Sisäilmasairaiden tarinoita

2018-2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita

Olin terve 1-vuotias, kun muutimme uuteen kotiin.

Uudessa kodissa mulla alkoi kahden viikon asumisen jälkeen astmalääkkeet, oireet alkoi melkein heti muutettua.

Äiti käytti mua lääkärissä ja ihmetteli, mikä minun on kun en enää osaa hengittää kunnolla. Lakkasin myös höpisemästä itsekseni.

Sitten eräänä iltana, äiti oli viemässä mua sairaalaan hakemaan lisää happea, kun yhtäkkiä lakkasin hengittämästä. Onneksi äiti oli neuvokas ja sai minut elvytettyä ja ambulanssin henkilökunta jatkoi ja selvisin.

Talossa asumisen aikana äiti elvytti minut kaksi kertaa ja mummoni kerran.

Olin edelleen mykkä, kunnes äiti vaati korvien puhkaisun. Korvista löytyi isot putkilolliset mätää ja 3.asteen palorakkuloita. Korvat leikattiin ekan kerran. Nyt 7-vuotiaana ne on operoitu 11 kertaa.

Äiti ja isä erosi, kun isä ei uskonut minun oireilevan talosta. Olimme asuneet talossa vain 4 kuukautta, muutin äidin kanssa pois.

Äiti teetti taloon tutkimukset ja talo laitettiin myöhemmin asumiskieltoon. Aikaa meni eteenpäin ja aloin paranemaan, enkä ollut enää joka päivä kipeä.

Nykyisin asumme pienellä paikkakunnalla, jossa on uusi hirsikoulu. Käyn koulua normaalisti ja astmalääkkeet on jääneet pois.

Sairaus vaikuttaa vielä elämääni niin, että en voi vierailla vanhoissa tai vaurioituneissa rakennuksissa. TAYS:n läpikävely aiheutti 3.asteen palorakkulat korvakäytäviini ja pahoja hengitysvaikeuksia.

Mistä jään paitsi? Kaverisynttäreistä, mummoloista, kunnallisesta terveydenhuollosta, sisätilaharrastuksista, koulun sisäliikunnasta (meillä sisäliikunta on liikuntahallilla), teattereista, leffateattereista jne.

Lisäksi en voi mennä äitin mukaan virastoihin tai muihin julkisiin rakennuksiin.

Toisaalta, tämä sairaus on ollut mulla niin kauan kuin muistan, enkä muista elämääni terveenä, mutta lapsi joka muistaa elämän terveenä ei varmasti tällaista halua. Reagoikaa asiaan ajoissa.

Jaxon, 7 v

*****

Sairastin useamman eri keuhkokuumeen ja mykoplasman. Joillain kollegoilla oli ihan sama juttu. Myös astmaattisia oireita oli joillakin. Minua tutkittiin työterveyslääkärillä paljon, ja sain valtavia määriä erilaisia antibiootteja ja lisäksi avaavia, jotka eivät kuitenkaan auttaneet.

Irtisanouduin työpaikasta ja siirryin toiseen, jonka oletin auttavan oireisiin. Siellä sainkin alle vuodessa pahan astman (johon määrättiin vahva lääkitys).

Lopulta huomasin, että oireeni alkavat tällä vielä pahemmin vaurioituneella työpaikalla ja loppuvat pitkällä lomalla. Siinä vaiheessa minulla oli pahat keuhkokivut, valtava uupumus, silmä- ja korvaoireita, päänsärkyä, kilpirauhasen seudun kipua, ihon punoitusta ja kirvelyä, rytmihäiriöitä, usean tyyppisiä nivelkipuja ja mm. pari karmeaa muistikatkosta kesken opetustyön.

Irtisanouduin. Jäin työttömäksi ensi kertaa eläessäni. Hain paria paikkaa miettien sitä, minkälaisissa tiloissa työt tehdään. Sain sisäilmasairaus- ja monikemikaaliherkkyysdiagnoosit.

Tässä vaiheessa tajusin, että myös kotimme on minulle ongelma. Vuokra-asunnon paikatussa muovimatossa oli mustia pilkkuja. Eteisen muovimatto eritti jotain väsyttävää. Ei ihme, että olin niin kipeä, sillä olin altistunut sekä kotona että töissä.

Ratkaisuna muutimme vanhan ystävän kanssa terveeseen kimppakämppään – että kaikilla olisi hauskempaa ja että olisi ystävän tuki, jos jotain sattuu. Pelkäsin vakavia astmakohtauksia, enkä halunnut, että lapseni joutuvat niistä kärsimään ilman toisen aikuisen tukea (olen yksinhuoltaja). Astmalääkkeet eivät nimittäin nekään auttaneet. Päinvastoin eräs niistä sai henkeni salpautumaan (kuulemma se aiheutti oireita sieniallergikoille tms).

Kärsin myös pitkäaikaisen altistumisen seurauksena kivuista ja nivelet aiheuttavat paljon liikkumisrajoituksia. En ole siis tervehtynyt, minulla epäillään nyt myös nivelreumaa ja astma on huonossa hoitotasapainossa. Talven kuiva sisäilma saa nenäni vuotamaan verta, ja välillä myös yskin verta. Oireita saan nyt pesuaineista, tupakasta, formaldehydistä ja hajuvesistä yms., mutta näitä ei ole mitenkään terveydenhuollossa tutkittu. Pääsin kyllä muutaman homeen prick-testiin − ei värähdystäkään.

Työtilanteen ratkaistakseni perustin toiminimen, arvelin voivani työskennellä puhtaasta kodista käsin omassa rytmissäni. Samaan aikaan yhteisasuminen osoittautui huonoksi ideaksi, olin muuttanut yhteen ihmisen kanssa, joka alkoi hankaloittaa elämäämme monin tavoin. Se uuvutti kaiken muun tapahtuneen päälle. Haasteet vain jatkuvat. Jouduin myös julkiseen terveydenhuoltoon työsuhteiden jälkeen, ja tuntuu, ettei siellä osata tutkia ja hoitaa minua. Velkaa on jäänyt ja yksinhuoltajana on raskasta olla sairaana, kaikki on epäselvää.

Aalo, nainen 46

*****

Muutin Suomeen vuonna 2004. Olin silloin suht koht hyvässä kunnossa, lukuun ottamatta muutamia harvoja flunssia silloin tällöin. Altistuin Suomessa eri työpaikoissa ja asunnoissa homeelle, samoin poikani.

Terveyteni on täällä romahtanut monta kertaa. Oireita on pitkä lista, mm. migreeniä, huimausta, pahoinvointia ja oksentelua, alilämpöä, kuumetta, lihas- ja nivelkipuja, hammas-, keuhkoputken- korva-, poskiontelo-, kurkunpään- ja kohtutulehduksia, ihon kutinaa, nenäverenvuotoa ja kipua sisäelimissä.

En tiennyt, että homeet voivat sairastuttaa, kunnes kävin yksityisellä lääkärillä, joka tunnisti
terveysongelmien syyn.

Nykyinen kotini on ok, mutta ei näytä kodilta, koska en kestä uusia materiaaleja, minkä vuoksi huonekalujen hankkiminen ja sisustaminen on jäänyt. Velkaakin on kertynyt terveyden takia.

Työpaikalla on eri paikoissa sisäilmaongelmia, mutta töitä on tehtävä. Onneksi on
nyt järjestetty puhtaammat tilat, kun edellisessä jouduin käyttämään maskia selvitäkseni.

Harrastuksenani on punttitreenit, niitä teen kotona. Hajuvesiä ja kemikaaleja en kestä ja oireilen nykyään myös langattomille verkoille, kuten tukiasemille ja matkapuhelimille, sen takia vietän paljon aikaa kotona. Minulla on myös todettu tiomersaali-, metyyli-isotiatsolinoni- ja kathon-allergiat.

Välttelen homeisia paikkoja, koska en haluaa enää kärsiä. Joskus kun kaverit lähtee johonkin, on pakko sanoa kiitos, mutta ei kiitos.

Olen hakenut kouluun ja sainkin paikan, mutta en voinut aloittaa siellä sisäilmaongelmien takia. Tunsin siellä homeen hajua ja haastattelun jälkeen olin viikon kipeänä.

Poikani on altistunut eri kouluissa ja joutui jättämään ammattikoulunsa kesken jatkuvan sairastelun takia. Olen siitä äitinä todella surullinen. Hänelle kertyi paljon poissaoloja, joiden syynä olivat koulussa tulevat migreeni, kova väsymys, hengitystieoireet ja märkärupi. Hänellä todettiin myös anemia. Koulussa on todettu sisäilmaongelmia jo 10 vuotta sitten.

Vähättely ja tietämättömyys Suomessa on aikamoista. Toivoisin enemmän järkeviä käytännön ratkaisuja ja julkiselta puolelta parempaa perehtymistä asiaan. Jokaiselle kuuluu hyvä terveys, mutta rahattomana on aika vaikea käydä aina yksityisillä lääkäriasemilla, kun julkinen puoli ei tee mitään.

Omat terveyttä edistäneet ratkaisuni ovat: Homeiden ja hajusteiden välttely, terveellinen ruokavalio, kevyet treenit ja paljon ulkoilua. Lisäksi minua on auttanut vitamiinipuutosten selvittely. Minulla todettiin rauta-, B12 ja D-vitamiinipuutokset yksityisellä, ja olo on parempi, kun näitä on hoidettu.

Tsemppiä kaikille.

Homehtunut, nainen, 35

*****

Vaihdoin työpaikkaani koululta toiselle reilu vuosi sitten, ja jo parin kuukauden jälkeen alkoivat sisäilmasta johtuvat oireeni. Aluksi tuli flunssaa ja silmäoireita sekä äänen katkeilua. Vähän myöhemmin alkoivat kova kurkkukipu, pitkittyneet poskiontelo-oireet, tukkoisuus, korvakipu ja iho-oireet. Lisäksi sain astmaattista ahdistusta ja kaulan turvottelua. Selvisin töissä erilaisilla nenäsuihkeilla, silmätipoilla ja antibioottikuurilla. Huomasin myös herkistyneeni eri tuoksuille ja ruoka-aineille. Aiemmin mitään allergioita ei ole ollut.

Kesäkeskeytyksen aikana oireet vähitellen alkoivat helpottaa, mutta suun limakalvot olivat silti kipeät. Hammaslääkärin tutkimuksissa suusta löytyi limakalvojen kandidoosi.

Kun työt elokuussa jatkuivat, palasivat iho-oireet parissa päivässä. Iho kutisee päälaelta jalkoihin asti. Kutina alkaa lähes välittömästi koulun tiloissa ja laantuu kotona. Pahimmat ihottumat ovat nenän ja suun ympärillä. Myös hiiva on edelleen suussa ja olo jatkuvasti tukkoinen. Välillä tulee epätoivoinen olo, saanko itseäni kuntoon enää ikinä. Tällä hetkellä odotan, saanko lähetettä verikokeeseen, jossa tutkitaan kosteusvauriomikrobeja.

Jotain tutkimuksia työpaikalla on alettu tehdä, mutta saa nähdä, ovatko löydökset raja-arvojen sisällä. En ole ainoa oireilija, vaan meitä on aika monta: oireet saattavat olla osittain samoja ja osittain erilaisia.

Iso toive olisi, että sisäilmasta sairastuneet otettaisiin todesta ja saisimme asianmukaista hoitoa. Tuntuu hurjalta, että ”hyvinvointivaltiossa” täytyy tapella tällaisista asioista. Muutama tuttava on kamppaillut näiden asioiden kanssa jo parikymmentä vuotta sitten, mutta eipähän tässä juuri mikään näytä muuttuneen. Käsittämätöntä!

Huoli on myös siitä, kun lapset ja nuoret oleskelevat tuollaisissa tiloissa. Jos samalla tavalla jatketaan, mikä on tilanne parikymmentä vuotta myöhemmin.

Ope Itä-Suomesta, nainen, 38

*****

Parikymppisenä aloitin ensimmäisessä työpaikassa, jossa sisäilmaongelmat veivät nopeasti antibioottikierteeseen. Tulehduksia hoidettiin joka toinen kuukausi antibiooteilla. Loma-ajat voin hyvin. En osannut tuohon aikaan epäillä sisäilmaa, koska tällaiset asiat lakaistiin maton alle.

Työskenneltyäni samassa paikassa reilut kymmenen vuotta työpaikkalääkäri ehdotti työpaikan vaihtoa terveyssyistä. Hän tiesi sairashistoriani koko ajalta ja oli valveutunut. Vaihdoin alaa, ja olo helpottui hieman. Toki reagoin pitkään altistuttuani herkemmin, eikä työt missä tahansa onnistu.

Nykyään oireet alkaa heti kun astun ongelmaiseen rakennukseen. Oman talon etsiminen tuntuu loputtomalta, eikä sisäilmaongelmia selvästikään oteta vakavasti. Toivon lapseni pääsevän terveisiin rakennuksiin kouluaikanaan.

E, nainen, 37

*****

Työpaikkani työtilassa ei ole ilmanvaihtoa ja epäilen oireiden ja hajun perusteella, että siellä on sädesientä tai jotain muuta vakavaan kosteusvaurioon liittyvää mikrobia. Työtilassa on nimittäin entinen saunatila, jossa betonilattian päälle on laitettu suoraan kaakelit. Tilassa on ollut ainakin yksi vesivahinko. Oireilen siellä nilvereuma-tyyppisesti. Ilma on tunkkainen ja likaisen tuntuinen, kuin märkä ja mätivä maa-aines.

Aloin oireilla siellä jo muutaman työpäivän jälkeen. Huomaan, että muutkin työntekijät oireilevat. Valitettavasti joudun tekemään työni muista erillään, väistötiloissa läheisessä lounasravintolassa. Työnantaja ei ole pystynyt, ehtinyt tai voinut järjestää minulle muuta sopivaa ja tervettä tilaa. Kiinteistön omistaja ei tee tutkimuksia työtilaan. Työtilaa on remontoitu päällisin puolin, mutta eihän se poista rakenteissa olevaa ongelmaa.

Saan oireita nykyisin nopeammin näissä tiloissa, jo parin minuutin oleskelun jälkeen oloni on aivan kamalan tukala. Tulee lämpöä, silmiä, nenää, kurkkua ja korvia kipuilee, niveliä ja lihaksia turvottaa, väsyttää, tulee ajatuskatkoja… Fyysinen kipu on aivosumuakin pahempi asia. Fyysisestä altistumisesta palautuminen vie monia tunteja, jopa vuorokausia.

Valitettavasti minulla on pitkä historia home- ja kosteusvaurioisissa tiloissa asumisesta, opiskelemisesta ja työskentelemisestä. Haistan melko nopeasti, kuin jokin koira, jos tila ei ole terve.

Nykyisessä työpaikassani olen kokenut erittäin vaikeaksi tulla otetuksi tosissaan – minua on pidetty ja pidetään yliherkkänä, luulosairaana. Se harmittaa ja suututtaa.

Onneksi en vielä saa uusissa rakennuksissa mitään oireita uusista muovimatoista, liimoista ja muista kyseenalaisista materiaaleista. Mietityttää kuitenkin, että jossakin vaiheessa elämääni tilani on se, että en vain yksinkertaisesti voi olla enää missään. Kun nyt jo oireilen tällä tavoin, pelkään, että mitä jos jossakin vaiheessa olen liian herkistynyt. Kuin ihoni ja soluni olisivat niin rikki ja haavoittuneet, että ne imevät itseensä kaiken – näkymättömän, mutta tuntuvan.

Nykyisessä työpaikassani muutama muukin työntekijä saa lievempiä oireita työtilassa, kuten menettävät ääneensä, tuntevat kuumetta, heidän nenänsä menee tukkoon tai päänsä tulee kipeäksi, eivät voi keskittyä, saavat ”aivosumukohtauksia”. Minä olen meistä ainoa, joka on ottanut jalat alleen ja ilmoittanut, että en tule enää ollenkaan tähän tilaan. Teen siis työni muista erillään.

Olen yrittänyt opastaa, että vaikka juuri nyt ette saa oireita tässä tilassa, jossakin vaiheessa teilläkin voi tulla altistumisessa katto vastaan. Siihen tokaistaan, että ei saa pelotella, eivät kaikki ole niin herkkiä mitä sinä olet. Olen yrittänyt korostaa, että yritän vain suojella muidenkin työntekijöiden terveyttä ja hyvinvointia, sillä tilassa on vaurioita. Niitä ei edes ole tarkoitettu pidempiaikaiseen oleskeluun, jopa kiinteistön omistaja ei suositellut tilaa käyttöön, mutta työnantaja ei kuunnellut. Kuka tahansa voi sairastua ja joutua väistötiloihin.

Kunpa nämä asiat otettaisiin vakavasti – meillä kaikilla on vain yksi terveys.

Näkymätöntä vähätellään, oireita hävetään, nainen, 30

*****

Työskentelin 3 vuotta työpaikassa, jossa aloin jo heti alussa oirehtia silmien ja nenän ärsytysoireilla. Vähitellen oireet lisääntyivät ja olo huononi monin tavoin. Fyysisen suorituskyvyn lasku, hapeton olo, siniset huulet ja sormet, suolisto-oireet, vatsakivut ja -krampit, jatkuvat rytmihäiriöt ja tiheälyöntisyyskohtaukset, yöhikoilupuuskat.. Työterveys ja erikoissairaanhoitokin tutki, mutta mitään elimellistä vikaa ei löytynyt. Sisäilmatyöryhmä perustettiin työpaikalle ties monettako kertaa, ilmastointikanavia putsattiin, siinä se.

Lähdin työstä ja sain vähitellen terveyteni takaisin. Kuitenkin altistumisen jälkeen puhjennut hajusteyliherkkyys ja oirehdinta ”huonoissa” tiloissa rajoittaa elämää, mutta tulen toimeen.

Iloitsen palautuneesta toimintakyvystäni!

Katri, nainen, 48

*****

Vuosien sairastelukierre alkoi työpaikalla. Astma minulle puhkesi 3 vuotta sitten. Useita kertoja on viety ambulanssilla hengenahdistuksen takia. Lisäksi on neurologisia oireita, joiden vuoksi olen ollut hoidossa keskussairaalan stroke-osastolla, ja erilaisia tulehduskierteitä, totaalista väsymystä, vaikeita migreenikohtauksia, ihottumaa, nivelkipuja, huimausta, ym. Lapset pelkäävät, milloin äiti saa taas pahan astmakohtauksen, ovat myös joutuneet soittamaan ambulanssin pari kertaa.

Esimies ei ymmärrä vieläkään, sisäilmaongelmat on ollut kielletty sana. Töissä tehdyn PEF-mittauksen tulokset hävisivät työterveyshuollossa (niissä näkyi selvä heikentyminen työpäivän aikana), mutta onneksi sentään vuosien jälkeen pääsin työtiloihin, joissa pystyn olemaan. Tämä tapahtui työterveyslääkärin vaatimuksesta. Oireilen heti tiloissa, joissa on sisäilmaongelmia. Hajusteille olen herkistynyt.

Erilaiset julkiset tilat ja harrastepaikat jännittävät mahdollisten voimakkaiden oireideni vuoksi. Monia harrastuksia olen joutunut jättämään juuri tämän vuoksi. Sosiaalinen elämä on vähentynyt sairasteluni vuoksi. Rahaa on kulunut melkoisesti mm. lääkkeisiin, lääkäri- ja sairaalamaksuihin.

Yritän kuitenkin olla positiivinen ja iloinen, vaikka joinakin päivinä se tuntuu mahdottomalta. Onneksi mieheni on jaksanut tsempata minua ja hoitaa perheen asioita, kun en ole itse siihen pystynyt.

Liian tunnollinen työntekijä, nainen, 45

*****

Olen oireillut huonolle sisäilmalle jo lapsesta lähtien. Muutto toiselle paikkakunnalle saattoi viivyttää pahemmin sairastumasta. Nenäverenvuodot ja jatkuva sairastelukierre vaivasivat lapsena. Koulu suljettiin jo 90-luvulla. Eikä lapsuudenkotikaan varmaan jo alkujaankaan terveen papereita olisi saanut. Koulutie oli haasteellinen ja oireilin kovalla päänsäryllä ja mm. allergioiden puhkeamisina.

Navettatyöt oli myös jätettävä. Eipä olisi ollut maatilanemännäksi ryhtymistä. Vuosia nuoruus meni usvassa eikä se siitä ole helpottanut, vain pahentunut.

Pahempi altistuminen alkoi työelämässä, ja epäily omasta voinnista alkoi kaihertaa mieltä, kun ympäriltä porukkaa alkoi tippua pois työpaikoilla. Pitkät sairastelukierteet, jatkuvat antibioottikuurit, poskiontelotulehdukset ja alkavat keuhkokuumeet. Homekiinteistöjä on ollut työuralla aivan liikaa.

Potin räjäytti lopulta vanha saneerattu kiinteistö, jolloin kemikaalit astuivat kuvaan ja lisäksi omaa tyhmyyttä pienen puuliiterin purku samaan aikaan. Kattorakenteessa oli peltiä, huopaa ja puolimädäntyneet päreet alimpana.

Olisipa joku tullut kertomaan, että hengityssuojain myös ulkona on hyvä olla käytössä. Eipä ollut muillakaan. Tiedotuksia pitäisi olla enemmän, etteivät kaikki tekisi samoja virheitä. Myös tee-se-itse -miehiä ja -naisia pitäisi valistaa, varsinkin hengityssuojaimien käytössä. Kiinteistöjä alkaa olla käyttöikänsä päässä siellä sun täällä ja pienempiäkin varastoja puretaan talkoilla.

Vaikeasti monikemikaaliherkkänä tulevaisuuden ammatti on auki, jälleen. Ei auttanut ammatin vaihdot viime vuosien aikana vaan ongelmakiinteistöt ovat liian laaja ongelma jo valmiiksi sairaalle. Virallisestihan olen aivan terve. Kuitenkin sairastun usein jo ihan arjen asiointeja hoitaessa. Toivottavasti meidät tunnustetaan ja tunnistetaan suomessa ja saamme oikeuden diagnoosiin sekä sosiaaliturvaan. Sillä välin pienet lapset ovat sairastuttavan sisäilman indikaattoreina. Onko meillä oikeasti varaa sairastuttaa lapsemme? Tämä on mielestäni laitonta toimintaa!

Ansku, nainen, 44

*****

Altistuminen on minulla alkanut jo 80-luvun lopulla koulusta. Silloin vain ihmeteltiin kroonista poskiontelontulehdusta ja päänsärkyjä, joille kummallekaan ei löytynyt mitään selitystä.

Oireet vähenivät ja loppuivat yläasteelle siirtyessä. Eka oma vuokra-asunto kasvoi hahtuvapalleroista hometta ikkunanpielissä ja seinään saattoi työntää ruuvimeisselin ihan helposti. Sen verran oli kosteaa materiaalia. Poskiontelontulehdukset ja hengitystieinfektiot olivat alati läsnä.

Sen jälkeen on ollut muutama muu sisäilmaongelmainen asunto, joissa olen asunut ja joissa oireiden kirjo on laajentunut. Myös muutama työpaikka on aiheuttanut oireita. Ongelman tajusin ja yhdistin vasta aikuisiällä, kun lapseni alkoi oireilemaan samassa koulussa kuin minä lähes 30 vuotta aiemmin.

Tiedon lisätessä tuskaa opin tästä kaikesta enemmän ja tajusin oireideni yhteyden asuntoihin ja työpaikkoihin. Eli parikymmentä vuotta oireilin ilman, että edes tiesin homeista mitään. Nyt tiedän ja osaan vältellä. Hoidan itseäni myös homeopatialla, joka on minusta tuonut lisää vastustuskykyä. Tosin altistuksen välttäminen on ainoa keino, jolla ei sairastu pahemmin.

Enimmäkseen oireista puhuminen saa aikaan halveksuntaa ja naureskelua, sekä työpaikoilla että lääkärissä. Silmälääkäri oli iloinen yllätys, sillä hän tunnisti ja tunnusti oireilun johtuvaksi sisäilmasta. Raskasta on koittaa etsiä työpaikkoja ja asuntoja, joissa voi elää oireitta. Mutta päivä kerrallaan ja avoimin mielin olen, että hyvät paikat löytyvät. Voimia kaikille muille saman asian kanssa eläville.

Kuviteltuja oireita, nainen, 42

*****

Sairastuin, kun työskentelin sisäilmaongelmaisessa koulussa opettajana. Kyseessä oli vasta toinen työpaikkani opettajaksi valmistumisen jälkeen. Koulussa oli tutkittuja ongelmia, ja sitä remontoitiin työskentelyni aikana. Oireiluni alkoi hyvin nopeasti ja jo kuukauden sisällä töiden aloittamisesta terveyteni oli mennyt paljon huonompaan suuntaan.

Esimieheni tuki minua, mutta ei pystynyt tarjoamaan korvaavaa tilaa. Työterveydestä sain todella huonosti tukea: huonon vointini takia kävin monissa tutkimuksissa, mutta kun mitään ”vikaa” ei löytynyt, niin minun tulkittiin olevan työkuntoinen. Pahimmillaan sain kuulla, että ”eivät oireesi johdu sisäilmasta, vaan olet masentunut koska astmasi on pahentunut”. Ahdistuin tilanteesta voimakkaasti, ja lopulta päädyin irtisanoutumaan alle kolmen kuukauden päästä töiden aloituksesta.

Altistuin kyseisessä koulurakennuksessa niin voimakkaasti, että en ole tämän jälkeen onnistunut löytämään koulua, jossa en oireilisi. Olen myös hakenut muiden alojen töitä ja joutunut useamman kerran kieltäytymään kiinnostavasta työmahdollisuudesta nopeasti huomaamieni oireiden takia. Aion hankkia seuraavaksi itselleni ammatin, jossa voin tehdä töitä pääasiassa etänä.

Sairastuminen ei kuitenkaan ole vaikuttanut pelkästään työntekoon, vaan myös asumiseen ja vapaa-aikaan. Jouduin muuttamaan pois vanhasta asunnostani, kun aloin saada sielläkin voimakkaita oireita. Lisäksi jouduin hankkiutumaan eroon isosta osasta tavaroitani ja mm. uusimaan vaatevarastoni kokonaan, kun vaatteisin oli tarttunut hajua, joka ei lähtenyt useassakaan pesussa ja aiheutti oireita. Joudun miettimään tarkkaan, että missä vietän vapaa-aikaani, koska jo tunnin tai parin oleskelu huonossa tilassa saattaa vaikuttaa koko loppupäivän olooni. Olen myös herkistynyt hajusteille niin, että olen vaihtanut hajusteettomiin ja mahdollisimman luonnollisiin kosmetiikkatuotteisiin ja pesuaineisiin. Julkisilla liikkuessa huomaan heti, jos viereeni istuu hometalossa asuva tai paljon hajustettuja tuotteita käyttävä henkilö.

Koen, että elämääni on rajoitettu tahtomattani monin tavoin. Olen kuitenkin päättänyt, että en aio ottaa tulevaisuudessa yhtään riskejä kotini tai työpaikkani kanssa. Kun huomioin sisäilmaoireeni ja vältän niitä laukaisevia tekijöitä, pystyn toimimaan ja työskentelemään täysin normaalisti.

Anni, nainen, 26

*****

Olemme asuneet kaupungin vuokra-asunnoissa, joissa minulla ja perheenjäsenillä on ollut erilaisia terveysongelmia: Poskiontelontulehduksia, jatkuvaa päänsärkyä, nuorimmalla lapsella astmaa, pitkittynyttä flunssaa ja lihassärkyä, tyttärellä jalkojen särkyä.

Meitä on vähätelty ja sanottu, että ei asunnossa ole mitään vikaa. Olemme muuttaneet useita kertoja ja toivoneet, että olisipa tämä asunto sellainen, että ei tarvitsisi sairastaa.

Saimme yhteen asuntoon terveystarkastajan lastenlääkärin kautta, kun pojalla oli monta infektioastmakohtausta ollut vähässä ajassa. Terveystarkastaja totesi, että asunnossa oli kosteutta wc:ssä , saunassa sekä eteisessä. Meille tarjottiin asuntoa, jossa olimme asuneet aiemmin ja jossa myös oli sisäilmaongelma. Siihen tehtiin remontti, mutta ei kuitenkaan myönnetty, että siellä olisi mitään haittaa ollut, vaihdettiin vain suihkuhuoneen matto.

Muutimme siihen asuntoon ja oireet senkun paheni, joten jouduimme taas muuttamaan, nyt toiselle paikkakunnalle, vasten omaa tahtoa koska kunta ei enää järjestänyt meille asuntoa. Tätä kierrettä on nyt jatkunut, ja taas on edessä sama juttu. Mielestäni virkaihmiset eivät ota tälläista vakavasti.

Miitta, nainen, 41

 

*****

Olen altistunut homeelle useissa eri asunnoissa, ja minulla on todettu homeallergia. Olin töissä viime vuonna työpaikassa, jossa todettiin kosteusvaurioita. En pystynyt viime kevään jatkuvan sairastelun takia enää jatkamaan siellä.

Kesällä olin kotona, ja paranin ihan kuntoon. Nyt olen syyskuusta lähtien tehnyt eri paikoissa sijaisuuksia ja taas sairastunut, joudun nyt käyttämään astmalääkkeitä. Kova yskä, kuume, kurkkukipu ja hengenahdistus. Infektioastma on todettu monta vuotta sitten.

Piia, nainen, 55

*****

Olen asunnoton. Käyn töissä, ansaitsen ihan kohtuullisen mukavasti, en ryyppää tai käytä huumeita. Olen sisäilmasairas.

Altistumista ensin homekouluissa, kasarmeissa ja lopulta sisäilmasairaus puhkesi täydessä voimassa ostettuani pahasti kosteusvaurioiden omakotitalon. Rahaa paloi remonttiin kymmeniä tuhansia ja menetettyä työaikaa saman verran. Kuormituksesta seurasi avioero ja talo on myyty. Tapahtumasta on vuosia ja olen ollut sen jälkeen muuttokierteessä, koska on todella vaikea löytää asuntoa jossa pystyy olemaan terveenä.

Viime keväänä voimat loppui yrittämiseen ja asun teltassa ulkona. Tontti on oma ja sähköllä lämmitän telttaa. Haaveilen oikeasta kodista. Yritän taas löytää homeetonta ja kemikaalitonta asuntoa koska talvi lähestyy.

Antti, mies, 38

*****

Autan kolmea sisäilmasta sairastunutta naista.
Olen jo vuosien ajan kuskannut heitä autollani etsimään asuntoja, auttanut muutoissa, kaksi on pariin otteeseen koettanut asuakin perheemme asunnossa, jne. Ei ole heidän tilanteensa paljon edistynyt, kun puhtaita asuntoja ei vain ole.

Oma poikani oireilee homeisella, sädesienen valtaamalla yläasteellaa: oksentelee öisin, ihottumia, nenäverenvuotoa. Tyttäreni kilpirauhanen on tuhoutumassa ja hän saa myös kovia oireita hajusteista, homeista, pakokaasuista ym., kiitos aiempien Helsingin kaupungin vuokra- asuntojemme ja päiväkodin sekä koulujen sisäilmaongelmien.

Mieheni oireilee myös. Itse olen kuin ihmeen kaupalla pysynyt terveenä.

En voi kuin toivoa, että jatkossa täällä rakennetaan terveemmin ja kiinteistöjä hoidetaan ja remontoidaan viisaammin. Sisäilmaongelmat tuottavat jo nyt valtavan laskun yhteiskunnallemme.

Riika, nainen, 52

*****

Ostimme kolme vuotta sitten hometalon. Siihen aikaan emme ymmärtäneet näistä sisäilma-asioista mitään. Luotimme vain asiantuntijoihin, jotka kuntotarkastivat talon ja totesivat sen hyväkuntoiseksi.

Vaan toisin oli. Talo olikin läpimätä, purkukuntoinen ja sairastuimme koko perhe todella pahasti.

Vuoden sinnittelimme ja asuimme talossa, vaikka sairastimme koko ajan. Lääkärikäyntejä kertyi valtavasti. Itse kävin lääkärissä 13 kertaa tuon vuoden aikana. Söin lääkekuureja ja sairastin koko ajan.

Jo kuukausi taloon muuton jälkeen rakensimme pihaan pienen aitan, jossa aloimme yöpyä, koska huomasimme kaiken sairastamisen liittyvän talossa oleiluun. Pian aloimme viettää aitassa kaiken vapaa-aikamme. 7 neliötä oli melko pieni kolmelle hengelle asua. Lisäksi hometalossa oli pakko käydä suihkussa, vessassa, ruokaa laittamassa yms.

Ensin kuvittelimme, että vika oli muovimatoissa ja poistimme ne koko talosta. Sitten löysimme pari ongelmapaikkaa talosta lisää. Sitten ymmärsimme kutsua oikeat näytteidenottajat ja pian talo oli tutkittu ja todettu asuinkelvottomaksi. Muutimme evakkoon.

Mutta pian alkoivat taas oireet. Olimme koko ajan pienessä kuumeessa, vatsa oli sekaisin, syke ja verenpaine oli pahasti koholla, väsymys oli valtavaa, jatkuvasti oli pientä flunssaa sekä paljon muuta. Muutimme taas. Seuraava asunto ei ollut yhtään sen parempi ja pian aloimme oleskella kaiken aikamme parvekkeella. Muutimme taas ja sama homma. Käytännössä muutimme heti parvekkeelle. Tässä kohtaa ymmärsimme valita asunnon jo sen perusteella, että parveke oli mahdollisimman iso, lasitettu ja rauhallisella paikalla metsän reunassa.

Positiivista tässä on se, että on ollut upeaa asua terveenä parvekkeella puoli vuotta. Toki työpaikalla ja koulussa saamamme altistukset ovat aiheuttaneet edelleen pientä oirehdintaa, mutta koska olemme oleilleet kaiken muun aikamme ulkona hyvässä ilmassa, olemme heränneet aina aamulla terveinä. Mutta nyt on tulossa talvi ja seuraava puolivuotinen ulkona olisi taatusti tosi vaikeaa parvekkeella. Onneksi meillä kävi tuuri ja saimme pienen lisävelan, jolla saimme ostettua hirsisen minitalon. Nyt jännittää miten siellä pystyy asumaan, mutta toiveet ovat korkealla.

Jonotamme edelleen oikeuteen ja jännitämme, toteutuuko oikeus, eli se, että myyjän vastuu on viisi vuotta, vai huijataanko meiltä siellä koko omaisuus. Tuntuu ihan siltä kuin meiltä yritettäisiin ryöstää kaikki. Olemme niin paljon kärsineet tämän takia, että todella toivomme tämän jo loppuvan.

Parvekeasuja, nainen 41

*****

Kesäkuussa 2015 ostin rivitalo-osakkeen. Myyjä teki kaikki mahdolliset tutkimukset. Hienosti olivat remontoineet − uudet pinnat joka paikassa.

Pian huomasin, etten voi hengittää asunnossa. Pyysin taloyhtiötä tutkimaan asiaa. Ei tarvetta kuulemma. Kylpyhuoneen laatat tippuivat lattialle. Laita teipillä kiinni, sanoi isännöitsijä.

En antanut periksi. Neljän tutkimuksen jälkeen, jotka kaikki kertoivat samankaltaisista ongelmista, selvisi että asunnossa oli paljon homeita.

Luin kaikki yhtiön paperit läpi ja löysin paperin, jossa kerrottiin koko talonyhtiön olevan homeessa. Isännöitsijä ei maininnut asiasta isännöitsijätodistuksessa.

Taloyhtiön viivyttelyn takia ehti kaksi vuotta mennä umpeen, ei enää oikeutta saada kaupanpurkua.

