Työterveyslaitos ei suosittele myrkkymittauksia

Asioiden hidastelu

Uusi työpaikka, uutta puhtia elämään – toisin kävi. Aloitin Helsingin kaupungilla elokuussa 2003. Tällöin työpaikka oli tilapäisissä tiloissa, koska varsinaisia työtiloja remontointiin. Remontissa oli tarkoitus parantaa mm. ilmastointia, joka oli ollut ongelma jo vuosia. Näin on selvinnyt jälkikäteen. Remontoituihin työtiloihin muutettiin maaliskuussa 2004.

Vuoden 2006 koko kevään olin poikkeuksellisen väsynyt, työpäivinä päätä särki lähes joka päivä ja nenästä valui kirkasta nestettä. Luulin näiden oireiden johtuvan työkiireistä enkä osannut yhdistää niitä huonoon sisäilmaan. Juuri ennen kesälomaa 06/2006 minulle tuli erittäin voimakas yskä ja hengenahdistus, jotka olivat niin rajuja, että nukkuminen ja puhuminen oli vaikeaa. Kävin työterveyslääkärin vastaanotolla, sillä olin juuri jäämässä viiden viikon kesälomalle. Lääkäri määräsi ”varoiksi” antibiottikuurin. Antibioottikuurista huolimatta ensimmäiset kolme viikkoa olin sairaana ja yskä jatkui rajuna. Viimeiset kesäloman kaksi viikkoa yskä alkoi hellittää ja olo parantua.

Palattuani töihin viiden viikon lomalta oireet alkoivat välittömästi oltuani työhuoneessani muutamia tunteja. Aloin jo silloin vahvasti epäillä, että huoneessani oli jotakin vialla, sillä en ole aiemmin koskaan ollut allerginen tai yliherkkä millekään aineelle. Olin kyllä tietoinen jo siinä vaiheessa, että useat ihmiset olivat vuosia valittaneet huonoa sisäilmaa. Oireita oli useilla jo tuolloin – silmätulehduksia, jatkuvaa päänsärkyä, kurkunpään tulehduksia, hengenahdistusta, äänen menetystä, yskää, iho-oireita sekä muita tunnettuja kosteusvauriomikrobeista johtuvia oireita. Moni henkilö oli myös sairastunut astmaan työskennellessään kyseisessä kiinteistössä.

Minun kohdallani tilanne paheni kesästä 2006 päivä päivältä; viikonloppuna oli selvästi parempi olla, mutta palattuani työpaikalle tilanne aina paheni. Yskä ja hengenahdistus oli jatkuvaa, erityisen paljon yskitti samalla kun puhuin. Yöllä heräilin siihen, että keuhot pysähtyvät ja piti alkaa todella keskittymään hengitykseen. Hankin työhuoneeseeni ilmanpuhdistimen, joita käytetään yleisesti mm. homekouluissa ja muissa tiloissa, joissa on todettu kosteusvauriomikrobeja. Ilmanpuhdistin ei auttanut, vaan oireet jatkuivat yhtä rajuina.

Useaan otteeseen kävin lääkärissä samoista oireista. Sain lähetteen keuhkoröntgeniin, jossa ei ilmennyt mitään erikoista. Jäätiin seuraamaan tilannetta ja yskä vaan jatkui. Tässä vaiheessa olin jo hyvin sairas ja väsynyt jatkuvaan sairasteluun. Useamman kerran olin ollut muutaman päivän sairauslomalla sekä vienyt tietokoneen kotiin, josta käsin työskentelin. Tilanne oli sietämätön, sillä oireet alkoivat heti palattuani työpaikalle. 10/2006 muutin kadun toiselle puolelle viereiseen kiinteistöön – yrityksellä, jossa työskentelin, oli useita yksiköitä eri osoitteissa, joten muuttaminen oli suht helppoa. Terveydentilani alkoi kohentua, tosin aika hitaasti. Jouduin kuitenkin käymään palavereissa entisissä työtiloissa, ja siellä oireet palasivat nopeasti, vaikka käytin hengityssuojainta. Muuttaessani toisiin tiloihin, en ollut vielä tietoinen, että mm. tietokoneeni sisällä oleva pöly oli erittäin myrkyllistä ja kaikki tuosta kiinteistöstä tullut tavara oli saastunutta. Joten altistumiseni jatkui tietämättäni ja johti lopulta siihen, että oireilin työkavereistani ja kaikesta tavarasta joka tuli tuosta kiinteistöstä. Lopulta siirryin kotiin etätyöskentelyyn.

Tässä vaiheessa työpaikalla alettiin yleisesti puhua sisäilmatutkimuksista, koska useampi ihminen oireili minun lisäkseni. Aluksi otettiin pintapölynäytteitä, joista löydettiin mm. ilmanvaihtokanavista rakennusajan jätteitä, kuten lasivillaa. Kiinteistöön tehdyn remontin jälkeen oli jätetty tekemättä loppusiivous, ja siksi ilmanvaihtokanavissa oli rakennusjätettä. Ilmanvaihtokanavat päätettiin puhdistaa, mutta puhdistuksen jälkeen oireet kuitenkin jatkuivat. Kiinteistönomistaja suhtautui erittäin vastahakoisesti kiinteistöä koskeviin palautteisiin, ja kaikki tapahtui erittäin hitaasti.

Työpaikalla suoritettiin henkilökunnalle oirekyselyä. Oireita oli monella, ja ne olivat selkeästi yhdistettävissä kosteusvaurioaltistukseen. Suuren painostuksen ja oirekartoituksen johdosta kiinteistönomistaja suostui tekemään kuntokartoituksen kiinteistössä, raportti valmistui 2/2008. Kuntokartoituksen yhteydessä löytyi selviä viitteitä siitä, että rakennuksessa on ongelmia. Monesta huoneesta löytyi kohonneita kosteusarvoja. Tutkimuksia tehtiin otannalla niistä huoneista, joissa ihmisillä oli eniten oireita. Oireita oli joka kerroksessa.

Kiinteistönomistaja päätti olla tekemättä kuntokartoituksessa olevia jatkotutkimuksia, vaikka raportissa niitä suositeltiin. Huono tilanne työpaikalla jatkui, eikä ihmisten oireista välitetty. Soitin yritykseen, jossa kuntokartoitus oli teetetty. Kerroin tilanteesta ja siitä että kiinteistönomistaja vähättelee ongelmaa ja päättää olla tekemättä tutkimuksia. Yritys, jossa kuntotutkimus oli teetetty, kummasteli päätöstä. Kysyin ohjeita miten asian kanssa voin edetä, sillä minun oli pakko saada tietää, mikä aiheuttaa sairastumiseni. Teetin tutkimuksen omalla kustannuksellani. Koen, että tässä vaiheessa minuun kohdistui työpaikkakiusaamista, minua pidettiin yliherkkänä ja muutenkin ongelmatapauksena.

Näytteissä todettiin epätavanomaisena pitoisuutena 2-etyyliheksanolia. Suositeltiin lattiamateriaalin ja niiden kiinnitysaineiden poistoa. Materiaalin vaurioitumisen syy olisi tullut myös tässä vaiheessa selvittää. Tutkimustuloksen saatuani varasin jälleen ajan työpaikkalääkäriin. Sain lähetteen Allergiasairaalaan. Ilmoitin tutkimustuloksesta työsuojelupäällikölle, vasta nyt työsuojelu otti asiaan asianmukaista kantaa, lupasi, että löydöksen johdosta asiaan puututaan. Kiinteistönomistaja suostui vihdoinkin ottamaan huoneestani tarkempia tutkimuksia 9/2008. Työhuoneen tasoitteissa ja liimassa todettiin sädesientä (Streptomyces-bakteeria) yli ohjearvon 500 cfu/g. Näytetulos viittaa vaurioon lattiamateriaalissa. Useassa huoneessa todettiin vahva viite homevauriosta – sädesientä merkittävästi yli ohjearvojen. Tässä vaiheessa suositeltiin pikaisia toimenpiteitä. Hidastelu jatkui löydöksistä huolimatta. Kiinteistönomistaja kielsi antamasta mitään tutkimustuloksia minulle, vaikka niitä pyysin, usean pyynnön jälkeen hän ne lopulta luovutti. Kiinteistöä alettiin korjaamaan, lattiapinnoitteita vaihdettiin, osa ikkunoista vaihdettiin (vain oireilevien huoneista, vaikka muutkin ikkunat olivat homeessa), tiivistettiin ulkokuorta, nuohottiin ilmanvaihtokanavia ties kuinka monta kertaa jne. Mikään korjaustoimenpide ei lopulta ole poistanut oireita.

