Kirjoittajan arkistot:Homepakolaiset ry

Haetaan osallistujia sairaanhoidon opinnäytetyöhön

Työn aihe: Vakavasti sisäilmasta sairastuneen henkilön oirekuvan kehittyminen

Metropolia ammattikorkeakoulu ja Homepakolaiset ry hakevat vastaajia yhteistyössä toteutettavaan opinnäytetyöhön. Sairaanhoitajakoulutuksen opinnäytetyössä selvitetään sisäilmaan liittyvän oireilun kehittymistä alkavasta oireilusta vakavammaksi sairastumiseksi. Tuloksia voidaan hyödyntää ratkaisujen kehittämisessä sisäilmasta oireilevien ja sairastuneiden hoidossa ja uusien sairastumisten ennaltaehkäisyssä.

Kuka vastaajaksi soveltuu?

Koetko sairastuneesi sisäilmasta? Oletko kokenut työkyvyttömyyttä sisäilmasairauden vuoksi? Koetko työhön paluun tämän vuoksi vaikeaksi?

Jos vastasit myöntävästi yllä oleviin kysymyksiin, olet ehkä etsimämme henkilö. Kutsumme teitä osallistumaan opinnäytetyön haastattelututkimukseen, jonka tarkoituksena on kuvata vakavasti sisäilmasta sairastuneen henkilön oirekuvan kehittymistä. Haastattelussa käydään läpi haastateltavan sairastumisprosessia sekä siihen liittyviä tekijöitä. Tiedot käsitellään luottamuksellisesti.

Haastatteluun voivat osallistua täysi-ikäiset henkilöt, jotka kokevat sairastuneen sisäilman vuoksi ja kokevat sairastumisen vaikuttaneen heidän työkykyynsä. Voit osallistua haastatteluun, jos olet sisäilmasyiden vuoksi joutunut olemaan vuoden 2018 aikana yli kolmen kuukauden ajan joko sairaslomalla, työttömänä tai osa- aikaisena työntekijänä.

Haastateltavaksi haetaan henkilöitä, jotka joko asuvat pääkaupunkiseudulla tai joiden on mahdollista matkustaa pääkaupunkiseudulle haastateltavaksi.

Haastattelun toteuttaminen

Haastattelupaikka sovitaan jokaisen haastateltavan kanssa yksilöllisesti, haastattelu tullaan suorittamaan tammi-helmikuussa 2019. Kyseessä on puolistrukturoitu haastattelu. Aikaa haastatteluun tulee varata noin 2 tuntia. Ennen haastattelua haastateltava saa sähköpostitse ennakkotehtävän, jonka tarkoituksena on tukea keskustelua haastattelun aikana.

Haastattelu nauhoitetaan, jotta alkuperäinen sanomanne vastauksissa säilyy.
Haastattelunauhat ovat vain opinnäytetyön tekijöiden hallussa, eikä niitä luovuteta eteenpäin. Nauhat hävitetään asianmukaisesti työn valmistuttua. Aineistonkeruu tehdään täysin anonyymisti, joten haastateltavien henkilöllisyys ei tule julki missään työn vaiheessa. Opinnäytetyössä voi olla lainauksia suoraan haastattelusta, mutta niin, että haastateltavaa ei voida tunnistaa.

Haastatteluun osallistuminen on teille täysin vapaaehtoista, ja haastattelun voi keskeyttää missä tahansa vaiheessa. Antamianne tietoja käytetään vain tässä opinnäytetyössä, eikä niitä luovuteta eteenpäin. Haastattelusuostumusten säilytyksestä vastaa Metropolia (AMK). Haastattelu ei velvoita teitä jatkotoimenpiteisiin. Tietosuojaseloste on saatavilla pyydettäessä.

Opinnäytetyön tekijät vastaavat mielellään lisäkysymyksiin haastatteluun ja opinnäytetyöhön liittyen.

Tavoitteet

Antamanne tieto on hyvin arvokasta, ja sen avulla voidaan lisätä ymmärrystä sisäilmaan liittyvästä sairastamisesta. Työn tavoitteena on, että tuloksia voidaan hyödyntää nykyistä paremmassa sisäilmasta sairastuneiden oirekuvan ja avuntarpeen ymmärtämisessä.

Ilmoittautuminen

Ilmoittautumiset ja mahdolliset kysymykset voi lähettää alla olevaan osoitteeseen:
jessika.klasila (a) metropolia.fi

Opinnäytetyön ohjaavana opettajan toimii Metropolia Ammattikorkeakoulun sairaanhoidon lehtori Eila-Sisko Korhonen. Opinnäyte tehdään yhteistyössä Homepakolaiset Ry:n kanssa. Valmis työ julkaistaan sähköisessä Theseus-tietokannassa.

Opinnäytetyön tekijät

Jessika Klasila
Sairaanhoitajaopiskelija, Metropolian Ammattikorkeakoulu
Jessika.Klasila (a) metropolia.fi

Sara Hintsala
Sairaanhoitajaopiskelija, Metropolian Ammattikorkeakoulu
Sara.Hintsala (a) metropolia.fi

Opinnäytetyön ohjaaja

Eila-Sisko Korhonen
FT, THM, ESH, Lehtori, TKI-opetus, Metropolian Ammattikorkeakoulu
Eila-Sisko.Korhonen (a) metropolia.fi
Puh. 040 630 2940

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Opinnäyteyhteistyötä toimintaterapeuttien kanssa

Toimintaterapia paremman arjen mahdollistajana?

Homepakolaiset ry on tehnyt opinnäyteyhteistyötä ammattikorkeakoulujen kanssa muutaman vuoden ajan. Työ on ollut vuorovaikutteista: yhdistys saa tietoa siitä, millaisin erilaisin menetelmin sisäilmasairaiden tilannetta voidaan tukea, ja opiskelijat puolestaan ovat päässeet esimerkiksi haastattelemaan sisäilmasairastuneita ja muutenkin saaneet tietoa sairastuneiden arjen solmukohdista. Lisäksi opiskelijat tutustuvat aiheeseen, josta on hyötyä heille valmistumisen jälkeen työelämässä. Samalla tuotetaan tietoa, jolla autetaan sisäilmasairaita ja heitä kohtaavia.

Keväällä 2018 valmistui Metropolia ammattikorkeakoulusta toimintaterapian opinnäytetyö Sisäilmasta sairastuneen arvokas arki. Työssä kolme toimintaterapeutiksi opiskelevaa tutki, miten sisäilmasta sairastuminen vaikuttaa työ- ja opiskeluikäisten sairastuneiden arkeen. Syksyllä 2018 valmistui samaisesta oppiaineesta opinnäyte, OSA- ja COPM-itsearviointimenetelmien soveltuvuus sisäilmasta sairastuneille, jossa selvitettiin itsearviointimenetelmien soveltuvuutta sisäilmasta sairastuneille. Itsearviointimenetelmissä sisäilmasairaat itse kuvaavat kohtaamiaan haasteita ja avuntarvetta.

Toimintaterapia ei ole kovin käytettyä sisäilmasairaiden arjen parantamisessa. Sisäilmasairaan arvokas arki -tutkimuksessa ilmeni, että vain yksi sadasta haasteltavasta oli kohdannut toimintaterapeutin omalla hoitopolullaan. Toimintaterapialla tähdätään asiakkaan parempaan arkeen. Toimintaterapiassa voidaan esimerkiksi huomioida yksilön haasteet toimintakyvyn eri osa-alueilla ja räätälöidä juuri hänelle sopiva kuntoutuspolku, ja samalla voidaan huomioida asiakkaan voimavarat ja tukea niitä. Toimintaterapian vahvuus on ihmisen arjen ymmärtämisessä ja siinä auttamisessa: yhdessä asiakkaan kanssa etsitään ratkaisuja parempaan arkeen. Toimintaterapialla voisi olla paljon annettavaa sisäilmasta sairastuneiden tilanteeseen.

Sisäilmasairaan arvokas arki

Sisäilmasairaan arvokas arki -tutkimuksessa tehtiin ensin muutama koehaastattelu, joiden pohjalta suunniteltiin kyselylomake. Vastaajat varsinaiseen kyselytutkimukseen haettiin verkossa toimivasta HOME Sweet HOME -vertaisryhmästä. Tutkijoiden yllätykseksi tarvittava määrä vastaajia saatiin kokoon nopeasti – muutamassa tunnissa kyselyn täytti sata vastaajaa. Vastaajien saamisen helppous kertonee siitä, että sairastuneet haluavat auttaa tiedon kerryttämisessä ja ratkaisujen kehittämisessä. Ehkä taustalla on halu auttaa muita ja toive, että muut pääsisivät vähemmällä.

Tutkimuksesta selviää, että sisäilmasairaus vaikuttaa ihmiseen kaikilla elämän osa-alueilla ja että vaikutus elämään on sitä kriittisempi ja monimuotoisempi, mitä pidemmälle tilanne on ehtinyt edetä.

Tämä on arvokasta tietoa pohdittaessa sisäilmasairaan kuntoutusta, ja se on syytä ottaa huomioon kuntoutuspolkuja suunniteltaessa. Olisi hienoa, jos tilanteisiin pystyttäisiin tulevaisuudessa reagoimaan nykyistä nopeammin, eikä sairaus etenisi vaikeimpaan vaiheeseen avunsaannin hankaluuden vuoksi. Aineistossa korostui vastaajien tyytymättömyys sosiaali- ja terveyspalveluilta saatuun apuun ja tukeen. Toivottavasti tähän tulee muutos tulevaisuudessa.

Oli myös ilo havaita, että lähes kaikki haastateltavat osasivat luokitella itsensä johonkin sisäilmaan liittyvän oireilun kolmesta vakavuusasteesta. Astekuvaukset julkaistiin keväällä 2017, eli vajaa vuosi ennen aineiston keruuta. Kuvaamalla sisäilmaan liittyvän oireilun ja sairastumisen vaiheita pystytään tarjoamaan parempaa ja kohdistetumpaa apua. On eri asia auttaa lievästi oireilevaa kuin työkyvytöntä, kunkin sairastuneen tilanteeseen kohdennettu apu tuottaa paremman tuloksen. Kaikkia kuitenkin voidaan auttaa.

Itsearviointimenetelmät sisäilmasairaan toimintakykyä arvioidessa

Itsearviointimenetelmillä asiakas saa oman äänensä kuuluville. Itsearvioinnilla voidaan myös järjestää seurantaa siitä, miten toimenpiteet ovat vaikuttaneet arkeen ja toimintakykyyn.

Syksyllä valmistuneessa opinnäytetyössä selvitettiin OSA- ja COPM -itsearviointimenetelmien soveltuvuutta sisäilmasta sairastuneille kymmenellä koehenkilöllä. Osallistujat kokivat näiden menetelmien soveltuvan heille ajankohtaisten, sisäilma-asioihin liittyvien haasteiden kuvaamiseen.

Tällaisille menetelmille on suuri tarve, ja niitä kannattaa näiden tulosten perusteella ehdottomasti tutkia lisää, jotta sisäilmasta sairastuneiden kuntoutuksen avuksi saadaan toimivia työkaluja.

Työssä havaittiin, että on tärkeää muistaa itsearvioinnin oikea-aikaisuus, sillä sisäilmasairaan toimintakyky vaihtelee jatkuvasti. Opiskelijat ovat tehneet tuloksista johtopäätöksen, että arvioitaessa sisäilmasta sairastuneen henkilön toiminnallisuutta ja toimintakykyä ympäristön merkitys korostuu paljon.

Miten tästä eteenpäin?

Molemmissa opinnäytteissä on pohdittu jatkotutkimuskysymyksiä, joihin kaivataan vastauksia. Työt antavat pohjan tuleville toimintaterapeuttiopiskelijoille jatkaa aiheen parissa. Ne antavat myös sairastuneille ja heitä työssään kohtaaville tietoa siitä, millaisia sisäilmasairaan arki ja sen haasteet ovat ja mihin tekijöihin kannattaa kiinnittää huomiota pohdittaessa arjen sujuvuutta.

Oppilaitosyhteistyö jatkuu jatkossakin, sillä teemassa on paljon tietoaukkoja, jotka odottavat täyttymistä.

Karoliina Kähö
Suunnittelija
Homepakolaiset ry

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Wienissä keskusteltiin biomonitoroinnista

(“Human biomonitoring in Europe – science and policy for healthy citizens”, Wien 28.9.2018)

Wienissä järjestettiin syyskuussa 2018 konferenssi ihmisillä tehtävästä biomonitoroinnista ja mahdollisuuksista hyödyntää tällaista biomonitorointia eurooppalaisten terveyden edistämisessä ja sitä koskevassa päätöksenteossa.

Aihe on olennainen myös sisäilman terveysvaikutusten arvioinnin kannalta. Monia sisäilmassa ja rakennusmateriaaleissakin esiintyviä aineita on nyt EU:ssa suurennuslasin alla. Seuraavassa tiivistelmä konferenssin annista.

Miksi biomonitorointia tarvitaan ja mitä se on?

EU-tasolla on jo joitain vuosia tehty aktiivista yhteistyötä biomonitoroinnin parissa, jotta ihmisten altistumisesta haitallisille ympäristötekijöille saataisiin tarkempaa tietoa ja siihen voitaisiin puuttua nykyistä paremmin.

Vaikka erilaisista markkinoilla olevista tai muutoin arkiympäristössä esiintyvistä aineista tiedetään jo paljon (ks. vaikkapa Echan, eli EU:n kemikaaliviraston, ylläpitämät kemikaalitietokannat), on aineiden haittojen arvioinnissa merkittäviä tietoaukkoja.

Tällaisia aukkoja ovat esimerkiksi:

  • Kaikkia mahdollisesti haitallisia aineita ei ole edes tunnistettu (emerging substances).
  • Altistusreittien ja päästölähteiden tunteminen on puutteellista (sources, exposure routes, exposure pathways).
  • Yhteisvaikutukset ja kumulatiivinen altistuminen tunnetaan huonosti (mixtures, combined effects, cumulative exposure).
  • Tiettyjä aineryhmiä, kuten hormonaaliset haitta-aineet (EDC, endocrine disruptors), ei ole kyetty sääntelemään tarkoituksenmukaisesti.
  • Yksittäisten aineiden vaikutukset (effects, adverse health effects) ja kaikki niiden erilaiset vaikutustavat (endpoints) tunnetaan vaihtelevasti ja osin puutteellisesti.

Ihmisillä tehtävä biomonitorointi (Human biomonitoring, HBM) on varteenotettava keino täyttää näitä aukkoja.

Biomonitoroinnilla tarkoitetaan siis ihmisistä kerättävien näytteiden (esim. veri, virtsa, hiukset) kautta saatavaa tietoa nk. sisäisestä altistumisesta (internal dose/internal exposure). Kaikki ihmisen välittömässä ympäristössä oleva ainehan ei päädy ihmiseen haittoja aiheuttamaan etenkään samana pitoisuutena. Esimerkiksi sisäilmassa voi olla aineita, joilla ei ole lopulta altistumisen kannalta merkitystä, elleivät ne kulkeudu ihmisen elimistöön.

Biomonitoroimalla saadaan juurikin tietoa tästä ”lopullisesta”, toteutuneesta, monitekijäisestä, osin tuntemattomillekin ympäristötekijöille tapahtuvasta altistumisesta.

Biomonitorointitietoa voidaan yhdistää muuhun tutkimukseen (esim. epidemiologiseen tutkimukseen ja oirekyselyihin), jolloin kokonaiskuva ympäristöterveyden kannalta olennaisista vaikutusketjuista täydentyy (lähde → altistuminen → vaikutus kehossa → sairaus). Tätä tietoa voidaan tietenkin hyödyntää päätöksenteossa ja sääntelyn kehittämisessä − myös sisäilma-asioissa.

HBM (human biomonitoring) on myös hyvä väline paikallisten, vain tietyille maantieteellisille alueille tyypillisten, altistusten tutkimiseen.

HBM:n rooleja altistustiedon täydentämisessä. (Dia: Marco Martuzzi, WHO:n Euroopan ympäristö- ja terveyskeskus ECEH)

Ammattitaitoinen toteutus ja tulkinta tarpeen

HBM voi tarjota hyvin keskeisen palikan väestön altistumisen arviointiin, mutta jotta tietoa voidaan hyödyntää systemaattisemmin, tutkimusdatan täytyy olla edustavaa (isot otannat). Lisäksi tutkittavien aineiden toksikogenetiikan tuntemus on tärkeää, jotta voidaan arvioida aineen esiintymistä ympäristössä suhteessa sen päätymiseen ihmisen elimistööön (intake). Tutkimusten tulee olla hyvin suunniteltuja, ja tietoa tulee saada erityyppisistä alaryhmistä (esimerkiksi miten erilaiset alttiudet vaikuttavat sairastumisriskiin).

Biomonitorointitutkimuksissa saatujen tietojen analysointi on oleellista, eikä lainkaan yksiselitteistä tai selkeää. Analysointia on hyvä EU-tasolla tehdä yhdessä, ja näin toimitaankin: meneillään on mm. HBM-hankkeiden tulosten tulkintaan keskittyviä EU-tason seminaareja. EU:ssa on tähän hyvää osaamista (data management team).

Biomonitorointia kehitetään aktiivisesti EU:ssa

EU:ssa on viime vuosien aikana käynnistynyt laajoja hankkeita, joissa HBM:lla tuotetaan tietoa altistumisesta ympäristötekijöille useissa maissa, kerätään tietoa kaikkien käytettäväksi ja harmonisoidaan mittausmenetelmiä.

Ihmisten biomonitoroinnissa ollaan EU:ssa vasta aivan alussa, mutta hyvin paljon asiantuntijoita ja jäsenmaita on sitoutunut yhdessä kehittämään biomonitorointia. Motivaatio oli konferenssissa käsin kosketeltava. Tähtäin on selkeä:

”Kaiken tämän tavoitteena on onnistua vähentämään altistumista.”
– Sabina Juelicher, Terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosasto, Euroopan komissio.

Wienissä keskusteltiin paljon siitä, millaisia toimia EU-tasolla ja jäsenmaiden yhteistyönä olisi tarvetta tehdä. Muutama poiminta on syytä mainita:

  • Esiin tuotiin tarve ja kiinnostus tehdä biomonitoroinnista pysyvä, vakiintunut osa eurooppalaista kemikaalien sääntelyn perustaa.
  • Nyt biomonitoroinnin kehittämistä on tehty Itävallan koordinoimana HBM4EU-toimintana, rahoitus tulee Horizon2020 -kokonaisuudesta.
  • Biomonitorointia ei voida tehdä tarpeeksi pelkästään nykyisten rahoituskokonaisuuksien (HBM4EU) alla, vaan se tulee integroida yhdeksi lisämenetelmäksi ja tutkimustarpeeksi nykyisten sääntelyn tukena käytettävien tutkimusmenetelmien joukkoon. Tämä edellyttää, että biomonitoroinnille taataan sen käyttöön tarvittavat resurssit. Biomonitorointi-asiat olisikin hyvä sijoittaa keskitetysti jonkin EU-viraston toimintaan – tällä hetkellä biomonitorointia tehdään hyvin siiloutuneesti.

Dia: Robert Barouki, Ranskan kansallinen terveystutkimuksen laitos, INSERM.

Euroopan kemikaalivirasto Echan pääjohtaja Bjorn Hansen tiivisti, että jo nyt HBM:a tehdään − ja sitä voidaan ja pitää tehdäkin − olemassa olevien lakikokonaisuuksien puitteissa, mutta biomonitoroinnin pysyvämpiluontoinen vakiinnuttaminen vaatii:

1) Biomonitoroinnin kirjaamista ja siitä vastaavan vastuutahon valtuuttamista vielä selkeämmin lakikokonaisuuksiin.
2) Taloudellisia ja henkilöstöresursseja.
3) Poliittista tukea.

Nyt Biomonitorointia kehitetään EU-tasolla HBM4EU-ohjelmassa. Dia: Marike Kolossa-Gehring, Saksan ympäristövirasto UBA ja EU:n ihmisillä tehtävän biomonitoroinnin ohjelma HBM4EU.

Dia: Marike Kolossa-Gehring, Marike Kolossa-Gehring, Saksan ympäristövirasto UBA ja EU:n ihmisillä tehtävän biomonitoroinnin ohjelma HBM4EU.

Dia: Argelia Castaño, Kansallinen ympäristöterveyden laitos, Instituto de Salud Carlos III, Espanja).

Keskeisenä haasteena tällä hetkellä on mm. biomonitorointidatan ”yhteenvedettävyys” − dataa on jo jonkin verran, mutta se ei ole vertailukelpoista. Siksi EU-tasolla halutaan tehdä menetelmien, hankkeiden, laboratorioiden ja käytänteiden validointia ja harmonisointia, jotta kerättyä tietoa voidaan käyttää riskien hallintaan tarkoituksenmukaisesti. Tarkoituksena on myös koota kaikki biomonitorointitieto saman katon alle.

Ensisijaiset tarkasteltavat aineet

EU:ssa on yhtenä keskeisistä pohjatöistä priorisoitu keskeisiä aineita/aineryhmiä, joita lähdetään biomonitorointiohjelmissa selvittämään tarkemmin:

Dia: Marike Kolossa-Gehring, Saksan ympäristövirasto UBA ja EU:n ihmisillä tehtävän biomonitoroinnin ohjelma HBM4EU.

Ensimmäinen priorisointiryhmä valittiin 2016 (kuvassa vasemmalla). Ryhmän aineista löytyy tuoretta analyysiä täällä. Tiedostossa on vedetty yhteen, mitä kustakin aineesta nyt tiedetään, miten niitä on EU-tasolla säädelty, mitkä ovat keskeiset jatkotoimet ja lisätutkimustarpeet.  Vahva lukusuositus!

Seuraavasta priorisoitujen aineiden ryhmästä (kuvassa oik.) on vastaava dokumentti parhaillaan työn alla.

Huomionarvoista on, että kummassakin ryhmässä on monia sisäilman kannalta tärkeitä aineita, kuten ftalaatit, palonestoaineet ja mykotoksiinit. Osasta aineita on jo nyt (mm. yllä linkitetyssä dokumentissa) tietoja, joita voitaisiin hyödyntää Suomessakin sisäilmakysymystä käsiteltäessä (miksei muuten ole hyödynnetty, esim. valtakunnallisten sisäilmaohjelmien valmistelussa?).

Lisäksi tutkimusaukkoja on näistä aineista eritelty selkeästi. Koska aineet ovat erityistarkastelun alla, tulevat tutkimusaukot todennäköisesti tulevaisuudessa täydentymään.

Suomi on nyt mukana EU:n biomonitorointi-hankkeissa, joissa se tuottaa tietoa aikuisväestön altistumisesta PAH-yhdisteille, kadmiumille ja bisfenoleille. Osassa EU-maita mitataan samassa hankekokonaisuudessa lisäksi lasten ja nuorten altistumista ftalaateille, palonestoaineille ja PFAS-yhdisteille. (Näiden lisäksi on tietenkin käynnissä muutakin biomonitorointia).

Koko unionin kattavilla yhteishankkeilla saadaan arvokasta lisätietoa haitallisille aineille altistumisesta.

Dia: Marike Kolossa-Gehring, Saksan ympäristövirasto UBA ja EU:n ihmisillä tehtävän biomonitoroinnin ohjelma HBM4EU.

Päätöksiä täytyy tehdä puutteellisellakin tiedolla

Ympäristöterveyskysymyksissä tietoa on aina puutteellisesti. EU:n kemikaalivirasto Echan pääjohtajan Bjorn Hansenin sanoin tiivistettynä:

Nyt tehdään parhaita mahdollisia päätöksiä (”best informed decisions”) sen tiedon pohjalta, jota on käytettävissä. Ei parhaita päätöksiä absoluuttisesti (”the best decisions”), sillä sellaisiin tarvittava tieto kertyy hitaasti – maailma taas muuttuu nopeasti.

Aineita on säädeltävä, jos väestön terveyttä halutaan suojella. Vaikka tiedon kattavuutta pitää parantaa, on kaikki tieto hyödyksi ja sitä käytetään nytkin, Hansen sanoi. Tämä oli salissa yleinen ilmapiiri: on tehtävä, kehitettävä, säädeltävä, hyödynnettävä tietoa ja samalla aktiivisesti hankittava sitä lisää.

Toivomme biomonitorointia ja jo olemassa olevaa tietoa sisäympäristöissä esiintyvien aineiden vaikutuksista hyödynnettävän Suomessakin sisäilman terveyshaitoista käytävässä keskustelussa.

Tavoitteita EU-tasolla biomonitoroinnin kehittämisessä. Dia: Robert Barouki, Ranskan kansallinen terveystutkimuksen laitos, INSERM.

Lisää tietoa:

Lisää helppolukuista perustietoa biomonitoroinnista EU:ssa löytyy Wienin biomonitorointitapahtuman sivulta kohdasta background information.
Sivulla voi myös katsoa konferenssin muutaman ensimmäisen esityksen, joista erityisesti kohdassa 1h 35min Marike Kolossa-Gehringin (UBA) varttitunnin esitys antaa selkeän peruskuvan aiheesta ja EU-toimista.

Koostediat:

 

Aiheeseen liittyvää:
Lue kooste Berliinin Indoor Air Toxicology -konferenssista.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Homepakolaiset ry:n lausunto Terveet Tilat 2028 -toimenpideohjelmasta

Homepakolaiset ry toivoo lisää kohderyhmäkeskeistä pohjatyötä

Valtioneuvosto julkaisi joulukuussa ehdotuksen Terveet tilat 2028 -toimenpideohjelmaksi. Toimenpideohjelmassa etsitään ratkaisuja eri syistä aiheutuneisiin julkisten rakennusten sisäilmaongelmiin ja haetaan keinoja tehostaa sisäilmasta oireilevien ja sairastavien ihmisten tukea. On hienoa, että ajankohtaiseen ongelmakokonaisuuteen tartutaan näin laajalla ohjelmalla.

Terveet Tilat 2028 -toimenpideohjelman luonnos on ollut avoimesti kommentoitavana 15.2. asti, ja ohjelmasta on järjestetty kuulemisia useilla paikkakunnilla.

Ohjelma sisältää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) koordinoiman kansallisen sisäilmaohjelman, jonka puitteissa on tarkoitus toteuttaa pääasiassa toimenpideohjelman ne osakokonaisuudet, joissa käsitellään sisäilmasta oireilevia ja sairastuneita. Homepakolaiset ry on ollut mukana THL:n järjestämissä valmistelevissa työpajoissa ja meitä kuullaan valmistelussa vielä kevään aikana.

Pääviestimme on:

Jotta ohjelma saadaan pureutumaan keskeisiin ongelmakohtiin, on sisäilmasta oireilevien ja sairastuneiden osalta koottava suunnitteluvaiheessa vielä lisää kohderyhmälähtöistä tietoa. Kun ohjelma saadaan nojaamaan todelliseen tilannekuvaan ja kentän tarpeisiin, siitä voidaan rakentaa vaikutuksiltaan positiivinen ja vaikuttavuudeltaan tehokas.

Voit lukea Homepakolaiset ry:n lausunnon tästä.

 

Palaa ajankohtaista-sivulle.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Haetaan osallistujia toimintaterapian opinnäytetyöhön

Toimintaterapeuttisten itsearviointimenetelmien soveltuvuus sisäilmasta sairastuneille

Metropolia ammattikorkeakoulu ja Homepakolaiset ry hakevat vastaajia yhteistyössä toteutettavaan opinnäytetyöhön. Toimintaterapian alan opinnäytetyössä selvitetään toimintaterapeuttisten itsearviointimenetelmien soveltuvuutta sisäilmasairaille. Tuloksia voidaan hyödyntää ratkaisujen kehittämisessä sisäilmasta oireilevien ja sairastuneiden tilanteeseen.

Hyvä lukija,

Kutsumme Teidät mukaan osallistumaan opinnäytetyöhömme. Työssä tarkastellaan Toimintamahdollisuuksien itsearviointimittaria OSA:a ja Kanadalaista toiminnallisuuden mittaria COPM:a.

Jokainen osallistuja täyttää ensin OSA- ja COPM-itsearviointilomakkeen, jonka jälkeen opinnäytetyön tekijät keräävät kokemuksia ja huomioita itsearviointilomakkeen täyttämisestä ja sisällöstä.

Tavoitteena on selvittää näiden menetelmien soveltuvuutta sisäilmasairaille kuntoutuksen ja toimintakyvyn tukemisessa. Vastaajina olevia henkilöitä tai heidän terveyttään, tilannettaan tai muita henkilöön liittyviä seikkoja ei työssä arvioida. Tiedot käsitellään luottamuksella.

Kuka vastaajaksi soveltuu?

Haastatteluun etsimme täysi-ikäisiä toisen asteen sisäilmasairaisiin lukeutuvia henkilöitä, joilla on lääkärikontakti ja jotka eivät ole aiemmin tehneet OSA- ja COPM -arviointeja.

Homepakolaiset ry on tehnyt kolmiportaisen luokituksen sisäilmasairauden vakavuusasteista. Luokituksen mukaan toisen asteen sisäilmasairas on työpaikkarajoitteinen/työpaikkakyvytön: työkykyinen terveissä tiloissa ja sopivilla järjestelyillä. Voit tutustua toisen asteen sisäilmasairaan tilanteeseen täällä.

Tutkimuksen kulku ja luottamuksellisuus

Jokainen osallistuja tavataan kaksi kertaa. Yksittäinen tapaaminen kestää noin tunnin. Tapaamisen paikka sovitaan jokaisen osallistujan kanssa erikseen. Tapaamiseen ei tarvitse valmistautua etukäteen, eikä siitä tule osallistujalle kustannuksia. Tapaamiset ajoittuvat huhti-toukokuulle 2018.

Tapaamiset äänitetään ja tapaamisissa saatu aineisto litteroidaan. Kaikki aineisto ja tulokset kerätään, tallennetaan ja käsitellään luottamuksellisesti henkilötietolain edellyttämällä̈ tavalla. Osallistujan henkilötietoja ei kysytä, vaan jokaiselle osallistujalle annetaan numerokoodi ja kaikki tieto säilytetään koodattuna tutkimustiedostoissa. Tulokset analysoidaan koodattuina ja esitetään siten, että yksittäinen osallistuja ei ole tunnistettavissa. Tutkimuksia koskevia tietoja ei luovuteta ulkopuoliselle taholle, eikä̈ niitä̈ käytetä muuhun kuin tähän opinnäytetyöhön. Tallennetut tiedot säilytetään hyvää̈ tutkimustapaa noudattaen lukitussa kaapissa ja sähköiset dokumentit tallennetaan tätä tarkoitusta varten luodulle sähköiselle käyttäjätilille, jonka tunnukset ovat vain opinnäytetyön tekijöillä. Kaikki kerätty aineisto hävitetään loppuraportin kirjoittamisen jälkeen joulukuussa 2018.

Jokainen osallistuja allekirjoittaa tapaamisen aikana suostumuslomakkeen. Osallistuminen on vapaaehtoista ja sen voi keskeyttää syytä ilmoittamatta milloin tahansa alla olevan sähköpostiosoitteen kautta. Keskeyttämisestä ei koidu Teille mitään haittaa. Voitte myös peruttaa suostumuksen osallistumiseen, jolloin Teistä kerättyjä tietoja ei käytetä enää opinnäytetyössä.

Tavoitteet

Osallistumisenne on arvokasta, jotta saamme tuotua sisäilmasairaiden äänen kuuluville. Tieto arviointimenetelmien soveltuvuudesta on tärkeää, jotta toimintaterapeuttina työskentelevät ohjautuvat käyttämään parhaiten soveltuvia menetelmiä arviointityössä. Myös Homepakolaiset ry voi hyödyntää tuloksia työssään sisäilmasairaiden tilanteen kehittämiseksi.

Ilmoittautuminen

Ilmoittautumiset ja mahdolliset kysymykset voi lähettää alla olevaan osoitteeseen:

oppari.homepakolaiset@gmail.com

Opinnäytetyön ohjaavana opettajana toimii Metropolia Ammattikorkeakoulun toimintaterapian lehtori Riitta Keponen. Opinnäytetyö tehdään yhteistyössä Homepakolaiset Ry:n kanssa.

Ystävällisin terveisin,

Tia Haverinen, Eveliina Heino ja Sarah Tuisku

Toimintaterapeuttiopiskelijat Metropolia Ammattikorkeakoulusta

Tiedote on luettavissa pdf-muodossa täällä.

 

Palaa ajankohtaista-sivulle.

 

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Sisäilmakeskustelua eduskunnassa

Homepakolaiset ry: uusia tulokulmia tarvitaan sisäilmasairauksien ratkaisemiseksi

Eduskunnan pikkuparlamentissa käsiteltiin 10.10.2017 sisäilmasairauksia tilaisuudessa ”Sisäilmasairaudet – Totta vai tarua?”.

Tutkijoiden ja kansanedustajien seura Tutkaksen järjestämä seminaari koostui neljästä alustuksesta ja paneelikeskustelusta.

Tilaisuus esitettiin suorana verkkolähetyksenä Tutkaksen facebook-sivulla, jossa myös tallenne on katsottavissa tilaisuuden jälkeen.

Homepakolaiset-yhdistyksen toiminnanjohtaja Katja Pulkkinen piti tilaisuudessa alustuksen aiheesta ”Sisäilmasairaudet haltuun tulokulmaa muuttamalla”.

Alustusten jälkeen käytiin paneelikeskustelu, jossa mukana Homepakolaiset ry:n lisäksi olivat kansanedustajat Anders Adlercreutz, Merja Mäkisalo-Ropponen ja Katja Hänninen, Asumisterveysliiton Hannele Rämö, professori Tuula Putus ja tutkija Juha Pekkanen Terveyden ja Hyvinvoinnin laitokselta.

Pääset katsomaan tilaisuuden videoituna tästä linkistä.

Tutkas on vuodesta 1970 toiminut seura, jonka tarkoituksena on luoda edellytykset kansanedustajien ja tutkijoiden väliselle yhteydelle ja tiedonvaihdolle sekä edistää tiedettä koskevan suunnittelun, päätöksenteon ja tulosten hyväksikäytön kriittistä tarkastelua.

Lue lisää:

Miten Kanadan Nova Scotian maakunnassa on toimittu monisairastavuuden ja ympäristöperäisten sairauksien yleistyessä?

Sisäilmasairaan toimintakvyn tukeminen -julkaisu

 

Palaa ajankohtaista-sivulle.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Sisäilmasairas ansaitsee toivoa ja moninaisempaa asiantuntemusta

Homepakolaiset-yhdistyksen puhe Sisäilmakapinassa 31.8.2017

Kaksi viikkoa. Vaivaiset kaksi viikkoa koulujen syyslukukauden alkamisesta, ja meille potilasjärjestöön tämä on alkanut kuulua lasten sairastelukierteen alkamisena, vanhempien huolina ja työntekijöiden turhautumisena. Miten selvitä taas yksi lukukausi eteenpäin sairaana?

Eräs yhdistykseemme yhteyttä ottanut, 12-vuotiaan pojan isä, kysyi huolestuneena, löytyykö enää mitään mahdollisuutta turvata pojan terveellinen koulupolku? Poika oli sairastunut vakavasti sisäilmasta kuntansa kolmessa koulussa. Jokainen koulupäivä vei sängyn pohjalle. Isojen ponnistelujen tuloksena isä oli saanut sovittua pojalleen räätälöidyt oppimisratkaisut, joiden avulla poika pystyi käymään koulupolkuaan.

Tänä syksynä kaikki hyvät ratkaisut oli kuitenkin purettu. Miksi?

Siksi, että koululääkäri oli tulkinnut uutta lääkäreille suunnattua Käypä hoito -suositusta ja todennut, ettei sen perusteella räätälöidyille ratkaisuille eikä sairastuttavien tilojen välttämiselle ole perusteita.

Poika oli palautettu samaan sairastuttavaan koulurakennukseen. Nyt – jälleen, poika makaa viikonloput kotona vakavasti oireilevana. Oppimisen ilo, jalkapalloharrastus ja toivo tulevaisuudesta on haihtunut taivaan tuuliin.

Minulle tämä ja lukemattomat muut sairastuneiden yhteydenotot ovat todella huolestuttava kuva tämän päivän Suomesta – ja sen tulevaisuudesta. Väärät auttamisen muodot ovat yleisiä, ja ihmisiä jätetään ongelmiensa kanssa heitteille. Sisäilmasta sairastumisten vakavuuteen ei uskota.

Ongelmat ovat niin yleisiä, että meidän olisi korkea aika päästä ongelman ytimeen ja todellisiin ratkaisuihin.

Halusin tarjota isälle ensisijaisesti toivoa. Halusin kertoa ratkaisuista, reiteistä, vaihtoehdoista. Siitä, että tuon ja tuon oven takaa saat apua, yksin ei tarvitse jäädä. Ja jos et sieltä, niin seuraavalta varmasti saat.

Nyt kerroin isälle muutamista valopilkuista etäopiskelujärjestelyjen suhteen ja rohkaisin olemaan sinnikäs, toiveikas ja taistelemaan pojan terveyden puolesta, koska kukaan muu ei sitä tee.

Yksittäisen ihmisen on mahdoton taistella tämän kaiken edessä. Siksi vetoan teihin, joilla vaikutusmahdollisuuksia on:

Sairastuneiden yhteinen viesti on, että he haluavat selvitä takaisin tavalliseen elämään. Sairastuneet eivät odota taikasauvalla ratkaisua tilanteeseensa ylhäältäpäin, mutta sairastuneet toivovat yhteistyötä, inhimillistä kohtaamista ja ennenkaikkea todellisia välineitä kuntoutua ja ratkaista ongelmia. Moni sanoo, että sairauden vielä jaksaisi, muttei toivottomuutta. Sitä, ettei uskota. Sitä, että tyrmätään. Sitä, että ylhäältä käsin tyynnytellään väärin perustein, eikä auteta ongelmien ratkaisussa ja sairauden luomien esteiden ylittämisessä.

Vetoan, että sisäilmasairaiden tilanteen ratkaisemiseen on saatava mukaan nykyistä moninaisempi joukko eri alojen asiantuntijoita: tutkijoita, erikoislääkäreitä, ammattiliittoja, lapsiasiajärjestöjä, työelämäasiantuntijoita ja kokemusasiantuntijoita, jotta saadaan asiantuntevaa apua ja todellisia ratkaisuja kehitettyä.

Kuten sanoin 12-vuotiaan pojan isälle: toivosta tulee pitää kiinni. Työtä on paljon tehtävänä ja taistelua käytävänä, mutta kaiken keskellä on hyvä muistaa, että hankalia yhteiskunnallisia ongelmia on aiemminkin saatu haltuun, kun ne nostetaan esiin ja niihin tartutaan tavoitteena saada oikeasti aikaan ratkaisuja.

Homepakolaiset-yhdistyksen suunnittelija Minna Pitkäniemi puhui Narinkkatorilla Vihaisten äitien järjestämässä mielenilmauksessa 31.8.2017.

Muita puhujia tapahtumassa olivat mm. Suomen vanhempainliiton toiminnanjohtaja Ulla Siimes, kansanedustaja ja eduskunnan sisäilmatyöryhmän varapuheenjohtaja Eeva-Johanna Eloranta, MLL:n johtava asiantuntija Esa Iivonen , ammattiliitto SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola sekä lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila.

Tapahtuman kantavana teemana oli: Terve sisäilma kuuluu kaikille!

 

Palaa ajankohtaista-sivulle.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

”Ympäristöyliherkkyys” on romukoppadiagnoosi

Sisäilmatermistö vaatii tarkennusta

Rakennetun ympäristön muutokset vaativat uudistumista myös terveydenhuollolta. On traagista, että asiantuntevan hoidon ja diagnostiikan sijaan aikamme sisäilmasairas voi saada käteensä vain PEF-mittarin tai lähetteen terapiaan.

Keskustelu sisäilmaongelmista ja etenkin niiden sairastuttamista ihmisistä herättää useimmissa epätietoisuutta. Toisia se myös ärsyttää, ja aivan syystä, sillä ilmiöstä saa helposti kaoottisen, kajahtaneen ja kenties ylimitoitetun kuvan.

Tämä voi johtua osin siitä, että termistö on sekaisin. Jo sanaa sisäilmaongelma käytetään miten sattuu. Yksi tarkoittaa sillä hometta, toinen lattiamateriaalien liimoja. Kolmas osallistuu keskusteluun päällimmäisenä ajatuksenaan elinvauriot, kun neljättä askarruttaa ihmisryhmä, joka ei kestä enää edes luonnon omia tuoksuja.

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, sisäilmassa vietetään nykyisin keskimäärin 22 tuntia vuorokaudessa. Keskustelun järkevöittäminen alkaa siitä, että käsitämme, mitä tämä sisäilma oikeasti on.

Homeita on ollut kautta aikain, niitä käsitellään jo Raamatussa. Silloin terveydensuojeluviranomaisena toimi pappi, jonka tuli tarkkailla homeen leviämistä ja varmistaa sen saastuttamien tavaroiden ja rakennusmateriaalien hävittäminen. Tänä päivänä diakonit ovat jakaneet ruokakuponkeja kodittomille sisäilmasairaille. 1500-luvun savupirteissä kärsittiin savun seurauksena näön heikkenemisestä ja suoranaisesta sokeudestakin. 1800-luvulla seinäpapereista taas saatiin arsenikkimyrkytyksiä.

2000-luvulla vanhat mielikuvat sisäilmaongelmista eivät enää päde. Sisäilmassa vaikuttavien tekijöiden määrä on kokenut eksponentiaalisen muutoksen.

Lukemattomia haitallisia aineita

Rakennuksissa voi edelleen olla sitä vanhaa tuttua hometta. Ja itse asiassa suurella todennäköisyydellä onkin, sillä rakennusten kosteusrasitus on kasvanut, kun vanhat pihasaunat ovat muuttuneet kaakeloiduiksi suihkuiksi kerrostaloissa ja itse rakennuksetkin on useimmiten koottu kasaan sateen alla ilman suojaa. Rakennustyömaille on satanut sisään vuosikymmeniä, ja sataa edelleen, vaikka sadesuojauksia voi onneksi tänä päivänä jo bongata hieman useammin. Rakentamisen eristepaksuuksien kosteudensieto on lisäksi oma keskustelunsa.

Homehtumisriskien ymmärtäminen ei kuitenkaan 2010-luvulla riitä. Itse asiassa on hyvin harhaanjohtavaa, että edelleen usein puhutaan sisäilmaongelmien yhteydessä pelkistä home- ja kosteusvaurioista. Massiivihirsiset pirtit ovat nykyisin harvassa. Sen sijaan rakennukset on koottu monikerroselementeistä – aivan uudenlaisista aineksista, joiden kemikaalikoostumus voi olla mitä vain.

Meillä ei nimittäin ole portinvartijaa haitallisten aineiden käytön estämiseksi rakennuksissa. Rakennukset solahtavat esimerkiksi kemikaalilainsäädännön läpi lähes koskematta. Hyvinkin haitallisten aineiden käyttäminen on täysin sallittua.

Liimat, palonestoaineet, muovinpehmentimet, pintakäsittelyaineet, betonin notkistimet, tasoiteaineet ja lukuisat muut materiaalit sisältävät muun muassa PFAS-yhdisteitä, TDCCP:tä, DEHP:tä, DiNP:a, butanolia, styreeniä, TXIB:tä, nanopartikkeleja ja tuhansia muita aineita ja aineyhdistelmiä. Tavanomainen rakennettu ympäristö voi vaurioittaa kilpirauhasta ja muuta hormonitoimintaa, sisältää hermo- ja solumyrkkyjä, sotkea lukuisten sisäelinten toimintaa, lamata immuunijärjestelmää ja se sisältää myös karsinogeeneja.

Eikä tämä ole pelottelua, vaan nopean rakennustapojen muutoksen valitettavaa seurausta: lainsäädäntö ei ole ehtinyt kehittyä sillä nopeudella, millä rakennustavat ja -materiaalit ovat muuttuneet.

On myös viitteitä siitä, että homeiden myrkyntuotto muuttuu riippuen siitä, millaisella materiaalilla ne kasvavat. Mikrobi, joka söi isoisän hirsisaunan nurkkaa, eritti erilaisia myrkkyjä kuin se mikrobi, joka koettaa nakertaa hajoamattomista aineista pursotetun talon kerroksia muovin sisään suljettuna. Näistä muutoksista emme vielä tiedä paljoakaan, mutta niiden keskellä elämme.

Erotusdiagnostiikkaa tarvitaan

Kun kemikaalit irtoilevat materiaaleista ja homeet nakertavat rakennusta, sisällä on ihminen.

Yhdistykseemme raportoiduista oireista yleisiä sisäilmaan liittyviä ovat esimerkiksi kognitiiviset häiriöt, lamaannuttava väsymys, sisäilmaongelmille altistumisen jälkeen puhjenneet suolistovaivat, kilpirauhasen ja lisämunuaisen toimintahäiriöt, erilaiset reumat, limakalvovauriot, ihottumat, kuumeilu, moninaisten intoleranssien ja allergiaryppäiden puhkeaminen ja jatkuvat infektiokierteet, lihasten ja luiden toimintahäiriöt, nivelkivut, päänsäryt, kuvotus sekä keuhkosairaudet ja yskä.

Mitä näille ihmisille tapahtuu terveydenhuollossa?

Heille kerrotaan, että sisäilmaongelmat aiheuttavat ainoastaan astmaa. Näin lukee Käypä hoito -suosituksessa ja lääkäreiden tuoreissa koulutusmateriaaleissa. Potilas saa puhaltaa keuhkotoimintaa mittaavaan PEF-mittariin, joka onkin useille suomalaisille jo tuttu.

Jos mittari ei värähdä, ”apuun” tulee ympäristöyliherkkyys-termi.

Jos homeet eivät aiheuta astmaa, mutta henkilö saa oireita sisäilmasta, hän on virallisten ohjeistusten mukaan ympäristöyliherkkä. Hän oireilee tavanomaiselle ympäristölle, sanoo sosiaali- ja terveysministeriö, johon on perustettu ympäristöyliherkkyystyöryhmä. Ryhmä on ohjeistanut Suomessa viralliseksi hoidoksi tällaiseen reagoimiseen ”aivoreaktioiden hoidon”. Potilas siis ohjataan kognitiiviseen terapiaan ja huomio kiinnitetään keskushermostoperäisten, opittujen ”hälytysreaktioiden” purkuun. Altistumista sisäilmaongelmille ei saisi välttää.

Mihin katosivat sisäilman haitalliset aineet?

Stressireaktioiden ja hälytystilan vähentäminen on missä vain sairaudessa hyvä asia, mutta tällaisten hoitojen ei soisi valtaavan koko keskustelua – ei sisäilmaperäisissä sairauksissa eikä muissakaan somaattisissa sairauksissa. Marssijärjestyksessä on vikaa, jos hutkitaan tutkimatta. Kun tarkastellaan 2000-luvun rakennettua ympäristöä ja siinä esiintyvää terveyttä eri mekanismein vaurioittavaa ainecocktailia, ei ole perusteltua eikä järkevää rajata keskustelua yksiulotteisesti pelkkiin keskushermoston ongelmiin. Miksi kehittää romukoppadiagnooseja, kun resursseja olisi kehittää paljon kattavampaa erotusdiagnostiikkaa?

Osalla sisäilmasairaista potilaista on ehtinyt kehittyä keuhkofibroosi, alveoliitti, hormonitoiminnan häiriöitä, munuaisen vaurioita, lihassairauksia tai immuniteettiongelmia. Mitä moninaisemmat kehon toiminnot ja näitä kuvaavat arvot ovat muuttuneet, yksilöstä ja hänen saamastaan altistekombinaatiosta riippuen. Moni Homepakolaiset-yhdistykseen yhteyttä ottavista on vakavasti ja hälyttävällä tavalla sairas ja kiireellisen lääketieteellisen avun tarpeessa. Asiantuntevan erotusdiagnostiikan tarpeessa olevat potilaat putoavat kuitenkin pef-mittarin ja yliherkkyysterapioiden välisellä radalta inhimillisiin tragedioihin.

Nämä ihmiset jäävät avun, kuntoutuksen, työelämän ja tilastojen ulkopuolelle. He löytyvät piilolukuina mm. masennus-, työttömyys-, syrjäytymis- ja sairauspoissaolotilastoista ja tulevat esiin ”selittämättömien oireyhtymien” ja ”toiminnallisten sairauksien” kasvuna.

Näkymättömistä ongelmista on hankala saada otetta, mutta yhteiskuntaa ja sen taloutta ne syövät hiljaa sisältäpäin.

Kysymys kuuluu:

Pitäisikö tavanomaisen ympäristön käsite määritellä, jotta pohja tehokkaille toimenpiteille saataisiin kuntoon? Potilasta on hankala auttaa, jos sisäympäristön terveyshaittoihin ei kyetä kurkistamaan 2000-luvun ymmärryksellä.

Katja Pulkkinen

Toiminnanjohtaja, Homepakolaiset ry

 

Palaa ajankohtaista-sivulle.

 

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Tapaaminen Kuopiossa 7.12.

Tervetuloa Homepakolaiset ry:n avoimeen tapaamiseen

Hei Kuopio ja savolaiset!

Homepakolaiset ry kiertää tämän talven aikana Suomea. Meitä on mahdollista tavata eri paikkakunnilla, tulla kuulemaan toiminnastamme ja vaihtamaan ajatuksia aihepiiristä. Voit samalla poimia mukaan julkaisujamme.Tilaisuudet ovat avoimia kaikille toiminnastamme kiinnostuneille.

Kiertueemme jatkuu Savossa. Tapaaminen järjestetään Kuopiossa Suokadun toimintakeskuksessa, Suokatu 6, Tarinatupa -nimisessä kokoustilassa 17:30-19.30. Paikalla Kuopiossa meiltä on järjestösihteeri Karoliina Kähö.

Mukaan voi ilmoittautua lähettämällä sähköpostia Karoliinalle perjantaihin 1.12.2017 mennessä (etunimi.sukunimi@homepakolaiset.fi).

Ilmoittautuminen on tarjoilujen vuoksi sitova. Paikalla on pientä purtavaa. Tapaaminen toteutetaan, jos ilmoittautuneita on vähintään viisi. Mukaan mahtuu 20 ensimmäistä.

Tervetuloa!

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Tapaaminen Oulussa 8.11.

Tervetuloa tapaamaan Homepakolaiset ry:n toimijoita

Hei Oulu ja oululaiset!

Homepakolaiset ry kiertää tämän talven aikana Suomea. Meitä on mahdollista tavata eri paikkakunnilla, tulla kuulemaan toiminnastamme ja vaihtamaan ajatuksia aihepiiristä. Voit samalla poimia mukaan julkaisujamme.

Tilaisuudet ovat avoimia kaikille toiminnastamme kiinnostuneille.

Aloitamme Oulusta 8.11. Tapaaminen järjestetään Oulun Scandicin tiloissa klo 17:30-20:00. Paikalla Oulussa meiltä ovat toiminnanjohtaja Katja Pulkkinen ja puheenjohtajamme Johanna Leppälä. Mukaan voi ilmoittautua lähettämällä sähköpostia Katjalle perjantaihin 3.11.2017 mennessä (etunimi.sukunimi@homepakolaiset.fi).

Ilmoittautuminen on tarjoilujen vuoksi sitova. Paikalla on pientä purtavaa. Tapaaminen toteutetaan, jos ilmoittautuneita on vähintään viisi. Mukaan mahtuu 15 ensimmäistä. Tervetuloa!

Tapaamisista muilla paikkakunnilla ilmoitamme myöhemmin.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista