Avainsana-arkisto: Sisäilma

Kysymyksiä professori Juha Pekkaselle ja ylilääkäri Markku Sainiolle

Potilasjärjestö toivoo sisäilma-alan asiantuntijoilta vastauksia kansalaisten kysymyksiin, sillä keskustelu on tärkeää luottamuksen rakentamiseksi.

Viite ry − Tieteen ja teknologian vihreät − järjesti Sisäilma ja tiede -webinaarin 27.10.2020. Tapahtumassa luennoivat professori Juha Pekkanen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) ja Helsingin yliopistolta sekä ylilääkäri, neurologi Markku Sainio Työterveyslaitokselta (TTL).

Tapahtumassa esitettiin paljon yleisökysymyksiä, joista suurimpaan osaan luennoitsijat eivät ehtineet vastata. Yleisöstä toivottiin, että luennoitsijat voisivat vastata kysymyksiin myöhemmin. Koska tämä ei ole toteutunut, Homepakolaiset ry on tehnyt yleisökysymyksistä koosteen.

Sisäilma-alalla toimivat ovat pitkään toivoneet, että sosiaali- ja terveysministeriö ja sen alaiset laitokset THL ja TTL kävisivät  avointa keskustelua kansalaisten kanssa. On tärkeää, että viralliset tahot osallistuvat viestinnästään syntyvään jatkokeskusteluun. Suurin osa kansalaiskysymyksistä on asiallisia ja asiantuntevia.

Oikea tieto on tärkeää

Viimeistään korona-aika on tehnyt selväksi, miten tärkeää kansalaisille suunnatussa viestinnässä on oikean ja selkeän tiedon jakaminen. Mikäli halutaan lisätä kansalaisten luottamusta virallisiin organisaatioihin ja vähentää liikkeellä olevan väärän tiedon määrää (valeuutiset ym.), olisi julkislaitosten ja niitä edustavien työntekijöiden hyvä pystyä perustelemaan esittämänsä, kiistanalaisetkin asiat.

Tärkeää on myös tuoda esille selkeästi, mikä on työntekijän omaa mielipidettä ja hypoteesia ja milloin kyse on vahvasta ja yleisesti tutkimusmaailmassa hyväksytystä tiedosta. Hyvään tieteelliseen tapaan kuuluu myös välttää niin sanottua kirsikanpoimintaa, eli pelkästään omia teorioita tukevan tiedon valikointia. Tiedolle on myös hyvä esittää lähdeviitteet. Aikana, jolloin väärän terveystiedon leviäminen on yleistä, tulisi erityisesti huolehtia julkisten laitosten viestinnän selkeydestä ja avoimuudesta.

Myös päättäjät kaipaavat perusteellisia vastauksia sisäilma-alan tutkimusta koskeviin kysymyksiin ymmärtääkseen suomalaisella sisäilma-alalla vallitsevia jakolinjoja. Homepakolaiset ry on samaa mieltä Viitteen kanssa siitä, että poliittisessa päätöksenteossa on aina vaadittava tieteeseen ja tutkimukseen perustuvaa näyttöä, kun tehdään yhteiskuntaan monin tavoin vaikuttavia pitkäaikaisia päätöksiä.

Jotta nämä tavoitteet toteutuisivat Suomessa sisäilma-asioiden osalta, toivomme Pekkasen ja Sainion lähtevän mukaan vuorovaikutteiseen keskusteluun sisäilmatutkimuksesta ja toimintamalleista. Kyseisen tilaisuuden yleisökysymykset ovat tähän hyvä reitti, ei vähiten siksi, että vastaaviin kysymyksiin on toivottu vastauksia jo pitkään monissa muissakin yhteyksissä.

Kysymykset on toimitettu 17.3.2021 luennoitsijoille sähköpostitse. Homepakolaiset ry sitoutuu julkaisemaan vastaukset ja toivoo samalla aiheesta laajempaa, kansalaisten, päättäjien ja asiantuntijoiden välistä avointa ja läpinäkyvää keskustelua.

Webinaarin yleisökysymyksiä Juha Pekkaselle ja Markku Sainiolle

Keräsimme talteen tapahtuman kommenttikentässä esitetyt kysymykset. Kysymyksiä on luettavuuden ja vastattavuuden helpottamisen vuoksi tiivistetty, yhdistelty ja selvennetty.

Luennoitsijat ovat esittäneet väitteen siitä, että sisäilmariskit tunnetaan laajasti. Väite on vastoin sitä, mitä aiheesta kansainvälisesti keskustellaan. Nythän tehdään paljon tutkimusta eri aineiden vaikutusmekanismeista, yhteisvaikutuksista ja ylipäänsä siitä, mitä haitta-aineita sisäympäristössä eri maissa on ja miten niitä voidaan mitata. Menetelmät kehittyvät ja mielenkiintoisia löydöksiä tulee koko ajan.

  • Mihin perustuu väite siitä, että kaikki sisäilmariskit tunnetaan jo hyvin?
  • Tiedetäänkö mielestänne riittävästi siitä, mille kaikelle ihmiset rakennuksissa altistuvat?
  • Viitteen webinaarissa käsittelemättä jäivät
    a) eri aineille altistumisen yhteisvaikutukset
    b) altistuskertymän merkitys.
    Ettekö pidä näitä keskeisinä seikkoina, kun pyritään ymmärtämään ympäristöterveyskysymyksiä?
  • Millaiset lähteet ovat mielestänne sopivia ympäristöterveyskysymysten yhteydessä asiantuntijoiden käytettäviksi? Miten on perusteltavissa esimerkiksi se, että Juha Pekkanen tarjoaa esityksessään tiedon lähteenä toimittaja Jani Kaaron artikkelia − vaikka Kaaro ei ole lääketieteen eikä ympäristöterveyden asiantuntija − mutta viittaa niukasti tieteellisiin artikkeleihin?

WHO:n homeongelmien terveysvaikutuksia käsittelevässä vuoden 2009 julkaisussa todetaan, että erilaisten homeperäisten epäpuhtauksien mittaaminen on ollut hankalaa, sillä monille aineille ei ole vielä validoituja mittausmenetelmiä (on olemassa paljon erilaisia kosteusvauriomikrobiperäisiä epäpuhtauksia). Siksi homeperäisten terveysongelmien yhdistäminen tiettyyn sisäilman haitta-aineeseen on ollut vielä hankalaa. Julkaisun jälkeen menetelmiä on kuitenkin kehitetty.

  • Mitkä ovat mielestänne mikrobiperäisten epäpuhtauksien mittaamisessa tärkeimmät kehityskohteet tällä hetkellä?
  • Mitkä ovat keskeisiä mikrobiperäisiä epäpuhtauksia, joiden haitallisista vaikutuksista on saatu viitteitä ja joita kannattaisi nyt sen vuoksi erityisesti tutkia lisää?

Euroopan unionin uudessa kemikaalistrategiassa on nostettu esiin monenlaisia kemikaaliryhmiä (mm. hormonaaliset haitta-aineet, karsinogeenit, neurotoksiset ja immunotoksiset aineet), joille altistumista halutaan EU:ssa vähentää merkittävästi. Yksi keskeinen materiaaliluokka, jossa tähdätään päästöjen vähentämiseen, ovat rakennusmateriaalit.

  • Onko tämä mielestänne tarpeellinen kehityskulku, johon on syytä Suomessakin kiinnittää huomiota?
  • Onko tutkittu esimerkiksi, miten yleisiä  märkäbetoni-muovimatto-ongelmat Suomessa ovat,  millaisia oireita tällaisissa tiloissa raportoidaan ja poikkeaako oireilu jotenkin ”muusta sisäilmaoireilusta”? Miten tällaisia ongelmia voitaisiin vähentää?

STM ja sen alaiset laitokset ovat viime vuosina juurruttaneet Suomeen käsitystä, että pitkäaikainen sisäilmaan kohdistuva oireiluherkkyys olisi toiminnallinen häiriö, joka johtuu ympäristön kokemisesta haitalliseksi, ei sisäympäristön epäpuhtauksista. Tämä on heikentänyt sisäilmasta oireilevien ja sairastuneiden tilannetta Suomessa.

  • Miksi THL ja TTL keskittyvät sisäilma-asioissa toiminnallisen häiriön teemaan ja psyykkisiin hoitoihin tutkimustiedon valikoinnissa, omissa tutkimuksissaan, kannanotoissaan ja muussa viestinnässään?
  • Miksi ei huomioida ja viestitä yhtä suurella panostuksella esimerkiksi sitä, kuinka ihmisten oireet alkavat helpottaa, kun he pääsevät pois oireiluttavista tiloista?
  • Miksi THL ja TTL korostavat psykososiaalisten tekijöiden merkitystä huomattavan paljon juuri sisäilmaoireilun ja -sairastamisen kohdalla verrattuna muuhun oireiluun ja sairastamiseen?
  • Miksi sisäilmasta oireilun ja sairastumisen toiminnallisuutta perustellaan tutkimuksilla, jotka eivät liity sisäilmaan? Miksi nämä tutkimukset soveltuisivat sisäilma-aiheeseen?
  • Mitä ovat ne kymmenet satunnaistetut tutkimukset, jotka osoittavat, että ei-ohimenevä sisäilmasta oireilu ei perustu epäpuhtauksiin ja on toiminnallinen häiriö?

Sisäilmasta oireilevat ja sairastuneet luokitellaan toiminnallisesti oireileviksi kevein perustein, koska on tyypillistä, että heille ei terveydenhuollossa tehdä perusteellisia poissulkututkimuksia.

Myös rakennuksista on vaikeaa tutkimuksin poissulkea, ettei siellä esiinny jotakin oireita aiheuttavaa. Tämä johtuu muun muassa mittausmenetelmien keskeneräisyydestä ja yhteisvaikutusten tuntemattomuudesta. Kaikkia sisäilman yksittäisiäkään aineita ja niiden vaikutuksia ei vielä edes tunneta.

Rakennuksen sisäilmassa voi helposti olla tuhansia erilaisia epäpuhtauksia. Tällaisen seoksen terveysvaikutuksista ja mekanismeista tuskin tullaan koskaan saavuttamaan kattavaa tieteellistä varmuutta, mutta suomalaisissa sisäilmalinjauksissa jätetään pitkälti huomioimatta sekin, mitä terveysriskeistä jo tiedetään. Ympäristöterveyskysymyksissä olisi järkevää kuunnella varhaisiakin signaaleja terveysriskeistä.

  • Miten sisäilmaan liittyvä oireilu on ylipäätään mahdollista diagnosoida toiminnalliseksi häiriöksi riittävän varmasti ja perusteellisesti tämänhetkisen tietämyksen ja terveydenhuollon käytäntöjen varassa?
  • Miksi sairastuneita kehotetaan olemaan välttämättä tiloja, joissa oireilua esiintyy? Miten poissuljetaan mahdollisuus, että kyseessä on todellisuudessa haitallinen ympäristö, kun terveysperusteisia arvoja ei ole ja tilojen tutkimisessa ja korjaamisessa on voinut tapahtua virheitä?
  • Miten erotetaan lievä myrkytystila ja toiminnallinen häiriö toisistaan?
  • Miten keskushermoston herkistyminen erotetaan mahdollisesta keskushermoston tulehdustilasta?
  • Kenellä on vastuu, jos esim. allergisen alveoliitin oireet tulkitaan toiminnalliseksi häiriöksi, ja altistumisen jatkuminen johtaa pysyvään keuhkovaurioon?
  • Osaatteko sanoa, miksi alveoliitin oireet täyttäviltä ”sisäilmaoireilevilta” potilailta tutkitaan allergista alveoliittia niin harvoin?
  • Miten THL:n sisäilmakyselyissä tutkitaan astman lisääntymistä? Koululaisille käytettävässä kyselyssä astma oli ainoastaan taustakysymyksenä (ikä, sukupuoli, allergia, astma ym. taustatekijät). Vertailuna: on olemassa myös muiden toimijoiden kyselyjä, joissa huomioidaan, onko astmassa tapahtunut muutoksia ja millaisia muutokset ovat.

Kun Suomessa pitkäaikaisen sisäilmaan kohdistuvan oireiluherkkyyden on katsottu olevan toiminnallinen häiriö, on sisäilmapotilaille ryhdytty tarjoamaan hoidoksi psykososiaalisia ja vaihtoehtoisia kaupallisia kuntoutusmenetelmiä. Niitä tarjotaan – vieläpä tieteellisessä kontekstissa ja monissa kanavissa toistuvasti − vaikka niiden vaikuttavuudesta ei ole näyttöä.

  • TTL:n omien kotimaisilla sisäilmapotilailla tehtyjen tutkimusten (TOSI ja SITY) mukaan psykososiaaliset hoidot eivät ole vaikuttavia. Miksi hoitoja silti suositellaan sisäilmapotilaille ja perusteena käytetään muilla potilasryhmillä kuin sisäilmapotilailla tehtyjä tutkimuksia? Eikö hoitojen pitäisi perustua tieteellisesti todennettuihin hoitoihin eikä teoriaan?
  • Miksi sisäilmasta sairastuneiden hoitokeinoksi esitetään DNRS-menetelmää? Millaista vertaisarvioitua tieteellistä näyttöä DNRS-menetelmästä ja sen soveltuvuudesta sisäilmasta sairastuneille on olemassa?
  • Miksi kokemusasiantuntijatieto kelpaa STM:lle, THL:lle ja TTL:lle todisteeksi vain silloin, kun halutaan osoittaa, että sisäilmaoireilu on toiminnallinen häiriö ja kun halutaan suositella DNRS-menetelmää?
  • Kuinka moni on toiminnallisten häiriöiden poliklinikalla parantunut verrattuna potilaisiin, jotka ovat saaneet muita hoitoja tai joiden arjessa on tehty sisäilman laatua kohentavia toimenpiteitä?

Helsingissä 17.3.2021

Homepakolaiset ry

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Miten saada tietoa sisäilmatutkimuksesta päättäjille ja terveydenhuoltoon?

Homepakolaiset ry kommentoi Työterveyslaitoksen Aki Vuokon luentoa. Yhdistys haluaa nostaa pohdittavaksi tutkimustiedon käytön ongelmat sisäilmateemassa.

Työterveyslaitoksen (TTL) apulaisylilääkäri Aki Vuokko luennoi Kymsoten järjestämässä Sisäilma ja terveys -webinaarissa 26.11.2020 aiheesta ”Oireilu sisäympäristössä ja keinot oireiden hallintaan”. Esityksen pääviesti oli, että sisäympäristön kokeminen haitalliseksi aiheuttaa oireilua – eivät sisäilman epäpuhtaudet.

Homepakolaiset-yhdistys kummastui webinaarissa esitettyjä väitteitä ja tiedusteli Vuokolta jälkikäteen, mihin tutkimuslähteisiin ne perustuvat. Kiitämme Aki Vuokkoa vastauksesta. Tässä kommentissa kerrotaan lyhyesti, miksi potilasyhdistyksenä pidämme Vuokon kuvaamia lähteitä ongelmallisina ja millaisia asioita olisi mielestämme suomalaisessa sisäilmaa koskevassa päätöksenteossa nyt tärkeää huomioida.

Taustaa: 

Sosiaali- ja terveysministeriön, Työterveyslaitoksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toiminnassa on yleistä käsitellä sisäilmaoireilua ympäristöherkkyytenä ja sitä kautta niin sanottuna toiminnallisena häiriönä, jonka hoito on pääasiassa muuta kuin haitalliseen altistumiseen puuttumista. Kyseinen Aki Vuokon esitys edusti vahvasti tätä linjaa.

Tällainen linjaus on potilaiden hoidon, avunsaannin ja kuntoutumisen kannalta ongelmallinen, minkä vuoksi Homepakolaiset ry potilasjärjestönä tarttuu aiheeseen. 

Aiemmissa, vuonna 2019 sosiaali- ja terveysministeriölle esittämissämme tiedusteluissa emme saaneet tietoomme tutkimusnäyttöä, jolla tällainen linjaus olisi tieteellisesti perusteltavissa.

Vuokon luento ja yhdistyksen kysymykset

Aki Vuokon esitykseen sisältyi alla oleva dia. Sama dia on esitetty lähes samansisältöisenä esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Helsingin yliopiston professori Juha Pekkasen puheenvuorossa Viite ry:n (Tieteen ja teknologian vihreät) järjestämässä, päättäjille suunnatussa Sisäilma ja tiede -webinaarissa 27.10.2020.

Diassa todetaan:

”Ympäristön kokeminen haitalliseksi on ratkaisevaa oireiston syntymiselle, ei sisäilman epäpuhtaudet. 

  • Kymmeniä sokkoutettuja, kokeellisia tutkimuksia.” 

Koska Aki Vuokko ei esityksessä antanut lähteitä viittaamiinsa tutkimuksiin, Homepakolaiset ry tiedusteli jälkikäteen, mitä nämä tutkimukset ovat ja miten ne suhteutuvat alan muuhun tutkimustietoon. 

Kysyimme:

  1. Mitkä ovat diassa mainitut kymmenet sokkoutetut, kokeelliset tutkimukset, jotka ovat osoittaneet, että sisäilman epäpuhtauksien sijaan ympäristön kokeminen haitalliseksi aiheuttaa oireita? 
  2. Millä perustein nämä kymmenet tutkimukset kumoavat sen näytön, jota on olemassa monenlaisten sisäilman haitta-aineiden yhteydestä monenlaisiin oireisiin ja sairauksiin? (Poimintoja tutkimustiedosta esim. https://homepakolaiset.fi/sisailma-ja-terveys/tutkimustietoa/oireita-ja-niiden-aiheuttajia/, Harvardin yliopiston Kansanterveystieteen yksikkö/Healthy Buildings Program, Building Evidence -koosteet: https://buildingevidence.forhealth.org/)
  3. Kun sisäilman haitta-aineiden mittausmenetelmät ovat vielä keskeneräisiä ja kehittymässä, miten näissä kymmenissä tutkimuksissa on huomioitu, että ihmiset eivät altistu sellaisille yhdisteille, joita ei osata mitata vielä?

Vastaus Homepakolaiset ry:n kysymyksiin

Vuokon vastauksessa esitetään 27 lähdettä. Kysymyksiin siitä, miten nämä lähteet huomioivat mittausmenetelmien keskeneräisyyden tai kumoavat sen näytön, jota sisäilmaoireiden yhteydestä altistumiseen on jo olemassa, emme saaneet vastausta.

Merkittävä osa (13 kpl) Vuokon toimittamista lähteistä on sähköherkkyyttä ja niin sanottua tuuliturbiinisyndroomaa käsitteleviä tutkimuksia, jotka eivät käsittele sisäilma-altistumista millään tavoin.

Lopuista lähteistä merkittävä osa on psykosomatiikan alan yleisluontoisia katsauksia, joissa ei myöskään ole tutkittu sisäilmaoireilua ja sen yhteyttä altistumiseen versus kokemukseen altistumisen haitallisuudesta. Sen sijaan näissä tarkastellaan nippuina erilaisia toisistaan lääketieteellisesti poikkeavia oireyhtymiä, pääasiassa muuta kuin sisäilmaan liittyvää oireilua, ja näitä oireyhtymiä käsitellään psykosomatiikan näkökulmasta.

Muutama tutkimuksista (kuten kemikaaliherkistymistä käsittelevä Dantoft ym. 2015) ei todenna Vuokon väitteitä, vaan alleviivaa itseasiassa jatkotutkimustarvetta monien erilaisten tautimekanismien osalta.

Lähdeaineistosta ei löydy Vuokon mainitsemia ”kymmeniä sokkoutettuja tutkimuksia”, joissa osoitettaisiin sisäilmaoireiden johtuvan sisäilman epäpuhtauksille altistumisen sijaan ihmisen omasta kokemuksesta.

Missä sisäilma-alan tutkimus? 

Tällainen tutkimus ei missään määrin edusta sisäilma-alan tutkimuksen valtavirtaa.

Aki Vuokon toimittaman vastauksen ja sen lähdelistan perusteella Homepakolaiset ry ihmettelee, miksi sosiaali- ja terveysministeriön alaisten laitosten sisäilmatyössä suositaan tämän kaltaisia lähteitä.

Sisäilma-alalta löytyy laadukasta tutkimusta, jossa on esimerkiksi selvitetty, mille sisätiloissa altistutaan ja korreloiko altistuminen oireisiin ja sairastumiseen. Rakennetussa ympäristössä esiintyvistä biologisista ja etenkin kemiallisista haitta-aineista löytyy runsaasti toksikologista tutkimusta, jonka mukaan tällaiset aineet saattavat aiheuttaa monenlaisia haittavaikutuksia. Lisäksi useissa tutkimuksissa on käsitelty aihepiiriin liittyviä tutkimusaukkoja ja lisätutkimustarvetta. Kansainvälisen sisäilmatutkimuksen pääfokus on haittojen ja haittamekanismien ymmärtämisessä ja sitä kautta altistumiseen liittyvien riskien vähentämisessä.

Tällaisen tutkimuksen puuttuminen Vuokon esitysten lähdeluettelosta (ja pääosin myös näiden lähdetutkimusten lähdeluetteloista) on tietenkin ongelmallista.  

Koska tämä toiminta- ja viittaustapa toistuu suomalaisten julkislaitosten tekemässä sisäilmatyössä ja vaikuttaa merkittävästi potilaiden tilanteeseen, haluamme nostaa pohdittavaksi:

  1. Onko Suomessa mahdollista tehdä sisäilmasta sairastuneiden tilanteesta kunnollista, tutkittuun tietoon perustuvaa päätöksentekoa niin yhteiskunnallisesti kuin potilastyössä, kun sairastumista esitellään näin vahvasti valikoituneen ja alan marginaalia edustavan tutkimustiedon kautta? 
  2. Millaisin keinoin päättäjille ja alan koulutustilaisuuksiin voidaan jatkossa tuoda alan tutkimusta tasapainoisemmin edustavaa tietoa?

Homepakolaiset ry  8.3.2021

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Ratkaistaan yhdessä! -hankkeen webinaarit maaliskuussa

Hyvä vanhempi, vanhempainyhdistyksen aktiivi tai koulun/kunnan työntekijä,

Tarvitsetko vinkkejä ja työkaluja lasten ja perheiden tukeen koulujen sisäilmatilanteissa?

Ilmoittaudu mukaan Ratkaistaan yhdessä! -hankkeen maksuttomiin webinaareihin:

 

Yhteistyöllä eteenpäin! – Tukea koulujen sisäilmatilanteisiin

Yhteistyöllä eteenpäin -webinaareista saat vinkkejä ja työkaluja arkeesi. Lisäksi kuulet käytännön kokemuksia yhteistyön rakentamisesta koulujen sisäilmatilanteissa.

Puhujina on vanhempaintoimijoita, kuntien edustajia sekä hankejärjestöjen (Hengitysliitto, Vanhempainliitto, Homepakolaiset ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto) asiantuntijoita.

Webinaareihin ilmoittautuminen on koottu yhteen lomakkeeseen. Voit ilmoittautua heti kiinnostavimpiin ja tulla myöhemmin ilmoittautumaan muihinkin webinaareihin.

 

Koti ja koulu yhteistyössä – Vinkit vanhempien vaikuttamistyöhön koulujen sisäilmatilanteissa

Ma 15.3.2021 klo 18–19 (striimaus) Ilmoittaudu 11.3. mennessä

Puhujina mm. Ulla Siimes, Suomen Vanhempainliitto ry / Tiina Julin, vanhempi, Homepakolaiset ry

 

Tieto kulkee! – Kuinka viestiä koulujen sisäilmatilanteissa?

To 18.3.2021 klo 14–15­ (striimaus) Ilmoittaudu 16.3. mennessä

Puhujina mm. Noora Jokinen, Noon Viestintä Oy / Juha Valta, Muhoksen kunta

 

Kaiken keskellä on lapsi – Koulunkäynnin järjestelyt ja hyvinvoinnin tuki koulujen sisäilmatilanteissa

Ma 22.3.2021 klo 14–15 (striimaus) Ilmoittaudu 18.3. mennessä

Puhujina mm. Jenni Helenius, MLL / Suvi Kaikkonen, erityisnuorisotyöntekijä

 

Tässä voi onnistua! – Ratkaisukeskeiset askeleet koulujen sisäilmatilanteissa

To 25.3.2021 klo 14–15 (Teams) Ilmoittaudu 23.3. mennessä

Puhujina mm. Tiina Simons, Tuusulan kunta / Outi Leveäoja, Ratkaistaan yhdessä! -hanke

 

Askelmerkit auttavat – Sisäilmasta oireilevan lapsen tilanteen selvittäminen ja vertaistuki vanhemmille

Ke 31.3.2021 klo 18–19 (striimaus) Ilmoittaudu 29.3. mennessä

Puhujina mm. Tatjana Pajamäki, MLL / Päivi Lempiäinen, vanhempi / Minna Pitkäniemi, Ratkaistaan yhdessä! -hanke

 

Lisätietoja ilmoittautumislomakkeessa: https://webropol.com/s/yhteistyollaeteenpain

Tervetuloa mukaan!

 

Ratkaistaan yhdessä! -hanke auttaa löytämään keinoja lasten ja perheiden tukeen koulujen sisäilmatilanteissa. STEA-avusteinen hanke toimii vuosina 2018–2021.

Hengitysliiton kumppanijärjestöjä hankkeessa ovat Vanhempainliitto ja Homepakolaiset. Yhteistyötä tehdään Mannerheimin Lastensuojeluliiton kanssa.

Lisätietoja: Kiti Haukilahti, projektikoordinaattori, kiti.haukilahti(a)hengitysliitto.fi, p. 0444077052,www.hengitysliitto.fi/ratkaistaanyhdessa

 

 

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Homepakolaiset ry kommentoi Terveet tilat -toimintamallia

Terveet tilat 2028 -ohjelma järjesti laatimastaan Terveet tilat –toimintamallista ensimmäisen kaikille avoimen kommentointikierroksen, joka päättyi 31.1.2021. Kommenttien ja palautteen avulla on tarkoitus kehittää mallia eteenpäin. Myös toimintamallin seuraavat versiot tulevat olemaan avoinna palautteelle.

Kommentissamme kiinnitimme huomiota erityisesti työ- ja toimintakyvyn huomioimiseen. Tällä hetkellä toimintamallissa on ohjeistettu muun muassa näin:

”Mikäli tarvitaan työhön liittyviä ratkaisuja, ne kannattaa suunnitella yhteistyössä työterveyshuollon kanssa. Työjärjestelyt ovat yleensä aina sairauspoissaoloja parempi ratkaisu. Hätiköidyt ja tarkemmin suunnittelemattomat ratkaisut, kuten työntekijän siirtäminen välittömästi korvaaviin tiloihin, voivat johtaa pahimmillaan kierteeseen, jossa välttämistarve laajenee ja herkkyys oireilla voimistuu.  Eristäytyminen voi tuoda mukanaan mm. sosiaalisia ongelmia.”

”Välttämiseen perustuvia työkyvyn tukitoimia (kuten etätyö, työtilan vaihto) käytettäessä tulee huomioida se, että nämä ratkaisut voivat johtaa tilanteeseen, jossa työntekijän oireet jopa lisääntyvät ja toimintakyvyn alenema pahenee. Välttämiseen perustuvat ratkaisut voivat myös lisätä huolta muissa työyhteisön työntekijöissä. Tällaisia ratkaisuja voidaan kuitenkin joutua käyttämään tilapäisesti työkyvyn tukemiseksi tilanteissa, joissa vaihtoehtona on kykenemättömyys työskennellä lainkaan. Tällöin on tärkeää, että osapuolille on selvää, miksi ratkaisuja tehdään. Myös työyhteisölle on tällaisessa tilanteessa tärkeää viestiä se, että rakennus sinänsä on kunnossa.”

Homepakolaiset ry kommentoi toimintamallia seuraavasti:

Potilasjärjestö Homepakolaiset ry:n kommentit Terveet tilat -toimintamalliin

Tilatjaterveys.fi-verkkosivustolla määritellään kommentoinnin kohteena olevan toimintamallin tarkoitus seuraavasti: ”Terveet tilat -toimintamallin tarkoituksena on tukea kuntia ennakoivassa kiinteistönpidossa. Toimintamalli toimii tukimateriaalina sisäilmahaasteiden ratkaisemisessa ja erityisesti niiden ennaltaehkäisyssä.”

Homepakolaiset ry ei edusta kuntia ja kiinteistönpitoa, mutta potilasjärjestön näkökulmasta ennakoivaan kiinteistönpitoon liittyvän ohjeistuksen avulla kunnilla voi olla jatkossa paremmat mahdollisuudet saada korjausvelan kertyminen ja sisäilmaongelmien määrä vähenemään, mikäli kunnilta löytyy riittävästi resursseja ja halua toteuttaa ennakoivan kiinteistönpidon toimintamallia käytännössä.

Tilanteen parantumisesta on esimerkkejä kunnista, jotka ovat jo aiemmin kehittäneet omia toimintamallejaan ennaltaehkäisevän kiinteistönpidon suuntaan. Pidämme tärkeänä, että Terveet Tilat 2028 -ohjelmassa on kuultu kiinteistöjen ylläpidon ja hallinnan arkitodellisuuden asiantuntijoita ja koottu hyviä käytäntöjä yhteen kaikkien kuntien hyödynnettäväksi.

Pidemmällä aikavälillä kiinteistöjen ongelmien ennaltaehkäisy ja tilojen terveellisyyden ja turvallisuuden parantuminen vähentää uusien sisäilmasta aiheutuvien sairastumistapausten määrää. Potilasjärjestönä odotamme tämän kehityskulun toteutuvan mahdollisimman nopeasti. Näemme päivittäin sisäilmaongelmien seuraukset ihmisten terveyden ja esimerkiksi työelämäosallisuuden heikkenemisenä.

Suomessa on näkyvillä suuntaus, jossa psykososiaalisia tekijöitä ja erityisesti noseboa sisäilmaoireilun syynä korostava kansallisten ohjelmien ja laitosten viestintä jättää varjoonsa tiedon sisäilman epäpuhtauksista ja haittatekijöistä, terveysvaikutuksista sekä keinoista toipua tai ennaltaehkäistä sairastuminen. Tämä vaarantaa oireilun ja sairastumisen ennaltaehkäisyn ja sairastuneiden tilanteen parantumisen.

Kommentoinnin kohteena olevassa Terveet tilat -toimintamallin nykyversiossa edellä kuvattu ilmiö on havaittavissa osuudessa ”Työ- ja toimintakyvyn tukeminen”. Tämän valikon sisällössä näkyy, ettei tilojen käyttäjien näkökulmaa ole ohjelman osallistamisprosessissa otettu mukaan samassa mittakaavassa kuin esimerkiksi kiinteistönpidon ammattilaisten.

Ilmiöstä seuraa, että sisäilma-asioiden parissa kentällä toimivat hämmentyvät: onko kyse psyykkisestä ongelmasta vai altistumisesta. Ratkaisuprosessi hankaloituu. Tilannetta saatetaan vähätellä ja asioihin tarttumista viivyttää. Sisäilmasta oireileviin kohdistuvat epäilyt ja stigma lisääntyvät.

”Työ- ja toimintakyvyn tukeminen” -valikon sisällön ja siinä olevien painotusten vuoksi voi lukijalle syntyä muun muassa väistötilojen ja työjärjestelyjen merkitystä vähättelevä käsitys.  Ympäristöterveyteen liittyvien lakien velvoitetta varovaisuusperiaatteen soveltamiseen ei tulisi hämärtää. Viestinnällisen painotuksen korjaamiseksi valikkoon tulisi tuoda lisää tietoa väistön ja työjärjestelyjen hyödyistä.

Potilasjärjestössä olemme nähneet kymmenen vuoden aikana tuhansia sisäilmasta sairastuneiden tapauksia. Kokemuksissa ei painotu toimintamallissa mainittu välttämistarvekierre, vaan väistötilojen ja muiden työjärjestelyjen sekä asiantuntevan tuen hyödyllisyys toimintakykyä lisäävänä tekijänä. Tilanteiden ratkaiseminen sen sijaan viivästyy tai kaatuu usein ymmärtämättömyyteen sisäilmaoireilusta ja/tai ongelman vähättelyyn yhden tai useamman vaikuttajan taholta. Myös tilojen tutkimisprosessi voi kestää terveyden kannalta liian kauan.

Kokemukset osoittavat, että toimenpiteisiin altistumisen katkaisemiseksi on ryhdyttävä nopeasti. Altistumisen pitkittymisen seurauksena sairastaminen voi kroonistua. Soveltuvat työjärjestelyt, korvaavien työtilojen tai -tehtävien tai etätyömahdollisuuden järjestäminen mahdollisimman pian auttavat katkaisemaan sairastumiskierteen ja uusien oireiden syntymisen sekä nopeuttavat toipumisprosessia.

Korvaavien tilojen kunto on selvitettävä etukäteen, sillä oireilevaa ei kannata sijoittaa toisiin huonoihin tiloihin. Potilasjärjestöön kertyneen kokemustiedon mukaan erityisesti sellaiset henkilöt, joilla altistuminen jatkuu pitkäaikaisesti voimakkaiden oireiden jo ollessa päällä, kärsivät myöhemmin pitkittyneistä ja heikosti paranevista sisäilmaoireista, jotka vaikuttavat henkilön työ- ja toimintakykyyn. Tällaista elimistön sietokyvyn laskua kannattaa pyrkiä ennaltaehkäisemään. Jos henkilö on ehtinyt altistua pahasti, onkin hyvä varata riittävästi toipumisaikaa ennen työjärjestelyjen kokeilua. Työjärjestelyt ja tilakokeilut tulee toteuttaa asiantuntevasti. Kokeilujen pohjalle tulee laatia virallinen kuntoutussuunnitelma. Epäonnistuneen kokeilun jälkeen tulee olla mahdollisuus toipua uudesta altistumisesta ennen kuin kokeillaan seuraavaa tilaa.

Positiivista ”Työ- ja toimintakyvyn tukeminen” -valikossa on, että siinä on huomioitu koulujen sisäilmatilanteisiin liittyvässä Ratkaistaan yhdessä! -hankkeessa kerättyä tietoa. Kyseisessä hankkeessa koostettu aineisto perustuu koulujen sisäilmatilanteiden osallisten todellisiin tarpeisiin ja kokemuksiin. Hankkeessa on kuultu ammattilaisten lisäksi myös oppilaita ja vanhempia, joten osallistamista on tehty kattavasti.

Koska myös Terveet tilat 2028 -ohjelman toimintaperiaatteena on osallistaa sidosryhmiä kehitystyöhön, toivomme, että myös Homepakolaiset ry:n ohjelmalle vuodesta 2017 alkaen toimittama tieto huomioitaisiin kehitystoimenpiteissä ja toimintamalleissa.

Esimerkiksi sisäilmasta oireilevien ja sairastuneiden työ- ja toimintakyvyn tukemiseen liittyen olemme toimittaneet Terveet Tilat 2028 -ohjelmalle muun muassa oppaat ”Sisäilmasta sairastuneiden työllisenä pysyminen. Miten vältetään työkykyisten sisäilmasta sairastuneiden ajautuminen työelämän ulkopuolelle?” ja ”Sisäilmasairaan toimintakyvyn tukeminen – ratkaisuja sairauden kolmella vakavuusasteella“ sekä ”Sisäilmasta sairastuneiden kokemuksia lääkärikäynneistä -kyselyn tulokset”.

Lisäksi Terveet Tilat 2028 -ohjelman edustajia on osallistunut järjestämiimme monialaisiin työpajoihin, ja yhdistys on osallistunut ohjelman järjestämiin tilaisuuksiin.

Kannatamme kestävyyttä ja vaikuttavuutta. Olemme halunneet ruohonjuuritasolta keräämällämme tiedolla auttaa näkemään, millaisilla tekijöillä sisäilmasta oireilevien ja sairastuneiden tilanteen parantumista voidaan estää tai edistää. Pelkkä ammattilaisnäkökulma ei tuo esille kaikkea olennaista aiheesta.

Koska nyt kommentoinnin kohteena oleva toimintamallisivusto ei käsittele Terveet tilat 2028 -ohjelman toista päätavoitetta ”sisäilmasta oireilevien ja sairastuneiden hoidon ja kuntoutuksen tehostaminen”, Homepakolaiset ry ehdottaa, että tämän tavoitteen toimenpiteille ja materiaaleille järjestetään myös julkinen kommentointimahdollisuus.

Ihmisten todellisten tarpeiden ja kokemusten kuuleminen auttaa kohdistamaan auttamisen resurssit oikeisiin asioihin. Toivomme, että jatkossa sisäilmasta oireilevia ja sairastuneita kuultaisiin yhtä laajasti kuin esimerkiksi kiinteistönpitoon liittyviä arkitodellisuuden asiantuntijoita on kuultu.

Esimerkkejä tiedosta, jota olemme välittäneet Terveet Tilat 2028 -hankkeelle ja joka on ladattavissa myös homepakolaiset.fi-sivustolla:

Sisäilmasta sairastuneiden työllisenä pysyminen. Miten vältetään työkykyisten sisäilmasta sairastuneiden ajautuminen työelämän ulkopuolelle?

Sisäilmasta sairastuneiden kokemuksia lääkärikäynneistä -kyselyn tulokset

Sisäilmasairaan toimintakyvyn tukeminen – ratkaisuja sairauden kolmella vakavuusasteella

Palveluiden suunnittelu sisäilmasta sairastuneille. Profiilityökalu sisäilmasta sairastamisen monimuotoisuuden ymmärtämiseen

Millaista sisäilmaviestintää kaivataan? Vaikuta sisäilmaviestintään -kyselyn tulokset

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Kun väsytetään riittävän kauan, ei ehkä enää jaksa

Yhteiskunnassa voidaan joko rakentaa turvattomuutta ja osattomuutta tai kohdella ihmisiä ihmisarvoa kunnioittaen. Myös sisäilmasta sairastuneita.

Olin 25-vuotias, naiivin innokas uudesta työstä. Jakku päällä pikkukengissä uuden edessä. Jälkikäteen ajatellen elämä oli tuolloin ihan hyvin reilassa. Normaalein huolin ja elämänhaastein.

Kunnes avasin oven ensimmäiseen työpaikkaani – sisäilmasairaaseen rakennukseen.

Ensimmäisten kolmen työvuoden aikana olin sairastanut 25 tulehdusta. Ja syönyt niihin antibiootit. Kymmenen vuoden jälkeen olin sairastanut tähän päälle keuhkokuumeet ja saanut alveoliittiepäilyn. Tämän jälkeen lääkärini sanoi: ”Pelasta nahkasi ja lähde pois. Ehkä 10 vuoden päästä yhteiskunta ja terveydenhuolto on valmiimpi tähän”

15 vuoden jälkeen olin vaihtanut 10 kertaa työpaikkaa ja parikymmentä kertaa asuntoa. Keho ei ollut enää ennallaan. Se mikä oli ennallaan, olivat yhteiskunnan asenteet.

Toiveikkaat ajatukset kumpuavat aina esiin, ihmisen mieli on kai sellainen.

”Taatusti jonain päivänä tulen saamaan apua” – kantoi aika kauan. Kunnes se tie oli käyty läpi. Oli kolkuteltu ovia ja todettu, ettei minun kaltaistani tunnisteta lääkärissä, sosiaalitoimessa eikä te-toimistossa.

”Kun voin riittävän huonosti, kyllä minua sitten autetaan”, kantoi jonkin aikaa. Kunnes huomasin, että mitä huonommin voin ja mitä moninaisemmat oireet ovat, sitä vähemmän minua autetaan. Liian raskas paketti perehtyä.

”Kun kerron, miten voin, se uskotaan ja sitten mietitään apua”, kantoi myös eteenpäin. Tästä luopuminen on ollut kenties haastavinta. Huomasin, että kaikki kertomani fyysiset oireet voidaan kääntää psyykkisiksi. Siksi on viisautta olla hiljaa ja jättää kertomatta.

”Kyllä yhteiskunnan asenteet varmasti muuttuvat, kun sairastuneita tulee lisää” – tämä kantoi myös jonkin aikaa. Kunnes Suomen virallisten hyvinvointiorganisaatioiden ulostulot olivat karistaneet tuonkin ajattelun. Tuulet ovat jääkaapinkylmiä.

Olen oivaltanut, että olen yksin. Omien voimien varassa. Ja niiden muutamien lämminsydämisten ihmisten − läheisten, tuntemattomien ja ammattilaisten, jotka haluavat uskoa, mitä sanon. Jotka uskovat ihmisen omaan kykyyn arvioida, mikä on hänelle hyväksi, mikä häntä auttaa.

Yhteiskunnassa voidaan joko rakentaa turvattomuutta ja osattomuutta tai kohdella ihmistä ihmisarvoa kunnioittaen. Sisäilmasta sairastuneiden kohdalla nämä asiat auttaisivat:

• Minua autetaan, kun tarvitsen apua
• Minua uskotaan, kun kerron
• Minua ei ivata, kun kerron
• Myös minulle olisi olemassa hoitoa, kuntoutusta, opiskelu- ja työmahdollisuuksia.

Kirjoittaja haluaa pysyä nimettömänä.

Lisää sisäilmasta sairastuneiden lähettämiä kokemuksia: Lue täällä.

Sisäilmaongelmien asiantuntija kertoo, millaista taloa ei itse ostaisi ja miksi kuntotarkastuksessa on helppo huijata.
Lue täällä.

Tietoa ratkaisuista:
Lue täällä.

Sisäilmasairaiden tilanne ei ratkea luokittelemalla sisäilmaoireet toiminnallisiksi häiriöiksi. Järjestöjen yhteislausunto.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Miksi kaikki eivät sairastu sisäilmasta?

Kosteusvauriohomeet ja haitalliset kemikaalit vaikuttavat useimpiin niille altistuviin. Vaihtelee kuitenkin paljon, millä tavalla ja millä aikavälillä kukin reagoi.

Eroja oireiden ilmenemisessä voi selittää monikin seikka:

  • Sisäilmaongelmia voi verrata ruokamyrkytysepidemioihin, joissa samaa ruokaa syötyään osa sairastuu ja osa ei. Osa tupakoitsijoistakin sairastuu, mutta osa elää pitkään huomaamatta tupakoinnin vaikutuksia lainkaan.
  • Toisilla oireilu alkaa nopeasti. Toisilla taas altistuminen voi näkyä esimerkiksi jonkin kroonisen sairauden puhkeamisena vuosien tai vuosikymmenien päästä.
  • Ihmiset voivat oireilla eri tavoin samassa tilassa: yksi saa astman, toinen nivelkipuja ja kolmas kärsii toistuvista migreeneistä.
  • Aiempi altistuminen ja henkilön muut sairaudet vaikuttavat oireherkkyyteen. Esimerkiksi allergiseen alveoliittiin (”homepölykeuhko”) sairastuneelle pienetkin homepitoisuudet tai esimerkiksi katupölylle altistuminen voivat nopeasti aiheuttaa kuumetta, yskää ja keuhkoinfektion. Moni on myös herkistynyt sisäilmaongelmaisissa rakennuksissa kemikaaleille ja vaikkapa hajusteille ja saa näistä oireita keskimääräistä helpommin.
  • Erityisen ongelmallisissa tiloissa oireilee ja sairastuu moni. Kaikki eivät kuitenkaan reagoi sisäilmaongelmiin samalla tavalla. Kaikki eivät myöskään yhdistä sairastumistaan tai huonoa oloaan sisäilmaan.
  • Altistumisen seuraukset voivat näkyä hyvinkin pitkällä aikavälillä: tiedetään esimerkiksi, että erilaisten ympäristöperäisten altisteiden vaikutukset voivat ilmentyä terveyshaittoina seuraavissa sukupolvissa epigeneettisen periytymisen kautta.

Miten erilaisia oireita siis kannattaa kartoittaa? Oireiden yhteyttä sisäilmaan voidaan selvittää laajalla ja perusteellisella oirekyselyllä, jossa huomioidaan sisäilman eri altisteiden aiheuttamat oireet monipuolisesti. Pitkän aikavälin terveysongelmien esiin saamiseksi tarkasteluajan tulee olla tarpeeksi pitkä.

Työtehon lasku, keskittymisvaikeudet, uupumus, väsymys ja mielialan vaihtelut ovat myös tunnustettuja kosteusvauriomikrobien ja kemikaalien haittavaikutuksia. Jos sisäilmaongelmiin puututaan aktiivisesti jo silloin, kun ne ovat vielä vähäisiä, se voi tuoda työpaikoille merkittäviä säästöjä ja näkyä työtehon ja oppimistulosten paranemisena.

On esimerkiksi todettu, että useat sisäilmassakin esiintyvät kemikaalit voivat vaikuttaa keskushermoston toimintaan1 ja että altistuminen kosteusvauriomikrobeille heikentää muistia ja oppimista2. Asunnon homeisuuden3 on havaittu olevan yhteydessä pikkulasten alhaisempaan älykkyysosamäärään.

Kemikaalit ja ympäristömyrkyt kulkeutuvat myös sikiöön. Vastasyntyneiden verestä on useissa tutkimuksissa löytynyt huomattavia määriä (tutkimuksesta riippuen n. 100 – 300) synteettisiä kemikaaleja4,5,6. Monet näistä ovat rakennetussakin ympäristössä käytettyjä aineita.

Useissa maissa viranomaiset ovat linjanneet, että väestön altistumismääriä ympäristön kemikaaleille on hyvä vähentää. Sisäilmaongelmiin vakavasti reagoivien kokemukset osoittavat selkeästi tarpeen tällaiselle muutokselle.

Lähteet:

1. Healthy Building Program, Harvard T.H.Chan School of Public Health: Building evidence for health summaries: https://buildingevidence.forhealth.org

2. Harvard T.H. Chan School of Public Health: Foundations for Student Success: How School Buildings Influence Student Health, Thinking and Performance. https://schools.forhealth.org/

3. Jedrychowski ym. 2011: Cognitive function of 6-year old children exposed to mold-contaminated homes in early postnatal period. Prospective birth cohort study in Poland. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21763705

4. Environmental Working Group 2005: Body burden, pollution in newborns. https://www.ewg.org/research/body-burden-pollution-newborns

5. Environmental Working group 2009: Pollution in minority newborns. https://www.ewg.org/research/minority-cord-blood-report

6. Environmental Defence: Report: Pre-Polluted: A report on toxic substances in the umbilical cord blood of Canadian newborns. https://environmentaldefence.ca/prepolluted

Lue lisää:

Tutkimustietoa

Terveyshaitat

Kolmen asteen sisäilmasairaita

 

Takaisin Terveyshaitat -sivulle.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Myytti: Sisäilmaongelmista seuraa vain ohimeneviä oireita

Voiko sisäilma sairastuttaa pysyvästi ja vakavasti?

”Pahimmillaan sisäilman kemialliset yhdisteet saattavat olla terveydelle haitallisia, jolloin ne altistusajan pituudesta riippuen saattavat johtaa pysyvään sairastumiseen tai ohimenevään oireiluun, joka uusiutuu heti kun henkilö altistuu uudelleen herkistymisen aiheuttaneille yhdisteille.” ¹

”Meidän täytyy edistää näiden kahden tieteenalan, rakentamisen ja terveyden, kohtaamista. Sisäympäristöllä on olennainen rooli siinä, mille altistumme ja miten voimme. Tämä johtuu sekä sen ajan määrästä, jonka vietämme sisätiloissa (noin 90 % vuorokaudesta), että rakennusten kyvystä vaikuttaa altistumiseemme niin positiivisella kuin negatiivisellakin tavalla.” 2 

”Rakentamisessa on laillista käyttää mm. neurotoksisia, karsinogeenisia ja hormonitoimintaa häiritseviä aineita.” 3

Monelle on tullut ikävänä yllätyksenä, kuinka vakavasti heikkolaatuinen sisäilma saattaa sairastuttaa. Pahimmillaan, mutta liian usein, oireilu on johtanut pysyvään työkyvyn menettämiseen tai jopa invaliditeettiin.

Sisäilmaongelmaisten rakennusten käyttäjät ovat raportoineen monenlaisia vakavia oireita, kuten lihasheikkoutta, pysyviä virtsarakon toiminnan muutoksia, silmätulehduskierteitä ja migreenikohtauksia. Joillekin on puhjennut ongelmarakennuksessa elämää rajoittava alveoliitti tai monikemikaaliherkkyys, lukuisia allergioita ja vaikkapa kilpirauhasen toimintahäiriöitä tai reuma.

Ohimeneviä oireita?

Sisäilmaan liittyvistä terveyshaitoista sanotaan usein, että oireet ovat lieviä ja ohimeneviä, pelkkiä ärsytysoireita, tai että ”homeet aiheuttavat vain astmaa”. Tämä on myös suomalaisten hoitosuositusten ja viranomaislinjausten kanta asiaan tällä hetkellä.

Sisäilmasairaiden kokemus kertoo toista. Kaikkia sisäilmaan liittyviä terveyshaittoja ei kuitenkaan vielä tunneta tai osata kattavasti selittää.

Tutkimustiedon valossa on kuitenkin selvää, että sisäilmaongelmien terveyshaitat eivät rajoitu pelkästään astmaan ja ärsytysoireisiin. Sisäilma on moninainen yhdistelmä eri aineita ja olosuhteita. Löydät lisätietoa sisäilman ja terveyden välisistä yhteyksistä esimerkiksi terveyshaitat-, tutkimustietoa- ja kolmen asteen sisäilmasairaita -osioista.

Esimerkkinä moninaisista sisäympäristössä esiintyvistä tekijöistä, niihin yhdistetyistä ja mahdollisista terveyshaitoista löytyy Harvardin yliopistolla käynnissä olevan Terveet Rakennukset -ohjelman (Healthy Buildings Program) materiaaleista.

Homeet ja astma korostuvat, kemikaalit unohtuvat

Keskeinen haaste on, että sisäilman terveyshaitoista keskusteltaessa puhutaan edelleen useimmiten vain homeista, vaikka on kulunut jo kauan aikaa siitä, kun väestö asui ”hirsipirteissä”.

2000-luvun suomalaiset asuvat rakennuksissa, joiden kemikaalikoostumus on aivan muuta kuin pelkkää puuta tai kiveä. Kun sanotaan, että homeet aiheuttavat vain hengitystieongelmia, unohdetaan nykyisen rakentamisen kemikaalikuorma ja siihen liittyvät monenlaiset haitalliset aineet.

Rakennusmateriaalien kemikaalit ovat tänä päivänä vähintään yhtä merkittäviä sisäilman terveyshaittojen aiheuttajia kuin homeetkin. Tämä ei vielä näy virallisissa toimenpideohjelmissa, sairastuneiden tilannetta käsittelevissä linjauksissa eikä hoitosuosituksissa, joissa sisäilmaa tarkastellaan pääosin kosteus- ja homeongelmana.

Rakennusmateriaalien kohdalla kemikaalien käyttöä ei ole lakisääteisesti rajoitettu käytännössä paljoakaan. Haitallisimpienkin aineiden kohdalla, joita ovat karsinogeenien lisäksi mm. neurotoksiset aineet, hormonihäiriköt, solumyrkyt ja lisääntymismyrkylliset aineet, kattavat rajoitukset ovat harvinaisia. Tällaisia aineita käytetään rakentamisessa paljon. Osan aineista kohdalla on kiistatonta, että ne myös kulkeutuvat ihmiseen, ja terveyshaitatkin tunnetaan kattavasti. Osasta tällaista tietoa on vasta kertymässä.

Terveyshaittoja, joita rakentamisessa käytettyihin aineisiin tiedetään liittyvän, ovat muun muassa kilpirauhasen toiminnan häiriöt, älykkyysosamäärän lasku, diabetes, sukupuolihormonien toiminnan muutokset ja useat erityyppiset syövät. Hyvin monet elimistön toiminnot voivat häiriintyä altistumisen seurauksena. Joidenkin vaikutusten tiedetään periytyvän epigeneettisesti seuraaville sukupolville, vaikka altistusta olisi saanut vain yksi sukupolvi.

Homeet: Tietoa kertyy hitaasti

Uusien kemikaalien lisäksi niiden perinteisten homeidenkin tiedetään aiheuttavan monenlaisia muitakin vauriota kuin astmaa. Terveyshaittojen rajaaminen viranomaisten ja lääkäriohjeistusten piirissä pelkkään hengitystieoireiluun perustuu siihen, että hoitosuosituksissa ja sisäilmaan liittyvässä viranomaiskeskustelussa tarkastellaan toistaiseksi vain epidemiologisissa tutkimuksissa saatua aivan kiistatonta näyttöä ja tätäkin pelkkien sisäilman homeiden osalta.

Homeiden terveyshaitoista on tehty suhteellisen vähän epidemiologista tutkimusta. Terveyshaittoja ei ole tutkittu kattavasti väestötasolla. Sen sijaan muuta tutkimusta on paljonkin, esimerkiksi hometoksiinien solutason vaikutusmekanismeista löytyy paljon soluviljelmillä tehtyä tutkimusta.

Kun todetaan, että ”homeilla ei ole todettu yhteyttä terveyshaittoihin”, pitäisi oikeastaan sanoa:

”Jos puhutaan pelkästään sisäilman homeista ja rajataan tarkastelu vain laajoihin, toistettuihin väestötutkimuksiin, voidaan puhua hengitystieoireista. Kun puhutaan kaikista sisäilmaongelmiin liittyvistä aineista, terveyshaittojen kirjon tiedetään olevan paljon kattavampi, ja tietoa myös karttuu jatkuvasti lisää.”

Moninaiset soluvaikutukset

Homeiden osalta näyttöä olisi siis paljon enemmän kuin mitä nyt terveyshaitoista keskusteltaessa käytetään. Tutkimusnäytön perusteella mahdollisten terveyshaittojen kirjo on huomattavasti pelkkiä hengitystieoireita laajempi.

Kosteusvauriomikrobit ja niiden tuottamat erilaiset aineenvaihduntatuotteet on yhdistetty kliinisissä tutkimuksissa, eläinkokeissa ja soluviljelmillä esimerkiksi mitokondrioiden vaurioitumiseen, monien erityyppisten epiteelisolujen tuhoutumiseen ja hermostovaurioihin. Ne voivat olla munuais-, maksa-, haima- ja immunotoksisia ja kykenevät tekemään solukalvoihin kaliumkanavia. Ne voivat aiheuttaa sekä ohjelmoitua että nekroottista solukuolemaa.

Muutama esimerkki:

  • Stachybotrys-altistuksen on havaittu muuntavan immuunijärjestelmän toimintaa ja herkistävän sille altistuneita eläimiä.4
  • Valinomysiini, streptomykeettien (”sädesienten”) tuottama toksiini, kykenee tuhoamaan hermo-, suku- ja immuunijärjestelmän soluja. Valinomysiini on mitokondriomyrkky. Mitokondrio on solun energiakeskus, jonka valinomysiini tuhoaa: ”Valinomysiini on rengasmainen peptidi ja kaliumkuljetin, joka hakeutuu mitokondrioihin ja käynnistää ohjelmoidun solukuoleman.  Valinomysiini pysäyttää nisäkässolujen värekarvojen liikkeen, josta monet elimet, muun muassa keuhkot ja haima, ovat riippuvaisia. Lisäksi valinomysiini on myrkyllinen ihmisen immuunijärjestelmän soluille, ja se käynnistää luontaisten tappajasolujen itsetuhon. Valinomysiinin tuottajaksi sisätiloissa ovat varmistuneet aktinobakteerit Streptomyces griseus ja Streptomyces anulatus.” 5, 6
  • Kun soluja altistetaan valinomysiinille ja muille kaliumionikuljettajille, vaikutuksina on havaittu mm.:
    • Liikkuvat solut immobilisoituvat minuuteissa
    • ADP-välitteinen oksidatiivinen fosforylaatio lakkaa
    • Hapen ja glukoosin kulutus nousee (uncoupling effect)
    • Solu siirtyy metabolisen asidoosin tilaan
    • Mitokondriot depolarisoituvat eli menettivät kalvojännitteensä ja turpoavat.6
  • Altistettaessa koesoluja Trikoderma-homeiden tuottamille toksiineille sekä amylosiini-toksiinille:
    • Solukalvoihin muodostuu patologisia kalium-ionikanavia
    • Mitokondrion kalvojännite depolarisoituu (kaliumionien sisään virtaamisen vuoksi)
    • Liikkuvat solut lopettavat liikkumisen
    • Oksidatiivinen fosforylaatio eli yksi solun energiantuotannon tärkeistä vaiheista salpaantuu, johtaen lopulta kaliumin ulosvuotoon solusta.6
    • Akrebolit, jotka myös ovat kosteusvauriomikrobien tuottamia aineenvaihduntatuotteita, sen sijaan eivät vaikutta tähän ionitasapainoon, vaan:
      • Salpaavat elektroninsiirtoketjun ubikinonista sytokromi b:hen, mikä vaikuttaa solun energiantuotantoon
      • Ja vähentävät solun ATP-varoja häiritsemällä ATP-synteesiä mitokondrion F1F0-ATPaasissa, eli vähentävät solun energiavaroja.6

Kaikki nämä vaikutukset ovat solulle kohtalokkaita, sillä ne kohdentuvat sen toiminnan ja selviämisen kannalta oleellisiin toimintoihin. Mitokondriot ovat solun energiakeskuksia, joiden vaurioituminen on solulle kohtalokasta. Mitokondrioihin vaikuttavia toksiineja on löytynyt homeista, joita on eristetty kosteusvaurioituneista ympäristöistä, mutta myös erilaiset synteettiset kemikaalit voivat olla mitokondriotoksisia.

Uusi ongelma

Miksi nämä asiat eivät näy Suomessa lääketieteellisessä keskustelussa? Miksi niin usein sanotaan, että ainoastaan astma ja ärsytysoireet liittyvät sisäilmaan?

Tämä voi johtua siitä, että olemme pääosaltaan uuden ilmiön äärellä ja vasta ymmärtämässä, millaisen kemikaaleista ja mikrobistoista koostuvan cocktailin keskellä itse asiassa elämme. Ympäristö on muuttunut radikaalisti, ja sen moninaiset vaikutukset niin ihmiskehoon kuin lääketieteen toimintatapoihin ovat vasta hahmottumassa. Rakennetun ympäristön muutos on ainutlaatuinen ihmiskunnan historiassa.

Tämän muutoksen merkityksestä ja siihen liittyvien tutkimusaukkojen täydentämisestä on alettu isosti keskustella vasta hiljattain. 7, 8, 9

Miten suhtautua ympäristöterveysongelmiin? 

Pelkän kiistattoman näytön tarkastelu soveltuu hyvin oikeusprosesseihin: kun taistellaan aukottomista syy-seuraussuhteista, etsitään syyllisiä ja punnitaan korvausvelvollisuuksia, näytön tulee olla kiistatonta.

Sen sijaan, kun ollaan lääkäreinä ja yhteiskuntana uuden ilmiön ja ratkaisuja vaativan ongelman äärellä, tällainen tulokulma ei ole enää tarkoituksenmukainen. Tietoa kannattaa hyödyntää niin kattavasti, kuin sitä on olemassa. Muutoin halvaannumme uudenlaisten ongelmien edessä ja ongelmat, jotka olisivat estettävissä, käyvät toteen.

Yleensä ympäristöterveyskysymyksissä huomioidaankin varovaisuusperiaate: pyritään ennaltaehkäisemään ongelmien syntyä ja kasvua ja jo syntyneisiin ongelmiin haetaan ratkaisuja.

Tällöin huomioidaan myös sellainen tieteellinen näyttö, joka kertoo todennäköisistä ja mahdollisista haitoista. Tämä tarkoittaa, että huomioidaan myös mm. kliinisissä tutkimuksissa, soluviljelmillä ja eläinkokeissa saatu näyttö.

Hyvä vertailukohta on vaikkapa karsinogeenien luokittelu: syöpää aiheuttavat aineet on jaoteltu riskiryhmiin juuri näytön vahvuuden perusteella. Jotta ongelmiin voidaan puuttua ajoissa ja niitä voidaan ennaltaehkäistä. Jos karsinogeenien kanssa toimittaisiin kuin sisäilmaongelmissa, ennen karsinogeenien käytön rajoittamista kulutustavaroissa meidän pitäisi odottaa tietoa väestön tasoisista massasairastumisista.

Ihmiskokeiden sijaan on kuitenkin siirrytty kuuntelemaan hiljaisempia signaaleja, ja huolta aiheuttavia aineita on ryhdytty rajoittamaan esimerkiksi eläinkokeissa saadun näytön perusteella tietyissä käyttötarkoituksissa.

Karsinogeenien sääntelyssä on tosin aukko lainsäädännössä rakennusmateriaalien kohdalla: rakennusta ei lueta kulutustavaraksi, joten karsinogeeneja voi käyttää rakentamiseen lähes rajoituksetta.

Jos tällaista ennakoivaa tulokulmaa sovellettaisiin sisäilmaperäisiin sairauksiin ja oireisiin, keskustelua voisi laajentaa hengitystieoireista ja ärsytysoireista paljon kattavampiin terveyshaittoihin.  Olemme koonneet aihepiiriä avaavaa tutkimusta tänne.

Ratkaisuna sisäilmaperäisten terveyshaittojen kattavampaan ymmärtämiseen ehdotamme, että:

  • Tutkimusnäyttöä otetaan huomioon myös rakentamisessa käytettyjen kemikaalien osalta.
  • Eläinkokeissa ja soluviljelmillä sekä kliinisissä tutkimuksissa saatu näyttö huomioidaan yritettäessä ymmärtää sisäilman ja terveyden yhteyttä.
  • Identifioidaan merkittävät tutkimusaukot ja suunnataan niihin nykyistä enemmän tutkimusresursseja.
  • Syy-seuraussuhteiden todistelun sijaan siirrytään riskien hallintaan, ratkaisujen hakemiseen ja potilaiden kuulemiseen. On mahdoton yhtälö saada näin monisyisestä aihepiiristä esiin kaikenkattavasti yksittäisiä syy-seuraussuhteita ja yhteisvaikutuksia. Tällaisen tiedon odottaminen ei ole järkevä toimintatapa, vaan ratkaisuja tarvitaan nyt.

 

Lähteet:

1. Sisäilman laadun hallinta – VTT Publications: 540 Espoo 2004. Kirsi Villberg, Kristina Saarela & Tiina Tirkkonen – VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka. Anna-Liisa Pasanen, Jukka-Pekka Kasanen, Pertti Pasanen & Pentti Kalliokoski – Kuopion yliopisto. Helena Mussalo-Rauhamaa, Marjatta Malmberg & Tari Haahtela – HYKS, Iho- ja allergiasairaala.

2. Joseph Allen, altistumistieteiden apulaisprofessori, Ympäristöterveyden osasto, Harvardin yliopisto.

3. Pulkkinen K. (2016). Purkumateriaalit – kiertotalouden pommi? Kemia-lehti 6/2016.

4. Molina Ramon (2016). Do Repeated Pulmonary Exposures to Zinc Induce Sensitization or Adaptation?

5. Hometaloissa hengitetään myrkyllistä ilmaa. Teija Horppu, Kemia-lehti Vol. 35 (2008)

6. Sisäilmasairauksien arvoitus alkaa aueta – Mirja Salkinoja-Salosen tutkimustyön tuloksia koostettuna haastattelun pohjalta. 2016.

7. National Research Council 2017: Microbiomes of the Built Environment: A Research Agenda for Indoor Microbiology, Human Health, and Buildings 

8. Dai ym (2017). Factors Shaping the Human Exposome in the Built Environment: Opportunities for Engineering Control

9. National Research Council, 2012: Exposure Science in the 21st Century: a vision and a strategy 

 

Palaa myyttien pääsivulle.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Ensimmäisen asteen sisäilmasairas

Työkykyinen Tiina miettii, mistä toistuva sairastelu ja monet erilaiset pienet oireet voivat johtua.

Työpaikalla, oppilaitoksessa tai kotona saattaa olla muitakin samankaltaisesti oireilevia. Selvityksiä tehdään, mutta läheskään aina mitään hälyttävää ei löydetä.

Tyypillinen tilanne:

  • työteho laskee
  • paljon sairauspoissaoloja
  • terveydenhoitopalvelujen käyttö kasvaa
  • kohonnut sairastavuus
  • oireilun syy mietityttää
  • avunhakuyrityksiä lääkärin ja sisäilmaselvitysten kautta, mutta ongelmaa ei monesti tunnisteta tai saada todennettua.

Tyypillisiä oireita:

  • yskä, hengitysvaikeudet, päänsäryt, väsymys, keskittymisvaikeudet, unettomuus
  • astma, tulehduskierteet kuten keuhkoputkentulehdukset, silmätulehdukset ja virtsatietulehdukset
  • muut varoittavat oireet kuten niveloireet, pistelyt ja puutumiset, näköhäiriöt, kielen puutuminen, nenäverenvuoto, sydänoireet, vatsavaivat ja ripuli, hiivatulehdus ja imusolmukkeiden turpoaminen.

Lisää oireista: sairauden oireet vakavuusluokittain

TIINA SAIRASTELEE TOISTUVASTI

ARVIO: SUOMESSA ON n. 500 000 ”TIINAA”

Avuntarve – tukea oivaltamiseen ja varhaista puuttumista:

  • altistuksen katkaisu ja terveet työ- ja asuintilat
    tiedon jakaminen tilanteen pahenemisen ehkäisemiseksi

Sopivia avun tarjoajia voisivat olla mm:

  • työterveyshuolto, kouluterveydenhuolto ja opiskelijaterveydenhuolto, terveyskeskus
  • tilojen tutkimuksesta ja terveydestä vastaavat tahot

Tällä hetkellä kuitenkin:

  • Terveydenhuollossa on harvinaista, että oireilu tunnistetaan tässä vaiheessa.
  • Tilojen osalta tilanne vaihtelee suuresti. Valitettavan usein ongelmien aiheuttajaa ei löydetä, ongelmiin ei reagoida tai korjausprosessit pitkittyvät ja epäonnistuvat.
  • Tämän vuoksi altistus pitkittyy ja sairastuminen voi edetä vaiheeseen 2.

*****

Lue täältä lisää siitä, millä tavoin Kolmen asteen sisäilmasairaat -luokitus on laadittu.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Sisäympäristön muutos

Miksi juuri nyt sairastutaan?

Sisäilmaongelmista nousee puheenaiheita mediassa ja julkisessa keskustelussa melkeinpä päivittäin. Sisäilman homeet on tiedetty terveydelle vaarallisiksi jo kauan, mutta miksi oireilu ja sisäilmasta sairastuminen näyttää yleistyvän juuri nyt?

Sisäilmaongelmien yleisyys ja sairastumismäärien nopea kasvu johtuvat erityisesti rakentamisen laadussa viime vuosikymmeninä tapahtuneista muutoksista, kemikaalien käytön lisääntymisestä sekä mikrobikannan muuttumisesta haitallisempaan suuntaan. Rakentamisen laatu ja materiaalit ovat muuttuneet 1950-luvulta alkaen dramaattisesti. Myös rakennustyypit ja rakennusten käyttötavat ovat muuttuneet. Nykyihminen viettää yhä enemmän aikaa sisätiloissa, joissa arkisen ympäristön mikrobisto on muuntunut.

Rakennusten kosteusrasitus on kasvanut verrattuna aiempaan, ja nykyisin suositut rakennusmateriaalit saattavat olla homehtuessaan aiempaa vaarallisempia. On havaittu, että kasvualustat voivat vaikuttaa mikrobien myrkyllisyyteen.

Voidaan puhua sisäympäristön muutoksesta, sillä kosteusongelmien lisäksi sisäympäristö on kemikalisoitunut voimakkaasti. Rakennusmateriaalien sisältämille kemikaaleille on lainsäädännössä vain muutamia rajoitteita.

Rakennuslainsäädäntö ei myöskään edellytä kuivaa rakentamistapaa. Sen seurauksena rakennus on usein jo valmistuessaan märkä, minkä seurauksena moni uusi rakennus on sisäilmaongelmainen. Mikrobikasvusto voi syntyä rakenteeseen jo muutamassa päivässä. Tällöin kuivuminen ei enää auta, sillä myös kuivunut mikrobikasvusto on haitallinen.

Myös korjausrakentamisessa epäonnistumiset ovat yleisiä. Vanhoihin rakennuksiin on saatettu luoda remontoitaessa uusia ongelmia. Esimerkiksi vanhoihin kivikerrostaloihin on rakennettu märkätiloja lisäämättä samalla ilmanvaihdon kapasiteettia ja huolehtimatta toimivasta vesieristyksestä.

Putkivuodot ja muut vesivahingot ovat yleisiä kosteusvaurioiden syitä. Ongelmien taustalla voi olla myös huoltotoimista säästäminen, tilan käyttäjän laiminlyönnit tai hidas reagointi vesivahinkotapauksissa.

Sisäilmasairaiden kasvava määrä kertoo merkittävästä ongelmasta yhteiskuntamme rakentamiskulttuurissa, kemikaaliturvallisuudessa sekä ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossa.

Sisäympäristön muutos

Alla olevassa kuvassa näet vasemmalla 1900-luvun alkupuolen kivitalon.
Oikea puoli kuvaa 2000-luvun kerrostaloa.

Millaisia eroja havaitset? Kuvan alla muutamia vinkkejä.

 

Avaa talokuva suurempana tästä

1. 1900-luvun alkupuolella märkätilat, saunat ja pesuhuoneet sijaitsivat usein asuintilojen ulkopuolella. 2000-luvulla rakennusten jatkuva kosteusrasitus on huomattavasti suurempi.

2. Lattiakorkeus oli 1900-luvun alussa korkeampi ja siten myös kosteusturvallisempi kuin 2000-lukua lähestyttäessä.

3. Suurimpaan osaan 1900-luvun taloista suunniteltiin tyypillisesti harjakatot ja ainakin puolilämmin vintti. Sateisessa Suomessa tämä olisi looginen valinta tasakaton sijaan. Tasakatot alkoivat yleistyä tultaessa kohti 2000-lukua.

4. 1900-luvulla rakennuksissa oli pääosin painovoimainen ilmanvaihto, mutta lähestyttäessä 2000-lukua koneellinen ilmanvaihto yleistyi. Nykyrakennuksissa ilmanvaihtoon tarvitaan runsaasti putkia ja koneita. Ne ovat haavoittuvaisempia, riskialttiimpia ja vaativat lisäksi säännöllistä ja asiantuntevaa huoltoa ja puhdistusta.

5. Kemikaalipäästöt rakennusmateriaaleista ovat 2000-luvulla aivan erityyppiset kuin esimerkiksi ennen kaupungistumista. Päästöt syntyvät mm. eristemateriaaleista, lattiapinnoista, huonekaluista ja myös käyttötavaroista.

6. 2000-luvun talojen rakenteissa voi kyteä vesivahinko, jota on vaikeampi paikallistaa. Kemikaalit reagoivat vesivahinkoon uusin tavoin. 1900-luvun alkupuolen yksinkertaisempiin rakenteisiin verrattuna vahingot ovat nyt vaikeammin havaittavissa.

7. 2000-luvun ympäristössä säteilykuorma on lisääntynyt. Sen vaikutuksia tunnetaan vielä puutteellisesti.

Lue lisää aiheesta tutkimustietoa, myytit ja terveyshaitat -osiostamme.

Hometalkoot-sivustolla on esitelty havainnollisesti muun muassa eri vuosikymmenten kerrostalojen rakenteita ja niiden riskejä alkaen 1930-luvulta, sekä omakotitaloja 1940-luvulta lähtien.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Sisäilma ja terveys

Sisäilma ja terveys – mistä on kyse?

Sisäilmasairauksista puhuttaessa eteen avautuu moninaisempi oireiden ja sairauksien kirjo kuin usein ymmärretään. Sairauksia sijoittuu useammalle vakavuusasteelle, ja homeiden lisäksi sisäilmassa sairastuttavat useat rakentamisessa käytetyt aineet ja kemikaalit.

Toisin kuin julkisen keskustelun valtavirrasta voisi päätellä, sisäilmasairauksilla ei tarkoiteta pelkästään home- tai kosteusvaurioissa syntyneille homeille altistunutta henkilöä, joka on sairastunut astmaan. Ja paitsi sairastuneet ihmiset, myös sairauksien aiheuttajat ovat monenkirjava ”cocktail” nykyaikaisten rakennusten sisäilman altisteita, kuten rakennusaineissa käytettyjä kemikaaleja ja niiden yhdistelmiä.

Rakentaminen ja siinä käytettävät materiaalit ovat muuttuneet dramaattisesti esimerkiksi pelkästään suurten ikäluokkien elinaikana. Rakennusten kosteusrasitus ja kemikaalikuorman kasvu on aiheuttanut ongelman, jonka laajuus on selvinnyt Suomessa vähitellen. Tämä on tarkoittanut myös sitä, että terveydenhoitojärjestelmämme ei ole ehtinyt eikä kyennyt tarjoamaan sairastuneille riittävää apua. Väestötason tietoa lääketieteellisten diagnoosien pohjaksi syntyy tulevina vuosikymmeninä, mutta sadat tuhannet ihmiset ovat sairastuneet jo nyt.

Sisäilmasairas on siis henkilö, jolla on sisäilmaan tai muihin ympäristötekijöihin reagoiva terveydentila. Oireet voivat ilmetä moninaisena ryppäänä ja niiden hoito saattaa edellyttää muutostarpeita useisiin arjen osa-alueisiin.

Tältä sivulta löydät tietoa sekä sisäilman muutoksesta että siihen liittyvistä terveyshaitoista.

Sisäympäristön muutos

Sisäilman homeet on tiedetty terveydelle vaarallisiksi jo kauan. Miksi sisäilmasta sairastutaan juuri nyt?

Terveyshaitat

Oire- ja sairauslista: Tunnista sisäilmaan mahdollisesti liittyviä oireita.

Sisäilmasairauden kolme vakavuusastetta

Työkykyinen, työpaikkakyvytön, työkyvytön. Luokitus sisäilmasairauden vakavuusasteista.

Monimuotoinen sisäilmasairaus

Tutustu ”sisäilmasairauden” monimuotoisuuteen yhdeksän tapauksertomuksen kautta.

Kumoa sisäilmamyyttejä

Myytinkumoushuoneesta löydät yleisimmät sisäilmaongelmiin liittyvät myytit.

Tutkimustietoa

Tutkittua tietoa sisäilmasta ja siihen liittyvistä terveyshaitoista.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista