Avainsana-arkisto: Sisäilma

Se rikkoo ihmisen ja tulee kalliiksi kaikille – kolme kertomusta häiriökysynnästä

Kolme henkilöä katsoo poispäin, kukin omassa kuvassaanNämä kolme tarinaa kertovat, miksi sisäilma-asioiden ratkaisemattomuus on kohtalokasta sekä yksilöille että yhteiskunnalle ja miksi tilannetta on niin hankala korjata.

Meillä on pinnan alla ongelma, joka koskee jokaista suomalaista: Suomessa on valtava määrä sisäilmaongelmien vuoksi oireilevia ja sairastuneita ihmisiä, joita emme osaa kunnolla kohdata ja auttaa.

Apua epätoivoisesti etsiessään he kuluttavat valtavasti yhteiskunnan palveluita. Avun etsiminen on usein loputon kierre, sillä sitä on hankalasti saatavilla.

Emme osaa katkaista ajoissa sairastumista aiheuttavia tapahtumaketjuja. Eikä meillä ole sisäilmaongelmien jo sairastuttamia ihmisiä varten kunnollisia malleja terveydenhoidon, kuntoutuksen, TE-palvelujen ja asuntotilanteiden järjestämiseen.

Tällainen on häiriökysyntää pahimmillaan. Häiriökysyntä-termi1 on lyhenne ilmaisusta ”häiriöisestä systeemistä johtuvaa kysyntää”. Se on vastentahtoista kysyntää, koska asiakas joutuu vastentahtoisesti hakemaan apua yhä uudestaan, kun ei ole saanut ratkaisua ongelmaansa. Tämä kasvattaa julkisten palvelujen kustannuksia – ja siihen kätkeytyy myös valtavasti inhimillistä taakkaa.

Anssin, Hannan ja Marian kertomuksista löydät tarkemmin tietoja siitä, mikä kaikki nyt menee pieleen sisäilmasta sairastuneiden kohtaamisessa. Niiden kautta on myös mahdollista hahmottaa, millaisia muutoksia ja kehitystyötä järjestelmien ja palveluiden kehittäminen vaatisi.

Anssi – Oireenmukainen hoito epäonnistui

Anssin tarinassa kuvataan, miten ihan tavallinen oireenmukainen terveydenhoito epäonnistui vuosien vieriessä estämään Anssin vakavan sairastumisen, vaikka Anssi aina oireillessaan hakeutui asiantuntijan pakeille. Anssi kertoo omasta näkökulmastaan, kuinka hänelle lopulta kävi ja mitä hän nyt tulevaisuudelta toivoo.

Pääset Anssin kertomukseen tästä: Minua hoidettiin vuosia pintapuolisesti – Sain vain oireenmukaista hoitoa homeongelmiin, lopulta sairastuin vakavasti.

Hanna – Ongelmarakennuksesta toiseen

Hannankaan terveysongelmia ei onnistuttu estämään ennalta, vaikka hän itse jo varhain toi esiin huolensa. Kuten Anssilla, kohdalle sattui useampi vakavasti sisäilmaongelmainen rakennus. Hanna kertoo meille siitä, kuinka avuttomia TE- ja kuntoutuspalvelut ovat sellaisen sairauden kuntouttamisessa, joka johtuu ympäristötekijöistä.

Pääset Hannan kertomukseen tästä: ”Haluaisin jo töihin” – Hanna yrittää työllistyä, mutta hänen ongelmaansa ei ymmärretä.

Maria – Kokonaisvaltaista terveydenhuoltoa

Marian kertomuksessa on näkyvillä myös harvinaista valoa: hän on yksi harvoista, joka on kohdattu kokonaisvaltaisesti ja jolle on tarjottu kuntoutumiseen sellaistakin apua, jota hän tarvitsi.

Pääset Marian kertomukseen tästä: ”Kävin 136 kertaa lääkärissä ja 48 kertaa psykologilla.” Sisäilmasairas Maria oli terveydenhuollon suurkuluttaja – Mitä sitten tapahtui?

Lisätietoa

Kaikki kolme tapausta perustuvat todellisiin tapausesimerkkeihin. Lisää tapauskuvauksia löydät esimerkiksi tarinat-osiosta ja monimuotoinen sisäilmasairaus-koosteesta.

Jos kiinnostut aiheesta enemmän, löydät tietoa sisäilmasta sairastumisesta ja siihen liittyvistä ratkaisuista ja kehittämisestä esimerkiksi osioista materiaalit, solmukohtia, ammattiryhmille ja sisäilma ja terveys.

Viitteet:
1) MustRead: Kun potilas ei saa tarvitsemaansa apua, hän palaa yhä uudestaan takaisin. Häiriökysyntä paljastaa ajattelumme valuviat.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Kun väsytetään riittävän kauan, ei ehkä enää jaksa

Yhteiskunnassa voidaan joko rakentaa turvattomuutta ja osattomuutta tai kohdella ihmisiä ihmisarvoa kunnioittaen. Myös sisäilmasta sairastuneita.

Olin 25-vuotias, naiivin innokas uudesta työstä. Jakku päällä pikkukengissä uuden edessä. Jälkikäteen ajatellen elämä oli tuolloin ihan hyvin reilassa. Normaalein huolin ja elämänhaastein.

Kunnes avasin oven ensimmäiseen työpaikkaani – sisäilmasairaaseen rakennukseen.

Ensimmäisten kolmen työvuoden aikana olin sairastanut 25 tulehdusta. Ja syönyt niihin antibiootit. Kymmenen vuoden jälkeen olin sairastanut tähän päälle keuhkokuumeet ja saanut alveoliittiepäilyn. Tämän jälkeen lääkärini sanoi: ”Pelasta nahkasi ja lähde pois. Ehkä 10 vuoden päästä yhteiskunta ja terveydenhuolto on valmiimpi tähän”

15 vuoden jälkeen olin vaihtanut 10 kertaa työpaikkaa ja parikymmentä kertaa asuntoa. Keho ei ollut enää ennallaan. Se mikä oli ennallaan, olivat yhteiskunnan asenteet.

Toiveikkaat ajatukset kumpuavat aina esiin, ihmisen mieli on kai sellainen.

”Taatusti jonain päivänä tulen saamaan apua” – kantoi aika kauan. Kunnes se tie oli käyty läpi. Oli kolkuteltu ovia ja todettu, ettei minun kaltaistani tunnisteta lääkärissä, sosiaalitoimessa eikä te-toimistossa.

”Kun voin riittävän huonosti, kyllä minua sitten autetaan”, kantoi jonkin aikaa. Kunnes huomasin, että mitä huonommin voin ja mitä moninaisemmat oireet ovat, sitä vähemmän minua autetaan. Liian raskas paketti perehtyä.

”Kun kerron, miten voin, se uskotaan ja sitten mietitään apua”, kantoi myös eteenpäin. Tästä luopuminen on ollut kenties haastavinta. Huomasin, että kaikki kertomani fyysiset oireet voidaan kääntää psyykkisiksi. Siksi on viisautta olla hiljaa ja jättää kertomatta.

”Kyllä yhteiskunnan asenteet varmasti muuttuvat, kun sairastuneita tulee lisää” – tämä kantoi myös jonkin aikaa. Kunnes Suomen virallisten hyvinvointiorganisaatioiden ulostulot olivat karistaneet tuonkin ajattelun. Tuulet ovat jääkaapinkylmiä.

Olen oivaltanut, että olen yksin. Omien voimien varassa. Ja niiden muutamien lämminsydämisten ihmisten − läheisten, tuntemattomien ja ammattilaisten, jotka haluavat uskoa, mitä sanon. Jotka uskovat ihmisen omaan kykyyn arvioida, mikä on hänelle hyväksi, mikä häntä auttaa.

Yhteiskunnassa voidaan joko rakentaa turvattomuutta ja osattomuutta tai kohdella ihmistä ihmisarvoa kunnioittaen. Sisäilmasta sairastuneiden kohdalla nämä asiat auttaisivat:

• Minua autetaan, kun tarvitsen apua
• Minua uskotaan, kun kerron
• Minua ei ivata, kun kerron
• Myös minulle olisi olemassa hoitoa, kuntoutusta, opiskelu- ja työmahdollisuuksia.

Kirjoittaja haluaa pysyä nimettömänä.

Lisää sisäilmasta sairastuneiden lähettämiä kokemuksia: Lue täällä.

Sisäilmaongelmien asiantuntija kertoo, millaista taloa ei itse ostaisi ja miksi kuntotarkastuksessa on helppo huijata.
Lue täällä.

Tietoa ratkaisuista:
Lue täällä.

Sisäilmasairaiden tilanne ei ratkea luokittelemalla sisäilmaoireet toiminnallisiksi häiriöiksi. Järjestöjen yhteislausunto.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Miksi kaikki eivät sairastu sisäilmasta?

Kosteusvauriohomeet ja haitalliset kemikaalit vaikuttavat useimpiin niille altistuviin. Vaihtelee kuitenkin paljon, millä tavalla ja millä aikavälillä kukin reagoi.

Eroja oireiden ilmenemisessä voi selittää monikin seikka:

  • Sisäilmaongelmia voi verrata ruokamyrkytysepidemioihin, joissa samaa ruokaa syötyään osa sairastuu ja osa ei. Osa tupakoitsijoistakin sairastuu, mutta osa elää pitkään huomaamatta tupakoinnin vaikutuksia lainkaan.
  • Toisilla oireilu alkaa nopeasti. Toisilla taas altistuminen voi näkyä esimerkiksi jonkin kroonisen sairauden puhkeamisena vuosien tai vuosikymmenien päästä.
  • Ihmiset voivat oireilla eri tavoin samassa tilassa: yksi saa astman, toinen nivelkipuja ja kolmas kärsii toistuvista migreeneistä.
  • Aiempi altistuminen ja henkilön muut sairaudet vaikuttavat oireherkkyyteen. Esimerkiksi allergiseen alveoliittiin (”homepölykeuhko”) sairastuneelle pienetkin homepitoisuudet tai esimerkiksi katupölylle altistuminen voivat nopeasti aiheuttaa kuumetta, yskää ja keuhkoinfektion. Moni on myös herkistynyt sisäilmaongelmaisissa rakennuksissa kemikaaleille ja vaikkapa hajusteille ja saa näistä oireita keskimääräistä helpommin.
  • Erityisen ongelmallisissa tiloissa oireilee ja sairastuu moni. Kaikki eivät kuitenkaan reagoi sisäilmaongelmiin samalla tavalla. Kaikki eivät myöskään yhdistä sairastumistaan tai huonoa oloaan sisäilmaan.
  • Altistumisen seuraukset voivat näkyä hyvinkin pitkällä aikavälillä: tiedetään esimerkiksi, että erilaisten ympäristöperäisten altisteiden vaikutukset voivat ilmentyä terveyshaittoina seuraavissa sukupolvissa epigeneettisen periytymisen kautta.

Miten erilaisia oireita siis kannattaa kartoittaa? Oireiden yhteyttä sisäilmaan voidaan selvittää laajalla ja perusteellisella oirekyselyllä, jossa huomioidaan sisäilman eri altisteiden aiheuttamat oireet monipuolisesti. Pitkän aikavälin terveysongelmien esiin saamiseksi tarkasteluajan tulee olla tarpeeksi pitkä.

Työtehon lasku, keskittymisvaikeudet, uupumus, väsymys ja mielialan vaihtelut ovat myös tunnustettuja kosteusvauriomikrobien ja kemikaalien haittavaikutuksia. Jos sisäilmaongelmiin puututaan aktiivisesti jo silloin, kun ne ovat vielä vähäisiä, se voi tuoda työpaikoille merkittäviä säästöjä ja näkyä työtehon ja oppimistulosten paranemisena.

On esimerkiksi todettu, että useat sisäilmassakin esiintyvät kemikaalit voivat vaikuttaa keskushermoston toimintaan1 ja että altistuminen kosteusvauriomikrobeille heikentää muistia ja oppimista2. Asunnon homeisuuden3 on havaittu olevan yhteydessä pikkulasten alhaisempaan älykkyysosamäärään.

Kemikaalit ja ympäristömyrkyt kulkeutuvat myös sikiöön. Vastasyntyneiden verestä on useissa tutkimuksissa löytynyt huomattavia määriä (tutkimuksesta riippuen n. 100 – 300) synteettisiä kemikaaleja4,5,6. Monet näistä ovat rakennetussakin ympäristössä käytettyjä aineita.

Useissa maissa viranomaiset ovat linjanneet, että väestön altistumismääriä ympäristön kemikaaleille on hyvä vähentää. Sisäilmaongelmiin vakavasti reagoivien kokemukset osoittavat selkeästi tarpeen tällaiselle muutokselle.

Lähteet:

1. Healthy Building Program, Harvard T.H.Chan School of Public Health: Building evidence for health summaries: https://buildingevidence.forhealth.org

2. Harvard T.H. Chan School of Public Health: Foundations for Student Success: How School Buildings Influence Student Health, Thinking and Performance. https://schools.forhealth.org/

3. Jedrychowski ym. 2011: Cognitive function of 6-year old children exposed to mold-contaminated homes in early postnatal period. Prospective birth cohort study in Poland. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21763705

4. Environmental Working Group 2005: Body burden, pollution in newborns. https://www.ewg.org/research/body-burden-pollution-newborns

5. Environmental Working group 2009: Pollution in minority newborns. https://www.ewg.org/research/minority-cord-blood-report

6. Environmental Defence: Report: Pre-Polluted: A report on toxic substances in the umbilical cord blood of Canadian newborns. https://environmentaldefence.ca/prepolluted

Lue lisää:

Tutkimustietoa

Terveyshaitat

Kolmen asteen sisäilmasairaita

 

Takaisin Terveyshaitat -sivulle.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Myytti: Sisäilmaongelmista seuraa vain ohimeneviä oireita

Voiko sisäilma sairastuttaa pysyvästi ja vakavasti?

”Pahimmillaan sisäilman kemialliset yhdisteet saattavat olla terveydelle haitallisia, jolloin ne altistusajan pituudesta riippuen saattavat johtaa pysyvään sairastumiseen tai ohimenevään oireiluun, joka uusiutuu heti kun henkilö altistuu uudelleen herkistymisen aiheuttaneille yhdisteille.” ¹

”Meidän täytyy edistää näiden kahden tieteenalan, rakentamisen ja terveyden, kohtaamista. Sisäympäristöllä on olennainen rooli siinä, mille altistumme ja miten voimme. Tämä johtuu sekä sen ajan määrästä, jonka vietämme sisätiloissa (noin 90 % vuorokaudesta), että rakennusten kyvystä vaikuttaa altistumiseemme niin positiivisella kuin negatiivisellakin tavalla.” 2 

”Rakentamisessa on laillista käyttää mm. neurotoksisia, karsinogeenisia ja hormonitoimintaa häiritseviä aineita.” 3

Monelle on tullut ikävänä yllätyksenä, kuinka vakavasti heikkolaatuinen sisäilma saattaa sairastuttaa. Pahimmillaan, mutta liian usein, oireilu on johtanut pysyvään työkyvyn menettämiseen tai jopa invaliditeettiin.

Sisäilmaongelmaisten rakennusten käyttäjät ovat raportoineen monenlaisia vakavia oireita, kuten lihasheikkoutta, pysyviä virtsarakon toiminnan muutoksia, silmätulehduskierteitä ja migreenikohtauksia. Joillekin on puhjennut ongelmarakennuksessa elämää rajoittava alveoliitti tai monikemikaaliherkkyys, lukuisia allergioita ja vaikkapa kilpirauhasen toimintahäiriöitä tai reuma.

Ohimeneviä oireita?

Sisäilmaan liittyvistä terveyshaitoista sanotaan usein, että oireet ovat lieviä ja ohimeneviä, pelkkiä ärsytysoireita, tai että ”homeet aiheuttavat vain astmaa”. Tämä on myös suomalaisten hoitosuositusten ja viranomaislinjausten kanta asiaan tällä hetkellä.

Sisäilmasairaiden kokemus kertoo toista. Kaikkia sisäilmaan liittyviä terveyshaittoja ei kuitenkaan vielä tunneta tai osata kattavasti selittää.

Tutkimustiedon valossa on kuitenkin selvää, että sisäilmaongelmien terveyshaitat eivät rajoitu pelkästään astmaan ja ärsytysoireisiin. Sisäilma on moninainen yhdistelmä eri aineita ja olosuhteita. Löydät lisätietoa sisäilman ja terveyden välisistä yhteyksistä esimerkiksi terveyshaitat-, tutkimustietoa- ja kolmen asteen sisäilmasairaita -osioista.

Esimerkkinä moninaisista sisäympäristössä esiintyvistä tekijöistä, niihin yhdistetyistä ja mahdollisista terveyshaitoista löytyy Harvardin yliopistolla käynnissä olevan Terveet Rakennukset -ohjelman (Healthy Buildings Program) materiaaleista.

Homeet ja astma korostuvat, kemikaalit unohtuvat

Keskeinen haaste on, että sisäilman terveyshaitoista keskusteltaessa puhutaan edelleen useimmiten vain homeista, vaikka on kulunut jo kauan aikaa siitä, kun väestö asui ”hirsipirteissä”.

2000-luvun suomalaiset asuvat rakennuksissa, joiden kemikaalikoostumus on aivan muuta kuin pelkkää puuta tai kiveä. Kun sanotaan, että homeet aiheuttavat vain hengitystieongelmia, unohdetaan nykyisen rakentamisen kemikaalikuorma ja siihen liittyvät monenlaiset haitalliset aineet.

Rakennusmateriaalien kemikaalit ovat tänä päivänä vähintään yhtä merkittäviä sisäilman terveyshaittojen aiheuttajia kuin homeetkin. Tämä ei vielä näy virallisissa toimenpideohjelmissa, sairastuneiden tilannetta käsittelevissä linjauksissa eikä hoitosuosituksissa, joissa sisäilmaa tarkastellaan pääosin kosteus- ja homeongelmana.

Rakennusmateriaalien kohdalla kemikaalien käyttöä ei ole lakisääteisesti rajoitettu käytännössä paljoakaan. Haitallisimpienkin aineiden kohdalla, joita ovat karsinogeenien lisäksi mm. neurotoksiset aineet, hormonihäiriköt, solumyrkyt ja lisääntymismyrkylliset aineet, kattavat rajoitukset ovat harvinaisia. Tällaisia aineita käytetään rakentamisessa paljon. Osan aineista kohdalla on kiistatonta, että ne myös kulkeutuvat ihmiseen, ja terveyshaitatkin tunnetaan kattavasti. Osasta tällaista tietoa on vasta kertymässä.

Terveyshaittoja, joita rakentamisessa käytettyihin aineisiin tiedetään liittyvän, ovat muun muassa kilpirauhasen toiminnan häiriöt, älykkyysosamäärän lasku, diabetes, sukupuolihormonien toiminnan muutokset ja useat erityyppiset syövät. Hyvin monet elimistön toiminnot voivat häiriintyä altistumisen seurauksena. Joidenkin vaikutusten tiedetään periytyvän epigeneettisesti seuraaville sukupolville, vaikka altistusta olisi saanut vain yksi sukupolvi.

Homeet: Tietoa kertyy hitaasti

Uusien kemikaalien lisäksi niiden perinteisten homeidenkin tiedetään aiheuttavan monenlaisia muitakin vauriota kuin astmaa. Terveyshaittojen rajaaminen viranomaisten ja lääkäriohjeistusten piirissä pelkkään hengitystieoireiluun perustuu siihen, että hoitosuosituksissa ja sisäilmaan liittyvässä viranomaiskeskustelussa tarkastellaan toistaiseksi vain epidemiologisissa tutkimuksissa saatua aivan kiistatonta näyttöä ja tätäkin pelkkien sisäilman homeiden osalta.

Homeiden terveyshaitoista on tehty suhteellisen vähän epidemiologista tutkimusta. Terveyshaittoja ei ole tutkittu kattavasti väestötasolla. Sen sijaan muuta tutkimusta on paljonkin, esimerkiksi hometoksiinien solutason vaikutusmekanismeista löytyy paljon soluviljelmillä tehtyä tutkimusta.

Kun todetaan, että ”homeilla ei ole todettu yhteyttä terveyshaittoihin”, pitäisi oikeastaan sanoa:

”Jos puhutaan pelkästään sisäilman homeista ja rajataan tarkastelu vain laajoihin, toistettuihin väestötutkimuksiin, voidaan puhua hengitystieoireista. Kun puhutaan kaikista sisäilmaongelmiin liittyvistä aineista, terveyshaittojen kirjon tiedetään olevan paljon kattavampi, ja tietoa myös karttuu jatkuvasti lisää.”

Moninaiset soluvaikutukset

Homeiden osalta näyttöä olisi siis paljon enemmän kuin mitä nyt terveyshaitoista keskusteltaessa käytetään. Tutkimusnäytön perusteella mahdollisten terveyshaittojen kirjo on huomattavasti pelkkiä hengitystieoireita laajempi.

Kosteusvauriomikrobit ja niiden tuottamat erilaiset aineenvaihduntatuotteet on yhdistetty kliinisissä tutkimuksissa, eläinkokeissa ja soluviljelmillä esimerkiksi mitokondrioiden vaurioitumiseen, monien erityyppisten epiteelisolujen tuhoutumiseen ja hermostovaurioihin. Ne voivat olla munuais-, maksa-, haima- ja immunotoksisia ja kykenevät tekemään solukalvoihin kaliumkanavia. Ne voivat aiheuttaa sekä ohjelmoitua että nekroottista solukuolemaa.

Muutama esimerkki:

  • Stachybotrys-altistuksen on havaittu muuntavan immuunijärjestelmän toimintaa ja herkistävän sille altistuneita eläimiä.4
  • Valinomysiini, streptomykeettien (”sädesienten”) tuottama toksiini, kykenee tuhoamaan hermo-, suku- ja immuunijärjestelmän soluja. Valinomysiini on mitokondriomyrkky. Mitokondrio on solun energiakeskus, jonka valinomysiini tuhoaa: ”Valinomysiini on rengasmainen peptidi ja kaliumkuljetin, joka hakeutuu mitokondrioihin ja käynnistää ohjelmoidun solukuoleman.  Valinomysiini pysäyttää nisäkässolujen värekarvojen liikkeen, josta monet elimet, muun muassa keuhkot ja haima, ovat riippuvaisia. Lisäksi valinomysiini on myrkyllinen ihmisen immuunijärjestelmän soluille, ja se käynnistää luontaisten tappajasolujen itsetuhon. Valinomysiinin tuottajaksi sisätiloissa ovat varmistuneet aktinobakteerit Streptomyces griseus ja Streptomyces anulatus.” 5, 6
  • Kun soluja altistetaan valinomysiinille ja muille kaliumionikuljettajille, vaikutuksina on havaittu mm.:
    • Liikkuvat solut immobilisoituvat minuuteissa
    • ADP-välitteinen oksidatiivinen fosforylaatio lakkaa
    • Hapen ja glukoosin kulutus nousee (uncoupling effect)
    • Solu siirtyy metabolisen asidoosin tilaan
    • Mitokondriot depolarisoituvat eli menettivät kalvojännitteensä ja turpoavat.6
  • Altistettaessa koesoluja Trikoderma-homeiden tuottamille toksiineille sekä amylosiini-toksiinille:
    • Solukalvoihin muodostuu patologisia kalium-ionikanavia
    • Mitokondrion kalvojännite depolarisoituu (kaliumionien sisään virtaamisen vuoksi)
    • Liikkuvat solut lopettavat liikkumisen
    • Oksidatiivinen fosforylaatio eli yksi solun energiantuotannon tärkeistä vaiheista salpaantuu, johtaen lopulta kaliumin ulosvuotoon solusta.6
    • Akrebolit, jotka myös ovat kosteusvauriomikrobien tuottamia aineenvaihduntatuotteita, sen sijaan eivät vaikutta tähän ionitasapainoon, vaan:
      • Salpaavat elektroninsiirtoketjun ubikinonista sytokromi b:hen, mikä vaikuttaa solun energiantuotantoon
      • Ja vähentävät solun ATP-varoja häiritsemällä ATP-synteesiä mitokondrion F1F0-ATPaasissa, eli vähentävät solun energiavaroja.6

Kaikki nämä vaikutukset ovat solulle kohtalokkaita, sillä ne kohdentuvat sen toiminnan ja selviämisen kannalta oleellisiin toimintoihin. Mitokondriot ovat solun energiakeskuksia, joiden vaurioituminen on solulle kohtalokasta. Mitokondrioihin vaikuttavia toksiineja on löytynyt homeista, joita on eristetty kosteusvaurioituneista ympäristöistä, mutta myös erilaiset synteettiset kemikaalit voivat olla mitokondriotoksisia.

Uusi ongelma

Miksi nämä asiat eivät näy Suomessa lääketieteellisessä keskustelussa? Miksi niin usein sanotaan, että ainoastaan astma ja ärsytysoireet liittyvät sisäilmaan?

Tämä voi johtua siitä, että olemme pääosaltaan uuden ilmiön äärellä ja vasta ymmärtämässä, millaisen kemikaaleista ja mikrobistoista koostuvan cocktailin keskellä itse asiassa elämme. Ympäristö on muuttunut radikaalisti, ja sen moninaiset vaikutukset niin ihmiskehoon kuin lääketieteen toimintatapoihin ovat vasta hahmottumassa. Rakennetun ympäristön muutos on ainutlaatuinen ihmiskunnan historiassa.

Tämän muutoksen merkityksestä ja siihen liittyvien tutkimusaukkojen täydentämisestä on alettu isosti keskustella vasta hiljattain. 7, 8, 9

Miten suhtautua ympäristöterveysongelmiin? 

Pelkän kiistattoman näytön tarkastelu soveltuu hyvin oikeusprosesseihin: kun taistellaan aukottomista syy-seuraussuhteista, etsitään syyllisiä ja punnitaan korvausvelvollisuuksia, näytön tulee olla kiistatonta.

Sen sijaan, kun ollaan lääkäreinä ja yhteiskuntana uuden ilmiön ja ratkaisuja vaativan ongelman äärellä, tällainen tulokulma ei ole enää tarkoituksenmukainen. Tietoa kannattaa hyödyntää niin kattavasti, kuin sitä on olemassa. Muutoin halvaannumme uudenlaisten ongelmien edessä ja ongelmat, jotka olisivat estettävissä, käyvät toteen.

Yleensä ympäristöterveyskysymyksissä huomioidaankin varovaisuusperiaate: pyritään ennaltaehkäisemään ongelmien syntyä ja kasvua ja jo syntyneisiin ongelmiin haetaan ratkaisuja.

Tällöin huomioidaan myös sellainen tieteellinen näyttö, joka kertoo todennäköisistä ja mahdollisista haitoista. Tämä tarkoittaa, että huomioidaan myös mm. kliinisissä tutkimuksissa, soluviljelmillä ja eläinkokeissa saatu näyttö.

Hyvä vertailukohta on vaikkapa karsinogeenien luokittelu: syöpää aiheuttavat aineet on jaoteltu riskiryhmiin juuri näytön vahvuuden perusteella. Jotta ongelmiin voidaan puuttua ajoissa ja niitä voidaan ennaltaehkäistä. Jos karsinogeenien kanssa toimittaisiin kuin sisäilmaongelmissa, ennen karsinogeenien käytön rajoittamista kulutustavaroissa meidän pitäisi odottaa tietoa väestön tasoisista massasairastumisista.

Ihmiskokeiden sijaan on kuitenkin siirrytty kuuntelemaan hiljaisempia signaaleja, ja huolta aiheuttavia aineita on ryhdytty rajoittamaan esimerkiksi eläinkokeissa saadun näytön perusteella tietyissä käyttötarkoituksissa.

Karsinogeenien sääntelyssä on tosin aukko lainsäädännössä rakennusmateriaalien kohdalla: rakennusta ei lueta kulutustavaraksi, joten karsinogeeneja voi käyttää rakentamiseen lähes rajoituksetta.

Jos tällaista ennakoivaa tulokulmaa sovellettaisiin sisäilmaperäisiin sairauksiin ja oireisiin, keskustelua voisi laajentaa hengitystieoireista ja ärsytysoireista paljon kattavampiin terveyshaittoihin.  Olemme koonneet aihepiiriä avaavaa tutkimusta tänne.

Ratkaisuna sisäilmaperäisten terveyshaittojen kattavampaan ymmärtämiseen ehdotamme, että:

  • Tutkimusnäyttöä otetaan huomioon myös rakentamisessa käytettyjen kemikaalien osalta.
  • Eläinkokeissa ja soluviljelmillä sekä kliinisissä tutkimuksissa saatu näyttö huomioidaan yritettäessä ymmärtää sisäilman ja terveyden yhteyttä.
  • Identifioidaan merkittävät tutkimusaukot ja suunnataan niihin nykyistä enemmän tutkimusresursseja.
  • Syy-seuraussuhteiden todistelun sijaan siirrytään riskien hallintaan, ratkaisujen hakemiseen ja potilaiden kuulemiseen. On mahdoton yhtälö saada näin monisyisestä aihepiiristä esiin kaikenkattavasti yksittäisiä syy-seuraussuhteita ja yhteisvaikutuksia. Tällaisen tiedon odottaminen ei ole järkevä toimintatapa, vaan ratkaisuja tarvitaan nyt.

 

Lähteet:

1. Sisäilman laadun hallinta – VTT Publications: 540 Espoo 2004. Kirsi Villberg, Kristina Saarela & Tiina Tirkkonen – VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka. Anna-Liisa Pasanen, Jukka-Pekka Kasanen, Pertti Pasanen & Pentti Kalliokoski – Kuopion yliopisto. Helena Mussalo-Rauhamaa, Marjatta Malmberg & Tari Haahtela – HYKS, Iho- ja allergiasairaala.

2. Joseph Allen, altistumistieteiden apulaisprofessori, Ympäristöterveyden osasto, Harvardin yliopisto.

3. Pulkkinen K. (2016). Purkumateriaalit – kiertotalouden pommi? Kemia-lehti 6/2016.

4. Molina Ramon (2016). Do Repeated Pulmonary Exposures to Zinc Induce Sensitization or Adaptation?

5. Hometaloissa hengitetään myrkyllistä ilmaa. Teija Horppu, Kemia-lehti Vol. 35 (2008)

6. Sisäilmasairauksien arvoitus alkaa aueta – Mirja Salkinoja-Salosen tutkimustyön tuloksia koostettuna haastattelun pohjalta. 2016.

7. National Research Council 2017: Microbiomes of the Built Environment: A Research Agenda for Indoor Microbiology, Human Health, and Buildings 

8. Dai ym (2017). Factors Shaping the Human Exposome in the Built Environment: Opportunities for Engineering Control

9. National Research Council, 2012: Exposure Science in the 21st Century: a vision and a strategy 

 

Palaa myyttien pääsivulle.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Ensimmäisen asteen sisäilmasairas

Työkykyinen Tiina miettii, mistä toistuva sairastelu ja monet erilaiset pienet oireet voivat johtua.

Työpaikalla, oppilaitoksessa tai kotona saattaa olla muitakin samankaltaisesti oireilevia. Selvityksiä tehdään, mutta läheskään aina mitään hälyttävää ei löydetä.

Tyypillinen tilanne:

  • työteho laskee
  • paljon sairauspoissaoloja
  • terveydenhoitopalvelujen käyttö kasvaa
  • kohonnut sairastavuus
  • oireilun syy mietityttää
  • avunhakuyrityksiä lääkärin ja sisäilmaselvitysten kautta, mutta ongelmaa ei monesti tunnisteta tai saada todennettua.

Tyypillisiä oireita:

  • yskä, hengitysvaikeudet, päänsäryt, väsymys, keskittymisvaikeudet, unettomuus
  • astma, tulehduskierteet kuten keuhkoputkentulehdukset, silmätulehdukset ja virtsatietulehdukset
  • muut varoittavat oireet kuten niveloireet, pistelyt ja puutumiset, näköhäiriöt, kielen puutuminen, nenäverenvuoto, sydänoireet, vatsavaivat ja ripuli, hiivatulehdus ja imusolmukkeiden turpoaminen.

Lisää oireista: sairauden oireet vakavuusluokittain

TIINA SAIRASTELEE TOISTUVASTI

ARVIO: SUOMESSA ON n. 500 000 ”TIINAA”

Avuntarve – tukea oivaltamiseen ja varhaista puuttumista:

  • altistuksen katkaisu ja terveet työ- ja asuintilat
    tiedon jakaminen tilanteen pahenemisen ehkäisemiseksi

Sopivia avun tarjoajia voisivat olla mm:

  • työterveyshuolto, kouluterveydenhuolto ja opiskelijaterveydenhuolto, terveyskeskus
  • tilojen tutkimuksesta ja terveydestä vastaavat tahot

Tällä hetkellä kuitenkin:

  • Terveydenhuollossa on harvinaista, että oireilu tunnistetaan tässä vaiheessa.
  • Tilojen osalta tilanne vaihtelee suuresti. Valitettavan usein ongelmien aiheuttajaa ei löydetä, ongelmiin ei reagoida tai korjausprosessit pitkittyvät ja epäonnistuvat.
  • Tämän vuoksi altistus pitkittyy ja sairastuminen voi edetä vaiheeseen 2.

*****

Lue täältä lisää siitä, millä tavoin Kolmen asteen sisäilmasairaat -luokitus on laadittu.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Sisäympäristön muutos

Miksi juuri nyt sairastutaan?

Sisäilmaongelmista nousee puheenaiheita mediassa ja julkisessa keskustelussa melkeinpä päivittäin. Sisäilman homeet on tiedetty terveydelle vaarallisiksi jo kauan, mutta miksi oireilu ja sisäilmasta sairastuminen näyttää yleistyvän juuri nyt?

Sisäilmaongelmien yleisyys ja sairastumismäärien nopea kasvu johtuvat erityisesti rakentamisen laadussa viime vuosikymmeninä tapahtuneista muutoksista, kemikaalien käytön lisääntymisestä sekä mikrobikannan muuttumisesta haitallisempaan suuntaan. Rakentamisen laatu ja materiaalit ovat muuttuneet 1950-luvulta alkaen dramaattisesti. Myös rakennustyypit ja rakennusten käyttötavat ovat muuttuneet. Nykyihminen viettää yhä enemmän aikaa sisätiloissa, joissa arkisen ympäristön mikrobisto on muuntunut.

Rakennusten kosteusrasitus on kasvanut verrattuna aiempaan, ja nykyisin suositut rakennusmateriaalit saattavat olla homehtuessaan aiempaa vaarallisempia. On havaittu, että kasvualustat voivat vaikuttaa mikrobien myrkyllisyyteen.

Voidaan puhua sisäympäristön muutoksesta, sillä kosteusongelmien lisäksi sisäympäristö on kemikalisoitunut voimakkaasti. Rakennusmateriaalien sisältämille kemikaaleille on lainsäädännössä vain muutamia rajoitteita.

Rakennuslainsäädäntö ei myöskään edellytä kuivaa rakentamistapaa. Sen seurauksena rakennus on usein jo valmistuessaan märkä, minkä seurauksena moni uusi rakennus on sisäilmaongelmainen. Mikrobikasvusto voi syntyä rakenteeseen jo muutamassa päivässä. Tällöin kuivuminen ei enää auta, sillä myös kuivunut mikrobikasvusto on haitallinen.

Myös korjausrakentamisessa epäonnistumiset ovat yleisiä. Vanhoihin rakennuksiin on saatettu luoda remontoitaessa uusia ongelmia. Esimerkiksi vanhoihin kivikerrostaloihin on rakennettu märkätiloja lisäämättä samalla ilmanvaihdon kapasiteettia ja huolehtimatta toimivasta vesieristyksestä.

Putkivuodot ja muut vesivahingot ovat yleisiä kosteusvaurioiden syitä. Ongelmien taustalla voi olla myös huoltotoimista säästäminen, tilan käyttäjän laiminlyönnit tai hidas reagointi vesivahinkotapauksissa.

Sisäilmasairaiden kasvava määrä kertoo merkittävästä ongelmasta yhteiskuntamme rakentamiskulttuurissa, kemikaaliturvallisuudessa sekä ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossa.

Sisäympäristön muutos

Alla olevassa kuvassa näet vasemmalla 1900-luvun alkupuolen kivitalon.
Oikea puoli kuvaa 2000-luvun kerrostaloa.

Millaisia eroja havaitset? Kuvan alla muutamia vinkkejä.

 

Avaa talokuva suurempana tästä

1. 1900-luvun alkupuolella märkätilat, saunat ja pesuhuoneet sijaitsivat usein asuintilojen ulkopuolella. 2000-luvulla rakennusten jatkuva kosteusrasitus on huomattavasti suurempi.

2. Lattiakorkeus oli 1900-luvun alussa korkeampi ja siten myös kosteusturvallisempi kuin 2000-lukua lähestyttäessä.

3. Suurimpaan osaan 1900-luvun taloista suunniteltiin tyypillisesti harjakatot ja ainakin puolilämmin vintti. Sateisessa Suomessa tämä olisi looginen valinta tasakaton sijaan. Tasakatot alkoivat yleistyä tultaessa kohti 2000-lukua.

4. 1900-luvulla rakennuksissa oli pääosin painovoimainen ilmanvaihto, mutta lähestyttäessä 2000-lukua koneellinen ilmanvaihto yleistyi. Nykyrakennuksissa ilmanvaihtoon tarvitaan runsaasti putkia ja koneita. Ne ovat haavoittuvaisempia, riskialttiimpia ja vaativat lisäksi säännöllistä ja asiantuntevaa huoltoa ja puhdistusta.

5. Kemikaalipäästöt rakennusmateriaaleista ovat 2000-luvulla aivan erityyppiset kuin esimerkiksi ennen kaupungistumista. Päästöt syntyvät mm. eristemateriaaleista, lattiapinnoista, huonekaluista ja myös käyttötavaroista.

6. 2000-luvun talojen rakenteissa voi kyteä vesivahinko, jota on vaikeampi paikallistaa. Kemikaalit reagoivat vesivahinkoon uusin tavoin. 1900-luvun alkupuolen yksinkertaisempiin rakenteisiin verrattuna vahingot ovat nyt vaikeammin havaittavissa.

7. 2000-luvun ympäristössä säteilykuorma on lisääntynyt. Sen vaikutuksia tunnetaan vielä puutteellisesti.

Lue lisää aiheesta tutkimustietoa, myytit ja terveyshaitat -osiostamme.

Hometalkoot-sivustolla on esitelty havainnollisesti muun muassa eri vuosikymmenten kerrostalojen rakenteita ja niiden riskejä alkaen 1930-luvulta, sekä omakotitaloja 1940-luvulta lähtien.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Sisäilma ja terveys

Sisäilma ja terveys – mistä on kyse?

”Sisäilmasairauksista” puhuttaessa eteen avautuu moninaisempi oireiden ja sairauksien kirjo kuin usein ymmärretään. Terveysongelmia voi ilmetä monella eri vakavuusasteella, ja homeiden lisäksi sisäilmassa sairastuttavat useat rakentamisessa käytetyt aineet ja kemikaalit.

Toisin kuin julkisen keskustelun valtavirrasta voisi päätellä, sisäilmasairauksilla ei tarkoiteta pelkästään home- tai kosteusvaurioissa syntyneille homeille altistunutta henkilöä, joka on sairastunut astmaan. Ja paitsi sairastuneet ihmiset, myös sairauksien aiheuttajat ovat monenkirjava ”cocktail” nykyaikaisten rakennusten sisäilman altisteita, kuten rakennusaineissa käytettyjä kemikaaleja ja niiden yhdistelmiä.

Rakentaminen ja siinä käytettävät materiaalit ovat muuttuneet dramaattisesti esimerkiksi pelkästään suurten ikäluokkien elinaikana. Rakennusten kosteusrasitus ja kemikaalikuorman kasvu on aiheuttanut ongelman, jonka laajuus on selvinnyt Suomessa vähitellen. Tämä on tarkoittanut myös sitä, että terveydenhoitojärjestelmämme ei ole ehtinyt eikä kyennyt tarjoamaan sairastuneille riittävää apua. Väestötason tietoa lääketieteellisten diagnoosien pohjaksi syntyy tulevina vuosikymmeninä, mutta sadat tuhannet ihmiset ovat sairastuneet jo nyt.

Sisäilmasairas on siis henkilö, jolla on sisäilmaan tai muihin ympäristötekijöihin reagoiva terveydentila. Oireet voivat ilmetä moninaisena ryppäänä ja niiden hoito saattaa edellyttää muutostarpeita useisiin arjen osa-alueisiin.

Tältä sivulta löydät tietoa sekä sisäilman muutoksesta että siihen liittyvistä terveyshaitoista.

Sisäympäristön muutos

Sisäilman homeet on tiedetty terveydelle vaarallisiksi jo kauan. Miksi sisäilmasta sairastutaan juuri nyt?

Terveyshaitat

Oire- ja sairauslista: Tunnista sisäilmaan mahdollisesti liittyviä oireita.

Sisäilmasairas-termi

Mitä termilä ”sisäilmasairas” tarkoitetaan?

Sisäilmasairauden kolme vakavuusastetta

Työkykyinen, työpaikkakyvytön, työkyvytön. Luokitus sisäilmasairauden vakavuusasteista.

Monimuotoinen sisäilmasairaus

Tutustu ”sisäilmasairauden” monimuotoisuuteen yhdeksän tapauksertomuksen kautta.

Kumoa sisäilmamyyttejä

Myytinkumoushuoneesta löydät yleisimmät sisäilmaongelmiin liittyvät myytit.

Tutkimustietoa

Tutkittua tietoa sisäilmasta ja siihen liittyvistä terveyshaitoista.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Haluaisin jo töihin

Hanna yrittää työllistyä, mutta hänen ongelmaansa ei ymmärretä. Näin sisäilmasta sairastuminen syrjäyttää.

Yksinäinen nainen katsoo jäiselle merelle

Sisäilmasta sairastuminen on usein pitkäaikainen ja kumulatiivinen tapahtumien sarja. Ajaudut ongelmarakennuksesta toiseen. Et ensin edes huomaa jonkin olevan pielessä, niin lieviä oireet ovat. Sairastelun voimistuessa havaitset, että tilanteiden ratkominen on joka kerta yllättävän hidasta. Aika kuluu, ja lopulta työkyky on romahtanut.

Silloin apua vasta onkin hankala saada. TE-palveluja ja kuntoutusjärjestelmää ei ole tehty vastaamaan tilanteisiin, joissa toimintakyky riippuu ympäristöstä, jossa ihminen asuu ja työskentelee.

Näin tapahtui Hannalle. Hän sairastui, jäi ilman sopivaa apua ja putosi työelämästä.

Täällä Hanna kertoo itse, kuinka asiat vuosikymmenien vieriessä etenivät. Lopputulema on lukuisten toimimattomuuksien summa järjestelmän eri toiminnoissa.

Kertomus tarjoaa välineitä ymmärtää, kuinka sisäilmasta sairastutaan ja millaiset asiat vaatisivat kehittämistä.

(Kuva: AdobeStock)


Lue kolmiosaisen sarjan muut tarinat: Se rikkoo ihmisen ja tulee kalliiksi kaikille – Kolme kertomusta häiriökysynnästä.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Homepakolaiset ry selvitti ICF-luokituksen soveltuvuutta sisäilmasairaille

WHO on kehittänyt toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokituksen (ICF-luokitus), joka huomioi laajasti erilaisia toimintakyvyn osa-alueita ja niihin vaikuttavia tekijöitä ympäristössä ja ihmisissä.

ICF-luokitus vaikuttaa lähtökohtaisesti sopivalta myös sisäilmasta sairastuneiden tilanteiden käsittelyyn, joten Homepakolaiset-yhdistys selvitti sen soveltuvuutta tähän tarkoitukseen tarkemmin.

Selvityksen tavoitteena oli hahmottaa, kattaako ICF-luokitus niitä oireita ja toimintakykyä nostavia ja laskevia tekijöitä, joita sisäilmasta sairastuneet käytännössä kohtaavat. Tällä sivulla kerromme selvityksen toteutuksesta. Selvityksen voit lukea täällä.

Taustatietoa: Mitä ICD- ja ICF-luokituksilla tarkoitetaan?

ICF-luokitus
Kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokitus (ICF, The International Classification of Functioning, Disability and Health) kuvaa, miten sairauden ja vamman vaikutukset näkyvät yksilön elämässä.
>> https://thl.fi/fi/web/toimintakyky/icf-luokitus
>> http://www.julkari.fi/handle/10024/77744
>> https://www.who.int/classifications/icf/en/

ICD-luokitus
ICD-luokitus (ICD, International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems) on WHO:n kehittämä kansainvälinen järjestelmä sairauksien luokitteluun. Suomessa käytössä kymmenes ICD-versio, jota kutsutaan lyhenteellä ICD-10.
>> https://koodistopalvelu.kanta.fi/codeserver/pages/classification-view-page.xhtml?classificationKey=23&versionKey=58
>> https://www.who.int/classifications/icd/en/

WHO on laatinut ICF- ja ICD-luokitukset toimimaan yhdessä toisiaan täydentäen. Näitä kahta järjestelmää, tautiluokitusta ja toimintakykyluokitusta, on tarkoitettu käytettäväksi rinnakkain.

Sisäilmasta sairastuneille ei löydy yhtä selkeää ja kaikkiin tapauksiin sopivaa kansainvälisestä tautiluokitusjärjestelmästä (ICD) löytyvää sairausdiagnoosia. Tautiluokitus soveltuu puutteellisesti kuvaamaan sisäilmaan liittyviä monimuotoisia terveysvaikutuksia ja oireiden yhteyttä ympäristötekijöihin.

Miten selvitys toteutettiin?

Selvitystä varten tuotettiin alkukartoituskysely ja teemahaastattelurunko, jotka laadittiin suoraan ICF-luokitukseen pohjautuen, sisäilmasta sairastuneiden tilanne huomioiden.

Tässä hyödynnettiin yhdistykselle vuosien aikana kertynyttä tietoa sisäilmasta sairastuneiden elämästä, jota on kerätty mm. haastatteluissa, kyselyissä, työpajoissa ja kenttätyössä.

Tämän jälkeen selvitimme näillä työkaluilla kolmannen sektorin toimijoiden käsityksiä sisäilmasairastamisesta toimintarajoitteena. Haastattelimme kuutta järjestöissä ja vertaistuessa pitkään toiminutta henkilöä, jotka olivat kohdanneet paljon potilaita ja seuranneet lukuisia erilaisia tapauksia vuosien ajan. Haastatellut olivat kohdanneet yhteensä tuhansia sisäilmasta sairastuneita. Kenttätyössä on muodostunut juureva kuva potilaiden aidoista tarpeista ja arjen tilanteista. Tätä monipuoliseen ymmärrykseen perustuvaa tietoa kannattaa hyödyntää sisäilmasta sairastuneiden palveluiden kehittämisessä.

Ennen kasvokkain haastattelua haastateltava sai reflektoida alkukartoituskyselyn avulla käsityksiään kehon toimintakykyä heikentävistä oireista sisäilmaongelmille altistuttaessa.

Kyselyssä oli ICF-luokituksen mukaisesti 19 eri oireryhmää. Kyselyn tarkoituksena oli herätellä haastateltava pohtimaan tietoonsa tulleita kehon toimintakykyä heikentäviä oireita sisäilmasta sairastuneilla. Alkukartoituskyselyä ei varsinaisesti analysoitu, vaan selvityksessä esille tulevat sisällöt perustuvat itse haastatteluissa tehtyihin pohdintoihin.

Varsinaista haastattelua varten laadittiin niin ikään ICF-luokitukseen pohjautuen teemahaastattelurunko, jossa osa-alueina olivat sisäilmaan liittyvät oireet ja oireiden vaikutus toimintakykyyn sen eri osa-alueilla, toimintakykyyn vaikuttavat ratkaisut ja osatekijät neljässä eri pääluokassa (tuotteet ja teknologiat, ympäristötekijät, tuki, suhteet ja asenteet) ja näiden alaluokissa.

Alkukartoituskysely ja teemahaastattelurunko löytyvät selvityksen liitteinä 1 ja 2.

Tuloksia ja jatkoselvitystarpeita

Haastattelujen perusteella ICF-luokitus toimii hyvänä lähestymistapana sisäilmasta sairastuneiden tilanteen kartoittamiseen.

ICF-luokituksen perusteella laaditut kysely- ja haastattelupohjat toivat esiin monipuolisesti niitä haasteita, joiden kanssa sairastuneet kamppailevat. Vastaavasti samalla tulevat monipuolisesti näkyviksi ne tekijät, jotka vaikuttavat toimintakykyyn ja joita huomioimalla toimintakykyä voitaisiin nostaa.

Selvityksen perusteella ICF-luokitus tarjoaa mahdollisuuksia koota ja kuvata kattavasti sisäilmasta oireilevan potilaan terveydentilaan ja toimintakykyyn vaikuttavia ympäristötekijöitä ja sisäilman epäpuhtauksista johtuvia toimintarajoitteita ja esteellisyyksiä.

ICF-luokituksessa esiintuotuja toimintakykyyn vaikuttavia osa-alueita kannattaa huomioida sisäilmasta sairastuneiden kuntoutusta suunniteltaessa. Näin päästään eteenpäin nykytilanteesta, jossa sisäilmasta sairastuneiden toimintarajoitteita ei osata huomioida ja ratkaista. Nyt käytettyjä kysely- ja haastattelupohjia voitaisiin kehittää eteenpäin myös käytännön potilastyön avuksi.

Nyt toteutettu selvitys on alustava, mutta lupaavuutensa perusteella luokituksen hyödyntämismahdollisuuksia ja soveltuvuutta kannattaisi ehdottomasti selvittää lisää. Kehitetyt kysely- ja haastattelupohjat soveltuvat myös sisäilma-asioista kiinnostuneiden tutkijoiden ja opinnäytetöiden tekijöiden käyttöön. Vastaavalla pohjalla toteutettu selvitys tulisi toistaa isommalla vastaajajoukolla. Myös sisäilmasta sairastuneita kohtaavien eri palveluissa toimivien ammattilaisten näkemyksiä ICF-lähestymistavan toimivuudesta olisi hyvä selvittää.

Lue lisää:

1. Tutustu selvitykseen
2. Tietoa sisäilmasta sairastumisesta

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Lievästä oireilusta työkyvyn menettämiseen

Asiantunteva apua on hankala saada

Sisäilmasairauksien vakavuusasteet vaihtelevat lievemmästä oirehtimisesta työkyvyn menettämiseen ja jopa invaliditeettiin.

Sisäilmasairaat voidaan jakaa kolmeen ryhmään: työkykyisiin, työpaikkakyvyttömiin (työpaikkarajoitteisiin) ja työkyvyttömiin. Työelämän lisäksi sairastuneella voi luonnollisesti ilmetä ongelmia myös sellaisen opiskelupaikan tai kodin löytämisessä, jossa hän ei altistu sairastumista aiheuttavalle sisäilmalle. Homepakolaiset ry. on tuottanut oppaan, jossa tarjotaan ensi kertaa kattava ja monialainen ratkaisumalli sisäilmasairaiden toimintakyvyn tukemiseen.

Vaikka oirekuvia onkin hyvin monenlaisia, niin sisäilmasairauksista voidaan erottaa myös tyypillisiä oirehtimisen ja sairastumisen polkuja. Alkuvaiheessa sisäilmasairaudet voivat ilmetä lisääntyvinä ärsytysoireina ja infektiosairauksina (erilaiset tulehdussairaudet), joiden oireista on mahdollista parantua, kun oikea hoito ja olosuhteet löytyvät. Tällaisten oireiden jälkeen sisäilmasairauksilla on kuitenkin ollut taipumus kroonistua, mikä voi tarkoittaa pysyviä sairaustiloja ja tarvetta elinikäiselle elämäntapojen ja elinolosuhteiden seurannalle ja muutokselle.

Yksi suurimmista sisäilmasairastuneiden ongelmista Suomessa on avunsaanti ja sen sattumanvaraisuus. Monet sisäilmasairastuneet kokevat olevansa läheistensä, epävirallisten tukiverkostojen tai sattumalta löydettyjen asiantuntijoiden avun varassa. Lääketiede osaa kohdata sisäilmasairasta vasta puutteellisesti.

Yhtenä esimerkkinä ovat vuonna 2016 julkaistut home- ja kosteusvauriosairauksien Käypä hoito -suositukset, jotka pahimmillaan jättävät sairastuneet oman onnensa nojaan. Nämä valtakunnalliset ja viralliset hoitosuositukset tunnistavat sisäilmasairauksien ongelmakentästä vain jäävuoren huipun. Käytännössä suositukset ohjaavat sairastuneen joko astman hoitoon tai terapiaan, siitäkään huolimatta, että asiantuntijat ymmärtävät ongelman olevan huomattavasti laajempi. Vastaavia sisäilmasairauksia toiminnallisina häiriöinä käsitteleviä ohjeistuksia on laadittu myös esimerkiksi työterveyshuolloille.

Lue lisää:

Tutkimustietoa

Lista oireista ja sairauksista tutkimustiedon ja sairastuneiden kuvaamien oireiden pohjalta.

Uusi ratkaisumalli sisäilmasairaiden hoitoon ja kuntoutukseen.

Hyvä käytäntö: Monisairaita kuntoutetaan saman katon alla kanadalaismaakunnassa

Harvardin yliopiston Building Evidence for Health -tutkimushanke kertoo oireita aiheuttavista rakennusmateriaaleista (katso erityisesti ftalaatit, palonestoaineet, nanomateriaalit)

Tuoretta tietoa homeista löytyy Tuula Putuksen teoksesta Home ja terveys (2017).

Käypä hoito -suositukset kosteus- ja homevaurioista oireileville.

Työhaluisesta väliinputoajaksi : Sisäilmasta sairastuneiden kokemuksia työelämässä pysymisestä ja työhön paluusta.

 

Takaisin Terveyshaitat -sivulle.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista