Solmukohtana sisäilmaongelman todentaminen
Mikä rakennuksissa sairastuttaa? Oireiden aiheuttajia ei osata mitata aukottomasti.
Kuten sairastuneilta, myös rakennuksilta puuttuu usein ”diagnoosi”. Mittareita, mittausmenetelmiä, toimenpidearvoja ja asiantuntemusta ei ole vielä tarjolla niin kattavasti, että rakennusten ongelmat saataisiin läheskään aina selvitettyä.
Kukaan ei tarkkaan tiedä, mikä rakennuksissa nykyisin itse asiassa sairastuttaa. Kyse on hyvin monitekijäisestä vyyhdistä, jossa ”ne perinteiset homeet” ovat vain yksi osatekijä.
Esimerkiksi 2000-luvun rakennuksissa oireillaan paljon, vaikka niistä joskus löydetään vain vähän selittäviä tekijöitä, jos tarkastellaan vain mikrobilöydöksiä. Sisäilman eksposomia, eli sisäilmassa terveyshaittoja aiheuttavaa kokonaisuutta, ollaan vasta selvittämässä. (Aiheesta lisää tutkimustietoa -osiossa)
Rakennettu ympäristö on muuttunut viime vuosikymmeninä nopeasti. Muutoksen terveysvaikutuksia tunnetaan heikosti, ja mittausmenetelmät eivät ole pysyneet muutoksen mukana.
”Herää kysymys, mikä tämän päivän rakentamisessa on sellaista, joka voi aiheuttaa pitkittyneitä terveysongelmia?” Näin tilanteen tiivisti Vantaan tilakeskusjohtaja Pekka Wallenius esityksessään Suomen hallitukselle Terveet Tilat 2028-ohjelmaa valmisteltaessa. Puheena oli kunnassa havaittu ihmisten huonovointisuus 2000-luvun rakennuksissa. (Koko puhe on kuunneltavissa videoituna täällä).
Mittaustuloksia arvioitaessa ei myöskään huomioida yksilöä ja yksilöllisiä herkkyyksiä. Vaikka tietty rakennus on terveydensuojelun mittapuulla turvallinen terveelle henkilölle, toisen ja kolmannen asteen sisäilmasairas voi tarvita muita tilajärjestelyjä, jos hänen sietokykynsä sisäympäristön haittatekijöille on sairastumisen vuoksi laskenut. Tilannetta voi silloin verrata esimerkiksi pähkinäallergiaan.
Joskus ongelmana saattaa olla myös tiedotuksen ja avoimuuden puute, vaikka sisäilmaongelmat on kyetty löytämään ja todentamaan. Tutkimustulosten salaaminen ja puutteellinen viestintä on edelleen valitettavan yleistä. Tämä on omiaan lisäämään ennakkoluuloja ja epätietoisuutta.
Tutkimus- ja korjausprosessit kestävät tavallisesti vuosia, jopa vuosikymmeniä, ja korjausprosessit myös usein epäonnistuvat.
Nämä ongelmat johtavat samankaltaisiin tilanteisiin kuin terveysongelman todistamisen hankaluudet: jos sairas ihminen ja sairas rakennus todetaan terveiksi, ratkaisut jäävät löytämättä ja ongelma kätkeytyy näkymättömiin: mitään vikaa ei ole.
Lue lisää:
