Homepakolaiset ry:n rahoitus loppuu

Kodittomuus- ja työelämäosallisuustyömme ei saa jatkorahoitusta

Homepakolaiset ry:n toiminnan rahoittaja Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA)¹ on tänään julkaissut avustusehdotuksen vuodelle 2020.

STEA ehdottaa, että yhdistyksemme ei saa ensi vuodelle jatkoa kohdennettuun toiminta-avustukseen, jonka turvin nyt olemme tehneet työtä sisäilmasta sairastuneiden työelämä- ja asumiskysymysten ratkaisujen kehittämisessä. Olemme hakeneet ensi vuodelle samansuuruista avustusta (205 000 €), jolla tällä hetkellä toimimme. Lopullisen päätöksen jaettavista avustuksista tekee sosiaali- ja terveysministeriö.

Sisäilmasta sairastuneiden tilannetta edistävä työmme olisi ensi vuonna jatkunut osallistamisen ja yhteiskehittämisen parissa sairastuneiden ja heitä työssään kohtaavien kanssa. Lyhyesti kuvattuna:

• Yhteistyötä kahdeksan ammattijärjestön kanssa sisäilmasta sairastuneiden työelämässä pysymisen edistämiseksi. Tavoitteena lisätä hallituksen työkykyohjelmien tietoutta sairastuneiden työelämän ongelmista ja keinoista niiden ratkaisemiseksi.
• Välineiden tuottamista sisäilmakodittomien tilanteen ja sen ratkaisujen hahmottamiseen. Tämän tiedon välittämistä mm. hallitusohjelman toteuttajille ja asunnottomuustoimijoille.
• Ohjeistusten laatimista yhteistyössä Terve Sisäilma ry:n kanssa järjestöiltä yleisesti kysyttyihin kysymyksiin ja ihmisten auttamista toimimaan erilaisissa ongelmatilanteissa.

Läpäisevänä toimintaperiaatteena olemme työssämme koonneet ja tuoneet esiin kokemusasiantuntijoille kertynyttä tietoa ja käsitelleet sitä yhteistyötahojemme kanssa. Tällä pyritään epäkohtien juurisyiden ratkaisuun – siihen, että sisäilmasta sairastuneiden ääni kuuluisi päätöksenteossa ja kehitettäessä palveluja, jotka vastaisivat sairastuneiden todellisiin tarpeisiin.

Päätöksen perustelut ja ratkaisukeskeinen kansalaisvaikuttaminen

Stean päätöksen perusteluina on, että suunnitelmassa olisi tullut kiinnittää tarkempaa huomiota tavoitteisiin, jotta sisäilmasairastuneiden toiminnasta saama hyöty olisi arvioitavissa. Työmme ei Stean mukaan ole kohentanut sisäilmasta sairastuneiden terveyttä ja hyvinvointia.

Haimme rahoitusta sisäilmasta sairastuneiden työelämäosallisuuden ja asuntotilanteen edistämiseen, koska näiden kuntoon saattaminen edistää pitkällä tähtäimellä sairastuneiden terveyttä ja hyvinvointia. Keräämämme seurantatieto osoittaa, että sairastuneet kokevat työmme ja tekemämme tietopaketit sekä oppaat hyödyllisiksi, käytännöllisiksi sekä toivoa lisääviksi. Esimerkiksi käytännön työelämäratkaisuja käsitteleviä julkaisujamme tilataan, luetaan ja käytetään laajasti. Myös ammattilaisilta saatu palaute kertoo, että välittämämme tieto sairastuneiden tilanteesta on hyödyksi heidän omassa työssään.

Sairastuneiden hyvinvoinnin kohentumisen suurimmat esteet ovat järjestelmätasolla. Sisäilmasairailta puuttuvat monet perusoikeudet. Selvityksemme mukaan sairastuneet eivät mm. saa tarvitsemaansa tietoa ja apua terveydenhuollosta eivätkä muutoinkaan virallisen palvelujärjestelemän kautta.

Järjestötyö ei mielestämme voi korvata toimintaa, jota virallisen palvelujärjestelmän tulisi kansalaisille tarjota. Yhdistysten mahdollisuudet tarjota apua yksilöiden tilanteeseen ovat rajalliset, kun rakenteissa on merkittäviä syrjäyttäviä ongelmia. Tilanteessa, jossa sisäilmasta sairastuneiden asema virallisessa palvelujärjestelmässä on ongelmallinen, järjestöjen on tärkeää vaikuttaa ratkaisukeskeisesti näihin rakenteisiin, jotta saadaan peruspalveluja ja oikeuksia sisäilmasta sairastuneille. Näitä ovat mm. oikeus asuntoon, terveydenhuoltoon ja työhön. Olemme tehneet pitkäjänteistä työtä tämän tilanteen kohentamiseksi.

Niin juurisyihin kuin käytännön keinoihin liittyviä tuotoksiamme löytyy näiltä www-sivuiltamme.

STEA ei ole pyytänyt yhdistykseltä virallista tuloksellisuus- ja vaikutusselvitystä, jolla kerätään tietoa avustuksen saajien toiminnasta. Olemme käyttäneet resursseja tulosten ja vaikutusten arvioinnin kehittämiseen, ja seuraamme luvattujen tuotosten, tulosten ja vaikutusten saavuttamista tilastoimalla ja keräämällä palautetta yhteistyötahoilta ja sairastuneilta monin keinoin. Mielestämme kestävän ja yhdenvertaisuutta edistävän järjestötoiminnan yksi edellytys on juurisyiden tunnistaminen ja niihin vaikuttaminen. Tällaisen työn vaikutukset eivät näy välittömästi, vaan vähitellen käynnistyvinä isoina muutoksina, joiden käynnistymistä pitäisi myös järjestötoiminnan tuloksellisuutta arvioitaessa pystyä vertailemaan.

Yhdistyksen toiminta muuttuu vapaaehtoisvoimin tehtäväksi

Miten yhdistystoimintamme nyt jatkuu?

Käytämme alkuvuonna 2020 jo myönnetyn rahoituksen loppuun viimeistellen työn alla olevat tehtävät ja toteuttaen sovitut yhteistyötapaamiset. Tulossa on vielä mm. uusia julkaisuja.

Homepakolaiset ry jatkaa sen jälkeen 10-vuotista yhdistystoimintaa vapaaehtoispohjalta, kuten ennen Stea-rahoituksen käynnistymistä vuonna 2014. Keskitymme toiminnassamme vaikuttamistyöhön. Toisin sanoen resurssimme ratkaisujen kehittämiseen ja sellaiseen materiaalin tuotantoon ja verkostotoimintaan, jota olemme viime vuodet tehneet, vähenevät toistaiseksi. Sivuiltamme löytyy edelleen laaja materiaalipaketti sisäilmasta sairastuneiden tilanteiden ymmärtämisen ja tukemisen tueksi.

Ratkaistaan yhdessä! -yhteishankkeemme Hengitysliiton ja Vanhempainliiton kanssa jatkuu normaalisti Hengitysliiton koordinoimana.

Koska yhdistys joutuu jatkamaan vaikuttamista sisäilmasta sairastuneiden tilanteeseen ensi vuonna vapaaehtoispohjalta, on tukesi meille nyt tärkeämpi kuin koskaan. Voit tukea vaikuttamistyötämme liittymällä yhdistyksen kannatusjäseneksi. Loppuvuoden aikana liittyneet kirjautuvat samalla ensi vuoden jäseniksi. Jäsenmaksumme on 5–15 euroa, yhteisöjäseniltä 50 euroa. Tule mukaan tukemaan tärkeää työtä! Voit liittyä jäseneksi täällä.

Päivitys 2021: Yhdistys on hakenut pienelle summalle aiemmin myönnetyistä Stean avustusvaroista käyttöoikeutta vielä vuodelle 2021. Tämän nk. siirtyvän avustuksen turvin on katettu osa vuoden 2021 toimintakuluista Stea-rahoituksella toteutetun toiminnan ja työkokonaisuuksien viimeistelemiseksi.

Viite:

1. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) on sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva itsenäinen valtionapuviranomainen. STEA vastaa osaltaan siitä, että Veikkauksen tuottoja käytetään tulokselliseen sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaan. Avustetun toiminnan tulee muun muassa edistää yhdenvertaisuutta ja osallisuutta, lisätä ihmisten kohtaamista ja keskinäistä ymmärrystä sekä vahvistaa ihmisten voimavaroja.

Sairastuin sisäilmasta ja olen siksi koditon

Kaksi naista kertoo, millaista elämä on ilman kotia, jossa voisi levätä ja pysyä terveenä.

Sisäilmaongelmista johtuva kodittomuus on yksi asunnottomuuden muoto, jonka ratkaisemiseen tarvitaan yhteiskunnan apua.

Alla sisäilmasta sairastuneet Satu ja Ninni kertovat, millaista on elää ilman kotia, jossa voisi levätä, pysyä terveenä ja josta käsin voisi myös käydä töissä.

Jutun lopusta löydät linkkejä, joissa kerrotaan tarkemmin sisäilmaan liittyvästä kodittomuudesta ja sen ratkaisuista.

*****

Huonosti rakennettu vuokra-asunto teki minusta kiertolaisen
Satu, 52 v.

Sairastuin vakavasti kaupungin vuokra-asunnossa. Aloin oireilla puoli vuotta muuton jälkeen. Parin vuoden päästä jaloissani oli paha ihottuma, olin jatkuvasti huonovointinen, kärsin useista keuhkoinfektioista ja olin usein muuten kipeänä. Aiemmin en ollut juuri koskaan sairas.

Asunnossa haisi tupakka ja lika. Terveystarkastaja totesi, että haju kulkeutui raitisilmaventtiilien ja vuotavien rakenteiden kautta kotiini naapuriasunnoista.

Asunnossa oli alipainetta, sillä vuokranantaja oli laittanut tuloilman nollille. Tästä syystä poistoilma imi haitallisia aineita korvausilman sijaan rakenteista. Vanha sementin päälle asennettu muovimatto alkoi värjääntyä ja haista, ja siitä alkoi irrota VOC-myrkkyjä, joita löytyi mittauksissa.

VIISI VUOTTA MYRKYLLISTÄ ILMAA

Puisten huonekalujen pinnat alkoivat hajota asunnossa. Kengistäkin kuoriutuivat pinnat irti, ja nahka hapertui. Kankaat hajoilivat käsiin, osa meni ihan murusiksi.

Jos tavaroille kävi näin, voi vain kuvitella, millaiset sisuskaluni ja keuhkoputkeni ovat hengitettyäni näitä myrkkyjä viisi vuotta.

Kärsin mielestäni jonkinlaisesta myrkytyksestä. Yksityisellä lääkäriasemalla myrkytystila kirjattiin loppulausuntoon, mutta sairaalassa asialle vain naureskeltiin. Tuttavani sanoivat, että ihoni haisi koko ajan aivan muoviselle.

Asunnossa kävi terveysongelmieni vuoksi terveydenhoitaja ja sosiaalityöntekijä, ja hekin totesivat asunnon kosteaksi ja kylmäksi. Ulkopuolinen sisäilmatutkija totesi asunnossa kosteusvaurioita. Reklamoin tilanteesta vuosia vuokranantajalle kirjallisesti, mutta en saanut uutta asuntoa.

Viiden vuoden asumisen jälkeen jouduin lähtemään kodistani evakkoon. Menetin samalla kaikki tavarani, rakkaat muistoni. En voi enää pitää niitä, koska saan niistä oireita.

UUSI ASUNTOKIN ON TEHTY MITEN SATTUU

En ole löytänyt itselleni uutta asuntoa, jossa ei olisi sisäilmaongelmia. Asuin väliaikaisesti teollisuushallissakin, sillä rahat eivät riittäneet muuhun – en saanut apua tilanteeseeni Kelalta enkä kaupungilta. Aloin hallissa parantua, vaikka sielläkään ilma ei ollut ihan kunnossa ja asumisolosuhteet olivat epäinhimilliset. Kun sain vuokrattua asunnon, siellä oli ollut vesivahinko ja ilmanvaihtokanavissa kasvoi hometta. Jouduin lähtemään taas pian pois.

Nyt asun ihan uudessa talossa. Täällä hajosi ilmanvaihtokone pian muuttoni jälkeen, eikä sen jälkeen ilmanvaihto ole ollut kunnossa. Rakenteet eivät ole kuivuneet, ja niistä lähtee hajuja ja kemikaaleja. Olen paljon poissa asunnosta.

Rakentaja ja taloyhtiö väistävät vastuutaan. Koska olen talossa vain vuokralainen, minulla ei ole tehokasta mahdollisuutta vaikuttaa asiaan.

Olen ollut aivan voimaton. Elimistöni ei ole palautunut. Sain astman ja herkistyin aineille, joista en aiemmin saanut mitään oireita. En ole ollut ennen millekään allerginen ja nyt en voi käydä edes kaupassa saamatta pahoja hengitystieoireita. Ihottuma puhkeaa jalkoihin pienestäkin ärsytyksestä. Niistä on otettu koepaloja.

Ihottuma paranee aina, kun voin olla vähän pidempään paikassa, jossa on puhdas sisäilma. Kuukausi sitten olin viikon hirsimökissä majoittumassa ja ihottumat poistuivat eikä keuhkojen kanssa ollut ongelmia. Kun palasin kotiin, kesti vain kaksi päivää ja ihottumat pahenivat ja astmalääkkeet oli otettava taas käyttöön.

Olen joutunut työkyvyttömyyseläkkeelle kolme vuotta sitten. Sisäilmaongelmaisessa asunnossa alkaneet sairastelu ja pahat niveloireet veivät lopulta työkykyni. Olen yrittänyt panostaa töihin palaamiseen, mutta aina tulee takapakkia, kun en voi enää elää normaalioloissa.

*****

Yritteliäisyydestä huolimatta en ole löytänyt kotia
Ninni, 43 v.

Olen asunnoton. Kesti kauan ymmärtää, että tämä on oikeasti totta. Asunnottomuus on aiemmin ollut minulle hyvin kaukainen asia, ja mielessäni ovat olleet lähinnä median välittämät mielikuvat syrjäytyneistä.

Olen nainen, hieman yli neljäkymmentä. Asiantuntijatehtävissä. Päivät kuluvat töissä, vapaa-ajalla harrastan, tapaan ystäviä ja yritän levätä.

Jätän monille kertomatta sen, ettei minulla ole kotia. Toki kattoja on ollut monenlaisia, mutta ei sellaista, jota voisin kutsua kodiksi ja johon voisin asettua. Asiasta on vaikea puhua, koska olen väsynyt selittämään. Kun kerron asunnottomuudestani, moni katsoo kummissaan.

SAIRASTUMINEN OLI PITKÄN TIEN TULOS

Olen muuttanut sairastumiseni jälkeen kymmeniä kertoja. Viimeksi minulla oli jokin kodiksi kutsuttava yli kymmenen vuotta sitten, työurani alussa.

Aloin sairastella jo opiskeluaikana. Sekä opiskelija-asunnossani, oppilaitoksella että ensimmäisellä työpaikallani oli vakavia sisäilmaongelmia. Olin aivan tokkurassa useamman vuoden, puolet ajasta sairaana. Työelämäni ensivuosina minulle määrättiin lähes kaksikymmentä antibioottikuuria. Yritin olla töissä loppuun saakka.

Vasta myöhemmin ymmärsin, mitä nuo vuodet tekivät keholleni. Aivan kuin minulla ei olisi enää puolustusjärjestelmää. Keuhkoni eivät kestä, limakalvoni hajoavat ja elintoiminnot häiriintyvät. En tiennyt, että näin voi käydä. Oli hirveää asunto asunnolta huomata, että jotakin terveydessäni on murentunut.

MITÄ KODITTOMUUS KÄYTÄNNÖSSÄ TARKOITTAA?

Sairastun nykyisessäkin asunnossani. Yritän olla sieltä mahdollisimman paljon pois. Teen töitä olemalla liikkeellä ja vaihtamalla usein paikkaa – siten pysyn jotenkuten terveenä. Olen kiitollinen työstäni ja selviän siitä näin ihan hyvin.

Viimeisen vuoden aikana olen käynyt noin kahdessakymmenessä asuntonäytössä. Olen soittanut lukuisia tiedustelusoittoja: Millaiset lattiamateriaalit asunnossa on ja onko ollut vesivahinkoja? Millainen ilmanvaihto? Eihän laminaatin alla ole muovimattoa, eihän asuntoa ole vastikään remontoitu? Olen vuokrannut muutamia. Ja sitten parin viikon päästä kerännyt voimia ja soittanut jälleen kerran minuun luottaneelle omistajalle, etten voikaan jäädä asuntoon. Selvittely ja epäonnistuminen kuluttavat voimia joka kerta enemmän.

Sopivan kodin etsiminen käy työstä. En pääse pysähtymään mihinkään. Joudun liian usein luopumaan vapaa-ajasta asunnon etsimisen takia ja aikaa sekä rahaa vievät myös ilmanpuhdistimien hankkiminen, jatkuva pyykkääminen ja muiden terveydelleni olennaisten selviämiskeinojen toteuttaminen.

Olen vaivannut kaikkia läheisiäni hätätilanteissa: Voinko yöpyä luonasi, koska minulla ei ole täksi yöksi paikkaa? Oksennan asunnossani. Saisinko pitää luonasi tavaroita hetken aikaa? Jos menen kotiin, en pysty nivelkipujen vuoksi kävelemään.

PAHINTA ON UUPUMINEN

Huomaan, että tapani ajatella on muuttunut, kun olen joutunut luopumaan tavaroista ja kodista niin monesti: on hyvä, että maallista roinaa on vähän. Muuttaminen on helppoa, ja kun jonain päivänä löydän kotini, siellä tulee olemaan pelkistetty skandinaavinen sisustus. Onneksi identiteetistä ja ystävistä voi pitää kiinni, vaikka maisemat vaihtuvat.

Tilannettani on hankala selittää. Pystyn olemaan monissa paikoissa jonkin aikaa. Työtapaamisissa, seminaareissa, sukulaislasten syntymäpäivillä. Voin yöpyä joissakin hotelleissa ja muutamien ystävien sohvilla, mutta monissa tulen nopeasti kipeäksi. Viimeksi vuokraamassani asunnossa olin kuumeessa kahden yön jälkeen. Viimeisestä työmatkasta selvisin, mutta sen jälkeen makasin poskiontelontulehduksessa. Käyn usein toipumislomilla etelän ilmastossa sietokykyä nostamassa.

Olen kyllä löytänyt sopivia asuntoja, mutta onni ei ole ollut myötä. Muutamaan minulla ei ole ollut varaa, ja osa taas ei ole ollut kaupan tai vuokrattavissa. Yhdessä sattui vesivahinko yläkerrassa puolen vuoden asumisen jälkeen.

Olen tavannut vertaisryhmissä monia kaltaisiani. Usein mietimme, kuinka kauan näin voi jaksaa. Asunnon etsimiseen, muuttamiseen ja sairastamiseen menee niin paljon aikaa, että sen ohessa pystyn juuri selviämään työstä, mutta lepääminen ja vapaa-aika jäävät aika vähiin. Rakkaista asioista voi luopua hetkeksi, mutta kun vuodet vierivät välitilassa, millainen ihmisestä tulee? Vahvistumisen ja haurastumisen raja on lopulta aika ohut. Pelkään voimien loppumista − monella kohtalotoverilla ne ovat jo loppuneet. Olemme tilanteessa, josta emme selviä yksin ja johon tarvitsemme yhteiskunnan apua.

*****

Ninnin ja Satun nimet on muutettu. He haluavat kertoa tarinansa nimettömänä lisäkuormitusta välttääkseen.

Lue lisää sisäilmakodittomuudesta

Sisäilmaan liittyvä kodittomuus tilastoihin:
https://homepakolaiset.fi/2018/10/sisailmakodittomuus-tilastoihin/
Kirjoituksessa kerrotaan, millaisissa asuntotilanteissa sisäilmasta sairastumisen vuoksi eletään ja pohditaan tarvetta selvittää tämän kaltaisesta kodittomuudesta kärsivien määrä Suomessa.

Sisäilmasairaille soveltuvia rakennuksia? Ongelman ymmärtämisen ABC: https://homepakolaiset.fi/ammattiryhmille/rakentaminen/
Sivulla käsitellään sisäilmasta sairastuneille soveltuvaa rakentamista. Millaista tällainen rakentaminen voisi olla ja miten sitä voitaisiin kehittää?

Tukea ja apua sairastuneelle:
https://homepakolaiset.fi/sairastuneelle/apua-ja-tukea/
Sivulta löydät linkkejä mm. erilaisiin vertaisryhmiin ja neuvontapalveluihin.

Haetaan osallistuja sairaanhoidon opinnäytetyöhön

Työssä selvitetään kuulluksi tulemisen kokemuksia työterveyshuollossa sisäilmasairaana.

Oletko sinä ottanut puheeksi työterveyshuollossasi, että koet oireilevasi työpaikkasi sisäilmalle? Jos olet, haluaisimme kuulla kokemuksistasi.

Jos olet täysi-ikäinen työssäkäyvä tai enintään vuoden sisällä työelämästä pois jäänyt, ja olet kokenut oireilevasi työpaikkasi sisäilmalle sekä olet ottanut oireilusi esille työterveyshuollossasi, niin olet etsimämme henkilö. Kutsumme teidät osallistumaan opinnäytetyön haastattelututkimukseen, jonka tarkoituksena on kuvata, millaisia kokemuksia työssäkäyvillä sisäilmasta sairastuneilla on kuulluksi tulemisesta työterveyshuollossa. Toteutamme haastattelun teemahaastatteluna, jossa keskustellaan teidän kuulluksi tulemisen kokemuksista työterveyshuollossa sisäilmasairaana.

Työn tavoite

Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa työterveyshuollon toimintatapojen mahdollisista kehittämistarpeista. Tavoitteena on myös, että muut työssäkäyvät sisäilmasairaat saisivat työkaluja ongelmiensa esiin tuomisessa työterveyshuollossa sekä vertaistukea kokemuksista. Työn suunnitteluvaihe on toteutettu yhteistyössä Homepakolaiset ry:n kanssa.

Haastattelun toteutus

Haastattelun ajankohta ja paikka sovitaan haastateltavan kanssa yksilöllisesti sähköpostitse, haastatteluun on mahdollista osallistua myös Skypen kautta. Haastatteluun osallistuminen on luottamuksellista ja vapaaehtoista. Teillä on oikeus keskeyttää tai kieltäytyä haastattelusta ennen sen päättymistä. Haastattelunne nauhoitetaan aineiston litterointia varten ja nauhat tuhotaan analysoinnin valmistuttua. Meillä haastattelijoina on lakiin perustuva vaitiolovelvollisuus. Aineistot käsitellään nimettömästi, eivätkä haastatteluun osallistuvien henkilötiedot paljastu missään vaiheessa. Antamianne tietoja käytetään vain tässä opinnäytetyössä, eikä niitä luovuteta eteenpäin. Haastattelusuostumukset säilytetään Metropoliassa suljetussa arkistossa. Litteroituaineisto säilytetään Metropolian suljetussa arkistossa, kunnes opinnäytetyö julkaistaan Theseus tietokannassa marraskuun lopussa 2019. Tietosuojaseloste on saatavilla pyydettäessä.

Yhteystiedot

Mikäli haluatte osallistua tutkimukseen, pyydämme teitä olemaan sähköpostitse yhteydessä osoitteeseen: [email protected]. Mahdolliset lisäkysymykset voitte lähettää samaan sähköpostiosoitteeseen.

Opinnäytetyömme ohjaajana toimii Eila-Sisko Korhonen Metropolia Ammattikorkeakoulusta ([email protected]). Opinnäytetyö julkaistaan internetissä osoitteessa www.theseus.fi

Ystävällisesti,

Emma Rötsä, sairaanhoitajaopiskelija (AMK), [email protected]
Kerttuli Vaviolahti-Tikkanen,  sairaanhoitajaopiskelija (AMK), [email protected]

Päivitys 12/2019:

Valmis työ on luettavissa täällä:

Sisäilmasairaan kuulluksi tulemisen kokemuksia työterveyshuollossa. Emma Rötsä, Kerttuli Vaviolahti-Tikkanen, 2019. Metropolia ammattikorkeakoulu, sairaanhoito, hoitotyön koulutusohjelma.