Sisäilmasairaiden tarinoita

2020 2018-2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita

Opiskelin toista vuotta korkeakoulututkintoa liikunta-alalla, kunnes aloin saada ensimmäisiä oireita. Minulle tuli koulussa jatkuvasti nenäverenvuotoja, ensin muutamia kertoja viikossa ja myöhemmin jo lähes päivittäin. Vuodot saattoivat alkaa yks kaks ilman mitään selkeää syytä ja kestää todella kauan ensiavusta huolimatta.

Koulupäivät koostuivat tuolloin liikunta- ja teoriatunneista erilaisissa halleissa, koulun luentosaleissa ja muissa tiloissa. Kun vuodot eivät meinanneet loppua itsestään, ravasin päivystyksessä poltattamassa vuotavia suonia. Sekään ei tuntunut tuovan helpotusta, vaan vuodot jatkuivat samanlaisina, välillä todella rajuina.

Olin myös jatkuvasti pienessä ”flunssassa”. Lopulta hemoglobiinikin tippui vuotojen takia todella alas. Olin todella väsynyt ja muutenkin huonossa kunnossa, jolloin eräällä ”vuotokeikalla” lääkäri määräsi minut osastohoitoon, koska en meinannut enää pysyä hereillä toimenpiteidenkään aikaan.

Osastolla minulle tiputettiin punasoluja, jotta hemoglobiinini nousisi paremmalle tasolle. Vuodoille ei edelleenkään ollut löytynyt järkevää selitystä, mutta viimeisimmän toimenpiteen jälkeen, kun nenän verisuonia poltettiin sähköisesti, vuodot lakkasivat edes vähäksi aikaa.

Tähän mennessä minulle oli kertynyt jo valtava määrä poissaoloja ja terveydenhoitokuluja, mutta pahinta oli epätietoisuus siitä, että mikä minua oikein vaivasi. Sitten tuli joulu ja uudenvuoden aaton jälkeen ajattelin jo päässeeni eroon vuodoista, kunnes tammikuun alussa sama rumba alkoi uudestaan. Nenä vuosi aivan järkyttävästi ja päädyin taas useamman kerran sairaalaan.

Verikokeissa käydessäni myös CRP oli kohonnut 100:aan ja keuhkokuvien perusteella sain lisäksi keuhkokuumediagnoosin. Siitä selvittyäni tuli taas parempi jakso. Nenä ei vuotanut ja muutenkin terveys alkoi kohentua kotona ollessani. Sitten aloitin harjoittelun.

Pari viikkoa isossa liikuntakeskuksessa sujui mallikkaasti, kunnes nenä alkoi jälleen temppuilla. Vuotoja alkoi tulla taas lähes päivittäin ja mieleeni ei vieläkään ollut edes tullut ajatus siitä, että tämä kaikki voisi ehkä johtua huonosta sisäilmasta. Kunnes kuulin liikuntakeskuksen työntekijöiltä, että entisillä ja nykyisillä työntekijöillä oli pahoja terveysongelmia huonosta sisäilmasta ja rakennuksen homeongelmista johtuen. Vasta sitten aloin miettimään omaa tarinaani ja tulin siihen tulokseen, että minunkin ongelmani saattoivat johtua sisäilmaongelmista, joita oli nyt havaittu myös koulussani.

Sisäilmaongelmako? nainen, 22

*****

Sisäilmasta sairastumisen jälkeen en ole ollut mukana työelämässä, koska olen toiminut omaishoitajana ja työpaikkavaihtoehtojen sisäilmat ovat olleet huonoja. Olen etsinyt pääasiassa etätyömahdollisuuksia. Ollessani vielä työelämässä tein loppuajan etätöinä ja se oli työssäni tehokasta. Globaalissa työympäristössä etätyön tuoma parempi aikataulutus mahdollisti asioiden hoitamisen eri puolille maailmaa. Aikaa ei kulunut työmatkoihin, työn ohella arkeen mahtui harrastukset ja kotityöt. Arki oli stressitöntä.

Vaikka olen alan osaaja, IT/Digiosaamiseni ei edusta enää tätä päivää. Työnhaun yhteydessä minulle ei ole tarjottu digikoulutuksia. Olen hakenut sellaisiin itsenäisesti, mutten ole päässyt. Sisäilmasta sairastuminen, ikä sekä korkeanpaikan kammo rajoittavat työllistymistäni. TE -keskuksen kanssa tehty työllistymissuunnitelmani on olematon eikä sisällä niitä asioita, joita pitäisi. Työllistämiseen keskittyneet rekrytointiyritykset ovat myös aika kädettömiä näiden rajoitteiden edessä.

Päällä leijuu jatkuva karenssin uhka ja aktiivimalli aiheutti omat hankaluutensa mm. tulojen tippumisella entisestään. Minua patistetaan työnhakuun, lisäksi kaupungin uudenlaiseen vuoden verran sitouttavaan koulutus/työllistymispalveluun. Kaupungin palveluksessa toimiva rekrytointihenkilö olisi halunnut tarjota minulle suoraan töitä. Lopputuloksena hän joutui toteamaan, että kaupungilla on omasta takaa jo 75% sisäilmasta oireilevia työntekijöitä, joten ei uskalla palkata minua, kun soveltuvia tiloja ei löytynyt.

Viime vuonna olin nollatuloilla neljä ja puoli kuukautta. Aloitin työkokeilun, jonka piti olla etätöitä. Työtilaksi osoitettiinkin paikka keskellä pölyistä tuotantotilaa, joten jouduin lopettamaan työkokeilun jo ensimmäisen päivän jälkeen. Muitakaan tukia en karenssin aikana saanut, koska asun omistusasunnossa.

Työllistämistoimet ovat kaikin puolin olleet riittämättömiä. Nyt asioita on tehty huomioimatta rajoitteita. Olisi tullut tehdä yksilöllisemmin räätälöity työllistymispolku. Suunnitelmissa ei ole ollenkaan pohdittu, että minkälaiset tilat ja olosuhteet olisivat sopivia. Digikoulutuksen avulla olisi ollut paremmat mahdollisuudet hakea terveydellisesti sopivia työpaikkoja.

On patistettu aktiiviseen työnhakuun tarjoamatta avuksi kunnollisia tukitoimia. On myös ollut epäselvää, miten teoria ja käytännön tilanne saadaan kohtaamaan. TE-toimisto ja työministeriö ovat katsoneet, että työnhakija ei voi hakea vain etätöitä, vielä liitettynä ”epäviralliseen” omaishoitoon.

Koronan myötä toivon, että Suomessa suhtautuminen etätyöhön muuttuu suopeammaksi. Etätyö palvelisi monia tahoja ja mahdollistaisi paremmat työllistymismahdollisuudet rajoittuneille.

Resursseja hukkaan, nainen, 51

 


2020 2018-2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita

Kerro oma tarinasi lomakkeella.

Palaa tarinoiden etusivulle.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista