Kirjoittajan arkistot:Katja Pulkkinen

Sisäilmakodittomat ansaitsevat asiantuntevan selvityksen

Hallitusohjelman erilaisia sisäilmatavoitteita on niputettu samaan selvitykseen niin paljon, että sisäilmasta sairastuneiden asuntoasiat uhkaavat jäädä jalkoihin.

Sisäilmasta sairastuneiden asuntotilanne on nyt ensimmäistä kertaa koskaan hallitusohjelmassa. Siinä on esitetty selvitettäväksi, voiko valtio tukea puhtaiden asuntojen rakentamista sisäilmasta sairastuneille.

Tämä on luonut aivan uudenlaista toivoa sisäilmaongelmien vuoksi pysyvää kotia vailla oleville. He ovat tähän asti olleet näkymätön ja tunnustamaton ryhmä yhteiskunnassamme. Tilanteet, joissa sisäilmasta vakavammin sairastunut ei löydä itselleen sopivaa asuntoa rakennuskannasta, ovat kuormittavia. Kyse ei ole akuutista asunto-ongelmasta tai asuntokauppa-asioista, vaan sairastumisen aiheuttamasta hankaluudesta löytää paikkaa, jossa voisi asua. Pitkään jatkuessaan tällainen kodittomuus syö helposti alleen muut elämän osa-alueet, kuten työssä jatkamisen mahdollisuudet. Tällaisia ihmisiä on paljon, ratkaisuja tarvitaan kipeästi. Tämä tarkoittaa konkreettista kotien rakentamista niitä tarvitseville. Hallituskauden aikana asiassa täytyisi päästä eteenpäin.

Hallitusohjelmakirjauksista asiantuntevaan pohjatyöhön

Hallitusohjelmassa on sisäilmasta sairastuneille suunnatun rakentamisen ohella myös paljon muita sisäilma-asioihin liittyviä kirjauksia. Ohjelmassa mainitaan rakentamisen laadun parantaminen, sisäilmaan liittyvien terveyshaittojen ehkäiseminen, sisäilmaongelmien korjaamisen kehittäminen ja ongelmien tehokkaampi ratkaiseminen, sisäilmasta sairastumisen vuoksi työpaikkakyvyttömien ja työkyvyttömien tilanne, ongelma-asunnon ostajan oikeusturva, korjaus- ja investointiavustukset ja niin edelleen. Miellyttävää luettavaa sisäilma-asioista kiinnostuneelle.

Hyvistä kirjauksista on kuitenkin matkaa onnistumiseen. Pohjaedellytys asioiden onnistuneelle kehittämiselle on sen ymmärtäminen, millaisia ongelmia ollaan ratkaisemassa ja millaisin keinoin niihin kannattaa tarttua.

Aiheeseen perehtyneenä järjestönä meitä mietityttää nyt, ollaanko sisäilmasta sairastuneiden asuntoasioihin tarttumassa sillä asiantuntemuksella, jota aihealue vaatii. Nyt syksyllä 2019 on avattu haku valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan (VN TEAS) määrärahoihin. Tässä haussa ovat mukana myös monet muut pääministeri Antti Rinteen hallitusohjelmaan kirjatut sisäilma-asiat. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan tarkoituksena on tuottaa tietoa valtioneuvoston päätöksenteon tueksi, selvitykset ohjaavat hallituksen toimintaa ja päätöksentekoa teemaan liittyen.

Tässä selvityksessä suuri määrä hyvin monenlaisia sisäilma-asioita on niputettu saman selvityskokonaisuuden alle. Selvitetään mm. yksityisasuntojen sisäilmaongelmien määrää, korjaamisen rahoitusvaikeuksia, ongelman kansantaloudellisia vaikutuksia, homeloukkutilanteita ja niissä elävien avuntarvetta ja kansantaloudellisia vaikutuksia, sisäilmasta sairastuneen määritelmää, määrää, sairastumisen aiheuttajia, vaikutuksia lähipiiriin, tuen tarvetta, sisäilmasta sairastuneille sopivan puhtaan tilan ominaisuuksia, sopivia materiaalivalintoja, soveltuvia tukimuotoja yksityisomisteisten rakennusten sisäilmakorjauksiin ja homeloukkuun jääneille ja näiden vaikutustenarvioinnit. Samoin selvitetään monenlaisia asuntokauppaan liittyviä asioita. (Tarkka kuvaus täällä, s. 8-10.)

Kaikki edellä mainittu on tarkoitus selvittää 200 000 euron voimin seuraavien 1,5 vuoden aikana. Tälle kokonaisuudelle haetaan nyt toteuttajaa.

Miten ongelmasta saadaan ote?

Kun selvitettävänä on näin valtava aihekokonaisuus, jonka osaset vaativat keskenään hyvin erilaista osaamista ja monenlaisia selvitystapoja, on riskinä että jotkin selvityksen osat kärsivät. Me Homepakolaiset ry:ssä pelkäämme, että sisäilmasta sairastuneiden asuntotilanteen kehittäminen uhkaa tällaisessa selvityskokonaisuudessa jäädä muiden teemojen jalkoihin. Kuka hallitsee kaikki edellä kuvatut osa-alueet? Tuleeko olemassa oleva asiantuntemus sisäilmakodittomuudesta ja sen ratkaisuista nyt parhaalla tavalla käytetyksi? Millä painoarvolla resursseja mihinkin osaan käytetään? Hyödynnetäänkö niitä osaajia, jotka tuntevat aihealuetta?

Olemme seuranneet sisäilmakodittomien epätoivoa läheltä pian 10 vuotta. Sisäilmakodittomat ansaitsevat laadukasta aiheeseen perehtymistä, jonka avulla voidaan mahdollisimman pian edetä konkreettisen avun ja ratkaisujen järjestämiseen. Tällaista selvitystä pitäisi mielestämme tehdä täysin omana kokonaisuutenaan.

Sisäilmakodittomat tarpeineen näkyvät pääasiassa tänne potilasjärjestöön ja erilaisissa verkkovertaisryhmissä. Näistä apua hakee tuhansia sairastuneita, sillä palveluja ja apua ei ole muualta saatavilla (esimerkiksi Suomen suurimmassa sisäilma-aiheisessa vertaisryhmässä HOME Sweet HOMEssa on jo lähes 10 000 jäsentä). Lisäksi alalla on paljon yksittäisiä asiantuntijoita ja yrittäjiä, jotka ovat kohdanneet sisäilmakodittomia ja perehtyneet heidän tarpeisiinsa, jotkin jo kehittäneet jonkinlaisia ratkaisujakin. Nämä asiantuntijat eivät ole minkään yhden katto-organisaation alla.

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan hankkeet perustuvat, nimensä mukaisesti, selvitykseen tai tutkimukseen. Tutkimustietoa tästä aiheesta ei kuitenkaan vielä ole, mutta kokemustietoa ja asiantuntemusta olisi koottavissa yhteen paljon. Mielestämme tämän asian selvittäminen vaatisi aivan oman työryhmänsä ja uusia asiakas-/käyttäjälähtöiseen lähestymistapaan perustuvia selvittämistapoja. Tarvitaan hyvin aktiivista kenttäosaamisen kuulemista, jotta selvitys ja sitä seuraavat toimenpiteet eivät perustu olettamuksiin ja johda tehottomiin ratkaisuyrityksiin.

Koska sisäilmakodittomuudesta ei ole saatavilla tutkimusta, ei edes tämän ryhmän kokoa ei ole selvitetty. Kartoitettavaa on valtavasti muutenkin, lähtien sisäilmaongelmien vuoksi pysyvää asuntoa vailla olevien tilanteista ja avuntarpeen muodoista (ryhmä on hyvin heterogeeninen). Lisäksi kannattaa hyödyntää olemassa olevien, tähän tarkoitukseen tehtyjen, rakennuskohteiden tarjoama tieto kokoamalla yhteen ja arvioimalla näitä kohteita, poimimalla onnistumiset esiin ja kehittämällä niiden pohjalta tähän tarkoitukseen sopivia suurempia pilottikohteita. Sisäilmakoditon täytyy myös määritellä, samoin se, miten tällainen asuntotarve virallisesti todennetaan. Ja paljon muuta. Kohderyhmän käytännön kokemuksia ja havaintoja hyödyntävä syvällinen ymmärrys aiheesta muodostaa perustan vaikuttaville ratkaisuille.

Hallituskauden aikana asia etenemään

Olemme tavanneet ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkosen näiden ajatusten tiimoilta. Välitimme hänelle tietoa sisäilmakodittomien tilanteesta ja esitimme toiveen, että hallituskauden aikana selvitetään sisäilmasta sairastuneille suunnatun rakentamisen tukemista perusteellisesti ja juuri tähän aiheeseen perehtyneiden osaamista hyödyntäen. Vastaanotto oli hyvä. Seuraamme yhdistyksenä tilannetta ja hallitusohjelman toimeenpanon edistymistä. Sisäilmakodittomien asuntotilanteen edistäminen hallituskauden aikana on yksi yhdistyksen prioriteeteista.

Olemme myös hakeneet vuodelle 2020 Stealta nykyisen kohdennetun toiminta-avustuksemme osana rahoitusta koosteen tekemiseksi eri tyyppisissä asuntotilanteissa elävistä sisäilmasta sairastuneista. Kohderyhmätiedon tuottaminen on tärkeää, jotta ratkaisut voidaan pohjata todelliseen tilanteeseen ja tarpeeseen. Rahoitus varmistuu joulukuussa 2019. Olemme tarjonneet tätä tietokokonaisuutta hallitusohjelmatyön avuksi, mikäli rahoitus toimintaan saadaan.

Katja Pulkkinen, toiminnanjohtaja, Homepakolaiset ry
Karoliina Kähö, suunnittelija, Homepakolaiset ry

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Jäsenluento: sisäilmasta sairastuneelle sopivia rakennushankkeita

Homepakolaiset ry järjestää lauantaina 18.1.2020 luennon sisäilmasta sairastuneille suunnatusta rakentamisesta.

Luennolla kerrotaan kahdesta rakennushankkeesta, joilla onnistuttiin kodin rakentamisessa sisäilmaongelmien vuoksi herkistyneille. Luennolla on varattu runsaasti aikaa kysymyksille ja keskustelulle.

Ensimmäisen esityksen pitää Piritta Krogell, joka kertoo modernin hirsitalon rakentamisesta herkistyneelle perheelle mahdollisimman perinteisin menetelmin. Luento sisältää tietoa mm. rakennusprosessin suunnittelusta, hirren valinta- ja kuivatusprosessista sekä talon materiaalivalinnoista. Rakentamisessa vältettiin mm. teollisia kemikaaleja ja uusia testaamattomia rakennusmateriaaleja ja kemiallisia käsittelyjä, ja vastaavasti siinä hyödynnettiin paljon perinteisiä rakennustapoja ja käsittelytapoja. Luennolla kerrotaan myös, miten materiaalivalintoja testattiin ja millaisia vaihtoehtoja poissuljettiin ja millä perustein.

Toisen esityksen pitää Marjo Niemenmaa, joka kertoo korjauskelpoisen kerrostaloasunnon löytämisestä ja remontoimisesta. Sopiva koti saatiin hakemalla olemassa olevasta rakennuskannasta lupaava osake, joka saneerattiin täysin vähäpäästöisillä ja nollaVOC-materiaaleilla.

Paikka ja aika

Luento järjestetään Helsingin Katajanokalla hotelli Grand Marinan kokoustiloissa klo 12:30-14:30.

Tarkemmasta tilasta ilmoitamme ilmoittautuneille osanottajamäärän varmistuttua.

Paikan päälle voi halutessa tulla jo klo 12:00 alkaen kahvi- tai teekupposelle ja tutustumaan yhdistyksen materiaaleihin ja yhdistysväkeen.

Ilmoittautuminen

Luento on tarkoitettu Homepakolaiset ry:n kannatusjäsenille. Tilaisuuteen on pakollinen ennakkoilmoittautuminen: mukaan pääset lähettämällä sunnuntaihin 5.1.2020 mennessä viestin otsikolla ”JÄSENLUENTO” osoitteeseen homepakolaiset(a)homepakolaiset.fi. Kerro viestissä osallistujan nimi ja jätä yhteystietoina sähköpostisoitteesi ja puhelinnumerosi.

Jäsenmaksun vuodelta 2019 tulee olla maksettuna ilmoittautumiseen mennessä (jos olet maksanut jäsenmaksun viimeisen kuukauden aikana, ilmoita maksupäivä ilmoittautuessasi). Mukaan mahtuu 40 ensimmäistä.

Jos et ole jäsen, mutta haluat osallistua luennolle, voit täyttää jäsenhakemuksen täällä: https://homepakolaiset.fi/yhdistys/liity-jaseneksi/ (Huom. Joulukuussa ilmoittautuneet uudet jäsenet kirjautuvat samalla vuoden 2020 jäseniksi)

Oikeus muutoksiin pidätetään.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Työpaja: Sisäilmaan liittyvien asuntohaasteiden ja työssäkäynnin yhdistäminen

Oletko työelämässä ja samalla vailla pysyvää, sisäilmaltaan sinulle sopivaa kotia?

Homepakolaiset ry järjestää keskiviikkona 27.11.2019 työpajan, jossa käsitellään työssäkäyvien sisäilmasta sairastuneiden asuntotilanteita ja sitä, miten moninaisesti ne voivat pitkittyessään vaikuttaa elämään ja jaksamiseen.

Taustaa

Sisäilmaan liittyvistä asunto-ongelmista on etenkin työssäkäyvien osalta puhuttu vähän.
Sisäilmaan liittyvä kodittomuus alkaa tyypillisesti niin sanotusti työpöydän takaa. Asunnottomuuteen yhdistetään usein avuntarvetta monilla elämän osa-alueilla, mutta sisäilmaongelmien aiheuttamista asuntohaasteista kärsivien kohdalla asiat vaikuttavat tapahtuvan päinvastaisessa järjestyksessä. Asunto-ongelmat eivät yleensä seuraa muita ongelmia, vaan tulevat ensin ja uhkaavat vasta pitkittyessään vaikuttaa mm. työkykyyn, sosiaalisiin suhteisiin, harrastusmahdollisuuksiin jne. Pitkittynyt asunnon löytämisen kanssa kamppailu kuormittaa ja voi vaikuttaa henkisiin, fyysisiin ja taloudellisiin voimavaroihin. Keskustelua siitä, miten sisäilmaan liittyvää kodittomuutta voitaisiin yhteiskunnassa tunnistaa ja millaisin keinoin siihen voidaan vaikuttaa, on käyty liian vähän.

Työpaja

Tässä työpajassa halutaan kerätä kokemuksia sisäilmakodittomuuteen liittyvistä vaikutusketjuista ja varhaisen avun tarpeesta. Tarkoituksena on tuottaa tietoa varhaisen puuttumisen kehittämiseksi.

Työpajassa käsitellään seuraavia asioita:

  • Mitä sisäilmaltaan sopivan asunnon etsiminen käytännössä tarkoittaa?
  • Millaisia haasteita kodittomuus aiheuttaa työssäkäynnille?
  • Millaisia mahdollisuuksia työssäkäynti antaa asuntotilanteen ratkaisemiseen tai sen kanssa elämiseen?
  • Millaisia erilaisia vaiheita sisäilmaan liittyvien asuntohaasteiden kanssa on tunnistettavissa pitkittyneissä tilanteissa?
  • Millaista apua tilanteeseen tarvittaisiin?
  • Millaisia keinoja voi tällä hetkellä käyttää jaksamiseen?
  • Miksi sisäilmaan liittyvästä kodittomuudesta on haastava viestiä?

Pajaan voivat osallistua osa- tai kokoaikaisesti työelämässä olevat sisäilmasta oireilevat ja sairastuneet, joilla on haasteita pysyvän, terveellisen kodin löytymisessä.

Pajassa käytetään työmenetelminä piirtämistä, puhumista ja kirjoittamista. Omaa tilannettaan voi käsitellä sen mukaan ja sillä syvyydellä, minkä tuntee sopivaksi. Työpajaan osallistuneita sitoo vaitiolovelvollisuus pajassa käsitellyistä asioista.

Pajaan mahtuu 8 osallistujaa. Jos ilmoittautuneita on enemmän, etusijalla ovat yhdistyksen kannatusjäsenet. Pajaan osallistuminen on maksutonta. Paja järjestetään Helsingissä Forum Meeting Parkin kokoustiloissa 27.11. klo 17:00–20:30.

Ilmoittautuminen ja lisätiedot

Voit kysellä lisätietoja ja ilmoittautua mukaan laittamalla viestiä suunnittelijallemme Karoliina Kähölle (karoliina.kaho @ homepakolaiset.fi).
Otsikoi viestisi: TYÖPAJA-ilmoittautuminen. Kerro viestissä mahdolliset ruokarajoitteesi ja oletko yhdistyksen jäsen.

Lämpimästi tervetuloa!

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Sairastuin sisäilmasta ja olen siksi koditon

Kaksi naista kertoo, millaista elämä on ilman kotia, jossa voisi levätä ja pysyä terveenä.

Sisäilmaongelmista johtuva kodittomuus on yksi asunnottomuuden muoto, jonka ratkaisemiseen tarvitaan yhteiskunnan apua.

Alla sisäilmasta sairastuneet Satu ja Ninni kertovat, millaista on elää ilman kotia, jossa voisi levätä, pysyä terveenä ja josta käsin voisi myös käydä töissä.

Jutun lopusta löydät linkkejä, joissa kerrotaan tarkemmin sisäilmaan liittyvästä kodittomuudesta ja sen ratkaisuista.

*****

Huonosti rakennettu vuokra-asunto teki minusta kiertolaisen
Satu, 52 v.

Sairastuin vakavasti kaupungin vuokra-asunnossa. Aloin oireilla puoli vuotta muuton jälkeen. Parin vuoden päästä jaloissani oli paha ihottuma, olin jatkuvasti huonovointinen, kärsin useista keuhkoinfektioista ja olin usein muuten kipeänä. Aiemmin en ollut juuri koskaan sairas.

Asunnossa haisi tupakka ja lika. Terveystarkastaja totesi, että haju kulkeutui raitisilmaventtiilien ja vuotavien rakenteiden kautta kotiini naapuriasunnoista.

Asunnossa oli alipainetta, sillä vuokranantaja oli laittanut tuloilman nollille. Tästä syystä poistoilma imi haitallisia aineita korvausilman sijaan rakenteista. Vanha sementin päälle asennettu muovimatto alkoi värjääntyä ja haista, ja siitä alkoi irrota VOC-myrkkyjä, joita löytyi mittauksissa.

VIISI VUOTTA MYRKYLLISTÄ ILMAA

Puisten huonekalujen pinnat alkoivat hajota asunnossa. Kengistäkin kuoriutuivat pinnat irti, ja nahka hapertui. Kankaat hajoilivat käsiin, osa meni ihan murusiksi.

Jos tavaroille kävi näin, voi vain kuvitella, millaiset sisuskaluni ja keuhkoputkeni ovat hengitettyäni näitä myrkkyjä viisi vuotta.

Kärsin mielestäni jonkinlaisesta myrkytyksestä. Yksityisellä lääkäriasemalla myrkytystila kirjattiin loppulausuntoon, mutta sairaalassa asialle vain naureskeltiin. Tuttavani sanoivat, että ihoni haisi koko ajan aivan muoviselle.

Asunnossa kävi terveysongelmieni vuoksi terveydenhoitaja ja sosiaalityöntekijä, ja hekin totesivat asunnon kosteaksi ja kylmäksi. Ulkopuolinen sisäilmatutkija totesi asunnossa kosteusvaurioita. Reklamoin tilanteesta vuosia vuokranantajalle kirjallisesti, mutta en saanut uutta asuntoa.

Viiden vuoden asumisen jälkeen jouduin lähtemään kodistani evakkoon. Menetin samalla kaikki tavarani, rakkaat muistoni. En voi enää pitää niitä, koska saan niistä oireita.

UUSI ASUNTOKIN ON TEHTY MITEN SATTUU

En ole löytänyt itselleni uutta asuntoa, jossa ei olisi sisäilmaongelmia. Asuin väliaikaisesti teollisuushallissakin, sillä rahat eivät riittäneet muuhun – en saanut apua tilanteeseeni Kelalta enkä kaupungilta. Aloin hallissa parantua, vaikka sielläkään ilma ei ollut ihan kunnossa ja asumisolosuhteet olivat epäinhimilliset. Kun sain vuokrattua asunnon, siellä oli ollut vesivahinko ja ilmanvaihtokanavissa kasvoi hometta. Jouduin lähtemään taas pian pois.

Nyt asun ihan uudessa talossa. Täällä hajosi ilmanvaihtokone pian muuttoni jälkeen, eikä sen jälkeen ilmanvaihto ole ollut kunnossa. Rakenteet eivät ole kuivuneet, ja niistä lähtee hajuja ja kemikaaleja. Olen paljon poissa asunnosta.

Rakentaja ja taloyhtiö väistävät vastuutaan. Koska olen talossa vain vuokralainen, minulla ei ole tehokasta mahdollisuutta vaikuttaa asiaan.

Olen ollut aivan voimaton. Elimistöni ei ole palautunut. Sain astman ja herkistyin aineille, joista en aiemmin saanut mitään oireita. En ole ollut ennen millekään allerginen ja nyt en voi käydä edes kaupassa saamatta pahoja hengitystieoireita. Ihottuma puhkeaa jalkoihin pienestäkin ärsytyksestä. Niistä on otettu koepaloja.

Ihottuma paranee aina, kun voin olla vähän pidempään paikassa, jossa on puhdas sisäilma. Kuukausi sitten olin viikon hirsimökissä majoittumassa ja ihottumat poistuivat eikä keuhkojen kanssa ollut ongelmia. Kun palasin kotiin, kesti vain kaksi päivää ja ihottumat pahenivat ja astmalääkkeet oli otettava taas käyttöön.

Olen joutunut työkyvyttömyyseläkkeelle kolme vuotta sitten. Sisäilmaongelmaisessa asunnossa alkaneet sairastelu ja pahat niveloireet veivät lopulta työkykyni. Olen yrittänyt panostaa töihin palaamiseen, mutta aina tulee takapakkia, kun en voi enää elää normaalioloissa.

*****

Yritteliäisyydestä huolimatta en ole löytänyt kotia
Ninni, 43 v.

Olen asunnoton. Kesti kauan ymmärtää, että tämä on oikeasti totta. Asunnottomuus on aiemmin ollut minulle hyvin kaukainen asia, ja mielessäni ovat olleet lähinnä median välittämät mielikuvat syrjäytyneistä.

Olen nainen, hieman yli neljäkymmentä. Asiantuntijatehtävissä. Päivät kuluvat töissä, vapaa-ajalla harrastan, tapaan ystäviä ja yritän levätä.

Jätän monille kertomatta sen, ettei minulla ole kotia. Toki kattoja on ollut monenlaisia, mutta ei sellaista, jota voisin kutsua kodiksi ja johon voisin asettua. Asiasta on vaikea puhua, koska olen väsynyt selittämään. Kun kerron asunnottomuudestani, moni katsoo kummissaan.

SAIRASTUMINEN OLI PITKÄN TIEN TULOS

Olen muuttanut sairastumiseni jälkeen kymmeniä kertoja. Viimeksi minulla oli jokin kodiksi kutsuttava yli kymmenen vuotta sitten, työurani alussa.

Aloin sairastella jo opiskeluaikana. Sekä opiskelija-asunnossani, oppilaitoksella että ensimmäisellä työpaikallani oli vakavia sisäilmaongelmia. Olin aivan tokkurassa useamman vuoden, puolet ajasta sairaana. Työelämäni ensivuosina minulle määrättiin lähes kaksikymmentä antibioottikuuria. Yritin olla töissä loppuun saakka.

Vasta myöhemmin ymmärsin, mitä nuo vuodet tekivät keholleni. Aivan kuin minulla ei olisi enää puolustusjärjestelmää. Keuhkoni eivät kestä, limakalvoni hajoavat ja elintoiminnot häiriintyvät. En tiennyt, että näin voi käydä. Oli hirveää asunto asunnolta huomata, että jotakin terveydessäni on murentunut.

MITÄ KODITTOMUUS KÄYTÄNNÖSSÄ TARKOITTAA?

Sairastun nykyisessäkin asunnossani. Yritän olla sieltä mahdollisimman paljon pois. Teen töitä olemalla liikkeellä ja vaihtamalla usein paikkaa – siten pysyn jotenkuten terveenä. Olen kiitollinen työstäni ja selviän siitä näin ihan hyvin.

Viimeisen vuoden aikana olen käynyt noin kahdessakymmenessä asuntonäytössä. Olen soittanut lukuisia tiedustelusoittoja: Millaiset lattiamateriaalit asunnossa on ja onko ollut vesivahinkoja? Millainen ilmanvaihto? Eihän laminaatin alla ole muovimattoa, eihän asuntoa ole vastikään remontoitu? Olen vuokrannut muutamia. Ja sitten parin viikon päästä kerännyt voimia ja soittanut jälleen kerran minuun luottaneelle omistajalle, etten voikaan jäädä asuntoon. Selvittely ja epäonnistuminen kuluttavat voimia joka kerta enemmän.

Sopivan kodin etsiminen käy työstä. En pääse pysähtymään mihinkään. Joudun liian usein luopumaan vapaa-ajasta asunnon etsimisen takia ja aikaa sekä rahaa vievät myös ilmanpuhdistimien hankkiminen, jatkuva pyykkääminen ja muiden terveydelleni olennaisten selviämiskeinojen toteuttaminen.

Olen vaivannut kaikkia läheisiäni hätätilanteissa: Voinko yöpyä luonasi, koska minulla ei ole täksi yöksi paikkaa? Oksennan asunnossani. Saisinko pitää luonasi tavaroita hetken aikaa? Jos menen kotiin, en pysty nivelkipujen vuoksi kävelemään.

PAHINTA ON UUPUMINEN

Huomaan, että tapani ajatella on muuttunut, kun olen joutunut luopumaan tavaroista ja kodista niin monesti: on hyvä, että maallista roinaa on vähän. Muuttaminen on helppoa, ja kun jonain päivänä löydän kotini, siellä tulee olemaan pelkistetty skandinaavinen sisustus. Onneksi identiteetistä ja ystävistä voi pitää kiinni, vaikka maisemat vaihtuvat.

Tilannettani on hankala selittää. Pystyn olemaan monissa paikoissa jonkin aikaa. Työtapaamisissa, seminaareissa, sukulaislasten syntymäpäivillä. Voin yöpyä joissakin hotelleissa ja muutamien ystävien sohvilla, mutta monissa tulen nopeasti kipeäksi. Viimeksi vuokraamassani asunnossa olin kuumeessa kahden yön jälkeen. Viimeisestä työmatkasta selvisin, mutta sen jälkeen makasin poskiontelontulehduksessa. Käyn usein toipumislomilla etelän ilmastossa sietokykyä nostamassa.

Olen kyllä löytänyt sopivia asuntoja, mutta onni ei ole ollut myötä. Muutamaan minulla ei ole ollut varaa, ja osa taas ei ole ollut kaupan tai vuokrattavissa. Yhdessä sattui vesivahinko yläkerrassa puolen vuoden asumisen jälkeen.

Olen tavannut vertaisryhmissä monia kaltaisiani. Usein mietimme, kuinka kauan näin voi jaksaa. Asunnon etsimiseen, muuttamiseen ja sairastamiseen menee niin paljon aikaa, että sen ohessa pystyn juuri selviämään työstä, mutta lepääminen ja vapaa-aika jäävät aika vähiin. Rakkaista asioista voi luopua hetkeksi, mutta kun vuodet vierivät välitilassa, millainen ihmisestä tulee? Vahvistumisen ja haurastumisen raja on lopulta aika ohut. Pelkään voimien loppumista − monella kohtalotoverilla ne ovat jo loppuneet. Olemme tilanteessa, josta emme selviä yksin ja johon tarvitsemme yhteiskunnan apua.

*****

Ninnin ja Satun nimet on muutettu. He haluavat kertoa tarinansa nimettömänä lisäkuormitusta välttääkseen.

Lue lisää sisäilmakodittomuudesta

Sisäilmaan liittyvä kodittomuus tilastoihin:
https://homepakolaiset.fi/2018/10/sisailmakodittomuus-tilastoihin/
Kirjoituksessa kerrotaan, millaisissa asuntotilanteissa sisäilmasta sairastumisen vuoksi eletään ja pohditaan tarvetta selvittää tämän kaltaisesta kodittomuudesta kärsivien määrä Suomessa.

Sisäilmasairaille soveltuvia rakennuksia? Ongelman ymmärtämisen ABC: https://homepakolaiset.fi/ammattiryhmille/rakentaminen/
Sivulla käsitellään sisäilmasta sairastuneille soveltuvaa rakentamista. Millaista tällainen rakentaminen voisi olla ja miten sitä voitaisiin kehittää?

Tukea ja apua sairastuneelle:
https://homepakolaiset.fi/sairastuneelle/apua-ja-tukea/
Sivulta löydät linkkejä mm. erilaisiin vertaisryhmiin ja neuvontapalveluihin.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Kysymyksiä sosiaali- ja terveysministeriölle ja Työterveyslaitokselle 12.9.2019

Työterveyslaitos on muutaman viime vuoden ajan viestinyt ja kouluttanut sisäilmaan liittyvien oireiden ja oireiluherkkyyden johtuvan peloista ja huolesta. Viestinnän tyyli on ollut asiaton ja sairastuneita pilkkaava.

Lisäksi kunnollista näyttöä näille väitteille ei ole esitetty. Viestintä on vaikuttanut sisäilmasta oireilevien ja sairastuneiden tilanteeseen heikentävästi.

Tämän vuoksi lähetimme 12.9.2019 sosiaali- ja terveysministeriön kautta kysymyksiä ministeriölle ja sen alaisuudessa toimivalle Työterveyslaitokselle.

Kysymyksiin voit tutustua täällä PDF-tiedostona.
Kysymysten liite (kuvakaappauksia Työterveyslaitoksen kanssa käydystä Twitter-keskustelusta) on tutustuttavissa täällä.

Julkaisemme tällä sivulla kysymyksiimme saapuvat vastaukset.

 

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Miksi suomalaiseen sisäilmakeskusteluun ei tule järkeä?

Kuka vastaa siitä, että terveyshaittojen käsittely kansallisissa sisäilmaohjelmissa on edistyksellistä ja palvelee kentällä työskentelevien tarpeita?

Katja Pulkkinen
Kirjoittaja on Homepakolaiset ry:n toiminnanjohtaja.

Voiko tämä olla totta, ajattelin kävellessäni kasseineni bussiin Liettuan Kaunasissa elokuisen konferenssiviikon päätteeksi. Ero siihen, mistä maailmalla sisäilman suhteen keskustellaan ja mitä suomalaisissa sisäilmaohjelmissa painotetaan, tuntui hämmentävältä.

Matkustin Liettuaan, sillä maan yliopistokaupunki Kaunasissa järjestettiin merkittävä kansainvälinen tapahtuma: altistumistieteilijät (exposure scientists) ja sisäilmatutkijat kokoontuivat yhteen, höysteenään paljon viranomaisia ja kärkihankkeita. Satoja vieraita eri maista, neljä täyttä päivää esityksiä viidessä salissa. (Konferenssiohjelma löytyy täältä. Sitä selaamalla pääsee vihille, missä sisäilma- ja altistumistutkimuksessa nykyisin mennään. Esitykset on lueteltu sivuilla 34–103.)

Esitykset Kaunasissa käsittelivät pitkälti sisäilmaa ja kemikaaleja. Sisäilmahan on tullut viimeisten 10−20 vuoden aikana ryminällä mukaan ympäristöterveystutkimukseen. Perinteisesti ympäristöterveyden tieteenalalla on keskitytty ulkoilman saasteisiin ja työperäiseen altistumiseen. Tällä vuosituhannella on herätty siihen, että vietämme sisätiloissa valtaosan ajastamme. Ympäristöterveyshaittojen ymmärtämiseksi suurennuslasi on siis pitänyt kohdentaa sisäilmaan. Tutkimuskentällä tapahtuukin nyt paljon mielenkiintoista sisäilma-asioissa.

Kaunasissa niin tutkijat kuin useiden maiden julkislaitokset esittelivät työtään. Moni esityksistä käsitteli altistumisen ymmärtämistä: mitä aineita sisäilmasta löytyy, miten aineet käyttäytyvät sekä kulkeutuvat ja siirtyvät ihmiseen ja millä menetelmin kaikkea tätä kannattaa mitata. Kyseessä on valtava kokonaisuus ja aivan korvaamaton pohja terveysvaikutusten ymmärtämiselle ja riskien vähentämiselle. Samoin esityksissä käsiteltiin terveyshaittojen arviointia, etenkin sitä, mitä sisäilmasta löydetyistä aineista tiedetään.

Esitysten antia, muutamia esimerkkejä

  • Esimerkiksi ranskalaistutkijat maan julkisista tutkimuslaitoksista (CSTB & ANSES) esittelivät toimenpiteitä sisäilman haitallisten aineiden kartoittamisessa. Maassa on tällä vuosituhannella toteutettu laajoja hankkeita, joissa sisäilmaa on tutkittu erilaisissa rakennuksissa (esimerkiksi 600 luokkahuoneessa yhteensä 301 koulussa). Tietoa löydettyjen aineiden myrkyllisyydestä hyödynnetään terveysriskejä arvioitaessa. Maassa etsitään sisäilmasta myös nk. tulokasaineita (aineita, joita ei ole ennen ollut sisäympäristössä tai joita ei ole osattu siitä mitata). Kaikkiaan sisäilman kemikaaleja on ollut ranskalaisten työpöydillä muutamia tuhansia, ja nyt niistä 109 on valittu perusteellisempaan jatkotarkasteluun ”high priority” -luokassa. Moni muukin maa toteuttaa samankaltaisia selvitysohjelmia kuin Ranska.
  • Toisena esimerkkinä voisi nostaa ruotsalaisen Lundin yliopiston tutkimukset, joissa vertailtiin sisäilman ja ulkoilman hiukkasten toksisuutta. Tutkija Aneta Wierzbicka totesi, ettei sisäilman hiukkasten toksisuutta ole ympäristöterveysriskien laskennassa osattu erikseen huomioida. Riskilaskelmat voivat antaa väärää tietoa, toisin sanoen ulkoilman riskit painottuvat ehkä virheellisesti, kun hiukkasten arvioidaan olevan kaikkialla samanlaisia. Tätä epäkohtaa lähdettiin korjaamaan vertaamalla ulko- ja sisäilman hiukkasten myrkyllisyyttä. Sisäilman hiukkasten havaittiin olevan selvästi ulkoilman hiukkasia myrkyllisempiä. Nyt seurataan, miten tutkimus aiheesta etenee ja vaikuttaa mahdollisesti jatkossa sisäilmaa koskeviin riskiarvioihin.
  • Kolmantena esiin kannattaa nostaa havahtuminen yhteisvaikutuksiin. Esimerkiksi suuressa EDC-MixRisk -hankkeessa on mallinnettu kemikaaleille altistumisen yhteisvaikutusta. Kemikaalien riskit voivat jäädä huomiotta, jos niitä arvioidaan yksi aine kerrallaan, kuten tähän asti on toimittu. Kukaan ei kuitenkaan arkielämässä altistu vain yhdelle aineelle. Sen vuoksi vaikutuksia pitää tutkia seoksilla, jotka sisältävät keskenään samankaltaisesti vaikuttavia aineita. Hankejohtaja Carl-Gustaf Bornehag (Mount Sinain lääketieteellinen tiedekunta, New York, ja Karlstadin yliopisto, Ruotsi) esitti päätösluennossa tähän soveltuvan mallin, jolla he ovat nyt selvittäneet ftalaattien vaikutuksia. Ftalaatteja on esimerkiksi muovimatoissa, ja niille altistutaan juuri sisäympäristössä, Bornehag painotti. Uudella yhteisvaikutukset huomioivalla mallilla havaittiin, että itse asiassa 13 % raskaana olevista naisista altistuu merkittävälle riskille (lapsen kehityshäiriöt). Jos aineita olisi tarkasteltu perinteisellä aine kerrallaan -mallilla, vain 1 % naisista olisi osattu laskea riskiryhmään.

Konferenssipäivien aikana nähtävillä oli myös valtava määrä postereita. Niissä kerrottiin mm. 2-etyyliheksanolin aiheuttamista maksamuutoksista eläinkokeissa (ainetta haihtuu sisäilmaan mm. lattiamateriaalien liimoista) ja huonekalujen ja rakennusmateriaalien vaikutuksesta sisäilman pölyn myrkyllisyyteen sekä esiteltiin malleja sen tutkimiseen, mitä kautta altistumme ftalaateille.

(Jos haluat vilkaista aiheita tarkemmin, hae tviittejä tunnisteella: #ISESISIAQ2019 − konferenssista nimittäin tviitattiin aktiivisesti. Myös Sisäilmauutiset on kirjoittanut muutamista konferenssiesityksistä.)

Miksi näitä asioita ei käsitellä Suomessa?

En ollut tuolloin Kaunasin bussiasemalla ensimmäistä kertaa hämmentynyt. Vuosi sitten istuin Berliinin lentoasemalla yhtä lailla paluumatkalla konferenssista ja mietin: Miksi emme Suomessakin yritä kurottaa eteenpäin sisäilmaan liittyvien terveysongelmien ymmärtämisessä ja ehkäisemisessä, vaikka meillä olisi siihen hyvää osaamista?

Meillä on kansallisissa sisäilmaohjelmissa ja julkisten laitosten taholta laajamittaisesti juurrutettu kyseenalaista tietoa. Esimerkiksi Työterveyslaitos on esittänyt, ettei muissa maissa koeta vastaavaa turhaa homehuolta kuin meillä1. Kansallisessa sisäilma ja terveys -ohjelmassa puhutaan sisäilmaan liitetyistä, ei liittyvistä oireista2. Sisäilmaoireilun kerrotaan johtuvan pitkälti median levittämästä huolesta –  oireista kuulemma valitetaan paljon, vaikka altistuminen on meillä vähäistä3. Kyse onkin peloista ja ehdollistumisreaktioista4, eivätkä altistumistasot rakennuksissa oleville kemikaaleille ole merkittäviä terveydelle5. Lisäksi opetetaan, että ”homeista aiheutuu vain astmaa” ja muut oireet eivät ole pysyviä6.

Nämä ovat kummallisia väitteitä. Esimerkiksi Kaunasissa käsiteltiin nimenomaan sisäilmaperäisen altistumisen yhteydessä mm. bentseenin aiheuttamien syöpien kustannuksia kansantaloudelle, 2000-luvun uusien kemikaaliyhdistelmien löytymistä sisäilmasta ja muovinpehmentimiin liittyviä kehityshäiriöitä − muutaman esimerkin mainitakseni.

Suomen sisäilmaohjelmat ovat jääneet valovuosien päähän tällaisista keskusteluista.

On fakta, että rakennuksissamme sairastetaan valtavasti ja niin kunnat kuin yhteisötkin ovat oireilevien kanssa aivan liemessä. Valtakunnallisten ohjelmien ja ohjelmaviestinnän tulisi auttaa ratkaisemaan tätä tilannetta, ei hämmentää sen syitä ja tukahduttaa ennaltaehkäisyä7.

Miksi sisäilman koostumuksen tutkiminen ja ihmisten oikea auttaminen eivät ole pohja sisäilmaohjelmille? Mihin perustuvat linjaukset, että Suomessa oireillaan syyttä?

Vuosi sitten Berliinissä esimerkiksi Kanadan, Japanin ja Itävallan ympäristöviranomaiset kertoivat maissaan käynnissä olevista ohjelmista, joissa kartoitetaan sisäilmassa esiintyviä kemikaaleja laajoin ohjelmin ja tehdään löydetyistä aineista riskinarviointia kemikaalitietokantoihin ja tutkimuskirjallisuuteen perustuen. Nyt Kaunasissa vastaavia ohjelmia esittelivät mm. Kiina ja Ranska.

Suomessa ei ole selvitetty kattavasti väestön altistumistasoja sisäilman kemikaaleille. Suomessa ei ole kartoitettu uusia aineita sisäilmasta (emerging substances). Sisäilmaohjelmissa ei vastata kysymykseen, mikä sisäilman kemikaalicocktailissa on nimenomaan Suomelle tyypillistä, minkälaisia haittoja näihin aineisiin voi liittyä ja mitä tutkimuskirjallisuus niistä sanoo, mistä materiaaleista ja rakennustavoista näitä aineita sisäilmaan tulee ja niin edelleen. Sen sijaan meillä puhutaan toiminnallisista sisäilmaoireista.

Muutama kysymys:

1. Suomen edustajia vierailee kansainvälisissä tapahtumissa julkisin varoin. Kenelle näistä tapahtumista raportoidaan? Verrataanko Suomen toimia muiden maiden toimiin? Miksi kansainväliset kehityskulut eivät näy sisäilmaohjelmiemme sisällöissä ja viestinnässä? Millaisia arvokeskusteluja ja linjanvetoa tästä käydään ja missä? Vai käydäänkö edes?

2. Eikö juuri Suomessa, jossa esimerkiksi märkäbetoni−muovimatto-ongelmat, monikerrosrakentaminen ja monenlaisten aivan uusien materiaalien käyttö ovat yleisiä, olisi tarvetta juurikin materiaalipäästöjen ja niiden terveysvaikutusten syvälliseen tarkasteluun?

3. Hallitusohjelmassa mainitaan, että Terveet Tilat 2028 -ohjelman kunnianhimoa nostetaan ja tavoitteenasettelua tarkastellaan. Voisiko tavoitetasoa nostaa esimerkiksi ottamalla oppia maista, joissa tehdään systemaattista arviointia sisäilman kemikaaleista ja niiden riskeistä? Voisiko tätä keskustelua käynnistää meidän ohjelmissamme? Meillä on paljon osaamista yliopistoissa, julkisissa laitoksissa, järjestöissä ja yrityksissä. Mitä jos heitettäisiin se aidosti yhteiseen pataan ja alettaisiin pohtia, mitä nimenomaan täällä kannattaisi tehdä uuden ymmärryksen rakentamiseksi?

Toivomme ohjelmilta aitoja välineitä tilanteen ratkaisuun

Olemme järjestönä useamman vuoden yrittäneet tuoda näitä asioita keskusteluun mm. monin lausunnoin ja osallistumalla kansallisten ohjelmien valmisteluprosessiin. Pyysimme jo vuonna 2012, että kansallista sisäilmatyötä ei terveysvaikutusten osalta jämähdytettäisi koskemaan vain kosteutta ja homeita, vaan sisäilma otettaisiin mukaan kokonaisuutena. Eduskunnassa työtä vetäneen Tuija Braxin asiantuntijana toimi tuolloin mm. Kari Reijula, jonka mielestä vielä vuonna 2019 ”lääketieteen päivitetty ja yleinen näkemys on, että kosteus- ja homevauriot eivät aiheuta pitkäaikaisia, vakavia sairauksia eivätkä vahingoita terveyttä pysyvästi. Sen sijaan astmaan ja hengitystieoireiden ilmaantumiseen sisäilmaongelmilla on ajallinen yhteys”.8

Toimenpiteet pidettiin homekeskeisinä, ja valokeilan ulkopuolelle jäi valtavasti olennaisia oireita, sairauksia ja epäpuhtauksia.

Tällainen ajattelutapa on kaukana ratkaisukeskeisyydestä. Tällaiset väitteet ovat myös kyseenalaistettavissa. Kansainvälisestä tutkimuksesta ei voi tehdä johtopäätöstä, että sisäilmaongelmat tai homeet eivät aiheuttaisi pysyviä, vakavia sairauksia9. Toivon, että voisimme Suomessa käydä aiheesta avointa tieteellistä ja yhteiskunnallista keskustelua ja yhdessä yrittää löytää keinoja sisäilmaongelmien ja niihin liittyvien monimuotoisten terveysongelmien järkevään haltuunottoon.

Vuosina 2017−2018 käydyt Kansallisen sisäilma ja terveys -ohjelman valmistelukeskustelut olivat vinoutuneita. Niissä keskityttiin pitkälti sisäilmaoireiluun toiminnallisena häiriönä − häiriönä, jolle ei ole elimellistä, altistumiseen liittyvää perustaa. Hoitopolkuja lähdettiin kehittämään tältä pohjalta.

Sanouduimme ohjelmasta irti sen psykologisten painotusten vuoksi. (Väärinkäsitysten välttämiseksi: emme ole sanoutuneet irti Terveet Tilat 2028 -ohjelmasta, siinä tehdään hyvää työtä mm. rakennusten ja niiden selvitysprosessien kehittämiseksi. Sen sijaan terveyskysymyksiin keskittyvä alaohjelma, Kansallinen sisäilma ja terveys, ei nykyisellään edistä oireilevien ja sairastuneiden tilannetta.)

Miksi potilasjärjestönä katsomme tarpeelliseksi puhua tästä? Kun sisäilmaoireita väheksyviä näkökantoja jalkautetaan aktiivisesti kentälle, oireilevia ei oteta vakavasti: Hoitoa ja tutkimuksia ei saa, kuntoutukseen ei pääse, oireisiin suositellaan mielenhallintatekniikoita, opinnot jäävät kesken, työelämästä pudotaan, varhainen puuttuminen oireisiin estyy. Sairastuneiden ahdinko näkyy meille potilasjärjestöön nyt merkittävämmin kuin koskaan aiemmin. Myös sairastuneita kohtaavat ammattilaiset kärsivät siitä, että ratkaisujen kehittäminen viivästyy. Oppilaitokset, työyhteisöt ja kunnat ovat pulassa ongelmarakennusten ja niissä oireilevien ihmismassojen kanssa. Koulutuskierrosten hämmentämiä ammattilaisia, jotka jäävät yksin oireilevien ja ongelman väliin, palaa kunnissa loppuun tällä hetkellä paljon. Tilanne on hyvin surullinen.

Mielestäni on ajankohtaista kysyä:

Kuka vastaa siitä, että Suomessa ohjelmasisällöt muutetaan eteenpäin katsoviksi ja palvelemaan kentällä ongelmien kanssa kamppailevien tarpeita?

*****

Lähteet:

1.
Kyseistä viestiä on toistettu useissa tilaisuuksissa ja medioissa monien henkilöiden toimesta. Esimerkiksi: ”Työterveyslaitoksen ylilääkärin Markku Sainion mukaan Suomi on yksi maailman puhtaimmista maista, jossa on paljon sisäilmasta oireilevia. – Missään muualla maailmassa ei oteta sisäilmaongelmia yhtä vakavasti kuin Suomessa. Täällä ongelmia yritetään ratkaista tosissaan. Suomi edustaa maailman kärkeä siinä, että ihmiset kokevat sisäilman terveysuhaksi.”
https://www.hameensanomat.fi/kanta-hame/huoli-sisailmasta-herkistaa-keskushermoston-ttln-ylilaakari-markku-sainio-oireilu-ei-selity-pelkastaan-rakennukseen-liittyvilla-tekijoilla-239425/

2.
Kansallinen sisäilma ja terveys -ohjelma:
http://www.julkari.fi/handle/10024/137064
ja
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137627/Terve%20ihminen%20terveiss%c3%a4%20tiloissa_Ymp%c3%a4rist%c3%b6%20ja%20terveys_2019.pdf?sequence=1&isAllowed=y

3.
Esimerkiksi Kuntamarkkinat 2019: Juha Pekkasen ja Kari Reijulan esitykset 11.9.2019.

4.
Lukuisat koulutukset, ks. esim. kysymykset STM:lle:
https://homepakolaiset.fi/2019/09/kysymyksia-sosiaali-ja-terveysministeriolle-ja-tyoterveyslaitokselle-12-9-2019/

5.
Useissa tilaisuuksissa ja keskusteluissa, mm. Terveet Tilat 2028 -foorumissa valkoisessa salissa 28.2.2019 Homepakolaiset ry:n kysymykseen vastasi Jussi Lampi (THL): Suomessa VOC-päästöt rakennuksissa ovat pitkälti varsin matalia, eikä niihin liity merkittävää sairastumisen riskiä (aiheuttavat pääasiassa ärsytysoireita). Kuuntele koko vastaus: https://youtu.be/NzHpLyCiaPk?t=10659

6.
Toistuva viesti useissa yhteyksissä: oireet eivät ole pysyviä ja vakavia. Esimerkiksi Anne Hyvärinen (THL) esityksessään, jossa tiivistyy se, miksi sairastuneet ovat ahdingossa: Jos radonia tai ulkoilman kulkeumaa ei lasketa, katsotaan Suomessa, ettei sisäilmaongelmista voi aiheutua pysyvää haittaa kosteusvaurioastmaa lukuun ottamatta (s. 4).

7.
Näiden teesien jalkauttamisen seuraukset näkyvät mm. näin:

Avi lopetti Julkulan sisäilmaongelmien käsittelyn – KYSin mukaan osastoilla voi työskennellä ilman pelkoa pysyvästä terveyshaitasta
: https://yle.fi/uutiset/3-10967355

152 huolestunutta vanhempaa kirjoittaa lastensa oireiden käsittelystä Sepänkadun koulussa:
Lukijalta: Sepänkadun koulutilojen sisäilma ei ole aivan ok:
https://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/4713044/Lukijalta+Sepankadun+koulutilojen+sisailma+ei+ole+aivan+ok

8.
Jämijärvellä roihahti tyypillinen suomalainen homesota – Koulusta paennut opettaja: ”Minua mustamaalataan kylällä ja leimataan hysteerikoksi”:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/4865e72b-d3cd-4e12-bee4-49221a2f512a

9.
Esimerkiksi WHO:n vuoden 2009 laajassa home- ja kosteusvaurioita käsittelevässä raportissa kuvataan monia sairauksia, joiden osalta on riittävää näyttöä yhteydestä home- ja kosteusvauriorakennuksiin. Samalla julkaisussa kuvataan kattavasti, minkälaisia puutteita on vielä esimerkiksi mittausmenetelmissä ja altistumisen määrittämisessä, ja selitetään, että tämän vuoksi home- ja kosteusvaurioaltistumiseen liittyvien terveyshaittojen selvittäminen on kokonaisuutena kesken. WHO toteaa, että syy-seuraussuhteiden todentaminen on hankalaa, sillä tarkan terveyshaittoja aiheuttavan tekijän ja siihen johtavan tautimekanismin sekä annos-vastesuhteen todentaminen on näin monitekijäisessä ongelmavyyhdissä hankalaa (luku 4.1 ja luku 2 ja sivut Xii, 2 ja 29), mutta liiallinen määrä mitä tahansa mikrobiperäistä epäpuhtautta on mahdollinen terveyshaitta (s. 94). Monen sairauden ja oireen osalta tutkimuksia on joko liian vähän kattavan arvion tekemiseen, ne ovat heikkolaatuisia tai näyttö on vasta alustavaa (s. 63–78, luku 4.1). Dokumentissa ei missään nimessä todeta, että sairaudet ja oireet eivät liittyisi altistumiseen, vaan ennemminkin sen mahdollisuutta, lisätutkimustarvetta ja riskien minimoinnin hyödyllisyyttä.
Home- ja kosteusvaurioihin liittyvien tautitaakka-arvioiden keskeneräisyydestä on Suomessakin kirjoitettu. Arvioissa on tutkimusnäytön keskeneräisyyden vuoksi osattu huomioida vasta joitakin epäpuhtauksia, sairauksia ja vain osa oireista – kokonaiskuva ei ole selvä, ja sitä on tarve täydentää. Sisäilma ja tautitaakka – Missä mennään?
Homeiden ohella tulisi huomioida myös kemikaalit, joita esiintyy modernissa rakennetussa ympäristössä. Niihin liittyen kansainvälistä keskustelua löytyy esimerkiksi tästä konferenssikoosteesta: Sisäilman kemikaaleista keskusteltiin Berliinissä.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Tapaaminen yhdistystoiminnasta kiinnostuneille

Järjestämme 24.9. vapaamuotoisen infotilaisuuden Homepakolaiset ry:n toiminnasta kiinnostuneille

Haluatko tietää tarkemmin, millä tavoin Homepakolaiset ry:ssä toimimme? Olisitko ehkä kiinnostunut olemaan mukana yhteisessä toiminnassa? Haluatko tulla kuulostelemaan ja kysymään lisää?

Istahdamme näissä merkeissä rupattelemaan iltateen ääreen tiistaina 24.9. klo 18–20 Helsingin Vallilassa (Wonderland Work:n tiloissa, Konepajankuja 1, 00510 Helsinki). Kerromme vapaamuotoisesti toiminnastamme, vastaamme kysymyksiin ja kuuntelemme toiveita ja ideoita tulevaan yhdistystoimintaan. Paikalla työntekijöistämme toiminnanjohtaja Katja Pulkkinen ja suunnittelija Karoliina Kähö.

Tilaisuus on avoin kaikille kiinnostuneille, eikä sitouta sinua mihinkään. Ilmoittautuminen kuitenkin tarvitaan: se onnistuu sähköpostitse suunnittelijallemme Karoliina Kähölle ma 23.9. klo 12 mennessä (osoite karoliina.kaho(at)homepakolaiset.fi). Lähetämme ilmoittautuneille tarkemmat saapumisohjeet. Karoliinalta voit myös kysellä lisätietoja.

Tarjolla on pikkupurtavaa (maidoton ja gluteeniton on huomioitu automaattisesti, ilmoitathan muut ruokarajoitteet ilmoittautuessasi!).

Tietoa Homepakolaiset-yhdistyksestä löydät täältä.

Lämpimästi Tervetuloa!

Vanhempien ja kunnan yhteistyö kannattaa

Näkökulmia – Vierailijablogi
Sarjassa sisäilma-asioiden parissa toimivat kertovat, mitä sisäilma-asioiden tiimoilla tapahtuu ja millaisten asioiden kanssa he omassa roolissaan työskentelevät. Sarja alkaa tällä kirjoituksella.

Tiina Julin
Tuusulan sisäilmajaoston puheenjohtaja

Tuusulassa vanhemmat järjestäytyivät sisäilmajaostoksi, joka keskustelee kunnan kanssa säännöllisesti. Sisäilma-asioiden hoidossa on harpottu isoin askelin eteenpäin.

Tuusulan sisäilmajaosto perustettiin reilu kaksi vuotta sitten. Jaoston perustamisen aikaan sisäilmailmapiiri oli ollut kunnassa vuosia mielestämme vähättelevä, ongelmia ei myönnetty eikä kouluja ja päiväkoteja tutkittu eikä korjattu riittävän laajasti. Yksittäiset vanhemmat taistelivat lapsilleen puhtaita koulu- ja päiväkotitiloja.

Vanhemmat ja asiantuntijat yhdistyivät

Laadin tuolloin reilut kaksi vuotta sitten muutaman muun koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmista huolestuneen kuntalaisen kanssa kuntalaisaloitteen sisäilmaongelmien ratkaisemiseksi. Toimitimme aloitteen vaadittavien allekirjoitusten kera kuntaan. Perustimme lisäksi Facebookiin keskusteluryhmän ja järjestimme kuntalaisille sisäilmaillan, joka keräsi runsaan huolestuneiden vanhempien joukon lisäksi paikalle kunnan tilakeskuksen ja sivistystoimen väkeä. Illasta tehtiin myös lehtijuttu paikallislehteen ja onnistuneen illan jälkeen minä ja joukko aktiivisimpia kuntalaisia päätimme perustaa Tuusulan sisäilmajaoston.

Toukokuussa 2017 käynnistimme toiminnan Hengitysliittoon kuuluvan Sisäilmasta sairastuneet -yhdistyksen alaisuudessa ja minä ryhdyin jaoston puheenjohtajaksi.

Jaostoon kuuluu meidän sisäilmasta huolestuneiden ja aktiivisten vanhempien lisäksi luottamushenkilöitä ja sisäilma-asiantuntijoita.

Perustimme jaostolle Facebook-sivun tiedottamiseen ja tiedon jakamiseen ja aloimme tehdä vaikuttamistyötä. Aloitimme yhteistyön sivistystoimen ja tilakeskuksen kanssa ja olemme siitä lähtien kokoontuneet säännöllisesti keskustelemaan. Kuulemme kunnan suunnitelmista, nostamme epäkohtia esiin, teemme kannanottoja tutkimuksista sekä ehdotuksia käytäntöjen parantamiseksi. Joissain asioissa olemme tulleet kuulluiksi, mutta joihinkin toivomme edelleen muutosta. Tärkeä osa työtämme on jakaa kuntalaisille tietoa sisäilmaongelmista ja niiden aiheuttamista oireista. Tietoa ja ymmärrystä on nimittäin edelleen liian vähän. Haluamme myös tukea ja auttaa vanhempia sisäilmaongelmissa.

Edistysaskelia

Viimeisen kahden vuoden aikana sisäilma-asiat ovat menneet kunnassa eteenpäin. Jaoston toiminta ja olemassaolo ovat varmasti vaikuttaneet ainakin osaan edistysaskelista.

• Kaksi vuotta sitten laadittuun pormestariohjelmaan kirjattiin nollatoleranssi sisäilmaongelmiin liittyen.

• Kunnassa päätettiin, ettei kunnan rakennusten ilmanvaihtoa suljeta koskaan kokonaan.

• Kuntaan on perustettu useita kohdekohtaisia sisäilmatyöryhmiä, joissa on myös vanhempien edustus.

• Kunnan verkkosivuilla on nykyään sisäilma-asiat -sivusto, jossa julkaistaan paitsi kunnan sisäilmatyöryhmän ja kohdekohtaisten ryhmien kokousmuistiot myös sisäilmatutkimuksiin liittyvät uudet raportit.

• Tiedottaminen sisäilma-asioista on parantunut huomattavasti.

• Erittäin hieno edistysaskel on uusi palveluverkkosuunnitelma, jonka myötä lähivuosina poistuu useita käyttöikänsä päässä olevia tai sisäilmaongelmaisia kouluja ja päiväkoteja uusien rakennusten tieltä.

• Väistötiloja on tullut ja tulossa lisää.

• Tuusula lähti mukaan SataKunta-hankkeeseen ja aikoo toteuttaa lähivuosina hankkeeseen liittyvän oirekyselyn koko kunnassa.

• Kaksi kuntamme koulua ovat mukana Hengitysliiton, Vanhempainliiton ja Homepakolaisten Ratkaistaan yhdessä! -hankkeessa.

Kehitystarpeita

Näiden kahden vuoden aikana julkisuuteen on kuitenkin noussut uusia sisäilmaongelmaisia kouluja ja päiväkoteja, ja tuntuu siltä, että ongelmat kunnassa vain paisuvat. Siksi ongelmiin pitäisi mielestämme reagoida entistä nopeammin, jotta altistumiskierre saataisiin katkaistua. Ongelmiin tartutaan edelleen joissain tapauksissa mielestämme liian hitaasti ja ratkaisut kestävät. Lisäksi kunta aikoo edelleen säilyttää osia sisäilmaongelmaisista rakennuksista, vaikka vaihtoehtona olisi rakentaa kokonaan uusia.

Muutamat lapsista ovat jo sairastuneet niin vakavasti, että riittävän puhtaita koulutiloja on vaikea löytää. Kunta on kuitenkin järjestänyt näille oppilaille muun muassa etäopetusta videoyhteyden välityksellä, mikä on erittäin hienoa. Jaostolla on kuitenkin suuri pelko siitä, että koska altistusta on monilla lapsilla kertynyt jo useiden vuosien ajan ensin päiväkodista ja sitten koulusta, vakavasti oireilevien määrä tulee kasvamaan ennen uusien koulujen ja päiväkotien valmistumista.

Myös kuntalaisten tietoisuutta täytyy parantaa entisestään. Vaikka tiedotus ja tietoisuus ovat lisääntyneet huomattavasti, sisäilmaongelmat ja oman lapset oireet tulevat edelleen monille vanhemmille yllätyksenä. Monet eivät edelleenkään ymmärrä, että lapsen jatkuva sairastelu tai selittämättömät oireet voisivat johtua sisäilmasta. Monilla vanhemmilla ei myöskään ole tietoa siitä, että pitkä altistuminen voi johtaa vakaviin sairauksiin ja tehdä normaalista elämästä vaikeaa. Sitä emme toivo yhdellekään lapselle.

Tuusulan sisäilmajaostolla riittää siis edelleenkin työsarkaa.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Auta kartuttamaan tietoa ravinnon merkityksestä sisäilmaoireilussa

Haetaan osallistujia sairaanhoidon opinnäytetyöhön: ravinto ja sisäilmasta sairastuminen

Onko sinulla kokemusta ruokavalion vaikutuksista hyvinvointiisi sisäilmasta sairastumisen jälkeen? Jos on, haluaisimme kuulla kokemuksistasi.

Haetaan 10–15 haastateltavaa sairaanhoidon opinnäytetyöhön. Työ käsittelee ravitsemusta keinona sisäilmasta sairastuneen selviytymisessä. Haastateltavaksi käyvät 18–74-vuotiaat henkilöt, joilla on kokemusta ravitsemuksesta ja sen muuttumisesta sisäilmasta sairastumisen jälkeen. Haastattelun teemat esitetään haastateltaville tarkemmin paikan päällä. Haastattelut suoritetaan yksilöhaastatteluina.

Opinnäytetyö tehdään Metropolian Ammattikorkeakoulussa, ja sen ohjaajana toimii Eila-Sisko Korhonen.

Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata sisäilmasta sairastuneiden ihmisten kokemuksia ravitsemuksen merkityksestä selviytymisessä. Tavoitteena on tuottaa tietoa sisäilmasta sairastuneiden kuntoutumiseen ja hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä ravitsemuksen osalta. Aihetta on tutkittu vähän, mutta teema nousee usein esiin potilaskertomuksissa.

Haastattelut järjestetään syksyllä 2019 pääkaupunkiseudulla sopimuksen mukaan, mahdollisimman puhtaassa ympäristössä haastateltavien hyvinvoinnin takaamiseksi. Haastattelu on mahdollista tehdä myös Skypen kautta. Haastattelussa otamme huomioon myös haastateltavien mahdolliset herkkyydet esimerkiksi hajusteille. Osallistuminen on haastateltaville vapaaehtoista. Jokaisella haastateltavalla on oikeus keskeyttää haastattelu missä vaiheessa tahansa. Haastateltavien anonymiteetista huolehditaan.

Opinnäytetyö toteutetaan syksyn 2019 aikana. Valmis opinnäytetyö julkaistaan Theseus-sivustolla. Homepakolaiset ry on ollut mukana työn suunnitteluvaiheessa.

Tiedustelut ja haastateltavaksi ilmoittautumiset pyydämme sähköpostitse seuraaviin osoitteisiin:

Jenni Holma: jenni.holma3@metropolia.fi

Hilkka Jalkanen: hilkka.jalkanen@metropolia.fi

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Haetaan osallistuja sairaanhoidon opinnäytetyöhön

Työssä selvitetään kuulluksi tulemisen kokemuksia työterveyshuollossa sisäilmasairaana.

Oletko sinä ottanut puheeksi työterveyshuollossasi, että koet oireilevasi työpaikkasi sisäilmalle? Jos olet, haluaisimme kuulla kokemuksistasi.

Jos olet täysi-ikäinen työssäkäyvä tai enintään vuoden sisällä työelämästä pois jäänyt, ja olet kokenut oireilevasi työpaikkasi sisäilmalle sekä olet ottanut oireilusi esille työterveyshuollossasi, niin olet etsimämme henkilö. Kutsumme teidät osallistumaan opinnäytetyön haastattelututkimukseen, jonka tarkoituksena on kuvata, millaisia kokemuksia työssäkäyvillä sisäilmasta sairastuneilla on kuulluksi tulemisesta työterveyshuollossa. Toteutamme haastattelun teemahaastatteluna, jossa keskustellaan teidän kuulluksi tulemisen kokemuksista työterveyshuollossa sisäilmasairaana.

Työn tavoite

Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa työterveyshuollon toimintatapojen mahdollisista kehittämistarpeista. Tavoitteena on myös, että muut työssäkäyvät sisäilmasairaat saisivat työkaluja ongelmiensa esiin tuomisessa työterveyshuollossa sekä vertaistukea kokemuksista. Työn suunnitteluvaihe on toteutettu yhteistyössä Homepakolaiset ry:n kanssa.

Haastattelun toteutus

Haastattelun ajankohta ja paikka sovitaan haastateltavan kanssa yksilöllisesti sähköpostitse, haastatteluun on mahdollista osallistua myös Skypen kautta. Haastatteluun osallistuminen on luottamuksellista ja vapaaehtoista. Teillä on oikeus keskeyttää tai kieltäytyä haastattelusta ennen sen päättymistä. Haastattelunne nauhoitetaan aineiston litterointia varten ja nauhat tuhotaan analysoinnin valmistuttua. Meillä haastattelijoina on lakiin perustuva vaitiolovelvollisuus. Aineistot käsitellään nimettömästi, eivätkä haastatteluun osallistuvien henkilötiedot paljastu missään vaiheessa. Antamianne tietoja käytetään vain tässä opinnäytetyössä, eikä niitä luovuteta eteenpäin. Haastattelusuostumukset säilytetään Metropoliassa suljetussa arkistossa. Litteroituaineisto säilytetään Metropolian suljetussa arkistossa, kunnes opinnäytetyö julkaistaan Theseus tietokannassa marraskuun lopussa 2019. Tietosuojaseloste on saatavilla pyydettäessä.

Yhteystiedot

Mikäli haluatte osallistua tutkimukseen, pyydämme teitä olemaan sähköpostitse yhteydessä osoitteeseen: kerttuli.vaviolahti-tikkanen@metropolia.fi. Mahdolliset lisäkysymykset voitte lähettää samaan sähköpostiosoitteeseen.

Opinnäytetyömme ohjaajana toimii Eila-Sisko Korhonen Metropolia Ammattikorkeakoulusta (eila-sisko.korhonen@metropolia.fi). Opinnäytetyö julkaistaan internetissä osoitteessa www.theseus.fi

Ystävällisesti,

Emma Rötsä, sairaanhoitajaopiskelija (AMK), emma.rotsa@metropolia.fi
Kerttuli Vaviolahti-Tikkanen,  sairaanhoitajaopiskelija (AMK), kerttuli.vaviolahti-tikkanen@metropolia.fi

 

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista