Tulevaisuuden kansankynttilät sairaseläkkeellä nelikymppisinä?
Vastavalmistunut opettaja saa töitä – sisäilmaongelmat eivät sureta
Valmistuin vuonna 2008 luokanopettajaksi ja luulin valmistuneeni unelma-ammattiini. Nyt, kolmantena työvuonnani huomaan eläväni painajaista oman terveyteni suhteen. Painajaista, jonka piti loppua koulun vaihdoksen myötä, mutta joka vaikuttaakin luultavasti elämääni koko loppu-urani ajan.
Tarinan alku sijoittuu iloisiin uutisiin ensimmäisestä työpaikasta. Pääsin töihin jyväskyläläiseen kouluun sijaisen sijaiseksi. Viimeisin sijainen joutui lähtemään koululta sisäilmaoireiden vuoksi. Siinä vaiheessa kun vastavalmistunut opettaja saa töitä, sisäilmaongelmat eivät sureta missään määrin. Minäkin ajattelin olevani nuori, liikunnallinen, allergiaton nainen, johon sisäilmaongelmat eivät voisi vaikuttaa.
Ensimmäisenä työvuonnani olin noin kuukauden välein flunssassa. Lisäksi minulla oli töissä päänsärkyä, silmien kutinaa ja väsymystä. Ajattelin sen johtuvan muuttuneesta bakteerikannasta, työstressistä ja flunssa-aalloista. Ensimmäisen työvuoteni sopimus oli liian lyhyt oikeuttaakseen työterveyden palveluihin, joten palasin sairaspoissaolojeni jälkeen töihin käymättä lääkärissä. Vasta kesällä, kun kärsin silloinkin flunssakierteestä, menin lääkäriin. Lääkäri kyseenalaisti työpaikkani sisäilman puhtauden. Päätin kartoittaa tilannetta oman elinympäristöni kannalta. Omassa kodissani terveystarkastaja ei todennut minkäänlaisia merkkejä sisäilmaongelmista, mutta töihin palattuani aloin taas oirehtia.
Koulun henkilökunnan huoli sisäilmaongelmista kasvoi viime vuoden syksynä, kun sisäilmamittaukset hiilidioksidipitoisuuden ja homeitiöiden suhteen olivat puhtaat, vaikka koulussa oli jo kolme aikuista, jotka eivät pystyneet työskentelemään rakennuksessa. Kun ”sisäilmassa ei ollut mitään vikaa”, sekä henkilökunnan että lasten oireilu leimattiin sattumaksi. Samanaikaisesti työskentelin koulun nuorimpana ja ”terveimpänä” opettajana luokassa, jonka alapuolella sijaitseva rehtorin ja koulusihteerin kanslia suljettiin.
Eräänä työaamuna mennessäni luokkaan en saanutkaan henkeä. Tästä seurasi viikon sairasloma, yritys palata töihin, uusi reagointi ja paluu sairaslomalle. Koulun rehtori ansaitsee kiitokset siitä, että rakennustöiden takia koulun pihassa ollut parakkiluokka vaihdettiin kohtuullisen pian minun opetusryhmäni opetustilaksi. Hengitysoireeni paranivat tilapäisesti, mutta palasivat pian takaisin. Talvella huomasin olevani työterveydenhuollon vakioasiakas. Flunssia, hengenahdistusta, pef-mittauksia. Aloin käyttää astma- ja allergialääkitystä. Kevätlukukauden lopulla pidin tunteja ulkona, koska en pystynyt olemaan parakissakaan – olin allerginen oppilaille, jotka opiskelivat osan päivästä päärakennuksessa, sekä siellä olleille kirjoille ja papereille. Kaiken kaikkiaan olin viime työvuonna noin kolme kuukautta sairaslomalla, 26-vuotiaana.
Edessä oli väistämätön työpaikan vaihdos. En nähnyt Jyväskylää mahdollisena työpaikkakuntana, sillä tiesin, että kaupungissa olisi vain muutama koulu, joissa pystyisin työskentelemään. Vuonna 2008 Jyväskylän kaupungissa korjaustöitä odotti 15 koulua. Opettaja-lehden kyselyssä vuonna 2008 joka neljäs opettaja vastasi, että hänen työpaikallaan on homeongelmia (Opettaja-lehti 44-45). Olin todella onnekas, että sain uuden työpaikan puhtaasta koulusta Vantaalla. Painajaisen piti olla ohi.
Tätä kirjoittaessani olen jälleen sairaslomalla. Oleskeltuani talossa, jossa oli ollut koira, astmaoireet palasivat ja pahentuivat jälleen. Astmadiagnosointi aloitetaan uudelleen. Valoinen asia tulevaisuudessa on se, tämänhetkinen työpaikkani ei aiheuta minulle oireita. Todennnäköisesti olen kuitenkin kahden ensimmäisen työvuoteni aikana pilannut terveyteni niin, että joudun koko loppuelämäni ajan valikoimaan tarkasti, minne haen töihin sekä missä sisätiloissa vietän vapaa-aikaani.
Minulla on ärtynyt, pettynyt ja turhautunut olo. Koen, että yksittäisen työntekijän terveydellä ei ole kunnan koneistossa mitään merkitystä. Koulujen homeongelmat ovat yleisesti tiedossa, mutta silti enemmin hoidetaan sairaiden ihmisten oireita lääkkein ja sairaslomin, sen sijaan että pureuduttaisiin itse ongelmiin, sairaisiin rakennuksiin. Entiselle työpaikalleni odotetaan perusremontointia pohjarakenteiden paljastuttua umpimädiksi viime kesänä, mutta se ei enää pelasta minun tilannettani. Koska en ole vielä saanut ammattitautidiagnoosia, maksan kaikki lääkkeeni itse, ja vuoden sisällä niihin on kulunut lähemmäs tuhat euroa.
En ole ainoa tässä tilanteessa oleva. 28-vuotias opiskelukaverini kärsii Tikkakoskella päänsärystä, iho-oireista ja tukkoisuudessa. 28-vuotias liikunnanopettaja Helsingissä – astmaatikko hänkin – on sairaslomalla keuhkokuumeen takia. 29-vuotias astmaatikko-opettaja saa jatkuvasti työpaikallaan Vaasassa astmakohtauksia. Nämä nuoret naiset ovat kaikki töissä kouluissa, joissa on hometta tai muita sisäilmaongelmia aiheuttavia tekijöitä.
Tällä hetkellä maamme kouluissa kasvaa opettajasukupolvi, joka joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle nelikymppisenä. Ongelmana on se, että työmarkkinoille tulee uusia, tietämättömiä vastavalmistuneita, jotka ovat tyytyväisiä saadessaan työpaikan edes jostain koulusta – kunnes kohtaavat todellisuuden. Tämän noidankehän pysäyttäminen on kaupungin päättäjien ja toki myös koulujen rakennusmäärärahoista päättävän opetusministerin tehtävä.
Vetoan joka ikiseen opettajaan, oppilaaseen, vanhempaan sekä koulun henkilökuntaan kuuluvaan ja kehotan teitä ottamaan omat ja läheistenne sisäilmaoireet vakavasti. Varoittavia esimerkkejä on jo aivan liikaa.
27-vuotias luokanopettaja
Kerro oma tarinasi lomakkeella.
Palaa tarinoiden etusivulle.
