Myytti: Kosteusmittari kertoo, onko rakennuksessa hometta
Mitä kosteusmittari todellisuudessa kertoo?
”Pintakosteudenosoittimella ei voi määrittää todellisia kosteuspitoisuusarvoja.”1
”Rakennus ei enää välttämättä ole kostea, kun sisäilmaongelma havaitaan, vaan riittää, että rakennus on joskus ollut kostea.”2
Rakennusten todellisiin ongelmakohtiin ei päästä käsiksi pelkillä kosteusmittauksilla, joita tehdään runsaasti muun muassa asuntokauppojen yhteydessä.
Kun oireilusta rakennuksessa ilmoitetaan, saattaa käydä niin, että paikalle tulee henkilö kosteusmittarin kanssa ja toteaa, että ongelmaa ei ole, sillä rakenteet ovat kuivat. Esimerkiksi vanhoihin homevaurioihin ei aina osata kiinnittää huomiota ilman oikeita analyysimenetelmiä. On esitetty, että lähes puolet rakennusten vanhoista kosteusvaurioista jäisi kokonaan huomaamatta ja siten myös korjaamatta. 3
Kosteusmittari mittaa rakenteen pintakosteutta. Jotta kosteutta saadaan mitattua syvemmältä, mittaus tulee luonnollisesti suorittaa syvemmältä rakenteesta. Tällöinkin mittari mittaa kosteutta vain kyseisestä kohdasta. ”Kosteus- ja homevauriot voivat olla rakenteiden sisällä ja niitä voi olla vaikea paikallistaa, mutta ne aiheuttavat silti haittaa rakennusten käyttäjille”.4
Mikrobit voivat elää kuivassakin
Asunnossa voi olla sekä homeita että muita kosteusvaurioaltisteita, vaikka se olisi täysin kuiva. Kosteus on voinut haihtua, mutta se ei tarkoita, että mikrobikasvusto materiaalista olisi poistunut. Useat mikrobit kestävät kuivumista ja pystyvät elämään kuivassakin materiaalissa.4
Homeita voi alkaa kasvaa märässä materiaalissa jo muutamassa päivässä, ja tämä kasvusto jää materiaaliin, vaikka se kuivuisi. Jotkut mikrobit alkavat kuivuessaan erittää entistä myrkyllisempiä aineenvaihduntatuotteita. Vaurion kuivattaminenkaan ei tällöin auta. Monet mikrobit päästävät runsaasti itiöitä ilmaan vasta, kun materiaali kuivuu.5
Pinnallisen kosteusmittauksen lisäksi on siis tehtävä syvempiä rakennetutkimuksia todellisten ongelmien selvittämiseksi.
”On syntynyt virheellinen käsitys, että esimerkiksi rakenteita kuivatessa tai desinfioitaessa homeet ja bakteerit katoaisivat. Kuollut materiaali ei kuitenkaan paljastu perinteisin maljaviljelymenetelmin, joita yleisesti käytetään kosteusvauriosaneerausten seurannan analyysitekniikkana. Keskeistä on käyttää oikeaa analyysimenetelmää ongelman selvittämiseksi. Piiloon jäänyt vioittunut materiaali voi toimia myrkyllisten päästöjen lähteenä vielä kymmeniä vuosia”.3
Lähteet:
1. Kosteusmittaus. Tarja Merikallio.
2. Sisäilman ammoniakki suomalaisissa asunnoissa. Kaisa Hiltunen, Helsingin kaupungin
ympäristökeskuksen julkaisuja 2/2000.
3. Kuivunut kosteusvaurio voi yllättää ikävästi. Bengt Wessén, Salla Tuulos-Tikka, Kemia-lehti 7/2010.
4. Majvik II -suositus ”Kosteusvauriomikrobeihin liittyvien oireiden selvittely”.
Suomen Lääkärilehti 7/2007.
5. Hometalossa riehuvat mikrobijengit, Jukka Ruukki, Tiede-lehti 7/2003.
