Etusivu
Mediassa
Tarinat
Vaikuttaminen
Hätämajoitus
Allekirjoita adressi
Allekirjoita adressi
Yhdistys
Ehdotamme
 
Tutkimustietoa
Hyvä tietää
Myytit
Oireita ja sairauksia
Trauma
 
Lehdistötiedotteet
In English
Linkkejä
Facebook            
 
 


3. The validity of the environmental neurotoxic effects of
toxigenic molds and mycotoxins.


Ebere C. Anyanwu.

The Internet Journal of Toxicology 2008 Volume 5 Number 2

http://www.ispub.com/journal/the_internet_journal_of_toxicology/volume_5_
number_2_40/article_printable/the_validity_of_the_environmental_neurotoxic_
effects_of_toxigenic_molds_and_mycotoxins.html


Artikkeli toksiineja tuottavien homeiden ja mykotoksiinien neurotoksisista vaikutuksista. Artikkelista selviää, että altistuminen toksiineja tuottaville homeille voi aiheuttaa monenlaisia neurologisia, kognitiivisia ja emotionaalisia oireita, joista osa voi myös aiheuttaa pysyviä vaurioita elimistössä ja sen toiminnoissa. Poimintoja artikkelista:

Kosteusvauriomikrobit voivat tuottaa aineenvaihduntatuotteinaan solumyrkyllisiä toksiineja. On jo yleisesti hyväksytty, että homeiden tuottamat mykotoksiinit ovat erityinen terveysriski. Otollisissa olosuhteissa toksiineja tuottavia homekasvustoja voi syntyä nopeasti. Homeille ja niiden tuottamille toksiineille voi altistua mm. syömällä kontaminoitunutta ravintoa, ihokosketuksen kautta ja hengitysteitse.

Homealtistuksen on tutkimuksissa todettu aiheuttavan fyysisiä, neurologisia, kognitiivisia ja emotionaalisia oireita. Yleisimmät altistuksesta seuraavat oireet ovat päänsärky, erilaiset kivut, nenäverenvuoto, kuumeilu, yskä, muistihäiriöt, masennus, mielialan vaihtelut, unihäiriöt, ahdistuneisuus, krooninen väsymys, huimaus/pyörrytys ja joissain tapauksissa sairaskohtaukset. Pitkäaikainen altistuminen sisäilman toksiineja tuottaville homeille voi johtaa mm. allergioihin, astmaan, yliherkistymisiin ja limakalvojen ärsyyntymiseen. Tutkimuksissa on havaittu ylempiä hengitystieoireita 80%:lla sairastuneista, alempia hengitystieoireita 94%:lla, yleisoireita 74%:lla ja neurokognitiivisia oireita 84%:lla sairastuneista.

Tutkimuksissa on löydetty yli 80%:lla homeille altistuneista muutoksia elimistön T- ja B-soluissa. Lisäksi altistuneilla on havaittu verrokkiryhmiin verrattuna epätavallisia IgE, IgM ja IgA -tasoja. Yleinen, elimistön puolustusjärjestelmän häiriintymiseen liittyvä liittyvä löydös toksisille homeille altistuneilla on elimistön luontaisten tappajasolujen epänormaali aktiivisuus. Hyvin pieninäkin määrinä mykotoksiinien aiheuttama epätavallinen NKC-aktiivisuus voi aiheuttaa mm. kudosvaurioita, masennusta, stressiä, pahanlaatuisia muutoksia, kroonista väsymystä ja sen on todettu myös aiheuttavan kokeellista autoimmuunienkefaliittia (experimental allergic encephalomyelitis, toim huom: altistetuilla eläimillä aikaansaatu autoimmuunisairaus, jossa autoimmuunireaktioiden kautta syntyy keskushermoston demyelinaatiota ja neurologisia oireita. Sairaudella on vastavuuksia Multippeli Skleroosin eli MS-taudin- kanssa).

Neuropsykologisissa testeissä todettiin sairastuneilla heikentymistä kognitiivisten tehtävien suorittamisessa. Tämänkaltaisten heikentymisten voimakkuus korreloi homealtistuksen voimakkuuden kanssa. Homeiden on todettu aiheuttavan heikentymistä mm. silmän ja käden yhteiskoordinaatiossa, reaktioajassa, näkökentässä, tasapainossa, keskittymiskyvyssä, lähimuistissa ja värien näkökyvyssä. Neurokognitiivisia oireita löydettiin 84%:lla altistuneista. Monet sairastuneista kärsivät akuutista stressistä, keskittymis- ja sopeutumisvaikeuksista sekä postraumaattisista stressireaktioista.

Homeiden aiheuttamat oireet voivat tulla joko heti altistuksen tapahduttua tai viiveellä. Oireet voivat olla olla ohimeneviä tai pysyviä, ne voivat johtaa myös pysyviin vaurioihin ja niillä voi olla jopa hengenvaarallisia vaikutuksia. Näköhermon demyelisoiva tulehdus on esimerkki mykotoksiinien aiheuttamasta neurologisesta pysyvästä haitasta (demyelisoiva eli hermoimpulssin kulkuun tarvittavaa myeliinituppea tuhoava toim. huom.). Monet toksiineja tuottavien homeiden aiheuttamista immunologisista ja neurologisista terveyshaitoista ovat erittäin vaikeasti hoidettavia, erityisesti keskus- ja ääreishermoston demyelisaatio.

Verikokeissa altistuneiden ja altistumattomien välillä löytyi huomattavia eroja mm. kreatiniini-, virtsa-happo-, fosfori-, alkalinen fosfataasi-, ASAT-, trijodityroniini- (T3), lymfosyytti-, IgG- ja IgA -immunoglobuliinitasoissa sekä kolesteroliarvoissa ja eriteltyjen valkosolujen määrissä. Nämä poikkeamat olivat yhteydessä erilaisten munuaisten toimintahäiriöiden kanssa ja niillä havaittiin myös vahva yhteys kroonisten sieni-infektioiden ja epänormaalien munuaisindikaattorien kanssa.
Toksiineja tuottaville homeille altistuneilla on myös havaittu puutoksia B-12 -vitamiinitasoissa, ja on mahdollista, että mykotoksiinien vaikutus ns. yhden-hiilen siirtoon (aminohappo- ja nukleiinihappoaineenvaihdunnassa toim. huom.) voi johtaa neuropatologisiin oireisiin.

Toksiineilla on myös karsinogeenisia (syöpää aiheuttavia) vaikutuksia. Esim. Penicilliumin tuottama okratoksiini A saattaa aiheuttaa virtsatiesyöpiä ja munuaisvaurioita. Trikotekeenit ovat immunosupressiivisia (kehon puolustustasoa laskeva toim. huom.) ja zearaleonilla on todettu estrogeenivaikutuksia eläimiin ja ihmisiin. Stachybotryksen tuottama satratoksiini H on äärimmäisen myrkyllinen toksiini, jonka on eläinkokeissa todettu aiheuttavan mm. keskenmenoja ja joka suurina annoksina, tai pitkäaikaisessa matalassakin altistuksessa, voi olla tappava.

 
Sivun alkuun       Edellinen sivu