Myytti: Homevauriot kannattaa otsonoida ja desinfioida
Millaisia ongelmia otsonoimalla ja desifioimalla voidaan ratkaista?
Otsoni on ihmiselle haitallinen aine. Se on hyvin reaktiivinen kaasu, joka vaikuttaa ihmiseen sekä sellaisenaan että reagoimalla ilmassa ja materiaaleissa olevien muiden ainesosien kanssa, jolloin sisäilmaan syntyy aivan uusia yhdisteitä.1, 2 Otsoni hapettaa toisia sisäilman kemiallisia epäpuhtauksia vähemmän haitallisiksi, mutta muuttaa toisia haitallisemmiksi.3, 2 Esimerkiksi typpimonoksidin otsoni hapettaa vielä haitallisemmaksi typpioksidiksi.4
Otsonia käytetään ilmanpuhdistimissa ja kertaluontoisissa homedesinfioinneissa (ns. ”shokkiotsonointi”) poistamaan homeen hajua ja tappamaan kosteusvauriomikrobeja ja -myrkkyjä. Homedesinfioinnit suoritetaan kertaluontoisesti korkeilla otsonimäärillä, otsonia tuottavat ilmanpuhdistimet taas tuottavat jatkuvasti pieniä määriä otsonia sisäilmaan.
Jos suuria otsonimääriä käytetään kertaluontoisesti tilojen puhdistamiseen, tiloissa ei saa samanaikaisesti oleskella ja tilat on tuuletettava toimenpiteen jälkeen erittäin huolellisesti. On myös osattava huolehtia siitä, ettei otsonoinnin seurauksena syntyneitä uusia yhdisteitä ja kuolleita mikrobeja jää materiaaleihin. Otsonoinnin jälkeen suositellaan kaikkien materiaalien pesua tai kuivapesua. Otsonoinnin tarjoajan tulee huolehtia siitä, että toimenpide suoritetaan turvallisesti.
Osa ihmisistä on kokenut hyötyvänsä tällaisista otsonoinneista ja osa taas kokee näiden lisänneen oireilua ja jopa aiheuttaneen pysyvää haittaa.
Otsonoinnilla ei ole taattua tehoa
Otsonoinnin tehottomuudesta homekasvustojen tuhoamisessa on olemassa lukuisia tutkimuksia. Otsonointi ei ole tehokas mikrobien tappaja edes hyvin korkeilla ja näin ollen terveydelle haitallisilla määrillä.5
Vaikka otsoni tappaisi mikrobeja, voivat kuolleetkin mikrobit olla allergisoivia ja myös potentiaalisesti toksisia.
Ilmanpuhdistimia, jotka tuottavat sisäilmaan otsonia, ei suositella käytettäväksi. Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos varoittaa otsonoinnin käytöstä ja kehottaa huolellisuuteen. ” Otsonireaktioissa voi syntyä uusia, terveydelle mahdollisesti haitallisia yhdisteitä.”6 Otsonaattoreista ovat varoittaneet myös muiden maiden viranomaiset.7
Otsonaattoreita ei saa myöskään markkinoida viittaamalla otsonin aikaansaamiin edullisiin terveysvaikutuksiin.
Ilmanpuhdistimeksi kannattaa valita otsonia tuottamaton malli.
Desinfinointi voi tuhota kiltit mikrobit
Hajuja ja myrkkyjä poistetaan usein myös desinfioimalla rakennuksia. Biosideilla, eli mikrobeja tuhoavilla aineilla, on mahdolliset haittapuolensa: desinfiointiaineet saattavat tappaa vähemmän haitallisen mikrobikannan ja jättää jäljelle vaarallisimmat mikrobit, jotka hyötyvät kilpailijoiden tuhoutumisesta.6
Esimerkiksi tutkimuksessa erilaisten kipsilevyalustojen vaikutuksesta mikrobien kasvuun ja niiden myrkyllisyyteen huomattiin, että biosidi vähensi kipsilevyllä kasvavan Stachybotryksen määrää, mutta jäljelle jääneet Stachybotrys-mikrobit alkoivat tuottaa erityisen myrkyllisiä toksiineja.8
Työterveyslaitos ja THL ovat antaneet suosituksia desinfioivien aineiden käytöstä. Laitosten mukaan homeen vaurioittama materiaali tulee aina ensin poistaa mekaanisesti ja desinfiointia käyttää vain erityistilanteissa. ”Ne saattavat jopa lisätä rakenteessa olevien mikrobikasvuston mikrobitoksiinien tuotantoa ja muuttaa mikrobistoa haitallisemmaksi, jos niitä käytetään suoraan homeiseen rakenteeseen”.6
Lähteet:
1. Indoor ozone/terpene reactions as a source of indoor particles. Charles.J. Weschler and Helen.C. Shields. Atmospheric Environment. 1999.
2. Outdoor Ozone and Building Related Symptoms in the Base Study. M.G. Apte, I.S.H. Buchanan, and M.J. Mendell. Indoor Air. 2007.
3. A Pilot Study of Energy Efficient Air Cleaning for Ozone. Lara A. Gundel, Douglas P. Sullivan, Gregory Y. Katsapov and William J. Fisk. Indoor Environment Department. Environmental Energy Technologies Division. Lawrence Berkeley National Laboratory. 2002.
4. Otsonaattori on joko hyödytön tai vaarallinen. Asumisterveysliitto AsTe ry:n tiedotuslehti Aste Info 1/2009.
5. Investigation of Gas-Phase Ozone as a Potential Biocide. K. K. Foarde, D. W. Vanosdell, R. S. Steiber. Applied Occupational and Environmental Hygiene. 1997.
6. Biosidit ja korjausrakentaminen. Työterveyslaitos. 2016.
7. Hazardous Ozone-Generating ”Air Purifiers”. California Air Resource Board (gov).
8. Microbial growth on plasterboard and spore-induced cytotoxicity and inflammatory responses in vitro. Timo Murtoniemi. University of Kuopio, Department of Biochemistry. KTL. Publications of the National Public Health Institute A 13. 2003.
