Sisäilmasta sairastuneiden kuntoutus – potilasjärjestön terveiset THL:lle

Piirroskuvassa kaksi ihmistä tapaa toisensa, heidän puhekuplansa menevät osin päällekkäin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos laatii parhaillaan sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta selvitystä sisäilmasta oireilevien kuntoutuksesta (tapaamiskutsussa käytetty ilmaisu oli ”oireita kokevien kuntoutus”). Selvitystä toteutetaan eduskunnan myöntämien nk. joululahjarahojen turvin.

Selvitysprosessiin haluttiin kuulla myös Homepakolaiset-yhdistystä, ja 20.10.2026  tapasimme selvitystyötä tekevien Anniina Salmisen ja Kati Huttusen kanssa.

Meiltä oli pyydetty kommentteja neljään kysymykseen:

  1. Työkyvyn tuki – Millä tavoin potilaiden työkykyä voidaan tukea työpaikalla sisäilmatilanteissa ja oireilun ehkäisemiseksi?
  2. Sosiaaliturva – Kuinka sisäilmasta oireilevia tuetaan taloudellisesti ja mitkä tukimuodot soveltuvat eri tilanteisiin?
  3. Kuntoutus – Millä tavoin sisäilmasta oireilevia on kuntoutettu ja miten toimintaa pitäisi kehittää?
  4. Ehdotukset kuntoutuksen kehittämiseksi

Keskeisiä kehitystarpeita

Kerroimme keskustelussa, että potilaat eivät tällä hetkellä oikein saa tarvitsemansa hoitoa ja kuntoutusta ja että potilasjärjestö Homepakolaiset pitää näiden kehittämistä tärkeänä.

Jotta kuntoutus olisi sekä työelämässä että sen ulkopuolella olevien saavutettavissa, pohdimme, että yksi järkevä toteutustapa voisi olla hyvinvointialueilla toimiva monialainen yksikkö, joka voisi tarjota osaamistaan myös työterveyshuolloille.

Taloudellisesti uuden toiminnon perustaminen olisi perusteltua vaikka ajat ovatkin tiukat, sillä nykyisessä tilanteessa, jossa potilaat eivät saa tarvitsemaansa hoitoa ja käyttävät paljon terveydenhuollon palveluita ilman että heidän terveys- ja toimintakykyongelmiinsa saadaan ratkaisuja, on kallista sekä terveydenhuoltojärjestelmälle että työnantajille. Lisäksi monet sairastuneet ajautuvat turhaan joko osa- tai kokoaikaisesti työttömiksi, vaikka oikeanlaisella hoidolla ja kuntoutuksella heidän olisi mahdollista olla työelämässä.

Toimme esiin, että kuntoutuksen täytyy toimiakseen

  • olla monialaista
  • olla yksilöllisesti räätälöityä potilaan tilanteen ja tarpeiden mukaan
  • huomioida potilaalle sopivan toimintaympäristön ja tarjota tukea sen järjestämisessä
  • olla taloudellisesti tuettua, sillä monella ei ole tällä hetkellä ilman sairastuneen statusta (soveltuvaa diagnoosia) mahdollisuuksia kuntoutumista edistävien palveluiden ja tukimuotojen käyttöön.

Toimintaterapeutteja ja toimintaterapian menetelmiä kannattaisi hyödyntää ja kehittää sisäilmasta sairastuneiden kuntoutuksessa. Toimintaterapeuttien osaamista ovat esimerkiksi työ- ja toimintakyvyn arvioinnit, soveltuvan toimintaympäristön arviointi ja muutostyöt sekä apuvälineet.

Sisäilmasta sairastuneilla lääketieteelliset diagnoosit ovat moninaisia, vaihtelevia ja puutteellisia. Painotimme kansainvälisen toimintakykyluokituksen (ICF) mahdollisuuksia diagnoosikoodien tukena. Kun potilaan toimintakyky selvitettäisiin ICF-viitekehyksen mukaisesti ja tarpeeksi kattavasti, potilaan kuntoutuksen tarve voitaisiin todentaa helpommin. Samalla se auttaisi kohdentamaan kuntoutuksen painopisteet yksilöllisesti ja tarjoaisi keinon seurata potilaan toimintakyvyn kohenemista ja erilaisten toimenpiteiden vaikuttavuutta.

Keskustelimme myös kuntoutuksen alueellisesta saatavuudesta. Vaikka palveluja voidaan tänä päivänä osin tarjota etänä, olisi alueellinen saatavuus tarpeen kohtuullisten välimatkojen vuoksi. Lisäksi monialaisesta osaamiskeskuksesta voitaisiin tarjota palvelua työterveyshuoltojen ja työpaikkojen tueksi kaikkialla Suomessa. Esimerkiksi Kanadan Nova Scotian mallissa osaamiskeskuksesta vieraillaan työpaikoilla, jotta työntekijöille pystytään järjestämään heille sopivat työolosuhteet.

Kuntoutuksen onnistumiseen vaikuttaa, tutkitaanko ja hoidetaanko potilaan terveysongelmia. Tämä selvitys ei keskity lääketieteellisen hoidon kehittämiseen, mutta hoidon kehittäminen on kuitenkin kuntoutuksen kehittämisen ohella tärkeää, sillä potilaiden on tällä hetkellä hyvin vaikea saada Suomessa tarvitsemaansa lääketieteellistä hoitoa.

Monialaisen hoidon ja kuntoutuksen osa-alueita olemme kuvanneet mm. julkaisussa Sisäilmasairaan toimintakyvyn tukeminen, sivulla 25.

Toimme esiin, että Suomessa sisäilmasta oireilevien hoidossa käytössä oleva toiminnallisten häiriöiden hoitoon keskittyvä ja stressireaktioiden hoitoon painottuva tulokulma on auttamattomasti liian suppea sisäilmasta sairastuneiden hoitoon ja kuntoutukseen. Tarvitaan monipuolista hoitoa ja kuntoutusta, jossa huomioidaan myös ympäristötekijät ja terveysongelmat diagnosoidaan ja hoidetaan kunnolla.

Materiaali THL:lle

Tässä vielä yhdistyksen kirjallisesti toimittama materiaali selvityksen tekijöille:

Työkyvyn tuki – Millä tavoin potilaiden työkykyä voidaan tukea työpaikalla sisäilmatilanteissa ja oireilun ehkäisemiseksi?

  • Terveet tilat ovat lähtökohta sekä ongelmien ennaltaehkäisyssä että jo sairastuneiden työkyvyn ylläpidossa
  • Varhainen puuttuminen oireisiin
  • edellyttää tietotaitoa terveydenhuoltoon oireilun tunnistamiseksi
  • tunnistamisen jälkeen räätälöidään sopivat tilaratkaisut oireilevalle
  • lisäksi tarvittaessa työyhteisöratkaisut eli tuki siihen, miten työskentely jatkuu osana työyhteisöä erityisistä työjärjestelyistä huolimatta
  • Terveydenhoidossa sairastuneen asiantunteva ja kokonaisvaltainen hoitaminen
  • osaaminen terveyshuollossa – biologiset, kemialliset, fysikaaliset ja psykososiaaliset altisteet, ICF-osaaminen, kattavasti eri elinjärjestelmien ja toimintojen huomioiminen potilaan tarpeen mukaan
  • Tarkemmin lisätietoa aiheesta: 

Sosiaaliturva – Kuinka sisäilmasta oireilevia tuetaan taloudellisesti ja mitkä tukimuodot soveltuvat eri tilanteisiin?

  • Sisäilmasta sairastuneet eivät kategorisesti tällä hetkellä ole taloudellisen turvan / sosiaaliturvan piirissä lukuun ottamatta astmaa tai muutamia muita diagnosoituja keuhkosairauksia.
  • Sosiaaliturvan väliinputoajuus johtuu siitä, että harvalla sisäilmasta sairastuneella on oikeasti sairaan tai vammaisen status.
  • Sisäilmaan liittyvä sairaus ja toimintakykyrajoite ovat tukijärjestelmän näkökulmasta nyt ”näkymättömiä”. On yksilöllistä, miten potilas tässä tilanteessa onnistuu navigoimaan tukijärjestelmässä.
  • Etuuksia saattaa saada jollakin vaihtoehtoisella diagnoosilla (masennus tms.), mikä vääristää tilastoja. Masennus voi olla kokonaan väärä diagnoosi (potilas ei ole masentunut) tai masennus voi olla seurausta tilanteesta (sekundaarinen).
  • Sairastamisesta saattaa saada satunnaisesti korvausta vaihtelevilla diagnooseilla (poskiontelontulehdus, migreeni…), mutta kokonaistilanne ei näissä tule huomioiduksi, pitkäaikaisempi sairastaminen jää korvaamatta eikä potilas ohjaudu oikealle kuntoutuspolulle.
  • Kummatkin tilanteet ovat usein taloudellisesti kannattamattomia sekä potilaalle, työnantajalle että terveydenhuoltojärjestelmälle.
  • KELA ja vakuutuslaitokset eväävät sairastamista ja toipumista mahdollistavat etuudet, kun soveltuvaa ICD- ja ICF-koodia ei ole käytössä.
  • Sairausdiagnoosikoodeja (ICD) ja toimintarajoitetta kuvaavia koodeja (ICF) voitaisiin käyttää kuvaamaan sisäilmasta sairastuneiden yksilöllisiä terveysongelmia ja toimintarajoitteita, jolloin potilaan tilanne saataisiin ”näkyväksi”.
  • Tarvitaan sairauspoissaoloihin ja korvauksiin oikeuttava ICD-koodi. Tai vaihtoehtoisesti: ICD-koodilla tulisi kuvata yksilöllinen, vaihteleva terveysongelma (esim. alveoliitti, kilpirauhasen vajaatoiminta, toistuvat silmätulehdukset, astma, nuha, krooninen virtsatietulehdus) ja ICF-koodilla tulisi kuvata näistä seuraavan  pysyvämmän toimintarajoitteen ilmeneminen ja vakavuusaste (esim. hengitysoireet altistuttaessa hajusteille tai virtsatietulehdukset tietyssä rakennuksessa oleskeltaessa), ja näillä yhdessä voisi muodostua toimintarajoitteeseen perustuva oikeus sosiaaliturvaan.
  • ICD- ja ICF-koodeilla yhdessä saadaan paras käsitys siitä, mikä on potilaan terveysongelma ja sen vaikutus toimintakykyyn ja myös käsitys soveltuvista kuntoutumistoimista, jolloin ongelman syihin päästään kiinni ja potilaan työ- ja toimintakykyä voidaan tukea.
  • Taloudellista turvaa tarvitaan: Poissaolot työstä, työkyvyn menettäminen, kuntoutus
    • Tukimuodot mm. sairauspäiväraha, kuntoutustuki, työttömyystuet, toimeentulotuki, eläke – ilman diagnoosia näiden saaminen on hankalaa. Diagnoosin tulisi kuvata tosiasiallinen terveydentila ja toimintarajoite.
    • Omaisuuden menetys ja kahden asunnon tilanteet (KELAn tukimuodoissa ei nyt huomioida esimerkiksi, jos on asumiskelvoton omistusasunto, josta kuluja, ja lisäksi vuokrakulut asunnosta, jossa oikeasti asuu)
    • Harva sisäilmasta sairastunut on työkyvytön. Työkyvyttömyystilanteissa työkyvyn alenema tulee pystyä kuvaamaan ja potilaalla tulee olla oikeus eläkkeeseen ja tarvitsemaansa toimintakyvyn tukeen.
    • Kun työkyky on alentunut työolosuhteisiin liittyvistä syistä, työkykyä edistetään asiantuntevalla kuntoutuksella ja lääketieteellisellä hoidolla. Kun potilaat saavat asiantuntevaa ja varhaista apua, työkyky säilyy.

Kuntoutus – Millä tavoin sisäilmasta oireilevia on kuntoutettu ja miten toimintaa pitäisi kehittää?

  • Sisäilmasta sairastuneille ei käytännössä ole tällä hetkellä kuntoutusta.
  • Kuntoutusta on jossain määrin saanut astman ja keskushermoston säätelyn ongelmiin (näissäkin on haasteita, mm. tilojen soveltuvuus ja keskushermostoon keskittyminen ilman muiden osa-alueiden huomiointia ja ajallisesti väärässä vaiheessa).
  • Kokonaisvaltainen elimistön toimintojen huomioiminen ja sen huomioiva kuntoutus puuttuu. Kuntoutusta tarjoavien tahojen osaaminen ympäristötekijöistä on olematonta.
  • Ongelma on osalla myös sisäilmakodittomuus. Tarvittaisiin soveltuvaa asuntotuotantoa.

Ehdotukset kuntoutuksen kehittämiseksi

A. Lääketieteellisen hoidon kehittäminen
B. Kuntoutusta tarjoavien toimijoiden osaamisen lisääminen ympäristötekijöistä

  • Ongelmana tällä hetkellä on, että painotetaan aivan liian kapeasti sitä, että ongelma liittyisi vain siihen, miten aivot vastaanottavat, tulkitsevat ja välittävät tietoa ympäristötekijöistä.
  • Tarvitaan asiantuntevaa laaja-alaista lääketieteellistä hoitoa, joka huomioi kaikki muutkin olennaiset elinjärjestelmät ja toiminnot: erilaiset elimelliset vauriot ja monien eri toimintajärjestelmien häiriintymisen
  • Esimerkiksi seuraavat elinjärjestelmät (ICF-luokituksen mukaan):
    1. Silmiin ja näköön liittyvät toiminnot
    2. Kuuloon ja tasapainoon liittyvät toiminnot
    3. Ääni- ja puhetoimintoihin liittyvät toiminnot
    4. Ruoansulatusjärjestelmän toiminnot
    5. Aineenvaihduntajärjestelmän toiminnot
    6. Umpieritysjärjestelmän toiminnot eli hormonaaliset toiminnot
    7. Virtsaamiseen liittyvät toiminnot
    8. Suvunjatkamiseen, kuten lisääntymiseen ja kuukautisiin, liittyvät toiminnot
    9. Seksuaaliseen aktiivisuuteen liittyvät toiminnot
    10. Ihoon liittyvät toiminnot
    11. Sydän- ja verenkiertojärjestelmän toiminnot
    12. Immuunijärjestelmän toiminnot
    13. Tuki- ja liikuntaelimistön sekä liikkeisiin liittyvät toiminnot
    14. Hengitysjärjestelmään liittyvät toiminnot
    15. Kipu ja aistitoiminnot
    16. Tunteisiin ja erityisiin mielen toimintoihin liittyvät toiminnot
    17. Uneen liittyvät toiminnot
    18. Henkiseen energiaan ja elinvoimaisuuteen liittyvät toiminnot
    19. Muistiin ja tarkkaavaisuuteen ja muihin kognitiivisiin toimintoihin liittyvät toiminnot.
  • Ympäristötekijöiden keskeiset vauriomekanismit on huomioitava diagnosoinnissa ja hoidossa, näitä elimistössä ovat (Hallmarks of environmental insults, Cell, 2021):
    1. Oksidatiivinen stressi ja tulehdus (tässä tutkimuksessa on käsitelty myös sitä, miten antioksidanttipuolustuksen kuluminen loppuun ympäristötekijöiden vaikutuksesta vahvistaa oksidatiivisen stressin elintoimintoja ja elimistön prosesseja vaurioittavaa vaikutusta).
    2. Geenitoiminnan muutokset ja geenimutaatiot.
    3. Epigeneettiset muutokset.
    4. Solujen energiakeskusten mitokondrioiden toiminnan häiriintyminen.
    5. Endokrinologisten toimintojen (hormonitoiminnan ja aineenvaihdunnan) häiriintyminen
    6. Solujen välisen viestinnän muuntuminen -> vaikuttaa sekä terveyttä ylläpitäviin että sairautta aiheuttaviin prosesseihin kehossa.
    7. Mikrobiomin muuntuminen
    8. Hermoston toiminnan heikentyminen.
  • Kaikki nämä osa-alueet on kartoitettava ja huomioitava. Potilaiden kokemukset oman tilanteensa kohenemista edistävistä hoidoista perustuvat näiden kaikkien osa-alueiden huomioimiseen diagnosoinnissa ja hoidossa. Suomessa tulee ottaa käyttöön kokonaisvaltaisia ja huolelliseen diagnostiikkaan perustuvia hoito-ohjelmia.
  • Diagnostiikkaan varten yksi esimerkki oirekyselystä: Anamnesebogen_gesamt_ENG).
  • Ympäristötekijät ja yksilölliset tarpeet huomioiva kuntoutus.

Homepakolaiset ry:n kyselyt liittyen hoito- ja kuntoutuskokemuksiin

1) Sisäilmasta sairastuneiden kokemuksia lääkärikäynneistä – Kyselyn tulokset

2) Sisäilmasta sairastuneiden hoito ja kuntoutus lapsen kengissä – Kysely kuvaa potilaiden tarpeita ja toiveita

Opinnäytetyöt toimintaterapiasta

Sisäilmasairaan arvokas arki. Anni Lappalainen, Riikka Lehtonen, Anni Maunuksela, 2018. Metropolia ammattikorkeakoulu, Toimintaterapian koulutusohjelma.

OSA- ja COPM-itsearviointimenetelmien soveltuvuus sisäilmasta sairastuneille. Sarah Tuisku, Tia Haverinen, Eveliina Heino, 2018. Metropolia ammattikorkeakoulu, Toimintaterapian koulutusohjelma.

Asuminen

Suomen hajuste- ja kemikaaliyliherkät ry:n MCS-sairastuneen asumiskysely: https://hajusteyliherkkyys.com/index.php/asuminen/

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista