Etusivu
Tarinat
Vaikuttaminen
Hätämajoitus
Allekirjoita adressi
Yhdistys
Ehdotamme
 
Tutkimustietoa
Hyvä tietää
Myytit
Oireita ja sairauksia
Trauma
 
Lehdistötiedotteet
In English
Linkkejä
Facebook            
 
 


"Useimmissa tapauksissa terveysviranomaisilla ei ole keinoja kartoittaa sisäympäristöjen altisteita ja täten ennustaa terveysvaaraa tai -riskejä ongelmarakennuksissa. Nykyisin vaurioita korjataan lähinnä poistamalla kosteutta. Se ei poista rakennukseen syntynyttä mikrobikasvustoa ja mikrobien aineenvaihduntatuotteita, eivätkä terveyshaitat välttämättä poistu."1

Moni rakennus, joissa ihmiset oireilevat, todetaan puhtaaksi. Se ei kuitenkaan merkitse, ettei niissä olisi terveyshaittaa, sillä nykytieto ja mittausmenetelmät ovat vielä puutteellisia.

Syitä, miksi erilaiset altisteet eivät näy mittauksissa:

  • Mitataan vain kosteutta. Kun kosteusmittarilla todetaan pinta kuivaksi, saatetaan tarkemmat selvitykset jättää tekemättä. Kosteus voi olla syvemmällä rakenteissa tai kokonaan haihtunut, mikä ei poissulje mikrobikasvuston tai muun sisäilmahaitan olemassaoloa. "Vaikka homevaurio olisi kuivunut, sekin on terveydelle vaarallinen"2
  • (ks. myytit 3 ja 10)

  • Otetaan vain ilmanäytteitä, ei materiaalinäytteitä. "Ilmanäyte ei ole ensisijainen mikrobihaittaa epäiltäessä vaan materiaalinäytteet"3 Sisäilmanäyte ei aina viesti kohonneista itiöpitoisuuksista, vaikka talossa olisi selvä homevaurio. 4

  • Ilmanäytteiden tulkintakaan ei ole aina selkeää. Esimerkki:
    Stachybotrys on märässä viihtyvä tertiaarivaiheen kosteusvaurioindikaattori. Stachybotryksen itiöitä todetaan äärimmäisen harvoin ilmanäytteissä. Se on hidaskasvuinen ja jää maljalla runsaassa kasvustossa helposti muiden alle ja siksi toteamatta.5 , 9 Stachybotrys ja Chaetomium ovat hidaskasvuisia ja voivat kasvualustoilla jäädä nopeammin lisääntyvien sienten alle.6
    Viljelymaljoilla myös tapahtuu yllätyksiä. Esim: samalle maljalle joutuneena hometalojen Bacillus amyloliquefaciens tuottaa amolysiini-myrkkyä ja tappaa sillä hometalosta tulleen Chaetomiumin, jolloin Chaetomium ei näy näytteessä. Näytteissä saattaa myös olla pesäkkeenmuodostuskyvyttömiä mikrobeja, jotka kuitenkin sisältävät solumyrkkyä.
    Pesäkkeitä muodostamaton mikrobi ei näy viljelyssä, vaikka se on kyvykäs tuottamaan ilmaan toksiineja.7

  • Ei oteta näytteitä ollenkaan. Vaikka asumisterveysohje velvoittaa terveydensuojeluviranomaiset tutkimaan asunnon oireilun perusteella 8, ei ole itsestäänselvyys, että sekä rakennuksen omistaja että terveysviranomaiset ryhtyvät selvittämään asunnon terveyshaittaa rakennuksen käyttäjän ilmoittaessa oireilusta (ks. myytti 8).

  • Itiöpitoisuudet vaihtelevat päivittäin ja huoneittain 4. Jos näytteenottoaika on lyhyt, siinä eivät näy sen ulkopuolella tapahtuneet purkaukset. Kun pidennetään näytteenottoaikaa, saadaan epäsäänöllisetkin purkaukset kiinni.19

  • Ei mitata mikrobitoksiineja. Mikrobitoksiinien mittaamista ei ole Suomessa hyväksytty viralliseksi mittausmenetelmäksi vaikka on runsaasti viitteitä siitä, että sairaissa rakennuksissa homeita vaarallisempia ovat nimenomaan niiden tuottamat myrkyt eli toksiinit. Näin ollen ei ole myöskään olemassa virallisia raja-arvoja toksiinien määrille. Stakesin sisäilmaohje vuodelta 2003 antaa suosituksia, kuinka paljon huoneilmassa saa olla mikrobeja. Näillä perinteisillä raja-arvoilla ei kuitenkaan ole aina mitään yhteyttä ihmisten kokemiin terveyshaittoihin, sillä niissä ei tule esiin, tuottavatko kyseiset mikrobit toksiineja.

  • Ei huomioida bakteerien vaikutusta. "Tulehdusvasteiden aiheuttamiskyvystä päätellen bakteerien osuutta hometalo-ongelman yhteydessä on aliarvioitu". 10 Bakteerit eivät myöskään aina näy mikroskopoimalla tai viljelyssä; ne jäävät mikroskopoidessa helposti piiloon sienikasvustojen alle, ja viljelyssä tietyt bakteerikannat ja sienet toimivat toisilleen antagonisteina eli estävät toistensa esiintulon viljelyssä.9

  • Vielä ei pystytä huomioimaan mikrobien yhteisvaikutuksia: Kun erilaisia mikrobeja kasvaa yhdessä, ne kilpailevat elintilasta ja niiden haitalliset ominaisuudet voimistuvat. Tällöin ne voivat erittää erityisen tehokkaita toksiineja. Tämä selittää osaltaan sen, miksi sisäilmassa suhteellisen pienetkin mikrobipitoisuudet voivat aiheuttaa oireita 11, 12, 13. Esim: kaksi tyypillisesti hometaloissa esiintyvää mikrobia, homesieni Stachybotrys chartarum ja bakteeri Streptomyces californicus muodostavat usein yhteiskasvustoja. Ne voimistavat toistensa vaikutusta, jolloin jo pienet pitoisuudet aiheuttavat merkittävän suuren vasteen altistetuissa soluissa10. Streptomykeetit voivat tuottaa valinomysiiniä, ja vaikka Stachybotrys itse ei tuottaisi myrkkyä, sekakasvustona streptomykeettien kanssa se voi olla myrkyllinen: Stachybotryksesta murenevia betaglukaanihiukkasia voi kertyä keuhkoihin, jos sen seuralaisen tuottama valinomysiini pysäyttää keuhkoputkia puhdistavien värekarvojen toiminnan 11, 10. WHO toteaa raportissaan että juuri löydökset mikrobien yhteisvaikutusten voimistamasta mikrobien myrkkytuotannosta viittaavat siihen, että on erityisen tärkeä keskittyä yhteisvaikutusten tutkimiseen12. "Yhteisaltistus tietyille mikrobeille tai niiden tuottamille yhdisteille on todennäköisesti merkittävä oireita pahentava tekijä, jolloin "määrää tärkeämpi seikka hometaloaltistuksessa voi olla paikalla elävä lajisto ja niiden ympäristöolot"10 .

  • Ei huomioida mikrobin kasvualustan vaikutusta mikrobin myrkyllisyyteen. Mikrobin myrkyllisyys riippuu kasvuoloista ja rakennusmateriaalista. Esimerkiksi Streptomykeetin myrkyllisyys soluille vaihtelee kasvatuspinnan mukaan. Kipsilevyllä kasvettuaan se tuhoaa tehokkaammin elimistön puolustusjärjestelmän soluja. Puun, betonin ja lasin pinnalla mikrobi on tuhovoimaltaan vähemmän tehokas.4 "Tämä selittäisi, miksi pienetkin pitoisuudet voivat tietyssä talossa johtaa terveyshaittoihin, kun taas suuret itiömäärät muissa sisätiloissa tai ulkoilmassa eivät aiheuta oireita".4 Jo erityyppisissä kipsilevyissä on eroja niiden pinnalla kasvavien mikrobien myrkyllisyydessä: "Vertailtaessa kuutta erityyppistä kipsilevyä havaittiin, että sekä mikrobikasvu että mikrobien aiheuttamat tulehdusvasteet vaihtelivat suuresti sekä mikrobilajin että levytyypin mukaan."14

  • Ei mitata endotoksiineja ja betaglukaaneja. "Näistä voisi olla apua erityisesti selvitettäessä yleisoireita ja nivelsairauksia"6

  • Mittaukset on suoritettu/analysoitu puutteellisesti. Esimerkiksi materiaalinäyte ei anna oikeaa tulosta ellei sitä oteta juuri oikeasta kohdasta.

