Sisäilmasairaiden tarinoita

2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita

Sairastuin työpaikallani, sairaalassa. Minulla on todettu astma ja koska muita sairauksia tai allergioita ei ole, on astmani todettu työperäiseksi. Onnekseni työpaikan sisäilmatutkimusten rakennenäytteet osoittavat vakavat sädesieni- ym. bakteerien kasvun rakenteissa. Olen menettänyt terveyteni ja tulevaisuus huolettaa, kun edessä on sopivan työpisteen kokeilut, missä pystyisin olemaan. Lääkitystä lisätään, jotta selviytyisin. Jos puhdasta työpistettä ei löydy, olen sairaslomalla ja ansioni alenee. Työnantaja on hyvin pessimistinen ja odottaa, että me altistuneet etsisimme itse itsellemme uudet työpaikat. Lain mukaan työnhakija ei saa salata terveystietojaan. Kuka ottaa riskin ja meitä palkkaisi? Sisäilmasta sairastuminen on suuri henkilökohtainen tragedia, johon ei apua tai tukea ole saatavilla tässä maassa.

Maarit, nainen, 51 v, Espoo


Sairastuin sisäilmasta työpaikallani 2012 oltuani kaksi vuotta talossa töissä. Sain kuusi poskiontelotulehdusta peräkkäin ja monen tunnin yskimistä iltaisin kotona, istuin vati sylissä yskin limaa ja itkin ja aamulla taas töihin. Tilanne paheni koko ajan, päänsäryt voimattomuus ja hengenahdistus jatkui kuten myös työterveyshuollossa juokseminen. Kaksi vuotta tuota ”rumpaa” kesti kunnes sain astma diagnoosin ja polyyppinuhan, jonka johdosta poskiontelot leikattiin ja hengitys helpottui. Sain kokeilujen jälkeen työtilan, jossa pystyin työskentelemään ja olo oli helpottunut.

Mutta pahempaa seurasi. Sairastuin keuhkosyöpään ja nyt on synkkä syksy edessä. En voi olla ajattelematta, että olisiko vaan pitänyt ajoissa luovuttaa ja elää yhteiskunnan elättinä. Sitä vaan sitkeesti ajatteli, että kyllä mä eläkkeelle asti pärjään sairauksien kanssa, sitten saan itseni kuntoon. Nyt on olo kuin madolla puun ja kuoren välissä, miten tästä eteenpäin.

Tirpunen, nainen 61 v, Vantaa


Olen parantunut sisäilmasairaudesta!

Sairastuin vakavasti 2 vuotta sitten, ja minulla oli useita erilaisia ja kummallista oireita. Juoksin erikoislääkäriltä toiselle, jotka kaikki halusivat hoitaa oman alansa sairautta. Kävin jopa suomen huippulääkärillä homesairaudessa.
”Et sä kovin sairaalta näytä” oli usein sanoma. Mitkään hoidot eivät toimineet.

Menetin työni, kotini ja elämäni tuntui hajoavan silmieni edessä. Eikö mikään tai kukaan voi auttaa? Tässä tilanteessa alkaa olla valitettavan moni sisäilmasairas.
Kehoni oli niin herkistynyt, että minulla oli kaikki vakavat sairaudet – home-, kemikaali- ja sähköyliherkkyys.

En halunnut antaa periksi vaan uskoin, että joku lääkäri jossain päin maailmaa voi minut vielä parantaa ja aloin etsiä ulkomailta lääkäriä. Soitin Englantiin, Saksaan ja Usaan.

Päädyin lääkärille Yhdysvalloissa, joka käyttää dr Shoemakerin homesairauteen kehittämää hoitoprotokollaa. Tällaisia lääkäreitä on alle 20 koko maailmassa ja valitettavasti Euroopassa ei yhtään vielä.

Hoito-ohjelma on hyvin selvä. Sairaus on biotoksiinisairaus. Home, kemikaalit jne. ovat toksiineja, jotka kuormittavat kehoa ja kehon immuunijärjestelmä lopulta menee sekaisin aiheuttaen eri sairauksia.

Vuosi sitten aloitin hoito-ohjelman. Aloitin toksiineja sitovilla lääkkeillä ja oloni parani nopeasti. Pystyin tekemään enemmän ja siirryin eteenpäin monivaiheisessa hoidossa.
Puolen vuoden jälkeen voin jo niin hyvin että pystyin aloittamaan työnteon.
Nyt on kulunut vuosi hoitojen aloittamisesta ja olen täysin parantunut!!
Olen saanut elämäni takaisin. En uskonut että se olisi mahdollista, mutta onneksi en tyytynyt Suomen jäykkään terveydenhoitoon. Toivottavasti minun tarinani antaa uskoa toisille ihmisille, jotka kärsivät tästä vakavasta sairaudesta. Ja jos edes yksi lääkäri perehtyisi tämän sairauden hoitoon toden teolla, hänestä tulisi sankari Suomessa.

Max, mies, 47 v


Aloitin vuonna 2013 työskentelyn upeassa 1700-luvun rakennuksessa. Ensimmäinen vuosi meni ihan terveenä, olin aika vähän töissä, pari kertaa viikossa opiskelujen ohella.

Sitten hitaasti alkoi tuntua, että on flunssa koko ajan, kuumetta koko ajan. Tuntui, että fiilis tuli aina töissä. Oli väsynyt, pöpperöinen olo aina kun meni töihin. Samalla kuulin, että samassa rakennuksessa järjestetystä tapahtumasta oli homeherkkä lähtenyt ulos minuutissa, ja että työntekijät olivat valittaneet vuosia huonosta fiiliksestä.

Oireita alkoi tulemaan erilaisissa paikoissa, esimerkiksi Oulun yliopiston kakkoskerroksen luentosaleissa. Kuumeinen ja väsynyt olo alkoi vartissa luennon alusta.

Minua varoiteltiin etukäteen, että Hongkongissa on paljon hometta, mutta en halunnut peruuttaa vaihto-kohdettani. Oireilu alkoi pahana, kun olin ollut maassa kuukauden: koko asuntola oli umpihomeessa. Ykköskerroksen lattia oli mustana homeesta ja kylpyhuoneen katto myös. Asuntolan seinät olivat homeessa.

Olin ollut todella sekava, väsynyt ja kärsinyt erilaisista oudoista oireista kolme viikkoa, kun tajusin että tämän on tultava ulkoisista lähteistä. En osannut lukea metrokarttaa. Puheeni oli puuroutunutta. En nähnyt kunnolla, tein kokeita toinen silmä kiinni. Oli todella vaikea ymmärtää yksinkertaisia asioita, kuten kahvinkeittimen toimintaa.

Aluksi kukaan ei uskonut, ei poikaystävä, eivät opettajat. Mutta olin selvästi pahassa jamassa. Oireet helpottivat, kun vaihdoin asuntolaa. Damagea oli kuitenkin tullut jo keuhkoihin: puhkesi astma, ja poskiontelontulehduskierre alkoi.

Oli uskomatonta, miten sekaisin terve ihminen voi mennä. Nykyään menen tunninkin altistuksesta. Näen huonosti, motoriset taidot menevät (esim. silmä-käsi -koordinaatio tai esim. kyky kävellä suoraan). Olen ärsyyntynyt, lyhytpinnainen, väsynyt, sumussa ja hyvin yksinkertainen, etenkin simppeleissä tehtävis-sä.

Oireilen pahasti jopa homeasunnossa olleesta takista. Vähän jännittää, millaista elämäni tulee jatkossa olemaan. Olen nyt kaksi kertaa kokenut pahan ”sumukauden” jolloin olen hädintuskin työkykyinen, noin kolmen viikon kestoisena (toipuminen on alkanut, kun olen päässyt pois), ja pari kertaa lyhyempänä (kun olen vieraillut ongelmapaikassa).

Oli kiva huomata, ettei olekaan hullu – itse en siihen koskaan uskonut, mutta ihmiset taisivat uskoa, että mulla on burnout. Ei ollut, eikä ole.

Onneksi työni on vapaata, olen sinkku ja vapaa valitsemaan itse asuntoni. Mutta haaveeni urasta Aasiassa olen joutunut hautaamaan.

Nina, nainen 34v, Espoo


Yhtä helvettiä koko elämä, lääkärit ei välitä koko taudista, eikö mitään lääkettä ole kuin eutanasia?

Aaka, mies 56 v, Lapua


Kun esimies kertoo työpaikan olevan kaupungin puhtaimman ja tutkituimman, sekä kieltää edes puhumasta aiheesta, on vaikeaa lähteä tilannetta edes purkamaan.

Kun työssä joutui käyttämään ympärivuotisesti allergialääkkeitä, nenäsumutetta ja lisäämään jatkuvasti astmalääkityksen määrää pystyäkseen suoriutumaan työpäivästä, silloin viimeistään havahtui, ettei kaikki ollut niin kuin pitäisi. Tähän lisäksi silmien (ja korvien) epämääräiset kutinat, äänen käheytyminen ja särkyminen, poskiontelotulehdukset, jatkuva pääsärky ja loppuviikkoa kohden nouseva ruumiinlämpö. Jatkuva, loputon väsymys, joka ei lähtenyt nukkumalla eikä viikonloppu riittänyt työviikosta palautumiseen. Tämä tietenkin lisäsi ärtymystä ja ns. räjähdysherkkyyttä, positiivisuus ja työn ilo katosivat.

Työnantaja pesee kätensä, käskee oireiden kanssa työterveyteen ja vihjaa työpaikan vaihtamisesta. Työterveydessä kysytään, mitä työnantaja aikoo tehdä asialle ja ohjeistaa juttelemaan esimiehen kanssa. Esimies ohjaa työterveyteen… Alkaa usko mennä systeemiin ja epäily oman korvien välin tilasta herää, ehkä kuvittelenkin kaiken? Jospa olenkin vain uupunut. Ja sitä varmasti olinkin kaiken tuulimyllyjä taistelemisen jäljiltä!

Olo oli kaikkiaan uupunut jatkuvasta puoliteholla olosta, oli joko kipeä tai toipilas koko ajan viiden vuoden ajan. epänormaalista tuli normaali, kunnes pääsin uuteen työhön. Sairastelu loppui kuin seinään! Ensimmäisen vuoden aikana en ollut kertaakaan kipeänä hengityselinoireiden takia, jaksaminen ja olo koheni nopeasti ja oli virtaa erilaisiin vapaa-ajan rientoihin. Ennen kaikkea kotona työpäivän jälkeen jaksoi touhuta. Ilo palasi. Lääkitys putosi huimasti, rahaakin siis säästyi!

Jäljelle jäi yliherkkyys hajuille, mutta vihdoinkin voin varmuudella todeta, että pääni on terve ja muu elimistö seuraa perässä sen, minkä vuosien koetukseltaan pystyy.

”Meillä ei ole sisäilmaongelmaa, sinulla on sisäilmaongelma”, nainen 43 v, Jyväskylä


Altistuttuani vuosikymmenen ajan asunnoissa sekä opiskelu- ja työpaikoissa, menetin asuntoni ja sain diagnoosin vaikeasta astmasta vuonna 2006. Opin välttämään homeita ja kemikaaleja, ja evakkokodissani oleskellen ja hurjaan astmalääkekierteeseen joutuen selvisin jotenkin sinnitellen normaaliyhteiskunnassa melkein toiset 10 vuotta. Tosin se aika sisälsi nukkumista autossa, vessoissa ja ikkunat auki, mutta jotenkin sinnittelin. Olin sisäilmasairas astmaatikko.

2012 sain uuden tietokoneen ja älypuhelimen apuvälineiksi näkövammaani, ja kuukauden päästä olin sähköherkkä. Ihoni paloi langattomista kentistä, jalat lähtivät alta moottoreista esim. liukuportaista, tuli rajua uupumusta, vapinaa, sydänoireita, kipuja. Pian en kestänyt enää mitään sähkölaitteita – pyykkikonetta ja vedenkeitintä käytin oleskelemalla sen aikaa rappukäytävässä. Jatkoin osa-aikaista yliopisto-opiskelua avustajien avulla ja ammatinharjoittamista hurjista rajoitteista huolimatta. Kesti kuukauden toipua parin päivän työmatkasta. Olin home-, kemikaali- ja sähköherkkä ympäristösairas.

Vuonna 2014 sähköherkkyys levisi luonnonsähköön eli tulen ja auringon valoon. Asuin vuoden pilkkopimeässä sokeaintekniikoin avustajapalvelun ja tukiverkostoni varassa. Ei valoa, sähköä, tietokonetta, musiikkia, uutisia.. Vuoden päästä vähän helpotti mutta silloin jouduin lähtemään opiskelija-asunnostani, ja vuokranantaja myrkytti omaisuuteni lähtijäislahjaksi. Minusta tuli asunnoton.

Yli tuhat asuntoa olen nyt kahden vuoden aikana tarkastanut ja hakenut kaikkia mahdollisia reittejä pitkin. Olen voinut oleskella kolmessa evakkotalossa tuttavilla. Eilen kävi ilmi, että jäljellä on enää yksi, jossa en tässäkään voi olla enää kuin pari päivää. Olen asuntokokeiluissa menettänyt sietokykyni myös evakkopaikoilleni. Ulkona kuolen talvella kylmään ja kesällä valoon. Taidan lähteä homepakolaiseksi espanjaan, kun en itsemurhaa halua tehdä. Rakastan elämää – ja rakastan yhä Jumalaakin, joka ei tätä helvettiä ole tänne tehnyt. Hän ja tukiverkostoni on voimani. Taivaan kodista ei tarvitse ikinä lähteä evakkoon!!

Valon lapsi, nainen 36v, pääkaupunkiseutu


Pikku vinkki kaikille näistä oireista kärsiville; kunnon hirsitalo, paras mahdollinen rakennus ainakin minulle.

MK, nainen 28 v


Olen kahden lapsen äiti. Sairastuin tuetuissa asunnoissa, jossa edelleen väitetään, ettei ole hometta, vaikka koko paikka haisi maakellarilta ja oli saastunut pahoin. Jouduin lasteni kanssa muuttamaan kyseisistä asunnoista pois, koska tulin kipeäksi. Kotona kivut pahenivat ja sitten alkoi käsioireet ja voimakkaat neurologiset oireet. Oireilen myös pölyille pahasti.

Nyt minua pidetään sairaalassa psykiatrisella osastolla, jonne en todellakaan kuulu. Jokainen päivä on samanlaista kärsimystä, koska en voi olla lasteni kanssa. Oireilen heidän vaatteistaankin. Altistuin pahoin sädesienestä. Minua pidetään lähinnä mielisairaana. Aivosumuilin niin pahasti, että jouduin suljetulle osastolle tarkkailuun.

Kunpa joku taho ymmärtäisi tilanteen vakavuuden ja puuttuisi tähän. Tarvitsisin puhtaan ja terveen paikan jossa olla ja toipua, mikäli se vielä jotenkin on edes mahdollista..

Nilani, nainen 28v, Jyväskylä


Muutin vanhaan omakotitaloon 3,5 v. sitten. Ensimmäiseksi tulivat kurkkuoireet, jotka ilmenivät äänihäiri-öinä. Lauluääni meni. Vikaa ei löydetty. Samaan aikaan myös kasvojani alkoi kutittamaan ja pistelemään. Hengästytti ja sydän tykytti. Välillä palelin, välillä hikoilin.

Kävin lääkärissä. Verikokeissa näkyi kohonnut paastosokeri ja anemia, joista kummastakaan en ole koskaan aiemmin kärsinyt. Aloin nukahtelemaan sohvalle, bussiin yms. Vaatteeni haisivat jotenkin omituiselle, vaikka ne oli juuri pesty. Allergisoiduin hajusteille ja ihoni meni pahasti rikki. Lämmin suihkuvesi sai/saa ihoni syyhyämään. Kylpyhuoneen pesun jälkeen henki ei kulkenut viikkoon. Silmiä kirvelee, nenä ja silmät vuotavat, korvakäytävät/korvanlehdet kutiavat sietämättömästi.

Homekoira kävi eilen. Kaikista muista huoneista löytyi hometta paitsi olohuoneesta. Nyt odotan terveystarkastajaa. Sieltäkin yrittivät viivytellä tuloaan. Sanoivat että ehdin muuttamaan pois, ennen kuin he ehtivät tarkastamaan asunnon. En antanut periksi. Tulevat tutkimaan asunnon kahden viikon sisällä.

Asunnon omistaja ei ota mitään vastuuta asiasta. Hän vain kehotti muuttamaan pois, jos oireilen. Hän aikoo vuokrata asunnon heti seuraavalle. Ilmoitin homeongelmasta kiinteistönvälittäjälle, joka välitti asunnon myös meille ja olisi nyt taas hyvässä uskossa ehkä välittänyt sen seuraavalle vuokralaiselle, jos en olisi tuonut homeongelmaa esiin.

Menen huomenna taas lääkäriin. Hengittäminen tuntuu raskaalle ja silmiä kirvelee. Perheen kolme koiraa oireilevat koko ajan. Yksi lapsista yskii, huulet ovat alkaneet halkeilla ja hän on kalpea kuin lakana. Anemiako hänelläkin? Käytämme lisäravinteita ja syömme terveellisesti, joten mitään selitystä ravintoainepuutoksiin/anemiaan ei ole. Paitsi home!

Olen miettinyt elämänhistoriaani ja tulin siihen tulokseen, että olen saattanut aiemminkin asua hometalossa. Silloinkin ihoni rikkoutui ja hengittäminen vaikeutui. Sain astmadiagnoosin ja valohoitoa/erilaisia kortisonivoiteita ihoon sekä astmalääkityksen. Oireet/astma/heikotus/väsymys/”allergiaoireet” ym. katosivat kokonaan, kun muutin pois silloisesta asunnosta. Tein opinnäytetyötä/opiskelin muutama vuosi sitten. Sain kuulla jälkeenpäin, että koulukin oli homeessa. Ihmettelin, kuin kasvojani ja käsivarsiani kutitti ja kirveli. Migreeni ja silmätulehdukset sekä väsymys vaivasivat jatkuvasti. Koululta palasin sitten iltaisin nykyiseen homeiseen kotiin, lataamaan akkuja.

Näinkö ne ihmisten työurat pitenevät? Nainen 48v, Helsinki


Ostin mieheni kanssa vanhan talon. Kaikki vaikutti pintapuolisesti olevan ok, myös myyjä kehui taloa hyväksi, joten suurempia kuntotarkastuksia ei tehty.

Olimme sinisilmäisiä ja hyväuskoisia. Pian muuttomme jälkeen oireet alkoivat, saimme flunssankaltaisia oireita ja silmiä kirveli. Se, että kuntotarkastusta ei oltu tehty, ja että oireemme alkoivat niinkin pian, oli onni meille! Myyjä joutui vastuuseen, taloa tutkittiin lisää ja kaupat purettiin, koska myyjä oli myynyt meille suomeksi sanottuna hometalon.

Mia, nainen 30v


Olen sairastunut sekä työssä että mökillä. Reagointi on erilaista molemmissa paikoissa. Työssä saanut puhtaat tilat ja uusi mökki rakennettiin… mutta mökillä toisista pienemmistä kylläkin puhtaista pikkutiloista on kulkeutunut itiöitä uuteen mökkiin. Oireiluni on sellaista, että ihoni ja limakalvoni tulevat kosketusaroiksi päänahasta varpaisiin saakka.

Olemme epätoivoisia mieheni kanssa, enkä tiedä kestääkö parisuhde. Olen käynyt uudessa mökissä jo syksyllä ja talvella, mutta vasta viime viikonloppuna oireet tulivat voimakkaiksi.

Olemme hartaudella rakentaneet uutta mökkiä ja nyt olemme tipahtaneet epätoivoon…jopa itsellä kuolema-ajatuksia, niin pahalta tuntuu. Mies asunut 40 vuotta ko. paikassa ja tilasta luopuminen hänelle mahdotonta. Lähes kaikki heitettiin pois, mutta joitakin tavaroita jäi ja pikkumökeistä (vaikkakin puhtaista) siirrettiin tavaroita uuteen. Vieraat saattavat myös siirtää näistä pikkumökeistä itiöitä. Mies myös purkamis- ja rakentamisvaiheen yöpyi näissä pienemmissä tiloissa).

En reagoinut talvella, mutta nyt lämpimällä tilanne tuli toivottamaksi. Uuden mökin rakentamiseen meni satoja tuhansia ja vain minä nyt oireilen. En tiedä mitä tehdä. Miten tämä voitaisiin ratkaista vai onko vain talvella mahdollista olla uudella mökillä. Nyt epäilen, että kotiinkin on taas joitain itiöitä kantautunut koiran mukana. Kaikki on epävarmaa ja epäselvää. Meidän molempien tuska on sanoinkuvaamaton. Pitäisi varmaan saada vertaistukea meille molemmille jostain.

Toivoisin tukea. En pysty nukkumaan henkisen huonovointisuuteni takia, vaan epätoivo seuraa jatkuvasti ajatuksia. Suurin epätoivoni on, että joudumme luopumaan yhdessä rakentamastamme mökistä tai minä joudun. Mies ei voi edes ajatella asiaa.

Marjut, nainen 56-v


Ala-asteen olin homekoulussa ja sieltä sain astman. Vasta pari vuotta sitten se ala-aste on purettu sisäilmaongelmien vuoksi, vaikka se oli ongelmallinen jo pitkään aikaisemminkin. Pahempi oireilu alkoi tosin vasta yläasteella ja minulla oli silloin jatkuvia poskiontelontulehduksia, pahimmillaan joka kuukausi oli antibioottikuuri päällä tai jonkinasteinen flunssa, lisäksi poskionteloita leikattiin muutaman kerran laihoin tuloksin. Terveitä päiviä ei hirveästi ollut.

Opiskelin viime vuosina ammattiopistossa hoitoalaa ja siellä oli koulurakennuksessa jonkin sortin sisäilma-ongelmia todettu ja ne oli muka hoidettu kuntoon. Vähitellen minulle alkoi tulla monenlaisia oireita mm. väsymystä, poskisärkyä ja huimausta. Altistuin niin pahasti, että en pystynyt tekemään työharjoitteluita ja koulun jouduin lopettamaan. Monet päiväkodit ja vanhainkodit ovat sisäilmaltaan huonoja. Pahinta tietysti on se, että homealtistus jää pysyväksi ja työpaikan saaminen sisäilmaltaan puhtaasta rakennuksesta on vaikeaa. Herkkyys reagoida homeille ja muille sisäilmaongelmille pysyy ja se harmittaa, kun nuorena joutuu tällaista kokemaan.

Pirkanmaalla asuva, mies 25 v, Kangasala


Olen 13-vuotiaan pojan äiti. Poika on sairastanut koko ala-asteen pääkipuja, iho-oireita ja vatsaoireita. Olen monta vuotta sanonut lääkäreille, että pojan oireet johtuvat sisäilmasta, homeesta. Kukaan ei ole meitä kuunnellut, kymmeniä turhia lääkärikäyntejä ja yhteydenottoja kouluun ja aina vastaus, että home aiheuttaa vain astmaa. Aivot on kuvattu, silmät tutkittu moneen kertaan, fysioterapiaa, adhd-testejä…

Meidän kodista löytyi hometta, ja ollaan sen vuoksi muutettu nyt kaksi kertaa, koulussakin ongelmia, mistä tiedän pojan tulevan kipeäksi ja sanonut siitä. Kukaan ei kuunnellut.

Vasta nyt monen vuoden taistelun jälkeen, kun koulu tutkittiin ja sinne asennettiin sisäilman puhdistus koneet tammikuussa 2017, pojan vointi parani. Ei ollut enää joka päivä kipeä. Mutta ei vieläkään siedä kaikkia lisäaineita, hajuja, kauraa, valkosuklaata, kemikaaleja, uusia vaatteita….

Keväällä kävi tutustumassa kemian luokkaan, sai heti oireita, pääkipua ja hengitysoireita. Tiesin, ettei voi suorittaa yläkoulussa kemiaa ja oli pakko jostain oikeasti saada apua ja pojalle lääkärin lausunto, ettei sitä pakoteta kemian luokkaan. Olin jo varma, että jos seuraava lääkäri ei kuuntele meitä, poika ei enää ikinä suostu lähteen lääkäriin. Ei tarvittu kuin yksi terveydenhoitaja, kenellä oli vastaavanlaisia kokemuksia, niin saatiin uusi lähete yliopistolliseen sairaalaan. (2011 käytiin ekan kerran)

Ensi tiistaina on lääkäri ja allergiakokeet. Pieni toivo, että saadaan apua, mutta vielä isompi pelko ettei lääkäri kuuntele meitä. Ollaan niin montaa kertaa jouduttu pettyyn, luottamus lääkäreihin alkaa itselläkin olla jo mennyt. En tiedä mitä teen tai mistä saadaan apua, jos nyt ei sitä saada.

Epätoivoinen, nainen 37 v, Valkeakoski


2015 rivitaloasunnossani oli vesivahinko. Se korjattiin, mutta ei kunnolla, esim. märkä lasikuitutapetti liimattiin vaan takaisin kiinni ym.

Sitten aloin keväällä -16 oireilemaan. Olin tosi väsynyt, pitkittynyt flunssa, nenä tukossa jne. Taloyhtiö ei usko lainkaan, että olen homealtistunut. Olen evakossa omalla kustannuksella, koska ei kukaan korvaa. Mikrobitutkimus tehtiin ja on sädesieniä runsaasti ym. homeita ja rakennuspölyjä, kuituja ja vaikka mitä. Kaikki oireet, mitä homeesta ym. myrkyistä voi tulla. Asia edelleenkin epäselvä, missä vika? 9kk kestänyt jo eikä korjaussuunnitelmaa ole vieläkään. Pitkä ja vaikea juttu. JA MINUN PITÄISI ASUA SIELLÄ. Terveys on tärkeä.

Renata, nainen 69 v, Hämeenlinna


Rakennettiin omakotitalo vuonna 1997. Muutto oli huippujuttu. Tehtiin sen aikaisten ohjeitten mukaan. Höyrynsulkumuovit, koneellinen ilmavaihto jne.

Työskentelen kuitenkin aika usein kotona ja huomasin/herkistyneeni muutama vuosi sitten ilmeisesti homeelle. Alkoi nenään haista sellainen ikävä pistävä haju. Ei oikein mitenkään pystynyt paikallistamaan, mistä se tuli. Avasin lattioita ja yhden seinän tutkiakseni oliko ongelmia, ei ollut, rakenteet kaikki oli ja on kunnossa, ei kosteutta. Ilmastointijärjestelmä nuohottiin, ja aina vaan tuntui nenässä.

Pinta homettahan se sitten oli, mm. tiskialtaan takana siihen silikoniin (uusittu 3-4 kertaa) muodostui tuon tuostakin mustia pilkkuja, ja kun taloa tarkemmin tutkin, niin niitä samoja mustia pilkkuja oli ulko-ovien silikoneissa ja osassa ikkunoita. Saunaosastolla olin toki ennemmin jo huomannut saumoissa niitä samoja pilkkuja, niitä aina silloin tällöin kuitenkin putsattiin.

Sitten herkistyminen paheni. Juttu meni siihen malliin, että kaikki silikonit uusittiin. Laastisaumat ja koko saunaosaston ja pikkuvessat pesin homeenestoaineella, viemärit myös. Yksi pytty uusittiin. Kannattaa katsoa sinne vesisäiliön alle. Meillä oli aika musta. Sekoittajien kromisten läpivientikauluksien alustatkin pestiin. Kaapistojen saranoista lähtien piti käsitellä homeenestoaineella. Käytännössä kaikki kosteat pinnat ja viemärit pestään nykyään riittävän usein ja ulko-ovien edustat myös.

Nyt kun tiedän, mitä pitää aina etsiä kun nenä käskee, niin tilanne on hyvä, nenä pysyy auki ja ilma tuntuu raikkaalta.

Sitä mustaa hometta ei tarvi olla kuin pieni alle cm2, niin se käryttää tosi voimakkaasti.

Niskalenkki, mies 50v


Ostimme 50-luvun lopulla rakennetun rintamamiestalon idylliseltä alueelta, tietenkin loppukesästä, jolloin koko alue ja asunto näytti mitä ihanimmalta unelmalta. Taloa oli remontoitu paljonkin (myöhemmin ym-märsimme, että melko surkeilla taidoilla).

Kuukausi taloon muuton jälkeen yksi lapsistamme sairastui korvatulehdukseen, minkä jälkeen uusi tulehdus tuli aina 1kk kuluttua edellisestä, kunnes korvat putkitettiin. Putkituksen jälkeen infektiokierre siirtyi keuhkoihin, obstruktiivisia bronkiitteja oli noin 1kk välein ja henki niin ahtaalla, että välillä lapsi kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan. Lopulta saatiin diagnoosiksi astma. Avaavaa lääkettä, antibioottia ja kortisonia kului hirveitä määriä, mutta lapsi oli aina vaan huonossa kunnossa.

Hiljalleen koko perhe alkoi oireilla: yhdellä lapsesta toistuvasti silmätulehdus, jota ab-kuuri ei kunnolla poistanut, äänen käheyttä, lihasnykinöitä, tappoväsymystä, aftoja, hengityskatkoksia nukkuessa, migreeniä, nivelsärkyjä, silmäoireita…

Lopulta koko tilanne räjähti käsiin: vesivahingon yhteydessä yksi lapsista lähti sairaalaan tiputukseen akuu-tin keuhkokuumeen takia. Huoneilma oli sakeana myrkkyjä.

Lähdettiin evakkoon – ensin sukulaisten nurkkiin, sitten vuokra-asuntoon. Talolainan maksu tauolle. Talo tutkittiin isolla rahalla, rakenteet avattiin. Todettiin talon kellarin olevan umpihomeessa. Välipohjasta löytyi kivihiilipikeä, joka sisältää kreosoottia. Saimme tietää kreosootin aiheuttavan mm. syöpää ja perimänmuutoksia.

Koko tilanne oli kaoottinen. Koko irtaimisto jäi tuohon ”homeläjään”, asuttiin kaikuvassa, tyhjässä asunnossa. Nukuttiin lainatuilla patjoilla ja lakanoilla, koko perhe (5hlöä) patjoilla rinnakkain, kuin leirikoulussa. Talolta tavaraa hiljalleen hilattiin vuokra-asuntoon… kulutettiin remonttirahat hyvään pesutorniin. Pestiin pyykkiä säkkikaupalla. Puhdistettiin pari huonekalua. Heitettiin roskiin kaikki oireita aiheuttavat tai haisevat tai kuumissa pesuissa pilalle menneet. Oireiltiin jokaisesta talolla käymisestä. Itkettiin traumojamme. Lopulta totuttiin tähän jo vuoden kestäneeseen helvettiin ja samassa helvetissä edelleen ollaan. Raha on menettänyt merkityksen. Ainoa jolla on väliä, on perheen fyysinen ja henkinen hyvinvointi. Raha ja tavara on toissijaista. Rakastan jokaista hetkeä, kun katson lapsiani, joilla on hyvä olla. Rakastan jokaista auringonsädettä. Säälin jokaista asiakastani, jonka vaatteista haistan homeen. Ahdistun siitä, että Suomi on umpihomeessa.

En halua luovuttaa, nainen 25 v, Valkeakoski


2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita

Kerro oma tarinasi lomakkeella.

Palaa tarinoiden etusivulle.