Kirjoittajan arkistot:Homepakolaiset

Sisäilmakodittomat jäämässä ilman apua – tätäkö hallitus tarkoitti?

Hallitusohjelmassa luvattiin selvittää, voiko valtio tukea puhtaiden asuntojen rakentamista sisäilmasairaille. Selvityksessä todetaan, että tällaiselle rakentamiselle ei edes ole tarvetta. Sisäilmakodittomien tilanne on kuitenkin edelleen ratkaisematta. Selvitys on malliesimerkki syrjäyttävästä politiikasta.

Homepakolaiset ry toivoo asunnottomien yönä, että hallitus korjaa pikaisesti asunnottomuustyönsä suuntaa sisäilmakodittomien osalta. (Kuva: Scanstockphoto)

Vuonna 2019 sisäilmakodittomien tilanne nousi ensimmäistä kertaa koskaan hallitusohjelmaan: Hallitus lupasi selvittää, voiko valtio tukea ”puhtaiden asuntojen” rakentamista sisäilmasta sairastuneille.

Kirjaus herätti toivoa. Sisäilmasta sairastuneille suunnatulle rakentamiselle on kriittinen tarve. Osa sisäilmasta sairastuneista ei löydä olemassa olevasta rakennuskannasta itselleen sopivaa asuntoa, ja siksi monet elävät esimerkiksi jatkuvassa muuttokierteessä, nukkuvat ulkona tai ovat kodeissaan valtavan sairaina epäonnistuttuaan sopivan asunnon löytämisessä.

Asuntohaasteet johtuvat siitä, että kosteusvauriohomeet ja rakennusmateriaaleista vapautuvat kemikaalipäästöt ovat hyvin yleisiä sisäilman epäpuhtauksia, joita vaurioitunut elimistö ei siedä terveen tavoin. (Tarkempaa tietoa sisäilmakodittomuudesta täällä)

Avuksi tarvittaisiin rakennustuotantoa, jossa kosteudenhallinta, materiaalivalinnat ja rakennustekniset ratkaisut on erityisen tarkasti suunniteltu ja toteutettu. Tällä hetkellä sisäilmasta sairastuneille suunnattua rakennustuotantoa ei Suomessa ole. Tavanomainen asunnottomuustyö ei auta sisäilmasta sairastuneita, sillä he tarvitsisivat nimenomaan heidän tarpeisiinsa räätälöityjä tiloja.

Selvitystyön toteutti Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Sisäilmasta sairastuneille suunnatun rakentamisen selvittäminen oli yksi monista hallitusohjelman sisäilmaa ja sisäilmasta sairastuneita koskevista kirjauksista, joita selvitettiin ”yhtenä nippuna” laaja-alaisella Valtioneuvoston VN TEAS-hankkeella.

Sisäilmakodittomien tilanteeseen liittyen lähti selvitettäväksi esimerkiksi, minkälainen olisi sisäilmasta sairastuneelle soveltuva “puhdas tila’’ ja millaisella tuella voitaisiin parantaa sisäilmaongelmista sairastuneiden tilannetta. Lisäksi oli tarkoitus selvittää, millainen on sisäilmasta sairastuneiden taloudellinen, terveydellinen ja sosiaalinen tilanne ja paljonko heitä on.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos valittiin toteuttamaan selvitystä. Mukaan THL pyysi Hengitysliiton ja Asumisterveysliiton ja muutamia eri alojen, kuten juridiikan ja neurologian, asiantuntijoita.

Työn tuloksena julkaistiin kesäkuussa 2021 raportti Sisäilmaongelmista kärsivien auttaminen ja tukeminen.

Ei ongelmaa, ei siis tarvetta ratkaisuille

Ratkaisevaa sisäilmakodittomien kannalta on, että sisäilmasta sairastuminen käytännössä kielletään selvityksessä.

Siinä todetaan, että pitkittyneelle sisäilmaoireilulle ei ole lääketieteellistä perustaa. Pitkittyneestä oireilusta käytetään julkaisussa termiä ympäristöherkkyys. Ympäristöherkkyys on psyykkinen, ei ympäristötekijöihin (kuten rakennuksiin) liittyvä terveysongelma.

Tätä linjausta käytetään jo kattavasti suomalaisessa sosiaali- ja terveysministeriön alaisessa sisäilmatyössä, vaikka se on kansainvälisesti poikkeava eikä sen perusteeksi ole vuosienkaan tiedustelujen jälkeen saatu tutkimusnäyttöä.

Selvityksessä alleviivataan, että ”sisäilmaan liitetty oireilu” on Suomessa yleistä, mutta valtaosalla lievää, ja että kroonisesti oireilevat saavat oireita sellaisissakin tiloissa, joissa valtaosa ei oireile. Epäselväksi jää, miksi tätä vertailua aina korostetaan sisäilmaesteettömien tilojen tarvetta vähätellessä − eihän pähkinäallergioitakaan ohiteta sen perusteella, että useimmat voivat syödä pähkinöitä ongelmitta.

Selvitysraportissa todetaan, että sisäilmasairaus-termin käyttö ja erityispuhtaiden tilojen tarjoaminen välittävät väärän oletuksen siitä, että kyseinen oireilu johtuu sisäilman epäpuhtauksista. Laatijat kirjoittavat, että nykysuositusten mukaan voidaan rakentaa riittävän puhtaita tiloja eikä nk. erityispuhtaiden tilojen hyödyistä ole sellaista näyttöä, että niitä voisi suositella sisäilmasta oireilevien tilanteen ratkaisemiseksi.

Selvityksessä siis ohitetaan sekä nykyrakentamisen ongelmat että sisäilmasta sairastuneiden tarpeet.

Koska selvitystyö perustui näkemykseen, ettei tarvetta erityisille tiloille ole koska tarve on vain toiminnallisen häiriön aiheuttamaan oireiluun liittyvää kuvitelmaa, on luonnollista, että ratkaisuksikin esitetään psyykkisten turvallisuustekijöiden vahvistamista.

Johtopäätöksenä tekijät toteavat, että ”ympäristöherkkyyden ennaltaehkäisyyn, hoitoon ja kuntoutukseen tarvitaan lisää tutkimustietoon perustuvia ratkaisuja”.

Tällaisia ratkaisuja Suomessa toteutetaan mm. kognitiivisella terapialla.

Vaihtoehtona asiantunteva ja ratkaisukeskeinen selvitystyö

Aiheen tiimoilta olisi tietenkin ollut mahdollista tehdä ratkaisukeskeistä selvitystyötä nimenomaan juuri tälle kohderyhmälle asiantuntevasti räätälöidyllä selvityksellä.

Olisi voitu esimerkiksi selvittää, millaisissa asuntotilanteissa kroonisesti sisäilmasairaat konkreettisesti elävät ja miten he ovat tällaisiin tilanteisiin päätyneet, mitkä tekijät erilaisissa asunnoissa käytännössä aiheuttavat ongelmia sisäilmasta vakavasti sairastuneille ja millaisissa olosuhteissa heidän toimintakykynsä kohenee. Olisi myös voitu koota tietoa onnistuneista ja epäonnistuneista yksittäisistä rakennuskokeiluista. Tulosten perusteella olisi voitu ryhmitellä erilaisia rakentamisvaihtoehtoja tarkempien kohderyhmien mukaan – esimerkiksi jotkin rakennusmateriaalithan aiheuttavat ongelmia lähes kaikille sisäilmasta sairastuneille ja joidenkin sopivuus taas on yksilöllisempää.

Tähän olisi voitu hyödyntää aiheesta jo koottua tietoa, hankkia lisää ymmärrystä haastattelemalla aihetta tuntevia eri alojen asiantuntijoita ja kokoamalla tietoa varsinaiselta kohderyhmältä juuri heidän tilanteeseensa kohdennetulla kyselyllä.

Olisi ollut myös mahdollista koota laaja-alainen asiantuntijaryhmä pohtimaan, millaista keinovalikoimaa tälle kohderyhmälle suunnatun rakentamisen pilotointiin voisi hyödyntää ja millaisia muutoksia tällaisen rakentamisen tukeminen kenties vaatisi nykyisiin työkaluihin, ohjeistukseen tai normistoon.

On selvyyden vuoksi tärkeää mainita, että selvityksessä käsitellään ratkaisukeskeisesti monia tärkeitä osa-alueita, kuten asuntokaupan ongelmia ja omistusasunnon homeongelmatilanteita (esimerkiksi luvussa ”home- ja asumisterveysloukut”). Nämä eivät kuitenkaan liity sisäilmakodittomuuteen, joka ei ole akuutti ja kertaluontoinen, yhteen (omistus)asuntoon liittyvä ongelma.

Malliesimerkki syrjäyttävästä politiikasta

Sisäilmakodittomat tarvitsevat kipeästi heille sopivia asumisratkaisuja.

Homepakolaiset-yhdistys muistuttaa asunnottomien yönä, että toteutettu selvitysprosessi  on malliesimerkki siitä, kuinka syrjäyttävää politiikkaa käytännössä rakennetaan.

Se, että ongelmat piilotetaan, ei poista niitä vaan vain lisää ja vahvistaa syrjäytymistä ja osattomuutta sekä niistä aiheutuvia inhimillisiä ja taloudellisia kustannuksia.

Yhdistys toivoo, että hallitus korjaa pikaisesti asunnottomuustyönsä suuntaa sisäilmakodittomien osalta.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Kymmenen vuotta sisäilmasta sairastuneiden asialla

Tänä syksynä juhlitaan Homepakolaiset-yhdistyksen kymmenvuotista matkaa sisäilmasta sairastuneiden tilanteen parantamiseksi.

Tällä sivulla kerromme, mitä vuosikymmenen aikana yhdistyksessä ja sen ympärillä on tapahtunut ja mikä on sisäilmasta sairastuneiden tilanne Suomessa tänään. Tervetuloa tutustumaan palaan kiinnostavaa suomalaista sisäilmahistoriaa!

Syntymäpäiväkakku. 10 vuotta sisäilmasta sairastuneiden asialla.

Kymmenen vuotta sitten sisäilmasta sairastuneet jäivät Suomessa ongelmineen yksin eikä heille ollut tarjolla kunnollista terveydenhoitoa, peruspalveluja eikä sosiaaliturvaa.

Tähän tarpeeseen perustettiin Homepakolaiset ry. Yhdistystoiminnan käynnisti joukko itsekin vakavasti sairastuneita ihmisiä, ja yhdistys kasvoi nopeasti aktiiviseksi moniammatilliseksi vaikuttajaksi, joka nosti sairastuneiden tilanteen yleiseen tietoisuuteen.

Kymmenvuotisen historiansa aikana Homepakolaiset on pyrkinyt aktiivisesti kohentamaan sisäilmasta sairastuneiden asemaa ja lisäämään sairastuneiden osallisuutta ja yhdenvertaisuutta.

Yhdistyksen alkutaival (2011–2013)

2010-luvun alussa ihmiset olivat sisäilmasta sairastuessaan hyvin yksin. Saatavilla ei ollut tietoa siitä, millaisia oireita sisäilma voi aiheuttaa, mistä voi saada apua kodin, työpaikan tai oppilaitoksen sisäilman sairastuttaessa ja miten toimia uusissa ongelmatilanteissa, kuten irtaimiston mennessä pilalle tai jos evakkoasuntokin tekee sairaaksi.

Tuolloin sairastuneille ei myöskään ollut saatavilla nykyisen kaltaisia verkkovertaisryhmiä, sisäilma-asiat näkyivät mediassa niukasti eikä Twitterissäkään väännetty kättä ratkaisuvaihtoehdoista eri tahojen kesken.

Sen sijaan ”homeoireita” epäilevä saattoi löytää Suomi24-keskustelupalstalta satunnaista keskustelua aiheesta. Asumisterveysliiton ja Hengitysliiton puhelinpalvelut neuvoivat hometalon korjausasioissa ja asuntokauppariidoissa. Lisäksi Hengitysliitossa toimi pieniä paikallisryhmiä, joissa hengitystiesairaat saattoivat jakaa kokemuksiaan.

Laajemmalle avulle, neuvonnalle, kokemusten vaihtamiselle ja yhteenkokoamiselle oli kuitenkin valtava tarve. Yhteiskunnassa ei myöskään ollut palvelupolkuja sairastuneille, joista moni oli kipeästi avun tarpeessa.

Suomessa yliopistotason mikrobitutkimusta tehtiin muun muassa Helsingissä ja Kuopiossa ja ympäristöministeriön Hometalkoot-ohjelma työskenteli sisäilmaongelmien ratkaisemiseksi, mutta sairastuneiden edunvalvonta ja tilanteen kehittäminen ei kuulunut kellekään.

Kohtaamisia

Homepakolaiset-yhdistyksen perustaminen sai alkusysäyksen, kun useampi sisäilmasta vakavasti sairastunut kohtasi vuonna 2010 ja ihmetteli, miksi sisäilmasta sairastumisesta ei ole saatavilla asianmukaista tietoa ja miksi sairastuneiden asioita ei edistetä. Kukin oli tahoillaan pohtinut, että sairastuneiden vaikeaan tilanteeseen tulisi vaikuttaa yhteiskunnan tasolla.

Näitä yhdistyksen syntymisen kannalta olennaisia kohtaamisia syntyi, kun sisäilma-alalla toimivat asiantuntijat ja viranomaiset linkittivät yhteen heiltä apua ja tietoa etsineitä, vaikuttamishaluisia sairastuneita. Kohtaamiset johtivat päätökseen perustaa yhdistys ajamaan muutosta ongelmalliseen tilanteeseen.

Perustajajäseniä oli kolme, mutta mukaan saatiin nopeasti monialaista osaamista. Yhdistys rekisteröitiin vuonna 2011 ja silloin avattiin myös yhdistyksen nettisivut.

Yhdistyksen nettisivut keräsivät heti avauduttuaan paljon lukijoita. Tiedolle sisäilmasta sairastumisesta oli selvästi suuri tarve.

Yhdistyksen nimeksi valittiin Homepakolaiset, sillä yhdistys halusi kiinnittää huomiota vakavaan yhteiskunnalliseen ongelmaan: Sisäilmaongelmat aiheuttavat kodittomuutta ja työkyvyttömyyttä sen vuoksi, että vakava sairastuminen tekee tilojen käytöstä vaikeaa. Sisäilmasta sairastuneet tarvitsevat pikaisesti apua voidakseen palata yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi. He tarvitsevat apua sopivan asunnon löytämiseen, ratkaisuja työelämässä ja opiskeluissa jatkamiseen, asiantuntevaa lääkärihoitoa sekä samat viranomaispalvelut ja saman sosiaaliturvan kuin muillakin kansalaisilla.

Kymmenen vuotta sitten Suomessa puhuttiin pääasiassa homeongelmasta, ja siksi yhdistykselle valittu nimi olikin erittäin osuva. Sisäilmassa sairastuttavat kuitenkin monet muutkin epäpuhtaudet, esimerkiksi rakennusmateriaalien sisältämät monivaikutteiset kemikaalit. Yhdistys on kuitenkin ainakin toistaiseksi päättänyt säilyttää nimensä, sillä se on tullut monille tutuksi.

Yhdistyksen päätavoitteeksi kirjattiin sisäilmasta sairastuneiden perusoikeuksien toteutumisen edistäminen Suomessa.

Yhdistystä pyöritettiin aluksi vapaaehtoisvoimin ja -varoin. Resurssit olivat kurjat. Moni aktiivi oli sairastumisen vuoksi tiukassa tilanteessa omassa elämässään. Kaikilla ei ollut edes kunnollisia asuntoja. Toimitiloja ja rahaa ei ollut. Tapaamisissa hytistiin usein ulkosalla, kun sisäilmaltaan kaikille sopivia paikkoja oli vaikea löytää. Tästä huolimatta tai ehkä juuri kurjan tilanteen motivoimana saatiin paljon aikaan.

Vaadittiin parannuksia

Yhdistys pyrki ensin lisäämään ymmärrystä sairastuneiden hätätilasta ja yhteiskunnan kyvyttömyydestä reagoida siihen. Yhdistys vaati ”apua ja perusoikeuksia”, esimerkiksi hätämajoitusta sitä tarvitseville. Homeesta sairastuneita ihmisiä asui esimerkiksi teltoissa.

Yhdistys toi julkisuuteen sairastuneiden epäinhimillistä tilannetta, mm. kodittomuutta.

Työtä toteutettiin tekemällä esimerkiksi paljon kanteluita, vetoomuksia ja vaatimalla vastauksia heikkoon tilanteeseen muun muassa sosiaali- ja terveysministeriöltä (STM), Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) ja Työterveyslaitokselta (TTL).

Yhdistys osallistui sisäilma-alan tapahtumiin Suomessa ja joihinkin myös ulkomailla ja oli yhteydessä muun muassa tutkijoihin, viranomaisiin, kansanedustajiin ja mediaan.

Yhdistyksen nettisivut houkuttivat alalla toimivia olemaan yhteydessä myös yhdistykseen päin. Aiheeseen monelta kantilta perehtyvän potilasjärjestön syntyminen herätti kiinnostusta.

Yhdistyksen puhelin soikin ensimmäiset vuodet lähes 24/7. Valtava määrä apua tarvitsevia sairastuneita otti yhteyttä, kun yhdistys sai medianäkyvyyttä ja ihmiset näkivät, että kohtalotovereita oli olemassa ja joku tarttui asiaan. Ihmiset halusivat jakaa kokemansa, keskustella ja tietää, mistä voisivat saada apua. Yhdistyksessä ymmärrettiin, että oltiin valtavan suuren ongelman äärellä ja että yhdistystyölle oli vielä paljon kipeämpi tarve kuin alun perin oli kuviteltu.

Toivo paremmasta heräsi

Yhdistys haki pian rahoitusta Raha-automaattiyhdistykseltä (RAY). Ensimmäinen hakemus ei tuottanut tulosta. Eduskunta kuitenkin otti asian kuullakseen, ja tarkastusvaliokunta tarttui asiaan mietinnöllä ja listalla toimenpiteitä tilanteen kohentamiseksi. Käytännön toteutus annettiin sosiaali- ja terveysministeriön ja sen alaisen Työterveyslaitoksen vastuulle.

Yhdistys kritisoi STM:n ja TTL:n toimenpiteiden toteutuksen painotuksia. Todellista selvitystyötä sisäilmasta sairastuneiden tarpeista ja tilanteesta ei tehty toimenpiteiden pohjalle. Ongelma määriteltiin lääketieteellisesti kapeasti keskittyen pääasiassa vain homeisiin ja astmaan. Tämä poissulki merkittävän osan varsinaisesta avuntarpeesta ja terveys- ja toimintakykyongelmista.

Yhdistyksellä alkoi olla hyvä käsitys sairastuneiden ongelmista ja tilanteesta, sillä yhdistyksessä oli muutaman ensimmäisen toimintavuoden aikana kohdattu lukuisia sisäilmasta sairastuneita ja erilaisia viestejä, puheluja ja tapaamisia oli kertynyt jo yli tuhat. Näistä kohtaamisista oli muodostunut kuva siitä, millaisia haasteita ihmiset Suomessa kohtasivat sairastuttuaan sisäilmasta.

Kertomuksissa toistuivat kerta toisensa jälkeen myös samanlaiset ongelmat ajalla ennen vakavaa sairastumista: sairastumisten ennaltaehkäisy ontui. Yhdistyksessä haluttiin panostaa myös sairastumisten ehkäisyyn ja edistää varhaista puuttumista tilanteisiin.

Yhdistys sai yhteydenottoja tasaisena virtana. Valitettavasti avuntarvitsijoita ei useinkaan voinut ohjata kunnollisen avun piiriin, sillä sellaista ei ollut saatavilla. Ihmiset olisivat tarvinneet osaavaa terveydenhoitoa, apua asumisensa järjestämiseen sekä kuntoutusta ja työkaluja voidakseen toimia työelämässä tai jatkaa opintojaan ja koulunkäyntiään. Kun apua ei ollut saatavilla, olivat tilanteet usein kriisiytyneet ja monimutkaistuneet. Niistä keskustelu oli hyödyllistä puolin ja toisin, ja hätä ja avuntarve oli käsinkosketeltavaa.

Monet yhteyttä ottaneet kertoivat myös esimerkkejä erilaisista ratkaisuista, jotka he olivat kokeneet hyödyllisiksi, voimauttaviksi ja kuntoutumista edistäviksi, ja erityisesti näitä esimerkkejä yhdistyksessä analysoitiin ja kirjattiin talteen.

Työtä tehtiin yhdistyksessä kuitenkin itsekin kriisitilanteiden keskellä. Niinpä voimat toiminnan pyörittämiseen vapaaehtoisvoimin alkoivat olla muutaman toimintavuoden jälkeen vähissä.

Joulukuussa 2013 Raha-automaattiyhdistykseltä saatiin iloista postia: yhdistykselle oli myönnetty projektirahoitus! Alkuvuonna 2014 käynnistyi Ratkaisuja Sisäilmasairaille! -projekti.

Ratkaisuja Sisäilmasairaille! -projekti (2014–2016)

Ratkaisuja Sisäilmasairaille! -projektiin palkattiin kaksi puolipäiväistä työntekijää. Projektin pääteemoina olivat työelämä, opiskelu ja asuminen. Näihin teemoihin haluttiin tuottaa ratkaisuja esimerkiksi käytännönläheisten oppaiden ja tiedon lisäämisen muodossa.

Ymmärryksen lisääjä

Sisäilmasta sairastuminen oli yhä liian hankalasti ymmärrettävä asia. Avunhaku ja keskustelut ratkaisuista tyssäsivät yleensä heti alkuunsa siihen, että sisäilmaoireilua, sairastuneiden tilannetta ja sen lukuisia solmukohtia ei ymmärretty. Yhteiskunnassa oli myös kiistanalaisuutta siitä, onko kyseessä fyysinen vai psyykkinen ongelma. Yhdistys tuotti sen vuoksi asiasta paljon perustietoa vastaamaan keskeisiin kysymyksiin ja ennakkoluuloihin. Materiaaleja luettiin paljon ja ne koettiin palautteen mukaan hyödyllisiksi ja rohkaiseviksi.

Samalla yhdistyksen fokus muuttui ratkaisujen ”vaatijasta” ratkaisujen tarjoajaksi.

Yhdistyksessä nähtiin, että sekä sisäilmasta sairastuneiden tilannetta että heitä kohtaavien ammattilaisten kuormaa voidaan helpottaa lisäämällä ymmärrystä aiheesta ja tuottamalla muille toimijoille hyödyllistä tietoa sairastuneiden tilanteesta ja mahdollisista ratkaisuista. Juuri tätä osaamistahan yhdistyksessä oli.

Koska yhdistyksellä on kiinteä yhteys ruohonjuuritasolle, se voi hyödyntää sairastuneiden kokemusasiantuntijuutta ratkaisujen kehittämisessä.

Hankkeessa julkaistiin erilaisia materiaaleja ja oppaita, jotka herättivät sisäilma-alalla toimivien kiinnostusta ja joista tuli hyvää palautetta. Julkaisimme esimerkiksi oppaat sisäilmasta sairastuneiden työssäkäyntiä ja opiskelua tukevista keinoista.

Ratkaisuja Sisäilmasairaille! -projektirahoitus mahdollisti kattavan tiedonkeräämisen ja kokoamisen, ja ensimmäiset oppaat julkaistiin vuonna 2015.

Nettisivujen kävijämäärät kasvoivat. Yhdistystoiminnasta ja tiedontuotosta kiinnostuneita useiden alojen ihmisiä saatiin mukaan. Osaamispakki kasvoi. Yhteistyötahojen verkosto laajeni.

Moni sisäilmateemaa kohtaavista eri alojen ammattilaisista, viranomaisista ja päättäjistä oli huomannut, että sisäilmaongelmat aiheuttivat kuormaa yhteisöille ja ratkaisujen kehittäminen oli kaikkien etu.

Yhdistykselle vuokrattiin myös pieni toimisto ja työtapoja kehitettiin työn ohessa. Yhdistyksessä toimivat olivat pitkälti itse sairastuneita, monet vakavasti, ja asuivat maantieteellisesti laajalla alueella. Yhteisten toimintamuotojen ja ratkaisujen löytäminen olikin samalla pilotointia sisäilmasta sairastuneiden työssäkäynnistä ja kuntouttamisesta – vuosien aikana saatiin runsaasti oivalluksia ja onnistumisen kokemuksia.

Alalla aktiivista toimintaa

Tilanne Suomessa oli jo tässä vaiheessa erilainen kuin yhdistystä perustettaessa. Sairastuneiden tilanne oli paljon esillä, ja sen seurauksena aiheen ympärillä kuhisi. Esimerkiksi useat rakentamisesta kiinnostuneet yritykset ja yksityishenkilöt olivat yhteydessä yhdistykseen. Monet järjestöt, kuten Hengitysliitto ja Suomen Vanhempainliitto aktivoituivat. Oli syntynyt myös uusi Terve Sisäilma ry, joka kehitti aktiivisesti muun muassa verkkovertaistukea ja yksilöiden tukemista ongelmatilanteissa. Sosiaaliseen mediaan avattiin useita aihetta eri näkökulmasta käsitteleviä keskustelu- ja verkkovertaisryhmiä, joista suurimpana nykyisin lähes 10 000 jäsentä käsittävä Home Sweet Home.

Kaiken tämän seurauksena Homepakolaisille vapautui lisää aikaa paneutua sairastuneiden ongelmallisen tilanteen juurisyihin ja tehdä niitä koskevaa tiedontuottoa ja vaikuttamista, verrattuna yhdistyksen alkuvuosiin, jolloin sairastuneiden yhteydenottoihin vastaaminen vei pääasiallisen toiminta-ajan.

Nyt resurssit pystyttiin kohdentamaan täysimääräisesti tiedon systemaattiseen kokoamiseen, analysointiin, koostamiseen ja koordinointiin. Työpajoja sairastuneille järjestettiin useilla paikkakunnilla. Tehtiin kyselyitä ja haastatteluja eri teemoista tiedon tarkentamiseksi ja syventämiseksi. Useista kymmenistä eri alojen asiantuntijoista koostuvan vapaaehtoisryhmän panosta hyödynnettiin materiaalien tuottamisessa.

Samalla yhdistys loi uusia yhteistyöverkostoja. Työtä tehtiin muun muassa useiden etätyö- ja etäkouluhankkeiden, Mannerheimin lastensuojeluliiton, alan tutkijoiden ja asiantuntijoiden, arkkitehtien, Vihaiset äidit -kansanliikkeen ja muiden potilasjärjestöjen kanssa. Tapasimme esimerkiksi Duodecimin, Hometalkoiden, useiden ministeriöiden ja ammattiliittojen väkeä sekä kansanedustajia. Teimme myös kansainvälistä yhteistyötä.

Yhdistys tapasi ympäristösairaiden kuntoutuksessa onnistuneita ammattilaisia Nova Scotiasta, Kanadasta. Lisätietoa Nova Scotian mallista.

Homepakolaiset julkaisi näinä vuosina valtavan määrän tietoa, mukaan lukien monenlaisia oppaita, kannanottoja ja tietopaketteja, jotka ovat nähtävissä yhdistyksen sivuilla esimerkiksi osioissa Materiaalit ja Ammattiryhmille. Nämä materiaalit sisältävät esimerkiksi ehdotuksia sisäilmasta sairastuneiden työkyvyn tukemiseen sekä pohdintaa sisäilmasta sairastuneille soveltuvasta rakentamisesta. Tällainen tieto oli aivan uutta ja sivujen kävijämäärät kertoivat siitä, että se tuli kovaan tarpeeseen.

Samaan aikaan eduskunnan tarkastusvaliokunnan käynnistäminä toimenpiteinä Suomeen tehtiin ”home- ja kosteusvaurioista oireileville” muun muassa käypähoitosuositukset ja laadittiin lääkäreiden koulutusmateriaaleja. Eduskunnan käynnistämä työ konkretisoitui näissä kuitenkin sairastuneille epäedullisella tavalla.

Jälleen kyse oli sairastumisen määrittämisestä. Useimmat sairastuneet eivät tulleet uusien ohjeiden mukaan määritellyiksi sisäilmasta sairastuneiksi, vaan ympäristöyliherkiksi, eikä palvelupolkujen rakentaminen heidän avuntarpeeseensa käynnistynyt. Lääketieteellisten hoitojen ja toimintakykyä kohentavien toimenpiteiden sijaan ympäristöherkille tarjottiin kohtaamista ja terapiaa.

Mediassa yhdistys pyrki tuomaan esiin tilanteen solmukohtia ja ratkaisujen kannattavuutta. Yhdistys sai hyvin mediatilaa asialleen, ja keskustelimme esimerkiksi Käypähoitosuosituksista Ylen Aamu-TV:ssä.

Osallistuimme myös edelleen alan tapahtumiin Suomessa ja ulkomailla ja seurasimme aktiivisesti alan kansainvälistä tutkimusta, jossa painopiste oli (ja on) kaikkea muuta kuin ympäristöherkkyydessä.

Taistelua olemassaolon oikeudesta (2017–2019)

Ratkaisuja Sisäilmasairaille! -projektin jatkoksi Raha-automaattiyhdistys (myöhemmin Stea) myönsi yhdistykselle toiminta-avustuksen, joka käynnistyi vuonna 2017. Rahoituksella edistettiin sisäilmasta sairastuneiden työelämässä ja opinnoissa jatkamisen mahdollisuuksia ja asumisratkaisuja verkostomaisena yhteistyönä.

Työpanosta voitiin lisätä yhdellä henkilötyövuodella. Avustuksen myötä pystyttiin koordinoimaan monialaista keskustelua ja syventymään yhteiskunnallisten solmukohtien selvittämiseen ja erittelyyn.

Työntekijät yhdistyksen toimistolla suunnittelemassa työpajaa ammattiliittojen ja ministeriöiden edustajille. 

Toteutimme muun muassa useita työpajoja ammattilaisille, luennoimme ammattiliitoille, teimme opinnäyteyhteistyötä Metropolia AMK:n kanssa, tapasimme tutkijoita ja alalla toimivia asiantuntijoita Suomesta ja ulkomailta. Lasten ja koulujen tilanteeseen vaikuttamiseksi käynnistettiin Hengitysliiton ja Suomen Vanhempainliiton kanssa kolmivuotinen yhteishanke Ratkaistaan yhdessä! vuonna 2018.

Teimme siis kaiken kaikkiaan monenlaista yhteistyötä eri organisaatioiden ja yksittäisten alalla toimivien henkilöiden kanssa. Yhdistys julkaisi toiminta-avustusvuosien aikana paljon erilaisia materiaaleja ja julkaisuja. Tuotimme paljon tietoa etenkin työelämän ja asumisen solmukohdista. Tiedon keräämistä sairastuneiden tilanteesta jatkettiin edelleen.

Sisäilmasta sairastumisen ei tarvitse johtaa osattomuuteen ja työelämästä putoamiseen. Tilanteeseen on mahdollista vaikuttaa, kun kaikki eri tasoilla toimivat tahot tulevat mukaan edistämään aidosti vaikuttavia ratkaisuja.

Kuvassa vuoden 2019 eduskuntavaaliehdokkaita sisäilmakodittomuutta käsitelleessä vaalipaneelissa, jossa yhdistys alusti aihetta.

Yhdistys on saanut hyvää palautetta sekä sairastuneilta että ammattilaissidosryhmiltä. Toimintaa on seurattu yhdistyksessä monella mittarilla, ja yhdistys osallistui myös Kuntoutussäätiön ARTSI-ohjelmaan, jossa kehitettiin toiminnan tulosten ja vaikutusten mittaamista ja arviointia.

Tuottamamme tieto on koettu hyödylliseksi. Yksi säännöllisesti toistuvista palautteista on, että pitkään sairastellut ja työkyvystään huolestunut ihminen on yhdistyksen materiaalien avulla oivaltanut huonovointisuutensa syyn ja pystynyt vaikuttamaan toimintakykyynsä positiivisesti vähentämällä haitallisia ympäristötekijöitä elämässään. Palautteen antajien mukaan tieto on auttanut hahmottamaan aihepiiriä ja toimimaan ratkaisuja edistäen, oli sitten kyse alalla työskentelevistä tai sairastuneista.

Mutta kuinka arvioida toiminnan tuloksia tilanteessa, jossa tällaisia toimivia ratkaisukeinoja ei voida systemaattisemmin ottaa käyttöön yhteiskunnan kieltäessä ongelman olemassaolon?

Suomen linja vakiintuu

Hallitus käynnisti sisäilmaongelmaan reagoimiseksi Terveet Tilat 2028 -ohjelman. Homepakolaiset ry osallistui sen alaisen, THL:n vetämän Kansallisen sisäilma ja terveys -ohjelman valmistelutyöhön vuosina 2017–2018. Ohjelmalla oli tarkoitus vähentää sisäympäristöön liittyviä terveyshaittoja. Toimme ohjelmavalmisteluun mukaan kokoamaamme tietoa sairastuneiden tilanteesta ja erilaisista ratkaisumahdollisuuksista.

Vuosien varrella yhdistys on koonnut monin eri menetelmin tietoa sisäilmasta sairastuneiden tilanteesta ja tarpeista.

Ohjelmassa kuitenkin jatkettiin ja vahvistettiin entisestään linjaa, jossa pysyvä sairastuminen sisäilmaongelmien seurauksena määritellään psyykkispainotteisesti ympäristöherkkyydeksi. Homepakolaiset ry irtisanoutui lopulta ohjelmasta sen ohittaessa kokonaan sairastuneiden tarpeet.

Ohjelmasta tuli sisäilmasta sairastuneille vahingollinen, jopa sisäilmasta sairastunut -termikin julistettiin valmisteluvaiheessa pannaan ja ryhdyttiin käyttämään ilmaisua sisäilmaan liitetyt oireet.

Suomessa onkin virallisten sisäilmaohjelmien linjaksi vakiintunut sairastumisen kieltäminen − toiminnallisten häiriöiden linja. Sisäilmaan liittyvä oireilu katsotaan pääasiassa ohimeneväksi, eikä sisäilmasta voi näkemyksen mukaan sairastua pysyvästi lukuun ottamatta astmaa sekä radonin ja asbestin aiheuttamia terveysongelmia. Tämä ajatusmalli sulkee suurimman osan sisäilmasta sairastuneista yhteiskunnallisen keskustelun ja avun ulkopuolelle ja estää ratkaisuja kaikilla tasoilla. Jako on kriisiyttänyt yksilöiden ja yhteisöjen tilanteita, ja se pitkittää sekä monimutkaistaa ongelmanratkaisua yhteiskunnan tasolla.

Tähän ongelmaan yhdistys on pyrkinyt vaikuttamaan tiedolla. Yhdistys on myös pyytänyt perusteita linjaukselle sosiaali- ja terveysministeriöstä useampaan otteeseen, tuloksetta. (Esim. Emme saaneet ministeriöltä tutkimusnäyttöä hoitolinjausten perusteiksi)

Sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa toimiva rahoittaja, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA ilmoitti vuoden 2019 joulukuussa, että se ei enää myönnä Homepakolaiset ry:lle rahoitusta. STM vahvisti päätöksen vuonna 2020. Loppuja STEA-avustuksen varoja on voitu käyttää yhdistyksen toiminnassa vuosina 2020–21.

Paluu juurille 2020–

Kukapa olisi arvannut, että kymmenen vuotta yhdistyksen perustamisen jälkeen ollaan tilanteessa, jossa sisäilmasta sairastuneiden perusoikeuksien puolustamiselle on tarvetta enemmän kuin koskaan? Sairastuminen on Suomessa käännetty toiminnalliseksi häiriöksi ja jopa termi sisäilmasairaus yritetään pyyhkiä julkisesta keskustelusta pois aktiivisella viestinnällä. Virallisen linjauksen mukaan termin sisäilmasta sairastunut käyttöä tulisi välttää.

Pyrkimykset asioiden edistämiseen käytännön ratkaisukeinoja tuottamalla – kuten yhdistys on toiminut − jäävät tällaisessa tilanteessa vaillinaisiksi. Oireilevien ja sairastuneiden tilanteen kohentaminen (esimerkiksi oppaiden ja materiaalien avulla) on tuonut hyötyä ja toivoa kohderyhmille. Moni kertoo ymmärtäneensä, kuinka edistää omaa kuntoutumistaan, ja päässeensä materiaalien avulla tiellään eteenpäin. Lisäksi sairastuneita työssään kohtaavat ovat saaneet oivalluksia asioiden edistämiseen. Yleinen palaute on tämänkaltainen: käyttökelpoista ja hyödyllistä tietoa, joka mahdollistaa käytännön toimimisen asioiden edistämiseksi.

Kuitenkin liian monen ihmisen kuntoutuminen ja esimerkiksi työelämään paluu estyy jossain vaiheessa järjestelmätason ongelmien vuoksi: sisäilmasta sairastuneiden oikeasti tarvitsemaa tukea ei ole riittävästi tai lainkaan tarjolla.

Moni sairastunut on myös uupunut kohtaamaansa vähättelyyn, leimaamiseen ja näköalattomuuteen.

Konkreettisten ratkaisukeinojen kehittäminen ja julkaiseminen on tärkeää, mutta on myös vaikutettava siihen, että niitä halutaan yhteiskunnassa tuloksellisesti käyttää. Tilanteessa, jossa sisäilmasta sairastumista yhteiskunnallisena ongelmana ei kunnolla myönnetä, on pidemmällä tähtäimellä vaikuttavampaa pyrkiä vaikuttamaan rakenteisiin ja juurisyihin.

Järjestelmätason ongelmakohtien syventyminen näkyy jo selvästi asenteiden koventumisena sisäilmasta sairastuneita kohtaan, avunsaannin heikentymisenä sekä sattumanvaraisuutena avunsaannissa.

Sairastuneiden oikeuksia yhteiskunnan tasolla puolustavalle yhdistykselle on tarvetta nyt enemmän kuin koskaan.

Ihmiset kaipaavat apua ja tietoa. Väkeä yhdistyksen infopisteessä Helsingin Narinkkatorilla.

Kiitos tarinaamme tutustumisesta!
Voit halutessasi tukea työtämme liittymällä jäseneksi täällä tai lahjoittaa haluamasi summan täällä.

Avullesi on suuri tarve, jotta Homepakolaiset ry voi jatkaa toimintaansa sisäilmasta sairastuneiden auttamiseksi ja uusien sairastumisten ennaltaehkäisemiseksi. Lämmin kiitos tuestasi!

Homepakolaiset-yhdistys haluaa vähentää sisäilmasta sairastumisen aiheuttamaa kuormaa yksilöille, yhteisöille ja koko yhteiskunnalle.

Kuvat: Homepakolaiset ry

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Kysymyksiä professori Juha Pekkaselle ja ylilääkäri Markku Sainiolle

Potilasjärjestö toivoo sisäilma-alan asiantuntijoilta vastauksia kansalaisten kysymyksiin, sillä keskustelu on tärkeää luottamuksen rakentamiseksi.

Viite ry − Tieteen ja teknologian vihreät − järjesti Sisäilma ja tiede -webinaarin 27.10.2020. Tapahtumassa luennoivat professori Juha Pekkanen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) ja Helsingin yliopistolta sekä ylilääkäri, neurologi Markku Sainio Työterveyslaitokselta (TTL).

Tapahtumassa esitettiin paljon yleisökysymyksiä, joista suurimpaan osaan luennoitsijat eivät ehtineet vastata. Yleisöstä toivottiin, että luennoitsijat voisivat vastata kysymyksiin myöhemmin. Koska tämä ei ole toteutunut, Homepakolaiset ry on tehnyt yleisökysymyksistä koosteen.

Sisäilma-alalla toimivat ovat pitkään toivoneet, että sosiaali- ja terveysministeriö ja sen alaiset laitokset THL ja TTL kävisivät  avointa keskustelua kansalaisten kanssa. On tärkeää, että viralliset tahot osallistuvat viestinnästään syntyvään jatkokeskusteluun. Suurin osa kansalaiskysymyksistä on asiallisia ja asiantuntevia.

Oikea tieto on tärkeää

Viimeistään korona-aika on tehnyt selväksi, miten tärkeää kansalaisille suunnatussa viestinnässä on oikean ja selkeän tiedon jakaminen. Mikäli halutaan lisätä kansalaisten luottamusta virallisiin organisaatioihin ja vähentää liikkeellä olevan väärän tiedon määrää (valeuutiset ym.), olisi julkislaitosten ja niitä edustavien työntekijöiden hyvä pystyä perustelemaan esittämänsä, kiistanalaisetkin asiat.

Tärkeää on myös tuoda esille selkeästi, mikä on työntekijän omaa mielipidettä ja hypoteesia ja milloin kyse on vahvasta ja yleisesti tutkimusmaailmassa hyväksytystä tiedosta. Hyvään tieteelliseen tapaan kuuluu myös välttää niin sanottua kirsikanpoimintaa, eli pelkästään omia teorioita tukevan tiedon valikointia. Tiedolle on myös hyvä esittää lähdeviitteet. Aikana, jolloin väärän terveystiedon leviäminen on yleistä, tulisi erityisesti huolehtia julkisten laitosten viestinnän selkeydestä ja avoimuudesta.

Myös päättäjät kaipaavat perusteellisia vastauksia sisäilma-alan tutkimusta koskeviin kysymyksiin ymmärtääkseen suomalaisella sisäilma-alalla vallitsevia jakolinjoja. Homepakolaiset ry on samaa mieltä Viitteen kanssa siitä, että poliittisessa päätöksenteossa on aina vaadittava tieteeseen ja tutkimukseen perustuvaa näyttöä, kun tehdään yhteiskuntaan monin tavoin vaikuttavia pitkäaikaisia päätöksiä.

Jotta nämä tavoitteet toteutuisivat Suomessa sisäilma-asioiden osalta, toivomme Pekkasen ja Sainion lähtevän mukaan vuorovaikutteiseen keskusteluun sisäilmatutkimuksesta ja toimintamalleista. Kyseisen tilaisuuden yleisökysymykset ovat tähän hyvä reitti, ei vähiten siksi, että vastaaviin kysymyksiin on toivottu vastauksia jo pitkään monissa muissakin yhteyksissä.

Kysymykset on toimitettu 17.3.2021 luennoitsijoille sähköpostitse. Homepakolaiset ry sitoutuu julkaisemaan vastaukset ja toivoo samalla aiheesta laajempaa, kansalaisten, päättäjien ja asiantuntijoiden välistä avointa ja läpinäkyvää keskustelua.

Webinaarin yleisökysymyksiä Juha Pekkaselle ja Markku Sainiolle

Keräsimme talteen tapahtuman kommenttikentässä esitetyt kysymykset. Kysymyksiä on luettavuuden ja vastattavuuden helpottamisen vuoksi tiivistetty, yhdistelty ja selvennetty.

Luennoitsijat ovat esittäneet väitteen siitä, että sisäilmariskit tunnetaan laajasti. Väite on vastoin sitä, mitä aiheesta kansainvälisesti keskustellaan. Nythän tehdään paljon tutkimusta eri aineiden vaikutusmekanismeista, yhteisvaikutuksista ja ylipäänsä siitä, mitä haitta-aineita sisäympäristössä eri maissa on ja miten niitä voidaan mitata. Menetelmät kehittyvät ja mielenkiintoisia löydöksiä tulee koko ajan.

  • Mihin perustuu väite siitä, että kaikki sisäilmariskit tunnetaan jo hyvin?
  • Tiedetäänkö mielestänne riittävästi siitä, mille kaikelle ihmiset rakennuksissa altistuvat?
  • Viitteen webinaarissa käsittelemättä jäivät
    a) eri aineille altistumisen yhteisvaikutukset
    b) altistuskertymän merkitys.
    Ettekö pidä näitä keskeisinä seikkoina, kun pyritään ymmärtämään ympäristöterveyskysymyksiä?
  • Millaiset lähteet ovat mielestänne sopivia ympäristöterveyskysymysten yhteydessä asiantuntijoiden käytettäviksi? Miten on perusteltavissa esimerkiksi se, että Juha Pekkanen tarjoaa esityksessään tiedon lähteenä toimittaja Jani Kaaron artikkelia − vaikka Kaaro ei ole lääketieteen eikä ympäristöterveyden asiantuntija − mutta viittaa niukasti tieteellisiin artikkeleihin?

WHO:n homeongelmien terveysvaikutuksia käsittelevässä vuoden 2009 julkaisussa todetaan, että erilaisten homeperäisten epäpuhtauksien mittaaminen on ollut hankalaa, sillä monille aineille ei ole vielä validoituja mittausmenetelmiä (on olemassa paljon erilaisia kosteusvauriomikrobiperäisiä epäpuhtauksia). Siksi homeperäisten terveysongelmien yhdistäminen tiettyyn sisäilman haitta-aineeseen on ollut vielä hankalaa. Julkaisun jälkeen menetelmiä on kuitenkin kehitetty.

  • Mitkä ovat mielestänne mikrobiperäisten epäpuhtauksien mittaamisessa tärkeimmät kehityskohteet tällä hetkellä?
  • Mitkä ovat keskeisiä mikrobiperäisiä epäpuhtauksia, joiden haitallisista vaikutuksista on saatu viitteitä ja joita kannattaisi nyt sen vuoksi erityisesti tutkia lisää?

Euroopan unionin uudessa kemikaalistrategiassa on nostettu esiin monenlaisia kemikaaliryhmiä (mm. hormonaaliset haitta-aineet, karsinogeenit, neurotoksiset ja immunotoksiset aineet), joille altistumista halutaan EU:ssa vähentää merkittävästi. Yksi keskeinen materiaaliluokka, jossa tähdätään päästöjen vähentämiseen, ovat rakennusmateriaalit.

  • Onko tämä mielestänne tarpeellinen kehityskulku, johon on syytä Suomessakin kiinnittää huomiota?
  • Onko tutkittu esimerkiksi, miten yleisiä  märkäbetoni-muovimatto-ongelmat Suomessa ovat,  millaisia oireita tällaisissa tiloissa raportoidaan ja poikkeaako oireilu jotenkin ”muusta sisäilmaoireilusta”? Miten tällaisia ongelmia voitaisiin vähentää?

STM ja sen alaiset laitokset ovat viime vuosina juurruttaneet Suomeen käsitystä, että pitkäaikainen sisäilmaan kohdistuva oireiluherkkyys olisi toiminnallinen häiriö, joka johtuu ympäristön kokemisesta haitalliseksi, ei sisäympäristön epäpuhtauksista. Tämä on heikentänyt sisäilmasta oireilevien ja sairastuneiden tilannetta Suomessa.

  • Miksi THL ja TTL keskittyvät sisäilma-asioissa toiminnallisen häiriön teemaan ja psyykkisiin hoitoihin tutkimustiedon valikoinnissa, omissa tutkimuksissaan, kannanotoissaan ja muussa viestinnässään?
  • Miksi ei huomioida ja viestitä yhtä suurella panostuksella esimerkiksi sitä, kuinka ihmisten oireet alkavat helpottaa, kun he pääsevät pois oireiluttavista tiloista?
  • Miksi THL ja TTL korostavat psykososiaalisten tekijöiden merkitystä huomattavan paljon juuri sisäilmaoireilun ja -sairastamisen kohdalla verrattuna muuhun oireiluun ja sairastamiseen?
  • Miksi sisäilmasta oireilun ja sairastumisen toiminnallisuutta perustellaan tutkimuksilla, jotka eivät liity sisäilmaan? Miksi nämä tutkimukset soveltuisivat sisäilma-aiheeseen?
  • Mitä ovat ne kymmenet satunnaistetut tutkimukset, jotka osoittavat, että ei-ohimenevä sisäilmasta oireilu ei perustu epäpuhtauksiin ja on toiminnallinen häiriö?

Sisäilmasta oireilevat ja sairastuneet luokitellaan toiminnallisesti oireileviksi kevein perustein, koska on tyypillistä, että heille ei terveydenhuollossa tehdä perusteellisia poissulkututkimuksia.

Myös rakennuksista on vaikeaa tutkimuksin poissulkea, ettei siellä esiinny jotakin oireita aiheuttavaa. Tämä johtuu muun muassa mittausmenetelmien keskeneräisyydestä ja yhteisvaikutusten tuntemattomuudesta. Kaikkia sisäilman yksittäisiäkään aineita ja niiden vaikutuksia ei vielä edes tunneta.

Rakennuksen sisäilmassa voi helposti olla tuhansia erilaisia epäpuhtauksia. Tällaisen seoksen terveysvaikutuksista ja mekanismeista tuskin tullaan koskaan saavuttamaan kattavaa tieteellistä varmuutta, mutta suomalaisissa sisäilmalinjauksissa jätetään pitkälti huomioimatta sekin, mitä terveysriskeistä jo tiedetään. Ympäristöterveyskysymyksissä olisi järkevää kuunnella varhaisiakin signaaleja terveysriskeistä.

  • Miten sisäilmaan liittyvä oireilu on ylipäätään mahdollista diagnosoida toiminnalliseksi häiriöksi riittävän varmasti ja perusteellisesti tämänhetkisen tietämyksen ja terveydenhuollon käytäntöjen varassa?
  • Miksi sairastuneita kehotetaan olemaan välttämättä tiloja, joissa oireilua esiintyy? Miten poissuljetaan mahdollisuus, että kyseessä on todellisuudessa haitallinen ympäristö, kun terveysperusteisia arvoja ei ole ja tilojen tutkimisessa ja korjaamisessa on voinut tapahtua virheitä?
  • Miten erotetaan lievä myrkytystila ja toiminnallinen häiriö toisistaan?
  • Miten keskushermoston herkistyminen erotetaan mahdollisesta keskushermoston tulehdustilasta?
  • Kenellä on vastuu, jos esim. allergisen alveoliitin oireet tulkitaan toiminnalliseksi häiriöksi, ja altistumisen jatkuminen johtaa pysyvään keuhkovaurioon?
  • Osaatteko sanoa, miksi alveoliitin oireet täyttäviltä ”sisäilmaoireilevilta” potilailta tutkitaan allergista alveoliittia niin harvoin?
  • Miten THL:n sisäilmakyselyissä tutkitaan astman lisääntymistä? Koululaisille käytettävässä kyselyssä astma oli ainoastaan taustakysymyksenä (ikä, sukupuoli, allergia, astma ym. taustatekijät). Vertailuna: on olemassa myös muiden toimijoiden kyselyjä, joissa huomioidaan, onko astmassa tapahtunut muutoksia ja millaisia muutokset ovat.

Kun Suomessa pitkäaikaisen sisäilmaan kohdistuvan oireiluherkkyyden on katsottu olevan toiminnallinen häiriö, on sisäilmapotilaille ryhdytty tarjoamaan hoidoksi psykososiaalisia ja vaihtoehtoisia kaupallisia kuntoutusmenetelmiä. Niitä tarjotaan – vieläpä tieteellisessä kontekstissa ja monissa kanavissa toistuvasti − vaikka niiden vaikuttavuudesta ei ole näyttöä.

  • TTL:n omien kotimaisilla sisäilmapotilailla tehtyjen tutkimusten (TOSI ja SITY) mukaan psykososiaaliset hoidot eivät ole vaikuttavia. Miksi hoitoja silti suositellaan sisäilmapotilaille ja perusteena käytetään muilla potilasryhmillä kuin sisäilmapotilailla tehtyjä tutkimuksia? Eikö hoitojen pitäisi perustua tieteellisesti todennettuihin hoitoihin eikä teoriaan?
  • Miksi sisäilmasta sairastuneiden hoitokeinoksi esitetään DNRS-menetelmää? Millaista vertaisarvioitua tieteellistä näyttöä DNRS-menetelmästä ja sen soveltuvuudesta sisäilmasta sairastuneille on olemassa?
  • Miksi kokemusasiantuntijatieto kelpaa STM:lle, THL:lle ja TTL:lle todisteeksi vain silloin, kun halutaan osoittaa, että sisäilmaoireilu on toiminnallinen häiriö ja kun halutaan suositella DNRS-menetelmää?
  • Kuinka moni on toiminnallisten häiriöiden poliklinikalla parantunut verrattuna potilaisiin, jotka ovat saaneet muita hoitoja tai joiden arjessa on tehty sisäilman laatua kohentavia toimenpiteitä?

Helsingissä 17.3.2021

Homepakolaiset ry

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Homepakolaiset ry kommentoi Terveet tilat -toimintamallia

Terveet tilat 2028 -ohjelma järjesti laatimastaan Terveet tilat –toimintamallista ensimmäisen kaikille avoimen kommentointikierroksen, joka päättyi 31.1.2021. Kommenttien ja palautteen avulla on tarkoitus kehittää mallia eteenpäin. Myös toimintamallin seuraavat versiot tulevat olemaan avoinna palautteelle.

Kommentissamme kiinnitimme huomiota erityisesti työ- ja toimintakyvyn huomioimiseen. Tällä hetkellä toimintamallissa on ohjeistettu muun muassa näin:

”Mikäli tarvitaan työhön liittyviä ratkaisuja, ne kannattaa suunnitella yhteistyössä työterveyshuollon kanssa. Työjärjestelyt ovat yleensä aina sairauspoissaoloja parempi ratkaisu. Hätiköidyt ja tarkemmin suunnittelemattomat ratkaisut, kuten työntekijän siirtäminen välittömästi korvaaviin tiloihin, voivat johtaa pahimmillaan kierteeseen, jossa välttämistarve laajenee ja herkkyys oireilla voimistuu.  Eristäytyminen voi tuoda mukanaan mm. sosiaalisia ongelmia.”

”Välttämiseen perustuvia työkyvyn tukitoimia (kuten etätyö, työtilan vaihto) käytettäessä tulee huomioida se, että nämä ratkaisut voivat johtaa tilanteeseen, jossa työntekijän oireet jopa lisääntyvät ja toimintakyvyn alenema pahenee. Välttämiseen perustuvat ratkaisut voivat myös lisätä huolta muissa työyhteisön työntekijöissä. Tällaisia ratkaisuja voidaan kuitenkin joutua käyttämään tilapäisesti työkyvyn tukemiseksi tilanteissa, joissa vaihtoehtona on kykenemättömyys työskennellä lainkaan. Tällöin on tärkeää, että osapuolille on selvää, miksi ratkaisuja tehdään. Myös työyhteisölle on tällaisessa tilanteessa tärkeää viestiä se, että rakennus sinänsä on kunnossa.”

Homepakolaiset ry kommentoi toimintamallia seuraavasti:

Potilasjärjestö Homepakolaiset ry:n kommentit Terveet tilat -toimintamalliin

Tilatjaterveys.fi-verkkosivustolla määritellään kommentoinnin kohteena olevan toimintamallin tarkoitus seuraavasti: ”Terveet tilat -toimintamallin tarkoituksena on tukea kuntia ennakoivassa kiinteistönpidossa. Toimintamalli toimii tukimateriaalina sisäilmahaasteiden ratkaisemisessa ja erityisesti niiden ennaltaehkäisyssä.”

Homepakolaiset ry ei edusta kuntia ja kiinteistönpitoa, mutta potilasjärjestön näkökulmasta ennakoivaan kiinteistönpitoon liittyvän ohjeistuksen avulla kunnilla voi olla jatkossa paremmat mahdollisuudet saada korjausvelan kertyminen ja sisäilmaongelmien määrä vähenemään, mikäli kunnilta löytyy riittävästi resursseja ja halua toteuttaa ennakoivan kiinteistönpidon toimintamallia käytännössä.

Tilanteen parantumisesta on esimerkkejä kunnista, jotka ovat jo aiemmin kehittäneet omia toimintamallejaan ennaltaehkäisevän kiinteistönpidon suuntaan. Pidämme tärkeänä, että Terveet Tilat 2028 -ohjelmassa on kuultu kiinteistöjen ylläpidon ja hallinnan arkitodellisuuden asiantuntijoita ja koottu hyviä käytäntöjä yhteen kaikkien kuntien hyödynnettäväksi.

Pidemmällä aikavälillä kiinteistöjen ongelmien ennaltaehkäisy ja tilojen terveellisyyden ja turvallisuuden parantuminen vähentää uusien sisäilmasta aiheutuvien sairastumistapausten määrää. Potilasjärjestönä odotamme tämän kehityskulun toteutuvan mahdollisimman nopeasti. Näemme päivittäin sisäilmaongelmien seuraukset ihmisten terveyden ja esimerkiksi työelämäosallisuuden heikkenemisenä.

Suomessa on näkyvillä suuntaus, jossa psykososiaalisia tekijöitä ja erityisesti noseboa sisäilmaoireilun syynä korostava kansallisten ohjelmien ja laitosten viestintä jättää varjoonsa tiedon sisäilman epäpuhtauksista ja haittatekijöistä, terveysvaikutuksista sekä keinoista toipua tai ennaltaehkäistä sairastuminen. Tämä vaarantaa oireilun ja sairastumisen ennaltaehkäisyn ja sairastuneiden tilanteen parantumisen.

Kommentoinnin kohteena olevassa Terveet tilat -toimintamallin nykyversiossa edellä kuvattu ilmiö on havaittavissa osuudessa ”Työ- ja toimintakyvyn tukeminen”. Tämän valikon sisällössä näkyy, ettei tilojen käyttäjien näkökulmaa ole ohjelman osallistamisprosessissa otettu mukaan samassa mittakaavassa kuin esimerkiksi kiinteistönpidon ammattilaisten.

Ilmiöstä seuraa, että sisäilma-asioiden parissa kentällä toimivat hämmentyvät: onko kyse psyykkisestä ongelmasta vai altistumisesta. Ratkaisuprosessi hankaloituu. Tilannetta saatetaan vähätellä ja asioihin tarttumista viivyttää. Sisäilmasta oireileviin kohdistuvat epäilyt ja stigma lisääntyvät.

”Työ- ja toimintakyvyn tukeminen” -valikon sisällön ja siinä olevien painotusten vuoksi voi lukijalle syntyä muun muassa väistötilojen ja työjärjestelyjen merkitystä vähättelevä käsitys.  Ympäristöterveyteen liittyvien lakien velvoitetta varovaisuusperiaatteen soveltamiseen ei tulisi hämärtää. Viestinnällisen painotuksen korjaamiseksi valikkoon tulisi tuoda lisää tietoa väistön ja työjärjestelyjen hyödyistä.

Potilasjärjestössä olemme nähneet kymmenen vuoden aikana tuhansia sisäilmasta sairastuneiden tapauksia. Kokemuksissa ei painotu toimintamallissa mainittu välttämistarvekierre, vaan väistötilojen ja muiden työjärjestelyjen sekä asiantuntevan tuen hyödyllisyys toimintakykyä lisäävänä tekijänä. Tilanteiden ratkaiseminen sen sijaan viivästyy tai kaatuu usein ymmärtämättömyyteen sisäilmaoireilusta ja/tai ongelman vähättelyyn yhden tai useamman vaikuttajan taholta. Myös tilojen tutkimisprosessi voi kestää terveyden kannalta liian kauan.

Kokemukset osoittavat, että toimenpiteisiin altistumisen katkaisemiseksi on ryhdyttävä nopeasti. Altistumisen pitkittymisen seurauksena sairastaminen voi kroonistua. Soveltuvat työjärjestelyt, korvaavien työtilojen tai -tehtävien tai etätyömahdollisuuden järjestäminen mahdollisimman pian auttavat katkaisemaan sairastumiskierteen ja uusien oireiden syntymisen sekä nopeuttavat toipumisprosessia.

Korvaavien tilojen kunto on selvitettävä etukäteen, sillä oireilevaa ei kannata sijoittaa toisiin huonoihin tiloihin. Potilasjärjestöön kertyneen kokemustiedon mukaan erityisesti sellaiset henkilöt, joilla altistuminen jatkuu pitkäaikaisesti voimakkaiden oireiden jo ollessa päällä, kärsivät myöhemmin pitkittyneistä ja heikosti paranevista sisäilmaoireista, jotka vaikuttavat henkilön työ- ja toimintakykyyn. Tällaista elimistön sietokyvyn laskua kannattaa pyrkiä ennaltaehkäisemään. Jos henkilö on ehtinyt altistua pahasti, onkin hyvä varata riittävästi toipumisaikaa ennen työjärjestelyjen kokeilua. Työjärjestelyt ja tilakokeilut tulee toteuttaa asiantuntevasti. Kokeilujen pohjalle tulee laatia virallinen kuntoutussuunnitelma. Epäonnistuneen kokeilun jälkeen tulee olla mahdollisuus toipua uudesta altistumisesta ennen kuin kokeillaan seuraavaa tilaa.

Positiivista ”Työ- ja toimintakyvyn tukeminen” -valikossa on, että siinä on huomioitu koulujen sisäilmatilanteisiin liittyvässä Ratkaistaan yhdessä! -hankkeessa kerättyä tietoa. Kyseisessä hankkeessa koostettu aineisto perustuu koulujen sisäilmatilanteiden osallisten todellisiin tarpeisiin ja kokemuksiin. Hankkeessa on kuultu ammattilaisten lisäksi myös oppilaita ja vanhempia, joten osallistamista on tehty kattavasti.

Koska myös Terveet tilat 2028 -ohjelman toimintaperiaatteena on osallistaa sidosryhmiä kehitystyöhön, toivomme, että myös Homepakolaiset ry:n ohjelmalle vuodesta 2017 alkaen toimittama tieto huomioitaisiin kehitystoimenpiteissä ja toimintamalleissa.

Esimerkiksi sisäilmasta oireilevien ja sairastuneiden työ- ja toimintakyvyn tukemiseen liittyen olemme toimittaneet Terveet Tilat 2028 -ohjelmalle muun muassa oppaat ”Sisäilmasta sairastuneiden työllisenä pysyminen. Miten vältetään työkykyisten sisäilmasta sairastuneiden ajautuminen työelämän ulkopuolelle?” ja ”Sisäilmasairaan toimintakyvyn tukeminen – ratkaisuja sairauden kolmella vakavuusasteella“ sekä ”Sisäilmasta sairastuneiden kokemuksia lääkärikäynneistä -kyselyn tulokset”.

Lisäksi Terveet Tilat 2028 -ohjelman edustajia on osallistunut järjestämiimme monialaisiin työpajoihin, ja yhdistys on osallistunut ohjelman järjestämiin tilaisuuksiin.

Kannatamme kestävyyttä ja vaikuttavuutta. Olemme halunneet ruohonjuuritasolta keräämällämme tiedolla auttaa näkemään, millaisilla tekijöillä sisäilmasta oireilevien ja sairastuneiden tilanteen parantumista voidaan estää tai edistää. Pelkkä ammattilaisnäkökulma ei tuo esille kaikkea olennaista aiheesta.

Koska nyt kommentoinnin kohteena oleva toimintamallisivusto ei käsittele Terveet tilat 2028 -ohjelman toista päätavoitetta ”sisäilmasta oireilevien ja sairastuneiden hoidon ja kuntoutuksen tehostaminen”, Homepakolaiset ry ehdottaa, että tämän tavoitteen toimenpiteille ja materiaaleille järjestetään myös julkinen kommentointimahdollisuus.

Ihmisten todellisten tarpeiden ja kokemusten kuuleminen auttaa kohdistamaan auttamisen resurssit oikeisiin asioihin. Toivomme, että jatkossa sisäilmasta oireilevia ja sairastuneita kuultaisiin yhtä laajasti kuin esimerkiksi kiinteistönpitoon liittyviä arkitodellisuuden asiantuntijoita on kuultu.

Esimerkkejä tiedosta, jota olemme välittäneet Terveet Tilat 2028 -hankkeelle ja joka on ladattavissa myös homepakolaiset.fi-sivustolla:

Sisäilmasta sairastuneiden työllisenä pysyminen. Miten vältetään työkykyisten sisäilmasta sairastuneiden ajautuminen työelämän ulkopuolelle?

Sisäilmasta sairastuneiden kokemuksia lääkärikäynneistä -kyselyn tulokset

Sisäilmasairaan toimintakyvyn tukeminen – ratkaisuja sairauden kolmella vakavuusasteella

Palveluiden suunnittelu sisäilmasta sairastuneille. Profiilityökalu sisäilmasta sairastamisen monimuotoisuuden ymmärtämiseen

Millaista sisäilmaviestintää kaivataan? Vaikuta sisäilmaviestintään -kyselyn tulokset

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Rakennetun ympäristön asiantuntijat vetoavat sisäilman huomioimiseen koronapandemian hallinnassa

Monin rakennusteknisin toimin voidaan vähentää haitta-aineiden määrää sisäilmassa. Tällaisia keinoja kannattaa käyttää terveellisten sisäilmaolosuhteiden edistämiseen.

Merkittävä ryhmä kansainvälisiä rakennetun ympäristön ja sisäilma-alan asiantuntijoita vetoaa maailman terveysjärjestöön, kansallisiin organisaatioihin ja lääketieteelliseen yhteisöön, jotta pandemian hillitsemisessä huomioitaisiin nykyistä paremmin sisäilma virustartuntojen välittäjänä ja rakennustekniset keinot tartuntojen ehkäisykeinona.

Alan kärkitutkijoista koostuva ryhmä on kirjoittanut tieteelliseen Clinical Infectious Diseases -lehteen artikkelin, jossa eritellään tutkimuksia koronaviruksen käyttäytymisestä sisäilmassa ja esitetään keinoja tartuntojen hillitsemiseksi rakennuksissa. Artikkelin on allekirjoittanut 239 asiantuntijaa useista yliopistoista ja organisaatioista ympäri maailman, ja sen pohjalta laaditun lyhyemmän vetoomuksen maailman terveysjärjestö WHO:lle on allekirjoittanut noin 700 rakennetun ympäristön ammattilaista.

Artikkelissa tutkijat perustelevat rakennuksiin liittyvien toimien tärkeyttä viruspandemian hallinnassa sillä, että koronavirus voi levitä sisäilmassa pisaroiden lisäksi ilmavälitteisesti mikroskooppisen pieninä hiukkasina, aerosoleina. Ne pysyvät pisaroita pidempään ilmassa ja voivat kulkeutua huomattavasti nyt käytettyjä turvavälejä laajemmalle. Tämän vuoksi käsihygienia ja turvavälit eivät kirjoittajien mielestä yksinään riitä viruksen leviämisen hallintaan, eikä tieteellinen näyttö tue pelkästään niiden valintaa ratkaisukeinoiksi. Aerosolihiukkasten leviämiseen voidaan asiantuntijoiden mukaan vaikuttaa sisäilmassa monin keinoin, jotka olisi nyt järkevää ottaa mukaan tilanteen ratkaisemiseen.

Asiantuntijat suosittelevat esimerkiksi rakennusten hyvästä ilmanvaihdosta ja tuulettamisesta huolehtimista, painovoimaisen ilmanvaihdon tehostamista, erilaisten suodattimien ja puhdistimien käyttöä ja UV-säteilyn hyödyntämistä viruspitoisuuksien vähentämisessä. He myös alleviivaavat, että sisätiloissa ihmismäärät tulisi pitää riittävän vähäisinä.

Homepakolaiset-yhdistys muistuttaa, että monia asiantuntijoiden esittämistä keinoista voidaan helposti käyttää Suomessakin esimerkiksi työpaikoilla ja oppilaitoksissa. Tällaiset toimenpiteet ovat laajemminkin hyödyllisiä tavoiteltaessa rakennusten käyttäjien terveyttä ja hyvinvointia sisätiloissa.

Esimerkiksi ilmanvaihtoon liittyvät ongelmat ovat suomalaisissa koulurakennuksissa hyvin yleisiä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) koordinoimassa Koulujen sisäympäristön laatu ja oppiminen -tutkimuksessa kosteus- tai homevaurioita raportoitiin olevan noin joka neljännessä koulussa ja ilmanvaihtoon liittyviä ongelmia oli jopa 58 % luokkahuoneista. Myös THL:n, Työterveyslaitoksen ja Suomen Kuntaliiton SisäNyt-selvityksen mukaan sisäilmaongelmien yleisin syy kuntien ja valtionhallinnon (Senaatti) kiinteistöissä ovat ilmanvaihtoon liittyvät ongelmat, tunkkaisuus ja painesuhteet.

Lisätietoa:

Linkki Clinical Infectious Diseases -lehden artikkeliin (koko teksti aukeaa esim. pdf-linkistä).

Lista artikkelin allekirjoittaneista asiantuntijoista yhteystietoineen (mukana myös useita suomalaistutkijoita).

Kansainvälisen WELL-rakennusinstituutin lehdistötiedote aiheesta.

Lyhyesti WHO:lle suunnatusta vetoomuksesta.

YLE:n uutinen suomalaisesta Koulujen sisäympäristön laatu ja oppiminen -tutkimuksesta.

SisäNYT-selvitys.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Uutinen sisäilmasta oireilevien terapioista hyötymisestä johti harhaan

Helmikuussa Suomessa levisi laajalle uutinen, että sisäilmasta sairastuneet hyötyvät terapiasta. Uutisen kohteena olleessa tutkimuksessa ei kuitenkaan saavutettu terapialla tilastollisesti merkittävää hyötyä verrattuna kontrolliryhmään. Oireet eivät vähentyneet, mutta unettomuus ja masentuneisuus lisääntyivät. Jos tutkimustuloksista ei viestitä todenmukaisesti, ratkaisujen löytäminen sisäilmaongelmaan hankaloituu.

Iso muoviankka satamassa veneiden keskellä

Uutinen oli ankka: Tutkimuksessa ei saatu tilastollisesti merkittäviä eroja eri terapiaryhmien ja verrokkiryhmän välille 12 kuukauden seurannan jälkeen. (Kuva: Adobe Stock)

Helmikuussa moni media uutisoi sisäilmasta sairastuneiden hyötyvän terapiasta. Esimerkiksi MTV kertoi ”yllättävästä tutkimustuloksesta”, jonka mukaan 70 % sisäilmasta oireilevista sai apua terapiasta, ja Keskisuomalainen, Ilkka-Pohjalainen, Mediuutiset sekä Demokraatti kertoivat osan sisäilmasta sairastuneista hyötyvän terapiasta.

Uutisoinnista on voinut saada kuvan, että sisäilmaoireita kannattaisi hoitaa terapioin. Tarkempi perehtyminen uutisoinnin kohteena olleeseen tutkimukseen osoittaa, että kyseisessä tutkimuksessa ei kuitenkaan todettu tällaista.

Homepakolaiset-yhdistys haluaa potilasjärjestönä puuttua aiheeseen, sillä jatkuva terapioiden, huolen ja nosebon perusteeton esiintuonti sisäilmaoireilun yhteydessä vaikuttaa jo käytännön tasolla siihen, miten Suomessa sisäilmasta sairastuneisiin suhtaudutaan ja millaista apua he saavat.

Lähteenä Työterveyslaitoksen TOSI-tutkimus

Median välittämät viestit perustuvat Työterveyslaitoksen tiedotteeseen tuoreesta tutkimuksesta, josta uutisoi myös STT.

Toiminnalliset oireet ja työkyvyn tuki -tutkimuksessa (TOSI-tutkimus) selvitettiin, voidaanko psykososiaalisella hoidolla tukea sisäilmasta oireilevien työntekijöiden työ- ja toimintakykyä. Työsuojelurahaston, Kelan ja Työterveyslaitoksen rahoittaman tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa sisäilmaoireiluun vaikuttavia tekijöitä ja kehittää kuntoutusmalli työ- ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi.

Tutkimuksessa oli kaksi terapiaryhmää ja yksi verrokkiryhmä

Tutkimuksessa verrattiin kahden eri terapian toimivuutta verrokkiryhmään, joka sai vain tavanomaista hoitoa esimerkiksi omassa työterveyshuollossaan (TAU, treatment as usual). Terapiaryhmistä toinen sai käyttäytymisterapiaa (KBT) ja toinen psykoedukaatiota (PE).

Tutkimukseen osallistui 52 potilasta, joista 44 oli mukana tutkimuksen loppuun asti. Potilaista 17 oli KBT-ryhmässä, 17 PE-ryhmässä ja loput verrokkiryhmässä. Yksi suunniteltu terapiaryhmä, sovellettu rentouttava ryhmäterapia, jouduttiin pudottamaan pois pienen osanottajamäärän vuoksi.

Päätulos: terapia- ja verrokkiryhmien välillä ei eroja

Tutkimuksen ensisijainen vastemuuttuja oli terveyteen liittyvä elämänlaatu (HRQoL), jota käytetään erilaisten hoitojen vaikutuksia tutkittaessa. Terveyteen liittyvää elämänlaatua mitattiin 15D-mittarilla, joka koostuu 15 kysymyksestä, joilla arvioidaan elämänlaatua monilla eri osa-alueilla.

Tutkimuksessa ei saatu tällä mittarilla tilastollisesti merkitseviä eroja eri terapiaryhmien ja verrokkiryhmän välille 12-kuukauden seurannan jälkeen.

Toissijaiset muuttujat antoivat monenlaisia tuloksia

Kummankin terapiaryhmän aineistot yhdistämällä saatiin analyysissa tilastollisesti merkitsevä tulos elämänlaadun kohenemisesta. Mikä elämänlaadun osa-alue tässä painottui ja millainen hoito tähän vaikutti, ei tutkimuksesta selviä.

Hoitojen vaikutuksia selvitettiin tutkimuksessa myös muiden mittareiden avulla. Tarkasteltuja vaikutuksia olivat kemikaaleille herkistyminen, herkistymisen vaikutus elämänlaatuun, ahdistuneisuus, masentuneisuus ja unettomuus. Missään näistä ei saatu tuloksia. Itseasiassa potilaiden masentuneisuus ja unettomuus lisääntyivät.

Potilaiden työelämätilanteen muutosta ei tutkimuksessa eritelty selkeästi, vaikka tutkimuksen tarkoitus oli kehittää työkykyä ylläpitävä hoito työterveyshuoltojen tarkoitukseen.

Uutisoidut tulokset hyödyistä perustuvat 10 potilaan vastauksiin

Tutkimuksessa toteutettiin osallistuneille myös tyytyväisyyskysely. Sillä kerättiin tietoja hoitokokemuksista ja hoitojen koetuista vaikutuksista 3 kk:n ja vuoden seurantapisteissä. Kolmen kuukauden kokemukset on kerätty heti terapiajaksojen päättymisen jälkeen. Pidemmän aikavälin seuranta on hyödyllinen pysyvien vaikutusten erottamiseksi lyhytaikaisista ja lumevaikutuksista.

Tyytyväisyyskysely tehtiin vain kahdelle terapiaryhmälle, ei verrokeille. Tyytyväisyyskyselyyn vastasi vain osa terapiaryhmiin osallistuneista.

Työterveyslaitos tiedotti, että KBT-ryhmään osallistuneista yli 70 % koki saaneensa apua ongelmaan ja 71 % suosittelisi saamaansa hoitoa muille.

Tämä tulos on poimittu seuraavasti: Kyselystä on otettu KBT-ryhmän vastaukset kolmen kuukauden seurannan kohdalta. Kun KBT-ryhmän koko oli 17 potilasta ja kolmen kuukauden kyselyyn vastasi heistä 14, tarkoitti 71 % yhteensä 10:tä henkilöä. Uutinen terapian hyödyistä perustui tähän lukuun. PE-ryhmän tyytyväisyys oli huomattavasti alempi, ja 12 kuukauden seurannassa kummankin ryhmän kokema hyöty oli laskenut merkittävästi.

Yleensä tämän kokoisten ryhmien perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä hoitojen vaikutuksista. On myös harhaanjohtavaa nostaa esiin irrallisia löydöksiä päätulosten vastaisesti. Tutkimusotoksiin mahtuu aina monenlaisia osumia, mutta todellista vaikuttavuutta voidaan arvioida mm. tarkastelemalla keskiarvoa, eroa verrokkeihin ja seuraamalla vaikutusten pysyvyyttä.

Mitä kymmenen potilaan kokema hyöty oli?

Jos tämä 71 % kuitenkin nostetaan esiin, on kysyttävä: Mihin nämä kymmenen henkilöä olivat tyytyväisiä ja millaisiin asioihin he kognitiivista psykoterapiaa muille suosittelisivat?

Tutkijoilta saamiemme tietojen mukaan osallistujilta ei missään tutkimuksen vaiheessa kysytty, mitä he odottivat hoidoilta ja mihin he niillä toivoivat saavansa apua. Tutkimuksesta ei selviä, odotettiinko terapioista apua esimerkiksi itse oireisiin vai niiden kanssa jaksamiseen. Apua oireisiinhan ei hoidolla saavutettu. Avoimeksi jäi, mitä tämä kymmenen henkilön kokema hyöty oli.

Kognitiivista terapiaa ja psykoedukaatiota saaneista kolmasosa myös koki 12 kuukauden seurannan jälkeen tilanteensa huonontuneen verrattuna aikaan ennen hoitoja.

Erilaisten hoitojen vaikuttavuutta pitäisi pystyä vertailemaan avoimesti

On tärkeää, että sisäilmasta oireilevien työkyvyn tukemiseen haetaan monipuolisesti keinoja.

Moni sisäilmasta sairastunut kokee sairastumisensa vuoksi vastoinkäymisiä esimerkiksi terveyden menetyksen, asuntokauppariitojen, toimeentulohaasteiden ja työelämästä putoamisen vuoksi. Sisäilmasta sairastuneiden on Suomessa vaikea saada lääketieteellistä apua, ja potilaat kohtaavat usein epäuskoa terveydenhuollossa. Terapioillekin koetaan tarvetta − niitä kaivataan mm. sairastumisen aiheuttamien haasteiden kanssa jaksamiseen ja avutta jäämisen kokemusten käsittelyyn.

Tällä hetkellä monia sairastuneita kuitenkin ohjataan erilaisiin terapioihin tarjoamatta lisäksi muuta lääketieteellistä ja kuntouttavaa apua, esimerkiksi tukea työjärjestelyihin. Kun myrkylliselle sisäilmalle altistunut henkilö sairastuu, silloin terveelliset sisätilat ovat ensisijainen hoitomuoto. Monet tarvitsevat silti, varsinkin akuutissa vaiheessa, lääketieteellisiä hoitoja esimerkiksi keuhkosairauksiin ja tuki- ja liikuntaelinsairauksiin.

Yhteiskunnan kannalta on merkittävää, minkälaiseen apuun rajallisia resursseja käytetään. On tärkeää vertailla, millaiset keinot edistävät parhaiten sisäilmasta sairastuneiden terveyttä, työelämäosallisuutta ja elämänlaatua. Tietoon pohjautuva päätöksenteko vaatii erilaisten keinojen vaikuttavuuden vertailua, mille tutkimusten ja niistä viestinnän tulisi tarjota helposti hyödynnettävä pohja. Päättäjien työ hankaloituu, jos tutkimustuloksista ei viestitä hyvien tieteellisten käytäntöjen mukaisesti.

Tarkkuutta tuloksista viestimiseen

Sisäilmasta sairastuneet tarvitsevat apua mm. työelämässä ja opinnoissa jatkamiseen sekä asumisratkaisuihin. Lisääntynyt asenteellisuus vaikuttaa nyt käytännön tasolla avunsaantiin heikentävästi.

TOSI-tutkimuksen loppuraportissa todettiin: ”Tutkimuksen havainnot tukevat psykososiaalisen lähestymistavan selvittämistä ja kehittämistä sisäilmasta laaja-alaisesti oireilevien kuntoutukseen”. Tutkimustulokset eivät kuitenkaan tarjoa tälle katetta. Tällainen viestintä lisää sisäilmasta sairastuneisiin kohdistuvaa stigmaa ja hankaloittaa ongelmanratkaisua.

Tiedote on luettavissa myös STT-infossa.

 

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Uusia sairaanhoidon opinnäytetöitä sisäilma-aiheesta

Aiheina ravitsemuksen merkitys, kuulluksi tuleminen työterveyshuollossa ja sisäilmaoireiden kehittyminen.

Syksyllä 2019 valmistui kolme hoitotyön tutkinto-ohjelman opinnäytetyötä, joiden suunnittelussa ja haastateltavien hakemisessa Homepakolaiset ry teki yhteistyötä Metropolia AMK:n kanssa.

Ensimmäinen työ käsitteli sisäilmasta sairastuneiden kuulluksi tulemisen kokemuksia työterveyshuollossa ja toinen ravitsemuksen merkitystä sisäilmasta sairastuneen selviämisessä. Kolmannessa tarkasteltiin, kuinka sisäilmaoireilu etenee ärsytysoireista ja infektiokierteistä kroonisemmaksi ja laajamittaisemmaksi sairastumiseksi.

Kaikkia näitä aiheita on tutkittu hyvin niukasti, mutta ne nousevat säännöllisesti esiin potilasjärjestötyössä.

Jotta näille asioille saataisiin hahmoa, lähdettiin opinnäytetöissä valittuja aiheita ottamaan haltuun laadullisin menetelmin. Työt toteutettiin teemahaastatteluin: ensimäisessä työssä haastateltiin yhdeksää, toisessa kymmentä ja kolmannessa kuutta sisäilmasta sairastunutta.

Alla kerromme lyhyesti töissä tehdyistä havainnoista.

Kuulluksi tuleminen työterveyshuollossa

Sisäilmasairaan kuulluksi tulemisen kokemuksia työterveyshuollossa. Emma Rötsä, Kerttuli Vaviolahti-Tikkanen, 2019. Metropolia ammattikorkeakoulu, sairaanhoito, hoitotyön koulutusohjelma.

Haastatteluissa nousi esiin monenlaisia kokemuksia kuulluksi tulemisesta työterveyshuolloissa.

Haastateltujen henkilöiden kuulluksi tulemisen kokemusta määrittivät käytännön toimet: Haastatellut kokivat tulevansa kuulluiksi silloin, kun saivat työterveyshuollosta käytännön tukea ja apua tilanteen ratkaisemiseen ja kun heidän terveysongelmiaan ja niiden syitä tutkittiin.

Sairastuneen oman aktiivisuuden ja pitkän hoitosuhteen tutun lääkärin kanssa koettiin edistävän kuulluksi tulemista.

Estävinä tekijöinä kuulluksi tulemiselle nousivat aineistossa esiin työterveyden välinpitämättömyys ja vastuiden epäselvyys sekä se, ettei sisäilmasairasta sairastunutta otettu tosissaan ja nähty sisäilmaongelmiin liittyvien terveysongelmien moninaisuutta.

Ravitsemus osana sisäilmasta sairastuneen selviytymistä

Ravitsemus keinona sisäilmasta sairastuneen selviytymisessä. Jenni Holma, Hilkka Jalkanen, 2019. Metropolia ammattikorkeakoulu, sairaanhoito, hoitotyön koulutusohjelma.

Työhön haastateltiin henkilöitä, jotka ovat sairastuneet heikon sisäilman takia ja saaneet ravitsemuksesta apua oireisiinsa.

Haastatellut kuvasivat ravitsemuksella olleen merkittävän positiivisen vaikutuksen oireidensa lievenemiseen sekä yleiseen jaksamiseen.

Terveyttä edistävää ravitsemusta koettiin olevan muun muassa terveellinen ja säännöllinen ruokavalio sekä kasvisten ja marjojen runsas määrä.

Terveydentilaa heikentäviksi koettiin mm. gluteeni ja sokerit.

Haastateltavat nostivat esiin paljon erilaisia hiven- ja kivennäisaineita sekä vitamiineja, joiden he kokivat edistävän terveyttään. Jatkuvien, toistuvien antibioottihoitojen taas koettiin vaikuttaneen heikentävästi terveyteen.

Sisäilmasairaan oirekuvan kehittyminen

Vakavasti sisäilmasta sairastuneen henkilön oirekuvan kehittyminen. Jessika Klasila, Sara Hintsala, 2019. Metropolia ammattikorkeakoulu, sairaanhoito, hoitotyön koulutusohjelma.

Työhön haastateltiin kuutta työkyvytöntä sisäilmasta sairastunutta. Haastatteluilla haluttiin katsoa taaksepäin potilashistoriassa ja selvittää, millainen ketju on johtanut krooniseen ja työkykyä vaurioittavaan sairastumiseen.

Huonon sisäilman koettiin aiheuttavan yksilöllisen ja moninaisen oirekuvan.

Alkuoireina haastatelluilla oli ollut lieviä “flunssa- ja allergiamaisia” oireita, joita ei osattu aluksi yhdistää huonoon sisäilmaan.

Jatkuva sisäilman epäpuhtauksille altistuminen pahensi ja laajensi oireita sekä pidensi niiden esiintymisaikaa. Työssä kuvataan tarkemmin, miten oireet muuttuivat ja millaisia oireita haastatellut kuvasivat. Infektio- ja ärsytysoireet korvautuivat pitkään jatkuttuaan muilla oireilla. Aivosumu koettiin kaikkein invalidisoivimpana oireena.

Sisäilman koettiin myös aiheuttaneen herkistymistä muille erilaisille ympäristötekijöille, mikä rajoitti haastateltavien ihmissuhteita sekä liikkumista julkisilla paikoilla. Sairastuminen vaikutti heikentävästi fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Sisäilmasta sairastumisen koettiin heikentävän elämänlaatua merkittävästi. Runsaiden fyysisien oireiden lisäksi sairastuminen koettiin myös hyvin traumaattiseksi kokemukseksi.

Kroonistumisen välttämiseksi varhainen puuttuminen sisäilmasta sairastumiseen on tärkeää.

Opinnäyteyhteistyö

Homepakolaiset on tehnyt vuosina 2017-2019 opinnäyteyhteistyötä Metropolia AMK:n sairaanhoidon ja toimintaterapian koulutusohjelmien sekä XAMK:n palvelumuotoilun ohjelman kanssa. Yhdistys on auttanut aihevalinnoissa, osallistunut töiden suunnitteluun ja auttanut haastateltavien hakemisessa jakamalla tiedotteita kanavillaan.

Yhteistyön tuloksena on valmistunut kuusi opinnäytetyötä. Työt löytyvät oppaat ja julkaisut -sivulta (selaa alas).

Lue lisää: Opinnäyteyhteistyötä toimintaterapeuttien kanssa.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

WHO:n toimintakykyluokitusta kannattaa hyödyntää sisäilmasairaiden hoidon kehittämisessä

Homepakolaiset ry:n mukaan WHO:n luokitukseen perustuvat hoito- ja kuntoutuskäytännöt voisivat nostaa sisäilmasta sairastuneiden hoidon ja kuntoutuksen uudelle tasolle jo lähitulevaisuudessa. Sen etuna on sairastuneen tarpeiden huomiointi kokonaisvaltaisesti. Nykyiset hoitokäytännöt ovat sirpaleisia ja tuloksettomia.

Kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokitus (ICF) kuvaa, miten sairauden ja vamman vaikutukset näkyvät yksilön elämässä. (Kuva: Tavaton media).

Sisäilmasta sairastuneiden hoito- ja kuntoutuspolut ovat Suomessa tällä hetkellä rikkinäisiä. Tuloksettomat hoitokierteet ovat rasite sekä yksilölle että yhteiskunnalle.

Monet potilaat kertovat, että heidän tilannettaan ei hahmoteta kokonaisuutena terveydenhuollossa. Siksi kuntoutuminenkin monesti epäonnistuu. Tarvitaan työkaluja, jotka huomioivat sisäilmasta oireilevien ja sairastuneiden tarpeet ja tilanteen nykyistä monipuolisemmin.

Avuksi kansainvälinen toimintakykyluokitus

Tarjolla on vaihtoehtoja tilanteen ratkaisemiseksi.

WHO on kehittänyt toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokituksen (ICF-luokitus), joka huomioi laajasti erilaisia toimintakyvyn osa-alueita ja niihin vaikuttavia tekijöitä ympäristössä ja ihmisissä. ICF-luokitusta on tarkoitettu käytettäväksi nykyisen tautiluokituksen (ICD) rinnalla.

ICF-luokitusta voitaisiin hyödyntää myös sisäilmasta sairastuneiden toimintakyvyn ja siihen vaikuttavien tekijöiden kuvaamisessa, hoidon rakentamisessa ja hoitotulosten seuraamisessa.

ICF-luokituksessa huomioidaan mm. keuhkojen, lihasten, hermoston ja aineenvaihdunnan toiminnot, eli se käsittää lähtökohtaisestikin sisäilmasta sairastuneiden tyypillisiä oireita huomattavasti kattavammin kuin keuhko-oirepainotteiset home- ja kosteusvaurio-oireiden hoitosuositukset.

Lisäksi ICF-luokituksessa tarkastellaan mm. monenlaisten ympäristötekijöiden vaikutusta, henkisiä voimavaroja ja sosiaalisen tuen tarvetta.

Luokituksen osa-alueet kattavat esimerkiksi terveyttä edistävät tuotteet ja osaratkaisut − kuten tekniset apuvälineet ja ruokavalion, monenlaisia ympäristötekijöitä sekä yhteisöjen toimintaan, vuorovaikutukseen ja yksilön tukemiseen liittyviä asioita. Juuri näistä sisäilmasta sairastuneiden tilanteet koostuvat, mutta tätä ei nyt huomioida hoidossa ja kuntoutuksessa.

Tarvitaan uudenlaisia työkaluja

Tällä hetkellä sisäilmasta sairastunut voi helposti pudota esimerkiksi työelämästä, kun hänen sairautensa ja avuntarpeensa eivät mahdu ahtaisiin hoitoraameihin.

Yhdistyksessä nähdään, että sisäilmasta oireilun yhdistäminen lähinnä astmaan ja hengitystieoireiluun on potilaskentälle katsottaessa vanhanaikainen ja kapea-alainen lähestymistapa ympäristötekijöistä johtuvaan sairastamiseen.

Tilanteen avuksi tarvitaan moderneja ja joustavampia työkaluja. Sisäilmasta sairastunut tarvitsee kuntoutuakseen myös ympäristötekijöiden huomiointia, kuten hänelle soveltuvia työtiloja ja työjärjestelyjä. Eli sisäilmaesteettömyyden huomioimista. Tämä jää nyt toteutumatta, kun tarkastellaan pitkälti vain keuhko-oireita ja niiden lääkehoitoa.

Lainsäädännössä edellytetään toimintakyvyn arviointia palveluiden tai etuuksien saamiseksi, mutta sisäilmasta sairastuneiden kohdalla toimintakyvyn huomiointi on kehittymätöntä ja harvoin käytettyä.

Vaikuttaa lupaavalta

Homepakolaiset ry on alustavasti selvittänyt luokituksen soveltuvuutta sisäilmasta sairastuneiden toimintakyvyn kuvaamiseen. ICF-luokituksen avulla saatiin esiin monipuolisesti niitä haasteita, joiden kanssa sairastuneet kamppailevat. Vastaavasti samalla tulivat näkyviksi ne tekijät, joita huomioimalla toimintakykyä voitaisiin nostaa.

ICF-luokitus vaikuttaa tarkoitukseen hyvin lupaavalta. Toimintakykyluokituksen hyödyntäminen voisi laajentaa huomattavasti mahdollisuuksia kartoittaa ja kuvata sisäilmasta oireilevan potilaan terveydentilaan ja toimintakykyyn vaikuttavia ympäristötekijöitä ja sisäilman epäpuhtauksista johtuvia toimintarajoitteita ja esteellisyyksiä.

Yhdistys toivoo, että Suomessa luodaan yhdenmukainen ICF-järjestelmään perustuva arviointi- ja kuntoutuskäytäntö ja siten autetaan terveydenhuollon ammattilaisia auttamaan sisäilmasta sairastuneita nykyistä paremmin. Sisäilmasairaiden toimintakyvyn arviointi tulee sisällyttää erilaisten sosiaali- ja terveysalojen tutkintojen opetussuunnitelmiin. Ammatissa toimiville voidaan järjestää täydennyskoulutusta. Myös kolmannen sektorin toimijoita tulee tukea lisäämällä toimintaedellytyksiä ja koulutusta.

Lue lisää

1. Sisäilmasta sairastuneiden toimintakyvyn ja toimintarajoitteiden kuvaaminen – Pohdintoja kansainvälisen toimintakyky­luokituksen (ICF) mahdollisuuksista. Homepakolaiset ry:n selvitys 2020.

2. Lyhyesti: Miten Homepakolaiset ry selvitti ICF-luokituksen soveltuvuutta?

3. Tietoa sisäilmasta sairastumisesta.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Tutkimustietoa sisäilmasta

Sisäilmaan liittyvästä tutkimuksesta kiinnostuneille on nyt tarjolla paljon uutta luettavaa tutkimustietoa-sivuillamme.

Pääset lukemaan tutkimuksia täältä.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Homepakolaiset ry:n kysely kertoo sisäilmasairaiden eriarvoisuudesta terveydenhuollossa

Homepakolaiset ry:n kyselyyn vastanneista vain harva koki saaneensa terveydenhuollosta apua sisäilmaoireisiinsa ja tulleensa asiallisesti kohdatuksi. Vähättelyn kokemukset toistuivat vastauksissa, ja moni myös epäröi kertoa lääkärille oireiden sisäilmayhteydestä. Potilasjärjestö pitää tuloksia hälyttävinä ja toivoo aiheesta pikaista jatkoselvitystä.

Lääkärin ja potilaan kädet vastaanotolla, potilas kuuntelee lääkäriä

Sisäilmasta sairastuneet toivovat, että heitä uskotaan ja heidän oireisiinsa suhtaudutaan vakavasti. (Kuva: Adobe Stock)

Homepakolaiset ry:n selvitys sisäilmasta sairastuneiden lääkärikokemuksista osoittaa sairastuneiden kohtaamisessa ja hoidossa merkittäviä kehittämistarpeita. Kyselyn tulokset kertovat siitä, että potilaslain edellytys hyvästä hoidosta ei sisäilmasta sairastuneiden kohdalla toteudu.

Kysely toteutettiin toukokuussa 2019, ja siihen vastasi 311 henkilöä. Kyselyyn oli mahdollisuus osallistua verkossa tai yhdistyksen tapahtumateltassa Maailma kylässä -festivaaleilla.

Vastaajista vain 6 % koki, että lääkärikäynneillä oli aina suhtauduttu sisäilmaoireiluun asiallisesti. Ainoastaan 5 % vastaajista kertoi saaneensa lääkäriltä aina apua tai mielestään asiallisia jatkotoimenpiteitä ongelmiinsa.

Sisäilma-asioista epäröidään kertoa lääkärille

Järjestön toiminnanjohtaja Katja Pulkkinen pitää erityisen huolestuttavana, että vain alle puolet vastaajista kertoi mainitsevansa jokaisella lääkärikäynnillä epäilevänsä sisäilmaongelmien olevan omien oireiden tai sairastamisen syynä.

”Se että potilaat eivät voi kertoa oireidensa taustoista lääkärissä, on hyvin hälyttävä viesti, jonka syitä täytyy selvittää lisää”, Pulkkinen sanoo.

Moni kertoi kohdanneensa sisäilma-asioissa lääkäreiden asenteellisuutta ja osaamisen puutetta. Vastauksissa toistuivat myös vähättelyn ja ohittamisen kokemukset. Osalla vastaajista terveysongelmat oli määritetty psykosomaattisiksi ilman tarkempia tutkimuksia. Jotkut olivat kohdanneet suoraa epäasiallista kohtelua, kuten naureskelua. Toiset kokivat saaneensa samoihin vaivoihin paremmin apua niillä lääkärikäynneillä, joilla eivät maininneet sisäilmayhteyttä.

Terveydenhuollon keinottomuus vaikutti myös muilla elämänalueilla. Vastauksista ilmeni, että monella sisäilmasta sairastuminen oli hankaloittanut elämää kokonaisvaltaisemmin ja että apua tilanteeseen oli hankala saada.

Kyselyn tulokset heijastavatkin sisäilmasta sairastuneiden ongelmallista asemaa terveydenhuollossa ja laajemmin yhteiskunnassa. Sisäilmasta sairastumista ei osata vielä käsitellä neutraalisti ja ratkaisukeskeisesti. Tämä johtaa usein väliinputoajuuteen. Vastaukset kertovat vakavasta eriarvoisuudesta, johon tulee puuttua.

Lääkäreiltä puuttuvat työkalut sisäilmasairaiden auttamiseen

Monen vastaajan mielestä lääkäreillä oli puutteellisesti tietoa sisäilmaoireilusta ja sen aiheuttajista sisäympäristössä sekä hoitoon ja kuntouttamiseen soveltuvista keinoista. Useassa vastauksessa nostettiin esiin, että näin monisyiset tilanteet sopivat huonosti lyhyille vastaanottoajoille ja rajallisiin terveydenhuollon resursseihin.

Hyvä hoito tarkoittaa potilaan tarpeiden huomioimista

Vastaajien mielestä hyvä avunsaanti lääkärissä tarkoittaisi esimerkiksi oireiden tarkempaa selvittämistä, kokonaisuuden hahmottamista, konkreettisia auttavia toimenpiteitä ja potilasta kunnioittavaa kohtelua. Sairastuneet toivoivat, että heitä uskotaan ja heidän oireisiinsa suhtaudutaan vakavasti. Tämä on tärkeää myös varhaisen puuttumisen onnistumiseksi.

Pulkkinen summaa, että potilaat eivät vaikuta odottavan terveydenhuollolta ihmeitä, vaan yhdenvertaista ja asiallista kohtelua, jossa ongelmia pyritään oikeasti ratkaisemaan ja hoitokäytäntöjä kehittämään.

Homepakolaiset-yhdistys toivoo, että potilaskokemuksia, hoidon tasoa ja sen vaikuttavuutta kartoitetaan tarkemmin, jotta sisäilmasairaiden potilasturvaa ja hoitoa voidaan kehittää tarpeita vastaavaksi. Potilaiden ohella on tärkeää kuulla terveydenhuollon eri ammattiryhmien näkemyksiä sisäilmasta sairastuneiden hoidosta.

”Tähtäimenä täytyy olla, että potilaiden oikeudet turvataan, kuten laki potilaan oikeuksista määrää. Myös sisäilmasairaille on annettava hoitoa ihmisarvoa kunnioittaen, yhdenvertaisesti, ja hoidon on tapahduttava yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Sisäilmasta oireilevan potilaan tulee voida puhua vapaasti sisäilmaan liittyvistä epäilyistään ilman riskiä mahdollisista haitallisista seurauksista”, Pulkkinen tiivistää.

Lue raportti kyselyn tuloksista täällä.
Lue tiedote STT-infon sivulla.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista