Miksi kaikki eivät sairastu sisäilmasta?
Kosteusvauriohomeet ja haitalliset kemikaalit vaikuttavat useimpiin niille altistuviin. Vaihtelee kuitenkin paljon, millä tavalla ja millä aikavälillä kukin reagoi.
Eroja oireiden ilmenemisessä voi selittää monikin seikka:
- Sisäilmaongelmia voi verrata ruokamyrkytysepidemioihin, joissa samaa ruokaa syötyään osa sairastuu ja osa ei. Osa tupakoitsijoistakin sairastuu, mutta osa elää pitkään huomaamatta tupakoinnin vaikutuksia lainkaan.
- Toisilla oireilu alkaa nopeasti. Toisilla taas altistuminen voi näkyä esimerkiksi jonkin kroonisen sairauden puhkeamisena vuosien tai vuosikymmenien päästä.
- Ihmiset voivat oireilla eri tavoin samassa tilassa: yksi saa astman, toinen nivelkipuja ja kolmas kärsii toistuvista migreeneistä.
- Aiempi altistuminen ja henkilön muut sairaudet vaikuttavat oireherkkyyteen. Esimerkiksi allergiseen alveoliittiin (”homepölykeuhko”) sairastuneelle pienetkin homepitoisuudet tai esimerkiksi katupölylle altistuminen voivat nopeasti aiheuttaa kuumetta, yskää ja keuhkoinfektion. Moni on myös herkistynyt sisäilmaongelmaisissa rakennuksissa kemikaaleille ja vaikkapa hajusteille ja saa näistä oireita keskimääräistä helpommin.
- Erityisen ongelmallisissa tiloissa oireilee ja sairastuu moni. Kaikki eivät kuitenkaan reagoi sisäilmaongelmiin samalla tavalla. Kaikki eivät myöskään yhdistä sairastumistaan tai huonoa oloaan sisäilmaan.
- Altistumisen seuraukset voivat näkyä hyvinkin pitkällä aikavälillä: tiedetään esimerkiksi, että erilaisten ympäristöperäisten altisteiden vaikutukset voivat ilmentyä terveyshaittoina seuraavissa sukupolvissa epigeneettisen periytymisen kautta.
Miten erilaisia oireita siis kannattaa kartoittaa? Oireiden yhteyttä sisäilmaan voidaan selvittää laajalla ja perusteellisella oirekyselyllä, jossa huomioidaan sisäilman eri altisteiden aiheuttamat oireet monipuolisesti. Pitkän aikavälin terveysongelmien esiin saamiseksi tarkasteluajan tulee olla tarpeeksi pitkä.
Työtehon lasku, keskittymisvaikeudet, uupumus, väsymys ja mielialan vaihtelut ovat myös tunnustettuja kosteusvauriomikrobien ja kemikaalien haittavaikutuksia. Jos sisäilmaongelmiin puututaan aktiivisesti jo silloin, kun ne ovat vielä vähäisiä, se voi tuoda työpaikoille merkittäviä säästöjä ja näkyä työtehon ja oppimistulosten paranemisena.
On esimerkiksi todettu, että useat sisäilmassakin esiintyvät kemikaalit voivat vaikuttaa keskushermoston toimintaan1 ja että altistuminen kosteusvauriomikrobeille heikentää muistia ja oppimista2. Asunnon homeisuuden3 on havaittu olevan yhteydessä pikkulasten alhaisempaan älykkyysosamäärään.
Kemikaalit ja ympäristömyrkyt kulkeutuvat myös sikiöön. Vastasyntyneiden verestä on useissa tutkimuksissa löytynyt huomattavia määriä (tutkimuksesta riippuen n. 100 – 300) synteettisiä kemikaaleja4,5,6. Monet näistä ovat rakennetussakin ympäristössä käytettyjä aineita.
Useissa maissa viranomaiset ovat linjanneet, että väestön altistumismääriä ympäristön kemikaaleille on hyvä vähentää. Sisäilmaongelmiin vakavasti reagoivien kokemukset osoittavat selkeästi tarpeen tällaiselle muutokselle.
Lähteet:
1. Healthy Building Program, Harvard T.H.Chan School of Public Health: Building evidence for health summaries: https://buildingevidence.forhealth.org
2. Harvard T.H. Chan School of Public Health: Foundations for Student Success: How School Buildings Influence Student Health, Thinking and Performance. https://schools.forhealth.org/
3. Jedrychowski ym. 2011: Cognitive function of 6-year old children exposed to mold-contaminated homes in early postnatal period. Prospective birth cohort study in Poland. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21763705
4. Environmental Working Group 2005: Body burden, pollution in newborns. https://www.ewg.org/research/body-burden-pollution-newborns
5. Environmental Working group 2009: Pollution in minority newborns. https://www.ewg.org/research/minority-cord-blood-report
6. Environmental Defence: Report: Pre-Polluted: A report on toxic substances in the umbilical cord blood of Canadian newborns. https://environmentaldefence.ca/prepolluted
Lue lisää:
