Uutinen oli ankka: Tutkimuksessa ei saatu tilastollisesti merkittäviä eroja eri terapiaryhmien ja verrokkiryhmän välille 12 kuukauden seurannan jälkeen. (Kuva: Adobe Stock)
Helmikuussa moni media uutisoi sisäilmasta sairastuneiden hyötyvän terapiasta. Esimerkiksi MTV kertoi ”yllättävästä tutkimustuloksesta”, jonka mukaan 70 % sisäilmasta oireilevista sai apua terapiasta, ja Keskisuomalainen, Ilkka-Pohjalainen, Mediuutiset sekä Demokraatti kertoivat osan sisäilmasta sairastuneista hyötyvän terapiasta.
Uutisoinnista on voinut saada kuvan, että sisäilmaoireita kannattaisi hoitaa terapioin. Tarkempi perehtyminen uutisoinnin kohteena olleeseen tutkimukseen osoittaa, että kyseisessä tutkimuksessa ei kuitenkaan todettu tällaista.
Homepakolaiset-yhdistys haluaa potilasjärjestönä puuttua aiheeseen, sillä jatkuva terapioiden, huolen ja nosebon perusteeton esiintuonti sisäilmaoireilun yhteydessä vaikuttaa jo käytännön tasolla siihen, miten Suomessa sisäilmasta sairastuneisiin suhtaudutaan ja millaista apua he saavat.
Lähteenä Työterveyslaitoksen TOSI-tutkimus
Median välittämät viestit perustuvat Työterveyslaitoksen tiedotteeseen tuoreesta tutkimuksesta, josta uutisoi myös STT (Päivitys: TTL on tämän julkaisumme jälkeen poistanut tiedotteen sivustoltaan).
Toiminnalliset oireet ja työkyvyn tuki -tutkimuksessa (TOSI-tutkimus) selvitettiin, voidaanko psykososiaalisella hoidolla tukea sisäilmasta oireilevien työntekijöiden työ- ja toimintakykyä. Työsuojelurahaston, Kelan ja Työterveyslaitoksen rahoittaman tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa sisäilmaoireiluun vaikuttavia tekijöitä ja kehittää kuntoutusmalli työ- ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi.
Tutkimuksessa oli kaksi terapiaryhmää ja yksi verrokkiryhmä
Tutkimuksessa verrattiin kahden eri terapian toimivuutta verrokkiryhmään, joka sai vain tavanomaista hoitoa esimerkiksi omassa työterveyshuollossaan (TAU, treatment as usual). Terapiaryhmistä toinen sai käyttäytymisterapiaa (KBT) ja toinen psykoedukaatiota (PE).
Tutkimukseen osallistui 52 potilasta, joista 44 oli mukana tutkimuksen loppuun asti. Potilaista 17 oli KBT-ryhmässä, 17 PE-ryhmässä ja loput verrokkiryhmässä. Yksi suunniteltu terapiaryhmä, sovellettu rentouttava ryhmäterapia, jouduttiin pudottamaan pois pienen osanottajamäärän vuoksi.
Päätulos: terapia- ja verrokkiryhmien välillä ei eroja
Tutkimuksen ensisijainen vastemuuttuja oli terveyteen liittyvä elämänlaatu (HRQoL), jota käytetään erilaisten hoitojen vaikutuksia tutkittaessa. Terveyteen liittyvää elämänlaatua mitattiin 15D-mittarilla, joka koostuu 15 kysymyksestä, joilla arvioidaan elämänlaatua monilla eri osa-alueilla.
Tutkimuksessa ei saatu tällä mittarilla tilastollisesti merkitseviä eroja eri terapiaryhmien ja verrokkiryhmän välille 12-kuukauden seurannan jälkeen.
Toissijaiset muuttujat antoivat monenlaisia tuloksia
Kummankin terapiaryhmän aineistot yhdistämällä saatiin analyysissa tilastollisesti merkitsevä tulos elämänlaadun kohenemisesta. Mikä elämänlaadun osa-alue tässä painottui ja millainen hoito tähän vaikutti, ei tutkimuksesta selviä.
Hoitojen vaikutuksia selvitettiin tutkimuksessa myös muiden mittareiden avulla. Tarkasteltuja vaikutuksia olivat kemikaaleille herkistyminen, herkistymisen vaikutus elämänlaatuun, ahdistuneisuus, masentuneisuus ja unettomuus. Missään näistä ei saatu tuloksia. Itseasiassa potilaiden masentuneisuus ja unettomuus lisääntyivät.
Potilaiden työelämätilanteen muutosta ei tutkimuksessa eritelty selkeästi, vaikka tutkimuksen tarkoitus oli kehittää työkykyä ylläpitävä hoito työterveyshuoltojen tarkoitukseen.
Uutisoidut tulokset hyödyistä perustuvat 10 potilaan vastauksiin
Tutkimuksessa toteutettiin osallistuneille myös tyytyväisyyskysely. Sillä kerättiin tietoja hoitokokemuksista ja hoitojen koetuista vaikutuksista 3 kk:n ja vuoden seurantapisteissä. Kolmen kuukauden kokemukset on kerätty heti terapiajaksojen päättymisen jälkeen. Pidemmän aikavälin seuranta on hyödyllinen pysyvien vaikutusten erottamiseksi lyhytaikaisista ja lumevaikutuksista.
Tyytyväisyyskysely tehtiin vain kahdelle terapiaryhmälle, ei verrokeille. Tyytyväisyyskyselyyn vastasi vain osa terapiaryhmiin osallistuneista.
Työterveyslaitos tiedotti, että KBT-ryhmään osallistuneista yli 70 % koki saaneensa apua ongelmaan ja 71 % suosittelisi saamaansa hoitoa muille.
Tämä tulos on poimittu seuraavasti: Kyselystä on otettu KBT-ryhmän vastaukset kolmen kuukauden seurannan kohdalta. Kun KBT-ryhmän koko oli 17 potilasta ja kolmen kuukauden kyselyyn vastasi heistä 14, tarkoitti 71 % yhteensä 10:tä henkilöä. Uutinen terapian hyödyistä perustui tähän lukuun. PE-ryhmän tyytyväisyys oli huomattavasti alempi, ja 12 kuukauden seurannassa kummankin ryhmän kokema hyöty oli laskenut merkittävästi.
Yleensä tämän kokoisten ryhmien perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä hoitojen vaikutuksista. On myös harhaanjohtavaa nostaa esiin irrallisia löydöksiä päätulosten vastaisesti. Tutkimusotoksiin mahtuu aina monenlaisia osumia, mutta todellista vaikuttavuutta voidaan arvioida mm. tarkastelemalla keskiarvoa, eroa verrokkeihin ja seuraamalla vaikutusten pysyvyyttä.
Mitä kymmenen potilaan kokema hyöty oli?
Jos tämä 71 % kuitenkin nostetaan esiin, on kysyttävä: Mihin nämä kymmenen henkilöä olivat tyytyväisiä ja millaisiin asioihin he kognitiivista psykoterapiaa muille suosittelisivat?
Tutkijoilta saamiemme tietojen mukaan osallistujilta ei missään tutkimuksen vaiheessa kysytty, mitä he odottivat hoidoilta ja mihin he niillä toivoivat saavansa apua. Tutkimuksesta ei selviä, odotettiinko terapioista apua esimerkiksi itse oireisiin vai niiden kanssa jaksamiseen. Apua oireisiinhan ei hoidolla saavutettu. Avoimeksi jäi, mitä tämä kymmenen henkilön kokema hyöty oli.
Kognitiivista terapiaa ja psykoedukaatiota saaneista kolmasosa myös koki 12 kuukauden seurannan jälkeen tilanteensa huonontuneen verrattuna aikaan ennen hoitoja.
Erilaisten hoitojen vaikuttavuutta pitäisi pystyä vertailemaan avoimesti
On tärkeää, että sisäilmasta oireilevien työkyvyn tukemiseen haetaan monipuolisesti keinoja.
Moni sisäilmasta sairastunut kokee sairastumisensa vuoksi vastoinkäymisiä esimerkiksi terveyden menetyksen, asuntokauppariitojen, toimeentulohaasteiden ja työelämästä putoamisen vuoksi. Sisäilmasta sairastuneiden on Suomessa vaikea saada lääketieteellistä apua, ja potilaat kohtaavat usein epäuskoa terveydenhuollossa. Terapioillekin koetaan tarvetta − niitä kaivataan mm. sairastumisen aiheuttamien haasteiden kanssa jaksamiseen ja avutta jäämisen kokemusten käsittelyyn.
Tällä hetkellä monia sairastuneita kuitenkin ohjataan erilaisiin terapioihin tarjoamatta lisäksi muuta lääketieteellistä ja kuntouttavaa apua, esimerkiksi tukea työjärjestelyihin. Kun myrkylliselle sisäilmalle altistunut henkilö sairastuu, silloin terveelliset sisätilat ovat ensisijainen hoitomuoto. Monet tarvitsevat silti, varsinkin akuutissa vaiheessa, lääketieteellisiä hoitoja esimerkiksi keuhkosairauksiin ja tuki- ja liikuntaelinsairauksiin.
Yhteiskunnan kannalta on merkittävää, minkälaiseen apuun rajallisia resursseja käytetään. On tärkeää vertailla, millaiset keinot edistävät parhaiten sisäilmasta sairastuneiden terveyttä, työelämäosallisuutta ja elämänlaatua. Tietoon pohjautuva päätöksenteko vaatii erilaisten keinojen vaikuttavuuden vertailua, mille tutkimusten ja niistä viestinnän tulisi tarjota helposti hyödynnettävä pohja. Päättäjien työ hankaloituu, jos tutkimustuloksista ei viestitä hyvien tieteellisten käytäntöjen mukaisesti.
Tarkkuutta tuloksista viestimiseen
Sisäilmasta sairastuneet tarvitsevat apua mm. työelämässä ja opinnoissa jatkamiseen sekä asumisratkaisuihin. Lisääntynyt asenteellisuus vaikuttaa nyt käytännön tasolla avunsaantiin heikentävästi.
TOSI-tutkimuksen loppuraportissa todettiin: ”Tutkimuksen havainnot tukevat psykososiaalisen lähestymistavan selvittämistä ja kehittämistä sisäilmasta laaja-alaisesti oireilevien kuntoutukseen”. Tutkimustulokset eivät kuitenkaan tarjoa tälle katetta. Tällainen viestintä lisää sisäilmasta sairastuneisiin kohdistuvaa stigmaa ja hankaloittaa ongelmanratkaisua.
Tämä tiedote on luettavissa myös STT-infossa.