  • Kaikkia mittauksia ei ole tehty. Kaikissa kunnissa terveystarkastajilla ei esimerkiksi ole käytössä VOC-mittauslaitteita.

  • Kosteusvaurioissa syntyy aineita, joita emme tunne ja joiden mittaamiseen ei ole menetelmiä. "Toistaiseksi ei tiedetä tarkasti kaikkia oireilun aiheuttajia (esim. mikrobien osat, niiden aineenvaihduntatuotteet, kostuneiden materiaalien päästöt, jne.) kosteus- ja homevaurioituneissa rakennuksissa."15

  • Ei ole huomioitu mineraalikuituja. Mineraalikuitujen lähteitä ovat esimerkiksi lämmöneristemateriaalit ja akustiikkalevyt. Mineraalikuidut mm. rikkovat limakalvoja ja tekevät niistä alttiimpia sisäilmaan mikrobikasvustoista vapautuville aineille. Myös pelkät mineraalikuidut aiheuttavat ihon, silmien ja hengitysteiden ärsytystä ja keuhkovaurioita. Kosteat mineraali- ja lasivillat emittoivat mm. alifaattisia ja aromaattisia aldehydejä kuten bentsaldehydiä ja ketoneja.16 Sisäilman kannalta ongelmallisia voivat olla erityisesti kierrätyskuiduista valmistetut selluvillat. Näiden tyypillisiä epäpuhtauksia ovat mm. ftalaatit, boorihappo, liuottimet, kuidut, VOC-emissiot, tetradekaali, heptaani ja heksaani.16

  • Mahdollista on myös, että löydetään terveyshaitta, mutta sitä ei tulkita terveyshaitaksi. Esimerkkitapauksena asunto, josta löytyi yläpohjan sisäverhouslevystä runsaasti eri homeita (+++ Aur, hiivat, Pen, A sydowii, bakt +++), mutta "löydöstä ei katsottu terveyshaitaksi koska home on sisäverhouslevyn ulko- ei sisäpinnalla "17

  • Raja-arvot kosteusvaurioaltisteille eivät kuvaa terveyshaittaa. Monissa rakennuksissa oireillaan, vaikka viitearvot alittuvat. Jos rakennuksessa oireillaan, viitearvojen alittuminen ei ole peruste todeta rakennusta terveyshaittaa aiheuttamattomaksi. Kuitenkin raja-arvoja on virheellisesti käytetty tähän tarkoitukseen.
"Sisäilmaongelmien aiheuttajat voivat olla piileviä, minkä vuoksi niitä ei aina tavoiteta käytettävissä olevilla mittausmenetelmillä. Ihminen on hyvä ja herkkä 'mittari', joka aistii sisäympäristöön vaikuttavien tekijöiden yhteisvaikutukset."18

Lähteet:

1 Boar spermatozoa as a biosensor for detecting toxic substances in indoor dust and aerosols Toxicology in Vitro. Andersson, Mikkola, Rasimus, Hoornstra, Salin, Rahkila, Heikkinen, Mattila, Peltola, Kalso, Salkinoja-Salonen. 2010. Tutkimuksen tiivistelmä, Pekka Salin.
http://www.inspectorsec.fi/docs/leike/Huonepolyn_ja_aerosolin_myrkyllisyysmittaukset.pdf (23.3.2011)

2 Työterveyslaitos varoittaa rakentajia: Homeet yhtä suuri vaara kuin asbesti!
Seppo Korhonen, Rakentaja-lehti 24/1/2007
http://www.rakennusliitto.fi/rakentaja-lehti/rakentaja_nro_2_24_1_2007/tyoterveyslaitos_varoittaa_raken/ (23.3.2011)

3 Työterveyshuollon rooli sisäilmaongelmien ja sairauksien selvittämisessä. Tuula Putus.

4 Hometalossa riehuvat mikrobijengit. Jukka Ruukki Tiede-lehti 7/2003
http://www.tiede.fi/artikkeli/444/hometalossa_riehuvat_mikrobijengit (23.3.2011)

5 http://indooraid.com/?page_id=27 (23.3.2011)

6 Home ja terveys – Kosteusvauriohomeiden ja hiivojen terveyshaitat. Kirja Tuula Putus 2010

7 Mikrobitoksiinit sisätiloissa. Mirja Salkinoja-Salonen (Helsingin Yliopisto), Sisäilmastoseminaari 18.3.2009, Dipoli, Espoo

8 Asumisterveysohje - Asuntojen ja muiden oleskelutilojen fysikaaliset, kemialliset ja mikrobiologiset tekijät. Valtuutussäännös: Terveydensuojelulaki (763/94) 32 § Voimassa 1.5.2003–toistaiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2003:1 Helsinki 2003

9 Myrkylliset mikrobit sisätiloissa. Loppuraportti Työsuojelurahastolle tutkimushankkeesta 94281 "Uudet fysikaaliset, solubiologiset ja biokemialliset menetelmät työpaikan mikrobiologisen pilaantumisen analysointiin". Salkinoja-Salonen Mirja, Andersson Maria, Koljalg Urmas, Mikkola Raimo, Peltola Joanna, Vuorio Riitta. Mikrobiologian julkaisuja 45 / 1999.

10 Inflammatory and Cytotoxic Potential of Selected Moldy House Microbes In Vitro (Kosteusvauriotaloista eristettyjen mikrobien aiheuttama sytotoksisuus ja inflammatoriset vasteet in vitro). Kati Huttunen. Kuopion yliopisto, Luonnontieteiden ja ympäristötieteiden tiedekunta Toksikologia 2003

11 Homeista viis, ongelmatalossa sairastuttaa toksiini. Mari Heikkilä. Tiede-lehti 6/2009 05.06.2009
http://www.tiede.fi/artikkeli/1067/homeista_viis_ongelmatalossa_sairastuttaa_toksiini#1067 (23.3.2011)

12 WHO guidelines for indoor air quality : dampness and mould. WHO:n tutkimuksia 2009 http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0017/43325/E92645.pdf (23.3.2011)

13 Interactions between Streptomyces californicus and Stachybotrys chartarum can induce apoptosis and cell cycle arrest in mouse RAW264.7 macrophages. Penttinen, Pelkonen, Huttunen, Toivola, Hirvonen. Toxicology and Applied Pharmacology Kuopio 2005.

14 Microbial growth on plasterboard and spore-induced cytotoxicity and inflammatory responses in vitro (Mikrobikasvu kipsilevyllä sekä itiöiden aiheuttamat tulehdusvasteet ja solukuolleisuus in vitro). Timo Murtoniemi. Luonnontieteiden ja ympäristötieteiden tiedekunta, Biokemia, Kuopion yliopisto 2003.

15 Kosteusvauriotyöryhmän muistio; kosteusvauriot työpaikoilla.
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:18 http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=39503&name=DLFE-8606.pdf (23.3.2011)

16 Terveen rakennuksen evoluutio, Anne Aikivuori, Tutkimusraportti, Valtion Teknillinen Tutkimuskeskus, Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka, Espoo 2001VTT 2001
http://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/2001/terveen_rakennuksen_evoluutio.pdf (22.5.2011)

17 Asukkaiden terveyshaitat ja toksisuus pintapölyssä. Tuula Putus, Sisäilmastoseminaari 2009
http://www.sisailmayhdistys.fi/attachments/sem2009/tuula_putus_toksisuus.pdf (23.3.2011)

18 Sisäympäristöongelmien ratkaiseminen kunnissa ohje toimintatavoista sisäympäristöongelmia hoitaville ryhmille ja henkilöille. Suomen Kuntaliitto. Helsinki 2010

19 Solumyrkyllisiä aineita työpaikkailmassa Mirja Salkinoja-Salonen, Raimo Mikkola, Maria A. Andersson, Harri Alenius, Sampsa Matikainen, Pekka Salin, Stiina Rasimus Helsingin Yliopisto, Elintarvike‐ ja ympäristötieteiden lts (mikrobiologia), Työterveyslaitos, Immunotoksikologian kärkitutkimusyksikkö, Helsinki, Inspector Sec Oy, Haukipudas.
Sisäilmastoseminaari 17.3.2010.

 
Sivun alkuun       Edellinen sivu