Avainsana-arkisto: Sisäilma

Ei jätetä nuoria yksin sisäilmaongelmien kanssa

Näkökulmia – Vierailijablogi
Sarjassa sisäilma-asioiden parissa toimivat kertovat, mitä sisäilma-asioiden tiimoilla tapahtuu ja millaisten asioiden kanssa he omassa roolissaan työskentelevät.

8.-luokkalainen Sanja suoritti TET-jakson Homepakolaiset ry:ssä keväällä 2019 ja kirjoitti jaksolla vierailijablogiin nuorten ajatuksista ja tiedontarpeista sisäilman sairastuttaessa.

Sanja Karhunen

Olet varmaan joskus kuullut sisäilmaoireista, mutta tiedätkö mitä se tarkoittaa? Osaatko tunnistaa hyvän sisäilman? Tiedätkö oireista? Onko sinulla tietoa siitä, miten toimia, jos huomaat sisäilman olevan huono?

Varmasti monikaan nuori ei tiedä vastauksia näihin kysymyksiin tai käsitys voi olla aivan väärä.

Huono sisäilma on usein melko helppo tunnistaa hajusta ja se voi tuntua raskaalta. Hyvä sisäilma on taas vertailukelpoinen raikkaaseen ulkoilmaan, eli raikas eikä haise. Huono sisäilma ei aina ole merkki kiinteistön homeongelmasta, koska huono sisäilma voi johtua vaikka puutteellisesta ilmanvaihdosta. Ongelmien syntysyihin voi olla vaikea päästä kiinni ja prosessi on pitkä ja vaikea.

Pidä oirepäiväkirjaa ja kerro olostasi

Jos ajattelet kärsiväsi sisäilmaoireista, voi oirepäiväkirjasta olla apua tunnistamaan, milloin, missä ja millaisia oireita on. Oireet ovat niin henkilökohtaisia, että jos toinen kärsii vaikkapa selkäkivuista ja sinulla särkee vain päätä, niin se ei poista sitä mahdollisuutta, että kärsit sisäilmaoireista. Yleisiä oireita, mitä olen itsellänikin huomannut, ovat päänsärky, huimaus, nuha, väsymys ja keskittymisvaikeus.

Jos sinusta tuntuu, että sisäilma huonontaa oloasi, kannattaa heti sanoa vanhemmille tai esim. kouluterveydenhoitajalle. Voi olla vaikea sanoa tästä asiasta muille, sillä se ei ehkä tunnu oikealta sairaudelta, mutta se kuitenkin kannattaa oman terveyden ja hyvinvoinnin takia. Koulun velvollisuus on luoda koulusta kaikille paikka, jossa on hyvä olla.

Mikäli alat voida koulupäivien aikana huonosti, muista sanoa siitä opettajalle ja mennä terveydenhoitajan luokse. Jos sinua ei kuunnella tai auteta, soita vanhemmillesi ja kysy heiltä, mitä pitäisi tehdä. Omasta kokemuksesta osaan sanoa, että vanhemmat tekevät kyllä kaikkensa lapsensa terveyden eteen ja se on väärin, että koulu ei tarjoa apua asian kanssa. Ehkä tietotaidon puutteen takia, mutta silti se on erittäin väärin lasta kohtaan. Viime vuosina asiassa on kuitenkin tapahtunut kehitystä, mutta se ei vielä riitä. Kaupunki tarvitsee toimintamallin sisäilmaoireista kärsivien tukemiseen.

Hankalistakin paikoista selviää

Voi olla vaikeaa olla iloinen, jos vaikka joudut vaihtamaan koulua etkä näe kavereitasi enää ainakaan niin usein. Tai toki tilanne voi olla, että paras kaverisi on tässä tilanteessa. Kotiopetus on myös vaihtoehto, mutta yleensä se viimeinen. Silloin on tärkeää tehdä asioita, jotka tekevät sinut iloiseksi ja yrittää nähdä kavereita ‒ vaikka ulkona, jos et pääse kouluun. Jos vaihdat uuteen kouluun, voit toki olla surullinen, mutta jo positiivisiin asioihin keskittyminen helpottaa ja uusien kavereiden saaminen ei tarkoita aiempien menettämistä.

Pelko saattaa olla todella suurikin vain siitä, että tuomitaan homeyliherkkyyden takia. Pelko on toki ymmärrettävä, mutta onneksi usein turha. Uudet kaverit ja opettajat ovat erittäin ymmärtäväisiä useimmissa asioissa.

Lue lisää

Ratkaistaan yhdessä -hankkeessa on julkaistu materiaali sisäilmaongelmista keskustelemiseen nuoren kanssa.

Vierailijablogissa Tiina Julin, Tuusulan Sisäilmajaosto: Vanhempien ja kunnan yhteistyö kannattaa.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Miksi kaikki eivät sairastu sisäilmasta?

Kosteusvauriohomeet ja haitalliset kemikaalit vaikuttavat useimpiin niille altistuviin. Vaihtelee kuitenkin paljon, millä tavalla ja millä aikavälillä kukin reagoi.

Eroja oireiden ilmenemisessä voi selittää monikin seikka:

  • Sisäilmaongelmia voi verrata ruokamyrkytysepidemioihin, joissa samaa ruokaa syötyään osa sairastuu ja osa ei. Osa tupakoitsijoistakin sairastuu, mutta osa elää pitkään huomaamatta tupakoinnin vaikutuksia lainkaan.
  • Toisilla oireilu alkaa nopeasti. Toisilla taas altistuminen voi näkyä esimerkiksi jonkin kroonisen sairauden puhkeamisena vuosien tai vuosikymmenien päästä.
  • Ihmiset voivat oireilla eri tavoin samassa tilassa: yksi saa astman, toinen nivelkipuja ja kolmas kärsii toistuvista migreeneistä.
  • Aiempi altistuminen ja henkilön muut sairaudet vaikuttavat oireherkkyyteen. Esimerkiksi allergiseen alveoliittiin (”homepölykeuhko”) sairastuneelle pienetkin homepitoisuudet tai esimerkiksi katupölylle altistuminen voivat nopeasti aiheuttaa kuumetta, yskää ja keuhkoinfektion. Moni on myös herkistynyt sisäilmaongelmaisissa rakennuksissa kemikaaleille ja vaikkapa hajusteille ja saa näistä oireita keskimääräistä helpommin.
  • Erityisen ongelmallisissa tiloissa oireilee ja sairastuu moni. Kaikki eivät kuitenkaan reagoi sisäilmaongelmiin samalla tavalla. Kaikki eivät myöskään yhdistä sairastumistaan tai huonoa oloaan sisäilmaan.
  • Altistumisen seuraukset voivat näkyä hyvinkin pitkällä aikavälillä: tiedetään esimerkiksi, että erilaisten ympäristöperäisten altisteiden vaikutukset voivat ilmentyä terveyshaittoina seuraavissa sukupolvissa epigeneettisen periytymisen kautta.

Miten erilaisia oireita siis kannattaa kartoittaa? Oireiden yhteyttä sisäilmaan voidaan selvittää laajalla ja perusteellisella oirekyselyllä, jossa huomioidaan sisäilman eri altisteiden aiheuttamat oireet monipuolisesti. Pitkän aikavälin terveysongelmien esiin saamiseksi tarkasteluajan tulee olla tarpeeksi pitkä.

Työtehon lasku, keskittymisvaikeudet, uupumus, väsymys ja mielialan vaihtelut ovat myös tunnustettuja kosteusvauriomikrobien ja kemikaalien haittavaikutuksia. Jos sisäilmaongelmiin puututaan aktiivisesti jo silloin, kun ne ovat vielä vähäisiä, se voi tuoda työpaikoille merkittäviä säästöjä ja näkyä työtehon ja oppimistulosten paranemisena.

On esimerkiksi todettu, että useat sisäilmassakin esiintyvät kemikaalit voivat vaikuttaa keskushermoston toimintaan1 ja että altistuminen kosteusvauriomikrobeille heikentää muistia ja oppimista2. Asunnon homeisuuden3 on havaittu olevan yhteydessä pikkulasten alhaisempaan älykkyysosamäärään.

Kemikaalit ja ympäristömyrkyt kulkeutuvat myös sikiöön. Vastasyntyneiden verestä on useissa tutkimuksissa löytynyt huomattavia määriä (tutkimuksesta riippuen n. 100 – 300) synteettisiä kemikaaleja4,5,6. Monet näistä ovat rakennetussakin ympäristössä käytettyjä aineita.

Useissa maissa viranomaiset ovat linjanneet, että väestön altistumismääriä ympäristön kemikaaleille on hyvä vähentää. Sisäilmaongelmiin vakavasti reagoivien kokemukset osoittavat selkeästi tarpeen tällaiselle muutokselle.

Lähteet:

1. Healthy Building Program, Harvard T.H.Chan School of Public Health: Building evidence for health summaries: https://buildingevidence.forhealth.org

2. Harvard T.H. Chan School of Public Health: Foundations for Student Success: How School Buildings Influence Student Health, Thinking and Performance. https://schools.forhealth.org/

3. Jedrychowski ym. 2011: Cognitive function of 6-year old children exposed to mold-contaminated homes in early postnatal period. Prospective birth cohort study in Poland. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21763705

4. Environmental Working Group 2005: Body burden, pollution in newborns. https://www.ewg.org/research/body-burden-pollution-newborns

5. Environmental Working group 2009: Pollution in minority newborns. https://www.ewg.org/research/minority-cord-blood-report

6. Environmental Defence: Report: Pre-Polluted: A report on toxic substances in the umbilical cord blood of Canadian newborns. https://environmentaldefence.ca/prepolluted

Lue lisää:

Tutkimustietoa

Terveyshaitat

Kolmen asteen sisäilmasairaita

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Myytti: Sisäilmaongelmista seuraa vain ohimeneviä oireita

Voiko sisäilma sairastuttaa pysyvästi ja vakavasti?

”Pahimmillaan sisäilman kemialliset yhdisteet saattavat olla terveydelle haitallisia, jolloin ne altistusajan pituudesta riippuen saattavat johtaa pysyvään sairastumiseen tai ohimenevään oireiluun, joka uusiutuu heti kun henkilö altistuu uudelleen herkistymisen aiheuttaneille yhdisteille.” ¹

”Meidän täytyy edistää näiden kahden tieteenalan, rakentamisen ja terveyden, kohtaamista. Sisäympäristöllä on olennainen rooli siinä, mille altistumme ja miten voimme. Tämä johtuu sekä sen ajan määrästä, jonka vietämme sisätiloissa (noin 90 % vuorokaudesta), että rakennusten kyvystä vaikuttaa altistumiseemme niin positiivisella kuin negatiivisellakin tavalla.” 2 

”Rakentamisessa on laillista käyttää mm. neurotoksisia, karsinogeenisia ja hormonitoimintaa häiritseviä aineita.” 3

Monelle on tullut ikävänä yllätyksenä, kuinka vakavasti heikkolaatuinen sisäilma saattaa sairastuttaa. Pahimmillaan, mutta liian usein, oireilu on johtanut pysyvään työkyvyn menettämiseen tai jopa invaliditeettiin.

Sisäilmaongelmaisten rakennusten käyttäjät ovat raportoineen monenlaisia vakavia oireita, kuten lihasheikkoutta, pysyviä virtsarakon toiminnan muutoksia, silmätulehduskierteitä ja migreenikohtauksia. Joillekin on puhjennut ongelmarakennuksessa elämää rajoittava alveoliitti tai monikemikaaliherkkyys, lukuisia allergioita ja vaikkapa kilpirauhasen toimintahäiriöitä tai reuma.

Ohimeneviä oireita?

Sisäilmaan liittyvistä terveyshaitoista sanotaan usein, että oireet ovat lieviä ja ohimeneviä, pelkkiä ärsytysoireita, tai että ”homeet aiheuttavat vain astmaa”. Tämä on myös suomalaisten hoitosuositusten ja viranomaislinjausten kanta asiaan tällä hetkellä.

Sisäilmasairaiden kokemus kertoo toista. Kaikkia sisäilmaan liittyviä terveyshaittoja ei kuitenkaan vielä tunneta tai osata kattavasti selittää.

Tutkimustiedon valossa on kuitenkin selvää, että sisäilmaongelmien terveyshaitat eivät rajoitu pelkästään astmaan ja ärsytysoireisiin. Sisäilma on moninainen yhdistelmä eri aineita ja olosuhteita. Löydät lisätietoa sisäilman ja terveyden välisistä yhteyksistä esimerkiksi terveyshaitat-, tutkimustietoa- ja kolmen asteen sisäilmasairaita -osioista.

Esimerkkinä moninaisista sisäympäristössä esiintyvistä tekijöistä, niihin yhdistetyistä ja mahdollisista terveyshaitoista löytyy Harvardin yliopistolla käynnissä olevan Terveet Rakennukset -ohjelman (Healthy Buildings Program) materiaaleista.

Homeet ja astma korostuvat, kemikaalit unohtuvat

Keskeinen haaste on, että sisäilman terveyshaitoista keskusteltaessa puhutaan edelleen useimmiten vain homeista, vaikka on kulunut jo kauan aikaa siitä, kun väestö asui ”hirsipirteissä”.

2000-luvun suomalaiset asuvat rakennuksissa, joiden kemikaalikoostumus on aivan muuta kuin pelkkää puuta tai kiveä. Kun sanotaan, että homeet aiheuttavat vain hengitystieongelmia, unohdetaan nykyisen rakentamisen kemikaalikuorma ja siihen liittyvät monenlaiset haitalliset aineet.

Rakennusmateriaalien kemikaalit ovat tänä päivänä vähintään yhtä merkittäviä sisäilman terveyshaittojen aiheuttajia kuin homeetkin. Tämä ei vielä näy virallisissa toimenpideohjelmissa, sairastuneiden tilannetta käsittelevissä linjauksissa eikä hoitosuosituksissa, joissa sisäilmaa tarkastellaan pääosin kosteus- ja homeongelmana.

Rakennusmateriaalien kohdalla kemikaalien käyttöä ei ole lakisääteisesti rajoitettu käytännössä paljoakaan. Haitallisimpienkin aineiden kohdalla, joita ovat karsinogeenien lisäksi mm. neurotoksiset aineet, hormonihäiriköt, solumyrkyt ja lisääntymismyrkylliset aineet, kattavat rajoitukset ovat harvinaisia. Tällaisia aineita käytetään rakentamisessa paljon. Osan aineista kohdalla on kiistatonta, että ne myös kulkeutuvat ihmiseen, ja terveyshaitatkin tunnetaan kattavasti. Osasta tällaista tietoa on vasta kertymässä.

Terveyshaittoja, joita rakentamisessa käytettyihin aineisiin tiedetään liittyvän, ovat muun muassa kilpirauhasen toiminnan häiriöt, älykkyysosamäärän lasku, diabetes, sukupuolihormonien toiminnan muutokset ja useat erityyppiset syövät. Hyvin monet elimistön toiminnot voivat häiriintyä altistumisen seurauksena. Joidenkin vaikutusten tiedetään periytyvän epigeneettisesti seuraaville sukupolville, vaikka altistusta olisi saanut vain yksi sukupolvi.

Homeet: Tietoa kertyy hitaasti

Uusien kemikaalien lisäksi niiden perinteisten homeidenkin tiedetään aiheuttavan monenlaisia muitakin vauriota kuin astmaa. Terveyshaittojen rajaaminen viranomaisten ja lääkäriohjeistusten piirissä pelkkään hengitystieoireiluun perustuu siihen, että hoitosuosituksissa ja sisäilmaan liittyvässä viranomaiskeskustelussa tarkastellaan toistaiseksi vain epidemiologisissa tutkimuksissa saatua aivan kiistatonta näyttöä ja tätäkin pelkkien sisäilman homeiden osalta.

Homeiden terveyshaitoista on tehty suhteellisen vähän epidemiologista tutkimusta. Terveyshaittoja ei ole tutkittu kattavasti väestötasolla. Sen sijaan muuta tutkimusta on paljonkin, esimerkiksi hometoksiinien solutason vaikutusmekanismeista löytyy paljon soluviljelmillä tehtyä tutkimusta.

Kun todetaan, että ”homeilla ei ole todettu yhteyttä terveyshaittoihin”, pitäisi oikeastaan sanoa:

”Jos puhutaan pelkästään sisäilman homeista ja rajataan tarkastelu vain laajoihin, toistettuihin väestötutkimuksiin, voidaan puhua hengitystieoireista. Kun puhutaan kaikista sisäilmaongelmiin liittyvistä aineista, terveyshaittojen kirjon tiedetään olevan paljon kattavampi, ja tietoa myös karttuu jatkuvasti lisää.”

Moninaiset soluvaikutukset

Homeiden osalta näyttöä olisi siis paljon enemmän kuin mitä nyt terveyshaitoista keskusteltaessa käytetään. Tutkimusnäytön perusteella mahdollisten terveyshaittojen kirjo on huomattavasti pelkkiä hengitystieoireita laajempi.

Kosteusvauriomikrobit ja niiden tuottamat erilaiset aineenvaihduntatuotteet on yhdistetty kliinisissä tutkimuksissa, eläinkokeissa ja soluviljelmillä esimerkiksi mitokondrioiden vaurioitumiseen, monien erityyppisten epiteelisolujen tuhoutumiseen ja hermostovaurioihin. Ne voivat olla munuais-, maksa-, haima- ja immunotoksisia ja kykenevät tekemään solukalvoihin kaliumkanavia. Ne voivat aiheuttaa sekä ohjelmoitua että nekroottista solukuolemaa.

Muutama esimerkki:

  • Stachybotrys-altistuksen on havaittu muuntavan immuunijärjestelmän toimintaa ja herkistävän sille altistuneita eläimiä.4
  • Valinomysiini, streptomykeettien (”sädesienten”) tuottama toksiini, kykenee tuhoamaan hermo-, suku- ja immuunijärjestelmän soluja. Valinomysiini on mitokondriomyrkky. Mitokondrio on solun energiakeskus, jonka valinomysiini tuhoaa: ”Valinomysiini on rengasmainen peptidi ja kaliumkuljetin, joka hakeutuu mitokondrioihin ja käynnistää ohjelmoidun solukuoleman.  Valinomysiini pysäyttää nisäkässolujen värekarvojen liikkeen, josta monet elimet, muun muassa keuhkot ja haima, ovat riippuvaisia. Lisäksi valinomysiini on myrkyllinen ihmisen immuunijärjestelmän soluille, ja se käynnistää luontaisten tappajasolujen itsetuhon. Valinomysiinin tuottajaksi sisätiloissa ovat varmistuneet aktinobakteerit Streptomyces griseus ja Streptomyces anulatus.” 5, 6
  • Kun soluja altistetaan valinomysiinille ja muille kaliumionikuljettajille, vaikutuksina on havaittu mm.:
    • Liikkuvat solut immobilisoituvat minuuteissa
    • ADP-välitteinen oksidatiivinen fosforylaatio lakkaa
    • Hapen ja glukoosin kulutus nousee (uncoupling effect)
    • Solu siirtyy metabolisen asidoosin tilaan
    • Mitokondriot depolarisoituvat eli menettivät kalvojännitteensä ja turpoavat.6
  • Altistettaessa koesoluja Trikoderma-homeiden tuottamille toksiineille sekä amylosiini-toksiinille:
    • Solukalvoihin muodostuu patologisia kalium-ionikanavia
    • Mitokondrion kalvojännite depolarisoituu (kaliumionien sisään virtaamisen vuoksi)
    • Liikkuvat solut lopettavat liikkumisen
    • Oksidatiivinen fosforylaatio eli yksi solun energiantuotannon tärkeistä vaiheista salpaantuu, johtaen lopulta kaliumin ulosvuotoon solusta.6
    • Akrebolit, jotka myös ovat kosteusvauriomikrobien tuottamia aineenvaihduntatuotteita, sen sijaan eivät vaikutta tähän ionitasapainoon, vaan:
      • Salpaavat elektroninsiirtoketjun ubikinonista sytokromi b:hen, mikä vaikuttaa solun energiantuotantoon
      • Ja vähentävät solun ATP-varoja häiritsemällä ATP-synteesiä mitokondrion F1F0-ATPaasissa, eli vähentävät solun energiavaroja.6

Kaikki nämä vaikutukset ovat solulle kohtalokkaita, sillä ne kohdentuvat sen toiminnan ja selviämisen kannalta oleellisiin toimintoihin. Mitokondriot ovat solun energiakeskuksia, joiden vaurioituminen on solulle kohtalokasta. Mitokondrioihin vaikuttavia toksiineja on löytynyt homeista, joita on eristetty kosteusvaurioituneista ympäristöistä, mutta myös erilaiset synteettiset kemikaalit voivat olla mitokondriotoksisia.

Uusi ongelma

Miksi nämä asiat eivät näy Suomessa lääketieteellisessä keskustelussa? Miksi niin usein sanotaan, että ainoastaan astma ja ärsytysoireet liittyvät sisäilmaan?

Tämä voi johtua siitä, että olemme pääosaltaan uuden ilmiön äärellä ja vasta ymmärtämässä, millaisen kemikaaleista ja mikrobistoista koostuvan cocktailin keskellä itse asiassa elämme. Ympäristö on muuttunut radikaalisti, ja sen moninaiset vaikutukset niin ihmiskehoon kuin lääketieteen toimintatapoihin ovat vasta hahmottumassa. Rakennetun ympäristön muutos on ainutlaatuinen ihmiskunnan historiassa.

Tämän muutoksen merkityksestä ja siihen liittyvien tutkimusaukkojen täydentämisestä on alettu isosti keskustella vasta hiljattain. 7, 8, 9

Miten suhtautua ympäristöterveysongelmiin? 

Pelkän kiistattoman näytön tarkastelu soveltuu hyvin oikeusprosesseihin: kun taistellaan aukottomista syy-seuraussuhteista, etsitään syyllisiä ja punnitaan korvausvelvollisuuksia, näytön tulee olla kiistatonta.

Sen sijaan, kun ollaan lääkäreinä ja yhteiskuntana uuden ilmiön ja ratkaisuja vaativan ongelman äärellä, tällainen tulokulma ei ole enää tarkoituksenmukainen. Tietoa kannattaa hyödyntää niin kattavasti, kuin sitä on olemassa. Muutoin halvaannumme uudenlaisten ongelmien edessä ja ongelmat, jotka olisivat estettävissä, käyvät toteen.

Yleensä ympäristöterveyskysymyksissä huomioidaankin varovaisuusperiaate: pyritään ennaltaehkäisemään ongelmien syntyä ja kasvua ja jo syntyneisiin ongelmiin haetaan ratkaisuja.

Tällöin huomioidaan myös sellainen tieteellinen näyttö, joka kertoo todennäköisistä ja mahdollisista haitoista. Tämä tarkoittaa, että huomioidaan myös mm. kliinisissä tutkimuksissa, soluviljelmillä ja eläinkokeissa saatu näyttö.

Hyvä vertailukohta on vaikkapa karsinogeenien luokittelu: syöpää aiheuttavat aineet on jaoteltu riskiryhmiin juuri näytön vahvuuden perusteella. Jotta ongelmiin voidaan puuttua ajoissa ja niitä voidaan ennaltaehkäistä. Jos karsinogeenien kanssa toimittaisiin kuin sisäilmaongelmissa, ennen karsinogeenien käytön rajoittamista kulutustavaroissa meidän pitäisi odottaa tietoa väestön tasoisista massasairastumisista.

Ihmiskokeiden sijaan on kuitenkin siirrytty kuuntelemaan hiljaisempia signaaleja, ja huolta aiheuttavia aineita on ryhdytty rajoittamaan esimerkiksi eläinkokeissa saadun näytön perusteella tietyissä käyttötarkoituksissa.

Karsinogeenien sääntelyssä on tosin aukko lainsäädännössä rakennusmateriaalien kohdalla: rakennusta ei lueta kulutustavaraksi, joten karsinogeeneja voi käyttää rakentamiseen lähes rajoituksetta.

Jos tällaista ennakoivaa tulokulmaa sovellettaisiin sisäilmaperäisiin sairauksiin ja oireisiin, keskustelua voisi laajentaa hengitystieoireista ja ärsytysoireista paljon kattavampiin terveyshaittoihin.  Olemme koonneet aihepiiriä avaavaa tutkimusta tänne.

Ratkaisuna sisäilmaperäisten terveyshaittojen kattavampaan ymmärtämiseen ehdotamme, että:

  • Tutkimusnäyttöä otetaan huomioon myös rakentamisessa käytettyjen kemikaalien osalta.
  • Eläinkokeissa ja soluviljelmillä sekä kliinisissä tutkimuksissa saatu näyttö huomioidaan yritettäessä ymmärtää sisäilman ja terveyden yhteyttä.
  • Identifioidaan merkittävät tutkimusaukot ja suunnataan niihin nykyistä enemmän tutkimusresursseja.
  • Syy-seuraussuhteiden todistelun sijaan siirrytään riskien hallintaan, ratkaisujen hakemiseen ja potilaiden kuulemiseen. On mahdoton yhtälö saada näin monisyisestä aihepiiristä esiin kaikenkattavasti yksittäisiä syy-seuraussuhteita ja yhteisvaikutuksia. Tällaisen tiedon odottaminen ei ole järkevä toimintatapa, vaan ratkaisuja tarvitaan nyt.

 

Lähteet:

1. Sisäilman laadun hallinta – VTT Publications: 540 Espoo 2004. Kirsi Villberg, Kristina Saarela & Tiina Tirkkonen – VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka. Anna-Liisa Pasanen, Jukka-Pekka Kasanen, Pertti Pasanen & Pentti Kalliokoski – Kuopion yliopisto. Helena Mussalo-Rauhamaa, Marjatta Malmberg & Tari Haahtela – HYKS, Iho- ja allergiasairaala.

2. John Allen, altistumistieteiden apulaisprofessori, Ympäristöterveyden osasto, Harvardin yliopisto.

3. Pulkkinen K. (2016). Purkumateriaalit – kiertotalouden pommi? Kemia-lehti 6/2016.

4. Molina Ramon (2016). Do Repeated Pulmonary Exposures to Zinc Induce Sensitization or Adaptation?

5. Hometaloissa hengitetään myrkyllistä ilmaa. Teija Horppu, Kemia-lehti Vol. 35 (2008)

6. Sisäilmasairauksien arvoitus alkaa aueta – Mirja Salkinoja-Salosen tutkimustyön tuloksia koostettuna haastattelun pohjalta. 2016.

7. National Research Council 2017: Microbiomes of the Built Environment: A Research Agenda for Indoor Microbiology, Human Health, and Buildings 

8. Dai ym (2017). Factors Shaping the Human Exposome in the Built Environment: Opportunities for Engineering Control

9. National Research Council, 2012: Exposure Science in the 21st Century: a vision and a strategy 

 

Palaa myyttien pääsivulle.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Ensimmäisen asteen sisäilmasairas

Työkykyinen Tiina miettii, mistä toistuva sairastelu ja monet erilaiset pienet oireet voivat johtua.

Työpaikalla, oppilaitoksessa tai kotona saattaa olla muitakin samankaltaisesti oireilevia. Selvityksiä tehdään, mutta läheskään aina mitään hälyttävää ei löydetä.

Tyypillinen tilanne:

  • työteho laskee
  • paljon sairauspoissaoloja
  • terveydenhoitopalvelujen käyttö kasvaa
  • kohonnut sairastavuus
  • oireilun syy mietityttää
  • avunhakuyrityksiä lääkärin ja sisäilmaselvitysten kautta, mutta ongelmaa ei monesti tunnisteta tai saada todennettua.

Tyypillisiä oireita:

  • yskä, hengitysvaikeudet, päänsäryt, väsymys, keskittymisvaikeudet, unettomuus
  • astma, tulehduskierteet kuten keuhkoputkentulehdukset, silmätulehdukset ja virtsatietulehdukset
  • muut varoittavat oireet kuten niveloireet, pistelyt ja puutumiset, näköhäiriöt, kielen puutuminen, nenäverenvuoto, sydänoireet, vatsavaivat ja ripuli, hiivatulehdus ja imusolmukkeiden turpoaminen.

Lisää oireista: sairauden oireet vakavuusluokittain

TIINA SAIRASTELEE TOISTUVASTI

ARVIO: SUOMESSA ON n. 500 000 ”TIINAA”

Avuntarve – tukea oivaltamiseen ja varhaista puuttumista:

  • altistuksen katkaisu ja terveet työ- ja asuintilat
    tiedon jakaminen tilanteen pahenemisen ehkäisemiseksi

Sopivia avun tarjoajia voisivat olla mm:

  • työterveyshuolto, kouluterveydenhuolto ja opiskelijaterveydenhuolto, terveyskeskus
  • tilojen tutkimuksesta ja terveydestä vastaavat tahot

Tällä hetkellä kuitenkin:

  • Terveydenhuollossa on harvinaista, että oireilu tunnistetaan tässä vaiheessa.
  • Tilojen osalta tilanne vaihtelee suuresti. Valitettavan usein ongelmien aiheuttajaa ei löydetä, ongelmiin ei reagoida tai korjausprosessit pitkittyvät ja epäonnistuvat.
  • Tämän vuoksi altistus pitkittyy ja sairastuminen voi edetä vaiheeseen 2.
Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Sisäympäristön muutos

Miksi juuri nyt sairastutaan?

Sisäilmaongelmista nousee puheenaiheita mediassa ja julkisessa keskustelussa melkeinpä päivittäin. Sisäilman homeet on tiedetty terveydelle vaarallisiksi jo kauan, mutta miksi oireilu ja sisäilmasta sairastuminen näyttää yleistyvän juuri nyt?

Sisäilmaongelmien yleisyys ja sairastumismäärien nopea kasvu johtuvat erityisesti rakentamisen laadussa viime vuosikymmeninä tapahtuneista muutoksista, kemikaalien käytön lisääntymisestä sekä mikrobikannan muuttumisesta haitallisempaan suuntaan. Rakentamisen laatu ja materiaalit ovat muuttuneet 1950-luvulta alkaen dramaattisesti. Myös rakennustyypit ja rakennusten käyttötavat ovat muuttuneet. Nykyihminen viettää yhä enemmän aikaa sisätiloissa, joissa arkisen ympäristön mikrobisto on muuntunut.

Rakennusten kosteusrasitus on kasvanut verrattuna aiempaan, ja nykyisin suositut rakennusmateriaalit saattavat olla homehtuessaan aiempaa vaarallisempia. On havaittu, että kasvualustat voivat vaikuttaa mikrobien myrkyllisyyteen.

Voidaan puhua sisäympäristön muutoksesta, sillä kosteusongelmien lisäksi sisäympäristö on kemikalisoitunut voimakkaasti. Rakennusmateriaalien sisältämille kemikaaleille on lainsäädännössä vain muutamia rajoitteita.

Rakennuslainsäädäntö ei myöskään edellytä kuivaa rakentamistapaa. Sen seurauksena rakennus on usein jo valmistuessaan märkä, minkä seurauksena moni uusi rakennus on sisäilmaongelmainen. Mikrobikasvusto voi syntyä rakenteeseen jo muutamassa päivässä. Tällöin kuivuminen ei enää auta, sillä myös kuivunut mikrobikasvusto on haitallinen.

Myös korjausrakentamisessa epäonnistumiset ovat yleisiä. Vanhoihin rakennuksiin on saatettu luoda remontoitaessa uusia ongelmia. Esimerkiksi vanhoihin kivikerrostaloihin on rakennettu märkätiloja lisäämättä samalla ilmanvaihdon kapasiteettia ja huolehtimatta toimivasta vesieristyksestä.

Putkivuodot ja muut vesivahingot ovat yleisiä kosteusvaurioiden syitä. Ongelmien taustalla voi olla myös huoltotoimista säästäminen, tilan käyttäjän laiminlyönnit tai hidas reagointi vesivahinkotapauksissa.

Sisäilmasairaiden kasvava määrä kertoo merkittävästä ongelmasta yhteiskuntamme rakentamiskulttuurissa, kemikaaliturvallisuudessa sekä ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossa.

Sisäympäristön muutos

Alla olevassa kuvassa näet vasemmalla 1900-luvun kivitalon. Oikea puoli kuvaa 2000-luvun kerrostaloa.

Millaisia eroja havaitset? Kuvan alla muutamia vinkkejä.

 

Avaa talokuva suurempana tästä

1.1900-luvulla märkätilat, saunat ja pesuhuoneet sijaitsivat usein asuintilojen ulkopuolella. 2000-luvulla jatkuva kosteusrasitus on kovempi.

2. Lattiakorkeus oli 1900-luvulla korkeampi ja siten myös kosteusturvallisempi.

3. 1900-luvun taloissa on tyypillisesti harjakatto ja ainakin puolilämmin vintti. Sateisessa Suomessa tämä olisi looginen valinta tasakaton sijaan.

4. 1900-luvun rakennuksissa oli painovoimainen ilmanvaihto, kun 2000-luvulla ilmanvaihtoon tarvitaan runsaasti putkia ja koneita. Ne ovat haavoittuvaisempia, säädöiltään epävarmoja ja ne vaativat lisäksi huoltoa ja puhdistusta.

5. Kemikaalipäästöt rakennusmateriaaleista ovat 2000-luvulla aivan erityyppiset, kuin esimerkiksi ennen kaupungistumista. Päästöt syntyvät mm. eristemateriaaleista, lattiapinnoista, huonekaluista ja myös käyttötavaroista.

6. 2000-luvun talojen rakenteissa voi kyteä vesivahinko, jota on yhä vaikeampi paikallistaa. Kemikaalit reagoivat vesivahinkoon uusin tavoin.

7. 2000-luvun ympäristössä säteilykuorma on lisääntynyt. Sen vaikutuksia tunnetaan vielä puutteellisesti.

Lue lisää aiheesta tutkimustietoa, myytit ja terveyshaitat -osiostamme.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Sisäilma ja terveys

Sisäilma ja terveys – mistä on kyse?

Sisäilmasairauksista puhuttaessa eteen avautuu moninaisempi oireiden ja sairauksien kirjo kuin usein ymmärretään. Sairauksia sijoittuu useammalle vakavuusasteelle, ja homeiden lisäksi sisäilmassa sairastuttavat useat rakentamisessa käytetyt aineet ja kemikaalit.

Toisin kuin julkisen keskustelun valtavirrasta voisi päätellä, sisäilmasairauksilla ei tarkoiteta pelkästään home- tai kosteusvaurioissa syntyneille homeille altistunutta henkilöä, joka on sairastunut astmaan. Ja paitsi sairastuneet ihmiset, myös sairauksien aiheuttajat ovat monenkirjava ”cocktail” nykyaikaisten rakennusten sisäilman altisteita, kuten rakennusaineissa käytettyjä kemikaaleja ja niiden yhdistelmiä.

Rakentaminen ja siinä käytettävät materiaalit ovat muuttuneet dramaattisesti esimerkiksi pelkästään suurten ikäluokkien elinaikana. Rakennusten kosteusrasitus ja kemikaalikuorman kasvu on aiheuttanut ongelman, jonka laajuus on selvinnyt Suomessa vähitellen. Tämä on tarkoittanut myös sitä, että terveydenhoitojärjestelmämme ei ole ehtinyt eikä kyennyt tarjoamaan sairastuneille riittävää apua. Väestötason tietoa lääketieteellisten diagnoosien pohjaksi syntyy tulevina vuosikymmeninä, mutta sadat tuhannet ihmiset ovat sairastuneet jo nyt.

Sisäilmasairas on siis henkilö, jolla on sisäilmaan tai muihin ympäristötekijöihin reagoiva terveydentila. Oireet voivat ilmetä moninaisena ryppäänä ja niiden hoito saattaa edellyttää muutostarpeita useisiin arjen osa-alueisiin.

Tältä sivulta löydät tietoa sekä sisäilman muutoksesta että siihen liittyvistä terveyshaitoista.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Selvitämme sisäilmasta sairastuneiden lääkärikokemuksia

Vastaa ja vaikuta!

Haluamme tietää, millaisia kokemuksia sisäilmasta oireilevilla/sairastuneilla on lääkärikäynneistä. Selvitämme nyt potilasryhmän kokemuksia lyhyellä kyselyllä. 

Julkaisemme kyselytuloksista koosteen sivuillamme ja toimitamme tulokset tiedoksi myös Terveet Tilat 2028 -ohjelman vastuuhenkilöille.

Voit vastata kyselyyn sunnuntai-iltaan 26.5.2019 asti sähköisesti täällä. Edit: Kyselyaika on päättynyt, kiitos kaikille vastaajille!

Voit myös käydä vastaamassa lomakkeeseen teltallamme Maailma kylässä -festivaaleilla 25.-26.5.2019.

Lämmin kiitos vastauksestasi!

 

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Lievästä oireilusta työkyvyn menettämiseen

Asiantunteva apua on hankala saada

Sisäilmasairauksien vakavuusasteet vaihtelevat lievemmästä oirehtimisesta työkyvyn menettämiseen ja jopa invaliditeettiin.

Sisäilmasairaat voidaan jakaa kolmeen ryhmään: työkykyisiin, työpaikkakyvyttömiin (työpaikkarajoitteisiin) ja työkyvyttömiin. Työelämän lisäksi sairastuneella voi luonnollisesti ilmetä ongelmia myös sellaisen opiskelupaikan tai kodin löytämisessä, jossa hän ei altistu sairastumista aiheuttavalle sisäilmalle. Homepakolaiset ry. on tuottanut oppaan, jossa tarjotaan ensi kertaa kattava ja monialainen ratkaisumalli sisäilmasairaiden toimintakyvyn tukemiseen.

Vaikka oirekuvia onkin hyvin monenlaisia, niin sisäilmasairauksista voidaan erottaa myös tyypillisiä oirehtimisen ja sairastumisen polkuja. Alkuvaiheessa sisäilmasairaudet voivat ilmetä lisääntyvinä ärsytysoireina ja infektiosairauksina (erilaiset tulehdussairaudet), joiden oireista on mahdollista parantua, kun oikea hoito ja olosuhteet löytyvät. Tällaisten oireiden jälkeen sisäilmasairauksilla on kuitenkin ollut taipumus kroonistua, mikä voi tarkoittaa pysyviä sairaustiloja ja tarvetta elinikäiselle elämäntapojen ja elinolosuhteiden seurannalle ja muutokselle.

Yksi suurimmista sisäilmasairastuneiden ongelmista Suomessa on avunsaanti ja sen sattumanvaraisuus. Monet sisäilmasairastuneet kokevat olevansa läheistensä, epävirallisten tukiverkostojen tai sattumalta löydettyjen asiantuntijoiden avun varassa. Lääketiede osaa kohdata sisäilmasairasta vasta puutteellisesti.

Yhtenä esimerkkinä ovat vuonna 2016 julkaistut home- ja kosteusvauriosairauksien Käypä hoito -suositukset, jotka pahimmillaan jättävät sairastuneet oman onnensa nojaan. Nämä valtakunnalliset ja viralliset hoitosuositukset tunnistavat sisäilmasairauksien ongelmakentästä vain jäävuoren huipun. Käytännössä suositukset ohjaavat sairastuneen joko astman hoitoon tai terapiaan, siitäkään huolimatta, että asiantuntijat ymmärtävät ongelman olevan huomattavasti laajempi. Vastaavia sisäilmasairauksia toiminnallisina häiriöinä käsitteleviä ohjeistuksia on laadittu myös esimerkiksi työterveyshuolloille.

Lue lisää:

Tutkimustietoa

Lista oireista ja sairauksista tutkimustiedon ja sairastuneiden kuvaamien oireiden pohjalta.

Uusi ratkaisumalli sisäilmasairaiden hoitoon ja kuntoutukseen.

Hyvä käytäntö: Monisairaita kuntoutetaan saman katon alla kanadalaismaakunnassa

Harvardin yliopiston Building Evidence for Health -tutkimushanke kertoo oireita aiheuttavista rakennusmateriaaleista (katso erityisesti ftalaatit, palonestoaineet, nanomateriaalit)

Tuoretta tietoa homeista löytyy Tuula Putuksen teoksesta Home ja terveys (2017).

Käypä hoito -suositukset kosteus- ja homevaurioista oireileville.

Työhaluisesta väliinputoajaksi : Sisäilmasta sairastuneiden kokemuksia työelämässä pysymisestä ja työhön paluusta.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Myytti: Uudet rakennukset ovat terveellisiä

Mikä uusissa rakennuksissa sairastuttaa?

”Kaikki uudet betonirakennukset jäävät liian kosteiksi” – Juhani Pirinen, Ympäristöministeriön Hometalkoot-toimenpideohjelma.1

Rakentamisessa terveyshaittoja aiheuttavat mm. muovinpehmentimet eli ftalaatit, nanomateriaalit ja palonestoaineet. Healthy Buildings -ohjelma, Harvardin yliopisto 2

”Ilmastonmuutos ja lämmöneristyksen lisäys lisäävät useiden nykyisten vaipparakenteiden kosteusriskejä ja edellyttävät niissä toteutustapojen muutoksia.” – Juha Vinha, Tampereen teknillinen yliopisto 3

Sisäilman laatuun liittyvät ongelmat ovat edelleen yleisiä. Viime vuosina asukkailla on ilmennyt oireita uuteen asuntoon muuton jälkeen. – VTT:n raportteja 571, 2005 4

Uusi rakennus ei automaattisesti ole vanhaa rakennusta terveellisempi. Ihmiset sairastuvat uusissakin rakennuksissa. Joillekin muutto uuteen asuntoon on ollut jopa lopullinen vakavan sairastumisen laukaiseva tekijä. Huomattava osa sisäilmasairaista kertoo, ettei pysty oleskelemaan uusissa rakennuksissa. Miksi?

Rakentamisessa käytettävien aineiden kohdalla on kemikaalisääntelyssä aukko. Rakentamisessa on sallittua käyttää aineita, jotka toimivat esimerkiksi hormonaalisina haitta-aineina, ovat neurotoksisia, herkistäviä, karsinogeenisiä tai jopa lisääntymismyrkyllisiä.5

Rakennuksissa altistutaan homeiden lisäksi aiheuttaa esimerkiksi palonestoaineille, muovinpehmentimille, nanomateriaaleille ja pintakäsittelyaineille.2, 6

Kattavaa tutkimusta ja tietoa uusista materiaaleista, niiden kosteuskestävyydestä ja materiaaliyhdistelmien käyttäytymisestä ei ole. Uusien materiaalien ja materiaaliyhdistelmien käyttäytymistä ei ole tarpeeksi tutkittu.7

”Otettaessa käyttöön uusia materiaaleja ja materiaaliyhdistelmiä ei useinkaan osata kyllin varhaisessa vaiheessa tunnistaa niitä aineita, jotka ajan mittaan osoittautuvat vaarallisiksi.” 8

Rakentamisessa jätetään kasvupaikkoja mikrobeille

Yksi ongelma uusissa taloissa on niiden pinnoittaminen kosteana. Kun kostean betonin päälle levitetään tasoitteet, liimat ja muovimatot tai muut pinnoitteet, syntyy ongelmia:

Kun rakennus päällystetään liian aikaisin, kosteana, on todennäköistä että betonirakenteeseen syntyy mikrobivaurio. Lisäksi kostuneet pintamateriaalit toimivat kasvualustoina mikrobeille, esimerkiksi Stachybotrys-home viihtyy märässä kipsilevyssä. Lisäksi useiden materiaalien, kuten saumausaineiden, tasotteiden, lastulevyjen, PVC-lattiapinnotteiden ja tapettien päästöt lisääntyvät kosteuden vaikutuksesta.8

Esimerkiksi kipsilevystä aiheutuu normaalitilanteessa varsin pieni epäpuhtauspäästö. Kostuneena kipsilevyn emissiotaso kuitenkin nousee. ”Emittoituvia aineita ovat mm. 1-butanoli, dekaani, 2-etyyli-1-heksanoli ja 2-fenoksietanoli”.8

Nimenomaan betonin alkalinen kosteus voi käynnistää päällystemateriaaleissa ja niiden kiinnittämiseen käytetyissä liimoissa kemiallista hajoamista. Kerran käynnistyttyään nämä prosessit jatkuvat, vaikka betoni kuivuisi.4,9 Kostuneessa muovimatossa käynnistyy mikrobitoiminta, jonka seurauksena PVC-muovin pehmitinaineet alkavat hajota, tuottaen ftalaatteja ja muun muassa 2-etyyliheksanolia.

Ftalaatit ja niiden aineenvaihduntatuotteet voivat stimuloida immuunijärjestelmää, aiheuttaa kehityshäiriöitä ja moni niistä on todettu hormonaalisiksi haitta-aineiksi10, 11, 12. Liimojen hajoamisen seurauksena syntyneet yhdisteet ovat hydrolyysi- ja hapettumistuotteita kuten alkoholeja, aldehydeja, ketoneita ja happoja, joista tunnetuin on juuri 2-etyyliheksanoli.13, 9

Uusi rakennus voi olla ”seka-altistaja”

Myös pinnan alla muhii: kun päällysmateriaalit on laitettu kostean betonin päälle, ja ilmassa on muovimatosta, tasoitteista ja liimoista haihtuneita yhdisteitä ”samassa rakennuksessa on varmasti myös mikrobien tuottamia haitta-aineita eli toksiineja. Tällöin kyse on kosteusvauriorakennuksesta ja sen aiheuttamasta seka-altistumisesta.”14

Uudet ympäristöt ovat usein terveyshaittojen suhteen vaikeasti ennustettavia. Esimerkiksi kun tasoitteista tehtiin neutraaleja, jotta alkalisen betonin aiheuttama pintamateriaalien hajoaminen vähenisi, niistä tuli neutraaleina mikrobeille parempia kasvualustoja. Korjaamalla yhtä ongelmaa luotiin otollisemmat olosuhteet mikrobikasvulle.

Entä mitä uusille, kosteina muhiville rakenteille tapahtuu, kun rakennusta rakennetaan ilman rakennuksen suojaamista sateelta, tai kun pinnoitukset tehdään kuivattamatta rakenteita kunnolla?

Homevauriohan syntyy nopeasti: ”kun vesi tai kosteus pääsevät huoneenlämpöisiin rakenteisiin, homevaurio syntyy kahdessa päivässä, ellei mitään tehdä”. Vaurio ei poistu kuivaamalla, vaan ainoastaan poistamalla mikrobeja kasvavat materiaalit laajalti yli vauriorajojen. ”Vaikka homevaurio olisi kuivunut, sekin on terveydelle vaarallinen” 15. Mikä tahansa materiaali homehtuu, jos kosteutta on riittävästi.

Märkä valmistuessaan

Tällä hetkellä rakennustuotannon kosteudenhallinnassa on vakavia puutteita. Kokemusperäinen tieto uudenlaisista rakenteista puuttuu ja monet uudet ratkaisut lisäävät kosteusvaurioiden todennäköisyyttä. Energiansäästönormien vaatima lämmöneristeen paksuuden kasvattaminen lisää helposti suunnittelu- ja asennusvirheitä. ”Homeettomuuteen ei ehkä jatkossa enää päästä”.16

Rakennusalalla käytännöt ja aikataulut ovat mitä ovat. Jotta saadaan rakennetuksi terveitä taloja tulisi tilaajien, suunnittelijoiden, rakentajien, teollisuuden ja varastoinnin ottaa työssään huomioon kosteusnäkökohdat. Viranomaisten tulisi lisätä rakentamismääräyksiin vaatimus kuivasta rakentamistavasta sekä korjaus- että uudisrakentamiseen.7

Kuivaan rakentamistapaan on alettu lakitasolla kiinnittää huomiota vasta viime vuosina. Kuivaketju10-toimintamallia on lanseerattu 2010-luvulla, mutta samalla vuosikymmenellä rakennusaikana kastuneet rakenteet ovat olleet uutisissa toistuvasti. Ympäristöministeriön asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta astui voimaan v. 2018. Miten se ongelmaan tehoaa, jää nähtäväksi.

Uudet materiaalit, uudet mikrobit

Uusilla materiaaleilla voi mahdollisesti kasvaa tuhokykyisempiä mikrobeja kuin vanhoilla ja perinteisillä materiaaleilla. Esimerkiksi streptomykeetin myrkyllisyys soluille vaihtelee kasvatuspinnan mukaan. Kipsilevyllä kasvettuaan se tuhoaa eteen sattuvia elimistön puolustusjärjestelmän soluja, mutta puun, betonin ja lasin pinnalla mikrobi on selvästi lauhkeampi.17, 18

Sisäympäristön mikrobistoa ja sen muuntumista on alettu kattavammin tutkia vasta hiljattain. 19, 20, 21, 22

Kosteusvauriorakennukset ovat mutkikas vyyhti. Vuonna 2004 suomalainen tutkijajoukko totesi, että ”kyseessä on monimutkainen, terveyshaittoja aiheuttava ilmiö, joka on yleinen eri puolilla maailmaa, joka on kehittynyt modernin rakentamisen myötä”. 23

Lähteet:

1 Homeista pitää haluta eroon. Janne Toivonen. Helsingin Sanomat 3.11.2010.

2. Building evidence for health -tietopankki. Healthy Buildings Program, Harvard T.H. Chan School of Public Health.

3. TTY:n rakennusfysiikan professori kertoo, miksi eristemäärien lisäys nollaenergiatasolle saattaa olla kosteusriski. Rakennuslehti, 22.12.2016.

4. Muovimattopinnoitteisen lattiarakenteen VOC-emissiot sisäilmaongelmatapauksissa. Helena Järnström. VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka 2005 VTT PUBLICATIONS 571.

5. Purkumateriaalit – kiertotalouden pommi? Pulkkinen Katja, Kemia-lehti 6/2016.

6. Semi volatile organic compounds and flame retardants – Occurrence in indoor environments and risk assessment for indoor exposure. Helena Järnström, Sirje Vares ja Miimu Airaksinen, VTT Research Notes 2486. 7).

7. Rakennusten kosteudenhallinnan best-practices. Olli Teriö. Frame-projekti 2011.

8. Terveen rakennuksen evoluutio. Anne Aikivuori, Tutkimusraportti, Valtion Teknillinen Tutkimuskeskus, Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka, Espoo 2001VTT 2001.

9. Oirekyselyt asuntojen PVC-muovimatoilla päällystettyjen betonilattioiden sisäilmahaittojen ratkaisijana. Pertti Metiäinen, Helsingin kaupungin ympäristökeskus 9/2009.

10. EDC-2: The Endocrine Society’s Second Scientific Statement on Endocrine-Disrupting Chemicals. 2015. Gore AC, Chappell VA, Fenton SE, Flaws JA, Nadal A, Prins GS, Toppari J, Zoeller RT. Endocrine Reviews, 36(6).

11. State of the Science of Endocrine Disrupting Chemicals – 2012. 2013. Becher G, Bergman Å, Bjerregaard P, Bornman R, Brandt I, Heindel JJ, Iguchi T, Jobling S, Kidd KA, Kortenkamp A, Muir DCG, Ochieng R, Skakkebæk NE, Toppari J, Woodruff TJ, Zoeller RT. World Health Organization.

12. Historical EU vote recognises four chemicals as hormone disrupting for humans. Artikkeli Chemsec:n verkkosivulla (28.12.2017).

13. Betonirakenteiden VOC-emissiot ja niiden vähentäminen rakennetta lämmittämällä. Kai Kylliäinen, 7/2010. Itä-Suomen yliopisto, Kuopio 2010.

14. Mirja Salkinoja-Salonen artikkelissa Pilaako tämä myrkkypommi kotisi? Outi Pippuri, Taloussanomat 17.2.2011. Lainaus kirjoituksessa haastatellulta Mirja-Salkinoja-Saloselta.

15. Työterveyslaitos varoittaa rakentajia: Homeet yhtä suuri vaara kuin asbesti! Rakentaja-lehti 24/1/2007.

16. FRAME-hanke, Frame yleisöseminaari 26.1.2011.

17. Hometalossa riehuvat mikrobijengit. Jukka Ruukki. Tiede-lehti 7/2003.

18. Microbial growth on plasterboard and spore-induced cytotoxicity and inflammatory responses in vitro. Timo Murtoniemi. University of Kuopio, Department of Biochemistry. KTL. Publications of the National Public Health Institute A 13 / 2003.

19. Jayaprakash (2016). Indoor microbiota in severely moisture damaged homes and the impact of interventions.

20. National Research Council: Microbiomes of the Built Environment: A Research Agenda for Indoor Microbiology, Human Health, and Buildings.

21. Dai ym (2017). Factors Shaping the Human Exposome in the Built Environmen
t: Opportunities for Engineering Control.

22. National Research Council: Exposure Science in the 21st Century: a vision and a strategy.

23. Hankala, haitallinen home. Aino Nevalainen, Tuula Husman ja Maija-Riitta Hirvonen, Duodecim 2004;120(13):1681-7.

 

Palaa myyttien pääsivulle.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Toisen asteen sisäilmasairas

Työpaikkarajoitteinen Petri on toisen asteen sisäilmasairas

Toisen asteen sisäilmasairas miettii, mistä löytäisi sopivan asunnon, työtilan tai sellaisen opiskelupaikan, jossa ei tulisi kipeäksi. Elinpiiri on edenneen sisäilmasairauden vuoksi rajoittunut, ja perusasioista tulee hankalammin toteutettavia. Ratkaisun etsiminen ja elämän koossa pitäminen vie aikaa, voimia ja vaatii runsaasti taloudellisia resursseja.

Vointi toisen asteen sairastuneella vaihtelee laidasta toiseen. Olo on terve silloin kun altistuksia ei ole. Jos elinpiiriä ei onnistu rakentamaan terveellisiin tiloihin, olo voi olla invalidisoivan sairas. Tässä vaiheessa apua on tullut haettua usein jo kymmeniltä ellei sadoilta eri tahoilta, valitettavan usein tuloksetta. Toisen asteen sisäilmasairas on vakavan sairauden ohella usein stressaantunut, huolissaan ja väsynyt.

Tyypillinen tilanne:

  • palveluiden tarve laajentunut
  • sairauspoissaolot voivat pitkiä ja/tai toistuvia
  • hankaluus löytää sopivia työtiloja, useita työ-/opiskelupaikkojen vaihtoja, työttömyysjaksoja
  • osalla ongelmia asunnon kanssa, asunnottomuutta ja muuttokierrettä
  • taloudellisia vaikeuksia.

Tyypillisiä oireita:

  • oireet vakavoituvat ja muuttuvat moninaisemmiksi
  • autoimmuunisairauksia, allergioita, suolisto- ja kilpirauhasongelmia, vakavia keuhkosairauksia, herkistymistä ympäristötekijöille kuten kemikaaleille
  • muut yksittäiset oireet aiempaa vakavampia, esim. nivelten jäykistyminen, kipu silmiä liikuteltaessa, raajojen tunnottomuus, jatkuva lämpöily, nenäverenvuoto ja muistihäiriöt.

Lisää oireista: sairauden oireet vakavuusluokittain

PETRI ETSII ASUNTOA JA TYÖTILAA

ARVIO: SUOMESSA ON n. 250 000 ”PETRIÄ”

Avuntarve – tukea ratkaisujen löytymiseen

  • altistuksen katkaisu, altisteeton asunto ja työtila
  • asiantunteva lääketieteellinen apu
  • tarvittaessa keskusteluapu, kuntoutus ja taloudellinen tuki

Sopiva avun tarjoaja voisi olla:

  • hoidon tulee rakentua moniammatillisesti
  • usein tarvitaan sosiaalipalveluja, apua tilajärjestelyissä, perus- ja erikoissairaanhoidon sekä moniammatillisen kuntoutuksen yhteistyötä

Tällä hetkellä kuitenkin:

  • Ei ole tahoa, joka ottaisi kokonaisvastuun tilanteesta.
  • Sairastunut kiertää usein hakemassa apua vuosia sitä saamatta.
  • Asiantuntevaa lääketieteellistä apua ei ole tarjolla.
  • Suurin ja akuutein ongelma tässä ryhmässä on soveltuvien tilojen puute asumiseen, työntekoon ja opintojen jatkamiseen.
  • Tämän vuoksi altistus ja hankala tilanne pitkittyvät ja sairastuminen voi edetä vaiheeseen 3.
Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista