Kävin 136 kertaa lääkärissä ja 48 kertaa psykologilla
Sisäilmasairas Maria oli terveydenhuollon suurkuluttaja. Hän kävi 136 kertaa lääkärissä ja 48 kertaa psykologilla. Mitä sitten tapahtui?
Sisäilmasta sairastunut Maria oli 36-vuotiaana monisairas, koditon ja työkyvytön. Kaksi vuotta myöhemmin hän oli palannut töihin ja sairasti paljon vähemmän.
Maria oli saanut apua, jota harva sisäilmasta sairastunut saa. Tässä kerromme, miten Maria sairastui ja miten häntä autettiin.
Samalla kuvataan, kuinka kuormittavaa työnantajille ja yhteiskunnalle on, kun terveyspalvelut ja kuntouttaminen ovat hajanaisia eivätkä vastaa ihmisen todellisiin tarpeisiin. Maria ehti elää tällaisessa tilanteessa lähes 15 vuotta. Pahimmillaan hän kävi kolmen vuoden aikana 80 kertaa työterveyshuollossa – tilanteen kohentumatta.
Kuka Maria on?
Marian nimi on muutettu hänen henkilöllisyytensä suojaamiseksi.
Maria on akateemisesti koulutettu ja hänellä on usean vuoden työkokemus omalta alaltaan. Maria altistui sisäilmaongelmille jo peruskoulussa ja jatko-opintojen aikana. Esimerkiksi opiskeluaikana sisäilmaongelmaisessa oppilaitoksessa Maria sairasteli usein. Koska hän suoriutui opinnoistaan eikä sairastelu vaikuttanut arkeen merkittävästi, ei kukaan, Maria itsekään, nähnyt tilanteessa syytä huoleen.
Heti valmistumisensa jälkeen, noin 25-vuotiaana, Maria kuitenkin altistui ensimmäisellä työpaikallaan erityisen vakaville sisäilmaongelmille ja tilanne paheni ratkaisevasti. Seurasi pitkä sairastamisen ja sairauspoissaolojen kierre. Maria vaihtoi tilanteen vuoksi myös työpaikkaa ja asuntoa useaan kertaan.
Noin kymmenen vuotta myöhemmin Maria oli työkyvytön, hyvin sairas ja vailla pysyvää asuntoa, jossa kykenisi asumaan ilman vakavia sisäilman aiheuttamia oireita.
Miten tähän päädyttiin? Miksi Maria sairastui ja miksi sairastumisen kierrettä ei katkaistu ajoissa? Ja mitä sitten tapahtui?
Marian polku
Alla kuvataan Marian vakavaan sairastumiseen johtaneita tapahtumia kolmessa eri vaiheessa: sairastelun alkaessa, sairastumisen kroonistuttua ja työkyvyttömyyden uhatessa.
Kustakin vaiheesta kerrotaan lyhyesti, mikä Marian tilanne silloin oli, millaista apua hän olisi tarvinnut ja millaista apua hän sai. Lisäksi analysoidaan toimenpiteiden riittävyyttä. Lopussa kuvataan Marian tilanne hänen ollessaan 39-vuotias.
Kuvaukset perustuvat Marian perusteelliseen haastatteluun.
*****
VAIHE 1. Sairastelun alkaminen: epäonnistuneet ratkaisut
Ajanjakson pituus: noin 4 vuotta, 25-vuotiaasta 29-vuotiaaksi.
Maria altistui työpaikallaan vakaville sisäilmaongelmille 25-vuotiaana. Hän sairasti jatkuvasti poskiontelotulehduksia, keuhkoputkentulehduksia ja virtsatietulehduksia. Myöhemmin Maria kärsi voimakkaasta päänsärystä ja väsymyksestä.
Marian avuntarve tässä vaiheessa:
- Oireilun tunnistaminen: yhdistäminen sisäilmaan.
- Terveellinen työ-/opiskelutila.
Mitä toimenpiteitä tehtiin?
Ei toimenpiteitä.
Missä epäonnistuttiin?
1. Sairastelun syiden tunnistaminen
Maria kävi kolmen vuoden aikana noin 80 kertaa työterveyslääkärin ja -hoitajien vastaanotolla, oli toistuvasti sairauslomalla ja sai lähetteitä monenlaisiin laboratoriokokeisiin ja röntgentutkimuksiin.
Marian jatkuvalle ja koko ajan voimistuvalle oireilulle ei löytynyt selitystä. Oireita ei myöskään yhdistetty sisäilmaongelmiin.
Maria itse epäili sisäilmaa mahdolliseksi selittäväksi tekijäksi, mutta työpaikalla ongelmat kiellettiin järjestelmällisesti. Vuosia myöhemmin rakennus asetettiin käyttökieltoon vakavien sisäilmaongelmien vuoksi ja on nyt purettu.
2. Kartoitus ja käytännön ratkaisut
Marian tarvitsemia toimenpiteitä ei tehty, sillä sisäilmaongelmiin ei uskottu eikä terveyshaittaa tunnistettu. Ratkaisuja olisivat voineet olla esimerkiksi työtilan vaihto, osittainen etätyö tai muu altistumisen katkaisu työpaikalla.
3. Koordinointi
Työtilojen vaihto tai työjärjestelyjen räätälöinti olisi vaatinut lääkärintodistuksen sisäilmaoireista ja järjestelyjen tarpeesta, mutta sellaista Maria ei saanut. Tilannetta ei koordinoinut kukaan.
Koska Maria ei saanut tarvitsemaansa apua, altistuminen jatkui ja hänen sairastelunsa paheni vähitellen.
*****
VAIHE 2. Krooniset sisäilmaoireet: epäonnistuneet ja onnistuneet ratkaisut
Ajanjakson pituus: noin 4 vuotta, 29-vuotiaasta 33-vuotiaaksi.
29-vuotiaana Marian terveysongelmat ovat kroonistuneet. Sisäilmaongelmaisissa tiloissa alkavat oireet ovat aiempaa moninaisempia ja vakavampia. Työpaikalla selviäminen on hankalaa ja sairastuminen on aiheuttanut myös asunto-ongelmia.
Marian avuntarve tässä vaiheessa:
- Sairastamisen sisäilmayhteyden tunnistaminen
- Vastuuhenkilö koordinoimaan tilannetta kokonaisuutena
- Tarvittava lääketieteellinen apu
- Neuvonta altistumisen välttämisessä
- Työpaikkaratkaisut
- Asuntotilanteen ratkaiseminen
- Asunto- ja työtilaratkaisuissa: Maria tarvitsee herkistymisensä vuoksi sisäilmaltaan keskimääräistä terveellisemmän tilan, jossa on huomioitu sisäilmasta sairastuneiden tarpeita eli minimoitu kosteus- ja homeongelmien lisäksi esimerkiksi rakennusmateriaalipäästöt.
Mitä toimenpiteitä tehtiin?
Oireiden yhteys sisäilmaan tunnistettiin. Työterveyslääkärin koordinoimana toteutettiin työtilajärjestelyjä työpaikalla.
Missä epäonnistuttiin ja missä onnistuttiin?
1. Tunnistaminen
Terveysongelmien ja sairauspoissaolojen kasautuessa Marian onnistui päästä sellaisen lääkärin vastaanotolle, joka yhdisti oireet sisäilmaongelmiin. Tiedostaminen alkoi: Maria alkoi itse tunnistaa, mistä sairastelussa on kyse.
Terveydentila koheni, kun hän vältti oleskelua sisäilmaongelmaisissa rakennuksissa. Tämän seurauksena Maria sai lääkäriltä lausunnon ja suosituksen välttää ongelmarakennuksia.
Maria voi huonosti työpaikalla ollessaan, ja hänellä oli jatkuvia sairauspoissaoloja. Maria oli ehtinyt sairastua niin vakavasti, että hänellä oli ongelmia hyvin monissa tiloissa sisäilman epäpuhtauksien vuoksi.
Tästä syystä myös asunnon löytäminen oli hankalaa, ja Maria etsikin sopivaa kotia tiiviisti usean vuoden ajan. Hän muutti useita kymmeniä kertoja ja asui useissa väliaikaismajoituksissa, nukkui aina ikkunat auki ja monesti parvekkeella ja vaihtoi usein paikkaa tai lähti ulos, kun olo muuttui tukalaksi. Näillä ratkaisuilla oireet pysyivät jotenkuten hallinnassa, mutta pysyvää kotia jossa Maria olisi voinut hyvin, ei löytynyt.
Työpaikalla Marian keuhkot tulehtuivat, ja hänellä todettiin pitkän tutkimusjakson jälkeen vaikea-asteinen astma ja esitettiin alveoliittiepäily, jota ei kuitenkaan tutkittu kunnolla. Maria oireili muun muassa jatkuvalla kuumeilulla, väsymyksellä ja niveloireilla, minkä lisäksi hän kärsi altistuessaan esimerkiksi kovista mahakivuista. Maria söi tulehduksiin paljon antibiootteja.
Oireet helpottivat vapaapäivinä ja sairauslomilla terveissä tiloissa. Asiantunteva työterveyslääkäri tunnisti oireilun johtuvan sisäilmatekijöistä.
Lääkärin neuvosta alettiin työpaikalla kokeilla tilanvaihtoa. Tehtiin tilaräätälöintejä ja useita kokeiluja vaihtoehtoisiin työpisteisiin, jotka liian pintapuolisina ja tilanteeseen perehtymättöminä eivät kuitenkaan auttaneet.
Lääkäri huolestui altistumisen ja oireilun pitkittymisestä. Lopulta Maria irtisanoutui työstään sairaana ja uupuneena.
2. Käytännön ratkaisut (työpaikkajärjestelyt omalla työpaikalla)
Maria oli toipumista edistävällä sairauslomalla usean kuukauden ajan, minkä jälkeen järjestettiin kolmikantaneuvottelu lääkärin, työnantajan ja Marian kesken. Neuvottelu järjestettiin lääkärin aloitteesta.
Palaverissa keskusteltiin Marian työssä jatkamisesta. Työnantaja kertoi korjaustoimenpiteistä, joita työpaikalla oli tehty, ja vahvisti, että heidän puoleltaan oli toistaiseksi tehty kaikki voitava.
Maria teki vielä kokeiluja työpaikalle, mutta oireet alkoivat välittömästi. Lääkäri totesi, etteivät työpaikalla tehdyt rakennuksen korjaustoimenpiteet olleet riittäviä Marian terveydelle, ja terveyssyistä kielsi Mariaa työskentelemästä kyseisissä työtiloissa.
Työnantajalla ei ollut tarjota toisia työtiloja, eikä työnkuvaa voinut siirtää täysin etätyöksi, joten ainoaksi järkeväksi mahdollisuudeksi Marialle jäi irtisanoutuminen virastaan.
3. Monialaisen kuntoutuksen tarve
Tilanteesta puuttui henkilö, joka olisi kartoittanut Marian kokonaistilannetta. Monialaisen kuntoutuksen tarve ei tullut esiin. Käytännön toimenpiteinä työpaikalla tehtiin kaikki voitava tilanteen ratkaisemiseksi.
Koska se ei kuitenkaan riittänyt, Maria olisi tässä vaiheessa tarvinnut kokonaisvaltaista, moniammatillista apua, jolla ongelmavyyhti olisi otettu haltuun: asunto-ongelmien ratkaiseminen, uuden soveltuvan työpaikan etsiminen ja asiantuntevan lääketieteellisen avun koordinoiminen.
Maria olisi myös tarvinnut apua sen tunnistamiseen, millaisia tekijöitä hänen tulee välttää. Hänelle oli kehittynyt monenlaisia herkkyyksiä. Tässä esimerkiksi altisteneuvonnasta olisi ollut suuri apu. Maria kuitenkin putosi vastuuhenkilön puuttuessa tyhjän päälle.
Sisäilmasta sairastuneille suunnattuja koordinoituja palvelupolkuja ei Suomessa ole ja myös alakohtainen asiantuntemus ja palvelutuotanto puuttuu: esimerkiksi sisäilmasta sairastuneiden tarvitsemia altisteneuvojia ei ole olemassakaan eikä sisäilmasta sairastuneille suunnattua asumistuotantoa tai asumispalveluja ole.
Nyt Marian oli mahdoton löytää terveydelleen sopivaa työpaikkaa ja asuntoa. Hän kiersi työpaikasta toiseen ja irtisanoutui aina uuden työpaikan osoittautuessa hänen terveydelleen sopimattomaksi.
Tuottivatko tehdyt toimenpiteet tulosta?
Käytännön toimenpiteet työpaikalla eivät olleet riittäviä. Maria joutui työttömäksi.
Tilannetta koordinoiva henkilö puuttui, mikä oli merkittävä ongelma. Monisyisessä tilanteessa olisi tarvittu ratkaisujen koordinointia ja ohjaamista esimerkiksi moniammatilliseen hoitoon, kun tilanne ei työpaikalla ratkennut. Sen sijaan nyt Maria putosi ongelmineen pois kaiken avun piiristä.
Maria ei saanut tarvitsemaansa apua, ja hänen tilanteensa luisui vähitellen entistä vakavammaksi.
*****
Vaihe 3. Kohti työkyvyttömyyttä: onnistuneita ja puutteellisia ratkaisuja
Ajanjakson pituus: noin 4 vuotta, 33-vuotiaasta 37-vuotiaaksi.
Marialle määrättiin irtisanoutumisen jälkeen karenssi työvoimatoimiston työnhaussa. Syynä oli oma irtisanoutuminen työtehtävistä.
Maria yritti seuraavien vuosien aikana aloittaa useammassa työpisteessä. Terveys oli kuitenkin mennyt altistumisen jatkumisen vuoksi entistä huonommaksi, ja oireilu sisäilmalle alkoi usein välittömästi ja johti vakaviin oireisiin ja pitkiin toipumisjaksoihin. Lisäaltistuminen jatkui edelleen ja herkistyminen paheni entisestään.
Sairastuminen oli edennyt asteelle, jossa Marian elimistössä oli pysyviä vaurioita. Marialle oli puhjennut useita liitännäissairauksia, ja hän kärsi muun muassa suolisto- ja keuhkovaurioista. Marian oireet olivat vakavia hänen altistuessaan sisäilmaongelmille: hän reagoi hyvin herkästi sekä kosteusvaurioihin että moniin kemikaaleihin ja rakennusmateriaaleihin, kuten muovimattoihin ja laminaatteihin. Sisäilmaltaan aivan ongelmattomassa tilassa Marian terveys aina kohentui, ja hän olisi vielä ollut osatyökykyinen, mutta ongelmana oli tällaisen tilan löytäminen.
Tämä johti useampaan irtisanoutumiseen. Marialla ei edelleenkään ollut vakituista sopivaa asuntoa. Maria nukkui missä milloinkin, joskus autossakin, vuokrasi edelleen asuntoja ja kun oireet ajoivat hänet niistä ulkosalle, hän kiersi esimerkiksi tuttavien sohvia sen minkä terveys missä milloinkin kesti olla. Tilanne alkoi olla kriittinen jaksamisen suhteen.
Marian avuntarve tässä vaiheessa:
- Koordinoitu moniammatillinen apu
- Asuntotilanteen ratkaiseminen
- Traumaterapia, sopeutumisvalmennus, apuvälineet ym. muut monialaisen avun osa-alueet.
Mitä toimenpiteitä tehtiin?
Maria lähetettiin lopulta moniammatillisen tuen piiriin, jossa toteutettiin useita toimenpiteitä.
Missä onnistuttiin ja mikä jäi ratkaisematta?
1. Tunnistaja (Moniammatillisen kuntoutustarpeen tunnistaminen)
Lopulta yksityinen keuhkosairauksien erikoislääkäri tunnisti Marian tilanteen kokonaisuudessaan haastavaksi. Hän totesi Marian terveydentilan ja toimintakyvyn heikoiksi ja työllistymisen ilman kokonaisvaltaista apua mahdottomaksi ja kirjoitti lähetteen kuntoutustutkimuspoliklinikalle.
Maria pääsi kuntoutustutkimuspoliklinikan asiakkaaksi. Siellä Mariaa kuunneltiin. Alkukartoituksessa (jossa olivat mukana lääkäri, psykologi ja sosiaalityöntekijä) todettiin, että ilman kuntouttavia aputoimia Marian on mahdoton ponnistaa työelämään. Terveys ja voimavarat olivat heikentyneet niin paljon.
Toimeentulon turvaamiseksi nähtiin yhdeksi vaihtoehdoksi eläkkeen hakeminen. Kartoitusta tekevä ryhmä näki tilanteessa kuitenkin kuntoutumisen mahdollisuuden, ja Maria pääsi moniammatillisen tiimin autettavaksi.
2. Moniammatillisen jakson koordinointi
Asiakkuuden aikana kuntoutustutkimuspoliklinikka koordinoi Marian tilannetta. Marian tutkimuksia muilla poliklinikoilla koordinoitiin yhdestä paikasta ja pidettiin moniammatillisia palavereja Marian terveydentilasta ja tulevasta kuntoutuksesta. Maria kävi psykologin vastaanotolla käsittelemässä hankalaa elämäntilannettaan ja oli myös yhteydessä moniammatillisen tiimin sosiaalityöntekijään.
Näiden perusteella Marian tilanteesta kirjoitettiin lausunto ja päätettiin yrittää työllistymistä uudelleen työkokeilun kautta. Maria ohjattiin hoitoon erikoissairaanhoitoon ja myöhemmin myös psykiatrin kautta traumaterapiaan.
Marialle myönnettiin apuvälineeksi raitisilmakypärä. Apuvälineen turvin Maria pystyi nukkumaan öitään osassa kokeilemiaan asuntoja, jotka eivät muutoin olisi tarjonneet hänelle yösijaa.
Marialle myönnettiin ravitsemusterapiaa, sillä hänelle oli puhjennut useita ruoka-aineallergioita ja intoleransseja. Sen avulla ravintoasiat pantiin kuntoon. Tämä helpotti Marian tilannetta huomattavasti.
Marian kanssa kartoitettiin yksityiskohtaisesti erityyppisiä oireita aiheuttavia tekijöitä osittain oirepäiväkirjan avulla. Marialle tehtiin myös laboratoriokokeita, joiden avulla löydettiin spesifejä herkkyyksiä erityyppisille ympäristötekijöille, kuten akrylaattiallergia.
Näin saatiin selkeyttä, mitkä tekijät heikensivät yleiskuntoa jatkuvasti. Niiden eliminointi kohensi Marian yleisvointia huomattavasti. Maria sai myös lähetteen fysioterapiaan ja sai kokonaisvaltaisen hoidon tueksi lämpöhoitoa ja rentoutumisharjoitteita.
Marian tilanteen kuluttavuus ymmärrettiin ja hänelle annettiin aikaa toipua sekä fyysisesti että henkisesti. Hän sai ensin rauhassa levätä ja keskittyä oman terveytensä kuntoonpanoon, ennen työllistymistoimien aloittamista.
Koordinoijan käytössä ei ollut palveluntarjoajaa asuntotilanteen järjestämiseksi. Asunto-ongelmaa ei siksi päästy ratkaisemaan, mutta Maria sai tukea jaksaakseen asunnottomuuden kanssa.
Marian terveydentilalle ja voimavaroille sopivan työtilan ja työtehtävien löytäminen oli haastavaa. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö mahdollisti Marialle asiakkuuden ammatilliseen kuntoutukseen.
Prosessin aikana selkiytyi, millaisia työtehtäviä hän voisi tulevaisuudessa tehdä ja millaiset taas ovat terveysrajoitteiden vuoksi poissuljettuja. Maria totesi pystyvänsä pääosin etätyönä tehtäviin asiantuntijatehtäviin, ja ainakin tässä kuntoutumisen vaiheessa puolipäiväiseen työhön.
3. Käytännön ratkaisut
Työeläkeyhtiö mahdollisti Marialle työkokeilun pääasiassa etätyönä tehtävään asiantuntijatyöhön. Työkokeilussa työtuntimäärä oli 50 % työajasta. Työnantaja vahvisti, että huolimatta tilanteesta työnteko onnistui hyvin.
Marian voimavarat eivät kuitenkaan olleet työkokeilun päättyessä vielä riittävästi palautuneet ja tilanne oli edelleen epävakaa. Lääkärinlausunnon perusteella kokeilua jatkettiin vielä työvalmennuksena.
Työeläkeyhtiön tuen loputtua Maria palasi työnhakijaksi TE-palveluihin. Kuntoutuksen tulokset melkein mitätöityivät, kun TE-palveluissa ei ymmärretty sisäilmasta sairastuneen rajoitteita. Marialle alettiin taas osoittaa terveydelle sopimattomia työpaikkoja, joihin hänen piti hakea karenssin uhalla. Maria kävi useissa työpaikoissa lyhyesti, mutta ei pystynyt jatkamaan niissä terveydelle haitallisen altistumisen vuoksi.
Kuntoutustutkimuspoliklinikan lääkärin lausunto Marian työympäristötarpeista lopetti sopimattomien paikkojen tarjoamisen ja Maria alkoi saada TE-toimistosta tilanteeseensa sopivaa palvelua.
Maria pääsi TE-toimiston järjestämään ja Kelan rahoittamaan työkokeiluun 50 % työajalla etätyönä. Myöhemmin Maria työllistyi puolipäiväisesti työkokeilupaikkaansa. Työkokeilu oli molemmin puolin tärkeä mahdollisuus. Työkokeilija voi testata mahdollisuuttaan, kykyjään ja voimavarojaan työskennellä kyseisessä työpaikassa, ja työnantaja voi taloudellisesti riskittömästi testata toimintakykyrajoitteisen kokeilijan sopivuutta työtehtäviin.
Kokonaisvaltaisen tuen avulla Maria on kuntoutunut osatyökykyiseksi. Hänen terveydentilansa on kohentunut huomattavasti.
4. Kriittinen piste – asunnon puute
Kokopäiväisen työn vastaanottaminen ei ole Marialle mahdollista, sillä hän ei ole löytänyt terveydelleen sopivaa kotia. Tämä epäsäännöllinen ja haastava elämäntilanne hankaloittaa kokopäivätyön tekemistä.
Maria joutuu etsimään sopivaa kotia jatkuvasti, mikä on sekä taloudellisesti että henkisesti haastavaa. Marian tilanne on asunnon puutteen vuoksi arvioitu traumatisoivaksi, stressaavaksi ja pitkällä tähtäimellä toimintakykyä ja jaksamista uhkaavaksi. Kohentunut työtilanne tarjoaa kuitenkin työttömyyteen verrattuna nyt laajempia mahdollisuuksia asunnon etsimiseen.
Jotta työkykyä voitaisiin nostaa, olisi ensisijaista, että Maria löytäisi terveydelleen sopivan kodin. Lääkäri arvioi, että kun asunto-ongelma ratkeaisi, Maria olisi mahdollisesti vielä kykenevä kokopäivätyöhön tai vähintäänkin nykyinen tilanne pysyisi vankalla pohjalla.
Tuottivatko toimenpiteet tulosta?
Moniammatillisen tiimin tuen johdosta Maria työllistyi osa-aikaisesti.
Maria sai asiantuntevaa lääketieteellistä apua, mikä auttoi sairauksien hallinnassa.
Marian jaksaminen kohentui saadun tuen ansiosta.
Asuntotilanteeseen ei ollut saatavilla apua. Kodittomuus on kriittinen tekijä, minkä vuoksi tilanne ei ole kestävällä pohjalla.
39-vuotiaana Marian tilanne vaikuttaa lupaavalta, mutta on seurattava, säilyvätkö hyvät tulokset pidemmällä aikavälillä.
Pähkinänkuoressa: Viivästynytkin puuttuminen kannatti
Marian kohdalla vakava sairastuminen ja tilanteen kriisiytyminen olisi ollut ehkäistävissä, jos työpaikan, terveydenhuollon ja muiden palveluiden toimintamallit ja vastuuroolit olisivat toimineet ajoissa.
Marian prosessi osoittaa silti, että myöhäinenkin puuttuminen ja kuntouttaminen kannattaa.
Kun moniammatillinen kuntoutus ja vastuuroolit saatiin toimimaan, näinkin hankalasta tilanteesta voitiin kuntoutua puolipäivätöihin. Tämä tapahtui moniammatillisen tuen, soveltuvan työjärjestelyn ja asiantuntevan terveydenhoidon ja muiden tukitoimien avulla. Marian tarpeisiin sopivan asunnon puute estää kuitenkin tilanteen vakautumisen.
Marian saama apu on harvinaista, sillä sisäilmasta oireileville ja sairastuneille ei ole Suomessa kehitetty heidän tarvitsemiaan palvelupolkuja. Mariankin prosessissa eri toimijoiden, kuten lääkäreiden ja viranomaisten, roolit ovat olleet sattumanvaraisia, sillä viralliset ratkaisumallit ja vastuuroolit ovat vielä muotoutumatta.
Marian tapausta voidaan kuitenkin käyttää yhtenä esimerkkinä suunniteltaessa sisäilmasta sairastuneille suunnattuja tukimuotoja. Se osoittaa, että soveltuvan avun tarjoaminen on mahdollista, kun moni taho yhdessä ryhtyy toimimaan ratkaisuhakuisesti ja tilanteelle löytyy ratkaisuja koordinoiva taho. Homepakolaiset-yhdistys on julkaissut vastaavia ratkaisujen vaiheita kuvaavan oppaan Sisäilmasairaan toimintakyvyn tukeminen tällaisen kehittämistyön ja potilaiden kohtaamisen avuksi.
Ajoissa ja kohdennetummin
Työkyvyttömäksi ajautuneen Marian kohdalla saavutettiin hankalasta tilanteesta huolimatta myönteisiä lopputuloksia. Tilanteen eteneminen näin vakavaksi olisi voitu ehkäistä selkeämmällä puuttumisella sairastumisen aiemmissa vaiheissa. Tällöin toimenpiteiden tarve olisi ollut huomattavasti rajatumpaa.
Maria laski, että hänelle ehti kertyä esimerkiksi lääkärikäyntejä 25-vuotiaasta 36-vuotiaaseen asti yhteensä 136. Pahimpina vuosina hän kävi työterveyshuollossa erilaisilla käynneillä 80 kertaa kolmen vuoden aikana. Psykoterapiakäyntejä kriittiseksi päässeen tilanteen vuoksi toteutettiin 48 ja Maria käytti myös runsaasti monenlaisia muita palveluja. Samalla hän ei saanut lainkaan apua joihinkin ongelmiinsa, kuten asumistilanteeseensa.
Varhaisempi ja kohdennetumpi puuttuminen aiheuttaisi huomattavasti vähäisempää palveluiden kuormittumista ja estäisi ennen kaikkea valtavan määrän turhaa inhimillistä kärsimystä.
Kuvat: Scanstockphoto
Lue kolmiosaisen sarjan muut tarinat: Se rikkoo ihmisen ja tulee kalliiksi kaikille – Kolme kertomusta häiriökysynnästä.