Myytti: Vain herkät sairastuvat
Onko totta, että perusterveet eivät sairastu sisäilmasta?
Usein kuulee sanottavan, että huonon sisäilman vuoksi ”vain herkät sairastuvat”. Sisäilmaongelmista sairastuu kuitenkin aivan tavallisia ihmisiä, jotka eivät ole aiemmin olleet keskimääräistä sairaampia, herkempiä tai fysiikaltaan heikompia. Sisäilmaongelmissa on kyse sellaisesta cocktailista homeita ja kemikaaleja, että sille altistuminen voi pitkällä aikavälillä vaurioittaa monenlaisia elimistön toimintoja.
Toksiset homeet ja haitalliset kemikaalit vaikuttavat useimpiin niille altistuviin. Vaihtelua on toki havaittu siinä, millä tavalla ja millä aikavälillä kukin reagoi. Sisäilmaongelmia voi verrata ruokamyrkytysepidemioihin, joissa samaa ruokaa syötyään osa sairastuu ja osa ei. Osa tupakoitsijoistakin sairastuu, mutta osa elää pitkään huomaamatta tupakoinnin vaikutuksia lainkaan. Tämä ei silti tee ketään immuuniksi tupakoinnin haitoille tai pilaantuneelle ruualle.
Sisäilmaongelmat vaikuttavat ihmisiin eri tavoin
• Toisilla oireilu alkaa nopeasti. Tähän voi vaikuttaa muun muassa aikaisempi altistushistoria tai liitännäissairaudet. Toisilla taas altistuminen voi näkyä esimerkiksi jonkin kroonisen sairauden puhkeamisena vuosien tai vuosikymmenien päästä. Samassa rakennuksessa oleskelevat ihmiset voivat olla ”altistumiskertymän aikajanalla” aivan eri kohdissa.
• Moni sisäilmasta sairastunut kuvaa sairastumisensa taustalta vuosien, ellei vuosikymmenien altistumisen, jonka aikana pienet, mitättömän tuntuiset oireet ovat pikkuhiljaa muuttuneet vakavammiksi ja lopulta johtaneet varsinaiseen oire- ja sairausryppään puhkeamiseen, sisäilmasta sairastumiseen. Lue lisää kolmen asteen sisäilmasairaista.
• Ihmiset voivat myös oireilla eri tavoin samassa tilassa: yksi saa astman, toinen reuman, kolmas on jatkuvasti väsynyt ja tokkurainen. Neljäs kärsii toistuvista migreeneistä ja niin edelleen. Sisäilmaongelmien aiheuttamat oireet voivat olla yllättävän moninaisia.
• Erityisen ongelmallisissa tiloissa oireilee ja sairastuu moni. Ihminen, jolla on altistustaustaa ja joka on herkistynyt joillekin sisäilmassa esiintyville epäpuhtauksille, voi kuitenkin saada oireita myös sellaisissa tiloissa, jotka eivät ole terveille ihmisille vaaraksi. Hieman kuin vaikkapa pähkinäallergiassa: kaikkien ei tarvitse välttää allergisoivia aineita, mutta allergikolle ne ovat haitaksi. Vaatii tietoa, taitoa ja kokemusta erottaa, mistä milloinkin on kyse.
• Altistumisen seuraukset voivat näkyä hyvinkin pitkällä aikavälillä: tiedetään, että erilaisten ympäristötekijöiden vaikutukset voivat ilmentyä terveyshaittoina jopa seuraavissa sukupolvissa epigeneettisen periytymisen kautta.
• Sisäilmaongelmissa altistutaan mm. mitokondriotoksisille aineille (osa kosteusvauriomikrobien tuottamista toksiineista, mutta myös jotkin rakentamisessa käytetyt aineet) ja hormonitoimintaa häiritseville kemikaaleille (esim. muovimattojen pehmentimet ja monet palonestoaineet). Rakennusten käyttäjien yksilölliset ominaisuudet, kuten geneettiset tekijät ja ikä, vaikuttavat siihen, minkä tyyppisille vaikutuksille kukin on altis.
Lisätietoa sisäilmasta, altistumisesta ja terveydestä löydät tutkimustietoa-sivultamme.
Yhteisöjen ongelmia
Työtehon lasku, keskittymisvaikeudet, uupumus, väsymys ja mielialan vaihtelut ovat myös tunnustettuja kosteusvauriomikrobien ja kemikaalien haittavaikutuksia. Jos sisäilmaongelmiin puututaan aktiivisesti jo silloin, kun ne ovat vielä vähäisiä, esimerkiksi työpaikoilla voidaan saavuttaa merkittäviä säästöjä ja työtehon paranemista. Sisäilmaongelmista aiheutuvia seurannaisvaikutuksia ja -kustannuksia olisi järkevää tarkastella nykyistä laajempana kokonaisuutena.
On esimerkiksi todettu, että useat sisäilmassakin esiintyvät kemikaalit vaikuttavat keskushermoston toimintaan ja kosteusvauriomikrobit heikentävät muistia sekä neurokognitiivisia ja motorisia kykyjä. Esimerkiksi asunnon homeisuuden on alustavasti todettu korreloivan pikkulasten älykkyysosamäärään1 ja sisäympäristöolosuhteiden työtehoon, strategiseen ajatteluun ja kykyyn tehdä päätöksiä2. Monet kemikaalit vaikuttavat aivotoimintoihimme ja kognitiiviseen kapasiteettiimme.3 Kemikaalit ja ympäristömyrkyt kulkeutuvat myös sikiöön. Vastasyntyneiden verestä on useissa tutkimuksissa löytynyt huomattavia määriä (tutkimuksesta riippuen n. 100–300) synteettisiä kemikaaleja.4, 5, 6 Monet näistä ovat rakennetun ympäristön kemikaaleja.
Useissa maissa viranomaiset ovat linjanneet, että väestön altistumismääriä ympäristön kemikaaleille on hyvä vähentää. Sisäilmaongelmiin vakavasti reagoivien kokemukset osoittavat selkeästi tarpeen tällaiselle muutokselle.
Lähteet:
1 Jedrychowski ym. (2011). Cognitive function of 6-year old children exposed to mold-contaminated homes in early postnatal period. Prospective birth cohort study in Poland.
3. Demeneix, B (2017). Toxic cocktail – how chemical pollution is poisoning our brains. Oxford University Press 2017.
4. Body burden: the pollution in newborns, EWG 7/2005.
5. Pollution in minority newborns, EWG 10/2009.
6. A report on toxic substances in the umbilical cord blood of canadian newborns.
