Myös sisäilmasta sairastumisen vuoksi kodittomilla on oikeus asuntoon

Homepakolaiset ry muistuttaa asunnottomien yönä, että moni suomalainen on sisäilmasta sairastumisen vuoksi vailla kotia. Sisäilmaongelmien vuoksi sopivaa asuntoa etsivät eivät monesti näy asunnottomuustilastoissa, sillä monella on virallisesti koti, jossa elämistä terveyssyyt kuitenkin rajoittavat. Yhdistys toivoo, että sisäilmakodittomien määrä Suomessa selvitetään ja ryhmälle suunnattua rakentamista aletaan kehittää pian.

Sisäilmaongelmista johtuva kodittomuus on yksi asunnottomuuden muoto, jonka ratkaisemiseen tarvitaan yhteiskunnan apua. (Kuva: Adobe Stock)

Sisäilmasta sairastuminen voi tehdä sopivan kodin löytämisestä vaikeaa. Sisäilmasairastumisen vuoksi asuntohaasteiden kanssa kamppaileville ei ole toistaiseksi tarjolla lainkaan palveluja eikä heille soveltuvaa asuntotuotantoa tueta. Homepakolaiset-yhdistys toivoo, että tämä ryhmä huomioidaan pian asunnottomuuspolitiikassa käytännön toimin.

Mistä on kyse?

Osa sisäilmasta sairastuneista on akuutisti kotia vailla oman kodin paljastuttua homeasunnoksi. Tämä joukko selviää uuteen alkuun yleensä yhdellä muutolla. Osa kuitenkin sairastuu sisäilmaongelmista vakavammin. Heillä elimistö on pysyvämmin vaurioitunut ja keho reagoi normaalia herkemmin esimerkiksi rakennusten kosteusvauroihin ja rakennusmateriaaleista vapautuviin kemikaaleihin. Oireet voivat olla hankalia ja vaikuttaa merkittävästi arkielämään ja toimintakykyyn.

Juuri tämä ryhmä tarvitsee apua kodin löytämiseen silloin, kun he eivät kohtuullisin ponnistuksin löydä asuntoa tavallisesta rakennuskannasta.

Homepakolaiset ry:n toiminnanjohtaja Katja Pulkkinen kertoo, että moni elää pitkittyneessä muuttokierteessä etsien asuntoa, jossa voisi elää sairastumatta. ”Osalla sisäilmakodittomista on asunto, jossa he kuitenkaan eivät voi asua tai jossa asuessaan he voivat hyvin huonosti. Vuosia jatkuva muuttaminen asunnosta toiseen on tavallista. Pieni osa asuu myös teltoissa, parvekkeilla tai on muuttanut ulkomaille joko pysyvästi tai väliaikaisesti.”

Koti on tärkeä osa ihmisen identiteettiä ja paikka, jossa rauhoitutaan ja palaudutaan.

”Jos oma koti sairastuttaa vakavasti ja sieltä täytyy terveenä pysyäkseen päästä pois, ei kodin määritelmä täyty. Tällaiset tilanteet ovat kuluttavia ja estävät normaalin arjen elämisen”, Pulkkinen sanoo.

Pitkittynyt ja hankala asuntotilanne kuormittaa ja vaikuttaa myös työelämässä jaksamiseen. ”Moni on yrittänyt vuosia löytää itselleen sopivaa asuntoa. Osa sisäilmasta sairastuneista on työkyvyttömiä tai uhkaa pudota työelämästä juuri ratkaisemattoman, pitkittyneen asuntotilanteensa vuoksi,” Pulkkinen kuvaa.

Hallitusohjelmassa mainitun selvityksen on tähdättävä ihmisoikeuksien toteutumiseen

Tällä hallituskaudella sisäilmasta sairastuneiden asuntotilanne on ensi kertaa koskaan hallitusohjelmassa. Hallituskaudella on tarkoitus tehdä selvitys siitä, voiko valtio tukea sisäilmasta sairastuneille suunnattua rakentamista.

Homepakolaiset ry toivoo, että selvitys toteutetaan aiheeseen perehtyen ja asiantuntevasti. Selvityksessä kannattaisi selvittää sisäilmakodittomien määrää, heidän tilanteitaan ja tarpeitaan sekä pohtia erilaisia mahdollisuuksia kehittää sellaista rakentamista, joka sopii homeille ja rakennusmateriaalien kemikaaleille herkistyneille ihmisille.

”Asunto on osa ihmisoikeuksia ja jokaisen perusoikeus. Sisäilmasta sairastuneiden kohdalla nämä oikeudet eivät Suomessa toteudu. Tilannetta ei voi ohittaa, vaan siihen täytyy ja siihen on mahdollista kehittää ratkaisuja,” Pulkkinen sanoo.

Asunnottomien yötä vietetään vuosittain YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä, joka on tänä vuonna 17.10. Tapahtumaa koordinoi Asunnottomien yö -kansalaisliike.

Lue lisää sisäilmaan liittyvästä kodittomuudesta:

Sairastuin sisäilmasta ja olen siksi koditon. Satu ja Ninni kertovat, millaista on elää ilman kotia, jossa voisi levätä, pysyä terveenä ja josta käsin voisi myös käydä töissä.

Sisäilmaan liittyvä kodittomuus tilastoihin. Kirjoituksessa kerrotaan, millaisissa asuntotilanteissa sisäilmasta sairastumisen vuoksi eletään ja pohditaan tarvetta selvittää tämän kaltaisesta kodittomuudesta kärsivien määrä Suomessa.

Työkykyisten sisäilmasairaiden putoaminen työelämästä voitaisiin estää

Sisäilmasta sairastuneet menettävät työkykynsä liian usein siksi, että puutteet ongelman tunnistamisessa ja diagnooseissa sulkevat heidät ratkaisujen ja usein koko palvelujärjestelmän ulkopuolelle. Avun puuttuessa monen tilanne kroonistuu ja kriisiytyy. Homepakolaiset ry. toivoo, että työelämän solmukohtiin aletaan kiinnittää nykyistä tarkempaa huomiota.

Keinot, joiden avulla sisäilmasairaat voisivat jatkaa työssä, eivät ole täysimittaisesti käytössä, kertoo uusi tutkimus.

Sisäilmasta eri tavoin sairastuneet ovat usein hyvin motivoituneita jatkamaan työssä. Oikea-aikaista tai koordinoitua apua ei kuitenkaan ole työkykyisille sairastuneille tarjolla, vaikka avun puuttuminen johtaa usein työelämäosallisuuden katkeamiseen.

Erityisesti sisäilmasairaille suunnatut työssä jatkamista tukevat palvelut ovat vielä riittämättömällä tasolla. Merkittävää on kuitenkin myös se, että sairastuneet eivät pääse osallisiksi olemassa olevistakaan palveluista. Lisäksi sairastuneita pallotellaan taholta toiselle, mikä kuormittaa myös palvelujärjestelmää.

– Onnistuneille työelämässä jatkamisen kokemuksille yhteinen piirre on se, että sairastuneet ovat saaneet heille räätälöityä apua. Sellaista, jossa on huomioitu kokonaisuus aina diagnoosista työympäristön rajoituksiin. Sairastuneet eivät useinkaan ole työkyvyttömiä, vaan työpaikkakyvyttömiä, eli soveltuvilla järjestelyillä aivan työkykyisiä. Tätä kokonaisuutta ei kuitenkaan nyt huomioida ja onnistumiset ovat harvinaisia, toteaa Homepakolaiset ry:n toiminnanjohtaja Katja Pulkkinen.

Myös diagnosoinnin ja tukipalvelujen asiantuntemuksen tulisi Pulkkisen mukaan siirtyä nykyaikaan ja potilaiden todellisuuden tasolle. Terveyden ja työkyvyn säilyttämistä sekä työllisenä pysymistä estävät merkittävästi sisäilmasairastamisen kiistanalainen asema lääketieteessä ja työkyvyttömyyden määritelmä lainsäädännössä.

– On lukuisia esimerkkejä, joissa sisäilmasairaiden avuntarpeen aito tunnistaminen on pysähtynyt ”joko terve tai työkyvytön” -asetelmaan. Liian usein on myös kyseenalaistettu, ovatko terveytensä menettäneet ihmiset oikeastaan edes sairastuneet mihinkään. On kuitenkin niin, että ne sairastuneet, jotka ovat saaneet edes jonkinlaisen lääketieteellisen diagnoosin, ovat lopulta saaneet apua ja myös työllistyneet ”paperittomia” verrokkejaan paremmin, Pulkkinen kertoo.

Tutkimus kartoitti sairastuneiden työssä jatkamisen solmukohtia

Potilasjärjestöjen havaintoja tukee Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa valmistunut tuore palvelumuotoilun opinnäytetyö (ylempi amk-tutkinto), jossa selvitettiin kahdeksantoista sisäilmasairaan työllisyyden haasteita ja mahdollisuuksia. Minna Pimiä-Suwalin tutkimus tuo esiin uutta ja tärkeää tietoa siitä, millaisin edellytyksin sairastuneet pääsevät työelämässä eteenpäin, ja mitkä tekijät estävät sitä.

– Usein työllistymisyritykset kaatuivat kielteiseen päätökseen työeläkelaitosten tai Kelan taholta. Monet roikkuivat hakuprosesseissa vuosia tuloksettomasti. Jatkuvat väliin putoamisen ja poiskäännyttämisen kokemukset aiheuttivat turhautumista ja toivottomuutta, Pimiä-Suwal kertoo.

Yhteistä näillekin 18 kokemukselle oli vankka halu jatkaa työelämässä. Ratkaisut kariutuivat usein ymmärtämättömyyteen sisäilmasairastamisesta tai ongelman vähättelyyn. Useat sairastuneista riippumattomat tekijät estivät sisäilmasairaiden pyrkimykset pysyä työelämässä tai palata sinne.

Moni tutkimuksen kohdehenkilöistä oli myös täysin työkykyinen, kun heidän terveydentilaansa ymmärrettiin etsiä soveltuvia tiloja ja työjärjestelyjä. Tämä vaatii tukea ja osaamista joko omalta työympäristöltä tai työvoima- ja kuntoutuspalveluilta.

Sisäilmasairaus tunnistetaan usein liian myöhään, minkä vuoksi tilanteet pääsevät kroonistumaan.

– Työkykyiset sisäilmasairaat tulee tunnistaa. Heille ja heidän työyhteisöilleen tulee voida tarjota soveltuvaa tukea työllisyyden ylläpitämiseksi, sanoo Katja Pulkkinen.

Yhteiskunnan kannattaisi lisätä panostuksia tutkimukseen. Tähän mennessä kehitetyt ratkaisut sairastuneiden toimintakyvyn tukemiseksi ovat olleet irrallaan sairastuneiden tiellä olleista solmukohdista.

– Tämä tutkimus tuo tärkeän viestin siitä, että sisäilmasairaiden tilanne ja ongelman todelliset solmukohdat tunnetaan vielä heikosti. Ilman näiden solmukohtien tarkkaa tuntemista toimivia ratkaisuja on mahdotonta kehittää, Pulkkinen sanoo.

Lue lisää:

Tutkimus: Työhaluisesta väliinputoajaksi – Sisäilmasta sairastuneiden kokemuksia työelämässä pysymisestä ja työhön paluusta.

Pähkinänkuoressa: 10 kysymystä tutkimuksesta ja sisäilmasairauksista

Artikkeli on julkaistu myös STT-infossa tiedotteena.

Homepakolaiset ry julkaisi ratkaisumallin sisäilmasta sairastuneiden kuntouttamiseen

Yhteiskunta on usein avuton sisäilmasairaiden tukemisessa – uusi julkaisu tarjoaa ensi kertaa kokonaisvaltaisen ratkaisumallin.

Sisäilmasairaita työssään ja eri yhteiskunnan toiminnoissa kohtaaville on julkaistu opas, jossa tarjotaan ensi kertaa kattava ja monialainen ratkaisumalli sisäilmasairaiden toimintakyvyn tukemiseen.

Juuri ilmestyneessä Sisäilmasairaan toimintakyvyn tukeminen -julkaisussa kuvataan ensimmäistä kertaa sisäilmasairaan tilanne ja avuntarve kokonaisvaltaisesti ja monialaisesti. Julkaisussa myös esitetään nelivaiheinen ratkaisumalli, jonka avulla sisäilmasairaiden toimintakykyä voidaan menestyksekkäästi tukea ja vähentää heidän ajautumistaan työkyvyttömyyteen.

”Sisäilmaongelmien selvittämiseksi on julkaistu hyviä käytänteitä ja toimintamalleja, mutta sisäilmasta sairastunut ihminen on jäänyt vähemmälle huomiolle. Suomessa ei yksinkertaisesti tiedetä riittävän hyvin, kuinka toimia sairastuneiden kanssa”, sanoo oppaan julkaisseen Homepakolaiset ry:n toiminnanjohtaja Katja Pulkkinen.

Sisäilmasta sairastuneet käyttävät runsaasti palveluja, mutta he eivät tahdo saada apua oikeilta ja asiantuntevilta tahoilta. Nykytilanne kuormittaa sekä sairastuneita että palvelujärjestelmää.

”Tämä on vahingollista paitsi sairastuneen itsensä, myös hänen yhteisöjensä ja lopulta koko yhteiskunnan kannalta. Seuraukset ovat kalliita kaikilla tasoilla”, Pulkkinen jatkaa.

Sisäilmasairaiden tilanteet ovat hyvin moninaisia ja heidän ongelmansa voivat liittyä useiden avuntarjoajien ja erikoisalojen välimaastoon. Nyt esiteltävässä nelivaiheisessa ratkaisumallissa annetaan kattava kuva sisäilmasairauksiin liittyvästä kentästä. Ratkaisut sisältävät toimenpiteitä esimerkiksi asuntotuotannon, toimintaterapian, lääketieteen ja palvelutuotannon parissa.

Ratkaisumallin avulla sisäilmasta terveysongelmia saaneen tai jo sairastuneen oireisiin puututaan niiden vakavuusasteen perusteella. Malli sisältää kattavasti toimenpiteitä, joilla eri tilanteissa oirehtivaa tulee tukea. Tuki voi olla esimerkiksi toimintaympäristön kartoitusta, lääketieteellistä apua tai koordinoitua monialaista hoitoa. Ratkaisumalli auttaa myös hahmottamaan sitä, miten eri avuntarjoajien tulisi toimia yhteistyössä.

”Avunsaannin tehostaminen sekä sairauksien varhaisten tunnistuskeinojen kehittäminen edellyttävät huomattavasti nykyistä parempaa avun ja hoidon koordinointia. Julkaisumme pääkohderyhmää ovat päättäjät sekä useiden eri alojen työntekijät, jotka kohtaavat sisäilmasairaita työssään”, Pulkkinen kertoo.

Pulkkisen mukaan julkaisulle on käyttöä erityisesti esimerkiksi te-palveluissa, terveydenhuollossa, kuntoutuspalveluissa, sosiaalitoimessa, työpaikoilla, oppilaitoksissa ja kunnissa.

Sisäilmasairaan toimintakyvyn tukeminen -julkaisussa esitetty ratkaisumalli on syntynyt ”Ratkaisuja Sisäilmasairaille” -projektissa Homepakolaiset-yhdistyksessä vuosina 2014–2016. Kehitysprojektia on rahoittanut Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA (entinen Raha-automaattiyhdistys).

Nyt ilmestyneen julkaisun voit lukea täällä.

Julkaisun esittelyvideo on katsottavissa täällä.

Artikkeli on julkaistu myös STT-infossa tiedotteena täällä.