellinen tiedekunta, New York, ja Karlstadin yliopisto, Ruotsi.

Nelivaiheinen malli kemikaalicocktailin kokonaisvaltaisempaan riskinarviointiin.

Dia: Carl-Gustaf Bornehag, Mount Sinain lääketieteellinen tiedekunta, New York, ja Karlstadin yliopisto, Ruotsi.

Bornehag myös sanoitti ääneen viimevuosien ehkä positiivisimman kehityskulun sisäilmatutkimuksen saralla:
Sisäilmatutkijat ja altistumistieteilijät (exposure scientists) ovat löytäneet toisensa, ja paljon yhteisprojekteja on työn alla.

Tutkimusjulkaisuja kokonaisvaltaisemmasta riskinarvioinnista on siis lähivuosina odotettavissa.

 

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista