2014
2020–2023 2018–2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita
Oireiluni alkamisajankohtaa on vaikea määrittää, koska en ole sairastunut kertarysäyksellä, kuten monelle on käynyt. Tunnistan homeoireita elämästäni noin kahdenkymmenen vuoden takaa. Jälkikäteen on pystynyt löytämään kaikille oireille yhteisen syyn, mikä on ollut helpotus. Viimeiset kolme vuotta on ollut jo melkoista selviytymistaistelua.
Toisinaan sitä havahtuu ja toivoo, että tämä olisi ollut vain painajaista. Sillä eihän kenenkään asiat voi oikeesti olla näin huonosti tässä kauniissa hyvinvointivaltiossa.
Hankalinta ehkä kuitenkin on ollut tämän ”luulotaudin” aiheuttama sosiaalinen paine, kun sairaana ja sairaan näköisenä koittaa hampaat irvessä selviytyä arjesta ja elää niin kuin kunnon kansalaisen pitää.
Pahalta tuntuu myös niiden raukkojen puolesta, jotka eivät tunnista/halua tunnistaa oireilujensa johtuvan sisäilmaongelmista. Luottakaa itseenne ja omiin tuntemuksiin! Kyllä tämäkin epäkohta vielä korjataan, kun riittävästi väkeä työkyvyttömänä. Ja iloitaan niistä paremmista päivistä, mitä kohdalle sattuu osumaan!
Telttaileva Suomi, mies 32 v
Poikani altistui ja sairastui vaikeasti Lahden alueella olevan yläasteen homeista/voc-päästöistä ja sädesienestä ym. Poika oli aikaisemmin täysin terve. 7 lk:lla alkoi oireiluja,ja 8 lk:lla sairastui. Nyt käynyt vuoden kotiopetuksessa koulua ja oireet aluksi parantuivat kotona. Mutta nyt kesän jälkeen oireet ruvenneet vain pahentumaan ja tilanne vaikeutunut. Sairaus on muuttunut autoimmuuniksi ja oireilee nykyään kemikaaleille ja hajusteillekin homeista sairastumisen jälkeen. Ei enää tiedetä mistä saa oireita ja on jatkuvasti kuumeessa. Ja päänsärky, kurkkukipu on kova. Altistumisesta seuraa myös päivien väsymys. Saattaa vain nukkua päivän pari ja toipuu monta päivää altistumisen jälkeen. Saa oireita materiaaleista, kavereiden vaatteista ja jopa mopon bensasta kovan kurkkukivun.
Lapsemme ei ole koskaan aikaisemmin ollut millekään allerginen ja koulumenestys oli hyvä. Harrasti myös joukkueessa menestyneesti liikuntaa. Nykyään ei pysty enää harrastamaan, näkemään paljoa kavereita taikka tekemään mitään normaalia nuorten asioita. Oireiluja tulee kaupoissa kemikaaliosastoilla, kyläpaikoissa ja jopa ruuistakin.
Syksy oli erittäin vaikea ja poikamme oli kuumeessa 3 kk koko ajan. Ja menee pienestäkin altistumisesta erittäin huonoon kuntoon. Kotimme on tutkittu eikä ole hometta. Mutta talomme on vanha, ja pelkäämme että oireilee nyt jo talomme muille materiaaleille. Tilanne on vaikea. Kaikki tulevaisuuden opinnot, asunto ja ammatti on yhtä kysymysmerkkiä. Poikamme koulumenestys ei ole enää niin hyvä, eikä hän saa todistusta ajallaan, koska on ollut niin kipeä yli vuoden. Opinnot eivät ole edistyneet.
Vaatii suurta motivaatiota nuorelta pitkäaikaisesti sairaalta lapseltamme ensin sopeutua ja hyväksyä tämä sairaus,ja vielä oppia elämään sen kanssa.Paljon on tutkittu, ja pidetty lapsemme puolta eri tahojen kanssa. Normaali arkielämä on enää kaukainen haave ja toiveissa vain saada lapsemme parantumaan. Olemme vielä siinä kovin toiveikkaita, koska sairastumisesta on vasta reilu vuosi aikaa. Ja kokeilemme kovasti erilaisia hoitomuotoja, kuten funktionaalista hoitoa, homeopaattista ym. Toivo on se, joka kantaa eteenpäin ja ne rakkaat ihmiset ja ystävät, jotka ovat tukemassa arkeamme ja jakamassa tämän kaiken meidän kanssamme! Perheemme on myös hyvin vahva ja tuemme toisiamme. Periksi ei anneta ja teen kaikkeni, jotta poikani elämä tulee paremmaksi ja hän voi mahdollisimman hyvin vielä tulevaisuudessa, tämä on ainut vaihtoehto! Voimia kanssatoverit!
Surullinen äiti, Päijät-Häme
https://vuorikiipeilya.blogspot.fi/
Katrimaija, nainen 59 v, Pihtipudas
On kuumaa ja palelee. Hypotalamus ei suostu kertomaan, kumpi on totta. Valehtelenko minä vai joku muu. Ja eräs kuorsaa tämän maailman tuulien saavuttamattomissa. Lensimme tänne eilen. Lähdimme pakoon kaikkea sitä hirvittävää, jonka keskellä nämä viimeiset seitsemän vuotta olimme eläneet.
En edes jaksaisi ajatella sitä nyt, mutta tiedän, että se kaikki on käytävä läpi vielä kerran. On saatava palapelin kuviot kohdalleen. On löydettävä tarkoitus tälle kaikelle. En tiedä kykenenkö siihen, mutta on yritettävä. Ikään kuin istuisi terapiassa ja kertoisi. Antaisi tapahtumien kulkea filmipätkinä paperille. Valuisi pois kaikki se tuska, jonka mieluusti olisi haudannut jo menneisyyteen.
Osa siitä tulee esille penkomattakin. Osa naamioituu valepukuun, uupumukseen, fyysisiin oireisiin tehden tunnistamisen vaikeaksi. Siksi jokainen asia, jokainen raastava tunne on kohdattava uudelleen, kiertelemättä, silmästä silmään. Kolme vuotta kestäneen oikeusprosessin jälkeen olisi sisäisen sodankäynnin vuoro. Vasta lyöty vihollinen olisi voitettu vihollinen.
Oikeusprosessi oli ollut pitkä ja pelottava. Käräjäoikeus. Hovioikeus. Muutoksenhaku Korkeimpaan. Kaiken rinnalla kulki vielä välittäjää kohtaan nostettu tutkintapyyntö, jonka syyttämättäjättämispäätös yhä tuntui käsittämättömältä. Minua ei asiassa ole vieläkään kuultu.
Itse prosessin alkaessa olimme kuin vuosikaudet maratonia juosseet. Sairastamiset, talon tutkimiset, taloudellinen selviäminen ja hätä perheestä olivat kuin haiseva liima, josta ei päässyt eroon hetkeksikään. Olin pakotettu hakeutumaan tuskani kanssa myös psykiatrille. Tuolloin en vielä tiedetty, että syyksi oireisiin osoittautuisi se talo, jonka suurin unelmin ja kalliilla hinnalla olimme hankkineet.
Vanhat sanovat kokemuksesta, että puhuminen auttaa. Ja totisesti minä, Sanna Koivikko, aion nyt puhua. Puhua kokemukset, puhua epäilyt, puhua kaiken sen kauheuden, joka mustana varjona ympäröi koko perhettä. Olenhan toki puhunut ennenkin ja paljon, mutta nyt asiat tuntuvat vyöryvän ylitseni kuin viereisen valtameren aallokko, joka päivällä paiskasi ensikertalaisen karheaan hiekkaan.
Sai kokea, miten suola kirvelee ja parantaa. Ja aurinko, joka niin kuumaana ja ihanana otti syleilyynsä elämän runteleman.
Saara, nainen 67 v
Altistuin työpaikkani, 70-luvulla huonosti rakennetun ja remontoidun kiinteistön homeille ja toksiineille useiden vuosien ajan. Aluksi oireet olivat nenän tukkoisuutta ja silmien/kasvojen kirvelyä, ihottumaa sekä nivelkipuja, jotka palautuivat viikonlopun aikana. Siitä vuoden päästä tilanne oli jo paha; astman tapaista yskää ja jatkuvia poskiontelo-, korva- ja nielutulehduksia sekä keuhkoputkentulehduksia antibioottikuureineen.
Väsymys oli kaatavaa, päätä särki, poski- ja otsaontelot olivat turvoksissa ja olo oli kuin myrkytystilassa aina työpäivän jälkeen. Kun vihdoin sain kahden vuoden anelun jälkeen sisäilmatutkimukset teetettyä, ei ollut mitään epäselvää mistä oireet johtuivat; home- ja sädesieni sekä mikrobien toksiinit olivat tehneet tehtävänsä ja minut siirrettiin väistötilaan. Terveys oli kuitenkin jo tuolloin mennyt, sain kurkun turvotusta ja muita vakavia oireita kaikissa saman kiinteistön väistötiloissa, kun omaa työpistettä remontoitiin useaan kertaan.
Esimies vähätteli tilannetta ja sairauslomaa ei hevin annettu. Kun keuhkot olivat tukossa, kurkku turposi ja ääni käheytyi muutaman minuutin töissäolon jälkeen, kyllästyneenä jatkuvaan sairasteluun irtisanouduin oman terveyteni pelastamiseksi. Tuntui, että henki lähtee, jos minä en lähde pois saastuneesta rakennuksesta. Jäin kotiin ja aloin vähitellen toipua, noin viiden kuukauden päästä pahimmat oireet hävisivät, astmalääkityksen sain lopettaa ja aloin tuntea, että jäisin henkiin. Mutta terveys on mennyt lopullisesti; niveloireet, poskiontelovaivat ja ylähengitystietulehdukset vähäisienkin altistumisien jälkeen, vaikeat allergiat, näköongelmat vaivaa edelleen. En kykene opiskelemaan, menemään töihin, kaikki julkiset rakennukset kun tuntuu olevan sisäilmaongelmaisia ja kaupassa käyntikin on syytä suorittaa nopeasti.
Kaikkea olen jo yrittänyt. Ammattitautia ei tietenkään todettu, kuten ei monilla muillakaan homesairailla. Lääkkeisiin kuluu rahaa, vaikka olen tuloton. Koti on saneerattu pölyttömäksi, ilmastointia huolletaan säännöllisesti. En voi juuri kyläillä, koska monilla on kukkia, eläimiä ym. mistä oirehdin. Luonnon homeet aiheuttavat etenkin keväisin ja syksyisin nivel- ja hengitytieoireilua ja sairastelua. Olen sidottu omaan kotiin ja elän eristäytynyttä elämää. Joitakin ymmärtäväisiä ystäviä on vielä olemassa, useimmat eivät tätä sairautta tajua. Onneksi voin suhteellisen hyvin omassa kodissa, lapset ja puoliso ovat terveitä, mutta oma terveys, työ ja toimeentulo meni hometyöpaikan takia.
Työpaikan homealtistuksesta yhteiskunnan hylkiöksi
Valmistuin v. 1999 maisteriksi, olin pääsemässä ensimmäisiin koulutusta vastaaviin töihin. Aiempaa altistusta homeelle oli lapsuudenkodissa jossa kosteusvaurio, ja yksi asunto aikuisiällä oli todetusti homevaurioitunut, asuin siinä tietämättä 2 vuotta. Oireet poistuivat pois muutettua. Ekassa työpaikassa työskennellessäni (ruokamainen vanhan talon haju) sain astmakohtauksia, päänsärkyä, kylmänväristyksiä ja pahoinvointia. Olin ollut täysin terve ennen työn aloitusta, ei astmaa, ei allergioita. Sain kuulla työtovereilta, että talo oli tunnettu homepommi, ja että vettä oli tullut viimeksi sisään vastikään. Kuulin lukuisista astmaan sairastuneista. Työterveydessä osattiin epäillä rakennuksen aiheuttavan oireet, ja määrättiin lääkitystä sekä evästettiin jatkoon: toiset yrittävät lääkityksen avulla jatkaa, toiset vaihtavat paikkaa.
Sama viesti toistui myöhemmin toisessa työpaikassa. Päätin lähteä, kun olin niin huonovointinen, etten viikonlopunkaan aikana tokeentunut vilunväristyksistä ja pahoinvoinnista ja rakennuksessa olo kävi mahdottomaksi. Toisessa työpaikassa saatoin työskennellä melkein vuoden ilman ongelmia. Tulin työpaikkaan talven pakkasilla, jolloin ilmassa tuoksui lähinnä jokin mentolin tapainen, enkä saanut silloin mitään oireita. Kevät oli sateinen, jolloin aloin haistaa työpaikalla selvästi homeen hajua. Haju oli pahimmillaan kostealla ilmalla. Hajuja oli useita, pistävä kissanpissamainen, imelä ja lämpimän tunkkainen, maakellarimainen. Työpaikalla olo aiheutti minulle pahoinvointia, ihon puutuneisuuden tunnetta, poskionteloiden painetta ja tukkoisuutta ja päänsärkyä. Antihistamiinin käyttö tuli tutuksi ja jouduin jo miettimään joitain ruoka-aineita, jotka tuntuivat aiheuttavan oireita, kuten suun kutinaa ja nielun turvotusta. Sain myös vakavamman astmakohtauksen, johon jouduin ottamaan astmalääkettä.
Päädyin jälleen vaihtamaan työpaikkaa uudelleen, mutta ongelmat jatkuivat. Seuraavassa työpaikassani altistuin sekä homeelle että materiaalipäästöille, joita tuli uusista lattioista. Vaihdoin työpistettä useita kertoja siinä toivossa, että joku huone olisi riittävän hyvä jotta voisin jatkaa työssäni. Sellaista huonetta ei kuitenkaan löytynyt ja aloin oireilla yhtäkkisesti myös useille ruoka-aineille kemikaaleille saaden anafylaktisia reaktioita. Lisäksi sain huulten, kasvojen ja nielun turvotusta esim. kumin hajusta. Oireiden vaikeuduttua jouduin käyttämään antihistamiinia, kortisonia ja astmalääkettä kohtausten alas ajamiseen, epipen taskussa.
Kunnan työntekijä
jokoluovutan.blogspot.com
Ostin 09/13 unelmien kodin, avioero takana ja 3 pientä lasta. Meni muutama kuukausi kun lapset alkoivat reagoimaan, tuli silmätulehdusta, korvatulehdusta, angiinaa, kurkunpääntulehdusta ja niittinä oli erittäin paha ihottuma käsissäni. Oireet hävisivät kun lapset isällään ja kun minun luonani, aina kipeinä! Tilasin homekoiran keväällä 04/14 joka merkitsi 12 paikkaa ympäri taloa ( talossa 119 neliötä)Nyt paikat avattu ja homettahan sieltä löytyi 🙁 Nyt odottelemme tuloksia ja olemme evakossa. Kaupan purku edessä.
Nainen 75
Sisäilmaoireilua intissä.
Palvelin Hyrylässä 1997. Nyttemmin varuskunta on lopetettu ja rakennukset purettu, kuulopuheiden mukaan huonon kunnon vuoksi.
Oireitani olivat kova yskä iltapainotteisesti, niin että nukkumaanmenoajan jälkeen yskin, kunnes oksensin. Päivisin ei ollut lainkaan oireita ja metsäreissun ajaksi poistui yskä kokonaan, mutta ykköspatterille takaisin palattuani alkoi yskiminen ensimmäisestä yöstä jälleen. Oireet poistuivat heti myös alokaskauden päätyttyä erikoiskoulutuskaudella, kun rakennus vaihtui.
Oireisiin suhtauduttiin sinänsä asiallisesti varuskunnassa. Niihin suhtauduttiin paljon vakavammin kuin toisen sairastuneen, jota kohdeltiin luulosairaana. Hölmönä ja nuorena allekirjoitin palveluksen päätyttyä paperin, ettei ole aiheutunut terveydellisiä ongelmia, koska olin ollut oireeton jo pitkään. Sain diagnoosiksi akuutin keuhkoputkentulehduksen ja hoidoksi kuusi eri väristä astmapiippua, joita sain kiskoa oman fiiliksen mukaan. Mitään kokeita ei koskaan otettu.
Poissaoloja ei kertynyt, koska ulkona oli ihan hyvä olla. Ainoat poissaolot tulivat aamupäivisin, kun kävin lääkärin vastaanotolla. En muista, että sairastuminen ja oireilu olisivat vaikuttaneet motivaatiooni, mutta olin toki väsynyt, koska yöunet kärsivät yskän takia.
Myöhemmin samat oireet palasivat homeasunnossa asuessa ja sain infektioastmadiagnoosin. Reagoin todella helposti astmaoirein sisäilmaongelmiin. Jos olisin alkuperäisen koulutukseni mukaisia töitä tehnyt, niin ei olisi varmaankaan tarvinnut niitä jatkaa.
Pätkis, nainen 37 v.
Tänään katsomaan taas uutta asuntoa. Kolmas muutto kuukauden sisällä. Edellinenkin pitäisi tyhjätä/kärrätä tavarat kaatopaikalle. Rahat kiinni asunnossa joka sairastutti. Ahdistaa aika pirun paljon.
Väsynyt, mies 30 v
Olen ollut lapsesta asti allerginen. Olin ihan pienenä todella allerginen ruoka-aineille (mennyt nyt jo onneksi ohi) ja olen myös siitepölylle allerginen. Olen ollut koko ikäni enemmän tai vähemmän homeisissa rakennuksissa mm. päiväkodissa, kaikissa kouluissa. Ongelmia oli mm. yläasteen koulussa (päänsärkyä, lämpöilyä, väsymystä), joka purettiin homeen takia.
Terveysongelmani pahenivat kuitenkin vasta ammattikorkeakoulussani. Aluksi sain ajoittain lämpöilyä, jolloin tunsin itseni kipeäksi. Sitä seurasivat hengenahdistusoireet, jotka alkoivat aluksi ollessani koulussa. Nämä oireet ovat jatkuneet ja pahentuneet ja astmadiagnoosi on saatu. Olen nyt myös kemikaaliyliherkkä. Kemikaaliherkkyys alkoi vähittäin: aluksi pois jäivät hajuvedet, osa meikki- ja hiustuotteista. Seuraavaksi herkistyin piilolinsseille ja kaikille meikkituotteille sekä kynsilakoille ja vaatteiden kemikaaleille.
Koululla tehtiin jotain tutkimuksia, mutta eivät löytäneet mitään suurempaa. Mutta sanonpa vaan että tyhjästäkö tässä sitten oireillaan?!? Tiedän myös muita sairastuneita koulultani ja osa jopa niin pahasti, että koko koululla olo tuottaa hankaluuksia.
Siispä olen vasta 22, elämä edessä ja mun pitäisi viettää parasta aikaa mun elämässä. Sen sijaan hengenahdistusta on paljon ja joudun joka päivä miettimään, että mitkä vaatteet voin laittaa päälle, ilman että tulee oireita…. saan nimittäin oireita vaatteista jotka on pesty joidenkin uusien tai lähes uusien kanssa. Ennen kun menin ko. kouluun rakastin vaatteita, meikkaamista ja hajusteita. Nyt en voi käyttää mitään meikkiä, hajusteita enkä ostaa uusia vaatteita. Vaikeaa on myös esim. kenkien, laukkujen ja muiden muovisten osto, koska ne haisevat niin paljon. Ja huomhuom ennen tuohon kouluun menoa mulla ei ollut ikinä ollut hengenahdistusta eikä ongelmia minkään sortin kemikaalien kanssa.
Eli joo mitä voin sanoa, järki menee näihin jatkuviin terveysongelmiin. Toivon silti totisesti että koulun loppuminen auttais edes vähän. Vaikeaa on myös, että mcs:lle ei ole diagnoosia Suomesssa, siis kuka lääkäri muka osaisi auttaa? Onneksi on Internet ja ulkomaiset sivustot joilta saa neuvoja.
Epätoivoinen, nainen 22 v
Olen aloittanut heinäkuussa 2014 oman alani työpaikassa.
Olen tällä hetkellä kolmatta kertaa tänä syksynä sairaslomalla flunssan vuoksi. Koko ajan aivastelua, nuhaa, yskää, silmien kutinaa / vetistelyä, päänsärkyä ja väsymystä. Lisäksi sairastin erittäin rajun poskiontelotulehduksen eli oksensin limaa pois aina aamuisin, koska muutakaan kautta se ei tullut. Allergialääkkeet eivät auta ja enää en halua antibioottikuuria.
Olen jo pitkän aikaa epäillyt työpaikan sisäilmaa flunssakierteen aiheuttajaksi, sillä koskaan en ole sairastanut näin paljon flunssia!
Toimin siis iltapäivätoiminnan vastuuohjaajana ja työpaikkani tilat on remontoitu, mutta ilmanvaihtoa siellä ei ole ja lisäksi wc – tiloja ei ole remontoitu lainkaan.
Olen menossa työhöntulotarkastukseen tässä kuussa ja siellä aion kertoa näistä ”ongelmista”.
Nainen Eve 31 v
Ostimme omakotitalon valkeakoskelta 8/2013, muutto oli 15.8.13. Poikamme, joka oli juuri täyttänyt vuoden, sairastui astmaan ja sai ensimmäisen hoitavan lääkkeen 3.9.13. Samaan aikaan pojalle nousi läiskikäs ihottuma ja alkoi korvatulehduskierre.
Yhtäkkiä pojan oireet pahenivat ja hänellä meni kortisonisuihketta 4xpv + avaavaa lääkettä pahimmillaan 6 annosta tunnin välein. Poika oli aivan tukossa. Nukuin pojan kanssa välillä ulkona poika sylissäni jotta hän on pystyasennossa ja raittiissa ilmassa. Kaikki sanoivat että pojan ihottuma on atopiaa ja astma johtuu sukurasitteesta, kun taas osa lääkäreistä piti minua päävikaisena; eihän vuoden vanhalla voi olla astmaa. Lopulta myös korvatulehdusta ei enää löytynyt, siihenkin löytyi syy; tärykalvon paksuus oli lisääntynyt. Vasta korvien puhkaisu herätti lääkärit; mätää tuli niin paljon etteivät lääkärit olleet ennen moista nähneet. Pojan puheen kehittymättömyyden syy selvisi, ei hän ollut kuullut vähään aikaan mitään.
Tästä 2 viikkoa, korvat putkitettiin ja putkituksesta viikon päästä päädyimme avioeroon ja muutin pojan kanssa pois.
Tällöin olimme asuneet talossa vasta 8/2013 – 12/2013 ajan. Pojan oireet helpottivat pois muuton jälkeen hiukan, sairaalakäynnit vähenivät, lääkemäärät hiukan.
Poismuuttomme jälkeen alkoi talon tutkiminen. Tilasimme taloon homekoirat, jotka merkkasivat koko torpan. Tämän jälkeen tilasimme tutkimukset, joissa löytyi 6 eri kasvustoa joiden myrkyllisyysaste oli tapissa. Mukana oli myös mm. sädesientä. Ex-mies alkoi oireilemaan keväällä 2014, hänelle oli puhjennut myös astma.
Me pojan kanssa jouduimme muuttamaan vielä kerran, niin että heitimme kaikki hometalon tavarat kaatopaikalle. Tähän loppui pojan astmalääketarve ja kaikki oireet. Infektioherkkyys jäi. Sekä kovat oireilut, jos satumme vierailemaan sisäilmaongelmaisessa rakennuksessa.
Kun lopulta otimme asiasta yhteyttä myyjään, oli vastapuolella tyly vastaanotto; OLISI PITÄNYT MYYDÄ TALO PERHEELLE, JOSSA EI OLE ALLERGIAKERKKYYTTÄ.. Niinpä niin. Tämän kk aikana laitamme haasteen käräjäoikeuteen ja vaadimme kaupanpurkua. Tämä hometalohelvetti pilasi lapsen terveyden, avioliiton sekä taloudellisen vakauden, rahat kertakaikkiaan on loppu, sekä minulla että ex-miehellä.
Heidi, nainen 28 v, Pirkanmaa
2020–2023 2018–2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita
Kerro oma tarinasi lomakkeella.
Palaa tarinoiden etusivulle.