Kirjoittajan arkistot:Katja Pulkkinen

Rakennetun ympäristön asiantuntijat vetoavat sisäilman huomioimiseen koronapandemian hallinnassa

Monin rakennusteknisin toimin voidaan vähentää haitta-aineiden määrää sisäilmassa. Tällaisia keinoja kannattaa käyttää terveellisten sisäilmaolosuhteiden edistämiseen.

Merkittävä ryhmä kansainvälisiä rakennetun ympäristön ja sisäilma-alan asiantuntijoita vetoaa maailman terveysjärjestöön, kansallisiin organisaatioihin ja lääketieteelliseen yhteisöön, jotta pandemian hillitsemisessä huomioitaisiin nykyistä paremmin sisäilma virustartuntojen välittäjänä ja rakennustekniset keinot tartuntojen ehkäisykeinona.

Alan kärkitutkijoista koostuva ryhmä on kirjoittanut tieteelliseen Clinical Infectious Diseases -lehteen artikkelin, jossa eritellään tutkimuksia koronaviruksen käyttäytymisestä sisäilmassa ja esitetään keinoja tartuntojen hillitsemiseksi rakennuksissa. Artikkelin on allekirjoittanut 239 asiantuntijaa useista yliopistoista ja organisaatioista ympäri maailman, ja sen pohjalta laaditun lyhyemmän vetoomuksen maailman terveysjärjestö WHO:lle on allekirjoittanut noin 700 rakennetun ympäristön ammattilaista.

Artikkelissa tutkijat perustelevat rakennuksiin liittyvien toimien tärkeyttä viruspandemian hallinnassa sillä, että koronavirus voi levitä sisäilmassa pisaroiden lisäksi ilmavälitteisesti mikroskooppisen pieninä hiukkasina, aerosoleina. Ne pysyvät pisaroita pidempään ilmassa ja voivat kulkeutua huomattavasti nyt käytettyjä turvavälejä laajemmalle. Tämän vuoksi käsihygienia ja turvavälit eivät kirjoittajien mielestä yksinään riitä viruksen leviämisen hallintaan, eikä tieteellinen näyttö tue pelkästään niiden valintaa ratkaisukeinoiksi. Aerosolihiukkasten leviämiseen voidaan asiantuntijoiden mukaan vaikuttaa sisäilmassa monin keinoin, jotka olisi nyt järkevää ottaa mukaan tilanteen ratkaisemiseen.

Asiantuntijat suosittelevat esimerkiksi rakennusten hyvästä ilmanvaihdosta ja tuulettamisesta huolehtimista, painovoimaisen ilmanvaihdon tehostamista, erilaisten suodattimien ja puhdistimien käyttöä ja UV-säteilyn hyödyntämistä viruspitoisuuksien vähentämisessä. He myös alleviivaavat, että sisätiloissa ihmismäärät tulisi pitää riittävän vähäisinä.

Homepakolaiset-yhdistys muistuttaa, että monia asiantuntijoiden esittämistä keinoista voidaan helposti käyttää Suomessakin esimerkiksi työpaikoilla ja oppilaitoksissa. Tällaiset toimenpiteet ovat laajemminkin hyödyllisiä tavoiteltaessa rakennusten käyttäjien terveyttä ja hyvinvointia sisätiloissa.

Esimerkiksi ilmanvaihtoon liittyvät ongelmat ovat suomalaisissa koulurakennuksissa hyvin yleisiä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) koordinoimassa Koulujen sisäympäristön laatu ja oppiminen -tutkimuksessa kosteus- tai homevaurioita raportoitiin olevan noin joka neljännessä koulussa ja ilmanvaihtoon liittyviä ongelmia oli jopa 58 % luokkahuoneista. Myös THL:n, Työterveyslaitoksen ja Suomen Kuntaliiton SisäNyt-selvityksen mukaan sisäilmaongelmien yleisin syy kuntien ja valtionhallinnon (Senaatti) kiinteistöissä ovat ilmanvaihtoon liittyvät ongelmat, tunkkaisuus ja painesuhteet.

Lisätietoa:

Linkki Clinical Infectious Diseases -lehden artikkeliin (koko teksti aukeaa esim. pdf-linkistä).

Lista artikkelin allekirjoittaneista asiantuntijoista yhteystietoineen (mukana myös useita suomalaistutkijoita).

Kansainvälisen WELL-rakennusinstituutin lehdistötiedote aiheesta.

Lyhyesti WHO:lle suunnatusta vetoomuksesta.

YLE:n uutinen suomalaisesta Koulujen sisäympäristön laatu ja oppiminen -tutkimuksesta.

SisäNYT-selvitys.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Uutinen sisäilmasta oireilevien terapioista hyötymisestä johti harhaan

Helmikuussa Suomessa levisi laajalle uutinen, että sisäilmasta sairastuneet hyötyvät terapiasta. Uutisen kohteena olleessa tutkimuksessa ei kuitenkaan saavutettu terapialla tilastollisesti merkittävää hyötyä verrattuna kontrolliryhmään. Oireet eivät vähentyneet, mutta unettomuus ja masentuneisuus lisääntyivät. Jos tutkimustuloksista ei viestitä todenmukaisesti, ratkaisujen löytäminen sisäilmaongelmaan hankaloituu.

Iso muoviankka satamassa veneiden keskellä

Uutinen oli ankka: Tutkimuksessa ei saatu tilastollisesti merkittäviä eroja eri terapiaryhmien ja verrokkiryhmän välille 12 kuukauden seurannan jälkeen. (Kuva: Adobe Stock)

Helmikuussa moni media uutisoi sisäilmasta sairastuneiden hyötyvän terapiasta. Esimerkiksi MTV kertoi ”yllättävästä tutkimustuloksesta”, jonka mukaan 70 % sisäilmasta oireilevista sai apua terapiasta, ja Keskisuomalainen, Ilkka-Pohjalainen, Mediuutiset sekä Demokraatti kertoivat osan sisäilmasta sairastuneista hyötyvän terapiasta.

Uutisoinnista on voinut saada kuvan, että sisäilmaoireita kannattaisi hoitaa terapioin. Tarkempi perehtyminen uutisoinnin kohteena olleeseen tutkimukseen osoittaa, että kyseisessä tutkimuksessa ei kuitenkaan todettu tällaista.

Homepakolaiset-yhdistys haluaa potilasjärjestönä puuttua aiheeseen, sillä jatkuva terapioiden, huolen ja nosebon perusteeton esiintuonti sisäilmaoireilun yhteydessä vaikuttaa jo käytännön tasolla siihen, miten Suomessa sisäilmasta sairastuneisiin suhtaudutaan ja millaista apua he saavat.

Lähteenä Työterveyslaitoksen TOSI-tutkimus

Median välittämät viestit perustuvat Työterveyslaitoksen tiedotteeseen tuoreesta tutkimuksesta, josta uutisoi myös STT.

Toiminnalliset oireet ja työkyvyn tuki -tutkimuksessa (TOSI-tutkimus) selvitettiin, voidaanko psykososiaalisella hoidolla tukea sisäilmasta oireilevien työntekijöiden työ- ja toimintakykyä. Työsuojelurahaston, Kelan ja Työterveyslaitoksen rahoittaman tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa sisäilmaoireiluun vaikuttavia tekijöitä ja kehittää kuntoutusmalli työ- ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi.

Tutkimuksessa oli kaksi terapiaryhmää ja yksi verrokkiryhmä

Tutkimuksessa verrattiin kahden eri terapian toimivuutta verrokkiryhmään, joka sai vain tavanomaista hoitoa esimerkiksi omassa työterveyshuollossaan (TAU, treatment as usual). Terapiaryhmistä toinen sai käyttäytymisterapiaa (KBT) ja toinen psykoedukaatiota (PE).

Tutkimukseen osallistui 52 potilasta, joista 44 oli mukana tutkimuksen loppuun asti. Potilaista 17 oli KBT-ryhmässä, 17 PE-ryhmässä ja loput verrokkiryhmässä. Yksi suunniteltu terapiaryhmä, sovellettu rentouttava ryhmäterapia, jouduttiin pudottamaan pois pienen osanottajamäärän vuoksi.

Päätulos: terapia- ja verrokkiryhmien välillä ei eroja

Tutkimuksen ensisijainen vastemuuttuja oli terveyteen liittyvä elämänlaatu (HRQoL), jota käytetään erilaisten hoitojen vaikutuksia tutkittaessa. Terveyteen liittyvää elämänlaatua mitattiin 15D-mittarilla, joka koostuu 15 kysymyksestä, joilla arvioidaan elämänlaatua monilla eri osa-alueilla.

Tutkimuksessa ei saatu tällä mittarilla tilastollisesti merkitseviä eroja eri terapiaryhmien ja verrokkiryhmän välille 12-kuukauden seurannan jälkeen.

Toissijaiset muuttujat antoivat monenlaisia tuloksia

Kummankin terapiaryhmän aineistot yhdistämällä saatiin analyysissa tilastollisesti merkitsevä tulos elämänlaadun kohenemisesta. Mikä elämänlaadun osa-alue tässä painottui ja millainen hoito tähän vaikutti, ei tutkimuksesta selviä.

Hoitojen vaikutuksia selvitettiin tutkimuksessa myös muiden mittareiden avulla. Tarkasteltuja vaikutuksia olivat kemikaaleille herkistyminen, herkistymisen vaikutus elämänlaatuun, ahdistuneisuus, masentuneisuus ja unettomuus. Missään näistä ei saatu tuloksia. Itseasiassa potilaiden masentuneisuus ja unettomuus lisääntyivät.

Potilaiden työelämätilanteen muutosta ei tutkimuksessa eritelty selkeästi, vaikka tutkimuksen tarkoitus oli kehittää työkykyä ylläpitävä hoito työterveyshuoltojen tarkoitukseen.

Uutisoidut tulokset hyödyistä perustuvat 10 potilaan vastauksiin

Tutkimuksessa toteutettiin osallistuneille myös tyytyväisyyskysely. Sillä kerättiin tietoja hoitokokemuksista ja hoitojen koetuista vaikutuksista 3 kk:n ja vuoden seurantapisteissä. Kolmen kuukauden kokemukset on kerätty heti terapiajaksojen päättymisen jälkeen. Pidemmän aikavälin seuranta on hyödyllinen pysyvien vaikutusten erottamiseksi lyhytaikaisista ja lumevaikutuksista.

Tyytyväisyyskysely tehtiin vain kahdelle terapiaryhmälle, ei verrokeille. Tyytyväisyyskyselyyn vastasi vain osa terapiaryhmiin osallistuneista.

Työterveyslaitos tiedotti, että KBT-ryhmään osallistuneista yli 70 % koki saaneensa apua ongelmaan ja 71 % suosittelisi saamaansa hoitoa muille.

Tämä tulos on poimittu seuraavasti: Kyselystä on otettu KBT-ryhmän vastaukset kolmen kuukauden seurannan kohdalta. Kun KBT-ryhmän koko oli 17 potilasta ja kolmen kuukauden kyselyyn vastasi heistä 14, tarkoitti 71 % yhteensä 10:tä henkilöä. Uutinen terapian hyödyistä perustui tähän lukuun. PE-ryhmän tyytyväisyys oli huomattavasti alempi, ja 12 kuukauden seurannassa kummankin ryhmän kokema hyöty oli laskenut merkittävästi.

Yleensä tämän kokoisten ryhmien perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä hoitojen vaikutuksista. On myös harhaanjohtavaa nostaa esiin irrallisia löydöksiä päätulosten vastaisesti. Tutkimusotoksiin mahtuu aina monenlaisia osumia, mutta todellista vaikuttavuutta voidaan arvioida mm. tarkastelemalla keskiarvoa, eroa verrokkeihin ja seuraamalla vaikutusten pysyvyyttä.

Mitä kymmenen potilaan kokema hyöty oli?

Jos tämä 71 % kuitenkin nostetaan esiin, on kysyttävä: Mihin nämä kymmenen henkilöä olivat tyytyväisiä ja millaisiin asioihin he kognitiivista psykoterapiaa muille suosittelisivat?

Tutkijoilta saamiemme tietojen mukaan osallistujilta ei missään tutkimuksen vaiheessa kysytty, mitä he odottivat hoidoilta ja mihin he niillä toivoivat saavansa apua. Tutkimuksesta ei selviä, odotettiinko terapioista apua esimerkiksi itse oireisiin vai niiden kanssa jaksamiseen. Apua oireisiinhan ei hoidolla saavutettu. Avoimeksi jäi, mitä tämä kymmenen henkilön kokema hyöty oli.

Kognitiivista terapiaa ja psykoedukaatiota saaneista kolmasosa myös koki 12 kuukauden seurannan jälkeen tilanteensa huonontuneen verrattuna aikaan ennen hoitoja.

Erilaisten hoitojen vaikuttavuutta pitäisi pystyä vertailemaan avoimesti

On tärkeää, että sisäilmasta oireilevien työkyvyn tukemiseen haetaan monipuolisesti keinoja.

Moni sisäilmasta sairastunut kokee sairastumisensa vuoksi vastoinkäymisiä esimerkiksi terveyden menetyksen, asuntokauppariitojen, toimeentulohaasteiden ja työelämästä putoamisen vuoksi. Sisäilmasta sairastuneiden on Suomessa vaikea saada lääketieteellistä apua, ja potilaat kohtaavat usein epäuskoa terveydenhuollossa. Terapioillekin koetaan tarvetta − niitä kaivataan mm. sairastumisen aiheuttamien haasteiden kanssa jaksamiseen ja avutta jäämisen kokemusten käsittelyyn.

Tällä hetkellä monia sairastuneita kuitenkin ohjataan erilaisiin terapioihin tarjoamatta lisäksi muuta lääketieteellistä ja kuntouttavaa apua, esimerkiksi tukea työjärjestelyihin. Kun myrkylliselle sisäilmalle altistunut henkilö sairastuu, silloin terveelliset sisätilat ovat ensisijainen hoitomuoto. Monet tarvitsevat silti, varsinkin akuutissa vaiheessa, lääketieteellisiä hoitoja esimerkiksi keuhkosairauksiin ja tuki- ja liikuntaelinsairauksiin.

Yhteiskunnan kannalta on merkittävää, minkälaiseen apuun rajallisia resursseja käytetään. On tärkeää vertailla, millaiset keinot edistävät parhaiten sisäilmasta sairastuneiden terveyttä, työelämäosallisuutta ja elämänlaatua. Tietoon pohjautuva päätöksenteko vaatii erilaisten keinojen vaikuttavuuden vertailua, mille tutkimusten ja niistä viestinnän tulisi tarjota helposti hyödynnettävä pohja. Päättäjien työ hankaloituu, jos tutkimustuloksista ei viestitä hyvien tieteellisten käytäntöjen mukaisesti.

Tarkkuutta tuloksista viestimiseen

Sisäilmasta sairastuneet tarvitsevat apua mm. työelämässä ja opinnoissa jatkamiseen sekä asumisratkaisuihin. Lisääntynyt asenteellisuus vaikuttaa nyt käytännön tasolla avunsaantiin heikentävästi.

TOSI-tutkimuksen loppuraportissa todettiin: ”Tutkimuksen havainnot tukevat psykososiaalisen lähestymistavan selvittämistä ja kehittämistä sisäilmasta laaja-alaisesti oireilevien kuntoutukseen”. Tutkimustulokset eivät kuitenkaan tarjoa tälle katetta. Tällainen viestintä lisää sisäilmasta sairastuneisiin kohdistuvaa stigmaa ja hankaloittaa ongelmanratkaisua.

Tiedote on luettavissa myös STT-infossa.

 

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Uusia sairaanhoidon opinnäytetöitä sisäilma-aiheesta

Aiheina ravitsemuksen merkitys, kuulluksi tuleminen työterveyshuollossa ja sisäilmaoireiden kehittyminen.

Syksyllä 2019 valmistui kolme hoitotyön tutkinto-ohjelman opinnäytetyötä, joiden suunnittelussa ja haastateltavien hakemisessa Homepakolaiset ry teki yhteistyötä Metropolia AMK:n kanssa.

Ensimmäinen työ käsitteli sisäilmasta sairastuneiden kuulluksi tulemisen kokemuksia työterveyshuollossa ja toinen ravitsemuksen merkitystä sisäilmasta sairastuneen selviämisessä. Kolmannessa tarkasteltiin, kuinka sisäilmaoireilu etenee ärsytysoireista ja infektiokierteistä kroonisemmaksi ja laajamittaisemmaksi sairastumiseksi.

Kaikkia näitä aiheita on tutkittu hyvin niukasti, mutta ne nousevat säännöllisesti esiin potilasjärjestötyössä.

Jotta näille asioille saataisiin hahmoa, lähdettiin opinnäytetöissä valittuja aiheita ottamaan haltuun laadullisin menetelmin. Työt toteutettiin teemahaastatteluin: ensimäisessä työssä haastateltiin yhdeksää, toisessa kymmentä ja kolmannessa kuutta sisäilmasta sairastunutta.

Alla kerromme lyhyesti töissä tehdyistä havainnoista.

Kuulluksi tuleminen työterveyshuollossa

Sisäilmasairaan kuulluksi tulemisen kokemuksia työterveyshuollossa. Emma Rötsä, Kerttuli Vaviolahti-Tikkanen, 2019. Metropolia ammattikorkeakoulu, sairaanhoito, hoitotyön koulutusohjelma.

Haastatteluissa nousi esiin monenlaisia kokemuksia kuulluksi tulemisesta työterveyshuolloissa.

Haastateltujen henkilöiden kuulluksi tulemisen kokemusta määrittivät käytännön toimet: Haastatellut kokivat tulevansa kuulluiksi silloin, kun saivat työterveyshuollosta käytännön tukea ja apua tilanteen ratkaisemiseen ja kun heidän terveysongelmiaan ja niiden syitä tutkittiin.

Sairastuneen oman aktiivisuuden ja pitkän hoitosuhteen tutun lääkärin kanssa koettiin edistävän kuulluksi tulemista.

Estävinä tekijöinä kuulluksi tulemiselle nousivat aineistossa esiin työterveyden välinpitämättömyys ja vastuiden epäselvyys sekä se, ettei sisäilmasairasta sairastunutta otettu tosissaan ja nähty sisäilmaongelmiin liittyvien terveysongelmien moninaisuutta.

Ravitsemus osana sisäilmasta sairastuneen selviytymistä

Ravitsemus keinona sisäilmasta sairastuneen selviytymisessä. Jenni Holma, Hilkka Jalkanen, 2019. Metropolia ammattikorkeakoulu, sairaanhoito, hoitotyön koulutusohjelma.

Työhön haastateltiin henkilöitä, jotka ovat sairastuneet heikon sisäilman takia ja saaneet ravitsemuksesta apua oireisiinsa.

Haastatellut kuvasivat ravitsemuksella olleen merkittävän positiivisen vaikutuksen oireidensa lievenemiseen sekä yleiseen jaksamiseen.

Terveyttä edistävää ravitsemusta koettiin olevan muun muassa terveellinen ja säännöllinen ruokavalio sekä kasvisten ja marjojen runsas määrä.

Terveydentilaa heikentäviksi koettiin mm. gluteeni ja sokerit.

Haastateltavat nostivat esiin paljon erilaisia hiven- ja kivennäisaineita sekä vitamiineja, joiden he kokivat edistävän terveyttään. Jatkuvien, toistuvien antibioottihoitojen taas koettiin vaikuttaneen heikentävästi terveyteen.

Sisäilmasairaan oirekuvan kehittyminen

Vakavasti sisäilmasta sairastuneen henkilön oirekuvan kehittyminen. Jessika Klasila, Sara Hintsala, 2019. Metropolia ammattikorkeakoulu, sairaanhoito, hoitotyön koulutusohjelma.

Työhön haastateltiin kuutta työkyvytöntä sisäilmasta sairastunutta. Haastatteluilla haluttiin katsoa taaksepäin potilashistoriassa ja selvittää, millainen ketju on johtanut krooniseen ja työkykyä vaurioittavaan sairastumiseen.

Huonon sisäilman koettiin aiheuttavan yksilöllisen ja moninaisen oirekuvan.

Alkuoireina haastatelluilla oli ollut lieviä “flunssa- ja allergiamaisia” oireita, joita ei osattu aluksi yhdistää huonoon sisäilmaan.

Jatkuva sisäilman epäpuhtauksille altistuminen pahensi ja laajensi oireita sekä pidensi niiden esiintymisaikaa. Työssä kuvataan tarkemmin, miten oireet muuttuivat ja millaisia oireita haastatellut kuvasivat. Infektio- ja ärsytysoireet korvautuivat pitkään jatkuttuaan muilla oireilla. Aivosumu koettiin kaikkein invalidisoivimpana oireena.

Sisäilman koettiin myös aiheuttaneen herkistymistä muille erilaisille ympäristötekijöille, mikä rajoitti haastateltavien ihmissuhteita sekä liikkumista julkisilla paikoilla. Sairastuminen vaikutti heikentävästi fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Sisäilmasta sairastumisen koettiin heikentävän elämänlaatua merkittävästi. Runsaiden fyysisien oireiden lisäksi sairastuminen koettiin myös hyvin traumaattiseksi kokemukseksi.

Kroonistumisen välttämiseksi varhainen puuttuminen sisäilmasta sairastumiseen on tärkeää.

Opinnäyteyhteistyö

Homepakolaiset on tehnyt vuosina 2017-2019 opinnäyteyhteistyötä Metropolia AMK:n sairaanhoidon ja toimintaterapian koulutusohjelmien sekä XAMK:n palvelumuotoilun ohjelman kanssa. Yhdistys on auttanut aihevalinnoissa, osallistunut töiden suunnitteluun ja auttanut haastateltavien hakemisessa jakamalla tiedotteita kanavillaan.

Yhteistyön tuloksena on valmistunut kuusi opinnäytetyötä. Työt löytyvät oppaat ja julkaisut -sivulta (selaa alas).

Lue lisää: Opinnäyteyhteistyötä toimintaterapeuttien kanssa.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

WHO:n toimintakykyluokitusta kannattaa hyödyntää sisäilmasairaiden hoidon kehittämisessä

Homepakolaiset ry:n mukaan WHO:n luokitukseen perustuvat hoito- ja kuntoutuskäytännöt voisivat nostaa sisäilmasta sairastuneiden hoidon ja kuntoutuksen uudelle tasolle jo lähitulevaisuudessa. Sen etuna on sairastuneen tarpeiden huomiointi kokonaisvaltaisesti. Nykyiset hoitokäytännöt ovat sirpaleisia ja tuloksettomia.

Kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokitus (ICF) kuvaa, miten sairauden ja vamman vaikutukset näkyvät yksilön elämässä. (Kuva: Tavaton media).

Sisäilmasta sairastuneiden hoito- ja kuntoutuspolut ovat Suomessa tällä hetkellä rikkinäisiä. Tuloksettomat hoitokierteet ovat rasite sekä yksilölle että yhteiskunnalle.

Monet potilaat kertovat, että heidän tilannettaan ei hahmoteta kokonaisuutena terveydenhuollossa. Siksi kuntoutuminenkin monesti epäonnistuu. Tarvitaan työkaluja, jotka huomioivat sisäilmasta oireilevien ja sairastuneiden tarpeet ja tilanteen nykyistä monipuolisemmin.

Avuksi kansainvälinen toimintakykyluokitus

Tarjolla on vaihtoehtoja tilanteen ratkaisemiseksi.

WHO on kehittänyt toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokituksen (ICF-luokitus), joka huomioi laajasti erilaisia toimintakyvyn osa-alueita ja niihin vaikuttavia tekijöitä ympäristössä ja ihmisissä. ICF-luokitusta on tarkoitettu käytettäväksi nykyisen tautiluokituksen (ICD) rinnalla.

ICF-luokitusta voitaisiin hyödyntää myös sisäilmasta sairastuneiden toimintakyvyn ja siihen vaikuttavien tekijöiden kuvaamisessa, hoidon rakentamisessa ja hoitotulosten seuraamisessa.

ICF-luokituksessa huomioidaan mm. keuhkojen, lihasten, hermoston ja aineenvaihdunnan toiminnot, eli se käsittää lähtökohtaisestikin sisäilmasta sairastuneiden tyypillisiä oireita huomattavasti kattavammin kuin keuhko-oirepainotteiset home- ja kosteusvaurio-oireiden hoitosuositukset.

Lisäksi ICF-luokituksessa tarkastellaan mm. monenlaisten ympäristötekijöiden vaikutusta, henkisiä voimavaroja ja sosiaalisen tuen tarvetta.

Luokituksen osa-alueet kattavat esimerkiksi terveyttä edistävät tuotteet ja osaratkaisut − kuten tekniset apuvälineet ja ruokavalion, monenlaisia ympäristötekijöitä sekä yhteisöjen toimintaan, vuorovaikutukseen ja yksilön tukemiseen liittyviä asioita. Juuri näistä sisäilmasta sairastuneiden tilanteet koostuvat, mutta tätä ei nyt huomioida hoidossa ja kuntoutuksessa.

Tarvitaan uudenlaisia työkaluja

Tällä hetkellä sisäilmasta sairastunut voi helposti pudota esimerkiksi työelämästä, kun hänen sairautensa ja avuntarpeensa eivät mahdu ahtaisiin hoitoraameihin.

Yhdistyksessä nähdään, että sisäilmasta oireilun yhdistäminen lähinnä astmaan ja hengitystieoireiluun on potilaskentälle katsottaessa vanhanaikainen ja kapea-alainen lähestymistapa ympäristötekijöistä johtuvaan sairastamiseen.

Tilanteen avuksi tarvitaan moderneja ja joustavampia työkaluja. Sisäilmasta sairastunut tarvitsee kuntoutuakseen myös ympäristötekijöiden huomiointia, kuten hänelle soveltuvia työtiloja ja työjärjestelyjä. Eli sisäilmaesteettömyyden huomioimista. Tämä jää nyt toteutumatta, kun tarkastellaan pitkälti vain keuhko-oireita ja niiden lääkehoitoa.

Lainsäädännössä edellytetään toimintakyvyn arviointia palveluiden tai etuuksien saamiseksi, mutta sisäilmasta sairastuneiden kohdalla toimintakyvyn huomiointi on kehittymätöntä ja harvoin käytettyä.

Vaikuttaa lupaavalta

Homepakolaiset ry on alustavasti selvittänyt luokituksen soveltuvuutta sisäilmasta sairastuneiden toimintakyvyn kuvaamiseen. ICF-luokituksen avulla saatiin esiin monipuolisesti niitä haasteita, joiden kanssa sairastuneet kamppailevat. Vastaavasti samalla tulivat näkyviksi ne tekijät, joita huomioimalla toimintakykyä voitaisiin nostaa.

ICF-luokitus vaikuttaa tarkoitukseen hyvin lupaavalta. Toimintakykyluokituksen hyödyntäminen voisi laajentaa huomattavasti mahdollisuuksia kartoittaa ja kuvata sisäilmasta oireilevan potilaan terveydentilaan ja toimintakykyyn vaikuttavia ympäristötekijöitä ja sisäilman epäpuhtauksista johtuvia toimintarajoitteita ja esteellisyyksiä.

Yhdistys toivoo, että Suomessa luodaan yhdenmukainen ICF-järjestelmään perustuva arviointi- ja kuntoutuskäytäntö ja siten autetaan terveydenhuollon ammattilaisia auttamaan sisäilmasta sairastuneita nykyistä paremmin. Sisäilmasairaiden toimintakyvyn arviointi tulee sisällyttää erilaisten sosiaali- ja terveysalojen tutkintojen opetussuunnitelmiin. Ammatissa toimiville voidaan järjestää täydennyskoulutusta. Myös kolmannen sektorin toimijoita tulee tukea lisäämällä toimintaedellytyksiä ja koulutusta.

Lue lisää

1. Sisäilmasta sairastuneiden toimintakyvyn ja toimintarajoitteiden kuvaaminen – Pohdintoja kansainvälisen toimintakyky­luokituksen (ICF) mahdollisuuksista. Homepakolaiset ry:n selvitys 2020.

2. Lyhyesti: Miten Homepakolaiset ry selvitti ICF-luokituksen soveltuvuutta?

3. Tietoa sisäilmasta sairastumisesta.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Tutkimustietoa sisäilmasta

Sisäilmaan liittyvästä tutkimuksesta kiinnostuneille on nyt tarjolla paljon uutta luettavaa tutkimustietoa-sivuillamme.

Pääset lukemaan tutkimuksia täältä.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Homepakolaiset ry:n kysely kertoo sisäilmasairaiden eriarvoisuudesta terveydenhuollossa

Homepakolaiset ry:n kyselyyn vastanneista vain harva koki saaneensa terveydenhuollosta apua sisäilmaoireisiinsa ja tulleensa asiallisesti kohdatuksi. Vähättelyn kokemukset toistuivat vastauksissa, ja moni myös epäröi kertoa lääkärille oireiden sisäilmayhteydestä. Potilasjärjestö pitää tuloksia hälyttävinä ja toivoo aiheesta pikaista jatkoselvitystä.

Lääkärin ja potilaan kädet vastaanotolla, potilas kuuntelee lääkäriä

Sisäilmasta sairastuneet toivovat, että heitä uskotaan ja heidän oireisiinsa suhtaudutaan vakavasti. (Kuva: Adobe Stock)

Homepakolaiset ry:n selvitys sisäilmasta sairastuneiden lääkärikokemuksista osoittaa sairastuneiden kohtaamisessa ja hoidossa merkittäviä kehittämistarpeita. Kyselyn tulokset kertovat siitä, että potilaslain edellytys hyvästä hoidosta ei sisäilmasta sairastuneiden kohdalla toteudu.

Kysely toteutettiin toukokuussa 2019, ja siihen vastasi 311 henkilöä. Kyselyyn oli mahdollisuus osallistua verkossa tai yhdistyksen tapahtumateltassa Maailma kylässä -festivaaleilla.

Vastaajista vain 6 % koki, että lääkärikäynneillä oli aina suhtauduttu sisäilmaoireiluun asiallisesti. Ainoastaan 5 % vastaajista kertoi saaneensa lääkäriltä aina apua tai mielestään asiallisia jatkotoimenpiteitä ongelmiinsa.

Sisäilma-asioista epäröidään kertoa lääkärille

Järjestön toiminnanjohtaja Katja Pulkkinen pitää erityisen huolestuttavana, että vain alle puolet vastaajista kertoi mainitsevansa jokaisella lääkärikäynnillä epäilevänsä sisäilmaongelmien olevan omien oireiden tai sairastamisen syynä.

”Se että potilaat eivät voi kertoa oireidensa taustoista lääkärissä, on hyvin hälyttävä viesti, jonka syitä täytyy selvittää lisää”, Pulkkinen sanoo.

Moni kertoi kohdanneensa sisäilma-asioissa lääkäreiden asenteellisuutta ja osaamisen puutetta. Vastauksissa toistuivat myös vähättelyn ja ohittamisen kokemukset. Osalla vastaajista terveysongelmat oli määritetty psykosomaattisiksi ilman tarkempia tutkimuksia. Jotkut olivat kohdanneet suoraa epäasiallista kohtelua, kuten naureskelua. Toiset kokivat saaneensa samoihin vaivoihin paremmin apua niillä lääkärikäynneillä, joilla eivät maininneet sisäilmayhteyttä.

Terveydenhuollon keinottomuus vaikutti myös muilla elämänalueilla. Vastauksista ilmeni, että monella sisäilmasta sairastuminen oli hankaloittanut elämää kokonaisvaltaisemmin ja että apua tilanteeseen oli hankala saada.

Kyselyn tulokset heijastavatkin sisäilmasta sairastuneiden ongelmallista asemaa terveydenhuollossa ja laajemmin yhteiskunnassa. Sisäilmasta sairastumista ei osata vielä käsitellä neutraalisti ja ratkaisukeskeisesti. Tämä johtaa usein väliinputoajuuteen. Vastaukset kertovat vakavasta eriarvoisuudesta, johon tulee puuttua.

Lääkäreiltä puuttuvat työkalut sisäilmasairaiden auttamiseen

Monen vastaajan mielestä lääkäreillä oli puutteellisesti tietoa sisäilmaoireilusta ja sen aiheuttajista sisäympäristössä sekä hoitoon ja kuntouttamiseen soveltuvista keinoista. Useassa vastauksessa nostettiin esiin, että näin monisyiset tilanteet sopivat huonosti lyhyille vastaanottoajoille ja rajallisiin terveydenhuollon resursseihin.

Hyvä hoito tarkoittaa potilaan tarpeiden huomioimista

Vastaajien mielestä hyvä avunsaanti lääkärissä tarkoittaisi esimerkiksi oireiden tarkempaa selvittämistä, kokonaisuuden hahmottamista, konkreettisia auttavia toimenpiteitä ja potilasta kunnioittavaa kohtelua. Sairastuneet toivoivat, että heitä uskotaan ja heidän oireisiinsa suhtaudutaan vakavasti. Tämä on tärkeää myös varhaisen puuttumisen onnistumiseksi.

Pulkkinen summaa, että potilaat eivät vaikuta odottavan terveydenhuollolta ihmeitä, vaan yhdenvertaista ja asiallista kohtelua, jossa ongelmia pyritään oikeasti ratkaisemaan ja hoitokäytäntöjä kehittämään.

Homepakolaiset-yhdistys toivoo, että potilaskokemuksia, hoidon tasoa ja sen vaikuttavuutta kartoitetaan tarkemmin, jotta sisäilmasairaiden potilasturvaa ja hoitoa voidaan kehittää tarpeita vastaavaksi. Potilaiden ohella on tärkeää kuulla terveydenhuollon eri ammattiryhmien näkemyksiä sisäilmasta sairastuneiden hoidosta.

”Tähtäimenä täytyy olla, että potilaiden oikeudet turvataan, kuten laki potilaan oikeuksista määrää. Myös sisäilmasairaille on annettava hoitoa ihmisarvoa kunnioittaen, yhdenvertaisesti, ja hoidon on tapahduttava yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Sisäilmasta oireilevan potilaan tulee voida puhua vapaasti sisäilmaan liittyvistä epäilyistään ilman riskiä mahdollisista haitallisista seurauksista”, Pulkkinen tiivistää.

Lue raportti kyselyn tuloksista täällä.
Lue tiedote STT-infon sivulla.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Emme saaneet ministeriöltä tutkimusnäyttöä hoitolinjausten perusteiksi

Pyysimme saada tietoomme niitä tutkimuksia, joilla sisäilmasta sairastuneiden tilannetta heikentäneet hoito- ja viestintälinjaukset perustellaan tieteellisesti.

Viime vuosina Suomessa on yleistynyt käsitys, että sisäilmaoireilu ei usein liittyisi altistumiseen, vaan esimerkiksi pelkoihin ja huoleen. Potilasjärjestönä olemme huolissamme seuranneet, kuinka tällaisten käsitysten leviäminen on vaikuttanut sisäilmasta sairastuneiden tilanteeseen heikentävästi. Esimerkiksi sosiaaliturvan sekä työelämässä jatkamisen tuen saaminen vaikuttaa hankaloituneen, ja terveydenhuollossa kohdataan usein torjuntaa ja vähättelyä.

Koska yllä kuvattuja näkökulmia sisäilmaoireista on viestitty ja koulutettu paljon erityisesti sosiaali- ja terveysministeriön alaisten laitosten (TTL, THL) taholta, pyysimme syyskuussa 2019 sosiaali- ja terveysministeriön kirjaamon kautta ministeriöltä ja sen alaiselta Työterveyslaitokselta tietoa tällaisten näkemysten tieteellisestä perustasta.

Tutkimusnäyttö puuttuu

Ensimmäisessä vastauksessa emme saaneet tiedoksi tutkimuksia, joissa olisi ollut näyttöä sisäilmaoireiden johtumisesta huolesta tai peloista tai näyttöä siitä, että tällaisia oireita kannattaa hoitaa niin sanottuina toiminnallisina oireina erilaisin mielen hoidoin. Vastauksessa listattiin erilaisia tutkimuksia, joista tällaista näyttöä ei kuitenkaan tarkemmalla lukemisella löytynyt. Selvyyden vuoksi pyysimme vielä tutkimuksia ministeriöltä toistamiseen.

STM toimitti uuteen kyselyymme vastauksen 16.12.2019. Kiitämme ministeriötä vastauksesta.

Vastauksessaan STM kirjoittaa, että sillä ei ole tutkimusnäytön osalta esittää lisättävää aiempaan vastaukseen.

Vaikuttaa siis siltä, että olemassa ei ole tutkimusnäyttöä siitä, että sisäilmaoireet ja sairastumiset eivät liittyisi altistumiseen ja että ne johtuisivat ennemmin ihmisen mielentoiminnoista. Yhtälailla näyttöä ei vaikuta olevan saatavilla siitä, että sisäilmaoireiden hoidoksi kannattaisi ensisijaisesti tarjota erilaisia psykoterapioita ja mielenhallintatekniikoita.

Seuraukset huolestuttavat potilasjärjestössä

Sisäilman eri epäpuhtauksien haittavaikutuksista olisi käytettävissä hyvin paljon tutkimustietoa, joka kuitenkaan ei nyt näy suomalaisessa sosiaali- ja terveysministeriön alaisessa sisäilmatyössä.

Pidämme hälyttävänä, että sosiaali- ja terveysministeriön vastuualueella tehtävässä toiminnassa on näin valikoiden poimittu yksi näkökulma – vieläpä näyttöön perustumaton, jolla sisäilman terveyshaittoja käsitellään.

Näistä näkemyksistä on viestitty aktiivisesti, ja niitä on koulutettu kattavasti kuntiin ja terveydenhuoltoon. Tämän toiminnan seuraukset näkyvät potilasjärjestöön potilaiden ahdinkona ja yhteisöjen kyvyttömyytenä vastata ratkaisukeskeisesti sisäilmasta oireilevien ja sairastuneiden tarpeisiin.

Lue kysymyksemme ja sosiaali- ja terveysministeriön vastaukset täällä.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Homepakolaiset ry:n rahoitus loppuu

Kodittomuus- ja työelämäosallisuustyömme ei saa jatkorahoitusta

Homepakolaiset ry:n toiminnan rahoittaja Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA)1 on tänään julkaissut avustusehdotuksen vuodelle 2020.

STEA ehdottaa, että yhdistyksemme ei saa ensi vuodelle jatkoa kohdennettuun toiminta-avustukseen, jonka turvin nyt olemme tehneet työtä sisäilmasta sairastuneiden työelämä- ja asumiskysymysten ratkaisujen kehittämisessä. Olemme hakeneet ensi vuodelle samansuuruista avustusta (205 000 €), jolla tällä hetkellä toimimme. Lopullisen päätöksen jaettavista avustuksista tekee sosiaali- ja terveysministeriö.

Sisäilmasta sairastuneiden tilannetta edistävä työmme olisi ensi vuonna jatkunut osallistamisen ja yhteiskehittämisen parissa sairastuneiden ja heitä työssään kohtaavien kanssa. Lyhyesti kuvattuna:

  • Yhteistyötä kahdeksan ammattijärjestön kanssa sisäilmasta sairastuneiden työelämässä pysymisen edistämiseksi. Tavoitteena lisätä hallituksen työkykyohjelmien tietoutta sairastuneiden työelämän ongelmista ja keinoista niiden ratkaisemiseksi.
  • Välineiden tuottamista sisäilmakodittomien tilanteen ja sen ratkaisujen hahmottamiseen. Tämän tiedon välittämistä mm. hallitusohjelman toteuttajille ja asunnottomuustoimijoille.
  • Ohjeistusten laatimista yhteistyössä Terve Sisäilma ry:n kanssa järjestöiltä yleisesti kysyttyihin kysymyksiin ja ihmisten auttamista toimimaan erilaisissa ongelmatilanteissa.

Läpäisevänä toimintaperiaatteena olemme työssämme koonneet ja tuoneet esiin kokemusasiantuntijoille kertynyttä tietoa ja käsitelleet sitä yhteistyötahojemme kanssa. Tällä pyritään epäkohtien juurisyiden ratkaisuun – siihen, että sisäilmasta sairastuneiden ääni kuuluisi päätöksenteossa ja kehitettäessä palveluja, jotka vastaisivat sairastuneiden todellisiin tarpeisiin.

Päätöksen perustelut ja ratkaisukeskeinen kansalaisvaikuttaminen

Stean päätöksen perusteluina on, että suunnitelmassa olisi tullut kiinnittää tarkempaa huomiota tavoitteisiin, jotta sisäilmasairastuneiden toiminnasta saama hyöty olisi arvioitavissa. Työmme ei Stean mukaan ole kohentanut sisäilmasta sairastuneiden terveyttä ja hyvinvointia.

Haimme rahoitusta sisäilmasta sairastuneiden työelämäosallisuuden ja asuntotilanteen edistämiseen, koska näiden kuntoon saattaminen edistää pitkällä tähtäimellä sairastuneiden terveyttä ja hyvinvointia. Keräämämme seurantatieto osoittaa, että sairastuneet kokevat työmme ja tekemämme tietopaketit sekä oppaat hyödyllisiksi, käytännöllisiksi sekä toivoa lisääviksi. Esimerkiksi käytännön työelämäratkaisuja käsitteleviä julkaisujamme tilataan, luetaan ja käytetään laajasti. Myös ammattilaisilta saatu palaute kertoo, että välittämämme tieto sairastuneiden tilanteesta on hyödyksi heidän omassa työssään.

Sairastuneiden hyvinvoinnin kohentumisen suurimmat esteet ovat järjestelmätasolla. Sisäilmasairailta puuttuvat monet perusoikeudet. Selvityksemme mukaan sairastuneet eivät mm. saa tarvitsemaansa tietoa ja apua terveydenhuollosta eivätkä muutoinkaan virallisen palvelujärjestelemän kautta.

Järjestötyö ei mielestämme voi korvata toimintaa, jota virallisen palvelujärjestelmän tulisi kansalaisille tarjota. Yhdistysten mahdollisuudet tarjota apua yksilöiden tilanteeseen ovat rajalliset, kun rakenteissa on merkittäviä syrjäyttäviä ongelmia. Tilanteessa, jossa sisäilmasta sairastuneiden asema virallisessa palvelujärjestelmässä on ongelmallinen, järjestöjen on tärkeää vaikuttaa ratkaisukeskeisesti näihin rakenteisiin, jotta saadaan peruspalveluja ja oikeuksia sisäilmasta sairastuneille. Näitä ovat mm. oikeus asuntoon, terveydenhuoltoon ja työhön. Olemme tehneet pitkäjänteistä työtä tämän tilanteen kohentamiseksi.

Niin juurisyihin kuin käytännön keinoihin liittyviä tuotoksiamme löytyy näiltä www-sivuiltamme.

STEA ei ole pyytänyt yhdistykseltä virallista tuloksellisuus- ja vaikutusselvitystä, jolla kerätään tietoa avustuksen saajien toiminnasta. Olemme käyttäneet resursseja tulosten ja vaikutusten arvioinnin kehittämiseen, ja seuraamme luvattujen tuotosten, tulosten ja vaikutusten saavuttamista tilastoimalla ja keräämällä palautetta yhteistyötahoilta ja sairastuneilta monin keinoin. Mielestämme kestävän ja yhdenvertaisuutta edistävän järjestötoiminnan yksi edellytys on juurisyiden tunnistaminen ja niihin vaikuttaminen. Tällaisen työn vaikutukset eivät näy välittömästi, vaan vähitellen käynnistyvinä isoina muutoksina, joiden käynnistymistä pitäisi myös järjestötoiminnan tuloksellisuutta arvioitaessa pystyä vertailemaan.

Yhdistyksen toiminta muuttuu vapaaehtoisvoimin tehtäväksi

Miten yhdistystoimintamme nyt jatkuu?

Käytämme alkuvuonna 2020 jo myönnetyn rahoituksen loppuun viimeistellen työn alla olevat tehtävät ja toteuttaen sovitut yhteistyötapaamiset. Tulossa on vielä mm. uusia julkaisuja.

Homepakolaiset ry jatkaa sen jälkeen 10-vuotista yhdistystoimintaa vapaaehtoispohjalta, kuten ennen Stea-rahoituksen käynnistymistä vuonna 2014. Keskitymme toiminnassamme vaikuttamistyöhön. Toisin sanoen resurssimme ratkaisujen kehittämiseen ja sellaiseen materiaalin tuotantoon ja verkostotoimintaan, jota olemme viime vuodet tehneet, vähenevät toistaiseksi. Sivuiltamme löytyy edelleen laaja materiaalipaketti sisäilmasta sairastuneiden tilanteiden ymmärtämisen ja tukemisen tueksi.

Ratkaistaan yhdessä! -yhteishankkeemme Hengitysliiton ja Vanhempainliiton kanssa jatkuu normaalisti Hengitysliiton koordinoimana.

Koska yhdistys joutuu jatkamaan vaikuttamista sisäilmasta sairastuneiden tilanteeseen ensi vuonna vapaaehtoispohjalta, on tukesi meille nyt tärkeämpi kuin koskaan. Voit tukea vaikuttamistyötämme liittymällä yhdistyksen kannatusjäseneksi. Loppuvuoden aikana liittyneet kirjautuvat samalla ensi vuoden jäseniksi. Jäsenmaksumme on 5–15 euroa, yhteisöjäseniltä 50 euroa. Tule mukaan tukemaan tärkeää työtä! Voit liittyä jäseneksi täällä.

Viite:

  1. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) on sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva itsenäinen valtionapuviranomainen. STEA vastaa osaltaan siitä, että Veikkauksen tuottoja käytetään tulokselliseen sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaan. Avustetun toiminnan tulee muun muassa edistää yhdenvertaisuutta ja osallisuutta, lisätä ihmisten kohtaamista ja keskinäistä ymmärrystä sekä vahvistaa ihmisten voimavaroja.
Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Pyydämme edelleen ministeriötä perustelemaan sisäilmasta sairastuneiden hoitokäytäntöjä

Olemme pyytäneet vielä uudestaan saada tietoomme niitä tutkimuksia, joilla sisäilmasta sairastuneiden tilannetta heikentäneet hoito- ja viestintälinjaukset perustellaan tieteellisesti.

Työterveyslaitos on muutaman viime vuoden ajan viestinyt ja kouluttanut sisäilmaan liittyvien oireiden ja oireiluherkkyyden johtuvan usein peloista ja huolesta. Näitä oireita hoidetaan niin sanottuina toiminnallisina oireina erilaisin mielen hoidoin.

Tällaista näkökulmaa on koulutettu laajamittaisesti terveydenhuoltoon, kuntiin ja sisäilma-alan toimijoille. Nämä sisällöt näkyvät myös Kansallisessa sisäilma ja terveys -ohjelmassa.

Kunnollista tieteellistä näyttöä näille väitteille ei ole esitetty. Toimivaa erotusdiagnostiikkaa ei ole käytettävissä. Kaikki tämä on vaikuttanut sisäilmasta oireilevien ja sairastuneiden tilanteeseen heikentävästi: apua, tutkimuksia ja hoitoa on monesti vaikea saada. Moni ohjautuukin väärälle hoitolinjalle jääden vaille tarvitsemaansa hoitoa.

Lähetimme tämän vuoksi 12.9.2019 sosiaali- ja terveysministeriön kirjaamon kautta kysymyksiä ministeriölle ja sen alaisuudessa toimivalle Työterveyslaitokselle. Pyysimme tieteellisiä perusteluja sille, miksi sosiaali- ja terveysministeriö ja Työterveyslaitos painottavat sisäilmaoireilun aiheuttajana pelkoa sekä huolta ja miksi he tarjoavat erilaisia kognitiivisia hoitoja ratkaisuna oireileville ja sairastuneille ihmisille. Kysyimme samalla monia muita olennaisia tähän asiaan liittyviä kysymyksiä.

STM:n vastaus kysymyksiimme saapui meille 21.10.2019. Vastauksessa ei esitetä sellaista laadukasta tutkimusnäyttöä, joka tukisi tällaista huolikäsitykseen pohjautuvaa linjanvetoa. Moni muu esittämistämme kysymyksistä jäi auki.

Vastasimme sosiaali- ja terveysministeriölle 26.11.2019. Vastauksessa olemme avanneet ministeriöltä saamiamme vastauksia ja niiden herättämiä kysymyksiä, keskittyen erityisesti tutkimusnäyttöön ja sairastuneiden hoitoon ohjaamiseen liittyviin avoimiin kysymyksiin. Tässä yhteydessä olemme pyytäneet vielä uudestaan saada tietoomme niitä tutkimuksia, joilla esitetyt hoito- ja viestintälinjaukset perustellaan tieteellisesti. Viesti on toimitettu STM:n kirjaamoon 26.11.2019 ja osoitettu STM:n vastauksen allekirjoittaneille STM:n virkamiehille.

Toivomme keskustelun sisäilmasta sairastuneiden tilanteesta ja hoitokäytännöistä jatkuvan. Näissä kysymyksissä ollaan tärkeiden ja haastavien asioiden äärellä, jotka vaikuttavat suuren ihmisjoukon elämään. Avoin keskustelu on avain tilanteen ratkaisemiseen.

Lue tästä vastauksemme ja jatkokysymys sosiaali- ja terveysministeriölle.

Päivitys 1/2020:

20.1.2020: Emme saaneet ministeriöltä tutkimusnäyttöä hoitolinjausten perusteiksi

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Sisäilmakodittomat ansaitsevat asiantuntevan selvityksen

Hallitusohjelman erilaisia sisäilmatavoitteita on niputettu samaan selvitykseen niin paljon, että sisäilmasta sairastuneiden asuntoasiat uhkaavat jäädä jalkoihin.

Sisäilmasta sairastuneiden asuntotilanne on nyt ensimmäistä kertaa koskaan hallitusohjelmassa. Siinä on esitetty selvitettäväksi, voiko valtio tukea puhtaiden asuntojen rakentamista sisäilmasta sairastuneille.

Tämä on luonut aivan uudenlaista toivoa sisäilmaongelmien vuoksi pysyvää kotia vailla oleville. He ovat tähän asti olleet näkymätön ja tunnustamaton ryhmä yhteiskunnassamme. Tilanteet, joissa sisäilmasta vakavammin sairastunut ei löydä itselleen sopivaa asuntoa rakennuskannasta, ovat kuormittavia. Kyse ei ole akuutista asunto-ongelmasta tai asuntokauppa-asioista, vaan sairastumisen aiheuttamasta hankaluudesta löytää paikkaa, jossa voisi asua. Pitkään jatkuessaan tällainen kodittomuus syö helposti alleen muut elämän osa-alueet, kuten työssä jatkamisen mahdollisuudet. Tällaisia ihmisiä on paljon, ratkaisuja tarvitaan kipeästi. Tämä tarkoittaa konkreettista kotien rakentamista niitä tarvitseville. Hallituskauden aikana asiassa täytyisi päästä eteenpäin.

Hallitusohjelmakirjauksista asiantuntevaan pohjatyöhön

Hallitusohjelmassa on sisäilmasta sairastuneille suunnatun rakentamisen ohella myös paljon muita sisäilma-asioihin liittyviä kirjauksia. Ohjelmassa mainitaan rakentamisen laadun parantaminen, sisäilmaan liittyvien terveyshaittojen ehkäiseminen, sisäilmaongelmien korjaamisen kehittäminen ja ongelmien tehokkaampi ratkaiseminen, sisäilmasta sairastumisen vuoksi työpaikkakyvyttömien ja työkyvyttömien tilanne, ongelma-asunnon ostajan oikeusturva, korjaus- ja investointiavustukset ja niin edelleen. Miellyttävää luettavaa sisäilma-asioista kiinnostuneelle.

Hyvistä kirjauksista on kuitenkin matkaa onnistumiseen. Pohjaedellytys asioiden onnistuneelle kehittämiselle on sen ymmärtäminen, millaisia ongelmia ollaan ratkaisemassa ja millaisin keinoin niihin kannattaa tarttua.

Aiheeseen perehtyneenä järjestönä meitä mietityttää nyt, ollaanko sisäilmasta sairastuneiden asuntoasioihin tarttumassa sillä asiantuntemuksella, jota aihealue vaatii. Nyt syksyllä 2019 on avattu haku valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan (VN TEAS) määrärahoihin. Tässä haussa ovat mukana myös monet muut pääministeri Antti Rinteen hallitusohjelmaan kirjatut sisäilma-asiat. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan tarkoituksena on tuottaa tietoa valtioneuvoston päätöksenteon tueksi, selvitykset ohjaavat hallituksen toimintaa ja päätöksentekoa teemaan liittyen.

Tässä selvityksessä suuri määrä hyvin monenlaisia sisäilma-asioita on niputettu saman selvityskokonaisuuden alle. Selvitetään mm. yksityisasuntojen sisäilmaongelmien määrää, korjaamisen rahoitusvaikeuksia, ongelman kansantaloudellisia vaikutuksia, homeloukkutilanteita ja niissä elävien avuntarvetta ja kansantaloudellisia vaikutuksia, sisäilmasta sairastuneen määritelmää, määrää, sairastumisen aiheuttajia, vaikutuksia lähipiiriin, tuen tarvetta, sisäilmasta sairastuneille sopivan puhtaan tilan ominaisuuksia, sopivia materiaalivalintoja, soveltuvia tukimuotoja yksityisomisteisten rakennusten sisäilmakorjauksiin ja homeloukkuun jääneille ja näiden vaikutustenarvioinnit. Samoin selvitetään monenlaisia asuntokauppaan liittyviä asioita. (Tarkka kuvaus täällä, s. 8-10.)

Kaikki edellä mainittu on tarkoitus selvittää 200 000 euron voimin seuraavien 1,5 vuoden aikana. Tälle kokonaisuudelle haetaan nyt toteuttajaa.

Miten ongelmasta saadaan ote?

Kun selvitettävänä on näin valtava aihekokonaisuus, jonka osaset vaativat keskenään hyvin erilaista osaamista ja monenlaisia selvitystapoja, on riskinä että jotkin selvityksen osat kärsivät. Me Homepakolaiset ry:ssä pelkäämme, että sisäilmasta sairastuneiden asuntotilanteen kehittäminen uhkaa tällaisessa selvityskokonaisuudessa jäädä muiden teemojen jalkoihin. Kuka hallitsee kaikki edellä kuvatut osa-alueet? Tuleeko olemassa oleva asiantuntemus sisäilmakodittomuudesta ja sen ratkaisuista nyt parhaalla tavalla käytetyksi? Millä painoarvolla resursseja mihinkin osaan käytetään? Hyödynnetäänkö niitä osaajia, jotka tuntevat aihealuetta?

Olemme seuranneet sisäilmakodittomien epätoivoa läheltä pian 10 vuotta. Sisäilmakodittomat ansaitsevat laadukasta aiheeseen perehtymistä, jonka avulla voidaan mahdollisimman pian edetä konkreettisen avun ja ratkaisujen järjestämiseen. Tällaista selvitystä pitäisi mielestämme tehdä täysin omana kokonaisuutenaan.

Sisäilmakodittomat tarpeineen näkyvät pääasiassa tänne potilasjärjestöön ja erilaisissa verkkovertaisryhmissä. Näistä apua hakee tuhansia sairastuneita, sillä palveluja ja apua ei ole muualta saatavilla (esimerkiksi Suomen suurimmassa sisäilma-aiheisessa vertaisryhmässä HOME Sweet HOMEssa on jo lähes 10 000 jäsentä). Lisäksi alalla on paljon yksittäisiä asiantuntijoita ja yrittäjiä, jotka ovat kohdanneet sisäilmakodittomia ja perehtyneet heidän tarpeisiinsa, jotkin jo kehittäneet jonkinlaisia ratkaisujakin. Nämä asiantuntijat eivät ole minkään yhden katto-organisaation alla.

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan hankkeet perustuvat, nimensä mukaisesti, selvitykseen tai tutkimukseen. Tutkimustietoa tästä aiheesta ei kuitenkaan vielä ole, mutta kokemustietoa ja asiantuntemusta olisi koottavissa yhteen paljon. Mielestämme tämän asian selvittäminen vaatisi aivan oman työryhmänsä ja uusia asiakas-/käyttäjälähtöiseen lähestymistapaan perustuvia selvittämistapoja. Tarvitaan hyvin aktiivista kenttäosaamisen kuulemista, jotta selvitys ja sitä seuraavat toimenpiteet eivät perustu olettamuksiin ja johda tehottomiin ratkaisuyrityksiin.

Koska sisäilmakodittomuudesta ei ole saatavilla tutkimusta, ei edes tämän ryhmän kokoa ei ole selvitetty. Kartoitettavaa on valtavasti muutenkin, lähtien sisäilmaongelmien vuoksi pysyvää asuntoa vailla olevien tilanteista ja avuntarpeen muodoista (ryhmä on hyvin heterogeeninen). Lisäksi kannattaa hyödyntää olemassa olevien, tähän tarkoitukseen tehtyjen, rakennuskohteiden tarjoama tieto kokoamalla yhteen ja arvioimalla näitä kohteita, poimimalla onnistumiset esiin ja kehittämällä niiden pohjalta tähän tarkoitukseen sopivia suurempia pilottikohteita. Sisäilmakoditon täytyy myös määritellä, samoin se, miten tällainen asuntotarve virallisesti todennetaan. Ja paljon muuta. Kohderyhmän käytännön kokemuksia ja havaintoja hyödyntävä syvällinen ymmärrys aiheesta muodostaa perustan vaikuttaville ratkaisuille.

Hallituskauden aikana asia etenemään

Olemme tavanneet ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkosen näiden ajatusten tiimoilta. Välitimme hänelle tietoa sisäilmakodittomien tilanteesta ja esitimme toiveen, että hallituskauden aikana selvitetään sisäilmasta sairastuneille suunnatun rakentamisen tukemista perusteellisesti ja juuri tähän aiheeseen perehtyneiden osaamista hyödyntäen. Vastaanotto oli hyvä. Seuraamme yhdistyksenä tilannetta ja hallitusohjelman toimeenpanon edistymistä. Sisäilmakodittomien asuntotilanteen edistäminen hallituskauden aikana on yksi yhdistyksen prioriteeteista.

Olemme myös hakeneet vuodelle 2020 Stealta nykyisen kohdennetun toiminta-avustuksemme osana rahoitusta koosteen tekemiseksi eri tyyppisissä asuntotilanteissa elävistä sisäilmasta sairastuneista. Kohderyhmätiedon tuottaminen on tärkeää, jotta ratkaisut voidaan pohjata todelliseen tilanteeseen ja tarpeeseen. Rahoitus varmistuu joulukuussa 2019. Olemme tarjonneet tätä tietokokonaisuutta hallitusohjelmatyön avuksi, mikäli rahoitus toimintaan saadaan.

Katja Pulkkinen, toiminnanjohtaja, Homepakolaiset ry
Karoliina Kähö, suunnittelija, Homepakolaiset ry

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista