2016
2020–2023 2018–2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita
Ostin -97 rivitaloyksiön tasakattoisesta -74 rakennetusta talosta (silloisen miesystäväni varoituksista huolimatta, kun se asunto oli niin NÄTTI ja siisti).
2007 nilkkani sananmukaisesti napsahti poikki pienestä nyrjähdyksestä ja lääkäri sanoi luun olleen kananmunankuoren kaltaista. Home oli haissut ulkovarastossa melkein alusta asti, mutta sitten huomasin, että puhtaat vaatteet alkoivat sisälläkin komerossa haista. Havahduin todella vasta, kun kilpirauhasessa todettiin hyvänlaatuinen kasvain ja aloin saada kuukausia kestäviä vesiripulikausia ja ihon kutina ja nokkosrokko yltyivät sietä-mättömiksi.
Muutin äitini luo väliaikaisesti kokeeksi ja oireet helpottivat. Tilasin homekoiran ja se merkkasi pesuhuoneen nurkan.(Homekoirafirman mies on muuten ainoa taho, josta olen saanut inhimillistä suhtautumista!)
Isännöitsijä eikä hallituksen puheenjohtaja suostu tekemään korjauksia, vaikka terveys-tarkastaja on todennut rakennusvirheen kylppärissä, sinne on jätetty lastulevynsuiro jos-sain vaiheessa virheellisesti lattiatason alapuolelle.
Oikeusaputoimistosta lakinainen sanoi vain, että ’kannattaako sinun sitä purkaa, kun se koira vaan YHDESTÄ kohdasta sitä hometta löysi’. Kun sitten purin, löytyi hometta, tosin ei tarpeeksi, koska ne raja-arvot on tahallaan laitettu niin korkeiksi tuolla päättävissä elimissä.
En jaksaisi enää taistella, kilpirauhasen vajaatoiminta vie puhdin. Toivon, että me koh-talotoverit pääsisimme jonkun voimakkaan ihmisen organisoimana joskus kaikki yhdessä pu-humaan lainsäätäjille ongelmistamme! Saatiinhan asbesti ja tupakkakin ruotuun, miksi ei siis homettakin!
Taija, nainen 65 v
Aloitin ammattiin opiskelun 2013 sosiaali- ja terveysalalle. Sairastelu alkoi ensimmäisellä opiskeluviikolla.
En osannut yhdistää oppilaitoksen sisäilmaan ensin. Flunssa, kuumeilua, päänsäsrkyä, kyy-nelkanavan tulehdus, kuumotusta iholla, juosteita ihossa, hengityksen vinkumista, käsit-tämättömän pahoja väsymystiloja, toivottomuuden tunnetta jne.
Vähitellen selvisi että oireet ja oppilaitos tulee aina samassa lauseessa. Terveydenhoi-tajat oli kiinnostuneita miten menee, lääkärit ei oikein mitään kantaa ottaneet kukaan silloin, ”no, lyhyt koulutus, koita kestää nyt loppuaika vaan”.
Noin kahden opiskeluvuoden jälkeen puhkesi kaiken stressin ja muun iho-ongelman vaikutuk-sesta varottamatta sukurasite psoriaasi. Hiljalleen olen toipunut kun olen ollut vain työttömänä valmistumisen jälkeen. Odotan kuntoutusrahapäätöstä, koska alan oireilla hyvin vähästä nykyään, joko heikosta ilmanlaadusta tai kemikaaleista tai vaikka vain vä-hän runsaammalla käsienpesulla saa ihon voimaan pahoin. Joten välitön alanvaihto tulee nyt eteen.
Joku ”paperienpyörittely”-ala on sitten edessä ja kaikki auki nyt… Käytössä voiteita neljää reseptivalmistetta, allergialääkkeettä en ole voinut olla sitten vuoden 2013 ja särkylääkkeitä pelkästä opiskeluajasta selviämiseksi syöty määrättyjä noin 600kpl ja ilman reseptiä ostetut siihen päälle.
Katkera fiilis, yhteiskunnan verovaroilla ylläpidetty opinahjo tämäkin, mistä kaikki sai alkunsa.
Taas opiskelemaan, mutta mitä?! Mies 26 v
Kerron tyttärestäni, joka sairastui 2014 kevättalvella mykoplasmaan, jonka oireet olivat liman muodostus, oksentaminen, hengitystietulehdus, äänen käheys, korva-poskiontelo tu-lehdukset.
Saatiin kuuri, jolla tauti väheni, mutta kun 2014 alkoi elokuussa koulu, oireet palasivat uudelleen.
Siitä alkoikin meidän vaikea syksy: koulua käytiin väsyneenä ja peläten tulevaa. 22.08.2014 saatiin allergiakokeen tulokset, jonka tuloksen arvasin: heinät ja ulkohomeet.
Joulukuu 2014 kärsittiin kovista päänsäryistä, joiden takia hain tytölle sairaslomalapun. Niinpä tein rohkean päätöksen ottamalla tytön 2015 vuoden alusta kotiopetukseen, jolloin oireet vähenivät melkein kokonaan. Käytiin koululla tasokokeessa. Toukokuussa rehtori soitti ja uhkasi, että jos ei tyttö käy koulussa, niin käy muualla. Otinkin yhteyttä al-lergialääkäriin, joka antoi ehdotuksen käydä koulua 3 pv viikossa koulussa ja loput 2 kotiopetuspäivänä.
Rehtori hyväksyi asian oiretilanteita seuraten. Nyt syysloman jälkeen aikoo, että tyttö olisi kokopäivän koulussa eli 5 pv/vko, mutta siihen en aio suostua, sillä oireet palaa paljon rajumpina, korvakivut on tullut jo. Tytär on tällä hetkellä 14 v., eikä olisi kuin nämä kaksi vuotta jäljellä. Onko kenellä muulla kokemusta home koulusta.
Myötäeläjä, nainen 53 v, Leppävirta
Olemme nelihenkinen perhe. Asumme vuokralla yksityisen omistamassa omakotitalossa, johon muutimme kesällä 2014, jolloin ongelmat alkoivat välittömästi. Pojalla puhkesi takaisin jo pitkään remissiossa ollut astma, mieheni kärsii kovista päänsäryistä ja nenäverenvuodoista. Minulta löydettiin puolivuotta muuttamisen jälkeen 3 kystaa, jatkuvia nivel-, lihas- ja päänsärkyjä, uupumusta, huimausta, hengenahdistusta. Tyttärelläni alkoi samaan aikaan kovat nivel kivut, kilpirauhasarvot heitteli holtittomasti, verensokeri romahtanut, tällä hetkellä hänellä korkeat lasko ja crp -arvot ja nyt tutkitaan onko reumaa.
Hälytimme paikalle terveystarkastajan, joka kertoi jo käyneen talossa vuonna 2008 huo-mauttamassa samoista asioista joiden eteen ei asunnon omistaja ole tehnyt mitään. Olemme koittaneet etsiä uutta kotia jo kauan, mutta koska luottotiedoissamme on häiriöitä ei kukaan meille tunnu vuokraavan asuntoa, vaikka olen kaiken tilanteesta melkein kertonut.
Asunnon omistaja ei välitä tilanteesta tuon taivaallista. Eli olemme homeloukussa . Ja tilanne alkaa tuntumaan jo täysin toivottomalta. Tuossa edellä mainitsin vain murto osan oireista, lista on todellisuudessa paljon pidempi.
Olemme itse yrittäneet talossa tehdä mittavia remontteja mutta tosiasiahan on että emme pysty tästä talosta tervettä saamaan ikinä sen enempää kuin kukaan muukaan. Tähän mennessä olemme jo löytäneet laajat homevauriot niin pesuhuone/saunatiloista, kodinhoitotiloista, keittiöstä, kellarista… ei vaan jaksaisi enää… en toivoisi tätä kenellekään.
Katja 72, nainen 42 v, Kotka
Olen ilmeisesti ollut homeen kanssa tekemisissä koko ikäni – en vain tajunnut sitä kuin vasta 2013, jolloin aloin haistaa tiettyjen homeiden ja lahon puun hajua.
Lapsuuskodissani en voi olla kuin pari tuntia kerrallaan, samoin on laita appeni kotona. Työpaikallani kou-lussa en pysty olemaan kaikissa tiloissa.
Olen aikuisiälläni asunut ainakin kahdessa sellaisessa asunnossa, jossa on ollut hometta. Vuonna 2013 altistukseni oli äitynyt niin pahaksi, että sain monenlaisia oireita: väsymystä, iho-oireita, kurkun käheyttä, nivereuman tyyppistä oireilua, sydämen rytmihäiriöitä, huimausta. Myös perheeni muut jäsenen reagoivat homeeseen kukin tavallaan, mies poskiontelotulehduksin, poika päänsäryllä ja nuhalla, tytär iho-oireilla ja nuhalla. Muutimme pois talostamme ja lasten oireet alkoivat helpottaa todella paljon heti ensimmäisen kuukauden aikana. Meidän vanhempien kohdalla oireet helpottivat, mutteivat poistuneet, koska molempien työpaikoilla on sisäilmaongelmia. Me kumpikin myös haistamme työpaikoillamme hajuja, jotka viittaavat kosteusvaurioon ja homeeseen.
Olemme asuneet vuokralla ja epätoivoisesti etsineet omaa taloa, jonka löytäminen on osoittautunut todella vaikeaksi. Joko myytävissä taloissa on ollut hometta tai kosteusvaurio tai sitten niissä on käytetty sellaisia rakennusmateriaaleja, joita emme kestä, esimerkiksi lasikuitutapetteja ja muovieristeitä. Märän betonin haju syöpyy aivoihin asti ja saa meissä molemmissa aikaan yökkimisreaktion.
On todella hankalaa yrittää elää suht tavallisesti, kun pitää ottaa huomioon altistumisemme. Jos haluamme vuokrata kesämökin, sen on oltava suht uusi – ei kuitenkaan liian uusi, koska silloinkin reagoimme. Tiettyinä aikoina en voi käydä kaupoissa, koska erilaiset kemikaalit saavat vointini huonoksi. Sosiaaliset suhteemme ovat kärsineet, koska emme hajujen ja oireilun takia voi käydä useiden sukulaisten ja ystävien luona. Joillekin olen kertonut tästä tilanteestamme, mutta useimmille en viitsi kertoa, koska meitä pidetään hulluina/ luulosairaina.
Nyt edessämme on muutto pois asuinpaikkakunnalta, koska vanhin lapsemme aloittaa pian yläkoulun samassa koulussa, jossa missä minä työskentelen. En kerta kaikkiaan halua lasteni altistusten menevän samaan pisteeseen kuin itselläni. Koska täällä ei olla valmiita tekemään koulun sisäilmaongelmien selvittämiseksi tarpeeksi, on meidän muutettava pois paikkakunnalta. Olen alkanut opiskella, jotta saisin uuden ammatin ja pääsisin pois tästä helvetistä.
Väsynyt, nainen 45 v