Kirjoittajan arkistot:Homepakolaiset

Homepakolaiset ry:n rahoitus loppuu

Kodittomuus- ja työelämäosallisuustyömme ei saa jatkorahoitusta

Homepakolaiset ry:n toiminnan rahoittaja Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA)1 on tänään julkaissut avustusehdotuksen vuodelle 2020.

STEA ehdottaa, että yhdistyksemme ei saa ensi vuodelle jatkoa kohdennettuun toiminta-avustukseen, jonka turvin nyt olemme tehneet työtä sisäilmasta sairastuneiden työelämä- ja asumiskysymysten ratkaisujen kehittämisessä. Olemme hakeneet ensi vuodelle samansuuruista avustusta (205 000 €), jolla tällä hetkellä toimimme. Lopullisen päätöksen jaettavista avustuksista tekee sosiaali- ja terveysministeriö.

Sisäilmasta sairastuneiden tilannetta edistävä työmme olisi ensi vuonna jatkunut osallistamisen ja yhteiskehittämisen parissa sairastuneiden ja heitä työssään kohtaavien kanssa. Lyhyesti kuvattuna:

  • Yhteistyötä kahdeksan ammattijärjestön kanssa sisäilmasta sairastuneiden työelämässä pysymisen edistämiseksi. Tavoitteena lisätä hallituksen työkykyohjelmien tietoutta sairastuneiden työelämän ongelmista ja keinoista niiden ratkaisemiseksi.
  • Välineiden tuottamista sisäilmakodittomien tilanteen ja sen ratkaisujen hahmottamiseen. Tämän tiedon välittämistä mm. hallitusohjelman toteuttajille ja asunnottomuustoimijoille.
  • Ohjeistusten laatimista yhteistyössä Terve Sisäilma ry:n kanssa järjestöiltä yleisesti kysyttyihin kysymyksiin ja ihmisten auttamista toimimaan erilaisissa ongelmatilanteissa.

Läpäisevänä toimintaperiaatteena olemme työssämme koonneet ja tuoneet esiin kokemusasiantuntijoille kertynyttä tietoa ja käsitelleet sitä yhteistyötahojemme kanssa. Tällä pyritään epäkohtien juurisyiden ratkaisuun – siihen, että sisäilmasta sairastuneiden ääni kuuluisi päätöksenteossa ja kehitettäessä palveluja, jotka vastaisivat sairastuneiden todellisiin tarpeisiin.

Päätöksen perustelut ja ratkaisukeskeinen kansalaisvaikuttaminen

Stean päätöksen perusteluina on, että suunnitelmassa olisi tullut kiinnittää tarkempaa huomiota tavoitteisiin, jotta sisäilmasairastuneiden toiminnasta saama hyöty olisi arvioitavissa. Työmme ei Stean mukaan ole kohentanut sisäilmasta sairastuneiden terveyttä ja hyvinvointia.

Haimme rahoitusta sisäilmasta sairastuneiden työelämäosallisuuden ja asuntotilanteen edistämiseen, koska näiden kuntoon saattaminen edistää pitkällä tähtäimellä sairastuneiden terveyttä ja hyvinvointia. Keräämämme seurantatieto osoittaa, että sairastuneet kokevat työmme ja tekemämme tietopaketit sekä oppaat hyödyllisiksi, käytännöllisiksi sekä toivoa lisääviksi. Esimerkiksi käytännön työelämäratkaisuja käsitteleviä julkaisujamme tilataan, luetaan ja käytetään laajasti. Myös ammattilaisilta saatu palaute kertoo, että välittämämme tieto sairastuneiden tilanteesta on hyödyksi heidän omassa työssään.

Sairastuneiden hyvinvoinnin kohentumisen suurimmat esteet ovat järjestelmätasolla. Sisäilmasairailta puuttuvat monet perusoikeudet. Selvityksemme mukaan sairastuneet eivät mm. saa tarvitsemaansa tietoa ja apua terveydenhuollosta eivätkä muutoinkaan virallisen palvelujärjestelemän kautta.

Järjestötyö ei mielestämme voi korvata toimintaa, jota virallisen palvelujärjestelmän tulisi kansalaisille tarjota. Yhdistysten mahdollisuudet tarjota apua yksilöiden tilanteeseen ovat rajalliset, kun rakenteissa on merkittäviä syrjäyttäviä ongelmia. Tilanteessa, jossa sisäilmasta sairastuneiden asema virallisessa palvelujärjestelmässä on ongelmallinen, järjestöjen on tärkeää vaikuttaa ratkaisukeskeisesti näihin rakenteisiin, jotta saadaan peruspalveluja ja oikeuksia sisäilmasta sairastuneille. Näitä ovat mm. oikeus asuntoon, terveydenhuoltoon ja työhön. Olemme tehneet pitkäjänteistä työtä tämän tilanteen kohentamiseksi.

Niin juurisyihin kuin käytännön keinoihin liittyviä tuotoksiamme löytyy näiltä www-sivuiltamme.

STEA ei ole pyytänyt yhdistykseltä virallista tuloksellisuus- ja vaikutusselvitystä, jolla kerätään tietoa avustuksen saajien toiminnasta. Olemme käyttäneet resursseja tulosten ja vaikutusten arvioinnin kehittämiseen, ja seuraamme luvattujen tuotosten, tulosten ja vaikutusten saavuttamista tilastoimalla ja keräämällä palautetta yhteistyötahoilta ja sairastuneilta monin keinoin. Mielestämme kestävän ja yhdenvertaisuutta edistävän järjestötoiminnan yksi edellytys on juurisyiden tunnistaminen ja niihin vaikuttaminen. Tällaisen työn vaikutukset eivät näy välittömästi, vaan vähitellen käynnistyvinä isoina muutoksina, joiden käynnistymistä pitäisi myös järjestötoiminnan tuloksellisuutta arvioitaessa pystyä vertailemaan.

Yhdistyksen toiminta muuttuu vapaaehtoisvoimin tehtäväksi

Miten yhdistystoimintamme nyt jatkuu?

Käytämme alkuvuonna 2020 jo myönnetyn rahoituksen loppuun viimeistellen työn alla olevat tehtävät ja toteuttaen sovitut yhteistyötapaamiset. Tulossa on vielä mm. uusia julkaisuja.

Homepakolaiset ry jatkaa sen jälkeen 10-vuotista yhdistystoimintaa vapaaehtoispohjalta, kuten ennen Stea-rahoituksen käynnistymistä vuonna 2014. Keskitymme toiminnassamme vaikuttamistyöhön. Toisin sanoen resurssimme ratkaisujen kehittämiseen ja sellaiseen materiaalin tuotantoon ja verkostotoimintaan, jota olemme viime vuodet tehneet, vähenevät toistaiseksi. Sivuiltamme löytyy edelleen laaja materiaalipaketti sisäilmasta sairastuneiden tilanteiden ymmärtämisen ja tukemisen tueksi.

Ratkaistaan yhdessä! -yhteishankkeemme Hengitysliiton ja Vanhempainliiton kanssa jatkuu normaalisti Hengitysliiton koordinoimana.

Koska yhdistys joutuu jatkamaan vaikuttamista sisäilmasta sairastuneiden tilanteeseen ensi vuonna vapaaehtoispohjalta, on tukesi meille nyt tärkeämpi kuin koskaan. Voit tukea vaikuttamistyötämme liittymällä yhdistyksen kannatusjäseneksi. Loppuvuoden aikana liittyneet kirjautuvat samalla ensi vuoden jäseniksi. Jäsenmaksumme on 5–15 euroa, yhteisöjäseniltä 50 euroa. Tule mukaan tukemaan tärkeää työtä! Voit liittyä jäseneksi täällä.

Päivitys 2021: Yhdistys on hakenut pienelle summalle aiemmin myönnetyistä Stean avustusvaroista käyttöoikeutta vielä vuodelle 2021. Tämän nk. siirtyvän avustuksen turvin on katettu osa vuoden 2021 toimintakuluista Stea-rahoituksella toteutetun toiminnan ja työkokonaisuuksien viimeistelemiseksi.

Viite:

  1. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) on sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva itsenäinen valtionapuviranomainen. STEA vastaa osaltaan siitä, että Veikkauksen tuottoja käytetään tulokselliseen sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaan. Avustetun toiminnan tulee muun muassa edistää yhdenvertaisuutta ja osallisuutta, lisätä ihmisten kohtaamista ja keskinäistä ymmärrystä sekä vahvistaa ihmisten voimavaroja.
Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Pyydämme edelleen ministeriötä perustelemaan sisäilmasta sairastuneiden hoitokäytäntöjä

Olemme pyytäneet vielä uudestaan saada tietoomme niitä tutkimuksia, joilla sisäilmasta sairastuneiden tilannetta heikentäneet hoito- ja viestintälinjaukset perustellaan tieteellisesti.

Työterveyslaitos on muutaman viime vuoden ajan viestinyt ja kouluttanut sisäilmaan liittyvien oireiden ja oireiluherkkyyden johtuvan usein peloista ja huolesta. Näitä oireita hoidetaan niin sanottuina toiminnallisina oireina erilaisin mielen hoidoin.

Tällaista näkökulmaa on koulutettu laajamittaisesti terveydenhuoltoon, kuntiin ja sisäilma-alan toimijoille. Nämä sisällöt näkyvät myös Kansallisessa sisäilma ja terveys -ohjelmassa.

Kunnollista tieteellistä näyttöä näille väitteille ei ole esitetty. Toimivaa erotusdiagnostiikkaa ei ole käytettävissä. Kaikki tämä on vaikuttanut sisäilmasta oireilevien ja sairastuneiden tilanteeseen heikentävästi: apua, tutkimuksia ja hoitoa on monesti vaikea saada. Moni ohjautuukin väärälle hoitolinjalle jääden vaille tarvitsemaansa hoitoa.

Lähetimme tämän vuoksi 12.9.2019 sosiaali- ja terveysministeriön kirjaamon kautta kysymyksiä ministeriölle ja sen alaisuudessa toimivalle Työterveyslaitokselle. Pyysimme tieteellisiä perusteluja sille, miksi sosiaali- ja terveysministeriö ja Työterveyslaitos painottavat sisäilmaoireilun aiheuttajana pelkoa sekä huolta ja miksi he tarjoavat erilaisia kognitiivisia hoitoja ratkaisuna oireileville ja sairastuneille ihmisille. Kysyimme samalla monia muita olennaisia tähän asiaan liittyviä kysymyksiä.

STM:n vastaus kysymyksiimme saapui meille 21.10.2019. Vastauksessa ei esitetä sellaista laadukasta tutkimusnäyttöä, joka tukisi tällaista huolikäsitykseen pohjautuvaa linjanvetoa. Moni muu esittämistämme kysymyksistä jäi auki.

Vastasimme sosiaali- ja terveysministeriölle 26.11.2019. Vastauksessa olemme avanneet ministeriöltä saamiamme vastauksia ja niiden herättämiä kysymyksiä, keskittyen erityisesti tutkimusnäyttöön ja sairastuneiden hoitoon ohjaamiseen liittyviin avoimiin kysymyksiin. Tässä yhteydessä olemme pyytäneet vielä uudestaan saada tietoomme niitä tutkimuksia, joilla esitetyt hoito- ja viestintälinjaukset perustellaan tieteellisesti. Viesti on toimitettu STM:n kirjaamoon 26.11.2019 ja osoitettu STM:n vastauksen allekirjoittaneille STM:n virkamiehille.

Toivomme keskustelun sisäilmasta sairastuneiden tilanteesta ja hoitokäytännöistä jatkuvan. Näissä kysymyksissä ollaan tärkeiden ja haastavien asioiden äärellä, jotka vaikuttavat suuren ihmisjoukon elämään. Avoin keskustelu on avain tilanteen ratkaisemiseen.

Lue tästä vastauksemme ja jatkokysymys sosiaali- ja terveysministeriölle.

Päivitys 1/2020:

20.1.2020: Emme saaneet ministeriöltä tutkimusnäyttöä hoitolinjausten perusteiksi

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Sisäilmakodittomat ansaitsevat asiantuntevan selvityksen

Hallitusohjelman erilaisia sisäilmatavoitteita on niputettu samaan selvitykseen niin paljon, että sisäilmasta sairastuneiden asuntoasiat uhkaavat jäädä jalkoihin.

Sisäilmasta sairastuneiden asuntotilanne on nyt ensimmäistä kertaa koskaan hallitusohjelmassa. Siinä on esitetty selvitettäväksi, voiko valtio tukea puhtaiden asuntojen rakentamista sisäilmasta sairastuneille.

Tämä on luonut aivan uudenlaista toivoa sisäilmaongelmien vuoksi pysyvää kotia vailla oleville. He ovat tähän asti olleet näkymätön ja tunnustamaton ryhmä yhteiskunnassamme. Tilanteet, joissa sisäilmasta vakavammin sairastunut ei löydä itselleen sopivaa asuntoa rakennuskannasta, ovat kuormittavia. Kyse ei ole akuutista asunto-ongelmasta tai asuntokauppa-asioista, vaan sairastumisen aiheuttamasta hankaluudesta löytää paikkaa, jossa voisi asua. Pitkään jatkuessaan tällainen kodittomuus syö helposti alleen muut elämän osa-alueet, kuten työssä jatkamisen mahdollisuudet. Tällaisia ihmisiä on paljon, ratkaisuja tarvitaan kipeästi. Tämä tarkoittaa konkreettista kotien rakentamista niitä tarvitseville. Hallituskauden aikana asiassa täytyisi päästä eteenpäin.

Hallitusohjelmakirjauksista asiantuntevaan pohjatyöhön

Hallitusohjelmassa on sisäilmasta sairastuneille suunnatun rakentamisen ohella myös paljon muita sisäilma-asioihin liittyviä kirjauksia. Ohjelmassa mainitaan rakentamisen laadun parantaminen, sisäilmaan liittyvien terveyshaittojen ehkäiseminen, sisäilmaongelmien korjaamisen kehittäminen ja ongelmien tehokkaampi ratkaiseminen, sisäilmasta sairastumisen vuoksi työpaikkakyvyttömien ja työkyvyttömien tilanne, ongelma-asunnon ostajan oikeusturva, korjaus- ja investointiavustukset ja niin edelleen. Miellyttävää luettavaa sisäilma-asioista kiinnostuneelle.

Hyvistä kirjauksista on kuitenkin matkaa onnistumiseen. Pohjaedellytys asioiden onnistuneelle kehittämiselle on sen ymmärtäminen, millaisia ongelmia ollaan ratkaisemassa ja millaisin keinoin niihin kannattaa tarttua.

Aiheeseen perehtyneenä järjestönä meitä mietityttää nyt, ollaanko sisäilmasta sairastuneiden asuntoasioihin tarttumassa sillä asiantuntemuksella, jota aihealue vaatii. Nyt syksyllä 2019 on avattu haku valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan (VN TEAS) määrärahoihin. Tässä haussa ovat mukana myös monet muut pääministeri Antti Rinteen hallitusohjelmaan kirjatut sisäilma-asiat. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan tarkoituksena on tuottaa tietoa valtioneuvoston päätöksenteon tueksi, selvitykset ohjaavat hallituksen toimintaa ja päätöksentekoa teemaan liittyen.

Tässä selvityksessä suuri määrä hyvin monenlaisia sisäilma-asioita on niputettu saman selvityskokonaisuuden alle. Selvitetään mm. yksityisasuntojen sisäilmaongelmien määrää, korjaamisen rahoitusvaikeuksia, ongelman kansantaloudellisia vaikutuksia, homeloukkutilanteita ja niissä elävien avuntarvetta ja kansantaloudellisia vaikutuksia, sisäilmasta sairastuneen määritelmää, määrää, sairastumisen aiheuttajia, vaikutuksia lähipiiriin, tuen tarvetta, sisäilmasta sairastuneille sopivan puhtaan tilan ominaisuuksia, sopivia materiaalivalintoja, soveltuvia tukimuotoja yksityisomisteisten rakennusten sisäilmakorjauksiin ja homeloukkuun jääneille ja näiden vaikutustenarvioinnit. Samoin selvitetään monenlaisia asuntokauppaan liittyviä asioita. (Tarkka kuvaus täällä, s. 8-10.)

Kaikki edellä mainittu on tarkoitus selvittää 200 000 euron voimin seuraavien 1,5 vuoden aikana. Tälle kokonaisuudelle haetaan nyt toteuttajaa.

Miten ongelmasta saadaan ote?

Kun selvitettävänä on näin valtava aihekokonaisuus, jonka osaset vaativat keskenään hyvin erilaista osaamista ja monenlaisia selvitystapoja, on riskinä että jotkin selvityksen osat kärsivät. Me Homepakolaiset ry:ssä pelkäämme, että sisäilmasta sairastuneiden asuntotilanteen kehittäminen uhkaa tällaisessa selvityskokonaisuudessa jäädä muiden teemojen jalkoihin. Kuka hallitsee kaikki edellä kuvatut osa-alueet? Tuleeko olemassa oleva asiantuntemus sisäilmakodittomuudesta ja sen ratkaisuista nyt parhaalla tavalla käytetyksi? Millä painoarvolla resursseja mihinkin osaan käytetään? Hyödynnetäänkö niitä osaajia, jotka tuntevat aihealuetta?

Olemme seuranneet sisäilmakodittomien epätoivoa läheltä pian 10 vuotta. Sisäilmakodittomat ansaitsevat laadukasta aiheeseen perehtymistä, jonka avulla voidaan mahdollisimman pian edetä konkreettisen avun ja ratkaisujen järjestämiseen. Tällaista selvitystä pitäisi mielestämme tehdä täysin omana kokonaisuutenaan.

Sisäilmakodittomat tarpeineen näkyvät pääasiassa tänne potilasjärjestöön ja erilaisissa verkkovertaisryhmissä. Näistä apua hakee tuhansia sairastuneita, sillä palveluja ja apua ei ole muualta saatavilla (esimerkiksi Suomen suurimmassa sisäilma-aiheisessa vertaisryhmässä HOME Sweet HOMEssa on jo lähes 10 000 jäsentä). Lisäksi alalla on paljon yksittäisiä asiantuntijoita ja yrittäjiä, jotka ovat kohdanneet sisäilmakodittomia ja perehtyneet heidän tarpeisiinsa, jotkin jo kehittäneet jonkinlaisia ratkaisujakin. Nämä asiantuntijat eivät ole minkään yhden katto-organisaation alla.

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan hankkeet perustuvat, nimensä mukaisesti, selvitykseen tai tutkimukseen. Tutkimustietoa tästä aiheesta ei kuitenkaan vielä ole, mutta kokemustietoa ja asiantuntemusta olisi koottavissa yhteen paljon. Mielestämme tämän asian selvittäminen vaatisi aivan oman työryhmänsä ja uusia asiakas-/käyttäjälähtöiseen lähestymistapaan perustuvia selvittämistapoja. Tarvitaan hyvin aktiivista kenttäosaamisen kuulemista, jotta selvitys ja sitä seuraavat toimenpiteet eivät perustu olettamuksiin ja johda tehottomiin ratkaisuyrityksiin.

Koska sisäilmakodittomuudesta ei ole saatavilla tutkimusta, ei edes tämän ryhmän kokoa ei ole selvitetty. Kartoitettavaa on valtavasti muutenkin, lähtien sisäilmaongelmien vuoksi pysyvää asuntoa vailla olevien tilanteista ja avuntarpeen muodoista (ryhmä on hyvin heterogeeninen). Lisäksi kannattaa hyödyntää olemassa olevien, tähän tarkoitukseen tehtyjen, rakennuskohteiden tarjoama tieto kokoamalla yhteen ja arvioimalla näitä kohteita, poimimalla onnistumiset esiin ja kehittämällä niiden pohjalta tähän tarkoitukseen sopivia suurempia pilottikohteita. Sisäilmakoditon täytyy myös määritellä, samoin se, miten tällainen asuntotarve virallisesti todennetaan. Ja paljon muuta. Kohderyhmän käytännön kokemuksia ja havaintoja hyödyntävä syvällinen ymmärrys aiheesta muodostaa perustan vaikuttaville ratkaisuille.

Hallituskauden aikana asia etenemään

Olemme tavanneet ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkosen näiden ajatusten tiimoilta. Välitimme hänelle tietoa sisäilmakodittomien tilanteesta ja esitimme toiveen, että hallituskauden aikana selvitetään sisäilmasta sairastuneille suunnatun rakentamisen tukemista perusteellisesti ja juuri tähän aiheeseen perehtyneiden osaamista hyödyntäen. Vastaanotto oli hyvä. Seuraamme yhdistyksenä tilannetta ja hallitusohjelman toimeenpanon edistymistä. Sisäilmakodittomien asuntotilanteen edistäminen hallituskauden aikana on yksi yhdistyksen prioriteeteista.

Olemme myös hakeneet vuodelle 2020 Stealta nykyisen kohdennetun toiminta-avustuksemme osana rahoitusta koosteen tekemiseksi eri tyyppisissä asuntotilanteissa elävistä sisäilmasta sairastuneista. Kohderyhmätiedon tuottaminen on tärkeää, jotta ratkaisut voidaan pohjata todelliseen tilanteeseen ja tarpeeseen. Rahoitus varmistuu joulukuussa 2019. Olemme tarjonneet tätä tietokokonaisuutta hallitusohjelmatyön avuksi, mikäli rahoitus toimintaan saadaan.

Katja Pulkkinen, toiminnanjohtaja, Homepakolaiset ry
Karoliina Kähö, suunnittelija, Homepakolaiset ry

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Työpaja: Sisäilmaan liittyvien asuntohaasteiden ja työssäkäynnin yhdistäminen

Oletko työelämässä ja samalla vailla pysyvää, sisäilmaltaan sinulle sopivaa kotia?

Homepakolaiset ry järjestää keskiviikkona 27.11.2019 työpajan, jossa käsitellään työssäkäyvien sisäilmasta sairastuneiden asuntotilanteita ja sitä, miten moninaisesti ne voivat pitkittyessään vaikuttaa elämään ja jaksamiseen.

Taustaa

Sisäilmaan liittyvistä asunto-ongelmista on etenkin työssäkäyvien osalta puhuttu vähän.
Sisäilmaan liittyvä kodittomuus alkaa tyypillisesti niin sanotusti työpöydän takaa. Asunnottomuuteen yhdistetään usein avuntarvetta monilla elämän osa-alueilla, mutta sisäilmaongelmien aiheuttamista asuntohaasteista kärsivien kohdalla asiat vaikuttavat tapahtuvan päinvastaisessa järjestyksessä. Asunto-ongelmat eivät yleensä seuraa muita ongelmia, vaan tulevat ensin ja uhkaavat vasta pitkittyessään vaikuttaa mm. työkykyyn, sosiaalisiin suhteisiin, harrastusmahdollisuuksiin jne. Pitkittynyt asunnon löytämisen kanssa kamppailu kuormittaa ja voi vaikuttaa henkisiin, fyysisiin ja taloudellisiin voimavaroihin. Keskustelua siitä, miten sisäilmaan liittyvää kodittomuutta voitaisiin yhteiskunnassa tunnistaa ja millaisin keinoin siihen voidaan vaikuttaa, on käyty liian vähän.

Työpaja

Tässä työpajassa halutaan kerätä kokemuksia sisäilmakodittomuuteen liittyvistä vaikutusketjuista ja varhaisen avun tarpeesta. Tarkoituksena on tuottaa tietoa varhaisen puuttumisen kehittämiseksi.

Työpajassa käsitellään seuraavia asioita:

  • Mitä sisäilmaltaan sopivan asunnon etsiminen käytännössä tarkoittaa?
  • Millaisia haasteita kodittomuus aiheuttaa työssäkäynnille?
  • Millaisia mahdollisuuksia työssäkäynti antaa asuntotilanteen ratkaisemiseen tai sen kanssa elämiseen?
  • Millaisia erilaisia vaiheita sisäilmaan liittyvien asuntohaasteiden kanssa on tunnistettavissa pitkittyneissä tilanteissa?
  • Millaista apua tilanteeseen tarvittaisiin?
  • Millaisia keinoja voi tällä hetkellä käyttää jaksamiseen?
  • Miksi sisäilmaan liittyvästä kodittomuudesta on haastava viestiä?

Pajaan voivat osallistua osa- tai kokoaikaisesti työelämässä olevat sisäilmasta oireilevat ja sairastuneet, joilla on haasteita pysyvän, terveellisen kodin löytymisessä.

Pajassa käytetään työmenetelminä piirtämistä, puhumista ja kirjoittamista. Omaa tilannettaan voi käsitellä sen mukaan ja sillä syvyydellä, minkä tuntee sopivaksi. Työpajaan osallistuneita sitoo vaitiolovelvollisuus pajassa käsitellyistä asioista.

Pajaan mahtuu 8 osallistujaa. Jos ilmoittautuneita on enemmän, etusijalla ovat yhdistyksen kannatusjäsenet. Pajaan osallistuminen on maksutonta. Paja järjestetään Helsingissä Forum Meeting Parkin kokoustiloissa 27.11. klo 17:00–20:30.

Ilmoittautuminen ja lisätiedot

Voit kysellä lisätietoja ja ilmoittautua mukaan laittamalla viestiä suunnittelijallemme Karoliina Kähölle (karoliina.kaho @ homepakolaiset.fi).
Otsikoi viestisi: TYÖPAJA-ilmoittautuminen. Kerro viestissä mahdolliset ruokarajoitteesi ja oletko yhdistyksen jäsen.

Lämpimästi tervetuloa!

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Sairastuin sisäilmasta ja olen siksi koditon

Kaksi naista kertoo, millaista elämä on ilman kotia, jossa voisi levätä ja pysyä terveenä.

Sisäilmaongelmista johtuva kodittomuus on yksi asunnottomuuden muoto, jonka ratkaisemiseen tarvitaan yhteiskunnan apua.

Alla sisäilmasta sairastuneet Satu ja Ninni kertovat, millaista on elää ilman kotia, jossa voisi levätä, pysyä terveenä ja josta käsin voisi myös käydä töissä.

Jutun lopusta löydät linkkejä, joissa kerrotaan tarkemmin sisäilmaan liittyvästä kodittomuudesta ja sen ratkaisuista.

*****

Huonosti rakennettu vuokra-asunto teki minusta kiertolaisen
Satu, 52 v.

Sairastuin vakavasti kaupungin vuokra-asunnossa. Aloin oireilla puoli vuotta muuton jälkeen. Parin vuoden päästä jaloissani oli paha ihottuma, olin jatkuvasti huonovointinen, kärsin useista keuhkoinfektioista ja olin usein muuten kipeänä. Aiemmin en ollut juuri koskaan sairas.

Asunnossa haisi tupakka ja lika. Terveystarkastaja totesi, että haju kulkeutui raitisilmaventtiilien ja vuotavien rakenteiden kautta kotiini naapuriasunnoista.

Asunnossa oli alipainetta, sillä vuokranantaja oli laittanut tuloilman nollille. Tästä syystä poistoilma imi haitallisia aineita korvausilman sijaan rakenteista. Vanha sementin päälle asennettu muovimatto alkoi värjääntyä ja haista, ja siitä alkoi irrota VOC-myrkkyjä, joita löytyi mittauksissa.

VIISI VUOTTA MYRKYLLISTÄ ILMAA

Puisten huonekalujen pinnat alkoivat hajota asunnossa. Kengistäkin kuoriutuivat pinnat irti, ja nahka hapertui. Kankaat hajoilivat käsiin, osa meni ihan murusiksi.

Jos tavaroille kävi näin, voi vain kuvitella, millaiset sisuskaluni ja keuhkoputkeni ovat hengitettyäni näitä myrkkyjä viisi vuotta.

Kärsin mielestäni jonkinlaisesta myrkytyksestä. Yksityisellä lääkäriasemalla myrkytystila kirjattiin loppulausuntoon, mutta sairaalassa asialle vain naureskeltiin. Tuttavani sanoivat, että ihoni haisi koko ajan aivan muoviselle.

Asunnossa kävi terveysongelmieni vuoksi terveydenhoitaja ja sosiaalityöntekijä, ja hekin totesivat asunnon kosteaksi ja kylmäksi. Ulkopuolinen sisäilmatutkija totesi asunnossa kosteusvaurioita. Reklamoin tilanteesta vuosia vuokranantajalle kirjallisesti, mutta en saanut uutta asuntoa.

Viiden vuoden asumisen jälkeen jouduin lähtemään kodistani evakkoon. Menetin samalla kaikki tavarani, rakkaat muistoni. En voi enää pitää niitä, koska saan niistä oireita.

UUSI ASUNTOKIN ON TEHTY MITEN SATTUU

En ole löytänyt itselleni uutta asuntoa, jossa ei olisi sisäilmaongelmia. Asuin väliaikaisesti teollisuushallissakin, sillä rahat eivät riittäneet muuhun – en saanut apua tilanteeseeni Kelalta enkä kaupungilta. Aloin hallissa parantua, vaikka sielläkään ilma ei ollut ihan kunnossa ja asumisolosuhteet olivat epäinhimilliset. Kun sain vuokrattua asunnon, siellä oli ollut vesivahinko ja ilmanvaihtokanavissa kasvoi hometta. Jouduin lähtemään taas pian pois.

Nyt asun ihan uudessa talossa. Täällä hajosi ilmanvaihtokone pian muuttoni jälkeen, eikä sen jälkeen ilmanvaihto ole ollut kunnossa. Rakenteet eivät ole kuivuneet, ja niistä lähtee hajuja ja kemikaaleja. Olen paljon poissa asunnosta.

Rakentaja ja taloyhtiö väistävät vastuutaan. Koska olen talossa vain vuokralainen, minulla ei ole tehokasta mahdollisuutta vaikuttaa asiaan.

Olen ollut aivan voimaton. Elimistöni ei ole palautunut. Sain astman ja herkistyin aineille, joista en aiemmin saanut mitään oireita. En ole ollut ennen millekään allerginen ja nyt en voi käydä edes kaupassa saamatta pahoja hengitystieoireita. Ihottuma puhkeaa jalkoihin pienestäkin ärsytyksestä. Niistä on otettu koepaloja.

Ihottuma paranee aina, kun voin olla vähän pidempään paikassa, jossa on puhdas sisäilma. Kuukausi sitten olin viikon hirsimökissä majoittumassa ja ihottumat poistuivat eikä keuhkojen kanssa ollut ongelmia. Kun palasin kotiin, kesti vain kaksi päivää ja ihottumat pahenivat ja astmalääkkeet oli otettava taas käyttöön.

Olen joutunut työkyvyttömyyseläkkeelle kolme vuotta sitten. Sisäilmaongelmaisessa asunnossa alkaneet sairastelu ja pahat niveloireet veivät lopulta työkykyni. Olen yrittänyt panostaa töihin palaamiseen, mutta aina tulee takapakkia, kun en voi enää elää normaalioloissa.

*****

Yritteliäisyydestä huolimatta en ole löytänyt kotia
Ninni, 43 v.

Olen asunnoton. Kesti kauan ymmärtää, että tämä on oikeasti totta. Asunnottomuus on aiemmin ollut minulle hyvin kaukainen asia, ja mielessäni ovat olleet lähinnä median välittämät mielikuvat syrjäytyneistä.

Olen nainen, hieman yli neljäkymmentä. Asiantuntijatehtävissä. Päivät kuluvat töissä, vapaa-ajalla harrastan, tapaan ystäviä ja yritän levätä.

Jätän monille kertomatta sen, ettei minulla ole kotia. Toki kattoja on ollut monenlaisia, mutta ei sellaista, jota voisin kutsua kodiksi ja johon voisin asettua. Asiasta on vaikea puhua, koska olen väsynyt selittämään. Kun kerron asunnottomuudestani, moni katsoo kummissaan.

SAIRASTUMINEN OLI PITKÄN TIEN TULOS

Olen muuttanut sairastumiseni jälkeen kymmeniä kertoja. Viimeksi minulla oli jokin kodiksi kutsuttava yli kymmenen vuotta sitten, työurani alussa.

Aloin sairastella jo opiskeluaikana. Sekä opiskelija-asunnossani, oppilaitoksella että ensimmäisellä työpaikallani oli vakavia sisäilmaongelmia. Olin aivan tokkurassa useamman vuoden, puolet ajasta sairaana. Työelämäni ensivuosina minulle määrättiin lähes kaksikymmentä antibioottikuuria. Yritin olla töissä loppuun saakka.

Vasta myöhemmin ymmärsin, mitä nuo vuodet tekivät keholleni. Aivan kuin minulla ei olisi enää puolustusjärjestelmää. Keuhkoni eivät kestä, limakalvoni hajoavat ja elintoiminnot häiriintyvät. En tiennyt, että näin voi käydä. Oli hirveää asunto asunnolta huomata, että jotakin terveydessäni on murentunut.

MITÄ KODITTOMUUS KÄYTÄNNÖSSÄ TARKOITTAA?

Sairastun nykyisessäkin asunnossani. Yritän olla sieltä mahdollisimman paljon pois. Teen töitä olemalla liikkeellä ja vaihtamalla usein paikkaa – siten pysyn jotenkuten terveenä. Olen kiitollinen työstäni ja selviän siitä näin ihan hyvin.

Viimeisen vuoden aikana olen käynyt noin kahdessakymmenessä asuntonäytössä. Olen soittanut lukuisia tiedustelusoittoja: Millaiset lattiamateriaalit asunnossa on ja onko ollut vesivahinkoja? Millainen ilmanvaihto? Eihän laminaatin alla ole muovimattoa, eihän asuntoa ole vastikään remontoitu? Olen vuokrannut muutamia. Ja sitten parin viikon päästä kerännyt voimia ja soittanut jälleen kerran minuun luottaneelle omistajalle, etten voikaan jäädä asuntoon. Selvittely ja epäonnistuminen kuluttavat voimia joka kerta enemmän.

Sopivan kodin etsiminen käy työstä. En pääse pysähtymään mihinkään. Joudun liian usein luopumaan vapaa-ajasta asunnon etsimisen takia ja aikaa sekä rahaa vievät myös ilmanpuhdistimien hankkiminen, jatkuva pyykkääminen ja muiden terveydelleni olennaisten selviämiskeinojen toteuttaminen.

Olen vaivannut kaikkia läheisiäni hätätilanteissa: Voinko yöpyä luonasi, koska minulla ei ole täksi yöksi paikkaa? Oksennan asunnossani. Saisinko pitää luonasi tavaroita hetken aikaa? Jos menen kotiin, en pysty nivelkipujen vuoksi kävelemään.

PAHINTA ON UUPUMINEN

Huomaan, että tapani ajatella on muuttunut, kun olen joutunut luopumaan tavaroista ja kodista niin monesti: on hyvä, että maallista roinaa on vähän. Muuttaminen on helppoa, ja kun jonain päivänä löydän kotini, siellä tulee olemaan pelkistetty skandinaavinen sisustus. Onneksi identiteetistä ja ystävistä voi pitää kiinni, vaikka maisemat vaihtuvat.

Tilannettani on hankala selittää. Pystyn olemaan monissa paikoissa jonkin aikaa. Työtapaamisissa, seminaareissa, sukulaislasten syntymäpäivillä. Voin yöpyä joissakin hotelleissa ja muutamien ystävien sohvilla, mutta monissa tulen nopeasti kipeäksi. Viimeksi vuokraamassani asunnossa olin kuumeessa kahden yön jälkeen. Viimeisestä työmatkasta selvisin, mutta sen jälkeen makasin poskiontelontulehduksessa. Käyn usein toipumislomilla etelän ilmastossa sietokykyä nostamassa.

Olen kyllä löytänyt sopivia asuntoja, mutta onni ei ole ollut myötä. Muutamaan minulla ei ole ollut varaa, ja osa taas ei ole ollut kaupan tai vuokrattavissa. Yhdessä sattui vesivahinko yläkerrassa puolen vuoden asumisen jälkeen.

Olen tavannut vertaisryhmissä monia kaltaisiani. Usein mietimme, kuinka kauan näin voi jaksaa. Asunnon etsimiseen, muuttamiseen ja sairastamiseen menee niin paljon aikaa, että sen ohessa pystyn juuri selviämään työstä, mutta lepääminen ja vapaa-aika jäävät aika vähiin. Rakkaista asioista voi luopua hetkeksi, mutta kun vuodet vierivät välitilassa, millainen ihmisestä tulee? Vahvistumisen ja haurastumisen raja on lopulta aika ohut. Pelkään voimien loppumista − monella kohtalotoverilla ne ovat jo loppuneet. Olemme tilanteessa, josta emme selviä yksin ja johon tarvitsemme yhteiskunnan apua.

*****

Ninnin ja Satun nimet on muutettu. He haluavat kertoa tarinansa nimettömänä lisäkuormitusta välttääkseen.

Lue lisää sisäilmakodittomuudesta

Sisäilmaan liittyvä kodittomuus tilastoihin:
https://homepakolaiset.fi/2018/10/sisailmakodittomuus-tilastoihin/
Kirjoituksessa kerrotaan, millaisissa asuntotilanteissa sisäilmasta sairastumisen vuoksi eletään ja pohditaan tarvetta selvittää tämän kaltaisesta kodittomuudesta kärsivien määrä Suomessa.

Sisäilmasairaille soveltuvia rakennuksia? Ongelman ymmärtämisen ABC: https://homepakolaiset.fi/ammattiryhmille/rakentaminen/
Sivulla käsitellään sisäilmasta sairastuneille soveltuvaa rakentamista. Millaista tällainen rakentaminen voisi olla ja miten sitä voitaisiin kehittää?

Tukea ja apua sairastuneelle:
https://homepakolaiset.fi/sairastuneelle/apua-ja-tukea/
Sivulta löydät linkkejä mm. erilaisiin vertaisryhmiin ja neuvontapalveluihin.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Miksi suomalaiseen sisäilmakeskusteluun ei tule järkeä?

Kuka vastaa siitä, että terveyshaittojen käsittely kansallisissa sisäilmaohjelmissa on edistyksellistä ja palvelee kentällä työskentelevien tarpeita?

Voiko tämä olla totta, ajattelin kävellessäni kasseineni bussiin Liettuan Kaunasissa elokuisen konferenssiviikon päätteeksi. Ero siihen, mistä maailmalla sisäilman suhteen keskustellaan ja mitä suomalaisissa sisäilmaohjelmissa painotetaan, tuntui hämmentävältä.

Matkustin Liettuaan, sillä maan yliopistokaupunki Kaunasissa järjestettiin merkittävä kansainvälinen tapahtuma: altistumistieteilijät (exposure scientists) ja sisäilmatutkijat kokoontuivat yhteen, höysteenään paljon viranomaisia ja kärkihankkeita. Satoja vieraita eri maista, neljä täyttä päivää esityksiä viidessä salissa. (Konferenssiohjelma löytyy täältä. Sitä selaamalla pääsee vihille, missä sisäilma- ja altistumistutkimuksessa nykyisin mennään. Esitykset on lueteltu sivuilla 34–103.)

Esitykset Kaunasissa käsittelivät pitkälti sisäilmaa ja kemikaaleja. Sisäilmahan on tullut viimeisten 10−20 vuoden aikana ryminällä mukaan ympäristöterveystutkimukseen. Perinteisesti ympäristöterveyden tieteenalalla on keskitytty ulkoilman saasteisiin ja työperäiseen altistumiseen. Tällä vuosituhannella on herätty siihen, että vietämme sisätiloissa valtaosan ajastamme. Ympäristöterveyshaittojen ymmärtämiseksi suurennuslasi on siis pitänyt kohdentaa sisäilmaan. Tutkimuskentällä tapahtuukin nyt paljon mielenkiintoista sisäilma-asioissa.

Kaunasissa niin tutkijat kuin useiden maiden julkislaitokset esittelivät työtään. Moni esityksistä käsitteli altistumisen ymmärtämistä: mitä aineita sisäilmasta löytyy, miten aineet käyttäytyvät sekä kulkeutuvat ja siirtyvät ihmiseen ja millä menetelmin kaikkea tätä kannattaa mitata. Kyseessä on valtava kokonaisuus ja aivan korvaamaton pohja terveysvaikutusten ymmärtämiselle ja riskien vähentämiselle. Samoin esityksissä käsiteltiin terveyshaittojen arviointia, etenkin sitä, mitä sisäilmasta löydetyistä aineista tiedetään.

Esitysten antia, muutamia esimerkkejä

  • Esimerkiksi ranskalaistutkijat maan julkisista tutkimuslaitoksista (CSTB & ANSES) esittelivät toimenpiteitä sisäilman haitallisten aineiden kartoittamisessa. Maassa on tällä vuosituhannella toteutettu laajoja hankkeita, joissa sisäilmaa on tutkittu erilaisissa rakennuksissa (esimerkiksi 600 luokkahuoneessa yhteensä 301 koulussa). Tietoa löydettyjen aineiden myrkyllisyydestä hyödynnetään terveysriskejä arvioitaessa. Maassa etsitään sisäilmasta myös nk. tulokasaineita (aineita, joita ei ole ennen ollut sisäympäristössä tai joita ei ole osattu siitä mitata). Kaikkiaan sisäilman kemikaaleja on ollut ranskalaisten työpöydillä muutamia tuhansia, ja nyt niistä 109 on valittu perusteellisempaan jatkotarkasteluun ”high priority” -luokassa. Moni muukin maa toteuttaa samankaltaisia selvitysohjelmia kuin Ranska.
  • Toisena esimerkkinä voisi nostaa ruotsalaisen Lundin yliopiston tutkimukset, joissa vertailtiin sisäilman ja ulkoilman hiukkasten toksisuutta. Tutkija Aneta Wierzbicka totesi, ettei sisäilman hiukkasten toksisuutta ole ympäristöterveysriskien laskennassa osattu erikseen huomioida. Riskilaskelmat voivat antaa väärää tietoa, toisin sanoen ulkoilman riskit painottuvat ehkä virheellisesti, kun hiukkasten arvioidaan olevan kaikkialla samanlaisia. Tätä epäkohtaa lähdettiin korjaamaan vertaamalla ulko- ja sisäilman hiukkasten myrkyllisyyttä. Sisäilman hiukkasten havaittiin olevan selvästi ulkoilman hiukkasia myrkyllisempiä. Nyt seurataan, miten tutkimus aiheesta etenee ja vaikuttaa mahdollisesti jatkossa sisäilmaa koskeviin riskiarvioihin.
  • Kolmantena esiin kannattaa nostaa havahtuminen yhteisvaikutuksiin. Esimerkiksi suuressa EDC-MixRisk -hankkeessa on mallinnettu kemikaaleille altistumisen yhteisvaikutusta. Kemikaalien riskit voivat jäädä huomiotta, jos niitä arvioidaan yksi aine kerrallaan, kuten tähän asti on toimittu. Kukaan ei kuitenkaan arkielämässä altistu vain yhdelle aineelle. Sen vuoksi vaikutuksia pitää tutkia seoksilla, jotka sisältävät keskenään samankaltaisesti vaikuttavia aineita. Hankejohtaja Carl-Gustaf Bornehag (Mount Sinain lääketieteellinen tiedekunta, New York, ja Karlstadin yliopisto, Ruotsi) esitti päätösluennossa tähän soveltuvan mallin, jolla he ovat nyt selvittäneet ftalaattien vaikutuksia. Ftalaatteja on esimerkiksi muovimatoissa, ja niille altistutaan juuri sisäympäristössä, Bornehag painotti. Uudella yhteisvaikutukset huomioivalla mallilla havaittiin, että itse asiassa 13 % raskaana olevista naisista altistuu merkittävälle riskille (lapsen kehityshäiriöt). Jos aineita olisi tarkasteltu perinteisellä aine kerrallaan -mallilla, vain 1 % naisista olisi osattu laskea riskiryhmään.

Konferenssipäivien aikana nähtävillä oli myös valtava määrä postereita. Niissä kerrottiin mm. 2-etyyliheksanolin aiheuttamista maksamuutoksista eläinkokeissa (ainetta haihtuu sisäilmaan mm. lattiamateriaalien liimoista) ja huonekalujen ja rakennusmateriaalien vaikutuksesta sisäilman pölyn myrkyllisyyteen sekä esiteltiin malleja sen tutkimiseen, mitä kautta altistumme ftalaateille.

(Jos haluat vilkaista aiheita tarkemmin, hae tviittejä tunnisteella: #ISESISIAQ2019 − konferenssista nimittäin tviitattiin aktiivisesti. Myös Sisäilmauutiset on kirjoittanut muutamista konferenssiesityksistä.)

Miksi näitä asioita ei käsitellä Suomessa?

En ollut Kaunasin bussiasemalla ensimmäistä kertaa hämmentynyt. Vuosi sitten paluumatkalla Berliinin konferenssista ja mietin: Miksi emme Suomessakin yritä kurottaa eteenpäin sisäilmaan liittyvien terveysongelmien ymmärtämisessä ja ehkäisemisessä, vaikka meillä olisi siihen hyvää osaamista?

Meillä on kansallisissa sisäilmaohjelmissa ja julkisten laitosten taholta laajamittaisesti juurrutettu kyseenalaista tietoa. Esimerkiksi Työterveyslaitos on esittänyt, ettei muissa maissa koeta vastaavaa turhaa homehuolta kuin meillä1. Kansallisessa sisäilma ja terveys -ohjelmassa puhutaan sisäilmaan liitetyistä, ei liittyvistä oireista2. Sisäilmaoireilun kerrotaan johtuvan pitkälti median levittämästä huolesta –  oireista kuulemma valitetaan paljon, vaikka altistuminen on meillä vähäistä3. Kyse onkin peloista ja ehdollistumisreaktioista4, eivätkä altistumistasot rakennuksissa oleville kemikaaleille ole merkittäviä terveydelle5. Lisäksi opetetaan, että ”homeista aiheutuu vain astmaa” ja muut oireet eivät ole pysyviä6.

Esimerkiksi Kaunasissa käsiteltiin nimenomaan sisäilmaperäisen altistumisen yhteydessä mm. bentseenin aiheuttamien syöpien kustannuksia kansantaloudelle, 2000-luvun uusien kemikaaliyhdistelmien löytymistä sisäilmasta ja muovinpehmentimiin liittyviä kehityshäiriöitä.

Suomen sisäilmaohjelmat ovat jääneet valovuosien päähän tällaisista keskusteluista.

Rakennuksissamme sairastetaan valtavasti ja niin kunnat kuin yhteisötkin ovat oireilevien kanssa aivan liemessä. Valtakunnallisten ohjelmien ja ohjelmaviestinnän tulisi auttaa ratkaisemaan tätä tilannetta, ei hämmentää sen syitä ja tukahduttaa ennaltaehkäisyä7.

Vuosi sitten Berliinissä esimerkiksi Kanadan, Japanin ja Itävallan ympäristöviranomaiset kertoivat maissaan käynnissä olevista ohjelmista, joissa kartoitetaan sisäilmassa esiintyviä kemikaaleja laajoin ohjelmin ja tehdään löydetyistä aineista riskinarviointia kemikaalitietokantoihin ja tutkimuskirjallisuuteen perustuen. Nyt Kaunasissa vastaavia ohjelmia esittelivät mm. Kiina ja Ranska.

Suomessa ei ole selvitetty kattavasti väestön altistumistasoja sisäilman kemikaaleille. Suomessa ei ole kartoitettu uusia aineita sisäilmasta (emerging substances). Sisäilmaohjelmissa ei vastata kysymykseen, mikä sisäilman kemikaalicocktailissa on nimenomaan Suomelle tyypillistä, minkälaisia haittoja näihin aineisiin voi liittyä ja mitä tutkimuskirjallisuus niistä sanoo, mistä materiaaleista ja rakennustavoista näitä aineita sisäilmaan tulee ja niin edelleen. Sen sijaan meillä puhutaan toiminnallisista sisäilmaoireista.

Muutama kysymys:

1. Suomen edustajia vierailee kansainvälisissä tapahtumissa julkisin varoin. Kenelle näistä tapahtumista raportoidaan? Verrataanko Suomen toimia muiden maiden toimiin? Miksi kansainväliset kehityskulut eivät näy sisäilmaohjelmiemme sisällöissä ja viestinnässä? Millaisia arvokeskusteluja ja linjanvetoa tästä käydään ja missä? Vai käydäänkö edes?

2. Eikö juuri Suomessa, jossa esimerkiksi märkäbetoni−muovimatto-ongelmat, monikerrosrakentaminen ja monenlaisten aivan uusien materiaalien käyttö ovat yleisiä, olisi tarvetta juurikin materiaalipäästöjen ja niiden terveysvaikutusten syvälliseen tarkasteluun?

3. Hallitusohjelmassa mainitaan, että Terveet Tilat 2028 -ohjelman kunnianhimoa nostetaan ja tavoitteenasettelua tarkastellaan. Voisiko tasoa nostaa esimerkiksi ottamalla oppia maista, joissa tehdään systemaattista arviointia sisäilman kemikaaleista ja niiden riskeistä? Meillä on paljon osaamista yliopistoissa, julkisissa laitoksissa, järjestöissä ja yrityksissä. Mitä jos heitettäisiin se aidosti yhteiseen pataan ja alettaisiin pohtia, mitä nimenomaan täällä kannattaisi tehdä uuden ymmärryksen rakentamiseksi?

Välineitä tilanteen ratkaisuun

Olemme järjestönä useamman vuoden yrittäneet tuoda näitä asioita keskusteluun mm. monin lausunnoin ja osallistumalla kansallisten ohjelmien valmisteluprosessiin. Pyysimme vuonna 2012, että kansallista sisäilmatyötä ei terveysvaikutusten osalta jämähdytettäisi koskemaan vain kosteutta ja homeita, vaan sisäilma otettaisiin mukaan kokonaisuutena. Eduskunnassa työtä vetäneen Tuija Braxin asiantuntijana toimi tuolloin mm. Kari Reijula, jonka mielestä vielä vuonna 2019 ”lääketieteen päivitetty ja yleinen näkemys on, että kosteus- ja homevauriot eivät aiheuta pitkäaikaisia, vakavia sairauksia eivätkä vahingoita terveyttä pysyvästi. Sen sijaan astmaan ja hengitystieoireiden ilmaantumiseen sisäilmaongelmilla on ajallinen yhteys”.8

Toimenpiteet pidettiin homekeskeisinä, ja valokeilan ulkopuolelle jäi valtavasti olennaisia oireita, sairauksia ja epäpuhtauksia.

Kansainvälisestä tutkimuksesta ei voi tehdä johtopäätöstä, että sisäilmaongelmat tai homeet eivät aiheuttaisi pysyviä, vakavia sairauksia9.

Vuosina 2017−2018 käydyt Kansallisen sisäilma ja terveys -ohjelman valmistelukeskustelut olivat vinoutuneita. Niissä keskityttiin pitkälti sisäilmaoireiluun toiminnallisena häiriönä − häiriönä, jolle ei ole elimellistä, altistumiseen liittyvää perustaa. Hoitopolkuja lähdettiin kehittämään tältä pohjalta. Sanouduimme ohjelmasta lopulta irti sen psykologisten painotusten vuoksi.

Miksi potilasjärjestönä haluamme puhua tästä? Kun sisäilmaoireita väheksyviä näkökantoja jalkautetaan, ei oireilevia oteta vakavasti: Hoitoa ei saa, kuntoutukseen ei pääse, oireisiin suositellaan mielenhallintatekniikoita, työelämästä pudotaan. Sairastuneiden ahdinko näkyy potilasjärjestöön merkittävämmin kuin koskaan aiemmin. Myös sairastuneita kohtaavat ammattilaiset kärsivät siitä, että ratkaisujen kehittäminen viivästyy. Hämmentyneitä ammattilaisia, jotka jäävät yksin oireilevien ja ongelman väliin, palaa kunnissa loppuun.

Kuka vastaa siitä, että Suomessa ohjelmasisällöt muutetaan eteenpäin katsoviksi ja palvelemaan kentällä ongelmien kanssa kamppailevien tarpeita?

Katja Pulkkinen
Kirjoittaja toimi Homepakolaiset ry:n toiminnanjohtajana 2017-2019.

 

*****

Lähteet:

1.
Kyseistä viestiä on toistettu useissa tilaisuuksissa ja medioissa monien henkilöiden toimesta. Esimerkiksi: ”Työterveyslaitoksen ylilääkärin Markku Sainion mukaan Suomi on yksi maailman puhtaimmista maista, jossa on paljon sisäilmasta oireilevia. – Missään muualla maailmassa ei oteta sisäilmaongelmia yhtä vakavasti kuin Suomessa. Täällä ongelmia yritetään ratkaista tosissaan. Suomi edustaa maailman kärkeä siinä, että ihmiset kokevat sisäilman terveysuhaksi.”
https://www.hameensanomat.fi/kanta-hame/huoli-sisailmasta-herkistaa-keskushermoston-ttln-ylilaakari-markku-sainio-oireilu-ei-selity-pelkastaan-rakennukseen-liittyvilla-tekijoilla-239425/

2.
Kansallinen sisäilma ja terveys -ohjelma:
http://www.julkari.fi/handle/10024/137064
ja
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137627/Terve%20ihminen%20terveiss%c3%a4%20tiloissa_Ymp%c3%a4rist%c3%b6%20ja%20terveys_2019.pdf?sequence=1&isAllowed=y

3.
Esimerkiksi Kuntamarkkinat 2019: Juha Pekkasen ja Kari Reijulan esitykset 11.9.2019.

4.
Lukuisat koulutukset, ks. esim. kysymykset STM:lle:
https://homepakolaiset.fi/2019/09/kysymyksia-sosiaali-ja-terveysministeriolle-ja-tyoterveyslaitokselle-12-9-2019/

5.
Useissa tilaisuuksissa ja keskusteluissa, mm. Terveet Tilat 2028 -foorumissa valkoisessa salissa 28.2.2019 Homepakolaiset ry:n kysymykseen vastasi Jussi Lampi (THL): Suomessa VOC-päästöt rakennuksissa ovat pitkälti varsin matalia, eikä niihin liity merkittävää sairastumisen riskiä (aiheuttavat pääasiassa ärsytysoireita). Kuuntele koko vastaus: https://youtu.be/NzHpLyCiaPk?t=10659

6.
Toistuva viesti useissa yhteyksissä: oireet eivät ole pysyviä ja vakavia. Esimerkiksi Anne Hyvärinen (THL) esityksessään, jossa tiivistyy se, miksi sairastuneet ovat ahdingossa: Jos radonia tai ulkoilman kulkeumaa ei lasketa, katsotaan Suomessa, ettei sisäilmaongelmista voi aiheutua pysyvää haittaa kosteusvaurioastmaa lukuun ottamatta (s. 4).

7.
Näiden teesien jalkauttamisen seuraukset näkyvät mm. näin:

Avi lopetti Julkulan sisäilmaongelmien käsittelyn – KYSin mukaan osastoilla voi työskennellä ilman pelkoa pysyvästä terveyshaitasta
: https://yle.fi/uutiset/3-10967355

152 huolestunutta vanhempaa kirjoittaa lastensa oireiden käsittelystä Sepänkadun koulussa:
Lukijalta: Sepänkadun koulutilojen sisäilma ei ole aivan ok:
https://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/4713044/Lukijalta+Sepankadun+koulutilojen+sisailma+ei+ole+aivan+ok

8.
Jämijärvellä roihahti tyypillinen suomalainen homesota – Koulusta paennut opettaja: ”Minua mustamaalataan kylällä ja leimataan hysteerikoksi”:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/4865e72b-d3cd-4e12-bee4-49221a2f512a

9.
Esimerkiksi WHO:n vuoden 2009 laajassa home- ja kosteusvaurioita käsittelevässä raportissa kuvataan monia sairauksia, joiden osalta on riittävää näyttöä yhteydestä home- ja kosteusvauriorakennuksiin. Samalla julkaisussa kuvataan kattavasti, minkälaisia puutteita on vielä esimerkiksi mittausmenetelmissä ja altistumisen määrittämisessä, ja selitetään, että tämän vuoksi home- ja kosteusvaurioaltistumiseen liittyvien terveyshaittojen selvittäminen on kokonaisuutena kesken. WHO toteaa, että syy-seuraussuhteiden todentaminen on hankalaa, sillä tarkan terveyshaittoja aiheuttavan tekijän ja siihen johtavan tautimekanismin sekä annos-vastesuhteen todentaminen on näin monitekijäisessä ongelmavyyhdissä hankalaa (luku 4.1 ja luku 2 ja sivut Xii, 2 ja 29), mutta liiallinen määrä mitä tahansa mikrobiperäistä epäpuhtautta on mahdollinen terveyshaitta (s. 94). Monen sairauden ja oireen osalta tutkimuksia on joko liian vähän kattavan arvion tekemiseen, ne ovat heikkolaatuisia tai näyttö on vasta alustavaa (s. 63–78, luku 4.1). Dokumentissa ei missään nimessä todeta, että sairaudet ja oireet eivät liittyisi altistumiseen, vaan ennemminkin sen mahdollisuutta, lisätutkimustarvetta ja riskien minimoinnin hyödyllisyyttä.
Home- ja kosteusvaurioihin liittyvien tautitaakka-arvioiden keskeneräisyydestä on Suomessakin kirjoitettu. Arvioissa on tutkimusnäytön keskeneräisyyden vuoksi osattu huomioida vasta joitakin epäpuhtauksia, sairauksia ja vain osa oireista – kokonaiskuva ei ole selvä, ja sitä on tarve täydentää. Sisäilma ja tautitaakka – Missä mennään?
Homeiden ohella tulisi huomioida myös kemikaalit, joita esiintyy modernissa rakennetussa ympäristössä. Niihin liittyen kansainvälistä keskustelua löytyy esimerkiksi tästä konferenssikoosteesta: Sisäilman kemikaaleista keskusteltiin Berliinissä.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Tapaaminen yhdistystoiminnasta kiinnostuneille

Järjestämme 24.9. vapaamuotoisen infotilaisuuden Homepakolaiset ry:n toiminnasta kiinnostuneille

Haluatko tietää tarkemmin, millä tavoin Homepakolaiset ry:ssä toimimme? Olisitko ehkä kiinnostunut olemaan mukana yhteisessä toiminnassa? Haluatko tulla kuulostelemaan ja kysymään lisää?

Istahdamme näissä merkeissä rupattelemaan iltateen ääreen tiistaina 24.9. klo 18–20 Helsingin Vallilassa (Wonderland Work:n tiloissa, Konepajankuja 1, 00510 Helsinki). Kerromme vapaamuotoisesti toiminnastamme, vastaamme kysymyksiin ja kuuntelemme toiveita ja ideoita tulevaan yhdistystoimintaan. Paikalla työntekijöistämme toiminnanjohtaja Katja Pulkkinen ja suunnittelija Karoliina Kähö.

Tilaisuus on avoin kaikille kiinnostuneille, eikä sitouta sinua mihinkään. Ilmoittautuminen kuitenkin tarvitaan: se onnistuu sähköpostitse suunnittelijallemme Karoliina Kähölle ma 23.9. klo 12 mennessä (osoite karoliina.kaho(at)homepakolaiset.fi). Lähetämme ilmoittautuneille tarkemmat saapumisohjeet. Karoliinalta voit myös kysellä lisätietoja.

Tarjolla on pikkupurtavaa (maidoton ja gluteeniton on huomioitu automaattisesti, ilmoitathan muut ruokarajoitteet ilmoittautuessasi!).

Tietoa Homepakolaiset-yhdistyksestä löydät täältä.

Lämpimästi Tervetuloa!

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Kysymyksiä sosiaali- ja terveysministeriölle ja Työterveyslaitokselle 12.9.2019

Työterveyslaitos on muutaman viime vuoden ajan viestinyt ja kouluttanut sisäilmaan liittyvien oireiden ja oireiluherkkyyden johtuvan peloista ja huolesta. Viestinnän tyyli on ollut asiaton ja sairastuneita pilkkaava.

Lisäksi kunnollista näyttöä näille väitteille ei ole esitetty. Viestintä on vaikuttanut sisäilmasta oireilevien ja sairastuneiden tilanteeseen heikentävästi.

Tämän vuoksi lähetimme 12.9.2019 sosiaali- ja terveysministeriön kautta kysymyksiä ministeriölle ja sen alaisuudessa toimivalle Työterveyslaitokselle.

Homepakolaiset ry:n lähettämiin kysymyksiin (12.9.2019) voit tutustua täällä PDF-tiedostona.
Kysymysten liite (kuvakaappauksia Työterveyslaitoksen kanssa käydystä Twitter-keskustelusta) on tutustuttavissa täällä.

Sosiaali- ja terveysministeriön vastaukseen (18.10.2019) voit tutustua täällä.

Homepakolaiset ry:n tähän toimittamaan vastaukseen (26.11.2019) voit tutustua täällä.

Sosiaali- ja terveysministeriön vastaus (16.12.2019) on luettavissa täällä.

Lue lisää:
20.1.2020: Emme saaneet ministeriöltä tutkimusnäyttöä hoitolinjausten perusteiksi

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Auta kartuttamaan tietoa ravinnon merkityksestä sisäilmaoireilussa

Haetaan osallistujia sairaanhoidon opinnäytetyöhön: ravinto ja sisäilmasta sairastuminen

Onko sinulla kokemusta ruokavalion vaikutuksista hyvinvointiisi sisäilmasta sairastumisen jälkeen? Jos on, haluaisimme kuulla kokemuksistasi.

Haetaan 10–15 haastateltavaa sairaanhoidon opinnäytetyöhön. Työ käsittelee ravitsemusta keinona sisäilmasta sairastuneen selviytymisessä. Haastateltavaksi käyvät 18–74-vuotiaat henkilöt, joilla on kokemusta ravitsemuksesta ja sen muuttumisesta sisäilmasta sairastumisen jälkeen. Haastattelun teemat esitetään haastateltaville tarkemmin paikan päällä. Haastattelut suoritetaan yksilöhaastatteluina.

Opinnäytetyö tehdään Metropolian Ammattikorkeakoulussa, ja sen ohjaajana toimii Eila-Sisko Korhonen.

Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata sisäilmasta sairastuneiden ihmisten kokemuksia ravitsemuksen merkityksestä selviytymisessä. Tavoitteena on tuottaa tietoa sisäilmasta sairastuneiden kuntoutumiseen ja hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä ravitsemuksen osalta. Aihetta on tutkittu vähän, mutta teema nousee usein esiin potilaskertomuksissa.

Haastattelut järjestetään syksyllä 2019 pääkaupunkiseudulla sopimuksen mukaan, mahdollisimman puhtaassa ympäristössä haastateltavien hyvinvoinnin takaamiseksi. Haastattelu on mahdollista tehdä myös Skypen kautta. Haastattelussa otamme huomioon myös haastateltavien mahdolliset herkkyydet esimerkiksi hajusteille. Osallistuminen on haastateltaville vapaaehtoista. Jokaisella haastateltavalla on oikeus keskeyttää haastattelu missä vaiheessa tahansa. Haastateltavien anonymiteetista huolehditaan.

Opinnäytetyö toteutetaan syksyn 2019 aikana. Valmis opinnäytetyö julkaistaan Theseus-sivustolla. Homepakolaiset ry on ollut mukana työn suunnitteluvaiheessa.

Tiedustelut ja haastateltavaksi ilmoittautumiset pyydämme sähköpostitse seuraaviin osoitteisiin:

Jenni Holma: [email protected]

Hilkka Jalkanen: [email protected]

Päivitys 12/2019

Valmis työ on luettavissa täällä:
Ravitsemus keinona sisäilmasta sairastuneen selviytymisessä. Jenni Holma, Hilkka Jalkanen, 2019. Metropolia ammattikorkeakoulu, sairaanhoito, hoitotyön koulutusohjelma.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Haetaan osallistuja sairaanhoidon opinnäytetyöhön

Työssä selvitetään kuulluksi tulemisen kokemuksia työterveyshuollossa sisäilmasairaana.

Oletko sinä ottanut puheeksi työterveyshuollossasi, että koet oireilevasi työpaikkasi sisäilmalle? Jos olet, haluaisimme kuulla kokemuksistasi.

Jos olet täysi-ikäinen työssäkäyvä tai enintään vuoden sisällä työelämästä pois jäänyt, ja olet kokenut oireilevasi työpaikkasi sisäilmalle sekä olet ottanut oireilusi esille työterveyshuollossasi, niin olet etsimämme henkilö. Kutsumme teidät osallistumaan opinnäytetyön haastattelututkimukseen, jonka tarkoituksena on kuvata, millaisia kokemuksia työssäkäyvillä sisäilmasta sairastuneilla on kuulluksi tulemisesta työterveyshuollossa. Toteutamme haastattelun teemahaastatteluna, jossa keskustellaan teidän kuulluksi tulemisen kokemuksista työterveyshuollossa sisäilmasairaana.

Työn tavoite

Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa työterveyshuollon toimintatapojen mahdollisista kehittämistarpeista. Tavoitteena on myös, että muut työssäkäyvät sisäilmasairaat saisivat työkaluja ongelmiensa esiin tuomisessa työterveyshuollossa sekä vertaistukea kokemuksista. Työn suunnitteluvaihe on toteutettu yhteistyössä Homepakolaiset ry:n kanssa.

Haastattelun toteutus

Haastattelun ajankohta ja paikka sovitaan haastateltavan kanssa yksilöllisesti sähköpostitse, haastatteluun on mahdollista osallistua myös Skypen kautta. Haastatteluun osallistuminen on luottamuksellista ja vapaaehtoista. Teillä on oikeus keskeyttää tai kieltäytyä haastattelusta ennen sen päättymistä. Haastattelunne nauhoitetaan aineiston litterointia varten ja nauhat tuhotaan analysoinnin valmistuttua. Meillä haastattelijoina on lakiin perustuva vaitiolovelvollisuus. Aineistot käsitellään nimettömästi, eivätkä haastatteluun osallistuvien henkilötiedot paljastu missään vaiheessa. Antamianne tietoja käytetään vain tässä opinnäytetyössä, eikä niitä luovuteta eteenpäin. Haastattelusuostumukset säilytetään Metropoliassa suljetussa arkistossa. Litteroituaineisto säilytetään Metropolian suljetussa arkistossa, kunnes opinnäytetyö julkaistaan Theseus tietokannassa marraskuun lopussa 2019. Tietosuojaseloste on saatavilla pyydettäessä.

Yhteystiedot

Mikäli haluatte osallistua tutkimukseen, pyydämme teitä olemaan sähköpostitse yhteydessä osoitteeseen: [email protected]. Mahdolliset lisäkysymykset voitte lähettää samaan sähköpostiosoitteeseen.

Opinnäytetyömme ohjaajana toimii Eila-Sisko Korhonen Metropolia Ammattikorkeakoulusta ([email protected]). Opinnäytetyö julkaistaan internetissä osoitteessa www.theseus.fi

Ystävällisesti,

Emma Rötsä, sairaanhoitajaopiskelija (AMK), [email protected]
Kerttuli Vaviolahti-Tikkanen,  sairaanhoitajaopiskelija (AMK), [email protected]

Päivitys 12/2019:

Valmis työ on luettavissa täällä:

Sisäilmasairaan kuulluksi tulemisen kokemuksia työterveyshuollossa. Emma Rötsä, Kerttuli Vaviolahti-Tikkanen, 2019. Metropolia ammattikorkeakoulu, sairaanhoito, hoitotyön koulutusohjelma.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista