Myytti: Terveyshaittaa ei ole, jos tutkimuksissa ei löydy mitään

Miksi terveyshaitan todentaminen on haastavaa?

”Useimmissa tapauksissa terveysviranomaisilla ei ole keinoja kartoittaa sisäympäristöjen altisteita ja täten ennustaa terveysvaaraa tai -riskejä ongelmarakennuksissa. Nykyisin vaurioita korjataan lähinnä poistamalla kosteutta. Se ei poista rakennukseen syntynyttä mikrobikasvustoa ja mikrobien aineenvaihduntatuotteita, eivätkä terveyshaitat välttämättä poistu.” ¹

Moni rakennus, jossa ihmiset oireilevat tai sairastuvat, todetaan puhtaaksi. Se ei kuitenkaan merkitse, ettei niissä voisi olla terveyshaittaa. Mittausmenetelmät ja tietämys sisäympäristön terveyshaitoista ovat vielä puutteellisia.

Syitä, miksi terveyshaitta ei aina näy mittauksissa:

1. Mitataan vain kosteutta

Kun kosteusmittarilla todetaan pinta kuivaksi, saatetaan tarkemmat selvitykset jättää tekemättä. Kosteus voi olla syvemmällä rakenteissa tai kokonaan haihtunut, mikä ei poissulje mikrobikasvuston tai muun sisäilmahaitan olemassaoloa. ”Vaikka homevaurio olisi kuivunut, sekin on terveydelle vaarallinen”. ²
Lue lisää.

2. Otetaan vain ilmanäytteitä, ei materiaalinäytteitä

Ilmanäyte ei ole ensisijainen mikrobihaittaa epäiltäessä, vaan materiaalinäytteet. Sisäilmanäyte ei aina viesti kohonneista itiöpitoisuuksista, vaikka talossa olisi selvä homevaurio.³

3. Näytteiden tulkintakaan ei ole aina selkeää

Esimerkki: Stachybotrys on märässä viihtyvä tertiaarivaiheen kosteusvaurioindikaattori. Stachybotryksen itiöitä todetaan äärimmäisen harvoin ilmanäytteissä. Se on hidaskasvuinen ja jää maljalla runsaassa kasvustossa helposti muiden alle ja siksi toteamatta.⁴ Stachybotrys ja Chaetomium ovat hidaskasvuisia ja voivat kasvualustoilla jäädä nopeammin lisääntyvien sienten alle.⁵

→ Viljelymaljoilla myös tapahtuu yllätyksiä. Esim: samalle maljalle joutuneena hometalojen Bacillus amyloliquefaciens tuottaa amylosiini-myrkkyä ja tappaa sillä hometalosta tulleen Chaetomiumin, jolloin Chaetomium ei näy näytteessä. Näytteissä saattaa myös olla pesäkkeenmuodostuskyvyttömiä mikrobeja, jotka kuitenkin sisältävät solumyrkkyä.

→ Pesäkkeitä muodostamaton mikrobi ei näy viljelyssä, vaikka se on kyvykäs tuottamaan ilmaan toksiineja.⁶

4. Ei oteta näytteitä ollenkaan

Terveydensuojelulaki ja asumisterveysasetus velvoittavat terveydensuojeluviranomaista ja terveyshaitasta vastaavaa tutkimaan asunnon, jos terveyshaittaa on syytä epäillä esimerkiksi oireilun perusteella.⁷ Silti ei ole itsestäänselvyys, että sekä rakennuksen omistaja että terveysviranomaiset ryhtyvät selvittämään asunnon terveyshaittaa rakennuksen käyttäjän ilmoittaessa oireilusta tai että sen selvittämiseen käytetään tarkoituksenmukaisia ja kattavia tutkimusmenetelmiä.

5. Itiöpitoisuudet vaihtelevat päivittäin ja huoneittain

Jos näytteenottoaika on lyhyt, siinä eivät näy sen ulkopuolella tapahtuneet purkaukset. Kun pidennetään näytteenottoaikaa, saadaan epäsäännöllisetkin purkaukset kiinni.⁸

6. Ei mitata mikrobitoksiineja

Mikrobitoksiinien mittaamista ei ole Suomessa hyväksytty viralliseksi mittausmenetelmäksi, vaikka on viitteitä siitä, että sairaissa rakennuksissa homeita vaarallisempia saattavat olla nimenomaan niiden tuottamat myrkyt, toksiinit.

Näin ollen ei ole myöskään olemassa virallisia toimenpiderajoja toksiinien määrille. Asumisterveysasetuksen soveltamisohjeissa annetaan suosituksia, kuinka sisäilman mikrobivaurio todetaan. Näillä ei kuitenkaan välttämättä ole yhteyttä ihmisten kokemiin terveyshaittoihin, sillä niissä ei tule esiin esimerkiksi, tuottavatko kyseiset mikrobit toksiineja.

7. Ei huomioida bakteerien vaikutusta

”Tulehdusvasteiden aiheuttamiskyvystä päätellen bakteerien osuutta hometalo-ongelman yhteydessä on aliarvioitu”.⁹ Bakteerit eivät myöskään aina näy mikroskopoimalla tai viljelyssä; ne jäävät mikroskopoidessa helposti piiloon sienikasvustojen alle, ja viljelyssä tietyt bakteerikannat ja sienet toimivat toisilleen antagonisteina eli estävät toistensa esiintulon viljelyssä.⁴

8. Mikrobien yhteisvaikutuksia ei pystytä vielä huomioimaan

Kun erilaisia mikrobeja kasvaa yhdessä, ne kilpailevat elintilasta ja niiden haitalliset ominaisuudet voimistuvat. Tällöin ne voivat erittää erityisen tehokkaita toksiineja. Tämä selittää osaltaan sen, miksi sisäilmassa suhteellisen pienetkin mikrobipitoisuudet voivat aiheuttaa oireita. ^{10, 11, 12}

Esimerkki: kaksi tyypillisesti hometaloissa esiintyvää mikrobia, homesieni Stachybotrys chartarum ja bakteeri Streptomyces californicus muodostavat usein yhteiskasvustoja. Ne voimistavat toistensa vaikutusta, jolloin jo pienet pitoisuudet aiheuttavat merkittävän suuren vasteen altistetuissa soluissa.⁹ Streptomykeetit voivat tuottaa valinomysiiniä, ja vaikka Stachybotrys itse ei tuottaisi myrkkyä, sekakasvustona streptomykeettien kanssa se voi olla myrkyllinen. Stachybotryksesta murenevia betaglukaanihiukkasia voi kertyä keuhkoihin, jos sen seuralaisen tuottama valinomysiini pysäyttää keuhkoputkia puhdistavien värekarvojen toiminnan.^{9, 10}

WHO toteaa raportissaan, että juuri löydökset mikrobien yhteisvaikutusten voimistamasta mikrobien myrkkytuotannosta viittaavat siihen, että on erityisen tärkeä keskittyä yhteisvaikutusten tutkimiseen.¹¹ ”Yhteisaltistus tietyille mikrobeille tai niiden tuottamille yhdisteille on todennäköisesti merkittävä oireita pahentava tekijä, jolloin ”määrää tärkeämpi seikka hometaloaltistuksessa voi olla paikalla elävä lajisto ja niiden ympäristöolot”⁹.

9. Ei huomioida mikrobin kasvualustan vaikutusta mikrobin myrkyllisyyteen

Mikrobin myrkyllisyys riippuu kasvuoloista ja rakennusmateriaalista. Esimerkiksi Streptomykeetin myrkyllisyys soluille vaihtelee kasvatuspinnan mukaan. Kipsilevyllä kasvettuaan se tuhoaa tehokkaammin elimistön puolustusjärjestelmän soluja. Puun, betonin ja lasin pinnalla mikrobi on tuhovoimaltaan vähemmän tehokas. ”Tämä selittäisi, miksi pienetkin pitoisuudet voivat tietyssä talossa johtaa terveyshaittoihin, kun taas suuret itiömäärät muissa sisätiloissa tai ulkoilmassa eivät aiheuta oireita”.^12b

Jo erityyppisissä kipsilevyissä on eroja niiden pinnalla kasvavien mikrobien myrkyllisyydessä: ”Vertailtaessa kuutta erityyppistä kipsilevyä havaittiin, että sekä mikrobikasvu että mikrobien aiheuttamat tulehdusvasteet vaihtelivat suuresti sekä mikrobilajin että levytyypin mukaan.”¹³

10. Ei mitata endotoksiineja ja betaglukaaneja

”Näistä voisi olla apua erityisesti selvitettäessä yleisoireita ja nivelsairauksia.”⁵

11. Ei osata huomioida rakentamisessa käytettyjen kemikaalien vaikutuksia rakennuksen käyttäjien terveyteen

Rakennusaineiden sisältämät aineet ovat vielä terveydensuojelussa uudehko alue. Rakennusaineiden sisältämille kemikaaleille on käytännössä hyvin vähän rajoituksia. Rakentamisessa saa käyttää mm. neurotoksisia, karsinogeenisia ja hormonitoimintaa häiritseviä aineita. Osan aineita terveysvaikutuksista on kattavaa näyttöä, osaa ei ole edes tutkittu läheskään kattavasti. Kemikaalien haittavaikutuksia hahmotetaan yhä paremmin, ja tutkimustietoa karttuu tällä hetkellä aiheesta nopeasti.

Siihen, että tämä tieto päätyy keskusteluun rakennusterveydestä ja tulee sisällytetyksi rakennusten ja sisäilmasta oireilevien ihmisten tutkimusmenetelmiin, on kuitenkin vielä paljon matkaa.

Asumisterveysasetuksessa terveysperusteisia toimenpiderajoja on tällä hetkellä vain kouralliselle aineita, vaikka rakennusmateriaaleissa käytettyjen kemikaalien kirjoa lasketaan tuhansissa, ellei kymmenissä tuhansissa kemikaaleissa. Yhteisvaikutuksia ei tunne kukaan. Terveyshaitan arviointimenetelmien ja rakentamisen todellisuuden välillä onkin vielä iso kuilu.

12. Mittaukset on suoritettu/analysoitu puutteellisesti

Esimerkiksi materiaalinäyte ei anna oikeaa tulosta, ellei sitä oteta juuri oikeasta kohdasta.

• Kaikkia mittauksia ei ole tehty. Kaikissa kunnissa terveystarkastajilla ei esimerkiksi ole käytössä VOC-mittauslaitteita. Kosteusvaurioissa syntyy aineita, joita emme tunne ja joiden mittaamiseen ei ole menetelmiä, tai rakentamisessa käytettyjen kemikaalien joukossa on terveyshaitoiltaan tuntemattomia aineita. ”Toistaiseksi ei tiedetä tarkasti kaikkia oireilun aiheuttajia (esim. mikrobien osat, niiden aineenvaihduntatuotteet, kostuneiden materiaalien päästöt, jne.) kosteus- ja homevaurioituneissa rakennuksissa.”¹⁴

• Ei ole huomioitu mineraalikuituja. Mineraalikuitujen lähteitä ovat esimerkiksi lämmöneristemateriaalit ja akustiikkalevyt. Mineraalikuidut mm. rikkovat limakalvoja ja tekevät niistä alttiimpia sisäilmaan mikrobikasvustoista vapautuville aineille. Myös pelkät mineraalikuidut aiheuttavat ihon, silmien ja hengitysteiden ärsytystä ja keuhkovaurioita. Kosteat mineraali- ja lasivillat emittoivat mm. alifaattisia ja aromaattisia aldehydejä, kuten bentsaldehydiä ja ketoneja.¹⁵ Sisäilman kannalta ongelmallisia voivat olla erityisesti kierrätyskuiduista valmistetut selluvillat. Näiden tyypillisiä epäpuhtauksia ovat mm. ftalaatit, boorihappo, liuottimet, kuidut, VOC-emissiot, tetradekaali, heptaani ja heksaani.¹⁵
  
• Mahdollista on myös, että löydetään terveyshaitta, mutta sitä ei tulkita terveyshaitaksi. Esimerkkitapauksena asunto, josta löytyi yläpohjan sisäverhouslevystä runsaasti eri homeita (+++ Aur, hiivat, Pen, A sydowii, bakt +++), mutta ”löydöstä ei katsottu terveyshaitaksi, koska home oli sisäverhouslevyn ulko- eikä sisäpinnalla.”16

• Toimenpiderajat kosteusvaurioaltisteille eivät kuvaa terveyshaittaa. Monissa rakennuksissa oireillaan, vaikka toimenpiderajat alittuvat. Jos rakennuksessa oireillaan, viitearvojen alittuminen ei ole peruste todeta rakennusta terveyshaittaa aiheuttamattomaksi. Kuitenkin ohjearvoja on käytetty tähän tarkoitukseen.

”Sisäilmaongelmien aiheuttajat voivat olla piileviä, minkä vuoksi niitä ei aina tavoiteta käytettävissä olevilla mittausmenetelmillä. Ihminen on hyvä ja herkkä ’mittari’, joka aistii sisäympäristöön vaikuttavien tekijöiden yhteisvaikutukset.”¹⁷

Lue myös: Tutkimustietoa.

Lähteet:

1. Karjun siittiöt huonepölyn ja -aerosolin myrkyllisyysmittarina. Tiivistelmä tutkimuksesta Boar spermatozoa as a biosensor for detecting toxic substances in indoor dust and aerosols Toxicology in Vitro. Pekka Salin. 2010.

2. Työterveyslaitos varoittaa rakentajia: Homeet yhtä suuri vaara kuin asbesti!  Seppo Korhonen, Rakentaja-lehti 24/1/2007.

3. Hometalo ja terveyshaitan toteaminen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, internet-sivu.

4. Myrkylliset mikrobit sisätiloissa. Loppuraportti Työsuojelurahastolle tutkimushankkeesta 94281 ”Uudet fysikaaliset, solubiologiset ja biokemialliset menetelmät työpaikan mikrobiologisen pilaantumisen analysointiin”. Salkinoja-Salonen Mirja, Andersson Maria, Koljalg Urmas, Mikkola Raimo, Peltola Joanna, Vuorio Riitta. Mikrobiologian julkaisuja 45 / 1999.

5. Home ja terveys – Kosteusvauriohomeiden ja hiivojen terveyshaitat. Tuula Putus, 2010.

6. Mikrobitoksiinit sisätiloissa. Mirja Salkinoja-Salonen, Helsingin Yliopisto, Sisäilmastoseminaari, Dipoli, Espoo, 18.3.2009.

7. Terveydensuojelulaki, terveydensuojeluasetus sekä nk. asumisterveysasetus ja tämän soveltamisohjeet.

8. Solumyrkyllisiä aineita työpaikkailmassa Mirja Salkinoja-Salonen, Raimo Mikkola, Maria A. Andersson, Harri Alenius, Sampsa Matikainen, Pekka Salin, Stiina Rasimus Helsingin Yliopisto, Elintarvike‐ ja ympäristötieteiden lts (mikrobiologia), Työterveyslaitos, Immunotoksikologian kärkitutkimusyksikkö, Helsinki, Inspector Sec Oy, Haukipudas. Sisäilmastoseminaari 17.3.2010.

9. Inflammatory and Cytotoxic Potential of Selected Moldy House Microbes In Vitro (Kosteusvauriotaloista eristettyjen mikrobien aiheuttama sytotoksisuus ja inflammatoriset vasteet in vitro). Kati Huttunen. Kuopion yliopisto, Luonnontieteiden ja ympäristötieteiden tiedekunta Toksikologia 2003.

10. Homeista viis, ongelmatalossa sairastuttaa toksiini. Mari Heikkilä. Tiede-lehti 6/2009.

11. WHO guidelines for indoor air quality: dampness and mould. WHO 2009.

12. Interactions between Streptomyces californicus and Stachybotrys chartarum can induce apoptosis and cell cycle arrest in mouse RAW264.7 macrophages. Penttinen, Pelkonen, Huttunen, Toivola, Hirvonen. Toxicology and Applied Pharmacology Kuopio 2005.

13. Microbial growth on plasterboard and spore-induced cytotoxicity and inflammatory responses in vitro (Mikrobikasvu kipsilevyllä sekä itiöiden aiheuttamat tulehdusvasteet ja solukuolleisuus in vitro). Timo Murtoniemi. Luonnontieteiden ja ympäristötieteiden tiedekunta, Biokemia, Kuopion yliopisto 2003.

14. Kosteusvauriotyöryhmän muistio; kosteusvauriot työpaikoilla.Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:18. Suomaa, Pekuri. 2009.

15. Terveen rakennuksen evoluutio, Anne Aikivuori, Tutkimusraportti, Valtion Teknillinen Tutkimuskeskus, Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka, Espoo, 2001.

16. Asukkaiden terveyshaitat ja toksisuus pintapölyssä. Tuula Putus, Sisäilmastoseminaari 2009.

17. Sisäympäristöongelmien ratkaiseminen kunnissa ohje toimintatavoista sisäympäristöongelmia hoitaville ryhmille ja henkilöille. Suomen Kuntaliitto. Helsinki 2010.

18. Hometalossa riehuvat mikrobijengit. Jukka Ruukki Tiede-lehti 7/2003.

 

Palaa myyttien pääsivulle.