Suomessa on havahduttava sisäilmasairastumista koskevaan denialismiin

Media jatkouutisoi sisäilma-aiheiset tiedotteet sellaisinaan silloinkin, kun kyse on tarkoitushakuisesta vaikuttamisesta.

THL tiedotti 9.10.2025 tutkimuksestaan otsikolla ”Koulun kosteusvaurio ei lisää astmaan sairastumisen riskiä oppilailla”. Tutkimustiedotteen viesti oli tarkoitushakuinen eikä sille löydy aitoa katetta tutkimuksesta.

Tiedotteen viestiä uutisoitiin laajasti mediassa. Esimerkiksi YLE kertoi otsikossa, että uuden tutkimuksen mukaan homekouluilla ei ole niin vakavaa vaikutusta lasten terveyteen kuin on uskottu. Ilta-Sanomien jutun otsikon mukaan tutkimustulos homekoulujen terveysriskeistä yllätti asiantuntijat. MTV Uutisten mukaan tutkijat kumosivat väitteet koulujen kosteusvaurioista lapsille astmaa aiheuttavina.

Tarkoitushakuisella ja vääristelevällä tiedottamisella THL harjoittaa sisäilmasairastumisdenialistista viestintää, jota media kerta toisensa jälkeen levittää ilman kriittistä tarkastelua.

Todellisuudessa tutkijat eivät tässä tutkimuksessa kumonneet mitään aiempia tutkimustuloksia koulujen homevaurioiden astmariskistä. Tutkijat eivät myöskään voineet yllättyä tarkoitushakuisesta johtopäätöksestään, koska sellaista ei tutkimuksesta voinut tieteellisin kriteerein tehdä.

Mikä THL:n tiedotteessa oli pielessä?

Tutkimuksessa kosteusvaurioille altistuminen, astmaan sairastuminen ja näiden välinen ajallinen yhteys oli varsin epämääräisesti määritelty. (Tutkimus: Inspection confirmed mold damage in schools and new use of drugs for airway obstruction: A cohort study. Altistumisen arviointia kuvaava liite: Methods and discussion of exposure assessment)

Tarkastelussa olivat tietyllä maantieteellisellä alueella sijainneet koulut ja oppilaat, jotka näitä kouluja kävivät vuonna 2004. Tutkimuksessa altistuminen oli luokiteltu vähäiseen, kohtalaiseen, laajaan tai erittäin laajaan sen mukaisesti, kuinka laaja kosteusvaurio koulurakennuksesta oli kuntotutkimuksessa löydetty. Kuntien teettämien tutkimusten raportit oli käyty läpi kahdenkymmen vuoden ajalta vuosilta 2002–2021 ja niiden perusteella oli arvioitu, kosteusvaurion laajuus ”altistumishetkellä” vuonna 2004. Jos koulu oli vuoden 1995 jälkeen rakennettu eikä siitä löytynyt tutkimusraporttia, se luokiteltiin vauriottomaksi. Vauriottomuutta ei todennettu mitenkään. Myöskään kuntien tilaamien kuntotutkimusten raporttien laatua ei arvioitu. 2000-luvun alkupuolella rakennusten kuntotutkimukset eivät välttämättä ole olleet kovinkaan laadukkaita.

Altistumisen määrittelyssä ei tarkasteltu lainkaan sitä, millaisia altisteita kuntotutkimuksessa löydetystä kosteusvauriosta sisäilmaan päätyi. Selvityksissä ei tarkasteltu sitä, millainen mikrobikanta vaurioituneeseen materiaaliin oli syntynyt ja millaisia mahdollisesti toksisia altisteita niistä saattoi sisäilmaan kulkeutua. Arvioissa ei myöskään tarkasteltu sitä, miten rakennuksen ilmanvaihto joko imi ja levitti altisteita rakenteista tai vaihtoehtoisesti poisti niitä tehokkaasti tiloista.

Lisäksi tutkimuksessa keskityttiin vain kosteus- ja homevaurioihin, eikä huomioitu esimerkiksi rakennusmateriaalien kemiallisia päästöjä, kuten Suomessa hyvin yleisiä lattiapäällysteiden vaurioihin liittyviä ongelmia. Märän betonin päälle asennetuista muovimatoista vapautuu sisäilmaan muun muassa muovinpehmentiminä käytettyjä ftalaatteja. Ftalaatit on yhdistetty riskiin sairastua astmaan sekä moniin muihin terveysongelmiin.

Tutkimuksessa ei ollut lainkaan vertailuryhmää, jossa oppilaat olisivat opiskelleet todennetusti altisteettomissa tiloissa. Vauriottomiksi arvioituja kouluja oli liian vähän, jotta niitä olisi voitu pitää omana ryhmänään. Niinpä ne oli yhdistetty vähäisiä vaurioita sisältäneiden koulujen ryhmään.

Oppilaalle puhjennut astma määriteltiin siten, että oppilas oli ostanut ensimmäisen kerran sisäänhengitettävää astmalääkettä ja jatkanut lääkkeen ostamista sen jälkeen niin, että ostettujen lääkkeiden määrä vastasi kahden vuoden käyttöä. Oppilaiden astmalääkeostoksia seurattiin vuoteen 2019 asti. Käytännössä kahden vuoden päivittäinen astmalääkkeen käyttö tarkoittaisi vähintään kahden vuoden altistumisjaksoa, mutta altistumisen kestoa ei tutkimuksessa määritelty.

Oppilaiden altistumista tutkimukseen valitussa koulussa tarkasteltiin vain vuonna 2004. Oppilaiden mahdollista siirtämistä väistötiloihin vakavien kosteusvaurioiden paljastuttua ei huomioitu, eikä myöskään kouluissa tehtyjä korjauksia. Erittäin laajoiksi luokitelluista vaurioista kyllä todettiin, että ne olivat usein niin vakavia, että vaativat välittömiä toimenpiteitä.

Huomiotta tutkimuksessa jätettiin myös kaikki muut mahdolliset kosteusvaurioaltistumiset oppilaiden elämän varrella, esimerkiksi kodeissa tai muissa kouluissa ja oppilaitoksissa tutkimuksessa tarkastellun oppilaitoksen jälkeen.

Erilaisia muuttujia ja epävarmuuksia oli tutkimuksessa näin ollen aivan liikaa, jotta siitä olisi voinut vetää mitään merkittäviä johtopäätöksiä. Tutkimuksen tapa määritellä altistuminen ei todellisuudessa kertonut mitään siitä, millaisille kemiallisille aineille oppilaat olivat altistuneet ja koska. Oppilaiden koulunkäynnin ja rakennuksessa havaitun kosteusvaurion välillä ei välttämättä ollut lainkaan ajallista yhteyttä. Kosteusvaurio oli saatettu havaita yli 10 vuotta sen jälkeen, kun oppilaat olivat jo poistuneet koulusta. Oppilaiden astmalääkkeen käytölläkään ei välttämättä ollut ajallista yhteyttä tarkastelun kohteena olleessa koulussa opiskeluun.

Kun tutkimukseen oli valittu vertailtavaksi asioita, joilla ei välttämättä ollut mitään tekemistä keskenään, ei voi olla yllätys, että tuloksissa ei altistumisen ja astman välillä näy tilastollisesti merkitsevää korrelaatiota. Tällaisesta tutkimuksesta ei oikeasti voida vetää muuta johtopäätöstä kuin se, että kyseinen tutkimusmenetelmä ei ole pätevä astmariskin arviointiin.

Media uutisoi perehtymättä

THL julkaisi tutkimuksesta tiedotteen otsikolla “Koulun kosteusvaurio ei lisää astmaan sairastumisen riskiä oppilailla”, vaikka tutkimus ei tällaista johtopäätöstä tukenut.

Tiedotteella välitetty johtopäätös, että kaikki aiempien vuosikymmenten tutkimukset ovat olleet väärässä ja niiden tulokset on tällä tutkimuksella kumottu, meni mediassa kyseenalaistamatta läpi. Yksikään tutkimuksesta uutisoinut toimittaja ei ilmeisesti perehtynyt itse tutkimukseen.

Sen sijaan, että media tuottaa näin selkeästi tarkoitushakuisen tiedotteen pohjalta uutisen, sen toivoisi havahtuvan käsittelemään sitä, miksi valtakunnalliset organisaatiot harjoittavat tällaista sisäilmasta sairastumisia kohtaan suunnattua denialismia vuodesta toiseen.

Miksi THL ei tee laadukasta tutkimusta sisäilman altisteista, altistumisesta ja terveyshaitoista, vaan mieluummin pyrkii heikkolaatuisen tutkimuksen avulla johtopäätökseen, jolla yrittää kumota aiempien tutkimusten tuloksia?

Denialismin vanhat taktiikat käytössä uusissa teemoissa

Vertailukohtia denialismille löytyy esimerkiksi tupakan, sokerin ja kemikaalien terveyshaittojen sekä ilmastonmuutoksen käsittelystä. Työkalupakki on teemasta riippumatta usein hyvin samankaltainen. Denialismin laajaa keinovalikoimaa on kuvattu useissa tutkimuksissa (esim. tässä).

Denialismista puhutaan, kun jokin tutkimuksin ihmiskunnalle haitalliseksi osoittautuva asia alkaa saada julkisuutta ja vaatisi päätöksentekijöiltä toimenpiteitä, mutta alkaakin tietynlainen tutkimustulosten kiistäminen, jotta toimenpiteisiin ei tarvitsisi ryhtyä. Uusin esimerkki tällaisesta denialismista liittyy luontokatoon. Suomen Ympäristökeskuksen tutkija Aleksi Lehikoinen ja johtaja Leif Schulman herättelivät suomalaisia tiedostamaan yleistyvää luontokatodenialismia Suomen Kuvalehden mielipidekirjoituksessaan 16.10.2025.

Samanlaisesta denialistisesta kiistämisilmiöstä on kyse myös sisäilman haitta-aineiden aiheuttamien sairastumisten kyseenalaistamisessa. Erikoista on se, että sisäilman terveyshaittoja koskevaa denialismia harrastavat meillä sosiaali- ja terveysministeriö ja sen alaiset tutkimuslaitokset. Denialismi on pikkuhiljaa hivutettu vallitsevaksi tilaksi ja viralliseksi totuudeksi.

Lehikoisen ja Schulmanin luontokatodenialismissa havaitsemat viestinnälliset piirteet ovat olleet osa sisäilman terveyshaittoihin liittyvää tiedotusta jo vuosikausien ajan.

Denialisti pyrkii luomaan hämmennystä ja epävarmuutta

Denialistin tavoite on luoda epävarmuutta, jotta toimenpiteisiin ei päästä. Englanniksi tämän tunnetun taktiikan nimi on manufacturing doubt.

Aluksi ilmiön olemassaolo pyritään kiistämään vedoten puutteelliseen tai huonolaatuiseen tutkimustietoon. Esimerkiksi kosteusvauriomikrobien toksisten vaikutusten tutkimusten laatua on Suomessa arvosteltu ja pitkään vedottu siihen, ettei mikrobitoksiineista ole riittävästi laadukasta tutkimustietoa. Laajaa kansainvälistä arvostusta nauttineen professori Mirja Salkinoja-Salosen tutkimuksia leimattiin kotimaassa perusteetta heikkolaatuisiksi. Myös professori Tuula Putuksen tutkimukset opettajien ja terveydenhuollon ammattilaisten sisäilmaoireilun yleisyydestä kohtasivat aikanaan valtiollisten tutkimuslaitosten taholta voimakasta kyseenalaistamista tutkimusten heikkoon laatuun vedoten. Sen sijaan, että olisi pyritty tarkentamaan tutkimustietoa ja toimittu varovaisuusperiaatteen pohjalta, olemassa olevan tutkimustiedon tasoa ja luotettavuutta vähäteltiin.

Toinen denialistien usein käyttämä keino on valikoiva tiedon käyttö. Tätä on valtiollisissa tutkimuslaitoksissa (THL ja TTL) harjoitettu vuosikausia. Malliesimerkki valikoivasta tiedon käytöstä on STM:n alaisuudessa työstetty ja vuonna 2024 julkaistu sisäilmaan liittyvän oireilun hoitosuositus, jossa käytännössä kaikki oleellinen tutkimustieto sisäilman altisteista ja niiden terveysvaikutuksista jätettiin tarkastelun ulkopuolelle ja tarkastelun kohteeksi valittiin psyykkisluonteiset tekijät. Homepakolaiset ry teki osin tästä syystä Valtiontalouden tarkastusvirastolle kantelun hoitosuositukseen varatun rahoituksen epätarkoituksenmukaisesta käytöstä.

Kolmas denialismin taktiikka on esittää väärää tietoa tai tutkimuksiin perustumattomia vaihtoehtoisia teorioita. Työterveyslaitos on jo vuosikymmenen ajan esittänyt sisäilmaoireilun aiheuttajaksi vaihtoehtoisen teoriansa, jossa oireita eivät aiheutakaan altisteet, vaan ihmisten peloista ja huolista johtuva jonkinlainen keskushermoston yliaktivoituminen. Tutkimustietoa, joka vahvistaisi sisäilmaoireilun olevan teorian mukaista, ei ole vieläkään olemassa, vaikka Työterveyslaitoksen asiantuntijat ovat tutkimusnäyttöä asiasta lupailleet jo pitkään.

Homepakolaiset ry vaati STM:ltä tutkimuksia, joilla teorian paikkansapitävyys olisi osoitettu, mutta ei sellaisia saanut. Tästä taktiikasta hyvä esimerkki on Työterveyslaitoksen tiedote siitä, että sisäilmasta sairastuneet hyötyvät terapiasta. Tämäkin tiedote meni mediassa läpi kyseenalaistamatta, vaikka virheelliset väitteet olisi ollut helppo havaita selaamalla tutkimus läpi.

Räikeimpänä keinona denialistit pyrkivät kyseenalaistamaan tutkijoiden objektiivisuuden. Sisäilman haitta-aineiden aiheuttamista terveyshaitoista kertovien tutkijoiden objektiivisuutta on kyseenalaistettu useasti. Tutkijoiden on vihjailtu tuovan sisäilman epäpuhtauksien negatiivisia terveysvaikutuksia julkisuuteen vain saadakseen lisää tutkimusrahoitusta. Sisäilman haitallisuuden luotettavampaan arviointiin menetelmiä kehittävien tutkijoiden on vihjailtu havittelevan bisnestä kyseenalaisten tutkimusten myymisestä kansalaisille. Yksikään toimittaja ei kuitenkaan ole selvittänyt, millaista bisnestä esimerkiksi Työterveyslaitos tekee myymällä sisäilmaselvityksiä, jotka eivät paljasta sisäilmassa mahdollisesti olevia haitallisia aineita.

Miksi sisäilman terveyshaittoja piilotellaan?

Suomessa on syytä havahtua STM:n johdolla harjoitettuun sisäilmasairastumisdenialismiin ja alkaa etsiä sen syitä.

Denialismin tavoitteena saattaa olla esimerkiksi julkisen sektorin rakennuksissa sairastuneille maksettavien korvausten välttäminen. Korvauksista käydään jatkuvia oikeustaisteluita. Esimerkiksi Hovioikeus vapautti lokakuussa 2025 HUSin käräjäoikeuden sille langettamista korvauksista sisäilmaongelmien sairastuttamille kätilöille.

Vakuutuslaitokset ovat myös jo pidempään pyrkineet vähentämään sisäilmasta sairastuneille maksettavia ammattitautikorvauksia. On mahdollista, että sosiaali- ja terveysministeriö kertoo pian, ettei kosteusvaurioastmaa korvata enää ammattitautina ja käyttää perusteluna tätä THL:n tarkoitushakuista tutkimusta koululaisten astmariskistä. Näin vakuutuslaitokset ja monet muutkin tahot pääsisivät eroon korvausvaatimusten aiheuttamista taloudellisista riskeistä. Terveyshaitat myös astman osalta jäisivät siten yksin työntekijöiden kannettavaksi. Lähes kaikkien muiden, sisäilman altisteiden aiheuttamien terveyshaittojen riskit on jo saatu siirrettyä työntekijöiden kannettavaksi.

Myös heikkolaatuista rakentamista ja rakennuttamista sekä terveyshaittoja aiheuttavia rakennusmateriaaleja ja näiden ainesosia valmistavat tahot ovat varmasti tyytyväisiä, kun yhteys heidän toimintansa ja sen haitallisten seurausten välillä hämärtyy.

Media ei voi tunnistaa tarkoitushakuista denialismia ilman asioihin paneutumista. On ongelmallista, että toimituksissa ei lueta edes yksittäistä tutkimusta ja varmisteta, vastaako tutkijoiden tiedote tutkimuksessa tehtyjä havaintoja ja onko tutkimus uskottava. Puhumattakaan siitä, että suhteutettaisiin yksittäisen tutkimuksen havainnot aiempaan, laajaan sisäilmaa koskevaan kansainväliseen tieteelliseen tutkimusaineistoon.

Mikä median arvoksi ja rooliksi jää, jos se vain jatkouutisoi vaikutuspyrkimyksiä kyseenalaistamatta, eikä pysty luomaan seuraajilleen aitoa kokonaiskuvaa siitä, mitä ympärillä tapahtuu?

Kuva: iStock

Hallitukselta vahva tuki sisäilmasta sairastuneiden kaltoinkohtelulle

Viime viikolla tiedotettiin, että valtiontalouden säästötoimien vuoksi Terveet Tilat 2028 -ohjelma lopetetaan. Sen sijaan ohjelman alla toimiva Kansallinen sisäilma ja terveys -ohjelma saa jatkaa.

Pähkinänkuoressa tämä tarkoittaa: Rakennusten sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyyn keskittyvä ohjelma lopetetaan, mutta sisäilmaoireita psykologisoivalle ohjelmalle löytyy tässäkin talouskurimuksessa rahaa.

Kummatkin ohjelmat on aloitettu jo edellisten hallituskausien aikana. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) koordinoiman sisäilma ja terveys -ohjelman tavoitteeksi on ilmoitettu terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen vähentämällä sisäympäristöön liittyviä haittoja Suomessa.

Käytännössä tällä ohjelmalla on kuitenkin aktiivisesti juurrutettu kansalaisille, terveydenhuollon ammattilaisille ja toimittajille mielikuvaa siitä, että sisäilmaoireet eivät suinkaan usein johdu sisäilman altisteista, vaan huolesta ja peloista.

Tutkimusnäyttö ei tällaista tue. Ohjelma on malliesimerkki siitä, miten pielessä tietoon perustuva päätöksenteko Suomessa on. Jo ohjelmavalmistelussa vuonna 2018 runtattiin läpi näkemys siitä, että sisäilmaoireilu ei johtuisi vain huonosta sisäilmasta. Homepakolaiset-yhdistys kyseli tieteellisen näytön perään, ja ministeriö myönsi, että sitä ei ole (linkit jutun lopussa).

Näytön puutteesta huolimatta ohjelma käynnistettiin tällä linjauksella, ja jokainen hallitus on sen jälkeen siunannut toiminnan antamalla ohjelmalle julkista rahaa. Nykyinen hallitus sinetöi sisäilmasta sairastuneiden vähättelyn lopettamalla kokonaan rakennusten ongelmiin keskittyvän Terveet Tilat 2028 -ohjelman ja jättämällä voimaan pelkän oireilijoiden korvien väliin keskittyvän sisäilmaohjelman.

Meillä siis käytetään vuodesta toiseen julkisia varoja toimintaan, jolle ei löydy kunnollisia perusteita ja joka heikentää sisäilmaongelmista oireilevien ja sairastuneiden asemaa ja vaikeuttaa hoidon ja avun saantia. Näin ei pitäisi sivistysvaltiossa olla.

Lue lisää:

Homepakolaiset ry ei hyväksy kansallisen sisäilmaohjelman luonnosta

Pyydämme edelleen ministeriötä perustelemaan sisäilmasta sairastuneiden hoitokäytäntöjä

Emme saaneet ministeriöltä tutkimusnäyttöä hoitolinjausten perusteiksi

Potilasjärjestö Homepakolaiset ry:n kirjelmä eduskunnan sisäilmaryhmälle

Uusi hoitosuositus ei turvaa potilaan hyvää ja tarkoituksenmukaista hoitoa

Lähetetty 8.4.2024 eduskunnan sisäilmaryhmän kansanedustajajäsenille:
Eeva-Johanna Eloranta (sd.), Tiina Elo (vihr.), Saara-Sofia Sirén (kok), Mari-Leena Talvitie (kok), Ari Koponen (ps), Petri Honkonen (kesk), Krista Mikkonen (vihr), Jenni Pitko (vihr), Merja Kyllönen (vas), Anders Adlercreuz (rkp), Sari Tanus (kd), kunniajäsen Satu Hassi.

Taustatietoa

Eduskunta osoitti vuonna 2022 300 000 euron määrärahan sisäilmaan liittyvän oireilun ja sairastumisen diagnosointia, hoitoa ja kuntoutusta koskevan hoitosuosituksen uudistamiseen. Työ oli määrä tehdä vuoden 2023 loppuun mennessä.

Eduskunta edellytti, että suosituksen valmistelussa otetaan huomioon sisäilmaan liittyvien terveyshaittojen hoitoa ja kuntoutusta sekä muita sisäilmaan liittyviä kysymyksiä koskeva ajantasainen ja kattava tutkimustieto. 

STM kutsui koolle konsensusperiaatteella toimivan työryhmän valmistelemaan suosituksen.

Mikä on ongelma?

Olimme potilasjärjestönä mukana suositustyöryhmässä, sillä Suomeen tarvitaan kipeästi uusi sisäilma-aiheinen hoitosuositus; oireilevia ja sairastuneita on paljon, ja heidän tutkimuksiin pääsy ja hoidon saaminen toteutuvat tällä hetkellä heikosti.

Käytännössä kuitenkin työryhmän yksittäisten jäsenten vaikutusmahdollisuudet suosituksen sisältöön olivat pienet. Suosituslauseet hyväksyttiin konsensusperiaatteella, ja muun tekstin kirjoitti kirjoittajaryhmä, joka myös valitsi, mitkä työryhmän jäsenten kommentit otettiin mukaan tekstiin ja mitkä ei.

Suosituksesta tuli sisäilmaoireita ja sairastumisia vähättelevä. Tutkimustiedon hyödyntäminen oli puutteellisesta ja tarkoitushakuista. Valmistunut hoitosuositus ei edistä oireilevien potilaiden hyvää ja tarkoituksenmukaista diagnosointia ja hoitoa, mikä oli suositukselle asetettu tavoite.

Perustelut

STM valitsi työryhmään korostuneen paljon henkilöitä, jotka ovat tunnettuja siitä, että he eivät tarkastele sisäilma-alan tutkimusta neutraalisti ja kokonaisvaltaisesti vaan pyrkivät tarkoitushakuisesti edistämään niin kutsutun toiminnallisten häiriöiden selitysmallin käyttöä sisäilmaan liittyvässä oireilussa.

Toiminnallisten häiriöiden selitysmalli on teoria siitä, että pitkään jatkuvat sisäilmaoireet eivät liity altistumiseen vaan esimerkiksi pelkoon ja huoleen ja ovat ehdollistumisen seurausta. Teorian pohjaksi ei ole kunnollista tutkimusnäyttöä.

Ryhmässä toimi henkilöitä, jotka aktiivisesti ajavat toiminnallisten häiriöiden mekanismia myös muiden sairauksien, kuten long covidin ja ME/CFS:n, selitysmalliksi huolimatta siitä, että tutkimusnäyttö ei tue tällaista kapeaa näkökulmaa.

Kansainvälisessä sisäilma-alan tieteellisessä tutkimuksessa painopisteet ovat aivan muualla kuin toiminnallisten häiriöiden selitysmallissa. Sisäilma-alan ja ympäristöterveyden kansainvälinen tutkimus painottuu altisteiden, niiden esiintymisen ja muuntumisen, altistumisen mittaamisen ja terveysvaikutusten selvittämiseen. Sisäilma-aiheisessa hoitosuosituksessa ei pitäisi olla mitään syytä jättää valtaosaa tutkimustiedosta hyödyntämättä ja nostaa päärooliin yhtä marginaalista, psykologiaan painottuvaa tutkimusaluetta, jonka hypoteesien perusteeksi ei ole edes saatu näyttöä.

Sisäilman terveysvaikutuksiin liittyvää tutkimusta ja tutkimusalueita on valtavasti. Suomalaisessa sisäilmapolitiikassa on nostettu kohtuuttoman suureen asemaan kansainvälisesti marginaalinen, keskeneräinen tutkimusalue: sisäilmaoireiden selittäminen toiminnallisena häiriönä.

Suomessa sosiaali- ja terveysministeriön alaisessa sisäilmatyössä on jo useita vuosia painotettu voimakkaasti toiminnallista oiremekanismia. Tämä toistui myös hoitosuositustyöskentelyssä. Ne työryhmän jäsenet, jotka toivoivat asianmukaista ja kattavaa tutkimustiedon analysointia, jäivät työryhmässä alakynteen. Lisäksi lausuntokierroksella tullutta kritiikkiä ei huomioitu suosituksen viimeistelyssä riittävästi. Lopputulos on, että suositusteksti on alan tutkimukseen nähden virheellisesti painottunut.

Altistumisen aiheuttamat terveyshaitat jätetään suosituksessa liian vähälle huomiolle. Sisäilmaongelmien terveysvaikutuksia vähätellään kyseenalaisin perustein. Ei ole tieteellisesti perusteltua syytä esittää, etteikö sisäilman epäpuhtauksille altistuminen voisi aiheuttaa sellaisia monimuotoisia terveyshaittoja, joita potilaat Suomessa kuvaavat. Ei voida myöskään kattavaan tutkittuun tietoon pohjaten väittää, että suomalaisissa rakennuksissa ei altistuttaisi haitallisille aineille siinä määrin, että se voisi aiheuttaa oireita ja sairastumisia. Suosituksessa kuitenkin luodaan mielikuvaa, että tavanomaiset sisäympäristöt olisivat Suomessa haitattomia. Esimerkiksi kosteusvauriot ovat edelleenkin varsin yleisiä ja läsnä tavanomaisissakin ympäristöissä. Lisäksi muuttuneiden rakennustapojen ja materiaalien vaikutuksia ei ole ehditty tutkia kunnolla.

Monien sisäilman altisteiden haittavaikutuksista tiedetään jo paljon, mutta tietoaukkojakin on. Kaikkia moderneissa sisäympäristöissä esiintyviä haitallisia aineita ja niiden vaikutusmekanismeja, terveyshaittoihin johtavan altistumisen annosvastesuhteita ja yhteisvaikutuksia ei vielä tunnisteta. Silti mitkään keskeiset riippumattomat tutkimuslaitokset ja raportit eivät kiistä sisäilmaongelmien terveysriskejä. Ne suosittavat altistumisen vähentämistä ja oireiden ottamista vakavasti, toisin kuin nyt valmistunut hoitosuositus.

Tapahtunutta voi verrata esimerkiksi ilmastonmuutoksen kieltäjien tai tupakka- ja kemianteollisuuden toimintatapaan: luodaan tarkoitushakuisesti ja systemaattisesti hämmennystä sekä perusteetonta kuvaa siitä, että haittavaikutusmekanismeihin liittyisi tieteellistä epävarmuutta ja kiistaa vaikka sellaista ei tosiasiassa ole. Tutkimuskirjallisuudessa tällaisesta toimintatavasta käytetään mm. termiä manufacturing doubt. Esimerkiksi asbestialtistumisten haittojen myöntäminen viivästyi tällaisen toimintatavan vuoksi vuosikymmeniä. Potilaiden ja potilaiden asiaa ajavien leimaaminen on myös tällaiselle toiminnalle tyypillistä.

Sisäilma-aiheeseen liittyy erilaisia taloudellisia intressejä ja sen vuoksi työryhmän jäsenten sidonnaisuuksien ja niistä mahdollisesti aiheutuvien esteellisyyksien huolellinen läpikäynti jo työryhmää muodostettaessa olisi ollut tarpeellista. Suosituksen sisällöllä voi olla taloudellisia vaikutuksia esimerkiksi vakuutusyhtiöihin, minkä vuoksi niihin sidoksissa olleet jäsenet olisi tullut jäävätä työryhmän ulkopuolelle.

Näyttöön ja lähteiden käyttöön liittyvät ongelmat

Sen lisäksi, että toiminnallista selitysmallia painotetaan suositustekstissä kohtuuttoman paljon, suosituksesta jätettiin pois runsaasti muuta sisäilman haittavaikutuksiin ja hoitomenetelmiin liittyvää tutkimusnäyttöön perustuvaa tietoa, jota sekä yhdistys että muut työryhmän jäsenet toivat keskusteluun ja toivoivat huomioitavaksi tekstissä.

Tarkoitushakuisuus näkyy jo suositustyön taustaksi toteutetussa kirjallisuuskatsauksessa. Keskeisiksi hakutermeiksi nostettiin muun muassa toiminnalliset ja somatoformiset häiriöt ja lääketieteellisesti selittämättömät oireet (englanniksi functional disorder, somatoform disorders ja MUS eli medically unexplained symptoms). Sen sijaan altistuminen (exposure) on jätetty kokonaan hakutermien ulkopuolelle, samoin monet sisäilma-alan tieteellisessä tutkimuksessa keskeiset altisteet ja altisteryhmät kuten homeet, mikrobitoksiinit, VOC-yhdisteet eli haihtuvat orgaaniset yhdisteet, MVOC eli mikrobiperäiset haihtuvat orgaaniset yhdisteet, SVOC eli puolihaihtuvat orgaaniset yhdisteet, aldehydit, ftalaatit, kosteusvauriot ja vesivahingot (englanniksi mold, microbial toxins, VOC, MVOC, SVOC, aldehydes, phthalates, moisture, water damage). Näillä sanoilla ei siis tehty lainkaan tutkimushakuja. Kosteusvaurioiden terveyshaittojen osalta viitattiin Kosteus- ja homevaurioista oireilevan potilaan Käypä hoito -suositukseen. Vuonna 2017 julkaistua suositusta on kritisoitu runsaasti tutkimuslähteiden valikoinnista.

Myös nyt julkaistun suosituksen kirjoitustyössä lähteitä käytettiin kyseenalaisesti. Työryhmälle toimitetuissa tekstiluonnoksissa viitattiin lähteisiin toistuvasti väärin, ja ylipäänsä lähdeaineistoa ja niistä esiin nostettavia asioita valikoitiin tekstiin tarkoitushakuisesti. Tästä on esimerkkejä alla luetelluissa liitteissä. Keskeisiä asioita on suosituksessa ilmaistu ilman lähdeviitteitä, viitattu toistuvasti sekundaarisiin lähteisiin ja lisäksi käytetty lähteitä, joista ei löydy katetta tekstissä esitetylle väitteelle. Viittauksiin liittyviä ongelmia ei korjattu, vaikka yhdistys niistä huomautti.

Seuraukset potilaille

Sisäilmaan liittyvien terveyshaittojen vähättely ja niiden käsittely painottaen toiminnallisten häiriöiden selitysmallia estää terveysongelmien ennaltaehkäisyn, haittaa sisäilmasta jo sairastuneiden avun saantia eikä tarjoa lääkäreille hyödyllistä tietoa potilastyön avuksi.

Kyse ei ole pelkästään inhimillisen kärsimyksen vähentämisestä, potilaan edusta ja lääkärin työn helpottamisesta, vaan myös taloudellisesti tärkeästä yhteiskunnallisesta valinnasta. Kun ihmiset puutteellisen diagnosoinnin ja terveysongelmiensa ohittamisen vuoksi sairastuvat ja ohjautuvat väärälle ja tuloksettomalle hoitopolulle, se näkyy todennäköisesti tehottomuutena ja kuormituksena koko terveydenhuoltojärjestelmän ja työmarkkinoiden tasolla.

Toivomme sisäilmaryhmän selvittävän työryhmän toimintaa

Toivomme, että sisäilmaryhmä selvittää, onko työryhmän toiminta ollut toimeksiannon mukaista ja eduskunnan myöntämien varojen käyttö asianmukaista.

Tarkemmin aiheesta:

Suositustekstin voit lukea täällä
STM:n hankeikkuna
Lausuntopalvelu
Homepakolaiset-yhdistyksen tiedote: Ovatko sisäilmasta sairastuneet saamassa hoitamattomuussuosituksen?
Homepakolaiset yhdistyksen ehdotuksia suositustekstin muokkaamiseen (11/2023).
Tiedostossa kuvataan konkreettisin esimerkein suosituksen ongelmia.
Homepakolaiset-yhdistyksen kooste: Hoitosuosituksesta on löytynyt runsaasti kritisoitavaa.