2012
2020–2023 2018–2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita
Olin opettaja eteläsuomalaisessa kaupungissa. Rakastin ammattiani. Työni takia meni rahat (mm. astmalääkkeisiin), meni terveys (astma, altistus: home, kosteus, hajuyliherkkyys), meni ammatti (en ole löytänyt puhdasta koulua). Astma puhkesi ja oireiluni paheni niin, että lopulta reagoin kaikkialla. En voinut asua kunnolla kotonani, en vierailla ystävieni luona, sillä reagoin. Suurimman osan ajastani olen ulkona, luonnossa, maalla. Siellä ja ystävieni saunassa minulla on hyvä olla.
Otin palkatonta ja opiskelin toisen ammatin, sillä rehtori ja isännöitsijä eivät ottaneet oireitani ja jatkuvaa sairasteluani todesta. Väsytti aina, ja pelkäsin, miten pitkälle altistumiseni voi mennä. Kaksi vuotta opintoja ja nyt olen rahaton opiskelija, joka miettii, mistä löytyy työpaikka tulevaksi syksyksi, jolloin valmistun uuteen ammattiin. Ammattitaito on siis kohta kahdelle alalle ja työhaluja olisi, mutta mistä puhtaat tilat. Opiskelemassani koulussa on yksi rakennus, jossa voin olla oireilematta. Ikävä kyllä kaikki tunnit eivät ole siellä.
Olisin edelleen halukas opettamaan, jos löytäisin puhtaat tilat. Pitäisikö home- ja sisäilmasairastuneille opettajille ja oppilaille rakentaa kokonaan omat koulunsa? Täällä yksi halukas ja innokas opettaja sellaiseen taloon!
Kaiken tämän viisitoistavuotisen sairastelun jälkeen väsyttää. Suututtaa ylemmän tahon välinpitämättömyys. Sapettaa, että väsynyt ja kärsijä olen minä, ei koulu tai rehtori, joka systemaattisesti kielsi ongelman vanhemmilta. Nyt samoissa tiloissa, joissa itse sairastuin, opettaa uusi opettaja (joka ei kuulemma oireile, ainakaan vielä) ja altistuu yhä kymmeniä lapsia.
Jotakin hyötyä tästä on: Olen opetellut elämään vähällä. Olen onnellisempi kuin väsyneenä töissä, vaikkakaan en täysin tyytyväinen, koska sairauteni rajoittaa elämääni. Olen oppinut nauttimaan hetkistä. Ja olen päättänyt: jos en koskaan löydä puhdasta taloa, en aio tuottaa tälle yhteiskunnalle enää muuta kuin kustannuksia. Olen pitkän työurani siinä tapauksessa tehnyt – ja maksanut siitä kovan hinnan.
Väsyttää, nainen 48, Helsinki
Jo lapsena altistuin 70-luvun rivitalossa, jossa kosteus oli päässyt muovimaton alle ja sitä nostettaessa sieltä tuli homeen haju. Minulla oli usein nenäverenvuotoa. Asioista ei kuitenkaan silloin kai ajateltu sen enempää. Ylä-asteen aikana olin koko ajan flunssassa ja poskiontelosairastelu alkoi. Ylä-aste onkin ollut remontissa homeen takia. Näitä ovat sitten seuranneet muut homeiset opinahjot. Eräässä olimme viimeinen ryhmä opiskelijoita koska paikka meni remonttiin homeen takia. Olimme silloin kaikki koko ajan flunssaisia. Kun toisessa opiskelupaikassa sitten aloin saamaan kroonisempia oireita (olin taas koko ajan flunssassa, hirvittävän väsynyt ja huurut tuntuivat vaikuttavan myös aivoihin, suolisto ärtynyt sekä vatsa) sanottiin minulle silloin, että minulla on vain vaikeaa ja että mielenterveyteni on heikko.
Parissa seuraavassa asuinpaikassa aloin saamaan jo vaikeita hengitysoireita muiden oireiden lisäksi. Hengitysoireet onneksi lähti pois kun muutin pois. Yleisesti oireet pahenivat 2002 ja sen jälkeen olen sairastellut todella suuren osan ajasta. Aina ei uskaltanut luottaa omaan tunteeseen ja kokemukseen että paikasta täytyy lähteä pois. Varsinkin jos se on työpaikka. Lisäksi on aina inhottavaa ilmoittaa, että en voi kyläillä läheisillä ihmisillä koska saan oireita heidän kodissaan. Sitäkin olen kuullut, että ”tälle diivalle kun ei kelpaa mikään”.
Lääkärillä olen ravannut, ja niinkuin olettaa saattaa on avunsaanti ollut todella vaikeaa. Mieheni on joutunut elättämään minua kun en ole pystynyt käymään töissä enkä ole saanut mitään tukia mistään. Kun on terveempiä jaksoja elämässä tuhoutuu ne helposti muutaman tunnin vierailulla ja elämästä tulee taas selviytymistä; jaksanko vielä ennenkuin saan taas levätä ja miten krooniseksi oireet taas käyvät ennenkuin saan alkaa parantumaan. Koen että akupunktio on auttanut minua sekä kehon/maksanpuhdistushoito, sekä lauluharjoitukset joita olen opiskellut.
Nyt olen onnellisesti raskaana viimeisellä kuulla. Kuitenkin huolestuttaa miten synnytys menee, sillä käytyäni synnytyssairaalassa huomasin saavani siellä oireita. Synnytysosaston kerroksessa ilma ei kuitenkaan tuntunut niin pahalta. Siellä ongelmaani suhtauduttiin asiallisesti ja sain kuulla etten ole ensimmäinen oireileva. Tämä sairaala ei myöskään ole pahimmasta päästä (Synnyttääkö kotona vai sairaalassa?). Myös terveyskeskus jossa asioin on tällä hetkellä remontissa homeen takia ja olinkin jo vaihtanut toiseen. …Olisipa edes terve sairaala jossa asioida!!!
Missä voi synnyttää homesairas, nainen 37 v, Helsinki
Työskentelen koulutusalalla. Vaihtaessani koulua 2004 oireeni alkoivat. Ehdin olla uudessa työpaikassa noin puolivuotta, kun oireet alkoivat. Joululoman jälkeen palattuani töihin, alkoi ilmetä allergista nuhaa ja poskiontelontulehduksia. Kävin useasti lääkärissä, missä minut punkteerattiin ja todettiin, että sinulla on jonkin asteinen allergia, mutta sen syitä ei lähdetty selvittelemään, koska ihminenhän voi olla allerginen lähes kaikelle mahdolliselle. Allergiareaktio kuitenkin laukaisi itselläni astman, mikä todettiin noin puoli vuotta ensimmäisistä oireista. Lisäksi minulla todettiin krooninen otsaontelotulehdus, jota on hoidettu leikkauksilla. Missään vaiheessa lääkäreillä ei ole ollut halua tai aikaa selvittää terveydentilani todellista syytä, ainoastaan seurauksia on hoidettu.
Työnantajani toimet sairastuttuani olivat oikean suuntaisia, mutta kuitenkin jälkeenpäin tarkasteltuna erittäin kummallisia. Minulle ehdotettettiin 2005, että vaihtaisin toiseen kouluun. Suostuin järjestelyyn ja ehdotin, että minut siirrettäisiin kouluun, missä olin aiemmin työskennellyt 7 vuotta täysin terveenä. Tiesin koulun opettajatilanteen, ja omaan aineeseeni olisi ollut mahdollista tehdä vaihto. Tämä ei kuitenkaan käynyt, vaan minut siirrettiin kouluun, joka oli todettu sisäilmaltaan huonoksi jo vuonna 2004. Sain tietää tämän vasta jälkeenpäin. Nyt koulu on suljettu kokonaan homeongelmien vuoksi. Koulussa tehtiin kosteusmittaukset. Kaupunki edellytti, että näytteet maksaa koulun kannatusyhdistys, joka omistaa talon. Kannatusyhdistyksen mukaan heillä on yksinoikeus tutkimustuloksiin, koska he ovat maksaneet ne. Tuloksia ei pyynnöistä huolimatta saatu heti. Sitten kun ne saatiin, kaikki epäilivät, että niitä on kaunisteltu. Sisäilmanäytteitä ei otettu – ainoastaan materiaalinäytteitä. Liikuntasalista, jossa sairastuin otettiin yksi näyte, mikä oli puhdas. Saliin päätettiin kuitenkin asentaa ilmastointi. Ilmastoinnin asennuksen myötä minut siirrettiin takaisin entiseen kouluuni. Tämä tapahtui osittain omasta tahdostani. Ilmastointi ei kuitenkaan helpottanut oireita. Oman toimenkuvani muutos enemmän hallinnoliseen suuntaan lievensi oireitani niin, että pystyn käymään töissä samassa rakennuksessa.
Nyt työskentelen koulumme ns. vanhalla puolella, joka on rakennettu 1929. Liikuntatila, jossa sairastuin on rakennettu vuonna 1963. Tila sijaitsee ositain maan alla ja todennäköisesti rakennuksen tässä osassa on suuret salaojaongelmat.
Mies, 44v, Turku
Olin SM-tason urheilija, terveys ja kunto olivat loistavat noin 30-vuotiaaksi. 1990-luvun alussa alkoi työpaikkaan liittyvä sairastelukierre etunenässä poskiontelo- ja keuhkoputkentulehduksia, joka syksy ja kevät sairastelin viikkoja ja sitten jo kuukausia. Lomilla aina paranin ja erityisen pahoja aikoja olivat työhön paluut syyslomien, joululomien ja hiihtolomien jälkeen.
v. 2001 työpaikalla tehtii IgG-panelit, joissa 16 homeesta 8 oli tapissa ja lopuista puolet merkittävästi koholla. Itse en tuolloin vielä ymmärtänyt, mistä oikein on kyse. Vettä tuli sisään joka syksy ja kevät, ja koulumme katto oli kuin shakkilauta, kun kuivattelun jälkeen aina vaan vaihdettiin levyjä. Välillä paloauto kävi pumppaamassa vettä koulun alta, kun kuulemma vesisuonet virtasivat sinne. Syksyt ja keväät menivät pitkissä kuumeilukierteissä, urheilusta ei oikein tullut enää mitään, kun olin jatkuvasti sairas. Pakkaskuukaudet sujuivat paremmin ja kesälomalla olin aina terveenä.
Syksyllä 2005 kuumeilin 3kk ja hyppäsin yli 10 kertaa lääkärissä. Kävin voicemassage-terapiassa kun ääni hävisi (ei auttanut). Diagnosoitiin refluksiaa, mutta lääkkeet eivät auttaneet. Sain masennuslääkkeitä, kun olin aivan kuolemanväsynyt, sama tt-lääkäri kehoitti keskustelemaan myös psykologin kanssa. En jaksanut mennä, kun olin niin heikossa kunnossa, etten koulupäivän jälkeen enää tehnyt muuta kuin nukuin.
Joululoman jälkeen 2005 palasin taas terveenä töihin, mutta vajaan viikon jälkeen hengitys vaikeutui ja nielun limakalvot menivät vereslihalle. Aivan hirveä polte, mihin en saanut mitään apua. Taas alkoi pitkä sairausloma ja ny lähete TTL:lle… Seuraavana syksynä sain ammattitaudin altistumisesta kosteusvauriomikrobeille.
Sen jälkeen olen kahdesti vaihtanut koulua aina ”parhaimpaan”, mutta kosteusvaurioita on aina paljastunut uusistakin kohteista. Samaa törkeää pimittelyä, vähättelyä ja valehtelua on jatkunut ammattitaudin toteamisenkin jälkeen… ja oikeaa apua ei saa miltään taholta, pelkkää pompottelua edelleen.
Nyt kun ammattiastmani on pahentunut, niin vakuutusyhtiön lääkärin mielestä minulla onkin ”JOKU MUU” sairaus, koska saan nykyään oireita muistakin ilman epäpuhtauksista. Vaikka kuinka yritän vältellä, niin kosteusvaurioituneita rakennuksia on joka paikassa ja lisää paljastuu. Ne pitävät pientä/suurempaa jatkuvaa oireilua yllä. Onneksi aina toivun kun linnottaudun kotiini totaalisesti.
Työnantaja lopetti sairausloman palkanmaksun ja nyt tuloja 0e ja en saa mistään mitään korvauksia!
Ammattitauti 49, nainen 49v, Lahti
Asuimme perheeni kanssa hometalossa, oireilua oli koko perheellä: esim. silmät rähmi ja kuivui, selittämätöntä päänsärkyä, lapsilla paljon korvatulehduksia ja nenäverenvuotoa, tukkoisuutta ja minulle ja 1,5 vuotiaalle tuli paha nokkosihottuma. Oli myös astmaoireita ja pahaa väsymystä. Terveystarkastaja kävi ja äkkilähtö tuli ja kaiken menetimme. Elämä meni uusiksi, järjettömän raskasta aikaa ja nyt on siitä on vuosi kulunut ja tämä jättää varmasti pysyvät arvet. Home on todella suuri ongelma ja näitä tarinoita on paljon, olisi hyvä jos nämä asiat saataisiin päivän valoon.
Ninni, nainen 31v
Ensimmäiset oireet pukkasivat v. 2001. Jatkuvia poskiontelontulehduksia, flunssaa jne. Muuta en siitä ajasta muistakaan. Jäin äitiyslomalle 2004 ja palasin takaisin samaan taloon vuoden alusta 2006. Lokakuussa 2006 olin sairastellut koko syksyn ja rupesin saamaan vakavampia oireita. Aloitettiin työpaikka pef-seuranta. Oireet: flunssaa, pääkipua, rintakipua (kerran jopa jouduin sydänfilmiin), silmäoireita, poskiontelontulehduksia, unohtamisia, muistamattomuutta, näköhäiriöitä, väsymystä, hengenahdistusta jne. Ensimmäisen astmakohtauksen sain joulukuussa ja vuoden 2007 alussa sain astmadiagnoosin.
Rakennusta ruvettiin tutkimaan, kun talossa useampi reagoi ja 2 sairastui astmaan. Tiloista löytyi vähäisiä määriä hometta, mutta eniten 2-Etyyli-1-heksanolia sekä butaania.
Muutimme tiloista pois 2008. Uusissa tiloissakin oli ollut vesivahinkoja ja oireilu jatkui, mutta paljon lievempänä. Uutena oireena tulivat luomirakkulat, joita sitten työterveydessä puhkottiin.
Jäin opintovapaalle ja oireet helpottivat. Poissaoloni aikana olivat tilat taas muuttaneet ja palasin töihin 1.9. Ensimmäinen flunssa alkoi kahden viikon jälkeen. Vähän mietin, koska en poissaollessani (1,5 v.) ollut sairastellut.
Flunssa meni, mutta joulukuussa oireilu alkoi olla voimakasta ja minulla alkoi valtava sairastelukierre.
Voimakkaita ärsytysoireita ilmeentyi, eivätkä ne helpottaneet vasta kuin vähintään viikon sairaslomalla. Pääoireina olivat kasvojen turvotus (etenkin oikea puoli), silmäoireet, hengenahdistukset, äänen käheys, lämpöily, nuha, yskä sekä astman paheneminen.
Normaalipuhallukseni 470 olikin enää aamuisin niukin naukin 350. Usein en aamuisin pystynyt yskimiseltäni edes puhaltamaan. Muita oireita olivat väsymys, aloitekyvyn puute, ajatukset ikäänkuin olivat ihan puuroa, nivelkivut, poskiontelokivut ja -tulehdukset.
Minulle määrättiin lukuisia eri lääkkeitä eri vaivoihin, turhaan. Sitten sairastuin influenssaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Jälkitautina poskiontelontulehdus, johon syömäni lääkekuuri aiheutti minulle voimakkaan nokkosrokon, joka vaati sairaalassa käynnin eikä poskiontelotulehdus edes kuurilla parantunut vaan jouduin syömään toisen.
Elimistöni oli ja on yhä täysin puolustuskyvytön ja niin herkillä, että reagoin vähän joka asiaan. Sain myös valtavista lääkemääristäni kivuliaan sammaksen suuhuni. Olen nyt sairaslomalla, koska työpaikalleni en enää lääkärin määräyksestä voi mennä. Saa nähdä voinko työskennellä enää missään.
Työpaikalla sairastunut, nainen 38v, Rovaniemi
Vuonna 2000 minulla todettiin astma ja jouduin vaihtamaan alaa. 28 lehmää piti vaihtaa emolehmiin, että mies kykenee ne hoitamaan. Opiskelin ensin lähihoitajaksi ja v. 2005 valmistuin sosionomiksi ja diakoniksi. 2003 todettiin asunnossamme laaja kosteusvaurio, homeen hajua oli alkanut jo aiemmin. Johtuiko astmakin siitä? Tietämättömyys haittasi korjausta ja vauriot korjattiin liian pikaisesti ja huolimattomasti. Kosteutta ja hometta jäi asuntoon ja haju jatkui. Pojalla oli päänsärkyä ja unettomuutta. Kissa kuoli, kun oli outo tulehdus, jolle ei löytynyt selitystä. Hiivatulehdukset olivat arkipäivää, flunssaa ja tukkoisuutta tämän tästä.
2008 minulle tuli totaalinen uupumus. Ajattelin sen johtuvan työstä, kun ei tutkimuksista huolimatta mitään löytynyt. Hometta en osannut tuohon syyksi epäillä. Luovuin työstäni ja hain toista työtä, johon pääsin. Väsymys ei hellittänyt.
Löysin tietoa sädesienen aiheuttamista vaivoista, johon väsymyskin kuului. Sädesientä oli löytynyt asunnostamme vuonna 2008 mittauksissa, mutta pieniä määriä. Hommattiin kerrostaloasunto. Kun palasin kotiin, oireet, väsymys ja hengenahdistus palasivat paljon rajumpina kuin ennen. Toimintakyky tuntui lamaantuvan täysin. Pikaisesti kävin viikonloppuisin kotona siivoamassa ja pesemässä pyykkiä.
Helin korjausneuvojan mittauksissa hometta löytyikin asunnostamme useasta kohdasta. Päätimme rakentaa uuden hirsitalon, kun korjaaminen olisi tullut kalliiksi ja eikä varmuutta sen onnistumisesta olisi. Vakuutusyhtiö ei korvannut mitään, kun ei muka löytänyt kosteutta. Myöskään ARA:lta emme saaneet avustusta, kun varallisuutta katsottiin niin paljon olevan. Jouduimme ostamaan talossamme asuneelle isännän äidille myös asunnon kyläkeskuksesta, sillä hänellä oli talossa elinikäinen asumisoikeus. Olemme velkaantuneet ”vanhoilla päivillämme” kovasti, suurin piirtein kaikki entinen irtaimistokin on mennyttä kalua, olen menettänyt ihanan työpaikan, terveyskin on vaakalaudalla… Onneksi jonkin verran saimme säästettyä aimmin pahan päivän varalle ja maatalouden tulot ovat kohtalaiset. Ehkä selviämme tästä. Raskas kokemus tämä on ollut koko perheelle ja sukukunnalle.
Kaarina, nainen 44v, Kainuu
Poikani sairastui astmaan käytyään armeijaa vain kuusi viikkoa. Heti n. kaksi viikkoa armeijaan menon jälkeen (heinäkuussa 2011) alkoi todella kova yskä, joka ei parantunut lainkaan. Pian alkoi tulla öisin niin pahoja hengitysvaikeuksia ja astmakohtauksia, ettei nukkumisesta tullut mitään. Tämän sairastelun takia poika ei tietenkään psytynyt osallistumaan mihinkään harjoituksiinkaan. Katkerin ja pettynein mielin poika joutui lopettamaan armeijan, vaikka oli kovien testien jälkeen päässyt Valmiusjoukkokoulutukseen ja suunnitteli siitä jopa uraa itselleen. Marraskuun 2011 lopussa diagnosoitiin astma. Nyt on sitten armeijasta muistona pysyvä sairaus ja lääkitys koko loppuelämäksi. Olen todella huolestunut nuorista. Tätäkö Suomi haluaa: sairastutetaan terveet nuoret miehet homeisissa kasarmeissa ja viedään heiltä tulevaisuus?
Huolestunut äiti, 54v
Asuin 2/2011-10/2011 välisen ajan Lahden Talojen rivitalossa Ahtialassa. Oireet alkoivat parin kuukauden asumisen jälkeen. Tyttäreni oireili ylivilkkaalla virtsarakolla ja kuumeilulla. Itselläni verenpaine nousi iltaisin/öisin voimakkaasti ja sain sydämentykyttely -kohtauksia. Mitään ei näkynyt verikokeissa eikä sydänfilmeissä. Hengittäminen tuntui työläältä. Aamuisin oli tosi tukkoinen olo. Yleisoireena oli älytön väsymys. Kesällä oli niin voimaton olo, että hyvä että jaksoin kävellä bussipysäkille. Outoja oireita olivat lämmönsäätelyn toimimattomuus, jäsenten puutumiset ja todella huono olo. Koko kesän juoksin lääkäriltä lääkärille, jotka vaan pyörittelivät päätään. Yksi kesäksi sijaiseksi päässyt nuori lääkäri kehotti ottamaan yhteyden terveystarkastajaan. Pyysin terveystarkastajan kotiimme, jonka tuloa sai kesälomien vuoksi odotella vielä kuukauden ja tuloksia toisen kuukauden. Lopulta asunnostamme/ makuuhuoneestani löydettiin mm. toksista versicolor-hometta runsaasti. Yritimme saada väliaikaista asuntoa. Kävimme katsomassa tilalle tarjottua asuntoa, jossa oli myös kylpyhuone homeessa selkeästi. Joten jouduimme odottamaan asuntoa vielä pari viikkoa. Kysyin myös sosiaalivirastosta apua, mutta en saanut.
Asuntoyhtiö hommasi muuttoauton, muuttomiehet ja matot sain pesulaan. Muuten kaikki vaatteet ja tavarat oli jaksettava pestä itse tai heitettävä roskiin. Vieläkin on joutunut heittämään kankaisia vaatteita ja tavaroita roskiin. Nyt oireet eivät ole täysin ohi, mutta kuitenkin parempi. Edelleen väsymys on sekä minun että 6-v tyttäreni yleisolotila. Minulla oli jo muuttaessamme asuntoon hajuyliherkkyys, joka paheni asumisesta tuossa homeasunnossa. Nyt minulla on vaikeuksia kulkea bussilla ja käydä ostoksilla ruokakaupassa kemikaalien hajujen vuoksi. Pahin on se, että minun on todella vaikea löytää työtä, jota voisin tehdä. Opiskeluakin rajoitaa se, etten kestä ihmisten parfyymeja, huuhteluaineiden löyhkää vaatteissa ja kalan hajua ilmassa. Nyt etsimme meille tervettä asuntoa omalla sisäänkäynnillä, koska yhteissisäänkäynti ei tule hajujen vuoksi kyseeseen. Omat tavarat siinä myös kärsi. Paras olisi kun voisi heittää kaikki kankaiset tavarat pois ja ostaa uudet tilalle. Sänky höyrytettiin kuumalla höyryllä, mutta se haisee edelleen, joten en siinä kykene enää nukkumaan. Tulisi todella kalliiksi hankkia kaikki uudet vaatteet, sänky ja sohvat. Se olisi silti parasta tässä tilanteessa. Mutta mistä työtön/ tuntityöntekijä yksinhuoltaja rahat niihin saisi?
Minni 1968, nainen 43v, Lahti
Vuonna 2003 aloin yskiä keväisin ja syksyisin, yskä ja äänenkäheys kestivät aina 3 kuukautta. Olin verovirkailija ja tarvitsin työssä ääntäni, joten jouduin olemaan aina tuon kolme kuukautta sairaslomalla. Sairastin monia poskiontelotulehduksia, punkteerattiin, menetin vasemmasta korvasta kuulon muutamaksi kuukaudeksi, kuumeilin, alilämpöilin. Kävin keuhkolääkärillä, jolta sain diagnoosiksi tuottamattoman yskän. Keväällä 2005 oireiden alettua sanoin työterveyslääkärille, etten poistu vastaanotolta, ennenkuin tiedetään mistä nämä jatkuvat yskä- ja äänenkäheys johtuvat. Silloin alkoi työpaikalla Pef-puhallukset kahden viikon ajan kahden tunnin välein, sieltähän se syy löytyi; astma. Astma diagnoosin sain toukokuussa 2005, syksyllä syyskuussa olin jo Työterveyslaitoksella poliklinikalla tutkimuksissa mahdollisesta ammattiastmasta. Siellä lääkäri totesi, ettei ammattiastmaan viittaavaa löydy. Kyitenkin minut kutsuttiin jo joulukuussa TTL:n potilasosastolle ammattitautitutkimuksiin. Sieltä pääsi aina viikonlopuksi kotiin. Erehdyin käymään työpaikallani ennenkuin juna lähti Helsinkiin. Osastolla jatkuivat Pef-puhallukset, ihmettelivät miksi ne on niin huonot, missä olen käynyt. Minut laitettiin kotia kahden viikon sairaslomalle Prednisolon-kuurin kera. Tammikuun 2006 puolessa välissä tutkimukset jatkuivat. Minut altistettiin lääkesuojassa Aspergillus Fumigatus -uutteella. Ammattitauti tuli, mutta terveys meni. Äänenkäheys kesti altistuksen jälkeen toista vuotta, ja vieläkin helposti ääneni käheytyy. Olen käynyt puheterapeutilla, foniatrilla, voice massagessa. En antaisi ikimaailmassa enää tehdä minulle altistuskoetta. Nyt en oireile enää pelkästään homeille, mukaan on tullut kaikki tuoksut, hajut, savut, pakokaasut,kumi, katupöly. Tytär luopui ratsatuksesta ja jalkapallosta oireiluni vuoksi. Mieheni joutuu vaihtamaan vaatteet töistä tullessaan. Yleisillä kulkuneuvoilla en pysty matkustamaan, minulla on auto, johon ei tule tupakoitsijat eikä hajuveden käyttäjät. Työterveyslaitoksella käynnin jälkeen olen ollut neljä puolikasta päivää työssä työkokeilussa keuhkolääkärin valvonnassa, keuhkolääkäri keskeytti kokeilun astmaoireiden pahennuttua. Työnantaja (valtio) ei voinut irtisanoa minua, vaikka olin vuosia sairaslomalla. Nyt olen ollut lokakuusta 2009 asti työkyvyttömyyseläkkeellä. Tapaturmaeläkettä en ole saanut. Kukaan ei kuitenkaan ota tämän ikäistä ja näin voimakkaasti monelle oireilevaa työhön.
Ritu, 59 v.
Olen altistunut homeelle jo monta vuotta sitten vuokra-asunnossa oireina pahoinvointi, silmien kirvely, päänsärky, ”humalatila”. Viime vuonna seurustelin miehen kanssa, jonka talo oli homeessa. Minulla home meni virtsarakkoon. Syön nykyisin hevoskuormallisen luontaislääkkeitä, että pysyn tolpillani. Hengitysyhdistyksestä olen saanut kullanarvoista tietoa ja vertaistukea. Kun olen käynyt homeisissa paikoissa, seuraava päivä on hirveä. Kun ei voi elämääkään jättää elämättä.
Kummallista, että ruoan lisäaineita joku professori puolustaa. Ne ovat todella kemiallisia myrkkyjä ainakin minun keholle. Välittömästi oireilen, suurennuslasin kanssa kuljen kaupassa. Joskus ei tiedä enää mitä söisi. Toive olisi päästä Thaimaan Phuketiin talveksi ainakin kuukaudeksi, jonne on perustamassa Suomi kotia eräs perhe Seinäjoelta.
Tuskien taival, nainen 59v, Suolahti
Kävin intin Parolannummella, jossa asuin vuoden niin homeisessa paikassa, kun vain homeinen voi talo olla. Yli puolelle saapumiserästäni jaettiin astmapiiput ja todettiin vain, että koittakaa kestää ja se musta juttu joka on nurkassa, on likaa, peskää se pois. Tyhmäkin sen näki, että hometta se oli. Siispä jotkut keräsivät addresseja homeen toksiinimittauksen suorittamiseksi, mutta yllättäväähän, että mitään ei tehty. No juostiin kyllä tästä hyvästä, mutta eipä muuta. Tarjottiin myös ”mahdollisuutta” asua teltassa kasarmirakennuksen pihassa loppuaika. Pahempi oireilu alkoi jo neljän kuukauden palveluksessaolon jälkeen, jolloin totesivat, että saattaisi olla astmaa. (Omistan koiria ja olen kotoisin maatilalta ja olen aina ollut keuhkoiltani täysin terve, en usko astmaan hetkeäkään, vaikka en lääketieteitä olekaan opiskellut.)
Intistä päästyäni totesin, että en kykene enää olemaan myöskään kotonani, koska 70-luvulla rakennettu ns. elintasosiipi on homeessa. Muissa osin hirsitaloa ei ole kostausvaurioita.
Nykyään asun 1800-luvulla rakennetussa hirsitalossa. Muuten aivan loistava ja hengittävä talo, mutta taas kummittelee tuo 70-luku kylppäriremontillaan. Siellä siis ihan selkeästi haisee home. Nyt etsin uutta kämppää, koska en jaksaisi sairastella kaiken aikaa.
Ei tarvitse olla, kuin joku pieni nurkka märkä tai jo homeessa, niin huomaan sen kyllä aika nopeasti. Poskionteloitani alkaa kutittaa ja jos ongelma on paha, niin suoranaisesti särkee. Nivelvaivat ovat tuottaneet pitkän pennin kiropraktikoilla ja fysioterapeuteilla. Selkänikamia naksahtelee paikaltaan usein. Rytmihäiriön tyyppisiä juttuja on ollut ja toistuvia virtsatietulehduksia, johtuen ensin tulleesta virtsaamisen tarpeen tihentymisestä. Kuristuksen tunne on myös yksi oireistani, joka tulee, mikäli en huomioi poskionteloideni kutinaa ajoissa ja mene ulos. Mikäli päästän kuristuksen tunteeseen asti, alkaa huimata ja jopa suoranaisesti pyörryttää. Silmissä mustuu ja on pakko päästä ulos olemaan.
Onnekseni en ole saanut mitään oireita koiristani, joista luopuminen olisikin varsinainen maansuru.
Ainut aidosti vaikeuttava asia tässä on tämä ”terveellisen” asunnon haku.
Opiskelen ja siksi joudun asumaan vuokralla, mutta kun täältä pääsen, rakennutan oman talon, todennäköisesti hirrestä, että siellä kykenee olemaan, mieluummin vuosienkin päästä.
Tintinea, nainen 24v.
Sairastuin astmaan v. 2001, aivan yllättäen. En osannut edes kuvitella sellaista mahdollisuutta kuin että työpaikkani sisäilma olisi epäpuhdas. Mutta astmalääkityksestä huolimatta aloin kärsiä todella uuvuttavasta väsymyksestä, niin että iltapäivällä en tahtonut pysyä enää lainkaan hereillä työpaikallani. Ja illat menivät kotona nukkuessa. Samoin suun ympärillä oli polttava tunne, yskitti, suussa maistui pahalle jne. Mieheni sitten toi julki homealtistuksen mahdollisuuden, sillä työpaikallani oli sekä sulamis- että sadevesien valuminen rakenteista toimistotiloihin normijuttu. Ja lähes koko henkilökunta kärsi silmäoireista, poskiontelotulehduksista jne. Pitkällisen työterveyslääkärikierteen jälkeen jouduin evakkoon, eli minulle etsittiin toinen työntekemisen paikka.
Mittauksia tehtiin, mutta ensimmäiset kätkettiin rakennusmestarin kaappiin siitä huolimatta, että niissä todettiin viitearvojen 1000 -kertaisia ylityksiä ja korkeita sädesienipitoisuuksia.
Minusta levitettiin huhuja psyykkisistä ja alkoholiin liityvistä ongelmista jne.
Nyt rakennusta on yritetty korjata, mutta jälkeeni on tullut lisää sairastuneita ja evakkoon joutuneita.
Itselläni vaiva pahenee pikkuhiljaa. Hajuaistini reagoi sairaalloisesti, silmätulehdukset vaivaavat, ylähengitysteiden kanssa on ongelmia ja olen myös allergisoitunut, mutta mille kaikelle, sitä on melkein mahdoton sanoa.
Kukaan ei ota vastuuta meistä sairastuneista. Meitä leimataan ja meistä puhutaan selän takana ikävästi.
Itse olen tuonut oman sairauteni julki ajatellen, että se voi tuoda rohkeutta toisillekin. Olisi todella korkea aika ottaa homesairaudet yhdeksi kansantaudiksi, niin paljon niistä kärsitään
Mamma, nainen 65v, Peräseinäjoki
Muutimme uudelle paikkakunnalle, sain aika pian uuden työpaikan ja kaikki vaikutti olevan hienosti. Kunnes sairastuin; ensimmäisinä viikkoina lääkärit määräsivät lääkkeitä lääkkeiden jälkeen ja minä sitkuttelin. Ihmettelin, miten ennen niin terve voikin olla nyt koko ajan sairas (poskiontelo, keuhkoputkitulehdusta, jatkuva kuiva yöyskä).
Syyksi luulin poikamme päivähoidon aloitusta, minulle oli kerrottu, että infektioita on tulossa.
Työnantaja kehotti minut (kaikkea muuta kuin ystävällisesti) muuttamaan toistaiseksi voimassaolevan työsopimukseni määräaikaiseksi, olin niin väsynyt, etten jaksanut taistella, halusin vain kotiin ja parantua.
Sain uuden työn, mutta siellä sairastuin parin päivän päästä poskiontelotulehdukseen, josta tulikin krooninen. Työterveyslääkärini oli onneksi auttavainen, erilaiset testit, FESS-leikkaus, kaikki mahdollinen tehtiin. Rakennus, jossa tuolloin työskentelin oli täysin peruskorjattu rakennus, jonka piti olla tervettäkin terveempi, mutta lääkäri selitti minulle, että jotkut herkistyneet voivat silti reagoida, en tahtonut uskoa enkä ymmärtää asiaa. Työn jäädessä taakse jäi harmillisesti myös työterveyslääkärikin, olin taas yksin sairasteluni kanssa. Seuraava työpaikka, alle viikko ja minulla oli kädessäni jo kaksi lääkärinlausuntoa, etten pysty ko. rakennuksessa työskentelemään, pidempi toipuminen ja taas työnhakuun. Jatkuvaa työnhakua, töissä hetkiä, sitten sairastuminen ja päivärahojen odotusta on ollut elämäni nyt viitisen vuotta.
Sairastelu, rahanpuute, toivottomuus, väsymys vaikuttaa kaikkeen, epävarmuus tulevaisuudesta, stressi, en jaksa poikani kanssa mitä haluaisin, avioliittokin saa lisäpaineita sairastumisestani, ystävät jäävät, tämän sairastelun ymmärtävät vain itse sen kokeneet. Olen saanut monesti kokea vähättelyä, naureskelua, syyttelyä, vihastumista ja vaikka mitä muuta sairasteluni vuoksi. Hyssyttelyä ja sairastelun maton alle lakaisemista on aivan liikaa, vaikka tiedän monta, jotka reagoivat ja sairastelevat hiljaa kärsien. Koska en ole virallisesti sairas, minulla ei ole mitään diagnoosia, minun on vain jaksettava, työaikaa vielä parikymmentä vuotta jäljellä, joten toivon ihmettä tapahtuvaksi, löytäväni työn – vielä terveestä rakennuksesta. Toivoa on vain ylläpidettävä Onneksi on nyt kevät ja kesä tulossa, kesäkausi on minulla ollut yleensä se ns. parempi kausi, jolloin voin nauttia enemmän elämän pikkuasioista. Olen saanut voimia jatkaa kotijoukoilta, vertaistukiryhmältä ja hyviltä ystäviltä. Jaksamista kaikille!
Toivoa on, nainen 46v, Kuopio
Ostimme 10.7.2003 vanhan maatilan talouskeskuksen ihanalla tontilla läheltä kotiamme. Tiesimme rakennukset huonokuntoisiksi. Päätimme kuitenkin muuttaa, ajattelimme voivamme kunnostaa rakennuksia ja asua siinä samalla. Oireilu alkoi hiljaa hiipimällä, lapsilla aloi olla pientä ”virkayskää”, ihottumaa, nenäverenvuotoja. Itselläni hapenottokyky heikkeni, väsyin nopeasti, pää oli usein kipeä, niveliä särki. Mies oli oireeton, mutta hän ei ollutkaan kotona käytännössä kuin öisin. Lapset olivat päivät esikoulussa ja päiväkodissa, minä ainoana koko ajan kotona, siksi kai oireilinkin vakavimmin. Lääkärikierteen jälkeen sain astmadiagnoosin, astmalääkkeet ei kuitenkaan auttaneet kunnolla, nivelsäryille ei löytynyt mitään syytä. Vasta kun keuhkopolin eräs hoitaja sanoi minulle käytävällä ohimennen, että minusta lähtee niin voimakas homeenhaju, ettei hän voi olla lähelläni, aloin ajatella että ongelma voisi olla talossa. Kunnan ympäristötarkastaja kävi tekemässä aistinvaraisen arvion, ja raportissaan kehotti muuttamaan talosta pois. Sen teimme. Oireet alkoi heti helpottamaan.
Missään vaiheessa ei kehostani ole löytynyt mitään homealtistukseen viittaavaa, astmaoireista en ole kärsinyt enkä niitä lääkkeitä tarvinnut. Silti pienetkin määrät hometta saa minut sairaaksi, enkä kestä enää tuoksuja. En voi syyttää ketään tai mitään muuta kuin omaa naiviuttani, muutin huonokuntoiseksi tietämääni taloon optimistisesti uskoen, että voimme asua siinä samalla sitä remontoiden.
Asian hoito olisi ollut huomattavasti helpompaa, jos terveydenhuollon piirissä olisi ymmärretty oirekirjoni kokonaisuutena, eikä joka oiretta olisi tutkittu erikseen. Uupumus, nivelsäryt, päänsärky ja hengitysvaikeudet yhdessä ovat tyypillisiä homealtistusoireita. Minulla niitä kaikkia tutkittiin erikseen, eikä mitään selkeää sairautta löydetty, astmadiagnoosi papereissa nyt on vaikkei tutkimuksissa selkeään astmaan saatu viitteitä. Terveyden menetyksen lisäksi vaikeimpana kohtina tässä koen sen trauman kun oma rakas kotipesä muutuukin hengenvaaralliseksi paikaksi. Yleinen suhtautuminen homeongelmaan oli myös vähättelevää, mikä teki asian eteenpäin viemisen raskaammaksi kuin oli tarpeen.
Home sweet home, nainen 38v, Siikalatva
Rakensimme/rakennutimme unelmiemme omakotitalon 1986. Siinä on työhuoneet miehelleni ja minulle asunnon yhteydessä. Uskoimme vanhuutemme olevan turvatun. Vähitellen aloin saada oireita: hiivatulehduksia, huimausta. Pojallamme on ollut paljon hengitystieinfektioita. Kesän 2011 aikana oireeni pahenivat: hengitystiet, oksentelu. Laihduin parissa kuukaudessa 54 kilosta 42 kiloon. Syyskuussa lähdin kotoa, nyt on tämän reilun puolen vuoden jälkeen 7. asunto menossa. Välillä vuokra-asunnoissa, välillä sukulaisten/ystävien nurkissa. Kemikaaliyliherkkyys on tullut tosi pahaksi. Erehdyin ostamaan viimeisimpään asuntoon lakattuja huonekaluja kun vältin lastulevyä; paha huimaus ja huonovointisuus. Haistan mm. ohikulkijoiden vaatteiden pesuaineen hajun, se tuo huonoa oloa. Keuhkot pysyvät kohtuullisessa kunnnossa, koska olen laulunopettaja ja keuhkot saavat harjaannusta lähes päivittäin. Saan oireita useimmissa sisätiloissa, työpaikalla pääsin korvaaviin tiloihin. Osan työstäni olen aiemmin tehnyt kotona enkä ole vielä löytänyt korvaavaa, pysyvämpää työtilaa. Kodin menettämisen myötä menetin siis puolet kuukausituloistani tilaongelman vuoksi. Ulkona voin parhaiten. Kotiamme korjataan lainarahalla. On epävarmaa, tuleeko siitä tarpeeksi hyvä enää minulle. Olen huolissani läheisistäni, heidän terveydestään ja rahatilanteestamme. Missä voin asua? Voinko joskus vielä tulla terveeksi? Vastuu kuuluisi rakennusvalvontaviranomaisille, missä on suomalaisen rakentamisen laatu? Miten yksityinen ihminen, joka rakentaa kodin kerran elämässään voisi tietää ja osata kaiken? Ja miten on mahdollista, että tämä ongelma kaatuu meidän yksittäisten sairastuneiden päälle? Yhteiskunnalta ei saa apua, vertaistuki helpottaa. Hometaloja on liikaa, sen tuntee nyt kun tunnistaa oireensa!
Uupunut naisopettaja 52v, Tampere
Lapseni altistui esikoulussa kuivalle rakenteissa piileskeelle homeelle. Jatkuvat poskionteloiden tulehdukset ja antibioottikuurit seurasivat toinen toistaan. Elämä oli yhtä punkteerausta ja antibioottikuuria. Lapsi oli yksityisen lääkärin hoidossa ja otettuani kysymyksen esiin, voiko kyse olla homeille oireilusta. Vastaus oli ei. Oli vaikea ymmärtää, miksei voisi olla, koska pitkillä lomilla ja kesällä ei ollut mitään ongelmia tai jos pidin lapsen poissa esikoulusta koko antibioottikuurin ajan kontrollikäyntiin asti, saattoi selvitä viikon ilman antibioottia.
Tein oman ratkaisuni ja lapsen esikoulu keskeytettiin, koska en enää kestänyt katsella sitä jatkuvaa sairastamista ja lapseni kärsimyksiä. Lääkäri oli ollut täysin väärässä, sillä lapsen poskionteloiden tulehdukset loppuivat siihen paikkaan. Kiitin itseäni, en lääkäriä. Yli puoli vuotta minulla oli taas terve lapsi.
Alkoi koulutaival ja sisäilmaltaan priimaa koulua ei täältä löydy. Lapsellani diagnosoitiin astma. Sellainen astma, joka vaivaa pahasti vain koulurakennuksessa tai missä tahansa muussa sisäilmaltaan viallisessa rakennuksessa. Kesälomalla astma paranee. Erikoista, en edes usko sen olevan astmaa, koska siihen liittyy niin paljon muita myrkytyksen kaltaisia oireita, joihin ei astmalääkkeet tehoa. Sairauskohtaukset tekevät lapseni välillä täysin toimintakyvyttömäksi ja tuskaisen kipeäksi.
Lapseni on nyt altistunut niin pahoin, että se vaikuttaa koko hänen tulevaisuuteensa. Joissakin rakennuksissa hän ei voi olla hetkeäkään, joten ammatinvalinta on täysin riippuvainen siitä, missä rakennuksessa pystyy ylipäänsä oleskelemaan niin kauan, että saa ammatin opiskeltua. Miksi viattomille tuleville yhteiskunnan jäsenille saa aiheuttaa sellaisen ruumiinvamman, joka vaikeuttaa heidän kykyänsä selviytyä veronmaksajina hyvinvointivaltiossa nimeltä Suomi?
Kaiken edellisen lisäksi lapseni allergisoitui antibiooteille, saaden esim. penisilliinistä vakavan reaktion. Ja juna kulkee, sillä nyt saa myös erilaista hajusteista ja uusista huonekaluista tai rakennuksista pahoja oireita. Oliko sittenkään lottovoitto syntyä Suomeen?
Tiikeriäiti, nainen 47v
En jaksa tämän enempää kirjoittaa, mutta sanon vain että olemme oireilleet homeesta useita vuosia, paljon sairastamista. Viranomaiset eivät auta, lääkärit pitävät luulotteluna. Olen huomannut, että tilanteelle ei Suomessa saa kunnolla apua, niin emme viitsi enää edes sitä pyytää.
Väsynyt, mies 40v
En oikeastaan tiedä missä olen homeelle altistunut, minulla ei ole mitään katastrofaalista homeasuntotaustaa. Toki työpaikallani eli koulussa aikanaan vetkuteltiin vuosia kosteusvaurion korjaamisen kanssa. Nykyään saan välittömästi oireita sekä toisten ihmisten vaatteissa olevista homeista että hajusteista ja pesuaineista.
Homeen kohtaaminen saa poskiontelot pistelemään ja silmät ärtymään Pahinta on oksettava huimaus ja sekava olo. Katseen tarkentaminen on mahdotonta ja yleensä joutuu pitämään toista silmää kiinni. Hajusteet saavat suun kuivumaan sekunnissa niin, että kieltä joutuu repimään irti kitalaesta. Joistain hajuista tulee myös pyörrytystä ja pahoinvointia. Muisti pätkii ja lauseet jäävät kesken. Kolmoishermo ärtyy, kasvoja särkee, niska jäykistyy. Poskiontelotulehduksia on jatkuvasti, mutta punkteeraamalla ei saa mitään irti.
Elämäni rajoittuu kotiin, kouluun ja kauppaan. Näistä en tyhjinä rakennuksina saa oireita. Mutta toisten ihmisten vaatteista ja hajusteista oireet tulevat välittömästi.
Muutama vuosi sitten eräs oppilaani haisi niin vahvasti homeelle, että sain oireita jo ulko-ovella, jos hän oli tullut kouluun minua ennen. Silloin valitin asiaa työterveyslääkärille, joka kopeasti totesi, ettei ole voitu osoittaa, että toisen vaatteissa voisi olla oireita aiheuttavaa homemäärää. Myöhemmin tilanne paheni niin, että jos jouduin lähelle tätä lasta, jouduin pitelemään seinistä kiinni, että pääsin opettajanhuoneeseen oksentamaan. Lääkärille en toki enää tohtinut valittaa. Oppilas itsekin oli vaikeasti sairas, jatkuvasti räkäinen ja henkisesti poissaoleva.
Elämä on jatkuvaa kamppailua homeita ja hajusteita vastaan. Kaikki vaatteet on pestävä päivittäin, suihkussa on käytävä aina kun tulee kotiin. Jotkut hajut eivät edes lähde yhdessä pesussa. Vieraitten käyminen on valtava rasite, etenkin jos ei ole ehtinyt keräillä mattoja pois ja peittää kalusteita suojakankailla. Kaupassa joutuu juoksemaan edestakaisin, että saa kierrettyä haisevimmat asiakkaat. Julkisissa kulkuneuvoissa, teattereissa tai matkoilla ei voi käydä. Tuttavia ja ystäviä ei enää ole.
Työssä pystyn juuri ja juuri käymään poskiontelotulehduksiin saamieni antihistamiinien turvin. Muuten lääkäreistä ei ole mitään apua. Jotkut tuntuvat ymmärtävän taudin olemassaolon, mutta siihen se sitten jääkin. Useimmat menevät täysin lukkoon jo home- sanan kuultuaankin. Ilmeisesti lääkäreiksi valikoituu tunteettomia matemaattisia mittamiehiä, jotka eivät pysty soveltaan tietojaan mihinkään uuteen.
Olemme pulassa, nainen 51, Pirkanmaa
Aloitin yläasteen syksyllä 2002. Marraskuussa täytin 13 ja pian sen jälkeen sairastuin kuumeeseen ja poskiontelotulehdukseen. Sama kuumeilu ja poskiontelo-oireet jatkuvat edelleen, huhtikuussa 2012, joka vuosi pahempina. Opiskelin ensimmäisen yliopistovuoteni rakennuksessa, joka nyt on pois käytöstä homeen takia. Meidät siirrettin peruskorjattuun rakennukseen, jonka ilmastoinnissa säästellään. Rakennuksen ilma on kuin autonrenkaan sisäkumissa, kyllästetty kemikaalikatkuilla. Pahinta ovat kuitenkin toisten opiskelijoiden ja opettajien käyttämät pesuaineet, hajuvedet, käsirasvat, hiussprayt…kaikki pelkkää myrkkyä. Turvassa olen vain lapsuuskodissani, jonka hajuttomana pitämiseksi tehdään jatkuvaa työtä.
Hajut ja homeet aiheuttavat päänsärkyä, pahoinvointia, niskakipua, imusolmukkeet turpoavat, tulee hengenahdistusta ja sydämentykytystä, näkö sumenee, poskionteloita kuumottaa ja pistelee. Opiskelen yliopistossa, mutta usein on vaikea kirjoittaa edes kahta kirjainta peräkkäin, ajatus sekoaa, ei kykene puhumaan. Kaksi kertaa olen tunnilla saanut niin pahan hengenahdistuskohtauksen, että minut on raahattu ulos. Opiskelua vaikeuttaa jokapäiväinen migreeni ja jatkuva toispuoleinen tykytys, joka kestää puoleen yöhön ja jonka aikana en voi edes nukkua. Aamuyöstä on sitten yritettävä tehdä läksyjä.
Joudun matkustamaan paljon junalla. Junissa on hometta, toisten matkustajien vaatteet ovat homeessa, pesuaineet ja käsirasvat löyhkäävät kaikkialla. Lähes joka junareissun aikana tai viimeistään jälkeen joutuu ottamaan läjän särkylääkkeitä ja antihistamiineja. Vaihdan junissa jatkuvasti paikkaa paremman ilman perässä ja päädyn usein istumaan lattialle vaunujen eteistiloihin, joissa tosin ramppaa myös jatkuvasti väkeä. Osa konduktööreistä on hyvin huolissaan puolestani, mutta ne konduktöörit, jotka itse haisevat, ovat hyvin vihamielisiä. Allergiahyteillä ei ole merkitystä, niihin voi tulla kuka tahansa.
Lääkärissä olen juossut vanhempieni kanssa koko rahalla jo vuosia. Syön erilaisia antihistamiineja, mutta en tiedä onko niistä loppujen lopuksi paljonkaan apua. Erään suuren lääkärikeskuksen ylilääkäri sanoi minulle ja äidilleni jo kauan sitten, että olisi hyvä jos emme enää tulisi heille asiakkaaksi, koska he eivät enää tienneet mitä tehdä meidän kanssamme. Yhdeltä lääkäriltä kysyin, mikä olisi minulle mahdollinen ammatti, kun terveyteni on tällainen. Lääkäri mietti pitkään ja sanoi sitten: kirjailija.
Hanna, nainen 22v, Helsinki
Homeista sairastunut minäkin! Sen myötä koko elämä kääntynyt päälaelleen. Kymmenisen vuotta sitten altistuminen pakotti jättämään työpaikan. Nyt jälkeenpäin tajuan, että se oli vasta tarinan alku. Sittemmin olen tajunnut, mistä kaikesta luopumista tämä sairastuminen tarkoittaa: pitää jättää harrastukset, ystävien luona vierailut, matkustaminen on vaikeaa. Kaikki arjen askareet on mitoitettava itselle sopiviksi. Oireilu on niin herkässä. Ja mikä pahinta, vuosien myötä olen saanut lisäksi kaksi raskasta diagnoosia: syöpä ja neurologinen sairaus. Ennen altistumistani olin täysin terve. Mikä johtuu mistäkin.. siihen ei kukaan tiedä oikeaa vastausta.
Herkkis, nainen 46v
Luokanopettajana toimiessani täällä Asikkalassa altistuin sisäilman epäpuhtauksille – nyt jälkeen päin asiapapereita kootessani, tuli ilmi, että kaikki koulut, joissa vuodesta 1994 alkaen olen työskennellyt ovat olleet sisäilmaltaan ongelmaisia. Repertuaarista löytyy hometta, sädesieniä, kaasuja sekä joukko tekijöitä, joita ei edes ole tutkittu…
Syksyllä 2010 tuli oireilukatto täyteen, joten reaktiot niin voimakkaita, että vähitellen kielto työskennellä tietyissä rakennuksissa. Astma diagnosoitiin syksyllä 2010. Sairauslomakierre alkoi syyskuussa 2010, marraskuun 2010 jälkeen ei päivääkään töissä. Ammattitautiepäilyä on yritetty jo kaksi kertaa, vaan käyrää ei saada vastaamaan ammattitaudiksi, vaikka oirekirjo on kattava nimenomaan työpaikalla. Yksi koulu ehdittiin purkaa, toista korjailla ja itsellä täys lääkitys PEF-seurannassa. Työnantaja ei ole kiinnostunut muusta kuin olenko työkyvytön. Lääkärit pitävät työkykyisenä open työhön, edellyttäen, että pitää olla puhtaat tilat. Avi on määritellyt työnantajan toimineen lainsäädännön vastaisesti ja työnantajan olisi välittömästi järjestettävä puhtaat tilat tai korvaava tehtävä. Työnantaja puhdisti sisäilmaongelman irtisanomalla minut lokakuussa 2011. Sitä ennen oli päättänyt ettei maksa harkinnanvaraista sairausloma-ajan palkkaa. Joulukuussa 2011 laittoi voimaan virantoimituksesta pidättämisen itsestäni johtuvasta syystä sekä katsoo minun olevan luvattomasti pois työstä. OAJ riitautti asian. Asikkala on valinnut linjan. Nyt valmistellaan suulliseen käsittelyyn Kouvolan hallinto-oikeuteen. Tapahtumat ovat olleet värikkäitä, mutta erittäin surullisia. Päättäjät ja virkamiehet pelkäävät omaa nahkaansa eikä kukaan uskalla puuttua edes asiani virheelliseen käsittelytapaan – salaiset pöytäkirjat asiastani vuotivat nettiin työnantajalta ym mukavaa. Nyt perheemme on saanut tarpeeksi Asikkalasta, mitään valoa ei näy täällä. Olemme myyneet kotimme ja aloitamme nollasta Pohjanmaalla. En tiedä voinko enää tehdä open töitä – löytyykö puhdasta koulua. Yritän löytää työnohjaajan työtä, johon minulla on myös koulutus. Oikeustoimet katsotaan loppuun, vaikka koen sen aika turhana. Olen menettänyt niin paljon. Työnantajan lahjasta saan muistutuksen viimeistään katu-ja peltopölyjen aikaan – nytkin keuhkot hiekoitettu, ääni pois ja lääkkeitä, lääkkeitä. Työnantajan kohtelu täällä on vaientanut muut oireilijat. Oikeuteen menen ajatellen jos siitä olisi hyötyä edes lapsille ja nuorille, jotka koko ajan joutuvat työskentelemään sairaissa tiloissa.
Outi, nainen 45v, Asikkala
Opiskelin pitkän tähtäimen tavoitteella oman alani opettajaksi. Minua pyydettiin ensimmäiseen open työpaikkaan ennen kuin edes ehdin valmistua. Ensimmäisenä syksynä ihmettelin paukamia ihossa. Sitten jatkuvaa äänen käheytymistä, mynthonia askitolkulla, oireet lisääntyy ja pahenee. Voimat menee, päätä särkee, väsyttää järkyttävän kovaa, huimaa… Tulen raskaaksi, kahdella opettajalla kolme keskenmenoa ½ vuoden aikana. Uusi vauvan alku kesällä, syksyllä rajuja verenvuotoja – sairaslomalle – oireet katoavat. Ihana vauva syntyy, en muista paljoakaan lapsen vauva- ja taaperoajasta. Uudelleen töihin, rajuja hengitystieinfektioita, lääkkeitä, jatkuvaa sairastamista. Välillä muisti meni niin huonoksi, etten muistanut mikä on kahvinkeitin ja mitä sillä tehdään. Istuin vain sohvannurkassa, kun en uskaltanut tehdä muuta.
Sitten tuli työsuojelutoimikunta, täällä on selviä kosteusvaurioita. Uusi vauva saa kesällä alkunsa. Syksyllä verenvuotoja, lapsen kasvu pysähtyy, voimakkaat kiputilat, hirveästi oireita.
Sairaslomaa. Oireet häviää, lapsi kasvaa normaalisti. Synnyttyään oireilee selvästi samoin kuin minä. Olen terve kun olen puhtaassa kodissa.
Isoimmat lapset ”uuteen” kouluun. Puoli tuntia ja lapsi haettava kotiin päänsäryn takia. Kotikoulua, sairaslomaa, hoitopaikat homeessa. Kiellettiin hoitopaikka, koska tilat ovat muka kunnossa. Muutto uudelle paikkakunnalle, homeiseen kotiin. Ensiapua, ambulanssia, iho irtoaa, henki ei kulje, on kuin olisi pilvessä, oksentamista, rytmihäiriöitä, reuma palaa.
Samana päivänä taas muutto, kaikki omaisuus hävitettävä mitä ei voi puhdistaa, tarkoittaa kaikki tekstiilit, kirjat tms, jotka olivat siellä.
Satoja tutkimuksia, ei apua. Oliko niillä tarkoitus tutkia vain sitä, mistä ei mitään saada kiinni?
Meni koti, meni työ, meni terveys, ei enää ravintolareissuja perheen kanssa, saatikka hotelliöitä. Meni ihmisarvo, en ole enää mitään, mutta pakko jaksaa vaikka pää on täynnä vihreää limaa.. tai ainakin tuntuu siltä. Jäi käteen nippu reseptejä, jotka eivät vie tätä kipua ja muita oireita. Tämä taistelu sitoo meitä entistä enemmän yhteen, erottaa meidät muista, koska edes läheiset eivät usko meitä vaan sanovat kaiken olevan itse aiheutettua… ei usko lääkärit, homeiset kodit olivat meidän vikamme, niin ne kaupungin vuokratoimistosta sanoivat…
Sinä päivänä, kun ei koske mihinkään, henki kulkee meillä kaikilla normaalisti, pääsee liikkumaan tai kirjoittamaan nimensä kynällä, on varmaan aika mahtava olo. Sitä oloa toivoessa…
Ihmisyytensä menettänyt, nainen 40v
Lueskelin täältä näitä tarinoita hieman kauhunsekaisin tuntein – itselläni on vasta todettu astma, jonka sain ’luontaisetuna’ työpaikaltani. Muuta oireilua on ollut jo vuosia, mutta olen niihin saanut mm. fibromyalgia-diagnoosin. Olen 25 v. työurani aikana työskennellyt useammassakin kosteusvaurioituneessa rakennuksessa (yleensä tieto tästä on tullut vasta jälkikäteen), mm. laboratoriotiloissa, joissa kasvatettiin homeita tutkimuksia varten, mutta josta emme tiloihin muuttaessamme tienneet (omat tutkimuksemme alkoivat mennä homeiden takia pieleen jolloin asia alkoi selvitä, mutta se on ihan oma tarinansa). Oma tilanteeni räjähti käsiin kun työhuoneeni pakkosiirrettiin n. vuosi sitten talon ehkä ainoista ’puhtaista’ tiloista vanhempiin osiin, joissa tiedettiin olevan ongelmia, mutta joita oli remontoitu. Puoli vuotta meni pienin oirein (äänen käheys, jatkuva väsymys, nivelkivut ja muu epämääräinen kremppa, joka oli mielestäni ’normaalia’), kunnes viime vuoden lopulla sain voimakkaan astmakohtauksen n. 5 minuutin työtiloissani oleskelun jälkeen. Samalla alkoivat muutkin rankat oireet; huimaus, voimakas päänsärky, sekavuus, poissaolokohtaukset jne. Huoneen vaihto ei auttanut, oireet palasivat, tosin aluksi hitaammin, mutta nyt jo n. 15 minuutin oleskelu ko. rakennuksessa (ja toisessakin, jonka pitäisi uudempana olla ’terve’) riittää aiheuttamaan viikon monimuotoiset oireilut astmakohtauksen lisäksi.
Työterveyslääkäri on onneksi ollut ymmärtäväinen, pääsin erikoislääkärille ja sain astmadiagnoosin. Ko. rakennuksesta ei ole sisäilmatietoja, vaikka taloa on korjattu vuosikaudet työntekijöiden oireilujen takia, joten ammattiastmastatus jäänee saamatta – tiedän myös muita tapauksia, joilla jo on terveysperusteinen ’porttikielto’ ko. rakennukseeen. Olen määräaikainen, joten ei ole paljoa mahdollisuuksia ryhtyä rettelöimään. Sopimukseni loppuu (onneksi) vuoden lopussa ja teen nyt etätöitä. Ongelma ei tosin ole ohi, sillä olen alkanut saada oireita monissa muissakin julkisissa rakennuksissa, mm. terveyskeskuksessa ja työterveysasemalla! Pelottaa, milloin alan oireilla kotona… Työpaikan vaihto lienee pakkorako, mutta mahdollisuudet ovat vähissä, sillä koulutukseni mahdollistaisi lähinnä siirtymisen opetushommiin, mutta mihin uskaltaisin mennä – saan nykyään oireita myös mm. käydessäni lasteni koululla, joka on viimeisen päälle peruskorjattu! Pelottaa myös tulevan kesän siitepölyt (aiemmin vain lievä heinänuha), katupöly oli jo tuskaisa kokemus.
Olenkohan vasta alkumetreillä, nainen 46v, Kuopio
Altistuin homeelle ensimmäisen kerran uusimaalaisessa koulussa 1991. Sain elämäni ensimmäiset poskiontelon- ja korvatulehdukset. Vaihdoin työpaikkaa, mutta nyt sisätiloisssa oli asbestia! Entinen kouluni meni muuten remonttiin, osa opettajista oireili minua pahemmin, astmaa esiintyi. Uusi työpaikkani oli niin kamala, että pidin talvellakin ikkunaa auki, koska silmiäni kirveli, poskiani vihloi, kurkkuani kuivasi. Koko Helsingin keskustassa oleva talo meni remonttiin seuraavana vuonna siitä kun lähdin. Sieltäkin löytyi siis asbestia. Toimistossa oli 10 työntekijää, kuusi sairasti tai oli sairastanut syövän. Pari kuoli. Esinaiseni kielsi minua puhumasta homeasiasta, vaikka sain työterveyshuollosta kirjalliset ohjeet asian esittämiseen. Olin hankala ihminen!
Seurasi muutama parempi vuosi, mutta sairastan joka vuosi flunssan jälkitautina vähintään kerran poskaritulehduksen. Syön antibiootteja tavallaan turhaan. Viime keväänä sairastin 3,5 kuukautta yhtä soittoa. Kävin 8 kertaa lääkärissä yksityisellä työterveysasemalla, söin 3 antibioottikuuria, kaksi kortisonikuuria, poskiani ei suostuttu punkteeraamaan. Särky- ja nuhalääkkeiden määrää en edes lasknut. Avun sain kaupungin terveyskeskuksesta, josta sain lähetteen HYKSiin punkteeraukseen. Olin terve kahdessa päivässä.
Koen olevani työperäisesti sairastunut, ikuisesti homeesta kärsivä tai siihen reagoiva ja ainakin oireileva. Minulla ei ole allergioita testien mukaan, mutta haistan homeen sekunnissa esim. vanhassa talossa.
Työelämässä pitäisi jaksaa olla vielä kymmenisen vuotta, mutta koulumaailmaan en aio mennä. Sen verran terveyteni on minulle tärkeä, että en uhraa sitä homeisissa luokissa.
Nuhanenäkö, nainen 53v, Helsinki
Oireiluni alkoi 2000-luvun alkupuolella, kun asuin yksiössä, missä tehtiin putkiremonttia. Jatkuvat niveltulehdukset, vatsaoireet, allergiat, astma ja uupumus iskivät vaivihkaa ja oireisiin tottui. Muutin remontoituun rintamamiestaloon (jossa oli kuitenkin merkillisen voimakas sipulinhaju eli sädesientä). Kesäisin oireet katosivat, koska tein ulkotyötä ja matkustelin työn perässä – talvet olin koko ajan kipeänä. Lähdin opiskelijavaihtoon, asuntolassa oli todella tunkkainen haju vaikka talo oli vasta 2 vuotta vanha (jälkikäteen selvisi, että siellä oli ollut putkirikko). Olin koko ajan kipeänä, jouduin syömään elämäni ensimmäisen antibioottikuurin (6 kpl sen talven aikana) sitkeän korvatulehduksen takia. Puoli vuotta jatkuneen tulehduksen takia kuulo heikkeni toisesta korvasta pysyvästi. Toinen puoli kasvoistani turposi jatkuvasti enkä saanut henkeä, lääkärit olivat pistämässä minua siitä hyvästä nenäleikkaukseen. Onneksi kirurgi totesi, että allergista on aivan turha leikata – yleislääkärit tuputtivat niveloireisiin tulehduskipulääkkeitä ja kohauttelivat hartioitaan, no can do… Lopulta, lähes 10 vuoden oireilun jälkeen päädyin anafylaktisen reaktion takia sairaalaan ja sain lähetteen allergiasairaalaan allergiatesteihin. Olin herkistynyt melkein kaikelle; ruoka-aineille ja homeille, hajusteille, sähkölaitteille… Nyt 2 vuotta testien ja lukuisten muuttojen jälkeen asun homeettomassa asunnossa ja olen oppinut kuuntelemaan kehoani sen suhteen, mitä kannattaa syödä. Jouduin luopumaan myös työstäni, koska työpaikalla oli hometta ja herkistyin kaikille kemikaaleille – en myöskään kestä enää alkoholia. Kehon vastustuskyky on alkanut pikkuhiljaa palautumaan, pystyn taas urheilemaan, saunomaan ja uimaan (luonnonvedessä, klooria en siedä). Vuosia vaivannut kylmä- ja lämpöurtikariakin alkaa helpottamaan. Juomaveden annan hapettua yön yli vesikannussa huoneenlämmössä, ”raaka” kraanavesi aiheuttaa heti vatsakipuja. Olen muutenkin oppinut leppoistamaan elämää, astma ja allergiaoireet nimittäin räjähtävät käsiin stressin ja kiireen myötä!
Kirsikka, nainen 32v, Pirkanmaa
Olen eläkkeellä oleva taiteilija ja kahden nuoren äiti. Sairastuin ensimmäisen kerran asuessani puutalossa, joka on rakennettu kierrätysmateriaaleista. Aloin oireilemaan niin, että ensin kurkkuni tuli kipeäksi ja kaulan imusolmukkeet turposivat ja alkoivat särkeä. Myöhemmin myös kainaloiden imusolmukkeet kipeytyivät. Keuhkoissa alkoi tuntua kipeä pistos, kurkkua kuristi ja nenä oli jatkuvasti tukossa.
En tiennyt mistä oli kysymys. Olin ollut kolme kuukautta Afrikassa, ajattelin saaneeni jonkun trooppisen taudin. Hakeuduin trooppisten tautien polille osastolle tutkimuksiin. Suljettiin pois kaikki tunnetut tropiikin sairaudet. Perheeni mielestä ongelma oli varmaankin korvieni välissä ja minun oireiluani epäiltiin. Opiskelin, ja opiskeluni kärsi sairastelusta. Muutin takaisin omaan vuokra-asuntooni, jossa en oireillut. Myöhemmin muutin erään säätiön asuntoon Kamppiin taloon joka oli rakennettu 1930-luvulla. Asunto oli kaunis ja juuri remontoitu ja siinä oli puulattiat. Muutaman viikon kuluttua muutosta sain kovan bronkiitin ja heräsin öisin kovaan yskään. Luulin sen johtuvan keskustan ilmansaasteista. Söin antibioottikuurin ja bronkiitti meni mutta tuli uudelleen parin viikon päästä. Tajusin, että huoneilmassa oli jotain ja koitin olla välillä ystävien luona öitä. Ilmoitin sairastelustani vuokranantajalleni ja kysyin oliko asunnossa ollut kosteusvauriota isännöitsijältä. Ei oltu ilmoitettu. Oireilut lisääntyivät pahoinvointina ja oksentelin aamuisin herätessäni ja oli pakko päästä heti ulos kävelylle. Sain kroonistuneen silmätulehduksen ja poskiontelotulehduksen. Korvat kutisivat, nenä oli tukkoinen ja veristä vuotoa tuli nenästä. Mutta pahinta oli se, että sairastuin koko elimistön hiivatulehdukseen, vatsakipuihin, virtsatietulehdukseen joka johti kystiittiin ja sain kasvaimia rintoihini ja kystia. Jouduin evakkoon.
Olen joutunut muuttamaan 7 kertaa vuoden 2006 jälkeen homeiden vuoksi ja kaksi kertaa täysin puhtaaseen asuntoon on kulkeutunut mikrobeja mm. patjojen, maton ja nojatuolin mukana edellisestä home-asunnosta. Isännöitsijä kieltäytyi teettämästä huone-ilmatutkimusta ja kielsi minua tekemästä sitä. Menetin kaksi kertaa lähes kaiken omaisuuteni. Kaksi perheeni jäsentä asuu voimakkaasti homeisessa asunnossa ja isäni on saanut ensin syövän, sitten poskiontelotulehduksia joiden seurauksena hänelle tehtiin leikkaus, sitten häneltä meni maku-ja hajuaisti, nyt hän oireilee raskaasta väsymyksestä. Hänen lääkärinsä eivät osaa yhdistää sairauksia homevaurioon, eikä hän itse usko asunnossa olevan sellaista, koska on vanha ja on vaikea luopua kodistaan, vaikka koko ajan sairastaakin.
Sisarellani on erilaisia oireita: Hänellä on homeiden aiheuttama nivelreuma, joka tuli hänen työskennelleessään parakkimaisessa vakavasti toksisessa rakennuksessa. Nyt vuosien kuluttua on puhjennut jatkuva hikoilu ja verenpaine on jatkuvasti nousussa. Hänellä on usein ”flunssaa” eli hengitysteiden sairauksia ja väsymystä. Olen huolissani sukulaisistani, sillä he eivät ota asiaa kovin vakavasti koska eivät ole yliherkkiä hometoksiineille kuten minä. Tiedän homealtistuksen pitkäaikaisvaikutuksena aiheuttavan koko immuniteetin romahtamisen, jatkuvan pahenevan tulehduskierteen ja antibioottikierteen, mikä vie elimistön puolustus järjestelmästä kaiken vastustuskyvyn ja tekee ihmisestä lopulta hermoraunion. Jatkuva sairastelu vaikuttaa kaikkiin elämänalueisiin tuhoten myös ihmissuhteet. Lopulta seitsemän muuton jälkeen osa ystävistäni ei enää uskonut, että kaikissa näissä asunnoissa oli huoneilmaongelma ja minua pidettiin vain mielisairaana. On äärimmäisen raskasta tulla leimatuksi ja hylätyksi sekä ystäviensä, sukulaistensa että lääkärien puolelta sen lisäksi että koko elämä on raskasta yksinäistä ponnistelua terveyden saamiseksi ja puhtaan asunnon löytämiseksi. Nyt kun viimein löysin uuden puhtaan asunnon minulla ei ole ihmissuhteita eikä elämän tarkoitusta koska menetin 8 vuoden evakkomatkoilla olojeni ja kodittomana ollessani uskon myös Jumalaan johon aikaisemmin olen uskonut. Toivon saavani korjatuksi ihmissuhteeni ja Jumala-suhteeni nyt kun viimein pystyn hengittämään ja nukkumaan. Olen nukkunut pois univelkaa 8:lta vuodelta nyt 2 kuukautta. Homeasunnoissa heräsin öisin ja oli pakko lähteä kadulle ja evakkoon. Uni oli katkonaista.
Healing Power, Nainen 53, Helsinki
Olen sairaanhoitaja, aiemmin terve, ja sairastunut työpaikallani K-S keskussairaalassa v. 2000 ”homeastmaan”.
Oireet olivat tyypilliset ja alkuun epämääräisetkin; nenäverenvuotoa, äänenkäheyttä ja lopuksi paha astma. Kävin Työterveyslaitoksella ammattitautiepäilyn vuoksi v. 2002, jossa minut altistettiin Aspergillus Fumigatukselle. Sain kyllä rankkojen tutkimusten jälkeen ammattitautidiagnoosin. Altistuksista seurasi minulle pitkä ja vaikea astman pahenema. Jouduin useita kertoja sairaalahoitoon, mikä koomisinta, sinne missä olin sairastunut. Altistukset eivät ole eettisesti oikein. Jos ennen altistusta ei ollut riittävän sairas, sen jälkeen on lopullisesti vakavasti sairas.
Mikä pahinta, tämähän ei ole pelkkä astma, vaan on tuonut tullessaaan vaikeita allergia reaktioita ja useita anafylaksioita. Aiemmin en ole ollut millekään allerginen.
Tämän jälkeenhän en ole pystynyt, enkä voinut mennä mihinkään työhön.
Olen varmaankin niitä harvoja, joka on saanut tapaturmaeläkkeen v. 2005.
Vaikka olen ollut jo useita vuosia pois työelämästä, oireeni ovat edelleen rajuja. Reagoin edelleen rajusti myös uusille aineille. Oma immuunijärjestelmä on mennyt sekaisin ja siksi reagoin epäspesifeille aineille. Lääkitys on massiivinen, mikä myös aiheuttaa erilaisia vaikeitakin oireita.
Olen löytänyt itselleni hyvän hoitomuodon, vietän runsaasti aikaa Kanariansaarilla. Meri-ilmasto on hyvä ja luonnollinen tapa hoitaa keuhkoja.
Tulokset näkyvät nopeasti, ja näin voi myös lääkitystä vähentää runsaasti.
Olen juuri palannut kolmen kuukauden ”keuhkojen hoito-lomalta”, ja keuhkot hyvässä kunnossa.
Poskis, nainen 63v, Jyväskylä
Sairastuimme mieheni kanssa täydellisen kauniisti mutta puutteellisesti remontoidussa asunnossa. Hometta ei voinut nähdä; se oli rakenteissa. Muutimme pois, valitettavasti vielä pahemmin homeiseen asuntoon, jossa pystyimme viettämään kolme vuorokautta oireidemme mennessä sietämättömiksi. Silmät tulipunaiset, vaikeita päänsärkyjä, valohäiriöitä silmissä, kipua keuhkoissa, rytmihäiriöitä ja ripulia.
Minulla todettiin alkanut endometrioosi. Yli vuoden ajan minulla oli ollut myös selittämättömäksi jäänyttä suhinaa korvassa sekä kohonnut verenpaine.
Puhdasta kotia oli helppo ja vaikea etsiä. Hajuaistin terästyttyä eläimelliseksi haistoi vaikka mitä. Osassa asunnoista pelkkä vierailu laukaisi vaikean oireilun. Yksi hyvä asunto löytyi muutaman kymmenen niitä katsottuamme. Saimme sen, ja paranimme nopeasti tosi paljon. Minulla korvasuhina loppui viikossa, verenpaine laski, ja viiden kuukauden kuluttua endometrioosista ei ollut jälkeäkään.
Kummallakin meistä silmät ovat jääneet hyvin herkiksi homeille; matkailussa on haasteensa. Minulla myös vatsa menee helposti sekaisin homeisissa tiloissa, ja rytmihäiriöt muistuttavat itsestään. Pystymme kuitenkin asioimaan jokseenkin kaikkialla. Molemmat tekevät ison osan töistä kotona, ja se on ollut pelastus.
Menetimme katastrofissa melkein kaiken omaisuutemme; se oli laitettava pois, sillä siitä sai oireita. Uudet huonekalut, vaatteet, kengät, kodin tekstiilit, harrastusvälineet… Hätämajoituksineen ja kaksine muuttoineen menetimme useita kymmeniä tuhansia. Lisäksi uutta tavaraa on vaikeaa hankkia, sillä kemikaalien vuoksi moni hankinta kuitenkin osoittautuu poispantavaksi.
Tulevaisuus pelottaa. Työkuvioiden vuoksi tiedossa lienee muutto muualle, ja pelkkä ajatus on kauhea. Miten ihmeessä löytää asunto, jossa voi olla sairastamatta? Pelkään todellista homepakolaisuutta; sitä, että muuttaa muuttamisen jälkeen voimatta koskaan jäädä minnekään.
Rakennusprojekti siintelee unelmana mielessä, mutta sekin vaikuttaa lähinnä epätoivoiselta tässä modernissa maailmassa.
Ai niin, lääkärit osasivat sanoa homeista sen, että ne saattavat aiheuttaa allergiaa ja hankalia hengitystieoireita. Meidät on testattu, emmekä ole allergisia homeille. Myrkytykseltä se tuntuikin.
Toistaiseksi turvassa, nainen 37, Sveitsi
Kertomus ympäristökeskuksen toiminnasta:
Muutama vuosi sitten ostin uuden asunnon. Ilmanvaihdossa ja ilmastoinnissa alusta asti ongelmia. Huono, tunkkainen ilma, tupakanhaju pääsee rakenteista läpi, oireilu sama kuin kosteusvaurioisessa asunnossa.
Silmien turvotus, kasvojen turvotus, yskä, kaulan turvotus, liman kertyminen poskionteloihin, nenäverenvuodot, lihakset kipeänä. Asunnossa oireilee lapseni ja ystäväni.
Ympäristökeskus käy asunnossa useamman kerran. Joka kerta väittävät asioitten olevan ok, vaikka toteavat tuloilmaventtiilissä rakennuspölyä ja jotain tahmeaa kuten yksi paikalla ilmoitti.
Asunnon vaadittavat tulo- ja poistoilma-arvot raportoitu ja YMK niistä tietoinen, mutta joka mittauksessa mitattu 30 % alemmat. Paikalla ollut todistajia, jotka oireilevat asunnossa. Jatkan sinnikkäästi ympäristökeskuksen kanssa asiointia ja minut laitettaan pitämään hajupäiväkirjaa missä ilmoitan minuuttien tarkkuudella mikä asunnossa haisee ja milloin, mitkä ovat oireeni jne. Hajupäiväkirjaa kuuliaisesti pidettyäni ympäristökeskus ei reagoi hajupäiväkirjaan mitenkään, ei oireisiin (mitkä olen voinut myös valokuvilla osoittaa) vaan ohittaa koko asian. Otan jatkuvasti yhteyttä asiassa ympäristökeskukseen ja vaadin että asuntoni ilma pitää tutkia ja ilmanvaihdon voimakkuus pitää säätää asunnon vaaditulle tasolle. Joka kerta kun asuntoon tullaan mittaamaan, arvot ovat alemmat kuin vaaditut arvot. Mutta aina YMK ilmoittaa, että on ok. Vaadin, että terveystarkastaja vaihdetaan. Asuntoa tulee tutkimaan 2 muuta ymk:sta. Toteavat tupakan pääsevän asuntooni. Ilmoittavat, että se on terveyshaitta ja suosittelevat, että tuloilmaventtiilit puhdistetaan ja että mahdolliset rakennevuodot tutkitaan, jotta asuntoon ei pääse tupakan savua.
Asunnossa seinän välissä todettiin vesivuoto. Asuntoon tuli ymk:n johtava ympäristötarkastaja toisen ympäristökeskuksen tarkastajan kanssa ja mittasivat kosteutta 92 % seinässä. Raportissa totesi, ettei mitään ongelmaa kaikki arvot ok ja ilmanvaihto kunnossa. Oireiluni jatkuu edelleen.
Lapseni sai yhden yön jälkeen asunnossani vietettyään seuraavat oireet: nenä tukossa, pää kipeä, yskä ja kaula tukossa. Hän sanoi, että tässä asunnossa on todella jotain vialla.
Vaadin ymk:lta, että asia on hoidettava. Miksi tuloilmaventtilejä ei velvoiteta puhdistettaviksi tai seinän välissä olevaa vesivuotoa korjattavaksi. Ymk ilmoittaa vaan, että he katsovat, että asia on heidän puoleltaan päätöksessä.
Oireet jatkuvat.
Talon ilmanvaihdossa on paljon ongelmia. Joillakin vetää ja jotkut eivät saa ilmaa tai kuuma tai muuten huono ilma. Ratkaisu! Ilmanvaihdon voimakkuutta lasketaan 30 %! Eli vieläkin alemmaksi vaikka jo nyt alle vaadittujen arvojen. Vaadin Ymk:ta tulemaan asuntoon. Vain toisen tuloilman arvot mitataan ja yhden poistoilman arvot ovat ainoastaan 2 l/s. Todettiin myös, että ilmanvaihto yöllä n. 30 % alempi. Ymk tarkastaja kirjoitti mittaustuloksia ja peitteli niitä. Vetäsin muistiinpanot esille ja kuvasin jokaikisen, mistä selvisi myös se, että yksi poistoilmaventtiili toimi täydellisen alhaisilla arvoilla. Ymk tarkastaja yrittää piilotella muistiinpanojaan, etten kuvaisi niitä ja sanoo, että asiasta tulee raportti. Sanoin,että jostain kumman syystä en luota enää ymk:n viranomaisiin, joten nauhoitan koko käyntinne ja otan jokaikisestä muistiinpanostanne kuvan. Ymk tarkastaja alkaa hermostua, mutta edelleen yrittää piilotella muistiinpanoja. Hankin asuntoon ilmanpuhdistajan koska oirehdin niin voimakkaasti. Ilmanpuhdistin päällä lähes 24 h/vrk. Ainoastaan, kun olen poissa saatan sulkea laitteen tai jätän sen pienimmälle teholle poissa ollessani. 1 kk:n kuluttua kysyn, missä raportti asunnon ilmanvaihdon tarkastuksesta viipyy. Olen lähettänyt kuvat myös ilmanpuhdistimesta, missä näkyy punaisella valolla kun laite aistii epäpuhtauksia. Valo on punaisella lähes koko ajan.
Raportissa ymk kirjoittaa: Asunnon ilma ja ilmanvaihto kunnossa.
Terveys vain itselle tärkeä, viranomaisille ei, nainen 40 v.
Olemme 30 -vuotias pariskunta. Asuimme vuokralla kiinteistössä, jossa oli tapahtunut vesivahinko. Asia salattiin meiltä aluksi. Kun pitkän sairastelun jälkeen hoksasimme kysyä asiasta, tämä myönnettiin, mutta korjaustoimiin ei haluttu ryhtyä. Otimme yhteyttä ympäristöviranomaisiin. He tekivät mittaukset huoneilmasta ja velvoittivat asianomaiset korjauksiin. Korjaukset tehtiin kuitenkin vain välttävästi -ja vastoin säädöksiä. Homeista ainesta mm. imettiin asunnon lattiaan tehdystä aukosta täysin suojaamattomasti. Myöhemmin saimme kuulla ympäristöviranomaiselta, että asunnossa ei missään nimessä olisi saanua asua korjausten aikana. Altistuimme korjausten aikana siis vielä pahemmin homeelle. Tästä on seurannut kohta kymmenen vuoden sairastelu monine oireineen ja yliherkkyyksineen. Meille molemmille, aiemmin terveille nuorille aikuisille on myös kehittynyt krooniset autoimmuniteettisairaudet. Vetoaisinkin nyt kaikkiin VUOKRANANTAJIIN, KIINTEISTÖNOMISTAJIIN ym:
Jos asunnossanne asuvat ihmiset oirehtivat ja kertovat siitä teille, ottakaa se vakavasti. Harva meistä laittaisi myrkkyä lähimmäisen ruokaan ja voisi elää sen kanssa puhtaalla omallatunnolla. Homealtistuksen seuraukset ovat todella vakavia. Home sairastuttaa ihmisen rankasti ja peruuttamattomasti.
Lopuksi haluaisin kertoa asioista, jotka ovat auttaneet meitä oireidemme kanssa. Avantouinti on hyvää lääkettä särkyihin ym. Liikunta ylipäätään helpottaa oloa. Sitä kannattaa harrastaa, vaikka tuntisi itsensä kipeäksi. Venyttely, jooga, pilates, uinti ym. lempeä liikunta toimivat silloinkin, kun tuntuisi olevan voimia vain makaamiseen. Nenähuuhtelukannu (saa esim. apteekeista) puhdistaa limakalvoja ja helpottaa oloa; kannattaa käyttää aamuin illoin. Säännölliset ja terveelliset elämäntavat auttavat jaksamaan: riittävästi unta, kasvispainotteista, monipuolista ruokaa ilman lisäaineita. Sokeri jayltiöpäisten hiilihydraattien, sekä transrasvojen välttäminen auttaa asiaan. Vihreä tee helpottaa nuutunutta oloa. Piikkimatto lievittää särkyjä ja rentouttaa kehoa sekä mieltä kokonaisvaltaisesti. Pienet torkut (2-20min ) auttavat jaksamaan. Lyhytkin uni auttaa kehoa&mieltä palautumaan uskomattoman paljon. Kannattaa malttaa lepäillä ja puuhailla pienissä erissä, oman jaksamisen mukaan mieluummin kuin väkisin uuvuttaa itseään. Huolista, kivuista, sumuisesta päästä jne. huolimatta ei kannata eristäytyä itsekseen. Harrastuksista, ystävistä ym. kannattaa pitää kiinni&asioista puhua.
Tehdään homeasiat julkisiksi, nainen 31 v
Olemme asuneet mieheni kanssa neljä vuotta opiskelija-asunnossa. Näistä neljästä vuodesta viimeiset kaksi on ollut minulle yhtä sairastelua. Olen jatkuvasti yskäinen ja nuhainen. Väsymys vaivaa alati, ja kuumeilen muutaman kuukauden välein. Astma ja allergiat testattiin eikä mitään löytynyt. Olen sairastanut poskiontelontulehduksen, ja viimeisimpänä ovat tulleet nivelsäryt. Oireeni hellittävät aina kun menen vanhempieni luokse kyläilemään.
Asunnossamme on outo ominaishaju, ei se tyypillinen perunakellarin aromi, vaan toisenlainen vahva ja tunkkainen. Lisäksi ilma vaihtuu huonosti ja kylppäri tuntuu aina kostealta. Meillä ei ole varaa etsiä yksityisiltä markkinoilta tervettä vuokra-asuntoa, eikä opiskelija-asuntofirma anna meidän vaihtaa toiseen asuntoon, koska meillä ei ole näyttöä nykyisen asuntomme terveyshaitoista. Kuten eräs minua hoitanut lääkärikin totesi: ”sisäilmaongelmia on niin vaikea todentaa”.
Toivon sydämestäni, että syksyllä valmistuva mieheni saisi töitä, jotta pääsisimme pois tästä loukosta. En jaksa olla jatkuvasti sairaana.
Salla, nainen 24v
En löydä enää mitenkään kotia joka sopisi minulle. Olen altistunut homeelle, ehkä stachybotrykselle ja sädesienelle. En pysty olemaan enää missään ilman vakavia oireita. Asun ulkona ja koska minulle on puhjennut myös voimakas kemikaaliyliherkkyys, en löydä enää edes sopivaa telttaa käyttööni. Olen koittanut asua autossakin, mutta tulin sielläkin kipeäksi. Saan pahoja oireita nyt jo myös ulkoilman homeista, esim. lihasnykinöitä, kipuja ja vatsakramppeja. Hakiessani apua tilanteeseeni lääkäriltä, minut suljettiin psykiatriselle osastolle.
nimimerkki puhki, mies 33v, Itä-Suomi
Sairastuin työpaikkani kosteusvaurioiden takia kemikaaliyliherkkyyteen. Taloustilanteeni vuoksi jouduin työskentelemään oireissa viikkoja kunnes löysin uuden työn, sillä sairaudesta ei saanut sairauslomaa. Tuona aikana sairaus kroonistui, ja oireet muuttuivat invalidisoiviksi. Lisäksi aloin oireilla monelle eri aineelle, esim. hajusteille. Sain tuskallisia ja vaikeita oireita, mm. päänsärkyä, voimakasta huimausta, hengenahdistusta ja tajuttomuuskohtauksia busseissa, kaupoissa tai virastoissa.
Olen nyt ollut 10 vuotta kemikaaliyliherkkyyden invalidisoimana. Tuohon aikaan on sisältänyt kemikaaliyliherkkyydestä johtuvaa työttömyyttä, kodittomuutta ja pahaa velkaantumista. Olen joutunut asumaan erossa perheestäni vuosia. Lähes kolme vuotta olin asunnoton, sillä en löytänyt asuntoa, jossa en saisi sietämättömiä oireita. Yövyin lähinnä parvekkeilla. Hankin lapsilleni pysyvän asunnon, jotta koulussa käynti onnistuisi. He yöpyivät siellä kahdestaan, sillä olin yksinhuoltaja.
Töissä ajauduin ensin etätöihin. Sitten taloyhtiö teki rutiini remontin asuintaloni kaikissa kylpyhuoneissa. Sen jälkeen en enää kestänyt kotini sisäilmaa. Kodittomana yritin tehdä etätöitä kirjastoissa, mutta sain oireita asiakkaiden hajusteita ja jouduin poistumaan. Lopulta jäin työttömäksi.
Minulla oli välillä kolmekin asuntoa kokeilussa ja lisäksi lapsille pysyvä asunto. Jokaisesta asunnosta pyörivät laskut. En pystynyt saneeraamaan asunnoista sisäilmaltaan minulle siedettäviä, vaan jouduin hankkimaan uusia ja uusia asuntoja. Tilanne oli toivoton. Hain leipää leipäjonosta ja lainasin rahaa kaikilta mahdollisilta tahoilta.
Lopulta löysin pienen asunnon, jossa saatoin nukkua sisällä, kun ikkuna on raollaan. Lapseni olivat varttuneet. Asustan nyt yksin kopperoni lattialla. En kestä enää uusien huonekalujen päästöjä, joten minulla on vain patja lattialla.
Kaaduin pari vuotta sitten pahasti, jonka seurauksena vammauduin ja sain pienen työkyvyttömyyseläkkeen. Maksan siitä lopun ikääni velkoja, jotka kemikaaliyliherkkyys minulle toi. Olen täysin syrjäytynyt. Olen yleensä aina yksin, sillä en kestä ihmisten tuoksuja. On enää yksi ruokakauppa, jonka sisäilmaa kestän lyhyen aikaa.
Olen yhä syvästi järkyttynyt siitä, että työpaikan sairaasta sisäilmasta voi vammautua näin pahasti ja lopullisesti ilman, että yhteiskunta puuttuu asiaan ja auttaa sairastunutta mitenkään.
Tuhottu elämä, nainen 50v
Altistuin homeelle usean vuoden ajan, vähitellen oireeni menivät niin pahaksi että osasimme epäillä hometta ja kyllä sitä löytykin sitten tutkittaessa. Perheestäni vain minä sain vakavia oireita, niin vakavia, että korjaus ei enää auttanut asiaa, vaan minun oli pakko muuttaa pois. Tuntuu siltä kuin saisin lähes kaikissa sisätiloissa nykyään oireita. Elämä on täysin hajalla tällä hetkellä, koska saan oireita työpaikalla, (joudun ilman apua lopettamaan työni), enkä pysty asumaan missään perheeni kanssa. Olemme yrittäneet löytää asuntoa missä en saisi oireita, emme vielä ole onnistuneet. Minulla on pieni tytär, jota haluaisin hoitaa!
Mistä löytää sellainen asunto, joka on hyvä ja kuitenkin edullinen, koska emme ole rikkaita?
Olen kokeillut monia eri allergiallääkkeita. Niillä saa jotkut oireet kuriin, mutta sitten tulee uusia. Seuraavaksi on ehdotettu sydänlääkitystä, betasalpaajia, unilääkkeitä… Onko kukaan saanut apua jostain? Ulkona olen terve ja verikokeissa. Onko lisämunuaisten uupumisen hoito auttanut ketään?
Oikeasti tarvitsen apua!
Tarvitsen apua, nainen 40v, Varsinais-suomi
Minun hometarinani alkoi vuosia sitten. Olin eräässä yrityksessä töissä 20 vuotta ja kuvittelin työhöni tyytyväisenä meneväni kyseisestä paikasta onnellisena eläkkeelle. Näin ei kuitenkaan käynyt. Olimme kantaneet vuosia ämpäreitä paikkoihin joista vesi tuli sisään rakennukseen norona. Emme asiaa sen enempää ajatelleet, ihmettelimme toki syytä moiseen. Sitten pikkuhiljaa alkoivat oireilut. Jokapäiväiset päänsäryt, huimauskohtaukset, nenästä vuotava kirkas neste. Kunnes neljä vuotta sitten oireet pahenivat. Alkoi nivelsäryt, äänen käheys, muistikatkokset, oksettava olo, valtava väsymys, kutiseva ihottuma ja muita oireita. Arvelin kaiken tämän olevan seuraus työpaikan ilmanlaadusta sillä kotona ja muualla olin täysin oireeton. Ääni palasi aina työpaikalta pois tultuani. Otin asian puheeksi esimiehieni kanssa ja he nauraen sanoivat minulla olevan flunssan. Mentiin jopa niin pitkälle, että huhut puhuivat työuupumuksesta. Työterveyslääkärikäynnit olivat yhtä tuskaa sillä jonain päivänä hän uskoi minua ja toisena kyseenalaisti kaiken. Toki hän sanoi, ettei psyykeessäni ollut mitään vikaa kun kerroin homesairaiden luokittelusta psyykkisesti sairaiksi. Pitkän sairasloman jälkeen ja useiden lääkärilläkäyntien, työpaikkapalavereiden jälkeen minulle annettin potkut. Tässä vaiheessa oli toki tehty työpaikalla erinäisiä mittauksia ja varastopunkki-imurointia. Näitä mittaustuloksia ei kuitenkaan koskaan näytetty ja varastopunkkitestauksen pilasi työpaikalla tehty suurimurointi juuri ennen testausta. Minulla todettiinkin allergia kolmelle varastopunkille. Ja me sairastuneethan tiedämme, että varastopukit elävät homeista, syövät sitä. Vuosi minun jälkeeni joutui viisi muuta lopettamaan sairastuttuaan. Ja viime syksynä tunnusti työnantaja vihdoin työpaikalla olleen homeita, sieniä… Toki aina puhutaan viitearvoista ja turvallisuusrajoista. Meille jo sarastuneille ei ole mitään rajoja, sillä ainakin minä reagoin pieneenkin määrään hometta. Nyt näin syksyllä taas koetellaan jaksamista sillä ulkona on paljon homeita. Elämä on hyvinkin rajoittunutta kun ei voi mennä minne vaan ja jos kerran joutuu vahingossa tilaan jossa on hometta niin ääni menee samantien ja alkaa pahimmassa tapauksessa neurologiset oireet eli tärinä ja voimattomuus. Pahimmassa tapauksessa minut joudutaan kantamaan ulos, vaatteet joutuvat piimäpesuun ja kerran on jopa auto jouduttu desinfioimaan. Onneksi minulla on ymmärtäväinen perhe ja puhdas koti, näin ei ole kaikilla. Voimia kaikille ja haleja. Meitä on monta ymmärtäjää <3
P-M, nainen 48, Porvoo
Ensin sairastui koira. ”Allerginen reaktio”, totesi patologi kudosnäytteestä. Mutta mille? Seuraavaksi sairastuin minä. Jatkuvia ylähengitystietulehduksia ja yskää. Lapsetkin sairastivat. Jaksottaista kuumeilua, korvatulehduksia ja muita infektioita. Mies valitti, että kotona pää tuntuu sumealta ja eikä pysty keskittymään mihinkään. Karmea totuus paljastui kun lääkäri osasi epäillä kodin sisäilmaa oireittemme aiheuttajaksi.
Tutkimukset alkoivat. Kävi homekoiraa, insinööriä, näytteenottajaa. Löytyihän sitä vikaakin, kemikaaleja ja hometta. Muutimme epätietoisina pois. Miten koti voi yhtäkkiä muuttua näin epäterveelliseksi paikaksi?
Kotimme paljastui korjauskelvottomaksi. Talot tehdään yleensä kestämään ainakin 50 vuotta. Miten oli mahdollista että meidän oli pilalla 7 vuoden asumisen jälkeen?
Alkoi toisen vähemmän kosteusvaurioituneen talon saneeraus. Loppujen lopuksi kaikki muu vaihdettiin paitsi katto ja osa runkoa. Puhdasta väistötilaa ei löytynyt, joten valitsimme vähiten huonon. Koko pitkän vuoden, jonka remontti kesti, yritimme tulla toimeen väistötiloissa. Ikkunat auki asuen ja mahdollisimman vähän kotona oleskellen. Se oli virhe. Olisi pitänyt muuttaa, vaikka telttaan, koska homeisessa väistötilassa hajuste- ja kemikaaliyliherkkyys alkoi antaa ensi oireitaan.
Talon valmistuttua olimme jo siinä tilanteessa, että perheemme oireili pienistäkin hajuste ja kemikaalimääristä.
Vanhemman pojan esikoulu alkoi. Oireilu koulussa muuttui sietämättömäksi. Henkeä ahdisti, pyörrytti ja oksetti. Todettin astma ja kemikaaliyliherkkyys. Lapsi jäi pois esikoulusta.
Saatiin lääkärintodistus jossa todetaan, että pojan opetus täytyy hoitaa ilman lisäaltistamista tuoksuille ja kemikaaleille. Muut lapset ovat käyneet koulua nyt viikon. Kaupunki edelleen miettii miten se järjestää lapsemme perusopetuksen. Lapsi kysyy päivittäin: Opinko koskaan samoja asioita kun muut?
Home ja kemikaalialtistus on romuttanut terveytemme pysyvästi. Vienyt meiltä kodin ja irtaimiston. Tehnyt meistä sosiaalisesti vammaisia pakottaen elämään eristäytynyttä elämää. Ainoa mitä voimme enää tehdä on hyväksyä tosiasiat ja yrittää elää niiden kanssa.
Usein havahdun miettimästä asioita. Millainen tulevaisuus on lapsillamme? Missä he käyvät koulunsa? Opiskelevat? Työskentelevät? Pystyvätko koskaan normaaliin elämään? Tämä painajainen seuraa aina mukana.
Laura, nainen 42, Jämsä
Ikävä esimerkki siitä, miten taloyhtöissä tehdään kosteus- ja homevaurioita pelkällä piittamattomalla asenteella:
https://asunto-vs2.blogspot.fi/2012/07/viisasteluita.html
Elina, nainen 36v, Helsinki
Olen 19-vuotias naisen alku. Pienestä pitäen olen sairastellut lukemattomia korva- ja poskiontelutulehduksia. Nykyisin minulla on todettu pieni kuulonalenema toisessa korvassa, sekä pieni tinnitus, johtuen korvatulehduksesta. Äitini ihmetteli miksi olen koko ajan sairaana, hän itsekin oireili niiskuttelemalla ja silmien kirvelyllä. Kerrostalo oli vanha, rakennettu sodan aikana.
Kun pienenä osallistuin juoksukilpailuihin sain pitkäaikaisesta rasituksesta ”rohinan”, sillä nimellä pienenä valitin tunnetta äidille, tarkoitan sillä siis tunnetta kuinka suu kuivuu ja tuntuu että happea ei saa kunnolla otettua. Meillä oli kissa, joka haisteli paikkoja, lattioita kodissa. 14 vuotiaana kuukautiseni alkoivat, siitä lähtien minulla on ollut hormonaalisia ongelmia. Lihoin paljon, kyse ei ollut pelkästään aikuiseksi naiseksi kasvamisesta. Aknenkin ”sairastin”. Äitini itkee nykyisin kuinka ei ole tajunnut että jotain ongelmaa asunnossa oli. Asuimme talossa pitkään, muutimme sieltä vasta kun täytin 17. Seuraava kotimme oli rivitalo, rakennettu 80-luvulla. Siinä asunnossa aloimme kummatkin sairastella todella. Minä aloin lyyhistyä, (kutsun omaa olotilani huononemista sillä sanalla) talvella 2011. Ensin alkoi suolisto-oireet, ummetus, vatsakivut, turvotukset. Tutkimuksissa, ultrassa ja verikokeissa kävin, ei mitään. Seuraavaksi alkoi sanoinkuvaamaton väsymys, lihominen, hiustenlähtö, aineenvaihdunta oli sekaisin, söin lihoin riippumatta söinkö vai en. Yritin etsiä apua eri ruokavalioista, ei keliakiaa, ei laktoosi-intoleranssia. Tuloksetta, huono olo vain paheni. Suoli ei toiminut yli viikkoon. Uloste oli sulamattoman näköistä. Pääsin tähystyksiin, mitään ei löytynyt, refluksitauti löytyi happomittauksessa. Sitten alkoi pahin vaihe, kiitän Jumalaa tänäkin päivänä että selvisin siitä. Jouduin olemaan poissa opinnoistani koko viime vuoden, en jaksanut. Nukuin 12-14h, herättyäni olin todella väsynyt, sydän löi yli 110. Jos nousin rappusia hengästyin ja tuntui että keuhkoihin ei saa vedettyä kunnolla ilmaa. Painotan että olen urheillut koko ikäni, huonosta kunnosta ei ollut kyse. Muutuin todella vihaiseksi ja agressiiviseksi.
Vietin kaikki päiväni minkä ajan vain jaksoin koneella etsimässä vastausta. Sain kilpirauhaslääkityksen, vaikka viitearvot olivat normaalit. Syön tällä hetkellä e-pillereitä hormonitoiminnan tasaamiseen. Sitten soitimme ympäristöterveystarkastajalle. Hän löysi hometta ja kosteusvaurioita ympäri alakertaa. Pahin homepaikka löytyi kissamme ruokakaapin alta. Loppuaikana kissamme ei syönyt enää kuivaraksujaan. Heräsimme todellisuuteen ja lähdimme pakoon, irtisanoimme asunnon heti. Hävitimme kaikki huonekalut, vaatteet ja muun irtaimiston. Äitini sattui sanomaan tarkastajalle, että muutimme 2010 kyseisestä osoitteesta tähän rivitaloon. Tarkastaja oli käynyt kyseissä kerrostalossa muuttomme jälkeen, ja hän oli löytänyt jokaisesta huoneesta hometta. Tällä hetkellä istun omassa uudessa huoneessani, kodissa ei ole melkein mitään huonekaluja, mitä nyt on saatu ostettua rahoilla.
Kävin lääkärissä puhumassa koko elämäni läpi sairauksineen, pääsin vasta-aine kokeisiin. Halusin kirjoittaa tänne purkaakseni tätä oloa. En usko että minua samanlaista on olemassa, joka on elänyt 15 vuotta hometaloissa, kehityksestä lähtien. Aineenvaihduntani ei toimi oikein, enkä usko että se palaa ikinä kunnolla ennalleen. Sitten olen miettinyt tietääkö kukaan, onko olemassa ketään homelääkäriä, vai millä nimellä kutsuisin, kuka tietäisi mitä nämä 15 vuoden homeet, toksiinit ja myrkyt ovat tehneet aivoilleni, kehitykselleni ja sisäelimilleni, minulla on niin paljon kysymistä ja mietittävää. Koulu alkaisi huomenna, olen todella stressaantunut tästä sairastelusta ja väsynyt. Olen miettinyt saisinko sairauslomaa ja jatkaisin opintojani myöhemmin, vasta nyt 15 vuotta asuttuani sairaassa ympäristössä elimistöni voisi levätä, tietäisikö kukaan teistä, millä tavalla saisin ”puhdistautua, onko olemassa hoitoja yms.? Olisin tuhannesti kiitollinen jos kertoisitte jotain mistä voisi olla apua.
Hope93, nainen 19v, Kuopio
Muutama kuukausi homeitiöiden kyllästämässä työpaikassa riitti nostattamaan hankalan kasvoihottuman, joka lomien ja pitkien viikonvaihteiden aikana parani ja työviikon kuluessa palasi ja paheni. Hyväkuntoisesta ihosta tuli arvaamaton ja hankala, allergiattoman ihmisen elämään oli ilmaantunut ehdottomasti vältettävä asia: jouduin myrkyllistä sisäilmaa pakoon, sairaslomalle viikkokausiksi.
Altistumiseeni liittyy monta onnenkantamoista: Kukaan ei epäillyt oireitteni syytä. Esimieheni toimi vastuullisesti yhteistyössä rakennuksen ylläpitäjän, työterveyden ja henkilöstöhallinnon kanssa. Työpaikalla alkoi remontti: märkä seinä purettiin, rakennus tutkittiin juurta jaksain. Työterveyslääkäri ja ihotautilääkäri kirjoittivat hyviä rasvoja, ottivat vasta-aine- ja allergiatestit löytämättä mitään poikkeavaa. Tapaamistemme ja ottamani päivittäisen kasvokuvasarjan (50 kuvaa) perusteella sain ammattitautiepäilylähetteen Työterveyslaitokselle. Oireetkin paranivat, kun olin kotona. Kaikeksi onneksi pääsin etuajassa palaamaan entiseen työpaikkaani, josta olin lähtenyt työlomalle kokeilemaan siipiäni. Siivet eivät kestäneetkään hometta 😉
Tiedän olevani super-onnekas, mutta tosiasia on, että olen altistunut. Kaksi kertaa olen saanut työpaikan ulkopuolella hurjan, laajan ihotulehdusreaktion kasvojen tai kaulan alueelle kosteusvauriorakennuksesta. Vaikeinta minun on kuitenkin hyväksyä se, että vaikka minua hoitaneet lääkärit pitävät oireideni aiheuttajaa selvästi osoitettuna, Työterveyslaitos nostaa kädet pystyyn. Sillä ei ole menetelmää, jolla voitaisiin osoittaa sisäilman ja iho-oireiden yhteys, joten se ei ota minua tutkimuksiin lähetteestä ja vakuutusyhtiön maksusitoumuksesta huolimatta. TTL:n kieltäydyttyä myös vakuutusyhtiö teki kielteisen päätöksen ammattitautiasiassa. Jos muutoksenhakulautakunta on samalla kannalla, en tiedä mitä teen. Tässä vaiheessa ammattitautistatus ei tunnu elintärkeältä, kun on vakituinen työpaikka ja siellä ei isompia oireita tule. Luottamus ihon terveyteen on kuitenkin mennyt. Tuskin uskallan enää vapaaehtoisesti vaihtaa työpaikkaa; homekouluja on paljon ja oirekynnykseni matalalla.
46 vuotta elin illuusiossa, että voin tehdä mitä vain ja oleskella missä haluan. Sitten löytyi yksi, mikä on vahvempi, mille en voi mitään, mitä täytyi paeta ja loppuelämän pelätä.
Mamma, nainen 46v, Hämeenlinna
Monesti olen aikonut kirjoittaa kotisivuillenne kokemuksistani, mutta pääasiassa huonon terveyden takia se on jäänyt tekemättä. Toisaalta 10 vuoden kärsimykset on työläs kirjoittaa lyhyesti. Sivujenne ansiosta olen kuitenkin saanut kokonaiskuvan sairaudestani – kiitos siitä. Tässä lyhyesti kohtalostani ja kokemuksistani.
Olen 37-vuotias opettaja. Kahden homekoulun jälkeen menetin terveyteni tietyiltä osin kokonaan. Toisaalta hyvässä kunnossa ollessani pystyn juoksemaan pitkiä juoksulenkkejä hyvään aikaan, mutta oireilujen alkaessa liikkumisesta ei tule mitään. Samaa kaksijakoisuutta kuvaa myös se, että en ole vuosiin sairastanut flunssaa, mutta menen nopesti huonoon kuntoon esim. tankatessani autoa (bensiinihöyryt). Sivujenne ansiosta olenkin ymmärtänyt sairastavani homemyrkkyjen lisäksi monikemikaaliyliherkkyyttä. Todennäköisesti se on aiheuttanut myös sen, että en pysty asumaan nykyisessä kodissani, joka on 2003 rakennettu omakotitalo (rakennettu erittäin huolella uusista rakennusmateriaaleista).
Monikemikaliyliherkkyys selittää hyvin myös monet oireilut viimeisen 3 vuoden aikana; olen vältellyt täydellisesti muihin tiloihin menemistä, mutta silti oireilen. Onneksi olen löytänyt yhden rakennuksen, jossa (teltan lisäksi) voin elää oireettomana. Tälläkin hetkellä vietän aikaani vanhempieni hirsimökissä kaukana perheestäni. Muutoin asun teltassa kotini pihalla. Tämä on toki perheellisenä (vaimo ja 6 lasta) todella raskas vaihtoehto, mutta oireeton olo on yhtä juhlaa vuosien kärsimysten jälkeen. Joka tapauksessa näen tässä vaihtoehdossa mahdollisuuden kaikille sairastuneille: rakentamalla mökin sopivista materiaaleista pystyy palautumaan (ainakin osittain) tästä invalidisoivasta sairaudesta. Olen nyt ystävien ja sukulaisten tuella rakentamassa itselleni mökkiä pihaamme.
Mökkierakko Limingasta, Mies
Oma homepakolaisuuteni sai alun yläasteelta.
Homeelle altistumiseni alkoi kouluaikoinani, etenkin yläasteella joka tuolloin kärsi käsittääkseni vakavista sisäilmaongelmista.
Minulla on mielikuva siitä, kuinka pahiten homeallergiset tai oireita saavat siirrettiin tiettyjen luokkatilojen opetuksesta kokonaan pois, koska he eivät kestäneet opiskelua kyseisissä tiloissa. Kaikki joilla ei ollut oireita, jatkoivat opetuksessa koko yläasteen ajan – itse näiden henkilöiden mukana. Aloin saada keuhko-oireita, jatkuvaa flunssaa, ihottumani paheni sekä keuhkoputkentulehdukset tulivat toistuvaksi seuralaisekseni. Asiaan ei oppilashuollossa tai terveystutkimuksissa kiinnitetty sen liiemmin huomiota enkä muista hometta syypääksi oiresiini otetun esille missään vaiheessa.
Homeelle altistuminen jatkui monivuotisessa työpaikassani.
Työskentelin kolmisen vuotta työpaikassa, jossa sittemmin todettiin paha homeongelma seinä- ja lattiarakenteissa. Koko kolmen vuoden ajan kärsin toistuvista keuhkoputkentulehduksista, jatkuvasta loppumattomasta flunssasta, ihottumasta sekä kasvojen toispuoleisesta puutumisesta ja kasvojen seudun voimakkaasta kutinasta. Tähän ei työterveydessä liiemmin puututtu tai ääneen homeoireita missään vaiheessa kuulleni epäilty.
Jouduin homepakolaiseksi myös vuokrakodistani.
Eräässä elämäni vaiheessa vaihdoin vuokra-asuntoa vanhemman puoleiseen luhtirivitaloon. Muistan asunnossa olleen tunkkaisen sisäilman, mutta ajattelin asian korjautuvan perinpohjaisella tuuletuksella sekä seinä- ja lattiapintojen huolellisella puhdistuksella. Näin ei käynyt. Keuhko-oireeni pahenivat, lisäksi voimakkaasta, migreenityyppisestä päänsärystä sekä repivästä yskästä tuli jatkuva seuralaiseni. Kasvoni alkoivat puutua toispuoleisesti yhä enemmän. Huomasin myös koirillani toistuvia silmätulehduksia ja oireita, joille ei tuntunut löytyvän kunnollista syytä.
Tässä vaiheessa tajusin, että kyse saattaa olla muustakin, kuin tuuletuksen puutteesta. Muutimme pikaisesti pois asunnosta uuteen, jossa oireet lievenivät ja osa poistui kokonaan.
Nyt olen homepakolaisena pysyvästi.
Nykyään en voi mennä asuntoon, tilaan tai rakennukseen, jossa on sisäilmaongelmia. Alan saada välittömästi oireita. Oltuani rakennuksessa tai tilassa jossa on hometta, tai altistuttuani homeelle jossain muussa yhteydessä oireilen useamman päivän ajan. Vitsailemme, että olen hyvä hometutka, joka pystyy ilmaisemaan varmuudella, onko jossain tilassa hometta.
Näitä tiloja ja rakennuksia on paljon. Liian paljon.
Henna Juvonen, nainen 27v
Työpaikkani sairastutti minut astmaan n. viisitoista vuotta sitten, samassa tilassa töissä ollut edeltäjäni sairastui myös joten kyseessä tuskin on sattuma. Siivoojat olivat kuulema pesseet lattioita liian väljällä vedellä, jolloin muovimatot kastuivat altapäin. Työpaikkani katossa sisällä myös kasvoi sieniä, kertookohan se rakennuksen kunnosta mitään? Oirehtimiseni alkoi aina kesäloman jälkeen kahden viikon kuluttua töiden alkamisesta laantuen aina lomien aikaan. Olin aina hyvin väsynyt, yskin lakkaamatta limaista yskää eikä astmalääkkeiden käyttökään tuonut tilanteeseen apua. Viimeisinä vuosina homerakennuksessa työskennellessäni heräsin öisin aamuyöstä yskimään limaa useaksi tunniksi, ja olin aamulla töihin lähtiessäni varsin voipunut; yskä ja limaisuus ei ole sairasloman syy, sehän on vaan astmaa. Kun yskii koko ajan ja keuhkot ovat täynnä limaa se väsyttää suunnattomasti ja kaikki arkiset asiat vaativat suurta ponnistusta. Flunssat kestävät kuukausia ja joudut olemaan miltei koko ajan puolikuntoisena töissä, tavallinen elämä alkaa pikkuhiljaa muistuttaa huippu-urheilua sillä elimistösi ei saa happea, niin kaikki liikkuminen pikkuhiljaa vaikeutuu ja lopulta sohvalla hengittäminen on ainoa asia mitä sairauden kourissa pystyt tekemään ja silloinkin keuhkosi vinkuvat kuin huonosti viritellyt risat palkeet. Muutkin oirehtivat rakennuksessa tavallaan, mutta itse taisin oirehtia pahiten, enkä tajunnut asiaa koska luulin kaiken johtuvan vaan pahenevasta astmasta. Olen nyt ollut vuoden ajan pois tuosta rakennuksesta ja kaikki oireet ovat helpottaneet, alan myös pikkuhiljaa kuntoutua elimistöni kokemasta rasituksesta eikä arki tunnu enää ylivoimaisen raskaalta elää. Toivottavasti ihmiset saatte itsellenne apua ennenkuin on liian myöhäistä, minä ainakin olisin pian kuollut rasitukseen, jos en olisi päässyt sairaasta rakennuksesta pois. Ihmisen elimistö toimii hapen avulla, kun hengittäminen loppuu, kaikki loppuu. Vaatikaa itsellenne hyvää hengitettävää ilmaa, ettette joutuisi kärsimään vuosikausia niinkuin minä kärsin.
Työastmaatikko, nainen 48
Toistakymmentä vuotta sitten menin terveenä uuteen työpaikkaani, jossa sairastuin sisäilmaongelmiin. Vuonna 2003 TTL ja altistus nenään ja keuhkoihin, ei ammattitautia. Lukematon määrä sisäilmaongelmaisia evakkopaikkoja,vesivahinkoja. Lisää astma- ja nuhalääkettä. Allergioita. Nyt etätyössä. Matka jatkuu…
Kassialman matkapäiväkirja, nainen 56v
Olin lähes 30 vuotta töissä päiväkodissa kosteusvauriorakennuksessa, jossa vedet valuivat useita kertoja katolta seiniä pitkin lattialle. Altistuin homeille seurauksena ensin lukuisat poskiontelo- ja myöhemmin niveltulehdukset. Monia muitakin oireita tuli kurkkukivusta ikenien särkemiseen. Rankin vaihe on ollut huomata, että myös ulkoilman normaalit homesienilajit ja siitepöly aiheuttavat oireita. Nenäliina kulkee aina mukana ja nokka tukkeutuu yhä öisin. Kemikaali- ja hajusteyliherkkyydet tulivat myös. Monet ymmärtävät, mutta osa niistä, jotka ovat itse sairastuneet, vähättelevät asiaa eivätkä usko homeita syyksi. Tsemppiä kaikille, jotka tätä lukevat ja hyvää syksyn jatkoa!
Tuulia, Nainen, 64 v
Ostimme aviomieheni kanssa vanhan omakotitalon. Tiesimme talon vaativan remontointia, mutta hometaloksi emme sitä arvanneet. Meille tuli hengitystieoireita, päänsärkyä ja väsymystä. Tutkimme asiaa asiantuntijoiden kanssa lisää, ja koko talo todettiin asumiskelvottomaksi ilman suurensuuria ja kalliita korjauksia. Pystyimme muuttamaan onneksi pois. Osan tavaroistamme pesimme, eivätkä ne enää haise. Nykyään kuitenkaan en esimerkiksi kykyne työpaikalla käymään tietyssä ravintolassa syömässä, koska siellä haisee home. Kirpputoreilla haisee usein home. Ystäväni talossa haisee home (toivon, että hänkin muuttaisi pois). Paikat, joissa en ennen reagoinut mitenkään, ovat nyt kamalia. Oksennus meinaa päästä ja on vaikea hengittää.
Nainen, 25 v
Muutimme keväällä 2007 kimppakämppään idylliseen puutaloon ystävieni kanssa Tampereella. Talo oli 30-luvun hirsitalo, joka oli remontoitu ilmeisesti päin seiniä vuonna 2000. Ehdin asua talossa lähes neljä vuotta, kunnes astmaoireilu ilmaantui kuin salama kirkkaalta taivaalta. Aloin yskiä päivin ja öin. Sain astmadiagnoosin ja kortisonilääkityksen maaliskuussa 2011. Oireet kuitenkin vain pahenivat, ilma oli tunkkainen ja limakalvoja kirveli. Vuokraisäntä kiisti koko ongelman ja syyllisti meitä asukkaita. Muutin asunnosta pois kesällä 2011 ja oireet hävisivät parissa kuukaudessa.
Alkuvuodesta 2012 aloitin työt Helsingin kaupungilla sisäilmaongelmaisessa rakennuksessa. Ongelmaa vähäteltiin ja salailtiin. Astmani kuitenkin paheni kuukaudessa niin, että en enää voinut oleskella rakennuksessa varttia saamatta astmakohtausta. Minut siirrettiin toiseen paikkaan, jossa myös oli mittavat sisäilmaongelmat. Lopulta irtisanouduin ja pääsin uuteen työpaikkaan. Herkistymiseni oli ehtinyt kuitenkin niin pitkälle, että en enää pysty olemaan uudellakaan työpaikallani. Minulle on puhjennut kemikaaliherkkyys ja useita allergioita. Ilmansaasteet, kemikaalit, hajusteet, siitepölyt ja homeet pahentavat oireita. Homeisissa rakennuksissa suuta ja poskionteloita alkaa kirvellä, henkeä ahdistaa ja tajunta hämärtyy.
Parhaillaan teen etätöitä kotona, jolloin pysyn jotakuinkin työkykyisenä. Entisenä perusterveenä minun on vaikea hyväksyä sitä, että altistus on syönyt vastustuskykyäni roimasti ja tarvitsen lukuisia lääkkeitä. Työterveyshuolto vaatii minulta PEF-seurantaa työpaikalla oireiden syyn osoittamiseksi, mutta varoittavien esimerkkien takia en aio suostua siihen. Mikään työ ei voi olla tärkeämpää kuin terveys. Toivon, että jossain vaiheessa toipuminen voi alkaa.
Homealtistus on oikeastaan mullistanut koko elämäni. Hengityssuojaimen käyttö ulkona sekä useissa sisätiloissa on minulle arkipäivää. Ystäviäni pystyn näkemään lähinnä ulkona ja kotonani, matkustella en uskalla. Olen suhteellisen nuori, ja tulevaisuus huolettaa. Kuitenkin olen onnellinen, että olen näinkin hyvässä kunnossa ja elämässä on edelleen paljon asioita, joista iloita.
Minusta on tullut homeongelmien ”matkasaarnaaja” ja yritän omien kokemusteni vuoksi valistaa ihmisiä heräämään homeoireisiin ajoissa. Haaveilen terveestä talosta meren rannalla, mutta toistaiseksi en uskalla muuttaa pois nykyisestä asunnostani.
Julkaisen tarinan omalla nimelläni, sillä mielestäni sisäilmasairaudessa ei ole mitään hävettävää.
Janette Hannukainen, nainen 29v, Helsinki
Ensin haluan kiittää sivustostanne. Se on auttanut avaamaan silmäni. Vielä en voi kirjoittaa täydellistä tarinaa, sillä tarinani on kesken, se on vasta alkutaipaleellaan ja osittain avoin kysymys ja arvoitus. Olen juuri selvinnyt Kosteusvaurioremontista ja päässyt muuttamaan takaisin kotiini. Pettymykseni oli suuri kun betonipölyä oli levinnyt kaikkiin huoneisiin. En pysty siellä olemaan. Aikaisemmin en koskaan yhdistänyt oireitani mihinkään homeeseen tms. ilmaston mikrobiin. Homeen osuus tässä asiassa on kuitenkin alkanut mietityttämään. Olen sairastellut tosi paljon! Oireet ovat olleet juuri sellainen voimien poismeno/käsittämätön väsymys, päänsärky, tunne että olisin hengittänyt myrkkykaasua, sydänoireet, ihon kutina, jatkuva nenän tukkoisuus jne. Nyt olenkin yhtäkkiä havahtunut siihen tosiasiaan, että olen juuri tuossa asunnossa sairastunut! Soitin terveystarkastajalle, joka on sitä mieltä että remonttifirman pitää tulla siivoamaan jälkensä, koska jos minä nyt tavallisella imurilla lähden imuroimaan, ovat kaikki haitalliset mikrobit ilmassa ja aiheuttavat minulle terveyshaittaa! En tiedä, aikooko kukaan auttaa minua siivouksessa tai miten reagoi vuokranantaja kun olen hänelle lähettänyt sähköpostia jossa kerron, että pöly on levinnyt koko asuntoon. Tunnen itseni jo valmiiksi täysin naurunalaiseksi. Pelkään etten saa apua, eikä kukaan ota tosissaan. Terveyskekuksessakin on ruuhkaa ja olen odottanut aikaa sinne nyt yli 2 kuukautta. Olen kuitenkin näiden hengitys- ja sydänoireiden takia listan kärkipäässä ja lupasivat ajan lokakuulle. Alan olla jo melko varma, että oireiluni saattaa johtua homeesta. Mutta kuka sitä myöntää, että siellä mitään sellaista on ollutkaan? Tosin järki sanoo sen että on, sillä kuivausfirman mies kertoi kosteus ongelman alkaneen jo n.4 vuotta sitten (ennenkuin olen edes muuttanut asuntoon!) Lisäksi kuivatustyö kesti aika kauan ja lattian alusta oli ollut erittäin märkä. Olen masentunut ja en tahdo jaksaa tätä kaikkea! Ajattelin kuitenkin jakaa kokemukseni ja todella toivon että jostain löytyisi apua nimenomaan näihin erittäin vakaviin terveydellisiin oireisiin ja kroonisiin sairauksiin. Moni voi ajatella että ”Ãh, mitä sinä valitat? pientä pölyähän se vaan on!” mutta tämän kaltaisten kommenttien viljelijät eivät ymärräkään millaista myrkkypölyä tuommoinen kosteuvaurioremontin jälkeinen pöly on. Toivon kaikille voimia ja kiitän sivustosta!
Moldy, nainen 35
Ensimmäisen kontaktini kosteus-ja homevaurioon sain kerrostaloasunnossa 1990 Pohjois-Pohjanmaalla. Alkoi muuttokierre.
Seuraava tyrmäys tulikin työpaikan osalta. Siellä oli tuhdit hajut sekä näkyvät homekasvustot viemärihaittoineen. Oireita tuli. Parempien työolojen vuoksi (vakituinen työ) tuli muutto Lapin lääniin 2002.
Peruskorjatusta kerrostalosta oli varattu asunto, hyvä ja siisti asuntosihteerin mukaan. Muuttopäivän iltana tavaroiden keskellä tajusin, että tämä asunto ei ole terve. Apua. Asunnon haku jälleen vireille. Ei löytynyt asuntoa. 6kk:den päästä asuntosihteeri kertoi, että se asunto oli hometalossa. Muutot tuli tutuksi, silloin jo hometta paossa. Ei löytynyt tervettä kotia. Meni terveys, meni työ. Tuli työttömyys.
Terveydenhuollon lääkärit tuli tutuksi, kun ongelmani alkoivat rasittaa sydäntä ja keuhkoja, muista oireista mainitsemattakaan. Sain erittäin korkean verenpaineen seurakseni. Lääkärin antama lausunto terveydentilastani ei naurattanut ollenkaan. Psyykkisistä oireista kärsivä. Niinköhän?
Seuraavat 4-vuotta oli erittäin raskasta aikaa. Sisäilma ongelmat teki olotilan sairaaksi. Sitten myöhemmin tuli hajuste-ja kemikaaliyliherkkyydet, kirjavine oireineen.
Paikkakunnalta ei löytynyt kelvollista asuntoa. Joten tuumasta toimeen, suunnitelmat käyntiin.
Rakennetaan uusi omakotitalo, puutalo, kahden rakentajan voimin käsityönä. Talo valmistui ajallaan, 2006. Uudessa kodissa oli materiaalipäästöjä noin vuoden verran. Vietin aikaa uudessa kodissani useita kuukausia neljän seinän sisällä. Silloin oli aika jolloin en kestänyt enää juuri mitään hajuja, hajusteita tai kemikaaleja. En pystynyt käymään juuri missään, pakolliset käynnit hätäisesti kävin. Olin kuin erakko. Raikkaassa ulkoilmassa liikuin.
Kotini on terve. Sisäilma hyvä, puhdas ja raikas. Olen tervehtynyt. Yllättävää se on, että kestän jopa jotain hajuja ja hajusteita ilman oireita.
Työttömyys toi lisää ongelmia. Sitä on pudonnut kauan sitten yhteiskunnan suojaverkon ulkopuolelle. Ilman toimeentuloa ollut vuosia.
Mistä yliherkkä löytää työpaikan tai opiskelupaikan? Viimeiset 2-vuotta olen aktiivisesti etsinyt työpaikkaa. Turhauttavaa. Enkä todellakaan ole maininnut tätä yliherkkyyttä.
TE-toimisto ei auta työpaikan etsimisessä. Levitellään vain käsiä ja sanotaan, että ei ole mitä tarjota.
Työkokeilupaikassa kesällä -12 sain uudet, ei toivotut oireet. Voimattomuus, joka tulee kävellessä muutaman km matkalla. Kävelyä harrastin (5-8km) per/pvä.
”Erakko”mummo, nainen 49, Meri-Lappi
Aloitin nykyisessä työpaikassani kaksi vuotta sitten. Melkein heti alkoi alkoi kova väsymys ja juoksin työterveydessä. Eepäilivät kilpirauhasta. Verikokeen jälkeen totesivat, että ei ole häikkää, normaalia väsymystä vain: 4 tunnin työpäivän jälkeen sänkyyn makaamaan…
Sitten alkoi päänsäryt ja vatsavaivat. Poskiontelotulehukset, keuhkokuume yms. Edellisvuoden maaliskuussa lomalta palattuani sain kohtauksen, missä en saanut henkeä. Pomoni mielestä asia johtui esim. siitä että siivoojat ovat vaihtaneet pesuainetta tai että sain paniikkikohtauksen, kun kerroin epäilyni että tulisi työpaikalta. Lukuisia vesivahinkoja oli siihen mennessä jo ollut. Siitä alkoi ravaaminen työterveydessä astmatesteissä jne. Päivittäisinä oireina tähän mennessä oli yskä, ihottuma, lämpöily, päänsäryt, väsymys ja vatsaoireet. Siinä vaiheessa luulin, että tulen hulluksi, kuvittelen vain, kun ei kukaan ottanut kuuleviin korviinsa. Meillä oli myös muitakin jotka oireili asiasta ja yksi sairastui astmaan.
Oireisiin ”tottui” ja niitä ei huomannut enää muuta kun jos tuli jotain uutta. Esimerkiksi oli ihan normaalia että olen 4 tunnin päivän jälkee rättipoikki, vatsa kuralla, päätä särkee jne. Kunnes kesäloman jälkeen palasin töihin ja taas oli vesivahinko sattunut jonka seurauksena löydettiin oranssia kasvustoa seinästä. Muistan vielä, että olin iloinen että löytyi jotain, että ruvetaan reagoimaan. Noh, niinhän siinä kävi, että koko paikka oli homeessa. Tämän seurauksena keuhkolääkäri antoi minulle vaihtoehdot: siirto toiseen taloon tai uusi työpaikka.
3 viikkoa tämän jälkeen sain uuden työpaikan mikä helpotti minun olotilaa henkisesti, tieto että pääsen pois. Raskasta on ollut sairastaa kun ei uskota ja kuunnella. Uskon, että tämän pahimman sairastelun olisi voinut välttää jos asiaan olisi heti puututtu. Olisi pitänyt itse taistella asian puolesta enemmän..
Ihmetyttää suuresti miksi nämä asiat ovat semmosia mistä vaan hyssytellään. Itse huomasin kuinka pieni ihminen on kun tämmösen asian kanssa painii ja ei saa apua mistään. Ja se, että itse jäät tyhjän päälle. Jos et uutta työpaikkaa saa niin siellä sitten sairastat. Todella kohtuutonta heitä kohtaan jotka oireilevat ja koittavat samalla tienata elantonsa, hoitaa perhesuhteet yms. Ja mitä sitten kun terveys menee kokonaan, jäät puille paljaille itse riippumattomista syistä. Saat sitten kaupan päälle karenssin kun itse irtisanot itsesi ja putoat liiton/kelan rahoille. Eikä se raha enää siinä auta jos terveys on mennyt, mitä sitten enää rahallakaan tekee.
Jonna, nainen 30v, Jyväskylä
Ensimmäisen kerran oireilin hometalossa asuessani – talo meni sittemmin asumiskieltoon runsaan sädesienikasvuston takia. Kului kymmenen vuotta, kunnes oireet palasivat virastotalossa, johon menin töihin. Vuosi töihin menosta, sain ensimmäisen astmakohtauksen, siihen saakka oli ollut nenäverenvuotoa, silmien kirvelyä, lämpöilyä, jatkuvia virtsatietulehduksia. Astmakohtauksen jälkeen minut siirrettiin toiseen kerrokseen. Oireilu jatkui ja sain tietää, että edellinen samassa työhuoneessa työskennellyt oli jäänyt pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle 4kymppisenä saman vaivan takia. Rakennus remontoitiin, mutta väistötila oli yhtä huono ja alkoi tulla muistiongelmia, väsymystä, nivelkipuja, migreeniä, nokkosrokkoa ja edelleen hengitystieoireita ja munuaisaltaan tulehduksia. Remontin jälkeen palasimme tiloihin. Oireilu jatkui ja alkoi mennä pahemmaksi. Lopulta sain kahtena viimeisenä aamuna niin rankat nieluturvotukset ja rakkulaiset nokkosrokko-oireet, että jouduin adrenaliinipiikille ja kortisonille työterveyteen. Pääsin uusiin väistötiloihin ja TTL tutki oireiluani.
Työterveys hävitti kummallisesti tekemäni pef puhallukset, töissä puhalsin sen 370 /(nyt normaali 650!) ja TTL olisi halunnut teettää puhallusseurantaa uudelleen, mutta keuhkolääkäri kielsi enää menemästä rakennukseen noiden nieluturvotusten takia. TTL ei uskaltanut kuitenkaan pyynnöstäni huolimatta tehdä altistustestejä, eikä myöskään huomioinut ilmoittamaani jälkioireilua homeisiin reagoimisesta pricks testissä. Totesivat vaan, että voivat olla itikan puremajälkiä.
Vuosi meni, että pääsin pahimmasta oireilusta. Alkuun pelkkä postin tuominen virastolta sai kämmenet rakkuloille, työkaverit kokouksessa nokkosrokon vaeltamaan kropassa. Yhä elelen antihistamiinin kanssa, adrenaliinikynät laukussa ja reagoin aina satunnaisesti milloin missäkin. Useamman kerran vuodessa tulee tilanteita, että joudun pistämään adrenaliinin ja/tai tippaan päivystykseen, kun sattuu sopiva rakennus kohdalle. Jälkeenpäin särkee joka niveltä, eikä esim. maitopurkin avaaminen onnistu sormivoimin. Reagointiherkkyys ei selvästikään ole enää niin voimakas, muttei myöskään kadonnut mihinkään. Ja reaktio tulee siis ihan missä vaan tilanteessa, ei liity millään tavoin psyykkiseen hyvinvointiin tai kytkeydy yhteen tilaan. Viimeksi Italiassa viinikellarikäynnin jälkeen olin ulkoruokinnassa, muun seurueen ollessa sisätiloissa. Kohtelu on kaiken aikaa työnantajan taholta ollut ala-arvoista ja minusta on tehty mielenvikainen ja outo.
Kmag, nainen 46v
Olen tutkinut työterveyslaitokselta saatuja diagnooseja homeiden, villapölyjen ja asbestialtistukselle herkistyneiden ihmisten käynneistä. Itse sain astman, krooniset sidekalvo- ja poskiontelotulehdukset sekä ihottuman työpaikalla. Ei-allergiselle: ”olette allerginen kotona asuvalle kissalle”. Työpaikalla sairastuneille sairaanhoitajille: ”altistutte teho-osastolla työkavereiden tuomalle koiran, eläinten ja kotipölylle”, ”teille on kehittynyt vain tapa yskiä”, ”ei-teillä mitään allergiaa ole, kuvittelette”, ”ei silmät voi vaurioitua homeesta, sarveiskalvot voivat samentua pikkulapsella muustakin syystä” jne. Osa diagnooseista lähes sanasta sanaan samanlaisia. Ottakaa nauhuri mukaan ja nauhoittakaa kaikki aihetta koskevat keskustelut. Ensimmäinen kommentti johtajalta: millaiset ovat sinun kotiolosi? Nyt menossa homeremontti! Kaikki mailit talteen, vaatikaa tutkimukset kaikista olemistanne tiloista ja valvokaa, että otetaan näytteet katosta, mustuneista materiaaleista ja pitäkää päiväkirjaa huoneen kosteudesta, lämpötilasta, vedosta jne. Kaikki oman oikeusturvanne parantamiseksi. Oman oikeusturvanne parantamista, virheistä oppii, ja kaikki pitää tutkia ja ottaa vaikka itse näytteeksi osa materiaalia. Kuvata kaikki, muutoin jää heikoille jäille.
Nainen 55v, Jyvässeutu
Koulustamme löytynyt kosteusvaurioita ja löydöksenä mm. sädesientä. Rehtori kieltää tutkimustulosten tiedottamisen huoltajille.
Ope, nainen
Sain viran keväällä 2008 helsinkiläiseen kouluun samaan aikaan, kun minulle myönnettiin kolmivuotinen apuraha väitöskirjatutkimukseen. Mietin pitkään, mitä haluan tehdä, mutta virka vei voiton. Nyt neljä vuotta myöhemmin, astmaan sairastuneena, olen ehtinyt palata tähän hetkeen monta kertaa.
Väliin mahtuu sairastelujen loppumaton kierre, lihominen (liikunta on ollut jatkuvan kuumeilun takia lähes mahdotonta), kariutuneita ystävyyssuhteita (aikatauluja ei ole voinut tehdä kahta päivää pidemmälle), stressiä (mitä jos astmani laajenee koskemaan myös kissojani), sosiaalisia rajoitteita (tilat, tupakoitsijoiden olemassaolo eri tiloissa), Käsittämätöntä ymmärtämättömyyttä: ”Älä lietso pelkoa!” (Rehtori), Kato vielä se on täällä hengissä!” (Toinen opettaja), ”Älä mittaa sitä kuumetta, sä olet vain nuori nainen” (Lääkärin kommentti), ”Kyllähän ne kävi täällä kesäkuussa mittailemassa, mutta mitään ei ole löytynyt” (Rehtori 5 kk myöhemmin) jne. jne.
Olen onnekas, sillä sain työpaikan, jossa en oireile. Tiedän siis, että se on mahdollista. Onni on kuitenkin katoavaista: työ on vain yhdeksi lukuvuodeksi (kuten virkavapaanikin). Yhden vuoden ajan voin olla ilman astmalääkkeitä, voin harrastaa, tehdä keskeneräisiä projekteja, tehdä työni hyvin, nähdä ystäviä, tehdä suunnitelmia muutamaa päivää pidemmälle, rentoutua viikonloppuna sairastelun sijaan. Ihanaa!
Koska mikrobivastinetta ei ole löytynyt koulultani, vaikka siellä on virallisesti todettu kosteusvaurio alapohjassa (korjattu muutama vuosi sitten) ja joihinkin luokkiin on tullut vesi sisään katon kautta ja tutkimukset ovat kesken, minulla ei ole oikeutta vaatia viransiirtoa, korvauksia (edes työterveyden lähetteellä tehdyistä tutkimuksista, valituslautakunnan äänestys 4-2) tai sympatiaa. Astmakoodin sain kyllä kela -korttiini.
Valmistelen kirjettä kouluni vanhempainyhdistykselle ja johtoryhmälle, jolle asiasta kertomisen rehtorimme on kieltänyt. Kirjeeseen aion liittää kaikki astmaani liittyvät dokumentit. Miksi kukaan haluaisi siirtää tämän taakan myös lapsille ja nuorille? He eivät voi valita ”työpaikkaansa”, heidät me uhraamme salaillulla ja asioihin puuttumattomuudella. Kirjeen jälkeen, paluuta virkaani ei ole, mutta todella se mahdollisuus on jo kariutunut, kun sain maistaa terveyttä. Tämän lasten tilanteeseen kohdistuvan syyllisyyden kanssa minun on vaikea elää, astmaan ja sen aiheuttamaan epävakauteen olen jo ehtinyt tottua.
Nuori homekoiratar, nainen 30v, Helsinki
Näin jälkeenpäin muistan, että jo kouluni oli tunnetusti homeongelmainen. Tuohon aikaan oireilin nivelkivuin ja ihottumin.
Uudessa opiskelija-asunnossa tuli tasakatosta vettä sisään satoja litroja ensimmäisenä syksynä. Asuimme talossa viisi vuotta. Tuona aikana sairastuin Crohnin tautiin. Ulostin verta ja kipuilin 8 vuotta lähes tauotta – pisimmät oireettomat jaksot kestivät 2-3 kuukautta ja niitä oli yksi tai kaksi vuodessa. Olin myös väsynyt ja masentunut, ja yliopisto-opinnot keskeytyivät.
Seuraavassa asunnossa oli katossa mustaa hometta, joka ”korjattiin” maalaamalla päälle. Tähän aikaan kuukautiskiertoni loppui, ja puolen vuoden kuluttua minulla todettiin aivolisäkekasvain, prolaktinooma. Hormoonitoimintani on ollut pysyvästi sekaisin siitä lähtien.
Seuraava asunto oli sitten vasta se varsinainen home-asunto, tosin emme tienneet sitä moneen vuoteen. Minulle puhkesi ensin migreeni. Kova väsymys vaivasi ajoittain edelleen. Vasta kun taloon tehtiin ikkunaremontti, jonka ansiosta siitä tuli paljon tiiviimpi, alkoi todella rajut oireilut. Tässä vaiheessa olin saanut lapsen (lääkityksen avulla). Luulin olevani uudestaan raskaana kun aloin yhtäkkiä voimaan pahoin ja oksennella. En kuitenkaan ollut, ja syytä ei löytynyt ”perussairauksistanikaan”.
Sitten sain toisessa talossa pahan äkillisen altistuksen, joka aiheutti hengitysvaikeuksia, sydämen hakkaamista, ”huumatun” olon, silmien kirvelyn ja rajun pahoinvoinnin, ja yhtäkkiä ymmärsin että kyse oli todellakin homeesta.
Lapsellakin oli ollut kuukausia kestänyt kova yskä ja verta tuli nenästä todella usein.
Tämän vakavan altistuksen jälkeen kotona olokin muuttui mahdottomaksi, vaikka ikkunat olivat täysin auki. Seuraavana päivänä lähdimme pois kotoa.
Jouduimme luopumaan kaikesta irtaimistosta. Pesin muutamat mukaan otetut vaatteemme kuumassa pari kertaa, ja silti niiden nuuhkiminen sai minut yökkäilemään. Kun lapsi istui sylissäni, saatoin yökkäillä hänen hiuksistaan. Mieheni ajeli tukkansa pois ja lapsen tukkaa leikattiin ja pestiin usein.
Syksyllä samat oireet alkoivat täälläkin, ja homeetonta kotia ei etsimällä löytynyt, joten päätimme rakentaa itse pienen hirsitalon täysin luonnonmukaisin materiaalein. Nyt elämme vain kaikki ikkunat auki ja toivomme, että tarkenemme talvella!
Kaikkein pahinta tässä on jatkuva voimakas uupumus. Toivon että voisin vielä joskus elää normaalia, tervettä elämää. Lastani haluan suojella lisäaltistukselta.
Hajalla, nainen 37v
Elikkäs minä sairastuin astmaan työpaikkani sisäilman vuoksi alle vuosi sitten (sairastumistani ennen olin perusterve nuori nainen, ei allergioita tai mitään mikä olisi ”edesauttanut” astman puhkeamista). Oikean lääketasapainon löytyessä hengitykseni saatiin kulkemaan normaalisti muiden oireiden jatkuessa pitkin kevättä. Kesän tullessa jäin pois töistä ja parissa-kolmessa viikossa oireeni vähenivät huomattavasti. Kuntoni palautui melkein normaaliksi ja jaksoin taas käydä lenkillä/jumpissa jne.
Loppukesästä/alkusyksystä olin onnellinen kun elämä sujui normaalisti ja lääkkeiden tuella olo tuntui taas omalta. Syksyn tullessa aloitin uudessa työpaikassa, rakennus vuoden vanha ja ”puhdas” ja pari-kolme viikkoa sujuikin hyvin, kunnes rakennuksen tietyssä tilassa aloin saamaan ensin astmakohtauksia/silmäoireita. Väsymyskin tuli taas tutuksi ja työpäivän jälkeen ei pystynyt tekemään enää muuta kun käpertymään sohvan pohjalle (sama jatkuu yhä/viikonloput olen vapaalla, mutta ne kuluvat yleensä kuumeillen tai muuten väsymyksen merkeissä). Kuumeilu (max 37.5) alkoi noihin aikoihin ja siitä lähtien parin viikon välein olen ollut pienessä kuumeessa. Muitakin viime keväisiä oireita on tullut: Iho-oireet punoitus/naaman kiristys, silmäoireet (punoitus, kirvely, ”roskan” tunne silmässä, vetisyys, valoherkkyys), kuiva limainen yskä on vaivannut viimeiset 2kk ja jatkuva päänsärky + viimeisen parin viikon aikana olen taas alkanut saamaan aamuisin nenäverenvuotoja.
Uusina ”oireina?” on tullut muistamattomuus, sanojen unohtelu ja sekava puhe? Myös oikea käteni tuntuu oudolta, esim. 10 minuuttia tietokoneella kirjoittamisen jälkeen kämmen/sormet tuntuvat oudoilta,vaikea selittää.. osaksi puutuneilta, mutten tiedä onko se oikea ilmaisu kuitenkaan sille miltä tuntuu. (käsi laitettava nyrkkiin ja lopetettava) + jalkani puutuvat nopeasti ja välillä menevät alta. Myös virtsaamistarve on lisäntynyt huimasti syksyn aikana ja olen alkanut kärsimään virtsankarkailusta (en ole ikinä kärsinyt kyseisestä vaivasta eikä tämän lisäksi minulla ole muita sairauksia). Itseäni on kuitenkin nyt alkanut ottaa pahasti päähän tämä asia, kohta vuoden verran sairastellut ja kun ei lääkkeillä saada muita oireita kuriin eikä oloni helpotu kuin hetkeksi sairastelun (kotona sairastamisen) jälkeen.
Sofia, nainen 24 v.
Sopivaa asuntoa ei löydy, olen kokeillut teltassa asumista Suomessa ja ulkomailla ja vaikka kuinka monta asuntoa.. en jaksa laskea. Opinnot (korkeakoulu) jouduin keskeyttämään ja lääkäri ohjasi psykiatriseen hoitoon, jossa minua pidettiin myös pakolla, vaikka kaikki oireilu liittyi selkeästi sisäilmaan. Oireet ovat mm. imusolmukkeiden turpoamista, tajuttomuuskohtauksia, pistelyjä, verenvuotoja, silmäkipuja ja aivotoiminnan lamaantumista. Diabetes puhkesi ja ihottumia. Olo on hyvä kun altistetta ei ole. Ennen perusterve.
Bored, Mies 29 v.
Olen keski-ikäinen nainen, ei astmaa suvussa, aiemmin lievä heinänuha, joka oli iän myötä hiipumassa. Itselläni on tosin takana altistuminen useassa eri paikassa – kaikki valtion laitoksia – alkaen opiskeluajoista. Osa paikoista tiedettiin jo tuolloin kosteus/homepommeiksi, osan kunnosta olen saanut tietoa vasta jälkikäteen. Altistumista opiskelut mukaanlukien n. 30 vuotta. Varsinainen selkeä oireisto (päänsäryt, uupumus, silmä-, iho-oireet, lihas- ja nivelkivut, sekavuus ja huimaus, muistin heikkeneminen, hengitystieoireet, tulehdukset ympäri kehoa…) pamahti minulla päälle jouduttuani siirretyksi nykyisessä työpaikassani talon vanhempiin osiin 2010 lopussa – työhuonetta, johon muutin, oli remontoitu, samoin muitakin osia ko. tiloista aiempien ongelmien vuoksi. Puolen vuoden sisällä alkoivat oireet, joita en ensin osannut yhdistää tiloihin – kuvittelin vain että ikä tekee tehtävänsä, väsyttää ja on kaikenlaista kremppaa ja vaivaa. Lopulta marraskuussa 2011, vajaan vuoden päästä muutostani, pamahti eräänä aamuna töihin tultuani päälle massiivinen astmakohtaus, sekä voimakkaat iho- ja silmäoireet, nenäverenvuoto jne., kuin olisin joutunut johonkin myrkkykaasukammioon. Siitä alkoi oireilu, joka johti parissa kuukaudessa astman kehittymiseen. Työhuoneen vaihto ei auttanut, nyt en pysty olemaan koko rakennuksessa – myös aiemmat työtilat talon uudemmassa osassa aiheuttavat oireita.
Tällä hetkellä olen etätöissä, mutta saan oireita niin monessa paikassa (mm. työterveys, terveyskeskus, sairaala…) ja niin monesta tekijästä että päivän kuntoa on mahdotonta aamulla ennustaa. Kotona voin suhteellisen hyvin, ongelmiakin tosin on sillä mieheni on töissä samassa rakennuksessa jossa sairastuin ja hänen mukanaan kotiin kantautuu oireita aiheuttavia tekijöitä, varotoimista huolimatta. Elämä on melko rajoittunutta – täysin ’puhtaita’ tiloja ei ole osunut kohdalle, sillä jos itse tilat eivät aiheuta oireita, muut ihmiset aiheuttavat, myös ulkona oireilen, säästä ja vuodenajasta riippuen. Astmalääkitystä ei ole saatu kuntoon, niistäkin olen lähinnä saanut lisäoireita. Olen kai kuitenkin ’onnekas’ koska oireisiini kuuluu myös astma, olen päässyt terveydenhuollon piiriin siltä osin. Astmani työperäisyyttä selvitetään parhaillaan, mikä sujuu hankalasti sillä työnantaja/kiinteistöyhtiö eivät ole innokkaita toimittamaan tarvittavia tietoja ja dokumentteja. En tosin muutenkaan usko että että astmani (saati muiden oireiden) työperäisyys myönnettäisiin, vaikka se tulisi todettuakin.
Tutkija, nainen 46v, Kuopio
Olin terve ja vastavalmistunut opettaja 20 v. sitten. Muutamassa vuodessa alkoi oireilu. Koulujen vaihdot eivät auttaneet. Opintovelkaa oli vielä jäljellä. Keuhkoissa todettiin muutoksia, mutta ammattitaudin varmistamiseksi olisi tarvittu koepalanotto umpihomeisessa sairaalassa, jossa sain hetkessä pahoja hengitysvaikeuksia. Työnantajan taholta koin ”kannustusta” jättää virkani. Asiasta puhuminen kiellettiin. Sain mielenterveysdiagnooseja ja yritin kuumeisesti löytää ehjää työpaikkaa. Nyt olen ollut 3v. sairauseläkkeellä mielenterveyssyistä. Perheemme tulot ovat siis edelleen pienet. Asumiseen on käytettävä niistä suurin osa, koska olemme rakennuttaneet kodin, jossa voin olla oireetta, jos kukaan hometiloissa käynyt ei tule käymään. Harrastuksissa yritän käydä kun jaksan ja vain uusissa rakennuksissa, mutta joskus saan mm.kurssikaverin homeenhajuisista vaatteista tai kirjoista oireita, mm. nenä valuu ja yskiminen ja äänen käheys alkaa. Se on ikävä muistutus elämänkestoisesta vammasta, joka tuli työnteosta. Mielestäni on väärin, että työpaikalla terveytensä menettänyt työntekijä ei saa korvauksia ja esim. erityisasumistukea.
Entinen ope, nainen 41v, uusimaa
Oireet alkoivat tammikuussa 2012 saunassa hegenahdistuksella ja fyysisen suorituskyvyn laskuna, epätavallisella väsymisellä, päänsäryllä. Viime kevään aikana tehtiin kaikki mahdolliset tutkimukset keuhko- ja sydäntautien erikoislääkärien toimesta ilman selkeää diagnoosia, oireet kesän ja kuukauden Espanjan loman aikana käytännössä hävisivät palaten syksyn mittaan takaisin. Hakeuduin jälleen keuhkotautien erikoslääkärin tutkimuksiin diagnoosina määrittelemätön astma. Ainut selkeä löydös oli happisaturaatioarvojen (SpO2) selkeä lasku normaaliarvoihin verraten. Normaaliarvot 97-99 %SpO2, itsellä 93-95 %SpO2 levossa, voimakkaan rasituksen jälkeen arvot laskivat 89-92 %SpO2. Selkeää SpO2:n laskua oli myös havaittavissa saunan jälkeen ja nukkuessa. Tämä happisaturaation lasku ilmeisen vähän tutkittu oire homealtistuksissa, alhainen happisaturaatio kuitenkin monia oireita kuten hengästymistä, väsymystä ja suorituskyvyn laskua selittäisi. Omalla kohdalla tilanne ja tutkimukset vielä vaiheessaan, mutta kehottaisin muita em. oireista kärsiviä pyytämään happisaturaatiotason mittauksia, tämä itselläni ainut kiistaton, selkeä löydös.
Sp02, mies 52, Keuruu
”Se” alkaa taas. Kolmannen lapsen kohdalla. Muutamaa kuukautta aiemmin koulunsa aloittanut innokas ekaluokkalainen päätyy viimeistään perjantaina koulusta kotiin kesken koulupäivän ”huonon olon” vuoksi. Kolmannen kohdalla jo tiedän heti syyn. Ei tarvitse enää ihmetellä, tämä kaikki on jo koettu aiemminkin. Pohdin suorinta asiantuntijareittiä ja sitä keneen, miten, milloin otan yhteyttä. Pohdin myös sitä, miten jaksan. Meidän lapsia ei ole tarkoitettu suomalaiseen peruskouluun. Ei siksi, että oppimisessa olisi mitään vaikeutta, vaan siksi, ettei heidän kehonsa kestä sisäilmasairaita rakennuksia. He pienet, he niin epätyypillisen terveet lapset muutoin, sairastuvat koulurakennuksista.
12-vuotiaalla takana on 1,5-vuotinen lääkäriltä toiselle-rumba potilastapauksena, ”jos joku keksisi jotain”. Narkolepsiaepäily ja monta muuta ikävää tautia poissuljettuna todennetaan verikokein altistus sisäilman veemäiselle bakteerille. Takana on ruljanssi asiantuntijalta toiselle, joka päättyy äidin tekemään keittiödiagnoosiin ja yksityisklinikan tekemään testiin. Lapsi sanoo jossakin vaiheessa, että ottaa ihan minkä tahansa diagnoosin, kunhan vain joku osaisi jotain sanoa. Jos olisi diagnoosi, olisi ehkä myös lääke. Oirelista on parikymmenkohtainen. Epämääräinen. Epätyypillinen. Tyypillinen ei-mikään. Lapsi sanoo: kun kukaan lääkäri ei auta, niin äiti auta edes sinä. Tätä ennen atoopikko ja allergikkoekaluokkalainen valittaa ensikoulupäivästään lähtien migreenityyppistä päänsärkyä,iho on kutiavan ihottuman peitossa koko keholta. Hän yskii ja yskii, ääni on käheänä ja lämpö nousee aina pidempien lomien jälkeen. ”Ei mitään ole. Sisäilmatutkimukset koulussa on tehty. Ihan tyypillinen tämän ikäisen rakennuksen sisäilma. Ei ole kuultukaan.” Näitä vastauksia äiti saa kuulla rehtorilta, kouluterveydenhoitajalta, opettajalta. Kuitenkin kuulen, että opettajallakin on vakavia sisäilmaoireita…ja ”mitään ei ole”.
Kolmas, nuorin ja viimeinen lapsista, lähtee koulutielle. Nyt kolmen kuukauden kuluttua hän oirehtii samanlailla mystisen pahan olon tunteen oirein. Päänsärky, joka ei lähde särkylääkkeellä. Huono olo, väsy olo, ei maistu ruoka, vatsa kipeä.
Mä niin tiedän mistä on kyse, mutta samalla tiedän, etten oikein enää jaksaisi. En miltei jaksa taistella yksin tuulimyllyjä, jokapuolella sisäilmaproblematiikkaan liityviä ei-ei-ei -asenteita vastaan.
Hanna, 31, Kangasala
Sairastuin vaikeaan astmaan palattuani hoitovapaan jälkeen töihin. Altistuin homeelle, kosteuden aiheuttamille mikrobeille ja toksiineille. Omalta osaltani työterveyshuolto hoiti asian erittäin huonosti, lähinnä oli omaa hölmöyttäni, kun sairastuin ja käskettiin itse etsiä apua muualta. Vika oli kuulemma vain korvieni välissä, minä kuvittelin kaiken. Työpäivät menivät jatkuvassa flunssassa, yskässä ja kuumeessa. Työpäivän jälkeen ”kaaduin” sohvalle potemaan migreeniä.
Lopulta löytyi yksityiseltä puolelta korvalääkäri, joka tunnisti oireeni ja aloitti astmalääkityksen. Hänellä oli aiemminkin käynyt potilaita kyseisestä työpaikasta ja hän ihmetteli kovasti, kuinka se työpaikka on edelleen olemassa vaikka sairastuneita on useita ja hänen mielestään valituksia oli jo tehty niin paljon, että kyseisen työpaikan olisi pitänyt jo muuttaa muualle ja rakennus purkaa.
Taistelin aikani työnantajaa ja työterveyshuoltoa vastaan. Väsyin, koska vika oli vain minussa. Käskettiin vaihtaa työpaikkaa, jos ei hommat kiinnosta. Sairaslomiakin oli kuulemma liian paljon ja nekin kyseenalaistettiin. Lopulta siis irtisanoin itseni. Turha taistella, kun vastassa on liian iso vastus.
Sain heti uuden työpaikan ja alkuun kaikki sujuikin hyvin. Nyt kuitenkin vanhat oireet ovat taas vallanneet elimistöni ja jatkuva sairastelukierre on päällä. Hiljattain kuulin, että tässäkin paikassa on sairastuneita useampia ja jokainen heistä joutunut lähtemään menetettyään terveytensä. Työnantaja vaan ei aio korjata tiloja, kun meitä yliherkkiä on vain muutama, joten vika on jälleen meissä.
En enää tiedä, mitä nyt teen. Todennäköisesti olen tällä kertaa sitkeämpi enkä irtisano itseäni vaan olen sairaslomalla niin kauan, että terve työympäristö löytyy.
Nämä molemmat työpaikat ovat terveydenhuoltoalan työpaikkoja. Työnantajana siis terveydenhuollon ammattilainen. Henkilökohtaisesti en enää voi kehua yhteiskuntamme terveydenhuoltoa, kun ei se pysty huolehtimaan edes omista työntekijöistään. Herää epäilys, millaista hoitoa maallikko saa, joka ei itse tiedä näistä asioista mitään vaan luottaa häntä hoitaviin henkilöihin.
HT, nainen 41v, Kangasala
Tarinani kertoo erittäin väsyneestä opiskelijasta, jonka elämä on muuttunut haastavaksi sisäilmaongelmien takia. Olen asunut kosteusvaurioituneessa asunnossa ja työskennellyt homeisissa työpaikoissa. Nyt olen muuttanut kuukauden sisällä kaksi kertaa, mutten vieläkään ole oikeasti löytänyt asuntoa jossa olisi hyvä asua. Kun puhun ”hyvästä asumisesta” tarkoitan asuntoa, jossa olisi herätessä terve olo. Asunto jossa voisin oleskella tuntematta heikotusta. Tämän hetkisestä asunnostani herätessä oloni on nuutunut ja silmäni turvoksissa, silmänaluset mustana nukutuista tuntimääristä riippumatta. Samoin koko kasvoja turvottaa, poskionteloita kolottaa ja pientä huimaustakin on. Kyllä, pysyn elossa tässä asunnossa, mutta millaisia vaikutuksia altistumisella on pidempänä aikana? Asunnossa ei haise homeelta, sen takia sinne muutinkin.
Mutta, lattiana on lastulevyä. Asiaa tutkittuni huomaan netin olevan täynnä lastulevyn käyttöä varoittavista esimerkeistä. En vain jaksaisi itse huolehtia asunnon kunnosta, minusta se kuuluisi asunnon vuokraajalle. Huolehtia asuntoon hyvät materiaalit (ei sellaisia josta voi erittyä formaldehydiä) ja korjauttaa mahdolliset kosteusvauriot. Minkä takia minä, 22-vuotias opiskelija joudun itse ottamaan asioista selvää ja ajamaan omia terveyttäni koskevia asioita? Ei kuulosta toimivalta hyvinvointivaltiolta.
Edessä on varmaan taas uusi muutto, kolmas kuukauden sisään. Missä vaiheessa ehdin elää ja opiskella?
Todellista kotia etsimässä, nainen 22v, Helsinki
Olen ollut sairaana noin kolme vuotta. Muutimme perheeni kanssa pintakorjattuun Helsingin kaupungin rivitaloon alkuvuodesta 2010. Sairastuin kuukaudessa vakavasti. Alaselän kivut olivat valtavat, tuskin pääsin käymään vessassa. Yritin hakea apua terveyskeskuksen kautta. Mieheni hoiti 1,5 vuotiasta lastamme ja minua.
Oireet helpottivat, kun kesä tuli. Jaksoin kävellä noin kilometrin matkan kerrallaan, mikä oli valtavaa edistystä. Kun syksy tuli, lihaskipuoireet pahenivat taas ja jouduin vuoteen omaksi. Vatsani oli jatkuvasti kipeä. Sitten tulivat puutumisoireet; jaloissa, käsissä, kielessä. Kylmiä, liikkuvia väreilyjä ympäri kehoa, tajuttomuuden tunnetta. Pääsin sairaalan neurologiselle päivystyspoliklinikalle. Minulle annettiin tutkimusten jälkeen lähete fysioterapiaan…
Yritin TODELLA kuntoutua, tahdonvoimasta se ei ollut kiinni. Menin huonompaan kuntoon harjoittelusta. Sitten aloin samaan akupunktiota. Se helpotti todella kipuja, sillä kipulääkkeitä en allergian vuoksi voi käyttää. Lisäksi pidin magneettilevyjä selän kipukohdissa, jotka auttavat kipuun.
Vasta siinä vaiheessa kun mieheni ja lapseni alkoivat saada epämääräisiä allergiaoireita ja nielun/nenän verenvuotoja, aloin epäillä asunnon kuntoa. Kuukautiseni menivät myös aivan sekaisin. Löysimme olohuoneen seinän olevan niin märkä, että sitä pystyi kaivamaan kynnellä. Muutimme toiseen asuntoon kuukauden päästä, joka sekin osoittautui homeiseksi. Sitten muutto vastavalmistuneeseen asuntoon, jossa monikemikaalioireet alkoivat samantien. Kahden yön jälkeen nukuttuani hengityssuojan kanssa menimme evakkoon sukulaisten ja tuttujen luo. Nyt olemme asuneet 4 kk homeettomassa kodissa, ainakin luulen niin. Kaikista tekstiileistä luovuimme, kaikista imukykyisistä tavaroista. Lihaskivut ovat vähentyneet ja puutumisoireet ovat kadonneet. Kurkku on edelleen altis turpoamaan ja sinne tulee rakkulan näköisiä paiseita pienistäkin altistuksista. Syöminen ahdistaa minua nykyään, koska saan oireita riisistä, kaurasta ja kaikista ruoista missä on hometta tai kemikaaleja. En pääse liikkumaan oikein mihinkään oireiden vuoksi. Ystäviä ja sukulaisia on vaikea nähdä vaatteissa kulkeutuvien homeitiöiden ja kemikaalien vuoksi. Osaan silti olla kiitollinen, olen vielä hengissä. Miehenikin on homeallergikko, joten on helppo ymmärtää toista. Lapsen aion laittaa kotikouluun, en näe muuta mahdollisuutta.
Toivoa ja paranemista teille kaikilla, onnea pienistä iloista! Parempaa huomista!
Maria, nainen 30v, Helsinki
Tarinamme voi lukea kuvineen ja filmeineen osoitteessa: [email protected]
Marja-Leena, Nainen 59v, Akaa
2020–2023 2018–2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita
Kerro oma tarinasi lomakkeella.
Palaa tarinoiden etusivulle.