Solmukohtana turvaverkkojen puute
Sisäilmasairas ajautuu kuntoutuksen ja sosiaaliturvan ulkopuolelle.
”Virallisesti terve” ei apua tarvitse. Sen vuoksi sisäilmasta sairastunut ajautuu helposti kuntoutuksen sekä sosiaali- ja vakuutusturvan ulkopuolelle.
Koska sisäilmasairas on usein paperilla terve eikä tilojen sisäilmaongelmia saada todennettua, ei sisäilmasairas ole oikeutettu sosiaaliturvaan tai vakuutuksesta saatavaan kuntouttavaan/korvaavaan apuun. Suomalainen sosiaaliturva ja kuntoutusjärjestelmä ei tunnista sisäilmasta sairastuneiden erityistarpeita.
Sisäilmasairaan tilanne voi jumiutua, kun omaa työtä tai ammattia ei voi tehdä, mutta uusiakaan mahdollisuuksia ei avaudu.
Aihetta on kuvattu tarkemmin tutkimuksessa Työhaluisesta väliinputoajaksi: Sisäilmasta sairastuneiden kokemuksia työelämässä pysymisestä ja työhön paluusta. (Lue tutkimuksesta uutishuoneessamme).
Lisälukemista:
Mäki S, Nokela K. (2014). Sisäilmasta sairastuneiden selviytymisen ja syrjäytymisen kokemuksia.
Hengitysliiton julkaisuja 23/2014.