Kävin useampaan kertaan Allergiasairaalassa. Spirometria ja prix-testit on otettu. Olen todella hämmästynyt ja pettynyt, että Allergiasairaalassa tehdään vain perussarjatestejä: kissa, koira, ruoka-aineet sekä heinät. Tiesin jo tuossa vaiheessa, että testit tulisivat olemaan turhia, sillä en ole ko. aineille allerginen. Homepaneeli- testejä ei tehdä, vaikka niitä pyysin. Allergiasairaalassa ei todettu allergiaa tai astmaa, vaan suositeltiin jatkotutkimuksia Työterveyslaitokselle. PEF-työpaikkaseuranta, igG- ja igE- verikokeet olisi pitänyt tehdä silloin, kun oireet olivat pahimmillaan (näistä kokeista sain tietää vasta myöhemmin, kun selvitin itse asiaa).

Tähän mennessä huoneesta oli löytynyt:
– Epätodennäköisiä pitoisuuksia 2-etyyliheksanolia.
– Tasoitteissa- ja liimoissa Streptomyces (sädesieni) 2200, viitearvon ollessa 500 cfu/g.
– Hiivasienet 6980000 cfu/g, viitearvon ollessa 10.000cfu/g.
– Bakteerit 807273, viitearvon ollessa 100.000 cfu/g.
Löydöksissä oli merkittäviä pitoisuuksia kosteusvaurioon viittaavia homelajeja ja hiivasieniä. Näytteiden sienipitoisuudet ylittivät moninkertaisesti STM:n viitearvot. Työterveyslaitokselle ammattitautiepäilytutkimuksiin pääsin pitkän odotuksen ja valituskierroksen jälkeen, sillä työterveyslääkäri ei ollut kirjoittanut riittävää todistusta oireistani.

Muutaman käynnin jälkeen totesin, että tutkimusmenetelmät ja oireeni eivät kohdanneet missään vaiheessa. Työterveyslaitoksella otettiin poskiontelo- ja keuhkoröntgen, jotka oli jo aiemmin otettu ja todettu normaaleiksi. Puhallustestit olivat pitkälti samoja kuin allergiasairaalassa, joten niissäkään ei huomattu mitään erikoista. Työpaikalla suoritettava kahden viikon PEF-puhallustestiä ei tehty, koska työterveyslääkäri ei siitä kertonut minulle mitään, joten tuo vaadittava testi puuttui. Työpaikalle en voinut palata sitä suorittamaan, koska terveyteni ei olisi sitä kestänyt. Minulta ei tutkittu ODTS (orgaanisten pölyjen aiheuttama toksinen oireyhtymä), alveoliittia (keuhkorakkulatulehdus) eikä RADS (äkillisen ärsytyksen aiheuttama astma) jotka ovat hyväksyttyjä ammattitauteja. Oireeni kuitenkin täsmäävät täysin edellämainittuihin sairauksiin.

Samasta kiinteistöstä on usea henkilö käynyt Työterveyslaitoksella ammattitautiepäilytutkimuksissa. Työterveyslaitos ohjeisti henkilöitä miten tulee toimia, kun palaa työpaikalle tekemään tuota puuttuvaa kahden viikon puhallusjaksoa: Kun menet työpaikalle pukeudu sellaisiin vaatteisiin, jotka voit työpäivän jälkeen riisua kotiin mennessäsi heti pois jo mielellään ulko-ovella, mene välittömästi suihkuun tai saunaan. Osa henkilöistä sairastui jo muutaman työpaikalla käyntipäivän jälkeen niin pahasti, että puhallukset päätettiin lopettaa. Osa jäi pitkälle sairauslomalle puhallusjakson jälkeen. Miten on mahdollista, että työterveyslaitoksen lääkärit toimivat näin? Ihmiskoetta mitä suuremmissa määrin. Sairaat ihmiset laitetaan sairastumaan vielä lisää! Eihän ihmisen, joka tarvitsee esim. pallonlaajennusleikkauksen ensin pidä hankkia sydänkohtausta tietoisesti, jotta saa asianmukaista hoitoa ja leikkauksen.

Minun käyntini Työterveyslaitoksella oli turha: Lääkäri kyllä myönsi, että tarinani on vedenpitävä, olen altistunut työpaikallani erittäin pahasti kosteusvauriomikrobeille, mutta minulle ei löydy mitään diagnoosinumeroa, joten hän suositteli psykiatrista hoitoa. Miksi ei edelleenkään tunnusteta kosteusvaurioista johtuvia muita sairauksia kuin astma? Kun on todistettua tietoa muista vakavista oireista ja sairauksista.

Pahalta tuntui, kun luuli saavansa apua. Psykiatrista hoitoa! Miksi ihmeessä? Kuka sitä psykiatrista hoitoa todella tarvitsee: se joka yrittää selvittää oman sairastumisensa syytä, vai lääkärit, jotka kieltävät ongelman olemassaolon? En suostunut hoitoon.

En lannistunut. Huomasin netistä, että Työsuojelurahasto on myöntänyt apurahoja ToxicDust -hankkeeseen, jonka tarkoitus on tutkita sisäilman toksisuutta ja toksiineja tuottavia mikrobeja. Otin yhteyttä tutkimusjohtaja Professori Mirja Salkinoja-Saloseen ja kerroin hänelle työpaikkani vakavista kosteusvaurioista sekä henkilökunnan useista erityyppisistä vakavista oireista. Kiinteistö pääsi yhdeksi tutkimuskohteeksi. Olin todella iloinen tästä. ToxicDust -loppuraportissa ilmeni seuraavaa minun huoneeni osalta:
– Huoneesta kerätty impaktorinäyte sisälsi poikkeuksellisen suuren osuuden toksiineja tuottavia mikrobeja. Tuottajat olivat sieniä (homeita) . 3 kolmen kannan tuottama(t) mykotoksiini(t) olivat voimakkaita ja pitkävaikutteisia, keuhkorakkuloihin kulkeutuvaa hiukkaskokojaetta.
– Huoneessa oli tutkimusajankohtina toksiineja tuottava mikrobisto, joka näkyy siinä, että toksiinien tuottajat muodostivat Andersenin keräimen maljoille kasvaneiden mikrobien enemmistön (74%). Toksisia mikrobeja oli huoneen kaikissa tutkituissa hiukkaskokoluokissa (0,6 –7,0 μm).
– Huoneen ilmassa liikkui mikrobeja, jotka tuottivat siittiötoksisia ja munuaistoksisia aineita.
– Aerosoleista ja pölyistä kasvaneet maljat olivat pääosin toksisia, eli niillä kasvavat mikrobimassat olivat toksiinien tuottaja.
– Huoneesta löydettyjen mikrobien tuottamat aineet olivat jo pieninä (nanomolaarisina tai ~ 1 ppm) pitoisuuksina myrkyllisiä sian siittiösoluille, usealla eri mekanismilla sian munuaissoluille, ja tiloista löydetyn Trichoderma sp:n tuottama toksinen uute sisälsi trikokortsianiinia ja aiheutti kaliumvuotoa ihmisen (terve donori) PBMNC soluista (monosyytit, lymfosyytit). Näin ollen epäilys siitä, että tämän tilan sisäilmassa oli tutkimusajankohtina ihmisen terveydelle haitallisia altisteita, on hyvin vahva.
– Huoneesta kerätty laskeutunut pöly ja aerosolit (kuukauden aikana non-stop kerätyt) täyttivät CLP kriteerin ”toxic if inhaled”. Tämä tarkoittaa sitä, että JOS näitä pölyjä / aerosolimassaa pantaisiin purkkiin, siihen pitäisi laittaa varotuslausekkeen mukainen merkintä ”myrkyllistä hengitettynä”. Rakennuksen talvella 2009-2010 suoritetut korjaustoimet eivät ole poistaneet kiinteistössä sijaitsevaa toksisten mikrobien päästölähde(i)ttä.

Tässä ToxicDust-tutkimuksessa oli yhtenä osallistujana Työterveyslaitos. Tutkimuksen valmistuttua Työterveyslaitoksen kanta oli, että toksiinitutkimuksia ei suositella eikä niitä tule tehdä. Herää väistämättä kysymys: Onko työterveyslaitos ollut vuosikausia jarruna uusien tutkimusmenetelmien kehittämisessä? Minne tutkimusrahat ovat menneet? Sen sijaan Työterveyslaitos on teettänyt altistuneille ihmisille hengenvaarallisia ihmiskokeita, joilla on yritetty selvittää syy-yhteyttä altistumiselle. Tutkimukset eivät tuottaneet tulosta, vaan osa henkilöistä sairastui erittäin vakavasti. Tutkimukset on nyt lopetettu juuri niiden vaarallisuuden takia.

Kenen etu on olla tutkimatta toksiineja sisäilmasta, varsinkin kun löydökset ja oireet korreloivat? Miten paljon testejä käyttämällä pystyttäisiin ehkäisemään vakavia sairastumisia? Itse sairastuin tuossa kiinteistössä siis kesällä 2006, eli aikaa on mennyt nyt reilut 5 vuotta. Edelleen työntekijät ovat sisällä. Useita henkilöitä on siirtynyt oma-aloitteisesti toisiin tiloihin, ja osa on irtisanoutunut painostuksen alla sairastuttuaan. Jatkuvasti saan kuulla uusista vakavista sairastumisista tuossa kiinteistössä, joukossa vakavia autoimmuunisairauksia. Toimiva johto nojautuu Työterveyslaitokselta saamiinsa ohjeisiin ja lausuntoon: mitään ongelmaa ei ole koska toksiinimittausta ei ole riittävästi testattu. Ihmisten sairastumisilla ja avunhuudoilla ei ole mitään merkitystä. Toksiinitutkijoiden mielestä Työterveyslaitoksen kanta saattaa vaarantaa ihmisten terveyden. On selvää näyttöä, että toksiinit tuhoavat soluja. Tutkimuksessa oli 51 kohdetta, Salkinoja-Salosen työryhmä pitää määrää riittävänä.

Miksi jokaisen kosteusvauriomikrobeista ja toksiineista oireilevan/sairastuvan ihmisen pitää selvittää aina kaikki itse? Työterveyslääkäri olisi tässä tapauksessa ollut avainasemassa, hänen vastaanotollaan on käynyt vuosia ja käy edelleen samoista oireista kärsiviä henkilöitä. Miksi hän ei auta, vaan seuraa sivusta, kun ihmiset menettävät terveytensä?

Nyt olen ollut 2 vuotta 4kk täysin etätöissä, enkä voi palata työpaikalleni, koska sairastun siellä välittömästi: oireet ovat jatkuvasti lisääntyneet. Jokainen uusi altistus pahentaa tilannetta. En tietenkään tyydy Työterveyslaitoksen diagnoosiin kohdallani, vaan tällä hetkellä valitan päätöksestä vakuutusoikeuteen.

Minkälaista lääkärietiikkaa Työterveyslaitoksella harrastetaan vuodesta toiseen? Sama koskee myös vakuutuslaitoksia: Helsingin kaupunki on vakuuttanut työntekijänsä Pohjola-yhtiössä. Miten vakuutusyhtiö voi katsoa läpi sormien kun samoista kiinteistöistä tulee jatkuvasti maksusitoumuspyyntöjä Työterveyslaitokselle? Mielestäni tämä täyttää jo vakuutuspetoksen piirteet.

Työterveyslaitoksen asenteen ja kannan tulee muuttua pikaisesti. Pitääkö odottaa, että työikäinen väestö ajautuu kasvavassa määrin sairaseläkkeelle kuten nyt on tilastoista saanut huomata?

En suostu pystyyn kuolemaan – vielä

 

Kerro oma tarinasi lomakkeella.

Palaa tarinoiden etusivulle.