2015
2020–2023 2018–2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita
Tässä linkki juuri aloitettuun blogiini:
https://homeestasairasvaikoluulosairas.vuodatus.net/
Jonna, nainen 30 v
Lapseni koulussa työntekijöillä ja oppilailla on ollut pitkään sisäilmaan liittyviä oireita ja sairastelua. Kiinteistön käyttäjät ovat tuoneet esiin hajuhaittoja, kosteusvauriojälkiä ja ilmanvaihdon toimimattomuutta. Oireita ei ole otettu tosissaan, materiaalinäytteitä ei ole otettu ja vauriot on maalattu piiloon. Vesivahinkojen korjaukset ovat olleet ”kuivaamista”, vaikka viranomaisohjeet suosittelevat poistamaan kaiken kastuneen materiaalin.
Kouluterveydenhuolto, työterveyshuolto ja koulun hallinto eivät ole tarttunut asiaan. Vanhemmille ja työntekijöille on valehdeltu, että koulusta ei ole koskaan löydetty mitään. On käynyt ilmi, että vuodesta 2006 lähtien on rakennuksesta löydetty hometta ym. toksisia aineita.
Vanhempien vaatimuksista ympäristökeskuksen tarkastajat saatiin paikalle ja kiinteistössä todettiin keväällä 2014 terveyshaitta. Sen jälkeen oirekyselyssä keskivaikea sisäilmaongelma. Koulurakennuksessa on tehty kesällä 2014 Suomen sisäilmakeskuksen toimesta riskikartoitus. Siinä todettiin, että rakennuksessa on vakavia ongelmia, ja kiinteistöjen kunnossapito on laiminlyöty. Rakennenäytteistä löytyi mm. sädesientä, eri aspergillus-suvun lajeja ja chaetomiumia.
Vakavista löydöksistä huolimatta tilat ovat kokoajan käytössä. Hgin kaupungin terveystarkastajat eivät sulje tiloja, koska koulu tekee pienimuotoista korjausta -korjausmenetelmiin tarkastajat eivät ota kantaa.
Tilojen käyttäjät reagoivat remontin alettua entistä enemmän. Väistötiloja on hankittu nihkeästi yksittäisille luokille ja se on vaatinut vanhemmilta huomattavan paljon yhteydenottoja. Edelleen kaikki lapset joutuvat viettämään osan päivästä saastuneissa tiloissa.
Oireilevan lapsen vanhempana en voi kuin ihmetellä. Miksi lapsia altistetaan ja onko ainoa todellinen vaihtoehto ottaa lapsi pois koulusta? On kummallista, että laissa ja viranomaissuosituksissa määritellyt asiat eivät toteudu käytännössä ja kukaan ei sitä koululta edes vaadi.
Miksi vanhemman pitää taistella, turvatakseen lapselle kuuluvan perusoikeuden -terveellisen oppimisympäristön. Koska kyseessä on yksityinen koulu, joka tarjoaa vaihtoehtoista pedagogiikkaa, on lapsen siirtäminen kunnalliseen kouluun erityisen hankalaa. Moni perhe on hankkinut kodin koulun sijainnin mukaan. Sitä paitsi kuka takaa, että se oma lähikoulu on puhdas?
Nykysuomessa lapset altistuvat ensin päiväkodissa, sitten koulussa. Jatko-opinnot voikin tehdä kirjekurssilla, koska oireilu estää yleisissä tiloissa oleskelun….
Yksityiskoulun vanhempi, nainen 41 v, Helsinki
Kirjoitin jo aiemmin oireiluni ja sairastumiseni alkamisesta liki pari vuotta sitten. Olin Itä-Suomen yliopistolla vuosikaudet pätkätyössä tutkijana, ja sairastuin työhuoneen vaihduttua muutamassa kuukaudessa monimuotoisiin rajuihin oireisiin ja lopulta astmaan. Tein jonkin aikaa etätyötä mutta jäin lopulta syksyllä 2013 kokonaan pois, kun työsopimukseni taas kerran loppui. Minut pyydettiin käymään työpaikallani selvittelemässä työhöni liittyviä papereita n. 1,5 kuluttua edellisestä käynnistäni ja minä tyhmä suostuin! Varustauduin mielestäni hyvin, maksimiannoksin astma- & allergialääkitystä etukäteen, sekä tehokas hengityssuojain, hyvä suojaava kasvovoide sekä hupullinen tiivis suojahaalari. Alle puolen tunnin vierailu poiki rajut oireet päälle jo ennen kuin ehdin talosta ulos, hyvä että selvisin tajuissani kotiin. Siitä toipuminen kesti monta kuukautta, että pääsin edes jotenkin siedettävään kuntoon. Nyt joudun käyttämään jatkuvasti pahenemisvaiheen astmalääkitystä ja vahvaa allergialääkitystä, että pysyn toimintakykyisenä. Ja siitä käynnistä jäi muistoksi myös monikemikaaliherkistyminen joten kyllä kannatti olla kiltti!
Tämä ongelmani ”EI OLE työperäistä” viranomaisten mukaan, vaikka siellä sairastuin ja kotosalla toivuin, kunnes juuri tuon työperäisyyden selvitysjakson (kolmen viikon pef-seuranta työpaikalla; en pystynyt olemaan siellä kuin muutaman tunnin kerrallaan ja välillä monta päivää kotona toipumassa) jälkeen eivät oireet enää kadonneetkaan ja puhkesi paha astma.
KEVAn ammatinvaihdon tukea ei (kuten ei muitakaan tuloja) ole herunut, hakemukseni on nyt edennyt valituskierrosten jälkeen vakuutusoikeuteen, liittoni lakimiehen tuella (itse en olisi jaksanut!). Tuloja ei ole, eikä mahdollisuutta mihinkään normaaliin työhön.
Olen hieman toipunut, pärjään jotenkuten jos en käy missään enkä tapaa ketään, ja kun puolison ja lasten tuomat altisteet pystytään kotona eristämään kohtuullisen hyvin. Vältän ihmismassoja, sairaita julkisia rakennuksia (mm. Kuopion kaikki terveysaseman ja KYS), kyläilyt ja sosiaalinen elämä on käytännössä loppu.
Aloitin joku aika sitten bloginpidon, jotta saan höyryjä pihalle ja jotain puuhaa. Jos kiinnostaa niin se löytyy osoitteesta:https://astmaapukkaa.wordpress.com/
Syrjäytynyt vastoin tahtoaan, nainen 48v, Kuopio
Yläkouluikäinen lapseni ei voinut enää hengittää koulussa monien muiden oireiden lisäksi. Kunta ei suostunut järjestämään erillistä opetusta ja aluehallintovirasto vastasi valitukseeni että kunta on saanut rahaa koulun korjaamiseen joten erityisjärjestelyihin ei ole syytä.
Kunta oli saanut rahat jo vuosia sitten eikä korjausta oltu aloitettu. Kukaan ei siis valvo miten ja milloin rahat kunnissa käytetään. Meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin siirtyä opiskelemaan kotona. Netin kautta tapahtuvaa perusopetusta valtio ei tue joten olisimme joutuneet maksamaan sen itse vaikka emme kuluttaneet oman kuntamme opetusta, tiloja tai ruokaa jne juurikaan.
Kolme vuotta peruskoulua kotona äidin opetuksessa ja muutamia oppitunteja ystäviltä ja tutuilta. Tämä on todellisuutta 2000-luvulla suomessa. Lääkäreistä ei ollut mitään apua vaikka yksikin lääkäri kirjoitti todistukseen että oireet on otettava vakavasti ja huomioon. Tämä ei kelvannut koulutoimelle erityisjärjestelyjen saamiseksi vaan lapsellani olisi pitänyt olla jokin perussairaus vaikkapa syopä.
Hänen terveydellään ei ollut väliä. Eikä minunkaan terveydelläni sillä jouduin mielestäni kohtuuttomaan tilanteeseen jossa jouduin vastaamaan lapseni koulunkäynnistä monella tapaa. Ketään ei koulutoimessa kiinnostanut miten me selviämme tässä tilanteessa. Suhtautuminen oli nuivaa ja syyllistävää. Suuri huoli oli tietysti että lapseni saisi hyvän päästötodistuksen jolla voisi jatkaa haluamaansa opiskelupaikkaan. Haastavaa oli myös huolehtia siitä ettei hän eristy ystävistään jne. Myöhemmin selvisi että hän oli tietämättään altistunut jo päiväkodissa ja alakoulussa voc-yhdisteille ja homeelle yms. Tämä selitti todennäköisesti sen että kolmas myrkyllinen rakennus oli elimistölle liikaa.
Peruskoulun aikana kulutin paljon aikaa löytääkseni lapselleni sellaisen koulun jossa terveysongelmia ei ole. Onneksi sellainen löytyi mutta tulevaisuudessa on todennäköistä että hän joutuu koko elämänsä ajan ottamaan huomioon nämä asiat.
Nämä vuodet on täytynyt luopua myös koulun tiloissa olevista kerhoista tai kursseista. Meillä on Suomessa monenlaista terveyteen liittyvää hyvää mutta kun tulee tilanne että asiaan ei ole ennestään ratkaisumallia niin asia ratkaistaa siten, että ihmiset jätetään ikäänkuin oman onnensa nojaan. Tämän kokemuksen jälkeen en kaipaa benji-hyppyä. 3-vuoden pudotus riittää.
Sisulla selviää, nainen 50 v
Nyt kolmas asunto menossa kolmen vuoden sisällä, eikä helpotusta näihin oireisiin vieläkään. Nenä on tukossa jatkuvasti itselläni ja lapsilla. Pojalla alkoi vielä kauhea nenän kutina, kun muutimme nykyiseen asuntoon pari kuukautta sitten. Edellisessä asunnossa oli silmät ärsyyntyneet. Välillä ahdisti henkeä. Eikä mistään lääkkeistä mitään apua. Eikö Oulussa todellakaan ole meille asuntoa, missä pystyisimme asumaan?
Täytyy varmaan kokeilla seuraavaksi jotain vanhempaa asuntoa, kun nämä viimeisimmät ovat olleet uudehkoja, nytkin vain neljä vuotta vanha luhtitalo. Eka kerran oireilimme parikymmentä vuotta sitten nyt jo aikuisten lasten kanssa. Silloinkin jouduimme muuttamaan monta kertaa ennenkuin sopiva asunto löytyi. Ja asunnot olivat uusia. Välillä asuimme onnekkaasti terveessä kerrostalossa, mutta jouduin muuttamaan uuden perheen perustamisen myötä.
Opiskelen itselleni uutta ammattia, mutta kuka haluaa ottaa töihin työ ntekijän, jonka lapset jatkuvasti sairastelevat. Ihmettelen rakennuttajien moraalia, miten kehtaavat tämmöisiä taloja tehdä, jotka vievät ihmisiltä terveyden.
Taina, 44v, Oulu
Muutin mieheni kotitaloon 1990 kesällä. Rinteessä sijaitseva paritalo on rakennettu 1972-1973. Olin töissä leipomossa. Ensimmäinen lapsi tyttö syntyi 1991. Aloin oireilla leipomossa kurkkuoireilla ja välillä silmät oireili. Olin väsynyt. Miehelläni oli allergiaa eläimille ja viljapölylle, mikä oli huolestuttavaa viljelijälle.
Toinen lapsi poika syntyi 1994 ja ennen sitä minulla todettiin jauhopölylle allergia ja astma. Poika sairasteli heti pienestä kurkunpää-, korva-, nielu- jne. tulehduksilla. Jäin töistä pois ja mies hävitti eläimet. Kolmas lapsi, poika, syntyi 1996. Hän sairasteli koko ajan samoin kuin ensimmäinenkin poika.
Talo jäi kokonaan meille ja alettiin tehdä siitä yhtä taloa paritalon tilalle. Neljäs lapsi syntyi 1999. Hän sairasteli samoin kuin toisetkin pojat ja lisäksi pahemmin. Oli vilja-, maito- ym. allergiaakin ja astmapiippu käytössä jo vauvana. Minulla oli silmätulehduksia, ääni lähti välillä, kurkku kipeä, nivelkipuja, väsymystä.
Miehelläni oli silmätulehduksia,poskiontelotulehduksia,kurkkukipua, väsymystä.. minä olin jatkuvasti jonkun pojan kanssa sairaalassa. Välillä mentiin ambulanssilla. Samalla yritettiin tehdä remonttia. Tyttären infektiot ja tulehdukset eivät vaatineet sairaalahoitoa.
Olimme mieheni kanssa väsyneitä ja muisti pätki. Miehen työ kärsi. Viides lapsi, poika, syntyi 2002. Tyttärellä alkoi olla nenäverenvuotoja ja välillä tajunnantason heilahteluja. Itki, että sanoo välillä jotain ennen kuin tajuaa mitä sanoo.
Tavaroita tippui käsistä. Päätä tutkittiin ja kaikki oli ok. 2003 tyttäreltä lähti kaikki hiukset keskeltä päätä 3—5 cm alueelta. 2004 muutimme kotoa pois, kun oli selvinnyt, että talomme on hometalo. Sinne jäi remontoitu koti. Puolenvuoden kuluttua tyttären hiukset tuli takaisin ja astmalapsi jätti astmasuihkeen. Kaikkien oireet helpottivat, mutta emme löytäneet tervettä asuntoa. Pieniä oireita oli kaikkialla.
Tilannetta kurjisti vuokranmaksu, remonttilaina ja maatilalaina.
Tilanne on nyt se, että voimme paremmin, mutta hometiloissa oireilemme. Kesällä tyhjäsimme ja poltimme homekotimme irtaimistoa ja vieläkin poskionteloni reistailee. Puutarhatöissä sairastun. Miehellä on krooninen poskiontelotulehdus. Kun on sateista sairastamme kurkkua, silmiä jne. Olemme muuttaneet lukuisat kerrat ja nyt asumme vuokralla omakotitalossa joka on rakennettu 1991 ja taas on joitakin oireita. No, kuulin että talossa on ollut vesivahinko. Remonttia on tehty, mutta miten. Menetimme terveytemme ja kotimme. Mikään taho ei ole korvannut meille mitään. 🙁
Sairas seitsemän hengen perhe, nainen 50v., Lapua
25-30 vuotta taistelleena homealtistuneena tiedän, mitä me kaikki olemme joutuneet menettämään ja kestämään työpaikoista, toimeentulosta, terveydestä, harrastuksista, virkistys- ym. elämästä kipuineen ja ongelmineen.
Kerron vain sen, että 10 v. sitten sain oikean diagnoosin keuhkolääkäriltä homealtistumi-sestani ja lääkityksen, jota olen käyttänyt koko ajan. Kortisonilääkityksestä seuraa sil-mäongelmia ja nyt olen itse tämän ongelman edessä. Homeiseen sairaalaan en voi mennä po-tilaaksi, en edes katsomaan ketään (yli 25 v. sitten viimeksi,)puhumattakaan töihin hoi-tajaksi kuten ennen olin.
Nyt kaikkien home-, hajuste- ja kemikaalialtistumisten lisäksi sokeudun. Vitsit on vähissä ja tuntuu siltä, että miten jaksamme tätä tolkutonta ”luulosairauksien” ja ”hulluuden” tautiluokitusta kestää.
Lääkäri sanoi minulle, että kyllä home-ongelman kanssa pärjää, eikä täällä tule mitään ongelmia. Puhumattakaan hänen ja hoitajien hajustemääristä kemikaaleineen (silmätipat). Mahdoton yhtälö ainakin minulle. Onko Teillä muita samoja ongelmia? Kevään odotusta ja jaksamista kaikille meille homealtistuneille ja heidän läheisilleen.
Mummo, nainen 60 v, Lahti
Vuokra-asunnossa ilmenneen hajun vuoksi ja homeinen/kyllästetty tms käsitelty puu raken-teissa yms. olen saanut hengenahdistusta, rintakipuja, ranteet ja muutkin nivelet särkee, niskat kipeät. Ja usein sydämen tykytystä. Lenkkeily/kuntoilu on käynyt raskaaksi niinkuin työssä oleminen, joka sinänsä on päivän pelastus, jotta pääsen kotoa pois.
Kaikki vaatteet haisee toisten mielestä kamalan pahalle.myös itse haistan kyllä. Ihan samoin kuin moni edellä jo kertoi syön allergialääkettä ja suihkeita sekä astmaseurantaa teen lääkärille ja nivelkipuihin syön cartexania.
Mutta mikään ei auta noihin ihme kipuihin. Toivon löytäväni toisen asunnon tulevana kesänä. Mutta mikä sitten on vuokraisännän vastuu kun terveys menee, liekö mikään, siitä oisin kiinnostunut myös jos jollain kokemuksia.
Yskittää! Mies 51 v, Siilinjärvi
2011 homesängystä altistuin ja nyt 2015 minulla on todettu parantumaton home- ja kosteusvauriosairaus ja monikemikaaliyliherkkyys.
Vaikeuksia tuottaa minulle lapsen koulunkäynti tällä hetkellä. Vaikka minulle ei ole tullut 6 kk mitään oireita koulunkäynnistä, niin huoltajana olen jäänyt erittäin huonoon jamaan. Olemme hakeneet nykyistä koulua lähikouluksi, entisen koulun sijaan, josta koko lukukauden ajan viime vuonna minulle tuli koulupäivinä pahoja jalantönkköys, pään sekavuus-oireita kouluvaatteista, koulurepusta ja koulukirjoista.
Minulla on monta lääkärintodistusta mm. Ville Valtosen diag., mutta kunta, AVI ja hallinto-oikeus (ei vielä päätöstä tullut) on kädet ylhäällä, kun mitään ei ole tehtävissä, koska missään laissa ei ole huoltajan sairastuessa vakavasti koulunkäyntiasioita määriteltynä.
Normaaliin työhön kyky on mennyt ja elämä on todella rajoitettua. Olen ainoa, joka on sairastunut vakavasti perheessämme. Ja taidan olla ainoa myös, joka oirehti koulun takia. Minun oireitani on verrattu kossupullon nauttimiseen viikonloppuisin ja pyydetty näyttämään missä on hometta koulussa. Ja kun en ole pystynyt, on sanottu että laita paikalle agentti. Yläaste on homeessa, siihen on myös haettu homekorjausrahaa ja lapset käyvät siellä syömässä ja sisäliikuntatunneilla. Että tämmöistä 🙁
Satu, nainen 37 v
Oma historiani alkoi, kun aloitin viidennellä luokalla uudessa koulussa. Ajoittaisia kuumeiluja, päänsärkyä ja kaikkea muuta pientä.
Yläasteella jatkoin samassa koulussa ja oireetkin alkoivat syventymään: kotona sain aina joka ikisen tehtävän oikein, mutten saanut tietojani enää koulussa paperille samalla lailla. Kahdeksannella luokalla aloitin teatteri-harrastuksen. Kuumeilut alkoivat yleistymään, olin koulussa koko ajan todella kiukkuinen ja jopa ilkeä pahimpina päivinä, jouduin siis jo epäilemään tunnenko itseäni, koska en ikinä ilkeäksi olisi itseäni kuvitellut. Vaikutin myös usein lähes zombilta koulussa ja mukaan astuivat jalkakivut, joiden kuvittelin vain johtuvani näytelmässämme käyttämistäni korkokengistä. Selvisin kuitenkin kahdeksannenkin luokan näin myöhemmin katsottuna varsin helposti.
Kesäloman olin muuten oireeton, mutta rippi-leirillä en enää pystynyt juoksemaan ja kivut pahenivat. Koulun alkaessa kivut tulivat kovempina takaisin ja yhden terveyskeskuslääkärin ja kaksien verikokeiden jälkeen lensin suoraan keskus-sairaalaan tutkimuksiin juurikin kovien lihaskipujen ja merkittävän lihasheikkouden vuoksi. Syksy menikin lähinnä sairaalassa rampaten, enkä oikeastaan muista siitä muuta kuin kamalan väsymyksen ja sen kivun määrän.
Joulukuussa minut siirrettiin reumapolille, mutta vikaa ei löytynyt ja lopulta mielenterveyttäni kyseenalaistettiin, sain onneksi puhtaat paperit siltä osin ja taas olin aivan tyhjän päällä. Onnekseni äidilläni ja isoisälläni on juuri näitä samoja oireita ja miettimisen jälkeen äiti ymmärsi minun kohdallani olevan kyse niistä. Parin viikon oirepäiväkirja mm. pef:it sisältäen ja ei tarvinnut enää kenenkään miettiä, mistä on kyse.
Suoritin yksin yhdeksännen luokan kurssit neljässä viikossa ja sain kuin sainkin päättötodistuksen tänä keväänä. Halusin mennä todistusten jakoon koululleni, vaikka olisihan se pitänyt arvata ettei se onnistu. Istuin tunnin juhlassa, kunnes hengitystiet menivät melkein tukkoon, kipu taas siinä rajalla, että kestääkö. Pahinta on kuitenkin lihasten nykiminen, raajat heiluvat ilman mitään kontrollia, pystyin vasta tunnin istumisen jälkeen kävelemään 20 metriä autolle.
Kehtaavat vieläkin väittää, ettei meidän koulussa ole mitään ongelmaa. Teatteria en enää pysty vanhassa, hyvin rakkaassa ryhmässä jatkamaan, koska saan sielläkin oireita. Onnekseni kuitenkin tämä saatiin varsin ajoissa kiinni, eikä mulle ole ehtinyt kehittyä astmaakaan, kun neurologiset oireet ovat kuitenkin päällimmäisinä.
Raivostunut, nainen 15 v, Jyväskylä
2020–2023 2018–2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita
Kerro oma tarinasi lomakkeella.
Palaa tarinoiden etusivulle.