Avainsana-arkisto: Sisäilmasairas

Minua hoidettiin vuosia pintapuolisesti

Sain pelkkää oireiden hoitoa homeongelmiin. Lopulta sairastuin vakavasti.

Taustalla sairaana oleva mies peiton alla sängyssä. Etualalla pöydällä kupillinen teetä ja lääkkeitä.

Esipuhe

”Perusterve, hyväkuntoinen mies. Käynnin syy oikean poskiontelon varjostus ja 3 kk jatkunut painon tunne ja kipu. Potilaalla poskiontelotulehdusta hoidettu antibiootein jo vuosi sitten.” (Ote lääkärinlausunnosta, julkisen terveydenhuollon korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikka, 2015)

Tämä on Anssin tarina. Kolme vuotta sitten, 33-vuotiaana, Anssi ymmärsi sairastuneensa monikemikaaliherkkyyteen. Se oli tapahtunut pikkuhiljaa kymmenen vuoden aikana, jolloin Anssi söi toistuvasti antibiootteja, hänen silmänsä ja nielunsa tulehtuivat ja poskiontelot punkteerattiin moneen kertaan.

Työpaikalla epäiltiin homeongelmia, mutta ongelmat myönnettiin vasta vuosien pintapuolisten toimenpiteiden jälkeen – Anssille liian myöhään.

Anssi haki hiljalleen pahenevaan sairasteluun apua työnantajalta ja terveydenhuollosta. Häntä hoidettiin, kuten terveydenhoidossa on tapana: yksi asia kerrallaan ja sairastamisen syitä selvittämättä. ”Luotin lääkäreihin, kuten kuuluukin”, hän sanoo nyt.

Alla on Anssin tarina hänen itsensä kertomana. Se täytyy kertoa, jotta vastaaviin tapahtumiin osattaisiin jonain päivänä puuttua paremmin ja sisäilmasta sairastuneet saisivat apua ja tukea leimaamisen sijaan. Nyt ”Ansseja” on liian paljon.

Jotta sairastumista voisi oikeasti ymmärtää, on kertomus yksityiskohtainen ja mukaan on myös otettu keskeisiä kohtia Anssia hoitaneiden lääkäreiden lausunnoista.

Anssin nimi on muutettu tunnistamisen välttämiseksi. Kaikki tapahtumat ovat todellisia, mutta muutamat vuosiluvut ja tapahtumien ajankohdat perustuvat muistikuviin ja voivat siksi lievästi poiketa tosiasiallisista tapahtumahetkistä. Tarinan lopusta löydät vielä laajemmin lääkärinlausuntoja. Mukaan on valittu ne, jotka liittyvät Anssin tarinan avainkohtiin.

SISÄLLYS:

OSA 1: HUONEESTA TOISEEN – VIIVYTYSTAISTELUA TUNKKAISELLA TYÖPAIKALLA
Aika ennen työpaikalla altistumista
Työpaikalla 2009−2018
Uusi alku, uusi sairaus (2018−)

OSA 2: NYKYTILANNE
Oireiden laukaisijat
Hiljainen hyväksyntä
Nykyinen lista oireistani
Erakkoelämää
Näennäistä ongelmanratkaisua

OSA 3: TERVEYDENHOITO
”Näitä vain joillekin joskus tulee”
Terveydenhuolto töissä ollessani 2009−2018
Terveydenhuolto työttömänä 2018−
En luovuta

LIITE: OTTEITA LÄÄKÄRINLAUSUNNOISTA

OSA 1: Huoneesta toiseen – viivytystaistelua tunkkaisella työpaikalla

Rakennuksen julkisivu, jonka räystäillä jääpuikkoja.

Aika ennen työpaikalla altistumista

En osaa varmaksi sanoa, milloin oma altistuminen on oikeasti alkanut. Näin jälkeenpäin olen kuullut sisäilmaongelmista ainakin ala- ja yläasteeni koulurakennuksissa. Toinen ei ole enää ollut vuosikymmeniin käytössä ja toiseen tehtiin vasta muutama vuosi sitten täydellinen remontti juurikin edellä mainittujen ongelmien takia.

Ala-asteella ollessani nenästäni vuoti herkästi verta. Terveydenhuollossa harkittiin jopa nenäni polttamista. Lääkäri ei löytänyt mitään varsinaista syytä runsaalle verenvuodolle. Lopulta polttamista ei tehty ja oire hävisi siirtyessäni toiseen koulurakennukseen yläasteelle.

Yläasteaikoina muistan, kuinka minua saattoi käydä yskittämään todella voimakkaasti. Kurkkuni kutisi ja tuntui yksinkertaisesti kuivuvan kokonaan. Samalla sylkirauhaset alkoivat tuottaa runsaasti limaa ja silmät kostuivat. En tajunnut hakeutua terveydenhuoltoon selvittämään asiaa. Vaiva katosi vähitellen, kun siirryin opiskelemaan ammattikouluun.

En tietenkään tiedä, liittyivätkö nämä oireiluni millään lailla sisäilmaongelmiin, mutta nyt ajateltuna se on mahdollista.

Olen myös kuullut puheita, että varusmiespalveluspaikkani kasarmit olisivat olleet jo silloin homerakennuksia. Opiskeluaikoina soluasunnossanikin oli ollut vesivahinko jo muuttaessani siihen. Vahinko paljastui vasta vähän ennen poismuuttoa. Sitä ryhdyttiin korjaamaan lähdettyäni – asuttuani asunnossa vuoden verran.

Varusmiespalveluksessa tai ammattiin opiskellessani en ainakaan muista huomanneeni mitään sen erikoisempia oireiluja. Joko oireet ovat olleet lieviä tai niitä ei ole ollut. Todennäköisesti jonkin asteista altistumista on kuitenkin tapahtunut ongelmatiloissa oleskellessa.

Työpaikalla 2009−2018

Opiskelujen ja armeijan jälkeen pääsin julkishallintoon töihin vuonna 2009, jolloin terveysongelmat alkoivat konkretisoitua. Ne olivat ensin pieniä, aika huomaamattomia asioita:
Oli nenän tukkoisuutta ja vuotamista, lievää heikentymistä näössä, silmissä kaihertamista ja silmätulehduksia, poskiontelotulehduksia, muistiongelmia. Joskus jopa koko vartalon peittäviä näppylöitä, joita neuvottiin hoitamaan kosteusvoiteella.

Nenän tukkoisuutta en varsinaisesti edes huomannut. Kaikillahan on aina välillä nuhaisuutta. Muiden vaivojen takia aloin luonnollisesti käydä terveydenhuollossa selvittämässä, mistä oireet voisivat johtua sekä saamaan niihin hoitoa.

Jatkuvien terveysongelmieni syihin ei kuitenkaan koskaan puututtu, lukuisten lääkärikäyntien aikana ongelmiini löytyi vain oireenmukaista apua.

Ensiepäilys sisäilmahaitoista (2009−2012)

Työkavereiden puheissa toistuivat ohimennen työpaikan home-epäilyt jo varhaisessa vaiheessa työt aloitettuani. Itse en vielä silloin osannut tai ymmärtänyt tarttua asiaan sen tarkemmin.

Kaikista terveysongelmista huolimatta en ollut paljon sairauslomilla. Oireet eivät olleet niin vakavia tai oikeastaan töissä sitä aina vain venyi, että sai hommat hoidettua. Ennemmin puolikuntoisena karsin harrastuksista. Jätin kuntosalikertoja ja sählytreenejä väliin.

Vuosien aikana työpaikalla tulivat tavaksi tilojen säännöllisesti toistuvat pienet muutostyöt ja työhuoneiden jatkuvat uudelleenjärjestelyt. Omakin työpisteeni vaihtui moneen kertaan jopa saman rakennuksen eri kerrosten välillä.

Silmätulehdukset kuitenkin toistuivat säännöllisesti ja näkökykyni tuntui heikkenevän aina välillä kummallisesti. Vähitellen mieleeni tuli ajatuksia siitä, että entä jos nämä kaikki oireilut johtuvatkin työpaikan homeongelmista. Vaikka etsin asiasta tietoa, niin vielä tuolloin en osannut toimia.

Lopulta alkutahdit koko rakennuksen vaihtamiselle löi ylimmässä kerroksessa tapahtunut jätevesiputken rikkoutuminen vuonna 2012. Tämä aiheutti jätevesien valumisen pitkin kattorakenteita, seiniä ja ikkunoita aina alempiin kerroksiin asti. Sitä en osaa sanoa oliko esimerkiksi jotain vuotoja mahdollisesti tapahtunut jo aikaisemmin, mutta nyt ainakin ongelma oli kaikkien nähtävillä.

Viat korjattiin, ainakin päällisin puolin. Korjausten jälkeen ei kuitenkaan kulunut kauaa, kun muutimme kokonaan toiseen rakennukseen, samaan organisaatioon kuuluvan toisen yksikön entisiin työtiloihin. Muuton virallisena syynä eivät olleet sisäilmaongelmat, vaan lisääntyneen työvoimatarpeen aikaansaama luonnollinen tarve isompiin tiloihin.

Selitys hieman ontui, koska uusissa tiloissa työyhteisömme jaettiin kahteen eri rakennukseen. Saimme toki myös uusia työntekijöitä.

Toisen rakennukseen piti olla ratkaisu (2013)

Muuton jälkeen työntekijöiden keskusteluissa kaikuivat edelleen sisäilma- ja homeongelmat. Puheiden mukaan rakennuksessa oli ollut vesivahinko ja edellinen työyhteisö oli siirtynyt toisiin tiloihin juuri oireilujen takia. Korjaustyöt tehtiin kaikessa hiljaisuudessa ennen muuttoamme.

Näissä tiloissa myös minun oireeni pahenivat. Kerran minulla diagnosoitiin angiina, ja poskiontelotulehdukset alkoivat. En ollut ainoa, joka oireili, mutta tuntui siltä että olin ainoa, joka yritti viedä asiaa eteenpäin.

Töissä olin tukkoinen, poskia sekä päätä särki. Työpäivät sinnittelin läpi, mutta kotiin palatessa olo oli jo todella huono. Aamuksi kaikki kuitenkin aina normalisoitui sen verran, että jaksoin töihin, ja sama alkoi uudestaan. Liikunta ja ajan viettäminen kavereiden kanssa hiipui jatkuvan sairastamisen takia vähemmälle.

Jälkikäteen mietittynä en tiedä miten jaksoin niin pitkään työskennellä huonovointisena. En ollut sairauslomilla kuin muutamia päiviä aina silloin, kun poskiontelontulehduksiin määrättiin antibiootteja. Lähiesihenkilöni ehdotti yhtenä ratkaisuna huonoon oloon vesilasin pitämistä työpöydällä.

Kaikki rakennusten työterveyshaitat kiistettiin  (2013−2015)

”Väliarvio, potilaalle alkanut tulla uudelleen painontunnetta poskipäihin ja lieviä kipuja ja paksuhkoa limaa. Punktiot puhdistaneet poskiontelot edellisellä kerralla nopeasti. Näin ollen ohjataan uudelleen punktioihin.” (Ote lääkärinlausunnosta, julkisen terveydenhuollon korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikka, 2015)

Vuonna 2013 otin yhteyttä työterveyshuoltoon sisäilmaongelmaepäilyistä ja sain nopeasti ajan johtavalle työterveyslääkärille. Tuo vastaanottokäynti oli ensimmäinen monista, joka on jäänyt unohtumattomasti mieleeni. Ei siksi, että olisin saanut minkäänlaista apua, vaan sen karuuden ja merkityksettömyyden vuoksi. Johtavan lääkärin ensimmäiset sanat olivat, ettei työpaikallani voi olla minkäänlaisia sisäilma- tai homeongelmia. Hän sanoi itse käyneensä tarkistamassa paikat.

Olin hämmästynyt. Mietin, miksi tällainen käynti piti järjestää, jos asiaani ei käyty mitenkään läpi. Nyt osaan jo sanoa, että näytelmän tarkoitus oli täyttää lain kirjain työterveyshuollon osalta. Näin saatiin järjestelmiin merkintä, että asiaani oli hoidettu.

Kerroin tilanteesta avoimesti niin työkavereille kuin lähiesihenkilöilleni. Asiaa luvattiin tutkia ja selvittää. Mitään tutkijoita ei koskaan näkynyt ja kysyttäessä asian sanottiin aina olevan työn alla. Sitten jossain vaiheessa vain ilmoitettiin, ettei sisäilmassa mittausten mukaan ole mitään ongelmaa. En koskaan nähnyt mittaustuloksia enkä tiedä, että näitä olisivat muutkaan nähneet. Luotimme työnantajan sanaan.

Sinnikäs epäkohtien esille tuominen sekä minun ja muiden lisääntyvät oireilut saivat työnantajan hankkimaan työtiloihimme kaksi ilmanpuhdistajaa. Lisäksi oma työpisteeni siirrettiin huoneeseen, jonka työnantajan mukaan piti olla ilmanlaadultaan entiseen verrattuna parempi.

Kolmannen rakennuksen piti olla kunnossa (2017)

Työpaikkani rakennemuutoksen myötä osa henkilöstöstä siirtyi muualle töihin ja aiemmin jaettuna ollut työyhteisömme yhdistettiin. Työpisteeni siirtyi rakennukseen, jossa toiset olivat työskennelleet jo muutaman vuoden.

Myös tässä minulle uudessa paikassa oli oireilevia työntekijöitä, mikä tuli tietooni vasta sen jälkeen, kun olin kertonut avoimesti muille tilanteestani. Työt kuitenkin jatkuivat entiseen tapaan, kuten oireenikin.

Ja koska täällä ei oltu pidetty sen suurempaa meteliä muiden oireiluista, tai ainakaan tuotu terveysongelmia työnantajan tietoisuuteen, niin työnantajan näkökulmastahan minun siirtäminen ongelmallisista tiloista toisiin oli ihan riittävä toimenpide. Ja näin oli taas aikaa saatu menemään eteenpäin.

Sitten yhtenä päivänä jätevesiputki rikkoutui tässäkin rakennuksessa. Korjatessa rakenteista löytyi asbestia. Kaikesta huolimatta edelleen töitä jatkettiin omissa työpisteissä entiseen malliin. Vasta kun esitin työnantajalle huoleni asbestitöiden tekemisen vaaroista ja samaan aikaan viereisissä huoneissa työskentelyn mahdollisista haitoista, järjestettiin halukkaille mahdollisuus siirtyä korjaustöiden ajaksi väistötiloihin. Moni siirtyi.

”Käynnin syy sisäilmaongelmista johtuvat oireet?
Kutakuinkin perusterve tupakoimaton mies, jolla ei ole tiedossa mitään allergioita.
Jo parin vuoden ajan ollut silmä- ja poskiontelo-/tukkoisuusoireita. Työskennellyt kaikkiaan kolmessa eri toimipisteessä, kaikissa näissä jonkinlaisia oireita.
Päädiagnoosi: Nenäpolyypit. Jatkosuunnitelmana nenäpolypoosin lääkehoito.” (Otteita lääkärinlausunnosta, yksityinen terveydenhuolto, 2017)

Väistötiloiksi tarjottiin neljäs rakennus (2017)

Minua nämä väistötilat eivät kuitenkaan auttaneet. Viikon, korkeintaan kaksi tein siellä töitä, minkä jälkeen jouduin etsimään paikkaa työpaikan eri rakennusten väliltä, koska tulin aina niin kipeäksi. Muutaman päivän tein töitä aina yhdessä paikassa ja sitten taas vaihdoin. Siinä meni yksi kesä.

Homeongelman myöntäminen, silti paluu kolmanteen rakennukseen (2017)

”Tipat paransivat tilannetta huomattavasti, sumutteen käytön aikana tilanne on mennyt taas pahempaan suuntaan. Sisäilmaongelman selvittelyt töissä kesken. (..) Mikäli polypoosi ei pysy maksimaalisella lääkitykselläkään kurissa, niin leikkausharkinta sitten.” (Otteita lääkärinlausunnosta, yksityinen terveydenhuolto, 2017)

Kun korjaustyöt olivat vihdoin valmiit ja kaikki palasivat työtiloihin, jatkui oman työpisteeni etsiminen. Oireeni olivat vain pahentuneet. Kipuni yltyivät entisestään ja olivat pitkäkestoisempia sekä jokapäiväisiä.

Jaksaminenkin kärsi, minulla ei ollut energiaa entiseen tapaan. Vihdoin työpaikalle kuitenkin saatiin sisäilmaa mittaavat työmiehet. Tietääkseni ensimmäistä kertaa ja ainakin nyt minun nähteni selvitettiin sisäilman laatua sekä mahdollisia home- ja muita rakennuksen rakenteissa olevia ongelmia.

Tutkimuksissa rakennuksesta löydettiin vakaviin mikrobivaurioihin viittaavaa Streptomyces-kasvustoa (”sädesientä”). Lisäksi raportissa mainittiin ilman vaihtuvuudessa olevan ongelmia ja kuvattiin paljon rakenteellisia ongelmia.

”Kuurin söi, edelleen tukkoinen. (..) Työpaikan sisäilmatutkimusten tuloksia saatu:
– rakenneilmavuotoja sisäilman suuntaan useassa eri kohdassa rakennusta
– osassa kohdista on näytteissä mikrobikasvustoa
– 4.kerros runsaat pölykertymät ja suojaamattomat mineraalivillaeristeet
– autojen pysäköinti seinän viereen voi aiheuttaa hiilimonoksidin kulkeutumista sisätiloihin rakenneilmavuotojen kautta
– jäähdytyslaitteiden kondenssivesiviemäröinnin epätiiviiden liitosten ja kuivien lattiakaivojen takia rakennuksessa on viemärin hajua.
Yritti olla töissä, siitä ei tullut oikein mitään, kun pamahti heti röörit aivan tukkoon. (..)
Päädiagnoosi: Nenän sivuontelotulehdus. Nyt sairasloma ensi viikon loppuun saakka. Tehdään kiireellinen lähete keskussairaalan allergologille. Hyvin vahva epäily sisäilman aiheuttamasta ylähengitystieoireistosta.” (Ote lääkärinlausunnosta, yksityinen terveydenhuolto, 2017)

Löydösten olisi voinut luulla tuovan vihdoin parannusta työyhteisön tilanteeseen. Vaan ei.

Sädesientä ja ilmanvaihto-ongelmia pidettiin raportin mukaan vähäisinä tai ainakaan niiden ei pitäisi olla terveydelle merkittäviä haittatekijöitä. Ratkaisuna pidettiin tuuletuksen ja siivouksen tehostamista ja lisäämistä.

Niinpä työpaikallani aloitettiin ilmanvaihdon tehostaminen ja siivoojat siivosivat paikat päivittäin. Ilmanvaihto kuitenkin katkaistiin öiksi ja viikonlopuiksi.

Kyseiset toimenpiteet eivät auttaneet minua. Oireeni pahenivat siihen pisteeseen, että poskiontelot tähystettiin ja sain kiireellisen lähetteen erikoispolille. Tulehdus oli ollut päällä pitkään enkä saanut nenän oikealla puolella happea ollenkaan. Jouduin leikkaukseen, jossa nenäonteloni avattiin ja avarrettiin.

”Flixonase-tipat auttaneet jonkin verran, poskiontelovaivat kuitenkin pahentuneet, yritetty punktoida mutta oikealta puolelta ei onnistunut. (..) Oireilua on saanut usein omenoista ja kirjoista, mahdollisesti muste tai sitten paperi. Nyt ollut jo joulun alta sairauslomalla ja jonkin verran oirekuva helpottanut. (..) Päädiagnoosi: Pitkittynyt poskiontelotulehdus. (Ote lääkärinlausunnosta, työterveyshuolto, 2018)

Odotin leikkausta sairauslomalla ja vielä leikkauksen jälkeenkin olin viikon sairauslomalla. Se oli pisin sairauslomajaksoni. Olen monesti miettinyt, että joku muu olisi saattanut olla poissa reilusti enemmän kuin minä. Ja näin jälkikäteen olisin varmasti ollut minäkin, tai ainakin tehnyt ratkaisuja työpaikalta lähtemisestä aikaisemmin, jos olisin tiennyt mihin tuo kaikki vielä johtaa.

Sen sijaan minä taistelin. Hain apua sieltä mistä osasin hakea – työnantajalta, kaikista mahdollisista terveydenhuolloista. Jopa aluehallintovirasto kävi kerran tarkastamassa työpaikkani tilannetta. Oireiden pahentuessa sinnittelin. Talvipakkasesta kesähelteisiin pidin työhuoneeni ikkunaa auki ja vietin ruokatunnit ulkona saadakseni ilmaa. Monta iltaa kärsin työpäivien jälkeen tukkoisen nenän ja kipujen kanssa. Joskus saatoin yöllä pyöriä pitkin lattiaa, kun oli niin huono olo. Ja taas aamulla töihin, koska olo oli jo hieman parempi.

”Käynnin syy nenäpolypoosin ja poskiontelotulehduksen pahentuminen työssä. (..) Päädytty antibioottikuuriin ja punktioihin julkisessa terveydenhuollossa. Saanut lääkekuurin. (..) Todettu siis selkeät sisäilmaongelmat, läpivientien eristämättäminen, josta hallitsemattomia rakenneilmavuotoja ja lisäksi suojaamattomia mineraalivillaeristeitä ja vesiviemäröintien puutteita.
Suoritettu poskiontelopunktio. Lisäksi tehty nenän ja kurkunpään tähystys.(Ote lääkärinlausunnosta, julkisen terveydenhuollon korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikka, 2018)

”Suositellaan lämpimästi, että työterveyshuolto järjestää potilaalle etätyön selkeästi verifioitujen sisäilmaongelmien vuoksi.” (Ote lääkärinlausunnosta, julkisen terveydenhuollon korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikka, 2018)

Viimeinen ponnistus (2018)

”Sisäilmaongelma. Ollut nyt pois työpaikaltaan lähes yhtäjaksoisesti 11/2017 alkaen.
Poskiontelot nyt maaliskuussa operoitu. Nykyisessä työpaikassaan ei pysty olemaan nyt yhtään. 2 tunnin jälkeen niin voimakkaat oireet, että joutui poistumaan. (Ote lääkärinlausunnosta, yksityisen terveydenhuollon työterveyslääkäri – jonka palveluita työnantaja ostanut ruuhkautuneen työterveyshuollon jonoja purkamaan, 2018)

Leikkauksen jälkeen, viikko sairausloman loputtua, minulle pidettiin tilanteen seuranta, johon osallistui lähiesimieheni, työterveyshuollon hoitaja, sairaanhoitajaopiskelija sekä yksityisen puolen lääkäri, jota työnantaja oli ostopalveluna käyttänyt purkaakseen työterveyshuollon ruuhkaa.

Olisin saanut ottaa mukaan myös oman tukihenkilön, joiksi mietin minua aiemmin hoitanutta yksityisen puolen korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäriä tai jopa lakimiestä. Hylkäsin ajatukset kuitenkin jo ajatellessani, kuinka paljon ne tulisivat kustantamaan.

Itse tapaaminen meni nopeasti ja jouhevasti. Minulta kysyttiin kuinka voin ja vastasin voivani ihan hyvin, eihän leikkauksesta ollut kulunut kuin viikko ja toivuin edelleen. Lisäksi en ollut käynyt moneen viikkoon työpaikallani, joten en ollut tekemisissä sisäilma- ja homealtistusten kanssa. Koska oloni siis oli hyvä, niin minut katsottiin terveeksi ja työkykyiseksi. Edessä olisi paluu töihin. Ehdotin kyllä, että jos ensin kokeiltaisiin puolikasta työaikaa, mutta tälle ehdotukselle ei tullut kannatusta keltään. Lääkäri oli jotakuinkin sitä mieltä, että lyhennetyllä työajalla ei olisi merkitystä terveyteeni.

Palasin siis töihin. Siihen samaan kolmanteen rakennukseen, josta oli raporttien mukaan löydetty sädesientä ja jonka ilmanvaihtoa pidettiin puutteellisena. Työnantaja osoitti työhuoneen minulle uudesta kerroksesta, jonka vakuutettiin olevan korjattu ja kaikin puolin kunnossa.

Alle kahden tunnin työskentelyn jälkeen alkoi ääneni painua ja päähän koskea. Nostin kädet pystyyn ja lähdin kotiin. Seuraavana päivänä työnantaja kertoi saaneensa rakennuksen korjausta tekevältä urakoitsijalta virheellistä tietoa ja että kyseisiä tiloja ei oltukaan vielä korjattu.

Työnantaja ehdotti minulle vielä uusia tiloja, taas minulle kokonaan uudesta rakennuksesta. Sain viikon sairauslomaa, jonka aikana työnantajan oli tarkoitus hoitaa käytännön järjestelyt. Kuulin työkavereiltani kuitenkin kokemuksia, että nuo minulle tarjotut tilat olisivat myös epäpuhtaat. Että niissä on moni oireillut.

Lopulta oma ratkaisuni, jonka kanssa olin jo pidemmän aikaa paininut, oli jättää irtisanomisilmoitus keväällä 2018. Sitä ei ollut helppo tehdä, mutta se oli terveyteni kannalta varmasti viimeinen mahdollisuus, jotta sain säilytettyä edes sen vähän mitä siitä oli vielä jäljellä.

En vielä tiennyt, mihin tilanne johtaisi. Sillä hetkellähän en osannut kuvitellakaan kuinka paha tilanteeni todellisuudessa oli, vaan suunnittelin siirtyväni muualle töihin tai jatkavani opintoja. Ajattelin tilanteeni normalisoituvan, kun vihdoin pääsen pois sisäilma- ja homeongelmista kärsivistä rakennuksista. Tulevaisuus näytti kaikesta huolimatta aurinkoiselta.

Uusi alku, uusi sairaus (2018−)

Olin leikkauksen ansiosta saanut nenäni auki ja pystyin hengittämään normaalisti, pitkästä aikaa. Ja se on autuas se tunne, kun saa keuhkot täyteen ilmaa. Sitä ei varmasti voi selittää sellaiselle, joka ei ole asiaa kokenut.

Huomasin kuitenkin pian nenäni menevän todella herkästi tukkoon, ja pään seudulle ilmestyi alati yltyvä kipu. Se alkoi yleensä posken puolelta ja lähti siitä leviämään koko pään seudulle. Tämä oli ihan uutta. Sain tehdä välillä hartiavoimin töitä niistäessä nenääni taas auki. Lima oli paksua, kellertävää.

Alussa en löytänyt tälle mitään selittävää syytä, mutta pikkuhiljaa yhdistin näiden oireiden ilmestyvän aina tiettyjen tavaroiden, materiaalien tai hajujen yhteydessä. Esimerkiksi joidenkin sarjakuvien muste tai kirjojen sivujen hajut, jotkut tekstiilit tai muovipinnat, jopa jotkut maalit tai deodorantit ja parfyymit tuntuivat laukaisevan oireet.

Saatoin esimerkiksi käydä kavereiden luona ja seuraavat päivät kärsin pahoista pääkivuista. Niin pahoista, etten jaksanut muuta tehdä kuin maata paikoillani ja yrittää nukkua. Sain oireita myös käydessäni TE-toimistossa sekä muutaman mahdollisen uuden työpaikan tiloissa. Pari kertaa kaupassa ollessani nenästäni alkoi vuotaa verta, mikä loppui heti päästyäni ulos.

Etsiessäni selitystä näille tapahtumille päädyin lopulta lukemaan monikemikaaliherkkyydestä. Se täsmäsi oireisiini ja tilanteeseeni sataprosenttisesti. Kyseistä sairautta ei edelleenkään ole Suomessa tunnustettu sairaudeksi. Mutta sairaus se on, ja varsin vakava sellainen, kuten jouduin huomaamaan.

”Vuosia jatkuneiden pahentuneiden ylähengitystieoireiden tiimoilta toiminta- ja työkyky ovat rajoittuneet merkittävästi, subjektiivinen työkyky 0. Mukana myös silmäoireita. Potilas mieltää allergisoituneensa huomattavissa määrin ja laaja-alaisesti erilaisille ärsykkeille, muun muassa ruoille, raaka-aineille, pintamateriaaleille, hajusteille, hielle, jopa ulkoilmalle ja kirjoille. Aiheuttanut elämänpiiriin huomattavaa kaventumista.(..)
Oireisto moninainen ja invalidisoiva, selkeä pitkäaikaisen työkyvyttömyyden uhka. Psyykepuoli pitää rinnalla selvitellä ja tarvittaessa hoitaa(..). Aktivoidaan potilasta edelleen opiskelu/työpaikan hakuun.

(..)näkisin, että depressioasia on nyt päällimmäiseksi selviteltävä ja mahdollisesti hoidettava asia.
Päädiagnoosi: Nenän sivuont.kysta/mukoseele st post op.” (Ote lääkärinlausunnosta, julkinen terveydenhuolto, 2018)

OSA 2: Nykytilanne

Mies istuu penkillä ja katsoo kaupungin yli auringonnousua.

Tätä kirjoittaessani olen ollut kolme vuotta työttömänä ja siten poissa niistä työtiloista, joissa tämä kaikki sai alkunsa. Joudun katsomaan elämää uusin silmin. Oireeni ovat osittain helpottaneet, mutta toisaalta pahentuneet.

Helpottaneet siten, että osaan nykyisin enemmän vältellä asioita ja tilanteita, jotka minut sairastuttavat. Pahentuneet niin, että oireet aktivoituvat yhä herkemmin ja monipuolisemmin eri asioista ja tilanteista. Se on valtava rajoite, jota on vaikea ymmärtää, ellei ole itse kokenut. Jotain ehti muuttua kehossani vuosien jatkuvan sairastelun aikana.

Oireiden laukaisijat

Hyvin monenlaiset asiat tekevät minut kipeäksi. Koska mitään lääketieteellistä mittaria ei ole olemassa, voin kertoa vain omien kokemuksieni perusteella millaisissa tilanteissa ja mistä asioista olen havainnut oireita saavani:

  • Rakennusten sisäilma- ja homeongelmat, rakennusmateriaalit, huonekalujen ja muiden kulutustavaroiden sisä- ja ulkomateriaalit (kuten jotkut maalit, lakat, pinnoitteet, muovit, tekstiilit ja niissä käytettävät kemikaalit)
  • Savu ja tupakansavu
  • Deodorantit, parfyymit, saippuat, pesuaineet (olen vaihtanut hajusteettomiin tuotteisiin)
  • Sähkölaitteiden jäähdytysilma (kuten tietokoneet, imurit)
  • Autojen pakokaasut, bensiini
  • Painotuotteet (useat musteet ja paperit)
  • Jotkut ruoka-aineet ja ruuanlaiton käryt (kuten kalan paistaminen, omena ja porkkana)
  • Voimakkaat luonnolliset kasvien hajut (aromaattiset kasvit, vastaleikattu nurmikko, sateen jälkeinen tuoksu)
  • Hien ja ummehtuneen haju.

Yhdistävä tekijä näille kaikille on, että kun olen vältellyt kyseisiä tilanteita, niin oireitakaan ei ole ilmennyt. Aina välttely ei kuitenkaan ole mahdollista. Silloin oireet voivat tulla heti tai myöhemmin, joko illalla tai jopa seuraavana päivänä. Joskus haistan syyn selkeästi, joskus en. Mahdollisuuksien mukaan olen yrittänyt selvittää oireiden aiheuttajan kokeilemalla.

Hiljainen hyväksyntä

Olen joutunut vähitellen hyväksymään sen, että sairauteni takia en voi elää sellaista elämää kuin haluaisin. Tämän hiljaisen nyökkäyksen avulla olen tavallaan saanut rauhan. Teen elämässäni nyt niitä asioita, joita pystyn tehdä saamatta oireita.

Toki edelleen stressaan ja pelkään sellaisia asioita kuin milloin tulot pienenevät tai joudunko muuttamaan asunnostani ja löydänkö sen jälkeen enää itselleni sopivaa uutta asuntoa. Ei voi myöskään pitää itsestään selvänä, etteikö joku muuttuisi tässäkin asunnossa sellaiseksi, etten voisi tässä enää asua. Tai joudunko esimerkiksi pakollisiin kertausharjoituksiin ja mitä sitten käy, kun minulla ei ole mitään lääkärinlausuntoa siitä, etten pysty kyseisiä velvollisuuksia suorittamaan.

Näihin tulevaisuuden uhkakuviin olen opetellut ja opettelen yhä välinpitämättömyyttä. Yritän myös uskoa siihen, että pärjään. Joko vähemmällä tai huonommalla. Tosiasiahan on esimerkiksi se, että jos ihmisen tulotaso pienenee, niin perusasioistakin joutuu tinkimään, mikä on erityisen hankalaa tällaisen sairauden kanssa.

Nykyinen lista oireistani

Tulen helposti kipeäksi. Se ilmenee esimerkiksi seuraavanlaisin oirein:

  • Hengitysvaikeudet alkavat nenän tukkeutumisella. Lievimmillään saan niistettyä kirkasta eritettä, pahimmillaan nenä- tai poskionteloista irtoaa vaivoin paksuja ja keltaisia limamöykkyjä, monesti vasta altistumisen päätyttyä. Puhtaassa tilassa oireet pikkuhiljaa normalisoituvat.
  • Pää- ja poskikivut kiusaavat altistumisen aikana tai sen jälkeen.
  • Päänahan kuivuminen. Päänahasta lähtee kuivaa ihoa valtavasti, ja ajoittain päälaelle tulee kirkkaan punaisia läiskiä.
  • Äänen lähteminen on tavallista altistumisen aikana. Se palautuu yleensä nopeasti.
  • Väsymys. Joudun nukkumaan aiempaa enemmän ja uni tulee usein väkisin päälle keskellä päivääkin.
  • Verta tihkuu sylkeen kurkusta sekä ylähampaiden välistä, jossa ikenien yläpuolella tuntuu painettakin. Satunnaisesti on myös nenäverenvuotoa, kun altistun.
  • Keskittymiskykyvaikeudet ja/tai muistiongelmat ilmenevät esimerkiksi siten, että unohdan tehdä asioita tai asioiden tekeminen jää kesken.
  • Ranne- ja sorminivelsäryt toisinaan.
  • Näön sumentuminen. Jotkut altistumiset aiheuttavat näkökyvyn heikkenemistä, esimerkiksi näyttöjen tekstit sumenevat epäselviksi. Kun altistus poistuu, on näkö taas terävöitynyt.
  • Tulehduksia. Poskiontelotulehduksia ei ole viime aikoina diagnosoitu, mikä johtunee siitä, että altistumisajat eivät ole olleet enää pitkiä ja olen niistämällä saanut liman pois onteloista. Sen sijaan silmätulehduksia on edelleen ja korvatulehduksia uutena vaivana.
  • Sydämentykytystä ilmenee etenkin rauhoittuessani nukkumaan.

Erakkoelämää

En voi tehdä enää samanlaisia asioita kuin ennen. En voi esimerkiksi käydä kavereiden luona, elokuvissa tai paljon muuallakaan, koska sen jälkeen on niin huono olla. Kaupassa käyn nopeasti ja yleensä tietäen, mitä sieltä otan ja mistä tavarat löytää.

Kuntosalilla en enää voi käydä enkä tehdä säännöllisiä kävely- tai juoksulenkkejä. Puhumattakaan joukkueurheilulajeista.

Tai voihan näitä kaikkia periaatteessa tehdä, mutta siitä seuraava päiväkausien kamala olo saa aikaan sen, että on miellyttävämpi vain olla yksin kotona ja yrittää olla parhaansa mukaan. Tällainen tietenkin eristää maailmasta.

Olen käynyt pyöräilemässä silloin tällöin, mutta on aina ilmasta kiinni, miten sen aikana tai jälkeen oireilee.

Poikkeuksina erakkoelämään pidän vanhempiani, ihan lähisukulaisiani sekä erityisesti kummipoikaani. Toistaiseksi olen käynyt heidän luonaan ja päästänyt käymään myös asunnossani vierailujen jälkeisestä sairastumisesta huolimatta.

Jokaisen käynnin jälkeen tuuletan ja pesen vieraiden kanssa kontaktissa olleet tekstiilit, jos niihin on jäänyt hajuja, jotta tulen vähemmän kipeäksi. Ja kun itse olen käynyt muualla kyläilemässä menee muutamasta päivästä yli viikkoon, että oma oloni taas normalisoituu.

Sosiaalinen eristäytyminen on tietysti johtanut yksinäisyyteen. Enkä enää esimerkiksi uskalla haaveilla parisuhteesta tai perheestä, koska en toivoisi tällaiseen elämään ketään toista altistavan.

Tavallaan myös vanhat ystävyyssuhteet ovat jääneet, koska vaikka olenkin avoimesti tilanteestani kertonut kaikille, ei sitä silti kukaan oikein ymmärrä. Ja kun asiaa ei jaksa jankata, ei oikein jaksa olla tekemisissä etänäkään. Tai itse koen helpommaksi olla omissa oloissani.

Linja-autoissa kulkemisen olen lopettanut ja junassa joudun aina maksamaan ylimääräistä, että saan yksityisen hytin.

Periaatteessa olisi pitänyt vaihtaa kaikki vanhat vaatteet, koska niissä on jotain vanhoja pesuainejäämiä tai muita pinttyneitä hajuja, jotka aiheuttavat edelleen oireita. Paljon olen antanut pois, mutta on vaikea luopua hyvistä, hyvin pidetyistä, täysin käytettävissä olevista tavaroista. Se ei sovi omaan ajatusmaailmaan.

Olen joutunut rajoittamaan myös minulle rakasta lukemista, koska musteet, kirjat ja digilaitteet tekevät minut monesti kipeäksi ja silmätkin väsyvät.

Helposti päivät menevät pelkäksi sohvalla makaamiseksi, kun ei jaksa tai voi muuta tehdä vaikka haluaisi. Välillä mietin, mitä tällainen elämä edes on.

Työkokeiluja vai toipumista?

Olen hakenut apua kuntoutumiseen. Mitä ja miten voisin opiskella, tai mitä työtä voisin tehdä ja missä? Itsestäni kun tuntuu, että oireilen nykyisin niin herkästi ja laajasti vähän kaikkialla, mitä olen yrittänyt tai kokeillut.

Tarvitsemaani apua ei ole saatavilla.

Omasta mielestäni en nyt ole kovinkaan työkykyinen tai tarvitsisin ainakin minulle sopivat työtilat ja laitteet, mikä on näillä rajoitteilla ja ilman apua hankalaa.

Kuitenkin lähtökohtaisesti kaikki asiasta päättävät tahot katsovat minut täysin työkykyiseksi.

Olen tukien menettämisen pelon takia käynyt paikan päällä TE-toimistossa, työvoimakoulutuksessa, monialatyöryhmässä sekä kuntoutuksessa. Kaikki ovat sijainneet rakennuksissa, jotka olen jo lähtökohtaisesti tiennyt itselleni sopimattomiksi. Lisäksi etätyökokeilussa on ollut omat haasteensa jaksamisen kanssa. Asioihin ei ole vaikuttanut, vaikka olen tilanteeni ja huoleni tuonut aina asioitani käsittelevien tietoon.

Tuntuu olevan tuloksetonta puhua asiasta esimerkiksi lääkärien tai muiden työkyvystä päättävien tahojen kanssa.

Esimerkiksi tätä kirjoittaessani olen työllistymistä edistävässä ammatillisessa kuntoutuksessa. Ensimmäisenä päivänä menin paikan lääkärin puheille ja selitin tilanteen, kuten että ensimmäisenä minulta lähtee työtiloissa ääni.

Hän kysyi, mitä se haittaa. Eihän se mitään tietysti haittaa. Ja jos haittaa, niin eihän siinä kärsi kuin minä itse.

Yritin selittää vaihtoehtoni. Että joko olen kuntoutuksessa paikan päällä, kipeänä ja saan rahaa. Tai sitten elän kotonani miten pärjäilen, mutten saa mistään rahaa. Lääkäri totesi asian olevan juuri näin, hän ei kuitenkaan voi asialle mitään.

Tein aluksi lähipäiviä, mutta sitten ilmoitin, ettei tästä tule mitään. Että menkööt tuet ja kaikki, mutta en oireiden takia pysty kyseisissä tiloissa olemaan. Tilanteeni laitettiin tauolle. Sain lopulta Kelalta poikkeusluvan suorittaa kuntoutustani etänä. Silti jouduin käymään vielä yhdessä paikassa lähipäivän merkeissä.

Irvokkainta asiasta tekee se, että tämä kuntoutusta järjestävä taho on muuttanut uusiin tiloihin, koska sen työntekijät kärsivät sisäilmaongelmista kyseisessä paikassa. Uudet tilat sijaitsevat samassa rakennuksessa, jossa itse aikoinani työurani aloitin ja jossa oma sairauteni alkoi. Kuntoutuksessa minulle ehdotettiin lähipäivää kyseisiin tiloihin.

Olisiko etätyö ratkaisu työttömyyteen?

Etätyötä on pidetty minulle hyvänä vaihtoehtona, mutta kun itse olen huomannut tietokoneiden jäähdytysilman aiheuttavan pidemmän päälle oireita, niin asia mietityttää.

Olen tehnyt etätyötä työharjoitteluna muutamia kuukausia. Työpäivien aikana ja niiden jälkeen olo on väsynyt ja usein oireinen, kuten tukkoinen nenä tai päänsärkyä. Ja nämä ovat olleet lyhennettyjä viikkoja. Miten täysipäiväisiä työpäiviä jaksaisi tehdä ja kuinka pitkään?

En ole luonteeltani mikään valittaja, minkä lisäksi yritän tehdä aina minulle annetut tehtävät mahdollisimman hyvin. Sen takia ulkopuolelle voi välittyä kuva, että kaikki on kunnossa, vaikka näin ei olisikaan.

Olen hakenut muutamaan työvoimapoliittiseen koulutukseen ja opiskelupaikkaan, joita olisi voinut suorittaa etänä ja joihin olen kokenut soveltuvani. Kuntoutuksessa etsin myös työharjoittelupaikkaa, johon työhistoriani ja osaamiseni mukaan olisin ollut enemmän kuin pätevä.

En ole tullut valituksi. Syy saattaa olla haastava terveydentilani. Työttömäksi jäätyäni TE-toimiston mukaan minun pitäisikin paikkoja hakiessa jättää mainitsematta kaikki terveyteeni liittyvä. Myös kuntoutuksestani vastaava taho on sanonut, että minun pitäisi harkita, mitä terveydellisiä tietoja kertoisin paikkoja hakiessani. Tämä ei omaan oikeudentajuuni sovi.

Eläkkeelle pääseminen inhimillisempi tie?

Mahdollisuus eläkkeelle jäämiseen olisi lohdullinen. Ei tarvitsisi stressata, milloin tuet katkaistaan tai kokea ahdistusta siitä, miten suoriutuu työtehtävistä ja millaiset oireet tällä kertaa saa, kun toimii käskyjen mukaan.

Voisin panostaa tervehtymiseen ja välttää pahimpia oireita, kun pysyttelisin niissä tutuissa ympäristöissä, joissa pystyn nyt jotenkuten olemaan. Lisäksi saisi rauhassa toipua oireiden vääjäämättä aina välillä tullessa, eikä olisi sellaista pakkoa kaivaa jostain lisävoimia olla sosiaalinen kipeänä tai tehdä annettuja tehtäviä puolikuntoisena. Kipu ja kärsimys ovat tietysti hyvin henkilökohtaisia asioita.

Henkistä valmistautumista rahattomuuteen toteutan kaiken aikaa. Suurin toiveeni on, että saisin asuntoni pitää niin kauan kuin pystyn tässä olemaan.

Mikään työtä vieroksuva en näistä mietteistä huolimatta ole. Ennen sairastumistani olin aina joko opiskelemassa tai työelämässä ja niiden välissä olleilla lyhyillä työttömyysjaksoilla hakeuduin työvoimapoliittisiin koulutuksiin. Samoin tähän sairauteen ja sen tuomiin ongelmiin olen aktiivisesti hakenut ratkaisuja. Olisihan yksi vaihtoehto ollut jäädä vain olemaan hiljaa kotiin ja roikkua työttömänä työnhakijana.

Olisi helpompaa, jos tautiluokituksessa olisi määritelmä tällaisille sisäilmaongelmista aiheutuville oireille. Se poistaisi ”hullun leimaa” ja oikeuttaisi tasapuoliseen kohteluun sekä tukien saamiseen. Se myös auttaisi eri tilanteissa todistamaan sen vajavaisuuden, ettei välttämättä pysty kaikkialla olemaan tai kaikkia työtehtäviä tekemään. Yhdessä nämä kaikki seikat auttaisivat ylläpitämään kokonaisvaltaista terveyttä sekä pysymään työelämässä.

Näennäistä ongelmanratkaisua

Nykyinen heikko terveydentilani on pitkän ajanjakson tulos, jossa kukaan ei ole ottanut ongelmista vastuuta. Koko työssäoloaikanani yritin hakea apua ja tukea työnantajapuolelta ja työterveyshuollosta. Vastaus oli lähinnä, ettei mitään ongelmia ole, ei ainakaan rakennusten sisäilmassa. Kun työntekijöiden terveysongelmat alkoivat paisua ohittamattomiksi, alkoi työnantaja näennäisesti hakemaan asiaan ratkaisuja. Esimerkiksi työpisteitä muutettiin uusiin tiloihin ja rakennuksiin. Samalla vakuuttaen näiden olevan kaikin puolin hyviä ja puhtaita paikkoja.

Koska tilojen kunnon tarkistaminen on myös aikaa vievä prosessi, saatiin jatkuvilla muutoilla ja pintapuolisilla remonteilla työnantajan näkökulmasta aina vuodeksi lisää aikaa.

Työturvallisuuslaissa vaaditaan työnantaja vastaamaan siitä, että työympäristöstä ei aiheudu vaaraa työntekijöiden terveydelle. Minulle jopa lähiesihenkilö kerran myönsi suoraan, ettei heiltä mistään tule löytymään puhtaita tiloja. Tavallisen ihmisen on näitä asioita kuitenkin turha lähteä oikeuteen viemään. Onhan työnantajalla osoittaa, että ongelmien ratkaisemiseksi kaikki tehtävissä ollut tehtiin, vaikka todellisuudessa teot ovat olleet täysin riittämättömiä. Hyviä väistötiloja ei myöskään tunnu olevan helppo löytää, ongelmatiloista on lähdetty evakkoon sisäilmaltaan entistä huonompiin rakennuksiin.

Koska sisäilmaongelmia tai niistä aiheutuvia ongelmia ei tunnusteta, terveyden menetysten lisäksi niistä kärsivät ihmiset jäävät tyhjän päälle. He eivät saa taloudellista tukea eivätkä terveydenhuollollista apua. Heitä vähätellään ja heitä syrjitään työ- ja opiskelupaikkojen valinnoissa.

Lisäksi vähättely aiheuttaa sen, että ihmiset eivät usein ymmärrä reagoida ongelmiin kuin vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä oman tai läheisen terveyden kannalta.

OSA 3: Terveydenhoito

Sairaalan käytävällä lääkäri kävelemässä yksin poispäin.

”Näitä vain joillekin joskus tulee”

Mieleenpainuvinta on kaikkina näinä vuosina ollut, että minulta on hoidettu seurauksia, ei terveysongelmien syitä. Edes silloin, kun olen itse tuonut esiin epäilykseni ja sisäilmaongelmat ovat olleet päivänselviä.

Esimerkiksi silmäongelmiin löytyi syy iästä. Vaikka olin vasta kolmenkymmenen, lääkäreiden tulkinnan mukaan silmien kuivuminen voi alkaa haitata niihin aikoihin ja aiheuttaa silmien kutinaa ja näön heikkenemistä. Kuivasilmäisyyteen olen saanut ohjeistuksen käyttää kosteuttavia silmätippoja.

Ensimmäisellä kerralla silmätulehdus kuitattiin ötökän lentämisellä silmään, kun näin oli pyöräillessä sattunut käymään. Seuraavien silmätulehdusten osalta syytä ei saatu selville.

Näihin tulehduksiin olen saanut lievempinä aikoina silmätippoja ja oikein pahoissa tapauksissa lisäksi silmiin laitettavaa voidetta, jotka ovat aina kertaluonteisesti auttaneet.

Tulehdusten lisäksi näen silmien oireillessa sumeasti tai asioita kahtena. Kosteuttavien silmätippojen käyttäminen auttaa, mutta ei ole kokonaan näön ongelmia poistanut.

Näppylöihin ei mitään lääketieteellistä selitystä löydetty. Sain niihin jotain kosteuttavaa voidetta, jolla ne lopulta hävisivät.

Poskiontelotulehduksien syy on myös jäänyt terveydenhuolloissa enemmän tai vähemmän mysteereiksi. ”Näitä vain joillekin joskus tulee”. Minulle niitä on tullut kroonistumiseen asti.

Näitä hoidettiin ensin antibioottikuureilla. Kun oireet aina palasivat, pitkittyivät ja nenäontelot tuntuivat koko ajan olevan tukossa, sain jossain vaiheessa käytettäväksi kortisonitippoja sekä erilaisia nenäsumutteita.

Aina annetuista lääkkeistä ei ole ollut mainittavasti hyötyä, mutta kaikkea on kuitenkin tullut vähintään kokeiltua.

Seuraavaksi alkoi poskionteloiden punkteeraukset. Röntgenkuvissa ei näkynyt mitään normaalista poikkeavaa, ja hoitava lääkäri tuntui olevan jopa vähän yllättynyt kuinka paljon kummankin puolen poskionteloista ”sitä mönjää” tuli.

Muistiongelmat ovat olleet lieviä, mutta harmittavia. Ne ovat ilmenneet esimerkiksi siten, että töissä en löydä mielestäni asioita, joihin olen perehtynyt aiemmin tarkasti. Terveydenhuollon mukaan kyseiset tapahtumat ovat ihan normaaleja, eikä niistä kannata olla huolissaan.

Voimistuvaa kipua poskessa yritettiin vierittää suun ongelmiksi. Nyt tiedämme kivun johtuneen poskionteloiden alati kasvavasta tukkeutumisesta kaikista edellä mainituista hoitotoimenpiteistä huolimatta. Tämä johti lopulta leikkaukseen ja elinikäiseen nenäsumutteen käyttöön.

Ranne- ja sorminivelsäryt laitettiin ensin rannekanavaoireyhtymän piikkiin, vaikka tutkimuksissa tulehdusta ei ole koskaan löydetty. Lopullinen syy on edelleen hämärän peitossa. Oireet ovat lähes kokonaan hävinneet, kun pysyttelen itselleni puhtaissa tiloissa. Myös rannetuen käyttö on auttanut itse oireisiin, mutta ei tietenkään ole poistanut oireiden aiheuttajaa.

Itseltäni on tutkittu perusallergiat, eikä niitä minulla ole. Homevasta-aineita ei ole tutkittu, sillä työterveyslääkärin mielestä se olisi ollut turhaa. Se on kallista ja jos homelöydöksiä tulisi, ei voitaisi kuitenkaan todeta, mistä tiloista ne johtuisivat. Tehdyistä tutkimuksista ei ole löytynyt mitään, eli olen ”täysin terve”.

Uskoin lääkäreiden selityksiä, kuten kuuluukin. Mutta jos on vaikka kolmas poskiontelontulehdus vuodessa, niin voisi miettiä miksi, eikä vain ”hoitaa pois”. Järjestelmä ei kuitenkaan tunnu venyvän tällaiseen, ei varhain eikä myöhään. Kohdallani ei aluksi paneuduttu oireiden syihin ja lopulta tilanteen mentyä monimutkaiseksi ovat kaikki lääkärit luovuttaneet.

Seuraavaksi hieman tarkemmin tietoa käynneistäni terveydenhuollossa.

Terveydenhuolto töissä ollessani 2009−2018

Kävin ensimmäiset työvuoteni pääasiassa julkisessa terveydenhuollossa, sillä työpaikallamme määräaikaisille ei tarjottu työterveyshuoltoa. Vuodesta 2013 alkaen asioin työterveyshuollossa. Samana vuonna oli myös vähitellen vahvistunut ajatukseni siitä, että terveysongelmieni syyt johtuivat työpaikan sisäilma- ja homeongelmista.

Työterveydessä oireitani ei tutkittu tarkemmin eikä niiden syitä yritetty selvittää. Kun sairastuin johonkin selkeään hoitoa vaativaan tautiin, kuten silmä- tai poskiontelotulehdukseen, sain apua, jolla päästiin taas hetki eteenpäin.

Kun valitin tukkoista nenääni sekä kipuja poskessani ja pään seudulla, oireita ei mielestäni otettu kovin vakavasti. Työterveyslääkäri ehdotti syyksi reikää hampaassa tai muuta suun alueen tulehdusta ja kehotti menemään suuhygienistin vastaanotolle.

Vasta kun korostin kipujen voimakkuutta, ehdotettiin poskionteloiden punkteerausta, jonka hän voisi tehdä seuraavana päivänä ollessaan julkisen terveydenhuollon päivystävänä lääkärinä. Olisi muuten voinut kuulemma tehdä sen heti, mutta työterveyshuollossa ei ollut tarvittavia välineitä.

Seuraavana päivänä menin sovittuun paikkaan sovittuna aikana, mutta punkteeraus epäonnistui. Kivuliaan toimenpiteen ja runsaan verenvuodon jälkeen lääkäri keskeytti toimenpiteen todeten, että on parempi lopettaa, ettei tule tehtyä mitään vahinkoa.

Minulle lääkäri sanoi nenä- tai poskionteloni olevan poikkeavat. Myöhemmin yksityisen terveydenhuollon korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri on kuitenkin todennut, ettei minulla ole mitään sen ihmeempiä poikkeavuuksia.

Käynnit yksityisessä terveydenhuollossa

Kun en saanut apua työterveyshuollosta, päädyin yksityisen terveydenhuollon puoleen. Etsin korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin, jolla tuntui olevan kokemusta aiheesta.

Minua kuunneltiin, enkä kokenut väheksyntää asiaani kohtaan. Etenkin erikoislääkäri otti tilanteeni tosissaan ja etsi monta kertaa tietoa tilanteeseeni.

Koska kuitenkin olin työsuhteessa, vastuu terveydenhoidostani oli käytännössä työterveyshuollossa. Tästä syystä erikoislääkäri ei esimerkiksi antanut minulle pidempää sairauslomaa tai pystynyt velvoittamaan työnantajaa toimimaan ratkaisukeskeisemmin.

Hän kuitenkin teki kaiken minkä voi. Kokeilin monia erilaisia lääkekuureja antibiooteista kortisonipohjaisiin nenätippoihin.

Antibioottikuurit varmasti auttoivat poskiontelotulehduksien hoidossa, mutta koska taas hoidettiin pelkästään oireita, pidemmän päälle niistä ei ollut ratkaisua. Poskiontelotulehdukset palasivat aina.

Työterveyshuollossa minua syyllistettiin nenän tukkoisuudesta. Että en olisi tehnyt asian eteen tarpeeksi. Minua ohjeistettiin käyttämään nenäkannua, jotta nenähuuhtelulla saisin pidettyä ontelot avoimina. Muuten hyvä, mutta en saanut vettä edes juoksutettua nenästä läpi. Olin myös jo tuota ennen kokeillut toisenlaisella kannulla hengittää kuumia höyryjä, mutta siitä tuli vain entistä huonompi olo.

Käynnit julkisella erikoissairaanhoidossa

Vuonna 2015 pääsin lähetteellä julkisen puolen terveydenhuollon korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoispolille, jota varten kävin myös röntgenkuvissa. Erikoispolin lääkäri katsoi röntgenkuvia, eikä niissä ollut mitään erikoista.

Minulle kuitenkin tehtiin elämäni ensimmäinen poskionteloiden punkteeraus. Onnistunut sellainen, ja vähän niin kuin varmuuden vuoksi. Hoitava lääkäri ihmetteli eritteen määrää. Seuraavaksi jouduinkin käymään kerran viikossa julkisen terveydenhuollon puolella punkteeraamassa poskionteloni, kunnes eritettä ei enää tullut.

Näin minut lopulta taas hoidettiin “terveeksi”, mutta oireiden aiheuttajalle ei edelleenkään tehty mitään.

Turhautuminen ja leikkaus

”Käynnin syy flunssa, jonka oireet alkaneet edellisen vkon alussa. Nyt oireet pahentuivat. Nielu ärhäkän punainen, ei peitteitä. Ääni paineessa. Kuiva yskä. Lämpö 36.8.
Päädiagnoosi: Ylähengitystieinfektio, akuutti. Ei työhön liittyvä. Ei tarvetta erityisiin työkyvyn tukitoimiin.” (Ote lääkärinlausunnosta, työterveyshuolto, 2016)

Vuodelta 2016 minulta ei löydy kovinkaan montaa lääkärinlausuntoa. Lähinnä tässä on syynä ollut oma turhautuminen. Kun mistään en apua saanut, niin mitä varten siellä sitten olisin käynyt? Yksi työterveyshuollon merkintä löytyy, jossa minulla on todettu olleen paha flunssa.

Vuoden 2017 loppupuolella, kun olin jo kärsinyt pitkään yhä vain voimistuvista poski- ja pääkivuista, menin vielä käymään yksityisen puolen korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin luona. Samalla, jolla olin aikaisemminkin käynyt. Hän totesi, että minulla on akuutti poskiontelontulehdus.

Käytännössä kaikki nenä- poski- ja sivuontelot olivat aivan tukossa, olleet jo pidemmän aikaa. Sain kiireellisen lähetteen julkisen terveydenhuollon korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoispolille tutkimuksiin. Siellä tilani katsottiin lopulta niin pahaksi, että minulle päätettiin tehdä leikkaus, jolla kaikki hengitystieonteloni avattaisiin.

Leikkausajan sain kiireellisenä. Leikkaus meni vuoden 2018 puolelle. Tuolloin oli jo työnantajakin joutunut myöntämään työpaikan ongelmien olevan todellisia, joten työterveyshuolto antoi leikkaukseen asti sairauslomaa.

Terveydenhuolto työttömänä 2018−

Kävin vielä viimeisen kerran minua aiemminkin hoitaneen yksityisen terveydenhuollon erikoislääkärin luona, kun olin jäänyt työttömäksi. Tiesin saavani oireita TE-toimiston tiloissa, joten varasin ajan lääkärille heti sen jälkeen, kun olin ollut siellä keskustelemassa tunnin verran ammatinvalintapsykologin kanssa.

Lääkäri tarkasti ensimmäisenä nenä- ja poskionteloni, sitten kurkkuni. Hän kauhisteli näkyä jo ensisilmäyksellä, sillä kaikki ontelot olivat aivan tukossa sekä kurkkuni pahasti turvoksissa.

Hän oli varma, että minulla oli poskiontelotulehdus ja ehdotti poskionteloiden punkteerausta, joka sitten myös tehtiin. Tällä kertaa limaa ei punkteeratessa erittynyt. Eli varsinaista poskiontelotulehdusta minulle ei tuosta tunnin TE-toimiston vierailusta tullut, vaikkakin näkyvät oireet.

Mutta koska poskiontelotulehdusta ei löytynyt, terveydenhuolto nosti taas kätensä pystyyn. Vaikka lääkäri ymmärsikin tilanteeni, ei hän voinut siihen ottaa minkäänlaista virallista kantaa, koska oireiluuni ei löydy selkeää luokitusta.

Lisäksi, koska olin työtön, vastuu terveydenhoidostani oli käytännössä julkisella terveydenhuollolla.

Hakeuduin heti töiden päättymisen jälkeen myös julkisen terveydenhuollon terveystarkastukseen, jossa kerroin tarkasti tilanteeni. Kun vihdoin pääsin lääkärin vastaanotolle, hän sanoi: “Ei tuollaisia oireita voi olla!”

Olin jo aikaisemmin käynyt terveydenhoitajan vastaanotolla ja jättänyt kirjallisen kuvauksen oireista ja missä niitä saan ja kuinka pitkään ne olivat kestäneet. Tämäkään lääkärikäynti ei kauaa aikaa vienyt ja yhtä vajaa minulle oli sen hyöty vaivaan nähden.

Lääkäri syytti tilanteesta kaikkea muuta kuin sitä, mistä itse arvioin oireiden johtuvan. Lisäksi hän merkitsi lausuntoonsa minun kieltäytyneen hoidosta pelkästään sillä perusteella, kun en ole ottanut minulle tarjottuja mielialalääkkeitä käyttööni.

Mielialalääkkeitä on tarjottu minulle automaattisesti masennuksen tapaiseen olotilaan jo vuodesta 2012 alkaen aina säännöllisin väliajoin. Näitä lääkkeitä tarjotaan, kun muutakaan ei terveydenhuolto ole keksinyt.

Varsinaista masennusta minulla ei ole koskaan diagnosoitu. Yksityisen terveydenhuollon lääkärit ovat todenneet masennusoireiden johtuvan vallitsevasta tilanteestani eikä varsinaisesta masennuksesta. Siten myöskään masennuslääkkeiden käytölle he eivät ole nähneet tarvetta tai niistä minulle mitään apua. Tästä syystä koen, että masennuslääkkeiden käyttäminen ei ole tilanteeseeni oikea ratkaisu.

On varmasti jokaisen mielestä ymmärrettävää, että kun kiputilat jatkuvat päivästä toiseen tai kun et voi tehdä enää samalla tavalla niitä asioita, mitä ennen, mieliala tippuu välillä väkisinkin miinuksen puolelle. Tahto elää ja elämänhalu ovat kuitenkin itselläni edelleen voimakkaita.

En siis ole vielä vuoteen 2021 mennessä syönyt yhtä ainoaa mielialalääkettä. Olen kuitenkin aina käynyt terapiassa, kun sitä on terveydenhuollon puolelta tarjottu ratkaisuna tai ainakin yhtenä apuna jaksamiseen.

Tähän mennessä käynnit ovat jääneet muutamiin yksittäisiin kertoihin, kun ei sielläkään ole oikein osattu auttaa. Eräs psykologi totesi minulle, että ”tee niitä asioita, joista nautit”. Se oli vähän ennen leikkausta, jolloin en pystynyt oireiden takia tekemään juurikaan mitään. Varsinkaan niitä asioita, joista vielä silloin koin iloa.

En luovuta

Minun on pitänyt sopeuttaa oma elämäni oireideni mukaan. Tämän ymmärtäminen ja hyväksyminen on auttanut itseäni enemmän kuin yksikään käyttämäni tai käyttämättä jäänyt lääke. Tai mitä missään terveydenhuollossa on sanottu tai jätetty sanomatta.

Olen edelleen jatkanut aktiivisesti avun hakemista. Seuraava paikka oli monialaryhmä, jossa edustajat niin julkisen puolen terveydenhuollosta, Kelalta, TE-toimistosta kuin kunnan sosiaalitoimesta kokoontuivat miettimään tilannettani. Sitä kautta olen ollut selvittämässä työkykyäni ja lopulta aina työkokeilussa asti.

Oma mielipiteeni on työkyvyn suhteen nykyisin kahtiajakoinen. Toisaalta pidän itseäni työkyvyttömänä, mutta oikeissa työtehtävissä ja työympäristössä ainakin osittain myös työkykyisenä. En kuitenkaan usko, että jaksaisin nykytilanteessa tehdä kokopäiväisiä työviikkoja.

Tulevaisuudesta on mahdotonta sanoa. Muuta kuin että en ole luovuttanut – enkä luovuta. Etsin edelleen tietä eteenpäin. Pienin askelin, itseäni kuuntelemalla ja tilannettani ymmärtävien tuella kohtaan vastoinkäymiset.

Rannalla pullopostia auringon laskiessa taustalla.

LIITE: Otteita lääkärinlausunnoista

Otteet lääkärilausunnoista ovat kopioita aidoista lääkärinlausunnoista, mutta niitä on muokattu kevyesti seuraavasti: joitakin termejä on muokattu ymmärrettävämmiksi ja lausunnoista korjattu selkeitä kirjoitusvirheitä luettavuuden lisäämiseksi. Lisäksi paikka- ja henkilömainintoja on poistettu tai muokattu yleisluontoisemmiksi Anssin henkilöllisyyden suojaamiseksi.

9/2015 käynti julkisen terveydenhuollon korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikalla:

Käynnin syy oikean poskiontelon varjostus ja 3 kk jatkunut painon tunne ja kipu.

Perusterve, hyväkuntoinen mies. Potilaalla poskiontelotulehdusta hoidettu antibiootein jo vuosi sitten. Nyt 3 kk ajan oikeassa poskipäässä painon tunnetta ja aamuisin joutuu niistelemään märkäistä limaa. Lähettänyt lääkäri tarkistanut 6/2015 kuutamoröntgenkuvan, jossa oikealla kookas kystavarjoksi sopiva pyöreä varjostuma poskiontelossa. Vasen siisti. Otsaontelot siistit. Potilaalle yritetty maxpunktiota, mutta tämä ei ole potilaan mukaan onnistunut.

Korvakäytävät hieman kosteat. Tärykalvot vaaleat, liikkuvat, heijasteiset. Oikea nenäkäytävän pohja vasenta korkeammalla, mutta kuorikot täysin normaalisti muodostuneet ja kuorikkojen alle hyvä reitti. Näkyviä polyyppeja/märkää ei.

Toimenpiteenä poskionteloiden punktio, josta kystanestettä, aluksi paineen tunnetta, sitten vaahtovaa limaa, josta viljely / hajoavaa märkää. Teknisesti toimepide helppo, eikä pieni asymmetria alakäytävissä vaikeuta toimenpidettä. Puutuminen myös normaalia.

Suunnitelmana punktiot julkisessa terveydenhuollossa, kunnes puhtaat huuhtelut ja soitto 4 vk kuluttua. Jos vaiva ei ole tuolloin parantunut, operatiivinen harkinta.

Päädiagnoosi: Pitkittynyt poskiontelotulehdus.

12/2015 etäkontakti julkisen terveydenhuollon korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikalta:

Väliarvio, potilaalle alkanut tulla uudelleen painontunnetta poskipäihin ja lieviä kipuja ja paksuhkoa limaa. Punktiot puhdistaneet poskiontelot edellisellä kerralla nopeasti. Näin ollen ohjataan uudelleen punktioihin, jos märkää ei tule ottaa yhteyttä ja tutkitaan asiaa purentaelinperäisenä kipuna. Jos märkäinen tulehdus, toistuvat poskiontelohuuhtelut kunnes löydös puhdas.

Päädiagnoosi: Pitkittynyt poskiontelotulehdus.

8/2016 käynti työterveyshuollossa:

Käynnin syy flunssa, jonka oireet alkaneet edellisen vkon alussa. Nyt oireet pahentuivat viime viikonlopun aikana. Kurkkukipu, ääni paineessa, pientä lämpöä ollut. Nielu ärhäkän punainen, ei peitteitä. Ääni paineessa. Kuiva yskä. Lämpö 36.8.

Päädiagnoosi: Ylähengitystieinfektio, akuutti. Ei työhön liittyvä. Ei tarvetta erityisiin työkyvyn tukitoimiin.

Jatkosuunnitelmana soittaa huomenna lab.tuloksista. Tulosten pohjalta jatkosuunnitelma. Flunssan kotihoito-ohjeet annettu.

7/2017 käynti yksityisessä terveydenhuollossa:

Käynnin syy sisäilmaongelmista johtuvat oireet?

Kutakuinkin perusterve tupakoimaton mies, jolla ei ole tiedossa mitään allergioita. Ei mitään säännöllistä lääkitystä.

Jo parin vuoden ajan ollut silmä- ja poskiontelo-/tukkoisuusoireita. Työskennellyt kaikkiaan kolmessa eri toimipisteessä, kaikissa näissä jonkinlaisia oireita. Pari vuotta sitten sinuiittikierrettä hoidettiin toistuvin punktioin. Edelleen kuitenkin oikeaa puolta vetää hyvin herkästi tukkoon. Myös kipuoiretta oikeassa poskessa. Hengästyessä tulee helposti tunne ettei saa henkeä. Työterveydestä ei koe oikein saaneensa vastakaikua otettuaan puheeksi sisäilmaongelmat. Joillakin muillakin ihmisillä oireita työpaikalla, mutta ei kaikilla.

Yleistila hyvä. Kaulalla ei poikkeavaa. Nielu siisti, tonsillat keskikokoiset ja rauhalliset. Nenänielu peilaten siisti. Hieman punoittavat äänihuulet, muuten kurkunpää normaali ja äänihuulten liike symmetrinen. Korvissa korvakäytävät rauhalliset, oikealta poistettiin juoksevaa vaaleaa vaikkua. Nenän väliseinän vinouma oikealle, vasen puoli kompensatorisesti väljä. Tähystyksessä ilmennyt molemmin puolin keskikäytävään painottuva polypoosi. Reitti koanoihin on kuitenkin auki.

Päädiagnoosi: Nenäpolyypit.

Jatkosuunnitelmana nenäpolypoosin lääkehoito.

9/2017 käynti yksityisessä terveydenhuollossa:

Käynnin syy polyypit.

Katso oma tekstini heinäkuulta. jolloin todettiin keskikäytäviin painottuva polypoosi ja aloitettiin Flixonase ensin tippana ja sitten siirryttiin sumutteen käyttöön. Tipat paransivat tilannetta huomattavasti, sumutteen käytön aikana tilanne on mennyt taas pahempaan suuntaan. Sisäilmaongelman selvittelyt töissä kesken. Pidempia aikoja ei ole ollut poissa töistä, joten ei osaa sanoa vaikuttaisiko se nenäntukkoisuuteen. Oikea puoli on pahempi, mutta myös vasen puoli tukossa.

Yleistila hyvä. Nenän etuosan tähystyksessä limakalvoturvotusta, supistetaan. Rhp koanoihin saakka polyypit eivät ulotu, koanat avoimet ja nenänielu siisti. Suun limakalvot rauhalliset. Supistuksen jälkeen hyvä näkyvyys nenän etuosan tähystyksessä ja molemmissa keskikäytävissä on polyyppikudosta, muuten polyyppeja ei näy. Septumissa on deviaatiota oikealle ja lisäksi krista, joka selittää oikean puolen suuremman tukkoisuuden. Polyyppeja kummallakin puolella on kutakuinkin saman verran.

Päädiagnoosi: Nenäpolyypit.

Jatkosuunnitelmana nyt Prednisolon suun kautta viikon ajan. Sitten kahden kuukauden ajan Flixonase-tipat minkä jälkeen jatketaan Flixonase-sumutteellla. Käytiin lääkehoidolla pelaaminen potilaan kanssa läpi: mikäli nenä alkaa jälleen tukkeutua sumutteen kanssa, aloitetaan tippakuuri kuukaudeksi minkä jälkeen palataan taas sumutteeseen. Enintään kolmesti vuodessa Prednisolon-kuuri. Mikäli polypoosi ei pysy maksimaalisella lääkitykselläkään kurissa, niin leikkausharkinta sitten.

11/2017 käynti yksityisessä terveydenhuollossa:

Käynnin syy poskiontelot.

Katso edellinen kirjaus. Kuurin söi, edelleen tukkoinen. Nenästä on niistäen tullut verestävää eritettä. Oireilu on kutakuinkin ennallaan töissä ollessa. Työpaikan sisäilmatutkimusten tuloksia on nyt saatu ja niistä on tiedotustilaisuus tulossa lähiaikoina. Tutkimustuloksissa tullut ilmi seuraavaa:
-rakenneilmavuotoja sisäilman suuntaan useassa eri kohdassa rakennusta
-osassa kohdista on näytteissä mikrobikasvustoa
-4.kerros runsaat pölykertymät ja suojaamattomat mineraalivillaeristeet
-autojen pysäköinti seinän viereen voi aiheuttaa hiilimonoksidin kulkeutumista sisätiloihin rakenneilmavuotojen kautta
-jäähdtyslaitteiden kondenssivesiviemäröihhin epätiividen liitosten ja kuivien lattiakaivojen takia rakennuksessa on viemärin hajua.

Yritti olla töissä, siitä ei tullut oikein mitään kun pamahti heti röörit aivan tukkoon.

Ääni tukkoinen. Nielussa kookkaat, rauhalliset tonsillat. Nenän etuosan tähystyksessä turpeat limakalvot ja etenkin vasemmalla alakuorikko turpea. Nenänielussa limaa peilaten. Sinusultrassa edelleen retentio oikealla, vasemmalla turvotus. PSM, jossa oikealta ei saada neulaa sinukseen. Vasemmalta punktio helppo, ei saalista, nestekierto hyvä. Harmillisesti siis juuri se puoli, jossa ultran mukaan eriteretentiota, jää punktoimatta.

Päädiagnoosi: Nenän sivuontelotulehdus.

Jatkosuunnitelmana potilaan tilanne on hankala eikä työnteko onnistu. Nyt sairasloma ensi viikon loppuun saakka. Tehdään kiireellinen lähete keskussairaalan allergologille. Hyvin vahva epäily sisäilman aiheuttamasta ylähengitystieoireistosta.

1/2018 käynti työterveyshuollossa:

Käynnin syy terveystarkastuksen seurantakäynti.

Katso ystävällisesti hoitajan käynti. Poskiontelo-oireilua kehittynyt viime kesänä, polyyppeja todettu, Flixonase-tipat auttaneet jonkin verran, poskiontelovaivat kuitenkin pahentuneet, yritetty punktoida mutta oikealta puolelta ei onnistunut. Yksityisestä terveydenhuollosta tehty lähete korva- nenä- ja kurkkutautien poliklinikalle, viikon kuluttua on poskionteloiden kuvaus ja tänäaamuna hän on käynyt allergia lab.kokeissa. Oireilua on saanut usein omenoista ja kirjoista, mahdollisesti muste tai sitten paperi. Kotona hän myös joutunut poistamaan asioita jotka ovat aiheuttaneet oireilua.

Työpaikan tiloihin ei voi mennä ja muuallakin oli käynyt sisäilmaongelmarakennuksissa, joissa oireet pahentuneet. Nyt ollut jo Joulun alta sairauslomalla ja jonkin verran oirekuva helpottanut.
Esimiehen kanssa on ollut puhetta myös etätyöstä.

Päädiagnoosi: Pitkittynyt poskiontelotulehdus.

Jatkosuunnittelemana tällä hetkellä ei työtiloihin voi mennä, kolmen viikon päästä on tuo erikoispolin aika, kirjoitetaan siihen asti sairauslomaa.

1/2018 käynti julkisen terveydenhuollon korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikalla:

Käynnin syy nenäpolypoosin ja poskiontelotulehduksen pahentuminen työssä.

Potilas perusterve ja tupakoimaton. Käynyt ensimmäisen kerran erikoispolilla oikean poskiontelon varjostuksen ja 3 kuukautta jatkuneen painontunteen ja kivun vuoksi 9/2015. Tuolloin punktiossa kystanestettä oikealla, vasemmalta märkää, teknisesti helppo toimenpide. Päädytty antibioottikuuriin ja punktioihin julkisessa terveydenhuollossa. Soittokontrollissa 30.10.2015 potilas kertoi, että poskiontelohuuhtelut puhdistuneet ja painontunne helpottanut. Annettu mahdollisuus ottaa yhteyttä jos vaiva uusii.

Tämän jälkeen käynyt työterveyshuollossa ja kertonut, että aina työskentelyssä työpaikan tiloissa tulee pikku hiljaa nenäntukkoisuutta ja poskiontelotulehduksen tuntemuksia. Tästä maininta 3/2017 työterveyshoitajan vastaanotolla. Ensimmäinen käynti yksityisen terveydenhuollon erikoislääkärin luona 7/2017. Tuolloin todettu tähystyksessä molemmin puolin keskikäytävään painottuva polypoosi.

Saanut lääkekuurin. Kontrollissa 9/2017 edelleen keskikäytävän polyyppejä. Saanut uuden lääkekuurin. Kontrollissa kuukauden kuluttua 11/2017 näkyviä polyyppejä ei ollut, nenän etuosan tähystystä ei tehty. Maininta siitä, että edellisellä viikolla käynyt sisäilmaongelmaisessa rakennuksessa ja tullut tukkoisuutta.

11/2017 käynnillä potilaalla on ollut tutkimustuloksia työpaikan rakennuksesta, mitkä kirjattu lähetteeseen samalla päivämäärällä. Todettu siis selkeät sisäilmaongelmat, läpivientien eristämättöminen, josta hallitsemattomia rakenneilmavuotoja ja lisäksi suojaamattomia mineraalivillaeristeitä ja vesiviemäröintien puutteita.

Potilas kävi vielä 12/2017 yksityisen terveydenhuollon erikoislääkärin vastaanotolla ja tällöin maininta sädesienen löytymisestä työpaikan rakennuksen mikrobitutkimuksessa. Maininta, että potilaalle on tarjottu etätyön mahdollisuutta, mutta järjestelyt kesken. Erikoislääkäri katsonut, että väestötiloihin siirtyminen olisi potilaalle oikea työn jatkamistapa. Tämän jälkeen potilas ollut 1/2018 alkaen sairauslomalla, työterveyslääkäri tehnyt päätöksen näin pitkästä sairauslomasta. Maininta siitä, että etätyöstä ollut jo puhetta.

Yleistila hyvä. Korvakäytävät hyvin kosteassa vaikussa ja vasemman korvakäytävän puhdistuksessa jopa korvakäytävän suuaukko hieman verestää. Tärykalvot hyväasentoiset, herkkäliikkeiset. Nenän etuosan tähystyksessä oikealla näkyvää keskikäytävää polypoosi ahtauttaa jo ennen supistelua ja vasen auki loiva septum deviaatio oikealla. Hampaat hyväkuntoiset. Nielu rauhallinen.

Oikeassa poskiontelossa kystaan sopiva varjostus ja vasemman poskiontelon pohjalla limakalvoturvotukseen sopiva varjostus, molemmat max ostiumit reippaasti tukossa. Inferiorisissa etmoideissa kauttaaltaan varjostusta. Otsaonteloitten inferiorisissa vähäistä varjostusta. Kita on tuolla pohjilla hieman limakalvoturvotukseen sopivaa varjostusta. Hampaisto yläleuassa siisti.

Suoritettu poskiontelopunktio, josta keltaista, kirkasta, seröösiä kystanestettä, muuten saalis negatiivinen.

Lisäksi tehty nenän ja kurkunpään tähystys: Oikealla alakäytävä siisti, keskikäytävää ahtauttaa merkittävästi p. maxilla-harjanteen krista, joka projisoituu keskikäytävän takaosaan. Keskikäytävä koko matkaltaan polyyppien tukkima, laskeutuvat alakuorikon keskipaikkeille saakka. Yläkäytävään ei kunnollista näkyvää posteriorisesti, mutta näyttäisi siltä, että siellä ei kovin suurta polypoosia olisi.

Vasen sierain: Alakäytävä siisti, keskikäytävästä yksi polyyppi anteriorisesti ei ahtauta, ei tule keskikuorikon alapuolelle. Yläkäytävässä kaksi pientä polyyppia, jotka eivät ahtauta.
Tuba choana-aukot vapaat, äänihuulet keskiviivassa, fonaatiossa yhtyvät, fossa piriformikset avautuvat normaalisti, valleculat vapaat, epiglottis heiluu, lingualisella pinnalla pieni kysta.

Alun perin potilas hakeutui poskiontelotulehduksen ja oikean poskipään painontunteen vuoksi työterveyslääkärille ja hänet tutkittiin 9/2015, tuolloin sivuontelotulehdus oli selkeä. Nyt sivuontelotulehdus ei ole osoitettavissa, polypoosi kuitenkin on. RAST-tutkimuksessa 12/2017 ei ole allergiaan viittaavaa aeroallergeeneissa eikä ruoka- aineallergeeneissa.

Suunnitelmana aloitetaan lääkitys. Kontrolli 3/2018 ja tuolloin etmoidektomia ja säästävä infundibulotomia -harkinta. Suositellaan lämpimästi, että työterveyshuolto järjestää potilaalle etätyön selkeästi verifioitujen sisäilmaongelmien vuoksi. Nenäpolypoosin syytä ei tiedetä, mutta sen tiedetään pahentuvan ilman epäpuhtauksista.

Päädiagnoosi: Nenän sivuonteloiden kysta.

3/2018 leikkaustoimenpide:

Toimenpide aloitetaan oikealta puolelta. Sheivataan keskikäytävistä jonkin verran polyyppeja. Paljastetaan ostium normaalilta paikaltaan, laajennetaan taakse alas. Lisäksi puhkaistaan tuo kysta poskiontelosta. Yritetään käyrällä imulla myös kaapia kysta pois. Avataan etummaiset ja takimmaiset seulalokerot, täällä jonkin verran polypoottista kudosta. Oikealta puolelta jonkin verran tihkuvuotoa. Tehty oikealle laaja keskikäytäväavaus kystan poistoa helpottamaan.

Siirrytään vasemmalle puolelle. Poistetaan processus uncinatus, tehdään laaja aukko, avataan bulla ethmoidalis ja etummaiset ja takimmaiset seulalokerot. Täällä siistimpi tila kuin oikealla. Täällä myös jonkin verran polyyppeja.

Leikkauksen yhteenveto: Poistettu oikealta kysta, avattu molemmin puolin poskiontelot sekä etummaiset ja takimmaiset seulalokerot.

4/2018 käynti yksityisen terveydenhuollon työterveyslääkärillä, jonka palveluita työnantaja ostanut ruuhkautuneen työterveyshuollon jonoja purkamaan.

Käynnin syy sairausloma-asia.

Sisäilmaongelma. Ollut nyt pois työpaikaltaan lähes yhtäjaksoiseti 30.11.2017 alkaen.
Poskiontelot nyt maaliskuussa operoitu.

Nykyisessä työpaikassaan ei pysty olemaan nyt yhtään. 2 tunnin jälkeen niin voimakkaat oireet, että joutui poistumaan.

Sairasloma jatekettiin nyt aj. 15.4.2018. Sen jälkeen töihin paluu, mutta eri työpisteeseen. Puhtaat työtilat ovat etsinnässä.

Päädiagnoosi: Akuutit nenän sivuontelojen tulehdukset.

11/2018 käynti julkisessa terveydenhuollossa:

Käynnin syy ylähengitystieoireet, työkykyasiat.

33-vuotias mies. Yleisesti ottaen varsin terve, 2012 MT-puolella subjektiivisesti varsin invalidisoiva pelko/paniikkihäiriö johon määrätty SSRI, tätä ei kuitenkaan koskaan edes aloittanut. Muutama terapiakäynti joista ei mainittavaa hyötyä.

Toimittanut etukäteen oireistaan nelisivuisen koosteen, vastaanotolle tuo vielä saman verran lisää. Hankalin ongelma ylähengitystieoireet (nenän tukkoisuus, kurkku- kasvokivut, äänen katoaminen jne.). Alkoivat hiljalleen 2009 vuoden paikkeilla, noihin aikoihin ei tunnista mitään erityisen kuormittavaa elämäntilannetta tms. laukaisevaa tekijää. Esiintyvät ymmärtääkseni lähinnä työpaikkalla (9 vuoden ajan töissä, irtisanoutui 6/18 ylähengitystieoireiden takia). KNK-puolella 3/18 poistettu oikealta nenäontelosta kysta, molemmin puolin FESS. Avattu myös etummaiset ja takimmaiset seulalokerot. Tästä koki apua nenän tukkoisuuteen, ei muihin oireisiin.

Vuosia jatkuneiden pahentuneiden ylähengitystieoireiden tiimoilta toiminta- ja työkyky ovat rajoittuneet merkittävästi, viittaan HOI 16.10: subjektiivinen työkyky 0. Mukana myös silmäoireita. Potilas mieltää allergisoituneensa huomattavissa määrin ja laaja-alaisesti erilaisille ärsykkeille, muun muassa ruoille, raaka-aineille, pintamateriaaleille, hajusteille, hielle, jopa ulkoilmalle ja kirjoille. Aiheuttanut elämänpiiriin huomattavaa kaventumista, ymmärtääkseni tällä hetkellä poistuu kotinsa ulkopuolelle ainoastaan vanhempia tavatakseen, ei muita sosiaalisia kontakteja.

Kesäkuusta ollut työtön työnhakija, mielenkiintoinen opiskelupaikka olisi ollut tarjolla, mutta potilas ei oireiden pahentumisen pelon tiimoilta tuonne hakeutunut.

Edellä mainittuihin suhteutettuna vähäisempi haitta ollut oikeassa kädessä jo pidemmän aikaan: koneella työskennellessä oikean käden II-sormi alkaa kipuilla, leviää ranteen seutuun. Ei voima- eikä tuntopuutoksia. Tämän tiimoilta ilmeisesti tehty ENMG medianus spin ajatuksella viime vuonna molemmille puolille, potilaan mukaan normaalilöydökset. Rannetukea pitänyt.

Paino on noussut, epäilee tämän johtuneen Avamys-nenäsuihkeesta. PDI:stä 45 p. (vakava masennus) ja kieltämättä kuvattujen moninaisten oireiden joukosta on poimittavissa myös masennuksen ydinoireet. Liikuntakin jäänyt vähemmälle, ei ole motivaatiota/jaksamista lähteä.

Yleistila hyvä. Asiallisesti kontaktissa, normaalisti pukeutunut. Alkoholia, päihteitä ei käytä eikä sellaista vaikutelmaa tule vastaanotollakaan. Paino 97 kg, BMI 32.8.

Sydän- keuhkoauskultaatiot normaalit. Silmissä lievää konjuktivaalista verestelyä molemmin puolin, muutoin etuosat normaalit. Nielu siisti avoin. Nenän etuosan tähystyksessä oikealla limakalvot hieman punoittavat ja pieni vuototäppä etualaseptumissa. Vasen puoli normaali. Ei märkää karstaa eikä polyyppeja. Kaula, soliskuopissa ei palpoidu poikkeavaa. Jonkinverran gynekomastiaa symmetrisesti, vatsan palpaatiossa ei poikkeavaa, maksa perkutoiden kylkikaaressa.

Oireisto moninainen ja invalidisoiva, selkeä pitkäaikaisen työkyvyttömyyden uhka. Psyykepuoli pitää rinnalla selvitellä ja tarvittaessa hoitaa, motivoin potilasta käyttämään jatkossa määrättyjä hoitoja, kokeeksi Histeciä, voi käyttää säännöllisemminkin. Aktivoidaan potilasta edelleen opiskelu/työpaikan hakuun, potilaan oma ajatus oli se, että hän jäisi vuodeksi kotiin odottelemaan mihin suuntaan tilanne kehittyy. Töistä poissaolon pitkittyessä töihin paluu tulee vääjäämättä vaikeutumaan, eikä Kelalle tällainen menettely joka tapauksessa kelpaisi korvauksien saamiseksi. A-aika MIEPÄn hoitajalle ylihuomiselle, jatkossa suosittelen myös psykiatrin arviota. Mitään somaattista sairautta tässä vaiheessa SVB-lausunnon tueksi ei ole, näkisin, että depressioasia on nyt päällimmäiseksi selviteltävä ja mahdollisesti hoidettava asia.

Päädiagnoosi: Nenän sivuont.kysta/mukoseele st post op.

*****

Kuvat: Scanstockphoto.


Lue kolmiosaisen sarjan muut tarinat: Se rikkoo ihmisen ja tulee kalliiksi kaikille – Kolme kertomusta häiriökysynnästä.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista