Avainsana-arkisto: Kertomus

2013

2020–2023 2018–2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita

Syksyllä 2011 poikani kärsi pitkittyneestä ”flunssasta”. Oireet alkoivat aina koulussa tiistain aikoihin ja hellittivät viikonloppuna. Kokeiltiin siirtää häntä toiseen luokkaan, ja oireet helpottivat, palaten kuitenkin entistä voimakkaampina. Lopulta oli vaikeaa löytää mitään luokkaa, jossa poika olisi voinut olla. Koskaan ei tiennyt, minkälaisia oireita tulisi milloinkin, harrastukset täytyi jättää, koska niiden harjoitukset pidettiin kouluissa ja muissa rakennuksissa, joissa poika sai oireita. Oireet olivat todella kovia: hirveä kurkkukipu joka tuntui tukehduttavalta, kova väsymys, outo €”sekava”€ olo, voimakkaat pää- ja lihaskivut. Kävi ilmi, että pahojen rakennusvirheiden takia koulurakennuksessa kärsittiin homeesta ja muista sisäilmaongelmista.

Keväällä 2012 oireet tulivat jo kotonakin eikä ollut mitään tilaa, ei kotia, ei koulua, ei mitään paikkaa, jossa oireita ei olisi ollut. Poika on homeelle altistumisen seurauksena yliherkistynyt tietyille huonekaluille, vaikuttaa siltä että tietyt puuhuonekalujen käsittelyaineet, takan hormin pinta-aineet ja mm. mdf-levyt aiheuttavat oireita. Nyt poika siirtyi pois omasta huoneestaan nukkumaan pieneen soppeen, jossa ei ole ko. huonekaluja lähellä. Oireet ovat lähes poistuneet ainakin kotona, toistaiseksi. Ei ole mahdollista mennä huonekalukauppaan kokeilemaan, minkälaiset huonekalut sopisivat, koska poika saisi niin paljon oireita joistakin huonekaluista ettei pystyisi niiden keskeltä erottamaan hänelle sopivimpia. Ulkona hän viihtyy hyvin, meillä oli teltta pihalla koko viime syksyn.

Homeoireisiin erikoistunut (!) kurkkulääkäri arveli, että koska pojan kurkkulöydökset eivät vastaa hänen kokemaansa kivun tilaa, hänen pitäisi vain €”rentoutua”€. Paras hoito ei tosin ole ”rentoutuminen”€ vaan homeiden ja tiettyjen kemikaalien läheltä poissa pysyminen. Homepakolaisten kautta löysin artikkeleita tutkimuksista, joissa kerrotaan oireiden mahdollisesti aiheutuvan aivojen verenkierron ja/tai sähköisyyden häiriöistä, tämä sopisi hyvin yhteen oireiden kanssa, mutta yksikään lääkäri ei ole pystynyt tästä yhteydestä kertomaan. On kuin pojalla olisi sairaus tai yliherkkyys, jota ei €virallisesti ole olemassa -€“ yliherkkyys joka vaikuttaa kaikkeen siihen, mitä hän voi elämässään tehdä. Tulevaisuus on avoin: missä poika voi opiskella, työskennellä, asua, elää? Joka päivä pelkään, että oireet palaavat entistä pahempina.

Tutkijanainen, 37v, Helsinki


Muutin 1960 -luvulla rakennettuun rivitaloon vuonna 2000. Oireiluni alkoi hiipien kakistelulla, varsinkin syksyisin oli yskää, silmien sidekalvotulehduksia, nenäverenvuotoja.Vuonna 2008 olin hyvin väsynyt, veto pois, painoa oli tullut kovasti lisää ja sain rytmihäiriöillä alkaneen sydänkohtauksen. Olin kaksi viikkoa sairaalassa ja minulle asennettiin tahdistin, epäiltiin sydänsarkoidoosia. Sanottiin, että minulla on laaja-alaisia vaurioita sudämessä… olin aivan ihmeissäni. Olin ollut siihen asti tavanomaisen terve 42v. Nainen. Kysyttiin myös olenko asunut kosteusvaurioisessa asunnossa. Kielsin, koska eihän sellaista kukaan halua ajatella. Rivariin, jossa asuin vuokralla, tehtiin laaja-alainen remontti vuosina 2003-2007. Sitten sadekesän jälkeen, 2012 aloin oireilla oudosti. Meni ääni, nenä rupesi vuotamaan verta yöllä nukkuessani niin, että piti soittaa ambulanssi. Hampaita vihloi, suu ja nenänielu kuivui älyttömästi. Tilasin sisäilmatestin omilla rahoillani,ja syy löytyi: purkkin alkoi kasvaa iso musta läiskä, jonka ympärille nousi valkoiset säteet. Laitoin jatkoanalyysiin, maksoi yli 100 e…tulos oli, että asunnostani löytyi sädesientä Streptomycestä, alternaria alternataa, rhodonrulaa, sporolopolomycesta, cryptococcusta. No tein pian päätöksen, ja hankin uuden vuokra-asunnon, nyt on olo kohentunut,ei väsytä enää… Aistin herkästi, jos jossain asunnossa on jotain outoa vivahdetta. Ihmiset ovat hyviä selittämään miksi täällä haiskahtaa tältä… Pääsin eläkkeelle oltuani sairasloman jälkeen kuntoutustuella, koska sydänsairauteni on arvaamaton, ja minulla on elinikäinen kammiotakykardia-alttius, sekä pysyvä tahdistin.

Tulppaani, nainen 46 v.


Olin perusterve, liikuntaa harrastava 19 -vuotias nuorukainen kun aloitin ammattikorkeakouluopintoni Jyväskylässä 27.8.2012. Ensimmäiset viikot sujuivat ilman ongelmia – tutustuttiin luokkatovereihin tutoreiden johdolla ja vähitellen siirryttiin opintojen pariin. Minua kiinnosti kielten opiskelu, joten ilmoittauduin ranskan kielen peruskurssille, joka järjestettiin jo etukäteen tiedetyssä nk. ”homesiivessä”. Menin kuitenkin tunnille, enhän minä silloin ajatellut että se minulle mitään aiheuttaisi. Olin kuitenkin väärässä.

Noin viidentoista minuutin jälkeen viittasin opettajalleni – en saanut happea, silmät kuivuivat sekä ärtyivät, päässä heitti ja olo muuttui oudoksi. Sanoin, että minun on pakko päästä pois luokasta, että tarvitsen happea. Toinen tyttö teki samoin, hänellä oli astmalääkkeet. Ulkona olo helpottui, kotona otin antihistamiinia jota käytinkin seuraavat pari päivää. Silmäoireetkin katosivat. Palasin normaaliin päivärytmiin, mutta pian tajusin että jokin oli vinossa – jokin oli muuttunut. Eräänä aamuna heräsin järkyttäviin huimaus-, pahoinvointi-, vilunväre-, hikoilu-, päänsärky- ja nivelkipuoireisiin. Silloin en niitä vielä sisäilmaan osannut yhdistää, ajattelin että ehkä minulla oli flunssa. Lähdin aamulla kouluun. Muistan päivitykseni facebookiin, kun kummastelin että mikä ihme mua vaivaa. Olo oli ihan kauhea, hyvä kun pystyssä pysyi, oksetti.

Otin yhteyttä opiskelijaterveydenhuoltoon ja kävin siellä yleislääkärillä. Multa otettiin verikokeita, toteutettiin tutkimuksia – mitään ei löytynyt. Sain buranapaketin käteeni, muutaman päivän sairaslomaa ja lepoa – lääkäri sanoi, että eiköhän se siitä. No ei se siitä. Sairasloman jälkeen palasin kouluun oireiden ollessa yhä osa arkipäivääni. Opinnot etenivät miten etenivät – sairaslomia sairaslomien perään, joskus en edes viitsinyt kyseisiä lappuja hakea – olinhan jo opiskelijaterveydenhuollon vakioasiakas.. harmi ettei siellä jaeta alennuksiin oikeuttavia bonuspisteitä. Sitten tehtiin ensimmäinen löydös: TSH -hormoni, jota aivolisäke erittää kilpirauhasta varten oli 9,11, kun yläraja on 4,2. Yleensä terveillä se on kuitenkin 0,3 – 0,5 luokkaa. Se oli siis selvästi koholla, mutta T4V ja T3V olivat normaalit. Tilannetta jäätiin seuraamaan. Lääkäri epäili huimausoireiden syyksi niska-hartiaseudun jumeja ja asentohuimausta. Kun yhtä oiretta hoidettiin, tuli perään toinen uusi. Olin kuin oirekierteessä, lääkärit pyörittelivät silmiään – testitulokset toisensa perään negatiivisia, mutta poika valittaa? Onko hän stressaantunut? Hullu? Mieleltään hieman vajaa? Sitä miettivät useat lääkärit, kun katson potilasrekisteritietojani jotka sain terveysasemalta pyynnöstä. Sain niskaan useaan otteeseen kortisonipiikkejä ja olin buranakierteessä. Mikään ei kuitenkaan auttanut. Sitten tuli lisää oireita: migreeniä ja käden puutumis- ja lihaskipuja, käden tärinäoireita, näköhäiriöitä, epileptisiä oireita. TSHta mittailtiin, se oli yhä koholla – mutta kilpirauhaslääkitystä ei aloitettu, koska lääkärien mielestä oireet eivät sopineet kilpirauhasen vajaatoimintaan. Kävin psykiatrilla, joka totesi stressiperäiseksi. Lääkäri myös kyseli lapsuuden traumoista.. mitä h…. ttiä? mä ajattelin.

Omasta aloitteestani jäin pois koulusta. Oireet helpottuivat hieman ja mikä huvittavinta: myös TSH lähti laskuun. Siinä vaiheessa opiskelijaterveydenhuollossakin havahduttiin. Sain lähetteen yksityiselle erikoislääkärille Mehiläiseen – kävin sisätautien erikoislääkärillä, joka otatti varmuuden vuoksi pään- ja kaularangan magneetin. Mitään ei löytynyt, määrättiin fysioterapiaa. Omasta aloitteesta varasin ajan allergologian erikoislääkärille, joka otatti IgG -vasta-aineet. Koholla, 340. Eli kolminkertaiset. Otettiin myös yleisimpien homeiden verikokeet, ne oli negatiiviset. Koulussa oireilivat myös henkilökuntaa ja muita opiskelijoita, joten teetettiin sisäilmatutkimukset – TADAA, homettahan sieltä löytyi! Hain sairaspäivärahaa kuudella A-lausunnolla, B-lausunnolla, verikokeilla, erikoislääkärien lausunnoilla – KELA hylkäsi silti kaikki. En kuulema ole kyvytön tekemään nykyistä työtäni, eli opiskelemaan vaikka en rakennuksessa pysty olemaan.

Nykyään tilanteeni on niin huono, että oireilen kaikkialla voimakkaasti – kaupassa, kotona, julkisissa rakennuksissa, kouluissa, virastoissa. Siis aivan kaikkialla. Kävin tutustumassa Seinäjoen ammattikorkeakouluun, sillä Next Step! messuilla kuulin heidän ständillään, että heillä olisi aivan tuliterä pääkampus – Frami. Kuukausi sitten rakennettu, 18 miljoonan euron rakennus sairaalatason ilmastoinnilla. Hitsi, täähän kuulosti liian hyvältä ollakseen totta – jep, niinhän se kuulosti. Kävin eilen SeAMKlla ja koulu oli upea sekä ihmiset mukavia – erittäin moderni, ilman tunsi kiertävän. Mutta noin parin tunnin oleskelun jälkeen sain jälleen rajuja oireita. Vilunväreitä jotka alkoivat yläkehosta ja etenivät alas, huimausta, pahoinvointia ja päänsärkyä. Miten tää on mahdollista?

Haluaisin kuitenkin opintoni tehdä loppuun. Pitääkö minun vain purra hammasta ja voida päivä päivältä huonommin? Kannattaisiko minun kokeilla hengityssuojainta? Pelkään vain että vaikka saisin opintoni 3,5 vuodessa valmiiksi, olenko sen jälkeen niin sairas, etten voi olla enää missään? En haluaisi tästä enää huonommaksi muuttua. Oireilen myös julkisissa liikennevälineissä. Käytin tätä kirjoittaessani läppäriäni, jolla kirjoitin myös eilen paluumatkallani junassa. Minua huippaa kokoajan. Onko koneeni imenyt itiöitä? Olen 19, pian 20-vuotta täyttävä nuori. Elämäni on raunioina. Lyhyessä ajassa kaikki meni vessasta alas. Mitä teen? Mielellään puhuisin kohtalokavereiden kanssa, turhauttaa olla yksin. Ystävät eivät usko, lääkärit pyörittelevät silmiään, jopa oma perhe kääntää selkänsä – kuvittelen kuulema kaiken.

Joni, 19v, Jyväskylä


Olen 47-vuotias nainen itä-suomesta, altituin homeelle työpaikalla. Työskentelin silloin päiväkodissa , jossa sain oireita nenäverenvuotoa, yskää, nuhaa, silmienkirvelyä, kävin monissa tutkimuksissa ja eihän ne myöntäneet, että siellä on sädesinihome, eikä todettu ammattitaudiksi. Siirryin toiseen paikaan päiväkotiin työskentelemään, siellä oli hometta haistoin sen ja niin tehtiinkin remppa keittössä oli hometta, eipä auttanut, saan edelleenki oireita ja minulle puhkesi astma vuosi sitten. Nyt työskennellesäni saan kovia yskänpuuskia ja pahoinvointia, täytyy ottaa avaavaa joka helpottaa hetken, töistä lähtiessäni tunnen kun puen päälle ulkovaatteet miten minua puuskutta, kotona ollessani ei ole mitään oireita. Minulla on todettu nivelrikko oikeassa polvessa, ja tiissä huomasin, kun olen sitä pakottaa, kotona viikonloppuna ei ole mitään pakotusta. Nyt olisi edessä siirto ilmeisesti toiseen päiväkotiin, joka on edelleen homeessa, en tiedä mitä tehdä tämä asian takia, tuskastun.

Asuin 2000-luvun alussa rintamamiestalossa, joka oli ”muovitettu”, joiltain osin. Homeongelmat alkoivat heti kun talvi tuli. Perintönä asumisesta minua voi käyttää home”koirana”, koska hometiloissa 20 min. oleskelu tuottaa epämiellyttävän olon keuhkoissa. En tiedä mitä homelajeja tunnistan, mutta hyvin tuntuu toimivan. Asunnon osto on muodostunut ongelmaksi, kun mistään ei taida löytyä kohdetta, johon uskaltaisi muuttaa johtuen riskirakenteista tai epäilyttävistä hajuista.

Kurkkukipu, mies 40v, Kuopio


Homeet elämässä :kotona ja töissä

Joskus yhdeksänkymmtäluvun puolivälissä muutin lapseni kanssa kunnan vuokrataloon. Olimme asuneet siinä 1/2 vuotta ja olimme sairastuneet molemmat pitkäaikaisiin nuha/poskiontelovaivoihin. Henkeä ahdisti sekä yleisvointi oli jatkuvasti väsynyt. Pyöräily ei onnistunut ahdistusoireen vuoksi jne. Siitä alkoi minun taistelu, kun halusin tietää miksi terveet ihmiset menevät pysyvästi näin huonoon kuntoon. Lääkäri ei löytänyt mitään vikaa ja epäili, että minulla on stressi elämäntilanteestani (olin työtön). Itse olin eri mieltä, koska työttömyys oli minulle vain välivaihe, josta menisin eteenpäin löytämällä sopivan kolutuksen. Lopulta pyysin otattamaan meitä IgG vasta-aineet. Molemmilta löytyi samoja homeita ja kun olin työttömänä niin silloin oli selvää, että homeet löytyisivät asunnosta. Siitä alkoi noin kolme vuotta kestänyt helvetti, kun yritin saada kuntaa tutkimaan asuntoa. Lopulta tutkitutin sen itse, mutta kunta oli leimannut minut häiriköksi ja lyöttäytyi rakennuttajan kanssa yhteen. Tämä toi tutkijansa ja yritti kumota niitä tuloksia, joita siitä talosta jo oli saatu. Jos kunta olisi ottanut järjen käyttöön, olisi sillä ollut mahdollisuus asettaa rakennuttaja vastuuseen tekosistaan. No, mielummin siis leimattiin asukkaat ja rakennuttaja selvisi tilanteesta näppärästi. Kunta teki kosmeettttisia parannuksia rakennukseen, jonka seinävillat kasvoivat kaikenlaista homekoktailia. Asunnon lattiasta löytyi sädesientä ym. Betoni oli vettynyt ja lattia aina jääkylmä. No, siitä sitten pikkuhiljaa muuton jälkeen vointi koheni. Astmalääkitykset jäivät pois noin 1.5 vuotta sen jälkeen. Lapselleni jäi pysyvästi nuha. Onneksi mielenterveys säilyi, siinä kyllä apuna oli kaikki se tieto mikä kasvoi selvittämällä kosteusvaurioiden syitä sekä talosta löytyneiden mikrobien terveydellisiä vaikutuksia. Kaikkein järkyttävintä oli se miten viranomaiset yrittivät kyykyttää asukkaan täysin. Terveystarkastajan raportit olivat puutteellisia, koska kunnan viranomaiset olivat päättäneet vaientaa ”valittajat”, käyttämällä siihen törkykeinoja. Sääli niitä asukkaita, jotka ovat siellä meidän jälkeen yrittäneet asua.

Nyt sitten olen sairastunut uudelleen, nyt vain työpaikassani ja täytyy sanoa, että peli on samanlaista kuin 15 vuotta sitten. Työnantaja yrittää peitellä asiaa ja laittaa syy vain yhden yliherkkyyden piikkiin. Tehtiin suoraan ilmoitus lääninhallitukseen työsuojelupiiriin asiasta, nyt oireet muuttuneet allergisiksi hengitystieoireiksi ja oireet vakavia.

Homenokka, nainen, Mikkeli


Suomessa on asunnoissa huono ilma. Minulla puhkesi munuaisvaivat ja diabetes kun olin asunut homeisessa opiskelija-asunnossa pari vuotta. Kotona oli aina huono olo.

Kumar, 29v, mies


Olemme parikymppinen pariskunta. 2,5 vuotta sitten muutimme omaan kotiin. Siitä alkoikin ainainen nenän vuotaminen ja ainainen väsymys. Vuosi meni ennenkuin tajusin, ettei se voi olla normaalia. Sitten alkoi lääkärikierre, tutkittiin kaikki mahdollinen, mitään ei löydetty. Sen jälkeen mukaan tuli hengitysvaikeudet ja ihottumat. Tutkittiin lisää, eikä mitään. Nyt taistelen kaikkien edellämainittujen vaivojen lisäksi myös sydänvaivoista, jotka varmaankin johtuvat taasen stressistä. Ympärilläolevilta ihmisiltä on turha odottaa myötätuntoa, ei tätä kukaan ymmärrä. Apua ei tahdo saada, kukaan ei tiedä mitä tehdä. Edelleen tässä pohdin, mitä seuraavaksi ja sairastun lisää. Terveystarkastaja kävi tsekkaamassa paikat ja se jäi siihen. Pois tarvisi päästä, mutta autoonko sitä muuttaisi. Enpä olisi osannut kuvitella että elämä voi olla tälläistä helvettiä jos tässä iässä.

Piia, 20v


Usko mennyt kaikkeen

Olin sairastunut homeista ja sisäilmamyrkyistä kolmella eri työpaikallani ja kymmenessä kodissani. Yritin etsiä sopivaa paikkaa asua, sillä kaikissa asunnoissa joihin muutin, sain vakavia oireita, kuten lamauttavia vatsakipuja, oksennusta, keuhkojen polttoa ja keuhkoputkentulehduksia, huimausta ja äärimmäistä väsymystä.

Eräänä päivänä sain viestin, josta olin suunnattoman onnellinen. Pääsin asumaan Hengitysliitto Helin asuntoon Tuusulaan. Minulle sanottiin, että asunto on juuri sopiva homesairastuneelle ihmisellle. Tuntui että vihdoin pääsen turvaan ja saan hengittää ilman pelkoa.

Seurasi kauheat kuukaudet, kun aloin vähä vähältä tajuamaan omista oireista ja naapureiden kokemuksista, että talo on meille vaarallinen. Aloin oireilemaan todella rajusti ja voimakkaasti. Teetimme omakustanteisesti tutkimukset sisäilmasta ja saimme niistä syyn oireiluluuni.

Olin lamaantunut ja shokissa. Olin pitänyt Heliä tahona joka ajaa hengityssairaiden asiaa. Mutta nyt se suositteli minulle asuntoa, siitä huolimatta, että heillä on tieto niiden epäkunnosta.

Onko tässä maassa tahoa, johon voisin näissä asioissa luottaa?

Lannistettu, nainen 36v


Olen 60- vuotias nainen. Toimin 24-vuotta perhepäivähoitajana. 2000 luvun alussa lopetin työt lomautuksen takia. Sen jälkeen kiertelin kaikki kunnan koulut, olin siivoojana, keittiöilla, avustajana, ap-ip tätinä ym, missä vain tarvittiin. Ja koulut oli siinä kunnossa, kun olivat.

Minulle alkoi tulla erilaisia oireita, päänsärkyä, kuivaa hakkaavaa yskää. Yskää saattoi olla 2x talven aikana ja se kesti n. 2 kk. Söin monet antibioottikuurit. Joskus auttoi, joskus ei. Astma kokeita tehtiin ja lääkkeitä kokeiltiin. Lääkäri totesi lopuksi, ettei sinulle saa astmaa tekemälläkään. 2005 valmistuin koulunkäyntiavustajaksi ja pääsin päiväkotiin, eskariryhmään. Muutaman vuoden työskentelyn jälkeen oireeni pahenivat ja lisääntyivät.Yskä, päänsärky, lihas-särky, silmät turposivat, ja iho-oireita tuli. Kun kyselin esimieheltä, onko täällä jotain ongelmia sisäilman kanssa, hän kielsi. Mutta kun työntekiöiden oireet vain lisääntyivät oli pakko ryhtyä tutkimaan. Löytyihän sieltä sitten Aspergillus versicolor, Trichoderma ja Penicillium. Meille työntekijöille kerrottiin, että pitoisuudet ovat niin pieniä, ettei niistä ole vaaraa. Remonttiakin tehtiin. Seiniä maalattiin, läpivientejä tukittiin ja laitettiin suuri ilmastointilaite.

Työntekijöitä kehoitettiin, ettei saa puhua kenellekään niistä ongelmista. Kun iho-ongelmani paheni, menin yksityiselle ihotautilääkärille. Hän totesi oireiden syyksi hometoksiinin tai homeallergian. Vein tämän lääkärinlausunnon työterveys lääkärille, joka ei oikein tykännyt asiasta, mutta suostui kirjoittamaan lähetteen ammattitauti tutkimuksiin. Lähete oli saneltu maaliskuussa ja kun ei vielä toukokuussakaan kuulunut mitään aloin kysellä lähetteeni perään. Lähete ei ollut vielä lähtenytkään.Vaadin toimintaa. Kesäkuun alussa paperini olivat perillä. Tuli kesälomat ja vasta elokuussa pääsin tutkimuksiin. Mitään ammattitautia ei kuulemma ole osoitettavissa. Ihotautilääkäri sanoi ihomuutosten olevan lähinnä urtikariaa. Keuhkopolilla käyn edelleen. Astmatutkimukset ovat vielä kesken.

Viime kesänä minulla oli myös tajuttomuuskohtaus ja rytmihäiriöitä. Niitä on tutkittu, mutta ei mitään vikaa löytynyt.

Nyt maaliskuun alusta jäin osa-aika eläkkeelle ja teen puolet normaalista työajasta viikossa,n.2,5 pv. Koin että jotain on tehtävä, koska oireet vain jatkuu ja pahenee, eikä kukaan tunnu ottavan tosissaan.

Homemummu, 60v, Laihia


Olen altistunut makuuhuoneen ikkunan kosteusvauriolle ja homeelle vuosia. Olen nyt odottanut terveysviranomaisten käyntiä kolme kuukautta. Minulla on ollut lukuisia oireita vuosia, joita lääkärit ovat ihmetelleet, kunnes infektiolääkäri totesi että olen altistunut homeelle. Minulle on tullut monikemikaaliyliherkkyys, joka pahenee koko ajan. En voi olla samassa tilassa ihmisten kanssa, joilla on hajusteita tai vaatteet pesty hajusteisella pyykinpesuaineella. En voi enää oleskella asunnossani paria päivää kauempaa. En voi myöskään käydä töissä. Elämästä on tullut helvettiä. Ihmiset ympärilläni eivät sitä ymmärrä, sillä heidän on helppo hengittää. Olen saanut kuulla, että kuvittelen ja aiheutan sillä yskän ja hengenahdistuksen. En voi oleskella tuttavieni luona, sillä kaikkialla haisee kemikaalit. Olen joutunut asumaan sukulaisteni mökillä sekä vuokramökeillä. Onko elämä elämisen arvoista ilman elämän perusedellytystä – happea.

Tintti, nainen 41v


Tuttuja ovat omakohtaisesti koettuna homeista kärsivien kanssakulkijoiden oireet: poskiontelot jatkuvasti tulehtuneet, silmätulehdukset, valtava väsymys, iho-oireet, jotka puhkesivat psoriakseksi. Valtavat kolmoshermo- ja nivelsäryt, vapina, todellisuudentajun hämärtyminen, muistikatkokset, kohonnut verenpaine ja sydämenrytmihäiriöt jne. Allergisuuden laajentuminen koskemaan kaikkia hajuja ja mausteita ja vaikeus löytää paikkaa, jossa voi olla: kaikki on tuttua minulle. Olen ollut koko opettajaurani lähes 30 v. homeisissa tiloissa. Osasta tiloja olimme päässet pois vasta sen jälkeen, kun työsuojeluviranomaiset ovat käskeneet siirtyä muualle, koska tilat menevät käyttökieltoon, jos ei lähdetä. Suurimmalla osalla meillä on astma, minulla tosin tämä toinen oiresikermä, luultavasti jatkuvasti pahenevana. Lisäksi työyhteisömme jäsenillä tuntuu olevan erilaisia syöpiä tavanomaista enemmän.

Työnantaja ei ole koskaan tunnustanut ongelmia, eikä myöskään työterveyshuolto. Työterveyslääkäri on tylyttänyt useita kertoja, vaikka en ole ollut edes sairauslomaa pyytämässä. Oireista, jotka viittaavat sisäilmaongelmiin, ei vain saa työterveylääkärille puhua.

Kiinteistöt ovat valtavan ison bisneksen kohde ja väline ja yleensä niissä ovat mukana insinöörit. Ja heille ei sovi mennä sanomaan mitään negatiivista rakennuksista, vähättely, mitätöinti on varmaa. Olenpa ollut tilaisuudessa, jossa kiinteistöstä vastaavan yhtiön insinööri on käynyt työhuoneiden roskiksilla ja löytänyt sieltä banaaninkuoria ja läksyttänyt meitä, että ei ole ihme, jos siäilma on pilalla, kun banaaninkuoret pannaan työhuoneen roskikseen eikä viedä käytävän biojäteastiaan. Siinä me sitten satapäinen opettajajoukko kuuntelimme läksytystä korvat luimussa.

Mutta teille opiskelijat, jotka ette voi olla koulun/oppilaitoksen tiloissa, kokeilkaa pyytää opettajilta ns. itsenäisen opiskelun tehtäviä, jolloin voitte rajoittaa koululla tai oppilaitoksessa oloa. Koulujen rahoituksen takia on tärkeää, että keskeyttämisiä ei tule, jolloin koulut ja opettajat voivat tehdä tehtäviä teille itsenäistä opiskelua varten. Minun työpikallani on ollut ja on edellenkin sisäilmaongelmia ja todella nykyisin jo nuoret oirehtivat rajusti. Melkein joka ryhmässä on 1-2 opiskelijaa, jotka kärsivät sisäilmasta. Yritän pitää aina luokan ikkunaa auki, itsekin ko. tiloista kärsivänä ymmärrän opiskelijan tilannetta ja yritän löytää sisäilmasta kärsiville vaihtoehtoisia tapoja opiskella muualla kuin koulun tiloissa.

Opettaja, nainen 63v


Tässäpä kijoittelen vedet silmistä valuen ja nenäliinoja menee..tää ei ole itkua, vaan kuuluu jokapäiväiseen olotilaan. Tein aikoinani töitä tehtaassa, jossa nurkat olivat homeessa ja ilmatila täynnä eri tuotantoprosesseissa käytettyjä kemikaaleja ja pölyjä. Monet sairastuivat, muutama syöpään ja kuoli pois, mutta ainahan uusia sai tilalle. Kun terveyshaitoista puhui johdolle, vastaus oli että ”ketään ei pakoteta työskentelemään täällä”.

Tarinaa voisi jatkaa pitkäänkin, mutta oleellisimmat asiat löytyvät niin monista tämän palstan tarinoista. Tyypillistä on, että jopa lääkärit ainakin aiemmin kyseenalaistivat sellaisen potilaan mielenterveyden, joka puhui asioista rehellisesti. ”Eiväthän työnantajat sentään Suomessa syyllisty laittomuuksiin”.

Monet sairastuneet eivät jaksa pitää puoliaan, vaan irtisanoutuvat…tai savustetaan ulos, keinoja aina löytyy. Itse ”pääsin” viimein työkyvyttömyyseläkkeelle, elämä on tosin aika rajoitettua mutta elän vielä…

Mummeli, nainen 60v


Oma kärsimykseni alkoi vuonna 2010-syksyllä kun olin 2010-keväällä aloittanut työt uudessa työpaikassa. Ja voi jos olisinkin tiennyt mikä kärsimysnäytelmä tästä tulee.

Ensin kaikki alkoi järkyttävällä väsymyksellä, kuumeisella ololla, lihassäryillä, kasvojen kuumotuksella ym. Ajattelin pitkän aikaa että viisaudenhampaat ne vaan oireilee (oli tulehtuneet pitkänkin aikaa) jolloin sitten kävin ne poistattamassa.

Viikon verran olikin hyvä olo, ajattelin että niistä se johtui, ja antibiooteista.

No, takaisin töihin ja muutaman päivän päästä oireet tulivat takaisin. Ajattelin taas että ehkä olen vain nukkunut huonosti ym. ja vaihdoin sitten uuden sängyn itselleni. Ei apua.

Oireet jatkui. Sitten alkoi tulla poskiontelotulehduksia. Enkä missään vaiheessa osannut yhdistä oireita sisäilmaan kunnes kesälomalla huomasin kuinka oloni oli hyvä ja terve ja kun palasin töihin niin oloni huononi.

Olen ravannut 2 vuotta lääkärissä. Kukaan ei tiedä mistä oireeni johtuu, olen ollut yhteydessä työsuojelupiiriin ja korjauksia täällä tehtiin. Oireilen edelleen. Työsuojelupiiriä ei enää kiinnosta, työterveyslääkäri on nostanut kädet pystyyn ja nyt on sitten irtisanomislappu kourassa.

En saanut apua. En työsuojelupiiristä, en työterveydestä enkä liitosta. Kaksi vuotta olen tuhlannut rahojani erilaisiin tutkimuksiin ja kärsinyt päivittäin pahoista oireista jota sisäilma aiheuttaa mutta apua ei saa mistään.

Leimataan hulluksi, syytetään stressiä tai väsymystä.

Tämä on nyt vähän huono kirjoitus mutta ihan vaan varoitukseksi kaikille: Joudut todennäköisesti taistelemaan yksin ja tulet sen taistelun häviämään. Sisäilmaongelmat ovat tabu ja niistä ei haluta puhua tai niihin puuttua.

Se mikä minua huvittaa on se että puhutaan jatkuvasti työurien pidentämisestä mutta tällä hetkellä toimnta vaikuttaa täysin päinvastaiselta. Onneksi itse pääsen eroon työpaikastani 3kk:n kuluttua jolloin saan alkaa parantamaan itseäni. On sairasta että ihmiset pakotetaan olemaan työtiloissa joista aiheutuu oireita eikä ketään kiinnosta mistä oireet johtuu.

Protec, mies 29v, Turku


Ensinnäkin, en ole ollut millekkään allerginen. Vuokrasimme ihanan asunnon. Siinä oli laminaattilattiat, mitkä eivät kylläkään olleet kauniit. Ensimmäisellä kerralla käydessä, emme huomanneet mitään outoa asunnossa. Sitten aloin oleilemaan asunnossa enemmän muuttoa järjesteltäessä. Huoneilma alkoi haista pistävän terävältä, hiukan eetterin omaiselta. Heti oven avauksella alkoi päässäni piipata, sillä haju oli tosi terävä. Sain huoneistossa olosta hengenahdistusta, suu oli kuin olisin polttanut sen kuumalla ja suuhun tuli rakkoja. Aloin yskiä limaa. Kaikki pesuaineet alkoivat ärsyttää limakalvoja.

Etsimme uutta asuntoa ja yhdessä asunnossa oli samanlaiset laminaattilattiat ja se oli juuri siivottu perusteellisesti. Haju oli ihan sama kuin vuokraamassamme asunnossa. Kun olin pois asunnosta, oireet lieventyivät. Onneksi meillä oli vielä edellinen asunto.

Uusi vuokranantaja uskoi allergiaani ja halusi meidät asumaan huoneistoon. Hän otatti pois kaikki lattiat ja lattian alla olevat rakenteet. Paikalle asennettiin kuusipuulautalattia (alle selluvillaeriste). Lattia öljyttiin. Huoneilma parani kertaheitolla. En käynyt asunnossa kahteen kuukauteen ja paranin allergialta. Nyt olemme asuneet tässä asunnossa kolme kuukautta ja yhtikäs minkäänlaista oiretta ei ole. Pesuaineitten haju ei myöskään enää ärsytä.

Teoriamme on, että asunnon vaihdon yhteydessä entinen vuokralainen on pessyt lattiat jollakin voimakkaalla pesuaineella ja vanha laminaatti on reagoinut alkamalla hajota. Suomessa on valtavasti tällaisia vanhoja laminaattilattioita, joissa on käytetty pehmennysaineita. Kun niitä pestään kaikenlaisilla myrkyillä (sopimattomilla peuaineilla), niin ne alkavat tuottaa tällaisia allergiaa aiheuttavia yhdisteitä. Nykyään niitä näytetään kutsuttavan yhteisellä nimellä ”homeongelma”.

Hyvä vuokranantaja, nainen 58v, Sveitsi


Irtisanoin itseni homeen takia. Olin loppu, kuolemanväsynyt ja sairas. Työterveyshuolto sanoi että kun vika on talossa he eivät voi auttaa enempää. Paitsi lisätä lääkkeitä jotta selviytyisin työstäni. Pomoni sanoi, että ongelmaa ei ole eikä hän ottanut valituksia sisäilmasta kuuleviin korviinsa. Kun yrityksellä ei ollut tahtoa muuttaa tilannetta ja minut leimattiin vuosikausia hulluksi ja vaikeaksi oli ainoa vaihtoehto muuttaa itse tilannetta. Nyt tuloton, mieli ei maassa vaan syvemmällä maan alla ja mietin millä elätän itseni ja perheeni ja mistä löydän työtä, jossa on tarvitsemani putipuhtaat tilat. Ikää 50 + ja työpaikat harvassa… Olo on sellainen että minut on hylätty, syrjäytetty tästä yhteiskunnasta. Odotan jos sinne asti jaksan sitä päivää kun sairastuminen muuttuu uskottavaksi yhteiskunnan silmissä. Se ei kuitenkaan palauta terveyttä eikä menetettyjä tuloja ja vuosia jotka ovat menneet täysin keskittyen sairaudesta selviämiseen.

Home kukkarossa, mies 55v


Olen yrittäjä ja yritykseeni tuli viemärivesi toisesta kerroksesta ja teki homekasvustoa seinänväliin ja altistuin homeista syntyneille toksiineille ja bakteerimyrkyille 2012. Taloyhtiö ei suostunut tutkituttamaan ja jouduin tekemään tutkimukset yksityisesti ja 3 eri homelajia löytyi. Yritys x (toim huom. poistettu yrityksen nimi) teki remontin yrityksessäni ja puolivuotta jälkeenpäin tehtiin vasta taloyhtiön homekartoitus. Yritys X:n toimesta olisivat ottaneet näytteet vikapaikoista, mutta ystäväni oli onneksi apuna ja vaati ottamaan myös oikeista paikoista ja 3 eri homelajiketta löytyi, myös sädesientä. Xn homenäytteidenottajan valitsemissa paikoissa ei ollut hometta, mutta ystäväni määräämissä paikoissa kyllä. Ennen homenäytetteitä yrityksessäni oli pölysiivottu X:n toimesta…melko jääviä toimintaa!

Näin meitä vedätetään, mutta onneksi on ihmisiä jotka vielä osaavat välittää.

Olen ollut sairauslomalla noin 10kk ja jatkuu, sain juuri lisäaltistusta muualta yleisistä tiloista, joten tällä hetkellä henki on tosi tiukilla, olen yhtä huonossa kunnossa, kuin kun jäin sairaslomalle. Oireina ovat: Hengenahdistus, kuume 37,2 – 37,5, voimakas väsymys, vapina, pään-nykiminen, huimaus, äänenkäheys, kylmänväristykset, huononvointisuus, pääkipu, silmienkutina ym. Olin allergisoitunut samoille homelajeille, (enkä millekkään muille), kun yrityksestäni löytyi, iholta otetuissa allergiakokeissa.

Keuhkolääkäri epäilee kuitenkin refluksitautia ja uniapneaa, vaikka minulla ei ollut edes närästystä, enkä kuorsaa, vaikka jo näytteidenottajakin sanoin, että nyt asia on sitten selvä, näytöt löytyi. Keuhkolääkäri käski mennä työttömyystoimistoon ilmoittautumaan, vaikka verestä otettavat koetulokset ovat vielä valmistumatta ja osa kokeista ottamatta.

Onneksi ylilääkäri otti asian vakavasti, ja nyt on taas uusi lähete keuhkolääkärille, mutta Kela katkaisi sairauspäivärahani ja olen nyt kokonaan tuloton jo toista kuukautta, vaikka olen toimittanut Kelaan 2kpl B-lausuntoja lääkäriltä. Minulla ei ole varaa edes lääkkeisiin, sosiaalihuolto ei anna minulle mitään, koska olen yrittäjä ja minulla on oma liikekiinteistö. En voi myöskään myydä yritystäni, koska sitä ei ole homesiivottu.

Olen jo kirjoittanut eduskuntaakin, mutta vielä ei ole vastausta tullut. Koska olen yrittäjä en saa edes Oikeusaputoimistosta juridista neuvontaa. Onneksi en ole masentunut vieläkään! Tällä hetkellä 2kk sairauslomaa vielä jäljellä…toivotaan parasta ja jaksamista, myös varovaisuutta homeiden suhteen.

Homeet julkiseksi salaisuudeksi, Mies 50v, Pori


Kiitos kaikille tarinansa kertoneille. Arvokasta tietoa joka auttaa syy-yhteyden hahmottamisessa. Sinänsä järkyttävää ettei viranomaistaholta tartuta näihin rakennus- ja rakentamisongelmiin, varsinkin nyt kun rupeavat kaikki synteettiset materiaalit, joita on 60-luvulta lähtien kaikkiin paikkoihin tungettu, hajoamaan.

Itse voin jo teini-ikäisenä pahoin koulun jälkeen. Sittemmin käymäni homekoulut on vaihtelevalla menestyksellä korjattu. Vuoden opiskeluajastani asuin entisessä toimistotilassa, jossa alkoivat suolisto-oireet heti ja myös väsymys (raajat kuin lyijyä), keskittymisongelmat ja gynekologiset ongelmat (hormonieritys muuttui täysin). Silloisella kämppikselläni pahentuivat allergiat ja hän sairastui viisi vuotta muuton jälkeen syöpään, josta selvisi. En kuitenkaan ymmärtänyt siihen aikaan mistä minun ongelmani johtuivat, vaan se alkoi selvitä neljä vuotta sitten kun diagnosoitiin pöly- ja homeallergia. Kärsittyäni useat flunssat ja vuosia jatkuneen mononukleoosin komplikaatioineen oireilun syyksi paljastui rakennus, jossa välillä kävin työn puolesta. Kärsin nukahtamisvaikeuksista, keskittymisvaikeuksista, oli kuumeen tunnetta, huonovointisuutta ja päänsärkyä. Sitäkin enemmän kärsin kun tyhmyyttäni satuin vaihtamaan muutaman lampun kotonoa energiasäästölyijypommiksi; niistä erittyy myös muoviyhdisteitä, jotka vaikuttavat hormonieritykseen ja aineenvaihduntaan turvottamalla ja aiheuttamalla myrkytysoireita (värinää, kramppeja, kankeutta).

Töitä olen tehnyt etätöinä kotoa (enimmäkseen ulkomailta) minkä pystyin ja sairastellut omalla kustannuksella. Tänä keväänä palasin ensimmäistä kertaa vuosien sairastelun jälkeen kokopäivätöihin Suomeen; oireilu alkoi heti. Tällä kertaa nielun ärtymys (kysta nielussa ja sylkirauhaskanavien turpoamista), paha yskä, unihäiriöitä, kova väsyminen, hengitystetulehdus jne. Valitin työpaikalla oireilusta, mutta ikkkuna- ja talon julkisivuremontin jälkeen kärsin myös kotona, varsinkin kun on lämmitys päällä.

Muutamalla lääkärillä kerkesin käydä, mutta heidän suhtautumisensa oudoksuttaa; eikö olisi aika havahtua tähän ympäristöongelmaan? Minulla terveysongelmat eivät ainakaan vielä ole karanneet käsistä, mutta pelkään mitä huonolle sisä-ilmalle altistuminen tuo seuraavaksi, lähinnä autoimmuunisairauksien puhkeamista tai syöpää tms. Tuntuu hyvin ristiriitaiselta että tämän ongelman aiheuttamaa kaikenlaista kärsimystä (sosiaalista, taloudellista, henkistä, terveydellistä) ei tunnisteta. Voimia kaikille!

Epäröivä, nainen 36v


Kirjoitin tänne Homepakolaisiin reilu vuosi sitten. Tuolloin asuimme ongelmaisessa opiskelija-asunnossa, minä olin sairastanut kaksi vuotta putkeen, emmekä vielä tuolloin olleet saaneet opiskelija-asuntofirmalta lupausta uudesta asunnosta. Tuon kirjoituksen jälkeen sain vielä lisää oireita, joista osittain syytän itseäni kun rahapulassa – ja epätoivoisena – palkkauduin siivoojaksi. Sain ihoinfektion toiseen jalkaani ja sormistani turposivat nivelet. Tällä kertaa YTHS pisti minut reumatutkimuksiin, jotka tietenkin olivat puhtaat. Nivelet olivat turvoksissa ja kipeät, ja jalassa oli tulehdus. Sain taas uudet antibiootit ja reseptilääkkeen nivelten tulehdustilaan. Homeinen asunto yhdistettynä kesätyöhön, jossa jouduin tekemään pitkää päivää niin ikään huonokuntoisissa rakennuksissa tekivät tehtävänsä. Lopetin työn, ja muutimme mieheni kanssa kumpikin vanhempiemme luokse evakkoon kesäksi. Opiskelijaasuntofirma pompotteli meitä kesän ajan ja sanoivat että muualta tulevat ovat etusijalla, ja että ’meillähän on asunto’. Itku pääsi monta kertaa viime kesän aikana.

Lopulta viime syyskuussa meille tarjottiin asuntoa. Kävimme tarkastamassa paikan etukäteen, kohde oli nimittäin 1970-luvulla rakennettu/90-luvulla peruskorjattu, joten ikänsä puolesta olimme skeptisiä. Kerroimme tilanteestamme silloisille asukkaille, ja heidän vakuutuksensa asunnon hyvästä kunnosta siirsi kiven sydämeltä: parinkunnan toinen osapuoli, syntymäastmaatikko, vakuutti voineensa aina hyvin siellä. Eikä se ollut valetta. Olemme asuneet ”uudessa” asunnossamme lokakuusta lähtien ja olen ollut täysin terve. Oireeni katosivat syksyn myötä hiljalleen pois – en ole sairastanut edes kausiflunssia! Olen onnellinen.

Mutta home jätti jälkensä. En voi olla kahden ystäväni kodeissa enkä anoppilassa ilman että vanhat vaivat palaavat: hengenahdistus, kurkkukipu, hakkaava yskä, näköhäiriöt ja poskionteloiden karvastelu. Kerta toisensa jälkeen joudun aina kieltäytymään juhla- ja illanistumiskutsuista, ja minulta alkavat loppua tekosyyt kesken. Kuinka sanoa toiselle, että heidän kotinsa sairastuttaa minut. Koti on kuitenkin melko tärkeä asia, minä jos kuka sen tiedän.

Kun minä ja mieheni saamme säästettyä rahaa, rakennamme hirsitalon kuten vanhemmillani on. Yhtään seinäpintaa ei maalata eikä käsitellä, sokkeli on korkea, ja pesutilat ovat erillisessä rakennuksessa. Unelmia on hyvä olla – homesairaallakin.

Salla, nainen 25v


Tämä kevät on tuntunut ikuisuudelta. Tunnen itseni niin yksinäseksi, vaikka en ole. Kun sain ensimmäisen astmakohtauksen työpaikallani en ymmärtänyt mitä minulle tapahtui, en uskonut sitä astmaksi, sen täytyi olla jotakin muuta, se tapahtui uudestaan ja uudestaan ja lopuksi en voinut mennä töihin sillä sain heti kohtauksen. Kävin sydänfilmissä koska rinnassa oli painava ja pistävä tunne, ei mitään. Kävin työterveyslääkärillä, ja toisella, ja uudestaan… Olin voimaton, en jaksanut kun maata sohvalla. Itkin. Rakastin työtäni lasten kanssa niin paljon. Se oli elämäni.

Henkilökunnasta 17 sairastui kahdestakymmenesstä. Kaikki tiesivät miksi: homeen takia. Koko päiväkoti evakuoitiin nopesti toiseen hometaloon. Oireet pahenivat, yskin ja yskin ja yskin, ja sain astmakohtauksia. Pyörrytti, sain muistikatkoja, en löytänyt sanoja, unohdin mistä puhuin, sain näppylöitä.

PEF-mittaukset ja spirometriat näyttivät että keuhkokapasiteetti oli samalla tasolla kuin keuhkoahtaumaa sairastavalla. Astma todettiin ja sain kolme eri astmalääkettä. Jäin sairaslomalle ja tämän aikana tehtiin päätös että siirryn toiseen taloon, toiseen ryhmään.. pois. Lomalla olen käynyt viikottain keuhkopolikliniikalla ja tänään keuhkolääkäri kertoi minulle, että tulen sairastamaan astmaa loppuikäni ja kysyi haluanko käydä pitkän ja vaikean tien saadakseni ammattitautipaperit, sillä tapaukseni on päivänselvä. Suostuin.
Kaupoissa oireilen heti sisäänastuttuani ja ääneni lähtee, limaa kertyy. Kirkossa sama asia, ystävien kotona, pihatöissä…

Olen niin yksin, vaikka en ole.

J, nainen 26v


Sairastuin työpaikassa 1,5 vuodessa. Työnantajan edustajat eri mieltä kanssani, katsotaan kun tulokset tulevat. Ensioireena järjetön väsymys, joka alkoi jo puolen vuoden työssäolon jälkeen, en vaan tajunnut mistä johtui. Muut oireet, pahoinvointi, vatsakivut, päänsärky, huimaus, lämpöily, hikoilu/palelu vuorotellen, pikaflunssat 12-24h kestävät, nenäverenvuoto/kutina, silmien kutina/kirvely/rähmintä, näön huonontuminen, kasvojen kutina, nivelkivut/säryt, jne pahimpana keuhko-oireet jotka alkuun hävisivät kun poissa töistä, mutta loppuvaiheessa jäi päälle ja on edelleen.

Diagnosoitu lievä astma (allerginen) 2007, joka ei kuitenkaan ole oireillut 5 vuoteen eikä vaatinut lääkitystä. Astman pahenemiseksi on lääkäri pakon edestä laittanut todistuksiin, mutta astmalääkkeet ei auta. Lisäksi aiemmin lievät/oireettomat allergiat pahentuneet ja tullut monta uutta, esim pölyallergia(arvot pitäisi olla alle 0,35, minulla arvo t 8,6). Yhdeksän kuukautta olen ollut kokonaan poissa tuosta paikasta, toisessa työkokeilussa 2 kertaa, ei onnistunut. Nyt en ole töissä ollut 5 kuukauteen, mutta oireilen edelleen. Missään ei uskalla käydä, ettei oireita tule enempää, sairaalat ym kaikki melkein sisäilmaongelmaisia.

Työttömäksi jouduin, koska Kela ei maksanut sairaspäivärahaa saatuaan tietää oikean syyn sairastamiseen. Joten edes jonkun tulon varmistamiseksi jäin liiton ansiosidonnaiselle. Työpaikalla tutkimukset kesken, jotain on jo löytynyt ja lisätutkimuksia tehty. Rakennus 2 vuotta vanha. Tiedossa kattovuotoja kymmenistä kohdista, 2 putkirikkoa rakenteissa, lattiakaivosta löytynyt sinne kuulumattomia mikrobeita alustavissa tutkimuksissa, lattiaa/kattoa epäillään märäksi (porattu ja otettu näytteitä kymmenistä kohdista)jne. Odotellaan siis lopputuloksia. Elämä on ns. katkolla kun aika lailla sidottu on kotiin, kun uusiin paikkoihin ei voi noin vaan mennä ja oireilu jatkuvaa edelleen, eikä edes aina selviä että mistä tällä kertaa tuli.

Alkaa henkinen kantti olemaan finaalissa. Työkykyinen en ole, työkkärinkään mielestä. Satuin olemaan tosi huonossa kunnossa siellä käydessäni, ja suurinpiirtein makasin virkailijan pöydällä. Virkailija oli aivan kauhuissaan olotilastani. Joten työkkärissä siis vajaakuntoisena työnhakijana, kun saikulla ei voi olla. Uudelleenkoulutusta ehdottivat, mutta aika vähissä alat joille sopii näillä allergioilla ja altistumisilla. Eipä tuo normisiivoaminenkaan enää onnistu itseltä täällä kotonakaan, oireilen pölyllekin jo sen verran pahasti. Jotta ei tässä tiiä mihin suuntaan juoksee, vai juokseeko mihinkään…

Tuuliajolla, nainen 42


Lahdessa Kivimaan koulu 2lk tyttäreni pääsi heti parakkehin. Meitä infottiin hienosti. 3-6lk lapseni pystyi sanomaan missä luokissa tulee päänsärkyä. Ala-asteen opettaja sairastui, ei pystynyt olemaan ylä-asteen puolellakaan. Vaihtoi koulua. 7-8 lk sairastui, IgG paneeli 3,4 löytyi vastaus (170 e + lääkärin käynti). Kiitos Tuula Putus. Koulua ja vanhempaiyhdistystä infottu kokeista ja oireista tarkemmin. Tarkailaa lapsianne ennen kuin on myöhäistä!!

Pia Heikkilä, 39, Lahti


Home-/kosteusvauriopotilaan kertomus.

Kirjoitan tämän, toivoen muita nopeasti ja viisaammin kohtelemaan itseään.

Kuten professori sanoi: aistimuksia on kuunneltava, vielä ei ole laitteita, jotka kaiken mittaisivat ja altistunut potilas on paras mittari. Ihmisen keho tietää.

Nyt 46 vuotiaana silmäni avautuivat todella päästyäni asiantuntevan professorin potilaaksi. Altistuminen on alkanut varhain, muutettuamme Voudinpuiston 1979 rakennettuun rivitaloon. Rakennusmateriaalit olivat lastulevyjä ja kylpyhuoneen putkessa hienoinen piiloreikä, joka tiputtamalla hiljalleen oli kastanut asunnosta puolet lattia pinta-alasta, ja osittain seiniä, ennen havaitsemista.

Tuolloin alkoivat allergiani, johtaen minut pitkäaikaiseen Allergiasairaalahoitoon. Asunto kuivattiin, pinnat vaihdettiin. Allergiat eivät loppuneet.

Lohjan lukion aloitettuani alko angiinakierre. Syksyn ja talven aikana, kahdeksan angiinan jälkeen, leikattiin kita-ja nielurisat. Pääsin angiinasta, mutten sairastelusta. Kesät olin terveenä.

Kauppaopistoon siirryttyäni alkoi jatkuvat ripulit ja kuumeinen olo.

Kesälomat olin terve, ja koulujen alettua jatkuva sairastelu alkoi. Siirryttyäni Jalavan kouluun töihin alkoi kurkku ja korvakivut, johtaen äänen menetykseen ja seurasi pitkä foniatrinen hoito. Tulin raskaaksi ja jäin kotiin vuosiksi, ollen terveenä ja terveenä pysyin – onnellinen suorastaan – ihmettelin suurta muutosta. Asuin terveessä talossa. Elämä oli taivaallista.

Jatkoin opintojani TEAKiin ja aloin työskennellä teatterissa. Lasten ja nuorten teatteri perustettiin. Tein töitä paljon ja olin terve, iloinen ja onnellinen.

Avioeron myötä muutin Lohjalle keskustaan kerrostaloon ja menin Nokialle assistentiksi, ohessa tein teatterityötä. Salon nokian toimitila oli ilmeisen sisäilmaongelmainen, sillä aloin olla viikottain kipeä, kotona alkoi helpottaa. Työhön palattua tulin nopeasti kipeäksi. Ei hajuakaan homeista vielä. Koin sen niin raskaaksi, että lopetin assistentin työn alle vuodessa. Näin sain olla terveiden kirjoissa jälleen.

Jatkoin teatteria lasten ja nuorten kanssa, ja ennen pitkää taloudellisista syistä tarvitsin päätyön ja hakeuduin sijaisopettajaksi.

Mäntynummessa aloitin ja olinkin melko pitkään. Tuolloin aloin jälleen sairastella. Jatkuvaa päänsärkyä, höntti olo päässä, vaikea fokusoida ja tulehduskierre oli jatkuva.

Poskionteloista keuhkoputken tulehduksiin, kunnes alkoi löytyä keuhkoista tulehduspesäkkeitä. Tuolloin lääkäri sanoi: ei terveellinen työpaikka. Uskoin, ja sisäisesti tiesin. Koulussa oltiin kuitenkin sitä mieltä, että koulun tilat ovat puhtaat.

Sitä jatkoin muutaman vuoden, kunnes ostin huoneiston, tilanteen muuttuessa paljon huonompaan. Kesän jälkeen menin ensimmäistä päivää töihin ja sen jälkeinen oire olikin ennen näkemätön. Hurja ripuli, turvotus ja kuumeinen olo. Lopetin työt, sairastelu jatkui ja syveni.

Lääkärissä juoksut, ei johtaneet tietoon, epäselvyys jatkui. Sairaus paheni ja makasin kuukausia täysin uupuneena, hirveän turvonneena, ja oireita paljon muitakin. Kaikki tutkittiin, kaikki mahdolliset kokeet tehtiin, syytä ei löytynyt. Koetulokset kaikista olivat normaalit, ei tulehdusarvoja. Epäilin itse tuolloin jo hometta syyksi, mutta kaikki ympärillä vakuuttelivat koulun olevan puhdas, kodin olevan puhdas. Kuinka kävikään, molemmat todettiin myöhemmin kosteus/homevaurioisiksi.

Olin jo niin tiukilla, että myin asunnon ja muutin vuokralle. Aikeena löytää uusi puhdas koti, jonka ostaisin. Vuokra-asunnon kertoivat olevan puhdas. Siellä oireeni vain pahentuivat. Poikani alkoi sairastella rajusti.

Olimme kaksi vuotta sairaina, ajoittain kysyin isännöitsijältä, onko taatusti varmaa asunnon puhtaus, vastaus kyllä. Olin toivoton, olin siis tullut hyödyttömäksi.

Pesämunamme oli lähes kulutettu, työttömyyspäivärahat evätty, kostka en ottanut tarjottua työtä vastaan. Otin kyllä, mutta ensimmäisen tunnin kuluuttua vatsani turposi kuin olisin raskaana, ja lähdin lääkäriin. Hän kirjoitti lausunnon, etten voi olla työssä siellä. Tästä huolimatta Lohjan TE-keskus eväsi työttömyysrahan. Ôärettömän voimattomana, ja hyvin jo ahdistusta kokevana, en jaksanut/osannut taistella oikeuksiani.

Minut pelasti veljeni, pyytäen kesäksi laivalle töihin. Siinä makaessani täysin voimattomana päätin ottaa työn vastaan, kummastellen miten tulen pääsemään ylös vuoteesta. Lähdin hyvin kipeän oloisena ja pää sumuisena töihin. Ensimmäisen kuukauden aikana aloin toipua ja seuraavana olin jo ihan kuin toinen ihminen. Tajusin: asunto on myrkkyä.

Kotiuduin ja mitä löysin: poikani makasi huoneensa lattialla hyvin kipeänä sanoen: äiti, minulla on kuin olis tikkuja silmissäkin. En ehtinyt purkaa laukkujani, kun jo tutisin, haperruin ja olin kipeä. Pojan passitin isälleen, itse poistuin voimaantumaan ystäväni asuntoon.

Jouduimme heittämään suurimman osan irtaimistoa kaatopaikalle.

Lähdimme tyhjin taskuin vuokralle jälleen, ja oireilimme. Mutta paljon paljon vähemmän. Olimme löytäneen puhtaamman kodin. Aloitin jälleen Mäntynummessa vuoden mittaisen työn ja tulehdukset palasivat erityisen usein, ja pitkinä jaksoina. Tuolloin ensimmäisen kerran yhdistin issiaksen home/kosteusvaurio oireiksi. Päivän päätteeksi ei jaksanut tehdä muuta, kun mennä levolle. Kouluvuoden päätyttyä tulivat tulokset, hometta sädesientä kuulemma.. remonttiin.

Päätin, etten koskaan mene kouluihin töihin.

Muutimme melko uuteen rivitaloon vuokralle, ja aloin hiljalleen voimaantua. Kuten poikani myös. Viime syksynä aloitin Metsolan koulussa sijaisopettajana, ja muutimme Lohjalle takaisin. Remontoimme huoneiston ja laitoimme kipsilevyt lastulevyjen sijaan.. ja nyt tiedän niiden olevan vieläkin pahemmat, keräten myrkkyhomeet itseensä. Koulun alettua melko pian alkoi oireilu, paino nousta. Pöhötys lisääntyi, jatkuva jano, pääkipu, nivelsäryt, pään sumuisuus ja kuumeinen olo, joka oli alilämpöä.

Joulukuussa sainkin niin voimakkaan reaktion, etten päässyt kahteen päivään lainkaan ylös. Sydämen syke oli valtava, pää viilsi kivusta, ylävatsa kouristeli..minkä seurauksena tuli tieto, en voi enää työskennellä kosteusvaurio/home tiloissa.

Koulun aiheuttamien oireiden hitaasti poistuessa aloin havaita, ettei nykyinenkään asuntoni ole riittävän puhdas, samoin kävi Harjulan. Vaihdoimme teatterin toisaalle, ja taas tänä syksynä vaihdamme tilaa. Uusi koti on löydyttävä pian.

Pääsin asiantuntevan professorin potilaaksi ja siitä alkoi aueta tilanne. Olin syyttänyt kaikesta hometta ja kosteusvaurioita, vaikkakin en koskaan enää saa mennä tilaan missä koskaan on ollutkaan kosteusvauriota, hometta, niin selvisi oireita aiheuttavan lisäksi vieläkin haasteellisempi syy. Pitkän altistuksen seurauksena ovat puhjenneet monikemikaali, pöly ja lisäaineyliherkkyydet. Reuman ja herpeksen oireet. Herpes tekee oikean puolen kivuliaaksi, ja reuma nivelet ja selkärangan.

Hoitoa ei toki ole kuin kroonisiin tulehduksiin antibiootti. Muuten on ehdottomasti asuttava hirsitalossa rostipohjalla, tuulisella paikalla, pellon tai rannan tuntumassa ja talo kumpareella. Tämähän onkin ihan helppo toteuttaa jo homeissa kaiken menettäneenä. Kun vältän kaupat sairaalat terveyskeskukset ja monet lukuisat tilat, pysyn terveenä. Altistuminen on kumulatiivinen, ja kertaantuu, ei parane.

Nyt kun tilanne on tällainen on vaikea löytää työtä, missä kykenisi olemaan. Huonompi tilanne on kaikille lapsillamme. Nyt jo Eduskunta on hukkunut kanteluihin näissä asioissa ja Korkein oikeus haasteisiin, joita heille tulvii. Meillä on jo paljon lapsia, jotka ovat niin altistuneita, että opiskelevat etänä, opettajia, ketkä ovat työkyvyttömiä. Oma kokemukseni on, että Lohjan Aluesairaalasta saan pahat oireet melko pian, ja muut kaltaiseni kokevat saman. Eräs hoitaja kertoi, että hoitajia on joutunut vaihtamaan sairaalaa. Lohjan tähdessä on meille mahdotonta olla, kuten Lohjan terveyskeskuksessakin.

Ehdotan Lohjalle rakennettavaksi rossipohjaisen hirsitalon, jossa toimii koulu ja terveydenhuolto altistuneille sekä iltaisin harrastustilana.

Päivi Selenius, 46, Lohja


Olen kemikaaliherkkä, sairastuin kolme vuotta sitten. Sairaus puhkesi ostettuani uuden tietokoneen. Työskentelin myös ennen sairastumistani toimistossa, jossa oli hometta ja tunkkainen huoneilma. Mahtaako olla osasyynä sairastumiseeni? Reagoin voimakkaasti elektroniikkatuotteissa oleville palonestoaineille ynnä muille niissä oleville supermyrkyille. Oireita on eniten kasvojen alueella, kuten polttavaa kipua hermoissa, kuumotusta, nykimistä ja kihelmöintiä poskissa, kielen halkeilua ja voimakasta kuivumista, rakkoja ym. Oireet tulevat välittömästi ollessani tekemisissä näiden myrkkyjen kanssa ja rajoittavat elämääni täydellisesti.

Olen herkistynyt tämän myötä myös monille muille kemikaaleille, joten kaikki uusi on pannassa. Koko elämäni on tuhoutunut sairauden myötä. Olen täysin rahaton, työvoimatoimisto pesi kätensä asiasta. Allergiatestit eivät osoittaneet allergiaa, ei voida tehdä jatkotoimenpiteitä. Allergiatesteissä ei ole edes käytössä kyseisiä palonestoaineita, joten allergian osoittaminen heidän aineillaan on täysin mahdotonta.

Olen menettänyt kotini kertaalleen, nyt asumme 70-luvulla valmistuneessa kerrostaloasunnossa, jossa kaikki on alkuperäistä. Jouduin luopumaan huonekaluista, matoista, patjoista, koska olivat liian uusia sisältäen kemikaaleja. Nyt nukun jousien ja parin räsymaton päällä itse kyhätyllä patjalla. Tietokoneestani en suostunut luopumaan vaan se on kokonaisuudessaan parvekkeella ikkunan takana ja käytän sitä virtuaalinäppäimistön avulla. Kiitos ihanalle miehelleni, joka tämänkin virityksen mahdollisti. Muutoin olisin täysin eristäytynyt. Varoituksen sana kaikille allergisille. Tietokoneet, tabletit, älypuhelimet sisältävät runsaasti supermyrkkyjä! Muovit suojataan palonestoaineilla, jotta eivät roihahtaisi. Kannattaakin siis seurata voisivatko nämä tuotteet ylläpitää sairautta ja koittaa olla käyttämättä niitä vähän aikaa. Siis laittamalla ne ulos asunnosta, teltasta ym. Itse voin todella hyvin omassa asunnossa, koska olen kaikki kemikaalipesäkkeet poistanut asunnostani. Oireet tulevat, kun käyn kaupassa ym. asunnon ulkopuolella.

Järkyttävintä kaikessa on se, kun yhteiskunta hylkää sairastuneet täysin. Tämä elämäntilanne on pahempi kuin pahin painajainen. Pahinta on totaalinen rahattomuus ja yhteiskunnan välinpitämättömyys.

Voimia ja jaksamista kaikille kohtalotovereille!

Kirsi, nainen 33v


Reilu vuosi sitten asuttiin hometalossa ja lisäksi työpaikkani oli homeessa. Se aika todella pelotti ja oireista syytettiin aina vain tupakointia. Oli keuhkokuume, nokkosrokko, hengitysvaikeudet, minulla ja miehelläni jatkuva hiiva, väsymys, päänsärkyjä ja toisinaan peräpukamatkin. Lisäksi kuukautiset meni aivan sekaisin. Jatkuvat vuodot. Lapsilla oli koko ajan nuha, yskä ja kuume. Luojan kiitos eräs haistoi vaatteitamme ja uskalsi kertoa homeenhajusta, tai ei varmaan oltaisi ikinä tajuttu. Nyt seuraan kuinka siskoni kärsii samoista oireista, muttei usko kun kehotan pyytämään terveystarkastajaa käymään vaan hiukan loukkaantuu. Omalta osaltani ja perheen osalta toivon tuon helvetin olevan takana. Pelkään homekämppää enemmän kuin mitään.

An, nainen 29v, Kotka


Asuimme aiemmin vuokralla kunnan asunnossa. N. 1-v. asusteltuamme aloin havaitsemaan, että olin ollut pahoinvoiva, äkäinen, ihoni oli oireillut ja olin kuumeillut todella usein(+ poskio.- + korvatulehdukset jne). Lopulta viimeisen 0,5 vuoden aikana olin ollut 3krt. keuhkokuumeessa. Ostimme oman asunnon ja tilanne koheni huomattavasti, vuoden aikana en sairastanut kuin yhden pikku nuhan, edes kuumeilematta!

Asuttuamme tuon vuoden uudessa asunnossamme vaihdoin työpaikkaa. Oltuani n. 2kk uuden työnantajan palveluksessa oireilu alkoi jälleen. Työtilamme sijaitsee vanhalla tehdasalueella, mm. pintamateriaalimuutoksia työpaikallamme on nähtävissä. Olen sairastanut jatkuvia akuutteja ylähengitystietulehduksia nyt n. 1,5 vuotta. Työnantajan puolelta olen kokenut enemmän ja välillä vähemmän painostusta jatkuvista sairaspoissaoloista (vaikkakin minulla on aina lääkärintodistus sairastamisestani). Ymmärrän sen, että poissaoloihin puututaan, olen hyvillänikin, että ongelma ymmärretään, mutta pelkään, ettei se muuta tilannettani. Työpaikallamme on myös muita oireilevia!

Tällä hetkellä tilanne on se, että työterveyslääkärimme on erittäin ymmärtäväinen ja on luvannut tarttua asiaan. Lääkäri on vakuuttunut, että kyseessä on jokin sisäilmaongelma, koska oireeni, taudinkuvani ja historiani viittaavat juuri siihen (+muiden työntekijöiden oireet). Käytän jatkuvasti kortisonipohjaista nenäsumutetta, nuha- ja allergialääkkeitä sekä vitamiineja, astmaa minulla ei (vielä) ole. Vaikka puolisoni on työssä ja kohtalaisen hyvätuloinen, en pysty jättäytymään pois työstä, enkä halua antaa periksi muutenkaan. Olen myös alkanut etsimään muita töitä, mutta toisaalta sekin pelottaa, kun taloudellisesti tarvitsemme todellakin jokaisen sentin. Minulla on viikoittain nenäverenvuotoja, flunssaoireita, pahoinvointia jne. töissä, enkä viitsi päivittäin valittaa esimiehelleni, koska muutamia asiasta puhuneita työtovereitani on vain kehotettu kääntymään työpsykologin puoleen. Työterv.lääk. sanoi, että minusta ei saa vääntämälläkään lausuntoa, jonka perusteella kuuluisin työpsykologin pakeille/en olisi työkykyinen, joten hän on puolellani ja toivoa siis on! Olen kuitenkin ymmärtänyt, kuinka vaikeita vastaavat tapaukset ovat, enkä näin ollen elättele sen kummempaa toivoa.

Toivon kaikille, jotka ovat vast. tilanteessa, paljon jaksamista! Mikäli teillä esim. on lapsia, joiden edes epäillään kouluissaan kärsivän vastaavasta, tarttukaa tilanteeseen välittömästi!

Ennu, Nainen 27 v


Minun helvettini sai ilmeisesti alkunsa jo lapsuudessani. Ollessani 6-vuotias muutimme eräälle koululle, josta äitini sai töitä. 9-vuotiaana minulla alkoivat ensimmäiset poskiontelotulehdukset. 10 vuotiaana onteloni leikattiin ensimmäisen kerran.

Kukaan ei tietääkseni silloin vielä puhunut sisäilmasta tai homeesta. Minä nyt satuin vaan kaikkien mielestä sairastelemaan paljon. 16-vuotiaana lähdin opiskelemaan ja muutin pois kotoa (mutta kävin siellä tietysti tapaamassa vanhempiani). Kuin ihmeen kokeneena en sairastellut opiskeluaikanani juuri ollenkaan. 26 vuotiaana palasin samalle koululle töihin ja PAM! Uudet tulehduskierteet sekä poski-, että otsaonteloissa alkoivat sekä jälleen leikkauksia ja otsaonteloporauksia.

Monien mutkien kautta (samalla minusta tuli paskamainen ”ilmiantaja”) koulu muutti toisiin tiloihin ja minä muutin eri kaupunkiin ja sain paikan uudesta koulusta. Kaikki meni muutaman vuoden aika hyvin, mutta odottaessani kolmatta lastani oireet palasivat rajuina. Lapsen synnyttyä jäin kotiin kolmeksi vuodeksi ja jälleen sain kokea parantumisen ihmeen. Palattuani takaisin töihin aloin sairastelemaan lähes heti (ja taas leikattiin ja porattiin). Minut siirrettiin kaupungin sisällä jälleen uuteen kouluun. Valitettavasti kyseinen koulu oli myöskin ”evakossa” ja työni siellä ei kestänyt kuin 6kk. Edessä siis taas uuden koulun ”saaminen”. Tämä paikka on nykyinen paikkani ja noin vuosi sitten sain luokkaan ilmanpuhdistajan. Aluksi tuntui paremmalta, mutta se ilo ei kauaa kestänyt. Jälleen sairastelen tyyliin viikko töissä, viikko sairaalassa ja viikko sairaslomalla.

Olen kaksi kertaa ajanut asiaani eteenpäin, mutta nyt voimani ovat loppuneet. En jaksa enään tapella ja olla luulosairas. Minua hoitaneet lääkärit ovat ehdottaneet työpaikan vaihdosta ja uutta koulutusta.

Mihin vaihdan? Mihin kouluttaudun? Miksi? Mitä järkeä on kouluttautua 43 vuotiaana jos kuitenkin joudun johonkin uuteen ongelmarakennukseen.

Tässä asiassa surullisinta tietenkin on, että kaikki ne lapset ja muut työntekijät jotka eivät vielä ole jatkuvasti sairaana. Toivon, että he säästyisivät tältä paskalta.

Koulunkäynninohjaaja, Nainen 43v, Tampere


Oma altistumiseni alkoi ala-asteelta, Mikkelin päämajakoulusta. Koulua on vasta viime vuosina alettu korjaamaan, vaikka vaurioita on mahdollisesti ollut jo vuosikymmeniä. Silloin lääkäri totesi kissan olevan syy jatkuvaan yskään ja ahdistukseen.

Myöhemmin asuin 2 vuotta talossa, joka oli käytännössä läpimätä. Repivä yskä, jatkuvat flunssat, väsymys, voimattomuus, turvotus olivat kahden vuoden aikana jatkuva seuralainen.

Pääsin pois tästä homeasunnosta, minkä jälkeen nivelien kivut kroonistuivat ja ovat olleet siitä lähtien joka päivä osa arkea. Lääkärit eivät ota kantaa, voisiko se johtua altistumisesta.

Tänä syksynä alkoi oireilu kunnallisessa päiväkodissa. Kuntosalilla huomasin tulosten huononevan ja huononenvan. Piti jättää treeni monta kertaa kesken. Sitten tuli jatkuva aivastelu ja ”kipeäksi tulemisen olo”. Sitten sain keuhkoputkentulehduksen, mikä ei mennyt ohi. Sairaslomalla oireet helpotti alussa parissa päivässä, mutta viikkojen päästä ei oireet helpottaneet enää samantien. Tajuttuani (ja hyväksyttyäni) tilanteen ja sisäilman aiheuttamat ongelmat aloin heti etsiä uutta työpaikkaa. Olin niin väsynyt ja uupunut, että ihme ja kumma sain sellaisen itselleni hankittua. Nyt on enää viimeinen kuukausi hometyöpaikassa, jonka jälkeen aloitan uuden työn. Päiväkodeissa en aio enää koskaan työskennellä. Jos joskus saan lapsia, heitä en aio missään nimessä laittaa päiväkotiin enkä kouluihin.

Opin tästä sen, että lääkärit eivät auta, oireilevan syyllistäminen on helpoin tapa muille käsitellä toisen sairautta (sä vaan ylireagoit) ja kukaan ei sua pelasta, jos et sinä itse. Lähtekää pois hometyöpaikoista/asunnoista, mikään ei ole niin tärkeää, kuin oma terveys!

Inka, nainen 26v, Espoo


Ostimme v.2012 kerrostalonelikon pienen kerrostalon kolmannesta kerroksesta. Tiesimme, että asunnossa on ollut vesivahinko, joka kaikkien raporttien mukaan on asianmukaisesti ja valvotusti korjattu.

Remppasimme asuntoa reilusti, ja pientä pintaremonttia riittää tulevaisuudessakin. Nyt vaan viimeisimmän lattiaremonttin yhteydessä paljastui homeenhajuinen lattia. Emme aiemmin olleet juuri kiinnittäneet muuhun huomiota, kuin asunnon hiukan tunkkaiseen ilmaan toisinaan. Pistimme sen painovoimaisen ilmanvaihdon piikkiin, vaan todellisuudessa ongelma taisikin olla sädesieni.

Ongelman aiheuttajaksi paljastui tutkimuksissa vesivahinkokorjauksen (kuivatus ja desinfioinnit) jälkeen tehty laminaattiasennus ja WC laatoitus. Näiden kohdalla urakoitsijalle on tullut ilmeisesti kiire ja materiaalien ei ole annettu kuivua riittävästi. Ja nyt n. vuotta myöhemmin asunnossa verta niistävät kaksi lasta ja kaksi aikuista. Toivottavasti saamme remontin pian ohi. Lue lisää siitä, miten asiat etenevät: https://asuntokokemuksia.blogspot.fi/

Tätä tänään, huomenna uusi päivä, nainen 38v, Tampere


Asuin Rintamamies OKT:ssa muutaman vuoden. Sen kellarikerroksessa oli ummehtunutta hajua, mutta siellä kävin hyvin harvoin, suihkussa ja saunassa. Oirehtiminen alkoi. Väsymystä ja hapensaantivaikeuksia, nenäverenvuotoa. Muutin avoeron jälkeen uudelle paikakunnalle ja 2003 valmistuneeseen okt:oon. Talo osoittautui 1,5 vuoden jälkeen asuinkelvottomaksi. Sieni oli tuhonnut talon alapohjaa ja oli aivan mätä ikkunoiden alareunaan asti. Talo oli rossipohjainen ja syiden selvittämiseksi purettuani lattian totesin, etä kaikki oli rakennettu väärin mitä väärin voi rakentaa. Alapohjan tuuletus oli riittämätön jne…

Terveydelliset ongelmat jäi. Hapen saanti oli vaikeaa, väsymystä, nenäverenvuotoa, allergisia reaktioita. Flunssaa jatkuvasti ja erään flunssan yhteydessä silmät muurautuivat umpeen valkeasta vaahdosta. Haju ja makuaisti menivät muutamaksi kuukaudeksi kokonaan. Vaihdoin rivitaloon ja naapurissa asusti pahalle haiseva vanha pariskunta, joidenka löyhkä tunkeutui asuntooni ja kierre jatkui ja yliherkkyys kasvoi.

Kahden vuoden asumisen jälkeen muutin metsän keskelle uudehkoon terveeseen hirsitaloon ja nyt asuminen onnistuu. Vaivat ja vaikeudet kuitenkin jäivät. 1,5 vuotta olen nyt asunut ja kun ottaa huomioon tietyt päivittäiset asiat, ei oireita ole. Kalliin hinnan olen maksanut mädässä talossa asumisesta. Kaikki voimakkaat hajut arsyttävät, tekevät jopa agressiiviseksi, hajujen sietäminen on aivan arpapeliä, välillä joku ärsyttää, välillä joku ei. Ihmisten hajut, deodorantit, home, ummehtuneisuus, tukkalakat, shampoot, pesuaineet, tupakka, eläimet, kaupan hajut jne… Esim kaupassa ostoskärryjen käytön jälkeen käsien pesu on pakollinen, koska edellisen ihmisen hajut saa voimaan pahoin. Samoin ei voi istua joka paikkaan, koska hajuja saattaa tarttua housuihin ja siten herkkä nenä saattaa aistia jonkun hajun hyvinkin epämiellyttäväksi. En juuri enää käy kylässä, eikä meillekään enää voi juuri kukaan tulla, kun hajut sekoittaa nupin. MCS ei ole vitsi, eikä leikin asia. Se on vakava sairaus, joka tuhoaa ihmisen sosiaalisen elämän ja tekee jokaisesta päivästä oman taistelun. Asuminen ERITTÄIN puhtaassa ja terveessä talossa antaa aina toivoa, että huominen olisi helpompi.

Jaakko, mies 48v.


Yhden työpaikan sisäilmaongelman kokeneena ja toisen juuri kohdanneena.. kyseessä on taistelu, joka ei ole voitettavissa muuten kuin pakenemalla.

Valitettavasti todellista apua ei ole saatavilla. Kaiken dokumentointi ja lääkäreissä juokseminen auttaa toki ymmärtämään kokonaisuutta, mutta pitkittää prosessia merkittävästi ja pahimmillaan kyseenalaistaa mielenterveytesi.

Asia on vakava ja voi vaikeuttaa loppuelämääsi huomattavasti.

Pöly on hälvenemässä, mies 35 v, Tampere


Muutin raskaana ollessani 70-luvulla rakennettuun taloon, jossa huomattiin heti patterin vuodosta johtuneet laajat vesivahingot, jotka korjattiin vain pinnalta kuivaamalla. Sekä minun että lapsen oireet talossa olivat jatkuvia; nuhaa, yskää, kurkkukipua, kuumeilua, korvatulehduksia. Lomilla voimme hyvin ja kotiin palatessa asunnon hajun tunsi. Muutin lapsen kanssa pois talosta vuosi sitten, jolloin oireemme loppuivat.

Isä jäi taloon asumaan, koska ei myönnä oireita. Isän vaatimuksesta lapsi käy talossa säännöllisesti vaikka oireilee joka kerta todella rajusti. Lääkäri on todennut oireiden johtuvan sisäilmasta, mutta käräjäoikeudessa todistuksia ei huomioitu ja oireita vähäteltiin. Käsittämätöntä että isällä on oikeus jatkuvasti vaurioittaa lapsen terveyttä lisää!

Epätoivoinen äiti, nainen 40 v, Naantali


Lapsuuden koulussani oli sankkoja käytävillä sateen jälkeen katon läpi tippuvan veden vuoksi. Opiskeluaikainen opiskeluasuntoni suljettiin muutamia vuosia poismuuttoni jälkeen asuinkelvotamana homeen vuoksi. Asumisaikana alkoi allerginen silmätulehdus ja siihen vuosikymmeniä jatkunut lääkitys. Valmistuin ja sain työpaikan. Kaksi edeltävää työntekijää oli sairastunut ja kuollut syöpään, sattumaa ajattelin. Jonkin aikaa unelmatyössä oltuani aloin kuumeilla. Töissä lämpö ja verenpaineeni nousivat. Silmätulehdukset pahenivat.

Työpaikalla aloitettiin sisäilmatutkimukset. Todettiin homekasvustoja useammasta tyypillisestä kosteusvuriohomeesta. Pääsin toisiin työtiloihin ja oireet alkoivat helpottumaan. Vaihdoin työpaikkaa. Useampi vuosi meni hyvin ja sitten alkoi ilmaantua neurologisia oireita. Huimausta, silmäoiretta, kuivaa yskää. Tuli myös kasvojen alueen turvotusta ja puheen puuroutumista. Oireet katoavat lomilla. Työpisteessä oli tapahtunut vesivahinko. Sain siirron toiseen toimipisteeseen. Oireet vähenivät.

Maisa, nainen 40 v


Minä aina kova liikkumaan, iloinen ja energinen moniosaaja ja täysin terve VIELÄ elokuussa 2012. Siitä alkoi hidas mutta varma alamäki. Jos oisin vaan tiennyt 🙁 . Sain muutaman sijaisuuden jälkeen unelman eli vakityön(siivousalan) ja aivan kotini nurkilta, mikä ilo ja onni siis. Alku meni hyvin, mutta sairastuin aika pian n. kk jälkeen flunssaan, joka vain jäi päälle…nenä tukossa, silmät punaiset ja vetisti,kurkku turvoksissa ja kipeä, ääni käheä, yskä muuttui kroonikseksi heti, veriräkää, verilimaa, päänsärky, uupumus ja väsymys… voisin jatkaa loputtomiin oireita mutta tuossa muutamia ja ne olivat siis syyskuulla flunssan seurausta ja jäivät kaikki kroonisiksi.

No lääkärissä juoksut alkoivat ja tutkimukset ja minulla alkoi myös hälytyskellot hiukan soida, eli olisiko home-/kosteusongelma talossa.. Terkkarit tutki niin pitkälle 3kk kuin voivat, sitten nenä/kurkkulääkärille, sitten siirryin työterveyteen ja sain myös samalla totuuden talon ylihoitajalta, että olen oikessa: siellä on sisäilmaongelmat olleet jo pitkään. Hän sanoi, että voi voi, kaikkihan täällä yskii ja räkii. Siis ei ole totta., tuo oli heidän tapa reagoida ja huolestuneisuutta ei tunnettu. Ällistyttävää ja minun oireita ei otettu vakavasti enkä saanut lausuntoa edes antaa vaikka halusin omalta kohdaltani (talossa aloitettiin laajat kyselyt kuka ragoi ja missä…mutta yksin en saanut kuulemma antaa lausuntoa, jos ei muut työkaverini siivouspuolella reagoi). HALOO tuo jo laittoi todellakin ymmärryksen kaikelle eli olen sairastunut siellä ja pahasti, oli kulunut 8 kk kun tajusin mistä kaikki johtuu ja läksin pois. Olin 5kk kotona työtön ja parantelin itseäni, olo helpottikin ja labroissa huimat laskut esim. valkosoluarvot laskivat normitasoille kun olin 2 kk:n jälkeen lopettamisestani testeissä.

No, aloitin uuden työn 2 v vanhassa rakennuksessa elokuussa 2013…. kuukauden jälkeen taas sama: flunssa ja kaikki edellämainitut oireet jäi kroonisesti taas päälle. Tutkimuksia, sairaslomaa, tajusin itse ettei tule mitään ja koeajan puitteissa oli lähdettävä itse pois 🙁 Olen siis todella pahasti sairastunut. Nyt liittoni ajaa 1,5v jälkeen ensin mainitun työpaikkani mahdollista saattamista vastuuseen, koska sen paikan jälkeen olot ja sairaus on vain pahentunut, odotan maaliskuulla lääkärille pääsyä, en ole työkykyinen. Astmaattiset oireet joka päivä vaikka astma suljettu jo 2 kertaa pois, vain hidas kävely onnistuu jos pidän huilitaukoja, en voi kotikunnassani mennä moneenkaan paikkaan ilman pahoja oireiluja..eli totuttelua tämä vaatii.

Äiti, nyt työkyvytön, taistelu jatkuu, 42 v, Sipoo


Ostimme v. 2010 syksyllä rivitalohuoneiston. Kuntotarkastus teetettiin ilman merkkiäkään vaurioista. Muurahaisia talossa oli kuulemma ollut keväisin ja syksyisin. Ensimmäisenä keväänä niitä oli satoja ja niitä oli pitkälle joulukuuta ja seuraavana keväänä niitä olikin ongelmaksi asti mm. astianpesukoneessa ja jätekaapissa. Lentomuurahaisia tuli myös listan alta eteisestä. Keittiön kaapissa alkoi haista homeelle, mistä teimme ilmoitusta taloyhtiölle. Kävivät katsomassa ja toteamassa ettei siellä mitään ole. Aikaisemmin, keväällä 2011 toisen lapseni syntymän aikoihin pesin kotona pyykkiä ja yhtäkkiä seinän sisällä alkoi kummasti rämistä voimakkaasti. Juoksin sammuttamaan pesukoneen eikä sen jälkeen ongelma toistunut. Tuolloin jo ajattelin että tapahtuiko seinän sisällä jotain, irtosiko putki? Olisi pitänyt tehdä ilmoitus vakuutusyhtiöön, kaiken varalta. Muutama kuukausi sen jälkeen alkoi haista home keittiönkaapissa.

Aika kului ja aloin olla todella väsynyt, luulin sen johtuvan kaamoksesta. En jaksanut edes hengittää. Tuli lukuisia muita oireita joiden takia ravasin lääkärissä. Oli jatkuvaa kurkkukipua, silmien kirvelyä, nenässä tunne kun olisi tiikeri salvaa laittanut, gynekologisia vaivoja, suun kuivuutta, otsasärkyä, hapen nälkää ja hengen haukkomista, kynnet olivat kuin aaltopahvia, näkö oli huono, rytmihäiriöitä, voimakasta huimausta ettei meinannut penkillä pysyä, lähimuistin pätkimistä ja sanat olivat hukassa, päässä ei liikkunut juuri mitään, keuhkokipua, korvatulehduksia, poskiontelontulehduksia, hajusteyliherkkyyttä, lihasheikkoutta, voimattomuutta, pahoinvointia, vapinaa, suun kirvelyä, iho-oireita sekä nielemisvaikeuksia.

Jokaiseen vaivaan löytyi lääke mutta ei katsottu kokonaisuutta. Toinen lapseni haukkoi henkeä kuin kala kuivalla maalla ja oli jatkuvaa nenäverenvuotoa.Toinen yski 2 vuotta keuhkojaan pihalle. Näistä huolimatta en osannut yhdistää hometta aiheuttajaksi. Keksin muun selityksen jokaiselle oireelle. Olin 26v ja sairaampi kuin moni 100v.

Vuoden kuluttua useiden ilmoitusten jälkeen asiaa alettiin tutkia ja selvisi että pesukoneen poistoputki oli irti ja vesi oli levinnyt kylpyhuoneesta keittiöön, eteiseen sekä makuuhuoneeseen. Laminaatin alla oli ollut lammikko jota ei ollut kun vaihdoimme laminaatin muuttaessa. Vakuutusyhtiön mielestä poistoputki oli ollut irti 13-vuotta. Emme siis saaneet korvausta mistään. Jouduimme hävittämään sohvat, sängyt sekä tekstiilejä. Pesin kaiken muun, meni puoli vuotta jonka jälkeen palasimme evakosta asuntoomme.

Oireilimme edelleen. Ajattelimme, että seurataan puoli vuotta mikä aika menee kunnes remontin aiheuttamat pitoisuudet vähenevät. Oli jo pyydetty yhteen huoneeseen tutkimusta pullottavan pistorasian ja kummallisten hajujen vuoksi. Lukuisten kirjeiden ja vuoden kuluttua asiaa alettiin taas tutkia. Otettiin näytteitä ”puhtaan” (ei liittynyt siis edelliseen remonttiin) huoneen seinästä ja kas, n. 10 erilaista sientä ja runsaasti bakteerikasvustoa. Näistä viittä oli terveydelle haitallisia pitoisuuksia. Otettiin näyte myös toisesta huoneesta, jossa sama tilanne.

Tällä hetkellä oireilemme voimakkaasti ja muutto on parin viikon päästä. Valvon yöt vahtimassa pienintä lasta, että saa henkeä, ei ole muuta paikkaa minne mennä. Kaksi viikkoa on odottavalle pitkä aika. On musertava tunne kun koti on vaarallinen paikka etkä voi asialle mitään. Olen katkera ihmisille jotka vähättelivät tilannettamme eivätkä alkaneet tarvittaviin toimiin aikaisemmin. Myös reklamaatioaika edelliselle asukkaalle meni umpeen vetkuttelun takia. Henkilökohtainen konkurssi. Terveystarkastaja ottaa kantaa saamaamme raporttiin ja selviää saadaanko ottaa mukaan irtaimistoa, jonka olimme juuri saaneet hankittua edellisten tilalle. En toivo tällaista kohtaloa kenellekkään. Pitäkää puolenne!

Jatkossa jää auki paljon kysymyksiä. Löytyykö lapsille sellaista koulua jossa voivat opiskella ja ovatko hoidossa sellaisessa päiväkodissa jossa on puhdas sisäilma? Löytyykö itselle sellaista työpaikkaa jossa ei oireile? Häviääkö kaikki oireet muuton jäkeen vai jääkö jotain pysyviä vaurioita? Näitä asioita ei ymmärrä muut kuin itse sen kokeneet jonka takia vertaistuki olisi todella tärkeää. Olemme jääneet ulkopuolelle kaikesta sosiaalisesta tuesta. Tulipalon kohdanneet saavat apua joka suunnalta, mutta kuinka käy meidän? Menetät terveyden, omaisuuden, kaiken. Toivon todella että asiaan tulisi muutos.

Pakolainen, nainen 27 v, Jyväskylä


Ostimme viime vuonna hometalon ja muutimme sinne kolmen lapsemme kanssa (3v, 2v ja 3vk). Asuimme talossa vain kuukauden, minkä jälkeen muutimme aluksi telttaan, sitten mummulaan ja kun rahatilanne salli, väliaikaisesti vuokralle. Lähes koko irtaimiston sai heittää menemään.

Ainakaan kukaan ei voi syyttää minun kuvittelevan oireita, kun ne tulevat 9kk ikäiselle vauvalle. Olemme bonganneet jo muutaman hometalon lisää kylässä käymällä. Viimeisimmässä paikassa kahden tunnin sisälläolo sai vauvalle niin pahan ihottuman, etä iho repesi haavoille muutamasta kohdasta, hengitys meni useammaksi päiväksi tukkoon eikä ruoka ole kelvannut. Itsellänikin keuhkoja puristi vielä useampi tunti kylästä lähdettyä ja minä EN ole allerginen millekään muulle kuin kortisonille ja heinille hyvin lievästi.

Vauvallemme on määrätty astmalääkkeet ja useita eri voiteta. Räkäimuri on jokaviikkoinen tuttu kotonakin. Mitään käytettyä en uskalla ostaa tai ottaa vastaan – yhdestä hometalossa käyneestä bodista vauva sai koko kankaan koskettamalle alueelle pahan ihottuman. Sen kanssa valvottiin… Lapsen tulevaisuus hirvittää, nyt pitäisi etsiä päivähoitopaikka. Mihin uskallan lapseni laittaa, kun en itse haista hometta yhtä nopeasti kuin vauvani ehtii siitä saada oireita? Vauvan hoitajakaan ei mielellään saisi asua hometalossa itse eikä käyttää mitään hajusteita.

Muu perhe saa myös homeesta ja kemikaaleista oireita, mutta niiden kanssa pärjätään. Kaupassa voi käydä ja elämä muuten on kohtalaisen normaalia isommilla lapsilla. Meidän perheen kohtalo on ollut suorastaan onnellinen, koska olemme saaneet paljon apua; Seurakunta, kaupunki, perhetyö, lastensuojelu, neuvola, mielenterveyspoli ja useat yksityiset ihmiset ovat auttaneet meitä. Kyllä Suomeen vielä saadaan muutos näihin homehommiin!

Voisin ruveta työkseni tuhopolttamaan hometaloja yön pimeinä tunteina…

Äiti, nainen 26 v


Kaksi kuukautta sitten oli kaunis omakotitalo, jossa 13 vuotta rakennettu koti. Siellä mentiin kihloihin, kastettiin lapset, elettiin elämän ikimuistoiset hetket. Siellä uskottiin vanhenevamme ja tarjoavamme lapsille hyvä lapsuus. Oli lasten ensimmäiset piirrustukset, pienimmät kumisaappaat, isovanhempien hääkuvat, isän lapsuuden keinuhevonen, äidin rakkaat kirjat, lasten lemmikit. Takana oli raskaita remontteja, edessä toivo paremmasta. Sairastettiin paljon mutta parannuttiin aina ja luotettiin tulevaisuuteen.

Kunnes ei enää parannuttu, lattian alta löytyi iso paha ja oma koti petti.

Nyt on kerrostalokaksio, joka on asunto eikä koti. Lemmikit hoidossa, omaisuus hävitetty, tulevaisuus epävarma, terveys mennyt. Muistoja kantavat rakkaat esineet poissa kaikki. Vaatteet, huonekalut, harrastusvälineet ostettava. Lapset surevat lelujaan, koiriaan, tuttua elämäänsä. Aikuiset oireilevat täälläkin. Kannetaan vähiä uusia huonekaluja parvekkeelle, haistellaan, pelätään. Taasko pitää muuttaa?

Mikään ei korvaa, kun 13 vuotta eletystä kodista löytyy rakennusvirhe, jota ei mitenkään voinut ostaessa todeta ja jota ammattilaisetkaan eivät löytäneen, ennen kuin oli myöhäistä. Uusi elämä on rakennettava yksin, jos siihen löytyy voimia ja varoja. On maksettava asuntolaina, jolla ei saa mitään, vuokra, lääkärit ja kaikki perheen hankinnat. Ammattiapu olisi tarpeen, mutta sekin maksaa.

Ystävät eivät pysy mukana myllerryksessä. Eivät jaksa loputonta tarvetta puhua. Eivät ymmärrä, miksi vanhat vaatteet eivät pestyinäkään kelpaa. Paheksuvat, miksi ei korjata enää vanhaa taloa vaan uneksitaan uudesta. Ajattelevat kai, että ollaan tuhlareita. Tuhon suuruutta ja lopullisuutta eivät tätä kokemattomat ymmärrä, kun seinät ovat pystyssä ja tavarat on itse hävitettävä. Ei sentään tullut tulipalo. Kukaan ei ole kuollut. Tehän olette vielä nuoria. Kyllä se siitä. Tavara on vain tavaraa. Lakkaa yrittämästä hallita kaikkea ja ala elää hetkessä. Suurin osa suomalaista asuu vuokralla – miksi piti olla oma talo? Näitä saa kuulla.

Sitten ei kuule niitäkään. Puhelin ei enää soi. Ne, jotka olivat mukana hyvinä hetkinä, katoavat yksi kerrallaan. Kun sanot sen ääneen, kehotetaan katsomaan peiliin. Katsonkin. Siellä on väsyneet, kalpeat kasvot, ennen aikojaan vanhentuneet. Suupielissä katkerat juonteet. Silmät punaiset. Ja vierestä kuuluu pieni ääni, joka kysyy: ”Äiti, koska mä saan taas oman huoneen?”

Mamastiina, nainen 41 v


Sairastuin omassa kodissa. Siellä todettiin homevaurio kahteen kertaan. Olimme omasta kodista kahteen kertaan evakossa ja omaisuutemme hävitettiin. Takaisinmuutto tuntui hyvälle, mutta oireet palasivat jokaisen muuton jälkeen. Lisäksi evakkoasunnossa tuli voimakkaat oireet.

Menetin terveyden, kodin, omaisuuden. Ajattelin, että tästä selvitään.

Sain uuden työpaikan. Ja se oli homeessa. Sain kiellon työpaikalle. Elämästäni on kohta mennyt neljä vuotta sairasteluun, lääkäreihin, lääkkeisiin, täysin hukkaan ja loppua ei näy. Mitä nyt eteen kun omat voimat ei riitä enää mihinkään?

Väsynyt, nainen 43 v


2020–2023 2018–2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita

Kerro oma tarinasi lomakkeella.

Palaa tarinoiden etusivulle.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Työterveyslaitos ei suosittele myrkkymittauksia

Asioiden hidastelu

Uusi työpaikka, uutta puhtia elämään – toisin kävi. Aloitin Helsingin kaupungilla elokuussa 2003. Tällöin työpaikka oli tilapäisissä tiloissa, koska varsinaisia työtiloja remontointiin. Remontissa oli tarkoitus parantaa mm. ilmastointia, joka oli ollut ongelma jo vuosia. Näin on selvinnyt jälkikäteen. Remontoituihin työtiloihin muutettiin maaliskuussa 2004.

Vuoden 2006 koko kevään olin poikkeuksellisen väsynyt, työpäivinä päätä särki lähes joka päivä ja nenästä valui kirkasta nestettä. Luulin näiden oireiden johtuvan työkiireistä enkä osannut yhdistää niitä huonoon sisäilmaan. Juuri ennen kesälomaa 06/2006 minulle tuli erittäin voimakas yskä ja hengenahdistus, jotka olivat niin rajuja, että nukkuminen ja puhuminen oli vaikeaa. Kävin työterveyslääkärin vastaanotolla, sillä olin juuri jäämässä viiden viikon kesälomalle. Lääkäri määräsi ”varoiksi” antibiottikuurin. Antibioottikuurista huolimatta ensimmäiset kolme viikkoa olin sairaana ja yskä jatkui rajuna. Viimeiset kesäloman kaksi viikkoa yskä alkoi hellittää ja olo parantua.

Palattuani töihin viiden viikon lomalta oireet alkoivat välittömästi oltuani työhuoneessani muutamia tunteja. Aloin jo silloin vahvasti epäillä, että huoneessani oli jotakin vialla, sillä en ole aiemmin koskaan ollut allerginen tai yliherkkä millekään aineelle. Olin kyllä tietoinen jo siinä vaiheessa, että useat ihmiset olivat vuosia valittaneet huonoa sisäilmaa. Oireita oli useilla jo tuolloin – silmätulehduksia, jatkuvaa päänsärkyä, kurkunpään tulehduksia, hengenahdistusta, äänen menetystä, yskää, iho-oireita sekä muita tunnettuja kosteusvauriomikrobeista johtuvia oireita. Moni henkilö oli myös sairastunut astmaan työskennellessään kyseisessä kiinteistössä.

Minun kohdallani tilanne paheni kesästä 2006 päivä päivältä; viikonloppuna oli selvästi parempi olla, mutta palattuani työpaikalle tilanne aina paheni. Yskä ja hengenahdistus oli jatkuvaa, erityisen paljon yskitti samalla kun puhuin. Yöllä heräilin siihen, että keuhot pysähtyvät ja piti alkaa todella keskittymään hengitykseen. Hankin työhuoneeseeni ilmanpuhdistimen, joita käytetään yleisesti mm. homekouluissa ja muissa tiloissa, joissa on todettu kosteusvauriomikrobeja. Ilmanpuhdistin ei auttanut, vaan oireet jatkuivat yhtä rajuina.

Useaan otteeseen kävin lääkärissä samoista oireista. Sain lähetteen keuhkoröntgeniin, jossa ei ilmennyt mitään erikoista. Jäätiin seuraamaan tilannetta ja yskä vaan jatkui. Tässä vaiheessa olin jo hyvin sairas ja väsynyt jatkuvaan sairasteluun. Useamman kerran olin ollut muutaman päivän sairauslomalla sekä vienyt tietokoneen kotiin, josta käsin työskentelin. Tilanne oli sietämätön, sillä oireet alkoivat heti palattuani työpaikalle. 10/2006 muutin kadun toiselle puolelle viereiseen kiinteistöön – yrityksellä, jossa työskentelin, oli useita yksiköitä eri osoitteissa, joten muuttaminen oli suht helppoa. Terveydentilani alkoi kohentua, tosin aika hitaasti. Jouduin kuitenkin käymään palavereissa entisissä työtiloissa, ja siellä oireet palasivat nopeasti, vaikka käytin hengityssuojainta. Muuttaessani toisiin tiloihin, en ollut vielä tietoinen, että mm. tietokoneeni sisällä oleva pöly oli erittäin myrkyllistä ja kaikki tuosta kiinteistöstä tullut tavara oli saastunutta. Joten altistumiseni jatkui tietämättäni ja johti lopulta siihen, että oireilin työkavereistani ja kaikesta tavarasta joka tuli tuosta kiinteistöstä. Lopulta siirryin kotiin etätyöskentelyyn.

Tässä vaiheessa työpaikalla alettiin yleisesti puhua sisäilmatutkimuksista, koska useampi ihminen oireili minun lisäkseni. Aluksi otettiin pintapölynäytteitä, joista löydettiin mm. ilmanvaihtokanavista rakennusajan jätteitä, kuten lasivillaa. Kiinteistöön tehdyn remontin jälkeen oli jätetty tekemättä loppusiivous, ja siksi ilmanvaihtokanavissa oli rakennusjätettä. Ilmanvaihtokanavat päätettiin puhdistaa, mutta puhdistuksen jälkeen oireet kuitenkin jatkuivat. Kiinteistönomistaja suhtautui erittäin vastahakoisesti kiinteistöä koskeviin palautteisiin, ja kaikki tapahtui erittäin hitaasti.

Työpaikalla suoritettiin henkilökunnalle oirekyselyä. Oireita oli monella, ja ne olivat selkeästi yhdistettävissä kosteusvaurioaltistukseen. Suuren painostuksen ja oirekartoituksen johdosta kiinteistönomistaja suostui tekemään kuntokartoituksen kiinteistössä, raportti valmistui 2/2008. Kuntokartoituksen yhteydessä löytyi selviä viitteitä siitä, että rakennuksessa on ongelmia. Monesta huoneesta löytyi kohonneita kosteusarvoja. Tutkimuksia tehtiin otannalla niistä huoneista, joissa ihmisillä oli eniten oireita. Oireita oli joka kerroksessa.

Kiinteistönomistaja päätti olla tekemättä kuntokartoituksessa olevia jatkotutkimuksia, vaikka raportissa niitä suositeltiin. Huono tilanne työpaikalla jatkui, eikä ihmisten oireista välitetty. Soitin yritykseen, jossa kuntokartoitus oli teetetty. Kerroin tilanteesta ja siitä että kiinteistönomistaja vähättelee ongelmaa ja päättää olla tekemättä tutkimuksia. Yritys, jossa kuntotutkimus oli teetetty, kummasteli päätöstä. Kysyin ohjeita miten asian kanssa voin edetä, sillä minun oli pakko saada tietää, mikä aiheuttaa sairastumiseni. Teetin tutkimuksen omalla kustannuksellani. Koen, että tässä vaiheessa minuun kohdistui työpaikkakiusaamista, minua pidettiin yliherkkänä ja muutenkin ongelmatapauksena.

Näytteissä todettiin epätavanomaisena pitoisuutena 2-etyyliheksanolia. Suositeltiin lattiamateriaalin ja niiden kiinnitysaineiden poistoa. Materiaalin vaurioitumisen syy olisi tullut myös tässä vaiheessa selvittää. Tutkimustuloksen saatuani varasin jälleen ajan työpaikkalääkäriin. Sain lähetteen Allergiasairaalaan. Ilmoitin tutkimustuloksesta työsuojelupäällikölle, vasta nyt työsuojelu otti asiaan asianmukaista kantaa, lupasi, että löydöksen johdosta asiaan puututaan. Kiinteistönomistaja suostui vihdoinkin ottamaan huoneestani tarkempia tutkimuksia 9/2008. Työhuoneen tasoitteissa ja liimassa todettiin sädesientä (Streptomyces-bakteeria) yli ohjearvon 500 cfu/g. Näytetulos viittaa vaurioon lattiamateriaalissa. Useassa huoneessa todettiin vahva viite homevauriosta – sädesientä merkittävästi yli ohjearvojen. Tässä vaiheessa suositeltiin pikaisia toimenpiteitä. Hidastelu jatkui löydöksistä huolimatta. Kiinteistönomistaja kielsi antamasta mitään tutkimustuloksia minulle, vaikka niitä pyysin, usean pyynnön jälkeen hän ne lopulta luovutti. Kiinteistöä alettiin korjaamaan, lattiapinnoitteita vaihdettiin, osa ikkunoista vaihdettiin (vain oireilevien huoneista, vaikka muutkin ikkunat olivat homeessa), tiivistettiin ulkokuorta, nuohottiin ilmanvaihtokanavia ties kuinka monta kertaa jne. Mikään korjaustoimenpide ei lopulta ole poistanut oireita.

Kävin useampaan kertaan Allergiasairaalassa. Spirometria ja prix-testit on otettu. Olen todella hämmästynyt ja pettynyt, että Allergiasairaalassa tehdään vain perussarjatestejä: kissa, koira, ruoka-aineet sekä heinät. Tiesin jo tuossa vaiheessa, että testit tulisivat olemaan turhia, sillä en ole ko. aineille allerginen. Homepaneeli- testejä ei tehdä, vaikka niitä pyysin. Allergiasairaalassa ei todettu allergiaa tai astmaa, vaan suositeltiin jatkotutkimuksia Työterveyslaitokselle. PEF-työpaikkaseuranta, igG- ja igE- verikokeet olisi pitänyt tehdä silloin, kun oireet olivat pahimmillaan (näistä kokeista sain tietää vasta myöhemmin, kun selvitin itse asiaa).

Tähän mennessä huoneesta oli löytynyt:
– Epätodennäköisiä pitoisuuksia 2-etyyliheksanolia.
– Tasoitteissa- ja liimoissa Streptomyces (sädesieni) 2200, viitearvon ollessa 500 cfu/g.
– Hiivasienet 6980000 cfu/g, viitearvon ollessa 10.000cfu/g.
– Bakteerit 807273, viitearvon ollessa 100.000 cfu/g.
Löydöksissä oli merkittäviä pitoisuuksia kosteusvaurioon viittaavia homelajeja ja hiivasieniä. Näytteiden sienipitoisuudet ylittivät moninkertaisesti STM:n viitearvot. Työterveyslaitokselle ammattitautiepäilytutkimuksiin pääsin pitkän odotuksen ja valituskierroksen jälkeen, sillä työterveyslääkäri ei ollut kirjoittanut riittävää todistusta oireistani.

Muutaman käynnin jälkeen totesin, että tutkimusmenetelmät ja oireeni eivät kohdanneet missään vaiheessa. Työterveyslaitoksella otettiin poskiontelo- ja keuhkoröntgen, jotka oli jo aiemmin otettu ja todettu normaaleiksi. Puhallustestit olivat pitkälti samoja kuin allergiasairaalassa, joten niissäkään ei huomattu mitään erikoista. Työpaikalla suoritettava kahden viikon PEF-puhallustestiä ei tehty, koska työterveyslääkäri ei siitä kertonut minulle mitään, joten tuo vaadittava testi puuttui. Työpaikalle en voinut palata sitä suorittamaan, koska terveyteni ei olisi sitä kestänyt. Minulta ei tutkittu ODTS (orgaanisten pölyjen aiheuttama toksinen oireyhtymä), alveoliittia (keuhkorakkulatulehdus) eikä RADS (äkillisen ärsytyksen aiheuttama astma) jotka ovat hyväksyttyjä ammattitauteja. Oireeni kuitenkin täsmäävät täysin edellämainittuihin sairauksiin.

Samasta kiinteistöstä on usea henkilö käynyt Työterveyslaitoksella ammattitautiepäilytutkimuksissa. Työterveyslaitos ohjeisti henkilöitä miten tulee toimia, kun palaa työpaikalle tekemään tuota puuttuvaa kahden viikon puhallusjaksoa: Kun menet työpaikalle pukeudu sellaisiin vaatteisiin, jotka voit työpäivän jälkeen riisua kotiin mennessäsi heti pois jo mielellään ulko-ovella, mene välittömästi suihkuun tai saunaan. Osa henkilöistä sairastui jo muutaman työpaikalla käyntipäivän jälkeen niin pahasti, että puhallukset päätettiin lopettaa. Osa jäi pitkälle sairauslomalle puhallusjakson jälkeen. Miten on mahdollista, että työterveyslaitoksen lääkärit toimivat näin? Ihmiskoetta mitä suuremmissa määrin. Sairaat ihmiset laitetaan sairastumaan vielä lisää! Eihän ihmisen, joka tarvitsee esim. pallonlaajennusleikkauksen ensin pidä hankkia sydänkohtausta tietoisesti, jotta saa asianmukaista hoitoa ja leikkauksen.

Minun käyntini Työterveyslaitoksella oli turha: Lääkäri kyllä myönsi, että tarinani on vedenpitävä, olen altistunut työpaikallani erittäin pahasti kosteusvauriomikrobeille, mutta minulle ei löydy mitään diagnoosinumeroa, joten hän suositteli psykiatrista hoitoa. Miksi ei edelleenkään tunnusteta kosteusvaurioista johtuvia muita sairauksia kuin astma? Kun on todistettua tietoa muista vakavista oireista ja sairauksista.

Pahalta tuntui, kun luuli saavansa apua. Psykiatrista hoitoa! Miksi ihmeessä? Kuka sitä psykiatrista hoitoa todella tarvitsee: se joka yrittää selvittää oman sairastumisensa syytä, vai lääkärit, jotka kieltävät ongelman olemassaolon? En suostunut hoitoon.

En lannistunut. Huomasin netistä, että Työsuojelurahasto on myöntänyt apurahoja ToxicDust -hankkeeseen, jonka tarkoitus on tutkita sisäilman toksisuutta ja toksiineja tuottavia mikrobeja. Otin yhteyttä tutkimusjohtaja Professori Mirja Salkinoja-Saloseen ja kerroin hänelle työpaikkani vakavista kosteusvaurioista sekä henkilökunnan useista erityyppisistä vakavista oireista. Kiinteistö pääsi yhdeksi tutkimuskohteeksi. Olin todella iloinen tästä. ToxicDust -loppuraportissa ilmeni seuraavaa minun huoneeni osalta:
– Huoneesta kerätty impaktorinäyte sisälsi poikkeuksellisen suuren osuuden toksiineja tuottavia mikrobeja. Tuottajat olivat sieniä (homeita) . 3 kolmen kannan tuottama(t) mykotoksiini(t) olivat voimakkaita ja pitkävaikutteisia, keuhkorakkuloihin kulkeutuvaa hiukkaskokojaetta.
– Huoneessa oli tutkimusajankohtina toksiineja tuottava mikrobisto, joka näkyy siinä, että toksiinien tuottajat muodostivat Andersenin keräimen maljoille kasvaneiden mikrobien enemmistön (74%). Toksisia mikrobeja oli huoneen kaikissa tutkituissa hiukkaskokoluokissa (0,6 –7,0 μm).
– Huoneen ilmassa liikkui mikrobeja, jotka tuottivat siittiötoksisia ja munuaistoksisia aineita.
– Aerosoleista ja pölyistä kasvaneet maljat olivat pääosin toksisia, eli niillä kasvavat mikrobimassat olivat toksiinien tuottaja.
– Huoneesta löydettyjen mikrobien tuottamat aineet olivat jo pieninä (nanomolaarisina tai ~ 1 ppm) pitoisuuksina myrkyllisiä sian siittiösoluille, usealla eri mekanismilla sian munuaissoluille, ja tiloista löydetyn Trichoderma sp:n tuottama toksinen uute sisälsi trikokortsianiinia ja aiheutti kaliumvuotoa ihmisen (terve donori) PBMNC soluista (monosyytit, lymfosyytit). Näin ollen epäilys siitä, että tämän tilan sisäilmassa oli tutkimusajankohtina ihmisen terveydelle haitallisia altisteita, on hyvin vahva.
– Huoneesta kerätty laskeutunut pöly ja aerosolit (kuukauden aikana non-stop kerätyt) täyttivät CLP kriteerin ”toxic if inhaled”. Tämä tarkoittaa sitä, että JOS näitä pölyjä / aerosolimassaa pantaisiin purkkiin, siihen pitäisi laittaa varotuslausekkeen mukainen merkintä ”myrkyllistä hengitettynä”. Rakennuksen talvella 2009-2010 suoritetut korjaustoimet eivät ole poistaneet kiinteistössä sijaitsevaa toksisten mikrobien päästölähde(i)ttä.

Tässä ToxicDust-tutkimuksessa oli yhtenä osallistujana Työterveyslaitos. Tutkimuksen valmistuttua Työterveyslaitoksen kanta oli, että toksiinitutkimuksia ei suositella eikä niitä tule tehdä. Herää väistämättä kysymys: Onko työterveyslaitos ollut vuosikausia jarruna uusien tutkimusmenetelmien kehittämisessä? Minne tutkimusrahat ovat menneet? Sen sijaan Työterveyslaitos on teettänyt altistuneille ihmisille hengenvaarallisia ihmiskokeita, joilla on yritetty selvittää syy-yhteyttä altistumiselle. Tutkimukset eivät tuottaneet tulosta, vaan osa henkilöistä sairastui erittäin vakavasti. Tutkimukset on nyt lopetettu juuri niiden vaarallisuuden takia.

Kenen etu on olla tutkimatta toksiineja sisäilmasta, varsinkin kun löydökset ja oireet korreloivat? Miten paljon testejä käyttämällä pystyttäisiin ehkäisemään vakavia sairastumisia? Itse sairastuin tuossa kiinteistössä siis kesällä 2006, eli aikaa on mennyt nyt reilut 5 vuotta. Edelleen työntekijät ovat sisällä. Useita henkilöitä on siirtynyt oma-aloitteisesti toisiin tiloihin, ja osa on irtisanoutunut painostuksen alla sairastuttuaan. Jatkuvasti saan kuulla uusista vakavista sairastumisista tuossa kiinteistössä, joukossa vakavia autoimmuunisairauksia. Toimiva johto nojautuu Työterveyslaitokselta saamiinsa ohjeisiin ja lausuntoon: mitään ongelmaa ei ole koska toksiinimittausta ei ole riittävästi testattu. Ihmisten sairastumisilla ja avunhuudoilla ei ole mitään merkitystä. Toksiinitutkijoiden mielestä Työterveyslaitoksen kanta saattaa vaarantaa ihmisten terveyden. On selvää näyttöä, että toksiinit tuhoavat soluja. Tutkimuksessa oli 51 kohdetta, Salkinoja-Salosen työryhmä pitää määrää riittävänä.

Miksi jokaisen kosteusvauriomikrobeista ja toksiineista oireilevan/sairastuvan ihmisen pitää selvittää aina kaikki itse? Työterveyslääkäri olisi tässä tapauksessa ollut avainasemassa, hänen vastaanotollaan on käynyt vuosia ja käy edelleen samoista oireista kärsiviä henkilöitä. Miksi hän ei auta, vaan seuraa sivusta, kun ihmiset menettävät terveytensä?

Nyt olen ollut 2 vuotta 4kk täysin etätöissä, enkä voi palata työpaikalleni, koska sairastun siellä välittömästi: oireet ovat jatkuvasti lisääntyneet. Jokainen uusi altistus pahentaa tilannetta. En tietenkään tyydy Työterveyslaitoksen diagnoosiin kohdallani, vaan tällä hetkellä valitan päätöksestä vakuutusoikeuteen.

Minkälaista lääkärietiikkaa Työterveyslaitoksella harrastetaan vuodesta toiseen? Sama koskee myös vakuutuslaitoksia: Helsingin kaupunki on vakuuttanut työntekijänsä Pohjola-yhtiössä. Miten vakuutusyhtiö voi katsoa läpi sormien kun samoista kiinteistöistä tulee jatkuvasti maksusitoumuspyyntöjä Työterveyslaitokselle? Mielestäni tämä täyttää jo vakuutuspetoksen piirteet.

Työterveyslaitoksen asenteen ja kannan tulee muuttua pikaisesti. Pitääkö odottaa, että työikäinen väestö ajautuu kasvavassa määrin sairaseläkkeelle kuten nyt on tilastoista saanut huomata?

En suostu pystyyn kuolemaan – vielä

 

Kerro oma tarinasi lomakkeella.

Palaa tarinoiden etusivulle.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

2012

2020–2023 2018–2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita

Olin opettaja eteläsuomalaisessa kaupungissa. Rakastin ammattiani. Työni takia meni rahat (mm. astmalääkkeisiin), meni terveys (astma, altistus: home, kosteus, hajuyliherkkyys), meni ammatti (en ole löytänyt puhdasta koulua). Astma puhkesi ja oireiluni paheni niin, että lopulta reagoin kaikkialla. En voinut asua kunnolla kotonani, en vierailla ystävieni luona, sillä reagoin. Suurimman osan ajastani olen ulkona, luonnossa, maalla. Siellä ja ystävieni saunassa minulla on hyvä olla.

Otin palkatonta ja opiskelin toisen ammatin, sillä rehtori ja isännöitsijä eivät ottaneet oireitani ja jatkuvaa sairasteluani todesta. Väsytti aina, ja pelkäsin, miten pitkälle altistumiseni voi mennä. Kaksi vuotta opintoja ja nyt olen rahaton opiskelija, joka miettii, mistä löytyy työpaikka tulevaksi syksyksi, jolloin valmistun uuteen ammattiin. Ammattitaito on siis kohta kahdelle alalle ja työhaluja olisi, mutta mistä puhtaat tilat. Opiskelemassani koulussa on yksi rakennus, jossa voin olla oireilematta. Ikävä kyllä kaikki tunnit eivät ole siellä.

Olisin edelleen halukas opettamaan, jos löytäisin puhtaat tilat. Pitäisikö home- ja sisäilmasairastuneille opettajille ja oppilaille rakentaa kokonaan omat koulunsa? Täällä yksi halukas ja innokas opettaja sellaiseen taloon!

Kaiken tämän viisitoistavuotisen sairastelun jälkeen väsyttää. Suututtaa ylemmän tahon välinpitämättömyys. Sapettaa, että väsynyt ja kärsijä olen minä, ei koulu tai rehtori, joka systemaattisesti kielsi ongelman vanhemmilta. Nyt samoissa tiloissa, joissa itse sairastuin, opettaa uusi opettaja (joka ei kuulemma oireile, ainakaan vielä) ja altistuu yhä kymmeniä lapsia.

Jotakin hyötyä tästä on: Olen opetellut elämään vähällä. Olen onnellisempi kuin väsyneenä töissä, vaikkakaan en täysin tyytyväinen, koska sairauteni rajoittaa elämääni. Olen oppinut nauttimaan hetkistä. Ja olen päättänyt: jos en koskaan löydä puhdasta taloa, en aio tuottaa tälle yhteiskunnalle enää muuta kuin kustannuksia. Olen pitkän työurani siinä tapauksessa tehnyt – ja maksanut siitä kovan hinnan.

Väsyttää, nainen 48, Helsinki


Jo lapsena altistuin 70-luvun rivitalossa, jossa kosteus oli päässyt muovimaton alle ja sitä nostettaessa sieltä tuli homeen haju. Minulla oli usein nenäverenvuotoa. Asioista ei kuitenkaan silloin kai ajateltu sen enempää. Ylä-asteen aikana olin koko ajan flunssassa ja poskiontelosairastelu alkoi. Ylä-aste onkin ollut remontissa homeen takia. Näitä ovat sitten seuranneet muut homeiset opinahjot. Eräässä olimme viimeinen ryhmä opiskelijoita koska paikka meni remonttiin homeen takia. Olimme silloin kaikki koko ajan flunssaisia. Kun toisessa opiskelupaikassa sitten aloin saamaan kroonisempia oireita (olin taas koko ajan flunssassa, hirvittävän väsynyt ja huurut tuntuivat vaikuttavan myös aivoihin, suolisto ärtynyt sekä vatsa) sanottiin minulle silloin, että minulla on vain vaikeaa ja että mielenterveyteni on heikko.

Parissa seuraavassa asuinpaikassa aloin saamaan jo vaikeita hengitysoireita muiden oireiden lisäksi. Hengitysoireet onneksi lähti pois kun muutin pois. Yleisesti oireet pahenivat 2002 ja sen jälkeen olen sairastellut todella suuren osan ajasta. Aina ei uskaltanut luottaa omaan tunteeseen ja kokemukseen että paikasta täytyy lähteä pois. Varsinkin jos se on työpaikka. Lisäksi on aina inhottavaa ilmoittaa, että en voi kyläillä läheisillä ihmisillä koska saan oireita heidän kodissaan. Sitäkin olen kuullut, että ”tälle diivalle kun ei kelpaa mikään”.

Lääkärillä olen ravannut, ja niinkuin olettaa saattaa on avunsaanti ollut todella vaikeaa. Mieheni on joutunut elättämään minua kun en ole pystynyt käymään töissä enkä ole saanut mitään tukia mistään. Kun on terveempiä jaksoja elämässä tuhoutuu ne helposti muutaman tunnin vierailulla ja elämästä tulee taas selviytymistä; jaksanko vielä ennenkuin saan taas levätä ja miten krooniseksi oireet taas käyvät ennenkuin saan alkaa parantumaan. Koen että akupunktio on auttanut minua sekä kehon/maksanpuhdistushoito, sekä lauluharjoitukset joita olen opiskellut.

Nyt olen onnellisesti raskaana viimeisellä kuulla. Kuitenkin huolestuttaa miten synnytys menee, sillä käytyäni synnytyssairaalassa huomasin saavani siellä oireita. Synnytysosaston kerroksessa ilma ei kuitenkaan tuntunut niin pahalta. Siellä ongelmaani suhtauduttiin asiallisesti ja sain kuulla etten ole ensimmäinen oireileva. Tämä sairaala ei myöskään ole pahimmasta päästä (Synnyttääkö kotona vai sairaalassa?). Myös terveyskeskus jossa asioin on tällä hetkellä remontissa homeen takia ja olinkin jo vaihtanut toiseen. …Olisipa edes terve sairaala jossa asioida!!!

Missä voi synnyttää homesairas, nainen 37 v, Helsinki


Työskentelen koulutusalalla. Vaihtaessani koulua 2004 oireeni alkoivat. Ehdin olla uudessa työpaikassa noin puolivuotta, kun oireet alkoivat. Joululoman jälkeen palattuani töihin, alkoi ilmetä allergista nuhaa ja poskiontelontulehduksia. Kävin useasti lääkärissä, missä minut punkteerattiin ja todettiin, että sinulla on jonkin asteinen allergia, mutta sen syitä ei lähdetty selvittelemään, koska ihminenhän voi olla allerginen lähes kaikelle mahdolliselle. Allergiareaktio kuitenkin laukaisi itselläni astman, mikä todettiin noin puoli vuotta ensimmäisistä oireista. Lisäksi minulla todettiin krooninen otsaontelotulehdus, jota on hoidettu leikkauksilla. Missään vaiheessa lääkäreillä ei ole ollut halua tai aikaa selvittää terveydentilani todellista syytä, ainoastaan seurauksia on hoidettu.

Työnantajani toimet sairastuttuani olivat oikean suuntaisia, mutta kuitenkin jälkeenpäin tarkasteltuna erittäin kummallisia. Minulle ehdotettettiin 2005, että vaihtaisin toiseen kouluun. Suostuin järjestelyyn ja ehdotin, että minut siirrettäisiin kouluun, missä olin aiemmin työskennellyt 7 vuotta täysin terveenä. Tiesin koulun opettajatilanteen, ja omaan aineeseeni olisi ollut mahdollista tehdä vaihto. Tämä ei kuitenkaan käynyt, vaan minut siirrettiin kouluun, joka oli todettu sisäilmaltaan huonoksi jo vuonna 2004. Sain tietää tämän vasta jälkeenpäin. Nyt koulu on suljettu kokonaan homeongelmien vuoksi. Koulussa tehtiin kosteusmittaukset. Kaupunki edellytti, että näytteet maksaa koulun kannatusyhdistys, joka omistaa talon. Kannatusyhdistyksen mukaan heillä on yksinoikeus tutkimustuloksiin, koska he ovat maksaneet ne. Tuloksia ei pyynnöistä huolimatta saatu heti. Sitten kun ne saatiin, kaikki epäilivät, että niitä on kaunisteltu. Sisäilmanäytteitä ei otettu – ainoastaan materiaalinäytteitä. Liikuntasalista, jossa sairastuin otettiin yksi näyte, mikä oli puhdas. Saliin päätettiin kuitenkin asentaa ilmastointi. Ilmastoinnin asennuksen myötä minut siirrettiin takaisin entiseen kouluuni. Tämä tapahtui osittain omasta tahdostani. Ilmastointi ei kuitenkaan helpottanut oireita. Oman toimenkuvani muutos enemmän hallinnoliseen suuntaan lievensi oireitani niin, että pystyn käymään töissä samassa rakennuksessa.

Nyt työskentelen koulumme ns. vanhalla puolella, joka on rakennettu 1929. Liikuntatila, jossa sairastuin on rakennettu vuonna 1963. Tila sijaitsee ositain maan alla ja todennäköisesti rakennuksen tässä osassa on suuret salaojaongelmat.

Mies, 44v, Turku


Olin SM-tason urheilija, terveys ja kunto olivat loistavat noin 30-vuotiaaksi. 1990-luvun alussa alkoi työpaikkaan liittyvä sairastelukierre etunenässä poskiontelo- ja keuhkoputkentulehduksia, joka syksy ja kevät sairastelin viikkoja ja sitten jo kuukausia. Lomilla aina paranin ja erityisen pahoja aikoja olivat työhön paluut syyslomien, joululomien ja hiihtolomien jälkeen.

v. 2001 työpaikalla tehtii IgG-panelit, joissa 16 homeesta 8 oli tapissa ja lopuista puolet merkittävästi koholla. Itse en tuolloin vielä ymmärtänyt, mistä oikein on kyse. Vettä tuli sisään joka syksy ja kevät, ja koulumme katto oli kuin shakkilauta, kun kuivattelun jälkeen aina vaan vaihdettiin levyjä. Välillä paloauto kävi pumppaamassa vettä koulun alta, kun kuulemma vesisuonet virtasivat sinne. Syksyt ja keväät menivät pitkissä kuumeilukierteissä, urheilusta ei oikein tullut enää mitään, kun olin jatkuvasti sairas. Pakkaskuukaudet sujuivat paremmin ja kesälomalla olin aina terveenä.

Syksyllä 2005 kuumeilin 3kk ja hyppäsin yli 10 kertaa lääkärissä. Kävin voicemassage-terapiassa kun ääni hävisi (ei auttanut). Diagnosoitiin refluksiaa, mutta lääkkeet eivät auttaneet. Sain masennuslääkkeitä, kun olin aivan kuolemanväsynyt, sama tt-lääkäri kehoitti keskustelemaan myös psykologin kanssa. En jaksanut mennä, kun olin niin heikossa kunnossa, etten koulupäivän jälkeen enää tehnyt muuta kuin nukuin.

Joululoman jälkeen 2005 palasin taas terveenä töihin, mutta vajaan viikon jälkeen hengitys vaikeutui ja nielun limakalvot menivät vereslihalle. Aivan hirveä polte, mihin en saanut mitään apua. Taas alkoi pitkä sairausloma ja ny lähete TTL:lle… Seuraavana syksynä sain ammattitaudin altistumisesta kosteusvauriomikrobeille.

Sen jälkeen olen kahdesti vaihtanut koulua aina ”parhaimpaan”, mutta kosteusvaurioita on aina paljastunut uusistakin kohteista. Samaa törkeää pimittelyä, vähättelyä ja valehtelua on jatkunut ammattitaudin toteamisenkin jälkeen… ja oikeaa apua ei saa miltään taholta, pelkkää pompottelua edelleen.

Nyt kun ammattiastmani on pahentunut, niin vakuutusyhtiön lääkärin mielestä minulla onkin ”JOKU MUU” sairaus, koska saan nykyään oireita muistakin ilman epäpuhtauksista. Vaikka kuinka yritän vältellä, niin kosteusvaurioituneita rakennuksia on joka paikassa ja lisää paljastuu. Ne pitävät pientä/suurempaa jatkuvaa oireilua yllä. Onneksi aina toivun kun linnottaudun kotiini totaalisesti.

Työnantaja lopetti sairausloman palkanmaksun ja nyt tuloja 0e ja en saa mistään mitään korvauksia!

Ammattitauti 49, nainen 49v, Lahti


Asuimme perheeni kanssa hometalossa, oireilua oli koko perheellä: esim. silmät rähmi ja kuivui, selittämätöntä päänsärkyä, lapsilla paljon korvatulehduksia ja nenäverenvuotoa, tukkoisuutta ja minulle ja 1,5 vuotiaalle tuli paha nokkosihottuma. Oli myös astmaoireita ja pahaa väsymystä. Terveystarkastaja kävi ja äkkilähtö tuli ja kaiken menetimme. Elämä meni uusiksi, järjettömän raskasta aikaa ja nyt on siitä on vuosi kulunut ja tämä jättää varmasti pysyvät arvet. Home on todella suuri ongelma ja näitä tarinoita on paljon, olisi hyvä jos nämä asiat saataisiin päivän valoon.

Ninni, nainen 31v


Ensimmäiset oireet pukkasivat v. 2001. Jatkuvia poskiontelontulehduksia, flunssaa jne. Muuta en siitä ajasta muistakaan. Jäin äitiyslomalle 2004 ja palasin takaisin samaan taloon vuoden alusta 2006. Lokakuussa 2006 olin sairastellut koko syksyn ja rupesin saamaan vakavampia oireita. Aloitettiin työpaikka pef-seuranta. Oireet: flunssaa, pääkipua, rintakipua (kerran jopa jouduin sydänfilmiin), silmäoireita, poskiontelontulehduksia, unohtamisia, muistamattomuutta, näköhäiriöitä, väsymystä, hengenahdistusta jne. Ensimmäisen astmakohtauksen sain joulukuussa ja vuoden 2007 alussa sain astmadiagnoosin.

Rakennusta ruvettiin tutkimaan, kun talossa useampi reagoi ja 2 sairastui astmaan. Tiloista löytyi vähäisiä määriä hometta, mutta eniten 2-Etyyli-1-heksanolia sekä butaania.

Muutimme tiloista pois 2008. Uusissa tiloissakin oli ollut vesivahinkoja ja oireilu jatkui, mutta paljon lievempänä. Uutena oireena tulivat luomirakkulat, joita sitten työterveydessä puhkottiin.

Jäin opintovapaalle ja oireet helpottivat. Poissaoloni aikana olivat tilat taas muuttaneet ja palasin töihin 1.9. Ensimmäinen flunssa alkoi kahden viikon jälkeen. Vähän mietin, koska en poissaollessani (1,5 v.) ollut sairastellut.

Flunssa meni, mutta joulukuussa oireilu alkoi olla voimakasta ja minulla alkoi valtava sairastelukierre.

Voimakkaita ärsytysoireita ilmeentyi, eivätkä ne helpottaneet vasta kuin vähintään viikon sairaslomalla. Pääoireina olivat kasvojen turvotus (etenkin oikea puoli), silmäoireet, hengenahdistukset, äänen käheys, lämpöily, nuha, yskä sekä astman paheneminen.

Normaalipuhallukseni 470 olikin enää aamuisin niukin naukin 350. Usein en aamuisin pystynyt yskimiseltäni edes puhaltamaan. Muita oireita olivat väsymys, aloitekyvyn puute, ajatukset ikäänkuin olivat ihan puuroa, nivelkivut, poskiontelokivut ja -tulehdukset.

Minulle määrättiin lukuisia eri lääkkeitä eri vaivoihin, turhaan. Sitten sairastuin influenssaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Jälkitautina poskiontelontulehdus, johon syömäni lääkekuuri aiheutti minulle voimakkaan nokkosrokon, joka vaati sairaalassa käynnin eikä poskiontelotulehdus edes kuurilla parantunut vaan jouduin syömään toisen.

Elimistöni oli ja on yhä täysin puolustuskyvytön ja niin herkillä, että reagoin vähän joka asiaan. Sain myös valtavista lääkemääristäni kivuliaan sammaksen suuhuni. Olen nyt sairaslomalla, koska työpaikalleni en enää lääkärin määräyksestä voi mennä. Saa nähdä voinko työskennellä enää missään.

Työpaikalla sairastunut, nainen 38v, Rovaniemi


Vuonna 2000 minulla todettiin astma ja jouduin vaihtamaan alaa. 28 lehmää piti vaihtaa emolehmiin, että mies kykenee ne hoitamaan. Opiskelin ensin lähihoitajaksi ja v. 2005 valmistuin sosionomiksi ja diakoniksi. 2003 todettiin asunnossamme laaja kosteusvaurio, homeen hajua oli alkanut jo aiemmin. Johtuiko astmakin siitä? Tietämättömyys haittasi korjausta ja vauriot korjattiin liian pikaisesti ja huolimattomasti. Kosteutta ja hometta jäi asuntoon ja haju jatkui. Pojalla oli päänsärkyä ja unettomuutta. Kissa kuoli, kun oli outo tulehdus, jolle ei löytynyt selitystä. Hiivatulehdukset olivat arkipäivää, flunssaa ja tukkoisuutta tämän tästä.

2008 minulle tuli totaalinen uupumus. Ajattelin sen johtuvan työstä, kun ei tutkimuksista huolimatta mitään löytynyt. Hometta en osannut tuohon syyksi epäillä. Luovuin työstäni ja hain toista työtä, johon pääsin. Väsymys ei hellittänyt.

Löysin tietoa sädesienen aiheuttamista vaivoista, johon väsymyskin kuului. Sädesientä oli löytynyt asunnostamme vuonna 2008 mittauksissa, mutta pieniä määriä. Hommattiin kerrostaloasunto. Kun palasin kotiin, oireet, väsymys ja hengenahdistus palasivat paljon rajumpina kuin ennen. Toimintakyky tuntui lamaantuvan täysin. Pikaisesti kävin viikonloppuisin kotona siivoamassa ja pesemässä pyykkiä.

Helin korjausneuvojan mittauksissa hometta löytyikin asunnostamme useasta kohdasta. Päätimme rakentaa uuden hirsitalon, kun korjaaminen olisi tullut kalliiksi ja eikä varmuutta sen onnistumisesta olisi. Vakuutusyhtiö ei korvannut mitään, kun ei muka löytänyt kosteutta. Myöskään ARA:lta emme saaneet avustusta, kun varallisuutta katsottiin niin paljon olevan. Jouduimme ostamaan talossamme asuneelle isännän äidille myös asunnon kyläkeskuksesta, sillä hänellä oli talossa elinikäinen asumisoikeus. Olemme velkaantuneet ”vanhoilla päivillämme” kovasti, suurin piirtein kaikki entinen irtaimistokin on mennyttä kalua, olen menettänyt ihanan työpaikan, terveyskin on vaakalaudalla… Onneksi jonkin verran saimme säästettyä aimmin pahan päivän varalle ja maatalouden tulot ovat kohtalaiset. Ehkä selviämme tästä. Raskas kokemus tämä on ollut koko perheelle ja sukukunnalle.

Kaarina, nainen 44v, Kainuu


Poikani sairastui astmaan käytyään armeijaa vain kuusi viikkoa. Heti n. kaksi viikkoa armeijaan menon jälkeen (heinäkuussa 2011) alkoi todella kova yskä, joka ei parantunut lainkaan. Pian alkoi tulla öisin niin pahoja hengitysvaikeuksia ja astmakohtauksia, ettei nukkumisesta tullut mitään. Tämän sairastelun takia poika ei tietenkään psytynyt osallistumaan mihinkään harjoituksiinkaan. Katkerin ja pettynein mielin poika joutui lopettamaan armeijan, vaikka oli kovien testien jälkeen päässyt Valmiusjoukkokoulutukseen ja suunnitteli siitä jopa uraa itselleen. Marraskuun 2011 lopussa diagnosoitiin astma. Nyt on sitten armeijasta muistona pysyvä sairaus ja lääkitys koko loppuelämäksi. Olen todella huolestunut nuorista. Tätäkö Suomi haluaa: sairastutetaan terveet nuoret miehet homeisissa kasarmeissa ja viedään heiltä tulevaisuus?

Huolestunut äiti, 54v


Asuin 2/2011-10/2011 välisen ajan Lahden Talojen rivitalossa Ahtialassa. Oireet alkoivat parin kuukauden asumisen jälkeen. Tyttäreni oireili ylivilkkaalla virtsarakolla ja kuumeilulla. Itselläni verenpaine nousi iltaisin/öisin voimakkaasti ja sain sydämentykyttely -kohtauksia. Mitään ei näkynyt verikokeissa eikä sydänfilmeissä. Hengittäminen tuntui työläältä. Aamuisin oli tosi tukkoinen olo. Yleisoireena oli älytön väsymys. Kesällä oli niin voimaton olo, että hyvä että jaksoin kävellä bussipysäkille. Outoja oireita olivat lämmönsäätelyn toimimattomuus, jäsenten puutumiset ja todella huono olo. Koko kesän juoksin lääkäriltä lääkärille, jotka vaan pyörittelivät päätään. Yksi kesäksi sijaiseksi päässyt nuori lääkäri kehotti ottamaan yhteyden terveystarkastajaan. Pyysin terveystarkastajan kotiimme, jonka tuloa sai kesälomien vuoksi odotella vielä kuukauden ja tuloksia toisen kuukauden. Lopulta asunnostamme/ makuuhuoneestani löydettiin mm. toksista versicolor-hometta runsaasti. Yritimme saada väliaikaista asuntoa. Kävimme katsomassa tilalle tarjottua asuntoa, jossa oli myös kylpyhuone homeessa selkeästi. Joten jouduimme odottamaan asuntoa vielä pari viikkoa. Kysyin myös sosiaalivirastosta apua, mutta en saanut.

Asuntoyhtiö hommasi muuttoauton, muuttomiehet ja matot sain pesulaan. Muuten kaikki vaatteet ja tavarat oli jaksettava pestä itse tai heitettävä roskiin. Vieläkin on joutunut heittämään kankaisia vaatteita ja tavaroita roskiin. Nyt oireet eivät ole täysin ohi, mutta kuitenkin parempi. Edelleen väsymys on sekä minun että 6-v tyttäreni yleisolotila. Minulla oli jo muuttaessamme asuntoon hajuyliherkkyys, joka paheni asumisesta tuossa homeasunnossa. Nyt minulla on vaikeuksia kulkea bussilla ja käydä ostoksilla ruokakaupassa kemikaalien hajujen vuoksi. Pahin on se, että minun on todella vaikea löytää työtä, jota voisin tehdä. Opiskeluakin rajoitaa se, etten kestä ihmisten parfyymeja, huuhteluaineiden löyhkää vaatteissa ja kalan hajua ilmassa. Nyt etsimme meille tervettä asuntoa omalla sisäänkäynnillä, koska yhteissisäänkäynti ei tule hajujen vuoksi kyseeseen. Omat tavarat siinä myös kärsi. Paras olisi kun voisi heittää kaikki kankaiset tavarat pois ja ostaa uudet tilalle. Sänky höyrytettiin kuumalla höyryllä, mutta se haisee edelleen, joten en siinä kykene enää nukkumaan. Tulisi todella kalliiksi hankkia kaikki uudet vaatteet, sänky ja sohvat. Se olisi silti parasta tässä tilanteessa. Mutta mistä työtön/ tuntityöntekijä yksinhuoltaja rahat niihin saisi?

Minni 1968, nainen 43v, Lahti


Vuonna 2003 aloin yskiä keväisin ja syksyisin, yskä ja äänenkäheys kestivät aina 3 kuukautta. Olin verovirkailija ja tarvitsin työssä ääntäni, joten jouduin olemaan aina tuon kolme kuukautta sairaslomalla. Sairastin monia poskiontelotulehduksia, punkteerattiin, menetin vasemmasta korvasta kuulon muutamaksi kuukaudeksi, kuumeilin, alilämpöilin. Kävin keuhkolääkärillä, jolta sain diagnoosiksi tuottamattoman yskän. Keväällä 2005 oireiden alettua sanoin työterveyslääkärille, etten poistu vastaanotolta, ennenkuin tiedetään mistä nämä jatkuvat yskä- ja äänenkäheys johtuvat. Silloin alkoi työpaikalla Pef-puhallukset kahden viikon ajan kahden tunnin välein, sieltähän se syy löytyi; astma. Astma diagnoosin sain toukokuussa 2005, syksyllä syyskuussa olin jo Työterveyslaitoksella poliklinikalla tutkimuksissa mahdollisesta ammattiastmasta. Siellä lääkäri totesi, ettei ammattiastmaan viittaavaa löydy. Kyitenkin minut kutsuttiin jo joulukuussa TTL:n potilasosastolle ammattitautitutkimuksiin. Sieltä pääsi aina viikonlopuksi kotiin. Erehdyin käymään työpaikallani ennenkuin juna lähti Helsinkiin. Osastolla jatkuivat Pef-puhallukset, ihmettelivät miksi ne on niin huonot, missä olen käynyt. Minut laitettiin kotia kahden viikon sairaslomalle Prednisolon-kuurin kera. Tammikuun 2006 puolessa välissä tutkimukset jatkuivat. Minut altistettiin lääkesuojassa Aspergillus Fumigatus -uutteella. Ammattitauti tuli, mutta terveys meni. Äänenkäheys kesti altistuksen jälkeen toista vuotta, ja vieläkin helposti ääneni käheytyy. Olen käynyt puheterapeutilla, foniatrilla, voice massagessa. En antaisi ikimaailmassa enää tehdä minulle altistuskoetta. Nyt en oireile enää pelkästään homeille, mukaan on tullut kaikki tuoksut, hajut, savut, pakokaasut,kumi, katupöly. Tytär luopui ratsatuksesta ja jalkapallosta oireiluni vuoksi. Mieheni joutuu vaihtamaan vaatteet töistä tullessaan. Yleisillä kulkuneuvoilla en pysty matkustamaan, minulla on auto, johon ei tule tupakoitsijat eikä hajuveden käyttäjät. Työterveyslaitoksella käynnin jälkeen olen ollut neljä puolikasta päivää työssä työkokeilussa keuhkolääkärin valvonnassa, keuhkolääkäri keskeytti kokeilun astmaoireiden pahennuttua. Työnantaja (valtio) ei voinut irtisanoa minua, vaikka olin vuosia sairaslomalla. Nyt olen ollut lokakuusta 2009 asti työkyvyttömyyseläkkeellä. Tapaturmaeläkettä en ole saanut. Kukaan ei kuitenkaan ota tämän ikäistä ja näin voimakkaasti monelle oireilevaa työhön.

Ritu, 59 v.


Olen altistunut homeelle jo monta vuotta sitten vuokra-asunnossa oireina pahoinvointi, silmien kirvely, päänsärky, ”humalatila”. Viime vuonna seurustelin miehen kanssa, jonka talo oli homeessa. Minulla home meni virtsarakkoon. Syön nykyisin hevoskuormallisen luontaislääkkeitä, että pysyn tolpillani. Hengitysyhdistyksestä olen saanut kullanarvoista tietoa ja vertaistukea. Kun olen käynyt homeisissa paikoissa, seuraava päivä on hirveä. Kun ei voi elämääkään jättää elämättä.

Kummallista, että ruoan lisäaineita joku professori puolustaa. Ne ovat todella kemiallisia myrkkyjä ainakin minun keholle. Välittömästi oireilen, suurennuslasin kanssa kuljen kaupassa. Joskus ei tiedä enää mitä söisi. Toive olisi päästä Thaimaan Phuketiin talveksi ainakin kuukaudeksi, jonne on perustamassa Suomi kotia eräs perhe Seinäjoelta.

Tuskien taival, nainen 59v, Suolahti


Kävin intin Parolannummella, jossa asuin vuoden niin homeisessa paikassa, kun vain homeinen voi talo olla. Yli puolelle saapumiserästäni jaettiin astmapiiput ja todettiin vain, että koittakaa kestää ja se musta juttu joka on nurkassa, on likaa, peskää se pois. Tyhmäkin sen näki, että hometta se oli. Siispä jotkut keräsivät addresseja homeen toksiinimittauksen suorittamiseksi, mutta yllättäväähän, että mitään ei tehty. No juostiin kyllä tästä hyvästä, mutta eipä muuta. Tarjottiin myös ”mahdollisuutta” asua teltassa kasarmirakennuksen pihassa loppuaika. Pahempi oireilu alkoi jo neljän kuukauden palveluksessaolon jälkeen, jolloin totesivat, että saattaisi olla astmaa. (Omistan koiria ja olen kotoisin maatilalta ja olen aina ollut keuhkoiltani täysin terve, en usko astmaan hetkeäkään, vaikka en lääketieteitä olekaan opiskellut.)

Intistä päästyäni totesin, että en kykene enää olemaan myöskään kotonani, koska 70-luvulla rakennettu ns. elintasosiipi on homeessa. Muissa osin hirsitaloa ei ole kostausvaurioita.

Nykyään asun 1800-luvulla rakennetussa hirsitalossa. Muuten aivan loistava ja hengittävä talo, mutta taas kummittelee tuo 70-luku kylppäriremontillaan. Siellä siis ihan selkeästi haisee home. Nyt etsin uutta kämppää, koska en jaksaisi sairastella kaiken aikaa.

Ei tarvitse olla, kuin joku pieni nurkka märkä tai jo homeessa, niin huomaan sen kyllä aika nopeasti. Poskionteloitani alkaa kutittaa ja jos ongelma on paha, niin suoranaisesti särkee. Nivelvaivat ovat tuottaneet pitkän pennin kiropraktikoilla ja fysioterapeuteilla. Selkänikamia naksahtelee paikaltaan usein. Rytmihäiriön tyyppisiä juttuja on ollut ja toistuvia virtsatietulehduksia, johtuen ensin tulleesta virtsaamisen tarpeen tihentymisestä. Kuristuksen tunne on myös yksi oireistani, joka tulee, mikäli en huomioi poskionteloideni kutinaa ajoissa ja mene ulos. Mikäli päästän kuristuksen tunteeseen asti, alkaa huimata ja jopa suoranaisesti pyörryttää. Silmissä mustuu ja on pakko päästä ulos olemaan.

Onnekseni en ole saanut mitään oireita koiristani, joista luopuminen olisikin varsinainen maansuru.

Ainut aidosti vaikeuttava asia tässä on tämä ”terveellisen” asunnon haku.

Opiskelen ja siksi joudun asumaan vuokralla, mutta kun täältä pääsen, rakennutan oman talon, todennäköisesti hirrestä, että siellä kykenee olemaan, mieluummin vuosienkin päästä.

Tintinea, nainen 24v.


Sairastuin astmaan v. 2001, aivan yllättäen. En osannut edes kuvitella sellaista mahdollisuutta kuin että työpaikkani sisäilma olisi epäpuhdas. Mutta astmalääkityksestä huolimatta aloin kärsiä todella uuvuttavasta väsymyksestä, niin että iltapäivällä en tahtonut pysyä enää lainkaan hereillä työpaikallani. Ja illat menivät kotona nukkuessa. Samoin suun ympärillä oli polttava tunne, yskitti, suussa maistui pahalle jne. Mieheni sitten toi julki homealtistuksen mahdollisuuden, sillä työpaikallani oli sekä sulamis- että sadevesien valuminen rakenteista toimistotiloihin normijuttu. Ja lähes koko henkilökunta kärsi silmäoireista, poskiontelotulehduksista jne. Pitkällisen työterveyslääkärikierteen jälkeen jouduin evakkoon, eli minulle etsittiin toinen työntekemisen paikka.

Mittauksia tehtiin, mutta ensimmäiset kätkettiin rakennusmestarin kaappiin siitä huolimatta, että niissä todettiin viitearvojen 1000 -kertaisia ylityksiä ja korkeita sädesienipitoisuuksia.

Minusta levitettiin huhuja psyykkisistä ja alkoholiin liityvistä ongelmista jne.

Nyt rakennusta on yritetty korjata, mutta jälkeeni on tullut lisää sairastuneita ja evakkoon joutuneita.

Itselläni vaiva pahenee pikkuhiljaa. Hajuaistini reagoi sairaalloisesti, silmätulehdukset vaivaavat, ylähengitysteiden kanssa on ongelmia ja olen myös allergisoitunut, mutta mille kaikelle, sitä on melkein mahdoton sanoa.

Kukaan ei ota vastuuta meistä sairastuneista. Meitä leimataan ja meistä puhutaan selän takana ikävästi.

Itse olen tuonut oman sairauteni julki ajatellen, että se voi tuoda rohkeutta toisillekin. Olisi todella korkea aika ottaa homesairaudet yhdeksi kansantaudiksi, niin paljon niistä kärsitään

Mamma, nainen 65v, Peräseinäjoki


Muutimme uudelle paikkakunnalle, sain aika pian uuden työpaikan ja kaikki vaikutti olevan hienosti. Kunnes sairastuin; ensimmäisinä viikkoina lääkärit määräsivät lääkkeitä lääkkeiden jälkeen ja minä sitkuttelin. Ihmettelin, miten ennen niin terve voikin olla nyt koko ajan sairas (poskiontelo, keuhkoputkitulehdusta, jatkuva kuiva yöyskä).

Syyksi luulin poikamme päivähoidon aloitusta, minulle oli kerrottu, että infektioita on tulossa.

Työnantaja kehotti minut (kaikkea muuta kuin ystävällisesti) muuttamaan toistaiseksi voimassaolevan työsopimukseni määräaikaiseksi, olin niin väsynyt, etten jaksanut taistella, halusin vain kotiin ja parantua.

Sain uuden työn, mutta siellä sairastuin parin päivän päästä poskiontelotulehdukseen, josta tulikin krooninen. Työterveyslääkärini oli onneksi auttavainen, erilaiset testit, FESS-leikkaus, kaikki mahdollinen tehtiin. Rakennus, jossa tuolloin työskentelin oli täysin peruskorjattu rakennus, jonka piti olla tervettäkin terveempi, mutta lääkäri selitti minulle, että jotkut herkistyneet voivat silti reagoida, en tahtonut uskoa enkä ymmärtää asiaa. Työn jäädessä taakse jäi harmillisesti myös työterveyslääkärikin, olin taas yksin sairasteluni kanssa. Seuraava työpaikka, alle viikko ja minulla oli kädessäni jo kaksi lääkärinlausuntoa, etten pysty ko. rakennuksessa työskentelemään, pidempi toipuminen ja taas työnhakuun. Jatkuvaa työnhakua, töissä hetkiä, sitten sairastuminen ja päivärahojen odotusta on ollut elämäni nyt viitisen vuotta.

Sairastelu, rahanpuute, toivottomuus, väsymys vaikuttaa kaikkeen, epävarmuus tulevaisuudesta, stressi, en jaksa poikani kanssa mitä haluaisin, avioliittokin saa lisäpaineita sairastumisestani, ystävät jäävät, tämän sairastelun ymmärtävät vain itse sen kokeneet. Olen saanut monesti kokea vähättelyä, naureskelua, syyttelyä, vihastumista ja vaikka mitä muuta sairasteluni vuoksi. Hyssyttelyä ja sairastelun maton alle lakaisemista on aivan liikaa, vaikka tiedän monta, jotka reagoivat ja sairastelevat hiljaa kärsien. Koska en ole virallisesti sairas, minulla ei ole mitään diagnoosia, minun on vain jaksettava, työaikaa vielä parikymmentä vuotta jäljellä, joten toivon ihmettä tapahtuvaksi, löytäväni työn – vielä terveestä rakennuksesta. Toivoa on vain ylläpidettävä Onneksi on nyt kevät ja kesä tulossa, kesäkausi on minulla ollut yleensä se ns. parempi kausi, jolloin voin nauttia enemmän elämän pikkuasioista. Olen saanut voimia jatkaa kotijoukoilta, vertaistukiryhmältä ja hyviltä ystäviltä. Jaksamista kaikille!

Toivoa on, nainen 46v, Kuopio


Ostimme 10.7.2003 vanhan maatilan talouskeskuksen ihanalla tontilla läheltä kotiamme. Tiesimme rakennukset huonokuntoisiksi. Päätimme kuitenkin muuttaa, ajattelimme voivamme kunnostaa rakennuksia ja asua siinä samalla. Oireilu alkoi hiljaa hiipimällä, lapsilla aloi olla pientä ”virkayskää”, ihottumaa, nenäverenvuotoja. Itselläni hapenottokyky heikkeni, väsyin nopeasti, pää oli usein kipeä, niveliä särki. Mies oli oireeton, mutta hän ei ollutkaan kotona käytännössä kuin öisin. Lapset olivat päivät esikoulussa ja päiväkodissa, minä ainoana koko ajan kotona, siksi kai oireilinkin vakavimmin. Lääkärikierteen jälkeen sain astmadiagnoosin, astmalääkkeet ei kuitenkaan auttaneet kunnolla, nivelsäryille ei löytynyt mitään syytä. Vasta kun keuhkopolin eräs hoitaja sanoi minulle käytävällä ohimennen, että minusta lähtee niin voimakas homeenhaju, ettei hän voi olla lähelläni, aloin ajatella että ongelma voisi olla talossa. Kunnan ympäristötarkastaja kävi tekemässä aistinvaraisen arvion, ja raportissaan kehotti muuttamaan talosta pois. Sen teimme. Oireet alkoi heti helpottamaan.

Missään vaiheessa ei kehostani ole löytynyt mitään homealtistukseen viittaavaa, astmaoireista en ole kärsinyt enkä niitä lääkkeitä tarvinnut. Silti pienetkin määrät hometta saa minut sairaaksi, enkä kestä enää tuoksuja. En voi syyttää ketään tai mitään muuta kuin omaa naiviuttani, muutin huonokuntoiseksi tietämääni taloon optimistisesti uskoen, että voimme asua siinä samalla sitä remontoiden.

Asian hoito olisi ollut huomattavasti helpompaa, jos terveydenhuollon piirissä olisi ymmärretty oirekirjoni kokonaisuutena, eikä joka oiretta olisi tutkittu erikseen. Uupumus, nivelsäryt, päänsärky ja hengitysvaikeudet yhdessä ovat tyypillisiä homealtistusoireita. Minulla niitä kaikkia tutkittiin erikseen, eikä mitään selkeää sairautta löydetty, astmadiagnoosi papereissa nyt on vaikkei tutkimuksissa selkeään astmaan saatu viitteitä. Terveyden menetyksen lisäksi vaikeimpana kohtina tässä koen sen trauman kun oma rakas kotipesä muutuukin hengenvaaralliseksi paikaksi. Yleinen suhtautuminen homeongelmaan oli myös vähättelevää, mikä teki asian eteenpäin viemisen raskaammaksi kuin oli tarpeen.

Home sweet home, nainen 38v, Siikalatva


Rakensimme/rakennutimme unelmiemme omakotitalon 1986. Siinä on työhuoneet miehelleni ja minulle asunnon yhteydessä. Uskoimme vanhuutemme olevan turvatun. Vähitellen aloin saada oireita: hiivatulehduksia, huimausta. Pojallamme on ollut paljon hengitystieinfektioita. Kesän 2011 aikana oireeni pahenivat: hengitystiet, oksentelu. Laihduin parissa kuukaudessa 54 kilosta 42 kiloon. Syyskuussa lähdin kotoa, nyt on tämän reilun puolen vuoden jälkeen 7. asunto menossa. Välillä vuokra-asunnoissa, välillä sukulaisten/ystävien nurkissa. Kemikaaliyliherkkyys on tullut tosi pahaksi. Erehdyin ostamaan viimeisimpään asuntoon lakattuja huonekaluja kun vältin lastulevyä; paha huimaus ja huonovointisuus. Haistan mm. ohikulkijoiden vaatteiden pesuaineen hajun, se tuo huonoa oloa. Keuhkot pysyvät kohtuullisessa kunnnossa, koska olen laulunopettaja ja keuhkot saavat harjaannusta lähes päivittäin. Saan oireita useimmissa sisätiloissa, työpaikalla pääsin korvaaviin tiloihin. Osan työstäni olen aiemmin tehnyt kotona enkä ole vielä löytänyt korvaavaa, pysyvämpää työtilaa. Kodin menettämisen myötä menetin siis puolet kuukausituloistani tilaongelman vuoksi. Ulkona voin parhaiten. Kotiamme korjataan lainarahalla. On epävarmaa, tuleeko siitä tarpeeksi hyvä enää minulle. Olen huolissani läheisistäni, heidän terveydestään ja rahatilanteestamme. Missä voin asua? Voinko joskus vielä tulla terveeksi? Vastuu kuuluisi rakennusvalvontaviranomaisille, missä on suomalaisen rakentamisen laatu? Miten yksityinen ihminen, joka rakentaa kodin kerran elämässään voisi tietää ja osata kaiken? Ja miten on mahdollista, että tämä ongelma kaatuu meidän yksittäisten sairastuneiden päälle? Yhteiskunnalta ei saa apua, vertaistuki helpottaa. Hometaloja on liikaa, sen tuntee nyt kun tunnistaa oireensa!

Uupunut naisopettaja 52v, Tampere


Lapseni altistui esikoulussa kuivalle rakenteissa piileskeelle homeelle. Jatkuvat poskionteloiden tulehdukset ja antibioottikuurit seurasivat toinen toistaan. Elämä oli yhtä punkteerausta ja antibioottikuuria. Lapsi oli yksityisen lääkärin hoidossa ja otettuani kysymyksen esiin, voiko kyse olla homeille oireilusta. Vastaus oli ei. Oli vaikea ymmärtää, miksei voisi olla, koska pitkillä lomilla ja kesällä ei ollut mitään ongelmia tai jos pidin lapsen poissa esikoulusta koko antibioottikuurin ajan kontrollikäyntiin asti, saattoi selvitä viikon ilman antibioottia.

Tein oman ratkaisuni ja lapsen esikoulu keskeytettiin, koska en enää kestänyt katsella sitä jatkuvaa sairastamista ja lapseni kärsimyksiä. Lääkäri oli ollut täysin väärässä, sillä lapsen poskionteloiden tulehdukset loppuivat siihen paikkaan. Kiitin itseäni, en lääkäriä. Yli puoli vuotta minulla oli taas terve lapsi.

Alkoi koulutaival ja sisäilmaltaan priimaa koulua ei täältä löydy. Lapsellani diagnosoitiin astma. Sellainen astma, joka vaivaa pahasti vain koulurakennuksessa tai missä tahansa muussa sisäilmaltaan viallisessa rakennuksessa. Kesälomalla astma paranee. Erikoista, en edes usko sen olevan astmaa, koska siihen liittyy niin paljon muita myrkytyksen kaltaisia oireita, joihin ei astmalääkkeet tehoa. Sairauskohtaukset tekevät lapseni välillä täysin toimintakyvyttömäksi ja tuskaisen kipeäksi.

Lapseni on nyt altistunut niin pahoin, että se vaikuttaa koko hänen tulevaisuuteensa. Joissakin rakennuksissa hän ei voi olla hetkeäkään, joten ammatinvalinta on täysin riippuvainen siitä, missä rakennuksessa pystyy ylipäänsä oleskelemaan niin kauan, että saa ammatin opiskeltua. Miksi viattomille tuleville yhteiskunnan jäsenille saa aiheuttaa sellaisen ruumiinvamman, joka vaikeuttaa heidän kykyänsä selviytyä veronmaksajina hyvinvointivaltiossa nimeltä Suomi?

Kaiken edellisen lisäksi lapseni allergisoitui antibiooteille, saaden esim. penisilliinistä vakavan reaktion. Ja juna kulkee, sillä nyt saa myös erilaista hajusteista ja uusista huonekaluista tai rakennuksista pahoja oireita. Oliko sittenkään lottovoitto syntyä Suomeen?

Tiikeriäiti, nainen 47v


En jaksa tämän enempää kirjoittaa, mutta sanon vain että olemme oireilleet homeesta useita vuosia, paljon sairastamista. Viranomaiset eivät auta, lääkärit pitävät luulotteluna. Olen huomannut, että tilanteelle ei Suomessa saa kunnolla apua, niin emme viitsi enää edes sitä pyytää.

Väsynyt, mies 40v


En oikeastaan tiedä missä olen homeelle altistunut, minulla ei ole mitään katastrofaalista homeasuntotaustaa. Toki työpaikallani eli koulussa aikanaan vetkuteltiin vuosia kosteusvaurion korjaamisen kanssa. Nykyään saan välittömästi oireita sekä toisten ihmisten vaatteissa olevista homeista että hajusteista ja pesuaineista.

Homeen kohtaaminen saa poskiontelot pistelemään ja silmät ärtymään Pahinta on oksettava huimaus ja sekava olo. Katseen tarkentaminen on mahdotonta ja yleensä joutuu pitämään toista silmää kiinni. Hajusteet saavat suun kuivumaan sekunnissa niin, että kieltä joutuu repimään irti kitalaesta. Joistain hajuista tulee myös pyörrytystä ja pahoinvointia. Muisti pätkii ja lauseet jäävät kesken. Kolmoishermo ärtyy, kasvoja särkee, niska jäykistyy. Poskiontelotulehduksia on jatkuvasti, mutta punkteeraamalla ei saa mitään irti.

Elämäni rajoittuu kotiin, kouluun ja kauppaan. Näistä en tyhjinä rakennuksina saa oireita. Mutta toisten ihmisten vaatteista ja hajusteista oireet tulevat välittömästi.

Muutama vuosi sitten eräs oppilaani haisi niin vahvasti homeelle, että sain oireita jo ulko-ovella, jos hän oli tullut kouluun minua ennen. Silloin valitin asiaa työterveyslääkärille, joka kopeasti totesi, ettei ole voitu osoittaa, että toisen vaatteissa voisi olla oireita aiheuttavaa homemäärää. Myöhemmin tilanne paheni niin, että jos jouduin lähelle tätä lasta, jouduin pitelemään seinistä kiinni, että pääsin opettajanhuoneeseen oksentamaan. Lääkärille en toki enää tohtinut valittaa. Oppilas itsekin oli vaikeasti sairas, jatkuvasti räkäinen ja henkisesti poissaoleva.

Elämä on jatkuvaa kamppailua homeita ja hajusteita vastaan. Kaikki vaatteet on pestävä päivittäin, suihkussa on käytävä aina kun tulee kotiin. Jotkut hajut eivät edes lähde yhdessä pesussa. Vieraitten käyminen on valtava rasite, etenkin jos ei ole ehtinyt keräillä mattoja pois ja peittää kalusteita suojakankailla. Kaupassa joutuu juoksemaan edestakaisin, että saa kierrettyä haisevimmat asiakkaat. Julkisissa kulkuneuvoissa, teattereissa tai matkoilla ei voi käydä. Tuttavia ja ystäviä ei enää ole.

Työssä pystyn juuri ja juuri käymään poskiontelotulehduksiin saamieni antihistamiinien turvin. Muuten lääkäreistä ei ole mitään apua. Jotkut tuntuvat ymmärtävän taudin olemassaolon, mutta siihen se sitten jääkin. Useimmat menevät täysin lukkoon jo home- sanan kuultuaankin. Ilmeisesti lääkäreiksi valikoituu tunteettomia matemaattisia mittamiehiä, jotka eivät pysty soveltaan tietojaan mihinkään uuteen.

Olemme pulassa, nainen 51, Pirkanmaa


Aloitin yläasteen syksyllä 2002. Marraskuussa täytin 13 ja pian sen jälkeen sairastuin kuumeeseen ja poskiontelotulehdukseen. Sama kuumeilu ja poskiontelo-oireet jatkuvat edelleen, huhtikuussa 2012, joka vuosi pahempina. Opiskelin ensimmäisen yliopistovuoteni rakennuksessa, joka nyt on pois käytöstä homeen takia. Meidät siirrettin peruskorjattuun rakennukseen, jonka ilmastoinnissa säästellään. Rakennuksen ilma on kuin autonrenkaan sisäkumissa, kyllästetty kemikaalikatkuilla. Pahinta ovat kuitenkin toisten opiskelijoiden ja opettajien käyttämät pesuaineet, hajuvedet, käsirasvat, hiussprayt…kaikki pelkkää myrkkyä. Turvassa olen vain lapsuuskodissani, jonka hajuttomana pitämiseksi tehdään jatkuvaa työtä.

Hajut ja homeet aiheuttavat päänsärkyä, pahoinvointia, niskakipua, imusolmukkeet turpoavat, tulee hengenahdistusta ja sydämentykytystä, näkö sumenee, poskionteloita kuumottaa ja pistelee. Opiskelen yliopistossa, mutta usein on vaikea kirjoittaa edes kahta kirjainta peräkkäin, ajatus sekoaa, ei kykene puhumaan. Kaksi kertaa olen tunnilla saanut niin pahan hengenahdistuskohtauksen, että minut on raahattu ulos. Opiskelua vaikeuttaa jokapäiväinen migreeni ja jatkuva toispuoleinen tykytys, joka kestää puoleen yöhön ja jonka aikana en voi edes nukkua. Aamuyöstä on sitten yritettävä tehdä läksyjä.

Joudun matkustamaan paljon junalla. Junissa on hometta, toisten matkustajien vaatteet ovat homeessa, pesuaineet ja käsirasvat löyhkäävät kaikkialla. Lähes joka junareissun aikana tai viimeistään jälkeen joutuu ottamaan läjän särkylääkkeitä ja antihistamiineja. Vaihdan junissa jatkuvasti paikkaa paremman ilman perässä ja päädyn usein istumaan lattialle vaunujen eteistiloihin, joissa tosin ramppaa myös jatkuvasti väkeä. Osa konduktööreistä on hyvin huolissaan puolestani, mutta ne konduktöörit, jotka itse haisevat, ovat hyvin vihamielisiä. Allergiahyteillä ei ole merkitystä, niihin voi tulla kuka tahansa.

Lääkärissä olen juossut vanhempieni kanssa koko rahalla jo vuosia. Syön erilaisia antihistamiineja, mutta en tiedä onko niistä loppujen lopuksi paljonkaan apua. Erään suuren lääkärikeskuksen ylilääkäri sanoi minulle ja äidilleni jo kauan sitten, että olisi hyvä jos emme enää tulisi heille asiakkaaksi, koska he eivät enää tienneet mitä tehdä meidän kanssamme. Yhdeltä lääkäriltä kysyin, mikä olisi minulle mahdollinen ammatti, kun terveyteni on tällainen. Lääkäri mietti pitkään ja sanoi sitten: kirjailija.

Hanna, nainen 22v, Helsinki


Homeista sairastunut minäkin! Sen myötä koko elämä kääntynyt päälaelleen. Kymmenisen vuotta sitten altistuminen pakotti jättämään työpaikan. Nyt jälkeenpäin tajuan, että se oli vasta tarinan alku. Sittemmin olen tajunnut, mistä kaikesta luopumista tämä sairastuminen tarkoittaa: pitää jättää harrastukset, ystävien luona vierailut, matkustaminen on vaikeaa. Kaikki arjen askareet on mitoitettava itselle sopiviksi. Oireilu on niin herkässä. Ja mikä pahinta, vuosien myötä olen saanut lisäksi kaksi raskasta diagnoosia: syöpä ja neurologinen sairaus. Ennen altistumistani olin täysin terve. Mikä johtuu mistäkin.. siihen ei kukaan tiedä oikeaa vastausta.

Herkkis, nainen 46v


Luokanopettajana toimiessani täällä Asikkalassa altistuin sisäilman epäpuhtauksille – nyt jälkeen päin asiapapereita kootessani, tuli ilmi, että kaikki koulut, joissa vuodesta 1994 alkaen olen työskennellyt ovat olleet sisäilmaltaan ongelmaisia. Repertuaarista löytyy hometta, sädesieniä, kaasuja sekä joukko tekijöitä, joita ei edes ole tutkittu…

Syksyllä 2010 tuli oireilukatto täyteen, joten reaktiot niin voimakkaita, että vähitellen kielto työskennellä tietyissä rakennuksissa. Astma diagnosoitiin syksyllä 2010. Sairauslomakierre alkoi syyskuussa 2010, marraskuun 2010 jälkeen ei päivääkään töissä. Ammattitautiepäilyä on yritetty jo kaksi kertaa, vaan käyrää ei saada vastaamaan ammattitaudiksi, vaikka oirekirjo on kattava nimenomaan työpaikalla. Yksi koulu ehdittiin purkaa, toista korjailla ja itsellä täys lääkitys PEF-seurannassa. Työnantaja ei ole kiinnostunut muusta kuin olenko työkyvytön. Lääkärit pitävät työkykyisenä open työhön, edellyttäen, että pitää olla puhtaat tilat. Avi on määritellyt työnantajan toimineen lainsäädännön vastaisesti ja työnantajan olisi välittömästi järjestettävä puhtaat tilat tai korvaava tehtävä. Työnantaja puhdisti sisäilmaongelman irtisanomalla minut lokakuussa 2011. Sitä ennen oli päättänyt ettei maksa harkinnanvaraista sairausloma-ajan palkkaa. Joulukuussa 2011 laittoi voimaan virantoimituksesta pidättämisen itsestäni johtuvasta syystä sekä katsoo minun olevan luvattomasti pois työstä. OAJ riitautti asian. Asikkala on valinnut linjan. Nyt valmistellaan suulliseen käsittelyyn Kouvolan hallinto-oikeuteen. Tapahtumat ovat olleet värikkäitä, mutta erittäin surullisia. Päättäjät ja virkamiehet pelkäävät omaa nahkaansa eikä kukaan uskalla puuttua edes asiani virheelliseen käsittelytapaan – salaiset pöytäkirjat asiastani vuotivat nettiin työnantajalta ym mukavaa. Nyt perheemme on saanut tarpeeksi Asikkalasta, mitään valoa ei näy täällä. Olemme myyneet kotimme ja aloitamme nollasta Pohjanmaalla. En tiedä voinko enää tehdä open töitä – löytyykö puhdasta koulua. Yritän löytää työnohjaajan työtä, johon minulla on myös koulutus. Oikeustoimet katsotaan loppuun, vaikka koen sen aika turhana. Olen menettänyt niin paljon. Työnantajan lahjasta saan muistutuksen viimeistään katu-ja peltopölyjen aikaan – nytkin keuhkot hiekoitettu, ääni pois ja lääkkeitä, lääkkeitä. Työnantajan kohtelu täällä on vaientanut muut oireilijat. Oikeuteen menen ajatellen jos siitä olisi hyötyä edes lapsille ja nuorille, jotka koko ajan joutuvat työskentelemään sairaissa tiloissa.

Outi, nainen 45v, Asikkala


Opiskelin pitkän tähtäimen tavoitteella oman alani opettajaksi. Minua pyydettiin ensimmäiseen open työpaikkaan ennen kuin edes ehdin valmistua. Ensimmäisenä syksynä ihmettelin paukamia ihossa. Sitten jatkuvaa äänen käheytymistä, mynthonia askitolkulla, oireet lisääntyy ja pahenee. Voimat menee, päätä särkee, väsyttää järkyttävän kovaa, huimaa… Tulen raskaaksi, kahdella opettajalla kolme keskenmenoa ½ vuoden aikana. Uusi vauvan alku kesällä, syksyllä rajuja verenvuotoja – sairaslomalle – oireet katoavat. Ihana vauva syntyy, en muista paljoakaan lapsen vauva- ja taaperoajasta. Uudelleen töihin, rajuja hengitystieinfektioita, lääkkeitä, jatkuvaa sairastamista. Välillä muisti meni niin huonoksi, etten muistanut mikä on kahvinkeitin ja mitä sillä tehdään. Istuin vain sohvannurkassa, kun en uskaltanut tehdä muuta.

Sitten tuli työsuojelutoimikunta, täällä on selviä kosteusvaurioita. Uusi vauva saa kesällä alkunsa. Syksyllä verenvuotoja, lapsen kasvu pysähtyy, voimakkaat kiputilat, hirveästi oireita.

Sairaslomaa. Oireet häviää, lapsi kasvaa normaalisti. Synnyttyään oireilee selvästi samoin kuin minä. Olen terve kun olen puhtaassa kodissa.

Isoimmat lapset ”uuteen” kouluun. Puoli tuntia ja lapsi haettava kotiin päänsäryn takia. Kotikoulua, sairaslomaa, hoitopaikat homeessa. Kiellettiin hoitopaikka, koska tilat ovat muka kunnossa. Muutto uudelle paikkakunnalle, homeiseen kotiin. Ensiapua, ambulanssia, iho irtoaa, henki ei kulje, on kuin olisi pilvessä, oksentamista, rytmihäiriöitä, reuma palaa.

Samana päivänä taas muutto, kaikki omaisuus hävitettävä mitä ei voi puhdistaa, tarkoittaa kaikki tekstiilit, kirjat tms, jotka olivat siellä.

Satoja tutkimuksia, ei apua. Oliko niillä tarkoitus tutkia vain sitä, mistä ei mitään saada kiinni?

Meni koti, meni työ, meni terveys, ei enää ravintolareissuja perheen kanssa, saatikka hotelliöitä. Meni ihmisarvo, en ole enää mitään, mutta pakko jaksaa vaikka pää on täynnä vihreää limaa.. tai ainakin tuntuu siltä. Jäi käteen nippu reseptejä, jotka eivät vie tätä kipua ja muita oireita. Tämä taistelu sitoo meitä entistä enemmän yhteen, erottaa meidät muista, koska edes läheiset eivät usko meitä vaan sanovat kaiken olevan itse aiheutettua… ei usko lääkärit, homeiset kodit olivat meidän vikamme, niin ne kaupungin vuokratoimistosta sanoivat…

Sinä päivänä, kun ei koske mihinkään, henki kulkee meillä kaikilla normaalisti, pääsee liikkumaan tai kirjoittamaan nimensä kynällä, on varmaan aika mahtava olo. Sitä oloa toivoessa…

Ihmisyytensä menettänyt, nainen 40v


Lueskelin täältä näitä tarinoita hieman kauhunsekaisin tuntein – itselläni on vasta todettu astma, jonka sain ’luontaisetuna’ työpaikaltani. Muuta oireilua on ollut jo vuosia, mutta olen niihin saanut mm. fibromyalgia-diagnoosin. Olen 25 v. työurani aikana työskennellyt useammassakin kosteusvaurioituneessa rakennuksessa (yleensä tieto tästä on tullut vasta jälkikäteen), mm. laboratoriotiloissa, joissa kasvatettiin homeita tutkimuksia varten, mutta josta emme tiloihin muuttaessamme tienneet (omat tutkimuksemme alkoivat mennä homeiden takia pieleen jolloin asia alkoi selvitä, mutta se on ihan oma tarinansa). Oma tilanteeni räjähti käsiin kun työhuoneeni pakkosiirrettiin n. vuosi sitten talon ehkä ainoista ’puhtaista’ tiloista vanhempiin osiin, joissa tiedettiin olevan ongelmia, mutta joita oli remontoitu. Puoli vuotta meni pienin oirein (äänen käheys, jatkuva väsymys, nivelkivut ja muu epämääräinen kremppa, joka oli mielestäni ’normaalia’), kunnes viime vuoden lopulla sain voimakkaan astmakohtauksen n. 5 minuutin työtiloissani oleskelun jälkeen. Samalla alkoivat muutkin rankat oireet; huimaus, voimakas päänsärky, sekavuus, poissaolokohtaukset jne. Huoneen vaihto ei auttanut, oireet palasivat, tosin aluksi hitaammin, mutta nyt jo n. 15 minuutin oleskelu ko. rakennuksessa (ja toisessakin, jonka pitäisi uudempana olla ’terve’) riittää aiheuttamaan viikon monimuotoiset oireilut astmakohtauksen lisäksi.

Työterveyslääkäri on onneksi ollut ymmärtäväinen, pääsin erikoislääkärille ja sain astmadiagnoosin. Ko. rakennuksesta ei ole sisäilmatietoja, vaikka taloa on korjattu vuosikaudet työntekijöiden oireilujen takia, joten ammattiastmastatus jäänee saamatta – tiedän myös muita tapauksia, joilla jo on terveysperusteinen ’porttikielto’ ko. rakennukseeen. Olen määräaikainen, joten ei ole paljoa mahdollisuuksia ryhtyä rettelöimään. Sopimukseni loppuu (onneksi) vuoden lopussa ja teen nyt etätöitä. Ongelma ei tosin ole ohi, sillä olen alkanut saada oireita monissa muissakin julkisissa rakennuksissa, mm. terveyskeskuksessa ja työterveysasemalla! Pelottaa, milloin alan oireilla kotona… Työpaikan vaihto lienee pakkorako, mutta mahdollisuudet ovat vähissä, sillä koulutukseni mahdollistaisi lähinnä siirtymisen opetushommiin, mutta mihin uskaltaisin mennä – saan nykyään oireita myös mm. käydessäni lasteni koululla, joka on viimeisen päälle peruskorjattu! Pelottaa myös tulevan kesän siitepölyt (aiemmin vain lievä heinänuha), katupöly oli jo tuskaisa kokemus.

Olenkohan vasta alkumetreillä, nainen 46v, Kuopio


Altistuin homeelle ensimmäisen kerran uusimaalaisessa koulussa 1991. Sain elämäni ensimmäiset poskiontelon- ja korvatulehdukset. Vaihdoin työpaikkaa, mutta nyt sisätiloisssa oli asbestia! Entinen kouluni meni muuten remonttiin, osa opettajista oireili minua pahemmin, astmaa esiintyi. Uusi työpaikkani oli niin kamala, että pidin talvellakin ikkunaa auki, koska silmiäni kirveli, poskiani vihloi, kurkkuani kuivasi. Koko Helsingin keskustassa oleva talo meni remonttiin seuraavana vuonna siitä kun lähdin. Sieltäkin löytyi siis asbestia. Toimistossa oli 10 työntekijää, kuusi sairasti tai oli sairastanut syövän. Pari kuoli. Esinaiseni kielsi minua puhumasta homeasiasta, vaikka sain työterveyshuollosta kirjalliset ohjeet asian esittämiseen. Olin hankala ihminen!

Seurasi muutama parempi vuosi, mutta sairastan joka vuosi flunssan jälkitautina vähintään kerran poskaritulehduksen. Syön antibiootteja tavallaan turhaan. Viime keväänä sairastin 3,5 kuukautta yhtä soittoa. Kävin 8 kertaa lääkärissä yksityisellä työterveysasemalla, söin 3 antibioottikuuria, kaksi kortisonikuuria, poskiani ei suostuttu punkteeraamaan. Särky- ja nuhalääkkeiden määrää en edes lasknut. Avun sain kaupungin terveyskeskuksesta, josta sain lähetteen HYKSiin punkteeraukseen. Olin terve kahdessa päivässä.

Koen olevani työperäisesti sairastunut, ikuisesti homeesta kärsivä tai siihen reagoiva ja ainakin oireileva. Minulla ei ole allergioita testien mukaan, mutta haistan homeen sekunnissa esim. vanhassa talossa.

Työelämässä pitäisi jaksaa olla vielä kymmenisen vuotta, mutta koulumaailmaan en aio mennä. Sen verran terveyteni on minulle tärkeä, että en uhraa sitä homeisissa luokissa.

Nuhanenäkö, nainen 53v, Helsinki


Oireiluni alkoi 2000-luvun alkupuolella, kun asuin yksiössä, missä tehtiin putkiremonttia. Jatkuvat niveltulehdukset, vatsaoireet, allergiat, astma ja uupumus iskivät vaivihkaa ja oireisiin tottui. Muutin remontoituun rintamamiestaloon (jossa oli kuitenkin merkillisen voimakas sipulinhaju eli sädesientä). Kesäisin oireet katosivat, koska tein ulkotyötä ja matkustelin työn perässä – talvet olin koko ajan kipeänä. Lähdin opiskelijavaihtoon, asuntolassa oli todella tunkkainen haju vaikka talo oli vasta 2 vuotta vanha (jälkikäteen selvisi, että siellä oli ollut putkirikko). Olin koko ajan kipeänä, jouduin syömään elämäni ensimmäisen antibioottikuurin (6 kpl sen talven aikana) sitkeän korvatulehduksen takia. Puoli vuotta jatkuneen tulehduksen takia kuulo heikkeni toisesta korvasta pysyvästi. Toinen puoli kasvoistani turposi jatkuvasti enkä saanut henkeä, lääkärit olivat pistämässä minua siitä hyvästä nenäleikkaukseen. Onneksi kirurgi totesi, että allergista on aivan turha leikata – yleislääkärit tuputtivat niveloireisiin tulehduskipulääkkeitä ja kohauttelivat hartioitaan, no can do… Lopulta, lähes 10 vuoden oireilun jälkeen päädyin anafylaktisen reaktion takia sairaalaan ja sain lähetteen allergiasairaalaan allergiatesteihin. Olin herkistynyt melkein kaikelle; ruoka-aineille ja homeille, hajusteille, sähkölaitteille… Nyt 2 vuotta testien ja lukuisten muuttojen jälkeen asun homeettomassa asunnossa ja olen oppinut kuuntelemaan kehoani sen suhteen, mitä kannattaa syödä. Jouduin luopumaan myös työstäni, koska työpaikalla oli hometta ja herkistyin kaikille kemikaaleille – en myöskään kestä enää alkoholia. Kehon vastustuskyky on alkanut pikkuhiljaa palautumaan, pystyn taas urheilemaan, saunomaan ja uimaan (luonnonvedessä, klooria en siedä). Vuosia vaivannut kylmä- ja lämpöurtikariakin alkaa helpottamaan. Juomaveden annan hapettua yön yli vesikannussa huoneenlämmössä, ”raaka” kraanavesi aiheuttaa heti vatsakipuja. Olen muutenkin oppinut leppoistamaan elämää, astma ja allergiaoireet nimittäin räjähtävät käsiin stressin ja kiireen myötä!

Kirsikka, nainen 32v, Pirkanmaa


Olen eläkkeellä oleva taiteilija ja kahden nuoren äiti. Sairastuin ensimmäisen kerran asuessani puutalossa, joka on rakennettu kierrätysmateriaaleista. Aloin oireilemaan niin, että ensin kurkkuni tuli kipeäksi ja kaulan imusolmukkeet turposivat ja alkoivat särkeä. Myöhemmin myös kainaloiden imusolmukkeet kipeytyivät. Keuhkoissa alkoi tuntua kipeä pistos, kurkkua kuristi ja nenä oli jatkuvasti tukossa.

En tiennyt mistä oli kysymys. Olin ollut kolme kuukautta Afrikassa, ajattelin saaneeni jonkun trooppisen taudin. Hakeuduin trooppisten tautien polille osastolle tutkimuksiin. Suljettiin pois kaikki tunnetut tropiikin sairaudet. Perheeni mielestä ongelma oli varmaankin korvieni välissä ja minun oireiluani epäiltiin. Opiskelin, ja opiskeluni kärsi sairastelusta. Muutin takaisin omaan vuokra-asuntooni, jossa en oireillut. Myöhemmin muutin erään säätiön asuntoon Kamppiin taloon joka oli rakennettu 1930-luvulla. Asunto oli kaunis ja juuri remontoitu ja siinä oli puulattiat. Muutaman viikon kuluttua muutosta sain kovan bronkiitin ja heräsin öisin kovaan yskään. Luulin sen johtuvan keskustan ilmansaasteista. Söin antibioottikuurin ja bronkiitti meni mutta tuli uudelleen parin viikon päästä. Tajusin, että huoneilmassa oli jotain ja koitin olla välillä ystävien luona öitä. Ilmoitin sairastelustani vuokranantajalleni ja kysyin oliko asunnossa ollut kosteusvauriota isännöitsijältä. Ei oltu ilmoitettu. Oireilut lisääntyivät pahoinvointina ja oksentelin aamuisin herätessäni ja oli pakko päästä heti ulos kävelylle. Sain kroonistuneen silmätulehduksen ja poskiontelotulehduksen. Korvat kutisivat, nenä oli tukkoinen ja veristä vuotoa tuli nenästä. Mutta pahinta oli se, että sairastuin koko elimistön hiivatulehdukseen, vatsakipuihin, virtsatietulehdukseen joka johti kystiittiin ja sain kasvaimia rintoihini ja kystia. Jouduin evakkoon.

Olen joutunut muuttamaan 7 kertaa vuoden 2006 jälkeen homeiden vuoksi ja kaksi kertaa täysin puhtaaseen asuntoon on kulkeutunut mikrobeja mm. patjojen, maton ja nojatuolin mukana edellisestä home-asunnosta. Isännöitsijä kieltäytyi teettämästä huone-ilmatutkimusta ja kielsi minua tekemästä sitä. Menetin kaksi kertaa lähes kaiken omaisuuteni. Kaksi perheeni jäsentä asuu voimakkaasti homeisessa asunnossa ja isäni on saanut ensin syövän, sitten poskiontelotulehduksia joiden seurauksena hänelle tehtiin leikkaus, sitten häneltä meni maku-ja hajuaisti, nyt hän oireilee raskaasta väsymyksestä. Hänen lääkärinsä eivät osaa yhdistää sairauksia homevaurioon, eikä hän itse usko asunnossa olevan sellaista, koska on vanha ja on vaikea luopua kodistaan, vaikka koko ajan sairastaakin.
Sisarellani on erilaisia oireita: Hänellä on homeiden aiheuttama nivelreuma, joka tuli hänen työskennelleessään parakkimaisessa vakavasti toksisessa rakennuksessa. Nyt vuosien kuluttua on puhjennut jatkuva hikoilu ja verenpaine on jatkuvasti nousussa. Hänellä on usein ”flunssaa” eli hengitysteiden sairauksia ja väsymystä. Olen huolissani sukulaisistani, sillä he eivät ota asiaa kovin vakavasti koska eivät ole yliherkkiä hometoksiineille kuten minä. Tiedän homealtistuksen pitkäaikaisvaikutuksena aiheuttavan koko immuniteetin romahtamisen, jatkuvan pahenevan tulehduskierteen ja antibioottikierteen, mikä vie elimistön puolustus järjestelmästä kaiken vastustuskyvyn ja tekee ihmisestä lopulta hermoraunion. Jatkuva sairastelu vaikuttaa kaikkiin elämänalueisiin tuhoten myös ihmissuhteet. Lopulta seitsemän muuton jälkeen osa ystävistäni ei enää uskonut, että kaikissa näissä asunnoissa oli huoneilmaongelma ja minua pidettiin vain mielisairaana. On äärimmäisen raskasta tulla leimatuksi ja hylätyksi sekä ystäviensä, sukulaistensa että lääkärien puolelta sen lisäksi että koko elämä on raskasta yksinäistä ponnistelua terveyden saamiseksi ja puhtaan asunnon löytämiseksi. Nyt kun viimein löysin uuden puhtaan asunnon minulla ei ole ihmissuhteita eikä elämän tarkoitusta koska menetin 8 vuoden evakkomatkoilla olojeni ja kodittomana ollessani uskon myös Jumalaan johon aikaisemmin olen uskonut. Toivon saavani korjatuksi ihmissuhteeni ja Jumala-suhteeni nyt kun viimein pystyn hengittämään ja nukkumaan. Olen nukkunut pois univelkaa 8:lta vuodelta nyt 2 kuukautta. Homeasunnoissa heräsin öisin ja oli pakko lähteä kadulle ja evakkoon. Uni oli katkonaista.

Healing Power, Nainen 53, Helsinki


Olen sairaanhoitaja, aiemmin terve, ja sairastunut työpaikallani K-S keskussairaalassa v. 2000 ”homeastmaan”.

Oireet olivat tyypilliset ja alkuun epämääräisetkin; nenäverenvuotoa, äänenkäheyttä ja lopuksi paha astma. Kävin Työterveyslaitoksella ammattitautiepäilyn vuoksi v. 2002, jossa minut altistettiin Aspergillus Fumigatukselle. Sain kyllä rankkojen tutkimusten jälkeen ammattitautidiagnoosin. Altistuksista seurasi minulle pitkä ja vaikea astman pahenema. Jouduin useita kertoja sairaalahoitoon, mikä koomisinta, sinne missä olin sairastunut. Altistukset eivät ole eettisesti oikein. Jos ennen altistusta ei ollut riittävän sairas, sen jälkeen on lopullisesti vakavasti sairas.

Mikä pahinta, tämähän ei ole pelkkä astma, vaan on tuonut tullessaaan vaikeita allergia reaktioita ja useita anafylaksioita. Aiemmin en ole ollut millekään allerginen.

Tämän jälkeenhän en ole pystynyt, enkä voinut mennä mihinkään työhön.

Olen varmaankin niitä harvoja, joka on saanut tapaturmaeläkkeen v. 2005.

Vaikka olen ollut jo useita vuosia pois työelämästä, oireeni ovat edelleen rajuja. Reagoin edelleen rajusti myös uusille aineille. Oma immuunijärjestelmä on mennyt sekaisin ja siksi reagoin epäspesifeille aineille. Lääkitys on massiivinen, mikä myös aiheuttaa erilaisia vaikeitakin oireita.

Olen löytänyt itselleni hyvän hoitomuodon, vietän runsaasti aikaa Kanariansaarilla. Meri-ilmasto on hyvä ja luonnollinen tapa hoitaa keuhkoja.

Tulokset näkyvät nopeasti, ja näin voi myös lääkitystä vähentää runsaasti.

Olen juuri palannut kolmen kuukauden ”keuhkojen hoito-lomalta”, ja keuhkot hyvässä kunnossa.

Poskis, nainen 63v, Jyväskylä


Sairastuimme mieheni kanssa täydellisen kauniisti mutta puutteellisesti remontoidussa asunnossa. Hometta ei voinut nähdä; se oli rakenteissa. Muutimme pois, valitettavasti vielä pahemmin homeiseen asuntoon, jossa pystyimme viettämään kolme vuorokautta oireidemme mennessä sietämättömiksi. Silmät tulipunaiset, vaikeita päänsärkyjä, valohäiriöitä silmissä, kipua keuhkoissa, rytmihäiriöitä ja ripulia.

Minulla todettiin alkanut endometrioosi. Yli vuoden ajan minulla oli ollut myös selittämättömäksi jäänyttä suhinaa korvassa sekä kohonnut verenpaine.

Puhdasta kotia oli helppo ja vaikea etsiä. Hajuaistin terästyttyä eläimelliseksi haistoi vaikka mitä. Osassa asunnoista pelkkä vierailu laukaisi vaikean oireilun. Yksi hyvä asunto löytyi muutaman kymmenen niitä katsottuamme. Saimme sen, ja paranimme nopeasti tosi paljon. Minulla korvasuhina loppui viikossa, verenpaine laski, ja viiden kuukauden kuluttua endometrioosista ei ollut jälkeäkään.

Kummallakin meistä silmät ovat jääneet hyvin herkiksi homeille; matkailussa on haasteensa. Minulla myös vatsa menee helposti sekaisin homeisissa tiloissa, ja rytmihäiriöt muistuttavat itsestään. Pystymme kuitenkin asioimaan jokseenkin kaikkialla. Molemmat tekevät ison osan töistä kotona, ja se on ollut pelastus.

Menetimme katastrofissa melkein kaiken omaisuutemme; se oli laitettava pois, sillä siitä sai oireita. Uudet huonekalut, vaatteet, kengät, kodin tekstiilit, harrastusvälineet… Hätämajoituksineen ja kaksine muuttoineen menetimme useita kymmeniä tuhansia. Lisäksi uutta tavaraa on vaikeaa hankkia, sillä kemikaalien vuoksi moni hankinta kuitenkin osoittautuu poispantavaksi.

Tulevaisuus pelottaa. Työkuvioiden vuoksi tiedossa lienee muutto muualle, ja pelkkä ajatus on kauhea. Miten ihmeessä löytää asunto, jossa voi olla sairastamatta? Pelkään todellista homepakolaisuutta; sitä, että muuttaa muuttamisen jälkeen voimatta koskaan jäädä minnekään.

Rakennusprojekti siintelee unelmana mielessä, mutta sekin vaikuttaa lähinnä epätoivoiselta tässä modernissa maailmassa.

Ai niin, lääkärit osasivat sanoa homeista sen, että ne saattavat aiheuttaa allergiaa ja hankalia hengitystieoireita. Meidät on testattu, emmekä ole allergisia homeille. Myrkytykseltä se tuntuikin.

Toistaiseksi turvassa, nainen 37, Sveitsi


Kertomus ympäristökeskuksen toiminnasta:

Muutama vuosi sitten ostin uuden asunnon. Ilmanvaihdossa ja ilmastoinnissa alusta asti ongelmia. Huono, tunkkainen ilma, tupakanhaju pääsee rakenteista läpi, oireilu sama kuin kosteusvaurioisessa asunnossa.

Silmien turvotus, kasvojen turvotus, yskä, kaulan turvotus, liman kertyminen poskionteloihin, nenäverenvuodot, lihakset kipeänä. Asunnossa oireilee lapseni ja ystäväni.

Ympäristökeskus käy asunnossa useamman kerran. Joka kerta väittävät asioitten olevan ok, vaikka toteavat tuloilmaventtiilissä rakennuspölyä ja jotain tahmeaa kuten yksi paikalla ilmoitti.

Asunnon vaadittavat tulo- ja poistoilma-arvot raportoitu ja YMK niistä tietoinen, mutta joka mittauksessa mitattu 30 % alemmat. Paikalla ollut todistajia, jotka oireilevat asunnossa. Jatkan sinnikkäästi ympäristökeskuksen kanssa asiointia ja minut laitettaan pitämään hajupäiväkirjaa missä ilmoitan minuuttien tarkkuudella mikä asunnossa haisee ja milloin, mitkä ovat oireeni jne. Hajupäiväkirjaa kuuliaisesti pidettyäni ympäristökeskus ei reagoi hajupäiväkirjaan mitenkään, ei oireisiin (mitkä olen voinut myös valokuvilla osoittaa) vaan ohittaa koko asian. Otan jatkuvasti yhteyttä asiassa ympäristökeskukseen ja vaadin että asuntoni ilma pitää tutkia ja ilmanvaihdon voimakkuus pitää säätää asunnon vaaditulle tasolle. Joka kerta kun asuntoon tullaan mittaamaan, arvot ovat alemmat kuin vaaditut arvot. Mutta aina YMK ilmoittaa, että on ok. Vaadin, että terveystarkastaja vaihdetaan. Asuntoa tulee tutkimaan 2 muuta ymk:sta. Toteavat tupakan pääsevän asuntooni. Ilmoittavat, että se on terveyshaitta ja suosittelevat, että tuloilmaventtiilit puhdistetaan ja että mahdolliset rakennevuodot tutkitaan, jotta asuntoon ei pääse tupakan savua.

Asunnossa seinän välissä todettiin vesivuoto. Asuntoon tuli ymk:n johtava ympäristötarkastaja toisen ympäristökeskuksen tarkastajan kanssa ja mittasivat kosteutta 92 % seinässä. Raportissa totesi, ettei mitään ongelmaa kaikki arvot ok ja ilmanvaihto kunnossa. Oireiluni jatkuu edelleen.

Lapseni sai yhden yön jälkeen asunnossani vietettyään seuraavat oireet: nenä tukossa, pää kipeä, yskä ja kaula tukossa. Hän sanoi, että tässä asunnossa on todella jotain vialla.

Vaadin ymk:lta, että asia on hoidettava. Miksi tuloilmaventtilejä ei velvoiteta puhdistettaviksi tai seinän välissä olevaa vesivuotoa korjattavaksi. Ymk ilmoittaa vaan, että he katsovat, että asia on heidän puoleltaan päätöksessä.

Oireet jatkuvat.

Talon ilmanvaihdossa on paljon ongelmia. Joillakin vetää ja jotkut eivät saa ilmaa tai kuuma tai muuten huono ilma. Ratkaisu! Ilmanvaihdon voimakkuutta lasketaan 30 %! Eli vieläkin alemmaksi vaikka jo nyt alle vaadittujen arvojen. Vaadin Ymk:ta tulemaan asuntoon. Vain toisen tuloilman arvot mitataan ja yhden poistoilman arvot ovat ainoastaan 2 l/s. Todettiin myös, että ilmanvaihto yöllä n. 30 % alempi. Ymk tarkastaja kirjoitti mittaustuloksia ja peitteli niitä. Vetäsin muistiinpanot esille ja kuvasin jokaikisen, mistä selvisi myös se, että yksi poistoilmaventtiili toimi täydellisen alhaisilla arvoilla. Ymk tarkastaja yrittää piilotella muistiinpanojaan, etten kuvaisi niitä ja sanoo, että asiasta tulee raportti. Sanoin,että jostain kumman syystä en luota enää ymk:n viranomaisiin, joten nauhoitan koko käyntinne ja otan jokaikisestä muistiinpanostanne kuvan. Ymk tarkastaja alkaa hermostua, mutta edelleen yrittää piilotella muistiinpanoja. Hankin asuntoon ilmanpuhdistajan koska oirehdin niin voimakkaasti. Ilmanpuhdistin päällä lähes 24 h/vrk. Ainoastaan, kun olen poissa saatan sulkea laitteen tai jätän sen pienimmälle teholle poissa ollessani. 1 kk:n kuluttua kysyn, missä raportti asunnon ilmanvaihdon tarkastuksesta viipyy. Olen lähettänyt kuvat myös ilmanpuhdistimesta, missä näkyy punaisella valolla kun laite aistii epäpuhtauksia. Valo on punaisella lähes koko ajan.

Raportissa ymk kirjoittaa: Asunnon ilma ja ilmanvaihto kunnossa.

Terveys vain itselle tärkeä, viranomaisille ei, nainen 40 v.


Olemme 30 -vuotias pariskunta. Asuimme vuokralla kiinteistössä, jossa oli tapahtunut vesivahinko. Asia salattiin meiltä aluksi. Kun pitkän sairastelun jälkeen hoksasimme kysyä asiasta, tämä myönnettiin, mutta korjaustoimiin ei haluttu ryhtyä. Otimme yhteyttä ympäristöviranomaisiin. He tekivät mittaukset huoneilmasta ja velvoittivat asianomaiset korjauksiin. Korjaukset tehtiin kuitenkin vain välttävästi -ja vastoin säädöksiä. Homeista ainesta mm. imettiin asunnon lattiaan tehdystä aukosta täysin suojaamattomasti. Myöhemmin saimme kuulla ympäristöviranomaiselta, että asunnossa ei missään nimessä olisi saanua asua korjausten aikana. Altistuimme korjausten aikana siis vielä pahemmin homeelle. Tästä on seurannut kohta kymmenen vuoden sairastelu monine oireineen ja yliherkkyyksineen. Meille molemmille, aiemmin terveille nuorille aikuisille on myös kehittynyt krooniset autoimmuniteettisairaudet. Vetoaisinkin nyt kaikkiin VUOKRANANTAJIIN, KIINTEISTÖNOMISTAJIIN ym:

Jos asunnossanne asuvat ihmiset oirehtivat ja kertovat siitä teille, ottakaa se vakavasti. Harva meistä laittaisi myrkkyä lähimmäisen ruokaan ja voisi elää sen kanssa puhtaalla omallatunnolla. Homealtistuksen seuraukset ovat todella vakavia. Home sairastuttaa ihmisen rankasti ja peruuttamattomasti.

Lopuksi haluaisin kertoa asioista, jotka ovat auttaneet meitä oireidemme kanssa. Avantouinti on hyvää lääkettä särkyihin ym. Liikunta ylipäätään helpottaa oloa. Sitä kannattaa harrastaa, vaikka tuntisi itsensä kipeäksi. Venyttely, jooga, pilates, uinti ym. lempeä liikunta toimivat silloinkin, kun tuntuisi olevan voimia vain makaamiseen. Nenähuuhtelukannu (saa esim. apteekeista) puhdistaa limakalvoja ja helpottaa oloa; kannattaa käyttää aamuin illoin. Säännölliset ja terveelliset elämäntavat auttavat jaksamaan: riittävästi unta, kasvispainotteista, monipuolista ruokaa ilman lisäaineita. Sokeri jayltiöpäisten hiilihydraattien, sekä transrasvojen välttäminen auttaa asiaan. Vihreä tee helpottaa nuutunutta oloa. Piikkimatto lievittää särkyjä ja rentouttaa kehoa sekä mieltä kokonaisvaltaisesti. Pienet torkut (2-20min ) auttavat jaksamaan. Lyhytkin uni auttaa kehoa&mieltä palautumaan uskomattoman paljon. Kannattaa malttaa lepäillä ja puuhailla pienissä erissä, oman jaksamisen mukaan mieluummin kuin väkisin uuvuttaa itseään. Huolista, kivuista, sumuisesta päästä jne. huolimatta ei kannata eristäytyä itsekseen. Harrastuksista, ystävistä ym. kannattaa pitää kiinni&asioista puhua.

Tehdään homeasiat julkisiksi, nainen 31 v


Olemme asuneet mieheni kanssa neljä vuotta opiskelija-asunnossa. Näistä neljästä vuodesta viimeiset kaksi on ollut minulle yhtä sairastelua. Olen jatkuvasti yskäinen ja nuhainen. Väsymys vaivaa alati, ja kuumeilen muutaman kuukauden välein. Astma ja allergiat testattiin eikä mitään löytynyt. Olen sairastanut poskiontelontulehduksen, ja viimeisimpänä ovat tulleet nivelsäryt. Oireeni hellittävät aina kun menen vanhempieni luokse kyläilemään.

Asunnossamme on outo ominaishaju, ei se tyypillinen perunakellarin aromi, vaan toisenlainen vahva ja tunkkainen. Lisäksi ilma vaihtuu huonosti ja kylppäri tuntuu aina kostealta. Meillä ei ole varaa etsiä yksityisiltä markkinoilta tervettä vuokra-asuntoa, eikä opiskelija-asuntofirma anna meidän vaihtaa toiseen asuntoon, koska meillä ei ole näyttöä nykyisen asuntomme terveyshaitoista. Kuten eräs minua hoitanut lääkärikin totesi: ”sisäilmaongelmia on niin vaikea todentaa”.

Toivon sydämestäni, että syksyllä valmistuva mieheni saisi töitä, jotta pääsisimme pois tästä loukosta. En jaksa olla jatkuvasti sairaana.

Salla, nainen 24v


En löydä enää mitenkään kotia joka sopisi minulle. Olen altistunut homeelle, ehkä stachybotrykselle ja sädesienelle. En pysty olemaan enää missään ilman vakavia oireita. Asun ulkona ja koska minulle on puhjennut myös voimakas kemikaaliyliherkkyys, en löydä enää edes sopivaa telttaa käyttööni. Olen koittanut asua autossakin, mutta tulin sielläkin kipeäksi. Saan pahoja oireita nyt jo myös ulkoilman homeista, esim. lihasnykinöitä, kipuja ja vatsakramppeja. Hakiessani apua tilanteeseeni lääkäriltä, minut suljettiin psykiatriselle osastolle.

nimimerkki puhki, mies 33v, Itä-Suomi


Sairastuin työpaikkani kosteusvaurioiden takia kemikaaliyliherkkyyteen. Taloustilanteeni vuoksi jouduin työskentelemään oireissa viikkoja kunnes löysin uuden työn, sillä sairaudesta ei saanut sairauslomaa. Tuona aikana sairaus kroonistui, ja oireet muuttuivat invalidisoiviksi. Lisäksi aloin oireilla monelle eri aineelle, esim. hajusteille. Sain tuskallisia ja vaikeita oireita, mm. päänsärkyä, voimakasta huimausta, hengenahdistusta ja tajuttomuuskohtauksia busseissa, kaupoissa tai virastoissa.

Olen nyt ollut 10 vuotta kemikaaliyliherkkyyden invalidisoimana. Tuohon aikaan on sisältänyt kemikaaliyliherkkyydestä johtuvaa työttömyyttä, kodittomuutta ja pahaa velkaantumista. Olen joutunut asumaan erossa perheestäni vuosia. Lähes kolme vuotta olin asunnoton, sillä en löytänyt asuntoa, jossa en saisi sietämättömiä oireita. Yövyin lähinnä parvekkeilla. Hankin lapsilleni pysyvän asunnon, jotta koulussa käynti onnistuisi. He yöpyivät siellä kahdestaan, sillä olin yksinhuoltaja.

Töissä ajauduin ensin etätöihin. Sitten taloyhtiö teki rutiini remontin asuintaloni kaikissa kylpyhuoneissa. Sen jälkeen en enää kestänyt kotini sisäilmaa. Kodittomana yritin tehdä etätöitä kirjastoissa, mutta sain oireita asiakkaiden hajusteita ja jouduin poistumaan. Lopulta jäin työttömäksi.

Minulla oli välillä kolmekin asuntoa kokeilussa ja lisäksi lapsille pysyvä asunto. Jokaisesta asunnosta pyörivät laskut. En pystynyt saneeraamaan asunnoista sisäilmaltaan minulle siedettäviä, vaan jouduin hankkimaan uusia ja uusia asuntoja. Tilanne oli toivoton. Hain leipää leipäjonosta ja lainasin rahaa kaikilta mahdollisilta tahoilta.

Lopulta löysin pienen asunnon, jossa saatoin nukkua sisällä, kun ikkuna on raollaan. Lapseni olivat varttuneet. Asustan nyt yksin kopperoni lattialla. En kestä enää uusien huonekalujen päästöjä, joten minulla on vain patja lattialla.

Kaaduin pari vuotta sitten pahasti, jonka seurauksena vammauduin ja sain pienen työkyvyttömyyseläkkeen. Maksan siitä lopun ikääni velkoja, jotka kemikaaliyliherkkyys minulle toi. Olen täysin syrjäytynyt. Olen yleensä aina yksin, sillä en kestä ihmisten tuoksuja. On enää yksi ruokakauppa, jonka sisäilmaa kestän lyhyen aikaa.

Olen yhä syvästi järkyttynyt siitä, että työpaikan sairaasta sisäilmasta voi vammautua näin pahasti ja lopullisesti ilman, että yhteiskunta puuttuu asiaan ja auttaa sairastunutta mitenkään.

Tuhottu elämä, nainen 50v


Altistuin homeelle usean vuoden ajan, vähitellen oireeni menivät niin pahaksi että osasimme epäillä hometta ja kyllä sitä löytykin sitten tutkittaessa. Perheestäni vain minä sain vakavia oireita, niin vakavia, että korjaus ei enää auttanut asiaa, vaan minun oli pakko muuttaa pois. Tuntuu siltä kuin saisin lähes kaikissa sisätiloissa nykyään oireita. Elämä on täysin hajalla tällä hetkellä, koska saan oireita työpaikalla, (joudun ilman apua lopettamaan työni), enkä pysty asumaan missään perheeni kanssa. Olemme yrittäneet löytää asuntoa missä en saisi oireita, emme vielä ole onnistuneet. Minulla on pieni tytär, jota haluaisin hoitaa!

Mistä löytää sellainen asunto, joka on hyvä ja kuitenkin edullinen, koska emme ole rikkaita?

Olen kokeillut monia eri allergiallääkkeita. Niillä saa jotkut oireet kuriin, mutta sitten tulee uusia. Seuraavaksi on ehdotettu sydänlääkitystä, betasalpaajia, unilääkkeitä… Onko kukaan saanut apua jostain? Ulkona olen terve ja verikokeissa. Onko lisämunuaisten uupumisen hoito auttanut ketään?

Oikeasti tarvitsen apua!

Tarvitsen apua, nainen 40v, Varsinais-suomi


Minun hometarinani alkoi vuosia sitten. Olin eräässä yrityksessä töissä 20 vuotta ja kuvittelin työhöni tyytyväisenä meneväni kyseisestä paikasta onnellisena eläkkeelle. Näin ei kuitenkaan käynyt. Olimme kantaneet vuosia ämpäreitä paikkoihin joista vesi tuli sisään rakennukseen norona. Emme asiaa sen enempää ajatelleet, ihmettelimme toki syytä moiseen. Sitten pikkuhiljaa alkoivat oireilut. Jokapäiväiset päänsäryt, huimauskohtaukset, nenästä vuotava kirkas neste. Kunnes neljä vuotta sitten oireet pahenivat. Alkoi nivelsäryt, äänen käheys, muistikatkokset, oksettava olo, valtava väsymys, kutiseva ihottuma ja muita oireita. Arvelin kaiken tämän olevan seuraus työpaikan ilmanlaadusta sillä kotona ja muualla olin täysin oireeton. Ąäni palasi aina työpaikalta pois tultuani. Otin asian puheeksi esimiehieni kanssa ja he nauraen sanoivat minulla olevan flunssan. Mentiin jopa niin pitkälle, että huhut puhuivat työuupumuksesta. Työterveyslääkärikäynnit olivat yhtä tuskaa sillä jonain päivänä hän uskoi minua ja toisena kyseenalaisti kaiken. Toki hän sanoi, ettei psyykeessäni ollut mitään vikaa kun kerroin homesairaiden luokittelusta psyykkisesti sairaiksi. Pitkän sairasloman jälkeen ja useiden lääkärilläkäyntien, työpaikkapalavereiden jälkeen minulle annettin potkut. Tässä vaiheessa oli toki tehty työpaikalla erinäisiä mittauksia ja varastopunkki-imurointia. Näitä mittaustuloksia ei kuitenkaan koskaan näytetty ja varastopunkkitestauksen pilasi työpaikalla tehty suurimurointi juuri ennen testausta. Minulla todettiinkin allergia kolmelle varastopunkille. Ja me sairastuneethan tiedämme, että varastopukit elävät homeista, syövät sitä. Vuosi minun jälkeeni joutui viisi muuta lopettamaan sairastuttuaan. Ja viime syksynä tunnusti työnantaja vihdoin työpaikalla olleen homeita, sieniä… Toki aina puhutaan viitearvoista ja turvallisuusrajoista. Meille jo sarastuneille ei ole mitään rajoja, sillä ainakin minä reagoin pieneenkin määrään hometta. Nyt näin syksyllä taas koetellaan jaksamista sillä ulkona on paljon homeita. Elämä on hyvinkin rajoittunutta kun ei voi mennä minne vaan ja jos kerran joutuu vahingossa tilaan jossa on hometta niin ääni menee samantien ja alkaa pahimmassa tapauksessa neurologiset oireet eli tärinä ja voimattomuus. Pahimmassa tapauksessa minut joudutaan kantamaan ulos, vaatteet joutuvat piimäpesuun ja kerran on jopa auto jouduttu desinfioimaan. Onneksi minulla on ymmärtäväinen perhe ja puhdas koti, näin ei ole kaikilla. Voimia kaikille ja haleja. Meitä on monta ymmärtäjää <3

P-M, nainen 48, Porvoo


Ensin sairastui koira. ”Allerginen reaktio”, totesi patologi kudosnäytteestä. Mutta mille? Seuraavaksi sairastuin minä. Jatkuvia ylähengitystietulehduksia ja yskää. Lapsetkin sairastivat. Jaksottaista kuumeilua, korvatulehduksia ja muita infektioita. Mies valitti, että kotona pää tuntuu sumealta ja eikä pysty keskittymään mihinkään. Karmea totuus paljastui kun lääkäri osasi epäillä kodin sisäilmaa oireittemme aiheuttajaksi.

Tutkimukset alkoivat. Kävi homekoiraa, insinööriä, näytteenottajaa. Löytyihän sitä vikaakin, kemikaaleja ja hometta. Muutimme epätietoisina pois. Miten koti voi yhtäkkiä muuttua näin epäterveelliseksi paikaksi?

Kotimme paljastui korjauskelvottomaksi. Talot tehdään yleensä kestämään ainakin 50 vuotta. Miten oli mahdollista että meidän oli pilalla 7 vuoden asumisen jälkeen?

Alkoi toisen vähemmän kosteusvaurioituneen talon saneeraus. Loppujen lopuksi kaikki muu vaihdettiin paitsi katto ja osa runkoa. Puhdasta väistötilaa ei löytynyt, joten valitsimme vähiten huonon. Koko pitkän vuoden, jonka remontti kesti, yritimme tulla toimeen väistötiloissa. Ikkunat auki asuen ja mahdollisimman vähän kotona oleskellen. Se oli virhe. Olisi pitänyt muuttaa, vaikka telttaan, koska homeisessa väistötilassa hajuste- ja kemikaaliyliherkkyys alkoi antaa ensi oireitaan.

Talon valmistuttua olimme jo siinä tilanteessa, että perheemme oireili pienistäkin hajuste ja kemikaalimääristä.

Vanhemman pojan esikoulu alkoi. Oireilu koulussa muuttui sietämättömäksi. Henkeä ahdisti, pyörrytti ja oksetti. Todettin astma ja kemikaaliyliherkkyys. Lapsi jäi pois esikoulusta.

Saatiin lääkärintodistus jossa todetaan, että pojan opetus täytyy hoitaa ilman lisäaltistamista tuoksuille ja kemikaaleille. Muut lapset ovat käyneet koulua nyt viikon. Kaupunki edelleen miettii miten se järjestää lapsemme perusopetuksen. Lapsi kysyy päivittäin: Opinko koskaan samoja asioita kun muut?

Home ja kemikaalialtistus on romuttanut terveytemme pysyvästi. Vienyt meiltä kodin ja irtaimiston. Tehnyt meistä sosiaalisesti vammaisia pakottaen elämään eristäytynyttä elämää. Ainoa mitä voimme enää tehdä on hyväksyä tosiasiat ja yrittää elää niiden kanssa.

Usein havahdun miettimästä asioita. Millainen tulevaisuus on lapsillamme? Missä he käyvät koulunsa? Opiskelevat? Työskentelevät? Pystyvätko koskaan normaaliin elämään? Tämä painajainen seuraa aina mukana.

Laura, nainen 42, Jämsä


Ikävä esimerkki siitä, miten taloyhtöissä tehdään kosteus- ja homevaurioita pelkällä piittamattomalla asenteella:

https://asunto-vs2.blogspot.fi/2012/07/viisasteluita.html

Elina, nainen 36v, Helsinki


Olen 19-vuotias naisen alku. Pienestä pitäen olen sairastellut lukemattomia korva- ja poskiontelutulehduksia. Nykyisin minulla on todettu pieni kuulonalenema toisessa korvassa, sekä pieni tinnitus, johtuen korvatulehduksesta. Äitini ihmetteli miksi olen koko ajan sairaana, hän itsekin oireili niiskuttelemalla ja silmien kirvelyllä. Kerrostalo oli vanha, rakennettu sodan aikana.

Kun pienenä osallistuin juoksukilpailuihin sain pitkäaikaisesta rasituksesta ”rohinan”, sillä nimellä pienenä valitin tunnetta äidille, tarkoitan sillä siis tunnetta kuinka suu kuivuu ja tuntuu että happea ei saa kunnolla otettua. Meillä oli kissa, joka haisteli paikkoja, lattioita kodissa. 14 vuotiaana kuukautiseni alkoivat, siitä lähtien minulla on ollut hormonaalisia ongelmia. Lihoin paljon, kyse ei ollut pelkästään aikuiseksi naiseksi kasvamisesta. Aknenkin ”sairastin”. Äitini itkee nykyisin kuinka ei ole tajunnut että jotain ongelmaa asunnossa oli. Asuimme talossa pitkään, muutimme sieltä vasta kun täytin 17. Seuraava kotimme oli rivitalo, rakennettu 80-luvulla. Siinä asunnossa aloimme kummatkin sairastella todella. Minä aloin lyyhistyä, (kutsun omaa olotilani huononemista sillä sanalla) talvella 2011. Ensin alkoi suolisto-oireet, ummetus, vatsakivut, turvotukset. Tutkimuksissa, ultrassa ja verikokeissa kävin, ei mitään. Seuraavaksi alkoi sanoinkuvaamaton väsymys, lihominen, hiustenlähtö, aineenvaihdunta oli sekaisin, söin lihoin riippumatta söinkö vai en. Yritin etsiä apua eri ruokavalioista, ei keliakiaa, ei laktoosi-intoleranssia. Tuloksetta, huono olo vain paheni. Suoli ei toiminut yli viikkoon. Uloste oli sulamattoman näköistä. Pääsin tähystyksiin, mitään ei löytynyt, refluksitauti löytyi happomittauksessa. Sitten alkoi pahin vaihe, kiitän Jumalaa tänäkin päivänä että selvisin siitä. Jouduin olemaan poissa opinnoistani koko viime vuoden, en jaksanut. Nukuin 12-14h, herättyäni olin todella väsynyt, sydän löi yli 110. Jos nousin rappusia hengästyin ja tuntui että keuhkoihin ei saa vedettyä kunnolla ilmaa. Painotan että olen urheillut koko ikäni, huonosta kunnosta ei ollut kyse. Muutuin todella vihaiseksi ja agressiiviseksi.

Vietin kaikki päiväni minkä ajan vain jaksoin koneella etsimässä vastausta. Sain kilpirauhaslääkityksen, vaikka viitearvot olivat normaalit. Syön tällä hetkellä e-pillereitä hormonitoiminnan tasaamiseen. Sitten soitimme ympäristöterveystarkastajalle. Hän löysi hometta ja kosteusvaurioita ympäri alakertaa. Pahin homepaikka löytyi kissamme ruokakaapin alta. Loppuaikana kissamme ei syönyt enää kuivaraksujaan. Heräsimme todellisuuteen ja lähdimme pakoon, irtisanoimme asunnon heti. Hävitimme kaikki huonekalut, vaatteet ja muun irtaimiston. Äitini sattui sanomaan tarkastajalle, että muutimme 2010 kyseisestä osoitteesta tähän rivitaloon. Tarkastaja oli käynyt kyseissä kerrostalossa muuttomme jälkeen, ja hän oli löytänyt jokaisesta huoneesta hometta. Tällä hetkellä istun omassa uudessa huoneessani, kodissa ei ole melkein mitään huonekaluja, mitä nyt on saatu ostettua rahoilla.

Kävin lääkärissä puhumassa koko elämäni läpi sairauksineen, pääsin vasta-aine kokeisiin. Halusin kirjoittaa tänne purkaakseni tätä oloa. En usko että minua samanlaista on olemassa, joka on elänyt 15 vuotta hometaloissa, kehityksestä lähtien. Aineenvaihduntani ei toimi oikein, enkä usko että se palaa ikinä kunnolla ennalleen. Sitten olen miettinyt tietääkö kukaan, onko olemassa ketään homelääkäriä, vai millä nimellä kutsuisin, kuka tietäisi mitä nämä 15 vuoden homeet, toksiinit ja myrkyt ovat tehneet aivoilleni, kehitykselleni ja sisäelimilleni, minulla on niin paljon kysymistä ja mietittävää. Koulu alkaisi huomenna, olen todella stressaantunut tästä sairastelusta ja väsynyt. Olen miettinyt saisinko sairauslomaa ja jatkaisin opintojani myöhemmin, vasta nyt 15 vuotta asuttuani sairaassa ympäristössä elimistöni voisi levätä, tietäisikö kukaan teistä, millä tavalla saisin ”puhdistautua, onko olemassa hoitoja yms.? Olisin tuhannesti kiitollinen jos kertoisitte jotain mistä voisi olla apua.

Hope93, nainen 19v, Kuopio


Muutama kuukausi homeitiöiden kyllästämässä työpaikassa riitti nostattamaan hankalan kasvoihottuman, joka lomien ja pitkien viikonvaihteiden aikana parani ja työviikon kuluessa palasi ja paheni. Hyväkuntoisesta ihosta tuli arvaamaton ja hankala, allergiattoman ihmisen elämään oli ilmaantunut ehdottomasti vältettävä asia: jouduin myrkyllistä sisäilmaa pakoon, sairaslomalle viikkokausiksi.

Altistumiseeni liittyy monta onnenkantamoista: Kukaan ei epäillyt oireitteni syytä. Esimieheni toimi vastuullisesti yhteistyössä rakennuksen ylläpitäjän, työterveyden ja henkilöstöhallinnon kanssa. Työpaikalla alkoi remontti: märkä seinä purettiin, rakennus tutkittiin juurta jaksain. Työterveyslääkäri ja ihotautilääkäri kirjoittivat hyviä rasvoja, ottivat vasta-aine- ja allergiatestit löytämättä mitään poikkeavaa. Tapaamistemme ja ottamani päivittäisen kasvokuvasarjan (50 kuvaa) perusteella sain ammattitautiepäilylähetteen Työterveyslaitokselle. Oireetkin paranivat, kun olin kotona. Kaikeksi onneksi pääsin etuajassa palaamaan entiseen työpaikkaani, josta olin lähtenyt työlomalle kokeilemaan siipiäni. Siivet eivät kestäneetkään hometta 😉

Tiedän olevani super-onnekas, mutta tosiasia on, että olen altistunut. Kaksi kertaa olen saanut työpaikan ulkopuolella hurjan, laajan ihotulehdusreaktion kasvojen tai kaulan alueelle kosteusvauriorakennuksesta. Vaikeinta minun on kuitenkin hyväksyä se, että vaikka minua hoitaneet lääkärit pitävät oireideni aiheuttajaa selvästi osoitettuna, Työterveyslaitos nostaa kädet pystyyn. Sillä ei ole menetelmää, jolla voitaisiin osoittaa sisäilman ja iho-oireiden yhteys, joten se ei ota minua tutkimuksiin lähetteestä ja vakuutusyhtiön maksusitoumuksesta huolimatta. TTL:n kieltäydyttyä myös vakuutusyhtiö teki kielteisen päätöksen ammattitautiasiassa. Jos muutoksenhakulautakunta on samalla kannalla, en tiedä mitä teen. Tässä vaiheessa ammattitautistatus ei tunnu elintärkeältä, kun on vakituinen työpaikka ja siellä ei isompia oireita tule. Luottamus ihon terveyteen on kuitenkin mennyt. Tuskin uskallan enää vapaaehtoisesti vaihtaa työpaikkaa; homekouluja on paljon ja oirekynnykseni matalalla.

46 vuotta elin illuusiossa, että voin tehdä mitä vain ja oleskella missä haluan. Sitten löytyi yksi, mikä on vahvempi, mille en voi mitään, mitä täytyi paeta ja loppuelämän pelätä.

Mamma, nainen 46v, Hämeenlinna


Monesti olen aikonut kirjoittaa kotisivuillenne kokemuksistani, mutta pääasiassa huonon terveyden takia se on jäänyt tekemättä. Toisaalta 10 vuoden kärsimykset on työläs kirjoittaa lyhyesti. Sivujenne ansiosta olen kuitenkin saanut kokonaiskuvan sairaudestani – kiitos siitä. Tässä lyhyesti kohtalostani ja kokemuksistani.

Olen 37-vuotias opettaja. Kahden homekoulun jälkeen menetin terveyteni tietyiltä osin kokonaan. Toisaalta hyvässä kunnossa ollessani pystyn juoksemaan pitkiä juoksulenkkejä hyvään aikaan, mutta oireilujen alkaessa liikkumisesta ei tule mitään. Samaa kaksijakoisuutta kuvaa myös se, että en ole vuosiin sairastanut flunssaa, mutta menen nopesti huonoon kuntoon esim. tankatessani autoa (bensiinihöyryt). Sivujenne ansiosta olenkin ymmärtänyt sairastavani homemyrkkyjen lisäksi monikemikaaliyliherkkyyttä. Todennäköisesti se on aiheuttanut myös sen, että en pysty asumaan nykyisessä kodissani, joka on 2003 rakennettu omakotitalo (rakennettu erittäin huolella uusista rakennusmateriaaleista).

Monikemikaliyliherkkyys selittää hyvin myös monet oireilut viimeisen 3 vuoden aikana; olen vältellyt täydellisesti muihin tiloihin menemistä, mutta silti oireilen. Onneksi olen löytänyt yhden rakennuksen, jossa (teltan lisäksi) voin elää oireettomana. Tälläkin hetkellä vietän aikaani vanhempieni hirsimökissä kaukana perheestäni. Muutoin asun teltassa kotini pihalla. Tämä on toki perheellisenä (vaimo ja 6 lasta) todella raskas vaihtoehto, mutta oireeton olo on yhtä juhlaa vuosien kärsimysten jälkeen. Joka tapauksessa näen tässä vaihtoehdossa mahdollisuuden kaikille sairastuneille: rakentamalla mökin sopivista materiaaleista pystyy palautumaan (ainakin osittain) tästä invalidisoivasta sairaudesta. Olen nyt ystävien ja sukulaisten tuella rakentamassa itselleni mökkiä pihaamme.

Mökkierakko Limingasta, Mies


Oma homepakolaisuuteni sai alun yläasteelta.

Homeelle altistumiseni alkoi kouluaikoinani, etenkin yläasteella joka tuolloin kärsi käsittääkseni vakavista sisäilmaongelmista.

Minulla on mielikuva siitä, kuinka pahiten homeallergiset tai oireita saavat siirrettiin tiettyjen luokkatilojen opetuksesta kokonaan pois, koska he eivät kestäneet opiskelua kyseisissä tiloissa. Kaikki joilla ei ollut oireita, jatkoivat opetuksessa koko yläasteen ajan – itse näiden henkilöiden mukana. Aloin saada keuhko-oireita, jatkuvaa flunssaa, ihottumani paheni sekä keuhkoputkentulehdukset tulivat toistuvaksi seuralaisekseni. Asiaan ei oppilashuollossa tai terveystutkimuksissa kiinnitetty sen liiemmin huomiota enkä muista hometta syypääksi oiresiini otetun esille missään vaiheessa.

Homeelle altistuminen jatkui monivuotisessa työpaikassani.

Työskentelin kolmisen vuotta työpaikassa, jossa sittemmin todettiin paha homeongelma seinä- ja lattiarakenteissa. Koko kolmen vuoden ajan kärsin toistuvista keuhkoputkentulehduksista, jatkuvasta loppumattomasta flunssasta, ihottumasta sekä kasvojen toispuoleisesta puutumisesta ja kasvojen seudun voimakkaasta kutinasta. Tähän ei työterveydessä liiemmin puututtu tai ääneen homeoireita missään vaiheessa kuulleni epäilty.

Jouduin homepakolaiseksi myös vuokrakodistani.

Eräässä elämäni vaiheessa vaihdoin vuokra-asuntoa vanhemman puoleiseen luhtirivitaloon. Muistan asunnossa olleen tunkkaisen sisäilman, mutta ajattelin asian korjautuvan perinpohjaisella tuuletuksella sekä seinä- ja lattiapintojen huolellisella puhdistuksella. Näin ei käynyt. Keuhko-oireeni pahenivat, lisäksi voimakkaasta, migreenityyppisestä päänsärystä sekä repivästä yskästä tuli jatkuva seuralaiseni. Kasvoni alkoivat puutua toispuoleisesti yhä enemmän. Huomasin myös koirillani toistuvia silmätulehduksia ja oireita, joille ei tuntunut löytyvän kunnollista syytä.

Tässä vaiheessa tajusin, että kyse saattaa olla muustakin, kuin tuuletuksen puutteesta. Muutimme pikaisesti pois asunnosta uuteen, jossa oireet lievenivät ja osa poistui kokonaan.

Nyt olen homepakolaisena pysyvästi.

Nykyään en voi mennä asuntoon, tilaan tai rakennukseen, jossa on sisäilmaongelmia. Alan saada välittömästi oireita. Oltuani rakennuksessa tai tilassa jossa on hometta, tai altistuttuani homeelle jossain muussa yhteydessä oireilen useamman päivän ajan. Vitsailemme, että olen hyvä hometutka, joka pystyy ilmaisemaan varmuudella, onko jossain tilassa hometta.

Näitä tiloja ja rakennuksia on paljon. Liian paljon.

Henna Juvonen, nainen 27v


Työpaikkani sairastutti minut astmaan n. viisitoista vuotta sitten, samassa tilassa töissä ollut edeltäjäni sairastui myös joten kyseessä tuskin on sattuma. Siivoojat olivat kuulema pesseet lattioita liian väljällä vedellä, jolloin muovimatot kastuivat altapäin. Työpaikkani katossa sisällä myös kasvoi sieniä, kertookohan se rakennuksen kunnosta mitään? Oirehtimiseni alkoi aina kesäloman jälkeen kahden viikon kuluttua töiden alkamisesta laantuen aina lomien aikaan. Olin aina hyvin väsynyt, yskin lakkaamatta limaista yskää eikä astmalääkkeiden käyttökään tuonut tilanteeseen apua. Viimeisinä vuosina homerakennuksessa työskennellessäni heräsin öisin aamuyöstä yskimään limaa useaksi tunniksi, ja olin aamulla töihin lähtiessäni varsin voipunut; yskä ja limaisuus ei ole sairasloman syy, sehän on vaan astmaa. Kun yskii koko ajan ja keuhkot ovat täynnä limaa se väsyttää suunnattomasti ja kaikki arkiset asiat vaativat suurta ponnistusta. Flunssat kestävät kuukausia ja joudut olemaan miltei koko ajan puolikuntoisena töissä, tavallinen elämä alkaa pikkuhiljaa muistuttaa huippu-urheilua sillä elimistösi ei saa happea, niin kaikki liikkuminen pikkuhiljaa vaikeutuu ja lopulta sohvalla hengittäminen on ainoa asia mitä sairauden kourissa pystyt tekemään ja silloinkin keuhkosi vinkuvat kuin huonosti viritellyt risat palkeet. Muutkin oirehtivat rakennuksessa tavallaan, mutta itse taisin oirehtia pahiten, enkä tajunnut asiaa koska luulin kaiken johtuvan vaan pahenevasta astmasta. Olen nyt ollut vuoden ajan pois tuosta rakennuksesta ja kaikki oireet ovat helpottaneet, alan myös pikkuhiljaa kuntoutua elimistöni kokemasta rasituksesta eikä arki tunnu enää ylivoimaisen raskaalta elää. Toivottavasti ihmiset saatte itsellenne apua ennenkuin on liian myöhäistä, minä ainakin olisin pian kuollut rasitukseen, jos en olisi päässyt sairaasta rakennuksesta pois. Ihmisen elimistö toimii hapen avulla, kun hengittäminen loppuu, kaikki loppuu. Vaatikaa itsellenne hyvää hengitettävää ilmaa, ettette joutuisi kärsimään vuosikausia niinkuin minä kärsin.

Työastmaatikko, nainen 48


Toistakymmentä vuotta sitten menin terveenä uuteen työpaikkaani, jossa sairastuin sisäilmaongelmiin. Vuonna 2003 TTL ja altistus nenään ja keuhkoihin, ei ammattitautia. Lukematon määrä sisäilmaongelmaisia evakkopaikkoja,vesivahinkoja. Lisää astma- ja nuhalääkettä. Allergioita. Nyt etätyössä. Matka jatkuu…

Kassialman matkapäiväkirja, nainen 56v


Olin lähes 30 vuotta töissä päiväkodissa kosteusvauriorakennuksessa, jossa vedet valuivat useita kertoja katolta seiniä pitkin lattialle. Altistuin homeille seurauksena ensin lukuisat poskiontelo- ja myöhemmin niveltulehdukset. Monia muitakin oireita tuli kurkkukivusta ikenien särkemiseen. Rankin vaihe on ollut huomata, että myös ulkoilman normaalit homesienilajit ja siitepöly aiheuttavat oireita. Nenäliina kulkee aina mukana ja nokka tukkeutuu yhä öisin. Kemikaali- ja hajusteyliherkkyydet tulivat myös. Monet ymmärtävät, mutta osa niistä, jotka ovat itse sairastuneet, vähättelevät asiaa eivätkä usko homeita syyksi. Tsemppiä kaikille, jotka tätä lukevat ja hyvää syksyn jatkoa!

Tuulia, Nainen, 64 v


Ostimme aviomieheni kanssa vanhan omakotitalon. Tiesimme talon vaativan remontointia, mutta hometaloksi emme sitä arvanneet. Meille tuli hengitystieoireita, päänsärkyä ja väsymystä. Tutkimme asiaa asiantuntijoiden kanssa lisää, ja koko talo todettiin asumiskelvottomaksi ilman suurensuuria ja kalliita korjauksia. Pystyimme muuttamaan onneksi pois. Osan tavaroistamme pesimme, eivätkä ne enää haise. Nykyään kuitenkaan en esimerkiksi kykyne työpaikalla käymään tietyssä ravintolassa syömässä, koska siellä haisee home. Kirpputoreilla haisee usein home. Ystäväni talossa haisee home (toivon, että hänkin muuttaisi pois). Paikat, joissa en ennen reagoinut mitenkään, ovat nyt kamalia. Oksennus meinaa päästä ja on vaikea hengittää.

Nainen, 25 v


Muutimme keväällä 2007 kimppakämppään idylliseen puutaloon ystävieni kanssa Tampereella. Talo oli 30-luvun hirsitalo, joka oli remontoitu ilmeisesti päin seiniä vuonna 2000. Ehdin asua talossa lähes neljä vuotta, kunnes astmaoireilu ilmaantui kuin salama kirkkaalta taivaalta. Aloin yskiä päivin ja öin. Sain astmadiagnoosin ja kortisonilääkityksen maaliskuussa 2011. Oireet kuitenkin vain pahenivat, ilma oli tunkkainen ja limakalvoja kirveli. Vuokraisäntä kiisti koko ongelman ja syyllisti meitä asukkaita. Muutin asunnosta pois kesällä 2011 ja oireet hävisivät parissa kuukaudessa.

Alkuvuodesta 2012 aloitin työt Helsingin kaupungilla sisäilmaongelmaisessa rakennuksessa. Ongelmaa vähäteltiin ja salailtiin. Astmani kuitenkin paheni kuukaudessa niin, että en enää voinut oleskella rakennuksessa varttia saamatta astmakohtausta. Minut siirrettiin toiseen paikkaan, jossa myös oli mittavat sisäilmaongelmat. Lopulta irtisanouduin ja pääsin uuteen työpaikkaan. Herkistymiseni oli ehtinyt kuitenkin niin pitkälle, että en enää pysty olemaan uudellakaan työpaikallani. Minulle on puhjennut kemikaaliherkkyys ja useita allergioita. Ilmansaasteet, kemikaalit, hajusteet, siitepölyt ja homeet pahentavat oireita. Homeisissa rakennuksissa suuta ja poskionteloita alkaa kirvellä, henkeä ahdistaa ja tajunta hämärtyy.

Parhaillaan teen etätöitä kotona, jolloin pysyn jotakuinkin työkykyisenä. Entisenä perusterveenä minun on vaikea hyväksyä sitä, että altistus on syönyt vastustuskykyäni roimasti ja tarvitsen lukuisia lääkkeitä. Työterveyshuolto vaatii minulta PEF-seurantaa työpaikalla oireiden syyn osoittamiseksi, mutta varoittavien esimerkkien takia en aio suostua siihen. Mikään työ ei voi olla tärkeämpää kuin terveys. Toivon, että jossain vaiheessa toipuminen voi alkaa.

Homealtistus on oikeastaan mullistanut koko elämäni. Hengityssuojaimen käyttö ulkona sekä useissa sisätiloissa on minulle arkipäivää. Ystäviäni pystyn näkemään lähinnä ulkona ja kotonani, matkustella en uskalla. Olen suhteellisen nuori, ja tulevaisuus huolettaa. Kuitenkin olen onnellinen, että olen näinkin hyvässä kunnossa ja elämässä on edelleen paljon asioita, joista iloita.

Minusta on tullut homeongelmien ”matkasaarnaaja” ja yritän omien kokemusteni vuoksi valistaa ihmisiä heräämään homeoireisiin ajoissa. Haaveilen terveestä talosta meren rannalla, mutta toistaiseksi en uskalla muuttaa pois nykyisestä asunnostani.

Julkaisen tarinan omalla nimelläni, sillä mielestäni sisäilmasairaudessa ei ole mitään hävettävää.

Janette Hannukainen, nainen 29v, Helsinki


Ensin haluan kiittää sivustostanne. Se on auttanut avaamaan silmäni. Vielä en voi kirjoittaa täydellistä tarinaa, sillä tarinani on kesken, se on vasta alkutaipaleellaan ja osittain avoin kysymys ja arvoitus. Olen juuri selvinnyt Kosteusvaurioremontista ja päässyt muuttamaan takaisin kotiini. Pettymykseni oli suuri kun betonipölyä oli levinnyt kaikkiin huoneisiin. En pysty siellä olemaan. Aikaisemmin en koskaan yhdistänyt oireitani mihinkään homeeseen tms. ilmaston mikrobiin. Homeen osuus tässä asiassa on kuitenkin alkanut mietityttämään. Olen sairastellut tosi paljon! Oireet ovat olleet juuri sellainen voimien poismeno/käsittämätön väsymys, päänsärky, tunne että olisin hengittänyt myrkkykaasua, sydänoireet, ihon kutina, jatkuva nenän tukkoisuus jne. Nyt olenkin yhtäkkiä havahtunut siihen tosiasiaan, että olen juuri tuossa asunnossa sairastunut! Soitin terveystarkastajalle, joka on sitä mieltä että remonttifirman pitää tulla siivoamaan jälkensä, koska jos minä nyt tavallisella imurilla lähden imuroimaan, ovat kaikki haitalliset mikrobit ilmassa ja aiheuttavat minulle terveyshaittaa! En tiedä, aikooko kukaan auttaa minua siivouksessa tai miten reagoi vuokranantaja kun olen hänelle lähettänyt sähköpostia jossa kerron, että pöly on levinnyt koko asuntoon. Tunnen itseni jo valmiiksi täysin naurunalaiseksi. Pelkään etten saa apua, eikä kukaan ota tosissaan. Terveyskekuksessakin on ruuhkaa ja olen odottanut aikaa sinne nyt yli 2 kuukautta. Olen kuitenkin näiden hengitys- ja sydänoireiden takia listan kärkipäässä ja lupasivat ajan lokakuulle. Alan olla jo melko varma, että oireiluni saattaa johtua homeesta. Mutta kuka sitä myöntää, että siellä mitään sellaista on ollutkaan? Tosin järki sanoo sen että on, sillä kuivausfirman mies kertoi kosteus ongelman alkaneen jo n.4 vuotta sitten (ennenkuin olen edes muuttanut asuntoon!) Lisäksi kuivatustyö kesti aika kauan ja lattian alusta oli ollut erittäin märkä. Olen masentunut ja en tahdo jaksaa tätä kaikkea! Ajattelin kuitenkin jakaa kokemukseni ja todella toivon että jostain löytyisi apua nimenomaan näihin erittäin vakaviin terveydellisiin oireisiin ja kroonisiin sairauksiin. Moni voi ajatella että ”Ã„h, mitä sinä valitat? pientä pölyähän se vaan on!” mutta tämän kaltaisten kommenttien viljelijät eivät ymärräkään millaista myrkkypölyä tuommoinen kosteuvaurioremontin jälkeinen pöly on. Toivon kaikille voimia ja kiitän sivustosta!

Moldy, nainen 35


Ensimmäisen kontaktini kosteus-ja homevaurioon sain kerrostaloasunnossa 1990 Pohjois-Pohjanmaalla. Alkoi muuttokierre.

Seuraava tyrmäys tulikin työpaikan osalta. Siellä oli tuhdit hajut sekä näkyvät homekasvustot viemärihaittoineen. Oireita tuli. Parempien työolojen vuoksi (vakituinen työ) tuli muutto Lapin lääniin 2002.

Peruskorjatusta kerrostalosta oli varattu asunto, hyvä ja siisti asuntosihteerin mukaan. Muuttopäivän iltana tavaroiden keskellä tajusin, että tämä asunto ei ole terve. Apua. Asunnon haku jälleen vireille. Ei löytynyt asuntoa. 6kk:den päästä asuntosihteeri kertoi, että se asunto oli hometalossa. Muutot tuli tutuksi, silloin jo hometta paossa. Ei löytynyt tervettä kotia. Meni terveys, meni työ. Tuli työttömyys.

Terveydenhuollon lääkärit tuli tutuksi, kun ongelmani alkoivat rasittaa sydäntä ja keuhkoja, muista oireista mainitsemattakaan. Sain erittäin korkean verenpaineen seurakseni. Lääkärin antama lausunto terveydentilastani ei naurattanut ollenkaan. Psyykkisistä oireista kärsivä. Niinköhän?

Seuraavat 4-vuotta oli erittäin raskasta aikaa. Sisäilma ongelmat teki olotilan sairaaksi. Sitten myöhemmin tuli hajuste-ja kemikaaliyliherkkyydet, kirjavine oireineen.

Paikkakunnalta ei löytynyt kelvollista asuntoa. Joten tuumasta toimeen, suunnitelmat käyntiin.

Rakennetaan uusi omakotitalo, puutalo, kahden rakentajan voimin käsityönä. Talo valmistui ajallaan, 2006. Uudessa kodissa oli materiaalipäästöjä noin vuoden verran. Vietin aikaa uudessa kodissani useita kuukausia neljän seinän sisällä. Silloin oli aika jolloin en kestänyt enää juuri mitään hajuja, hajusteita tai kemikaaleja. En pystynyt käymään juuri missään, pakolliset käynnit hätäisesti kävin. Olin kuin erakko. Raikkaassa ulkoilmassa liikuin.

Kotini on terve. Sisäilma hyvä, puhdas ja raikas. Olen tervehtynyt. Yllättävää se on, että kestän jopa jotain hajuja ja hajusteita ilman oireita.

Työttömyys toi lisää ongelmia. Sitä on pudonnut kauan sitten yhteiskunnan suojaverkon ulkopuolelle. Ilman toimeentuloa ollut vuosia.

Mistä yliherkkä löytää työpaikan tai opiskelupaikan? Viimeiset 2-vuotta olen aktiivisesti etsinyt työpaikkaa. Turhauttavaa. Enkä todellakaan ole maininnut tätä yliherkkyyttä.

TE-toimisto ei auta työpaikan etsimisessä. Levitellään vain käsiä ja sanotaan, että ei ole mitä tarjota.

Työkokeilupaikassa kesällä -12 sain uudet, ei toivotut oireet. Voimattomuus, joka tulee kävellessä muutaman km matkalla. Kävelyä harrastin (5-8km) per/pvä.

”Erakko”mummo, nainen 49, Meri-Lappi


Aloitin nykyisessä työpaikassani kaksi vuotta sitten. Melkein heti alkoi alkoi kova väsymys ja juoksin työterveydessä. Eepäilivät kilpirauhasta. Verikokeen jälkeen totesivat, että ei ole häikkää, normaalia väsymystä vain: 4 tunnin työpäivän jälkeen sänkyyn makaamaan…

Sitten alkoi päänsäryt ja vatsavaivat. Poskiontelotulehukset, keuhkokuume yms. Edellisvuoden maaliskuussa lomalta palattuani sain kohtauksen, missä en saanut henkeä. Pomoni mielestä asia johtui esim. siitä että siivoojat ovat vaihtaneet pesuainetta tai että sain paniikkikohtauksen, kun kerroin epäilyni että tulisi työpaikalta. Lukuisia vesivahinkoja oli siihen mennessä jo ollut. Siitä alkoi ravaaminen työterveydessä astmatesteissä jne. Päivittäisinä oireina tähän mennessä oli yskä, ihottuma, lämpöily, päänsäryt, väsymys ja vatsaoireet. Siinä vaiheessa luulin, että tulen hulluksi, kuvittelen vain, kun ei kukaan ottanut kuuleviin korviinsa. Meillä oli myös muitakin jotka oireili asiasta ja yksi sairastui astmaan.

Oireisiin ”tottui” ja niitä ei huomannut enää muuta kun jos tuli jotain uutta. Esimerkiksi oli ihan normaalia että olen 4 tunnin päivän jälkee rättipoikki, vatsa kuralla, päätä särkee jne. Kunnes kesäloman jälkeen palasin töihin ja taas oli vesivahinko sattunut jonka seurauksena löydettiin oranssia kasvustoa seinästä. Muistan vielä, että olin iloinen että löytyi jotain, että ruvetaan reagoimaan. Noh, niinhän siinä kävi, että koko paikka oli homeessa. Tämän seurauksena keuhkolääkäri antoi minulle vaihtoehdot: siirto toiseen taloon tai uusi työpaikka.

3 viikkoa tämän jälkeen sain uuden työpaikan mikä helpotti minun olotilaa henkisesti, tieto että pääsen pois. Raskasta on ollut sairastaa kun ei uskota ja kuunnella. Uskon, että tämän pahimman sairastelun olisi voinut välttää jos asiaan olisi heti puututtu. Olisi pitänyt itse taistella asian puolesta enemmän..

Ihmetyttää suuresti miksi nämä asiat ovat semmosia mistä vaan hyssytellään. Itse huomasin kuinka pieni ihminen on kun tämmösen asian kanssa painii ja ei saa apua mistään. Ja se, että itse jäät tyhjän päälle. Jos et uutta työpaikkaa saa niin siellä sitten sairastat. Todella kohtuutonta heitä kohtaan jotka oireilevat ja koittavat samalla tienata elantonsa, hoitaa perhesuhteet yms. Ja mitä sitten kun terveys menee kokonaan, jäät puille paljaille itse riippumattomista syistä. Saat sitten kaupan päälle karenssin kun itse irtisanot itsesi ja putoat liiton/kelan rahoille. Eikä se raha enää siinä auta jos terveys on mennyt, mitä sitten enää rahallakaan tekee.

Jonna, nainen 30v, Jyväskylä


Ensimmäisen kerran oireilin hometalossa asuessani – talo meni sittemmin asumiskieltoon runsaan sädesienikasvuston takia. Kului kymmenen vuotta, kunnes oireet palasivat virastotalossa, johon menin töihin. Vuosi töihin menosta, sain ensimmäisen astmakohtauksen, siihen saakka oli ollut nenäverenvuotoa, silmien kirvelyä, lämpöilyä, jatkuvia virtsatietulehduksia. Astmakohtauksen jälkeen minut siirrettiin toiseen kerrokseen. Oireilu jatkui ja sain tietää, että edellinen samassa työhuoneessa työskennellyt oli jäänyt pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle 4kymppisenä saman vaivan takia. Rakennus remontoitiin, mutta väistötila oli yhtä huono ja alkoi tulla muistiongelmia, väsymystä, nivelkipuja, migreeniä, nokkosrokkoa ja edelleen hengitystieoireita ja munuaisaltaan tulehduksia. Remontin jälkeen palasimme tiloihin. Oireilu jatkui ja alkoi mennä pahemmaksi. Lopulta sain kahtena viimeisenä aamuna niin rankat nieluturvotukset ja rakkulaiset nokkosrokko-oireet, että jouduin adrenaliinipiikille ja kortisonille työterveyteen. Pääsin uusiin väistötiloihin ja TTL tutki oireiluani.

Työterveys hävitti kummallisesti tekemäni pef puhallukset, töissä puhalsin sen 370 /(nyt normaali 650!) ja TTL olisi halunnut teettää puhallusseurantaa uudelleen, mutta keuhkolääkäri kielsi enää menemästä rakennukseen noiden nieluturvotusten takia. TTL ei uskaltanut kuitenkaan pyynnöstäni huolimatta tehdä altistustestejä, eikä myöskään huomioinut ilmoittamaani jälkioireilua homeisiin reagoimisesta pricks testissä. Totesivat vaan, että voivat olla itikan puremajälkiä.

Vuosi meni, että pääsin pahimmasta oireilusta. Alkuun pelkkä postin tuominen virastolta sai kämmenet rakkuloille, työkaverit kokouksessa nokkosrokon vaeltamaan kropassa. Yhä elelen antihistamiinin kanssa, adrenaliinikynät laukussa ja reagoin aina satunnaisesti milloin missäkin. Useamman kerran vuodessa tulee tilanteita, että joudun pistämään adrenaliinin ja/tai tippaan päivystykseen, kun sattuu sopiva rakennus kohdalle. Jälkeenpäin särkee joka niveltä, eikä esim. maitopurkin avaaminen onnistu sormivoimin. Reagointiherkkyys ei selvästikään ole enää niin voimakas, muttei myöskään kadonnut mihinkään. Ja reaktio tulee siis ihan missä vaan tilanteessa, ei liity millään tavoin psyykkiseen hyvinvointiin tai kytkeydy yhteen tilaan. Viimeksi Italiassa viinikellarikäynnin jälkeen olin ulkoruokinnassa, muun seurueen ollessa sisätiloissa. Kohtelu on kaiken aikaa työnantajan taholta ollut ala-arvoista ja minusta on tehty mielenvikainen ja outo.

Kmag, nainen 46v


Olen tutkinut työterveyslaitokselta saatuja diagnooseja homeiden, villapölyjen ja asbestialtistukselle herkistyneiden ihmisten käynneistä. Itse sain astman, krooniset sidekalvo- ja poskiontelotulehdukset sekä ihottuman työpaikalla. Ei-allergiselle: ”olette allerginen kotona asuvalle kissalle”. Työpaikalla sairastuneille sairaanhoitajille: ”altistutte teho-osastolla työkavereiden tuomalle koiran, eläinten ja kotipölylle”, ”teille on kehittynyt vain tapa yskiä”, ”ei-teillä mitään allergiaa ole, kuvittelette”, ”ei silmät voi vaurioitua homeesta, sarveiskalvot voivat samentua pikkulapsella muustakin syystä” jne. Osa diagnooseista lähes sanasta sanaan samanlaisia. Ottakaa nauhuri mukaan ja nauhoittakaa kaikki aihetta koskevat keskustelut. Ensimmäinen kommentti johtajalta: millaiset ovat sinun kotiolosi? Nyt menossa homeremontti! Kaikki mailit talteen, vaatikaa tutkimukset kaikista olemistanne tiloista ja valvokaa, että otetaan näytteet katosta, mustuneista materiaaleista ja pitäkää päiväkirjaa huoneen kosteudesta, lämpötilasta, vedosta jne. Kaikki oman oikeusturvanne parantamiseksi. Oman oikeusturvanne parantamista, virheistä oppii, ja kaikki pitää tutkia ja ottaa vaikka itse näytteeksi osa materiaalia. Kuvata kaikki, muutoin jää heikoille jäille.

Nainen 55v, Jyvässeutu


Koulustamme löytynyt kosteusvaurioita ja löydöksenä mm. sädesientä. Rehtori kieltää tutkimustulosten tiedottamisen huoltajille.

Ope, nainen


Sain viran keväällä 2008 helsinkiläiseen kouluun samaan aikaan, kun minulle myönnettiin kolmivuotinen apuraha väitöskirjatutkimukseen. Mietin pitkään, mitä haluan tehdä, mutta virka vei voiton. Nyt neljä vuotta myöhemmin, astmaan sairastuneena, olen ehtinyt palata tähän hetkeen monta kertaa.

Väliin mahtuu sairastelujen loppumaton kierre, lihominen (liikunta on ollut jatkuvan kuumeilun takia lähes mahdotonta), kariutuneita ystävyyssuhteita (aikatauluja ei ole voinut tehdä kahta päivää pidemmälle), stressiä (mitä jos astmani laajenee koskemaan myös kissojani), sosiaalisia rajoitteita (tilat, tupakoitsijoiden olemassaolo eri tiloissa), Käsittämätöntä ymmärtämättömyyttä: ”Älä lietso pelkoa!” (Rehtori), Kato vielä se on täällä hengissä!” (Toinen opettaja), ”Älä mittaa sitä kuumetta, sä olet vain nuori nainen” (Lääkärin kommentti), ”Kyllähän ne kävi täällä kesäkuussa mittailemassa, mutta mitään ei ole löytynyt” (Rehtori 5 kk myöhemmin) jne. jne.

Olen onnekas, sillä sain työpaikan, jossa en oireile. Tiedän siis, että se on mahdollista. Onni on kuitenkin katoavaista: työ on vain yhdeksi lukuvuodeksi (kuten virkavapaanikin). Yhden vuoden ajan voin olla ilman astmalääkkeitä, voin harrastaa, tehdä keskeneräisiä projekteja, tehdä työni hyvin, nähdä ystäviä, tehdä suunnitelmia muutamaa päivää pidemmälle, rentoutua viikonloppuna sairastelun sijaan. Ihanaa!

Koska mikrobivastinetta ei ole löytynyt koulultani, vaikka siellä on virallisesti todettu kosteusvaurio alapohjassa (korjattu muutama vuosi sitten) ja joihinkin luokkiin on tullut vesi sisään katon kautta ja tutkimukset ovat kesken, minulla ei ole oikeutta vaatia viransiirtoa, korvauksia (edes työterveyden lähetteellä tehdyistä tutkimuksista, valituslautakunnan äänestys 4-2) tai sympatiaa. Astmakoodin sain kyllä kela -korttiini.

Valmistelen kirjettä kouluni vanhempainyhdistykselle ja johtoryhmälle, jolle asiasta kertomisen rehtorimme on kieltänyt. Kirjeeseen aion liittää kaikki astmaani liittyvät dokumentit. Miksi kukaan haluaisi siirtää tämän taakan myös lapsille ja nuorille? He eivät voi valita ”työpaikkaansa”, heidät me uhraamme salaillulla ja asioihin puuttumattomuudella. Kirjeen jälkeen, paluuta virkaani ei ole, mutta todella se mahdollisuus on jo kariutunut, kun sain maistaa terveyttä. Tämän lasten tilanteeseen kohdistuvan syyllisyyden kanssa minun on vaikea elää, astmaan ja sen aiheuttamaan epävakauteen olen jo ehtinyt tottua.

Nuori homekoiratar, nainen 30v, Helsinki


Näin jälkeenpäin muistan, että jo kouluni oli tunnetusti homeongelmainen. Tuohon aikaan oireilin nivelkivuin ja ihottumin.

Uudessa opiskelija-asunnossa tuli tasakatosta vettä sisään satoja litroja ensimmäisenä syksynä. Asuimme talossa viisi vuotta. Tuona aikana sairastuin Crohnin tautiin. Ulostin verta ja kipuilin 8 vuotta lähes tauotta – pisimmät oireettomat jaksot kestivät 2-3 kuukautta ja niitä oli yksi tai kaksi vuodessa. Olin myös väsynyt ja masentunut, ja yliopisto-opinnot keskeytyivät.

Seuraavassa asunnossa oli katossa mustaa hometta, joka ”korjattiin” maalaamalla päälle. Tähän aikaan kuukautiskiertoni loppui, ja puolen vuoden kuluttua minulla todettiin aivolisäkekasvain, prolaktinooma. Hormoonitoimintani on ollut pysyvästi sekaisin siitä lähtien.

Seuraava asunto oli sitten vasta se varsinainen home-asunto, tosin emme tienneet sitä moneen vuoteen. Minulle puhkesi ensin migreeni. Kova väsymys vaivasi ajoittain edelleen. Vasta kun taloon tehtiin ikkunaremontti, jonka ansiosta siitä tuli paljon tiiviimpi, alkoi todella rajut oireilut. Tässä vaiheessa olin saanut lapsen (lääkityksen avulla). Luulin olevani uudestaan raskaana kun aloin yhtäkkiä voimaan pahoin ja oksennella. En kuitenkaan ollut, ja syytä ei löytynyt ”perussairauksistanikaan”.

Sitten sain toisessa talossa pahan äkillisen altistuksen, joka aiheutti hengitysvaikeuksia, sydämen hakkaamista, ”huumatun” olon, silmien kirvelyn ja rajun pahoinvoinnin, ja yhtäkkiä ymmärsin että kyse oli todellakin homeesta.

Lapsellakin oli ollut kuukausia kestänyt kova yskä ja verta tuli nenästä todella usein.

Tämän vakavan altistuksen jälkeen kotona olokin muuttui mahdottomaksi, vaikka ikkunat olivat täysin auki. Seuraavana päivänä lähdimme pois kotoa.

Jouduimme luopumaan kaikesta irtaimistosta. Pesin muutamat mukaan otetut vaatteemme kuumassa pari kertaa, ja silti niiden nuuhkiminen sai minut yökkäilemään. Kun lapsi istui sylissäni, saatoin yökkäillä hänen hiuksistaan. Mieheni ajeli tukkansa pois ja lapsen tukkaa leikattiin ja pestiin usein.

Syksyllä samat oireet alkoivat täälläkin, ja homeetonta kotia ei etsimällä löytynyt, joten päätimme rakentaa itse pienen hirsitalon täysin luonnonmukaisin materiaalein. Nyt elämme vain kaikki ikkunat auki ja toivomme, että tarkenemme talvella!

Kaikkein pahinta tässä on jatkuva voimakas uupumus. Toivon että voisin vielä joskus elää normaalia, tervettä elämää. Lastani haluan suojella lisäaltistukselta.

Hajalla, nainen 37v


Elikkäs minä sairastuin astmaan työpaikkani sisäilman vuoksi alle vuosi sitten (sairastumistani ennen olin perusterve nuori nainen, ei allergioita tai mitään mikä olisi ”edesauttanut” astman puhkeamista). Oikean lääketasapainon löytyessä hengitykseni saatiin kulkemaan normaalisti muiden oireiden jatkuessa pitkin kevättä. Kesän tullessa jäin pois töistä ja parissa-kolmessa viikossa oireeni vähenivät huomattavasti. Kuntoni palautui melkein normaaliksi ja jaksoin taas käydä lenkillä/jumpissa jne.

Loppukesästä/alkusyksystä olin onnellinen kun elämä sujui normaalisti ja lääkkeiden tuella olo tuntui taas omalta. Syksyn tullessa aloitin uudessa työpaikassa, rakennus vuoden vanha ja ”puhdas” ja pari-kolme viikkoa sujuikin hyvin, kunnes rakennuksen tietyssä tilassa aloin saamaan ensin astmakohtauksia/silmäoireita. Väsymyskin tuli taas tutuksi ja työpäivän jälkeen ei pystynyt tekemään enää muuta kun käpertymään sohvan pohjalle (sama jatkuu yhä/viikonloput olen vapaalla, mutta ne kuluvat yleensä kuumeillen tai muuten väsymyksen merkeissä). Kuumeilu (max 37.5) alkoi noihin aikoihin ja siitä lähtien parin viikon välein olen ollut pienessä kuumeessa. Muitakin viime keväisiä oireita on tullut: Iho-oireet punoitus/naaman kiristys, silmäoireet (punoitus, kirvely, ”roskan” tunne silmässä, vetisyys, valoherkkyys), kuiva limainen yskä on vaivannut viimeiset 2kk ja jatkuva päänsärky + viimeisen parin viikon aikana olen taas alkanut saamaan aamuisin nenäverenvuotoja.

Uusina ”oireina?” on tullut muistamattomuus, sanojen unohtelu ja sekava puhe? Myös oikea käteni tuntuu oudolta, esim. 10 minuuttia tietokoneella kirjoittamisen jälkeen kämmen/sormet tuntuvat oudoilta,vaikea selittää.. osaksi puutuneilta, mutten tiedä onko se oikea ilmaisu kuitenkaan sille miltä tuntuu. (käsi laitettava nyrkkiin ja lopetettava) + jalkani puutuvat nopeasti ja välillä menevät alta. Myös virtsaamistarve on lisäntynyt huimasti syksyn aikana ja olen alkanut kärsimään virtsankarkailusta (en ole ikinä kärsinyt kyseisestä vaivasta eikä tämän lisäksi minulla ole muita sairauksia). Itseäni on kuitenkin nyt alkanut ottaa pahasti päähän tämä asia, kohta vuoden verran sairastellut ja kun ei lääkkeillä saada muita oireita kuriin eikä oloni helpotu kuin hetkeksi sairastelun (kotona sairastamisen) jälkeen.

Sofia, nainen 24 v.


Sopivaa asuntoa ei löydy, olen kokeillut teltassa asumista Suomessa ja ulkomailla ja vaikka kuinka monta asuntoa.. en jaksa laskea. Opinnot (korkeakoulu) jouduin keskeyttämään ja lääkäri ohjasi psykiatriseen hoitoon, jossa minua pidettiin myös pakolla, vaikka kaikki oireilu liittyi selkeästi sisäilmaan. Oireet ovat mm. imusolmukkeiden turpoamista, tajuttomuuskohtauksia, pistelyjä, verenvuotoja, silmäkipuja ja aivotoiminnan lamaantumista. Diabetes puhkesi ja ihottumia. Olo on hyvä kun altistetta ei ole. Ennen perusterve.

Bored, Mies 29 v.


Olen keski-ikäinen nainen, ei astmaa suvussa, aiemmin lievä heinänuha, joka oli iän myötä hiipumassa. Itselläni on tosin takana altistuminen useassa eri paikassa – kaikki valtion laitoksia – alkaen opiskeluajoista. Osa paikoista tiedettiin jo tuolloin kosteus/homepommeiksi, osan kunnosta olen saanut tietoa vasta jälkikäteen. Altistumista opiskelut mukaanlukien n. 30 vuotta. Varsinainen selkeä oireisto (päänsäryt, uupumus, silmä-, iho-oireet, lihas- ja nivelkivut, sekavuus ja huimaus, muistin heikkeneminen, hengitystieoireet, tulehdukset ympäri kehoa…) pamahti minulla päälle jouduttuani siirretyksi nykyisessä työpaikassani talon vanhempiin osiin 2010 lopussa – työhuonetta, johon muutin, oli remontoitu, samoin muitakin osia ko. tiloista aiempien ongelmien vuoksi. Puolen vuoden sisällä alkoivat oireet, joita en ensin osannut yhdistää tiloihin – kuvittelin vain että ikä tekee tehtävänsä, väsyttää ja on kaikenlaista kremppaa ja vaivaa. Lopulta marraskuussa 2011, vajaan vuoden päästä muutostani, pamahti eräänä aamuna töihin tultuani päälle massiivinen astmakohtaus, sekä voimakkaat iho- ja silmäoireet, nenäverenvuoto jne., kuin olisin joutunut johonkin myrkkykaasukammioon. Siitä alkoi oireilu, joka johti parissa kuukaudessa astman kehittymiseen. Työhuoneen vaihto ei auttanut, nyt en pysty olemaan koko rakennuksessa – myös aiemmat työtilat talon uudemmassa osassa aiheuttavat oireita.

Tällä hetkellä olen etätöissä, mutta saan oireita niin monessa paikassa (mm. työterveys, terveyskeskus, sairaala…) ja niin monesta tekijästä että päivän kuntoa on mahdotonta aamulla ennustaa. Kotona voin suhteellisen hyvin, ongelmiakin tosin on sillä mieheni on töissä samassa rakennuksessa jossa sairastuin ja hänen mukanaan kotiin kantautuu oireita aiheuttavia tekijöitä, varotoimista huolimatta. Elämä on melko rajoittunutta – täysin ’puhtaita’ tiloja ei ole osunut kohdalle, sillä jos itse tilat eivät aiheuta oireita, muut ihmiset aiheuttavat, myös ulkona oireilen, säästä ja vuodenajasta riippuen. Astmalääkitystä ei ole saatu kuntoon, niistäkin olen lähinnä saanut lisäoireita. Olen kai kuitenkin ’onnekas’ koska oireisiini kuuluu myös astma, olen päässyt terveydenhuollon piiriin siltä osin. Astmani työperäisyyttä selvitetään parhaillaan, mikä sujuu hankalasti sillä työnantaja/kiinteistöyhtiö eivät ole innokkaita toimittamaan tarvittavia tietoja ja dokumentteja. En tosin muutenkaan usko että että astmani (saati muiden oireiden) työperäisyys myönnettäisiin, vaikka se tulisi todettuakin.

Tutkija, nainen 46v, Kuopio


Olin terve ja vastavalmistunut opettaja 20 v. sitten. Muutamassa vuodessa alkoi oireilu. Koulujen vaihdot eivät auttaneet. Opintovelkaa oli vielä jäljellä. Keuhkoissa todettiin muutoksia, mutta ammattitaudin varmistamiseksi olisi tarvittu koepalanotto umpihomeisessa sairaalassa, jossa sain hetkessä pahoja hengitysvaikeuksia. Työnantajan taholta koin ”kannustusta” jättää virkani. Asiasta puhuminen kiellettiin. Sain mielenterveysdiagnooseja ja yritin kuumeisesti löytää ehjää työpaikkaa. Nyt olen ollut 3v. sairauseläkkeellä mielenterveyssyistä. Perheemme tulot ovat siis edelleen pienet. Asumiseen on käytettävä niistä suurin osa, koska olemme rakennuttaneet kodin, jossa voin olla oireetta, jos kukaan hometiloissa käynyt ei tule käymään. Harrastuksissa yritän käydä kun jaksan ja vain uusissa rakennuksissa, mutta joskus saan mm.kurssikaverin homeenhajuisista vaatteista tai kirjoista oireita, mm. nenä valuu ja yskiminen ja äänen käheys alkaa. Se on ikävä muistutus elämänkestoisesta vammasta, joka tuli työnteosta. Mielestäni on väärin, että työpaikalla terveytensä menettänyt työntekijä ei saa korvauksia ja esim. erityisasumistukea.

Entinen ope, nainen 41v, uusimaa


Oireet alkoivat tammikuussa 2012 saunassa hegenahdistuksella ja fyysisen suorituskyvyn laskuna, epätavallisella väsymisellä, päänsäryllä. Viime kevään aikana tehtiin kaikki mahdolliset tutkimukset keuhko- ja sydäntautien erikoislääkärien toimesta ilman selkeää diagnoosia, oireet kesän ja kuukauden Espanjan loman aikana käytännössä hävisivät palaten syksyn mittaan takaisin. Hakeuduin jälleen keuhkotautien erikoslääkärin tutkimuksiin diagnoosina määrittelemätön astma. Ainut selkeä löydös oli happisaturaatioarvojen (SpO2) selkeä lasku normaaliarvoihin verraten. Normaaliarvot 97-99 %SpO2, itsellä 93-95 %SpO2 levossa, voimakkaan rasituksen jälkeen arvot laskivat 89-92 %SpO2. Selkeää SpO2:n laskua oli myös havaittavissa saunan jälkeen ja nukkuessa. Tämä happisaturaation lasku ilmeisen vähän tutkittu oire homealtistuksissa, alhainen happisaturaatio kuitenkin monia oireita kuten hengästymistä, väsymystä ja suorituskyvyn laskua selittäisi. Omalla kohdalla tilanne ja tutkimukset vielä vaiheessaan, mutta kehottaisin muita em. oireista kärsiviä pyytämään happisaturaatiotason mittauksia, tämä itselläni ainut kiistaton, selkeä löydös.

Sp02, mies 52, Keuruu


”Se” alkaa taas. Kolmannen lapsen kohdalla. Muutamaa kuukautta aiemmin koulunsa aloittanut innokas ekaluokkalainen päätyy viimeistään perjantaina koulusta kotiin kesken koulupäivän ”huonon olon” vuoksi. Kolmannen kohdalla jo tiedän heti syyn. Ei tarvitse enää ihmetellä, tämä kaikki on jo koettu aiemminkin. Pohdin suorinta asiantuntijareittiä ja sitä keneen, miten, milloin otan yhteyttä. Pohdin myös sitä, miten jaksan. Meidän lapsia ei ole tarkoitettu suomalaiseen peruskouluun. Ei siksi, että oppimisessa olisi mitään vaikeutta, vaan siksi, ettei heidän kehonsa kestä sisäilmasairaita rakennuksia. He pienet, he niin epätyypillisen terveet lapset muutoin, sairastuvat koulurakennuksista.

12-vuotiaalla takana on 1,5-vuotinen lääkäriltä toiselle-rumba potilastapauksena, ”jos joku keksisi jotain”. Narkolepsiaepäily ja monta muuta ikävää tautia poissuljettuna todennetaan verikokein altistus sisäilman veemäiselle bakteerille. Takana on ruljanssi asiantuntijalta toiselle, joka päättyy äidin tekemään keittiödiagnoosiin ja yksityisklinikan tekemään testiin. Lapsi sanoo jossakin vaiheessa, että ottaa ihan minkä tahansa diagnoosin, kunhan vain joku osaisi jotain sanoa. Jos olisi diagnoosi, olisi ehkä myös lääke. Oirelista on parikymmenkohtainen. Epämääräinen. Epätyypillinen. Tyypillinen ei-mikään. Lapsi sanoo: kun kukaan lääkäri ei auta, niin äiti auta edes sinä. Tätä ennen atoopikko ja allergikkoekaluokkalainen valittaa ensikoulupäivästään lähtien migreenityyppistä päänsärkyä,iho on kutiavan ihottuman peitossa koko keholta. Hän yskii ja yskii, ääni on käheänä ja lämpö nousee aina pidempien lomien jälkeen. ”Ei mitään ole. Sisäilmatutkimukset koulussa on tehty. Ihan tyypillinen tämän ikäisen rakennuksen sisäilma. Ei ole kuultukaan.” Näitä vastauksia äiti saa kuulla rehtorilta, kouluterveydenhoitajalta, opettajalta. Kuitenkin kuulen, että opettajallakin on vakavia sisäilmaoireita…ja ”mitään ei ole”.

Kolmas, nuorin ja viimeinen lapsista, lähtee koulutielle. Nyt kolmen kuukauden kuluttua hän oirehtii samanlailla mystisen pahan olon tunteen oirein. Päänsärky, joka ei lähde särkylääkkeellä. Huono olo, väsy olo, ei maistu ruoka, vatsa kipeä.

Mä niin tiedän mistä on kyse, mutta samalla tiedän, etten oikein enää jaksaisi. En miltei jaksa taistella yksin tuulimyllyjä, jokapuolella sisäilmaproblematiikkaan liityviä ei-ei-ei -asenteita vastaan.

Hanna, 31, Kangasala


Sairastuin vaikeaan astmaan palattuani hoitovapaan jälkeen töihin. Altistuin homeelle, kosteuden aiheuttamille mikrobeille ja toksiineille. Omalta osaltani työterveyshuolto hoiti asian erittäin huonosti, lähinnä oli omaa hölmöyttäni, kun sairastuin ja käskettiin itse etsiä apua muualta. Vika oli kuulemma vain korvieni välissä, minä kuvittelin kaiken. Työpäivät menivät jatkuvassa flunssassa, yskässä ja kuumeessa. Työpäivän jälkeen ”kaaduin” sohvalle potemaan migreeniä.

Lopulta löytyi yksityiseltä puolelta korvalääkäri, joka tunnisti oireeni ja aloitti astmalääkityksen. Hänellä oli aiemminkin käynyt potilaita kyseisestä työpaikasta ja hän ihmetteli kovasti, kuinka se työpaikka on edelleen olemassa vaikka sairastuneita on useita ja hänen mielestään valituksia oli jo tehty niin paljon, että kyseisen työpaikan olisi pitänyt jo muuttaa muualle ja rakennus purkaa.

Taistelin aikani työnantajaa ja työterveyshuoltoa vastaan. Väsyin, koska vika oli vain minussa. Käskettiin vaihtaa työpaikkaa, jos ei hommat kiinnosta. Sairaslomiakin oli kuulemma liian paljon ja nekin kyseenalaistettiin. Lopulta siis irtisanoin itseni. Turha taistella, kun vastassa on liian iso vastus.

Sain heti uuden työpaikan ja alkuun kaikki sujuikin hyvin. Nyt kuitenkin vanhat oireet ovat taas vallanneet elimistöni ja jatkuva sairastelukierre on päällä. Hiljattain kuulin, että tässäkin paikassa on sairastuneita useampia ja jokainen heistä joutunut lähtemään menetettyään terveytensä. Työnantaja vaan ei aio korjata tiloja, kun meitä yliherkkiä on vain muutama, joten vika on jälleen meissä.

En enää tiedä, mitä nyt teen. Todennäköisesti olen tällä kertaa sitkeämpi enkä irtisano itseäni vaan olen sairaslomalla niin kauan, että terve työympäristö löytyy.

Nämä molemmat työpaikat ovat terveydenhuoltoalan työpaikkoja. Työnantajana siis terveydenhuollon ammattilainen. Henkilökohtaisesti en enää voi kehua yhteiskuntamme terveydenhuoltoa, kun ei se pysty huolehtimaan edes omista työntekijöistään. Herää epäilys, millaista hoitoa maallikko saa, joka ei itse tiedä näistä asioista mitään vaan luottaa häntä hoitaviin henkilöihin.

HT, nainen 41v, Kangasala


Tarinani kertoo erittäin väsyneestä opiskelijasta, jonka elämä on muuttunut haastavaksi sisäilmaongelmien takia. Olen asunut kosteusvaurioituneessa asunnossa ja työskennellyt homeisissa työpaikoissa. Nyt olen muuttanut kuukauden sisällä kaksi kertaa, mutten vieläkään ole oikeasti löytänyt asuntoa jossa olisi hyvä asua. Kun puhun ”hyvästä asumisesta” tarkoitan asuntoa, jossa olisi herätessä terve olo. Asunto jossa voisin oleskella tuntematta heikotusta. Tämän hetkisestä asunnostani herätessä oloni on nuutunut ja silmäni turvoksissa, silmänaluset mustana nukutuista tuntimääristä riippumatta. Samoin koko kasvoja turvottaa, poskionteloita kolottaa ja pientä huimaustakin on. Kyllä, pysyn elossa tässä asunnossa, mutta millaisia vaikutuksia altistumisella on pidempänä aikana? Asunnossa ei haise homeelta, sen takia sinne muutinkin.

Mutta, lattiana on lastulevyä. Asiaa tutkittuni huomaan netin olevan täynnä lastulevyn käyttöä varoittavista esimerkeistä. En vain jaksaisi itse huolehtia asunnon kunnosta, minusta se kuuluisi asunnon vuokraajalle. Huolehtia asuntoon hyvät materiaalit (ei sellaisia josta voi erittyä formaldehydiä) ja korjauttaa mahdolliset kosteusvauriot. Minkä takia minä, 22-vuotias opiskelija joudun itse ottamaan asioista selvää ja ajamaan omia terveyttäni koskevia asioita? Ei kuulosta toimivalta hyvinvointivaltiolta.

Edessä on varmaan taas uusi muutto, kolmas kuukauden sisään. Missä vaiheessa ehdin elää ja opiskella?

Todellista kotia etsimässä, nainen 22v, Helsinki


Olen ollut sairaana noin kolme vuotta. Muutimme perheeni kanssa pintakorjattuun Helsingin kaupungin rivitaloon alkuvuodesta 2010. Sairastuin kuukaudessa vakavasti. Alaselän kivut olivat valtavat, tuskin pääsin käymään vessassa. Yritin hakea apua terveyskeskuksen kautta. Mieheni hoiti 1,5 vuotiasta lastamme ja minua.

Oireet helpottivat, kun kesä tuli. Jaksoin kävellä noin kilometrin matkan kerrallaan, mikä oli valtavaa edistystä. Kun syksy tuli, lihaskipuoireet pahenivat taas ja jouduin vuoteen omaksi. Vatsani oli jatkuvasti kipeä. Sitten tulivat puutumisoireet; jaloissa, käsissä, kielessä. Kylmiä, liikkuvia väreilyjä ympäri kehoa, tajuttomuuden tunnetta. Pääsin sairaalan neurologiselle päivystyspoliklinikalle. Minulle annettiin tutkimusten jälkeen lähete fysioterapiaan…

Yritin TODELLA kuntoutua, tahdonvoimasta se ei ollut kiinni. Menin huonompaan kuntoon harjoittelusta. Sitten aloin samaan akupunktiota. Se helpotti todella kipuja, sillä kipulääkkeitä en allergian vuoksi voi käyttää. Lisäksi pidin magneettilevyjä selän kipukohdissa, jotka auttavat kipuun.

Vasta siinä vaiheessa kun mieheni ja lapseni alkoivat saada epämääräisiä allergiaoireita ja nielun/nenän verenvuotoja, aloin epäillä asunnon kuntoa. Kuukautiseni menivät myös aivan sekaisin. Löysimme olohuoneen seinän olevan niin märkä, että sitä pystyi kaivamaan kynnellä. Muutimme toiseen asuntoon kuukauden päästä, joka sekin osoittautui homeiseksi. Sitten muutto vastavalmistuneeseen asuntoon, jossa monikemikaalioireet alkoivat samantien. Kahden yön jälkeen nukuttuani hengityssuojan kanssa menimme evakkoon sukulaisten ja tuttujen luo. Nyt olemme asuneet 4 kk homeettomassa kodissa, ainakin luulen niin. Kaikista tekstiileistä luovuimme, kaikista imukykyisistä tavaroista. Lihaskivut ovat vähentyneet ja puutumisoireet ovat kadonneet. Kurkku on edelleen altis turpoamaan ja sinne tulee rakkulan näköisiä paiseita pienistäkin altistuksista. Syöminen ahdistaa minua nykyään, koska saan oireita riisistä, kaurasta ja kaikista ruoista missä on hometta tai kemikaaleja. En pääse liikkumaan oikein mihinkään oireiden vuoksi. Ystäviä ja sukulaisia on vaikea nähdä vaatteissa kulkeutuvien homeitiöiden ja kemikaalien vuoksi. Osaan silti olla kiitollinen, olen vielä hengissä. Miehenikin on homeallergikko, joten on helppo ymmärtää toista. Lapsen aion laittaa kotikouluun, en näe muuta mahdollisuutta.

Toivoa ja paranemista teille kaikilla, onnea pienistä iloista! Parempaa huomista!

Maria, nainen 30v, Helsinki


Tarinamme voi lukea kuvineen ja filmeineen osoitteessa: [email protected]

Marja-Leena, Nainen 59v, Akaa


2020–2023 2018–2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita

Kerro oma tarinasi lomakkeella.

Palaa tarinoiden etusivulle.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Sairauteni eristi minut yhteiskunnasta

Yhteiskunnan turvaverkon ulottumattomissa

Olen vakavasti sisäilmasairastunut 37-vuotias diplomi-insinööri. Kohdalleni osui peräkkäin kaksi asuntoa, jotka tuhosivat terveyteni ja elämäni. Hengenahdistus-, poskiontelo- ja muut oireet alkoivat pikkuhiljaa. Lääkärit kehottivat olemaan välittämättä koko asiasta ja kertoivat, ettei oireilusta voi olla haittaa.

Lukuisten tuloksettomien lääkärikäyntien jälkeen törmäsin keuhkolääkäriin, joka osasi liittää oireeni sisäilmaongelmiin, ja neuvoi minua muuttamaan asunnostani. Pääsin laajempiin tutkimuksiin yliopistolliseen keskussairaalaan, jossa vahvistettiin, että altisteita on vältettävä. Sairausdiagnoosia en saanut, koska sellaista ei Suomessa ole (toisin kuin esimerkiksi Saksassa ja Japanissa).

Pitkään jatkuneen altistumisen myötä olin kuitenkin herkistynyt niin pahasti, että oireilin myös työpaikallani. Mukaan tulivat myös keskushermosto-oireet. Jouduin jättämään niin sosiaalisen elämäni kuin harrastuksenikin.

Oireista huolimatta jatkoin työntekoa, koska diagnoosin puuttuessa mitään todellisia vaihtoehtoja ei ollut. Kynnys erinomaisesta työpaikasta ja vauraasta toimeentulosta luopumiseen oli valtava. Putosin kovaa ja korkealta.

Olen käynyt läpi 35 vuokra-asuntoa, joiden joukossa on ollut vain yksi sopiva asunto. Sen menetin putkiremontin vuoksi. Asunnon sopivuuden havaitsee vain kokeilemalla eli olemalla siellä esimerkiksi yön yli. Mutta harvoin vuokra-asuntoja saa kokeiltavaksi, ja kuukausien vuokran maksaminen päivän kokeilusta on taloudellinen katastrofi.

Osassa asunnoista en ole pärjännyt päivääkään, osassa olen saattanut herätä oireisiin ensimmäisenä yönä, ja oireitten voimistuessa on ollut pakko paeta yöhön. Eläminen autossakin on tullut tutuksi. Auton lisäksi koko jäljellä oleva omaisuuteni on käytännössä yhdessä retkikassissa.

Keskussairaalasta sain lähetteen psykiatrin vastaanotolle. Minua tutkittiin laajasti, vaikka sain käynneillä oireita. Lopulta johtava psykiatri kertoi, että olen mielenterveydeltäni täysin terve. En siis saanut diagnoosia psykiatriseltakaan puolelta. Psykiatri ymmärsi tilanteeni vaikeuden ja kirjoitti sairauslomaa. Kela kuitenkin hylkäsi sairauslomani, koska selittävää diagnoosia ei ollut löydetty.

Tilanne tuntuu absurdilta; olen virallisen lääketieteen mukaan terve niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, ja ilman sosiaaliturvaa, vaikka sairauteni on invalidisoinut minut yhteiskunnasta. Kodittomana olen ollut yli vuoden.

Olen käynyt läpi kaikki viranomaistahot, mutta tilanteeni ei ole kuulunut kenellekään. Sosiaalitoimessa kehotettiin ottamaan lainaa ja hankkimaan asunto.

Apua olen saanut vain läheisiltäni, joille olen varmaan jo henkeni velkaa. Tiedän monia sairastuneita, jotka ovat menettäneet koko omaisuutensa ja kamppailevat löytääkseen lämpimän sisätilan, jossa pystyisivät asumaan parvekkeella, teltassa tai autossa asumisen sijaan.

Suomessa vain ei ole ainoatakaan viranomaistahoa, joka välittäisi sairaudestamme tai epäinhimillisestä tilanteestamme.

Hyvinvointivaltion kansalainen

 

Kerro oma tarinasi lomakkeella.

Palaa tarinoiden etusivulle.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

2011

2020–2023 2018–2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita

Homevaurioita tutkivien asiantuntijoiden on helppo uskoa homeiden negatiivisiin terveysvaikutuksiin. Viimeistään siinä vaiheessa kun vauriotutkija sairastuu astmaan, hän alkaa käyttää aktiivisesti erilaisia suojavälineitä. Itsekin tyhmyyksissäni käytin hajuaistiani monta vuotta jäljittäessäni homevaurioituneita materiaaleja taloista. En vieläkään tiedä mitkä mikrobit minulle aiheuttavat terveyshaittoja, mutta joissain taloissa niitä tulee. Minä havaitsen varmimmin hometalon siitä, että kasvoja alkaa kirvelemään hetken oleilun jälkeen ja seuraavaksi nenä menee tukkoon. Yksi omituisimmista, mutta onneksi vähän harvinaisempi ilmiö, on voimien totaalinen katoaminen parin tunnin työskentelyn jälkeen. Vaikka kuinka on käynyt syömässä ennen kohteeseen menoa ja vetää energiapatukkaa naamariin, niin voimat katoavat kropasta. Totaalinen väsymystila. Joskus kotimatkalla on täytynyt pysähtyä nukkumaan tienposkeen, kun ei ole jaksanut ajaa autoa! Onneksi kuitenkin havahduin ajoissa suojavälineiden käyttöön ja olen selvinnyt pahemmilta sairauksilta. Näin ei asia ikävä kyllä ole kaikkien kollegoideni kohdalla, vaan osa on saanut elinikäisen astman, nuhan tai muun sairauden.

Juhani Pirinen
Juhani Pirinen, TkT
Ohjelmapäällikkö
Kosteus- ja hometalkoot


Aloitin luokanopettajan työt pääkaupunkiseudulla 2000-luvun alussa. Olin perusterve nuori nainen ja onneni kukkuloilla saadessani pian kaupungin viran. Tätä onnea ei kestänyt kauan, sillä työssäoloon yhdistyvä oireilu alkoi. Kesälomat olin terve, mutta lukuvuoden alkaessa alkoi myös sairastelu, joka paheni pikku hiljaa. Jatkuva kuumeilu ja kymmenet muut oireet veivät minut niin huonoon kuntoon, että työterveyslääkäri määräsi minut sairauslomalle ja työpaikan vaihtoon. Alkoi jatkuva koulunvaihtokierre, joka on kohdallani jatkunut jo vuosia. Tarpeeksi terveellistä koulua ei ole löytynyt, ja terveys on heikentynyt koulu koululta ja vuosi vuodelta. En voi ymmärtää miksi sopivaa työpaikkaa etsivän täytyy testata rakennusten kuntoa omalla kehollaan ennen kuin tilat on tutkittu käytössä olevilla tutkimusmenetelmillä ja homekoirien avulla. Kymmenissä rakennuksissa oleskelu ”testimielessä” voi olla pahasti sairastuneelle hengenvaarallista, mutta tämä on kuitenkin ollut käytäntö minun ja monen muun sairastuneen koulutyöntekijän kohdalla.

Haluaisin tehdä työtä, mutta terveellisiä työoloja ei löydy, eikä mikään taho ota vastuuta sairastuneen toimeentulosta. Tajusin liian myöhään, että olen yhteiskunnalle arvokas vain terveenä. Toivon, että muut oireilijat tunnistavat riskin ajoissa ja vaihtavat työpaikkaa ja tarvittaessa kaupunkia, ennen kuin on liian myöhäistä.

38-vuotias luokanopettaja, Uusimaa


Altistuin homeille kerrostaloasunnossa 1990-luvulla. Siitä lähtien ovat yliherkkyysoireeni edenneet, aluksi pikkuhiljaa ja nyt kiihtyvällä vauhdilla. Olen jo aika vaikeasti sairas. Nyt 15 kuukauden aikana olen joutunut muuttamaan 7 kertaa. Oireita ovat mm. paheneva pänsärky ja pahoinvointi, kun oleskelen altistavassa tilassa. Myös hengenahdistusta on ollut ja toisinaan kurkussa tuntuu tukahduttavalta. Kahtena viimeisenä kesänä ja syksynä olen nukkunut parvekkeella makuupussissa. Talvella ovat ikkunat aina auki, myös kovilla pakkasilla. Parhaillaan suunnittelen lähtöä etelän maihin talvikuukausiksi, jotta voisin nukkua siellä parvekkeella. Olen sairastunut homeiden toksiinien aiheuttamaan kemikaaliyliherkkyyteen. Oireet ilmenevät myös tuoksuyliherkkyytenä. Saan oireita tuoreista lastulevyistä, muovimatoista, hajusteista ja luonnollisesti myös homeista. Sairaus on romahduttanut koko sosiaalisen elämäni.

Sairas mies


Missään tilastoissa ei ole minunkaan kärsimykseni, vaikka koko elämä on mennyt uusiksi ja olen vaikeasti vammautunut tämän sairauden vuoksi. Sisäilmaongelmat (koti, työpaikka & koulu) lopulta sairastuttivat minut niin pahoin, että jouduin lopettamaan työni ja asuminen ilman jatkuvaa vakavaa sairastelua ei onnistu lukuisista muutoista huolimatta. Koetan nukkua ulkona niin paljon kuin mahdollista. En ole löytänyt pysyvää kotia, sillä oireilen kaikkialla. Tämä sairaus rajoittaa elämää valtavasti, tai itse asiassa tuhoaa suurimman osan normaalista elämästä. Lukuisista yrityksistä huolimatta en ole saanut mitään apua miltään taholta, esim. taloudellista tai lääketieteellistä apua tai apua asumisjärjestelyiden kanssa.

Minä olin ennen aivan terve. Asunnostani löytyi mm. sädesientä ja märän betonin ilmaan höyrystämiä liimoja. Joudun nyt maksamaan sairasloma-ajan palkat takaisin työnantajalle, sillä KELA ei korvaa niitä vedoten siihen, että minulla ei ole varsinaista sairautta ja että oireet ovat epämääräisiä. Niin ovatkin, oireet ovat epämääräisiä, moninaisia, ja vammauttavia. Pahan altistuksen jälkeen saatan oksentaa, olla korkeassa kuumeessa ja niin kovissa nivelkivuissa, että kävely on vaikeaa. Mikä tämä on, jos ei sairaus?

Silti Suomessa 2011 olen virallisesti terve, ja ongelma on enintään korvieni välissä.

Nainen 33v.


Homekoulussa viisi vuotta. Työpäivieni aikana aloin kiinnittää huomioita jatkuvaan haukotteluun ja voimakkaaseen väsymykseen. Työmatkani 15 km kuljin autolla ja joka päivä kiitin luojaani, etten ollut nukahtanut rattiin tai ajanut kolaria. Iltapäivällä työpäivän päättyessä otsan ja kasvojen alueen särky oli jo alkanut ja levisi iltaan mennessä koko päähään. Särky ja voimakas uupumus kuljetti minut usein sohvan pohjalle. Sekavana ja tokkuraisena, huimausta lukuunottamatta piti myös valmistella seuraavan päivän työt. Viikonloput kuluivat itseäni elvyttäessä, maanantaina jälleen uusi annos hometta.
Lisäksi sitkeät ihottumat vaivasivat ja olivat tehdä minut hulluksi. Silmät kirvelivät, vuotivat ja punoittivat. Työpaikkalääkärissä käydessäni vastaus vaivoihin oli, että ”näihin vaivoihin muuta keinoa ei ole kuin osiottaa sinulle ulko-ovea”. Ikävää tässä oli myös se, että asiasta oli vaikea puhua muille. Oireet ovat välillä sellaisia, että alkoi jo epäillä omaa mielenterveyttäänkin. Kärsin ja olin hiljaa. Onneksi pääsin pois, muttä jälkensä jätti kuitenkin.

Koulussa Uusimaalla


Sairastuin teini-ikäisenä 60-luvun valesokkelirivarissa. Sain mm. toistuvia poskiontelon tulehduksia ja päänsärkyä. Asunnosta löytyi mm. sädesientä ja aspergillus-hometta. Uudessa talossa asuminen auttoi, kunnes erehdyin muuttamaan vanhaan. Tästä lähti muuttokierre, joka on jatkunut nyt yli 4 vuotta. Uudetkin talot vaikuttavat nykyään huonoilta, ilmeisesti koska ne rakennetaan niin nopeasti, että betoni jää märäksi pintojen alla. Silmä-, nenä-, kurkku- ja päänsärkyoireita sekä kuivia limakalvoja on vähitellen seurannut ajoittainen painon tunne keuhkoissa. Mies väsyi oireiluun. No, lapsia en ehkä uskalla tähän homekoulujen luvattuun maahan hankkia. Toivon, että säilytän työkykyni työpaikan muuttaessa eri rakennukseen ja löydän asunnon, jossa en pahasti oireilisi.

Olen pohtinut, liittyvätkö gynekologiset autoimmuunisairauteni myös siihen, että asuin jo 7-18-vuotiaana hometalossa. Limakalvo-ongelmien lisäksi minulla on diagnosoitu vulvodynia ja endometrioosi: molemmat vaivoja, joiden syytä tai parantamiskeinoa ei lääketieteessä tiedetä.

Nainen 30v.


Pari vuotta juoksin useilla eri lääkäreillä, mutta he eivät tienneet alkuunkaan, mikä on homman nimi. Kaikki vain kehottivat olemaan välittämättä koko oireiluista ja kertoivat, ettei siitä voinut olla haittaa. Todellisuudessa kohdalleni oli osunut peräkkäin pari sisäilmaongelmaista asuntoa. Sen seurauksena menetin niin terveyden, työuran, kodin kuin toimeentulonkin. Herkistyin niin pahasti, etten ole enää onnistunut edes asuntoa löytämään, jonka sisäilmaa sietäisin. Siksi olen joutunut olemaan viimeisen vuoden kodittomana. Kaikki viranomaistahot olen kiertänyt läpi yrittäessäni saada apua, mutta tilanteeni ei millekään viranomaiselle tässä maassa kuulu.

Tämä asia on Suomessa tabu ja sisäilmasairastuneet ovat modernin ajan leprasairaita. Meidät halutaan vain pois silmistä, eikä kukaan halua meidän olemassaolosta kuulla. Ja todellisuus on se, että sisäilmasairastuminen on tie rikkauksista ryysyihin. Itse menetin koko elämäni, rysähdin yhteiskunnan menestyneimmästä osasta kodittomaksi. Yhteiskuntakin menetti korkeasti koulutetun veronmaksajan lähes 30 vuoden työpanoksen. Miksi terveysviranomaiset, joiden tehtävänä pitäisi olla kansalaisten terveydestä huolehtiminen, vain ummistavat silmänsä koko ongelmalta?

Kysyy mies vailla tulevaisuutta


Tuolloin vielä kolmihenkinen perheemme muutti 80 -luvun taloon, jossa sairastuimme yhdessä yössä; kuumeilua, flunssaa, ihon kuoriutumista, voimakasta hengenahdistusta. Meillä kellään ei ollut koskaan aiemmin ollut mitään vastaavaa. Muutimme evakkoon ja meidän oli hävitettävä suuri osa irtaimistostamme. Muutamaa kuukautta myöhemmin muutimme kahteen kertaan kuntotarkastettuun uuteen asuntoomme. Toisen lapsen syntymän jälkeen laitoimme patterit päälle ja sitten alkoivat nivelkivut, päänsäryt, erilaiset keskushermostolliset ja kognitiiviset oireet. Voimakas uupumus oli jatkuva seuralainen.

Noin vuoden asumisen jälkeen muutimme jälleen evakkoon, maksoimme kahta asuntoa ja saimme onneksi lopulta kaupanpurun. Vaikka voimmekin nyt huomattavasti paremmin, niin silti perheemme oireilee jonkin verran lähes kaikissa sisätiloissa. Lamaannuttava uupumus on yleisin oire, jäsenet ovat raskaat, kaikki suoriutuminen vaatii ponnistuksia. Täysin puhdasta kotia emme ole nykyisestä asuntokannasta löytäneet, mutta onneksi vakavammat oireet tulevat takaisin vain harvoissa paikoissa. Uuteen taloon muuttaminen on huono neuvo; nykymenetelmillä rakennetut uudet talot ovat meille täysin sopimattomia. Lasteni tulevaisuus mietityttää, kuinka he pystyvät käymään koulunsa, opiskelemaan ja harrastamaan.

Kun koko perhe sairastuu


Sairaassa työpaikkarakennuksessa useita vuosia jatkunut oireilu sairastutti minut hyvin vakavasti ja mahdollisesti pysyvästi enkä pystynyt enää edes asumaan asunnossani vaan jouduin muuttokierteeseen. Nykyisin tärkeintä elämässä on löytää asunto ja paikkoja, joissa on hyvä hengittää, koska ainoa lääke tähän sairauteen on välttää tiloja, joissa oireilee. Sisäilman myrkyt veivät lähes kaiken mitä minulla oli. Meni mahdollisuus tehdä töitä (ellei löydy puhdasta työtilaa) ja koko irtaimisto (huonekalut, nuotit, instrumentit, työkalut, materiaalit, muistot, vaatteet jne.). Harrastusmahdollisuudet väheni/katosi sisätiloissa (kuntosalit, kirjastot, teatterit jne. homeessa, uimahalleissa klooria…) ja myös ulkona, koska kosteat metsät ja rannat aiheuttaa myös oireilua.

Sosiaalinen elämä kärsii kun ei voi kyläillä eikä kutsua vieraita; oireet kun voi tulla siitäkin, että jollain on hajuvettä, asuu sairaassa rakennuksessa tai pessyt vaatteensa hajusteellisilla pesuaineilla. Viherpeukalolle on tuskaisaa, kun ei voi enää pitää kotona viherkasveja tai tuoda kukkia sisälle, koska oireilen niistäkin. Home- ja kosteusvauriot laukaisi minussa monikemikaaliherkkyyden joka tekee sen, että elimistöni reagoi tuhat kertaa herkemmin kemiallisiin yhdisteiisiin, tuoksuihin ja myrkkyihin verrattuna terveeseen ihmiseen. Tämä vamma rajoittaa elämää todella paljon ja tekee elämästä epäinhimillisen taistelun tavoitteena löytää paikkoja, missä olisi hyvä hengittää.

Hyvä hengittää, nainen 40+


IM MEMORIAM

Terveyteni oli minulle kultaakin kalliimpi.
Vain terveenä jaksoin tehdä työtäni antaumuksella,
paapoa perhettäni ja osallistua taloustalkoisiin.

Menetin terveyteni rakennuksessa,
jota työpaikaksi kutsutaan,
hengittämällä sen arveluttavaa sisäilmaa keuhkoihini.
Ei siellä välitetty työntekijöiden oireilusta,
ei silloin eikä nytkään,
uudet sairastuneet kolkuttelevat lääkärien oville.

Hukkaan valuivat ne koulutukseeni käytetyt
valtion varat ja otetut opintolainat.

Olinkin kallis menoerä tälle yhteiskunnalle.
Ja minkä vuoksi?
Siksi, että työsuojelupiiri ei valvonut ja
työnantaja ei noudattanut työturvallisuuslakia.

Meillä on turhaan hyvä työturvallisuuslaki.
Turhaan meillä on myös toimimaton työterveyshuolto.

Menetinkö terveyteni turhaan?
Menetin!


Asuin 60-luvulla rakennetussa talossa lasteni kanssa n. Vuodet 1987-1998. Tyttäreni sai siellä ”homeallergian”. Asunnosta löydettiin mm. sädesientä linoleumimaton alla olevasta vanerista. Jo monta vuotta ennen varsinaista talon perusteellista tutkimista valitin asiasta taloyhtiön isännöitsijälle. Hän ei ottanut asiaa vakavasti ja asia jäi useaksi vuodeksi aluksi vain hajuhaitaksi. En pystynyt enää loppuaikana nukkumaan siellä lainkaan. Vieläkin jotkut kellarissa pidettävät tavarat aiheuttavat oireita. Keskimmäinen lapsistani oli kehitysvammainen ja kuoli hoitokodissa, kun antibiootit eivät enää purreet jatkuviin keuhkokuumeisiin. Hänen verikokeestaan löytyi stachybotrys astraa, toisin kuin meiltä muilta. Osallistuin Asumisterveysliiton tilaisuuksiin. Sain ohjeita ja opastusta. Esim. eläimet saavat verenvuotoja sädesienestä. On tutkittu, että monet. ns. autoimuunisairaudet johtuisivat juuri homeista kun niiden kanssa joutuu liian tiiviisti elämään ns. ”symbioosissa”. Nykyisessä asunnossani saan nivelkipuja ja olen aina väsynyt. Tyttäreni haistaa täälläkin homeen, mutta hänen muuttokierrettään seurattuani en tiedä mihin tästä kannattaisi huonompaankaan muuttaa.

Surullinen tositarina hyvinvointi-Suomesta


En muista millaista on viettää kokonainen terve ja oireeton päivä. Näen unia oireettomista päivistä. Olisi kiva liikkua ja harrastaa kuten ennen. Näitä ei tarvinnut aiemmin ajatella, mutta nyt sen on jokapäiväistä arkea. Sairastuin työpaikallani home- ja kosteusvauriomikrobeille sekä toksiineille. En olisi arvannut, että ensioireet nuha ja yskä voivat johtaa lopulliseen immuunipuolustusjärjestelmän tuhoutumiseen. Pitkä tie on pitänyt kulkea ilman asiantuntevaa apua. Lääkärikuntamme on vaiennettu aiheesta, ehdotellaan mitä ihmeellisimpiä hoitoja – jopa siedätyshoitoa.

Toivon, että sinä joka painit samojen asioiden kanssa tutustut aiheeseen ja osaat olla fiksumpi ja tunnistaa vaarat ajoissa.

Nainen 40+


Tässäpä osa omasta kohtalostani, vaikka oireiden osalta menisi vähän toiston puolelle, jos kaiken luettelisi, niinpä ajattelin keskittyä taloudelliseen puoleen. Minulla sairastelu alkoi työpaikallani (koulussa) v. 1996. Lyhyesti sanottuna siitälähtien tilanne on pahentunut niin paljon, että olen kohta ollut kaksi vuotta kuntoutustuella. Eräs muukin kertoi alamäestään rikkauksista ryysyihin ja kovaa vauhtia on sama kehitys itselläkin menossa (tosin rikas en ole missään vaiheessa ollut).

Yhteiskunta on edesauttanut talouden ahdinkoa viisaudessaan siten, että kuntoutustuki (=työkyvyttömyyseläke) lasketaan viiden edellisen vuoden toteuman mukaan eikä niin kuin aikaisemmin, että paljonko olisi tulot olleet terveenä ollessa. Täten, jos sairastelet paljon, niin saat vähemmän tukea. Toisaalta, jos saat tukea, niin sinun on pitänyt sairastella paljon. Näin sinua rankaistaan loppuelämäsi ajan pienemmän tuen muodossa.

Työnantajalle voi tulla oikeus liikaa maksetun palkan takaisinperintään, jota toki ei olisi pakko käyttää. Itselläni se tarkoittaa lähes kahdeksan tuhannen euron summaa ja työnantaja (eräs iso kaupunki etelässä) ei ole suostunut luopumaan takaisinperinnästä vaikka se lain mukaan olisi mahdollista. Tuo liikaa maksettu palkka osaltani oli sairasloma-ajan palkka vähennettynä saman ajan kuntoutustuella.

Tarvitsee varmaan lopetella ja jatkaa joku toinen kerta. Kohtelustani aion kannella eduskunnan oikeusasiamiehelle; toivottavasti sieltä saisi jotain apua.

Opettaja etelästä, mies, 46v


Kesäasumista. Olin huomannut voivani huonosti asunnossani ja toivoin mökillä pärjääväni paremmin. Mökissä ilmeni sitten kosteusvaurio. Ikkunat auki voin asua mökissä (korjauksen jälkeen) ja varsinaisessa asunnossakin, siis kesällä.

Ostin matkailuauton ja asun siinä Etelä-Espanjassa tai Marokossa talvet (kuudes talvi alkaa pian). Osan kesästäkin. Ihmettelen miten keinomateriaaleista kasatussa autossa voi paremmin kuin asuinkäyttöön tehdyssä rakennuksessa?

nimimerkki Fuen, mies, 71v, Jyväskylä


Muutimme ollessani pieni 1980-luvun pientaloon. Isäni piti energiansäästösyihin ja vetohaittoihin nojautuen talon huippuimuria sammuksissa. Suihkun jälkeen peili saattoi olla puoli tuntia huurteessa, ja kylpyhuone monta päivää kostea vaikka sitä ei käytettäisikään. Sisällä saattoi kuivaa vaikka koneellinen pyykkiä, kylpyhuoneen laatoissa valui vesivanoja koska kosteus ei päässyt muualle. Aloin heräämään teini-iässä ilmanvaihdon merkitykseen ja sen laiminlyönnin aiheuttamiin terveyshaittoihin. Sain pitkän riidan kautta ilmanvaihdon pysymään jatkuvasti käynnissä, eikä sitä saanut käsirysyn uhalla sammuttaa. Sitten alkoi sairastelu. Verestäni löytyi aikuisellekin hengenvaarallisia määriä Aspergillus- ja penisilliini-homeen sekä sädesienen tuottamia myrkkyjä. Tämä on vienyt työkykyni kokonaan. En saa töitä, ja oireettoman asunnon saanti on mahdotonta. Minun ja äitini välit isääni ovat tulehtuneet pahasti, perheessämme on tapahtunut avioero eikä isä saa myytyä asuntoaan läpimätien rakenteiden takia. Oikeastaan isä-lapsi suhteemme on täysin kadonnut, tilalla on pelkkää vihaa, enkä ehkä pysty tukemaan henkisten esteiden takia isääni rahallisesti tämän vanhuusaikana. Siis: pitäkää se rakennuksenne ilmanvaihtojärjestelmä aina käynnissä ja huolehtikaa suodattimien ja kanavistojen puhtaudesta, vaikka energiaa kuluisikin ja vetoa syntyisi. Se on pieni hinta verrattuna totaaliseen terveyden ja työkyvyn romahtamiseen!

Pidä ilmanvaihto aina toiminnassa, nainen 26v, Pirkanmaa


Olen 35-vuotias nainen. Minulla on hyvä koulutus, olen ahkera, sisukas ja tunnollinen työntekijä. Niillä asioilla kun vain ei tunnu olevan mitään merkitystä tässä yhteiskunnassa, mikäli sattuu sairastumaan työssään väärään sairauteen. Siihen sairauteen, jota ei ole olemassa, joka jättää pimeään ilman apua, tukea ja hoitoa.

Kymmenen vuoden aikana olen vaihtanut lähes 10 työpaikkaa ja 20 asuntoa sisäilmaongelmien vuoksi. Olen kiertänyt 200 asuntoa, enkä ole löytänyt itselleni sopivaa. Olen saanut osakseni nöyryyttäviä kohtaamisia, lääkäreiden, isännöitsijöiden, asiantuntijoiden ja työnantajien taholta. Kymmenen vuoden aikana olen kärsinyt lukemattomista tuskallisista oireista ympäri kehoa. Minulle on puhjennut useita lisäsairauksia ja autoimmuunisairauksia.

Kokemuksieni kanssa en ole yksin, oman taistelunsa kanssa sitä kuitenkin on pohjattoman yksin. En keksi turvattomampaa tilaa kuin työpaikan menettäminen, asunnon menettäminen, terveyden menettäminen, voimavarojen loppuminen.. tämä kaikki ilman oikeaa diagnoosia ja hoitoa. Siihen tilanteeseen lääkärin naurahtava kommentti mielenvikaisuudesta vetää melko hiljaiseksi.

Tällä hetkellä nukun teltassa, olen työtön ja oireilen jatkuvasti. Siitä huolimatta, en aio luovuttaa. Aion etsiä omaa polkuani niin kauan kun voimavaroja riittää. Vielä en aio kaatua tämän kauheuden alle. Siihen olen ihan liian arvokas.

Maria 35-vuotta


ODTS on tunnistamaton diagnoosi Suomessa perusterveydenhuollossa. Oven avaaminen väärään taloon saa jalat nykyään jalat alta, vaikkei lääkkeitä olekaan; hoito onkin sairaitten rakenusten välttäminen. Muistikin alkaa jo rakoilla, koska kosteusvauriokorjauksia tehdään kaikkialla ilman asbestitasoista pölynhallintaa.

Alunperin sairastuin ilmanvaihdottomassa tilassa työskenneltyäni. Työpaikka ja käsityön opettajan ammatti meni kun ilmanvaihdon orgaaniset homepölyt puhallettiin työntekijän niskaan ajattelemattomasti hihnankorjauksen jälkeen. 10 vuotta meni ennenkuin ilmanäytteistä siirryttiin rakennenäytteisiin. Työkavereitakin sairastui. Yhtä kohdeltiin psykiatrisena potilaana ja syötettiin monia lääkekuureja seurauksella, että elimistö meni sekaisin antibiooteista ja tuli krooninen hiivatulehdus ja mielenterveyspaperit miltei. Hän lähti tiloista opiskelemaan, muttei jaksanut. Kolmas työntekijäkin alkoi oireilla, meni rehtoriksi ja sai sairastelun jälkeen itsensä rehtoriksi ja tiloille väistötilat. Rakennukselle tuli purkupäätös 12 v. siirrostani huoltoteknisistä virheistä osittain.

Sitten alkoi työnantajan kiusaamiseni. Olen eristettynä kotiin, paperityöruuhkasta uupuneena. Minut siirrettiin homesairaana niin pitkän työmatkan taakse, etten kykene sitä selkäsairaana kulkemaan. Olen kahden lapsen yksinhuoltaja, virassa, mutta työnnettynä Opettajien työttömyyskassaan, koska olen päättänyt ryhtyä ”homesoturiksi”. Minulla ei ole vaihtoehtoja. Avissa on tutkinta syrjinnästä ja häirinnästä. Lapsenikaan eivät ole koulussa juuri nyt koska peruskorjatun koulun käyttöönotto on epäonnistunut; homepölyä kulkeutuu remontista, joka on kesken, kotiin. Lapsellani on homegeenit ja lähimuistiongelmia. 3.ja 5.lk lapseni ovat olleet kosteikkopäiväkodissa, asuneet kosteikkokodissa (kodittomina 8 kk mummolassa), kodittomina koulun lattiaremontista 3 kk kosteusvauriomikrobipölystä. Nyt jo toisella (5.lk) muisti menee homepölyistä oppikirjoissa. Tiedän että homepöly aiheuttaa oppimisvaikeuksia ja matemaattisten taitojen ongelmia. Ihmettelen miksi remontit onnistuu vain kauppakeskuksissa, mutta julkiset rakennukset ovat ”aivan heitteillä” Itse olen kokenut pahan ”aivosumun” kahdesti astuessani julkiseen rakennukseen. Oletan sairastavani BIOTOKSIINISAIRAUTTA, jota voitaisiin kolestyramiinilla puhdistushoitaa. Olen väsynyt, hapeton, kipeä ja kiusattu, jopa Kelan ja Kevan toimesta.

Valtion johtomiesten pitäisi olla pienten asialla, mutta näin raha kääntyy lasten oppimiskykyäkin vastaan!

Kotona eristyksissä, lapsilla ei koulua, nainen 45 v, Jyväskylä


Asuin kolme vuotta kaupungin vuokra-asunnossa, jossa oli ollut vesivahinko. Ilma oli todella huono ja ilmanvaihto olematon, mutten sitä silloin tajunnut. Asunnon vaurioiden seurauksena sairastelin pari vuotta kerran kuukaudessa, saatan alkaa voida pahoin tietynlaisissa asunnoissa, en voinut lukea pääsykokeisiin kuin yhdessä kirjastossa ja parhaan ystäväni koti aiheuttaa minulle poskionteloiden särkyä. 21-vuotiaana elämäni pitäisi olla suht huoletonta, mutta kun joutuu murehtimaan mistä löydän koskaan sopivan seuraavan vuokra-asunnon tai voinkohan istua kahta tuntia luennolla jos salin ilma on huono, siitä on huolettomuus kaukana.

Helsinkiläinen opiskelijatar


Tarinani muistuttaa paljon tarinoiden joukosta löytyvää nuoren naistutkijan tarinaa.

Nautin uusien asioiden opiskelusta ja älyllisistä haasteista. Päästyäni opiskelemaan unelmieni alaa korkeakouluun, olin onneni kukkuloilla. Opinnot sujuivat hyvin. Opintojen loppuvaiheessa aloin huomata pitkien kurssipäivien aikana ja tietyissä luokkahuoneissa outoja oireita. Jalkojen lihaksista voimat katosivat, korviani kutitti, silmät olivat kuivat (piilolinssit piti jättää) ja nenä oli jatkuvasti tukkoinen. En kuitenkaan asiaa sen kummemmin ajatellut; en edes tiennyt homeista mitään. Varsinainen helvetti alkoi vasta kun jatkoin valmistuttuani työskentelyä samassa paikassa. Jo ensimmäisellä työviikolla minulla todettiin elämäni ensimmäinen poskiontelutulehdus. Kamala sairauskierre alkoi. Kymmeniä antibioottikuureja, poskiontelopunktioita, allergialääkkeitä ja lopuksi kaksi turhaa leikkausta joiden piti lopettaa oireiluni. Tässä vaiheessa tiesin jo, mistä kiikastaa ja oirekuvaan oli tullut mukaan kymmeniä muita oireita (kilpirauhasvaivat, ihon tulehduksia, nivelkipuja, sekavuutta, hengitysvaikeuksia ym). Muutin työpaikan sisällä viisi kertaa löytämättä paikkaa, missä olisin voinut työskennellä. Ajatukset pyörivät aamusta iltaan sairastelun ympärillä ja olin vain varjo entisestä minästä. Työterveyshuollossa sain kyllä jonkinlaista ymmärrystä ja sairauslomaa tarvittaessa eli käytännössä kaiken aikaa, mutta konkreettista apua tai neuvoja en mistään. Onnekseni tunsin tässä vaiheessa jo muitakin sairastuneita, joilta sain tarvitsemaani henkistä tukea. Selän takana kyllä puhuttiin pahaa ja jopa kyseenalaistettiin mielenterveyttäni. Yhdessä sisäilmatutkimuksissa työpaikaltani löytyi varsinkin sädesientä, mutta tutkimustulokset jotenkin unohdettiin ja kumottiin taas seuraavilla tuloksilla jotka olivat puhtaita tai ainakaan mitään vakavaa vaaraa ei pitänyt olla.

Minun onnekseni työsopimukseni päättyi. Tällä hetkellä teen töitä kotoa käsin apurahalla ja olen tervehtynyt lähes täysin, mistä olen erittäin onnellinen koska viisi vuotta elämästäni menetin jo homeelle. Pelkään tulevaisuutta, koska alalla työpaikat ovat vähissä. Jos töitä yleensäkin löytyy, pystynkö työskentelemään missään sairastumatta. En haluaisi olla yhteiskunnan elätettävänä. Tuntuu, että valitsin väärän alan ja varsinkin väärän opiskelupaikan. Olen lopun ikääni homeherkkä vaikka toivonkin, että viiden vuoden painajainen riitti minun henkilökohtaiseksi osakseni tästä homekatastrofista.

Toinen tutkija, nainen 30 v.


Olen 29v sosionomi. Tiedän olevani työssäni hyvä, pienestä asti olen tiennyt, että kutsumukseni on auttaa muita. Olin ehtinyt tehdä työtäni pari vuotta kun sain määräaikaisen työsuhteen kaupungilta. Sairastuin parissa viikossa vanhassa toimistorakennuksessa: rintakipuja, huonovointisuutta, flunssaista oloa, viiltävää kipua imusolmukkeissa. Toimistolla ollessa kurkussa oli jatkuvasti ns. palan tunne, pikku hiljaa nieleminen kävi todella vaikeaksi. Kurkussa oli sitkeää limaa, korvat kutisi, silmät kuivui, kehoa pitkin meni ”kylmiä väreitä” jatkuvasti, nenä vuoti ”vettä”, aivastelin, poskiontelot ja otsaontelot olivat todella kipeät ja ”paineistetut” työpäivien jälkeen. Oloni oli ns. kokonaisvaltaisesti tulehtunut. Vähän väliä oli joku kehon osa tulehtumassa mutta missään testeissä ei kuitenkaan oikein tavoitettu mitään.

Työterveyshuollossa ei ensin otettu kuuleviin korviin, mutta kun tilanteeni jatkui, niin sieltäkin alkoi tulla neuvoja työpaikan vaihtamisesta ja lääkäri totesi, että en tule kaupungilta sellaista työtilaa löytämään jossa en oireilisi. Ajanmittaan oireeni pahenivat ja lisääntyivät: Tuli nivelkipuja, jatkuvaa lämpöilyä ja palelua, laihtumista, hiusten lähtöä, ihottumaa, keuhkokipuja ja keuhkojen ja keuhkoputkien tulehduksia.

Työnantaja ei reagoinut tarpeeksi pian eikä tarpeeksi voimakkain keinoin: työtilaani vaihdeltiin samassa toimistossa vaikka huomasin saavani oireita koko tilassa. Lopulta sain kolmikantaneuvottelun tuloksena paperin, joka kielsi työskentelyni toimistossa. Työnantaja tarjosi minulle vaihtoehtona kaksia sisäilmaongelmaisia tiloja, joista uudempiin sijoituin hetkeksi kunnes olin niin sairas, etten enää kyennyt työhön ollenkaan. Ehdotin tuon pitkän puolitoistavuotisen työsuhteeni aikana monesti, että työskentelisin osittain kotoa mihin suhtauduttiin lähinnä huvittuneesti. Olisin ollut täysin työkykyinen vielä työsuhteen alussa, ainoastaan työpaikka sairastutti minut. Olisin voinut tavata asiakkaita vaihtoehtoisissa paikoissa jne.

Nykypäivänä olen sairastunut useisiin ruoka-aineyliherkkyyksiin, jotka on varmistettu verikokein että on edes jokin lista, jonka mukaan voin syödä. Oli pitkiä aikoja kun en uskaltanut syödä oikein mitään koska tuntui, että saan jatkuvasti anafylaktistyyppisiä yliherkkyysreaktioita. Lisäksi minulla on ns. MCS eli monikemikaaliyliherkkyys.

En pysty enää työhön koska saan oireita nyt jokapaikassa ja kosteusvaurioissa sosiaalialan tiloissa joita on valtavasti en voi edes kuvitella oleilevani.

Ympäristölleni allerginen, 29-vuotias nainen, Vantaa


Olen hieman yli viisikymppinen nainen. Sairastuin homealtistukseen 1990-luvulla. Jatkuvia antibiottikuureja, lopulta jopa masennuslääkkeitä. Tiesin, että diagnoosit ovat vääriä. Lopulta, puolivahingossa, jouduin altistustesteihin. Elämä vaikeutuu vuosi vuodelta altistusastman ja kaikenlaisten muiden reaktioiden vuoksi. Jatkuvasti tulee uusia yllätyksiä (marjat, hevi-osastot, metsä, sienet, eläimet), jotain rakasta tippuu joka vuosi elämästä pois. Minunkin takanani on vaikeita vuosia, nihkeä työnantaja, kiusaamista ja lopulta työpaikalta pakeneminen (terveiset vaan ministeriötyönantajalle) sekä työttömyyttä ja pätkätyötä.

Ymmärrän, etteivät ulkopuoliset tätä taudinkuvaa ymmärrä, itsekin yllätyn sairastamisen monimuotoisuudesta.

Junip, nainen 55v, Helsinki


Pääsimme muuttamaan työpaikalla 1998 UUSIIN tiloihin ja jo ensimmäisenä kesänä tuli iso vesivahinko yläkerran ison ilmastointikoneen ”hikoilun” vuoksi. Suunnitelmiin oli unohtunut piirtää lattiakaivo. Kondensiovettä tuli tuhansia litroja elosaumoista ja sähkökaapelikoteloja pitkin alakertaan. Lattiat ja seinät pyyhittiin kuiviksi, mutta rakenteisiin ei koskettu, olihan lama. Puolen vuoden kuluttua sain elämäni ensimmäisen astmakohtauksen pahimmin kastuneessa huuhteluhuoneessa (massiiviset home ja mikrobilöydökset). Vasta, kun ilmoitin työterveyteen oireeni, remontoitiin huuhteluhuone jotenkin. Infektiot lisääntyivät ja migreenityyppiset päänsäryt tihenivät. Jouduin omalle työpaikkani osastolleni potilaaksi 2001, niin silloin myös veren happiarvot laskivat. Minulla todettiin astma ja lähimuisti oli heikkolahjaisen tasolla.

Olin erittäin työhullu. En suostunut jäämään sairaslomalle kortisonikuurillakaan. En uskonut työpaikkani olevan oireiluni syy. Halusin olla töissä. Astmalääkitykseni määrää lisättiin jatkuvasti, kunnes katto tuli vastaan. Yskä tuli niin kovaksi, että yskin solisluuni pois paikoiltaan. Jouduin lopullisesti sairauslomalle 2004 41-vuotiaana! Kävin työkokeilussa 2007 minkä jälkeen hain työkyvyttömyyseläkettä. Eläke evättiin, tein valituksen muutoksenhakulautakunnalle, sieltä tuli kielteinen päätös ja valitin vakuutusoikeudelle. Lähetin n. 25 lääkärintodistusta vuosien varrella KEVAlle. Itse en jaksanut/pystynyt asiakirjoja tekemään, mutta onneksi mieheni sisu nousi ihmetyksestä vakuutusyhtiön toimintaa kohtaan ja hän jaksoi paperisodan tehdä. Sain pysyvän työkyvyttömyys eläkkeen 2007. Ammattitautiprosessi on jo toinen tarina

Olin niin sairas, että kävelin alle 200m mummokävelyä. Jouduin käyttämään jatkuvaa kortisoni-tablettikuuria. Pidin jatkuvasti Micro Air -sumutinta mukanani.

Otin pankista lainan ja lähdin Kanarialle hoitamaan itseäni suolaisella ilmalla ja lämmöllä. Kävin 3x 2 viikon matkaa vuoden sisällä. Tässä tapahtui käänne niin, että vointini tuli paremmaksi. Kärsin edelleen kaikista sairastalosyndrooman oireista. Olen saanut matkakumppaniksi hermovauriot, jotka ovat pysyviä. Mutta toivon saavani vielä apua jättämällä lisäaineet ruokavaliosta mahdollisimman vähiin. Yritän apuvälinein elämästä poistaa altisteet ympäriltäni. Toivon näin selviäväni pienemmin oirein arkipäivästä. Ihmettelen kuinka yhteiskunnalla on varaa antaa ympäristön sairastuttaa suuri osa väestöä.

Taina Laurinaho, 48v, Jyväskylä


Homepakolainen

Eläkkeelle JOUDUIN sairauteni takia ja koska puhtaita työtiloja ei K-SKS:sta löytynyt. Työpaikkani riskiluku on 5, joka tarkoittaa SIETÄMÄTÖNTÄ riskiä. Aikaisemmin minulla ei ole ollut allergioita/astmaa eikä atopiataipumusta.

Oireilin jo useita vuosia ennen sairastumistani ja astman diagnosointia, oireilut rajoittuivat VAIN JA AINOASTAAN TYÖPAIKALLE. Oireet helpottuivat kotona vapailla ja lomilla. Elokuussa 2008 kesälomalta paluuni jälkeen oireilu paheni entisestään huomattavasti ja siitä lähtien olin lähes yhtäjaksoisesti sairaslomilla. Sairastumiseni jälkeen olen alkanut oireilla monille epäspesifeille aineille, paikoille ja hajuille ym.

Miten oireilen:
yskä/köhä, käheys, yskänpuuskat, hengen ahdistus, limaisuus, voimakas väsymys (esim. ruokapöytään nukahtelut), nenän tukkosuus, nenäverenvuoto, silmien kirvely, sekava pää (kuin imppaajalla), tunne kuin pään sisällä olisi liikaa tavaraa, rintakipu (kuin keuhkoputket olisi vereslihalla), en ymmärrä kuulemaani, en löydä sanoja, muisti huonontunut huomattavasti, palelu, huimaus. Nämä kaikki alkuun vain työpäiviin liittyen. Ammattitautia ei ole (itse ja hoitavat lääkärit ovat eri mieltä)

Missä oireilen:
Virastot, kuten JKL:ssä, keskussairaala, Kela, verotoimisto, monet kaupat. Paikat, joissa paljon ihmisiä, esim. teatterit ym. yleisötapahtumat, jopa kesäteatterit, vaikka ovat ulkotilassa (parfyymit, hiuslakat, partavedet, deodorantit ym tuoksut), huoltoasemat.

Mille oireilen:
Ilman epäpuhtaus, homeenhajut, savu, tupakanhaju, kemikaalien tuoksut esim. parfyymit, dödöt, pesuaineet, pakokaasu, multa, katupöly, pakokaasut, monet voimakkaat tuoksut/hajut

Miten sairastuminen on vaikuttanut elämääni:
Menetin terveyteni, työni josta pidin, jouduin luopumaan kodistani, koska en pystynyt hoitamaan kesällä tuoksujen enkä talvella pakkasten takia pihahommia (terveenä olivat intohimoni), ruuan laitto ja leipominen lähes loppuneet, oireilen perunoille ym. juureksille ja jauhoille, sosiaalinen kanssakäyminen on supistunut minimiin, IHMISARVON MENETYS, olisi halu kehittää itseä, mutta en omaksu enää uutta.

Huolestuneena, liki kauhulla mietin tilannetta, että joudun jostain syystä sairaalahoitoon K-SKS:aan. Poliklinikka käyntikin jouduttiin toteuttamaan kahdessa erässä, koska oireilin niin voimakkaasti sairaalan sisäilmasta. Näistä molemmista puolikkaista käynneistä toipumiseen meni lähes viikko.

Aina hoitoa ei kuitenkaan voi keskeyttää, henkihän siinä menee. MUTTA jos jatkaa, niin henki ei kulje ja silloinkin hengen meno. EI HYMYILYTÄ EI!

Kaiku, nainen 59v, Jyväskylä


Toistakymmenta vuotta sitten alkaneet ensimmäiset oireet ovat paljastaneet työpaikan ongelmat. Työpiste on jo toista kertaa remontissa. Itse vaihdoin alaa saatuani astman lisäksi kourallisen muita sairauksia. Enää en vaan jaksanut uskoa parempaan.

Pailu, 49v, Pihtipudas


Vaikea tuottaa pitkää tarinaa lyhyesti, loogisesti ja niin, ettei kuulosta sekopäältä. Ensimmäisen kerran olen altistunut yläasteella. Poskiontelokierre 6/vuosi. Toisen kerran kansanopistossa, jossa klassiset lämpöily ja kurkkukipuja, 2 viikkoa terveenä ja taas. Sen jälkeen elin ja asuin ainakin 8-10 vuotta täysin terveenä, tosin sain siitepölyallergioita aikuisiällä. Sitten ostin 60-luvun osakkeen, joka paljastui homeasunnoksi: bakteeri ja homelöytöä ja vahva epäily vesikaton ongelmista. Käytävässä haisi imelä haju. Valitettavasti olin nuori ja tietämätön näistä jutuista ja ostin silloin asunnon hajusta huolimatta! Oireina jatkuvat silmä-ärsytykset, yöllinen yskä ja veren niistäminen nenästä. Pääsin asiallisesti eroon asunnosta, elin taas 2 vuotta täysin OK.

Sitten muutin halvemman asunnon perässä ja jouduin taas huonoon asuntoon. Maalinhajua remontin jäljiltä, joka ei koskaan sitten poistunutkaan ja jokin muu paha haju. Takuut jäivät sisään pois muuttaessa. Eläköön määräaikaiset vuokrasopimukset! Siitä alkoi tolkuton muuttokierre: oireita enemmän ja vähemmän joka paikassa, hajuja ja muovimattojen kupruilua, oireita ihan uudessa talossa materiaalipäästöistä. Samaan aikaan töissä pahenivat oireet, joita oli vähän ollut jo aiemminkin. Työpaikka: koulu. Siirryin uudempaan siipeen, mikä oli virhe, sillä siellä kaikki oireet tuplaantuivat, asiaa tutkittiin ja sanottiin, että märkää muovimaton alla. Kahden viikon päästä ei kuulemma ollutkaan mitään vikaa ollut missään, vaikka lattia olikin korjattu, ilmeisesti huvin vuoksi. Se ei kuitenkaan oireiluun auttanut.

Uusi työpaikka, missä aivan ihana suhtautuminen asioihin, mutta todella pahat oireet. Totaalinen huono olo, yskää, poskionteloiden turpoaminen päivän aikana selkeästi ja nopeasti, äänen käheys, välillä oksetus. Lähden työpaikasta.

Vielä uskon riittävän ok-asunnon löytymiseen, olenhan 2 vuoden sisällä ollut ainakin kahdessa sellaisessa, mihin en muista syistä voinut jäädä. Töitä haluan tehdä, olen innokas, mutta kun olen kuullut ja täältä lukenut muiden sairastumisia, en ota riskiä ja jää sinnittelemään terveyteni kanssa minnekään, missä on noin paha olo. Tulevaisuus kyllä pelottaa. Asuntoa on tosi vaikea löytää ja etsimiseen liittyy aina hirveä pelko ja paine, mietityttää vuokraisäntien ymmärrys ja yhä yleistyvät määräaikaiset sopimukset. Olen siisti ja kunnollinen vuokralainen. Uskokaa nyt hyvät vuokraisännät, että en huvikseni muuta ikinä tämän rumban jäljiltä, ellei ole pakko!

Vielä nimimerkillä, nainen 35


Se tuska mikä tulee näistä tarinoista saa minutkin itkemään. Se eristäytymisen pakko, se että yhteiskunta ei auta vaan hylkää. Sairastuneesta tulee jotenkin ei-ihminen, jotain mistä halutaan eroon ja jotain, mihin ei olla enää edes yhteydessä. Haudataan sosiaalisessa mielessä elävältä kuten mun työyhteisö on tehnyt. Jos olisin sairastunut syöpään, varmasti olisi tullut vuoden aikana edes yksi parane-pian kortti.

Ei-ihminen, jota kohdellaan huonommin kuin koiria
Helsinki, nainen 45


Oireeni alkoivat työpaikalla 90-luvulla – sairaalassa. Työkaverit alkoivat hätääntyä hengenahdistus oireista työpaikalla. Oireet helpottuivat alussa työpaikalta poistuttua, mutta vähitellen ne ”jäivät päälle”. Sain astma diagnoosin ja lääkkeet maksimi annoksilla. Oireilin runsaasti työpaikalla ja kävin tutkimuksissa Työterveyslaitoksella asti kahdesti, joidenka seurauksena altistuin maaperähomeille ja olin entistä sairaampi. Ammattitauti diagnoosia en saanut: jäi muutaman prosentin päähän vakuutusyhtiön raja arvoista. Kortisonikuureja usein – työpisteen vaihtoja. Addisonin tauti tuli sivudiagnoosina sekä hypokalemia ja nivel- ja limakalvo oireet. Tällä hetkellä työskentelen talon ainoassa työpisteessä sisäilman vuoksi, muihin paikkoihin Työsuojelu on kieltänyt minua menemästä.

Koulutuksiin en pysty osallistumaan lääkkeidenkään avulla, koska oireilen niin herkästi limakalvoturvotuksina ja muutaman viikon kipeänä sen jälkeen. Sosiaaliset kuviot ovat supistuneet ja toimin homekoirana vierailuilla tahattomasti. Teattereihin ym laitoksiin mennessä tarvitsen antihistamiineista kortisoniin asti pohjalääkityksen. KELA:n kuntoutuksiin en pysty osallistumaan sisäilmaongelmien vuoksi (kartoitettu), joten yksityiseltä puolelta on haettava apuja tarvittaessa ja omatoimisesti kuntoiltava.

Psyyken puolikin on testattu virallisesti sairastelun yhteydessä. Perhe on ollut tiukilla ja ystävistä on jäänyt ydin jäljelle. Suomalaisen sisun avulla on ”potkiuduttu” eteenpäin – vertaisryhmästä olen saanut tietoa ja tukea myös. Hoitava lääkäri löytyi toiselta paikkakunnalta ja hänen avullaan oireeni ovat hallinnassa ja olen virkistynyt fyysisesti ja psyykkisesti oikeiden diagnoosien ansiosta. Paitsi se ammattitautidiagnoosi puuttuu…

Kemu, nainen 51


Altistuin työpaikalla 6/2010 kosteusvarion aiheuttamille mikrobeille. Aina kun palaan työpaikalle niin saan voimakkaat oireet, nenän limakalvoihin poltteen ja iltakuumeen. Yritän välttää sellaisiin paikkoihin menemistä (esim.puutarhoja,kasvihuoneita) sillä heti saan voimakkaan poltteen nenään.

1 Ykä, mies 57v, Pudasjärvi.


Sairastumishistoriani on ulottuu pitkälle. Olen perusallerginen ihminen ja suvussani on astmaa. Kävin kouluni homekouluissa ja lapsuuden kodissani oli tiedossa ainakin katossa vesivuotoja. Yliopistossa ja työpaikoilla oli myös sisäilmaongelmia.

Ilmeinen ja jatkuva sisäilmasta johtuva oireilu alkoi vasta vaiheessa, jossa erehdyin ostamaan ensiasuntoni kerrostalosta, jossa vesivahingot olivat vakavia. Käytävillä leijui makea homeen haju, etenkin sateella. Myös omasta osakkeestani löytyi sisäilmatutkimuksissa kohenneita määriä terveydelle haitallisia homeita. Asuntoon muuttamisen jälkeen oireet alkoivat limakalvojen kuivumisella, tukkoituudella ja allergisella nuhalla. Sen jälkeen tulivat jatkuva yskä ja toistuvat poskiontelontulehdukset. Välittömät oireet helpottivat ollessani poissa asunnosta.

Aloitin työt uudessa paikassa jossa yskäni paheni. Koska oireet jatkuivat kuukausitolkulla ja mukaan tulivat lämpöily sekä pahat hengenahdistus- ja astmaoireet, jouduin lopettamaan työn. Sain apurahan väitöskirjatyöhön ja sekä työhuoneen yliopistolta. Ajattelin olevani turvassa. Siellä oireiluni kuitenkin vain paheni. Muiden oireiden lisäksi mukaan tuli jatkuva pyörrytys. Kuulin vasta myöhemmin lääkäriltäni, että hänellä oli ollut useita, samassa yliopiston rakenuksessa työskenteleviä henkilöitä potilaina. Rakennuksen sisäilmaongelmat olivat yleisessä tiedossa. Jouduin jättämään sekä työhuoneeni, että kotini. Tästä alkoi melko pitkä evakkojakso. Jouduin olemaan pitkään myös sairauslomalla.

Sisäilman homeille ja mikrobeille altistuminen on tehnyt minusta invalidin. En pysty oleskelemaan pitkään tiloissa, joissa saan altistusta. Heti alkaa paineenomainen päänsärky, sitten alkavat hengitysvaikeudet ja yskä. Nykyään oireilen myös luonnon homeille, liikkuminen syksyllä ulkona on etenkin sateella vaikeaa, pienikin ylämäki tai puisto yskittää.

Tuskin olen enää missään oireeton. Nykyisessä asunnossani pärjään juuri ja juuri. Joka aamu herään kuitenkin siihen, että olen kipeä. Olen onnekas, koska kohdalleni ovat osuneet viisaat lääkärit. Diagnoosini on keskivaikea homeallergia sekä kosteusvaurioaltistus.

Tutkija, nainen 30v


Ostimme unelmien talon (50-luvun rintamamiestalo) kun muutimme maalle. Asuimme vajaa kaksi vuotta talossa. Pieni poikamme yski ja oli nuhainen suurimman osan ajasta jonka asuimme talossa. Lääkärit sanoivat vaan, että ainahan lapset sairastaa ja määräsivät ventolinea ja antibiootteja. Me aikuisetkin oireilimme, mutta tajusimme sen aivan turhan myöhään. Oli huimausta, viiltävää päänsärkyä, hassua oloa (kuin olisi humalassa vaikka ei ole juonut), kutinaa, iho-oireita, järkyttävää väsymystä, nenäverenvuotoa ym. Lopulta saimme varmuuden, että talossa on alapohjavaurio. Ehdimme kuitenkin jo kaikki altistua pahasti ja sairastaakin paljon. Menetimme koko irtaimiston ja talo on asuinkelvoton. Yritämme päästä hometalosta eroon oikeusteitse.

Tällä hetkellä olemme vailla omaa kotia. Asumme ystävän luona. Oireilemme helposti ja haistamme homeen monessa paikassa ja ihmisten vaatteissa. Pelottaa mennä kylään, kauppaan, kirjastoon, lähes minne tahansa kun koskaan ei tiedä milloin ja kenen luona/kenen vaatteista oireet alkavat.

Sen perheemme haluaisi sanoa että:
Terveystarkastaja ei ole aina paras vaihtoehto. Ainakaan meidän kunnassa (pieni kunta p-karjalassa) tt ei ottanut ongelmaamme tosissaan (jopa vähätteli). Lääkäreistä ei ole ollut apua.

Uskokaa omiin oireisiinne! Terve asunto ei haise! Vaatteeiden ei kuulu haista. Ihminen ei ole koko ajan kipeä ja lapset ei yski montaa viikkoa/kuukautta putkeen! Jos voit lähteä pois hometalosta niin lähde! Vaikka menettäisit rahaa niin terveys on silti aina kaikkein tärkeintä. Sitä ei raha tuo takaisin.

Unelmien talosta tuli painajainen, nainen 25v, Pohjois-Karjala


Olen nyt kotona vailla mitään tuloja. Työsuhde on edelleen tosin voimassa, mutta käytännössä minua ei ole olemassakaan. Luojan kiitos, olen säästänyt vuosien varrella rahaa, joten pärjään jonkun aikaa. Työnantajalla ei ole tarjota puhtaita tiloja. KELAn piiriin en kuulu, työvoimatoimiston piiriin en kuulu, liiton päivärahojen piiriin en kuulu. Kaikki pystyvät pesemään kätensä asioistani vedoten työturvallisuuslakiin ja työnantajan vastuuseen järjestää työtilat. On turhaa puhua hyvinvointi-Suomesta – niin helppoa täällä on pudottaa ihminen kaiken ulkopuolelle. Kaikki sen vuoksi, että työpaikkani sisäilmapulmien väheksyminen niitä perusteellisesti kuntoon hoitamatta, on saanut tämän aikaan. Terveydellisten tappioiden ja elämän rajoittuneisuuden lisäksi koko ajan tulee taloudellisesti takkiin, koska työturvallisuuslakia ei noudateta.

Mahdolliset harrastukset ja asiointipaikat pitää miettiä. Enää ei voi etukäteen arvailla missä oireilen ja sen jälkeen toivun hyvän aikaa. Sosiaalinen elämä on supistunut paitsi minulla, myös perheelläni tämän pulman myötä.

Tämäkö on hyvinvointia ja ihmisarvoista elämää?

Kunpa olisin nostanut aikanaan kytkintä työpaikaltani ajoissa. Jälkiviisaus on aina niin helppoa, joten on syytä vain katsoa eteenpäin. Jotenkin.

Voi elämän kevät, nainen 43v
Työskentelin sairaalassa, joka oli valmistunut muutama vuosi aikaisemmin ja aloin siellä saamaan erilaisia oireita hengitysteihin, iho-oireita, väsymystä, pääkipua ym. Tutkimuksissa ei löydetty mitään. Jatkoin työskentelyäni ja muutama vuosi ja minulla todettiin ammattinuha, jota TTL:llä ei pystytty toteamaan ammattitaudiksi. Jatkoin vaan töitäni, oireet koko ajan lisääntyivät ja pahenivat, työnantajani/työterveyshuolto jopa tietoisesti siirsi minut työskentelemään paikkaan missä tiedettiin olevan laajat kosteus-, home- ja sisäilmaongelmat, mutta pitivät minua siellä töissä ”testinä” kuinka pärjään. Tämän jälkeen hakeuduin keuhkolääkärille. Hän aloitti massiivisen lääkityksen, jolla pärjään joten kuten. Oireilen silti jokapaikassa enempi ja vähempi, mutta eivät oikein usko minua, ”päässä vikaa”, sain loppuutilin työpaikastani kun kieltäydyin tekemästä töitä tiloissa, joissa oireilin. Siellä oireili muitakin, mutta kun ”ammattilainen” kävi kierroksen tekemässä ja haistelemassa, niin ei voi tulla oireita. Nyt uusimmissa tutkimuksissa työpisteistäni on löytynyt pistäävä haju (fenoli) joka tulee märän betonin päälle liimatusta pvc-muovimatosta, kallistukset olleet pesuhuoneissa väärinpäin, vesi valuu huoneisiin ja käytäville (mattojen alle), ilmastointi puoliteholla yöaikaan ja tupakansavu levisi pitkin osastoa tupakkahuoneesta ja potilaiden vaatteiden mukana, olin kuin kala kuivalla maalla työpaikallani, ammattitaudiksi ei ole pystytty toteamaan!

Olen yrittänyt löytää puhdasta työpistettä, mutta joka paikassa oireilen, nyt olen sairauspäivärahoilla ja kunta maksaa kaikki lääkkeeni kun itsellä ei ole varaa. Tässä näkyy erittäin hyvin että näyttöä löytyy, mutta ei sitä joka ottaisi vastuun työtiloista ja niiden kunnosta. Kosteusvaurioista puhuttu vuosikymmeniä, mutta korjauksiin ei vaan ole ryhdytty, vaikka laki niin vaatii. Kun ei ole rahaa niin korjauksia ei voida aloittaa, valvonta on olematonta, korjaukset tehdään mutu-tuntumalla, vaikka kaikkia Suomen huippuasiantuntijoita käytetään apuna. Mikä on rakennusten omistajan vastuu ja mikä on Työsuojelun taso jos eivät puutu selvästi tiedossa oleviin ongelmiin – ”pilaa hyvän yhteistyön, jos aletaan puuttumaan aktiivisesti”. Sisäilmatyöryhmiä perustetaan ja niistä paasataan kuinka hyvin toimii, mutta päättäjät (rakennusten omistajat) eivät anna rahaa korjauksiin ja edes kunnollisiin uudisrakennuksiin vaan kaikki on sutta jo syntyessään.

Sairaaloissa on kyllä töissä terveydenhuollon ammattilaisia, mutta eivät ymmärrä homeista tuon taivaallista eikä niihin sairastuneiden kärsimyksistä.

Pyörittäjä, mies, 49v, Jyväskylä


Olen 59-vuotias toimistotyöntekijä Valtion laitoksessa. Minulla on diagnosoitu astma noin 4 vuotta sitten. Ne kaikki oireet löytyvät, mitä muiltakin tällä sivulla olevilta homepakolaisilta: väsymys, jatkuva ahdistus, huonot unet, nenä vuotaa, korvat kipeät, allergiat, useat antibioottikuurit viime vuosina, kortisonikuurit, jotka on aiheuttaneet diabeteksen pahenemisen ja 4 eri insuliinin ja 2 tabletin käytön sokeriarvojen tasapainottamiseksi. Minulla on yhteensä yli 20 lääkettä ja lisäksi astmaan 4 hengitettävää lääkettä. Tällä hetkellä olen työssä eristettynä parakkiin, jossa olen hyvin yksin. Työpaikkani on siirretty kokonaan parakkeihin. Mutta parakissa voin olla lähes ilman oireita. Ongelmat ovat tällä hetkellä kotona, samat oireet ovat alkaneet kuin aikaisemmin työssä. Nyt mietimme, miten jatkamme, kodista on tosi vaikeaa luopua ja tällä iällä ei viitsisi alkaa rakentamaan uuttakaan. Siitäkään ei voisi olla varma, että siellä voisi hyvin. Vielä rakkaampi kesämökki on jäänyt pois käytöstäni, koska siellä on hometta ja siellä käynnin jälkeen on monen viikon sairastaminen edessä.

Vaikka minulla on mennyt Kelan katto jo helmikuussa umpeen, niin lääkemenot ovat tosi suuret, aina kokeillaan uusia lääkkeitä, jotka eivät vielä kuulu Kelan korvauksen piiriin. Viime viikolla esimerkiksi sain insuliinin, joka maksoi minulle 190e/reilun kuukauden annos. Se on aika paljon köyhän toimistorotan ansiossa. Toivon voivani joskus vietää paremman päivän ja nauttia lapsenlapsistani ja ennenkaikkea ELÄMÄSTÄ.

Katkera, nainen, 59v


Aloitin lukion vuonna 2009. Olin onneni kukkuloilla, sillä pääsin haluamaani lukioon. Tätä onnea ei kestänyt kauan, kun useita poskiontelotulehduksia alkoi ilmetä ja viime jouluna lihasvärinää. On ollut vaikka mitä oireita, ripulia ja oksennusta. En tiedä, enää mitä pitää tehdä. Olen niin ahdistunut ja väsynyt koko ajan. Pitäisi varmaan vaihtaa koulua, mutta en tiedä. Vika vuosi lukiossa ja kirjotukset lähestyvät. Ei voi muuta sanoa, kun elämä on on ollut aika epäonnista. Auttakaa minua!!!! En halua enää olla kipeänä. Haluan olla terve, sillä se on minun suurin toiveeni!

Huolestunut tyttö, 19v, Helsinki


Olen altistunut työpaikallani (työhuoneessani) viemärikaasuille n. 10 vuoden ajan tietämättäni sitä. Sairastin erilaisia infektiotauteja jatkuvasti (flunssaa, nuhaa, poskiontelotulehduksia, korvatulehduksia, keuhkoputkentulehduksia). Infektiokierre paheni vuosi vuodelta, kunnes syyskuusta 2010 lähtien olin kerran kuussa antibioottikuurilla. Tammikuussa 2011 tapahtui täydellinen romahdus ja jouduin sairauslomalle. Työpaikalla tehtiin sisäilmatutkimus, jossa työhuoneestani paljastui runsas sädesienipitoisuus. Myös työpaikan kellarikerroksesta paljastui paha kosteusvaurio ja Stacybotrys chartarum hometta. Kellarikerroksessa sijaitsee luokkatiloja, joissa myös hengitin myrkkyjä keuhkoihini. Työhuoneeni korvausilma oli tullut naapurihuoneen alaslaskusta ja siellä olleesta tulppaamattomasta viemäriputkesta. Tilat remontoitiin 2000-luvun alussa ja siinä yhteydessä on tapahtunut tällainen aivan käsittämätön virhe. Olen siis ala-arvoisen rakentamisen ja korjausrakentamisen uhri.

Nyt elän epävarmuudessa siitä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Työterveyslääkäri on kirjoittanut lähetteen ammattitautitukimuksiin, mutta vakuutusyhtiö ei ole vielä suostunut antamaan maksusitoumusta. Joudun käyttämään astmalääkettä päivittäin. Näyttää siltä, että kukaan ei ole vastuussa siitä, että olen työpaikkani sairastuttama.

Elämäni on nykyisin rajoittunutta, sillä saan erittäin helposti oireita kaupoissa ja muissa julkisissa rakennuksissa ja yritän välttää niitä.

Työpaikan sairastuttama opettaja, nainen, 54


20v tyttönä aloitin työt sairaalassa. Ensioireita oli jatkuva turvotus, korvatulehdukset, nielutulehdukset. Nielurisat oli kasvanut uudestaan ja ne leikattiin toistamiseen. Kova yskä oli aina seuralaisena. 30-v sain ensimmäiset rytmihäiriöt. Pulssi alkoi olemaan jatkuvasti koholla. WPW-syndroomaepäilykin oli, mutta johtorataa ei löydetty. Sain betasalpaajat hillitsemään pulssia.Verenpaineet alkoi olla koholla, ja jatkuva räkätauti koko ajan päällä ja poskiontelotulehdukset.

35-vuotiaana alkoi selkä ja maha reistailemaan. Olin niin jäykkä lihaksista, että en pystynyt hengittämään kunnolla. Koko ajan oli olo kuin zombiella, ihme aivosumussa ja haukoin happea kuin kala kuivalla maalla. Seuraavaksi diagnisoitiin astma ja tuli epäily selkärankareumasta. Homeallergia prick-testissä. Ja lääkäri ihmetteli, olenko ollut puutarhalla töissä tai sahalla.

Olin vähän alle 40 v eli 20 v oli sairastamista takana, koko ajan pahentuen. Sitten rysähti kerralla. Sain jonkun oudon keuhkokuumeen, josta toipuminen vei monta kuukautta. Lisäksi kuumeilua oli ollut jo vuoden verran. Kaikki voimat oli pois, infektiolääkäri antoi diagnoosiksi kroonisen väsymysoireyhtymän. JA VASTA tuossa vaiheessa joku sanoi, että onko teidän sairaalassa kosteusvaurio. Kävin ammattitautipkl:lla tutkimuksissa, mutta työpaikkani ei suostunut antamaan rakennenäytteitä, joten en saanut mitään vastetta home-epäilyille. Vaikkakin sairaalassa koko ajan tehtiin miljoonaremontteja (tänään jo tiedetään ongelma). Työterveyslääkäri sanoi minun sairastavan masennusta ja että psykoosi iskee aina työpaikalla. Kävin useita kertoja kokeilemassa paluuta töihin ja 10 minuutissa oireet tuli päälle. Monesti sinnitelin pari päivää (Peffit esim. laski 200:n) ja yleensähän kokeilu loppui koviin myrkytytilaoireisiin. Ja siitä sitten taas toivutiin kotona kuukauden verran ja lähdettiin taas yrittämään.

Loppujen lopuksi kaikki tiet oli koluttu, KELAn päivärahat, työmarkkinatuet, vajaakuntoisena työnhakijana (vaikka virka oli). Ja olin edelleen yhtä sairas monine diagnooseineni ja lääkkeineni. Työnantaja kylmästi ilmoitti, sanotaanko me sinut irti vai sanotko itse. Olisin jäänyt aivan tyhjän päälle. Viimeisenä oljenkortena työnantaja imoitti että mee psykiatrille (vaikka olin sairastelun aikana käynyt monellakin ja aina tultu siihen tulokseen että alla ilmeisesti jokin harvinainen sairaus, jota ei vielä tiedetä).

Olinkin loppujen lopuksi luulosairas pahasti, kun ”sairas-talo” -oirehdinta menee Suomessa psykolokiseksi sairaudeksi. Ei saa olla katkera, sanoi lääkäri, kun yritin hakea oikeutta myöhemmin, et ole ainoa.

Luulosairas, nainen 49v, Pohjanmaa


Huonepölylle olen ollut allerginen jo kauan.. lapsuudesta saakka. Ei mulle ikinä mitään testejä ole tehty. Sairastin koko lapsuusiän useita hengitystie-elintulehduksia ja reagoin mahallani kaikkeen. 16-vuotiaana minulla todettiin reuma. Aikuisiässä ensimmäinen kosteusvaurioasuminen tapahtui väliaikaisasunnossani äitini luona, olin raskaana. Kosteusvaurio paljastui vasta äitini myytyä talon pois. Vastasyntyneen lapseni kanssa muutimme kunnan pienkerrostaloon, jossa hyvin pian poikani alkoi sairastelemaan keuhkoputkentulehduksin ja sai infektioastman sekä allergisoitui lemmikkieläimillemme. Luovuimme eläimistä, terveystarkastaja totesi huimat kosteusarvot sekä hometta. Pyysimme kunnalta toista asuntoa, he pistivät vanhemman miehen asumaan homeasuntoon – kuulemma hän ei hajuista niin piittaisi. Paljon myöhemmin koko talo meni myyntiin, remontoitiin ja myytiin pois osakkeina.

Vähitellen poikani tervehtyi ja astmalääkettäkin tarvitsi vain harvoin. 2007 muutimme yhteen miesystäväni kanssa hänen omistamaan taloon. Hän oli remontoinut talon, käyttänyt tarkastuksen ennen pintojen laittoa, ostin talosta siivun. Pian muuton jälkeen reumani paheni, sain siihen biologisen lääkityksen solumyrkyn lisäksi. Poikani yski huoneessaan öisin, välillä käytettiin astmalääkettä porukalla. Avomieheni punajäkälä paheni ja hänen hengityksensä vinkui ja hän sairasti jatkuvasti keuhkoputkentulehduksia. Välillä haistoimme omistuista hajua keittiössä ja muiden mielestä vaatteemme haisi pahalle. 2010 aloimme remontoimaan takaoven ympärystää. Siitä tulikin hieman isompi juttu, levisi kuin jokisen eväät.

Muutimme evakkoon heti kun saimme sijaisasunnon. Sijaisasunnosta jouduimme muuttamaan pois selkäni romahduksen ja outojen hermostovaivojen invalidisoimisen takia. Olin erittäin vahvalla lääkityksellä pitkän aikaa. Sairasasuntoni oli äitini luona. Sekin oli homeasunto. Pääsimme nykyiseen asuntoomme 2010 marraskuussa, ja vointini parani huomattavasti. Haju- ym. yliherkkyydet ovat pahentuneet, ja usein olen haistanut tietyissä paikoissa täälläkin homeen hajun. Pystyn elämään toistaiseksi asian kanssa, en tiedä kuinka kauan. Muitakaan asuntoja täällä ei ole tarjolla meille.

Miten hometalomme kävi? Saimme sen tänä vuonna myytyä purkukuntoisena ja alihintaan. Itse emme saaneet remonttia varten rahoitusta järjestymään. Nyt olemme taistelleet huonon rahatilanteen takia ja hermostovaivani ovat nykyään jo keskushermoston vaurioita. Minua ei vieläkään ole kunnolla tutkittu…

Piia, nainen 38, Hollola


Altistuin homeelle monta vuotta ala-asteella ja siitä se alamäki alkoi kun nyt on terveys jo 21 vuotiaana aika huono. Homeesta annettiin koululle ja kaupungille ja muille tahoille valituksia monesti ja kun äitini laittoi lehteen asiasta juttua niin viimein sieltä alettiin heräämään tosin liian myöhään minun kannalta ajateltuna. En ole enää voinut olla huonossa sisäilmassa saamatta päänsärkyä, yskää ja ylipäätään huonovointisuutta. Ja lähes kaikista kemikaaleista saan samoja reaktioita. Koulussa en voinut puutyötunneilla olla kun sain aina pahoinvointia. Ja ihottumaakin on tullut mutta enpäs tiedä liittyykö homeallergia siihen mitenkään.

No nyt olen ollut työkkärissä ja saanut työharjoittelupaikan puutyöpajasta eli keskeltä puupölyä ja kemikaaleja niin minun oli pakko paikasta kieltäytyä ja hakea lääkärin todistus homeallergiasta ja kuten arvelin että ei sitä te-toimistoa moinen homeallergia kiinnosta ja kuukauden odottelun jälkeen tuli ilmoitus karensista. Eli minun olisi pitänyt ottaa palkaton työpaikka jossa terveyteni olisi huonontunut pölyn ja kemikaalien takia jo yhden päivän aikana. Ei näköjään lääkärin todistuksilla tee mittää vaikka tämän todistuksen antoi pätevä lääkäri joka tietää varsin hyvin sen koulun homeongelmat. Näin TE-toimisto pelasti yhden työttömän nuoren syrjäytymiseltä katkaisemalla hänen ainoan toimeentulonsa.

TE-toimiston sortama, Mies


Työpaikkani muutti pahasti vaurioituneisiin työtiloihin. Sain heti silmätulehduksia, useita. Huoneessani tehtiin Salkinojan tutkimus, tutkimus kertoi huoneen olevan erittäin myrkyllinen, altistusaika 2vrk. Tein ilmoituksen työsuojeluviranomaisille ja kävin työterveyslääkärin vastaanotolla. Itse muutin pois toisiin tiloihin keskustellessani yksikköjohtajan kanssa. Tilasin uudet tietokoneet ja työvälineet koska vanhat olivat saastuneet. Silmätulehduksia ei ole enää ollut.

Mies 50+, Helsinki


Olen 43-vuotias opettaja. Kolmikymppisenä aloin homesairastamaan oltuani pari vuotta samassa työpaikassa missä aikanaan kävin koulua myös oppilaana. Astmadiagnoosin sain infektioastman pohjalta rajujen flunssien seurauksena, jotka eivät koskaan meinanneet parantua ilman pitkiä poissaoloja työtiloista. Useissa työpaikka Pef-mittauksissa sain tulokseksi ’epätyypillisiä astmaoireita’. Tuolloin en vielä tajunnut työterveyslääkärien diagnosoivan potilaita ns. työnantajaystävällisesti. Kärsin pahoista ihottumista, rajuista 3vrk migreenikohtauksista, kasvojen ja käsivarsien ihon oudoista lihaskivuista,jotka tuntuivat siltä kuin mustelmaa olisi painanut. Huimausoireet yhtäaikaisen ja pitkäaikaisen kuumeilun kanssa saivat minut vaihtamaan työpaikkaa. Seurasi lähes kolme lääkkeetöntä ja oireetonta vuotta.

Palasin (osin) remontoituun vanhaan työpaikkaani. Vuosi meni suht mukavasti. Sitten pahat ihottuma- ja astmaoireet ajoivat minut väistötiloihin. Nyt tilanne on sellainen, että oleskeltuani lyhyitäkin aikoja vanhoissa remontoiduissa tiloissa, saan todella pahaa hengenahdistusta ja kuumeilua..ihottuma on jatkuva seuralainen. Suunnitelmissa on jäädä piakkoin jollekin opiskeluvapaalle, ja etsiä uutta työpaikkaa. Työhalut ja itseni kehittämishalut ovat suuret – onhan tämä ikä urasuuntautuneille yleensä kulta-aikaa. Ensin vain täytyy koettaa parantua homeisissa tiloissa saamastani pahasta keuhoinfektiosta kunnialla.

Yritän aina etsiä myönteisiä asioita hankalistakin tilanteista:
Olen onnellinen kodistamme, ja erityisen kiitollinen sen rakentaneelle pariskunnalle, joka tajusi jättää liimaamatta muovimattoja betonilattiaan – itsekin olivat näet astmaatikkoja ja rakennusalan yrittäjiä. Heitä on myös kiittäminen kotimme sijainnista, kunnollisesta salaojituksesta, todella korkeasta kivijalasta, toimivasta sähkökäyttöisestä lattialämmityksestä, kunnollisista kaadoista,pitkistä kattolipoista ja jyrkästä katosta,jolta lumet tulevat itsestään alas rytinällä joka talvi. Myös ikkunapeltien vinoudesta olen hyvin kiitollinen,ja siitä, että kerran avatun ikkunan saa myös suljettua ilman kaupungin laitosmiehen teknistä avustusta. Miestäni kiitän hänen pitkäaikaisesta panostuksestaan kaksi kertaa vuodessa tapahtuvaan ilmastoinnin suodattimien puhdistuksesta ja suodattimien vaihdosta.

Itseäni kiitän siitä, että hankin ilmastoinninpuhdistuksen ja desinfioinnin ammattitaitoiselta yrittäjältä. Hyvin suunniteltu ja rakennettu talo sopii homevammaisellekin.

Laura, 43v, Pohjanmaa


Tulin just kaupungilta, taas löysit minut
kun kirjoitan tätä silmäni vuotavat,
eromme jälkeen olen usein humalassa sinut kohdattuani
teit pesän tupaani,
ilman lupaani
tunkeuduit sisääni,
vastoin tahtoani
kun kunnolla suutuit,
poltit ihoani
sait minut itkemään
monasti jalkojani heikotti,
päässäni jyskytti, happi tuntui loppuvan
käsittelysi jäljiltä
taistelin tajunnan menetystä vastaan
kun kuristit kurkkuani
toisinaan pahoinpitelit kasvoni turvoksiin,
nenäni ja ikeneni verille
eikä se riittänyt sinulle
vaan kajosit kaikkiin lapsiini
enkä pystynyt estämään sinua
minulla ei ollut keinoja suojella lapsiani sinua vastaan
sydämeni itki verta,
kun näin lasteni vuotavat silmät,
kuumottavat korvat
verta vuotavat nenät,
poltetun, punoittavan ihon
liikaa oli se
kun kajosit lasteni kurkkuun
monasti heillä henki vain pihisi käsittelysi jäljiltä
kun pakenimme luotasi pidit itselläsi ihan kaiken
jätit meidät alasti vailla omaisuuttaa, kotia
eikä sekään riittänyt sinulle
erostamme on pian kaksi vuotta mutta edelleen piinaat meitä
jahtaat meitä yllättävissäkin paikoissa
vasta nyt ymmärrän ettei sinusta voi erota

HELVETIN HOME

Maarit Valtonen, Jyväskylä (pojat 2v, 3v ja 16v)


Ala-aste ja ylä-aste homeessa. Oireilin molemmissa, ylä-asteella tosin jatkuvasti. Koko ylä-aste ajan joka toinen viikko antibioottikuurit poskiontelon tai keuhkoputkentulehduksiin, migreenilääkkeitä myös jouduin syömään kuin leipää. Lääkärit kohteli kuin paskaa ja käski syömään myös kofeiinitabletteja väsymykseen, heikotukseen ja yleiseen huonoon oloon. En myös tietenkään saanut nukuttua, sillä yskin keuhkoni pihalle ja nenä ja poskiontelot niin tajuttoman tukossa. Lääkärisetä antoi ison kasan unilääkkeitä 14-vuotiaalle tytölle.

Ollessani viimeistä vuotta ylä-asteella koulu purettiin ja pääsimme evakkoon. Peruskoulun jälkeen menin kauppikseen. Minun takiani aloitettiin tutkimukset. Koulussa oli myös hometta. Sain lääkäriltä todistuksen, jossa kielsi minun oleskelun kosteusvauriopaikoissa (paneeli kutosessa vasta-aineita). Etäopiskelin ekan vuoden loppuun. Etsin nuuhkimalla koulun, missä pystyn jatkaa opintoni loppuun ja vaihdoin kaupunkia. Valmistuttuani työpaikkoja on ollut yli 20, joista kaikista olen joutunut irtisanoutua homeen ja niiden aiheuttamien rajujen oireiden takia. Olen myös joutunut vaihdella kaupunkeja työpaikkoja etsiessäni. Kouluihin olisin halunnut vielä mennä, mutta en ole löytänyt sopivaa. Vaikea astma diagnosoitiin vuonna 2005, joka on mitä varmemmin ylä-asteelta lähtöisin ja sitä hoidettu vaan antibiooteilla.

Asuntoja myös olen joutunut vaihdella. Viimeisimmässä työpaikassani olin lähes viisi vuotta. Koko tämän ajan huonossa kunnossa. Tyhmyyttäni vain sinnittelin turhan pitkään. Koko työpaikka täysin susi. Irtisanoin itseni kun muukaan ei auttanut ja tilanne meni niin pahaksi, etten pystynyt enää olla minuuttiakaan kyseisessä paikassa. Olin sairaslomalla kolmisen kuukautta kun homeoireita tuli 61/100 ja myös keuhkoni ahtautui. En moneen kuukauteen pystynyt kävellä kuin mummovauhtia. Nyt olen siis työtön ja oloni on parempi. Tosin joudun vältellä kaikkia homeisia paikkoja eli toisin sanoen kaikkia rakennuksia…. Enpä tiedä mistä sitä töitä löytäisi, joissa pystyisi olla. Ei kivaa. Kämppäni tosin on hyvä, siitä kiitos.

Erittäin lyhyt kertomus 22 vuoden piinasta, nainen 29, Vaasa


Vanhin lapsistani sairastui jo 2003 ja sisarussarjan seuraava syksyllä 2010. Vanhimman lapsen sairaus on edennyt jo hyvin vaikeaksi hajuste- ja mikrobiyliherkkyyksineen sekä anafylaksia oireineen.

Molemmat lapset käyvät kotikoulua, vanhin jo vuosia. Tänä syksynä minut nimettiin lapsieni omaishoitajaksi.

Sairaiden lastensa hoitaja, nainen 43, Jyväskylä


Oli elämä, oli toivo, oli haaveet ja unelmat, tavoitteet ja pyrkimykset, oli mieletön yritys ja tekemisen meininki. Oli perhe, koti ja turvallisuus. Oli iloa hyvinvointia, pyrkimyksiä ja taistelutahtoa, ahkerat, tuottavat ja tunnolliset vanhemmat, kasvavat ja varttuvat iloiset ja viattomat lapset.

—-Tuli vastaan hometalo—–

Jäljellä ei mitään, ei mitään, ei mitään. Jäljelle jäi taloraunio, ihmisrauniot.

Jos Suomi on näin epäreilu tälle asialle, niin, sanon vain, pitäkää tunkkinne.

Eräs yksityiskohta vain: Tuotimme verotuloja 70000 vuodessa, nyt olemme vain kustannus yhteiskunnalle. Emmekä ole varmastikaan ainoa tällainen perhe. Hyvä Suomi!

Tuhkana tuuleen, mies 45v


Pallomeri

Sormeni kaartuvat ympärillesi
kämmeneni lämmin, pehmeä pesä sinulle
sinä pieni, ymmärtämätön lintuni
älä räpiköi, olethan kotona
kylmä, varjojen maailma ottaa meihin etäisyyttä.

Se tapahtuu silloin kun pimeä etsii kuuta
eikä aurinko tahdo vielä nousta
se tunkeutuu uneeni, sydämeeni ja kehooni
avaa käteni, turvallisen kohdun, johon ei ole paluuta
ojentuneet sormeni vaalenevat jääpuikoiksi
juuri silloin menetän sinut yöhön pieni lintuseni.

Anteeksi, en pysty antamaan tarvitsemaasi suojaa
rakkaimpani, aarteeni
universumilla on sinulle muita suunnitelmia
en ole tarkoitus sinulle
käsissäni ei voimaa
sormeni, varjon puolella mustaa jäätä
auringossa punaisia muistoja.
Sulan rakkaudesta, joka pakenee
haihdun sumuksi, joka etsii sinua
leijun maahan, jossa kerään itseni
vielä kerran
puristun palloksi vieraissa kourissa
pallomereksi maailman oville.

Lintuni, sinä laulat, aina muualla,
murenen, hajoan.
enkä tiedä miten ne palat kokoaisin.


Olen vaikeavammainen reumaatikko. Puolisoni on henkilökohtainen avustajani,minulla työnantajana velvollisuus työsuojelun järjestämiseen. Muutimme vuosia sitten perintötaloon ja ensin tehtiin remonttia. Ihmettelin kyllä muuton jälkeen sairasteluamme; ihottumaa, kuumeilua…, talvi aina pahempi. Hoksasin,että meillä on sisäilmaongelma. Asumisterveysliiton avulla asiat alkoivat rullaamaan. Valitettavasti terveystarkastaja ei löytänyt hälyttävää. Toimitin puolisoni työterveyshuoltoon, jotta saisimme työpaikkakäynnin, suunnitelman ym. Puolisoni oli todella sairas. Itse olin tukehtua, oksentelin. Pettymys. Hoitaja alkutarkastuksessa kysyessään sisäilmaongelmista kesken lauseen (olin mukana) tiuskaisi: ”Kyllä jokaisen ihmisen pitää hajuja sietää!”. Sähköpostitse pyysin hoitajan kautta lausuntoa, selvitystä työterveyslääkäriltä, mutta ei noteerattu. Puolisoni lähettettiin keskussairaalaan, missä hän sai happirikastimen kotiin. Aloitimme korjaukset ja löytyi tukkimaton viemäriputki (kaasuja) lattian alta, kellari poistettiin ja ilmastointi laitettiin kuntoon. Minulle taas keskussairaalassa tiuskaistiin: ”Me emme täällä välitä mistä ihmiset sairastuvat, me hoidamme vain oireita, emme paranna mitään!”. Meidän ”homeongelmat” laitettiin entisten sairauksien (vammojen) pikkiin. Valitimme Aluehallintokeskukseen ym. kohtelusta, mutta vastauksessa työterveyden kirjoista ei löytynyt merkintää ko homeasiasta, vasta kesk. sairaalassa. Voimme nyt paremmin korjausten jälkeen ja ravitsemushoidoilla.

Mixi, nainen 59v


Altistuin hometalossa pahasti homemyrkyille. Valitettavasti tein sen virheen, että muutin seuraavaksi juuri remontoituun asuntoon ja sairastuin melkein välittömästi monikemikaaliyliherkistymään. Uusista pinnoista (lattialakka, maalit, uudet kaapistot) lähti ns. voc- päästöjä johon homemyrkky oli altistanut reagoimaan. Jouduin ensiapuun kun henki ei enää kulkenut ja kova kortisonilääkitys päälle. Reagoin todella rajusti kemikaaleihin, hajusteisiin ja muihin ilman epäpuhtauksiin. Oli hengitysvaikeutta, limaa tuli paljon, verta keuhkoista ja nenästä. Limakalvot polttelivat koko ajan. Sain myös elohopeamyrkytyksen (amalgaamipaikat)eli myrkkyjen yhteisvaikutus ja elimistön ylikuormitus vaikutti tämän tilanteen puhkeamiseen. Oireeni olivat aivan karmeat ja kun sairaus ei sopinut astmaan sain erittäin ikävän leiman otsaani lääkäreiden taholta. Mitään ei tutkittu eikä mietitty enää kuin olinko psyykkisesti sairas. Jouduin kokemaan hyvin ikäviä ja traumaattisia asioita kun yritin löytää jostakin apua ja paikkaa missä olisin pystynyt toipumaan kun kotonani reagoin pahoin kemikaalipäästöihin. Olin täysin inhimillisen avun ulkopuolella, vaikka oli erittäin raju fyysinen sairaus päällä. Onneksi löytyi hyvä lääkäri yksityispuolelta joka pelasti tilanteeni. Tässä nyt toivutaan pikkuhiljaa, mutta edelleenkin oireilen tällä monikemikaaliherkistymällä voimakkaasti ja se rajoittaa elämääni aivan hurjalla tavalla. Asunnon etsimisessä on vaikeuksia löytää sellaista, jossa pystyn olemaan. Töissä ei voi olla. Sosiaalinen kanssakäyminen on romuttunut. Tässä on oman elämänsä vanki.

Lääkäreiden suhtautuminen tähän sairastumiseen on ollut aika ikävää. Näitä sairastuneita yliherkkyyksineen alkaa olla jo aika paljon ja silti moni joutuu kokemaan aikamoisia nöyryytyksiä lääkäreiden taholta ennenkuin joku osaa selvittää mistä oikeasti on kyse. Ihmisen psyyke joutuu tuossa aikamoiselle koetukselle ja jos ihminen lytätään lääkäreiden taholta vielä henkisesti, niin pahaa jälkeä siinä voi syntyä. Valitettavsti esim. tätä monikemikaaliherkistymää ei voi vielä todentaa lääkäreille millään testillä. Oireiden perusteella kylläkin voi jo tajuta mistä on kyse. Näitä monikemikaaliherkityneitäkin alkaa olla jo aika riittämiin, että voitaisiin jo alkaa uskomaan mitä se potilas kertoo oireistaan. Käsittääkseni muualla maailmassa tähänkin sairauteen suhtaudutaan aivan eri tavalla kuin suomessa ja tietoa löytyy. Diagnoosinkin saaminen Suomessa on mahdotonta ja tämä vaikeuttaa sairastuneen elämää.

Häkkilintu, nainen 45


Aloin oireilla 80 -luvun rivitaloasunnossa kaksi vuotta sitten. Aluksi meitä syyllistettiin oireilusta (minä ja poikani oireilimme, mieheni ei), mutta lopulta asuntoon saatiin mittaukset ja kosteusvauriohomeita löytyi. Sain asunnossa voimakkaita oireita ja myös keskenmenon. Muutimme pois ja hävitimme osan tavaroista. Oireilen uudessakin asunnossamme. Pelottaa, mitä talvella käy, sillä nyt olen kesän ollut paljon ulkona ja pitänyt ikkunoita jatkuvasti auki. Etsimme uutta, mutta sopivaa ei ole vielä löytynyt.

Fragile, nainen 36, Pohjois-Suomi


Vuonna 2009 muutimme pois hometalosta, jossa onneksi olimme vain vuokralla. Tätä ennen olin sairastellut kaksi talvea ja viimeisen todella taukoamatta (flunssia, poskiontelotulehduksia, mahdotonta väsymystä, muistihäiriöitä). Astma minulla todettiin tuolloin 2009 ja keuhkosairauksien erikoislääkärin painavasta kehotuksesta vaihdoimme asuntoa. Myös kilpirauhasen vajaatoiminta on sittemmin diagnosoitu.

Tällä hetkellä en oireile kotona, mutta työpaikalla asiakaspalvelussa saan oireita (äänen käheys, kihelöinti limakalvoilla, tykytys poskionteloissa, ”humalainen” olo, muistikatkokset, korvien kutina ja naksuminen) lukuisista asiakkaistamme.

Oireilen myös kaupoissa, teatterissa ja muissa julkisissa paikoissa, joissa on paljon väkeä, vaikka rakenteet olisivatkin kunnossa – todella usein ne eivät ikävä kyllä todellakaan ole. Lisäksi olen altistunut myös jossain määrin hajusteille. Luonnonhomeet saavat oloni syksyisin tosi huonoksi ja keväälläkin näistä oireilen.

Toinen poikani altistui myös samaisessa asunnossa ja joutui lopettamaan koulunkäynnin puoleksi vuodeksi, kun sai oireita myös koulusta. Nyt onneksi koulun vaihdon myötä hän on voinut jatkaa peruskoulua – ainakin toistaiseksi.

Altistuminen on vaikuttanut ja vaikuttaa todella kokonaisvaltaisesti ja koko ajan elämäämme. Joudun miettimään menojani tarkkaan: missä jaksan käydä, miten usein voin käydä tiloissa joissa oireilen, kuinka paljon kestän altistusta kerralla/peräkkäisinä päivinä jne.

Aina, kun lähtee kotoa pois, voi olla yllätyksiä vastassa!

Homekorva, nainen 41, Jyväskylä


Sairastuin itse työpaikkani kosteusvauriomikrobeista. Työskentelin hoitajana OYS:ssa (Oulun Yliopistollinen sairaala).

Työterveyslääkäriltä, omalta keuhkosairauksien erikoislääkäriltä, silmälääkäriltä, korva-, nenä- ja kurkkutautien lääkäriltä ja foniatrilta (’äänihäiriöiden erikoislääkäri’) oli lausunnot, että työpaikkani aiheuttai jatkuvia keuhkojen tulehduksia (inflammaatio – ei infektioita), äänen käheyden, nenän tukkoisuuden ja allergisen nuhan sekä rajuja silmäoireita. Silti minut altistettiin kolmelle kostausvauriomikrobille, joita hengitin TTL:lla. Sain ammattitautidiagnoosin 2003. Tulin erittäin sairaaksi noista altistuksista 2003. Jouduin olemaan noin kaksi kuukautta kortisonikuurilla. Pitkiä luita särki ja kaikkia niveliä särki. Nivelien ja lihasten särky ei loppunut ja menin reumalääkärille tk-lääkärin kautta. Hän teki diagnoosin FIBROMYALGIA.

Vakuutusyhtiön asiantuntijalääkärit väittävät etteivät oireeni ja sairastumiseni johdu työpaikkani kosteusvauriomikrobeista vaan ”jostain muusta”. Äänen käheyskään ei johdu homeista heidän mielestään, vaikka ääneni on palautunut lähes normaaliksi (laulaa en voi enää korkeaa sopraanoa) ja menee heti hometiloissa ihan käheäksi.

Muutaman kerran yskiessä äkillisesti jossain hometilassa, jonne menin vahingossa, tunsin hirveää kipua selässäni. Selkääni tuli prolapsi (välilevyn pullistuma) joka diagnosoitiin 2007. Siitäpä Vakuutusyhtiön asiantuntijalääkärit riemastuivat, että selästähän se johtuukin tuo työkyvyttömyyteni eikä astmasta. Selän prolapsi leikattiin 2008 joulukuussa ja työkyvyttömyyseläkkeen sain 2004.

Astmani on todella hankala. En kestä edes samassa huoneessa olevia homekodeissa asuvia tai hometyöpaikoilla työskenteleviä henkilöitä. Opiskelin uuden ammatin 2004 (sosionomi, lapsi- ja nuorisotyö) ammatillisena kuntoutuksena. Opiskeluun liittyvässä työkokeilussa nenän limakalvot menivät ihan rikki, ääni oli ihan käheä ja keuhkot menivät niin huonoon kuntoon että jouduin kortisonikuurille. Ryhmässä (työharjoittelu homeettomassa päiväkodissa) oli kaksi homekotilasta ja yksi kesätyössä oleva nuori poika. Minulle on tullut myös hajusteyliherkkyys ja en kestä hajusteita enkä tupakansavua (saan rajun astmakohtauksen). Pidän eläimistä, mutta en voi olla samassa huoneessa, jossa on eläimiä tai vaikka koiran omistaja ’liian lähellä’ että eläinepiteeli tulee hengitysteihini asti. Hajusteallergia ja eläinallergia ei näy iho- eikä verikokeissani. Olen ilmeisesti yliherkkä, mutta en allerginen. Ihotesteissä näkyy varastopölypunkki allergia (+) ja verikokeissa IGE +++ Streptomyces albus (”sädesieniallergia”). Varastopölypunkki viihtyy tiloissa, joissa on kosteusvauriomikrobja ja se syö niitä. Streptomyces albus on kosteuvauriomikrobi, joka on oikeasti kosteusvauriobakteeri, mutta sitä sanotaan ’sädesieni’ nimellä.

Tulee kyllä mieleeni, että vakuutusyhtiö IF:n asiantuntijalääkärit tietävät paremmin miten puoltaa vakuutusyhtiön asiaa kuin minun asiaani, sillä he kumoavat aina minua hoitaneiden erikoislääkäreiden lausunnot. Omat lääkärini ovat hoitaneet minua vuosikaudet ja nähneet kipuni, yskimiseni ja kuunnelleet keuhkojeni vinkumiset ja rahinat, kuulleet käheän ääneni, nähneet punaiset, turvonneet äänihuuleni, nähneet kipeät ja punaiset silmäni, nähneet tähystyksellä äänihuulet ja rikkinäiset nenän limakalvot. Sitten vakuutusyhtiön lääkäri, joka ei ole minua koskaan nähnyt, kirjoittaa kumoavansa omien erikoislääkäreitteni lausunnot. Tämä on niin väärin.

Tulee mieleeni, että Vakuutusoikeuden erikoislääkärit saavat isot palkkiot kumoamistaan lausunnoista ja siksi raha on heille tärkeämpää kuin työpaikalla terveytensä menettäneen oikeusturva ja lakisääteinen tapaturmaeläke.

Saan työkyvyttömyyseläkettä, joka on paljon pienempi kuin lakisääteinen tapaturmaeläke. Työpaikka vei terveyteni, joten lakisääteinen tapaturmaeläke kuuluu minulle.

Pyysin Korkeimman Oikeuden valituslupaa ja Korkein Oikeus ei anna lupaa.

Onko oikein että työpaikka vie terveyden ja terveytensä menettänyt joutuu taistelemaan byrokratiaa (ja korruptiota???) vastaan Suomessa? Sain ammattitautidiagnoosin 2003 ja vieläkään en saa lakisääteistä tapaturmaeläkettä.

Onneksi nuo Työterveyslaitoksen tekemät, terveyttä vaarantavat altistukset edes lopetettiin. Näyttöä olisi minullakin löytynyt jo työterveyslääkärin, foniatrin, keuhkolääkärin, silmälääkärin, korva-nenä ja kurkkutautien erikoislääkäreiden ja oman kertomani mukaan sekä työkokeilujen lausunnoista (työkokeilun työnantaja) ja opiskelujen aikana sairastumisesta koulunlääkärin lausunnosta niin ettei koko vaarallisia altistuksia olisi edes tarvinnut tehdä.

Kaikki oireeni ja sairauteni on lääketieteellisesti mitattavissa ja näkyy ja kuuluu sivullisellekin. En voi mitenkään itse ”keksiä” näitä sairauksia. Vakuutusyhtiön lääkäri kyllä voi näköjään minua näkemättä ja käheää ääntäni ja yskimistäni kuulematta noin vain kumota erikoislääkäreiden lausunnot.

Otin vihdoin tänä syksynä juristin ajamaan asiaani. Olen tapellut vakuutusyhtiö IF:n kanssa vuodesta 2003. Vien asiani myös EIT:lle (Euroopan Ihmisoikeus Tuomioistuin). Suomen vakuutusjärjestemä pitäisi laittaa uusiksi ja kaikki vakuutusyhtiöiden ketkut ja ”ilkeysassistentit” (ne jotka keksivät miten voi kumota hoitavan lääkärin lausunnon) pitäisi laittaa pois vakuutusyhtiöistä.

Hilkka Nivukoski, 61, Oulu


Altistuin homeelle omassa asunnossani, kun taloyhtiö ei ruvennut korjaamaan kosteusvauriota. Vauriot alkoivat v. 2005 ja niitä ruvettiin korjaamaan v. 2008. Siinä ajassa minä sairastuin pahasti homeesta ja kaikki tämä aiheutti vain taloyhtiö kun ei korjannut kosteusvauriota heti. Olin ihan terve ihminen sitä ennen, kunnes sairastuin homeelle. Alussa oli silmien kirvelyä, kuumetta, yskää, väsymystä, jatkuva päänsärky, nenä- ja poskionteloitten turvotus, nenästä verta, tunne, että hampaat tippuvat, huimausta, pahoinvoitia, oksentelua, nivelsärkyä, sormien turvotus, en pystynyt kävelemään kun jalkapohjat olivat kipeät, humalainen olo, sydämen tykytys, jne. Minun ei tarvitse olla sellaisessa tilassa missä on home-kosteusvaurio kuin muutaman minuutin ajan, kun saan kovan yskän puuskan. hengenahdistuksen, oksentelua, humalainen olo. Olen joutunut kolme kertaa turvautumaan ambulansiin. Jopa ihmisten päällä olevat homeiset vaatteet aiheuttavat minulle oireita. Tämä on vaikeuttanut minun normaalia elämää tosi paljon. Olen joutunut hävittämään kaikki huomekalut, jne käytännössä katsottuna koko omaisuuteni. Tästä minun hometarinasta olisi paljon kerrottavaa miten minua on kohdeltu. Tässä vaan pienen pieni osa siitä. Pahin minkä minä itse koen tässä asiassa on minun terveyteni menettäminen.

Selja Räty, 54, Kuopio


Työskentelin yli 10-vuotta katutason toimistossa, jonka kellarissa oli paha homevaurio, jota ei silloin ymmärretty. Yskin yötäpäivää tukehtumisen partaalla vuosikaudet. Tuntui, että keuhkoni olivat repeämisen partaalla ja jatkuvassa tulehdustilassa. Juoksin tutkimuksissa ja kokeiltiin lääkkeitä toisensa jälkeen. Mikään ei auttanut, eikä minusta löydetty mitään vikaa. Paitsi ehdotettiin aina allergiaa. Mutta sen tason yskä oli niin konkreettista, että lääkäritkin olivat ihmeissään. Lopulta olin niin raivoissani lääkäreiden pään pyörityksiin, että heitin lääkkeet ja lääkäreiden ohjeet hevonkuuseen ja otin hoitoni omalle vastuulleni.

Lääkärini kielloista huolimatta aloitin juoksemisen yskimisestä huolimatta. Juoksin myös 20 asteen pakkasessa, joka oli ehdottoman kiellettyä. Ja yllätys yllätys, pakkasessa hengittäminen olikin hyvin kevyttä (en suosittele, sillä vaarallista astmaatikolle). Juoksin kesät talvet, opettelin myös luisteluhiihdon. Pakkasessa urheilu tuntui olevan parasta hoitoa. Kovat pakkastalvet olivat flunssavapaita ja yöyskä helpotti. Pudotin kotona sisälämpötilan +16 asteeseen. Myös talvella nukuimme koko perhe ikkunat auki. Kesämökillä vanha hirsiaitta oli ihan paras nukkumapaikka. Otimme myös koiran. Vaihdoin työpaikkaa. Rakensimme omakotitalon allergialiiton ohjeiden mukaan. Taloon ei tullut muovimattoja, ei muovimaaleja, ei lastulevyjä, eikä koneellista ilmanvaihtoa, vaan painovoimainen. Lisäksi taloon tuli varaava takka, avotakka sekä saunaan puukiuas. Ilmanvaihtokanavien lisäksi piipussa oli kaksi ilmahormia. Ja talo oli pesuhuoneita lukuunottamatta kokonaan puusta. Yritin järjestää kaiken elämisen mahdollisimman luonnonmukaiseksi. Ruokatottumukset minulla oli valmiiksi jo terveelliset.

Juokseminen alkoi auttaa jo muutaman kuukauden kuluttua. Samoin huomasin, että joka aamuiset yskään tukehtumiset vähenivät kun laittoi heti herättyä villasukat jalkaan.

Olen ollut jo 15-vuotta täysin terve ja aina virkeä. Flunssia ei ole ollut vuosiin, eikä yskää. Mutta jos käyn rakennuksessa missä on kostea tuulettumaton alapohja tai tunkkainen kellari alkaa keuhkoissa voimakas poltto ja yskin monta viikkoa. Homealtistus on jäänyt, mutta akuutti vuosia jatkunut jonkinlainen keuhkojen tulehdustila on rauhoittunut.

Parantunut, Nainen 60v, Helsinki


A. Tein toisinaan etätöitä kesämökillämme, jossa käynnin haistoi tosin kyllä jo vaatteistakin – sellainen kostean puutalon haju. Selkein oire oli limanerityksen lisäksi mieletön tokkura, aivan kuin pää olisi ollut vaahtokumia.

B. Vuokrasin työhuoneen 50-luvun toimistotalosta. Ensimmäiseksi kiinnitin huomion huoneessa olleeseen vernissan tai lakanhajuun, jota arvelin remontin jälkihöyryiksi. 0,5 vuotta myöhemmin sama pistävä haju tuntui edelleen. Tunnin huoneessa oleskelun jälkeen alkoivat silmät kirvelemään, sitten nenän limakalvot, lopulta keuhkoputkissa alkoi tuntua ikävältä. Kaiken kruunasi sama tokkuramainen väsymys. Kerran lähtiessäni töistä kotiin mietin mahdanko olla ajokunnossa – niin hölmöltä olo tuntui.

Maallikkodiagnoosini: aldehydejä ja hometta. Sain purettua vuokrasopimukseni kaksi viikkoa sitten. Toivon että uudessa paikassa ongelmia ei olisi.

Frank, Mies 46, Turku


Tässä kaupungissa ensimmäiset sairastumiset alkoivat 90-luvun alussa. Itse sairastuin vuonna 2000, kaupungin työpaikalla. Menetin työni, ja putosin tyhjän päälle. Miehen tulot estivät myös työttömyystuen saannin.

Koko 2000- luku on ollut julkisten tilojen homeongelmia, taistelua, epäonistuneita remontteja jne.

Kun tämä rajoittaa elämääni niin paljon, niin olen monesti pelännyt, että jos ihminen sairastuu nuorena, kuinka paljosta hän joutuu luopumaaan koko loppuelämänsä, tämä kun ei ole parantunut edes 10 vuodessa. Esim Kanarialla lomamatkalla jouduin viettämään yön ulkona, kun hotellihuone oli homeessa. onneksi sain vaihtaa hotellia, samoin kävi nyt kesällä Suomessa.

Harrastuksia rajoittaa terveiden tilojen vähyys.

Jo silloin v. 2000 eräs AKAVAN lakimies oli joutunut pelastamaan homesairaan psykiatrisesta pakkohoidosta.

Nyt pahin pelkoni näyttää toteutuneen: Nyt sairastuvat jo nuoret, silloin 2000-luvulla enemmistö oli keski-ikäisiä, jotka olivat olleet jo vuosia hometiloissa. Nyt nuoret ovat altistuneet jo päiväkodeissa ja kouluissa ym.. Lisäaltistus yhä useammassa tapauksessa johtaa sairastumiseen.

Ja kun luin näillä sivuilla olevia sairaskertomuksia, oireet nuorilla ovat paljon pahempia, kuin niissä sairaskertomuksissa joita kuuli silloin 2000-luvun alkupuolella.

Jotain tarttis tehdä, barrikadeille tarttis päästä, sillä meitä on jo todella paljon, ja lisää tulee koko ajan kiihtyvällä vauhdilla.

Hyvä, että tulette julkisuuteen mutta sitä vain pitäisi jaksaa ylläpitää kaikin keinoin yhä suuremmalla joukolla, muuten kaikki oli turhaa työtä.

Malavi, nainen 50


Kokemusta homeasumisesta on noin 8-vuodelta. Ensin vuokralla vanhassa rintamamiestalossa ja sen jälkeen kuuskytluvun omakotitalossa. Molemmissa oli omat homeensa. Oireet alkoi pikkuhiljaa erilaisina nuha-köhä-käheys eli flunssa tyyppisillä oireilla. Pääosin oireet ei haitanneet elämää minkä vuoksi asiaa ei ottanut kovin vakavasti. Mikä näin jälkeenpäin ajatellen saattoi olla virhe….

Rintamamiestalossa asuessa tutuksi tuli em. lisäksi keskittymisvaikeudet, päänsäryt nenän veripurkaukset, masennukset, yleiset aloitekyvyttömyydet, ylähengitystieoireet ja silmien kirvely.

Muuttaessani toiseen asuntoon osa oireista helpottui hetkeksi kunnes alkoi uudestaan voimistuen ja uusilla mausteilla. Taloa tutkittaessa syyksi paljastui saastunut purueriste ja sen alta kosteuseristeeksi laitettu kreosoottibitumi.

Kosteusvaurio- ja homealtistumisjuttuihin liitettyistä sairauksista tulee mieleen poskikontelo tulehdukset ja keuhkoputken tulehdus, mitä ei ole vielä koettu. Viimeisimpinä koettuina reuma ja mielikuvituksellinen ajoittainen kuulon häipyminen. Tuon kreosootin vuoksi odottelen syöpää…

En ole asioideni kanssa pahemmin viitsinyt lääkäreitä vaivata. Liian vaikeita kysymyksiä terveyskeskusten opiskeleville kandeille. Reuma(yli)lääkäri taas totesi, että homeilla ja reumalla ei ole yhteyttä. Kunnan tervestarkastaja on suojatyöpaikkaa ylläpitävä eläkettä odottava vitsi ja naapurikunnan terveystarkastajat ei saa ottaa kantaa reviirialueensa ulkopuolella.

Tällä hetkellä suurin osa irtaimistosta hävitetty, maksettu kämppä asuinkelvoton, kunnan vuokrataloihin en pääse, koska omistan talon, jota ei ole varaa korjata. Vapailla markkinoilta ei ole asuntoa saavana hintaan josta selviäisi.

Oireilen miltei kaikissa sisätiloissa ärsyttävällä kurkun polttavalla tunteella ja päänsäryllä. Lisäksi reagoin kaikkiin voimakkaisiin hajuihin ja kemikaaleihin. Tekstiilikaupat ja muovivalmisteita myyvät autotarvikeliikkeet on vaikeita paikkoja. Kaiken pahimpia on uimahallien spraysuihkuttelijat joita tekisi mieli niitata nokkaan.

Reuman ja niveltulehdusten vuoksi käytän neljää eri reuma- ja särkylääkettä mitkä ei aina tehoa. Loikkiva nivelkipu sormissa on jatkuvaa ja piakkoin olen köyhän pätkätyöläisen sijasta köyhä työkyvytön.

En ole asiat viimeaikoina enää edes vituttaneet saatikka masentaneet. Ne vaiheet on jo menneet. Nyt on menossa se vaihe kun enää naurattaa..

Jouni, mies 39


Homealtistukseni alkoi 1996, jolloin aloitin työskentelyn eräässä toimistossa. N. puolen vuoden jälkeen alkoivat oireilut, joita olivat mm. jatkuvat poskiontelotulehdukset, puhekyvyn ajoittainen menetys, unettomuus, erilaiset kuumeilut ym. Juoksin lääkärissä jatkuvasti ja mitään syytä ei löytynyt vaikka kaikenmailman kokeet otettiin. Sitten jäin vuodeksi vuorotteluvapaalle ja olin täysin terve koko vuoden, mutta palattuani töihin olin parin kk jälkeen samassa jamassa. Silloin aloimme tutkia talon rakenteita ja huomasimme, että tasakattoisessa rakennuksessa oli vesi vuotanut välikattoon joka oli homeessa. Tämän jälkeen olen joutunut lopettamaan kolmessa eri työpaikassa (homeet on toki mitattu mutta ”arvot” eivät ylittyneet) ja muuttamaan neljä eri kertaa. Kustannuksia en ole tarkkaan laskenut mutta kalliiksi on tullut. Tällä hetkellä opiskelen uutta ammattia vanhassa koulurakennuksessa jossa oireet alkoivat heti, onneksi koulutuksen järjestäjä on valveutunut tässä asiassa ja järjesti välittömästi korvaavat tilat johon pääsemme nyt muuttamaan. Voin vain toivoa, että uusi koulutustila on kunnossa sisäilman suhteen. Mikäli joudun tämän koulutuksen keskeyttämään on kyllä tilanteeni melko toivoton. Minut on testattu kaksi kertaa allergiasairaalassa mutta homealtistusta ei ole löytynyt. Käsitykseni mukaan altistusta on todella vaikea todeta koska homelajeja on n.700. On erittäin hyvä asia, että tämä nyt otetaan kunnolla julkisuuteen, eilinen homepakolaisten ohjelma (Ajankohtainen kakkonen toim. huom) varmasti avasi monien silmät. Suomessa useat rakennukset ovat kosteusvaurioituneet ja tästä syystä asiasta on vaiettu, korjauskustannuksethan tulevat olemaan mittavat. Tsemppiä kaikille kohtalotovereille, toivottavasti saamme vielä joskus oikeutta itsellemme.

Terv. Anne, 50v


Seuraavana niksi homealtistuksen vähentämiseksi: Jos sinulla on kesäasunto, joka jää kylmilleen talveksi voit vähentää kosteus- ja homerasitusta kun et jätä syksyn kosteutta talveksi taloon sisälle. Lämmitä taloa syyssateiden aikaan, jolloin talo pysyy sisältä kuivana. Kun sitten pakkaset tulevat voit lopettaa lämmittämisen, sillä pakkasten aikaan kosteus ei enää lisäänny. Näin mökkisi jää kuivaksi.

Nykyisin suositellaan myös ns. kuivanapitolämmitystä. Se tarkoittaa sitä, että kylmilleen jätetyn rakennuksen sisälämpötila pidetään muutaman asteen korkeammalla kuin ulkona. Se on myös ekologisempaa kuin jättää lämmöt päälle.

Parantunut, nainen 60, Helsinki


Kuinka jätkän käy?

Jatkuva tai ajoittainen
Suomen homepakolainen;
muuttanut on parvekkeelle
Istahtaa jo aamuteelle,
nukkui makuupussissaan,
aamuyötä palellaan.

Aikanansa asunnossa
asuin homeisessa, jossa
elin niin kuin kotonain,
mut sairastelin aina vain.
Siitä syntyi altistus,
sekä tämä vaellus.

Laminaattilattioita,
kemiallisia noita.
Jäynä poskionteloissa
sekä keuhkokammioissa.
Enpä jaksa hengittää
turtana on ruumis, pää.

Vaikka jatkan oireilua,
aio en mä lannistua.
Siitä vaan taas muuttamaan,
ehkä viimein kodin saan.
Viides kerta on se nyt
mut kotia ei löytynyt.

Muuttaiskohan ulkomaille.
Mistä rahat muuttohaille?
Taikka sitten vaikka Kuuhun,
konttikylään, mäntypuuhun.
Joskus näitä unelmoin
ja hetken paremmin mä voin.

Kauan sitten oli ajat,
jolloin eli Rakentajat.
Nyt vain elää elementit,
kasvukäyrät, eurot, sentit.
Kilpailu ja kiristys
on rakentajan piristys.

Olen nähnyt lääkäreitä
jotka ymmärrä ei meitä,
sekä isännötsijöitä,
joille tuotan paljon töitä.
Hyvä perusterveys,
eikö auta siedätys?

Ympäristöinsinöörit
tutkineet on talon röörit.
Kunnostettu ilmastointi,
silti jatkuu pahoinvointi.
Muuta emme tehdä voi.
Muuta! Se on taaskin Moi!

Jatkuva ja ajoittainen
joka kodin pakolainen;
siinä kaikki olennainen.
Näinkö tämä painajainen
loputtomiin jatkuu vaan,
kunnes jätkä haudataan?

Jukkeli


Mitä meni? Terveys, kyky työskennellä ammatissa, johon kouluttauduin, usko viranomaisiin ja lääkäreihin, yleensä yhteiskuntaan, avioliitto, suhteet moniin muihin läheisiin katkesivat, menetin myös aseman vakavasti otettavana ihmisenä.

Mitä sain? Tilalle sain esimerkiksi huolen, että entä jos sairastun ja joudun sairaalaan? Homeiset sairaalat ja terveyskeskukset ovat pelkoni. Jos en voi olla homeisissa tiloissa hoidossa, joudunko pakkohoitoon? Pysynkö hengissä tässä terveydenhuoltojärjestelmässä?

Entinen idealisti, nainen 34v


n. 5 vuotta sitten saneerattu erään valtion tutkimuslaitoksen käyttämä ja Senaatti kiinteistöjen omistama rakennus on altistanut minut ja kollegani jollekin (jota kahvipöytäkeskusteluissa arvellaan homeeksi). Asiaa on tutkittu ja tutkittu ja taas tutkittu (Senaatin tilaamana, sisäilma-ammattilaistenkin mielestä pintapuolisilta vaikuttavin menetelmin). Rakennuksen tyhjennykseen päätyminen vaati useiden oireilun sekä muutaman henkilön vakavan sairastumisen, joilla saattaa olla yhteys rakennukseen. Liekö kyse oikeasti vaikeasta asiasta vai kyse rahasta. Nytkin, vaikka on jo tunnustettu rakennuksen aiheuttavan sisäilmaoireita, on siirretty muutamia oireilevia henkilöitä pois ja laitettu ”tuoreet” henkilöt tilalle.

Kissa tulisi nostaa pöytälle ja kohdata tosiasia, että maamme on täynnä mm. kiinteistöjä, jotka hiljalleen sairastuttavat ihmiset. Vain ongelma tunnustamalla voidaan ruveta oikeasti etsimään ratkaisuja. Nyt vain toivotaan, että sairastuvien määrä ja siitä johtuvat kustannukset pysyvät pienempinä kuin asioiden korjaaminen (jonka kustannuksia ei myöskään tunneta).

Tutkija, mies, 38


Aluksi lääkärin mielestä oireeni olivat vain mielenterveysongelmia ja kun ympyrää oli pyöritty 5 vuotta niin sitten lääkäreiden oli pakko myöntää, että oireeni johtuivat työpaikan homeista. Mutta se ei minua enää liioin lohduttanut, kun terveyteni oli mennyt lopuksi iäksi. Korvausvelvollisia ei tietenkään ollut kukaan. Vakuutusyhtiökin vaan ilmoitti, että sairaudesta ei ole minulle mitään haittaa, mutta te muutkin sairastuneet tiedätte, että millaista elämä on sen jälkeen, kun on altistunut homeille. Nykyään olen myös hyvin hajusteyliherkkä ihminen, sosiaalinen elämäni on aivan olematonta. Mutta ei passaa vaipua synkkyyteen, sillä minulla on onneksi koti, jossa voin hyvin ja elän ilman altistuksia.

Justiina, nainen 49 v, Pieksämäki


20v samassa työpaikassa! Olen luonteeltani uskollinen. Mutta tämä menee nyt yli sietokyvyn. Koska olen aineenope, jään aina jalkoihin 15 lk-open vaatiessa itselleen parempaa luokkatilaa, ja minulle jää esim. entinen varastotila. Ilmanvaihto on ollut, mitä on, vanhassa rakennuksessa. Sekä oppilaat että minä reagoimme, mutta minulla allergisena on kait kaikkein karmeimmat oireet. Ja itsehän siellä luokassa eniten oleskelenkin.

Uusinta uutta on, että nyt muuttaessamme pois, tavarammekin ovat saastuneet ja aiheuttavat hankaliakin oireita uudessa sijoituskoulussamme muille luokille ja heidän opeilleen. Vaikka kunnan terveystarkastaja sanoi, että ”pölyt” kaikkoavat parissa viikossa. Kuulin juuri, että ns. toksiinit ovat pysyviä! Oireemme jatkuvat!! Mutta osan kamoista olen jo heittänyt menemään.

Ennen terve, nainen 49 v, Tuusula


Homehuuruinen elämäni on ollut jo 20 vuotta pitkä ja sen aikana olen sairastunut lukuisiin erilaisiin terveyshaittoihin, jotka vaivaavat lopun ikääni tai kuka tietää vaikka lopulta tappavat.

Räikeintä tässä järjestelmässä on se, että homeet ovat viranomaisten, joiden pitäisi edistää terveyttä ja auttaa, tiukassa suojeluksessa. Siihen syyllistyvät terveystarkastajat, rakennusvalvonta, terveyskeskuslääkärit, oikeuslaitokset, jotka syyllistävät ennemmin asunnon ostajan kuin panevat vastuuseen rakentajan ja myyjän. Kaikesta on kokemusta ja oikeusvaltion päätösten mukaan oikeus on tapahtunut kohdallamme, kun päätösten perusteella käsiimme jäi ongelmajätettä oleva talo, joka ostettaessa oli 3 vuotta vanha, ja asuntovelat ja kymmeniätuhansia velkaa oikeudenkäyntikuluja. Eikä taloa voi käyttää, ei vuokrata eikä myydä eikä edes polttaa.

Velkojen takia ei ole varaa vuokrata asuntoa ja kolme vuotta olemme olleet jo kodittomia ja seuraavat 10 vuotta kunnes kaikki velat on maksettu. Oikeusoppineiden mielestä oikeus terveeseen asumiseen on asunnon erityiskäyttöä.

Suomen virkamiehistö on korruptoitunut ja sen myötä epärehellisyyden kulttuuri on pesiytynyt järjestelmäämme ja rakennusalan rikollinen toiminta pyörittää tätä ja se ulottaa lonkeronsa yhteiskunnan ylimpiin kerroksiin, muutoinhan tämä homeiden aiheuttama inhimillinen kärsimys ei olisi mahdollista. Lainsäädännössä ei ole vikaa, vika on laittomassa toiminnassa. Meidät ovat pettäneet kaikki edellä mainitut viranomaiset ja vieläpä asianajajamme toimi rakentaja-myyjän eduksi ja asianajajillekin on tärkeintä mahdollisimman suuret palkkiot pitkitetyillä jutuilla ja tuntimäärillä.

Tämä kaikki pitäisi paljastaa vaikkapa tutkivan journalismin kautta kuten valelääkärit ja muut. Minun ja perheeni 20 vuotinen pitkä hometarina ja kokemukset on hyvä esimerkki joko valevirkamiehistä tai muusta arveluttavasta ilmiöstä. Media näyttää olevan ainoa tapa, jolla ihmiset saattaisivat päästä vaikuttamaan oikeusturvaansa. Pitäisikin paljastaa kaikki lainvastainen viranomaistoiminta koko maassa.

A.I.I, Nainen 63v, Häme


Nyt olisi jo aika terveydenhuollonkin puuttua ja myöntää tämä homealtistuminen sairaudeksi.

Meitä homealtistuneita ihmisiä alkaa olla paljon ja kokoajan tulee lisää. Minä itsekin olen tosi pahasti sairastunut homeelle. Toissapäivänä kävin kylässä sellaisessa kodissa, jossa oli tuotu muutama huonekalu homeasunnosta sinne, niin minulla oli seuraavana aamuna humalainen olo ja oksensin (tässä yksi esimerkki miten reagoin homeelle ja miten vähästä). Samoin kun henkilöllä on homeelle haiseva takki, niin siitäkin saan oireita, minun hengitystieni turpoavat enkä saa henkeä. Normaalielämässä minulla ei ole mitään sairautta eikä mitää oireita. Olisi hyvä ja oikeudenmukaista kun saisimme tälle homealtistumiselle kasvot ja nimen. Eikä meitä syyteltäisi luulosairaaksi. Tähänkin tilanteeseen olen monta monituista kertaa törmännyt. Se on tosi ikävää.

Tsemppiä kaikille homeelle altistuneille henkilöille. Elämä jatkuu siitä huolimatta.

Nainen, 54, Kuopio


2020–2023 2018–2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita

Kerro oma tarinasi lomakkeella.

Palaa tarinoiden etusivulle.

 

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Kerro oma tarinasi

Tällä lomakkeella voit kertoa omia kokemuksiasi sisäilmasta. Kirjoitus julkaistaan Homepakolaiset ry:n tarinat-sivuilla.

Voit kertoa lyhyesti esimerkiksi altistumisestasi, sairastumisestasi ja siitä, miten se on vaikuttanut elämääsi kotona, työpaikalla, harrastuksissa tai opinnoissa. Entä miltä sinusta on matkan varrella tuntunut? Kiinnostavaa on myös kuulla, oletko löytänyt tilanteeseen ratkaisuja ja millaisia ne ovat olleet. Voit myös pohtia kirjoituksessasi, millaista apua ja tukea sait tai olisi ollut hyvä saada.

Voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Emme luovuta yhteystietojasi eteenpäin tai tallenna niitä.

Huomioithan, että emme julkaise tekstejä, jotka sisältävät tuotemainontaa tai asiatonta, loukkaavaa sisältöä. Pidätämme oikeudet tarinoiden editointiin luettavuuden lisäämiseksi. Jätäthän sähköpostiosoitteesi mahdollisia lisäkysymyksiä varten.

Lämmin kiitos kokemuksesi jakamisesta!

reCAPTCHA is required.
Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Pidempiä tarinoita

2020-2022 2018–2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista