Media jatkouutisoi sisäilma-aiheiset tiedotteet sellaisinaan silloinkin, kun kyse on tarkoitushakuisesta vaikuttamisesta.
THL tiedotti 9.10.2025 tutkimuksestaan otsikolla ”Koulun kosteusvaurio ei lisää astmaan sairastumisen riskiä oppilailla”. Tutkimustiedotteen viesti oli tarkoitushakuinen eikä sille löydy aitoa katetta tutkimuksesta.
Tiedotteen viestiä uutisoitiin laajasti mediassa. Esimerkiksi YLE kertoi otsikossa, että uuden tutkimuksen mukaan homekouluilla ei ole niin vakavaa vaikutusta lasten terveyteen kuin on uskottu. Ilta-Sanomien jutun otsikon mukaan tutkimustulos homekoulujen terveysriskeistä yllätti asiantuntijat. MTV Uutisten mukaan tutkijat kumosivat väitteet koulujen kosteusvaurioista lapsille astmaa aiheuttavina.
Tarkoitushakuisella ja vääristelevällä tiedottamisella THL harjoittaa sisäilmasairastumisdenialistista viestintää, jota media kerta toisensa jälkeen levittää ilman kriittistä tarkastelua.
Todellisuudessa tutkijat eivät tässä tutkimuksessa kumonneet mitään aiempia tutkimustuloksia koulujen homevaurioiden astmariskistä. Tutkijat eivät myöskään voineet yllättyä tarkoitushakuisesta johtopäätöksestään, koska sellaista ei tutkimuksesta voinut tieteellisin kriteerein tehdä.
Mikä THL:n tiedotteessa oli pielessä?
Tutkimuksessa kosteusvaurioille altistuminen, astmaan sairastuminen ja näiden välinen ajallinen yhteys oli varsin epämääräisesti määritelty. (Tutkimus: Inspection confirmed mold damage in schools and new use of drugs for airway obstruction: A cohort study. Altistumisen arviointia kuvaava liite: Methods and discussion of exposure assessment)
Tarkastelussa olivat tietyllä maantieteellisellä alueella sijainneet koulut ja oppilaat, jotka näitä kouluja kävivät vuonna 2004. Tutkimuksessa altistuminen oli luokiteltu vähäiseen, kohtalaiseen, laajaan tai erittäin laajaan sen mukaisesti, kuinka laaja kosteusvaurio koulurakennuksesta oli kuntotutkimuksessa löydetty. Kuntien teettämien tutkimusten raportit oli käyty läpi kahdenkymmen vuoden ajalta vuosilta 2002–2021 ja niiden perusteella oli arvioitu, kosteusvaurion laajuus ”altistumishetkellä” vuonna 2004. Jos koulu oli vuoden 1995 jälkeen rakennettu eikä siitä löytynyt tutkimusraporttia, se luokiteltiin vauriottomaksi. Vauriottomuutta ei todennettu mitenkään. Myöskään kuntien tilaamien kuntotutkimusten raporttien laatua ei arvioitu. 2000-luvun alkupuolella rakennusten kuntotutkimukset eivät välttämättä ole olleet kovinkaan laadukkaita.
Altistumisen määrittelyssä ei tarkasteltu lainkaan sitä, millaisia altisteita kuntotutkimuksessa löydetystä kosteusvauriosta sisäilmaan päätyi. Selvityksissä ei tarkasteltu sitä, millainen mikrobikanta vaurioituneeseen materiaaliin oli syntynyt ja millaisia mahdollisesti toksisia altisteita niistä saattoi sisäilmaan kulkeutua. Arvioissa ei myöskään tarkasteltu sitä, miten rakennuksen ilmanvaihto joko imi ja levitti altisteita rakenteista tai vaihtoehtoisesti poisti niitä tehokkaasti tiloista.
Lisäksi tutkimuksessa keskityttiin vain kosteus- ja homevaurioihin, eikä huomioitu esimerkiksi rakennusmateriaalien kemiallisia päästöjä, kuten Suomessa hyvin yleisiä lattiapäällysteiden vaurioihin liittyviä ongelmia. Märän betonin päälle asennetuista muovimatoista vapautuu sisäilmaan muun muassa muovinpehmentiminä käytettyjä ftalaatteja. Ftalaatit on yhdistetty riskiin sairastua astmaan sekä moniin muihin terveysongelmiin.
Tutkimuksessa ei ollut lainkaan vertailuryhmää, jossa oppilaat olisivat opiskelleet todennetusti altisteettomissa tiloissa. Vauriottomiksi arvioituja kouluja oli liian vähän, jotta niitä olisi voitu pitää omana ryhmänään. Niinpä ne oli yhdistetty vähäisiä vaurioita sisältäneiden koulujen ryhmään.
Oppilaalle puhjennut astma määriteltiin siten, että oppilas oli ostanut ensimmäisen kerran sisäänhengitettävää astmalääkettä ja jatkanut lääkkeen ostamista sen jälkeen niin, että ostettujen lääkkeiden määrä vastasi kahden vuoden käyttöä. Oppilaiden astmalääkeostoksia seurattiin vuoteen 2019 asti. Käytännössä kahden vuoden päivittäinen astmalääkkeen käyttö tarkoittaisi vähintään kahden vuoden altistumisjaksoa, mutta altistumisen kestoa ei tutkimuksessa määritelty.
Oppilaiden altistumista tutkimukseen valitussa koulussa tarkasteltiin vain vuonna 2004. Oppilaiden mahdollista siirtämistä väistötiloihin vakavien kosteusvaurioiden paljastuttua ei huomioitu, eikä myöskään kouluissa tehtyjä korjauksia. Erittäin laajoiksi luokitelluista vaurioista kyllä todettiin, että ne olivat usein niin vakavia, että vaativat välittömiä toimenpiteitä.
Huomiotta tutkimuksessa jätettiin myös kaikki muut mahdolliset kosteusvaurioaltistumiset oppilaiden elämän varrella, esimerkiksi kodeissa tai muissa kouluissa ja oppilaitoksissa tutkimuksessa tarkastellun oppilaitoksen jälkeen.
Erilaisia muuttujia ja epävarmuuksia oli tutkimuksessa näin ollen aivan liikaa, jotta siitä olisi voinut vetää mitään merkittäviä johtopäätöksiä. Tutkimuksen tapa määritellä altistuminen ei todellisuudessa kertonut mitään siitä, millaisille kemiallisille aineille oppilaat olivat altistuneet ja koska. Oppilaiden koulunkäynnin ja rakennuksessa havaitun kosteusvaurion välillä ei välttämättä ollut lainkaan ajallista yhteyttä. Kosteusvaurio oli saatettu havaita yli 10 vuotta sen jälkeen, kun oppilaat olivat jo poistuneet koulusta. Oppilaiden astmalääkkeen käytölläkään ei välttämättä ollut ajallista yhteyttä tarkastelun kohteena olleessa koulussa opiskeluun.
Kun tutkimukseen oli valittu vertailtavaksi asioita, joilla ei välttämättä ollut mitään tekemistä keskenään, ei voi olla yllätys, että tuloksissa ei altistumisen ja astman välillä näy tilastollisesti merkitsevää korrelaatiota. Tällaisesta tutkimuksesta ei oikeasti voida vetää muuta johtopäätöstä kuin se, että kyseinen tutkimusmenetelmä ei ole pätevä astmariskin arviointiin.
Media uutisoi perehtymättä
THL julkaisi tutkimuksesta tiedotteen otsikolla “Koulun kosteusvaurio ei lisää astmaan sairastumisen riskiä oppilailla”, vaikka tutkimus ei tällaista johtopäätöstä tukenut.
Tiedotteella välitetty johtopäätös, että kaikki aiempien vuosikymmenten tutkimukset ovat olleet väärässä ja niiden tulokset on tällä tutkimuksella kumottu, meni mediassa kyseenalaistamatta läpi. Yksikään tutkimuksesta uutisoinut toimittaja ei ilmeisesti perehtynyt itse tutkimukseen.
Sen sijaan, että media tuottaa näin selkeästi tarkoitushakuisen tiedotteen pohjalta uutisen, sen toivoisi havahtuvan käsittelemään sitä, miksi valtakunnalliset organisaatiot harjoittavat tällaista sisäilmasta sairastumisia kohtaan suunnattua denialismia vuodesta toiseen.
Miksi THL ei tee laadukasta tutkimusta sisäilman altisteista, altistumisesta ja terveyshaitoista, vaan mieluummin pyrkii heikkolaatuisen tutkimuksen avulla johtopäätökseen, jolla yrittää kumota aiempien tutkimusten tuloksia?
Denialismin vanhat taktiikat käytössä uusissa teemoissa
Vertailukohtia denialismille löytyy esimerkiksi tupakan, sokerin ja kemikaalien terveyshaittojen sekä ilmastonmuutoksen käsittelystä. Työkalupakki on teemasta riippumatta usein hyvin samankaltainen. Denialismin laajaa keinovalikoimaa on kuvattu useissa tutkimuksissa (esim. tässä).
Denialismista puhutaan, kun jokin tutkimuksin ihmiskunnalle haitalliseksi osoittautuva asia alkaa saada julkisuutta ja vaatisi päätöksentekijöiltä toimenpiteitä, mutta alkaakin tietynlainen tutkimustulosten kiistäminen, jotta toimenpiteisiin ei tarvitsisi ryhtyä. Uusin esimerkki tällaisesta denialismista liittyy luontokatoon. Suomen Ympäristökeskuksen tutkija Aleksi Lehikoinen ja johtaja Leif Schulman herättelivät suomalaisia tiedostamaan yleistyvää luontokatodenialismia Suomen Kuvalehden mielipidekirjoituksessaan 16.10.2025.
Samanlaisesta denialistisesta kiistämisilmiöstä on kyse myös sisäilman haitta-aineiden aiheuttamien sairastumisten kyseenalaistamisessa. Erikoista on se, että sisäilman terveyshaittoja koskevaa denialismia harrastavat meillä sosiaali- ja terveysministeriö ja sen alaiset tutkimuslaitokset. Denialismi on pikkuhiljaa hivutettu vallitsevaksi tilaksi ja viralliseksi totuudeksi.
Lehikoisen ja Schulmanin luontokatodenialismissa havaitsemat viestinnälliset piirteet ovat olleet osa sisäilman terveyshaittoihin liittyvää tiedotusta jo vuosikausien ajan.
Denialisti pyrkii luomaan hämmennystä ja epävarmuutta
Denialistin tavoite on luoda epävarmuutta, jotta toimenpiteisiin ei päästä. Englanniksi tämän tunnetun taktiikan nimi on manufacturing doubt.
Aluksi ilmiön olemassaolo pyritään kiistämään vedoten puutteelliseen tai huonolaatuiseen tutkimustietoon. Esimerkiksi kosteusvauriomikrobien toksisten vaikutusten tutkimusten laatua on Suomessa arvosteltu ja pitkään vedottu siihen, ettei mikrobitoksiineista ole riittävästi laadukasta tutkimustietoa. Laajaa kansainvälistä arvostusta nauttineen professori Mirja Salkinoja-Salosen tutkimuksia leimattiin kotimaassa perusteetta heikkolaatuisiksi. Myös professori Tuula Putuksen tutkimukset opettajien ja terveydenhuollon ammattilaisten sisäilmaoireilun yleisyydestä kohtasivat aikanaan valtiollisten tutkimuslaitosten taholta voimakasta kyseenalaistamista tutkimusten heikkoon laatuun vedoten. Sen sijaan, että olisi pyritty tarkentamaan tutkimustietoa ja toimittu varovaisuusperiaatteen pohjalta, olemassa olevan tutkimustiedon tasoa ja luotettavuutta vähäteltiin.
Toinen denialistien usein käyttämä keino on valikoiva tiedon käyttö. Tätä on valtiollisissa tutkimuslaitoksissa (THL ja TTL) harjoitettu vuosikausia. Malliesimerkki valikoivasta tiedon käytöstä on STM:n alaisuudessa työstetty ja vuonna 2024 julkaistu sisäilmaan liittyvän oireilun hoitosuositus, jossa käytännössä kaikki oleellinen tutkimustieto sisäilman altisteista ja niiden terveysvaikutuksista jätettiin tarkastelun ulkopuolelle ja tarkastelun kohteeksi valittiin psyykkisluonteiset tekijät. Homepakolaiset ry teki osin tästä syystä Valtiontalouden tarkastusvirastolle kantelun hoitosuositukseen varatun rahoituksen epätarkoituksenmukaisesta käytöstä.
Kolmas denialismin taktiikka on esittää väärää tietoa tai tutkimuksiin perustumattomia vaihtoehtoisia teorioita. Työterveyslaitos on jo vuosikymmenen ajan esittänyt sisäilmaoireilun aiheuttajaksi vaihtoehtoisen teoriansa, jossa oireita eivät aiheutakaan altisteet, vaan ihmisten peloista ja huolista johtuva jonkinlainen keskushermoston yliaktivoituminen. Tutkimustietoa, joka vahvistaisi sisäilmaoireilun olevan teorian mukaista, ei ole vieläkään olemassa, vaikka Työterveyslaitoksen asiantuntijat ovat tutkimusnäyttöä asiasta lupailleet jo pitkään.
Homepakolaiset ry vaati STM:ltä tutkimuksia, joilla teorian paikkansapitävyys olisi osoitettu, mutta ei sellaisia saanut. Tästä taktiikasta hyvä esimerkki on Työterveyslaitoksen tiedote siitä, että sisäilmasta sairastuneet hyötyvät terapiasta. Tämäkin tiedote meni mediassa läpi kyseenalaistamatta, vaikka virheelliset väitteet olisi ollut helppo havaita selaamalla tutkimus läpi.
Räikeimpänä keinona denialistit pyrkivät kyseenalaistamaan tutkijoiden objektiivisuuden. Sisäilman haitta-aineiden aiheuttamista terveyshaitoista kertovien tutkijoiden objektiivisuutta on kyseenalaistettu useasti. Tutkijoiden on vihjailtu tuovan sisäilman epäpuhtauksien negatiivisia terveysvaikutuksia julkisuuteen vain saadakseen lisää tutkimusrahoitusta. Sisäilman haitallisuuden luotettavampaan arviointiin menetelmiä kehittävien tutkijoiden on vihjailtu havittelevan bisnestä kyseenalaisten tutkimusten myymisestä kansalaisille. Yksikään toimittaja ei kuitenkaan ole selvittänyt, millaista bisnestä esimerkiksi Työterveyslaitos tekee myymällä sisäilmaselvityksiä, jotka eivät paljasta sisäilmassa mahdollisesti olevia haitallisia aineita.
Miksi sisäilman terveyshaittoja piilotellaan?
Suomessa on syytä havahtua STM:n johdolla harjoitettuun sisäilmasairastumisdenialismiin ja alkaa etsiä sen syitä.
Denialismin tavoitteena saattaa olla esimerkiksi julkisen sektorin rakennuksissa sairastuneille maksettavien korvausten välttäminen. Korvauksista käydään jatkuvia oikeustaisteluita. Esimerkiksi Hovioikeus vapautti lokakuussa 2025 HUSin käräjäoikeuden sille langettamista korvauksista sisäilmaongelmien sairastuttamille kätilöille.
Vakuutuslaitokset ovat myös jo pidempään pyrkineet vähentämään sisäilmasta sairastuneille maksettavia ammattitautikorvauksia. On mahdollista, että sosiaali- ja terveysministeriö kertoo pian, ettei kosteusvaurioastmaa korvata enää ammattitautina ja käyttää perusteluna tätä THL:n tarkoitushakuista tutkimusta koululaisten astmariskistä. Näin vakuutuslaitokset ja monet muutkin tahot pääsisivät eroon korvausvaatimusten aiheuttamista taloudellisista riskeistä. Terveyshaitat myös astman osalta jäisivät siten yksin työntekijöiden kannettavaksi. Lähes kaikkien muiden, sisäilman altisteiden aiheuttamien terveyshaittojen riskit on jo saatu siirrettyä työntekijöiden kannettavaksi.
Myös heikkolaatuista rakentamista ja rakennuttamista sekä terveyshaittoja aiheuttavia rakennusmateriaaleja ja näiden ainesosia valmistavat tahot ovat varmasti tyytyväisiä, kun yhteys heidän toimintansa ja sen haitallisten seurausten välillä hämärtyy.
Media ei voi tunnistaa tarkoitushakuista denialismia ilman asioihin paneutumista. On ongelmallista, että toimituksissa ei lueta edes yksittäistä tutkimusta ja varmisteta, vastaako tutkijoiden tiedote tutkimuksessa tehtyjä havaintoja ja onko tutkimus uskottava. Puhumattakaan siitä, että suhteutettaisiin yksittäisen tutkimuksen havainnot aiempaan, laajaan sisäilmaa koskevaan kansainväliseen tieteelliseen tutkimusaineistoon.
Mikä median arvoksi ja rooliksi jää, jos se vain jatkouutisoi vaikutuspyrkimyksiä kyseenalaistamatta, eikä pysty luomaan seuraajilleen aitoa kokonaiskuvaa siitä, mitä ympärillä tapahtuu?
Kuva: iStock
Terveellisestä, sisäilmasta sairastuneille soveltuvasta rakentamisesta on saatavilla puutteellisesti tietoa. Sisäilmaterveelliselle rakentamiselle, sen kehittämiselle ja kokeiluhankkeille on suuri tarve.
