Wienissä keskusteltiin biomonitoroinnista

(“Human biomonitoring in Europe – science and policy for healthy citizens”, Wien 28.9.2018)

Wienissä järjestettiin syyskuussa 2018 konferenssi ihmisillä tehtävästä biomonitoroinnista ja mahdollisuuksista hyödyntää tällaista biomonitorointia eurooppalaisten terveyden edistämisessä ja sitä koskevassa päätöksenteossa.

Aihe on olennainen myös sisäilman terveysvaikutusten arvioinnin kannalta. Monia sisäilmassa ja rakennusmateriaaleissakin esiintyviä aineita on nyt EU:ssa suurennuslasin alla. Seuraavassa tiivistelmä konferenssin annista.

Miksi biomonitorointia tarvitaan ja mitä se on?

EU-tasolla on jo joitain vuosia tehty aktiivista yhteistyötä biomonitoroinnin parissa, jotta ihmisten altistumisesta haitallisille ympäristötekijöille saataisiin tarkempaa tietoa ja siihen voitaisiin puuttua nykyistä paremmin.

Vaikka erilaisista markkinoilla olevista tai muutoin arkiympäristössä esiintyvistä aineista tiedetään jo paljon (ks. vaikkapa Echan, eli EU:n kemikaaliviraston, ylläpitämät kemikaalitietokannat), on aineiden haittojen arvioinnissa merkittäviä tietoaukkoja.

Tällaisia aukkoja ovat esimerkiksi:

• Kaikkia mahdollisesti haitallisia aineita ei ole edes tunnistettu (emerging substances).
• Altistusreittien ja päästölähteiden tunteminen on puutteellista (sources, exposure routes, exposure pathways).
• Yhteisvaikutukset ja kumulatiivinen altistuminen tunnetaan huonosti (mixtures, combined effects, cumulative exposure).
• Tiettyjä aineryhmiä, kuten hormonaaliset haitta-aineet (EDC, endocrine disruptors), ei ole kyetty sääntelemään tarkoituksenmukaisesti.
• Yksittäisten aineiden vaikutukset (effects, adverse health effects) ja kaikki niiden erilaiset vaikutustavat (endpoints) tunnetaan vaihtelevasti ja osin puutteellisesti.

Ihmisillä tehtävä biomonitorointi (Human biomonitoring, HBM) on varteenotettava keino täyttää näitä aukkoja.

Biomonitoroinnilla tarkoitetaan siis ihmisistä kerättävien näytteiden (esim. veri, virtsa, hiukset) kautta saatavaa tietoa nk. sisäisestä altistumisesta (internal dose/internal exposure). Kaikki ihmisen välittömässä ympäristössä oleva ainehan ei päädy ihmiseen haittoja aiheuttamaan etenkään samana pitoisuutena. Esimerkiksi sisäilmassa voi olla aineita, joilla ei ole lopulta altistumisen kannalta merkitystä, elleivät ne kulkeudu ihmisen elimistöön.

Biomonitoroimalla saadaan juurikin tietoa tästä ”lopullisesta”, toteutuneesta, monitekijäisestä, osin tuntemattomillekin ympäristötekijöille tapahtuvasta altistumisesta.

Biomonitorointitietoa voidaan yhdistää muuhun tutkimukseen (esim. epidemiologiseen tutkimukseen ja oirekyselyihin), jolloin kokonaiskuva ympäristöterveyden kannalta olennaisista vaikutusketjuista täydentyy (lähde → altistuminen → vaikutus kehossa → sairaus). Tätä tietoa voidaan tietenkin hyödyntää päätöksenteossa ja sääntelyn kehittämisessä − myös sisäilma-asioissa.

HBM (human biomonitoring) on myös hyvä väline paikallisten, vain tietyille maantieteellisille alueille tyypillisten, altistusten tutkimiseen.

Ammattitaitoinen toteutus ja tulkinta tarpeen

HBM voi tarjota hyvin keskeisen palikan väestön altistumisen arviointiin, mutta jotta tietoa voidaan hyödyntää systemaattisemmin, tutkimusdatan täytyy olla edustavaa (isot otannat). Lisäksi tutkittavien aineiden toksikogenetiikan tuntemus on tärkeää, jotta voidaan arvioida aineen esiintymistä ympäristössä suhteessa sen päätymiseen ihmisen elimistööön (intake). Tutkimusten tulee olla hyvin suunniteltuja, ja tietoa tulee saada erityyppisistä alaryhmistä (esimerkiksi miten erilaiset alttiudet vaikuttavat sairastumisriskiin).

Biomonitorointitutkimuksissa saatujen tietojen analysointi on oleellista, eikä lainkaan yksiselitteistä tai selkeää. Analysointia on hyvä EU-tasolla tehdä yhdessä, ja näin toimitaankin: meneillään on mm. HBM-hankkeiden tulosten tulkintaan keskittyviä EU-tason seminaareja. EU:ssa on tähän hyvää osaamista (data management team).

Biomonitorointia kehitetään aktiivisesti EU:ssa

EU:ssa on viime vuosien aikana käynnistynyt laajoja hankkeita, joissa HBM:lla tuotetaan tietoa altistumisesta ympäristötekijöille useissa maissa, kerätään tietoa kaikkien käytettäväksi ja harmonisoidaan mittausmenetelmiä.

Ihmisten biomonitoroinnissa ollaan EU:ssa vasta aivan alussa, mutta hyvin paljon asiantuntijoita ja jäsenmaita on sitoutunut yhdessä kehittämään biomonitorointia. Motivaatio oli konferenssissa käsin kosketeltava. Tähtäin on selkeä:

”Kaiken tämän tavoitteena on onnistua vähentämään altistumista.”
– Sabina Juelicher, Terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosasto, Euroopan komissio.

Wienissä keskusteltiin paljon siitä, millaisia toimia EU-tasolla ja jäsenmaiden yhteistyönä olisi tarvetta tehdä. Muutama poiminta on syytä mainita:

• Esiin tuotiin tarve ja kiinnostus tehdä biomonitoroinnista pysyvä, vakiintunut osa eurooppalaista kemikaalien sääntelyn perustaa.
• Nyt biomonitoroinnin kehittämistä on tehty Itävallan koordinoimana HBM4EU-toimintana, rahoitus tulee Horizon2020 -kokonaisuudesta.
• Biomonitorointia ei voida tehdä tarpeeksi pelkästään nykyisten rahoituskokonaisuuksien (HBM4EU) alla, vaan se tulee integroida yhdeksi lisämenetelmäksi ja tutkimustarpeeksi nykyisten sääntelyn tukena käytettävien tutkimusmenetelmien joukkoon. Tämä edellyttää, että biomonitoroinnille taataan sen käyttöön tarvittavat resurssit. Biomonitorointi-asiat olisikin hyvä sijoittaa keskitetysti jonkin EU-viraston toimintaan – tällä hetkellä biomonitorointia tehdään hyvin siiloutuneesti.

Euroopan kemikaalivirasto Echan pääjohtaja Bjorn Hansen tiivisti, että jo nyt HBM:a tehdään − ja sitä voidaan ja pitää tehdäkin − olemassa olevien lakikokonaisuuksien puitteissa, mutta biomonitoroinnin pysyvämpiluontoinen vakiinnuttaminen vaatii:

1) Biomonitoroinnin kirjaamista ja siitä vastaavan vastuutahon valtuuttamista vielä selkeämmin lakikokonaisuuksiin.
2) Taloudellisia ja henkilöstöresursseja.
3) Poliittista tukea.

Keskeisenä haasteena tällä hetkellä on mm. biomonitorointidatan ”yhteenvedettävyys” − dataa on jo jonkin verran, mutta se ei ole vertailukelpoista. Siksi EU-tasolla halutaan tehdä menetelmien, hankkeiden, laboratorioiden ja käytänteiden validointia ja harmonisointia, jotta kerättyä tietoa voidaan käyttää riskien hallintaan tarkoituksenmukaisesti. Tarkoituksena on myös koota kaikki biomonitorointitieto saman katon alle.

Ensisijaiset tarkasteltavat aineet

EU:ssa on yhtenä keskeisistä pohjatöistä priorisoitu keskeisiä aineita/aineryhmiä, joita lähdetään biomonitorointiohjelmissa selvittämään tarkemmin:

Ensimmäinen priorisointiryhmä valittiin 2016 (kuvassa vasemmalla). Ryhmän aineista löytyy tuoretta analyysiä täällä. Tiedostossa on vedetty yhteen, mitä kustakin aineesta nyt tiedetään, miten niitä on EU-tasolla säädelty, mitkä ovat keskeiset jatkotoimet ja lisätutkimustarpeet.  Vahva lukusuositus!

Seuraavasta priorisoitujen aineiden ryhmästä (kuvassa oik.) on vastaava dokumentti parhaillaan työn alla.

Huomionarvoista on, että kummassakin ryhmässä on monia sisäilman kannalta tärkeitä aineita, kuten ftalaatit, palonestoaineet ja mykotoksiinit. Osasta aineita on jo nyt (mm. yllä linkitetyssä dokumentissa) tietoja, joita voitaisiin hyödyntää Suomessakin sisäilmakysymystä käsiteltäessä (miksei muuten ole hyödynnetty, esim. valtakunnallisten sisäilmaohjelmien valmistelussa?).

Lisäksi tutkimusaukkoja on näistä aineista eritelty selkeästi. Koska aineet ovat erityistarkastelun alla, tulevat tutkimusaukot todennäköisesti tulevaisuudessa täydentymään.

Suomi on nyt mukana EU:n biomonitorointi-hankkeissa, joissa se tuottaa tietoa aikuisväestön altistumisesta PAH-yhdisteille, kadmiumille ja bisfenoleille. Osassa EU-maita mitataan samassa hankekokonaisuudessa lisäksi lasten ja nuorten altistumista ftalaateille, palonestoaineille ja PFAS-yhdisteille. (Näiden lisäksi on tietenkin käynnissä muutakin biomonitorointia).

Koko unionin kattavilla yhteishankkeilla saadaan arvokasta lisätietoa haitallisille aineille altistumisesta.

Päätöksiä täytyy tehdä puutteellisellakin tiedolla

Ympäristöterveyskysymyksissä tietoa on aina puutteellisesti. EU:n kemikaalivirasto Echan pääjohtajan Bjorn Hansenin sanoin tiivistettynä:

Nyt tehdään parhaita mahdollisia päätöksiä (”best informed decisions”) sen tiedon pohjalta, jota on käytettävissä. Ei parhaita päätöksiä absoluuttisesti (”the best decisions”), sillä sellaisiin tarvittava tieto kertyy hitaasti – maailma taas muuttuu nopeasti.

Aineita on säädeltävä, jos väestön terveyttä halutaan suojella. Vaikka tiedon kattavuutta pitää parantaa, on kaikki tieto hyödyksi ja sitä käytetään nytkin, Hansen sanoi. Tämä oli salissa yleinen ilmapiiri: on tehtävä, kehitettävä, säädeltävä, hyödynnettävä tietoa ja samalla aktiivisesti hankittava sitä lisää.

Toivomme biomonitorointia ja jo olemassa olevaa tietoa sisäympäristöissä esiintyvien aineiden vaikutuksista hyödynnettävän Suomessakin sisäilman terveyshaitoista käytävässä keskustelussa.

Lisää tietoa:

Lisää helppolukuista perustietoa biomonitoroinnista EU:ssa löytyy Wienin biomonitorointitapahtuman sivulta kohdasta background information.
Sivulla voi myös katsoa konferenssin muutaman ensimmäisen esityksen, joista erityisesti kohdassa 1h 35min Marike Kolossa-Gehringin (UBA) varttitunnin esitys antaa selkeän peruskuvan aiheesta ja EU-toimista.

Koostediat:

 

Aiheeseen liittyvää:
Lue kooste Berliinin Indoor Air Toxicology -konferenssista.