Esittelyssä yhdistyksen puheenjohtaja Tiina Julin

Olen kahden kouluikäisen lapsen äiti Tuusulasta ja aloitin viime syksynä Homepakolaisten hallituksen puheenjohtajana. 

Sisäilmasta sairastuminen ja sen tuomat haasteet ovat jo vuosia olleet osa elämääni. Ymmärsin itse oireilevani sisäilmasta kuitenkin vasta vuosia oireiden alkamisen jälkeen. Vasta lapseni jatkuva sairastelu herätti minut ja aloin hankkia tietoa asiasta etsiäkseni apua lapselleni. Huomasin, ettei sisäilmaongelmia aina tunnusteta ja niitä vähätellään ja piilotellaan. Halusin saada tilanteen muuttumaan, koska koin, että paitsi omalla lapsellani myös kaikilla muillakin lapsilla tulisi olla mahdollisuus käydä koulua terveissä tiloissa. Sain neuvoja ja tietoja muun muassa vertaistukiryhmistä, joista löysin muita samanhenkisiä ihmisiä. 

Perustimme erään vertaistukiryhmän aktiivisten äitien kanssa lasten oikeutta terveeseen sisäilmaan ajavan Vihaiset äidit -ryhmän, joka on järjestänyt muun muassa kaksi mielenilmausta ja osallistunut Suomi Areenalle. Lisäksi olen tehnyt paikallista vaikuttamistyötä ja toimin Tuusulan kuntalaisista koostuvan Tuusulan sisäilmajaoston puheenjohtajana. 

Olen jo aiemmin  ollut mukana Homepakolaisten toiminnassa ja pidän suurena kunniana, että saan nyt toimia yhdistyksen puheenjohtajana. Yhdistys on tehnyt vuosien ajan määrätietoista ja vaikuttavaa työtä ja luonut sisäilmakentällä vankan aseman. 

Yhdistys toimi vuosina 2014–2019 Stea-rahoituksen turvin, mutta rahoituksen päätyttyä toimintamme on nyt vapaaehtoispohjalla. Ringissämme on kuitenkin vahvoja, kokeneita ja osaavia toimijoita, joten uskon, että yhdistyksen toiminta jatkuu vakaana tulevaisuudessakin. Rahoitus toki mahdollistaisi laajamittaisemman toiminnan, joten siihen pyrimme.

Monet päättäjät, toimijat ja vaikuttajat ovat yhdistyksemme tukena ja tekevät kanssamme yhteistyötä sisäilmasta sairastuneiden tilanteen parantamiseksi. Suomen sisäilmakenttä on kuitenkin kahtiajakautunut. Useat julkiset tahot tuntuvat unohtavan jo tehdyt tieteelliset tutkimukset, joissa sisäilman eri altisteiden todelliset terveyshaitat on kauan sitten todettu. Sisäilmasta sairastuneita ei myöskään aina kuunnella, oireet luokitellaan psykologisiksi ja toiminnalliseksi häiriöksi ja ongelmia vähätellään. Tällöin sairastuneet jäävät ilman heille kuuluvaa tukea ja heistä saattaa tulla työkyvyttömiä ja asunnottomia. 

Itselleni kaikkein lähimpänä sydäntä ovat sisäilmasta sairastuneet lapset, sillä he joutuvat viattomina kärsimään meidän aikuisten välinpitämättömyydestä. Meidän on turvattava lastemme tulevaisuus ja terveys, koska he ovat tulevaisuutemme. Jokaisen sisäilmasta sairastuneen, niin lapsen kuin aikuisenkin, on voitava luottaa siihen, että yhteiskunta auttaa ja tukee eikä hylkää. Jokaisella ihmisellä on oltava mahdollisuus elää ja tehdä töitä vaarantamatta terveyttään. Siksi meillä homepakolaisilla on edelleen paljon työtä tehtävänä.