Kirjaus herätti toivoa. Sisäilmasta sairastuneille suunnatulle rakentamiselle on kriittinen tarve. Osa sisäilmasta sairastuneista ei löydä olemassa olevasta rakennuskannasta itselleen sopivaa asuntoa, ja siksi monet elävät esimerkiksi jatkuvassa muuttokierteessä, nukkuvat ulkona tai ovat kodeissaan valtavan sairaina epäonnistuttuaan sopivan asunnon löytämisessä.

Asuntohaasteet johtuvat siitä, että kosteusvauriohomeet ja rakennusmateriaaleista vapautuvat kemikaalipäästöt ovat hyvin yleisiä sisäilman epäpuhtauksia, joita vaurioitunut elimistö ei siedä terveen tavoin. (Tarkempaa tietoa sisäilmakodittomuudesta täällä)

Avuksi tarvittaisiin rakennustuotantoa, jossa kosteudenhallinta, materiaalivalinnat ja rakennustekniset ratkaisut on erityisen tarkasti suunniteltu ja toteutettu. Tällä hetkellä sisäilmasta sairastuneille suunnattua rakennustuotantoa ei Suomessa ole. Tavanomainen asunnottomuustyö ei auta sisäilmasta sairastuneita, sillä he tarvitsisivat nimenomaan heidän tarpeisiinsa räätälöityjä tiloja.

Selvitystyön toteutti Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Sisäilmasta sairastuneille suunnatun rakentamisen selvittäminen oli yksi monista hallitusohjelman sisäilmaa ja sisäilmasta sairastuneita koskevista kirjauksista, joita selvitettiin ”yhtenä nippuna” laaja-alaisella Valtioneuvoston VN TEAS-hankkeella.

Sisäilmakodittomien tilanteeseen liittyen lähti selvitettäväksi esimerkiksi, minkälainen olisi sisäilmasta sairastuneelle soveltuva “puhdas tila’’ ja millaisella tuella voitaisiin parantaa sisäilmaongelmista sairastuneiden tilannetta. Lisäksi oli tarkoitus selvittää, millainen on sisäilmasta sairastuneiden taloudellinen, terveydellinen ja sosiaalinen tilanne ja paljonko heitä on.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos valittiin toteuttamaan selvitystä. Mukaan THL pyysi Hengitysliiton ja Asumisterveysliiton ja muutamia eri alojen, kuten juridiikan ja neurologian, asiantuntijoita.

Työn tuloksena julkaistiin kesäkuussa 2021 raportti Sisäilmaongelmista kärsivien auttaminen ja tukeminen.

Ei ongelmaa, ei siis tarvetta ratkaisuille

Ratkaisevaa sisäilmakodittomien kannalta on, että sisäilmasta sairastuminen käytännössä kielletään selvityksessä.

Siinä todetaan, että pitkittyneelle sisäilmaoireilulle ei ole lääketieteellistä perustaa. Pitkittyneestä oireilusta käytetään julkaisussa termiä ympäristöherkkyys. Ympäristöherkkyys on psyykkinen, ei ympäristötekijöihin (kuten rakennuksiin) liittyvä terveysongelma.

Tätä linjausta käytetään jo kattavasti suomalaisessa sosiaali- ja terveysministeriön alaisessa sisäilmatyössä, vaikka se on kansainvälisesti poikkeava eikä sen perusteeksi ole vuosienkaan tiedustelujen jälkeen saatu tutkimusnäyttöä.

Selvityksessä alleviivataan, että ”sisäilmaan liitetty oireilu” on Suomessa yleistä, mutta valtaosalla lievää, ja että kroonisesti oireilevat saavat oireita sellaisissakin tiloissa, joissa valtaosa ei oireile. Epäselväksi jää, miksi tätä vertailua aina korostetaan sisäilmaesteettömien tilojen tarvetta vähätellessä − eihän pähkinäallergioitakaan ohiteta sen perusteella, että useimmat voivat syödä pähkinöitä ongelmitta.

Selvitysraportissa todetaan, että sisäilmasairaus-termin käyttö ja erityispuhtaiden tilojen tarjoaminen välittävät väärän oletuksen siitä, että kyseinen oireilu johtuu sisäilman epäpuhtauksista. Laatijat kirjoittavat, että nykysuositusten mukaan voidaan rakentaa riittävän puhtaita tiloja eikä nk. erityispuhtaiden tilojen hyödyistä ole sellaista näyttöä, että niitä voisi suositella sisäilmasta oireilevien tilanteen ratkaisemiseksi.

Selvityksessä siis ohitetaan sekä nykyrakentamisen ongelmat että sisäilmasta sairastuneiden tarpeet.

Koska selvitystyö perustui näkemykseen, ettei tarvetta erityisille tiloille ole koska tarve on vain toiminnallisen häiriön aiheuttamaan oireiluun liittyvää kuvitelmaa, on luonnollista, että ratkaisuksikin esitetään psyykkisten turvallisuustekijöiden vahvistamista.

Johtopäätöksenä tekijät toteavat, että ”ympäristöherkkyyden ennaltaehkäisyyn, hoitoon ja kuntoutukseen tarvitaan lisää tutkimustietoon perustuvia ratkaisuja”.

Tällaisia ratkaisuja Suomessa toteutetaan mm. kognitiivisella terapialla.

Vaihtoehtona asiantunteva ja ratkaisukeskeinen selvitystyö

Aiheen tiimoilta olisi tietenkin ollut mahdollista tehdä ratkaisukeskeistä selvitystyötä nimenomaan juuri tälle kohderyhmälle asiantuntevasti räätälöidyllä selvityksellä.

Olisi voitu esimerkiksi selvittää, millaisissa asuntotilanteissa kroonisesti sisäilmasairaat konkreettisesti elävät ja miten he ovat tällaisiin tilanteisiin päätyneet, mitkä tekijät erilaisissa asunnoissa käytännössä aiheuttavat ongelmia sisäilmasta vakavasti sairastuneille ja millaisissa olosuhteissa heidän toimintakykynsä kohenee. Olisi myös voitu koota tietoa onnistuneista ja epäonnistuneista yksittäisistä rakennuskokeiluista. Tulosten perusteella olisi voitu ryhmitellä erilaisia rakentamisvaihtoehtoja tarkempien kohderyhmien mukaan – esimerkiksi jotkin rakennusmateriaalithan aiheuttavat ongelmia lähes kaikille sisäilmasta sairastuneille ja joidenkin sopivuus taas on yksilöllisempää.

Tähän olisi voitu hyödyntää aiheesta jo koottua tietoa, hankkia lisää ymmärrystä haastattelemalla aihetta tuntevia eri alojen asiantuntijoita ja kokoamalla tietoa varsinaiselta kohderyhmältä juuri heidän tilanteeseensa kohdennetulla kyselyllä.

Olisi ollut myös mahdollista koota laaja-alainen asiantuntijaryhmä pohtimaan, millaista keinovalikoimaa tälle kohderyhmälle suunnatun rakentamisen pilotointiin voisi hyödyntää ja millaisia muutoksia tällaisen rakentamisen tukeminen kenties vaatisi nykyisiin työkaluihin, ohjeistukseen tai normistoon.

On selvyyden vuoksi tärkeää mainita, että selvityksessä käsitellään ratkaisukeskeisesti monia tärkeitä osa-alueita, kuten asuntokaupan ongelmia ja omistusasunnon homeongelmatilanteita (esimerkiksi luvussa ”home- ja asumisterveysloukut”). Nämä eivät kuitenkaan liity sisäilmakodittomuuteen, joka ei ole akuutti ja kertaluontoinen, yhteen (omistus)asuntoon liittyvä ongelma.

Malliesimerkki syrjäyttävästä politiikasta

Sisäilmakodittomat tarvitsevat kipeästi heille sopivia asumisratkaisuja.

Homepakolaiset-yhdistys muistuttaa asunnottomien yönä, että toteutettu selvitysprosessi  on malliesimerkki siitä, kuinka syrjäyttävää politiikkaa käytännössä rakennetaan.

Se, että ongelmat piilotetaan, ei poista niitä vaan vain lisää ja vahvistaa syrjäytymistä ja osattomuutta sekä niistä aiheutuvia inhimillisiä ja taloudellisia kustannuksia.

Yhdistys toivoo, että hallitus korjaa pikaisesti asunnottomuustyönsä suuntaa sisäilmakodittomien osalta.