Julkisen sanan neuvostolta pitää vaatia laatua ja läpinäkyvyyttä

Julkisen sanan neuvosto antoi Helsingin Sanomille toukokuussa 2024 huomautuksen lehden lähdekritiikin pettämisestä, mutta todellisuudessa neuvoston oma lähdekritiikki petti. Hallitus leikkaa neuvoston toimintaedellytyksiä, mikä on demokratian ja journalismin laadun kannalta harmillista. Olisi tärkeää taata neuvostolle riittävät toimintaresurssit ja edellyttää sen toiminnalta laatua ja läpinäkyvyyttä.

Oikeusministeriö leikkaa median itsesääntelyelimen, Julkisen sanan neuvoston (JSN) valtionapua. Neuvoston tehtävänä on tulkita hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sanan- ja julkaisemisen vapautta. Tämä on tärkeä tehtävä ja demokratian toteutumisen kannalta välttämätöntä toimintaa.

Tehtävän toteuttaminen vaatii hyvät toimintaedellytykset. Haluamme tuoda esille esimerkin, jossa JSN:n oma toiminta ei ole ollut sellaisen hyvän journalistisen tavan mukaista, jota neuvosto edellyttää valvomiltaan medioilta. JSN:n toimintaedellytysten leikkaamisen sijaan toivomme keskustelua siitä, miten JSN:n toiminnan laatu kyetään takaamaan.

Helsingin Sanomien artikkeli

Esimerkkimme koskee Helsingin Sanomien sisäilma-aiheisesta juttua. Artikkeli käsittelee lapsena vakaville sisäilmaongelmille altistuneen pojan terveydentilaa ja kertoo perheen yrityksistä löytää lapselle sellaisia asuin-, koulu- ja hoitotiloja, joissa hän alkaisi voida paremmin. Lisäksi artikkelissa kerrotaan hankaluuksista saada julkisesta terveydenhuollosta lapsen tarvitsemaa apua, kuten leikkauksia altistumisen arpeuttamien limakalvojen kuorimiseen.

Jutussa oli alun perin faktalaatikko, jossa todettiin muun muassa: ”Sairaus tulkitaan useimmiten funktionaaliseksi häiriöksi. Homeoireisiin ja -sairauksiin perehtyneiden lääkärien mukaan tulkinta on väärä ja kyseessä on elimistön myrkytystila, joka on aiheutunut voimakkaasta tai pitkäaikaisesta hometoksiineille ja -itiöille altistumisesta.”

Helsingin Sanomien (HS) lukija kanteli Julkisen sanan neuvostolle (JSN) sisäilmaoireilua ja -sairastumista käsittelevän jutun faktaosiosta.

Kantelun mukaan faktalaatikon toteamus on ristiriidassa esimerkiksi THL:n näkemyksen ja Käypä hoito -suosituksen kanssa. Suosituksessa muun muassa todetaan seuraavasti: ”Syysuhdetta yhdenkään terveysvaikutuksen ja kosteus- ja homevauriorakennusten välillä ei ole voitu todeta, koska ei tiedetä, mistä tekijöistä ja millä mekanismilla terveysvaikutukset aiheutuvat.”

HS kertoo oikaisseensa faktaosion tiedot Käypä hoito -suosituksiin nojaten. Kantelija ei kuitenkaan ollut tyytyväinen oikaisuun. JSN päätyi antamaan lehdelle huomautuksen hyvän journalistisen tavan rikkomisesta (HS:n uutinen huomautuksesta ja JSN:n päätös).

HS: ”JSN toteaa ratkaisussaan, ettei lehti eritellyt faktaosion oikaistussa versiossa kaikkia alkuperäisessä tekstissä olleita olennaisia asiavirheitä. Neuvoston mukaan toimituksen lähdekritiikki oli myös pettänyt, kun se esitti vallitsevana asiantuntijanäkemyksenä tietoja, jotka ovat muun muassa hoitosuosituksista ilmenevän lääketieteellisen konsensuksen vastaisia.”

Mikä on asiavirhe ja mitä on asiantunteva lähdekritiikki sisäilma-asioissa?

Sisäilma-alaa tuntevia JSN:n päätös kummastutti. Päätöstä kritisoitiin esimerkiksi viestipalvelu X:ssä.

JSN:n puheenjohtaja osallistui X-keskusteluun todeten, että Päätös otti kantaa vain Helsingin Sanomien tapaan tarjoilla ne [faktalaatikon alkuperäiset tiedot] vallitsevana asiantuntijanäkemyksenä.

Journalistin ohjeiden mukaan journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen ja yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Journalistin on suhtauduttava tietolähteisiin kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

Jotta JSN pystyisi ottamaan kantaa siihen, mikä on vallitseva asiantuntijanäkemys ja mikä on asiavirhe, olisi sen ymmärrettävä kunnolla ja kattavasti millaisia asiantuntijanäkemyksiä sisäilman terveysvaikutuksista esiintyy ja mihin nämä näkemykset perustuvat. 

Nyt JSN pohjaa päätöksensä oletukseen siitä, että suomalaiset hoitosuositukset edustaisivat kansainvälistä tieteellistä konsensusta ja suomalaisten lääkäreiden käsitystä sisäilmaoireilusta. Suomalaiset sisäilmaan liittyvät hoitosuositukset ovat kuitenkin varsin vinoutuneita, pienen piirin vaikuttamistyön lopputuloksia. Vuonna 2016 julkaistun Käypä hoito -suosituksen tilalle, johon HS:n jutussa viitataan, tuli tänä vuonna uusi hoitosuositus. Niissä kummassakaan ei tarkastella sisäilma-alan tutkimusta neutraalisti ja kokonaisvaltaisesti.

Esimerkiksi uuden, huhtikuussa 2024 julkaistun “Sisäilmaan liitetyn oireilun hoitosuosituksen” valmistelussa pyrittiin systemaattisesti vähättelemään sisäilman terveyshaittoja, ohittamaan tutkimustietoa ja edistämään niin kutsutun toiminnallisten häiriöiden selitysmallin käyttöä sisäilmaan liittyvässä oireilussa, vaikka tieteellinen näyttö tästä puuttuu.

Toiminnallisten häiriöiden selitysmalli on teoria siitä, että pitkään jatkuvat sisäilmaoireet eivät liity altistumiseen sisäilman haitallisille aineille, vaan esimerkiksi pelkoon ja huoleen, ja ovat ehdollistumisen seurausta. Esimerkiksi korvausvastuussa oleville, kuten vakuutuslaitoksille, selitysmalli on sisäilma-asioissa mieleinen.

Uudessa hoitosuosituksessa myönnetään, ettei toiminnallisiin häiriöihin tarjottavien psykososiaalisten menetelmien tehosta sisäilmaoireilun hoidossa ole saatu näyttöä, vaikka asiaa on tutkittu. Siitä huolimatta hoitosuositus kehottaa lääkäreitä tulkitsemaan oireilun toiminnalliseksi häiriöksi ja tarjoamaan potilaille psykososiaalista lähestymistapaa ongelmaan.

Altistumisen vähentämiseen ei ohjata, vaikka sen tehosta on runsaasti tutkimusnäyttöä. Toiminnallista linjaa edustavat lääkärit, tai STM eivät ole pyydettäessäkään pystyneet toimittamaan näyttöä sen tueksi, että sisäilmaoireita eivät ensisijaisesti aiheuttaisi erilaiset sisäilman haitta-aineet vaan oireilussa olisi kyse toiminnallisesta häiriöstä (ks. esim. Emme saaneet ministeriöltä tutkimusnäyttöä hoitolinjausten perusteiksi). Lisätietoa hoitosuosituksen kummallisista painotuksista löytyy esimerkiksi tästä Homepakolaiset-yhdistyksen hoitosuositustyöryhmälle toimittamasta koosteesta.

Suomessa tilanne näyttäytyy siis hämmentävän vääristyneenä. Kyse ei ole tieteellisestä, vaan poliittisesta ja taloudellisesta linjanvedosta. Helsingin Sanomien jutun faktalaatikko joutui osaksi tätä kädenvääntöä.

Terveyshaittoja ja altistumista tutkitaan paljon

Sisäilma-alan tieteellistä tutkimusta ja keskustelua laajemmin ja kansainvälisesti seuratessa hahmottuu, kuinka marginaalinen osa sisäilma-alan tutkimuskenttää koko toiminnallisten häiriöiden keskustelu on. Tosiasiassa sisäympäristöjen terveyshaittojen tutkimus keskittyy pääosin altistumiseen ja sen vaikutuksiin. Sisäilmassa esiintyy tuhansia ja tuhansia erilaisia haitta-aineita, joiden vaikutusmekanismeista tiedetään jo paljon ja joiden annosvastesuhteita ja yhteisvaikutuksia tutkitaan koko ajan ahkerasti lisää. Monimutkaisen kokonaisuuden tutkimuksesta saa käsitystä esimerkiksi Maailman Terveysjärjestö WHO:n ja Yhdysvaltain Kansallisen Tiedeakatemia NAS:n kokoamista raporteista (linkit raportteihin löytyvät yllä linkatusta koosteesta).

Vaikka marginaalinen toiminnallinen näkökulma on suomalaisissa alan ohjeistuksissa tieteenvastaisesti nostettu vallitsevaksi teoriaksi, tulisi journalistien toimintaa tarkastelevien asiantuntijoiden kyetä hahmottamaan alan tutkimusta ja keskustelua laajemmin voidakseen arvioida, milloin on kyse ”asiavirheistä” ja mikä on ”lääketieteellistä konsensusta”.

Julkisen sanan neuvoston tulisi perustella ja avata, miksi suomalaiset hoitosuositukset antavat sen mielestä oikean kuvan sisäilmaoireista ja miksi sen mukaan HS:n alkuperäisessä faktalaatikossa esitetyt, sisäilmasta sairastuneita pitkään hoitaneen ja alan tutkimusta seuranneen lääkärin antamat tiedot ovat ongelmallisia. Ne eivät nimittäin ole ristiriidassa kansainvälisen tutkimustiedon kanssa.

Journalismin tulee paljastaa valtarakenteita ja intressiristiriitoja – se vaatii perehtymistä

Julkisen sanan neuvoston tehtävänä on tulkita hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sanan- ja julkaisemisen vapautta. JSN:n oma toiminta ei tässä tapauksessa ole ollut tarpeeksi kriittistä, asiantuntevaa ja läpinäkyvää.

Jotta näin monimutkaisiin kysymyksiin voi ottaa asianmukaisesti kantaa, tulee kantaa ottavan organisaation aidosti perehtyä aihepiiristä saatavilla olevaan tietoon ja intressiristiriitoihin kattavasti itse eikä luovuttaa asiantuntijavaltaa millekään ulkopuoliselle organisaatiolle. Journalismin tulee kyetä paljastamaan valtarakenteita ja intressiristiriitoja, ei suojella ja varjella niitä etenkään silloin, kun niillä ylläpidetään haavoittuvassa asemassa olevia ihmisryhmiä syrjiviä rakenteita.

Sisäilmakysymykseen perehtymiseen tarvitaan aikaa ja osaamista. JSN otti kantelun pohjalta antamassaan huomautuksessa asiantuntija-aseman tieteellisesti monisyisessä ja intressiristiriitoja sisältävässä keskustelussa. Tällaiseen asemaan asettuminen vaatii runsaasti resursseja, mikäli sen haluaa tehdä uskottavasti ja oikeudenmukaisesti.

Demokraattisessa yhteiskunnassa päättäjien tulisi JSN:n rahoituksen leikkaamisen sijaan tukea journalismin laatua valvovan elimen toimintaedellytyksiä ja edellyttää keskustelua siitä, miten tällaisen organisaation toiminnan laatu ja uskottavuus pidetään korkeana ja toimintaa ohjaavat periaatteet läpinäkyvinä.

(Kuva: Photoshop AI)