Kuinka monia sisäilmaan liittyvät terveyshaitat koskettavat?
Tutkimusta sisäilmasta oireilevien, sairastuneiden ja altistuvien määrästä.
Sisäilmaan liittyvien ongelmien yleisyydestä on saatavilla tutkimustietoa (alla), mutta se on sirpaleista ja osin puutteellista. Tämä johtuu mm. seuraavista syistä:
- Sisäilma on hyvin moninainen sekoitus erilaisia haitta-aineita. Sisäilman koostumusta ei vielä tunneta kattavasti ja mittausmenetelmiäkin on vielä kehitettävä ja validoitava osalle haitta-aineista. On myös epäselvää, mikä sisäilmassa on terveyshaittojen kannalta merkittävää. Sisäilmaan liittyviä terveyshaittoja ja sairastumismekanismeja ei tunneta vielä kattavasti.
- Sisäilmaan liittyvien sairauksien diagnosoinnissa on puutteita, eivätkä sisäilmaan liittyvät terveysongelmat ole rajattavissa esimerkiksi vain yhteen sairausdiagnoosiin. Näin ollen myöskään virallisia tilastoja sisäilmasta sairastuneiden määristä ja siihen liittyvistä sairaustyypeistä ei ole saatavilla. Oireilevien määrää sen sijaan on tutkittu enemmän.
- Monet kyselyt perustuvat sairastuneiden omaan arvioon tai ilmoitukseen, ja ovat siten vain suuntaa-antavia tai eivät ole yhteismitallisia keskenään.
- Erilaisia arvioita on esitetty sairastuneiden määristä, mutta usein nämä käsittelevät vain jotakin kokonaisuuden osaa (esim. ”homeelle altistuvat”, ”kemikaaliherkkien määrä väestöstä”, ”kosteusvauriomikrobeihin liittyvät astmat”, ”todistetusti kosteusvauriomikrobien aiheuttama ammattiastma”).
- Muiden sisäilman haitta-aineiden kuin homeen osuutta terveyshaittojen aiheuttajana on alettu huomioida vasta suhteellisen äskettäin.
- Altistus on kumuloituvaa. Osa oireista ja etenkin sairastumisista tulee viiveellä, kenties jopa epigeneettisten vaikutusten kautta seuraavissa sukupolvissa. Aineiden yhteisvaikutukset voivat olla yllättäviä ja yhteisvaikutukset usein merkittävämpiä kuin yksittäisten aineiden tunnetut haitat, ja ihmisten terveydentilaan vaikuttaa moni muukin ympäristötekijä. Myös altistumisikä ja yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat. Miten siis arvioida luotettavasti juuri sisäilman altisteiden osuutta erilaisiin sairauksiin ja oireisiin?
Tiettyjen haitta-aineiden tai oireiden osalta tutkimusta ongelman yleisyydestä löytyy jonkin verran, suuntaa-antavia arvioita on esitetty ja tehty kyselytutkimuksia niin Suomessa kuin ulkomailla. Seuraavassa joitakin tutkimuksia ja selvityksiä aiheesta.
*****
FinTerveys-kysely 2017: Kotonaan ja työpaikallaan oireilevat
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kyselyn mukaan työikäisistä naisista 6 % ja miehistä 4 % on viimeisen vuoden aikana saanut kotonaan oireita sisäilmasta.
Työikäisiä on Suomessa n. 3,44 miljoonaa, eli kun FinTerveys-kyselyn prosentit suhteutetaan siihen, kotonaan oireita olisi viimeisen vuoden aikana saanut n. 172 000 suomalaista työikäistä.
Jos sama suhdeluku pätee koko väestöön, sisäilmasta kotonaan on saanut viimeisten 12 kk aikana oireita 275 500 henkilöä.
FinTerveys-kyselyn mukaan lähes 500 000 työikäistä on oireillut sisäilmasta työpaikallaan viimeisten 12 kuukauden aikana. Tämä on n. 15 % kaikista työikäisistä.
FinTerveys-kyselys 2017: http://www.julkari.fi/handle/10024/136223
*****
STTK:n sisäilmaselvitykset: Työpaikalla oireilevat
Työpaikalla oireilevien määrää on selvittänyt myös STTK.
STTK:n vuonna 2019 teettämän kyselyn mukaan 22 % vastaajista kokee työpaikkansa sisäilman laadun melko tai erittäin huonoksi.
STTK:n sisäilmaselvitys 2019: https://www.sttk.fi/files/selvitys-sisailmaongelmista/
Jatkona selvitykselle STTK teetti Terveellinen ja turvallinen työelämä -kyselyn vuonna 2021. Sen tulokset kertovat, että erilaisia sisäilmaongelmia on edelleen paljon ja niihin suhtautuminen on monilla työpaikoilla välinpitämätöntä ja vähättelevää.
Kyselyn mukaan joka kuudes vastaaja (15 %) kokee työpaikkansa sisäilman laadun melko tai erittäin huonoksi. Sisäilmaongelmia on eniten sosiaali- ja terveysalalla. Siellä reilu viidennes vastaajista (22 %) arvioi sisäilman melko tai erittäin huonoksi. Lähes yhtä moni teollisuuden (19 %), majoitus- ja ravitsemisalan (19 %), koulutusalan (18 %) sekä julkisen hallinnon (15 %) työntekijöistä arvioi sisäilmassa olevan ongelmia.
STTK:n Terveellinen ja turvallinen työelämä -kysely 2021: https://www.sttk.fi/materiaalit/36378/. Selvitystä esittelevä kirjoitus: https://www.sttk.fi/2021/12/10/ongelmallinen-sisailma/
*****
Sisäilmakartoitus 2018: Kotonaan oireilevat
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän kartoituksen mukaan naisista 7 % ja miehistä 6 % oli saanut kotonaan oireita sisäilmaan liittyen (yht. n. 360 000) viimeisten 12 kk aikana.
Samassa kyselyssä 0,5 % miehistä ja 0,3 % naisista kertoi saavansa vaikeita oireita kodin sisäilmaan liittyen. Otanta on pieni, mutta jos suhdeluku pätisi suuremmalla otannalla, tämä tarkoittaa: 13 600 miestä ja 8 265 naista saisi kotonaan vaikeita oireita viimeisten12 kk aika, eli yhteensä n. 22 000 henkilöä.
Näitä määriä on tarpeen selvittää suuremmalla otannalla todellisten lukumäärien varmistamiseksi.
Kansallinen sisäilmakartoitus 2018: https://www.julkari.fi/handle/10024/138930
*****
Altistuvien määrä (home)
Suomessa sekä Ympäristöministeriön Kosteus- ja hometalkoot että Työterveyslaitos ovat esittäneet arvion, että 600 000 – 800 000 suomalaista altistuu päivittäin. Luvusta on ollut esillä eri versioita:
- 600 000 – 800 000 altistuu päivittäin home- ja kosteusvaurioista aiheutuville sisäilman epäpuhtauksille. Lue aiheesta STM:n sivulla.
- n. 600 000 – 800 000 altistuu päivittäin merkittäville home- ja kosteusvaurioille. Merkittävien kosteusvaurioiden arviointiperusteita löytyy täältä.
Tämä luku kuvaa päivittäin altistuvien, ei sairastuneiden tai oireilevien määrää. Luku pohjautuu home- ja kosteusvaurioihin, eikä tietääksemme sisällä erilaisille rakennusmateriaalipäästöille altistuvien arviota.
*****
Rakennetun ympäristön ongelmien yleisyys
Merkittävien kosteusvaurioiden osuudesta suomalaisessa rakennuskannassa on esitetty arvioita tutkimuksessa Rakennusten home- ja kosteusongelmat, eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2012.
Opetusalan sisäilmaselvityksessä vuonna 2012 selvisi, että kahdessa kolmasosassa päiväkoteja ja kouluja on sisäilmaongelmia. Kyselyyn vastasi 529 päiväkodin johtajaa, peruskoulun ja lukion rehtoria sekä työsuojeluvaltuutettua. Diaesitys selvityksestä. Kyselyssä selvitettiin myös sisäilmaongelman tyyppiä. Esimerkiksi 82 % kertoi riittämättömästä ilmanvaihdosta, 31 % rakennusmateriaaleista tai ilmanvaihdosta peräisin olevista epäpuhtauksista ja 21 % mikrobikasvustosta rakenteissa.
Suomessa ei ole selvitetty kattavasti erilaisten sisäilmaongelmia aiheuttavien tekijöiden (kuten mikrobikasvu, erityyppiset VOC-päästöt, mineraalikuidut) yleisyyttä ja tämän yhteyttä altistumiseen ja tautitaakkaan.
*****
Tautitaakasta
THL: Sisäilma ja tautitaakka – Missä mennään?
Hänninen ym. (2018). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Siirry julkaisuun.
Artikkelissa arvioidaan, miten sisäilmaongelmiin liittyvää tautitaakkaa on tähän mennessä kyetty arvioimaan ja millaisia jatkotutkimustarpeita aiheessa on.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on huomioinut sisäilman aiemmissa ympäristöterveysvaikutusten arvioinneissaan, mutta arviot ovat rajautuneet sekä altisteiden että vasteiden osalta selvimmin tunnettuihin vaikutuksiin.
Kosteusvaurioiden osalta näitä ovat astma sekä hengitystieinfektiot, joiden tautitaakaksi vuonna 2013 arvioitiin n. 1000 haittapainotettua elinvuotta. Olennaista on kysyä, miten tämä suhteutuu muihin sisäaltisteiden vaikutuksiin ja paljonko koko sisäilmaan liittyvä tautitaakka oikeasti on.
Nykyisen käsityksen mukaan sisäilmaan liittyvää tautitaakkaa aiheuttavat eniten ennenaikaista kuolleisuutta lisäävät radon, sisälähteiden pienhiukkaset ja passiivinen tupakointi. Kosteus- ja homevaurioille altistuneita on satoja tuhansia ja altistuksen vaikutukset subkliinisten oireiden osalta pääosin toistaiseksi puuttuvat tautitaakka-arvioista.
Kosteusvaurioita on epäilty myös autoimmuuni- ym. sairauksien riskitekijäksi. Tieteellinen evidenssi on puutteellista, eikä näitä vaikutuksia alhaisen esiintyvyyden takia voida tutkia samoilla menetelmillä kuin yleisempiä oireita ja sairauksia.
Puuttuvien tekijöiden osalta arvioita on syytä tarkentaa. Yhteenvetona voidaan todeta, että sisäympäristöön liittyvä tautitaakka tunnetaan vielä puutteellisesti, ja olemassa olevat arviot ovat vain paloja suuremmasta kokonaisuudesta.
FinTerveys 2017 -kyselyssä (luettavissa täällä) todetaan mm.
- Merkittävä osa Suomen väestöstä kokee tai on joskus kokenut sisäilmaan liittyviä oireita.
- Joka kymmenes nainen ja joka kahdeskymmenes mies oli joskus elämänsä aikana käynyt lääkärissä pääasiassa sisäilmasta johtuvien oireiden tai sairastelun takia.
- Lähes puoli miljoonaa työikäistä on kokenut oireita työpaikalla viimeisen vuoden aikana.
- Työikäisistä naisista 10 % ja miehistä 6 % oli joskus saanut kotonaan oireita sisäilmaan liittyen. Viimeisen 12 kuukauden aikana oireita raportoi saaneensa naisista 6% ja miehistä 4%.
- Erityisesti korkeakoulutetut naiset raportoivat kokevansa oireita. Miksi juuri he, vaatii lisäselvitystä.
- Oireita raportoitiin kolme kertaa useammin työpaikoilla kuin kotona. Miksi oireilu on selvästi yleisempää työpaikoilla, vaatii lisäselvityksiä.
Tautitaakasta muualla
Sisäilmaan liittyvä oireilu voi olla hyvin monimuotoista. Homepakolaiset ry on tehnyt kuvauksen kolmen asteen sisäilmasairaista. Kuvaus on luettavissa täällä.
Sisäilmaan liittyvää haitta-aineiden monimuotoisuutta ja tähän liittyvien terveyshaittojen moninaisuutta on laajemmin kuvattu mm. osioissa tutkimuksia altistumisesta ja oireista, ftalaatit ja mikrobit.
*****
Kemikaaliherkkyys: tutkimuksia yleisyydestä
Sisäilmasta eri tavoin oireilevat ja sairastuneet ovat hyvin heterogeeninen ryhmä. Osa sairastuu sisäilmaongelmille altistuttuaan kemikaaliherkkyyteen.
Useissa tutkimuksissa eri maissa on selvitetty kemikaaleista oireita saavien määrää ja monikemikaaliherkkyyden (MCS) yleisyyttä. Tutkimusten haasteina on, etteivät ne ole määritelmiltään ja toteutustavoiltaan yhteismitallisia. Selkeitä trendejä on kuitenkin nähtävissä:
Arkisista kemikaaleista keskimääräistä helpommin oireita saavien määrä on useissa tutkimuksissa 15 – 35 %.
Vakavammin ja/tai monimuotoisemmin kemikaaleille herkistyneiden, eli esim. MCS-diagnoosin (joko lääkärin toteama tai oma arvio) omaavia on useimmissa tutkimuksissa muutamasta prosentista vajaaseen kymmeneen prosenttiin.
Kemikaaleille herkistymisen vuoksi työkyvyttöminä tai muunlaisista vakavista seurannaisvaikutuksista kärsivien määrä on alle prosentin.
Esimerkiksi tanskalainen tutkimus (Berg ym.) osoittaa, että suur-Kööpenhaminan alueella suoritetusta satunnaisotannasta 27 % sai jonkinlaisia oireita kemikaaleista, 3,7 %:lla oireilu vaikutti ostospaikkojen valintaan, 0,8 % oli menettänyt työ- tai koulutuspaikkansa kemikaaliherkkyyksien vuoksi ja 0,4 % koko otannasta oli sairautensa vuoksi pysyvästi työkyvyttömänä. Kyselyn otos oli 6000 ja vastausprosentti 71.
Suomen väkilukuun suhteutettuna ko. luvut tarkoittaisivat seuraavaa: Suomessa on yli 1,4 miljoonaa ihmistä, jotka saavat jonkinlaisia fyysisiä oireita kemikaaleista, 200 000 ihmistä joutuu valitsemaan ostospaikkansa kemikaalit huomioiden ja yli 40 000 ihmistä on menettänyt työ- tai opiskelupaikkansa kemikaaleista aiheutuvien oireiden vuoksi ja yli 20 000 ihmistä on sairautensa vuoksi pysyvästi työkyvyttömänä.
Hieman vastaavia lukuja on saatu muuallakin. Esimerkiksi Atlantan metropolialueella suoritetusta satunnaisotannasta oli 1,8 % menettänyt työpaikkansa MCS:n vuoksi ja kaikkiaan 12,6% koko otannasta sai jonkinlaisia oireita kemikaaleista (Caress ja Steinemann).
Useita aihetta käsitteleviä tutkimuksia on summattu suomalaisessa lääketieteen koulutusohjelman opinnäytetyössä (Kalsi).
Yhteys sisäilmaan
Näissä tutkimuksissa on selvitetty oireilua kemikaaleille, mutta miten se liittyy sisäilmaan? Moni sisäilmasairas kertoo herkistyneensä kemikaaleille nimenomaan sisäilmaongelmille altistuttuaan. Kemikaaleille herkistyneellä oireet eivät kuitenkaan välttämättä enää liity vain rakennettuun ympäristöön, vaan monet muutkin altistelähteet voivat aiheuttaa oireita.
Kemikaaleille herkistyneillä on kuitenkin usein haasteita myös rakennusten ja sisäilman kanssa.
Sisäilmasairaiden oirekuva ja liitännäissairaudet ovat kuitenkin ”monikemikaaliherkkyyttä” laajempi kokonaisuus. Kaikki nk. sisäilmasairaat eivät kärsi kemikaaliherkkyydestä. Näin ollen kemikaaleille reagoivien määristä kertova tutkimus antaa yhden lisäpalan sisäilmasta sairastuneiden määriä käsittelevään tutkimukseen, mutta ei sellaisenaan käytettävissä juuri sisäilmasta sairastuneiden määriä kuvaamaan. Erilaiset ympäristötekijöihin liittyvät herkistymissairaudet, mukaan lukien MCS, ovat viime vuosikymmeninä yleistyneet merkittävästi (Genuis, Steinemann).
Lähteet:
Kalsi (2012). Monikemikaaliyliherkkyyden diagnostiset kriteerit ja esiintyvyys eri maissa. Opinnäytetyö, Lääketieteen koulutusohjelma, Itä-Suomen yliopisto. Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, THL.
https://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20130994/urn_nbn_fi_uef-20130994.pdf
Berg ym. (2008). Prevalence of self-reported symptoms and consequences related to inhalation of airborne chemicals in a Danish general population. International Archives of Occupational and Environmental Health.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18058120
Caress & Steinemann (2003). A review of a two-phase population study of multiple chemical sensitivities. Environmental Health Perspectives.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12948889
Genuis (2010). Sensitivity-related illness: the escalating pandemic of allergy,
food intolerance and chemical sensitivity. The Science of the Total Environment.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20920818
Steinemann (2018). National Prevalence and Effects of Multiple Chemical Sensitivities. Journal of Occupational and Environmental Medicine.
https://journals.lww.com/joem/Pages/ArticleViewer.aspx?year=2018&issue=03000&article=00017&type=Fulltext