Nyt on revitty koko asunto palasiksi. Osoittautui, että ’87 rakennetun talon betonilaatta oli ollut märkä, kun muovimatto oli asennettu. Siellä se home sai rauhassa kehittyä. Nyt olen vuoden ollut jo evakossa, laskuja kasaantuu ja asunnottomuus uhkaa pian. Sosiaalitoimi ei auta, koska omistan asunnon. Vakuutusyhtiön tuki päättyy, säännöissä lukee ”1 vuoden avustetaan 90%, riippumatta missä kunnossa asunto 1 vuoden jälkeen on”. Nyt joudun myymään rakkaan kesämökkini ja asuntoni pilkkahintaan, että selviän laskuista. Muut huijaavat, me kärsimme. Ottakaa hyvät ihmiset homekoira tutkimaan asunto ennen kauppoja tai vuokraamista. Kuvatkaa viemäriputket ja salaojat. Ei kannata luottaa ihmiseen.

Tepa, nainen, 51

*****

Oireeni ovat hengenahdistus, huimaus, päänsärky, ruokahalun heikentyminen, heikentynyt kuuman ja kylmän sietokyky, masennus, epänormaali hikoilu, korkea kolesteroli, kuulo-, haju- ja makuaistien heikentyminen, korkea leposyke, kävelyn hidastuminen, jalkapohjien aristus ja muistin heikentyminen. Luomia on yli 100.

Hanski, mies, 56

*****

Olin unelma-ammatissani ja perusterve, kunnes sairastuin työtilaa vaihdettuani − todennäköisesti remontin yhteydessä märälle betonille liimatun muovimaton päästöistä. Rakennuksessa oli myös homeongelmaa.

Lopulta, vain muutamassa kuukaudessa, minulle kehittyi vaikea astma ja monikemikaaliherkkyys laajalla oirekirjolla sekä suolisto-ongelmat, jotka vaativat erikoisruokavalion. Lisäksi puhkesi monia erilaisia allergioita.

Terveydenhuollossa olen kohdannut monenlaisia asenteita. Astman diagnosoinut keuhkolääkäri vaihtoi diagnoosin “toiminnalliseksi häiriöksi”, johon hän tarjosi siedätystä ja terapiaa. Onneksi löysin uuden, järkevän lääkärin.

Jouduin pois työelämästä, ja olen päätynyt työmarkkinatuen varaan. Aktiivileikkuri leikkaa osan siitäkin, sillä minun ei ole mahdollista täyttää aktiivisuusehtoja. Työmarkkinatuesta jää käteen alle 500 euroa kuussa.

Tuloni riittävät juuri ja juuri lääkkeisiin, lisäravinteisiin ja hengityssuojaimiin, joita joudun käyttämään aina asioilla käydessä ja myös ulkoillessa ison osan vuotta siite- ja katupölyn, ulkohomeiden ja teollisuuspäästöjen vuoksi.

En pysty asioimaan sisäilmaongelmaisissa terveyskeskuksissa, joten yksityiset lääkäri- ja hammaslääkärikäynnit on maksettava itse. Erikoisruokavalion noudattaminen tulee kalliiksi.
Ammattitautipäätöstä tai uudelleenkoulutustukea en saanut, vaikka molempien haussa valituskierroksineen oli apuna liiton lakimies.

Pääsin juuri (lopulta!) työkykyselvittelyyn, jonka ensimmäisellä lääkärikäynnillä selvisi, että kyseisellä lääkärillä ei ole kokemusta sisäilmasairaan työkyvyn selvittelyn erityispiirteistä. En ole vielä saanut lausuntoa häneltä. En tiedä vielä, sovelletaanko kohdallani sitä järkyttävän huonoa käypä hoito -suositusta, ja päätetään että pystyn palaamaan astmalääkityksen ja kognitiivisen terapian (DNRS:n) turvin takaisin normaaliin työelämään.

Vähän jännittää, mihin lopulta päädyn. Päädynkö vain takaisin ”vaikeasti työllistyväksi työnhakijaksi”? Aktiivileikataanko työmarkkinatukeani eläkeikään saakka? Onneksi puoliso on töissä. Ja onneksi olemme vielä yhdessä − monella sairastuneella on kariutunut parisuhdekin.

Sairastunut loppuiäkseen, nainen, 52

*****

Itsetuntoni on rakentunut työsaavutuksista ja tekemisen meiningistä. Suunnittelin tulevaisuuden niin, että kausityön päätyttyä työskentelen päiväkodissa. Se tarjosi minulle palkan, arkirytmin, sosiaalisen ympäristön, kokemusta ja yllätyksekseni myös homealtistuksen.

Miten kipeä ja sairas olin! Kuumeisena ja henki ahtaalla. Kahden viikon välein lääkärissä ja käsitaipeet violettina verikokeista.

Mitä kauemmin olin työpaikalla sitä vahvemmin aloin haistamaan homeita. Lenkillä omakotitaloalueella tunnistan hometalon, mutta eri homeet aiheuttavat erilaisia oireita.

Asia muutti elämäni vaikuttaen luonteeseeni ja arvoihini. Välillä mietin, uskallanko tehdä enää mitään, mutta toisaalta liekki taas roihuaa kirkkaampana.

Työtä rakastava, nainen, 24


2018-2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita

Kerro oma tarinasi lomakkeella.

Palaa tarinoiden etusivulle.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista