Myytti: Sisäilmaongelman voi haistaa ja nähdä

Voiko sisäilmaongelma olla hajuton ja näkymätön?

Usein ”hometalo” haisee. Eri mikrobit tuottavat erihajuisia aineenvaihduntatuotteita. Kosteusvauriorakennukselle tyypillistä on muun muassa ”maakellarimainen” tai multainen haju ja imelä, jopa miellyttävän omenainen tai parfyymimainenkin tuoksu.

Joskus kosteusvauriorakennuksessa on muuten vain tunkkaisen oloinen ilma. Homeen haju kertoo pitkälle edenneestä mikrobivauriosta. Jos rakennuksessa haisee, joku on vikana.

Kaikki kosteusvauriomyrkyt eivät kuitenkaan haise ¹. Esimerkiksi kereulidi, yhtenä vaarallisimpina pidetty kosteusvauriomyrkky, on täysin hajuton.²  Ihmisten hajuaistit ovat myös yksilöllisiä: se mikä toiselle tuntuu voimakkaanakin hajuna, jää toiselta kokonaan havaitsematta. ”Homeet ja bakteerit eivät välttämättä haise, eivätkä kaikki tunnista hajua”.³

Sama koskee rakennusmateriaalien sisältämiä kemiallisia yhdisteitä: osalla on aistinvaraisesti havaittava tuoksu, joka on helpostikin havaittavissa. Esimerkiksi PVC-muovin ja sen pehmittimenä yleisesti käytetyn dietyyliheksyyliftalaatin (DEHP) hajoamistuotteen tavallinen emissioyhdiste on 2-etyyli-1-heksanoli, jolla on sille tunnusomainen, kitkeränmakea haju. Sen sijaan osa aineista voi vaikuttaa pitoisuuksilla, jotka eivät ylitä hajukynnystä.⁴

Pelkästään hajuaistin varassa on mahdotonta poissulkea terveyshaittoja sisäympäristöstä. Samaa pätee näköaistiin. Nykyään rakentaminen on monikerrosrakentamista, jossa homekasvustoille parhaat olosuhteet ovat piilossa rakenteiden sisällä.

”Suuri osa vakavaa terveyshaittaa aiheuttavista kosteusvaurioista on riskirakenteissa olevia piilovaurioita.”⁵

 

Lähteet:

1. Asumisterveysohje – Asuntojen ja muiden oleskelutilojen fysikaaliset, kemialliset ja mikrobiologiset tekijät. Valtuutussäännös: Terveydensuojelulaki (763/94) 32 § (Voimassa alk. 1.5.2003, korvattu asumisterveysasetuksella 1.1.2018.) Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2003:1 Helsinki 2003.

2. Cereulide producing Bacillus cereus and amylosin producing Bacillus subtilis and Bacillus mojavensis : characterization of strains and toxigenicities. Academic dissertation in microbiology 2008.Camelia Constantin. Department of Applied Chemistry and Microbiology, Division Microbiology, Faculty of Agriculture and Forestry, University of Helsinki. 2008.

3. Tutkija Aino Nevalainen artikkelissa ”Hometalossa riehuvat mikrobijengit”. Jukka Ruukki, Tiede-lehti 7/2003.

4. Sisäilman hajut ja orgaaniset epäpuhtaudet. Anne-Rita Rundt, Peter Backlund ja Katja Paakkola,Työterveyslääkäri, 2005;23(2):156-163.

5. Piilevien kosteusvaurioiden aiheuttamat terveyshaitat. Selvittäminen terveydensuojelulain mukaisilla asunnontarkastuksilla. Reijo Pesonen, Risto Kaarnattu. Muut julkaisut -sarja: opinnäytetyöt. Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate, Itä-Suomen yliopisto. 2012.

 

Palaa myyttien pääsivulle.

Marko, 40, poliisi

 ”En ole tervehtynyt ja jouduin lopettamaan työnteon kokonaan.”

Alla kuvaamme Markon tarinan vaiheet altistumisesta sairastumiseen ja tilanteeseen löytyneisiin ratkaisuihin.

1. Altistustausta ja sairastumisen eteneminen

Marko altistui sisäilmaongelmille opiskeluaikanaan. Marko ei kuitenkaan tällöin kovasti oireillut, mutta muutama opiskelukaveri joutui keskeyttämään opintonsa. Marko ei kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota.

Markolla sisäilmaan liittyvä sairastelu alkoi vakavampana ensimmäisessä työpaikassa poliisilaitoksella Markon ollessa 25-vuotias. Tämä tarkoitti jatkuvia poskiontelotulehduksia, keuhkoputkentulehduksia ja keuhkokuumeita. Yhdessä tilassa Marko kärsi myös lihasnykinöistä aina ennen kuin kovat keuhko-oireet alkoivat.

Marko yhdisti sairastelun sisäilmaongelmiin, kun rakennuksesta löytyi useita tertiäärivaiheen mikrobeja ja bakteereja, märkäbetoni-muovimatto -ongelmaan liittyviä VOC-päästöjä, ilmanvaihdon toimimattomuutta ja rakennusjätettä alapohjasta. Marko vaihtoi työnantajan toimesta työpaikkaa useamman kerran.

2. Kriittinen piste

Marko sairastui kuitenkin yhä vakavammin myös seuraavissa työpaikoissaan. Osa poliisilaitoksista on sittemmin purettu terveyssyistä. Jokaisesta rakennuksesta löytyi lopulta jonkinlaisia sisäilmaongelmia.

Markon kriittinen piste tapahtui 28-vuotiaana, kun hänelle alkoi kertyä oireiden vuoksi toistuvia ja pitkiä sairauslomia. Hänelle puhkesi myös astma. Työterveyslääkäri kehotti Markoa lopettamaan sairastuttavassa työssä, mutta Marko ei noudattanut neuvoa.

Seuraavina vuosina oireet vaikenivat asteittain: väsymys, keuhkojen toimintahäiriöt, kuumeilu, reumaattiset oireet ja jatkuva pääkipu. Markoa tutkittiin infektiopoliklinikalla ja keuhkopoliklinikalla: lääkäri esitti alveoliittiepäilyn, ja Markolla todettiin vuotava ohutsuoli ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Verikokeissa hänellä todettiin reumalle altistava tekijä, perinnöllinen HLA-B27-antigeeni. Häntä varoitettiin jälleen jatkamasta altistavissa ympäristöissä.

3. Kuntoutumisen  pääkohdat

Marko pääsi ammattitautitutkimuksiin. Pitkän prosessin tuloksena Marko sai ammattitautipäätöksen. Marko on nyt sairauseläkkeellä.

4. Toimintakyky nyt

Marko ei ole tervehtynyt alveoliitista ja työnteko täytyi tämän takia lopettaa. Markon elämä on sairastumisen vuoksi aika rajoittunutta. Alveoliittioireita aiheuttavia altistuksia (mm. mikrobialtistus, savu, puupöly) on vältettävä, sillä Marko saa helposti kuume- ja hengenahdistuskohtauksia ja toistuvia hitaasti paranevia keuhkoinfektioita. Hän joutuu rajaamaan elämänpiirin pieneksi ja valikoimaan tarkasti, millaisissa tiloissa asioi. Välttämällä altistuksia Marko selviää toimintakykyisenä. Markolla on koti, joka ei aiheuta oireita, ja hän harrastaa hyvin voidessaan aktiivisesti liikuntaa.

5. Tulevaisuus

Eläkepäätös ja sopiva koti pitävät Markon tilanteen tasapainoisena. Markon tavoitteena on mielekäs arki ja elämänhallinnan sekä toimintakyvyn ylläpitäminen.

 

---

Sisäilmasairaus on monimuotoinen. Marko on yksi yhdeksästä kuvaamastamme tyypillisestä tapauksesta. Lisää esimerkkejä sairauden eri vakavuusasteilta: Palaa monimuotoinen sisäilmasairas -etusivulle.

Kuinka monia sisäilmaan liittyvät terveyshaitat koskettavat?

Tutkimusta sisäilmasta oireilevien, sairastuneiden ja altistuvien määrästä.

Sisäilmaan liittyvien ongelmien yleisyydestä on saatavilla tutkimustietoa (alla), mutta se on sirpaleista ja osin puutteellista. Tämä johtuu mm. seuraavista syistä:

• Sisäilma on hyvin moninainen sekoitus erilaisia haitta-aineita. Sisäilman koostumusta ei vielä tunneta kattavasti ja mittausmenetelmiäkin on vielä kehitettävä ja validoitava osalle haitta-aineista. On myös epäselvää, mikä sisäilmassa on terveyshaittojen kannalta merkittävää. Sisäilmaan liittyviä terveyshaittoja ja sairastumismekanismeja ei tunneta vielä kattavasti.
• Sisäilmaan liittyvien sairauksien diagnosoinnissa on puutteita, eivätkä sisäilmaan liittyvät terveysongelmat ole rajattavissa esimerkiksi vain yhteen sairausdiagnoosiin. Näin ollen myöskään virallisia tilastoja sisäilmasta sairastuneiden määristä ja siihen liittyvistä sairaustyypeistä ei ole saatavilla. Oireilevien määrää sen sijaan on tutkittu enemmän.
• Monet kyselyt perustuvat sairastuneiden omaan arvioon tai ilmoitukseen, ja ovat siten vain suuntaa-antavia tai eivät ole yhteismitallisia keskenään.
• Erilaisia arvioita on esitetty sairastuneiden määristä, mutta usein nämä käsittelevät vain jotakin kokonaisuuden osaa (esim. ”homeelle altistuvat”, ”kemikaaliherkkien määrä väestöstä”, ”kosteusvauriomikrobeihin liittyvät astmat”, ”todistetusti kosteusvauriomikrobien aiheuttama ammattiastma”).
• Muiden sisäilman haitta-aineiden kuin homeen osuutta terveyshaittojen aiheuttajana on alettu huomioida vasta suhteellisen äskettäin.
• Altistus on kumuloituvaa. Osa oireista ja etenkin sairastumisista tulee viiveellä, kenties jopa epigeneettisten vaikutusten kautta seuraavissa sukupolvissa. Aineiden yhteisvaikutukset voivat olla yllättäviä ja yhteisvaikutukset usein merkittävämpiä kuin yksittäisten aineiden tunnetut haitat, ja ihmisten terveydentilaan vaikuttaa moni muukin ympäristötekijä. Myös altistumisikä ja yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat. Miten siis arvioida luotettavasti juuri sisäilman altisteiden osuutta erilaisiin sairauksiin ja oireisiin?

Tiettyjen haitta-aineiden tai oireiden osalta tutkimusta ongelman yleisyydestä löytyy jonkin verran, suuntaa-antavia arvioita on esitetty ja tehty kyselytutkimuksia niin Suomessa kuin ulkomailla. Seuraavassa joitakin tutkimuksia ja selvityksiä aiheesta.

*****

FinTerveys-kysely 2017: Kotonaan ja työpaikallaan oireilevat

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kyselyn mukaan työikäisistä naisista 6 % ja miehistä 4 % on viimeisen vuoden aikana saanut kotonaan oireita sisäilmasta.

Työikäisiä on Suomessa n. 3,44 miljoonaa, eli kun FinTerveys-kyselyn prosentit suhteutetaan siihen, kotonaan oireita olisi viimeisen vuoden aikana saanut n. 172 000 suomalaista työikäistä.

Jos sama suhdeluku pätee koko väestöön, sisäilmasta kotonaan on saanut viimeisten 12 kk aikana oireita 275 500 henkilöä.

FinTerveys-kyselyn mukaan lähes 500 000 työikäistä on oireillut sisäilmasta työpaikallaan viimeisten 12 kuukauden aikana. Tämä on n. 15 % kaikista työikäisistä.

FinTerveys-kyselys 2017: http://www.julkari.fi/handle/10024/136223

*****

STTK:n sisäilmaselvitykset: Työpaikalla oireilevat

Työpaikalla oireilevien määrää on selvittänyt myös STTK.

STTK:n vuonna 2019 teettämän kyselyn mukaan 22 % vastaajista kokee työpaikkansa sisäilman laadun melko tai erittäin huonoksi.

STTK:n sisäilmaselvitys 2019: https://www.sttk.fi/files/selvitys-sisailmaongelmista/

Jatkona selvitykselle STTK teetti Terveellinen ja turvallinen työelämä -kyselyn vuonna 2021. Sen tulokset kertovat, että erilaisia sisäilmaongelmia on edelleen paljon ja niihin suhtautuminen on monilla työpaikoilla välinpitämätöntä ja vähättelevää.

Kyselyn mukaan joka kuudes vastaaja (15 %) kokee työpaikkansa sisäilman laadun melko tai erittäin huonoksi. Sisäilmaongelmia on eniten sosiaali- ja terveysalalla. Siellä reilu viidennes vastaajista (22 %) arvioi sisäilman melko tai erittäin huonoksi. Lähes yhtä moni teollisuuden (19 %), majoitus- ja ravitsemisalan (19 %), koulutusalan (18 %) sekä julkisen hallinnon (15 %) työntekijöistä arvioi sisäilmassa olevan ongelmia.

STTK:n Terveellinen ja turvallinen työelämä -kysely 2021: https://www.sttk.fi/materiaalit/36378/. Selvitystä esittelevä kirjoitus: https://www.sttk.fi/2021/12/10/ongelmallinen-sisailma/

*****

Sisäilmakartoitus 2018: Kotonaan oireilevat

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän kartoituksen mukaan naisista 7 % ja miehistä 6 % oli saanut kotonaan oireita sisäilmaan liittyen (yht. n. 360 000) viimeisten 12 kk aikana.

Samassa kyselyssä 0,5 % miehistä ja 0,3 % naisista kertoi saavansa vaikeita oireita kodin sisäilmaan liittyen. Otanta on pieni, mutta jos suhdeluku pätisi suuremmalla otannalla, tämä tarkoittaa: 13 600 miestä ja 8 265 naista saisi kotonaan vaikeita oireita viimeisten12 kk aika, eli yhteensä n. 22 000 henkilöä.

Näitä määriä on tarpeen selvittää suuremmalla otannalla todellisten lukumäärien varmistamiseksi.

Kansallinen sisäilmakartoitus 2018: https://www.julkari.fi/handle/10024/138930

*****

Altistuvien määrä (home)

Suomessa sekä Ympäristöministeriön Kosteus- ja hometalkoot että Työterveyslaitos ovat esittäneet arvion, että 600 000 – 800 000 suomalaista altistuu päivittäin. Luvusta on ollut esillä eri versioita:

• 600 000 – 800 000 altistuu päivittäin home- ja kosteusvaurioista aiheutuville sisäilman epäpuhtauksille. Lue aiheesta STM:n sivulla.
  
• n. 600 000 – 800 000 altistuu päivittäin merkittäville home- ja kosteusvaurioille. Merkittävien kosteusvaurioiden arviointiperusteita löytyy täältä.
  

Tämä luku kuvaa päivittäin altistuvien, ei sairastuneiden tai oireilevien määrää. Luku pohjautuu home- ja kosteusvaurioihin, eikä tietääksemme sisällä erilaisille rakennusmateriaalipäästöille altistuvien arviota.

*****

Rakennetun ympäristön ongelmien yleisyys

Merkittävien kosteusvaurioiden osuudesta suomalaisessa rakennuskannassa on esitetty arvioita tutkimuksessa Rakennusten home- ja kosteusongelmat, eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2012.

Opetusalan sisäilmaselvityksessä vuonna 2012 selvisi, että kahdessa kolmasosassa päiväkoteja ja kouluja on sisäilmaongelmia. Kyselyyn vastasi 529 päiväkodin johtajaa, peruskoulun ja lukion rehtoria sekä työsuojeluvaltuutettua. Diaesitys selvityksestä. Kyselyssä selvitettiin myös sisäilmaongelman tyyppiä. Esimerkiksi 82 % kertoi riittämättömästä ilmanvaihdosta, 31 % rakennusmateriaaleista tai ilmanvaihdosta peräisin olevista epäpuhtauksista ja 21 % mikrobikasvustosta rakenteissa.

Suomessa ei ole selvitetty kattavasti erilaisten sisäilmaongelmia aiheuttavien tekijöiden (kuten mikrobikasvu, erityyppiset VOC-päästöt, mineraalikuidut) yleisyyttä ja tämän yhteyttä altistumiseen ja tautitaakkaan.

*****

Tautitaakasta

THL: Sisäilma ja tautitaakka – Missä mennään?
Hänninen ym. (2018). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Siirry julkaisuun.

Artikkelissa arvioidaan, miten sisäilmaongelmiin liittyvää tautitaakkaa on tähän mennessä kyetty arvioimaan ja millaisia jatkotutkimustarpeita aiheessa on.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on huomioinut sisäilman aiemmissa ympäristöterveysvaikutusten arvioinneissaan, mutta arviot ovat rajautuneet sekä altisteiden että vasteiden osalta selvimmin tunnettuihin vaikutuksiin.

Kosteusvaurioiden osalta näitä ovat astma sekä hengitystieinfektiot, joiden tautitaakaksi vuonna 2013 arvioitiin n. 1000 haittapainotettua elinvuotta. Olennaista on kysyä, miten tämä suhteutuu muihin sisäaltisteiden vaikutuksiin ja paljonko koko sisäilmaan liittyvä tautitaakka oikeasti on.

Nykyisen käsityksen mukaan sisäilmaan liittyvää tautitaakkaa aiheuttavat eniten ennenaikaista kuolleisuutta lisäävät radon, sisälähteiden pienhiukkaset ja passiivinen tupakointi. Kosteus- ja homevaurioille altistuneita on satoja tuhansia ja altistuksen vaikutukset subkliinisten oireiden osalta pääosin toistaiseksi puuttuvat tautitaakka-arvioista.

Kosteusvaurioita on epäilty myös autoimmuuni- ym. sairauksien riskitekijäksi. Tieteellinen evidenssi on puutteellista, eikä näitä vaikutuksia alhaisen esiintyvyyden takia voida tutkia samoilla menetelmillä kuin yleisempiä oireita ja sairauksia.

Puuttuvien tekijöiden osalta arvioita on syytä tarkentaa. Yhteenvetona voidaan todeta, että sisäympäristöön liittyvä tautitaakka tunnetaan vielä puutteellisesti, ja olemassa olevat arviot ovat vain paloja suuremmasta kokonaisuudesta.

FinTerveys 2017 -kyselyssä (luettavissa täällä) todetaan mm.

• Merkittävä osa Suomen väestöstä kokee tai on joskus kokenut sisäilmaan liittyviä oireita.
• Joka kymmenes nainen ja joka kahdeskymmenes mies oli joskus elämänsä aikana käynyt lääkärissä pääasiassa sisäilmasta johtuvien oireiden tai sairastelun takia.
• Lähes puoli miljoonaa työikäistä on kokenut oireita työpaikalla viimeisen vuoden aikana.
• Työikäisistä naisista 10 % ja miehistä 6 % oli joskus saanut kotonaan oireita sisäilmaan liittyen. Viimeisen 12 kuukauden aikana oireita raportoi saaneensa naisista 6% ja miehistä 4%.
• Erityisesti korkeakoulutetut naiset raportoivat kokevansa oireita. Miksi juuri he, vaatii lisäselvitystä.
• Oireita raportoitiin kolme kertaa useammin työpaikoilla kuin kotona. Miksi oireilu on selvästi yleisempää työpaikoilla, vaatii lisäselvityksiä.

Tautitaakasta muualla

Sisäilmaan liittyvä oireilu voi olla hyvin monimuotoista. Homepakolaiset ry on tehnyt kuvauksen kolmen asteen sisäilmasairaista. Kuvaus on luettavissa täällä.

Sisäilmaan liittyvää haitta-aineiden monimuotoisuutta ja tähän liittyvien terveyshaittojen moninaisuutta on laajemmin kuvattu mm. osioissa tutkimuksia altistumisesta ja oireista, ftalaatit ja mikrobit.

*****

Kemikaaliherkkyys: tutkimuksia yleisyydestä

Sisäilmasta eri tavoin oireilevat ja sairastuneet ovat hyvin heterogeeninen ryhmä. Osa sairastuu sisäilmaongelmille altistuttuaan kemikaaliherkkyyteen.

Useissa tutkimuksissa eri maissa on selvitetty kemikaaleista oireita saavien määrää ja monikemikaaliherkkyyden (MCS) yleisyyttä. Tutkimusten haasteina on, etteivät ne ole määritelmiltään ja toteutustavoiltaan yhteismitallisia. Selkeitä trendejä on kuitenkin nähtävissä:
Arkisista kemikaaleista keskimääräistä helpommin oireita saavien määrä on useissa tutkimuksissa 15 – 35 %.

Vakavammin ja/tai monimuotoisemmin kemikaaleille herkistyneiden, eli esim. MCS-diagnoosin (joko lääkärin toteama tai oma arvio) omaavia on useimmissa tutkimuksissa muutamasta prosentista vajaaseen kymmeneen prosenttiin.

Kemikaaleille herkistymisen vuoksi työkyvyttöminä tai muunlaisista vakavista seurannaisvaikutuksista kärsivien määrä on alle prosentin.

Esimerkiksi tanskalainen tutkimus (Berg ym.) osoittaa, että suur-Kööpenhaminan alueella suoritetusta satunnaisotannasta 27 % sai jonkinlaisia oireita kemikaaleista, 3,7 %:lla oireilu vaikutti ostospaikkojen valintaan, 0,8 % oli menettänyt työ- tai koulutuspaikkansa kemikaaliherkkyyksien vuoksi ja 0,4 % koko otannasta oli sairautensa vuoksi pysyvästi työkyvyttömänä. Kyselyn otos oli 6000 ja vastausprosentti 71.

Suomen väkilukuun suhteutettuna ko. luvut tarkoittaisivat seuraavaa: Suomessa on yli 1,4 miljoonaa ihmistä, jotka saavat jonkinlaisia fyysisiä oireita kemikaaleista, 200 000 ihmistä joutuu valitsemaan ostospaikkansa kemikaalit huomioiden ja yli 40 000 ihmistä on menettänyt työ- tai opiskelupaikkansa kemikaaleista aiheutuvien oireiden vuoksi ja yli 20 000 ihmistä on sairautensa vuoksi pysyvästi työkyvyttömänä.

Hieman vastaavia lukuja on saatu muuallakin. Esimerkiksi Atlantan metropolialueella suoritetusta satunnaisotannasta oli 1,8 % menettänyt työpaikkansa MCS:n vuoksi ja kaikkiaan 12,6% koko otannasta sai jonkinlaisia oireita kemikaaleista (Caress ja Steinemann).

Useita aihetta käsitteleviä tutkimuksia on summattu suomalaisessa lääketieteen koulutusohjelman opinnäytetyössä (Kalsi).

Yhteys sisäilmaan

Näissä tutkimuksissa on selvitetty oireilua kemikaaleille, mutta miten se liittyy sisäilmaan? Moni sisäilmasairas kertoo herkistyneensä kemikaaleille nimenomaan sisäilmaongelmille altistuttuaan. Kemikaaleille herkistyneellä oireet eivät kuitenkaan välttämättä enää liity vain rakennettuun ympäristöön, vaan monet muutkin altistelähteet voivat aiheuttaa oireita.
Kemikaaleille herkistyneillä on kuitenkin usein haasteita myös rakennusten ja sisäilman kanssa.

Sisäilmasairaiden oirekuva ja liitännäissairaudet ovat kuitenkin ”monikemikaaliherkkyyttä” laajempi kokonaisuus. Kaikki nk. sisäilmasairaat eivät kärsi kemikaaliherkkyydestä. Näin ollen kemikaaleille reagoivien määristä kertova tutkimus antaa yhden lisäpalan sisäilmasta sairastuneiden määriä käsittelevään tutkimukseen, mutta ei sellaisenaan käytettävissä juuri sisäilmasta sairastuneiden määriä kuvaamaan. Erilaiset ympäristötekijöihin liittyvät herkistymissairaudet, mukaan lukien MCS, ovat viime vuosikymmeninä yleistyneet merkittävästi (Genuis, Steinemann).

Lähteet:

Kalsi (2012). Monikemikaaliyliherkkyyden diagnostiset kriteerit ja esiintyvyys eri maissa. Opinnäytetyö, Lääketieteen koulutusohjelma, Itä-Suomen yliopisto. Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, THL.
https://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20130994/urn_nbn_fi_uef-20130994.pdf

Berg ym. (2008). Prevalence of self-reported symptoms and consequences related to inhalation of airborne chemicals in a Danish general population. International Archives of Occupational and Environmental Health.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18058120

Caress & Steinemann (2003). A review of a two-phase population study of multiple chemical sensitivities. Environmental Health Perspectives.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12948889

Genuis (2010). Sensitivity-related illness: the escalating pandemic of allergy,
food intolerance and chemical sensitivity. The Science of the Total Environment.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20920818

Steinemann (2018). National Prevalence and Effects of Multiple Chemical Sensitivities. Journal of Occupational and Environmental Medicine.
https://journals.lww.com/joem/Pages/ArticleViewer.aspx?year=2018&issue=03000&article=00017&type=Fulltext

Palaa tutkimustietoa-sivulle.

Myytti: Vain herkät sairastuvat

Onko totta, että perusterveet eivät sairastu sisäilmasta?

Usein kuulee sanottavan, että huonon sisäilman vuoksi ”vain herkät sairastuvat”. Sisäilmaongelmista sairastuu kuitenkin aivan tavallisia ihmisiä, jotka eivät ole aiemmin olleet keskimääräistä sairaampia, herkempiä tai fysiikaltaan heikompia. Sisäilmaongelmissa on kyse sellaisesta cocktailista homeita ja kemikaaleja, että sille altistuminen voi pitkällä aikavälillä vaurioittaa monenlaisia elimistön toimintoja.

Toksiset homeet ja haitalliset kemikaalit vaikuttavat useimpiin niille altistuviin. Vaihtelua on toki havaittu siinä, millä tavalla ja millä aikavälillä kukin reagoi. Sisäilmaongelmia voi verrata ruokamyrkytysepidemioihin, joissa samaa ruokaa syötyään osa sairastuu ja osa ei. Osa tupakoitsijoistakin sairastuu, mutta osa elää pitkään huomaamatta tupakoinnin vaikutuksia lainkaan. Tämä ei silti tee ketään immuuniksi tupakoinnin haitoille tai pilaantuneelle ruualle.

Sisäilmaongelmat vaikuttavat ihmisiin eri tavoin

• Toisilla oireilu alkaa nopeasti. Tähän voi vaikuttaa muun muassa aikaisempi altistushistoria tai liitännäissairaudet. Toisilla taas altistuminen voi näkyä esimerkiksi jonkin kroonisen sairauden puhkeamisena vuosien tai vuosikymmenien päästä. Samassa rakennuksessa oleskelevat ihmiset voivat olla ”altistumiskertymän aikajanalla” aivan eri kohdissa.

• Moni sisäilmasta sairastunut kuvaa sairastumisensa taustalta vuosien, ellei vuosikymmenien altistumisen, jonka aikana pienet, mitättömän tuntuiset oireet ovat pikkuhiljaa muuttuneet vakavammiksi ja lopulta johtaneet varsinaiseen oire- ja sairausryppään puhkeamiseen, sisäilmasta sairastumiseen. Lue lisää kolmen asteen sisäilmasairaista.

• Ihmiset voivat myös oireilla eri tavoin samassa tilassa: yksi saa astman, toinen reuman, kolmas on jatkuvasti väsynyt ja tokkurainen. Neljäs kärsii toistuvista migreeneistä ja niin edelleen. Sisäilmaongelmien aiheuttamat oireet voivat olla yllättävän moninaisia.

• Erityisen ongelmallisissa tiloissa oireilee ja sairastuu moni. Ihminen, jolla on altistustaustaa ja joka on herkistynyt joillekin sisäilmassa esiintyville epäpuhtauksille, voi kuitenkin saada oireita myös sellaisissa tiloissa, jotka eivät ole terveille ihmisille vaaraksi. Hieman kuin vaikkapa pähkinäallergiassa: kaikkien ei tarvitse välttää allergisoivia aineita, mutta allergikolle ne ovat haitaksi. Vaatii tietoa, taitoa ja kokemusta erottaa, mistä milloinkin on kyse.

• Altistumisen seuraukset voivat näkyä hyvinkin pitkällä aikavälillä: tiedetään, että erilaisten ympäristötekijöiden vaikutukset voivat ilmentyä terveyshaittoina jopa seuraavissa sukupolvissa epigeneettisen periytymisen kautta.

• Sisäilmaongelmissa altistutaan mm. mitokondriotoksisille aineille (osa kosteusvauriomikrobien tuottamista toksiineista, mutta myös jotkin rakentamisessa käytetyt aineet) ja hormonitoimintaa häiritseville kemikaaleille (esim. muovimattojen pehmentimet ja monet palonestoaineet). Rakennusten käyttäjien yksilölliset ominaisuudet, kuten geneettiset tekijät ja ikä, vaikuttavat siihen, minkä tyyppisille vaikutuksille kukin on altis.

Lisätietoa sisäilmasta, altistumisesta ja terveydestä löydät tutkimustietoa-sivultamme.

Yhteisöjen ongelmia

Työtehon lasku, keskittymisvaikeudet, uupumus, väsymys ja mielialan vaihtelut ovat myös tunnustettuja kosteusvauriomikrobien ja kemikaalien haittavaikutuksia. Jos sisäilmaongelmiin puututaan aktiivisesti jo silloin, kun ne ovat vielä vähäisiä, esimerkiksi työpaikoilla voidaan saavuttaa merkittäviä säästöjä ja työtehon paranemista. Sisäilmaongelmista aiheutuvia seurannaisvaikutuksia ja -kustannuksia olisi järkevää tarkastella nykyistä laajempana kokonaisuutena.

On esimerkiksi todettu, että useat sisäilmassakin esiintyvät kemikaalit vaikuttavat keskushermoston toimintaan ja kosteusvauriomikrobit heikentävät muistia sekä neurokognitiivisia ja motorisia kykyjä. Esimerkiksi asunnon homeisuuden on alustavasti todettu korreloivan pikkulasten älykkyysosamäärään¹ ja sisäympäristöolosuhteiden työtehoon, strategiseen ajatteluun ja kykyyn tehdä päätöksiä². Monet kemikaalit vaikuttavat aivotoimintoihimme ja kognitiiviseen kapasiteettiimme.³ Kemikaalit ja ympäristömyrkyt kulkeutuvat myös sikiöön. Vastasyntyneiden verestä on useissa tutkimuksissa löytynyt huomattavia määriä (tutkimuksesta riippuen n. 100–300) synteettisiä kemikaaleja.^{4, 5, 6} Monet näistä ovat rakennetun ympäristön kemikaaleja.

Useissa maissa viranomaiset ovat linjanneet, että väestön altistumismääriä ympäristön kemikaaleille on hyvä vähentää. Sisäilmaongelmiin vakavasti reagoivien kokemukset osoittavat selkeästi tarpeen tällaiselle muutokselle.

 

Lähteet:

1 Jedrychowski ym. (2011). Cognitive function of 6-year old children exposed to mold-contaminated homes in early postnatal period. Prospective birth cohort study in Poland.

2. Allen J ym. (2017). Associations of Cognitive Function Scores with Carbon Dioxide, Ventilation, and Volatile Organic Compound Exposures in Office Workers: A Controlled Exposure Study of Green and Conventional Office Environments. Environmental Health Perspectives. 

3. Demeneix, B (2017). Toxic cocktail – how chemical pollution is poisoning our brains. Oxford University Press 2017.

4. Body burden: the pollution in newborns, EWG 7/2005. 

5. Pollution in minority newborns, EWG 10/2009.

6. A report on toxic substances in the umbilical cord blood of canadian newborns. 

 

Palaa myyttien pääsivulle.

 

Asko, 45, ekonomi

”Jouduin hakemaan eläkettä masennusdiagnoosilla saadakseni edes jotakin toimeentuloa.”

Alla kuvaamme Askon tarinan vaiheet altistumisesta sairastumiseen ja tilanteeseen löytyneisiin ratkaisuihin.

1. Altistustausta ja sairastumisen eteneminen

Asko altistui sisäilmaongelmille jo lapsuudessaan. Kotitalossa oli pahoja sisäilmaongelmia, jotka vuosia myöhemmin selvisivät sisäilmatutkimusten avulla. Asko kärsi lapsena jatkuvista flunssakierteistä, silmätulehduksista ja nivelsäryistä. Hänellä oli myös jatkuvia kognitiivisia ongelmia kouluarjessa, ja peruskoulun käyminen oli haastavaa. Sisäilmaongelmat Askon ongelmien syynä eivät tulleet kenellekään mieleen.

Asko muutti maaseudulta lukioon toiselle paikkakunnalle. Opiskelija-asunnossa kognitiiviset oireet helpottivat, ja Askon arvosanat nousivat lukiossa merkittävästi.  Vanha kotitalo purettiin Askon lukioaikana vakavien sisäilmaongelmien vuoksi.

2. Kriittinen piste ja oirekuva

Asko valmistui 25-vuotiaana ekonomiksi. Hän ehti työskennellä viitisen vuotta kohtuullisella työkyvyllä ennen tilanteen kriisiytymistä. 30-vuotiaana asuessaan kimppakämpässä vanhassa omakotitalossa Askon tilanne huononi radikaalisti. Askon huone sijaitsi alakerrassa osittain maan alla, ja hän altistui hankalille sisäilmaongelmille jatkuvasti neljän vuoden ajan myös ensimmäisessä työpaikassaan.

34-vuotiaana Asko oli monisairas. Ystävät auttoivat häntä siivoamisessa ja muissa kodin askareissa. Askolla oli vakavia keuhko-oireita ja häntä tutkittiin allergiasairaalassa. Hänelle kehittyi myös monikemikaaliherkkyys ja hän kärsi pahoista kognitiivisista häiriöistä. Askolla epäiltiin myös kroonista väsymysoireyhtymää/myalgista enkefalomyeliittia, sillä invalidisoiva uupumus ja lihasten toimintahäiriöt olivat osa oirekuvaa.

3. Kuntoutumisen pääkohdat

Ratkaiseva käänne tapahtui, kun Asko muutti pois asunnosta. Tuki- ja liikuntaelin- ja keuhko-oireet alkoivat lieventyä. Toimintakyky ei kuitenkaan päässyt paranemaan niin paljon, että työkyky olisi palautunut.

Sairastuttuaan Asko oli joutunut asunnottomaksi ja työttömäksi. Asko ei kuitenkaan saanut sisäilmasairastamiseensa kuntoutusta ja muita tukitoimia viranomaistahoilta. Hänet määriteltiin työkykyiseksi, eikä hän saanut tilanteestaan selkeää lääkärinlausuntoa ”epämääräiseen oireiluunsa”.

Tämän seurauksena esimerkiksi TE-toimisto määräsi Askolle useita karensseja, kun hän ei terveydentilansa vuoksi pystynyt työskentelemään tarjotuissa työpaikoissa.

Tämä kurjisti sekä taloudellista että kokonaistilannetta entisestään. Voidakseen huolehtia terveydestään, Asko joutui säästöjensä loputtua lainaamaan huomattavia summia rahaa sukulaisilta ja kavereilta.

Lopulta Asko vietti pitkiä aikoja Välimeren maissa, joissa elinympäristö poikkesi kotimaasta. Hän havaitsi oireilun kemikaaleille ja homeille helpottavan ja vakavimpien kognitiivisten ongelmien lieventyvän. Askon voimat lisääntyivät, ja voimaantuneena hän haki lisäapua funktionaaliselta lääkäriltä, muutti ruokavalionsa kokonaan ja aloitti ohjeiden mukaisen hivenainekuurin.

Vaikka Askon kokonaisterveydentila koheni, hänen toimintakykynsä oli usean vuoden ajan huomattavasti alentunut. Arkielämän järjestäminen oli hyvin hankalaa ja lopulta Asko kärsi myös masennusoireista. Hän kävi pitkään psykoterapiassa. Asko ei enää kuntoutunut työkykyiseksi ja sai lopulta työkyvyttömyyseläkkeen masennusdiagnoosilla 44-vuotiaana.

Viimeisen vuoden aikana Asko kokee saaneensa fyysiseen hyvinvointiinsa apua pitkähköstä antibioottikuurista sekä aloittamastaan Qigong-harjoittelusta.

4. Toimintakyky nyt

Jatkuva epävarmuus terveydestä ja taloudesta on vaikuttanut merkittävästi Askon jaksamiseen. Saatuaan masennuksen vuoksi eläkkeen hänen taloudellinen tilanteensa kuitenkin on vakautunut ja hän kykenee taas etsimään soveltuvaa asuntoa. Sisäilmaltaan puhtaan kodin löytäminen on vaikeaa, ja kiertolaisuus vaikeuttaa elämän vakautumista. Asko voi kuitenkin huomattavasti paremmin ja pystyy tekemään koulutuksensa mukaisia keikkatöitä muutamana päivänä viikossa. Sopivan asunnon löytäminen voisi lisätä toimintakykyä huomattavasti.

5. Tulevaisuus

Asko osaa tunnistaa ympäristön hänelle tuottamat haasteet ja pystyy muokkaamaan elämäänsä pysyäkseen toimintakykyisenä ja säilyttääkseen elämänhallintansa. Sopivan kodin löytäminen on Askon suurin haaste, ja hän tarvitsisi siihen apua.

---

Sisäilmasairaus on monimuotoinen. Asko on yksi yhdeksästä kuvaamastamme tyypillisestä tapauksesta. Lisää esimerkkejä sairauden eri vakavuusasteilta: Palaa monimuotoinen sisäilmasairas -etusivulle.

Sofia, 38, henkilökohtainen avustaja

”Pystyin jatkamaan työntekoa 60 % työajalla saadessani liitännäissairauksiini hoitoa ja lääkitystä.”

Alla kuvaamme Sofian tarinan vaiheet altistumisesta sairastumiseen ja tilanteeseen löytyneisiin ratkaisuihin.

1. Altistustausta ja sairastumisen eteneminen

Sofia kävi lapsena ja nuorena useampaa, sittemmin purkutuomion saanutta ”homekoulua”. Sofian ensimmäisessä omassa vuokra-asunnossa hän kärsi jatkuvasta kuumeilusta ja yskästä. Oireiden epämääräisyyden vuoksi kukaan ei osannut yhdistää niitä sisäilmaongelmien aiheuttamiksi.

2. Kriittinen piste

Aikuisiällä, noin 30-vuotiaana, Sofian terveys romahti. Pääsyynä oli kohdalle osunut ”sädesienen” vaurioittama osake, jossa Sofia lapsineen ehti asua viisi vuotta ennen kuin asunnon vauriot tulivat ilmi äkillisen kattovuodon myötä.

Tuolloin oireet olivat jo muuttuneet päivittäiseksi kuumeiluksi. Nenän limakalvot olivat myös tulehtuneet.

Sofia yritti etsiä itselleen sopivaa asuntoa. Hän päätyi kuitenkin toistuvasti ongelma-asunnosta toiseen, ja joutui muuttokierteeseen, joka kesti vuosia. Näin myös altistumista tuli eri asunnoissa koko ajan lisää eri homelajikkeille ja sisäilmaongelmille.

Sairastaminen paheni koko ajan ja Sofialle puhkesi kemikaaliherkkyys (MCS) ja krooninen väsymysoireyhtymä/myalginen enkefalomyeliitti (CFS/ME). Arkisten kemikaalien aiheuttamat oireet ovat olleet moninaisia ja vaikeita. Oirekuvaan liittyy myös allergiaa ja anafylaksia-kohtauksia.

Sofia alkoi saada oireita myös useista työssä käytettävistä tuotteista, työtilojen VOC-päästöistä (rakennusmateriaalit ja irtaimisto) sekä asiakkaiden vaatteissa ja iholla mukanaan tuomista tuoksuista.

Sofian aivosumu paheni, hänen oli vaikea löytää sanoja eikä hän pystynyt keskittymään työtehtäviinsä. Lisäksi Sofialla oli kainalokipuja. Tilanne oli erittäin kuormittava ja piti yllä myös CFS:ään liittyviä oireita, jolloin hän ei pystynyt hengittämään kunnolla ja voimat katosivat kokonaan. Sofia oli aiemmin harrastanut juoksemista ja salitreeniä lähes joka päivä. Nyt muutaman kilometrin rauhallinen käveleminen tuotti suuria haasteita.

Sofia joutui jäämään sairauslomalle.

3. Kuntoutumisen  pääkohdat

Sairausloman alussa Sofian terveydentila oli niin huono, että käytännössä hän makasi sängyssä koko sairausloman ajan.

Altisteiden välttäminen oli toimivin ensiapu tilanteeseen. Terveellisissä olosuhteissa olo alkoi pikkuhiljaa kohentua.

Sofia oli kuitenkin monisairas, ja hänelle haettiin hoitotasapainoa kauan. Lopulta sairauksiin löytyi sopiva lääkitys ja hyvä hoitotasapaino. Sofialla todettiin esimerkiksi poikkeavat kilpirauhasarvot ja haettiin niihin soveltuva lääkitys. Sofia myös hakeutui CFS-potilaiden hoitoon erikoistuneen yksityisen lääkärin vastaanotolle ja sai CFS-diagnoosin sekä useampia lääkekokeiluja. Lääkitykset kohensivat toimintakykyä merkittävästi. Kurkun turvotus, aivosumu ja muistiongelmat sekä tuki- ja liikuntaelimistön oireista johtuva toimintakyvyttömyys alkoi helpottaa huomattavasti.

Lääkäri ohjeisti lisäksi verikokeiden pohjalta määritettyjen vakavien puutostilojen hoitoon lisäravinteita.

Sofia myös uusi ruokavalionsa kokonaan. Ruokavaliosta karsittiin maitotuotteet, viljat, useita lisäaineita ja mausteita. Monien kokeilujen jälkeen on todettu vegaanisen ruokavalion sopivan Sofialle parhaiten.

Sofia pystyi vähitellen palaamaan työhönsä osa-aikaisesti. Oireet saattoivat tulla kuitenkin herkästi päälle, esimerkiksi jos asiakkaat olivat käyttäneet hajusteita.

Sofia toivoi sen vuoksi asiakkailtaan hajusteettomuutta. Muutamista työtiloista saatiin poistettua joitakin oireita laukaisevia esineitä. Tuuletusta lisättiin. Sofia myös lopetti käynnit yhden asiakkaan luona, jonka kodissa oli selkeitä vakavia sisäilmaongelmia. Kaikki tämä rauhoitti oireilua huomattavasti.

4. Toimintakyky nyt

Sofia on nyt enimmäkseen oireeton välttäessään altisteita ja kemikaaleja. Hän työskentelee 60 % työajalla ja pystyy suoriutumaan henkilökohtaisen avustajan tehtävistä voidessaan välttää voimakasta fyysistä rasitusta ja oireita aiheuttavia tekijöitä. Asiakkaat on valittu Sofialle nämä rajoitteet huomioiden.

5. Tulevaisuus

Sofian kohdalla keskeistä on, että liitännäissairauksien hoitotasapaino saadaan pysymään hyvänä. Puhtaan asunnon ja elinympäristön säilyminen on myös tärkeää työkyvyn ylläpitämisessä.

---

Sisäilmasairaus on monimuotoinen. Sofia on yksi yhdeksästä kuvaamastamme tyypillisestä tapauksesta. Lisää esimerkkejä sairauden eri vakavuusasteilta: Palaa monimuotoinen sisäilmasairas -etusivulle.

Sisäilmasairaat ja yhteiskunta

Sisäilmasta ja muista ympäristötekijöistä sairastuneiden tilanne on sekä Suomessa että muualla maailmassa heikko.

Ympäristöperäisten sairauksien ymmärtäminen ja niitä sairastavien asiantunteva kohtaaminen ja hoidot ovat lääketieteessä vasta kehittymässä. Sisäilmasta sairastuneetkin jäävät vielä usein yhteiskunnallisten palvelujen ja tukiverkkojen ulkopuolelle. Tämä tekee sisäilmasairaista väliinputoajia ja helposti marginalisoituvan ryhmän.

Seuraavissa tutkimuksissa käsitellään tällaisista sairauksista kärsivien tilannetta, syitä ja seurauksia.

*****

Köyhät, pakotetut, kyvyttömät ja toivottomat – sisäilmasta sairastuneiden kokemuksia taloudellisesta asemasta.

Mäki ja Ryynänen (2016). Janus.
Linkki julkaisuun.

30:n sisäilmasta sairastuneen haastatteluun pohjautuva tutkimus kuvaa sisäilmasairaiden kokemusta perusturvasta ja taloudellisesta asemastaan.

Selkeän tautiluokituksen puuttuessa sairastuneiden asemaa luonnehtii sairauden ja terveyden epämääräinen välitila, josta aiheutuu taloudellisia ongelmia. Sairastuneet asemoivat itsensä talouden näkökulmasta ”köyhiksi, pakotetuiksi, kyvyttömiksi ja toivottomiksi”. Heidän tilannettaan luonnehtivat kamppailu, sinnittely ja taloudellinen vaihtoehdottomuus.
Tutkimuksen pohjalta nousee esiin tarve perusturvan kehittämiselle myös sisäilmasairaille soveltuvaksi.

*****

Sisäilmasta sairastuneiden selviytymisen ja syrjäytymisen kokemuksia.
Mäki ja Nokela 2014. Hengitysliiton julkaisuja.
Linkki julkaisuun.

Hengitysliiton selvityksessä haastateltiin 30 sisäilmasta sairastunutta ihmistä ympäri Suomen. Tutkimus kuvaa sisäilmasta sairastuneiden kokemuksia sairastumisesta, lääkäreiden vastaanotoilta, taloudellisista ongelmista, asumisen ongelmista sekä viranomais- ja vertaistuesta.

Sisäilmasta sairastumiseen ja oireiluun on vaikea saada virallista tukea, joten vertaistuen merkitys korostuu. Sosiaalinen kanssakäyminen nousi merkittävimmäksi selviytymistä edistäväksi tekijäksi. Selviytymistä edesauttaa se, että sairastunut tai oireileva ei koe jäävänsä ongelmien kanssa yksin.

Sisäilmasta sairastuneita syrjäyttäviä mekanismeja on useita. Asiantuntevan lääketieteellisen hoidon puute koettiin ongelmana. Onnistuneen ja epäonnistuneen kohtaamisen jakolinja menee selvityksen mukaan karkeasti ottaen siinä, onko hoitavalla lääkärillä tietoa sisäilmasta sairastamisesta ja sen mahdollisista hoitokeinoista.

Taloudelliset ongelmat olivat jokapäiväisiä miltei kaikille haastatelluille. Sisäilmasta sairastuneet kohtaavat toimeentulo-ongelmia työkyvyttömyys- tai työpaikkakyvyttömyystilanteissa. Monet joutuivat turvautumaan ainakin hetkittäin läheisten tai erilaisten järjestöjen taloudellisen apuun. Omassa kodissaan homevaurion kohdanneet menettivät pahimmassa tapauksessa kodin lisäksi koko irtaimistonsa ja jäivät velkaa asunnosta, jota ei ollut varaa korjata eikä myydä.

*****

Epämääräisestä oireilusta ympäristösairauteen. Sisäilmasta sairastuminen lääketieteellisenä kiistana.
Mansukoski 2013. Pro-gradu, Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta.
Linkki julkaisuun.

Sosiologian pro-gradu koostuu 12 lääkärihaastattelusta. Tutkielmassa tarkastellaan sisäilmaongelmien aiheuttamia terveyshaittoja lääketieteellisenä kiistana.

Kosteusvaurioiden ja synteettisten rakennus- ja pintamateriaalien epäillään aiheuttavan monenlaisia terveysongelmia, mutta astma on yleensä ainoa sisäilmaan liitetty sairaus. Nykylääketiede edellyttää todisteiden löytymistä ihmiskehoista, mutta käytössä olevat tutkimusmenetelmät eivät anna varmuutta terveysongelmien syistä.

Lääkäreiden näkemykset jakautuvat tutkielma-aineistossa kahtia suhtautumisessa sisäilmasta sairastuneiden diagnosoinnin haastavuuteen, oireilun aiheuttajiin ja terveysongelmien vakavuuteen. Ongelma näyttäytyy eri tavoin riippuen siitä, korostetaanko psykososiaalisten tekijöiden vaikutusta oireiluun ja toisten ihmisten alttiutta oireilla muita herkemmin, vai vakavaa ympäristösairautta, joka uhkaa laajemman ihmisjoukon terveyttä.

*****

Työhaluisesta väliinputoajaksi: Sisäilmasta sairastuneiden kokemuksia työelämässä pysymisestä ja työhön paluusta
Minna Pimiä-Suwal (2017). Opinnäytetyö.
Linkki julkaisuun.
10 kysymystä tutkimuksesta.

Tutkimuksessa selvitettiin sisäilmasta sairastuneiden työllisenä pysymisen kokemuksia. Tavoitteena oli tuottaa palvelumuotoilun keinoin tietoa, jolla edesauttaa sisäilmasta sairastuneiden työelämässä pysymistä ja sinne paluuta. Tutkimukseen osallistui 18 julkisella ilmoituksella tavoitettua, erilaisista taustoista tulevaa sisäilmasta sairastunutta. Tutkimusaineistona olivat sairastuneiden omakohtaiset kertomukset.

Sisäilmasairaiden työllisenä pysymiseen vaikutti negatiivisesti sairauden kiistanalaisuus, diagnoosittomuus ja sopimattomuus työkyvyttömyyden viralliseen määritelmään. Lisäksi sopivien tilojen puute, taloudellisen tuen puute ja ymmärtämätön tai kielteinen suhtautuminen sisäilmasairaisiin avunhakijoina heikensivät sairastuneiden mahdollisuuksia pysyä osana työelämää.

Olennaista työkykyisenä ja työllisenä pysymisessä oli oikeanlaisen hoidon saaminen sekä oikeus sairauslomaan, sairauspäivärahaan ja tarvittaessa sopiviin kuntoutusmuotoihin.

*****

Homeongelma ja sen psykososiaaliset vaikutukset.
Kajanne ym. (2002). Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä.
Linkki julkaisuun.

Kyselylomakkeella (103 vastaajaa) ja haastatteluin (12 hlöä) kerätty aineisto kodin homeongelmien kanssa kamppailevien perheiden tilanteesta kuvaa kodin homeongelman vaikutuksia.

Seurauksille on tyypillistä niiden kokonaisvaltaisuus. Kodin homeongelma näkyy kaikilla keskeisillä elämän osa-alueilla. Yhteiskunnallisen tuen saaminen on hankalaa ja yksilöiden ja perheiden selviytyminen jää usein täysin heidän itsensä varaan. Vuosia jatkuva kamppailu terveydellisten, taloudellisten, oikeudellisten ja sosiaalisten ongelmien kanssa jättää pysyvän jälkensä yksilöihin ja perheisiin ja saattaa vakavasti heikentää heidän kykyään selviytyä tulevaisuudessa tavallisista elämänkriiseistä.

*****

The Hidden Marginalization of Persons With Environmental Sensitivities.
Gibson 2016. Ecopsychology.
Linkki julkaisuun.

Kantaa ottava artikkeli käsittelee ympäristösairaiden putoamista yhteiskunnan rakenteiden ja toimintojen ulkopuolelle. Marginalisoituneen ja ”paikattomaksi jääneen” ryhmän tilanteeseen kirjoittaja näkee syynä mm. lääketieteen ja psykologian käytännöt sekä laajalle levinneen arkiympäristön kemikalisoitumisen.

*****

Unmet medical care needs in persons with multiple chemical sensitivity: A grounded theory of contested illness.
Gibson ym. (2016). Journal of Nursing Education and Practice.
Linkki julkaisuun.

Kemikaaliherkkyyteen sairastuneiden (19 hlöä) haastatteluihin pohjautuva tutkimus selvittää, kuinka tämä potilasryhmä saa tarvitsemiaan terveydenhuoltopalveluja. Haastattelujen pohjalta erotettiin neljän tyyppisiä kokemuksia. Kaikille yhteistä oli jääminen yksin sairautensa kanssa terveydenhuoltojärjestelmän ollessa kyvytön kohtaamaan heidän ongelmiaan.

*****

Environmental Illness in Canada.
Kassirer ja Sandiford (2000). Environmental Illness Society of Canada, Cullbridge Marketing and Communications.
Linkki julkaisuun.

Raportissa kuvataan ympäristösairauksien yhteiskunnallista merkittävyyttä Kanadassa ja niihin liittyviä sosiaalisia, taloudellisia ja inhimillisiä kustannuksia.

*****

The Camphill Experience – Concepts of wellness among people with environmental sensitivities.
Sabo 1999. Dailhouse University, Halifax, Nova Scotia, Canada.
Linkki julkaisuun.

Haastatteluihin pohjautuvassa tutkimuksessa käsitellään ympäristöperäisistä sairauksista kärsivien tilanteita suhteessa lääketieteen ajatusmalleihin ja toimintatapoihin, joihin ympäristöperäisiä sairastumisia ei niiden monisyisyyden vuoksi ole onnistuttu mahduttamaan.
Sairastumistapausten jäädessä vaille tunnistamista ja tunnustamista seuraa tästä monenlaisia ongelmia niin yksilöiden kuin yhteisöjenkin tasolla.

Tutkimuksessa tunnistetiin kolme tapaa käsitellä omaa sairautta.

Sairauden kieltämisen lääkärivastaanotolla havaittiin johtavan epäedullisiin kehityskulkuihin, kun taas potilaan tilan validoiminen edisti ratkaisuja.

*****

Illnesses you have to fight to get: facts as forces in uncertain, emergent illnesses.
Dumit (2006). Social Science and Medicine.
Linkki julkaisuun.

Tutkimuksessa kuvataan yhteiskunnallista keskustelua ja kädenvääntöä kahdessa sairaudessa, kroonisessa väsymysoireyhtymässä (CFS) ja kemikaaliherkkyydessä (MCS). Kummankin sairauden asema lääketieteessä on ollut kiistanalainen, ne on kiistetty lääketieteellisinä kokonaisuuksina eikä potilaita useinkaan ole osattu hoitaa ja tukea asianmukaisesti ja he ovat myös jääneet taloudellisen tuen ulkopuolelle.
Tutkimus pohjautuu pitkälti laajoihin analyyseihin internetin keskusteluryhmissä.
Analyysien kautta piirtyy kuva taistelusta näiden sairauksien legitimoimiseksi: potilasryhmien ja (voittoa tavoittelevien) organisaatioiden välisessä faktojen kiistassa lopputulos on koko yhteiskunnan kannalta kallis. Tutkimus on vuodelta 2006.

Lisää aiheesta:

Patients who present symptoms in the absence of physical pathology: a challenge to existing models of doctor–patient interaction. Salmon (2000). Patient Education and Counseling, 39, 105–113. Linkki julkaisuun.

Negotiating the diagnostic uncertainty of contested illnesses
Swoboda (2008). Health. Linkki julkaisuun.

*****

Accounts of life with multiple chemical sensitivity
Ask (2016).
Linkki julkaisuun

Tutkimuksessa (psykologian pro-gradu) haastateltiin yhtätoista kemikaaliherkkyyteen sairastunutta henkilöä. Tarkoituksena oli hahmottaa, miten henkilöt hahmottavat sairauttaan ja sen kanssa elämisen haasteita.

*****

Coping and self-image in patients with symptoms attributed to indoor environment.
Edvardsson ym. (2013). Archives of Environmental & Occupational Health.
Linkki julkaisuun.

Tutkimuksessa arvioitiin sisäilmaan liittyvistä oireista kärsivien henkilöiden (188) minäkuvaa, selviämistaitoja ja elämänhallintaa. Potilasryhmällä oli mm. spontaanimpi ja positiivisempi elämänasenne kuin verrokeilla, ja he selviytyivät hyvin kognitiivisista testeistä. Naisvastaajilla oli noussut riski työkyvyn menettämiseen, riski korreloi heikon minäkuvan kanssa. Tutkijat arvioivat, että tietyt persoonallisuuden piirteet saattavat olla potentiaalisia riskitekijöitä ajautumiselle stressaaviin työtilanteisiin, mikä vuorostaan saattaisi heidät alttiiksi ympäristötekijöihin liittyvälle oireilulle. Johtopäätöksenä esitetään, että terveydenhuollossa tulisi kehottaa potilaita välttämään ongelmia aiheuttavia ympäristöjä ja tukea potilaita ongelmatilanteiden hallinnassa, jotta tilanteiden vyyhtiytyminen ja pitkittyminen vältetään.

Lisää aiheesta:

Det inte mig det är fel på, det är huset! En studie av prognosfaktorer och bemötande med fokus på sjuka hus-syndromet.
Edvardsson (2015).
Linkki julkaisuun.

*****

Experience of living with nonspecific building-related symptoms

Söderholm ym (2016). Scandinavian Journal of Psychology.
Linkki julkaisuun.

Tutkimuksessa haastateltiin sisäilmaan liittyvistä oireista kärsiviä (11) heidän elämänlaatuunsa liittyvien kokemusten selvittämiseksi. Sekä ympäristötekijät että ympäristön asenteet voivat vaikuttaa potilaiden elämänlaatuun. Sen vuoksi tukea tulee kehittää niin varsinaisen ongelman ratkaisuun (esim. oireita laukaisevien tekijöiden välttäminen) kuin emotionaaliseenkin jaksamiseen (esim. positiivisten puolien löytäminen).

*****

Hope in multiple chemical sensitivity: social support and attitude towards healthcare delivery as predictors of hope
Gibson (1999). Journal of Clinical Nursing.
Linkki julkaisuun.

Tutkimuksessa selvitettiin kemikaaliherkyyttä sairastavien saamaa sosiaalista tukea ja arvioitiin, millaiset tekijät ennustivat tuen saamista sosiaalisessa ympäristössä sairaudelle, johon tukea ja ymmärrystä tavallisesti on haastava saada. Tutkimus toteutettiin kyselylomakkeella, johon vastasi 305 kemikaaliherkkyyttä sairastavaa henkilöä.

*****

Palaa tutkimustietoa-osioon.