2013
2020–2023 2018–2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita
Syksyllä 2011 poikani kärsi pitkittyneestä ”flunssasta”. Oireet alkoivat aina koulussa tiistain aikoihin ja hellittivät viikonloppuna. Kokeiltiin siirtää häntä toiseen luokkaan, ja oireet helpottivat, palaten kuitenkin entistä voimakkaampina. Lopulta oli vaikeaa löytää mitään luokkaa, jossa poika olisi voinut olla. Koskaan ei tiennyt, minkälaisia oireita tulisi milloinkin, harrastukset täytyi jättää, koska niiden harjoitukset pidettiin kouluissa ja muissa rakennuksissa, joissa poika sai oireita. Oireet olivat todella kovia: hirveä kurkkukipu joka tuntui tukehduttavalta, kova väsymys, outo ”sekava” olo, voimakkaat pää- ja lihaskivut. Kävi ilmi, että pahojen rakennusvirheiden takia koulurakennuksessa kärsittiin homeesta ja muista sisäilmaongelmista.
Keväällä 2012 oireet tulivat jo kotonakin eikä ollut mitään tilaa, ei kotia, ei koulua, ei mitään paikkaa, jossa oireita ei olisi ollut. Poika on homeelle altistumisen seurauksena yliherkistynyt tietyille huonekaluille, vaikuttaa siltä että tietyt puuhuonekalujen käsittelyaineet, takan hormin pinta-aineet ja mm. mdf-levyt aiheuttavat oireita. Nyt poika siirtyi pois omasta huoneestaan nukkumaan pieneen soppeen, jossa ei ole ko. huonekaluja lähellä. Oireet ovat lähes poistuneet ainakin kotona, toistaiseksi. Ei ole mahdollista mennä huonekalukauppaan kokeilemaan, minkälaiset huonekalut sopisivat, koska poika saisi niin paljon oireita joistakin huonekaluista ettei pystyisi niiden keskeltä erottamaan hänelle sopivimpia. Ulkona hän viihtyy hyvin, meillä oli teltta pihalla koko viime syksyn.
Homeoireisiin erikoistunut (!) kurkkulääkäri arveli, että koska pojan kurkkulöydökset eivät vastaa hänen kokemaansa kivun tilaa, hänen pitäisi vain ”rentoutua”. Paras hoito ei tosin ole ”rentoutuminen” vaan homeiden ja tiettyjen kemikaalien läheltä poissa pysyminen. Homepakolaisten kautta löysin artikkeleita tutkimuksista, joissa kerrotaan oireiden mahdollisesti aiheutuvan aivojen verenkierron ja/tai sähköisyyden häiriöistä, tämä sopisi hyvin yhteen oireiden kanssa, mutta yksikään lääkäri ei ole pystynyt tästä yhteydestä kertomaan. On kuin pojalla olisi sairaus tai yliherkkyys, jota ei virallisesti ole olemassa - yliherkkyys joka vaikuttaa kaikkeen siihen, mitä hän voi elämässään tehdä. Tulevaisuus on avoin: missä poika voi opiskella, työskennellä, asua, elää? Joka päivä pelkään, että oireet palaavat entistä pahempina.
Tutkijanainen, 37v, Helsinki
Muutin 1960 -luvulla rakennettuun rivitaloon vuonna 2000. Oireiluni alkoi hiipien kakistelulla, varsinkin syksyisin oli yskää, silmien sidekalvotulehduksia, nenäverenvuotoja.Vuonna 2008 olin hyvin väsynyt, veto pois, painoa oli tullut kovasti lisää ja sain rytmihäiriöillä alkaneen sydänkohtauksen. Olin kaksi viikkoa sairaalassa ja minulle asennettiin tahdistin, epäiltiin sydänsarkoidoosia. Sanottiin, että minulla on laaja-alaisia vaurioita sudämessä… olin aivan ihmeissäni. Olin ollut siihen asti tavanomaisen terve 42v. Nainen. Kysyttiin myös olenko asunut kosteusvaurioisessa asunnossa. Kielsin, koska eihän sellaista kukaan halua ajatella. Rivariin, jossa asuin vuokralla, tehtiin laaja-alainen remontti vuosina 2003-2007. Sitten sadekesän jälkeen, 2012 aloin oireilla oudosti. Meni ääni, nenä rupesi vuotamaan verta yöllä nukkuessani niin, että piti soittaa ambulanssi. Hampaita vihloi, suu ja nenänielu kuivui älyttömästi. Tilasin sisäilmatestin omilla rahoillani,ja syy löytyi: purkkin alkoi kasvaa iso musta läiskä, jonka ympärille nousi valkoiset säteet. Laitoin jatkoanalyysiin, maksoi yli 100 e…tulos oli, että asunnostani löytyi sädesientä Streptomycestä, alternaria alternataa, rhodonrulaa, sporolopolomycesta, cryptococcusta. No tein pian päätöksen, ja hankin uuden vuokra-asunnon, nyt on olo kohentunut,ei väsytä enää… Aistin herkästi, jos jossain asunnossa on jotain outoa vivahdetta. Ihmiset ovat hyviä selittämään miksi täällä haiskahtaa tältä… Pääsin eläkkeelle oltuani sairasloman jälkeen kuntoutustuella, koska sydänsairauteni on arvaamaton, ja minulla on elinikäinen kammiotakykardia-alttius, sekä pysyvä tahdistin.
Tulppaani, nainen 46 v.
Olin perusterve, liikuntaa harrastava 19 -vuotias nuorukainen kun aloitin ammattikorkeakouluopintoni Jyväskylässä 27.8.2012. Ensimmäiset viikot sujuivat ilman ongelmia – tutustuttiin luokkatovereihin tutoreiden johdolla ja vähitellen siirryttiin opintojen pariin. Minua kiinnosti kielten opiskelu, joten ilmoittauduin ranskan kielen peruskurssille, joka järjestettiin jo etukäteen tiedetyssä nk. ”homesiivessä”. Menin kuitenkin tunnille, enhän minä silloin ajatellut että se minulle mitään aiheuttaisi. Olin kuitenkin väärässä.
Noin viidentoista minuutin jälkeen viittasin opettajalleni – en saanut happea, silmät kuivuivat sekä ärtyivät, päässä heitti ja olo muuttui oudoksi. Sanoin, että minun on pakko päästä pois luokasta, että tarvitsen happea. Toinen tyttö teki samoin, hänellä oli astmalääkkeet. Ulkona olo helpottui, kotona otin antihistamiinia jota käytinkin seuraavat pari päivää. Silmäoireetkin katosivat. Palasin normaaliin päivärytmiin, mutta pian tajusin että jokin oli vinossa – jokin oli muuttunut. Eräänä aamuna heräsin järkyttäviin huimaus-, pahoinvointi-, vilunväre-, hikoilu-, päänsärky- ja nivelkipuoireisiin. Silloin en niitä vielä sisäilmaan osannut yhdistää, ajattelin että ehkä minulla oli flunssa. Lähdin aamulla kouluun. Muistan päivitykseni facebookiin, kun kummastelin että mikä ihme mua vaivaa. Olo oli ihan kauhea, hyvä kun pystyssä pysyi, oksetti.
Otin yhteyttä opiskelijaterveydenhuoltoon ja kävin siellä yleislääkärillä. Multa otettiin verikokeita, toteutettiin tutkimuksia – mitään ei löytynyt. Sain buranapaketin käteeni, muutaman päivän sairaslomaa ja lepoa – lääkäri sanoi, että eiköhän se siitä. No ei se siitä. Sairasloman jälkeen palasin kouluun oireiden ollessa yhä osa arkipäivääni. Opinnot etenivät miten etenivät – sairaslomia sairaslomien perään, joskus en edes viitsinyt kyseisiä lappuja hakea – olinhan jo opiskelijaterveydenhuollon vakioasiakas.. harmi ettei siellä jaeta alennuksiin oikeuttavia bonuspisteitä. Sitten tehtiin ensimmäinen löydös: TSH -hormoni, jota aivolisäke erittää kilpirauhasta varten oli 9,11, kun yläraja on 4,2. Yleensä terveillä se on kuitenkin 0,3 – 0,5 luokkaa. Se oli siis selvästi koholla, mutta T4V ja T3V olivat normaalit. Tilannetta jäätiin seuraamaan. Lääkäri epäili huimausoireiden syyksi niska-hartiaseudun jumeja ja asentohuimausta. Kun yhtä oiretta hoidettiin, tuli perään toinen uusi. Olin kuin oirekierteessä, lääkärit pyörittelivät silmiään – testitulokset toisensa perään negatiivisia, mutta poika valittaa? Onko hän stressaantunut? Hullu? Mieleltään hieman vajaa? Sitä miettivät useat lääkärit, kun katson potilasrekisteritietojani jotka sain terveysasemalta pyynnöstä. Sain niskaan useaan otteeseen kortisonipiikkejä ja olin buranakierteessä. Mikään ei kuitenkaan auttanut. Sitten tuli lisää oireita: migreeniä ja käden puutumis- ja lihaskipuja, käden tärinäoireita, näköhäiriöitä, epileptisiä oireita. TSHta mittailtiin, se oli yhä koholla – mutta kilpirauhaslääkitystä ei aloitettu, koska lääkärien mielestä oireet eivät sopineet kilpirauhasen vajaatoimintaan. Kävin psykiatrilla, joka totesi stressiperäiseksi. Lääkäri myös kyseli lapsuuden traumoista.. mitä h…. ttiä? mä ajattelin.
Omasta aloitteestani jäin pois koulusta. Oireet helpottuivat hieman ja mikä huvittavinta: myös TSH lähti laskuun. Siinä vaiheessa opiskelijaterveydenhuollossakin havahduttiin. Sain lähetteen yksityiselle erikoislääkärille Mehiläiseen – kävin sisätautien erikoislääkärillä, joka otatti varmuuden vuoksi pään- ja kaularangan magneetin. Mitään ei löytynyt, määrättiin fysioterapiaa. Omasta aloitteesta varasin ajan allergologian erikoislääkärille, joka otatti IgG -vasta-aineet. Koholla, 340. Eli kolminkertaiset. Otettiin myös yleisimpien homeiden verikokeet, ne oli negatiiviset. Koulussa oireilivat myös henkilökuntaa ja muita opiskelijoita, joten teetettiin sisäilmatutkimukset – TADAA, homettahan sieltä löytyi! Hain sairaspäivärahaa kuudella A-lausunnolla, B-lausunnolla, verikokeilla, erikoislääkärien lausunnoilla – KELA hylkäsi silti kaikki. En kuulema ole kyvytön tekemään nykyistä työtäni, eli opiskelemaan vaikka en rakennuksessa pysty olemaan.
Nykyään tilanteeni on niin huono, että oireilen kaikkialla voimakkaasti – kaupassa, kotona, julkisissa rakennuksissa, kouluissa, virastoissa. Siis aivan kaikkialla. Kävin tutustumassa Seinäjoen ammattikorkeakouluun, sillä Next Step! messuilla kuulin heidän ständillään, että heillä olisi aivan tuliterä pääkampus – Frami. Kuukausi sitten rakennettu, 18 miljoonan euron rakennus sairaalatason ilmastoinnilla. Hitsi, täähän kuulosti liian hyvältä ollakseen totta – jep, niinhän se kuulosti. Kävin eilen SeAMKlla ja koulu oli upea sekä ihmiset mukavia – erittäin moderni, ilman tunsi kiertävän. Mutta noin parin tunnin oleskelun jälkeen sain jälleen rajuja oireita. Vilunväreitä jotka alkoivat yläkehosta ja etenivät alas, huimausta, pahoinvointia ja päänsärkyä. Miten tää on mahdollista?
Haluaisin kuitenkin opintoni tehdä loppuun. Pitääkö minun vain purra hammasta ja voida päivä päivältä huonommin? Kannattaisiko minun kokeilla hengityssuojainta? Pelkään vain että vaikka saisin opintoni 3,5 vuodessa valmiiksi, olenko sen jälkeen niin sairas, etten voi olla enää missään? En haluaisi tästä enää huonommaksi muuttua. Oireilen myös julkisissa liikennevälineissä. Käytin tätä kirjoittaessani läppäriäni, jolla kirjoitin myös eilen paluumatkallani junassa. Minua huippaa kokoajan. Onko koneeni imenyt itiöitä? Olen 19, pian 20-vuotta täyttävä nuori. Elämäni on raunioina. Lyhyessä ajassa kaikki meni vessasta alas. Mitä teen? Mielellään puhuisin kohtalokavereiden kanssa, turhauttaa olla yksin. Ystävät eivät usko, lääkärit pyörittelevät silmiään, jopa oma perhe kääntää selkänsä – kuvittelen kuulema kaiken.
Joni, 19v, Jyväskylä
Olen 47-vuotias nainen itä-suomesta, altituin homeelle työpaikalla. Työskentelin silloin päiväkodissa , jossa sain oireita nenäverenvuotoa, yskää, nuhaa, silmienkirvelyä, kävin monissa tutkimuksissa ja eihän ne myöntäneet, että siellä on sädesinihome, eikä todettu ammattitaudiksi. Siirryin toiseen paikaan päiväkotiin työskentelemään, siellä oli hometta haistoin sen ja niin tehtiinkin remppa keittössä oli hometta, eipä auttanut, saan edelleenki oireita ja minulle puhkesi astma vuosi sitten. Nyt työskennellesäni saan kovia yskänpuuskia ja pahoinvointia, täytyy ottaa avaavaa joka helpottaa hetken, töistä lähtiessäni tunnen kun puen päälle ulkovaatteet miten minua puuskutta, kotona ollessani ei ole mitään oireita. Minulla on todettu nivelrikko oikeassa polvessa, ja tiissä huomasin, kun olen sitä pakottaa, kotona viikonloppuna ei ole mitään pakotusta. Nyt olisi edessä siirto ilmeisesti toiseen päiväkotiin, joka on edelleen homeessa, en tiedä mitä tehdä tämä asian takia, tuskastun.
Asuin 2000-luvun alussa rintamamiestalossa, joka oli ”muovitettu”, joiltain osin. Homeongelmat alkoivat heti kun talvi tuli. Perintönä asumisesta minua voi käyttää home”koirana”, koska hometiloissa 20 min. oleskelu tuottaa epämiellyttävän olon keuhkoissa. En tiedä mitä homelajeja tunnistan, mutta hyvin tuntuu toimivan. Asunnon osto on muodostunut ongelmaksi, kun mistään ei taida löytyä kohdetta, johon uskaltaisi muuttaa johtuen riskirakenteista tai epäilyttävistä hajuista.
Kurkkukipu, mies 40v, Kuopio
Homeet elämässä :kotona ja töissä
Joskus yhdeksänkymmtäluvun puolivälissä muutin lapseni kanssa kunnan vuokrataloon. Olimme asuneet siinä 1/2 vuotta ja olimme sairastuneet molemmat pitkäaikaisiin nuha/poskiontelovaivoihin. Henkeä ahdisti sekä yleisvointi oli jatkuvasti väsynyt. Pyöräily ei onnistunut ahdistusoireen vuoksi jne. Siitä alkoi minun taistelu, kun halusin tietää miksi terveet ihmiset menevät pysyvästi näin huonoon kuntoon. Lääkäri ei löytänyt mitään vikaa ja epäili, että minulla on stressi elämäntilanteestani (olin työtön). Itse olin eri mieltä, koska työttömyys oli minulle vain välivaihe, josta menisin eteenpäin löytämällä sopivan kolutuksen. Lopulta pyysin otattamaan meitä IgG vasta-aineet. Molemmilta löytyi samoja homeita ja kun olin työttömänä niin silloin oli selvää, että homeet löytyisivät asunnosta. Siitä alkoi noin kolme vuotta kestänyt helvetti, kun yritin saada kuntaa tutkimaan asuntoa. Lopulta tutkitutin sen itse, mutta kunta oli leimannut minut häiriköksi ja lyöttäytyi rakennuttajan kanssa yhteen. Tämä toi tutkijansa ja yritti kumota niitä tuloksia, joita siitä talosta jo oli saatu. Jos kunta olisi ottanut järjen käyttöön, olisi sillä ollut mahdollisuus asettaa rakennuttaja vastuuseen tekosistaan. No, mielummin siis leimattiin asukkaat ja rakennuttaja selvisi tilanteesta näppärästi. Kunta teki kosmeettttisia parannuksia rakennukseen, jonka seinävillat kasvoivat kaikenlaista homekoktailia. Asunnon lattiasta löytyi sädesientä ym. Betoni oli vettynyt ja lattia aina jääkylmä. No, siitä sitten pikkuhiljaa muuton jälkeen vointi koheni. Astmalääkitykset jäivät pois noin 1.5 vuotta sen jälkeen. Lapselleni jäi pysyvästi nuha. Onneksi mielenterveys säilyi, siinä kyllä apuna oli kaikki se tieto mikä kasvoi selvittämällä kosteusvaurioiden syitä sekä talosta löytyneiden mikrobien terveydellisiä vaikutuksia. Kaikkein järkyttävintä oli se miten viranomaiset yrittivät kyykyttää asukkaan täysin. Terveystarkastajan raportit olivat puutteellisia, koska kunnan viranomaiset olivat päättäneet vaientaa ”valittajat”, käyttämällä siihen törkykeinoja. Sääli niitä asukkaita, jotka ovat siellä meidän jälkeen yrittäneet asua.
Nyt sitten olen sairastunut uudelleen, nyt vain työpaikassani ja täytyy sanoa, että peli on samanlaista kuin 15 vuotta sitten. Työnantaja yrittää peitellä asiaa ja laittaa syy vain yhden yliherkkyyden piikkiin. Tehtiin suoraan ilmoitus lääninhallitukseen työsuojelupiiriin asiasta, nyt oireet muuttuneet allergisiksi hengitystieoireiksi ja oireet vakavia.
Homenokka, nainen, Mikkeli
Suomessa on asunnoissa huono ilma. Minulla puhkesi munuaisvaivat ja diabetes kun olin asunut homeisessa opiskelija-asunnossa pari vuotta. Kotona oli aina huono olo.
Kumar, 29v, mies
Olemme parikymppinen pariskunta. 2,5 vuotta sitten muutimme omaan kotiin. Siitä alkoikin ainainen nenän vuotaminen ja ainainen väsymys. Vuosi meni ennenkuin tajusin, ettei se voi olla normaalia. Sitten alkoi lääkärikierre, tutkittiin kaikki mahdollinen, mitään ei löydetty. Sen jälkeen mukaan tuli hengitysvaikeudet ja ihottumat. Tutkittiin lisää, eikä mitään. Nyt taistelen kaikkien edellämainittujen vaivojen lisäksi myös sydänvaivoista, jotka varmaankin johtuvat taasen stressistä. Ympärilläolevilta ihmisiltä on turha odottaa myötätuntoa, ei tätä kukaan ymmärrä. Apua ei tahdo saada, kukaan ei tiedä mitä tehdä. Edelleen tässä pohdin, mitä seuraavaksi ja sairastun lisää. Terveystarkastaja kävi tsekkaamassa paikat ja se jäi siihen. Pois tarvisi päästä, mutta autoonko sitä muuttaisi. Enpä olisi osannut kuvitella että elämä voi olla tälläistä helvettiä jos tässä iässä.
Piia, 20v
Usko mennyt kaikkeen
Olin sairastunut homeista ja sisäilmamyrkyistä kolmella eri työpaikallani ja kymmenessä kodissani. Yritin etsiä sopivaa paikkaa asua, sillä kaikissa asunnoissa joihin muutin, sain vakavia oireita, kuten lamauttavia vatsakipuja, oksennusta, keuhkojen polttoa ja keuhkoputkentulehduksia, huimausta ja äärimmäistä väsymystä.
Eräänä päivänä sain viestin, josta olin suunnattoman onnellinen. Pääsin asumaan Hengitysliitto Helin asuntoon Tuusulaan. Minulle sanottiin, että asunto on juuri sopiva homesairastuneelle ihmisellle. Tuntui että vihdoin pääsen turvaan ja saan hengittää ilman pelkoa.
Seurasi kauheat kuukaudet, kun aloin vähä vähältä tajuamaan omista oireista ja naapureiden kokemuksista, että talo on meille vaarallinen. Aloin oireilemaan todella rajusti ja voimakkaasti. Teetimme omakustanteisesti tutkimukset sisäilmasta ja saimme niistä syyn oireiluluuni.
Olin lamaantunut ja shokissa. Olin pitänyt Heliä tahona joka ajaa hengityssairaiden asiaa. Mutta nyt se suositteli minulle asuntoa, siitä huolimatta, että heillä on tieto niiden epäkunnosta.
Onko tässä maassa tahoa, johon voisin näissä asioissa luottaa?
Lannistettu, nainen 36v
Olen 60- vuotias nainen. Toimin 24-vuotta perhepäivähoitajana. 2000 luvun alussa lopetin työt lomautuksen takia. Sen jälkeen kiertelin kaikki kunnan koulut, olin siivoojana, keittiöilla, avustajana, ap-ip tätinä ym, missä vain tarvittiin. Ja koulut oli siinä kunnossa, kun olivat.
Minulle alkoi tulla erilaisia oireita, päänsärkyä, kuivaa hakkaavaa yskää. Yskää saattoi olla 2x talven aikana ja se kesti n. 2 kk. Söin monet antibioottikuurit. Joskus auttoi, joskus ei. Astma kokeita tehtiin ja lääkkeitä kokeiltiin. Lääkäri totesi lopuksi, ettei sinulle saa astmaa tekemälläkään. 2005 valmistuin koulunkäyntiavustajaksi ja pääsin päiväkotiin, eskariryhmään. Muutaman vuoden työskentelyn jälkeen oireeni pahenivat ja lisääntyivät.Yskä, päänsärky, lihas-särky, silmät turposivat, ja iho-oireita tuli. Kun kyselin esimieheltä, onko täällä jotain ongelmia sisäilman kanssa, hän kielsi. Mutta kun työntekiöiden oireet vain lisääntyivät oli pakko ryhtyä tutkimaan. Löytyihän sieltä sitten Aspergillus versicolor, Trichoderma ja Penicillium. Meille työntekijöille kerrottiin, että pitoisuudet ovat niin pieniä, ettei niistä ole vaaraa. Remonttiakin tehtiin. Seiniä maalattiin, läpivientejä tukittiin ja laitettiin suuri ilmastointilaite.
Työntekijöitä kehoitettiin, ettei saa puhua kenellekään niistä ongelmista. Kun iho-ongelmani paheni, menin yksityiselle ihotautilääkärille. Hän totesi oireiden syyksi hometoksiinin tai homeallergian. Vein tämän lääkärinlausunnon työterveys lääkärille, joka ei oikein tykännyt asiasta, mutta suostui kirjoittamaan lähetteen ammattitauti tutkimuksiin. Lähete oli saneltu maaliskuussa ja kun ei vielä toukokuussakaan kuulunut mitään aloin kysellä lähetteeni perään. Lähete ei ollut vielä lähtenytkään.Vaadin toimintaa. Kesäkuun alussa paperini olivat perillä. Tuli kesälomat ja vasta elokuussa pääsin tutkimuksiin. Mitään ammattitautia ei kuulemma ole osoitettavissa. Ihotautilääkäri sanoi ihomuutosten olevan lähinnä urtikariaa. Keuhkopolilla käyn edelleen. Astmatutkimukset ovat vielä kesken.
Viime kesänä minulla oli myös tajuttomuuskohtaus ja rytmihäiriöitä. Niitä on tutkittu, mutta ei mitään vikaa löytynyt.
Nyt maaliskuun alusta jäin osa-aika eläkkeelle ja teen puolet normaalista työajasta viikossa,n.2,5 pv. Koin että jotain on tehtävä, koska oireet vain jatkuu ja pahenee, eikä kukaan tunnu ottavan tosissaan.
Homemummu, 60v, Laihia
Olen altistunut makuuhuoneen ikkunan kosteusvauriolle ja homeelle vuosia. Olen nyt odottanut terveysviranomaisten käyntiä kolme kuukautta. Minulla on ollut lukuisia oireita vuosia, joita lääkärit ovat ihmetelleet, kunnes infektiolääkäri totesi että olen altistunut homeelle. Minulle on tullut monikemikaaliyliherkkyys, joka pahenee koko ajan. En voi olla samassa tilassa ihmisten kanssa, joilla on hajusteita tai vaatteet pesty hajusteisella pyykinpesuaineella. En voi enää oleskella asunnossani paria päivää kauempaa. En voi myöskään käydä töissä. Elämästä on tullut helvettiä. Ihmiset ympärilläni eivät sitä ymmärrä, sillä heidän on helppo hengittää. Olen saanut kuulla, että kuvittelen ja aiheutan sillä yskän ja hengenahdistuksen. En voi oleskella tuttavieni luona, sillä kaikkialla haisee kemikaalit. Olen joutunut asumaan sukulaisteni mökillä sekä vuokramökeillä. Onko elämä elämisen arvoista ilman elämän perusedellytystä – happea.
Tintti, nainen 41v
Tuttuja ovat omakohtaisesti koettuna homeista kärsivien kanssakulkijoiden oireet: poskiontelot jatkuvasti tulehtuneet, silmätulehdukset, valtava väsymys, iho-oireet, jotka puhkesivat psoriakseksi. Valtavat kolmoshermo- ja nivelsäryt, vapina, todellisuudentajun hämärtyminen, muistikatkokset, kohonnut verenpaine ja sydämenrytmihäiriöt jne. Allergisuuden laajentuminen koskemaan kaikkia hajuja ja mausteita ja vaikeus löytää paikkaa, jossa voi olla: kaikki on tuttua minulle. Olen ollut koko opettajaurani lähes 30 v. homeisissa tiloissa. Osasta tiloja olimme päässet pois vasta sen jälkeen, kun työsuojeluviranomaiset ovat käskeneet siirtyä muualle, koska tilat menevät käyttökieltoon, jos ei lähdetä. Suurimmalla osalla meillä on astma, minulla tosin tämä toinen oiresikermä, luultavasti jatkuvasti pahenevana. Lisäksi työyhteisömme jäsenillä tuntuu olevan erilaisia syöpiä tavanomaista enemmän.
Työnantaja ei ole koskaan tunnustanut ongelmia, eikä myöskään työterveyshuolto. Työterveyslääkäri on tylyttänyt useita kertoja, vaikka en ole ollut edes sairauslomaa pyytämässä. Oireista, jotka viittaavat sisäilmaongelmiin, ei vain saa työterveylääkärille puhua.
Kiinteistöt ovat valtavan ison bisneksen kohde ja väline ja yleensä niissä ovat mukana insinöörit. Ja heille ei sovi mennä sanomaan mitään negatiivista rakennuksista, vähättely, mitätöinti on varmaa. Olenpa ollut tilaisuudessa, jossa kiinteistöstä vastaavan yhtiön insinööri on käynyt työhuoneiden roskiksilla ja löytänyt sieltä banaaninkuoria ja läksyttänyt meitä, että ei ole ihme, jos siäilma on pilalla, kun banaaninkuoret pannaan työhuoneen roskikseen eikä viedä käytävän biojäteastiaan. Siinä me sitten satapäinen opettajajoukko kuuntelimme läksytystä korvat luimussa.
Mutta teille opiskelijat, jotka ette voi olla koulun/oppilaitoksen tiloissa, kokeilkaa pyytää opettajilta ns. itsenäisen opiskelun tehtäviä, jolloin voitte rajoittaa koululla tai oppilaitoksessa oloa. Koulujen rahoituksen takia on tärkeää, että keskeyttämisiä ei tule, jolloin koulut ja opettajat voivat tehdä tehtäviä teille itsenäistä opiskelua varten. Minun työpikallani on ollut ja on edellenkin sisäilmaongelmia ja todella nykyisin jo nuoret oirehtivat rajusti. Melkein joka ryhmässä on 1-2 opiskelijaa, jotka kärsivät sisäilmasta. Yritän pitää aina luokan ikkunaa auki, itsekin ko. tiloista kärsivänä ymmärrän opiskelijan tilannetta ja yritän löytää sisäilmasta kärsiville vaihtoehtoisia tapoja opiskella muualla kuin koulun tiloissa.
Opettaja, nainen 63v
Tässäpä kijoittelen vedet silmistä valuen ja nenäliinoja menee..tää ei ole itkua, vaan kuuluu jokapäiväiseen olotilaan. Tein aikoinani töitä tehtaassa, jossa nurkat olivat homeessa ja ilmatila täynnä eri tuotantoprosesseissa käytettyjä kemikaaleja ja pölyjä. Monet sairastuivat, muutama syöpään ja kuoli pois, mutta ainahan uusia sai tilalle. Kun terveyshaitoista puhui johdolle, vastaus oli että ”ketään ei pakoteta työskentelemään täällä”.
Tarinaa voisi jatkaa pitkäänkin, mutta oleellisimmat asiat löytyvät niin monista tämän palstan tarinoista. Tyypillistä on, että jopa lääkärit ainakin aiemmin kyseenalaistivat sellaisen potilaan mielenterveyden, joka puhui asioista rehellisesti. ”Eiväthän työnantajat sentään Suomessa syyllisty laittomuuksiin”.
Monet sairastuneet eivät jaksa pitää puoliaan, vaan irtisanoutuvat…tai savustetaan ulos, keinoja aina löytyy. Itse ”pääsin” viimein työkyvyttömyyseläkkeelle, elämä on tosin aika rajoitettua mutta elän vielä…
Mummeli, nainen 60v
Oma kärsimykseni alkoi vuonna 2010-syksyllä kun olin 2010-keväällä aloittanut työt uudessa työpaikassa. Ja voi jos olisinkin tiennyt mikä kärsimysnäytelmä tästä tulee.
Ensin kaikki alkoi järkyttävällä väsymyksellä, kuumeisella ololla, lihassäryillä, kasvojen kuumotuksella ym. Ajattelin pitkän aikaa että viisaudenhampaat ne vaan oireilee (oli tulehtuneet pitkänkin aikaa) jolloin sitten kävin ne poistattamassa.
Viikon verran olikin hyvä olo, ajattelin että niistä se johtui, ja antibiooteista.
No, takaisin töihin ja muutaman päivän päästä oireet tulivat takaisin. Ajattelin taas että ehkä olen vain nukkunut huonosti ym. ja vaihdoin sitten uuden sängyn itselleni. Ei apua.
Oireet jatkui. Sitten alkoi tulla poskiontelotulehduksia. Enkä missään vaiheessa osannut yhdistä oireita sisäilmaan kunnes kesälomalla huomasin kuinka oloni oli hyvä ja terve ja kun palasin töihin niin oloni huononi.
Olen ravannut 2 vuotta lääkärissä. Kukaan ei tiedä mistä oireeni johtuu, olen ollut yhteydessä työsuojelupiiriin ja korjauksia täällä tehtiin. Oireilen edelleen. Työsuojelupiiriä ei enää kiinnosta, työterveyslääkäri on nostanut kädet pystyyn ja nyt on sitten irtisanomislappu kourassa.
En saanut apua. En työsuojelupiiristä, en työterveydestä enkä liitosta. Kaksi vuotta olen tuhlannut rahojani erilaisiin tutkimuksiin ja kärsinyt päivittäin pahoista oireista jota sisäilma aiheuttaa mutta apua ei saa mistään.
Leimataan hulluksi, syytetään stressiä tai väsymystä.
Tämä on nyt vähän huono kirjoitus mutta ihan vaan varoitukseksi kaikille: Joudut todennäköisesti taistelemaan yksin ja tulet sen taistelun häviämään. Sisäilmaongelmat ovat tabu ja niistä ei haluta puhua tai niihin puuttua.
Se mikä minua huvittaa on se että puhutaan jatkuvasti työurien pidentämisestä mutta tällä hetkellä toimnta vaikuttaa täysin päinvastaiselta. Onneksi itse pääsen eroon työpaikastani 3kk:n kuluttua jolloin saan alkaa parantamaan itseäni. On sairasta että ihmiset pakotetaan olemaan työtiloissa joista aiheutuu oireita eikä ketään kiinnosta mistä oireet johtuu.
Protec, mies 29v, Turku
Ensinnäkin, en ole ollut millekkään allerginen. Vuokrasimme ihanan asunnon. Siinä oli laminaattilattiat, mitkä eivät kylläkään olleet kauniit. Ensimmäisellä kerralla käydessä, emme huomanneet mitään outoa asunnossa. Sitten aloin oleilemaan asunnossa enemmän muuttoa järjesteltäessä. Huoneilma alkoi haista pistävän terävältä, hiukan eetterin omaiselta. Heti oven avauksella alkoi päässäni piipata, sillä haju oli tosi terävä. Sain huoneistossa olosta hengenahdistusta, suu oli kuin olisin polttanut sen kuumalla ja suuhun tuli rakkoja. Aloin yskiä limaa. Kaikki pesuaineet alkoivat ärsyttää limakalvoja.
Etsimme uutta asuntoa ja yhdessä asunnossa oli samanlaiset laminaattilattiat ja se oli juuri siivottu perusteellisesti. Haju oli ihan sama kuin vuokraamassamme asunnossa. Kun olin pois asunnosta, oireet lieventyivät. Onneksi meillä oli vielä edellinen asunto.
Uusi vuokranantaja uskoi allergiaani ja halusi meidät asumaan huoneistoon. Hän otatti pois kaikki lattiat ja lattian alla olevat rakenteet. Paikalle asennettiin kuusipuulautalattia (alle selluvillaeriste). Lattia öljyttiin. Huoneilma parani kertaheitolla. En käynyt asunnossa kahteen kuukauteen ja paranin allergialta. Nyt olemme asuneet tässä asunnossa kolme kuukautta ja yhtikäs minkäänlaista oiretta ei ole. Pesuaineitten haju ei myöskään enää ärsytä.
Teoriamme on, että asunnon vaihdon yhteydessä entinen vuokralainen on pessyt lattiat jollakin voimakkaalla pesuaineella ja vanha laminaatti on reagoinut alkamalla hajota. Suomessa on valtavasti tällaisia vanhoja laminaattilattioita, joissa on käytetty pehmennysaineita. Kun niitä pestään kaikenlaisilla myrkyillä (sopimattomilla peuaineilla), niin ne alkavat tuottaa tällaisia allergiaa aiheuttavia yhdisteitä. Nykyään niitä näytetään kutsuttavan yhteisellä nimellä ”homeongelma”.
Hyvä vuokranantaja, nainen 58v, Sveitsi
Irtisanoin itseni homeen takia. Olin loppu, kuolemanväsynyt ja sairas. Työterveyshuolto sanoi että kun vika on talossa he eivät voi auttaa enempää. Paitsi lisätä lääkkeitä jotta selviytyisin työstäni. Pomoni sanoi, että ongelmaa ei ole eikä hän ottanut valituksia sisäilmasta kuuleviin korviinsa. Kun yrityksellä ei ollut tahtoa muuttaa tilannetta ja minut leimattiin vuosikausia hulluksi ja vaikeaksi oli ainoa vaihtoehto muuttaa itse tilannetta. Nyt tuloton, mieli ei maassa vaan syvemmällä maan alla ja mietin millä elätän itseni ja perheeni ja mistä löydän työtä, jossa on tarvitsemani putipuhtaat tilat. Ikää 50 + ja työpaikat harvassa… Olo on sellainen että minut on hylätty, syrjäytetty tästä yhteiskunnasta. Odotan jos sinne asti jaksan sitä päivää kun sairastuminen muuttuu uskottavaksi yhteiskunnan silmissä. Se ei kuitenkaan palauta terveyttä eikä menetettyjä tuloja ja vuosia jotka ovat menneet täysin keskittyen sairaudesta selviämiseen.
Home kukkarossa, mies 55v
Olen yrittäjä ja yritykseeni tuli viemärivesi toisesta kerroksesta ja teki homekasvustoa seinänväliin ja altistuin homeista syntyneille toksiineille ja bakteerimyrkyille 2012. Taloyhtiö ei suostunut tutkituttamaan ja jouduin tekemään tutkimukset yksityisesti ja 3 eri homelajia löytyi. Yritys x (toim huom. poistettu yrityksen nimi) teki remontin yrityksessäni ja puolivuotta jälkeenpäin tehtiin vasta taloyhtiön homekartoitus. Yritys X:n toimesta olisivat ottaneet näytteet vikapaikoista, mutta ystäväni oli onneksi apuna ja vaati ottamaan myös oikeista paikoista ja 3 eri homelajiketta löytyi, myös sädesientä. Xn homenäytteidenottajan valitsemissa paikoissa ei ollut hometta, mutta ystäväni määräämissä paikoissa kyllä. Ennen homenäytetteitä yrityksessäni oli pölysiivottu X:n toimesta…melko jääviä toimintaa!
Näin meitä vedätetään, mutta onneksi on ihmisiä jotka vielä osaavat välittää.
Olen ollut sairauslomalla noin 10kk ja jatkuu, sain juuri lisäaltistusta muualta yleisistä tiloista, joten tällä hetkellä henki on tosi tiukilla, olen yhtä huonossa kunnossa, kuin kun jäin sairaslomalle. Oireina ovat: Hengenahdistus, kuume 37,2 – 37,5, voimakas väsymys, vapina, pään-nykiminen, huimaus, äänenkäheys, kylmänväristykset, huononvointisuus, pääkipu, silmienkutina ym. Olin allergisoitunut samoille homelajeille, (enkä millekkään muille), kun yrityksestäni löytyi, iholta otetuissa allergiakokeissa.
Keuhkolääkäri epäilee kuitenkin refluksitautia ja uniapneaa, vaikka minulla ei ollut edes närästystä, enkä kuorsaa, vaikka jo näytteidenottajakin sanoin, että nyt asia on sitten selvä, näytöt löytyi. Keuhkolääkäri käski mennä työttömyystoimistoon ilmoittautumaan, vaikka verestä otettavat koetulokset ovat vielä valmistumatta ja osa kokeista ottamatta.
Onneksi ylilääkäri otti asian vakavasti, ja nyt on taas uusi lähete keuhkolääkärille, mutta Kela katkaisi sairauspäivärahani ja olen nyt kokonaan tuloton jo toista kuukautta, vaikka olen toimittanut Kelaan 2kpl B-lausuntoja lääkäriltä. Minulla ei ole varaa edes lääkkeisiin, sosiaalihuolto ei anna minulle mitään, koska olen yrittäjä ja minulla on oma liikekiinteistö. En voi myöskään myydä yritystäni, koska sitä ei ole homesiivottu.
Olen jo kirjoittanut eduskuntaakin, mutta vielä ei ole vastausta tullut. Koska olen yrittäjä en saa edes Oikeusaputoimistosta juridista neuvontaa. Onneksi en ole masentunut vieläkään! Tällä hetkellä 2kk sairauslomaa vielä jäljellä…toivotaan parasta ja jaksamista, myös varovaisuutta homeiden suhteen.
Homeet julkiseksi salaisuudeksi, Mies 50v, Pori
Kiitos kaikille tarinansa kertoneille. Arvokasta tietoa joka auttaa syy-yhteyden hahmottamisessa. Sinänsä järkyttävää ettei viranomaistaholta tartuta näihin rakennus- ja rakentamisongelmiin, varsinkin nyt kun rupeavat kaikki synteettiset materiaalit, joita on 60-luvulta lähtien kaikkiin paikkoihin tungettu, hajoamaan.
Itse voin jo teini-ikäisenä pahoin koulun jälkeen. Sittemmin käymäni homekoulut on vaihtelevalla menestyksellä korjattu. Vuoden opiskeluajastani asuin entisessä toimistotilassa, jossa alkoivat suolisto-oireet heti ja myös väsymys (raajat kuin lyijyä), keskittymisongelmat ja gynekologiset ongelmat (hormonieritys muuttui täysin). Silloisella kämppikselläni pahentuivat allergiat ja hän sairastui viisi vuotta muuton jälkeen syöpään, josta selvisi. En kuitenkaan ymmärtänyt siihen aikaan mistä minun ongelmani johtuivat, vaan se alkoi selvitä neljä vuotta sitten kun diagnosoitiin pöly- ja homeallergia. Kärsittyäni useat flunssat ja vuosia jatkuneen mononukleoosin komplikaatioineen oireilun syyksi paljastui rakennus, jossa välillä kävin työn puolesta. Kärsin nukahtamisvaikeuksista, keskittymisvaikeuksista, oli kuumeen tunnetta, huonovointisuutta ja päänsärkyä. Sitäkin enemmän kärsin kun tyhmyyttäni satuin vaihtamaan muutaman lampun kotonoa energiasäästölyijypommiksi; niistä erittyy myös muoviyhdisteitä, jotka vaikuttavat hormonieritykseen ja aineenvaihduntaan turvottamalla ja aiheuttamalla myrkytysoireita (värinää, kramppeja, kankeutta).
Töitä olen tehnyt etätöinä kotoa (enimmäkseen ulkomailta) minkä pystyin ja sairastellut omalla kustannuksella. Tänä keväänä palasin ensimmäistä kertaa vuosien sairastelun jälkeen kokopäivätöihin Suomeen; oireilu alkoi heti. Tällä kertaa nielun ärtymys (kysta nielussa ja sylkirauhaskanavien turpoamista), paha yskä, unihäiriöitä, kova väsyminen, hengitystetulehdus jne. Valitin työpaikalla oireilusta, mutta ikkkuna- ja talon julkisivuremontin jälkeen kärsin myös kotona, varsinkin kun on lämmitys päällä.
Muutamalla lääkärillä kerkesin käydä, mutta heidän suhtautumisensa oudoksuttaa; eikö olisi aika havahtua tähän ympäristöongelmaan? Minulla terveysongelmat eivät ainakaan vielä ole karanneet käsistä, mutta pelkään mitä huonolle sisä-ilmalle altistuminen tuo seuraavaksi, lähinnä autoimmuunisairauksien puhkeamista tai syöpää tms. Tuntuu hyvin ristiriitaiselta että tämän ongelman aiheuttamaa kaikenlaista kärsimystä (sosiaalista, taloudellista, henkistä, terveydellistä) ei tunnisteta. Voimia kaikille!
Epäröivä, nainen 36v
Kirjoitin tänne Homepakolaisiin reilu vuosi sitten. Tuolloin asuimme ongelmaisessa opiskelija-asunnossa, minä olin sairastanut kaksi vuotta putkeen, emmekä vielä tuolloin olleet saaneet opiskelija-asuntofirmalta lupausta uudesta asunnosta. Tuon kirjoituksen jälkeen sain vielä lisää oireita, joista osittain syytän itseäni kun rahapulassa – ja epätoivoisena – palkkauduin siivoojaksi. Sain ihoinfektion toiseen jalkaani ja sormistani turposivat nivelet. Tällä kertaa YTHS pisti minut reumatutkimuksiin, jotka tietenkin olivat puhtaat. Nivelet olivat turvoksissa ja kipeät, ja jalassa oli tulehdus. Sain taas uudet antibiootit ja reseptilääkkeen nivelten tulehdustilaan. Homeinen asunto yhdistettynä kesätyöhön, jossa jouduin tekemään pitkää päivää niin ikään huonokuntoisissa rakennuksissa tekivät tehtävänsä. Lopetin työn, ja muutimme mieheni kanssa kumpikin vanhempiemme luokse evakkoon kesäksi. Opiskelijaasuntofirma pompotteli meitä kesän ajan ja sanoivat että muualta tulevat ovat etusijalla, ja että ’meillähän on asunto’. Itku pääsi monta kertaa viime kesän aikana.
Lopulta viime syyskuussa meille tarjottiin asuntoa. Kävimme tarkastamassa paikan etukäteen, kohde oli nimittäin 1970-luvulla rakennettu/90-luvulla peruskorjattu, joten ikänsä puolesta olimme skeptisiä. Kerroimme tilanteestamme silloisille asukkaille, ja heidän vakuutuksensa asunnon hyvästä kunnosta siirsi kiven sydämeltä: parinkunnan toinen osapuoli, syntymäastmaatikko, vakuutti voineensa aina hyvin siellä. Eikä se ollut valetta. Olemme asuneet ”uudessa” asunnossamme lokakuusta lähtien ja olen ollut täysin terve. Oireeni katosivat syksyn myötä hiljalleen pois – en ole sairastanut edes kausiflunssia! Olen onnellinen.
Mutta home jätti jälkensä. En voi olla kahden ystäväni kodeissa enkä anoppilassa ilman että vanhat vaivat palaavat: hengenahdistus, kurkkukipu, hakkaava yskä, näköhäiriöt ja poskionteloiden karvastelu. Kerta toisensa jälkeen joudun aina kieltäytymään juhla- ja illanistumiskutsuista, ja minulta alkavat loppua tekosyyt kesken. Kuinka sanoa toiselle, että heidän kotinsa sairastuttaa minut. Koti on kuitenkin melko tärkeä asia, minä jos kuka sen tiedän.
Kun minä ja mieheni saamme säästettyä rahaa, rakennamme hirsitalon kuten vanhemmillani on. Yhtään seinäpintaa ei maalata eikä käsitellä, sokkeli on korkea, ja pesutilat ovat erillisessä rakennuksessa. Unelmia on hyvä olla – homesairaallakin.
Salla, nainen 25v
Tämä kevät on tuntunut ikuisuudelta. Tunnen itseni niin yksinäseksi, vaikka en ole. Kun sain ensimmäisen astmakohtauksen työpaikallani en ymmärtänyt mitä minulle tapahtui, en uskonut sitä astmaksi, sen täytyi olla jotakin muuta, se tapahtui uudestaan ja uudestaan ja lopuksi en voinut mennä töihin sillä sain heti kohtauksen. Kävin sydänfilmissä koska rinnassa oli painava ja pistävä tunne, ei mitään. Kävin työterveyslääkärillä, ja toisella, ja uudestaan… Olin voimaton, en jaksanut kun maata sohvalla. Itkin. Rakastin työtäni lasten kanssa niin paljon. Se oli elämäni.
Henkilökunnasta 17 sairastui kahdestakymmenesstä. Kaikki tiesivät miksi: homeen takia. Koko päiväkoti evakuoitiin nopesti toiseen hometaloon. Oireet pahenivat, yskin ja yskin ja yskin, ja sain astmakohtauksia. Pyörrytti, sain muistikatkoja, en löytänyt sanoja, unohdin mistä puhuin, sain näppylöitä.
PEF-mittaukset ja spirometriat näyttivät että keuhkokapasiteetti oli samalla tasolla kuin keuhkoahtaumaa sairastavalla. Astma todettiin ja sain kolme eri astmalääkettä. Jäin sairaslomalle ja tämän aikana tehtiin päätös että siirryn toiseen taloon, toiseen ryhmään.. pois. Lomalla olen käynyt viikottain keuhkopolikliniikalla ja tänään keuhkolääkäri kertoi minulle, että tulen sairastamaan astmaa loppuikäni ja kysyi haluanko käydä pitkän ja vaikean tien saadakseni ammattitautipaperit, sillä tapaukseni on päivänselvä. Suostuin.
Kaupoissa oireilen heti sisäänastuttuani ja ääneni lähtee, limaa kertyy. Kirkossa sama asia, ystävien kotona, pihatöissä…
Olen niin yksin, vaikka en ole.
J, nainen 26v
Sairastuin työpaikassa 1,5 vuodessa. Työnantajan edustajat eri mieltä kanssani, katsotaan kun tulokset tulevat. Ensioireena järjetön väsymys, joka alkoi jo puolen vuoden työssäolon jälkeen, en vaan tajunnut mistä johtui. Muut oireet, pahoinvointi, vatsakivut, päänsärky, huimaus, lämpöily, hikoilu/palelu vuorotellen, pikaflunssat 12-24h kestävät, nenäverenvuoto/kutina, silmien kutina/kirvely/rähmintä, näön huonontuminen, kasvojen kutina, nivelkivut/säryt, jne pahimpana keuhko-oireet jotka alkuun hävisivät kun poissa töistä, mutta loppuvaiheessa jäi päälle ja on edelleen.
Diagnosoitu lievä astma (allerginen) 2007, joka ei kuitenkaan ole oireillut 5 vuoteen eikä vaatinut lääkitystä. Astman pahenemiseksi on lääkäri pakon edestä laittanut todistuksiin, mutta astmalääkkeet ei auta. Lisäksi aiemmin lievät/oireettomat allergiat pahentuneet ja tullut monta uutta, esim pölyallergia(arvot pitäisi olla alle 0,35, minulla arvo t 8,6). Yhdeksän kuukautta olen ollut kokonaan poissa tuosta paikasta, toisessa työkokeilussa 2 kertaa, ei onnistunut. Nyt en ole töissä ollut 5 kuukauteen, mutta oireilen edelleen. Missään ei uskalla käydä, ettei oireita tule enempää, sairaalat ym kaikki melkein sisäilmaongelmaisia.
Työttömäksi jouduin, koska Kela ei maksanut sairaspäivärahaa saatuaan tietää oikean syyn sairastamiseen. Joten edes jonkun tulon varmistamiseksi jäin liiton ansiosidonnaiselle. Työpaikalla tutkimukset kesken, jotain on jo löytynyt ja lisätutkimuksia tehty. Rakennus 2 vuotta vanha. Tiedossa kattovuotoja kymmenistä kohdista, 2 putkirikkoa rakenteissa, lattiakaivosta löytynyt sinne kuulumattomia mikrobeita alustavissa tutkimuksissa, lattiaa/kattoa epäillään märäksi (porattu ja otettu näytteitä kymmenistä kohdista)jne. Odotellaan siis lopputuloksia. Elämä on ns. katkolla kun aika lailla sidottu on kotiin, kun uusiin paikkoihin ei voi noin vaan mennä ja oireilu jatkuvaa edelleen, eikä edes aina selviä että mistä tällä kertaa tuli.
Alkaa henkinen kantti olemaan finaalissa. Työkykyinen en ole, työkkärinkään mielestä. Satuin olemaan tosi huonossa kunnossa siellä käydessäni, ja suurinpiirtein makasin virkailijan pöydällä. Virkailija oli aivan kauhuissaan olotilastani. Joten työkkärissä siis vajaakuntoisena työnhakijana, kun saikulla ei voi olla. Uudelleenkoulutusta ehdottivat, mutta aika vähissä alat joille sopii näillä allergioilla ja altistumisilla. Eipä tuo normisiivoaminenkaan enää onnistu itseltä täällä kotonakaan, oireilen pölyllekin jo sen verran pahasti. Jotta ei tässä tiiä mihin suuntaan juoksee, vai juokseeko mihinkään…
Tuuliajolla, nainen 42
Lahdessa Kivimaan koulu 2lk tyttäreni pääsi heti parakkehin. Meitä infottiin hienosti. 3-6lk lapseni pystyi sanomaan missä luokissa tulee päänsärkyä. Ala-asteen opettaja sairastui, ei pystynyt olemaan ylä-asteen puolellakaan. Vaihtoi koulua. 7-8 lk sairastui, IgG paneeli 3,4 löytyi vastaus (170 e + lääkärin käynti). Kiitos Tuula Putus. Koulua ja vanhempaiyhdistystä infottu kokeista ja oireista tarkemmin. Tarkailaa lapsianne ennen kuin on myöhäistä!!
Pia Heikkilä, 39, Lahti
Home-/kosteusvauriopotilaan kertomus.
Kirjoitan tämän, toivoen muita nopeasti ja viisaammin kohtelemaan itseään.
Kuten professori sanoi: aistimuksia on kuunneltava, vielä ei ole laitteita, jotka kaiken mittaisivat ja altistunut potilas on paras mittari. Ihmisen keho tietää.
Nyt 46 vuotiaana silmäni avautuivat todella päästyäni asiantuntevan professorin potilaaksi. Altistuminen on alkanut varhain, muutettuamme Voudinpuiston 1979 rakennettuun rivitaloon. Rakennusmateriaalit olivat lastulevyjä ja kylpyhuoneen putkessa hienoinen piiloreikä, joka tiputtamalla hiljalleen oli kastanut asunnosta puolet lattia pinta-alasta, ja osittain seiniä, ennen havaitsemista.
Tuolloin alkoivat allergiani, johtaen minut pitkäaikaiseen Allergiasairaalahoitoon. Asunto kuivattiin, pinnat vaihdettiin. Allergiat eivät loppuneet.
Lohjan lukion aloitettuani alko angiinakierre. Syksyn ja talven aikana, kahdeksan angiinan jälkeen, leikattiin kita-ja nielurisat. Pääsin angiinasta, mutten sairastelusta. Kesät olin terveenä.
Kauppaopistoon siirryttyäni alkoi jatkuvat ripulit ja kuumeinen olo.
Kesälomat olin terve, ja koulujen alettua jatkuva sairastelu alkoi. Siirryttyäni Jalavan kouluun töihin alkoi kurkku ja korvakivut, johtaen äänen menetykseen ja seurasi pitkä foniatrinen hoito. Tulin raskaaksi ja jäin kotiin vuosiksi, ollen terveenä ja terveenä pysyin – onnellinen suorastaan – ihmettelin suurta muutosta. Asuin terveessä talossa. Elämä oli taivaallista.
Jatkoin opintojani TEAKiin ja aloin työskennellä teatterissa. Lasten ja nuorten teatteri perustettiin. Tein töitä paljon ja olin terve, iloinen ja onnellinen.
Avioeron myötä muutin Lohjalle keskustaan kerrostaloon ja menin Nokialle assistentiksi, ohessa tein teatterityötä. Salon nokian toimitila oli ilmeisen sisäilmaongelmainen, sillä aloin olla viikottain kipeä, kotona alkoi helpottaa. Työhön palattua tulin nopeasti kipeäksi. Ei hajuakaan homeista vielä. Koin sen niin raskaaksi, että lopetin assistentin työn alle vuodessa. Näin sain olla terveiden kirjoissa jälleen.
Jatkoin teatteria lasten ja nuorten kanssa, ja ennen pitkää taloudellisista syistä tarvitsin päätyön ja hakeuduin sijaisopettajaksi.
Mäntynummessa aloitin ja olinkin melko pitkään. Tuolloin aloin jälleen sairastella. Jatkuvaa päänsärkyä, höntti olo päässä, vaikea fokusoida ja tulehduskierre oli jatkuva.
Poskionteloista keuhkoputken tulehduksiin, kunnes alkoi löytyä keuhkoista tulehduspesäkkeitä. Tuolloin lääkäri sanoi: ei terveellinen työpaikka. Uskoin, ja sisäisesti tiesin. Koulussa oltiin kuitenkin sitä mieltä, että koulun tilat ovat puhtaat.
Sitä jatkoin muutaman vuoden, kunnes ostin huoneiston, tilanteen muuttuessa paljon huonompaan. Kesän jälkeen menin ensimmäistä päivää töihin ja sen jälkeinen oire olikin ennen näkemätön. Hurja ripuli, turvotus ja kuumeinen olo. Lopetin työt, sairastelu jatkui ja syveni.
Lääkärissä juoksut, ei johtaneet tietoon, epäselvyys jatkui. Sairaus paheni ja makasin kuukausia täysin uupuneena, hirveän turvonneena, ja oireita paljon muitakin. Kaikki tutkittiin, kaikki mahdolliset kokeet tehtiin, syytä ei löytynyt. Koetulokset kaikista olivat normaalit, ei tulehdusarvoja. Epäilin itse tuolloin jo hometta syyksi, mutta kaikki ympärillä vakuuttelivat koulun olevan puhdas, kodin olevan puhdas. Kuinka kävikään, molemmat todettiin myöhemmin kosteus/homevaurioisiksi.
Olin jo niin tiukilla, että myin asunnon ja muutin vuokralle. Aikeena löytää uusi puhdas koti, jonka ostaisin. Vuokra-asunnon kertoivat olevan puhdas. Siellä oireeni vain pahentuivat. Poikani alkoi sairastella rajusti.
Olimme kaksi vuotta sairaina, ajoittain kysyin isännöitsijältä, onko taatusti varmaa asunnon puhtaus, vastaus kyllä. Olin toivoton, olin siis tullut hyödyttömäksi.
Pesämunamme oli lähes kulutettu, työttömyyspäivärahat evätty, kostka en ottanut tarjottua työtä vastaan. Otin kyllä, mutta ensimmäisen tunnin kuluuttua vatsani turposi kuin olisin raskaana, ja lähdin lääkäriin. Hän kirjoitti lausunnon, etten voi olla työssä siellä. Tästä huolimatta Lohjan TE-keskus eväsi työttömyysrahan. Ôärettömän voimattomana, ja hyvin jo ahdistusta kokevana, en jaksanut/osannut taistella oikeuksiani.
Minut pelasti veljeni, pyytäen kesäksi laivalle töihin. Siinä makaessani täysin voimattomana päätin ottaa työn vastaan, kummastellen miten tulen pääsemään ylös vuoteesta. Lähdin hyvin kipeän oloisena ja pää sumuisena töihin. Ensimmäisen kuukauden aikana aloin toipua ja seuraavana olin jo ihan kuin toinen ihminen. Tajusin: asunto on myrkkyä.
Kotiuduin ja mitä löysin: poikani makasi huoneensa lattialla hyvin kipeänä sanoen: äiti, minulla on kuin olis tikkuja silmissäkin. En ehtinyt purkaa laukkujani, kun jo tutisin, haperruin ja olin kipeä. Pojan passitin isälleen, itse poistuin voimaantumaan ystäväni asuntoon.
Jouduimme heittämään suurimman osan irtaimistoa kaatopaikalle.
Lähdimme tyhjin taskuin vuokralle jälleen, ja oireilimme. Mutta paljon paljon vähemmän. Olimme löytäneen puhtaamman kodin. Aloitin jälleen Mäntynummessa vuoden mittaisen työn ja tulehdukset palasivat erityisen usein, ja pitkinä jaksoina. Tuolloin ensimmäisen kerran yhdistin issiaksen home/kosteusvaurio oireiksi. Päivän päätteeksi ei jaksanut tehdä muuta, kun mennä levolle. Kouluvuoden päätyttyä tulivat tulokset, hometta sädesientä kuulemma.. remonttiin.
Päätin, etten koskaan mene kouluihin töihin.
Muutimme melko uuteen rivitaloon vuokralle, ja aloin hiljalleen voimaantua. Kuten poikani myös. Viime syksynä aloitin Metsolan koulussa sijaisopettajana, ja muutimme Lohjalle takaisin. Remontoimme huoneiston ja laitoimme kipsilevyt lastulevyjen sijaan.. ja nyt tiedän niiden olevan vieläkin pahemmat, keräten myrkkyhomeet itseensä. Koulun alettua melko pian alkoi oireilu, paino nousta. Pöhötys lisääntyi, jatkuva jano, pääkipu, nivelsäryt, pään sumuisuus ja kuumeinen olo, joka oli alilämpöä.
Joulukuussa sainkin niin voimakkaan reaktion, etten päässyt kahteen päivään lainkaan ylös. Sydämen syke oli valtava, pää viilsi kivusta, ylävatsa kouristeli..minkä seurauksena tuli tieto, en voi enää työskennellä kosteusvaurio/home tiloissa.
Koulun aiheuttamien oireiden hitaasti poistuessa aloin havaita, ettei nykyinenkään asuntoni ole riittävän puhdas, samoin kävi Harjulan. Vaihdoimme teatterin toisaalle, ja taas tänä syksynä vaihdamme tilaa. Uusi koti on löydyttävä pian.
Pääsin asiantuntevan professorin potilaaksi ja siitä alkoi aueta tilanne. Olin syyttänyt kaikesta hometta ja kosteusvaurioita, vaikkakin en koskaan enää saa mennä tilaan missä koskaan on ollutkaan kosteusvauriota, hometta, niin selvisi oireita aiheuttavan lisäksi vieläkin haasteellisempi syy. Pitkän altistuksen seurauksena ovat puhjenneet monikemikaali, pöly ja lisäaineyliherkkyydet. Reuman ja herpeksen oireet. Herpes tekee oikean puolen kivuliaaksi, ja reuma nivelet ja selkärangan.
Hoitoa ei toki ole kuin kroonisiin tulehduksiin antibiootti. Muuten on ehdottomasti asuttava hirsitalossa rostipohjalla, tuulisella paikalla, pellon tai rannan tuntumassa ja talo kumpareella. Tämähän onkin ihan helppo toteuttaa jo homeissa kaiken menettäneenä. Kun vältän kaupat sairaalat terveyskeskukset ja monet lukuisat tilat, pysyn terveenä. Altistuminen on kumulatiivinen, ja kertaantuu, ei parane.
Nyt kun tilanne on tällainen on vaikea löytää työtä, missä kykenisi olemaan. Huonompi tilanne on kaikille lapsillamme. Nyt jo Eduskunta on hukkunut kanteluihin näissä asioissa ja Korkein oikeus haasteisiin, joita heille tulvii. Meillä on jo paljon lapsia, jotka ovat niin altistuneita, että opiskelevat etänä, opettajia, ketkä ovat työkyvyttömiä. Oma kokemukseni on, että Lohjan Aluesairaalasta saan pahat oireet melko pian, ja muut kaltaiseni kokevat saman. Eräs hoitaja kertoi, että hoitajia on joutunut vaihtamaan sairaalaa. Lohjan tähdessä on meille mahdotonta olla, kuten Lohjan terveyskeskuksessakin.
Ehdotan Lohjalle rakennettavaksi rossipohjaisen hirsitalon, jossa toimii koulu ja terveydenhuolto altistuneille sekä iltaisin harrastustilana.
Päivi Selenius, 46, Lohja
Olen kemikaaliherkkä, sairastuin kolme vuotta sitten. Sairaus puhkesi ostettuani uuden tietokoneen. Työskentelin myös ennen sairastumistani toimistossa, jossa oli hometta ja tunkkainen huoneilma. Mahtaako olla osasyynä sairastumiseeni? Reagoin voimakkaasti elektroniikkatuotteissa oleville palonestoaineille ynnä muille niissä oleville supermyrkyille. Oireita on eniten kasvojen alueella, kuten polttavaa kipua hermoissa, kuumotusta, nykimistä ja kihelmöintiä poskissa, kielen halkeilua ja voimakasta kuivumista, rakkoja ym. Oireet tulevat välittömästi ollessani tekemisissä näiden myrkkyjen kanssa ja rajoittavat elämääni täydellisesti.
Olen herkistynyt tämän myötä myös monille muille kemikaaleille, joten kaikki uusi on pannassa. Koko elämäni on tuhoutunut sairauden myötä. Olen täysin rahaton, työvoimatoimisto pesi kätensä asiasta. Allergiatestit eivät osoittaneet allergiaa, ei voida tehdä jatkotoimenpiteitä. Allergiatesteissä ei ole edes käytössä kyseisiä palonestoaineita, joten allergian osoittaminen heidän aineillaan on täysin mahdotonta.
Olen menettänyt kotini kertaalleen, nyt asumme 70-luvulla valmistuneessa kerrostaloasunnossa, jossa kaikki on alkuperäistä. Jouduin luopumaan huonekaluista, matoista, patjoista, koska olivat liian uusia sisältäen kemikaaleja. Nyt nukun jousien ja parin räsymaton päällä itse kyhätyllä patjalla. Tietokoneestani en suostunut luopumaan vaan se on kokonaisuudessaan parvekkeella ikkunan takana ja käytän sitä virtuaalinäppäimistön avulla. Kiitos ihanalle miehelleni, joka tämänkin virityksen mahdollisti. Muutoin olisin täysin eristäytynyt. Varoituksen sana kaikille allergisille. Tietokoneet, tabletit, älypuhelimet sisältävät runsaasti supermyrkkyjä! Muovit suojataan palonestoaineilla, jotta eivät roihahtaisi. Kannattaakin siis seurata voisivatko nämä tuotteet ylläpitää sairautta ja koittaa olla käyttämättä niitä vähän aikaa. Siis laittamalla ne ulos asunnosta, teltasta ym. Itse voin todella hyvin omassa asunnossa, koska olen kaikki kemikaalipesäkkeet poistanut asunnostani. Oireet tulevat, kun käyn kaupassa ym. asunnon ulkopuolella.
Järkyttävintä kaikessa on se, kun yhteiskunta hylkää sairastuneet täysin. Tämä elämäntilanne on pahempi kuin pahin painajainen. Pahinta on totaalinen rahattomuus ja yhteiskunnan välinpitämättömyys.
Voimia ja jaksamista kaikille kohtalotovereille!
Kirsi, nainen 33v
Reilu vuosi sitten asuttiin hometalossa ja lisäksi työpaikkani oli homeessa. Se aika todella pelotti ja oireista syytettiin aina vain tupakointia. Oli keuhkokuume, nokkosrokko, hengitysvaikeudet, minulla ja miehelläni jatkuva hiiva, väsymys, päänsärkyjä ja toisinaan peräpukamatkin. Lisäksi kuukautiset meni aivan sekaisin. Jatkuvat vuodot. Lapsilla oli koko ajan nuha, yskä ja kuume. Luojan kiitos eräs haistoi vaatteitamme ja uskalsi kertoa homeenhajusta, tai ei varmaan oltaisi ikinä tajuttu. Nyt seuraan kuinka siskoni kärsii samoista oireista, muttei usko kun kehotan pyytämään terveystarkastajaa käymään vaan hiukan loukkaantuu. Omalta osaltani ja perheen osalta toivon tuon helvetin olevan takana. Pelkään homekämppää enemmän kuin mitään.
An, nainen 29v, Kotka
Asuimme aiemmin vuokralla kunnan asunnossa. N. 1-v. asusteltuamme aloin havaitsemaan, että olin ollut pahoinvoiva, äkäinen, ihoni oli oireillut ja olin kuumeillut todella usein(+ poskio.- + korvatulehdukset jne). Lopulta viimeisen 0,5 vuoden aikana olin ollut 3krt. keuhkokuumeessa. Ostimme oman asunnon ja tilanne koheni huomattavasti, vuoden aikana en sairastanut kuin yhden pikku nuhan, edes kuumeilematta!
Asuttuamme tuon vuoden uudessa asunnossamme vaihdoin työpaikkaa. Oltuani n. 2kk uuden työnantajan palveluksessa oireilu alkoi jälleen. Työtilamme sijaitsee vanhalla tehdasalueella, mm. pintamateriaalimuutoksia työpaikallamme on nähtävissä. Olen sairastanut jatkuvia akuutteja ylähengitystietulehduksia nyt n. 1,5 vuotta. Työnantajan puolelta olen kokenut enemmän ja välillä vähemmän painostusta jatkuvista sairaspoissaoloista (vaikkakin minulla on aina lääkärintodistus sairastamisestani). Ymmärrän sen, että poissaoloihin puututaan, olen hyvillänikin, että ongelma ymmärretään, mutta pelkään, ettei se muuta tilannettani. Työpaikallamme on myös muita oireilevia!
Tällä hetkellä tilanne on se, että työterveyslääkärimme on erittäin ymmärtäväinen ja on luvannut tarttua asiaan. Lääkäri on vakuuttunut, että kyseessä on jokin sisäilmaongelma, koska oireeni, taudinkuvani ja historiani viittaavat juuri siihen (+muiden työntekijöiden oireet). Käytän jatkuvasti kortisonipohjaista nenäsumutetta, nuha- ja allergialääkkeitä sekä vitamiineja, astmaa minulla ei (vielä) ole. Vaikka puolisoni on työssä ja kohtalaisen hyvätuloinen, en pysty jättäytymään pois työstä, enkä halua antaa periksi muutenkaan. Olen myös alkanut etsimään muita töitä, mutta toisaalta sekin pelottaa, kun taloudellisesti tarvitsemme todellakin jokaisen sentin. Minulla on viikoittain nenäverenvuotoja, flunssaoireita, pahoinvointia jne. töissä, enkä viitsi päivittäin valittaa esimiehelleni, koska muutamia asiasta puhuneita työtovereitani on vain kehotettu kääntymään työpsykologin puoleen. Työterv.lääk. sanoi, että minusta ei saa vääntämälläkään lausuntoa, jonka perusteella kuuluisin työpsykologin pakeille/en olisi työkykyinen, joten hän on puolellani ja toivoa siis on! Olen kuitenkin ymmärtänyt, kuinka vaikeita vastaavat tapaukset ovat, enkä näin ollen elättele sen kummempaa toivoa.
Toivon kaikille, jotka ovat vast. tilanteessa, paljon jaksamista! Mikäli teillä esim. on lapsia, joiden edes epäillään kouluissaan kärsivän vastaavasta, tarttukaa tilanteeseen välittömästi!
Ennu, Nainen 27 v
Minun helvettini sai ilmeisesti alkunsa jo lapsuudessani. Ollessani 6-vuotias muutimme eräälle koululle, josta äitini sai töitä. 9-vuotiaana minulla alkoivat ensimmäiset poskiontelotulehdukset. 10 vuotiaana onteloni leikattiin ensimmäisen kerran.
Kukaan ei tietääkseni silloin vielä puhunut sisäilmasta tai homeesta. Minä nyt satuin vaan kaikkien mielestä sairastelemaan paljon. 16-vuotiaana lähdin opiskelemaan ja muutin pois kotoa (mutta kävin siellä tietysti tapaamassa vanhempiani). Kuin ihmeen kokeneena en sairastellut opiskeluaikanani juuri ollenkaan. 26 vuotiaana palasin samalle koululle töihin ja PAM! Uudet tulehduskierteet sekä poski-, että otsaonteloissa alkoivat sekä jälleen leikkauksia ja otsaonteloporauksia.
Monien mutkien kautta (samalla minusta tuli paskamainen ”ilmiantaja”) koulu muutti toisiin tiloihin ja minä muutin eri kaupunkiin ja sain paikan uudesta koulusta. Kaikki meni muutaman vuoden aika hyvin, mutta odottaessani kolmatta lastani oireet palasivat rajuina. Lapsen synnyttyä jäin kotiin kolmeksi vuodeksi ja jälleen sain kokea parantumisen ihmeen. Palattuani takaisin töihin aloin sairastelemaan lähes heti (ja taas leikattiin ja porattiin). Minut siirrettiin kaupungin sisällä jälleen uuteen kouluun. Valitettavasti kyseinen koulu oli myöskin ”evakossa” ja työni siellä ei kestänyt kuin 6kk. Edessä siis taas uuden koulun ”saaminen”. Tämä paikka on nykyinen paikkani ja noin vuosi sitten sain luokkaan ilmanpuhdistajan. Aluksi tuntui paremmalta, mutta se ilo ei kauaa kestänyt. Jälleen sairastelen tyyliin viikko töissä, viikko sairaalassa ja viikko sairaslomalla.
Olen kaksi kertaa ajanut asiaani eteenpäin, mutta nyt voimani ovat loppuneet. En jaksa enään tapella ja olla luulosairas. Minua hoitaneet lääkärit ovat ehdottaneet työpaikan vaihdosta ja uutta koulutusta.
Mihin vaihdan? Mihin kouluttaudun? Miksi? Mitä järkeä on kouluttautua 43 vuotiaana jos kuitenkin joudun johonkin uuteen ongelmarakennukseen.
Tässä asiassa surullisinta tietenkin on, että kaikki ne lapset ja muut työntekijät jotka eivät vielä ole jatkuvasti sairaana. Toivon, että he säästyisivät tältä paskalta.
Koulunkäynninohjaaja, Nainen 43v, Tampere
Oma altistumiseni alkoi ala-asteelta, Mikkelin päämajakoulusta. Koulua on vasta viime vuosina alettu korjaamaan, vaikka vaurioita on mahdollisesti ollut jo vuosikymmeniä. Silloin lääkäri totesi kissan olevan syy jatkuvaan yskään ja ahdistukseen.
Myöhemmin asuin 2 vuotta talossa, joka oli käytännössä läpimätä. Repivä yskä, jatkuvat flunssat, väsymys, voimattomuus, turvotus olivat kahden vuoden aikana jatkuva seuralainen.
Pääsin pois tästä homeasunnosta, minkä jälkeen nivelien kivut kroonistuivat ja ovat olleet siitä lähtien joka päivä osa arkea. Lääkärit eivät ota kantaa, voisiko se johtua altistumisesta.
Tänä syksynä alkoi oireilu kunnallisessa päiväkodissa. Kuntosalilla huomasin tulosten huononevan ja huononenvan. Piti jättää treeni monta kertaa kesken. Sitten tuli jatkuva aivastelu ja ”kipeäksi tulemisen olo”. Sitten sain keuhkoputkentulehduksen, mikä ei mennyt ohi. Sairaslomalla oireet helpotti alussa parissa päivässä, mutta viikkojen päästä ei oireet helpottaneet enää samantien. Tajuttuani (ja hyväksyttyäni) tilanteen ja sisäilman aiheuttamat ongelmat aloin heti etsiä uutta työpaikkaa. Olin niin väsynyt ja uupunut, että ihme ja kumma sain sellaisen itselleni hankittua. Nyt on enää viimeinen kuukausi hometyöpaikassa, jonka jälkeen aloitan uuden työn. Päiväkodeissa en aio enää koskaan työskennellä. Jos joskus saan lapsia, heitä en aio missään nimessä laittaa päiväkotiin enkä kouluihin.
Opin tästä sen, että lääkärit eivät auta, oireilevan syyllistäminen on helpoin tapa muille käsitellä toisen sairautta (sä vaan ylireagoit) ja kukaan ei sua pelasta, jos et sinä itse. Lähtekää pois hometyöpaikoista/asunnoista, mikään ei ole niin tärkeää, kuin oma terveys!
Inka, nainen 26v, Espoo
Ostimme v.2012 kerrostalonelikon pienen kerrostalon kolmannesta kerroksesta. Tiesimme, että asunnossa on ollut vesivahinko, joka kaikkien raporttien mukaan on asianmukaisesti ja valvotusti korjattu.
Remppasimme asuntoa reilusti, ja pientä pintaremonttia riittää tulevaisuudessakin. Nyt vaan viimeisimmän lattiaremonttin yhteydessä paljastui homeenhajuinen lattia. Emme aiemmin olleet juuri kiinnittäneet muuhun huomiota, kuin asunnon hiukan tunkkaiseen ilmaan toisinaan. Pistimme sen painovoimaisen ilmanvaihdon piikkiin, vaan todellisuudessa ongelma taisikin olla sädesieni.
Ongelman aiheuttajaksi paljastui tutkimuksissa vesivahinkokorjauksen (kuivatus ja desinfioinnit) jälkeen tehty laminaattiasennus ja WC laatoitus. Näiden kohdalla urakoitsijalle on tullut ilmeisesti kiire ja materiaalien ei ole annettu kuivua riittävästi. Ja nyt n. vuotta myöhemmin asunnossa verta niistävät kaksi lasta ja kaksi aikuista. Toivottavasti saamme remontin pian ohi. Lue lisää siitä, miten asiat etenevät: https://asuntokokemuksia.blogspot.fi/
Tätä tänään, huomenna uusi päivä, nainen 38v, Tampere
Asuin Rintamamies OKT:ssa muutaman vuoden. Sen kellarikerroksessa oli ummehtunutta hajua, mutta siellä kävin hyvin harvoin, suihkussa ja saunassa. Oirehtiminen alkoi. Väsymystä ja hapensaantivaikeuksia, nenäverenvuotoa. Muutin avoeron jälkeen uudelle paikakunnalle ja 2003 valmistuneeseen okt:oon. Talo osoittautui 1,5 vuoden jälkeen asuinkelvottomaksi. Sieni oli tuhonnut talon alapohjaa ja oli aivan mätä ikkunoiden alareunaan asti. Talo oli rossipohjainen ja syiden selvittämiseksi purettuani lattian totesin, etä kaikki oli rakennettu väärin mitä väärin voi rakentaa. Alapohjan tuuletus oli riittämätön jne…
Terveydelliset ongelmat jäi. Hapen saanti oli vaikeaa, väsymystä, nenäverenvuotoa, allergisia reaktioita. Flunssaa jatkuvasti ja erään flunssan yhteydessä silmät muurautuivat umpeen valkeasta vaahdosta. Haju ja makuaisti menivät muutamaksi kuukaudeksi kokonaan. Vaihdoin rivitaloon ja naapurissa asusti pahalle haiseva vanha pariskunta, joidenka löyhkä tunkeutui asuntooni ja kierre jatkui ja yliherkkyys kasvoi.
Kahden vuoden asumisen jälkeen muutin metsän keskelle uudehkoon terveeseen hirsitaloon ja nyt asuminen onnistuu. Vaivat ja vaikeudet kuitenkin jäivät. 1,5 vuotta olen nyt asunut ja kun ottaa huomioon tietyt päivittäiset asiat, ei oireita ole. Kalliin hinnan olen maksanut mädässä talossa asumisesta. Kaikki voimakkaat hajut arsyttävät, tekevät jopa agressiiviseksi, hajujen sietäminen on aivan arpapeliä, välillä joku ärsyttää, välillä joku ei. Ihmisten hajut, deodorantit, home, ummehtuneisuus, tukkalakat, shampoot, pesuaineet, tupakka, eläimet, kaupan hajut jne… Esim kaupassa ostoskärryjen käytön jälkeen käsien pesu on pakollinen, koska edellisen ihmisen hajut saa voimaan pahoin. Samoin ei voi istua joka paikkaan, koska hajuja saattaa tarttua housuihin ja siten herkkä nenä saattaa aistia jonkun hajun hyvinkin epämiellyttäväksi. En juuri enää käy kylässä, eikä meillekään enää voi juuri kukaan tulla, kun hajut sekoittaa nupin. MCS ei ole vitsi, eikä leikin asia. Se on vakava sairaus, joka tuhoaa ihmisen sosiaalisen elämän ja tekee jokaisesta päivästä oman taistelun. Asuminen ERITTÃIN puhtaassa ja terveessä talossa antaa aina toivoa, että huominen olisi helpompi.
Jaakko, mies 48v.
Yhden työpaikan sisäilmaongelman kokeneena ja toisen juuri kohdanneena.. kyseessä on taistelu, joka ei ole voitettavissa muuten kuin pakenemalla.
Valitettavasti todellista apua ei ole saatavilla. Kaiken dokumentointi ja lääkäreissä juokseminen auttaa toki ymmärtämään kokonaisuutta, mutta pitkittää prosessia merkittävästi ja pahimmillaan kyseenalaistaa mielenterveytesi.
Asia on vakava ja voi vaikeuttaa loppuelämääsi huomattavasti.
Pöly on hälvenemässä, mies 35 v, Tampere
Muutin raskaana ollessani 70-luvulla rakennettuun taloon, jossa huomattiin heti patterin vuodosta johtuneet laajat vesivahingot, jotka korjattiin vain pinnalta kuivaamalla. Sekä minun että lapsen oireet talossa olivat jatkuvia; nuhaa, yskää, kurkkukipua, kuumeilua, korvatulehduksia. Lomilla voimme hyvin ja kotiin palatessa asunnon hajun tunsi. Muutin lapsen kanssa pois talosta vuosi sitten, jolloin oireemme loppuivat.
Isä jäi taloon asumaan, koska ei myönnä oireita. Isän vaatimuksesta lapsi käy talossa säännöllisesti vaikka oireilee joka kerta todella rajusti. Lääkäri on todennut oireiden johtuvan sisäilmasta, mutta käräjäoikeudessa todistuksia ei huomioitu ja oireita vähäteltiin. Käsittämätöntä että isällä on oikeus jatkuvasti vaurioittaa lapsen terveyttä lisää!
Epätoivoinen äiti, nainen 40 v, Naantali
Lapsuuden koulussani oli sankkoja käytävillä sateen jälkeen katon läpi tippuvan veden vuoksi. Opiskeluaikainen opiskeluasuntoni suljettiin muutamia vuosia poismuuttoni jälkeen asuinkelvotamana homeen vuoksi. Asumisaikana alkoi allerginen silmätulehdus ja siihen vuosikymmeniä jatkunut lääkitys. Valmistuin ja sain työpaikan. Kaksi edeltävää työntekijää oli sairastunut ja kuollut syöpään, sattumaa ajattelin. Jonkin aikaa unelmatyössä oltuani aloin kuumeilla. Töissä lämpö ja verenpaineeni nousivat. Silmätulehdukset pahenivat.
Työpaikalla aloitettiin sisäilmatutkimukset. Todettiin homekasvustoja useammasta tyypillisestä kosteusvuriohomeesta. Pääsin toisiin työtiloihin ja oireet alkoivat helpottumaan. Vaihdoin työpaikkaa. Useampi vuosi meni hyvin ja sitten alkoi ilmaantua neurologisia oireita. Huimausta, silmäoiretta, kuivaa yskää. Tuli myös kasvojen alueen turvotusta ja puheen puuroutumista. Oireet katoavat lomilla. Työpisteessä oli tapahtunut vesivahinko. Sain siirron toiseen toimipisteeseen. Oireet vähenivät.
Maisa, nainen 40 v
Minä aina kova liikkumaan, iloinen ja energinen moniosaaja ja täysin terve VIELÄ elokuussa 2012. Siitä alkoi hidas mutta varma alamäki. Jos oisin vaan tiennyt 🙁 . Sain muutaman sijaisuuden jälkeen unelman eli vakityön(siivousalan) ja aivan kotini nurkilta, mikä ilo ja onni siis. Alku meni hyvin, mutta sairastuin aika pian n. kk jälkeen flunssaan, joka vain jäi päälle…nenä tukossa, silmät punaiset ja vetisti,kurkku turvoksissa ja kipeä, ääni käheä, yskä muuttui kroonikseksi heti, veriräkää, verilimaa, päänsärky, uupumus ja väsymys… voisin jatkaa loputtomiin oireita mutta tuossa muutamia ja ne olivat siis syyskuulla flunssan seurausta ja jäivät kaikki kroonisiksi.
No lääkärissä juoksut alkoivat ja tutkimukset ja minulla alkoi myös hälytyskellot hiukan soida, eli olisiko home-/kosteusongelma talossa.. Terkkarit tutki niin pitkälle 3kk kuin voivat, sitten nenä/kurkkulääkärille, sitten siirryin työterveyteen ja sain myös samalla totuuden talon ylihoitajalta, että olen oikessa: siellä on sisäilmaongelmat olleet jo pitkään. Hän sanoi, että voi voi, kaikkihan täällä yskii ja räkii. Siis ei ole totta., tuo oli heidän tapa reagoida ja huolestuneisuutta ei tunnettu. Ällistyttävää ja minun oireita ei otettu vakavasti enkä saanut lausuntoa edes antaa vaikka halusin omalta kohdaltani (talossa aloitettiin laajat kyselyt kuka ragoi ja missä…mutta yksin en saanut kuulemma antaa lausuntoa, jos ei muut työkaverini siivouspuolella reagoi). HALOO tuo jo laittoi todellakin ymmärryksen kaikelle eli olen sairastunut siellä ja pahasti, oli kulunut 8 kk kun tajusin mistä kaikki johtuu ja läksin pois. Olin 5kk kotona työtön ja parantelin itseäni, olo helpottikin ja labroissa huimat laskut esim. valkosoluarvot laskivat normitasoille kun olin 2 kk:n jälkeen lopettamisestani testeissä.
No, aloitin uuden työn 2 v vanhassa rakennuksessa elokuussa 2013…. kuukauden jälkeen taas sama: flunssa ja kaikki edellämainitut oireet jäi kroonisesti taas päälle. Tutkimuksia, sairaslomaa, tajusin itse ettei tule mitään ja koeajan puitteissa oli lähdettävä itse pois 🙁 Olen siis todella pahasti sairastunut. Nyt liittoni ajaa 1,5v jälkeen ensin mainitun työpaikkani mahdollista saattamista vastuuseen, koska sen paikan jälkeen olot ja sairaus on vain pahentunut, odotan maaliskuulla lääkärille pääsyä, en ole työkykyinen. Astmaattiset oireet joka päivä vaikka astma suljettu jo 2 kertaa pois, vain hidas kävely onnistuu jos pidän huilitaukoja, en voi kotikunnassani mennä moneenkaan paikkaan ilman pahoja oireiluja..eli totuttelua tämä vaatii.
Äiti, nyt työkyvytön, taistelu jatkuu, 42 v, Sipoo
Ostimme v. 2010 syksyllä rivitalohuoneiston. Kuntotarkastus teetettiin ilman merkkiäkään vaurioista. Muurahaisia talossa oli kuulemma ollut keväisin ja syksyisin. Ensimmäisenä keväänä niitä oli satoja ja niitä oli pitkälle joulukuuta ja seuraavana keväänä niitä olikin ongelmaksi asti mm. astianpesukoneessa ja jätekaapissa. Lentomuurahaisia tuli myös listan alta eteisestä. Keittiön kaapissa alkoi haista homeelle, mistä teimme ilmoitusta taloyhtiölle. Kävivät katsomassa ja toteamassa ettei siellä mitään ole. Aikaisemmin, keväällä 2011 toisen lapseni syntymän aikoihin pesin kotona pyykkiä ja yhtäkkiä seinän sisällä alkoi kummasti rämistä voimakkaasti. Juoksin sammuttamaan pesukoneen eikä sen jälkeen ongelma toistunut. Tuolloin jo ajattelin että tapahtuiko seinän sisällä jotain, irtosiko putki? Olisi pitänyt tehdä ilmoitus vakuutusyhtiöön, kaiken varalta. Muutama kuukausi sen jälkeen alkoi haista home keittiönkaapissa.
Aika kului ja aloin olla todella väsynyt, luulin sen johtuvan kaamoksesta. En jaksanut edes hengittää. Tuli lukuisia muita oireita joiden takia ravasin lääkärissä. Oli jatkuvaa kurkkukipua, silmien kirvelyä, nenässä tunne kun olisi tiikeri salvaa laittanut, gynekologisia vaivoja, suun kuivuutta, otsasärkyä, hapen nälkää ja hengen haukkomista, kynnet olivat kuin aaltopahvia, näkö oli huono, rytmihäiriöitä, voimakasta huimausta ettei meinannut penkillä pysyä, lähimuistin pätkimistä ja sanat olivat hukassa, päässä ei liikkunut juuri mitään, keuhkokipua, korvatulehduksia, poskiontelontulehduksia, hajusteyliherkkyyttä, lihasheikkoutta, voimattomuutta, pahoinvointia, vapinaa, suun kirvelyä, iho-oireita sekä nielemisvaikeuksia.
Jokaiseen vaivaan löytyi lääke mutta ei katsottu kokonaisuutta. Toinen lapseni haukkoi henkeä kuin kala kuivalla maalla ja oli jatkuvaa nenäverenvuotoa.Toinen yski 2 vuotta keuhkojaan pihalle. Näistä huolimatta en osannut yhdistää hometta aiheuttajaksi. Keksin muun selityksen jokaiselle oireelle. Olin 26v ja sairaampi kuin moni 100v.
Vuoden kuluttua useiden ilmoitusten jälkeen asiaa alettiin tutkia ja selvisi että pesukoneen poistoputki oli irti ja vesi oli levinnyt kylpyhuoneesta keittiöön, eteiseen sekä makuuhuoneeseen. Laminaatin alla oli ollut lammikko jota ei ollut kun vaihdoimme laminaatin muuttaessa. Vakuutusyhtiön mielestä poistoputki oli ollut irti 13-vuotta. Emme siis saaneet korvausta mistään. Jouduimme hävittämään sohvat, sängyt sekä tekstiilejä. Pesin kaiken muun, meni puoli vuotta jonka jälkeen palasimme evakosta asuntoomme.
Oireilimme edelleen. Ajattelimme, että seurataan puoli vuotta mikä aika menee kunnes remontin aiheuttamat pitoisuudet vähenevät. Oli jo pyydetty yhteen huoneeseen tutkimusta pullottavan pistorasian ja kummallisten hajujen vuoksi. Lukuisten kirjeiden ja vuoden kuluttua asiaa alettiin taas tutkia. Otettiin näytteitä ”puhtaan” (ei liittynyt siis edelliseen remonttiin) huoneen seinästä ja kas, n. 10 erilaista sientä ja runsaasti bakteerikasvustoa. Näistä viittä oli terveydelle haitallisia pitoisuuksia. Otettiin näyte myös toisesta huoneesta, jossa sama tilanne.
Tällä hetkellä oireilemme voimakkaasti ja muutto on parin viikon päästä. Valvon yöt vahtimassa pienintä lasta, että saa henkeä, ei ole muuta paikkaa minne mennä. Kaksi viikkoa on odottavalle pitkä aika. On musertava tunne kun koti on vaarallinen paikka etkä voi asialle mitään. Olen katkera ihmisille jotka vähättelivät tilannettamme eivätkä alkaneet tarvittaviin toimiin aikaisemmin. Myös reklamaatioaika edelliselle asukkaalle meni umpeen vetkuttelun takia. Henkilökohtainen konkurssi. Terveystarkastaja ottaa kantaa saamaamme raporttiin ja selviää saadaanko ottaa mukaan irtaimistoa, jonka olimme juuri saaneet hankittua edellisten tilalle. En toivo tällaista kohtaloa kenellekkään. Pitäkää puolenne!
Jatkossa jää auki paljon kysymyksiä. Löytyykö lapsille sellaista koulua jossa voivat opiskella ja ovatko hoidossa sellaisessa päiväkodissa jossa on puhdas sisäilma? Löytyykö itselle sellaista työpaikkaa jossa ei oireile? Häviääkö kaikki oireet muuton jäkeen vai jääkö jotain pysyviä vaurioita? Näitä asioita ei ymmärrä muut kuin itse sen kokeneet jonka takia vertaistuki olisi todella tärkeää. Olemme jääneet ulkopuolelle kaikesta sosiaalisesta tuesta. Tulipalon kohdanneet saavat apua joka suunnalta, mutta kuinka käy meidän? Menetät terveyden, omaisuuden, kaiken. Toivon todella että asiaan tulisi muutos.
Pakolainen, nainen 27 v, Jyväskylä
Ostimme viime vuonna hometalon ja muutimme sinne kolmen lapsemme kanssa (3v, 2v ja 3vk). Asuimme talossa vain kuukauden, minkä jälkeen muutimme aluksi telttaan, sitten mummulaan ja kun rahatilanne salli, väliaikaisesti vuokralle. Lähes koko irtaimiston sai heittää menemään.
Ainakaan kukaan ei voi syyttää minun kuvittelevan oireita, kun ne tulevat 9kk ikäiselle vauvalle. Olemme bonganneet jo muutaman hometalon lisää kylässä käymällä. Viimeisimmässä paikassa kahden tunnin sisälläolo sai vauvalle niin pahan ihottuman, etä iho repesi haavoille muutamasta kohdasta, hengitys meni useammaksi päiväksi tukkoon eikä ruoka ole kelvannut. Itsellänikin keuhkoja puristi vielä useampi tunti kylästä lähdettyä ja minä EN ole allerginen millekään muulle kuin kortisonille ja heinille hyvin lievästi.
Vauvallemme on määrätty astmalääkkeet ja useita eri voiteta. Räkäimuri on jokaviikkoinen tuttu kotonakin. Mitään käytettyä en uskalla ostaa tai ottaa vastaan – yhdestä hometalossa käyneestä bodista vauva sai koko kankaan koskettamalle alueelle pahan ihottuman. Sen kanssa valvottiin… Lapsen tulevaisuus hirvittää, nyt pitäisi etsiä päivähoitopaikka. Mihin uskallan lapseni laittaa, kun en itse haista hometta yhtä nopeasti kuin vauvani ehtii siitä saada oireita? Vauvan hoitajakaan ei mielellään saisi asua hometalossa itse eikä käyttää mitään hajusteita.
Muu perhe saa myös homeesta ja kemikaaleista oireita, mutta niiden kanssa pärjätään. Kaupassa voi käydä ja elämä muuten on kohtalaisen normaalia isommilla lapsilla. Meidän perheen kohtalo on ollut suorastaan onnellinen, koska olemme saaneet paljon apua; Seurakunta, kaupunki, perhetyö, lastensuojelu, neuvola, mielenterveyspoli ja useat yksityiset ihmiset ovat auttaneet meitä. Kyllä Suomeen vielä saadaan muutos näihin homehommiin!
Voisin ruveta työkseni tuhopolttamaan hometaloja yön pimeinä tunteina…
Äiti, nainen 26 v
Kaksi kuukautta sitten oli kaunis omakotitalo, jossa 13 vuotta rakennettu koti. Siellä mentiin kihloihin, kastettiin lapset, elettiin elämän ikimuistoiset hetket. Siellä uskottiin vanhenevamme ja tarjoavamme lapsille hyvä lapsuus. Oli lasten ensimmäiset piirrustukset, pienimmät kumisaappaat, isovanhempien hääkuvat, isän lapsuuden keinuhevonen, äidin rakkaat kirjat, lasten lemmikit. Takana oli raskaita remontteja, edessä toivo paremmasta. Sairastettiin paljon mutta parannuttiin aina ja luotettiin tulevaisuuteen.
Kunnes ei enää parannuttu, lattian alta löytyi iso paha ja oma koti petti.
Nyt on kerrostalokaksio, joka on asunto eikä koti. Lemmikit hoidossa, omaisuus hävitetty, tulevaisuus epävarma, terveys mennyt. Muistoja kantavat rakkaat esineet poissa kaikki. Vaatteet, huonekalut, harrastusvälineet ostettava. Lapset surevat lelujaan, koiriaan, tuttua elämäänsä. Aikuiset oireilevat täälläkin. Kannetaan vähiä uusia huonekaluja parvekkeelle, haistellaan, pelätään. Taasko pitää muuttaa?
Mikään ei korvaa, kun 13 vuotta eletystä kodista löytyy rakennusvirhe, jota ei mitenkään voinut ostaessa todeta ja jota ammattilaisetkaan eivät löytäneen, ennen kuin oli myöhäistä. Uusi elämä on rakennettava yksin, jos siihen löytyy voimia ja varoja. On maksettava asuntolaina, jolla ei saa mitään, vuokra, lääkärit ja kaikki perheen hankinnat. Ammattiapu olisi tarpeen, mutta sekin maksaa.
Ystävät eivät pysy mukana myllerryksessä. Eivät jaksa loputonta tarvetta puhua. Eivät ymmärrä, miksi vanhat vaatteet eivät pestyinäkään kelpaa. Paheksuvat, miksi ei korjata enää vanhaa taloa vaan uneksitaan uudesta. Ajattelevat kai, että ollaan tuhlareita. Tuhon suuruutta ja lopullisuutta eivät tätä kokemattomat ymmärrä, kun seinät ovat pystyssä ja tavarat on itse hävitettävä. Ei sentään tullut tulipalo. Kukaan ei ole kuollut. Tehän olette vielä nuoria. Kyllä se siitä. Tavara on vain tavaraa. Lakkaa yrittämästä hallita kaikkea ja ala elää hetkessä. Suurin osa suomalaista asuu vuokralla – miksi piti olla oma talo? Näitä saa kuulla.
Sitten ei kuule niitäkään. Puhelin ei enää soi. Ne, jotka olivat mukana hyvinä hetkinä, katoavat yksi kerrallaan. Kun sanot sen ääneen, kehotetaan katsomaan peiliin. Katsonkin. Siellä on väsyneet, kalpeat kasvot, ennen aikojaan vanhentuneet. Suupielissä katkerat juonteet. Silmät punaiset. Ja vierestä kuuluu pieni ääni, joka kysyy: ”Äiti, koska mä saan taas oman huoneen?”
Mamastiina, nainen 41 v
Sairastuin omassa kodissa. Siellä todettiin homevaurio kahteen kertaan. Olimme omasta kodista kahteen kertaan evakossa ja omaisuutemme hävitettiin. Takaisinmuutto tuntui hyvälle, mutta oireet palasivat jokaisen muuton jälkeen. Lisäksi evakkoasunnossa tuli voimakkaat oireet.
Menetin terveyden, kodin, omaisuuden. Ajattelin, että tästä selvitään.
Sain uuden työpaikan. Ja se oli homeessa. Sain kiellon työpaikalle. Elämästäni on kohta mennyt neljä vuotta sairasteluun, lääkäreihin, lääkkeisiin, täysin hukkaan ja loppua ei näy. Mitä nyt eteen kun omat voimat ei riitä enää mihinkään?
Väsynyt, nainen 43 v
2020–2023 2018–2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita
Kerro oma tarinasi lomakkeella.
Palaa tarinoiden etusivulle.