Lakeja ja viranomaisohjeita

Tältä sivulta löydät tietoa siitä, millaista suojaa laki sinulle tarjoaa sisäilma-asioissa. Olemme koonneet mukaan keskeisiä normeja ja niihin liittyviä ohjeita ja asiakirjoja. Esitys ei ole kattava, tarkoitus on auttaa alkuun lainsuojan ja omien oikeuksien hahmottamisessa.

Voit hakea tietoa kolmen kokonaisuuden alta:

• Perusoikeudet
• Työsuojelu
• Terveydensuojelu ja asuminen

Terveydensuojelulaki ja asumisterveysasetus koskevat myös mm. kouluja ja päiväkoteja (ks. kohta terveydensuojelu ja asuminen). Lasten oikeuksia koskevista laeista löydät tietoa esimerkiksi tästä MLL:n kirjoituksesta.

Kosteusvauriorakennuksissa sairastuneet joutuvat olemaan tarkkana omien etujensa turvaamisessa. Sinua suojaavat esimerkiksi terveydensuojelulaki, yhdenvertaisuuslaki ja sosiaalihuoltolaki. Lakien toteutuminen ja toimeenpano ei kuitenkaan aina ole itsestään selvää.

Sisäilmaongelmiin liittyvissä tilanteissa kannattaa tutustua lainsäädäntöön huolella. Käytä tarvittaessa asiantuntija-apua ja sen ohella aina omaa harkintaasi ja tarkista lainmukaiset oikeutesi. Muista myös, että ihminen on paras ”mittari” havaitsemaan erilaisten altisteiden yhteisvaikutukset ja terveyshaitat.

Tutkimustietoa

Tervetuloa sisäilma-aiheisen tutkimustiedon pariin!

Löydät tästä osiosta tutkimustietoa sisäilmaan ja arkiympäristöön liittyvistä haittatekijöistä, terveyshaitoista ja sisäilmasta sairastuneiden tilanteesta.

Aihepiiri on valtavan laaja. Erityisesti olemme näillä sivuilla halunneet tuoda esiin aihepiiristä sellaista tietoa, joka on jäänyt suomalaisessa sisäilmakeskustelussa ansaittua vähemmälle huomiolle. Kokonaiskuvan hahmottamiseksi olemme pyrkineet myös tuomaan esiin tutkimuksia, joissa kuvataan aiheeseen liittyviä tutkimustarpeita ja -aukkoja.

Toivomme Sinun löytävän näiltä sivuilta uutta ja kiinnostavaa tietoa aiheesta ja innostuvan tältä pohjalta kenties etsimään aihepiiristä tutkimusta laajemminkin. Tulethan myös takaisin – päivitämme sivuille uutta tietoa tulevaisuudessakin!

> Monitekijäinen sisäilma – uusia näkökulmia

• Rakennuksen terveydellisen suorituskyvyn indikaattorit

> Oireita ja niiden aiheuttajia: Tutkimuksia sisäilmaoireiden ja erilaisille epäpuhtauksille altistumisen yhteydestä

• Päästölähteenä rakennusmateriaalit vai tilan käyttö?

> Esimerkki sisäilman epäpuhtausryhmästä: Ftalaatit

• Ftalaatit – Kooste katsausartikkelista
• Ftalaatit ja rakennettu ympäristö
• DEHP:n vaikutuksia
• Ftalaatit – Katsaustutkimuksia erilaisista terveyshaitoista
• Tutkimustietoa ftalaattien välttämisestä ja niiden poistumisesta elimistöstä

> Tutkimustietoa sisäilman mikrobeista

• Mikrobit – tutkimuskoosteita

> Sisäilma ja herkistyminen: Tutkimustietoa ja teorioita – esimerkkinä kemikaaliherkkyys (MCS)

> Tautitaakka

> Sisäilmasairaat ja yhteiskunta

Myytti: Homevauriot kannattaa otsonoida ja desinfioida

Millaisia ongelmia otsonoimalla ja desifioimalla voidaan ratkaista?

Otsoni on ihmiselle haitallinen aine. Se on hyvin reaktiivinen kaasu, joka vaikuttaa ihmiseen sekä sellaisenaan että reagoimalla ilmassa ja materiaaleissa olevien muiden ainesosien kanssa, jolloin sisäilmaan syntyy aivan uusia yhdisteitä.^{1, 2} Otsoni hapettaa toisia sisäilman kemiallisia epäpuhtauksia vähemmän haitallisiksi, mutta muuttaa toisia haitallisemmiksi.^{3, 2} Esimerkiksi typpimonoksidin otsoni hapettaa vielä haitallisemmaksi typpioksidiksi.⁴

Otsonia käytetään ilmanpuhdistimissa ja kertaluontoisissa homedesinfioinneissa (ns. ”shokkiotsonointi”) poistamaan homeen hajua ja tappamaan kosteusvauriomikrobeja ja -myrkkyjä. Homedesinfioinnit suoritetaan kertaluontoisesti korkeilla otsonimäärillä, otsonia tuottavat ilmanpuhdistimet taas tuottavat jatkuvasti pieniä määriä otsonia sisäilmaan.

Jos suuria otsonimääriä käytetään kertaluontoisesti tilojen puhdistamiseen, tiloissa ei saa samanaikaisesti oleskella ja tilat on tuuletettava toimenpiteen jälkeen erittäin huolellisesti. On myös osattava huolehtia siitä, ettei otsonoinnin seurauksena syntyneitä uusia yhdisteitä ja kuolleita mikrobeja jää materiaaleihin. Otsonoinnin jälkeen suositellaan kaikkien materiaalien pesua tai kuivapesua. Otsonoinnin tarjoajan tulee huolehtia siitä, että toimenpide suoritetaan turvallisesti.

Osa ihmisistä on kokenut hyötyvänsä tällaisista otsonoinneista ja osa taas kokee näiden lisänneen oireilua ja jopa aiheuttaneen pysyvää haittaa.

Otsonoinnilla ei ole taattua tehoa

Otsonoinnin tehottomuudesta homekasvustojen tuhoamisessa on olemassa lukuisia tutkimuksia. Otsonointi ei ole tehokas mikrobien tappaja edes hyvin korkeilla ja näin ollen terveydelle haitallisilla määrillä.⁵

Vaikka otsoni tappaisi mikrobeja, voivat kuolleetkin mikrobit olla allergisoivia ja myös potentiaalisesti toksisia.

Ilmanpuhdistimia, jotka tuottavat sisäilmaan otsonia, ei suositella käytettäväksi. Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos varoittaa otsonoinnin käytöstä ja kehottaa huolellisuuteen. ” Otsonireaktioissa voi syntyä uusia, terveydelle mahdollisesti haitallisia yhdisteitä.”⁶ Otsonaattoreista ovat varoittaneet myös muiden maiden viranomaiset.⁷

Otsonaattoreita ei saa myöskään markkinoida viittaamalla otsonin aikaansaamiin edullisiin terveysvaikutuksiin.

Ilmanpuhdistimeksi kannattaa valita otsonia tuottamaton malli.

Desinfinointi voi tuhota kiltit mikrobit

Hajuja ja myrkkyjä poistetaan usein myös desinfioimalla rakennuksia. Biosideilla, eli mikrobeja tuhoavilla aineilla, on mahdolliset haittapuolensa: desinfiointiaineet saattavat tappaa vähemmän haitallisen mikrobikannan ja jättää jäljelle vaarallisimmat mikrobit, jotka hyötyvät kilpailijoiden tuhoutumisesta.⁶

Esimerkiksi tutkimuksessa erilaisten kipsilevyalustojen vaikutuksesta mikrobien kasvuun ja niiden myrkyllisyyteen huomattiin, että biosidi vähensi kipsilevyllä kasvavan Stachybotryksen määrää, mutta jäljelle jääneet Stachybotrys-mikrobit alkoivat tuottaa erityisen myrkyllisiä toksiineja.⁸

Työterveyslaitos ja THL ovat antaneet suosituksia desinfioivien aineiden käytöstä. Laitosten mukaan homeen vaurioittama materiaali tulee aina ensin poistaa mekaanisesti ja desinfiointia käyttää vain erityistilanteissa. ”Ne saattavat jopa lisätä rakenteessa olevien mikrobikasvuston mikrobitoksiinien tuotantoa ja muuttaa mikrobistoa haitallisemmaksi, jos niitä käytetään suoraan homeiseen rakenteeseen”.⁶

 

Lähteet:

1. Indoor ozone/terpene reactions as a source of indoor particles. Charles.J. Weschler and Helen.C. Shields. Atmospheric Environment. 1999.

2. Outdoor Ozone and Building Related Symptoms in the Base Study. M.G. Apte, I.S.H. Buchanan, and M.J. Mendell. Indoor Air. 2007.

3. A Pilot Study of Energy Efficient Air Cleaning for Ozone. Lara A. Gundel, Douglas P. Sullivan, Gregory Y. Katsapov and William J. Fisk. Indoor Environment Department. Environmental Energy Technologies Division. Lawrence Berkeley National Laboratory. 2002.

4. Otsonaattori on joko hyödytön tai vaarallinen. Asumisterveysliitto AsTe ry:n tiedotuslehti Aste Info 1/2009.

5. Investigation of Gas-Phase Ozone as a Potential Biocide.  K. K. Foarde, D. W. Vanosdell, R. S. Steiber. Applied Occupational and Environmental Hygiene. 1997.

6. Biosidit ja korjausrakentaminen. Työterveyslaitos. 2016.

7. Hazardous Ozone-Generating ”Air Purifiers”. California Air Resource Board (gov).

8. Microbial growth on plasterboard and spore-induced cytotoxicity and inflammatory responses in vitro. Timo Murtoniemi. University of Kuopio, Department of Biochemistry. KTL. Publications of the National Public Health Institute A 13. 2003.

 

Kumoa lisää sitkeitä sisäilmamyyttejä.

Myytti: Sisäilmaongelman voi haistaa ja nähdä

Voiko sisäilmaongelma olla hajuton ja näkymätön?

Usein ”hometalo” haisee. Eri mikrobit tuottavat erihajuisia aineenvaihduntatuotteita. Kosteusvauriorakennukselle tyypillistä on muun muassa ”maakellarimainen” tai multainen haju ja imelä, jopa miellyttävän omenainen tai parfyymimainenkin tuoksu.

Joskus kosteusvauriorakennuksessa on muuten vain tunkkaisen oloinen ilma. Homeen haju kertoo pitkälle edenneestä mikrobivauriosta. Jos rakennuksessa haisee, joku on vikana.

Kaikki kosteusvauriomyrkyt eivät kuitenkaan haise ¹. Esimerkiksi kereulidi, yhtenä vaarallisimpina pidetty kosteusvauriomyrkky, on täysin hajuton.²  Ihmisten hajuaistit ovat myös yksilöllisiä: se mikä toiselle tuntuu voimakkaanakin hajuna, jää toiselta kokonaan havaitsematta. ”Homeet ja bakteerit eivät välttämättä haise, eivätkä kaikki tunnista hajua”.³

Sama koskee rakennusmateriaalien sisältämiä kemiallisia yhdisteitä: osalla on aistinvaraisesti havaittava tuoksu, joka on helpostikin havaittavissa. Esimerkiksi PVC-muovin ja sen pehmittimenä yleisesti käytetyn dietyyliheksyyliftalaatin (DEHP) hajoamistuotteen tavallinen emissioyhdiste on 2-etyyli-1-heksanoli, jolla on sille tunnusomainen, kitkeränmakea haju. Sen sijaan osa aineista voi vaikuttaa pitoisuuksilla, jotka eivät ylitä hajukynnystä.⁴

Pelkästään hajuaistin varassa on mahdotonta poissulkea terveyshaittoja sisäympäristöstä. Samaa pätee näköaistiin. Nykyään rakentaminen on monikerrosrakentamista, jossa homekasvustoille parhaat olosuhteet ovat piilossa rakenteiden sisällä.

”Suuri osa vakavaa terveyshaittaa aiheuttavista kosteusvaurioista on riskirakenteissa olevia piilovaurioita.”⁵

 

Lähteet:

1. Asumisterveysohje – Asuntojen ja muiden oleskelutilojen fysikaaliset, kemialliset ja mikrobiologiset tekijät. Valtuutussäännös: Terveydensuojelulaki (763/94) 32 § (Voimassa alk. 1.5.2003, korvattu asumisterveysasetuksella 1.1.2018.) Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2003:1 Helsinki 2003.

2. Cereulide producing Bacillus cereus and amylosin producing Bacillus subtilis and Bacillus mojavensis : characterization of strains and toxigenicities. Academic dissertation in microbiology 2008.Camelia Constantin. Department of Applied Chemistry and Microbiology, Division Microbiology, Faculty of Agriculture and Forestry, University of Helsinki. 2008.

3. Tutkija Aino Nevalainen artikkelissa ”Hometalossa riehuvat mikrobijengit”. Jukka Ruukki, Tiede-lehti 7/2003.

4. Sisäilman hajut ja orgaaniset epäpuhtaudet. Anne-Rita Rundt, Peter Backlund ja Katja Paakkola,Työterveyslääkäri, 2005;23(2):156-163.

5. Piilevien kosteusvaurioiden aiheuttamat terveyshaitat. Selvittäminen terveydensuojelulain mukaisilla asunnontarkastuksilla. Reijo Pesonen, Risto Kaarnattu. Muut julkaisut -sarja: opinnäytetyöt. Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate, Itä-Suomen yliopisto. 2012.

 

Palaa myyttien pääsivulle.

Marko, 40, poliisi

 ”En ole tervehtynyt ja jouduin lopettamaan työnteon kokonaan.”

Alla kuvaamme Markon tarinan vaiheet altistumisesta sairastumiseen ja tilanteeseen löytyneisiin ratkaisuihin.

1. Altistustausta ja sairastumisen eteneminen

Marko altistui sisäilmaongelmille opiskeluaikanaan. Marko ei kuitenkaan tällöin kovasti oireillut, mutta muutama opiskelukaveri joutui keskeyttämään opintonsa. Marko ei kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota.

Markolla sisäilmaan liittyvä sairastelu alkoi vakavampana ensimmäisessä työpaikassa poliisilaitoksella Markon ollessa 25-vuotias. Tämä tarkoitti jatkuvia poskiontelotulehduksia, keuhkoputkentulehduksia ja keuhkokuumeita. Yhdessä tilassa Marko kärsi myös lihasnykinöistä aina ennen kuin kovat keuhko-oireet alkoivat.

Marko yhdisti sairastelun sisäilmaongelmiin, kun rakennuksesta löytyi useita tertiäärivaiheen mikrobeja ja bakteereja, märkäbetoni-muovimatto -ongelmaan liittyviä VOC-päästöjä, ilmanvaihdon toimimattomuutta ja rakennusjätettä alapohjasta. Marko vaihtoi työnantajan toimesta työpaikkaa useamman kerran.

2. Kriittinen piste

Marko sairastui kuitenkin yhä vakavammin myös seuraavissa työpaikoissaan. Osa poliisilaitoksista on sittemmin purettu terveyssyistä. Jokaisesta rakennuksesta löytyi lopulta jonkinlaisia sisäilmaongelmia.

Markon kriittinen piste tapahtui 28-vuotiaana, kun hänelle alkoi kertyä oireiden vuoksi toistuvia ja pitkiä sairauslomia. Hänelle puhkesi myös astma. Työterveyslääkäri kehotti Markoa lopettamaan sairastuttavassa työssä, mutta Marko ei noudattanut neuvoa.

Seuraavina vuosina oireet vaikenivat asteittain: väsymys, keuhkojen toimintahäiriöt, kuumeilu, reumaattiset oireet ja jatkuva pääkipu. Markoa tutkittiin infektiopoliklinikalla ja keuhkopoliklinikalla: lääkäri esitti alveoliittiepäilyn, ja Markolla todettiin vuotava ohutsuoli ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Verikokeissa hänellä todettiin reumalle altistava tekijä, perinnöllinen HLA-B27-antigeeni. Häntä varoitettiin jälleen jatkamasta altistavissa ympäristöissä.

3. Kuntoutumisen  pääkohdat

Marko pääsi ammattitautitutkimuksiin. Pitkän prosessin tuloksena Marko sai ammattitautipäätöksen. Marko on nyt sairauseläkkeellä.

4. Toimintakyky nyt

Marko ei ole tervehtynyt alveoliitista ja työnteko täytyi tämän takia lopettaa. Markon elämä on sairastumisen vuoksi aika rajoittunutta. Alveoliittioireita aiheuttavia altistuksia (mm. mikrobialtistus, savu, puupöly) on vältettävä, sillä Marko saa helposti kuume- ja hengenahdistuskohtauksia ja toistuvia hitaasti paranevia keuhkoinfektioita. Hän joutuu rajaamaan elämänpiirin pieneksi ja valikoimaan tarkasti, millaisissa tiloissa asioi. Välttämällä altistuksia Marko selviää toimintakykyisenä. Markolla on koti, joka ei aiheuta oireita, ja hän harrastaa hyvin voidessaan aktiivisesti liikuntaa.

5. Tulevaisuus

Eläkepäätös ja sopiva koti pitävät Markon tilanteen tasapainoisena. Markon tavoitteena on mielekäs arki ja elämänhallinnan sekä toimintakyvyn ylläpitäminen.

 

---

Sisäilmasairaus on monimuotoinen. Marko on yksi yhdeksästä kuvaamastamme tyypillisestä tapauksesta. Lisää esimerkkejä sairauden eri vakavuusasteilta: Palaa monimuotoinen sisäilmasairas -etusivulle.

Kuinka monia sisäilmaan liittyvät terveyshaitat koskettavat?

Tutkimusta sisäilmasta oireilevien, sairastuneiden ja altistuvien määrästä.

Sisäilmaan liittyvien ongelmien yleisyydestä on saatavilla tutkimustietoa (alla), mutta se on sirpaleista ja osin puutteellista. Tämä johtuu mm. seuraavista syistä:

• Sisäilma on hyvin moninainen sekoitus erilaisia haitta-aineita. Sisäilman koostumusta ei vielä tunneta kattavasti ja mittausmenetelmiäkin on vielä kehitettävä ja validoitava osalle haitta-aineista. On myös epäselvää, mikä sisäilmassa on terveyshaittojen kannalta merkittävää. Sisäilmaan liittyviä terveyshaittoja ja sairastumismekanismeja ei tunneta vielä kattavasti.
• Sisäilmaan liittyvien sairauksien diagnosoinnissa on puutteita, eivätkä sisäilmaan liittyvät terveysongelmat ole rajattavissa esimerkiksi vain yhteen sairausdiagnoosiin. Näin ollen myöskään virallisia tilastoja sisäilmasta sairastuneiden määristä ja siihen liittyvistä sairaustyypeistä ei ole saatavilla. Oireilevien määrää sen sijaan on tutkittu enemmän.
• Monet kyselyt perustuvat sairastuneiden omaan arvioon tai ilmoitukseen, ja ovat siten vain suuntaa-antavia tai eivät ole yhteismitallisia keskenään.
• Erilaisia arvioita on esitetty sairastuneiden määristä, mutta usein nämä käsittelevät vain jotakin kokonaisuuden osaa (esim. ”homeelle altistuvat”, ”kemikaaliherkkien määrä väestöstä”, ”kosteusvauriomikrobeihin liittyvät astmat”, ”todistetusti kosteusvauriomikrobien aiheuttama ammattiastma”).
• Muiden sisäilman haitta-aineiden kuin homeen osuutta terveyshaittojen aiheuttajana on alettu huomioida vasta suhteellisen äskettäin.
• Altistus on kumuloituvaa. Osa oireista ja etenkin sairastumisista tulee viiveellä, kenties jopa epigeneettisten vaikutusten kautta seuraavissa sukupolvissa. Aineiden yhteisvaikutukset voivat olla yllättäviä ja yhteisvaikutukset usein merkittävämpiä kuin yksittäisten aineiden tunnetut haitat, ja ihmisten terveydentilaan vaikuttaa moni muukin ympäristötekijä. Myös altistumisikä ja yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat. Miten siis arvioida luotettavasti juuri sisäilman altisteiden osuutta erilaisiin sairauksiin ja oireisiin?

Tiettyjen haitta-aineiden tai oireiden osalta tutkimusta ongelman yleisyydestä löytyy jonkin verran, suuntaa-antavia arvioita on esitetty ja tehty kyselytutkimuksia niin Suomessa kuin ulkomailla. Seuraavassa joitakin tutkimuksia ja selvityksiä aiheesta.

*****

FinTerveys-kysely 2017: Kotonaan ja työpaikallaan oireilevat

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kyselyn mukaan työikäisistä naisista 6 % ja miehistä 4 % on viimeisen vuoden aikana saanut kotonaan oireita sisäilmasta.

Työikäisiä on Suomessa n. 3,44 miljoonaa, eli kun FinTerveys-kyselyn prosentit suhteutetaan siihen, kotonaan oireita olisi viimeisen vuoden aikana saanut n. 172 000 suomalaista työikäistä.

Jos sama suhdeluku pätee koko väestöön, sisäilmasta kotonaan on saanut viimeisten 12 kk aikana oireita 275 500 henkilöä.

FinTerveys-kyselyn mukaan lähes 500 000 työikäistä on oireillut sisäilmasta työpaikallaan viimeisten 12 kuukauden aikana. Tämä on n. 15 % kaikista työikäisistä.

FinTerveys-kyselys 2017: http://www.julkari.fi/handle/10024/136223

*****

STTK:n sisäilmaselvitykset: Työpaikalla oireilevat

Työpaikalla oireilevien määrää on selvittänyt myös STTK.

STTK:n vuonna 2019 teettämän kyselyn mukaan 22 % vastaajista kokee työpaikkansa sisäilman laadun melko tai erittäin huonoksi.

STTK:n sisäilmaselvitys 2019: https://www.sttk.fi/files/selvitys-sisailmaongelmista/

Jatkona selvitykselle STTK teetti Terveellinen ja turvallinen työelämä -kyselyn vuonna 2021. Sen tulokset kertovat, että erilaisia sisäilmaongelmia on edelleen paljon ja niihin suhtautuminen on monilla työpaikoilla välinpitämätöntä ja vähättelevää.

Kyselyn mukaan joka kuudes vastaaja (15 %) kokee työpaikkansa sisäilman laadun melko tai erittäin huonoksi. Sisäilmaongelmia on eniten sosiaali- ja terveysalalla. Siellä reilu viidennes vastaajista (22 %) arvioi sisäilman melko tai erittäin huonoksi. Lähes yhtä moni teollisuuden (19 %), majoitus- ja ravitsemisalan (19 %), koulutusalan (18 %) sekä julkisen hallinnon (15 %) työntekijöistä arvioi sisäilmassa olevan ongelmia.

STTK:n Terveellinen ja turvallinen työelämä -kysely 2021: https://www.sttk.fi/materiaalit/36378/. Selvitystä esittelevä kirjoitus: https://www.sttk.fi/2021/12/10/ongelmallinen-sisailma/

*****

Sisäilmakartoitus 2018: Kotonaan oireilevat

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän kartoituksen mukaan naisista 7 % ja miehistä 6 % oli saanut kotonaan oireita sisäilmaan liittyen (yht. n. 360 000) viimeisten 12 kk aikana.

Samassa kyselyssä 0,5 % miehistä ja 0,3 % naisista kertoi saavansa vaikeita oireita kodin sisäilmaan liittyen. Otanta on pieni, mutta jos suhdeluku pätisi suuremmalla otannalla, tämä tarkoittaa: 13 600 miestä ja 8 265 naista saisi kotonaan vaikeita oireita viimeisten12 kk aika, eli yhteensä n. 22 000 henkilöä.

Näitä määriä on tarpeen selvittää suuremmalla otannalla todellisten lukumäärien varmistamiseksi.

Kansallinen sisäilmakartoitus 2018: https://www.julkari.fi/handle/10024/138930

*****

Altistuvien määrä (home)

Suomessa sekä Ympäristöministeriön Kosteus- ja hometalkoot että Työterveyslaitos ovat esittäneet arvion, että 600 000 – 800 000 suomalaista altistuu päivittäin. Luvusta on ollut esillä eri versioita:

• 600 000 – 800 000 altistuu päivittäin home- ja kosteusvaurioista aiheutuville sisäilman epäpuhtauksille. Lue aiheesta STM:n sivulla.
  
• n. 600 000 – 800 000 altistuu päivittäin merkittäville home- ja kosteusvaurioille. Merkittävien kosteusvaurioiden arviointiperusteita löytyy täältä.
  

Tämä luku kuvaa päivittäin altistuvien, ei sairastuneiden tai oireilevien määrää. Luku pohjautuu home- ja kosteusvaurioihin, eikä tietääksemme sisällä erilaisille rakennusmateriaalipäästöille altistuvien arviota.

*****

Rakennetun ympäristön ongelmien yleisyys

Merkittävien kosteusvaurioiden osuudesta suomalaisessa rakennuskannassa on esitetty arvioita tutkimuksessa Rakennusten home- ja kosteusongelmat, eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2012.

Opetusalan sisäilmaselvityksessä vuonna 2012 selvisi, että kahdessa kolmasosassa päiväkoteja ja kouluja on sisäilmaongelmia. Kyselyyn vastasi 529 päiväkodin johtajaa, peruskoulun ja lukion rehtoria sekä työsuojeluvaltuutettua. Diaesitys selvityksestä. Kyselyssä selvitettiin myös sisäilmaongelman tyyppiä. Esimerkiksi 82 % kertoi riittämättömästä ilmanvaihdosta, 31 % rakennusmateriaaleista tai ilmanvaihdosta peräisin olevista epäpuhtauksista ja 21 % mikrobikasvustosta rakenteissa.

Suomessa ei ole selvitetty kattavasti erilaisten sisäilmaongelmia aiheuttavien tekijöiden (kuten mikrobikasvu, erityyppiset VOC-päästöt, mineraalikuidut) yleisyyttä ja tämän yhteyttä altistumiseen ja tautitaakkaan.

*****

Tautitaakasta

THL: Sisäilma ja tautitaakka – Missä mennään?
Hänninen ym. (2018). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Siirry julkaisuun.

Artikkelissa arvioidaan, miten sisäilmaongelmiin liittyvää tautitaakkaa on tähän mennessä kyetty arvioimaan ja millaisia jatkotutkimustarpeita aiheessa on.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on huomioinut sisäilman aiemmissa ympäristöterveysvaikutusten arvioinneissaan, mutta arviot ovat rajautuneet sekä altisteiden että vasteiden osalta selvimmin tunnettuihin vaikutuksiin.

Kosteusvaurioiden osalta näitä ovat astma sekä hengitystieinfektiot, joiden tautitaakaksi vuonna 2013 arvioitiin n. 1000 haittapainotettua elinvuotta. Olennaista on kysyä, miten tämä suhteutuu muihin sisäaltisteiden vaikutuksiin ja paljonko koko sisäilmaan liittyvä tautitaakka oikeasti on.

Nykyisen käsityksen mukaan sisäilmaan liittyvää tautitaakkaa aiheuttavat eniten ennenaikaista kuolleisuutta lisäävät radon, sisälähteiden pienhiukkaset ja passiivinen tupakointi. Kosteus- ja homevaurioille altistuneita on satoja tuhansia ja altistuksen vaikutukset subkliinisten oireiden osalta pääosin toistaiseksi puuttuvat tautitaakka-arvioista.

Kosteusvaurioita on epäilty myös autoimmuuni- ym. sairauksien riskitekijäksi. Tieteellinen evidenssi on puutteellista, eikä näitä vaikutuksia alhaisen esiintyvyyden takia voida tutkia samoilla menetelmillä kuin yleisempiä oireita ja sairauksia.

Puuttuvien tekijöiden osalta arvioita on syytä tarkentaa. Yhteenvetona voidaan todeta, että sisäympäristöön liittyvä tautitaakka tunnetaan vielä puutteellisesti, ja olemassa olevat arviot ovat vain paloja suuremmasta kokonaisuudesta.

FinTerveys 2017 -kyselyssä (luettavissa täällä) todetaan mm.

• Merkittävä osa Suomen väestöstä kokee tai on joskus kokenut sisäilmaan liittyviä oireita.
• Joka kymmenes nainen ja joka kahdeskymmenes mies oli joskus elämänsä aikana käynyt lääkärissä pääasiassa sisäilmasta johtuvien oireiden tai sairastelun takia.
• Lähes puoli miljoonaa työikäistä on kokenut oireita työpaikalla viimeisen vuoden aikana.
• Työikäisistä naisista 10 % ja miehistä 6 % oli joskus saanut kotonaan oireita sisäilmaan liittyen. Viimeisen 12 kuukauden aikana oireita raportoi saaneensa naisista 6% ja miehistä 4%.
• Erityisesti korkeakoulutetut naiset raportoivat kokevansa oireita. Miksi juuri he, vaatii lisäselvitystä.
• Oireita raportoitiin kolme kertaa useammin työpaikoilla kuin kotona. Miksi oireilu on selvästi yleisempää työpaikoilla, vaatii lisäselvityksiä.

Tautitaakasta muualla

Sisäilmaan liittyvä oireilu voi olla hyvin monimuotoista. Homepakolaiset ry on tehnyt kuvauksen kolmen asteen sisäilmasairaista. Kuvaus on luettavissa täällä.

Sisäilmaan liittyvää haitta-aineiden monimuotoisuutta ja tähän liittyvien terveyshaittojen moninaisuutta on laajemmin kuvattu mm. osioissa tutkimuksia altistumisesta ja oireista, ftalaatit ja mikrobit.

*****

Kemikaaliherkkyys: tutkimuksia yleisyydestä

Sisäilmasta eri tavoin oireilevat ja sairastuneet ovat hyvin heterogeeninen ryhmä. Osa sairastuu sisäilmaongelmille altistuttuaan kemikaaliherkkyyteen.

Useissa tutkimuksissa eri maissa on selvitetty kemikaaleista oireita saavien määrää ja monikemikaaliherkkyyden (MCS) yleisyyttä. Tutkimusten haasteina on, etteivät ne ole määritelmiltään ja toteutustavoiltaan yhteismitallisia. Selkeitä trendejä on kuitenkin nähtävissä:
Arkisista kemikaaleista keskimääräistä helpommin oireita saavien määrä on useissa tutkimuksissa 15 – 35 %.

Vakavammin ja/tai monimuotoisemmin kemikaaleille herkistyneiden, eli esim. MCS-diagnoosin (joko lääkärin toteama tai oma arvio) omaavia on useimmissa tutkimuksissa muutamasta prosentista vajaaseen kymmeneen prosenttiin.

Kemikaaleille herkistymisen vuoksi työkyvyttöminä tai muunlaisista vakavista seurannaisvaikutuksista kärsivien määrä on alle prosentin.

Esimerkiksi tanskalainen tutkimus (Berg ym.) osoittaa, että suur-Kööpenhaminan alueella suoritetusta satunnaisotannasta 27 % sai jonkinlaisia oireita kemikaaleista, 3,7 %:lla oireilu vaikutti ostospaikkojen valintaan, 0,8 % oli menettänyt työ- tai koulutuspaikkansa kemikaaliherkkyyksien vuoksi ja 0,4 % koko otannasta oli sairautensa vuoksi pysyvästi työkyvyttömänä. Kyselyn otos oli 6000 ja vastausprosentti 71.

Suomen väkilukuun suhteutettuna ko. luvut tarkoittaisivat seuraavaa: Suomessa on yli 1,4 miljoonaa ihmistä, jotka saavat jonkinlaisia fyysisiä oireita kemikaaleista, 200 000 ihmistä joutuu valitsemaan ostospaikkansa kemikaalit huomioiden ja yli 40 000 ihmistä on menettänyt työ- tai opiskelupaikkansa kemikaaleista aiheutuvien oireiden vuoksi ja yli 20 000 ihmistä on sairautensa vuoksi pysyvästi työkyvyttömänä.

Hieman vastaavia lukuja on saatu muuallakin. Esimerkiksi Atlantan metropolialueella suoritetusta satunnaisotannasta oli 1,8 % menettänyt työpaikkansa MCS:n vuoksi ja kaikkiaan 12,6% koko otannasta sai jonkinlaisia oireita kemikaaleista (Caress ja Steinemann).

Useita aihetta käsitteleviä tutkimuksia on summattu suomalaisessa lääketieteen koulutusohjelman opinnäytetyössä (Kalsi).

Yhteys sisäilmaan

Näissä tutkimuksissa on selvitetty oireilua kemikaaleille, mutta miten se liittyy sisäilmaan? Moni sisäilmasairas kertoo herkistyneensä kemikaaleille nimenomaan sisäilmaongelmille altistuttuaan. Kemikaaleille herkistyneellä oireet eivät kuitenkaan välttämättä enää liity vain rakennettuun ympäristöön, vaan monet muutkin altistelähteet voivat aiheuttaa oireita.
Kemikaaleille herkistyneillä on kuitenkin usein haasteita myös rakennusten ja sisäilman kanssa.

Sisäilmasairaiden oirekuva ja liitännäissairaudet ovat kuitenkin ”monikemikaaliherkkyyttä” laajempi kokonaisuus. Kaikki nk. sisäilmasairaat eivät kärsi kemikaaliherkkyydestä. Näin ollen kemikaaleille reagoivien määristä kertova tutkimus antaa yhden lisäpalan sisäilmasta sairastuneiden määriä käsittelevään tutkimukseen, mutta ei sellaisenaan käytettävissä juuri sisäilmasta sairastuneiden määriä kuvaamaan. Erilaiset ympäristötekijöihin liittyvät herkistymissairaudet, mukaan lukien MCS, ovat viime vuosikymmeninä yleistyneet merkittävästi (Genuis, Steinemann).

Lähteet:

Kalsi (2012). Monikemikaaliyliherkkyyden diagnostiset kriteerit ja esiintyvyys eri maissa. Opinnäytetyö, Lääketieteen koulutusohjelma, Itä-Suomen yliopisto. Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, THL.
https://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20130994/urn_nbn_fi_uef-20130994.pdf

Berg ym. (2008). Prevalence of self-reported symptoms and consequences related to inhalation of airborne chemicals in a Danish general population. International Archives of Occupational and Environmental Health.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18058120

Caress & Steinemann (2003). A review of a two-phase population study of multiple chemical sensitivities. Environmental Health Perspectives.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12948889

Genuis (2010). Sensitivity-related illness: the escalating pandemic of allergy,
food intolerance and chemical sensitivity. The Science of the Total Environment.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20920818

Steinemann (2018). National Prevalence and Effects of Multiple Chemical Sensitivities. Journal of Occupational and Environmental Medicine.
https://journals.lww.com/joem/Pages/ArticleViewer.aspx?year=2018&issue=03000&article=00017&type=Fulltext

Palaa tutkimustietoa-sivulle.

Myytti: Vain herkät sairastuvat

Onko totta, että perusterveet eivät sairastu sisäilmasta?

Usein kuulee sanottavan, että huonon sisäilman vuoksi ”vain herkät sairastuvat”. Sisäilmaongelmista sairastuu kuitenkin aivan tavallisia ihmisiä, jotka eivät ole aiemmin olleet keskimääräistä sairaampia, herkempiä tai fysiikaltaan heikompia. Sisäilmaongelmissa on kyse sellaisesta cocktailista homeita ja kemikaaleja, että sille altistuminen voi pitkällä aikavälillä vaurioittaa monenlaisia elimistön toimintoja.

Toksiset homeet ja haitalliset kemikaalit vaikuttavat useimpiin niille altistuviin. Vaihtelua on toki havaittu siinä, millä tavalla ja millä aikavälillä kukin reagoi. Sisäilmaongelmia voi verrata ruokamyrkytysepidemioihin, joissa samaa ruokaa syötyään osa sairastuu ja osa ei. Osa tupakoitsijoistakin sairastuu, mutta osa elää pitkään huomaamatta tupakoinnin vaikutuksia lainkaan. Tämä ei silti tee ketään immuuniksi tupakoinnin haitoille tai pilaantuneelle ruualle.

Sisäilmaongelmat vaikuttavat ihmisiin eri tavoin

• Toisilla oireilu alkaa nopeasti. Tähän voi vaikuttaa muun muassa aikaisempi altistushistoria tai liitännäissairaudet. Toisilla taas altistuminen voi näkyä esimerkiksi jonkin kroonisen sairauden puhkeamisena vuosien tai vuosikymmenien päästä. Samassa rakennuksessa oleskelevat ihmiset voivat olla ”altistumiskertymän aikajanalla” aivan eri kohdissa.

• Moni sisäilmasta sairastunut kuvaa sairastumisensa taustalta vuosien, ellei vuosikymmenien altistumisen, jonka aikana pienet, mitättömän tuntuiset oireet ovat pikkuhiljaa muuttuneet vakavammiksi ja lopulta johtaneet varsinaiseen oire- ja sairausryppään puhkeamiseen, sisäilmasta sairastumiseen. Lue lisää kolmen asteen sisäilmasairaista.

• Ihmiset voivat myös oireilla eri tavoin samassa tilassa: yksi saa astman, toinen reuman, kolmas on jatkuvasti väsynyt ja tokkurainen. Neljäs kärsii toistuvista migreeneistä ja niin edelleen. Sisäilmaongelmien aiheuttamat oireet voivat olla yllättävän moninaisia.

• Erityisen ongelmallisissa tiloissa oireilee ja sairastuu moni. Ihminen, jolla on altistustaustaa ja joka on herkistynyt joillekin sisäilmassa esiintyville epäpuhtauksille, voi kuitenkin saada oireita myös sellaisissa tiloissa, jotka eivät ole terveille ihmisille vaaraksi. Hieman kuin vaikkapa pähkinäallergiassa: kaikkien ei tarvitse välttää allergisoivia aineita, mutta allergikolle ne ovat haitaksi. Vaatii tietoa, taitoa ja kokemusta erottaa, mistä milloinkin on kyse.

• Altistumisen seuraukset voivat näkyä hyvinkin pitkällä aikavälillä: tiedetään, että erilaisten ympäristötekijöiden vaikutukset voivat ilmentyä terveyshaittoina jopa seuraavissa sukupolvissa epigeneettisen periytymisen kautta.

• Sisäilmaongelmissa altistutaan mm. mitokondriotoksisille aineille (osa kosteusvauriomikrobien tuottamista toksiineista, mutta myös jotkin rakentamisessa käytetyt aineet) ja hormonitoimintaa häiritseville kemikaaleille (esim. muovimattojen pehmentimet ja monet palonestoaineet). Rakennusten käyttäjien yksilölliset ominaisuudet, kuten geneettiset tekijät ja ikä, vaikuttavat siihen, minkä tyyppisille vaikutuksille kukin on altis.

Lisätietoa sisäilmasta, altistumisesta ja terveydestä löydät tutkimustietoa-sivultamme.

Yhteisöjen ongelmia

Työtehon lasku, keskittymisvaikeudet, uupumus, väsymys ja mielialan vaihtelut ovat myös tunnustettuja kosteusvauriomikrobien ja kemikaalien haittavaikutuksia. Jos sisäilmaongelmiin puututaan aktiivisesti jo silloin, kun ne ovat vielä vähäisiä, esimerkiksi työpaikoilla voidaan saavuttaa merkittäviä säästöjä ja työtehon paranemista. Sisäilmaongelmista aiheutuvia seurannaisvaikutuksia ja -kustannuksia olisi järkevää tarkastella nykyistä laajempana kokonaisuutena.

On esimerkiksi todettu, että useat sisäilmassakin esiintyvät kemikaalit vaikuttavat keskushermoston toimintaan ja kosteusvauriomikrobit heikentävät muistia sekä neurokognitiivisia ja motorisia kykyjä. Esimerkiksi asunnon homeisuuden on alustavasti todettu korreloivan pikkulasten älykkyysosamäärään¹ ja sisäympäristöolosuhteiden työtehoon, strategiseen ajatteluun ja kykyyn tehdä päätöksiä². Monet kemikaalit vaikuttavat aivotoimintoihimme ja kognitiiviseen kapasiteettiimme.³ Kemikaalit ja ympäristömyrkyt kulkeutuvat myös sikiöön. Vastasyntyneiden verestä on useissa tutkimuksissa löytynyt huomattavia määriä (tutkimuksesta riippuen n. 100–300) synteettisiä kemikaaleja.^{4, 5, 6} Monet näistä ovat rakennetun ympäristön kemikaaleja.

Useissa maissa viranomaiset ovat linjanneet, että väestön altistumismääriä ympäristön kemikaaleille on hyvä vähentää. Sisäilmaongelmiin vakavasti reagoivien kokemukset osoittavat selkeästi tarpeen tällaiselle muutokselle.

 

Lähteet:

1 Jedrychowski ym. (2011). Cognitive function of 6-year old children exposed to mold-contaminated homes in early postnatal period. Prospective birth cohort study in Poland.

2. Allen J ym. (2017). Associations of Cognitive Function Scores with Carbon Dioxide, Ventilation, and Volatile Organic Compound Exposures in Office Workers: A Controlled Exposure Study of Green and Conventional Office Environments. Environmental Health Perspectives. 

3. Demeneix, B (2017). Toxic cocktail – how chemical pollution is poisoning our brains. Oxford University Press 2017.

4. Body burden: the pollution in newborns, EWG 7/2005. 

5. Pollution in minority newborns, EWG 10/2009.

6. A report on toxic substances in the umbilical cord blood of canadian newborns. 

 

Palaa myyttien pääsivulle.

 

Asko, 45, ekonomi

”Jouduin hakemaan eläkettä masennusdiagnoosilla saadakseni edes jotakin toimeentuloa.”

Alla kuvaamme Askon tarinan vaiheet altistumisesta sairastumiseen ja tilanteeseen löytyneisiin ratkaisuihin.

1. Altistustausta ja sairastumisen eteneminen

Asko altistui sisäilmaongelmille jo lapsuudessaan. Kotitalossa oli pahoja sisäilmaongelmia, jotka vuosia myöhemmin selvisivät sisäilmatutkimusten avulla. Asko kärsi lapsena jatkuvista flunssakierteistä, silmätulehduksista ja nivelsäryistä. Hänellä oli myös jatkuvia kognitiivisia ongelmia kouluarjessa, ja peruskoulun käyminen oli haastavaa. Sisäilmaongelmat Askon ongelmien syynä eivät tulleet kenellekään mieleen.

Asko muutti maaseudulta lukioon toiselle paikkakunnalle. Opiskelija-asunnossa kognitiiviset oireet helpottivat, ja Askon arvosanat nousivat lukiossa merkittävästi.  Vanha kotitalo purettiin Askon lukioaikana vakavien sisäilmaongelmien vuoksi.

2. Kriittinen piste ja oirekuva

Asko valmistui 25-vuotiaana ekonomiksi. Hän ehti työskennellä viitisen vuotta kohtuullisella työkyvyllä ennen tilanteen kriisiytymistä. 30-vuotiaana asuessaan kimppakämpässä vanhassa omakotitalossa Askon tilanne huononi radikaalisti. Askon huone sijaitsi alakerrassa osittain maan alla, ja hän altistui hankalille sisäilmaongelmille jatkuvasti neljän vuoden ajan myös ensimmäisessä työpaikassaan.

34-vuotiaana Asko oli monisairas. Ystävät auttoivat häntä siivoamisessa ja muissa kodin askareissa. Askolla oli vakavia keuhko-oireita ja häntä tutkittiin allergiasairaalassa. Hänelle kehittyi myös monikemikaaliherkkyys ja hän kärsi pahoista kognitiivisista häiriöistä. Askolla epäiltiin myös kroonista väsymysoireyhtymää/myalgista enkefalomyeliittia, sillä invalidisoiva uupumus ja lihasten toimintahäiriöt olivat osa oirekuvaa.

3. Kuntoutumisen pääkohdat

Ratkaiseva käänne tapahtui, kun Asko muutti pois asunnosta. Tuki- ja liikuntaelin- ja keuhko-oireet alkoivat lieventyä. Toimintakyky ei kuitenkaan päässyt paranemaan niin paljon, että työkyky olisi palautunut.

Sairastuttuaan Asko oli joutunut asunnottomaksi ja työttömäksi. Asko ei kuitenkaan saanut sisäilmasairastamiseensa kuntoutusta ja muita tukitoimia viranomaistahoilta. Hänet määriteltiin työkykyiseksi, eikä hän saanut tilanteestaan selkeää lääkärinlausuntoa ”epämääräiseen oireiluunsa”.

Tämän seurauksena esimerkiksi TE-toimisto määräsi Askolle useita karensseja, kun hän ei terveydentilansa vuoksi pystynyt työskentelemään tarjotuissa työpaikoissa.

Tämä kurjisti sekä taloudellista että kokonaistilannetta entisestään. Voidakseen huolehtia terveydestään, Asko joutui säästöjensä loputtua lainaamaan huomattavia summia rahaa sukulaisilta ja kavereilta.

Lopulta Asko vietti pitkiä aikoja Välimeren maissa, joissa elinympäristö poikkesi kotimaasta. Hän havaitsi oireilun kemikaaleille ja homeille helpottavan ja vakavimpien kognitiivisten ongelmien lieventyvän. Askon voimat lisääntyivät, ja voimaantuneena hän haki lisäapua funktionaaliselta lääkäriltä, muutti ruokavalionsa kokonaan ja aloitti ohjeiden mukaisen hivenainekuurin.

Vaikka Askon kokonaisterveydentila koheni, hänen toimintakykynsä oli usean vuoden ajan huomattavasti alentunut. Arkielämän järjestäminen oli hyvin hankalaa ja lopulta Asko kärsi myös masennusoireista. Hän kävi pitkään psykoterapiassa. Asko ei enää kuntoutunut työkykyiseksi ja sai lopulta työkyvyttömyyseläkkeen masennusdiagnoosilla 44-vuotiaana.

Viimeisen vuoden aikana Asko kokee saaneensa fyysiseen hyvinvointiinsa apua pitkähköstä antibioottikuurista sekä aloittamastaan Qigong-harjoittelusta.

4. Toimintakyky nyt

Jatkuva epävarmuus terveydestä ja taloudesta on vaikuttanut merkittävästi Askon jaksamiseen. Saatuaan masennuksen vuoksi eläkkeen hänen taloudellinen tilanteensa kuitenkin on vakautunut ja hän kykenee taas etsimään soveltuvaa asuntoa. Sisäilmaltaan puhtaan kodin löytäminen on vaikeaa, ja kiertolaisuus vaikeuttaa elämän vakautumista. Asko voi kuitenkin huomattavasti paremmin ja pystyy tekemään koulutuksensa mukaisia keikkatöitä muutamana päivänä viikossa. Sopivan asunnon löytäminen voisi lisätä toimintakykyä huomattavasti.

5. Tulevaisuus

Asko osaa tunnistaa ympäristön hänelle tuottamat haasteet ja pystyy muokkaamaan elämäänsä pysyäkseen toimintakykyisenä ja säilyttääkseen elämänhallintansa. Sopivan kodin löytäminen on Askon suurin haaste, ja hän tarvitsisi siihen apua.

---

Sisäilmasairaus on monimuotoinen. Asko on yksi yhdeksästä kuvaamastamme tyypillisestä tapauksesta. Lisää esimerkkejä sairauden eri vakavuusasteilta: Palaa monimuotoinen sisäilmasairas -etusivulle.