Kirjoittajan arkistot:Homepakolaiset

Kysymyksiä professori Juha Pekkaselle ja ylilääkäri Markku Sainiolle

Potilasjärjestö toivoo sisäilma-alan asiantuntijoilta vastauksia kansalaisten kysymyksiin, sillä keskustelu on tärkeää luottamuksen rakentamiseksi.

Viite ry − Tieteen ja teknologian vihreät − järjesti Sisäilma ja tiede -webinaarin 27.10.2020. Tapahtumassa luennoivat professori Juha Pekkanen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) ja Helsingin yliopistolta sekä ylilääkäri, neurologi Markku Sainio Työterveyslaitokselta (TTL).

Tapahtumassa esitettiin paljon yleisökysymyksiä, joista suurimpaan osaan luennoitsijat eivät ehtineet vastata. Yleisöstä toivottiin, että luennoitsijat voisivat vastata kysymyksiin myöhemmin. Koska tämä ei ole toteutunut, Homepakolaiset ry on tehnyt yleisökysymyksistä koosteen.

Sisäilma-alalla toimivat ovat pitkään toivoneet, että sosiaali- ja terveysministeriö ja sen alaiset laitokset THL ja TTL kävisivät  avointa keskustelua kansalaisten kanssa. On tärkeää, että viralliset tahot osallistuvat viestinnästään syntyvään jatkokeskusteluun. Suurin osa kansalaiskysymyksistä on asiallisia ja asiantuntevia.

Oikea tieto on tärkeää

Viimeistään korona-aika on tehnyt selväksi, miten tärkeää kansalaisille suunnatussa viestinnässä on oikean ja selkeän tiedon jakaminen. Mikäli halutaan lisätä kansalaisten luottamusta virallisiin organisaatioihin ja vähentää liikkeellä olevan väärän tiedon määrää (valeuutiset ym.), olisi julkislaitosten ja niitä edustavien työntekijöiden hyvä pystyä perustelemaan esittämänsä, kiistanalaisetkin asiat.

Tärkeää on myös tuoda esille selkeästi, mikä on työntekijän omaa mielipidettä ja hypoteesia ja milloin kyse on vahvasta ja yleisesti tutkimusmaailmassa hyväksytystä tiedosta. Hyvään tieteelliseen tapaan kuuluu myös välttää niin sanottua kirsikanpoimintaa, eli pelkästään omia teorioita tukevan tiedon valikointia. Tiedolle on myös hyvä esittää lähdeviitteet. Aikana, jolloin väärän terveystiedon leviäminen on yleistä, tulisi erityisesti huolehtia julkisten laitosten viestinnän selkeydestä ja avoimuudesta.

Myös päättäjät kaipaavat perusteellisia vastauksia sisäilma-alan tutkimusta koskeviin kysymyksiin ymmärtääkseen suomalaisella sisäilma-alalla vallitsevia jakolinjoja. Homepakolaiset ry on samaa mieltä Viitteen kanssa siitä, että poliittisessa päätöksenteossa on aina vaadittava tieteeseen ja tutkimukseen perustuvaa näyttöä, kun tehdään yhteiskuntaan monin tavoin vaikuttavia pitkäaikaisia päätöksiä.

Jotta nämä tavoitteet toteutuisivat Suomessa sisäilma-asioiden osalta, toivomme Pekkasen ja Sainion lähtevän mukaan vuorovaikutteiseen keskusteluun sisäilmatutkimuksesta ja toimintamalleista. Kyseisen tilaisuuden yleisökysymykset ovat tähän hyvä reitti, ei vähiten siksi, että vastaaviin kysymyksiin on toivottu vastauksia jo pitkään monissa muissakin yhteyksissä.

Kysymykset on toimitettu 17.3.2021 luennoitsijoille sähköpostitse. Homepakolaiset ry sitoutuu julkaisemaan vastaukset ja toivoo samalla aiheesta laajempaa, kansalaisten, päättäjien ja asiantuntijoiden välistä avointa ja läpinäkyvää keskustelua.

Webinaarin yleisökysymyksiä Juha Pekkaselle ja Markku Sainiolle

Keräsimme talteen tapahtuman kommenttikentässä esitetyt kysymykset. Kysymyksiä on luettavuuden ja vastattavuuden helpottamisen vuoksi tiivistetty, yhdistelty ja selvennetty.

Luennoitsijat ovat esittäneet väitteen siitä, että sisäilmariskit tunnetaan laajasti. Väite on vastoin sitä, mitä aiheesta kansainvälisesti keskustellaan. Nythän tehdään paljon tutkimusta eri aineiden vaikutusmekanismeista, yhteisvaikutuksista ja ylipäänsä siitä, mitä haitta-aineita sisäympäristössä eri maissa on ja miten niitä voidaan mitata. Menetelmät kehittyvät ja mielenkiintoisia löydöksiä tulee koko ajan.

  • Mihin perustuu väite siitä, että kaikki sisäilmariskit tunnetaan jo hyvin?
  • Tiedetäänkö mielestänne riittävästi siitä, mille kaikelle ihmiset rakennuksissa altistuvat?
  • Viitteen webinaarissa käsittelemättä jäivät
    a) eri aineille altistumisen yhteisvaikutukset
    b) altistuskertymän merkitys.
    Ettekö pidä näitä keskeisinä seikkoina, kun pyritään ymmärtämään ympäristöterveyskysymyksiä?
  • Millaiset lähteet ovat mielestänne sopivia ympäristöterveyskysymysten yhteydessä asiantuntijoiden käytettäviksi? Miten on perusteltavissa esimerkiksi se, että Juha Pekkanen tarjoaa esityksessään tiedon lähteenä toimittaja Jani Kaaron artikkelia − vaikka Kaaro ei ole lääketieteen eikä ympäristöterveyden asiantuntija − mutta viittaa niukasti tieteellisiin artikkeleihin?

WHO:n homeongelmien terveysvaikutuksia käsittelevässä vuoden 2009 julkaisussa todetaan, että erilaisten homeperäisten epäpuhtauksien mittaaminen on ollut hankalaa, sillä monille aineille ei ole vielä validoituja mittausmenetelmiä (on olemassa paljon erilaisia kosteusvauriomikrobiperäisiä epäpuhtauksia). Siksi homeperäisten terveysongelmien yhdistäminen tiettyyn sisäilman haitta-aineeseen on ollut vielä hankalaa. Julkaisun jälkeen menetelmiä on kuitenkin kehitetty.

  • Mitkä ovat mielestänne mikrobiperäisten epäpuhtauksien mittaamisessa tärkeimmät kehityskohteet tällä hetkellä?
  • Mitkä ovat keskeisiä mikrobiperäisiä epäpuhtauksia, joiden haitallisista vaikutuksista on saatu viitteitä ja joita kannattaisi nyt sen vuoksi erityisesti tutkia lisää?

Euroopan unionin uudessa kemikaalistrategiassa on nostettu esiin monenlaisia kemikaaliryhmiä (mm. hormonaaliset haitta-aineet, karsinogeenit, neurotoksiset ja immunotoksiset aineet), joille altistumista halutaan EU:ssa vähentää merkittävästi. Yksi keskeinen materiaaliluokka, jossa tähdätään päästöjen vähentämiseen, ovat rakennusmateriaalit.

  • Onko tämä mielestänne tarpeellinen kehityskulku, johon on syytä Suomessakin kiinnittää huomiota?
  • Onko tutkittu esimerkiksi, miten yleisiä  märkäbetoni-muovimatto-ongelmat Suomessa ovat,  millaisia oireita tällaisissa tiloissa raportoidaan ja poikkeaako oireilu jotenkin ”muusta sisäilmaoireilusta”? Miten tällaisia ongelmia voitaisiin vähentää?

STM ja sen alaiset laitokset ovat viime vuosina juurruttaneet Suomeen käsitystä, että pitkäaikainen sisäilmaan kohdistuva oireiluherkkyys olisi toiminnallinen häiriö, joka johtuu ympäristön kokemisesta haitalliseksi, ei sisäympäristön epäpuhtauksista. Tämä on heikentänyt sisäilmasta oireilevien ja sairastuneiden tilannetta Suomessa.

  • Miksi THL ja TTL keskittyvät sisäilma-asioissa toiminnallisen häiriön teemaan ja psyykkisiin hoitoihin tutkimustiedon valikoinnissa, omissa tutkimuksissaan, kannanotoissaan ja muussa viestinnässään?
  • Miksi ei huomioida ja viestitä yhtä suurella panostuksella esimerkiksi sitä, kuinka ihmisten oireet alkavat helpottaa, kun he pääsevät pois oireiluttavista tiloista?
  • Miksi THL ja TTL korostavat psykososiaalisten tekijöiden merkitystä huomattavan paljon juuri sisäilmaoireilun ja -sairastamisen kohdalla verrattuna muuhun oireiluun ja sairastamiseen?
  • Miksi sisäilmasta oireilun ja sairastumisen toiminnallisuutta perustellaan tutkimuksilla, jotka eivät liity sisäilmaan? Miksi nämä tutkimukset soveltuisivat sisäilma-aiheeseen?
  • Mitä ovat ne kymmenet satunnaistetut tutkimukset, jotka osoittavat, että ei-ohimenevä sisäilmasta oireilu ei perustu epäpuhtauksiin ja on toiminnallinen häiriö?

Sisäilmasta oireilevat ja sairastuneet luokitellaan toiminnallisesti oireileviksi kevein perustein, koska on tyypillistä, että heille ei terveydenhuollossa tehdä perusteellisia poissulkututkimuksia.

Myös rakennuksista on vaikeaa tutkimuksin poissulkea, ettei siellä esiinny jotakin oireita aiheuttavaa. Tämä johtuu muun muassa mittausmenetelmien keskeneräisyydestä ja yhteisvaikutusten tuntemattomuudesta. Kaikkia sisäilman yksittäisiäkään aineita ja niiden vaikutuksia ei vielä edes tunneta.

Rakennuksen sisäilmassa voi helposti olla tuhansia erilaisia epäpuhtauksia. Tällaisen seoksen terveysvaikutuksista ja mekanismeista tuskin tullaan koskaan saavuttamaan kattavaa tieteellistä varmuutta, mutta suomalaisissa sisäilmalinjauksissa jätetään pitkälti huomioimatta sekin, mitä terveysriskeistä jo tiedetään. Ympäristöterveyskysymyksissä olisi järkevää kuunnella varhaisiakin signaaleja terveysriskeistä.

  • Miten sisäilmaan liittyvä oireilu on ylipäätään mahdollista diagnosoida toiminnalliseksi häiriöksi riittävän varmasti ja perusteellisesti tämänhetkisen tietämyksen ja terveydenhuollon käytäntöjen varassa?
  • Miksi sairastuneita kehotetaan olemaan välttämättä tiloja, joissa oireilua esiintyy? Miten poissuljetaan mahdollisuus, että kyseessä on todellisuudessa haitallinen ympäristö, kun terveysperusteisia arvoja ei ole ja tilojen tutkimisessa ja korjaamisessa on voinut tapahtua virheitä?
  • Miten erotetaan lievä myrkytystila ja toiminnallinen häiriö toisistaan?
  • Miten keskushermoston herkistyminen erotetaan mahdollisesta keskushermoston tulehdustilasta?
  • Kenellä on vastuu, jos esim. allergisen alveoliitin oireet tulkitaan toiminnalliseksi häiriöksi, ja altistumisen jatkuminen johtaa pysyvään keuhkovaurioon?
  • Osaatteko sanoa, miksi alveoliitin oireet täyttäviltä ”sisäilmaoireilevilta” potilailta tutkitaan allergista alveoliittia niin harvoin?
  • Miten THL:n sisäilmakyselyissä tutkitaan astman lisääntymistä? Koululaisille käytettävässä kyselyssä astma oli ainoastaan taustakysymyksenä (ikä, sukupuoli, allergia, astma ym. taustatekijät). Vertailuna: on olemassa myös muiden toimijoiden kyselyjä, joissa huomioidaan, onko astmassa tapahtunut muutoksia ja millaisia muutokset ovat.

Kun Suomessa pitkäaikaisen sisäilmaan kohdistuvan oireiluherkkyyden on katsottu olevan toiminnallinen häiriö, on sisäilmapotilaille ryhdytty tarjoamaan hoidoksi psykososiaalisia ja vaihtoehtoisia kaupallisia kuntoutusmenetelmiä. Niitä tarjotaan – vieläpä tieteellisessä kontekstissa ja monissa kanavissa toistuvasti − vaikka niiden vaikuttavuudesta ei ole näyttöä.

  • TTL:n omien kotimaisilla sisäilmapotilailla tehtyjen tutkimusten (TOSI ja SITY) mukaan psykososiaaliset hoidot eivät ole vaikuttavia. Miksi hoitoja silti suositellaan sisäilmapotilaille ja perusteena käytetään muilla potilasryhmillä kuin sisäilmapotilailla tehtyjä tutkimuksia? Eikö hoitojen pitäisi perustua tieteellisesti todennettuihin hoitoihin eikä teoriaan?
  • Miksi sisäilmasta sairastuneiden hoitokeinoksi esitetään DNRS-menetelmää? Millaista vertaisarvioitua tieteellistä näyttöä DNRS-menetelmästä ja sen soveltuvuudesta sisäilmasta sairastuneille on olemassa?
  • Miksi kokemusasiantuntijatieto kelpaa STM:lle, THL:lle ja TTL:lle todisteeksi vain silloin, kun halutaan osoittaa, että sisäilmaoireilu on toiminnallinen häiriö ja kun halutaan suositella DNRS-menetelmää?
  • Kuinka moni on toiminnallisten häiriöiden poliklinikalla parantunut verrattuna potilaisiin, jotka ovat saaneet muita hoitoja tai joiden arjessa on tehty sisäilman laatua kohentavia toimenpiteitä?

Helsingissä 17.3.2021

Homepakolaiset ry

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Homepakolaiset ry kommentoi Terveet tilat -toimintamallia

Terveet tilat 2028 -ohjelma järjesti laatimastaan Terveet tilat –toimintamallista ensimmäisen kaikille avoimen kommentointikierroksen, joka päättyi 31.1.2021. Kommenttien ja palautteen avulla on tarkoitus kehittää mallia eteenpäin. Myös toimintamallin seuraavat versiot tulevat olemaan avoinna palautteelle.

Kommentissamme kiinnitimme huomiota erityisesti työ- ja toimintakyvyn huomioimiseen. Tällä hetkellä toimintamallissa on ohjeistettu muun muassa näin:

”Mikäli tarvitaan työhön liittyviä ratkaisuja, ne kannattaa suunnitella yhteistyössä työterveyshuollon kanssa. Työjärjestelyt ovat yleensä aina sairauspoissaoloja parempi ratkaisu. Hätiköidyt ja tarkemmin suunnittelemattomat ratkaisut, kuten työntekijän siirtäminen välittömästi korvaaviin tiloihin, voivat johtaa pahimmillaan kierteeseen, jossa välttämistarve laajenee ja herkkyys oireilla voimistuu.  Eristäytyminen voi tuoda mukanaan mm. sosiaalisia ongelmia.”

”Välttämiseen perustuvia työkyvyn tukitoimia (kuten etätyö, työtilan vaihto) käytettäessä tulee huomioida se, että nämä ratkaisut voivat johtaa tilanteeseen, jossa työntekijän oireet jopa lisääntyvät ja toimintakyvyn alenema pahenee. Välttämiseen perustuvat ratkaisut voivat myös lisätä huolta muissa työyhteisön työntekijöissä. Tällaisia ratkaisuja voidaan kuitenkin joutua käyttämään tilapäisesti työkyvyn tukemiseksi tilanteissa, joissa vaihtoehtona on kykenemättömyys työskennellä lainkaan. Tällöin on tärkeää, että osapuolille on selvää, miksi ratkaisuja tehdään. Myös työyhteisölle on tällaisessa tilanteessa tärkeää viestiä se, että rakennus sinänsä on kunnossa.”

Homepakolaiset ry kommentoi toimintamallia seuraavasti:

Potilasjärjestö Homepakolaiset ry:n kommentit Terveet tilat -toimintamalliin

Tilatjaterveys.fi-verkkosivustolla määritellään kommentoinnin kohteena olevan toimintamallin tarkoitus seuraavasti: ”Terveet tilat -toimintamallin tarkoituksena on tukea kuntia ennakoivassa kiinteistönpidossa. Toimintamalli toimii tukimateriaalina sisäilmahaasteiden ratkaisemisessa ja erityisesti niiden ennaltaehkäisyssä.”

Homepakolaiset ry ei edusta kuntia ja kiinteistönpitoa, mutta potilasjärjestön näkökulmasta ennakoivaan kiinteistönpitoon liittyvän ohjeistuksen avulla kunnilla voi olla jatkossa paremmat mahdollisuudet saada korjausvelan kertyminen ja sisäilmaongelmien määrä vähenemään, mikäli kunnilta löytyy riittävästi resursseja ja halua toteuttaa ennakoivan kiinteistönpidon toimintamallia käytännössä.

Tilanteen parantumisesta on esimerkkejä kunnista, jotka ovat jo aiemmin kehittäneet omia toimintamallejaan ennaltaehkäisevän kiinteistönpidon suuntaan. Pidämme tärkeänä, että Terveet Tilat 2028 -ohjelmassa on kuultu kiinteistöjen ylläpidon ja hallinnan arkitodellisuuden asiantuntijoita ja koottu hyviä käytäntöjä yhteen kaikkien kuntien hyödynnettäväksi.

Pidemmällä aikavälillä kiinteistöjen ongelmien ennaltaehkäisy ja tilojen terveellisyyden ja turvallisuuden parantuminen vähentää uusien sisäilmasta aiheutuvien sairastumistapausten määrää. Potilasjärjestönä odotamme tämän kehityskulun toteutuvan mahdollisimman nopeasti. Näemme päivittäin sisäilmaongelmien seuraukset ihmisten terveyden ja esimerkiksi työelämäosallisuuden heikkenemisenä.

Suomessa on näkyvillä suuntaus, jossa psykososiaalisia tekijöitä ja erityisesti noseboa sisäilmaoireilun syynä korostava kansallisten ohjelmien ja laitosten viestintä jättää varjoonsa tiedon sisäilman epäpuhtauksista ja haittatekijöistä, terveysvaikutuksista sekä keinoista toipua tai ennaltaehkäistä sairastuminen. Tämä vaarantaa oireilun ja sairastumisen ennaltaehkäisyn ja sairastuneiden tilanteen parantumisen.

Kommentoinnin kohteena olevassa Terveet tilat -toimintamallin nykyversiossa edellä kuvattu ilmiö on havaittavissa osuudessa ”Työ- ja toimintakyvyn tukeminen”. Tämän valikon sisällössä näkyy, ettei tilojen käyttäjien näkökulmaa ole ohjelman osallistamisprosessissa otettu mukaan samassa mittakaavassa kuin esimerkiksi kiinteistönpidon ammattilaisten.

Ilmiöstä seuraa, että sisäilma-asioiden parissa kentällä toimivat hämmentyvät: onko kyse psyykkisestä ongelmasta vai altistumisesta. Ratkaisuprosessi hankaloituu. Tilannetta saatetaan vähätellä ja asioihin tarttumista viivyttää. Sisäilmasta oireileviin kohdistuvat epäilyt ja stigma lisääntyvät.

”Työ- ja toimintakyvyn tukeminen” -valikon sisällön ja siinä olevien painotusten vuoksi voi lukijalle syntyä muun muassa väistötilojen ja työjärjestelyjen merkitystä vähättelevä käsitys.  Ympäristöterveyteen liittyvien lakien velvoitetta varovaisuusperiaatteen soveltamiseen ei tulisi hämärtää. Viestinnällisen painotuksen korjaamiseksi valikkoon tulisi tuoda lisää tietoa väistön ja työjärjestelyjen hyödyistä.

Potilasjärjestössä olemme nähneet kymmenen vuoden aikana tuhansia sisäilmasta sairastuneiden tapauksia. Kokemuksissa ei painotu toimintamallissa mainittu välttämistarvekierre, vaan väistötilojen ja muiden työjärjestelyjen sekä asiantuntevan tuen hyödyllisyys toimintakykyä lisäävänä tekijänä. Tilanteiden ratkaiseminen sen sijaan viivästyy tai kaatuu usein ymmärtämättömyyteen sisäilmaoireilusta ja/tai ongelman vähättelyyn yhden tai useamman vaikuttajan taholta. Myös tilojen tutkimisprosessi voi kestää terveyden kannalta liian kauan.

Kokemukset osoittavat, että toimenpiteisiin altistumisen katkaisemiseksi on ryhdyttävä nopeasti. Altistumisen pitkittymisen seurauksena sairastaminen voi kroonistua. Soveltuvat työjärjestelyt, korvaavien työtilojen tai -tehtävien tai etätyömahdollisuuden järjestäminen mahdollisimman pian auttavat katkaisemaan sairastumiskierteen ja uusien oireiden syntymisen sekä nopeuttavat toipumisprosessia.

Korvaavien tilojen kunto on selvitettävä etukäteen, sillä oireilevaa ei kannata sijoittaa toisiin huonoihin tiloihin. Potilasjärjestöön kertyneen kokemustiedon mukaan erityisesti sellaiset henkilöt, joilla altistuminen jatkuu pitkäaikaisesti voimakkaiden oireiden jo ollessa päällä, kärsivät myöhemmin pitkittyneistä ja heikosti paranevista sisäilmaoireista, jotka vaikuttavat henkilön työ- ja toimintakykyyn. Tällaista elimistön sietokyvyn laskua kannattaa pyrkiä ennaltaehkäisemään. Jos henkilö on ehtinyt altistua pahasti, onkin hyvä varata riittävästi toipumisaikaa ennen työjärjestelyjen kokeilua. Työjärjestelyt ja tilakokeilut tulee toteuttaa asiantuntevasti. Kokeilujen pohjalle tulee laatia virallinen kuntoutussuunnitelma. Epäonnistuneen kokeilun jälkeen tulee olla mahdollisuus toipua uudesta altistumisesta ennen kuin kokeillaan seuraavaa tilaa.

Positiivista ”Työ- ja toimintakyvyn tukeminen” -valikossa on, että siinä on huomioitu koulujen sisäilmatilanteisiin liittyvässä Ratkaistaan yhdessä! -hankkeessa kerättyä tietoa. Kyseisessä hankkeessa koostettu aineisto perustuu koulujen sisäilmatilanteiden osallisten todellisiin tarpeisiin ja kokemuksiin. Hankkeessa on kuultu ammattilaisten lisäksi myös oppilaita ja vanhempia, joten osallistamista on tehty kattavasti.

Koska myös Terveet tilat 2028 -ohjelman toimintaperiaatteena on osallistaa sidosryhmiä kehitystyöhön, toivomme, että myös Homepakolaiset ry:n ohjelmalle vuodesta 2017 alkaen toimittama tieto huomioitaisiin kehitystoimenpiteissä ja toimintamalleissa.

Esimerkiksi sisäilmasta oireilevien ja sairastuneiden työ- ja toimintakyvyn tukemiseen liittyen olemme toimittaneet Terveet Tilat 2028 -ohjelmalle muun muassa oppaat ”Sisäilmasta sairastuneiden työllisenä pysyminen. Miten vältetään työkykyisten sisäilmasta sairastuneiden ajautuminen työelämän ulkopuolelle?” ja ”Sisäilmasairaan toimintakyvyn tukeminen – ratkaisuja sairauden kolmella vakavuusasteella“ sekä ”Sisäilmasta sairastuneiden kokemuksia lääkärikäynneistä -kyselyn tulokset”.

Lisäksi Terveet Tilat 2028 -ohjelman edustajia on osallistunut järjestämiimme monialaisiin työpajoihin, ja yhdistys on osallistunut ohjelman järjestämiin tilaisuuksiin.

Kannatamme kestävyyttä ja vaikuttavuutta. Olemme halunneet ruohonjuuritasolta keräämällämme tiedolla auttaa näkemään, millaisilla tekijöillä sisäilmasta oireilevien ja sairastuneiden tilanteen parantumista voidaan estää tai edistää. Pelkkä ammattilaisnäkökulma ei tuo esille kaikkea olennaista aiheesta.

Koska nyt kommentoinnin kohteena oleva toimintamallisivusto ei käsittele Terveet tilat 2028 -ohjelman toista päätavoitetta ”sisäilmasta oireilevien ja sairastuneiden hoidon ja kuntoutuksen tehostaminen”, Homepakolaiset ry ehdottaa, että tämän tavoitteen toimenpiteille ja materiaaleille järjestetään myös julkinen kommentointimahdollisuus.

Ihmisten todellisten tarpeiden ja kokemusten kuuleminen auttaa kohdistamaan auttamisen resurssit oikeisiin asioihin. Toivomme, että jatkossa sisäilmasta oireilevia ja sairastuneita kuultaisiin yhtä laajasti kuin esimerkiksi kiinteistönpitoon liittyviä arkitodellisuuden asiantuntijoita on kuultu.

Esimerkkejä tiedosta, jota olemme välittäneet Terveet Tilat 2028 -hankkeelle ja joka on ladattavissa myös homepakolaiset.fi-sivustolla:

Sisäilmasta sairastuneiden työllisenä pysyminen. Miten vältetään työkykyisten sisäilmasta sairastuneiden ajautuminen työelämän ulkopuolelle?

Sisäilmasta sairastuneiden kokemuksia lääkärikäynneistä -kyselyn tulokset

Sisäilmasairaan toimintakyvyn tukeminen – ratkaisuja sairauden kolmella vakavuusasteella

Palveluiden suunnittelu sisäilmasta sairastuneille. Profiilityökalu sisäilmasta sairastamisen monimuotoisuuden ymmärtämiseen

Millaista sisäilmaviestintää kaivataan? Vaikuta sisäilmaviestintään -kyselyn tulokset

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Rakennetun ympäristön asiantuntijat vetoavat sisäilman huomioimiseen koronapandemian hallinnassa

Monin rakennusteknisin toimin voidaan vähentää haitta-aineiden määrää sisäilmassa. Tällaisia keinoja kannattaa käyttää terveellisten sisäilmaolosuhteiden edistämiseen.

Merkittävä ryhmä kansainvälisiä rakennetun ympäristön ja sisäilma-alan asiantuntijoita vetoaa maailman terveysjärjestöön, kansallisiin organisaatioihin ja lääketieteelliseen yhteisöön, jotta pandemian hillitsemisessä huomioitaisiin nykyistä paremmin sisäilma virustartuntojen välittäjänä ja rakennustekniset keinot tartuntojen ehkäisykeinona.

Alan kärkitutkijoista koostuva ryhmä on kirjoittanut tieteelliseen Clinical Infectious Diseases -lehteen artikkelin, jossa eritellään tutkimuksia koronaviruksen käyttäytymisestä sisäilmassa ja esitetään keinoja tartuntojen hillitsemiseksi rakennuksissa. Artikkelin on allekirjoittanut 239 asiantuntijaa useista yliopistoista ja organisaatioista ympäri maailman, ja sen pohjalta laaditun lyhyemmän vetoomuksen maailman terveysjärjestö WHO:lle on allekirjoittanut noin 700 rakennetun ympäristön ammattilaista.

Artikkelissa tutkijat perustelevat rakennuksiin liittyvien toimien tärkeyttä viruspandemian hallinnassa sillä, että koronavirus voi levitä sisäilmassa pisaroiden lisäksi ilmavälitteisesti mikroskooppisen pieninä hiukkasina, aerosoleina. Ne pysyvät pisaroita pidempään ilmassa ja voivat kulkeutua huomattavasti nyt käytettyjä turvavälejä laajemmalle. Tämän vuoksi käsihygienia ja turvavälit eivät kirjoittajien mielestä yksinään riitä viruksen leviämisen hallintaan, eikä tieteellinen näyttö tue pelkästään niiden valintaa ratkaisukeinoiksi. Aerosolihiukkasten leviämiseen voidaan asiantuntijoiden mukaan vaikuttaa sisäilmassa monin keinoin, jotka olisi nyt järkevää ottaa mukaan tilanteen ratkaisemiseen.

Asiantuntijat suosittelevat esimerkiksi rakennusten hyvästä ilmanvaihdosta ja tuulettamisesta huolehtimista, painovoimaisen ilmanvaihdon tehostamista, erilaisten suodattimien ja puhdistimien käyttöä ja UV-säteilyn hyödyntämistä viruspitoisuuksien vähentämisessä. He myös alleviivaavat, että sisätiloissa ihmismäärät tulisi pitää riittävän vähäisinä.

Homepakolaiset-yhdistys muistuttaa, että monia asiantuntijoiden esittämistä keinoista voidaan helposti käyttää Suomessakin esimerkiksi työpaikoilla ja oppilaitoksissa. Tällaiset toimenpiteet ovat laajemminkin hyödyllisiä tavoiteltaessa rakennusten käyttäjien terveyttä ja hyvinvointia sisätiloissa.

Esimerkiksi ilmanvaihtoon liittyvät ongelmat ovat suomalaisissa koulurakennuksissa hyvin yleisiä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) koordinoimassa Koulujen sisäympäristön laatu ja oppiminen -tutkimuksessa kosteus- tai homevaurioita raportoitiin olevan noin joka neljännessä koulussa ja ilmanvaihtoon liittyviä ongelmia oli jopa 58 % luokkahuoneista. Myös THL:n, Työterveyslaitoksen ja Suomen Kuntaliiton SisäNyt-selvityksen mukaan sisäilmaongelmien yleisin syy kuntien ja valtionhallinnon (Senaatti) kiinteistöissä ovat ilmanvaihtoon liittyvät ongelmat, tunkkaisuus ja painesuhteet.

Lisätietoa:

Linkki Clinical Infectious Diseases -lehden artikkeliin (koko teksti aukeaa esim. pdf-linkistä).

Lista artikkelin allekirjoittaneista asiantuntijoista yhteystietoineen (mukana myös useita suomalaistutkijoita).

Kansainvälisen WELL-rakennusinstituutin lehdistötiedote aiheesta.

Lyhyesti WHO:lle suunnatusta vetoomuksesta.

YLE:n uutinen suomalaisesta Koulujen sisäympäristön laatu ja oppiminen -tutkimuksesta.

SisäNYT-selvitys.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Uutinen sisäilmasta oireilevien terapioista hyötymisestä johti harhaan

Helmikuussa Suomessa levisi laajalle uutinen, että sisäilmasta sairastuneet hyötyvät terapiasta. Uutisen kohteena olleessa tutkimuksessa ei kuitenkaan saavutettu terapialla tilastollisesti merkittävää hyötyä verrattuna kontrolliryhmään. Oireet eivät vähentyneet, mutta unettomuus ja masentuneisuus lisääntyivät. Jos tutkimustuloksista ei viestitä todenmukaisesti, ratkaisujen löytäminen sisäilmaongelmaan hankaloituu.

Iso muoviankka satamassa veneiden keskellä

Uutinen oli ankka: Tutkimuksessa ei saatu tilastollisesti merkittäviä eroja eri terapiaryhmien ja verrokkiryhmän välille 12 kuukauden seurannan jälkeen. (Kuva: Adobe Stock)

Helmikuussa moni media uutisoi sisäilmasta sairastuneiden hyötyvän terapiasta. Esimerkiksi MTV kertoi ”yllättävästä tutkimustuloksesta”, jonka mukaan 70 % sisäilmasta oireilevista sai apua terapiasta, ja Keskisuomalainen, Ilkka-Pohjalainen, Mediuutiset sekä Demokraatti kertoivat osan sisäilmasta sairastuneista hyötyvän terapiasta.

Uutisoinnista on voinut saada kuvan, että sisäilmaoireita kannattaisi hoitaa terapioin. Tarkempi perehtyminen uutisoinnin kohteena olleeseen tutkimukseen osoittaa, että kyseisessä tutkimuksessa ei kuitenkaan todettu tällaista.

Homepakolaiset-yhdistys haluaa potilasjärjestönä puuttua aiheeseen, sillä jatkuva terapioiden, huolen ja nosebon perusteeton esiintuonti sisäilmaoireilun yhteydessä vaikuttaa jo käytännön tasolla siihen, miten Suomessa sisäilmasta sairastuneisiin suhtaudutaan ja millaista apua he saavat.

Lähteenä Työterveyslaitoksen TOSI-tutkimus

Median välittämät viestit perustuvat Työterveyslaitoksen tiedotteeseen tuoreesta tutkimuksesta, josta uutisoi myös STT.

Toiminnalliset oireet ja työkyvyn tuki -tutkimuksessa (TOSI-tutkimus) selvitettiin, voidaanko psykososiaalisella hoidolla tukea sisäilmasta oireilevien työntekijöiden työ- ja toimintakykyä. Työsuojelurahaston, Kelan ja Työterveyslaitoksen rahoittaman tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa sisäilmaoireiluun vaikuttavia tekijöitä ja kehittää kuntoutusmalli työ- ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi.

Tutkimuksessa oli kaksi terapiaryhmää ja yksi verrokkiryhmä

Tutkimuksessa verrattiin kahden eri terapian toimivuutta verrokkiryhmään, joka sai vain tavanomaista hoitoa esimerkiksi omassa työterveyshuollossaan (TAU, treatment as usual). Terapiaryhmistä toinen sai käyttäytymisterapiaa (KBT) ja toinen psykoedukaatiota (PE).

Tutkimukseen osallistui 52 potilasta, joista 44 oli mukana tutkimuksen loppuun asti. Potilaista 17 oli KBT-ryhmässä, 17 PE-ryhmässä ja loput verrokkiryhmässä. Yksi suunniteltu terapiaryhmä, sovellettu rentouttava ryhmäterapia, jouduttiin pudottamaan pois pienen osanottajamäärän vuoksi.

Päätulos: terapia- ja verrokkiryhmien välillä ei eroja

Tutkimuksen ensisijainen vastemuuttuja oli terveyteen liittyvä elämänlaatu (HRQoL), jota käytetään erilaisten hoitojen vaikutuksia tutkittaessa. Terveyteen liittyvää elämänlaatua mitattiin 15D-mittarilla, joka koostuu 15 kysymyksestä, joilla arvioidaan elämänlaatua monilla eri osa-alueilla.

Tutkimuksessa ei saatu tällä mittarilla tilastollisesti merkitseviä eroja eri terapiaryhmien ja verrokkiryhmän välille 12-kuukauden seurannan jälkeen.

Toissijaiset muuttujat antoivat monenlaisia tuloksia

Kummankin terapiaryhmän aineistot yhdistämällä saatiin analyysissa tilastollisesti merkitsevä tulos elämänlaadun kohenemisesta. Mikä elämänlaadun osa-alue tässä painottui ja millainen hoito tähän vaikutti, ei tutkimuksesta selviä.

Hoitojen vaikutuksia selvitettiin tutkimuksessa myös muiden mittareiden avulla. Tarkasteltuja vaikutuksia olivat kemikaaleille herkistyminen, herkistymisen vaikutus elämänlaatuun, ahdistuneisuus, masentuneisuus ja unettomuus. Missään näistä ei saatu tuloksia. Itseasiassa potilaiden masentuneisuus ja unettomuus lisääntyivät.

Potilaiden työelämätilanteen muutosta ei tutkimuksessa eritelty selkeästi, vaikka tutkimuksen tarkoitus oli kehittää työkykyä ylläpitävä hoito työterveyshuoltojen tarkoitukseen.

Uutisoidut tulokset hyödyistä perustuvat 10 potilaan vastauksiin

Tutkimuksessa toteutettiin osallistuneille myös tyytyväisyyskysely. Sillä kerättiin tietoja hoitokokemuksista ja hoitojen koetuista vaikutuksista 3 kk:n ja vuoden seurantapisteissä. Kolmen kuukauden kokemukset on kerätty heti terapiajaksojen päättymisen jälkeen. Pidemmän aikavälin seuranta on hyödyllinen pysyvien vaikutusten erottamiseksi lyhytaikaisista ja lumevaikutuksista.

Tyytyväisyyskysely tehtiin vain kahdelle terapiaryhmälle, ei verrokeille. Tyytyväisyyskyselyyn vastasi vain osa terapiaryhmiin osallistuneista.

Työterveyslaitos tiedotti, että KBT-ryhmään osallistuneista yli 70 % koki saaneensa apua ongelmaan ja 71 % suosittelisi saamaansa hoitoa muille.

Tämä tulos on poimittu seuraavasti: Kyselystä on otettu KBT-ryhmän vastaukset kolmen kuukauden seurannan kohdalta. Kun KBT-ryhmän koko oli 17 potilasta ja kolmen kuukauden kyselyyn vastasi heistä 14, tarkoitti 71 % yhteensä 10:tä henkilöä. Uutinen terapian hyödyistä perustui tähän lukuun. PE-ryhmän tyytyväisyys oli huomattavasti alempi, ja 12 kuukauden seurannassa kummankin ryhmän kokema hyöty oli laskenut merkittävästi.

Yleensä tämän kokoisten ryhmien perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä hoitojen vaikutuksista. On myös harhaanjohtavaa nostaa esiin irrallisia löydöksiä päätulosten vastaisesti. Tutkimusotoksiin mahtuu aina monenlaisia osumia, mutta todellista vaikuttavuutta voidaan arvioida mm. tarkastelemalla keskiarvoa, eroa verrokkeihin ja seuraamalla vaikutusten pysyvyyttä.

Mitä kymmenen potilaan kokema hyöty oli?

Jos tämä 71 % kuitenkin nostetaan esiin, on kysyttävä: Mihin nämä kymmenen henkilöä olivat tyytyväisiä ja millaisiin asioihin he kognitiivista psykoterapiaa muille suosittelisivat?

Tutkijoilta saamiemme tietojen mukaan osallistujilta ei missään tutkimuksen vaiheessa kysytty, mitä he odottivat hoidoilta ja mihin he niillä toivoivat saavansa apua. Tutkimuksesta ei selviä, odotettiinko terapioista apua esimerkiksi itse oireisiin vai niiden kanssa jaksamiseen. Apua oireisiinhan ei hoidolla saavutettu. Avoimeksi jäi, mitä tämä kymmenen henkilön kokema hyöty oli.

Kognitiivista terapiaa ja psykoedukaatiota saaneista kolmasosa myös koki 12 kuukauden seurannan jälkeen tilanteensa huonontuneen verrattuna aikaan ennen hoitoja.

Erilaisten hoitojen vaikuttavuutta pitäisi pystyä vertailemaan avoimesti

On tärkeää, että sisäilmasta oireilevien työkyvyn tukemiseen haetaan monipuolisesti keinoja.

Moni sisäilmasta sairastunut kokee sairastumisensa vuoksi vastoinkäymisiä esimerkiksi terveyden menetyksen, asuntokauppariitojen, toimeentulohaasteiden ja työelämästä putoamisen vuoksi. Sisäilmasta sairastuneiden on Suomessa vaikea saada lääketieteellistä apua, ja potilaat kohtaavat usein epäuskoa terveydenhuollossa. Terapioillekin koetaan tarvetta − niitä kaivataan mm. sairastumisen aiheuttamien haasteiden kanssa jaksamiseen ja avutta jäämisen kokemusten käsittelyyn.

Tällä hetkellä monia sairastuneita kuitenkin ohjataan erilaisiin terapioihin tarjoamatta lisäksi muuta lääketieteellistä ja kuntouttavaa apua, esimerkiksi tukea työjärjestelyihin. Kun myrkylliselle sisäilmalle altistunut henkilö sairastuu, silloin terveelliset sisätilat ovat ensisijainen hoitomuoto. Monet tarvitsevat silti, varsinkin akuutissa vaiheessa, lääketieteellisiä hoitoja esimerkiksi keuhkosairauksiin ja tuki- ja liikuntaelinsairauksiin.

Yhteiskunnan kannalta on merkittävää, minkälaiseen apuun rajallisia resursseja käytetään. On tärkeää vertailla, millaiset keinot edistävät parhaiten sisäilmasta sairastuneiden terveyttä, työelämäosallisuutta ja elämänlaatua. Tietoon pohjautuva päätöksenteko vaatii erilaisten keinojen vaikuttavuuden vertailua, mille tutkimusten ja niistä viestinnän tulisi tarjota helposti hyödynnettävä pohja. Päättäjien työ hankaloituu, jos tutkimustuloksista ei viestitä hyvien tieteellisten käytäntöjen mukaisesti.

Tarkkuutta tuloksista viestimiseen

Sisäilmasta sairastuneet tarvitsevat apua mm. työelämässä ja opinnoissa jatkamiseen sekä asumisratkaisuihin. Lisääntynyt asenteellisuus vaikuttaa nyt käytännön tasolla avunsaantiin heikentävästi.

TOSI-tutkimuksen loppuraportissa todettiin: ”Tutkimuksen havainnot tukevat psykososiaalisen lähestymistavan selvittämistä ja kehittämistä sisäilmasta laaja-alaisesti oireilevien kuntoutukseen”. Tutkimustulokset eivät kuitenkaan tarjoa tälle katetta. Tällainen viestintä lisää sisäilmasta sairastuneisiin kohdistuvaa stigmaa ja hankaloittaa ongelmanratkaisua.

Tiedote on luettavissa myös STT-infossa.

 

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Uusia sairaanhoidon opinnäytetöitä sisäilma-aiheesta

Aiheina ravitsemuksen merkitys, kuulluksi tuleminen työterveyshuollossa ja sisäilmaoireiden kehittyminen.

Syksyllä 2019 valmistui kolme hoitotyön tutkinto-ohjelman opinnäytetyötä, joiden suunnittelussa ja haastateltavien hakemisessa Homepakolaiset ry teki yhteistyötä Metropolia AMK:n kanssa.

Ensimmäinen työ käsitteli sisäilmasta sairastuneiden kuulluksi tulemisen kokemuksia työterveyshuollossa ja toinen ravitsemuksen merkitystä sisäilmasta sairastuneen selviämisessä. Kolmannessa tarkasteltiin, kuinka sisäilmaoireilu etenee ärsytysoireista ja infektiokierteistä kroonisemmaksi ja laajamittaisemmaksi sairastumiseksi.

Kaikkia näitä aiheita on tutkittu hyvin niukasti, mutta ne nousevat säännöllisesti esiin potilasjärjestötyössä.

Jotta näille asioille saataisiin hahmoa, lähdettiin opinnäytetöissä valittuja aiheita ottamaan haltuun laadullisin menetelmin. Työt toteutettiin teemahaastatteluin: ensimäisessä työssä haastateltiin yhdeksää, toisessa kymmentä ja kolmannessa kuutta sisäilmasta sairastunutta.

Alla kerromme lyhyesti töissä tehdyistä havainnoista.

Kuulluksi tuleminen työterveyshuollossa

Sisäilmasairaan kuulluksi tulemisen kokemuksia työterveyshuollossa. Emma Rötsä, Kerttuli Vaviolahti-Tikkanen, 2019. Metropolia ammattikorkeakoulu, sairaanhoito, hoitotyön koulutusohjelma.

Haastatteluissa nousi esiin monenlaisia kokemuksia kuulluksi tulemisesta työterveyshuolloissa.

Haastateltujen henkilöiden kuulluksi tulemisen kokemusta määrittivät käytännön toimet: Haastatellut kokivat tulevansa kuulluiksi silloin, kun saivat työterveyshuollosta käytännön tukea ja apua tilanteen ratkaisemiseen ja kun heidän terveysongelmiaan ja niiden syitä tutkittiin.

Sairastuneen oman aktiivisuuden ja pitkän hoitosuhteen tutun lääkärin kanssa koettiin edistävän kuulluksi tulemista.

Estävinä tekijöinä kuulluksi tulemiselle nousivat aineistossa esiin työterveyden välinpitämättömyys ja vastuiden epäselvyys sekä se, ettei sisäilmasairasta sairastunutta otettu tosissaan ja nähty sisäilmaongelmiin liittyvien terveysongelmien moninaisuutta.

Ravitsemus osana sisäilmasta sairastuneen selviytymistä

Ravitsemus keinona sisäilmasta sairastuneen selviytymisessä. Jenni Holma, Hilkka Jalkanen, 2019. Metropolia ammattikorkeakoulu, sairaanhoito, hoitotyön koulutusohjelma.

Työhön haastateltiin henkilöitä, jotka ovat sairastuneet heikon sisäilman takia ja saaneet ravitsemuksesta apua oireisiinsa.

Haastatellut kuvasivat ravitsemuksella olleen merkittävän positiivisen vaikutuksen oireidensa lievenemiseen sekä yleiseen jaksamiseen.

Terveyttä edistävää ravitsemusta koettiin olevan muun muassa terveellinen ja säännöllinen ruokavalio sekä kasvisten ja marjojen runsas määrä.

Terveydentilaa heikentäviksi koettiin mm. gluteeni ja sokerit.

Haastateltavat nostivat esiin paljon erilaisia hiven- ja kivennäisaineita sekä vitamiineja, joiden he kokivat edistävän terveyttään. Jatkuvien, toistuvien antibioottihoitojen taas koettiin vaikuttaneen heikentävästi terveyteen.

Sisäilmasairaan oirekuvan kehittyminen

Vakavasti sisäilmasta sairastuneen henkilön oirekuvan kehittyminen. Jessika Klasila, Sara Hintsala, 2019. Metropolia ammattikorkeakoulu, sairaanhoito, hoitotyön koulutusohjelma.

Työhön haastateltiin kuutta työkyvytöntä sisäilmasta sairastunutta. Haastatteluilla haluttiin katsoa taaksepäin potilashistoriassa ja selvittää, millainen ketju on johtanut krooniseen ja työkykyä vaurioittavaan sairastumiseen.

Huonon sisäilman koettiin aiheuttavan yksilöllisen ja moninaisen oirekuvan.

Alkuoireina haastatelluilla oli ollut lieviä “flunssa- ja allergiamaisia” oireita, joita ei osattu aluksi yhdistää huonoon sisäilmaan.

Jatkuva sisäilman epäpuhtauksille altistuminen pahensi ja laajensi oireita sekä pidensi niiden esiintymisaikaa. Työssä kuvataan tarkemmin, miten oireet muuttuivat ja millaisia oireita haastatellut kuvasivat. Infektio- ja ärsytysoireet korvautuivat pitkään jatkuttuaan muilla oireilla. Aivosumu koettiin kaikkein invalidisoivimpana oireena.

Sisäilman koettiin myös aiheuttaneen herkistymistä muille erilaisille ympäristötekijöille, mikä rajoitti haastateltavien ihmissuhteita sekä liikkumista julkisilla paikoilla. Sairastuminen vaikutti heikentävästi fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Sisäilmasta sairastumisen koettiin heikentävän elämänlaatua merkittävästi. Runsaiden fyysisien oireiden lisäksi sairastuminen koettiin myös hyvin traumaattiseksi kokemukseksi.

Kroonistumisen välttämiseksi varhainen puuttuminen sisäilmasta sairastumiseen on tärkeää.

Opinnäyteyhteistyö

Homepakolaiset on tehnyt vuosina 2017-2019 opinnäyteyhteistyötä Metropolia AMK:n sairaanhoidon ja toimintaterapian koulutusohjelmien sekä XAMK:n palvelumuotoilun ohjelman kanssa. Yhdistys on auttanut aihevalinnoissa, osallistunut töiden suunnitteluun ja auttanut haastateltavien hakemisessa jakamalla tiedotteita kanavillaan.

Yhteistyön tuloksena on valmistunut kuusi opinnäytetyötä. Työt löytyvät oppaat ja julkaisut -sivulta (selaa alas).

Lue lisää: Opinnäyteyhteistyötä toimintaterapeuttien kanssa.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

WHO:n toimintakykyluokitusta kannattaa hyödyntää sisäilmasairaiden hoidon kehittämisessä

Homepakolaiset ry:n mukaan WHO:n luokitukseen perustuvat hoito- ja kuntoutuskäytännöt voisivat nostaa sisäilmasta sairastuneiden hoidon ja kuntoutuksen uudelle tasolle jo lähitulevaisuudessa. Sen etuna on sairastuneen tarpeiden huomiointi kokonaisvaltaisesti. Nykyiset hoitokäytännöt ovat sirpaleisia ja tuloksettomia.

Kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokitus (ICF) kuvaa, miten sairauden ja vamman vaikutukset näkyvät yksilön elämässä. (Kuva: Tavaton media).

Sisäilmasta sairastuneiden hoito- ja kuntoutuspolut ovat Suomessa tällä hetkellä rikkinäisiä. Tuloksettomat hoitokierteet ovat rasite sekä yksilölle että yhteiskunnalle.

Monet potilaat kertovat, että heidän tilannettaan ei hahmoteta kokonaisuutena terveydenhuollossa. Siksi kuntoutuminenkin monesti epäonnistuu. Tarvitaan työkaluja, jotka huomioivat sisäilmasta oireilevien ja sairastuneiden tarpeet ja tilanteen nykyistä monipuolisemmin.

Avuksi kansainvälinen toimintakykyluokitus

Tarjolla on vaihtoehtoja tilanteen ratkaisemiseksi.

WHO on kehittänyt toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokituksen (ICF-luokitus), joka huomioi laajasti erilaisia toimintakyvyn osa-alueita ja niihin vaikuttavia tekijöitä ympäristössä ja ihmisissä. ICF-luokitusta on tarkoitettu käytettäväksi nykyisen tautiluokituksen (ICD) rinnalla.

ICF-luokitusta voitaisiin hyödyntää myös sisäilmasta sairastuneiden toimintakyvyn ja siihen vaikuttavien tekijöiden kuvaamisessa, hoidon rakentamisessa ja hoitotulosten seuraamisessa.

ICF-luokituksessa huomioidaan mm. keuhkojen, lihasten, hermoston ja aineenvaihdunnan toiminnot, eli se käsittää lähtökohtaisestikin sisäilmasta sairastuneiden tyypillisiä oireita huomattavasti kattavammin kuin keuhko-oirepainotteiset home- ja kosteusvaurio-oireiden hoitosuositukset.

Lisäksi ICF-luokituksessa tarkastellaan mm. monenlaisten ympäristötekijöiden vaikutusta, henkisiä voimavaroja ja sosiaalisen tuen tarvetta.

Luokituksen osa-alueet kattavat esimerkiksi terveyttä edistävät tuotteet ja osaratkaisut − kuten tekniset apuvälineet ja ruokavalion, monenlaisia ympäristötekijöitä sekä yhteisöjen toimintaan, vuorovaikutukseen ja yksilön tukemiseen liittyviä asioita. Juuri näistä sisäilmasta sairastuneiden tilanteet koostuvat, mutta tätä ei nyt huomioida hoidossa ja kuntoutuksessa.

Tarvitaan uudenlaisia työkaluja

Tällä hetkellä sisäilmasta sairastunut voi helposti pudota esimerkiksi työelämästä, kun hänen sairautensa ja avuntarpeensa eivät mahdu ahtaisiin hoitoraameihin.

Yhdistyksessä nähdään, että sisäilmasta oireilun yhdistäminen lähinnä astmaan ja hengitystieoireiluun on potilaskentälle katsottaessa vanhanaikainen ja kapea-alainen lähestymistapa ympäristötekijöistä johtuvaan sairastamiseen.

Tilanteen avuksi tarvitaan moderneja ja joustavampia työkaluja. Sisäilmasta sairastunut tarvitsee kuntoutuakseen myös ympäristötekijöiden huomiointia, kuten hänelle soveltuvia työtiloja ja työjärjestelyjä. Eli sisäilmaesteettömyyden huomioimista. Tämä jää nyt toteutumatta, kun tarkastellaan pitkälti vain keuhko-oireita ja niiden lääkehoitoa.

Lainsäädännössä edellytetään toimintakyvyn arviointia palveluiden tai etuuksien saamiseksi, mutta sisäilmasta sairastuneiden kohdalla toimintakyvyn huomiointi on kehittymätöntä ja harvoin käytettyä.

Vaikuttaa lupaavalta

Homepakolaiset ry on alustavasti selvittänyt luokituksen soveltuvuutta sisäilmasta sairastuneiden toimintakyvyn kuvaamiseen. ICF-luokituksen avulla saatiin esiin monipuolisesti niitä haasteita, joiden kanssa sairastuneet kamppailevat. Vastaavasti samalla tulivat näkyviksi ne tekijät, joita huomioimalla toimintakykyä voitaisiin nostaa.

ICF-luokitus vaikuttaa tarkoitukseen hyvin lupaavalta. Toimintakykyluokituksen hyödyntäminen voisi laajentaa huomattavasti mahdollisuuksia kartoittaa ja kuvata sisäilmasta oireilevan potilaan terveydentilaan ja toimintakykyyn vaikuttavia ympäristötekijöitä ja sisäilman epäpuhtauksista johtuvia toimintarajoitteita ja esteellisyyksiä.

Yhdistys toivoo, että Suomessa luodaan yhdenmukainen ICF-järjestelmään perustuva arviointi- ja kuntoutuskäytäntö ja siten autetaan terveydenhuollon ammattilaisia auttamaan sisäilmasta sairastuneita nykyistä paremmin. Sisäilmasairaiden toimintakyvyn arviointi tulee sisällyttää erilaisten sosiaali- ja terveysalojen tutkintojen opetussuunnitelmiin. Ammatissa toimiville voidaan järjestää täydennyskoulutusta. Myös kolmannen sektorin toimijoita tulee tukea lisäämällä toimintaedellytyksiä ja koulutusta.

Lue lisää

1. Sisäilmasta sairastuneiden toimintakyvyn ja toimintarajoitteiden kuvaaminen – Pohdintoja kansainvälisen toimintakyky­luokituksen (ICF) mahdollisuuksista. Homepakolaiset ry:n selvitys 2020.

2. Lyhyesti: Miten Homepakolaiset ry selvitti ICF-luokituksen soveltuvuutta?

3. Tietoa sisäilmasta sairastumisesta.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Tutkimustietoa sisäilmasta

Sisäilmaan liittyvästä tutkimuksesta kiinnostuneille on nyt tarjolla paljon uutta luettavaa tutkimustietoa-sivuillamme.

Pääset lukemaan tutkimuksia täältä.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Homepakolaiset ry:n kysely kertoo sisäilmasairaiden eriarvoisuudesta terveydenhuollossa

Homepakolaiset ry:n kyselyyn vastanneista vain harva koki saaneensa terveydenhuollosta apua sisäilmaoireisiinsa ja tulleensa asiallisesti kohdatuksi. Vähättelyn kokemukset toistuivat vastauksissa, ja moni myös epäröi kertoa lääkärille oireiden sisäilmayhteydestä. Potilasjärjestö pitää tuloksia hälyttävinä ja toivoo aiheesta pikaista jatkoselvitystä.

Lääkärin ja potilaan kädet vastaanotolla, potilas kuuntelee lääkäriä

Sisäilmasta sairastuneet toivovat, että heitä uskotaan ja heidän oireisiinsa suhtaudutaan vakavasti. (Kuva: Adobe Stock)

Homepakolaiset ry:n selvitys sisäilmasta sairastuneiden lääkärikokemuksista osoittaa sairastuneiden kohtaamisessa ja hoidossa merkittäviä kehittämistarpeita. Kyselyn tulokset kertovat siitä, että potilaslain edellytys hyvästä hoidosta ei sisäilmasta sairastuneiden kohdalla toteudu.

Kysely toteutettiin toukokuussa 2019, ja siihen vastasi 311 henkilöä. Kyselyyn oli mahdollisuus osallistua verkossa tai yhdistyksen tapahtumateltassa Maailma kylässä -festivaaleilla.

Vastaajista vain 6 % koki, että lääkärikäynneillä oli aina suhtauduttu sisäilmaoireiluun asiallisesti. Ainoastaan 5 % vastaajista kertoi saaneensa lääkäriltä aina apua tai mielestään asiallisia jatkotoimenpiteitä ongelmiinsa.

Sisäilma-asioista epäröidään kertoa lääkärille

Järjestön toiminnanjohtaja Katja Pulkkinen pitää erityisen huolestuttavana, että vain alle puolet vastaajista kertoi mainitsevansa jokaisella lääkärikäynnillä epäilevänsä sisäilmaongelmien olevan omien oireiden tai sairastamisen syynä.

”Se että potilaat eivät voi kertoa oireidensa taustoista lääkärissä, on hyvin hälyttävä viesti, jonka syitä täytyy selvittää lisää”, Pulkkinen sanoo.

Moni kertoi kohdanneensa sisäilma-asioissa lääkäreiden asenteellisuutta ja osaamisen puutetta. Vastauksissa toistuivat myös vähättelyn ja ohittamisen kokemukset. Osalla vastaajista terveysongelmat oli määritetty psykosomaattisiksi ilman tarkempia tutkimuksia. Jotkut olivat kohdanneet suoraa epäasiallista kohtelua, kuten naureskelua. Toiset kokivat saaneensa samoihin vaivoihin paremmin apua niillä lääkärikäynneillä, joilla eivät maininneet sisäilmayhteyttä.

Terveydenhuollon keinottomuus vaikutti myös muilla elämänalueilla. Vastauksista ilmeni, että monella sisäilmasta sairastuminen oli hankaloittanut elämää kokonaisvaltaisemmin ja että apua tilanteeseen oli hankala saada.

Kyselyn tulokset heijastavatkin sisäilmasta sairastuneiden ongelmallista asemaa terveydenhuollossa ja laajemmin yhteiskunnassa. Sisäilmasta sairastumista ei osata vielä käsitellä neutraalisti ja ratkaisukeskeisesti. Tämä johtaa usein väliinputoajuuteen. Vastaukset kertovat vakavasta eriarvoisuudesta, johon tulee puuttua.

Lääkäreiltä puuttuvat työkalut sisäilmasairaiden auttamiseen

Monen vastaajan mielestä lääkäreillä oli puutteellisesti tietoa sisäilmaoireilusta ja sen aiheuttajista sisäympäristössä sekä hoitoon ja kuntouttamiseen soveltuvista keinoista. Useassa vastauksessa nostettiin esiin, että näin monisyiset tilanteet sopivat huonosti lyhyille vastaanottoajoille ja rajallisiin terveydenhuollon resursseihin.

Hyvä hoito tarkoittaa potilaan tarpeiden huomioimista

Vastaajien mielestä hyvä avunsaanti lääkärissä tarkoittaisi esimerkiksi oireiden tarkempaa selvittämistä, kokonaisuuden hahmottamista, konkreettisia auttavia toimenpiteitä ja potilasta kunnioittavaa kohtelua. Sairastuneet toivoivat, että heitä uskotaan ja heidän oireisiinsa suhtaudutaan vakavasti. Tämä on tärkeää myös varhaisen puuttumisen onnistumiseksi.

Pulkkinen summaa, että potilaat eivät vaikuta odottavan terveydenhuollolta ihmeitä, vaan yhdenvertaista ja asiallista kohtelua, jossa ongelmia pyritään oikeasti ratkaisemaan ja hoitokäytäntöjä kehittämään.

Homepakolaiset-yhdistys toivoo, että potilaskokemuksia, hoidon tasoa ja sen vaikuttavuutta kartoitetaan tarkemmin, jotta sisäilmasairaiden potilasturvaa ja hoitoa voidaan kehittää tarpeita vastaavaksi. Potilaiden ohella on tärkeää kuulla terveydenhuollon eri ammattiryhmien näkemyksiä sisäilmasta sairastuneiden hoidosta.

”Tähtäimenä täytyy olla, että potilaiden oikeudet turvataan, kuten laki potilaan oikeuksista määrää. Myös sisäilmasairaille on annettava hoitoa ihmisarvoa kunnioittaen, yhdenvertaisesti, ja hoidon on tapahduttava yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Sisäilmasta oireilevan potilaan tulee voida puhua vapaasti sisäilmaan liittyvistä epäilyistään ilman riskiä mahdollisista haitallisista seurauksista”, Pulkkinen tiivistää.

Lue raportti kyselyn tuloksista täällä.
Lue tiedote STT-infon sivulla.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Emme saaneet ministeriöltä tutkimusnäyttöä hoitolinjausten perusteiksi

Pyysimme saada tietoomme niitä tutkimuksia, joilla sisäilmasta sairastuneiden tilannetta heikentäneet hoito- ja viestintälinjaukset perustellaan tieteellisesti.

Viime vuosina Suomessa on yleistynyt käsitys, että sisäilmaoireilu ei usein liittyisi altistumiseen, vaan esimerkiksi pelkoihin ja huoleen. Potilasjärjestönä olemme huolissamme seuranneet, kuinka tällaisten käsitysten leviäminen on vaikuttanut sisäilmasta sairastuneiden tilanteeseen heikentävästi. Esimerkiksi sosiaaliturvan sekä työelämässä jatkamisen tuen saaminen vaikuttaa hankaloituneen, ja terveydenhuollossa kohdataan usein torjuntaa ja vähättelyä.

Koska yllä kuvattuja näkökulmia sisäilmaoireista on viestitty ja koulutettu paljon erityisesti sosiaali- ja terveysministeriön alaisten laitosten (TTL, THL) taholta, pyysimme syyskuussa 2019 sosiaali- ja terveysministeriön kirjaamon kautta ministeriöltä ja sen alaiselta Työterveyslaitokselta tietoa tällaisten näkemysten tieteellisestä perustasta.

Tutkimusnäyttö puuttuu

Ensimmäisessä vastauksessa emme saaneet tiedoksi tutkimuksia, joissa olisi ollut näyttöä sisäilmaoireiden johtumisesta huolesta tai peloista tai näyttöä siitä, että tällaisia oireita kannattaa hoitaa niin sanottuina toiminnallisina oireina erilaisin mielen hoidoin. Vastauksessa listattiin erilaisia tutkimuksia, joista tällaista näyttöä ei kuitenkaan tarkemmalla lukemisella löytynyt. Selvyyden vuoksi pyysimme vielä tutkimuksia ministeriöltä toistamiseen.

STM toimitti uuteen kyselyymme vastauksen 16.12.2019. Kiitämme ministeriötä vastauksesta.

Vastauksessaan STM kirjoittaa, että sillä ei ole tutkimusnäytön osalta esittää lisättävää aiempaan vastaukseen.

Vaikuttaa siis siltä, että olemassa ei ole tutkimusnäyttöä siitä, että sisäilmaoireet ja sairastumiset eivät liittyisi altistumiseen ja että ne johtuisivat ennemmin ihmisen mielentoiminnoista. Yhtälailla näyttöä ei vaikuta olevan saatavilla siitä, että sisäilmaoireiden hoidoksi kannattaisi ensisijaisesti tarjota erilaisia psykoterapioita ja mielenhallintatekniikoita.

Seuraukset huolestuttavat potilasjärjestössä

Sisäilman eri epäpuhtauksien haittavaikutuksista olisi käytettävissä hyvin paljon tutkimustietoa, joka kuitenkaan ei nyt näy suomalaisessa sosiaali- ja terveysministeriön alaisessa sisäilmatyössä.

Pidämme hälyttävänä, että sosiaali- ja terveysministeriön vastuualueella tehtävässä toiminnassa on näin valikoiden poimittu yksi näkökulma – vieläpä näyttöön perustumaton, jolla sisäilman terveyshaittoja käsitellään.

Näistä näkemyksistä on viestitty aktiivisesti, ja niitä on koulutettu kattavasti kuntiin ja terveydenhuoltoon. Tämän toiminnan seuraukset näkyvät potilasjärjestöön potilaiden ahdinkona ja yhteisöjen kyvyttömyytenä vastata ratkaisukeskeisesti sisäilmasta oireilevien ja sairastuneiden tarpeisiin.

Lue kysymyksemme ja sosiaali- ja terveysministeriön vastaukset täällä.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Jäsenluento: sisäilmasta sairastuneelle sopivia rakennushankkeita

Homepakolaiset ry järjestää lauantaina 18.1.2020 luennon sisäilmasta sairastuneille suunnatusta rakentamisesta.

Luennolla kerrotaan kahdesta rakennushankkeesta, joilla onnistuttiin kodin rakentamisessa sisäilmaongelmien vuoksi herkistyneille. Luennolla on varattu runsaasti aikaa kysymyksille ja keskustelulle.

Ensimmäisen esityksen pitää Piritta Krogell, joka kertoo modernin hirsitalon rakentamisesta herkistyneelle perheelle mahdollisimman perinteisin menetelmin. Luento sisältää tietoa mm. rakennusprosessin suunnittelusta, hirren valinta- ja kuivatusprosessista sekä talon materiaalivalinnoista. Rakentamisessa vältettiin mm. teollisia kemikaaleja ja uusia testaamattomia rakennusmateriaaleja ja kemiallisia käsittelyjä, ja vastaavasti siinä hyödynnettiin paljon perinteisiä rakennustapoja ja käsittelytapoja. Luennolla kerrotaan myös, miten materiaalivalintoja testattiin ja millaisia vaihtoehtoja poissuljettiin ja millä perustein.

Toisen esityksen pitää Marjo Niemenmaa, joka kertoo korjauskelpoisen kerrostaloasunnon löytämisestä ja remontoimisesta. Sopiva koti saatiin hakemalla olemassa olevasta rakennuskannasta lupaava osake, joka saneerattiin täysin vähäpäästöisillä ja nollaVOC-materiaaleilla.

Paikka ja aika

Luento järjestetään Helsingin Katajanokalla hotelli Grand Marinan kokoustiloissa klo 12:30-14:30.

Tarkemmasta tilasta ilmoitamme ilmoittautuneille osanottajamäärän varmistuttua.

Paikan päälle voi halutessa tulla jo klo 12:00 alkaen kahvi- tai teekupposelle ja tutustumaan yhdistyksen materiaaleihin ja yhdistysväkeen.

Ilmoittautuminen

Luento on tarkoitettu Homepakolaiset ry:n kannatusjäsenille. Tilaisuuteen on pakollinen ennakkoilmoittautuminen: mukaan pääset lähettämällä sunnuntaihin 5.1.2020 mennessä viestin otsikolla ”JÄSENLUENTO” osoitteeseen homepakolaiset(a)homepakolaiset.fi. Kerro viestissä osallistujan nimi ja jätä yhteystietoina sähköpostisoitteesi ja puhelinnumerosi.

Jäsenmaksun vuodelta 2019 tulee olla maksettuna ilmoittautumiseen mennessä (jos olet maksanut jäsenmaksun viimeisen kuukauden aikana, ilmoita maksupäivä ilmoittautuessasi). Mukaan mahtuu 40 ensimmäistä.

Jos et ole jäsen, mutta haluat osallistua luennolle, voit täyttää jäsenhakemuksen täällä: https://homepakolaiset.fi/yhdistys/liity-jaseneksi/ (Huom. Joulukuussa ilmoittautuneet uudet jäsenet kirjautuvat samalla vuoden 2020 jäseniksi)

Oikeus muutoksiin pidätetään.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista