2018–2019

2020–2023 2018–2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita

80-luvun lopulla opiskelija-asunnon silminnähden homeista vessaa (repeilleen muovipäällysteen saumoihin päässyt hometta) ei korjattu kuin viiveellä. Olin jatkuvasti ”flunssassa” ja yleisesti huonovointinen ja väsynyt. Lääkärit väittivät syyksi tupakointiani.

Oireet helpottivat poismuuton jälkeen. -93 muutin ok-talon sivusiipeen ja sielläpä olikin taas näkyvästi ja runsaasti hometta (seinissä). Tässä vaiheessa puhkesi astma, tuli nivelkipuja ja kutisevaa ihottumaa. Menin todella huonoon kuntoon.

Ainoastaan astmasta sain diagnoosin ja lopetin samalla tupakoinnin. Muihin oireisiin ei löytynyt syytä, vaikka tutkittiin reumasta ja LED:istä (punahukka) lähtien. Muut oireet leimattiin psykosomaattisiksi (myös näkyvä ihottuma!). Kun hengenahdistuksen lisäksi oli sydämentykytystä ja huimausta, yritettiin tarjota diagnoosiksi mm.paniikkihäiriötä. En koskaan ole kuullut, että paniikkihäiriöön liittyisivät myös nivelkivut ja ihottuma(!), joita minulla oli. Jäin ilman apua.

Olen muuttanut usein ja myöhemminkin on silloin tällöin sattunut homeasuntoja. Nyt osaan jo yhdistää tietyt oireeni homeeseen. Tällä hetkellä minulla on vuoden määräaikaisella vuokrasopimuksella taas kerran homeasunto. Oireita alkoi tulla todella nopeasti sisäänmuuton jälkeen: olen aamuisin aivan tukossa ja yskin monta tuntia. Kolmen kuukauden aikana olen ollut useasti ”flunssassa”. Päänsärkyä (jota ei yleensä ole), on alkanut esiintymään. Olo on huono ja vetämätön. Vuokranantaja vähättelee tilannetta väittäen ikkunanpielissä ja vessassa olevaa mustaa hometta liaksi.

Jouduin irtisanoutumaan työstäni ja asustelen loput 9 kk (jäljellä oleva aika-määräaikaista vuokrasopimusta on vaikea irtisanoa) toisella paikkakunnalla sukulaiseni luona. Onneksi sain tuolta toiselta paikkakunnalta hanttihommien sijaisuuksia. Työvoimatoimistolle olisi ollut urakka selittää, miksi en työskentele etelä-Suomessa, jossa töitä (ja jossa homeasunto), vaan tulen työttömäksi Itä-Suomeen pikkupaikkakunnalle.

Odottelen nyt kosteusvauriomikrobiallergiatutkimuksen tuloksia. Nykyään yksityiset laboratoriot tutkivat lähestulkoon mitä vain, eikä tarvitse lääkärin lähetettä. Mietinkin, kuinkakohan olisi käynyt, jos nyt olisin mennyt kunnalliselle terveysasemalle: olisiko taas pidetty luulosairaana, kuten 80-90-luvuilla.

Home sweet home, nainen, 50

*****

Sairastuin töissä vuonna 2017 poskiontelontulehduksiin ja keväällä 2018 ja 2019 keuhkokuumeisiin. Lopulta poskiontelontulehdukset etenivät otsaonteloihin ja jouduin kohtuu isoon leikkaukseen.

Työterveyslääkärin kanssa testattiin johtuiko sairastaminen töistä, eli olin kotona 4kk ja parannuin. Menin töihin, sairastuin. Tätä testattiin useaan kertaan. Lista sairauksista yhden päivän työskentelystä työpaikassani: poskiontelontulehdus, korvatulehdus, keuhkoputkentulehdus, silmätulehdus, kurkunpääntulehdus ja joku ihotulehdus. Lisäksi PEF-arvot tippuivat 460:stä 280:een. Työpaikan tutkimuksissa on löytynyt sairastumisia tukevia kasvustoja ja rakennusvirheitä.

Nyt olen ollut sairaslomalla yli puoli vuotta, helmikuusta 2019. Vakuutuskassasta tuli päätös, että en ole oikeutettu sairaspäivärahaan, koska sisäilmajutut on työnantajan vastuulla ja työnantaja on sitä mieltä, että heillä ei ole korvausvastuuta rahallisesti, vaan he koittaa etsiä mulle uusia tiloja tai irtisanovat mut. Työnantajataho on kunta.

Emma, nainen, 33

*****

Marraskuu 2015, papereiden mukaan hyvässä kunnossa olevan rintamamiestalon kauppakirja allekirjoitettu ja laskettuun aikaan enää kuukausi.

Perheen ensimmäinen oma koti. Itsellä heti epätodellinen olo ja väsymys. Laitoin sen vauvan syntymän piikkiin. 2016 itsellä ensimmäinen keuhkokuume, 2017 lääkäriin väsymyksen vuoksi. Sukulaiset huomauttelevat, että vaatteissa on outo haju, itse emme haista mitään.

Pojan korvatulehduskierre, flunssat ja keuhkojen tulehdukset alkoivat jo vauvavuonna. Itse oksensin aina, kun tuli yskä, jatkuva infektiokierre päällä.

2018 joulukuussa henki ei enää kulje. Lääkärit eivät löydä mitään vikaa. Oireet pahenevat ja saan paniikkihäiriö-diagnoosin. Tässä vaiheessa pojan korvat on jo putkitettu ja kotona vietetty lukuisia sairaslomapäiviä.

Tammikuussa 2019 tulee uutispommi – rakennusmestari tulee katsomaan piirrustuksia remonttia varten, mutta kertoo jo hajun ja silmämääräisten havaintojen pohjalta, että talo on purkukunnossa.

Paniikkihäiriö pahenee, kun fyysistä syytä ei löydy, toukokuussa erikoislääkäri lähettää pään kuvaukseen, ilma ei kierrä pään sisällä enää ollenkaan, ei siis ihme etten saa enää henkeä kunnolla. Viikon päästä minut leikataan. Pallolaajennus ja alakuorikoiden poltto auttaa, kun ensin makaan nenäverenvuodon takia sairaalassa, kiitos talon mikrobien aiheuttaman limakalvoärsytyksen.

Kesäkuussa poika on yli viikon kuumeessa ilman mitään syytä, vointi on niin huono, ettei hän pysty edes kävelemään. Sairaalassa ei löydy syytä, veikataan ummetusta tai virusta.

Heinäkuussa 2019 saan raportin rakenteita avaamasta talon tutkimuksesta ja mikrobinäytteiden tulokset. Koko talo on täynnä terveydelle vaarallisia mikrobeja. Terveystarkastaja käy toteamassa paikan päällä, että asunnossa ei suositella asumista.

Terveystarkastajan käynnin jälkeen sain heti meille vuokra-asunnon. Jätimme kaiken taaksemme, huonekalut, vaatteet, lapsen lelut. Paperit haisivat kuin myrkky, kun niitä haistoi jälkikäteen. Saimme keräyksellä tarpeeksi vaatteita ja leluja, sängyn ja sohvan ostimme. Menimme pojan kanssa ostamaan kaupasta ensi hätään uudet vaatteet ja kengät, ja suoraan kaupan vessaan heittämään vanhat haisevat roskiin.

Olen nyt tilanteessa, missä minulla on vain velkaa, kun talo on arvoton. Mutta onnellinen jokaisesta päivästä, päivästä joka ei enää altista rakasta lastani näillä kauheille myrkyille.

Hajuaisti on palautunut nopeasti, ja jatkuva nenän kutina on lakannut. Toiveena on, että pojan jatkuvat pitkittyneet yskät ja astmalääkkeet saadaan vielä joskus pois, kun olemme tarpeeksi kauan olleet terveissä tiloissa.

Sekava selostus, mutta näihin vuosiin mahtuu niin paljon. Kenellekkään en tätä kohtaloa toivoisi.

Mirka, 32

*****

Olin terve 1-vuotias, kun muutimme uuteen kotiin.

Uudessa kodissa mulla alkoi kahden viikon asumisen jälkeen astmalääkkeet, oireet alkoi melkein heti muutettua.

Äiti käytti mua lääkärissä ja ihmetteli, mikä minun on kun en enää osaa hengittää kunnolla. Lakkasin myös höpisemästä itsekseni.

Sitten eräänä iltana, äiti oli viemässä mua sairaalaan hakemaan lisää happea, kun yhtäkkiä lakkasin hengittämästä. Onneksi äiti oli neuvokas ja sai minut elvytettyä ja ambulanssin henkilökunta jatkoi ja selvisin.

Talossa asumisen aikana äiti elvytti minut kaksi kertaa ja mummoni kerran.

Olin edelleen mykkä, kunnes äiti vaati korvien puhkaisun. Korvista löytyi isot putkilolliset mätää ja 3.asteen palorakkuloita. Korvat leikattiin ekan kerran. Nyt 7-vuotiaana ne on operoitu 11 kertaa.

Äiti ja isä erosi, kun isä ei uskonut minun oireilevan talosta. Olimme asuneet talossa vain 4 kuukautta, muutin äidin kanssa pois.

Äiti teetti taloon tutkimukset ja talo laitettiin myöhemmin asumiskieltoon. Aikaa meni eteenpäin ja aloin paranemaan, enkä ollut enää joka päivä kipeä.

Nykyisin asumme pienellä paikkakunnalla, jossa on uusi hirsikoulu. Käyn koulua normaalisti ja astmalääkkeet on jääneet pois.

Sairaus vaikuttaa vielä elämääni niin, että en voi vierailla vanhoissa tai vaurioituneissa rakennuksissa. TAYS:n läpikävely aiheutti 3.asteen palorakkulat korvakäytäviini ja pahoja hengitysvaikeuksia.

Mistä jään paitsi? Kaverisynttäreistä, mummoloista, kunnallisesta terveydenhuollosta, sisätilaharrastuksista, koulun sisäliikunnasta (meillä sisäliikunta on liikuntahallilla), teattereista, leffateattereista jne.

Lisäksi en voi mennä äitin mukaan virastoihin tai muihin julkisiin rakennuksiin.

Toisaalta, tämä sairaus on ollut mulla niin kauan kuin muistan, enkä muista elämääni terveenä, mutta lapsi joka muistaa elämän terveenä ei varmasti tällaista halua. Reagoikaa asiaan ajoissa.

Jaxon, 7 v

*****

Sairastin useamman eri keuhkokuumeen ja mykoplasman. Joillain kollegoilla oli ihan sama juttu. Myös astmaattisia oireita oli joillakin. Minua tutkittiin työterveyslääkärillä paljon, ja sain valtavia määriä erilaisia antibiootteja ja lisäksi avaavia, jotka eivät kuitenkaan auttaneet.

Irtisanouduin työpaikasta ja siirryin toiseen, jonka oletin auttavan oireisiin. Siellä sainkin alle vuodessa pahan astman (johon määrättiin vahva lääkitys).

Lopulta huomasin, että oireeni alkavat tällä vielä pahemmin vaurioituneella työpaikalla ja loppuvat pitkällä lomalla. Siinä vaiheessa minulla oli pahat keuhkokivut, valtava uupumus, silmä- ja korvaoireita, päänsärkyä, kilpirauhasen seudun kipua, ihon punoitusta ja kirvelyä, rytmihäiriöitä, usean tyyppisiä nivelkipuja ja mm. pari karmeaa muistikatkosta kesken opetustyön.

Irtisanouduin. Jäin työttömäksi ensi kertaa eläessäni. Hain paria paikkaa miettien sitä, minkälaisissa tiloissa työt tehdään. Sain sisäilmasairaus- ja monikemikaaliherkkyysdiagnoosit.

Tässä vaiheessa tajusin, että myös kotimme on minulle ongelma. Vuokra-asunnon paikatussa muovimatossa oli mustia pilkkuja. Eteisen muovimatto eritti jotain väsyttävää. Ei ihme, että olin niin kipeä, sillä olin altistunut sekä kotona että töissä.

Ratkaisuna muutimme vanhan ystävän kanssa terveeseen kimppakämppään – että kaikilla olisi hauskempaa ja että olisi ystävän tuki, jos jotain sattuu. Pelkäsin vakavia astmakohtauksia, enkä halunnut, että lapseni joutuvat niistä kärsimään ilman toisen aikuisen tukea (olen yksinhuoltaja). Astmalääkkeet eivät nimittäin nekään auttaneet. Päinvastoin eräs niistä sai henkeni salpautumaan (kuulemma se aiheutti oireita sieniallergikoille tms).

Kärsin myös pitkäaikaisen altistumisen seurauksena kivuista ja nivelet aiheuttavat paljon liikkumisrajoituksia. En ole siis tervehtynyt, minulla epäillään nyt myös nivelreumaa ja astma on huonossa hoitotasapainossa. Talven kuiva sisäilma saa nenäni vuotamaan verta, ja välillä myös yskin verta. Oireita saan nyt pesuaineista, tupakasta, formaldehydistä ja hajuvesistä yms., mutta näitä ei ole mitenkään terveydenhuollossa tutkittu. Pääsin kyllä muutaman homeen prick-testiin − ei värähdystäkään.

Työtilanteen ratkaistakseni perustin toiminimen, arvelin voivani työskennellä puhtaasta kodista käsin omassa rytmissäni. Samaan aikaan yhteisasuminen osoittautui huonoksi ideaksi, olin muuttanut yhteen ihmisen kanssa, joka alkoi hankaloittaa elämäämme monin tavoin. Se uuvutti kaiken muun tapahtuneen päälle. Haasteet vain jatkuvat. Jouduin myös julkiseen terveydenhuoltoon työsuhteiden jälkeen, ja tuntuu, ettei siellä osata tutkia ja hoitaa minua. Velkaa on jäänyt ja yksinhuoltajana on raskasta olla sairaana, kaikki on epäselvää.

Aalo, nainen 46

*****

Muutin Suomeen vuonna 2004. Olin silloin suht koht hyvässä kunnossa, lukuun ottamatta muutamia harvoja flunssia silloin tällöin. Altistuin Suomessa eri työpaikoissa ja asunnoissa homeelle, samoin poikani.

Terveyteni on täällä romahtanut monta kertaa. Oireita on pitkä lista, mm. migreeniä, huimausta, pahoinvointia ja oksentelua, alilämpöä, kuumetta, lihas- ja nivelkipuja, hammas-, keuhkoputken- korva-, poskiontelo-, kurkunpään- ja kohtutulehduksia, ihon kutinaa, nenäverenvuotoa ja kipua sisäelimissä.

En tiennyt, että homeet voivat sairastuttaa, kunnes kävin yksityisellä lääkärillä, joka tunnisti
terveysongelmien syyn.

Nykyinen kotini on ok, mutta ei näytä kodilta, koska en kestä uusia materiaaleja, minkä vuoksi huonekalujen hankkiminen ja sisustaminen on jäänyt. Velkaakin on kertynyt terveyden takia.

Työpaikalla on eri paikoissa sisäilmaongelmia, mutta töitä on tehtävä. Onneksi on
nyt järjestetty puhtaammat tilat, kun edellisessä jouduin käyttämään maskia selvitäkseni.

Harrastuksenani on punttitreenit, niitä teen kotona. Hajuvesiä ja kemikaaleja en kestä ja oireilen nykyään myös langattomille verkoille, kuten tukiasemille ja matkapuhelimille, sen takia vietän paljon aikaa kotona. Minulla on myös todettu tiomersaali-, metyyli-isotiatsolinoni- ja kathon-allergiat.

Välttelen homeisia paikkoja, koska en haluaa enää kärsiä. Joskus kun kaverit lähtee johonkin, on pakko sanoa kiitos, mutta ei kiitos.

Olen hakenut kouluun ja sainkin paikan, mutta en voinut aloittaa siellä sisäilmaongelmien takia. Tunsin siellä homeen hajua ja haastattelun jälkeen olin viikon kipeänä.

Poikani on altistunut eri kouluissa ja joutui jättämään ammattikoulunsa kesken jatkuvan sairastelun takia. Olen siitä äitinä todella surullinen. Hänelle kertyi paljon poissaoloja, joiden syynä olivat koulussa tulevat migreeni, kova väsymys, hengitystieoireet ja märkärupi. Hänellä todettiin myös anemia. Koulussa on todettu sisäilmaongelmia jo 10 vuotta sitten.

Vähättely ja tietämättömyys Suomessa on aikamoista. Toivoisin enemmän järkeviä käytännön ratkaisuja ja julkiselta puolelta parempaa perehtymistä asiaan. Jokaiselle kuuluu hyvä terveys, mutta rahattomana on aika vaikea käydä aina yksityisillä lääkäriasemilla, kun julkinen puoli ei tee mitään.

Omat terveyttä edistäneet ratkaisuni ovat: Homeiden ja hajusteiden välttely, terveellinen ruokavalio, kevyet treenit ja paljon ulkoilua. Lisäksi minua on auttanut vitamiinipuutosten selvittely. Minulla todettiin rauta-, B12 ja D-vitamiinipuutokset yksityisellä, ja olo on parempi, kun näitä on hoidettu.

Tsemppiä kaikille.

Homehtunut, nainen, 35

*****

Vaihdoin työpaikkaani koululta toiselle reilu vuosi sitten, ja jo parin kuukauden jälkeen alkoivat sisäilmasta johtuvat oireeni. Aluksi tuli flunssaa ja silmäoireita sekä äänen katkeilua. Vähän myöhemmin alkoivat kova kurkkukipu, pitkittyneet poskiontelo-oireet, tukkoisuus, korvakipu ja iho-oireet. Lisäksi sain astmaattista ahdistusta ja kaulan turvottelua. Selvisin töissä erilaisilla nenäsuihkeilla, silmätipoilla ja antibioottikuurilla. Huomasin myös herkistyneeni eri tuoksuille ja ruoka-aineille. Aiemmin mitään allergioita ei ole ollut.

Kesäkeskeytyksen aikana oireet vähitellen alkoivat helpottaa, mutta suun limakalvot olivat silti kipeät. Hammaslääkärin tutkimuksissa suusta löytyi limakalvojen kandidoosi.

Kun työt elokuussa jatkuivat, palasivat iho-oireet parissa päivässä. Iho kutisee päälaelta jalkoihin asti. Kutina alkaa lähes välittömästi koulun tiloissa ja laantuu kotona. Pahimmat ihottumat ovat nenän ja suun ympärillä. Myös hiiva on edelleen suussa ja olo jatkuvasti tukkoinen. Välillä tulee epätoivoinen olo, saanko itseäni kuntoon enää ikinä. Tällä hetkellä odotan, saanko lähetettä verikokeeseen, jossa tutkitaan kosteusvauriomikrobeja.

Jotain tutkimuksia työpaikalla on alettu tehdä, mutta saa nähdä, ovatko löydökset raja-arvojen sisällä. En ole ainoa oireilija, vaan meitä on aika monta: oireet saattavat olla osittain samoja ja osittain erilaisia.

Iso toive olisi, että sisäilmasta sairastuneet otettaisiin todesta ja saisimme asianmukaista hoitoa. Tuntuu hurjalta, että ”hyvinvointivaltiossa” täytyy tapella tällaisista asioista. Muutama tuttava on kamppaillut näiden asioiden kanssa jo parikymmentä vuotta sitten, mutta eipähän tässä juuri mikään näytä muuttuneen. Käsittämätöntä!

Huoli on myös siitä, kun lapset ja nuoret oleskelevat tuollaisissa tiloissa. Jos samalla tavalla jatketaan, mikä on tilanne parikymmentä vuotta myöhemmin.

Ope Itä-Suomesta, nainen, 38

*****

Parikymppisenä aloitin ensimmäisessä työpaikassa, jossa sisäilmaongelmat veivät nopeasti antibioottikierteeseen. Tulehduksia hoidettiin joka toinen kuukausi antibiooteilla. Loma-ajat voin hyvin. En osannut tuohon aikaan epäillä sisäilmaa, koska tällaiset asiat lakaistiin maton alle.

Työskenneltyäni samassa paikassa reilut kymmenen vuotta työpaikkalääkäri ehdotti työpaikan vaihtoa terveyssyistä. Hän tiesi sairashistoriani koko ajalta ja oli valveutunut. Vaihdoin alaa, ja olo helpottui hieman. Toki reagoin pitkään altistuttuani herkemmin, eikä työt missä tahansa onnistu.

Nykyään oireet alkaa heti kun astun ongelmaiseen rakennukseen. Oman talon etsiminen tuntuu loputtomalta, eikä sisäilmaongelmia selvästikään oteta vakavasti. Toivon lapseni pääsevän terveisiin rakennuksiin kouluaikanaan.

E, nainen, 37

*****

Työpaikkani työtilassa ei ole ilmanvaihtoa ja epäilen oireiden ja hajun perusteella, että siellä on sädesientä tai jotain muuta vakavaan kosteusvaurioon liittyvää mikrobia. Työtilassa on nimittäin entinen saunatila, jossa betonilattian päälle on laitettu suoraan kaakelit. Tilassa on ollut ainakin yksi vesivahinko. Oireilen siellä nilvereuma-tyyppisesti. Ilma on tunkkainen ja likaisen tuntuinen, kuin märkä ja mätivä maa-aines.

Aloin oireilla siellä jo muutaman työpäivän jälkeen. Huomaan, että muutkin työntekijät oireilevat. Valitettavasti joudun tekemään työni muista erillään, väistötiloissa läheisessä lounasravintolassa. Työnantaja ei ole pystynyt, ehtinyt tai voinut järjestää minulle muuta sopivaa ja tervettä tilaa. Kiinteistön omistaja ei tee tutkimuksia työtilaan. Työtilaa on remontoitu päällisin puolin, mutta eihän se poista rakenteissa olevaa ongelmaa.

Saan oireita nykyisin nopeammin näissä tiloissa, jo parin minuutin oleskelun jälkeen oloni on aivan kamalan tukala. Tulee lämpöä, silmiä, nenää, kurkkua ja korvia kipuilee, niveliä ja lihaksia turvottaa, väsyttää, tulee ajatuskatkoja… Fyysinen kipu on aivosumuakin pahempi asia. Fyysisestä altistumisesta palautuminen vie monia tunteja, jopa vuorokausia.

Valitettavasti minulla on pitkä historia home- ja kosteusvaurioisissa tiloissa asumisesta, opiskelemisesta ja työskentelemisestä. Haistan melko nopeasti, kuin jokin koira, jos tila ei ole terve.

Nykyisessä työpaikassani olen kokenut erittäin vaikeaksi tulla otetuksi tosissaan – minua on pidetty ja pidetään yliherkkänä, luulosairaana. Se harmittaa ja suututtaa.

Onneksi en vielä saa uusissa rakennuksissa mitään oireita uusista muovimatoista, liimoista ja muista kyseenalaisista materiaaleista. Mietityttää kuitenkin, että jossakin vaiheessa elämääni tilani on se, että en vain yksinkertaisesti voi olla enää missään. Kun nyt jo oireilen tällä tavoin, pelkään, että mitä jos jossakin vaiheessa olen liian herkistynyt. Kuin ihoni ja soluni olisivat niin rikki ja haavoittuneet, että ne imevät itseensä kaiken – näkymättömän, mutta tuntuvan.

Nykyisessä työpaikassani muutama muukin työntekijä saa lievempiä oireita työtilassa, kuten menettävät ääneensä, tuntevat kuumetta, heidän nenänsä menee tukkoon tai päänsä tulee kipeäksi, eivät voi keskittyä, saavat ”aivosumukohtauksia”. Minä olen meistä ainoa, joka on ottanut jalat alleen ja ilmoittanut, että en tule enää ollenkaan tähän tilaan. Teen siis työni muista erillään.

Olen yrittänyt opastaa, että vaikka juuri nyt ette saa oireita tässä tilassa, jossakin vaiheessa teilläkin voi tulla altistumisessa katto vastaan. Siihen tokaistaan, että ei saa pelotella, eivät kaikki ole niin herkkiä mitä sinä olet. Olen yrittänyt korostaa, että yritän vain suojella muidenkin työntekijöiden terveyttä ja hyvinvointia, sillä tilassa on vaurioita. Niitä ei edes ole tarkoitettu pidempiaikaiseen oleskeluun, jopa kiinteistön omistaja ei suositellut tilaa käyttöön, mutta työnantaja ei kuunnellut. Kuka tahansa voi sairastua ja joutua väistötiloihin.

Kunpa nämä asiat otettaisiin vakavasti – meillä kaikilla on vain yksi terveys.

Näkymätöntä vähätellään, oireita hävetään, nainen, 30

*****

Työskentelin 3 vuotta työpaikassa, jossa aloin jo heti alussa oirehtia silmien ja nenän ärsytysoireilla. Vähitellen oireet lisääntyivät ja olo huononi monin tavoin. Fyysisen suorituskyvyn lasku, hapeton olo, siniset huulet ja sormet, suolisto-oireet, vatsakivut ja -krampit, jatkuvat rytmihäiriöt ja tiheälyöntisyyskohtaukset, yöhikoilupuuskat.. Työterveys ja erikoissairaanhoitokin tutki, mutta mitään elimellistä vikaa ei löytynyt. Sisäilmatyöryhmä perustettiin työpaikalle ties monettako kertaa, ilmastointikanavia putsattiin, siinä se.

Lähdin työstä ja sain vähitellen terveyteni takaisin. Kuitenkin altistumisen jälkeen puhjennut hajusteyliherkkyys ja oirehdinta ”huonoissa” tiloissa rajoittaa elämää, mutta tulen toimeen.

Iloitsen palautuneesta toimintakyvystäni!

Katri, nainen, 48

*****

Vuosien sairastelukierre alkoi työpaikalla. Astma minulle puhkesi 3 vuotta sitten. Useita kertoja on viety ambulanssilla hengenahdistuksen takia. Lisäksi on neurologisia oireita, joiden vuoksi olen ollut hoidossa keskussairaalan stroke-osastolla, ja erilaisia tulehduskierteitä, totaalista väsymystä, vaikeita migreenikohtauksia, ihottumaa, nivelkipuja, huimausta, ym. Lapset pelkäävät, milloin äiti saa taas pahan astmakohtauksen, ovat myös joutuneet soittamaan ambulanssin pari kertaa.

Esimies ei ymmärrä vieläkään, sisäilmaongelmat on ollut kielletty sana. Töissä tehdyn PEF-mittauksen tulokset hävisivät työterveyshuollossa (niissä näkyi selvä heikentyminen työpäivän aikana), mutta onneksi sentään vuosien jälkeen pääsin työtiloihin, joissa pystyn olemaan. Tämä tapahtui työterveyslääkärin vaatimuksesta. Oireilen heti tiloissa, joissa on sisäilmaongelmia. Hajusteille olen herkistynyt.

Erilaiset julkiset tilat ja harrastepaikat jännittävät mahdollisten voimakkaiden oireideni vuoksi. Monia harrastuksia olen joutunut jättämään juuri tämän vuoksi. Sosiaalinen elämä on vähentynyt sairasteluni vuoksi. Rahaa on kulunut melkoisesti mm. lääkkeisiin, lääkäri- ja sairaalamaksuihin.

Yritän kuitenkin olla positiivinen ja iloinen, vaikka joinakin päivinä se tuntuu mahdottomalta. Onneksi mieheni on jaksanut tsempata minua ja hoitaa perheen asioita, kun en ole itse siihen pystynyt.

Liian tunnollinen työntekijä, nainen, 45

*****

Olen oireillut huonolle sisäilmalle jo lapsesta lähtien. Muutto toiselle paikkakunnalle saattoi viivyttää pahemmin sairastumasta. Nenäverenvuodot ja jatkuva sairastelukierre vaivasivat lapsena. Koulu suljettiin jo 90-luvulla. Eikä lapsuudenkotikaan varmaan jo alkujaankaan terveen papereita olisi saanut. Koulutie oli haasteellinen ja oireilin kovalla päänsäryllä ja mm. allergioiden puhkeamisina.

Navettatyöt oli myös jätettävä. Eipä olisi ollut maatilanemännäksi ryhtymistä. Vuosia nuoruus meni usvassa eikä se siitä ole helpottanut, vain pahentunut.

Pahempi altistuminen alkoi työelämässä, ja epäily omasta voinnista alkoi kaihertaa mieltä, kun ympäriltä porukkaa alkoi tippua pois työpaikoilla. Pitkät sairastelukierteet, jatkuvat antibioottikuurit, poskiontelotulehdukset ja alkavat keuhkokuumeet. Homekiinteistöjä on ollut työuralla aivan liikaa.

Potin räjäytti lopulta vanha saneerattu kiinteistö, jolloin kemikaalit astuivat kuvaan ja lisäksi omaa tyhmyyttä pienen puuliiterin purku samaan aikaan. Kattorakenteessa oli peltiä, huopaa ja puolimädäntyneet päreet alimpana.

Olisipa joku tullut kertomaan, että hengityssuojain myös ulkona on hyvä olla käytössä. Eipä ollut muillakaan. Tiedotuksia pitäisi olla enemmän, etteivät kaikki tekisi samoja virheitä. Myös tee-se-itse -miehiä ja -naisia pitäisi valistaa, varsinkin hengityssuojaimien käytössä. Kiinteistöjä alkaa olla käyttöikänsä päässä siellä sun täällä ja pienempiäkin varastoja puretaan talkoilla.

Vaikeasti monikemikaaliherkkänä tulevaisuuden ammatti on auki, jälleen. Ei auttanut ammatin vaihdot viime vuosien aikana vaan ongelmakiinteistöt ovat liian laaja ongelma jo valmiiksi sairaalle. Virallisestihan olen aivan terve. Kuitenkin sairastun usein jo ihan arjen asiointeja hoitaessa. Toivottavasti meidät tunnustetaan ja tunnistetaan suomessa ja saamme oikeuden diagnoosiin sekä sosiaaliturvaan. Sillä välin pienet lapset ovat sairastuttavan sisäilman indikaattoreina. Onko meillä oikeasti varaa sairastuttaa lapsemme? Tämä on mielestäni laitonta toimintaa!

Ansku, nainen, 44

*****

Altistuminen on minulla alkanut jo 80-luvun lopulla koulusta. Silloin vain ihmeteltiin kroonista poskiontelontulehdusta ja päänsärkyjä, joille kummallekaan ei löytynyt mitään selitystä.

Oireet vähenivät ja loppuivat yläasteelle siirtyessä. Eka oma vuokra-asunto kasvoi hahtuvapalleroista hometta ikkunanpielissä ja seinään saattoi työntää ruuvimeisselin ihan helposti. Sen verran oli kosteaa materiaalia. Poskiontelontulehdukset ja hengitystieinfektiot olivat alati läsnä.

Sen jälkeen on ollut muutama muu sisäilmaongelmainen asunto, joissa olen asunut ja joissa oireiden kirjo on laajentunut. Myös muutama työpaikka on aiheuttanut oireita. Ongelman tajusin ja yhdistin vasta aikuisiällä, kun lapseni alkoi oireilemaan samassa koulussa kuin minä lähes 30 vuotta aiemmin.

Tiedon lisätessä tuskaa opin tästä kaikesta enemmän ja tajusin oireideni yhteyden asuntoihin ja työpaikkoihin. Eli parikymmentä vuotta oireilin ilman, että edes tiesin homeista mitään. Nyt tiedän ja osaan vältellä. Hoidan itseäni myös homeopatialla, joka on minusta tuonut lisää vastustuskykyä. Tosin altistuksen välttäminen on ainoa keino, jolla ei sairastu pahemmin.

Enimmäkseen oireista puhuminen saa aikaan halveksuntaa ja naureskelua, sekä työpaikoilla että lääkärissä. Silmälääkäri oli iloinen yllätys, sillä hän tunnisti ja tunnusti oireilun johtuvaksi sisäilmasta. Raskasta on koittaa etsiä työpaikkoja ja asuntoja, joissa voi elää oireitta. Mutta päivä kerrallaan ja avoimin mielin olen, että hyvät paikat löytyvät. Voimia kaikille muille saman asian kanssa eläville.

Kuviteltuja oireita, nainen, 42

*****

Sairastuin, kun työskentelin sisäilmaongelmaisessa koulussa opettajana. Kyseessä oli vasta toinen työpaikkani opettajaksi valmistumisen jälkeen. Koulussa oli tutkittuja ongelmia, ja sitä remontoitiin työskentelyni aikana. Oireiluni alkoi hyvin nopeasti ja jo kuukauden sisällä töiden aloittamisesta terveyteni oli mennyt paljon huonompaan suuntaan.

Esimieheni tuki minua, mutta ei pystynyt tarjoamaan korvaavaa tilaa. Työterveydestä sain todella huonosti tukea: huonon vointini takia kävin monissa tutkimuksissa, mutta kun mitään ”vikaa” ei löytynyt, niin minun tulkittiin olevan työkuntoinen. Pahimmillaan sain kuulla, että ”eivät oireesi johdu sisäilmasta, vaan olet masentunut koska astmasi on pahentunut”. Ahdistuin tilanteesta voimakkaasti, ja lopulta päädyin irtisanoutumaan alle kolmen kuukauden päästä töiden aloituksesta.

Altistuin kyseisessä koulurakennuksessa niin voimakkaasti, että en ole tämän jälkeen onnistunut löytämään koulua, jossa en oireilisi. Olen myös hakenut muiden alojen töitä ja joutunut useamman kerran kieltäytymään kiinnostavasta työmahdollisuudesta nopeasti huomaamieni oireiden takia. Aion hankkia seuraavaksi itselleni ammatin, jossa voin tehdä töitä pääasiassa etänä.

Sairastuminen ei kuitenkaan ole vaikuttanut pelkästään työntekoon, vaan myös asumiseen ja vapaa-aikaan. Jouduin muuttamaan pois vanhasta asunnostani, kun aloin saada sielläkin voimakkaita oireita. Lisäksi jouduin hankkiutumaan eroon isosta osasta tavaroitani ja mm. uusimaan vaatevarastoni kokonaan, kun vaatteisin oli tarttunut hajua, joka ei lähtenyt useassakaan pesussa ja aiheutti oireita. Joudun miettimään tarkkaan, että missä vietän vapaa-aikaani, koska jo tunnin tai parin oleskelu huonossa tilassa saattaa vaikuttaa koko loppupäivän olooni. Olen myös herkistynyt hajusteille niin, että olen vaihtanut hajusteettomiin ja mahdollisimman luonnollisiin kosmetiikkatuotteisiin ja pesuaineisiin. Julkisilla liikkuessa huomaan heti, jos viereeni istuu hometalossa asuva tai paljon hajustettuja tuotteita käyttävä henkilö.

Koen, että elämääni on rajoitettu tahtomattani monin tavoin. Olen kuitenkin päättänyt, että en aio ottaa tulevaisuudessa yhtään riskejä kotini tai työpaikkani kanssa. Kun huomioin sisäilmaoireeni ja vältän niitä laukaisevia tekijöitä, pystyn toimimaan ja työskentelemään täysin normaalisti.

Anni, nainen, 26

*****

Olemme asuneet kaupungin vuokra-asunnoissa, joissa minulla ja perheenjäsenillä on ollut erilaisia terveysongelmia: Poskiontelontulehduksia, jatkuvaa päänsärkyä, nuorimmalla lapsella astmaa, pitkittynyttä flunssaa ja lihassärkyä, tyttärellä jalkojen särkyä.

Meitä on vähätelty ja sanottu, että ei asunnossa ole mitään vikaa. Olemme muuttaneet useita kertoja ja toivoneet, että olisipa tämä asunto sellainen, että ei tarvitsisi sairastaa.

Saimme yhteen asuntoon terveystarkastajan lastenlääkärin kautta, kun pojalla oli monta infektioastmakohtausta ollut vähässä ajassa. Terveystarkastaja totesi, että asunnossa oli kosteutta wc:ssä , saunassa sekä eteisessä. Meille tarjottiin asuntoa, jossa olimme asuneet aiemmin ja jossa myös oli sisäilmaongelma. Siihen tehtiin remontti, mutta ei kuitenkaan myönnetty, että siellä olisi mitään haittaa ollut, vaihdettiin vain suihkuhuoneen matto.

Muutimme siihen asuntoon ja oireet senkun paheni, joten jouduimme taas muuttamaan, nyt toiselle paikkakunnalle, vasten omaa tahtoa koska kunta ei enää järjestänyt meille asuntoa. Tätä kierrettä on nyt jatkunut, ja taas on edessä sama juttu. Mielestäni virkaihmiset eivät ota tälläista vakavasti.

Miitta, nainen, 41

 

*****

Olen altistunut homeelle useissa eri asunnoissa, ja minulla on todettu homeallergia. Olin töissä viime vuonna työpaikassa, jossa todettiin kosteusvaurioita. En pystynyt viime kevään jatkuvan sairastelun takia enää jatkamaan siellä.

Kesällä olin kotona, ja paranin ihan kuntoon. Nyt olen syyskuusta lähtien tehnyt eri paikoissa sijaisuuksia ja taas sairastunut, joudun nyt käyttämään astmalääkkeitä. Kova yskä, kuume, kurkkukipu ja hengenahdistus. Infektioastma on todettu monta vuotta sitten.

Piia, nainen, 55

*****

Olen asunnoton. Käyn töissä, ansaitsen ihan kohtuullisen mukavasti, en ryyppää tai käytä huumeita. Olen sisäilmasairas.

Altistumista ensin homekouluissa, kasarmeissa ja lopulta sisäilmasairaus puhkesi täydessä voimassa ostettuani pahasti kosteusvaurioiden omakotitalon. Rahaa paloi remonttiin kymmeniä tuhansia ja menetettyä työaikaa saman verran. Kuormituksesta seurasi avioero ja talo on myyty. Tapahtumasta on vuosia ja olen ollut sen jälkeen muuttokierteessä, koska on todella vaikea löytää asuntoa jossa pystyy olemaan terveenä.

Viime keväänä voimat loppui yrittämiseen ja asun teltassa ulkona. Tontti on oma ja sähköllä lämmitän telttaa. Haaveilen oikeasta kodista. Yritän taas löytää homeetonta ja kemikaalitonta asuntoa koska talvi lähestyy.

Antti, mies, 38

*****

Autan kolmea sisäilmasta sairastunutta naista.
Olen jo vuosien ajan kuskannut heitä autollani etsimään asuntoja, auttanut muutoissa, kaksi on pariin otteeseen koettanut asuakin perheemme asunnossa, jne. Ei ole heidän tilanteensa paljon edistynyt, kun puhtaita asuntoja ei vain ole.

Oma poikani oireilee homeisella, sädesienen valtaamalla yläasteellaa: oksentelee öisin, ihottumia, nenäverenvuotoa. Tyttäreni kilpirauhanen on tuhoutumassa ja hän saa myös kovia oireita hajusteista, homeista, pakokaasuista ym., kiitos aiempien Helsingin kaupungin vuokra- asuntojemme ja päiväkodin sekä koulujen sisäilmaongelmien.

Mieheni oireilee myös. Itse olen kuin ihmeen kaupalla pysynyt terveenä.

En voi kuin toivoa, että jatkossa täällä rakennetaan terveemmin ja kiinteistöjä hoidetaan ja remontoidaan viisaammin. Sisäilmaongelmat tuottavat jo nyt valtavan laskun yhteiskunnallemme.

Riika, nainen, 52

*****

Ostimme kolme vuotta sitten hometalon. Siihen aikaan emme ymmärtäneet näistä sisäilma-asioista mitään. Luotimme vain asiantuntijoihin, jotka kuntotarkastivat talon ja totesivat sen hyväkuntoiseksi.

Vaan toisin oli. Talo olikin läpimätä, purkukuntoinen ja sairastuimme koko perhe todella pahasti.

Vuoden sinnittelimme ja asuimme talossa, vaikka sairastimme koko ajan. Lääkärikäyntejä kertyi valtavasti. Itse kävin lääkärissä 13 kertaa tuon vuoden aikana. Söin lääkekuureja ja sairastin koko ajan.

Jo kuukausi taloon muuton jälkeen rakensimme pihaan pienen aitan, jossa aloimme yöpyä, koska huomasimme kaiken sairastamisen liittyvän talossa oleiluun. Pian aloimme viettää aitassa kaiken vapaa-aikamme. 7 neliötä oli melko pieni kolmelle hengelle asua. Lisäksi hometalossa oli pakko käydä suihkussa, vessassa, ruokaa laittamassa yms.

Ensin kuvittelimme, että vika oli muovimatoissa ja poistimme ne koko talosta. Sitten löysimme pari ongelmapaikkaa talosta lisää. Sitten ymmärsimme kutsua oikeat näytteidenottajat ja pian talo oli tutkittu ja todettu asuinkelvottomaksi. Muutimme evakkoon.

Mutta pian alkoivat taas oireet. Olimme koko ajan pienessä kuumeessa, vatsa oli sekaisin, syke ja verenpaine oli pahasti koholla, väsymys oli valtavaa, jatkuvasti oli pientä flunssaa sekä paljon muuta. Muutimme taas. Seuraava asunto ei ollut yhtään sen parempi ja pian aloimme oleskella kaiken aikamme parvekkeella. Muutimme taas ja sama homma. Käytännössä muutimme heti parvekkeelle. Tässä kohtaa ymmärsimme valita asunnon jo sen perusteella, että parveke oli mahdollisimman iso, lasitettu ja rauhallisella paikalla metsän reunassa.

Positiivista tässä on se, että on ollut upeaa asua terveenä parvekkeella puoli vuotta. Toki työpaikalla ja koulussa saamamme altistukset ovat aiheuttaneet edelleen pientä oirehdintaa, mutta koska olemme oleilleet kaiken muun aikamme ulkona hyvässä ilmassa, olemme heränneet aina aamulla terveinä. Mutta nyt on tulossa talvi ja seuraava puolivuotinen ulkona olisi taatusti tosi vaikeaa parvekkeella. Onneksi meillä kävi tuuri ja saimme pienen lisävelan, jolla saimme ostettua hirsisen minitalon. Nyt jännittää miten siellä pystyy asumaan, mutta toiveet ovat korkealla.

Jonotamme edelleen oikeuteen ja jännitämme, toteutuuko oikeus, eli se, että myyjän vastuu on viisi vuotta, vai huijataanko meiltä siellä koko omaisuus. Tuntuu ihan siltä kuin meiltä yritettäisiin ryöstää kaikki. Olemme niin paljon kärsineet tämän takia, että todella toivomme tämän jo loppuvan.

Parvekeasuja, nainen 41

*****

Kesäkuussa 2015 ostin rivitalo-osakkeen. Myyjä teki kaikki mahdolliset tutkimukset. Hienosti olivat remontoineet − uudet pinnat joka paikassa.

Pian huomasin, etten voi hengittää asunnossa. Pyysin taloyhtiötä tutkimaan asiaa. Ei tarvetta kuulemma. Kylpyhuoneen laatat tippuivat lattialle. Laita teipillä kiinni, sanoi isännöitsijä.

En antanut periksi. Neljän tutkimuksen jälkeen, jotka kaikki kertoivat samankaltaisista ongelmista, selvisi että asunnossa oli paljon homeita.

Luin kaikki yhtiön paperit läpi ja löysin paperin, jossa kerrottiin koko talonyhtiön olevan homeessa. Isännöitsijä ei maininnut asiasta isännöitsijätodistuksessa.

Taloyhtiön viivyttelyn takia ehti kaksi vuotta mennä umpeen, ei enää oikeutta saada kaupanpurkua.

Nyt on revitty koko asunto palasiksi. Osoittautui, että ’87 rakennetun talon betonilaatta oli ollut märkä, kun muovimatto oli asennettu. Siellä se home sai rauhassa kehittyä. Nyt olen vuoden ollut jo evakossa, laskuja kasaantuu ja asunnottomuus uhkaa pian. Sosiaalitoimi ei auta, koska omistan asunnon. Vakuutusyhtiön tuki päättyy, säännöissä lukee ”1 vuoden avustetaan 90%, riippumatta missä kunnossa asunto 1 vuoden jälkeen on”. Nyt joudun myymään rakkaan kesämökkini ja asuntoni pilkkahintaan, että selviän laskuista. Muut huijaavat, me kärsimme. Ottakaa hyvät ihmiset homekoira tutkimaan asunto ennen kauppoja tai vuokraamista. Kuvatkaa viemäriputket ja salaojat. Ei kannata luottaa ihmiseen.

Tepa, nainen, 51

*****

Oireeni ovat hengenahdistus, huimaus, päänsärky, ruokahalun heikentyminen, heikentynyt kuuman ja kylmän sietokyky, masennus, epänormaali hikoilu, korkea kolesteroli, kuulo-, haju- ja makuaistien heikentyminen, korkea leposyke, kävelyn hidastuminen, jalkapohjien aristus ja muistin heikentyminen. Luomia on yli 100.

Hanski, mies, 56

*****

Olin unelma-ammatissani ja perusterve, kunnes sairastuin työtilaa vaihdettuani − todennäköisesti remontin yhteydessä märälle betonille liimatun muovimaton päästöistä. Rakennuksessa oli myös homeongelmaa.

Lopulta, vain muutamassa kuukaudessa, minulle kehittyi vaikea astma ja monikemikaaliherkkyys laajalla oirekirjolla sekä suolisto-ongelmat, jotka vaativat erikoisruokavalion. Lisäksi puhkesi monia erilaisia allergioita.

Terveydenhuollossa olen kohdannut monenlaisia asenteita. Astman diagnosoinut keuhkolääkäri vaihtoi diagnoosin “toiminnalliseksi häiriöksi”, johon hän tarjosi siedätystä ja terapiaa. Onneksi löysin uuden, järkevän lääkärin.

Jouduin pois työelämästä, ja olen päätynyt työmarkkinatuen varaan. Aktiivileikkuri leikkaa osan siitäkin, sillä minun ei ole mahdollista täyttää aktiivisuusehtoja. Työmarkkinatuesta jää käteen alle 500 euroa kuussa.

Tuloni riittävät juuri ja juuri lääkkeisiin, lisäravinteisiin ja hengityssuojaimiin, joita joudun käyttämään aina asioilla käydessä ja myös ulkoillessa ison osan vuotta siite- ja katupölyn, ulkohomeiden ja teollisuuspäästöjen vuoksi.

En pysty asioimaan sisäilmaongelmaisissa terveyskeskuksissa, joten yksityiset lääkäri- ja hammaslääkärikäynnit on maksettava itse. Erikoisruokavalion noudattaminen tulee kalliiksi.
Ammattitautipäätöstä tai uudelleenkoulutustukea en saanut, vaikka molempien haussa valituskierroksineen oli apuna liiton lakimies.

Pääsin juuri (lopulta!) työkykyselvittelyyn, jonka ensimmäisellä lääkärikäynnillä selvisi, että kyseisellä lääkärillä ei ole kokemusta sisäilmasairaan työkyvyn selvittelyn erityispiirteistä. En ole vielä saanut lausuntoa häneltä. En tiedä vielä, sovelletaanko kohdallani sitä järkyttävän huonoa käypä hoito -suositusta, ja päätetään että pystyn palaamaan astmalääkityksen ja kognitiivisen terapian (DNRS:n) turvin takaisin normaaliin työelämään.

Vähän jännittää, mihin lopulta päädyn. Päädynkö vain takaisin ”vaikeasti työllistyväksi työnhakijaksi”? Aktiivileikataanko työmarkkinatukeani eläkeikään saakka? Onneksi puoliso on töissä. Ja onneksi olemme vielä yhdessä − monella sairastuneella on kariutunut parisuhdekin.

Sairastunut loppuiäkseen, nainen, 52

*****

Itsetuntoni on rakentunut työsaavutuksista ja tekemisen meiningistä. Suunnittelin tulevaisuuden niin, että kausityön päätyttyä työskentelen päiväkodissa. Se tarjosi minulle palkan, arkirytmin, sosiaalisen ympäristön, kokemusta ja yllätyksekseni myös homealtistuksen.

Miten kipeä ja sairas olin! Kuumeisena ja henki ahtaalla. Kahden viikon välein lääkärissä ja käsitaipeet violettina verikokeista.

Mitä kauemmin olin työpaikalla sitä vahvemmin aloin haistamaan homeita. Lenkillä omakotitaloalueella tunnistan hometalon, mutta eri homeet aiheuttavat erilaisia oireita.

Asia muutti elämäni vaikuttaen luonteeseeni ja arvoihini. Välillä mietin, uskallanko tehdä enää mitään, mutta toisaalta liekki taas roihuaa kirkkaampana.

Työtä rakastava, nainen, 24

2017

2020–2023 2018–2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita

Sairastuin työpaikallani, sairaalassa. Minulla on todettu astma ja koska muita sairauksia tai allergioita ei ole, on astmani todettu työperäiseksi. Onnekseni työpaikan sisäilmatutkimusten rakennenäytteet osoittavat vakavat sädesieni- ym. bakteerien kasvun rakenteissa. Olen menettänyt terveyteni ja tulevaisuus huolettaa, kun edessä on sopivan työpisteen kokeilut, missä pystyisin olemaan. Lääkitystä lisätään, jotta selviytyisin. Jos puhdasta työpistettä ei löydy, olen sairaslomalla ja ansioni alenee. Työnantaja on hyvin pessimistinen ja odottaa, että me altistuneet etsisimme itse itsellemme uudet työpaikat. Lain mukaan työnhakija ei saa salata terveystietojaan. Kuka ottaa riskin ja meitä palkkaisi? Sisäilmasta sairastuminen on suuri henkilökohtainen tragedia, johon ei apua tai tukea ole saatavilla tässä maassa.

Maarit, nainen, 51 v, Espoo

---

Sairastuin sisäilmasta työpaikallani 2012 oltuani kaksi vuotta talossa töissä. Sain kuusi poskiontelotulehdusta peräkkäin ja monen tunnin yskimistä iltaisin kotona, istuin vati sylissä yskin limaa ja itkin ja aamulla taas töihin. Tilanne paheni koko ajan, päänsäryt voimattomuus ja hengenahdistus jatkui kuten myös työterveyshuollossa juokseminen. Kaksi vuotta tuota ”rumpaa” kesti kunnes sain astma diagnoosin ja polyyppinuhan, jonka johdosta poskiontelot leikattiin ja hengitys helpottui. Sain kokeilujen jälkeen työtilan, jossa pystyin työskentelemään ja olo oli helpottunut.

Mutta pahempaa seurasi. Sairastuin keuhkosyöpään ja nyt on synkkä syksy edessä. En voi olla ajattelematta, että olisiko vaan pitänyt ajoissa luovuttaa ja elää yhteiskunnan elättinä. Sitä vaan sitkeesti ajatteli, että kyllä mä eläkkeelle asti pärjään sairauksien kanssa, sitten saan itseni kuntoon. Nyt on olo kuin madolla puun ja kuoren välissä, miten tästä eteenpäin.

Tirpunen, nainen 61 v, Vantaa

---

Olen parantunut sisäilmasairaudesta!

Sairastuin vakavasti 2 vuotta sitten, ja minulla oli useita erilaisia ja kummallista oireita. Juoksin erikoislääkäriltä toiselle, jotka kaikki halusivat hoitaa oman alansa sairautta. Kävin jopa suomen huippulääkärillä homesairaudessa.
”Et sä kovin sairaalta näytä” oli usein sanoma. Mitkään hoidot eivät toimineet.

Menetin työni, kotini ja elämäni tuntui hajoavan silmieni edessä. Eikö mikään tai kukaan voi auttaa? Tässä tilanteessa alkaa olla valitettavan moni sisäilmasairas.
Kehoni oli niin herkistynyt, että minulla oli kaikki vakavat sairaudet – home-, kemikaali- ja sähköyliherkkyys.

En halunnut antaa periksi vaan uskoin, että joku lääkäri jossain päin maailmaa voi minut vielä parantaa ja aloin etsiä ulkomailta lääkäriä. Soitin Englantiin, Saksaan ja Usaan.

Päädyin lääkärille Yhdysvalloissa, joka käyttää dr Shoemakerin homesairauteen kehittämää hoitoprotokollaa. Tällaisia lääkäreitä on alle 20 koko maailmassa ja valitettavasti Euroopassa ei yhtään vielä.

Hoito-ohjelma on hyvin selvä. Sairaus on biotoksiinisairaus. Home, kemikaalit jne. ovat toksiineja, jotka kuormittavat kehoa ja kehon immuunijärjestelmä lopulta menee sekaisin aiheuttaen eri sairauksia.

Vuosi sitten aloitin hoito-ohjelman. Aloitin toksiineja sitovilla lääkkeillä ja oloni parani nopeasti. Pystyin tekemään enemmän ja siirryin eteenpäin monivaiheisessa hoidossa.
Puolen vuoden jälkeen voin jo niin hyvin että pystyin aloittamaan työnteon.
Nyt on kulunut vuosi hoitojen aloittamisesta ja olen täysin parantunut!!
Olen saanut elämäni takaisin. En uskonut että se olisi mahdollista, mutta onneksi en tyytynyt Suomen jäykkään terveydenhoitoon. Toivottavasti minun tarinani antaa uskoa toisille ihmisille, jotka kärsivät tästä vakavasta sairaudesta. Ja jos edes yksi lääkäri perehtyisi tämän sairauden hoitoon toden teolla, hänestä tulisi sankari Suomessa.

Max, mies, 47 v

---

Aloitin vuonna 2013 työskentelyn upeassa 1700-luvun rakennuksessa. Ensimmäinen vuosi meni ihan terveenä, olin aika vähän töissä, pari kertaa viikossa opiskelujen ohella.

Sitten hitaasti alkoi tuntua, että on flunssa koko ajan, kuumetta koko ajan. Tuntui, että fiilis tuli aina töissä. Oli väsynyt, pöpperöinen olo aina kun meni töihin. Samalla kuulin, että samassa rakennuksessa järjestetystä tapahtumasta oli homeherkkä lähtenyt ulos minuutissa, ja että työntekijät olivat valittaneet vuosia huonosta fiiliksestä.

Oireita alkoi tulemaan erilaisissa paikoissa, esimerkiksi Oulun yliopiston kakkoskerroksen luentosaleissa. Kuumeinen ja väsynyt olo alkoi vartissa luennon alusta.

Minua varoiteltiin etukäteen, että Hongkongissa on paljon hometta, mutta en halunnut peruuttaa vaihto-kohdettani. Oireilu alkoi pahana, kun olin ollut maassa kuukauden: koko asuntola oli umpihomeessa. Ykköskerroksen lattia oli mustana homeesta ja kylpyhuoneen katto myös. Asuntolan seinät olivat homeessa.

Olin ollut todella sekava, väsynyt ja kärsinyt erilaisista oudoista oireista kolme viikkoa, kun tajusin että tämän on tultava ulkoisista lähteistä. En osannut lukea metrokarttaa. Puheeni oli puuroutunutta. En nähnyt kunnolla, tein kokeita toinen silmä kiinni. Oli todella vaikea ymmärtää yksinkertaisia asioita, kuten kahvinkeittimen toimintaa.

Aluksi kukaan ei uskonut, ei poikaystävä, eivät opettajat. Mutta olin selvästi pahassa jamassa. Oireet helpottivat, kun vaihdoin asuntolaa. Damagea oli kuitenkin tullut jo keuhkoihin: puhkesi astma, ja poskiontelontulehduskierre alkoi.

Oli uskomatonta, miten sekaisin terve ihminen voi mennä. Nykyään menen tunninkin altistuksesta. Näen huonosti, motoriset taidot menevät (esim. silmä-käsi -koordinaatio tai esim. kyky kävellä suoraan). Olen ärsyyntynyt, lyhytpinnainen, väsynyt, sumussa ja hyvin yksinkertainen, etenkin simppeleissä tehtävis-sä.

Oireilen pahasti jopa homeasunnossa olleesta takista. Vähän jännittää, millaista elämäni tulee jatkossa olemaan. Olen nyt kaksi kertaa kokenut pahan ”sumukauden” jolloin olen hädintuskin työkykyinen, noin kolmen viikon kestoisena (toipuminen on alkanut, kun olen päässyt pois), ja pari kertaa lyhyempänä (kun olen vieraillut ongelmapaikassa).

Oli kiva huomata, ettei olekaan hullu – itse en siihen koskaan uskonut, mutta ihmiset taisivat uskoa, että mulla on burnout. Ei ollut, eikä ole.

Onneksi työni on vapaata, olen sinkku ja vapaa valitsemaan itse asuntoni. Mutta haaveeni urasta Aasiassa olen joutunut hautaamaan.

Nina, nainen 34v, Espoo

---

Yhtä helvettiä koko elämä, lääkärit ei välitä koko taudista, eikö mitään lääkettä ole kuin eutanasia?

Aaka, mies 56 v, Lapua

---

Kun esimies kertoo työpaikan olevan kaupungin puhtaimman ja tutkituimman, sekä kieltää edes puhumasta aiheesta, on vaikeaa lähteä tilannetta edes purkamaan.

Kun työssä joutui käyttämään ympärivuotisesti allergialääkkeitä, nenäsumutetta ja lisäämään jatkuvasti astmalääkityksen määrää pystyäkseen suoriutumaan työpäivästä, silloin viimeistään havahtui, ettei kaikki ollut niin kuin pitäisi. Tähän lisäksi silmien (ja korvien) epämääräiset kutinat, äänen käheytyminen ja särkyminen, poskiontelotulehdukset, jatkuva pääsärky ja loppuviikkoa kohden nouseva ruumiinlämpö. Jatkuva, loputon väsymys, joka ei lähtenyt nukkumalla eikä viikonloppu riittänyt työviikosta palautumiseen. Tämä tietenkin lisäsi ärtymystä ja ns. räjähdysherkkyyttä, positiivisuus ja työn ilo katosivat.

Työnantaja pesee kätensä, käskee oireiden kanssa työterveyteen ja vihjaa työpaikan vaihtamisesta. Työterveydessä kysytään, mitä työnantaja aikoo tehdä asialle ja ohjeistaa juttelemaan esimiehen kanssa. Esimies ohjaa työterveyteen… Alkaa usko mennä systeemiin ja epäily oman korvien välin tilasta herää, ehkä kuvittelenkin kaiken? Jospa olenkin vain uupunut. Ja sitä varmasti olinkin kaiken tuulimyllyjä taistelemisen jäljiltä!

Olo oli kaikkiaan uupunut jatkuvasta puoliteholla olosta, oli joko kipeä tai toipilas koko ajan viiden vuoden ajan. epänormaalista tuli normaali, kunnes pääsin uuteen työhön. Sairastelu loppui kuin seinään! Ensimmäisen vuoden aikana en ollut kertaakaan kipeänä hengityselinoireiden takia, jaksaminen ja olo koheni nopeasti ja oli virtaa erilaisiin vapaa-ajan rientoihin. Ennen kaikkea kotona työpäivän jälkeen jaksoi touhuta. Ilo palasi. Lääkitys putosi huimasti, rahaakin siis säästyi!

Jäljelle jäi yliherkkyys hajuille, mutta vihdoinkin voin varmuudella todeta, että pääni on terve ja muu elimistö seuraa perässä sen, minkä vuosien koetukseltaan pystyy.

”Meillä ei ole sisäilmaongelmaa, sinulla on sisäilmaongelma”, nainen 43 v, Jyväskylä

---

Altistuttuani vuosikymmenen ajan asunnoissa sekä opiskelu- ja työpaikoissa, menetin asuntoni ja sain diagnoosin vaikeasta astmasta vuonna 2006. Opin välttämään homeita ja kemikaaleja, ja evakkokodissani oleskellen ja hurjaan astmalääkekierteeseen joutuen selvisin jotenkin sinnitellen normaaliyhteiskunnassa melkein toiset 10 vuotta. Tosin se aika sisälsi nukkumista autossa, vessoissa ja ikkunat auki, mutta jotenkin sinnittelin. Olin sisäilmasairas astmaatikko.

2012 sain uuden tietokoneen ja älypuhelimen apuvälineiksi näkövammaani, ja kuukauden päästä olin sähköherkkä. Ihoni paloi langattomista kentistä, jalat lähtivät alta moottoreista esim. liukuportaista, tuli rajua uupumusta, vapinaa, sydänoireita, kipuja. Pian en kestänyt enää mitään sähkölaitteita – pyykkikonetta ja vedenkeitintä käytin oleskelemalla sen aikaa rappukäytävässä. Jatkoin osa-aikaista yliopisto-opiskelua avustajien avulla ja ammatinharjoittamista hurjista rajoitteista huolimatta. Kesti kuukauden toipua parin päivän työmatkasta. Olin home-, kemikaali- ja sähköherkkä ympäristösairas.

Vuonna 2014 sähköherkkyys levisi luonnonsähköön eli tulen ja auringon valoon. Asuin vuoden pilkkopimeässä sokeaintekniikoin avustajapalvelun ja tukiverkostoni varassa. Ei valoa, sähköä, tietokonetta, musiikkia, uutisia.. Vuoden päästä vähän helpotti mutta silloin jouduin lähtemään opiskelija-asunnostani, ja vuokranantaja myrkytti omaisuuteni lähtijäislahjaksi. Minusta tuli asunnoton.

Yli tuhat asuntoa olen nyt kahden vuoden aikana tarkastanut ja hakenut kaikkia mahdollisia reittejä pitkin. Olen voinut oleskella kolmessa evakkotalossa tuttavilla. Eilen kävi ilmi, että jäljellä on enää yksi, jossa en tässäkään voi olla enää kuin pari päivää. Olen asuntokokeiluissa menettänyt sietokykyni myös evakkopaikoilleni. Ulkona kuolen talvella kylmään ja kesällä valoon. Taidan lähteä homepakolaiseksi espanjaan, kun en itsemurhaa halua tehdä. Rakastan elämää – ja rakastan yhä Jumalaakin, joka ei tätä helvettiä ole tänne tehnyt. Hän ja tukiverkostoni on voimani. Taivaan kodista ei tarvitse ikinä lähteä evakkoon!!

Valon lapsi, nainen 36v, pääkaupunkiseutu

---

Pikku vinkki kaikille näistä oireista kärsiville; kunnon hirsitalo, paras mahdollinen rakennus ainakin minulle.

MK, nainen 28 v

---

Olen kahden lapsen äiti. Sairastuin tuetuissa asunnoissa, jossa edelleen väitetään, ettei ole hometta, vaikka koko paikka haisi maakellarilta ja oli saastunut pahoin. Jouduin lasteni kanssa muuttamaan kyseisistä asunnoista pois, koska tulin kipeäksi. Kotona kivut pahenivat ja sitten alkoi käsioireet ja voimakkaat neurologiset oireet. Oireilen myös pölyille pahasti.

Nyt minua pidetään sairaalassa psykiatrisella osastolla, jonne en todellakaan kuulu. Jokainen päivä on samanlaista kärsimystä, koska en voi olla lasteni kanssa. Oireilen heidän vaatteistaankin. Altistuin pahoin sädesienestä. Minua pidetään lähinnä mielisairaana. Aivosumuilin niin pahasti, että jouduin suljetulle osastolle tarkkailuun.

Kunpa joku taho ymmärtäisi tilanteen vakavuuden ja puuttuisi tähän. Tarvitsisin puhtaan ja terveen paikan jossa olla ja toipua, mikäli se vielä jotenkin on edes mahdollista..

Nilani, nainen 28v, Jyväskylä

---

Muutin vanhaan omakotitaloon 3,5 v. sitten. Ensimmäiseksi tulivat kurkkuoireet, jotka ilmenivät äänihäiri-öinä. Lauluääni meni. Vikaa ei löydetty. Samaan aikaan myös kasvojani alkoi kutittamaan ja pistelemään. Hengästytti ja sydän tykytti. Välillä palelin, välillä hikoilin.

Kävin lääkärissä. Verikokeissa näkyi kohonnut paastosokeri ja anemia, joista kummastakaan en ole koskaan aiemmin kärsinyt. Aloin nukahtelemaan sohvalle, bussiin yms. Vaatteeni haisivat jotenkin omituiselle, vaikka ne oli juuri pesty. Allergisoiduin hajusteille ja ihoni meni pahasti rikki. Lämmin suihkuvesi sai/saa ihoni syyhyämään. Kylpyhuoneen pesun jälkeen henki ei kulkenut viikkoon. Silmiä kirvelee, nenä ja silmät vuotavat, korvakäytävät/korvanlehdet kutiavat sietämättömästi.

Homekoira kävi eilen. Kaikista muista huoneista löytyi hometta paitsi olohuoneesta. Nyt odotan terveystarkastajaa. Sieltäkin yrittivät viivytellä tuloaan. Sanoivat että ehdin muuttamaan pois, ennen kuin he ehtivät tarkastamaan asunnon. En antanut periksi. Tulevat tutkimaan asunnon kahden viikon sisällä.

Asunnon omistaja ei ota mitään vastuuta asiasta. Hän vain kehotti muuttamaan pois, jos oireilen. Hän aikoo vuokrata asunnon heti seuraavalle. Ilmoitin homeongelmasta kiinteistönvälittäjälle, joka välitti asunnon myös meille ja olisi nyt taas hyvässä uskossa ehkä välittänyt sen seuraavalle vuokralaiselle, jos en olisi tuonut homeongelmaa esiin.

Menen huomenna taas lääkäriin. Hengittäminen tuntuu raskaalle ja silmiä kirvelee. Perheen kolme koiraa oireilevat koko ajan. Yksi lapsista yskii, huulet ovat alkaneet halkeilla ja hän on kalpea kuin lakana. Anemiako hänelläkin? Käytämme lisäravinteita ja syömme terveellisesti, joten mitään selitystä ravintoainepuutoksiin/anemiaan ei ole. Paitsi home!

Olen miettinyt elämänhistoriaani ja tulin siihen tulokseen, että olen saattanut aiemminkin asua hometalossa. Silloinkin ihoni rikkoutui ja hengittäminen vaikeutui. Sain astmadiagnoosin ja valohoitoa/erilaisia kortisonivoiteita ihoon sekä astmalääkityksen. Oireet/astma/heikotus/väsymys/”allergiaoireet” ym. katosivat kokonaan, kun muutin pois silloisesta asunnosta. Tein opinnäytetyötä/opiskelin muutama vuosi sitten. Sain kuulla jälkeenpäin, että koulukin oli homeessa. Ihmettelin, kuin kasvojani ja käsivarsiani kutitti ja kirveli. Migreeni ja silmätulehdukset sekä väsymys vaivasivat jatkuvasti. Koululta palasin sitten iltaisin nykyiseen homeiseen kotiin, lataamaan akkuja.

Näinkö ne ihmisten työurat pitenevät? Nainen 48v, Helsinki

---

Ostin mieheni kanssa vanhan talon. Kaikki vaikutti pintapuolisesti olevan ok, myös myyjä kehui taloa hyväksi, joten suurempia kuntotarkastuksia ei tehty.

Olimme sinisilmäisiä ja hyväuskoisia. Pian muuttomme jälkeen oireet alkoivat, saimme flunssankaltaisia oireita ja silmiä kirveli. Se, että kuntotarkastusta ei oltu tehty, ja että oireemme alkoivat niinkin pian, oli onni meille! Myyjä joutui vastuuseen, taloa tutkittiin lisää ja kaupat purettiin, koska myyjä oli myynyt meille suomeksi sanottuna hometalon.

Mia, nainen 30v

---

Olen sairastunut sekä työssä että mökillä. Reagointi on erilaista molemmissa paikoissa. Työssä saanut puhtaat tilat ja uusi mökki rakennettiin… mutta mökillä toisista pienemmistä kylläkin puhtaista pikkutiloista on kulkeutunut itiöitä uuteen mökkiin. Oireiluni on sellaista, että ihoni ja limakalvoni tulevat kosketusaroiksi päänahasta varpaisiin saakka.

Olemme epätoivoisia mieheni kanssa, enkä tiedä kestääkö parisuhde. Olen käynyt uudessa mökissä jo syksyllä ja talvella, mutta vasta viime viikonloppuna oireet tulivat voimakkaiksi.

Olemme hartaudella rakentaneet uutta mökkiä ja nyt olemme tipahtaneet epätoivoon…jopa itsellä kuolema-ajatuksia, niin pahalta tuntuu. Mies asunut 40 vuotta ko. paikassa ja tilasta luopuminen hänelle mahdotonta. Lähes kaikki heitettiin pois, mutta joitakin tavaroita jäi ja pikkumökeistä (vaikkakin puhtaista) siirrettiin tavaroita uuteen. Vieraat saattavat myös siirtää näistä pikkumökeistä itiöitä. Mies myös purkamis- ja rakentamisvaiheen yöpyi näissä pienemmissä tiloissa).

En reagoinut talvella, mutta nyt lämpimällä tilanne tuli toivottamaksi. Uuden mökin rakentamiseen meni satoja tuhansia ja vain minä nyt oireilen. En tiedä mitä tehdä. Miten tämä voitaisiin ratkaista vai onko vain talvella mahdollista olla uudella mökillä. Nyt epäilen, että kotiinkin on taas joitain itiöitä kantautunut koiran mukana. Kaikki on epävarmaa ja epäselvää. Meidän molempien tuska on sanoinkuvaamaton. Pitäisi varmaan saada vertaistukea meille molemmille jostain.

Toivoisin tukea. En pysty nukkumaan henkisen huonovointisuuteni takia, vaan epätoivo seuraa jatkuvasti ajatuksia. Suurin epätoivoni on, että joudumme luopumaan yhdessä rakentamastamme mökistä tai minä joudun. Mies ei voi edes ajatella asiaa.

Marjut, nainen 56-v

---

Ala-asteen olin homekoulussa ja sieltä sain astman. Vasta pari vuotta sitten se ala-aste on purettu sisäilmaongelmien vuoksi, vaikka se oli ongelmallinen jo pitkään aikaisemminkin. Pahempi oireilu alkoi tosin vasta yläasteella ja minulla oli silloin jatkuvia poskiontelontulehduksia, pahimmillaan joka kuukausi oli antibioottikuuri päällä tai jonkinasteinen flunssa, lisäksi poskionteloita leikattiin muutaman kerran laihoin tuloksin. Terveitä päiviä ei hirveästi ollut.

Opiskelin viime vuosina ammattiopistossa hoitoalaa ja siellä oli koulurakennuksessa jonkin sortin sisäilma-ongelmia todettu ja ne oli muka hoidettu kuntoon. Vähitellen minulle alkoi tulla monenlaisia oireita mm. väsymystä, poskisärkyä ja huimausta. Altistuin niin pahasti, että en pystynyt tekemään työharjoitteluita ja koulun jouduin lopettamaan. Monet päiväkodit ja vanhainkodit ovat sisäilmaltaan huonoja. Pahinta tietysti on se, että homealtistus jää pysyväksi ja työpaikan saaminen sisäilmaltaan puhtaasta rakennuksesta on vaikeaa. Herkkyys reagoida homeille ja muille sisäilmaongelmille pysyy ja se harmittaa, kun nuorena joutuu tällaista kokemaan.

Pirkanmaalla asuva, mies 25 v, Kangasala

---

Olen 13-vuotiaan pojan äiti. Poika on sairastanut koko ala-asteen pääkipuja, iho-oireita ja vatsaoireita. Olen monta vuotta sanonut lääkäreille, että pojan oireet johtuvat sisäilmasta, homeesta. Kukaan ei ole meitä kuunnellut, kymmeniä turhia lääkärikäyntejä ja yhteydenottoja kouluun ja aina vastaus, että home aiheuttaa vain astmaa. Aivot on kuvattu, silmät tutkittu moneen kertaan, fysioterapiaa, adhd-testejä…

Meidän kodista löytyi hometta, ja ollaan sen vuoksi muutettu nyt kaksi kertaa, koulussakin ongelmia, mistä tiedän pojan tulevan kipeäksi ja sanonut siitä. Kukaan ei kuunnellut.

Vasta nyt monen vuoden taistelun jälkeen, kun koulu tutkittiin ja sinne asennettiin sisäilman puhdistus koneet tammikuussa 2017, pojan vointi parani. Ei ollut enää joka päivä kipeä. Mutta ei vieläkään siedä kaikkia lisäaineita, hajuja, kauraa, valkosuklaata, kemikaaleja, uusia vaatteita….

Keväällä kävi tutustumassa kemian luokkaan, sai heti oireita, pääkipua ja hengitysoireita. Tiesin, ettei voi suorittaa yläkoulussa kemiaa ja oli pakko jostain oikeasti saada apua ja pojalle lääkärin lausunto, ettei sitä pakoteta kemian luokkaan. Olin jo varma, että jos seuraava lääkäri ei kuuntele meitä, poika ei enää ikinä suostu lähteen lääkäriin. Ei tarvittu kuin yksi terveydenhoitaja, kenellä oli vastaavanlaisia kokemuksia, niin saatiin uusi lähete yliopistolliseen sairaalaan. (2011 käytiin ekan kerran)

Ensi tiistaina on lääkäri ja allergiakokeet. Pieni toivo, että saadaan apua, mutta vielä isompi pelko ettei lääkäri kuuntele meitä. Ollaan niin montaa kertaa jouduttu pettyyn, luottamus lääkäreihin alkaa itselläkin olla jo mennyt. En tiedä mitä teen tai mistä saadaan apua, jos nyt ei sitä saada.

Epätoivoinen, nainen 37 v, Valkeakoski

---

2015 rivitaloasunnossani oli vesivahinko. Se korjattiin, mutta ei kunnolla, esim. märkä lasikuitutapetti liimattiin vaan takaisin kiinni ym.

Sitten aloin keväällä -16 oireilemaan. Olin tosi väsynyt, pitkittynyt flunssa, nenä tukossa jne. Taloyhtiö ei usko lainkaan, että olen homealtistunut. Olen evakossa omalla kustannuksella, koska ei kukaan korvaa. Mikrobitutkimus tehtiin ja on sädesieniä runsaasti ym. homeita ja rakennuspölyjä, kuituja ja vaikka mitä. Kaikki oireet, mitä homeesta ym. myrkyistä voi tulla. Asia edelleenkin epäselvä, missä vika? 9kk kestänyt jo eikä korjaussuunnitelmaa ole vieläkään. Pitkä ja vaikea juttu. JA MINUN PITÄISI ASUA SIELLÄ. Terveys on tärkeä.

Renata, nainen 69 v, Hämeenlinna

---

Rakennettiin omakotitalo vuonna 1997. Muutto oli huippujuttu. Tehtiin sen aikaisten ohjeitten mukaan. Höyrynsulkumuovit, koneellinen ilmavaihto jne.

Työskentelen kuitenkin aika usein kotona ja huomasin/herkistyneeni muutama vuosi sitten ilmeisesti homeelle. Alkoi nenään haista sellainen ikävä pistävä haju. Ei oikein mitenkään pystynyt paikallistamaan, mistä se tuli. Avasin lattioita ja yhden seinän tutkiakseni oliko ongelmia, ei ollut, rakenteet kaikki oli ja on kunnossa, ei kosteutta. Ilmastointijärjestelmä nuohottiin, ja aina vaan tuntui nenässä.

Pinta homettahan se sitten oli, mm. tiskialtaan takana siihen silikoniin (uusittu 3-4 kertaa) muodostui tuon tuostakin mustia pilkkuja, ja kun taloa tarkemmin tutkin, niin niitä samoja mustia pilkkuja oli ulko-ovien silikoneissa ja osassa ikkunoita. Saunaosastolla olin toki ennemmin jo huomannut saumoissa niitä samoja pilkkuja, niitä aina silloin tällöin kuitenkin putsattiin.

Sitten herkistyminen paheni. Juttu meni siihen malliin, että kaikki silikonit uusittiin. Laastisaumat ja koko saunaosaston ja pikkuvessat pesin homeenestoaineella, viemärit myös. Yksi pytty uusittiin. Kannattaa katsoa sinne vesisäiliön alle. Meillä oli aika musta. Sekoittajien kromisten läpivientikauluksien alustatkin pestiin. Kaapistojen saranoista lähtien piti käsitellä homeenestoaineella. Käytännössä kaikki kosteat pinnat ja viemärit pestään nykyään riittävän usein ja ulko-ovien edustat myös.

Nyt kun tiedän, mitä pitää aina etsiä kun nenä käskee, niin tilanne on hyvä, nenä pysyy auki ja ilma tuntuu raikkaalta.

Sitä mustaa hometta ei tarvi olla kuin pieni alle cm2, niin se käryttää tosi voimakkaasti.

Niskalenkki, mies 50v

---

Ostimme 50-luvun lopulla rakennetun rintamamiestalon idylliseltä alueelta, tietenkin loppukesästä, jolloin koko alue ja asunto näytti mitä ihanimmalta unelmalta. Taloa oli remontoitu paljonkin (myöhemmin ym-märsimme, että melko surkeilla taidoilla).

Kuukausi taloon muuton jälkeen yksi lapsistamme sairastui korvatulehdukseen, minkä jälkeen uusi tulehdus tuli aina 1kk kuluttua edellisestä, kunnes korvat putkitettiin. Putkituksen jälkeen infektiokierre siirtyi keuhkoihin, obstruktiivisia bronkiitteja oli noin 1kk välein ja henki niin ahtaalla, että välillä lapsi kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan. Lopulta saatiin diagnoosiksi astma. Avaavaa lääkettä, antibioottia ja kortisonia kului hirveitä määriä, mutta lapsi oli aina vaan huonossa kunnossa.

Hiljalleen koko perhe alkoi oireilla: yhdellä lapsesta toistuvasti silmätulehdus, jota ab-kuuri ei kunnolla poistanut, äänen käheyttä, lihasnykinöitä, tappoväsymystä, aftoja, hengityskatkoksia nukkuessa, migreeniä, nivelsärkyjä, silmäoireita…

Lopulta koko tilanne räjähti käsiin: vesivahingon yhteydessä yksi lapsista lähti sairaalaan tiputukseen akuu-tin keuhkokuumeen takia. Huoneilma oli sakeana myrkkyjä.

Lähdettiin evakkoon – ensin sukulaisten nurkkiin, sitten vuokra-asuntoon. Talolainan maksu tauolle. Talo tutkittiin isolla rahalla, rakenteet avattiin. Todettiin talon kellarin olevan umpihomeessa. Välipohjasta löytyi kivihiilipikeä, joka sisältää kreosoottia. Saimme tietää kreosootin aiheuttavan mm. syöpää ja perimänmuutoksia.

Koko tilanne oli kaoottinen. Koko irtaimisto jäi tuohon ”homeläjään”, asuttiin kaikuvassa, tyhjässä asunnossa. Nukuttiin lainatuilla patjoilla ja lakanoilla, koko perhe (5hlöä) patjoilla rinnakkain, kuin leirikoulussa. Talolta tavaraa hiljalleen hilattiin vuokra-asuntoon… kulutettiin remonttirahat hyvään pesutorniin. Pestiin pyykkiä säkkikaupalla. Puhdistettiin pari huonekalua. Heitettiin roskiin kaikki oireita aiheuttavat tai haisevat tai kuumissa pesuissa pilalle menneet. Oireiltiin jokaisesta talolla käymisestä. Itkettiin traumojamme. Lopulta totuttiin tähän jo vuoden kestäneeseen helvettiin ja samassa helvetissä edelleen ollaan. Raha on menettänyt merkityksen. Ainoa jolla on väliä, on perheen fyysinen ja henkinen hyvinvointi. Raha ja tavara on toissijaista. Rakastan jokaista hetkeä, kun katson lapsiani, joilla on hyvä olla. Rakastan jokaista auringonsädettä. Säälin jokaista asiakastani, jonka vaatteista haistan homeen. Ahdistun siitä, että Suomi on umpihomeessa.

En halua luovuttaa, nainen 25 v, Valkeakoski

---

 

2020–2023 2018–2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita

Kerro oma tarinasi lomakkeella.

Palaa tarinoiden etusivulle.

 

Parvekkeella nukkuminen ei ole pidemmän päälle terveellistä

Olen 32-vuotias nainen. Viimeiset kaksi vuotta elämäni on ollut niin absurdia, että sitä on ihmisten vaikea käsittää. En tiedä jaksanko enää käsittää itsekään. Olen yliväsynyt. En saa mitään apua, sillä minulle on tapahtunut asia, josta Suomessa ei näköjään haluta puhua, jota ei kukaan halua nähdä ja jonka parissa kamppailevat leimataan psyykkisesti sairaiksi: sairastuminen kosteusvaurio-rakennuksissa.

Kaksi vuotta sitten olin perustamassa yritystä, kun sairastuin asunnossani. Olin ollut perusterve, en kärsinyt edes mistään allergioista. En ensin ymmärtänyt, että oireeni (mm. kuumeilut, verenvuodot, kouristelut, nivelsäryt, raajojen tunnottomuudet ja pistelyt, jatkuvat virtsatie-tulehdukset) liittyivät asuntooni. Asuin 80-luvun rivitalossa. Vasta juteltuani kahden naapurini kanssa, joilla oli täysin samat oireet, ymmärsimme, että sairastelemme asunnon vuoksi. Ilmoitimme omistajalle (kunta) ja terveystarkastajalle. Terveystarkastaja kävi paikalla 6 kk:n päästä. Silloin olin jo niin sairas, että kävin nukkumassa tuttujeni luona. Etsin uutta asuntoa. Jo 10 minuutin käynti kotonani riitti laukaisemaan vakavat oireet – usein hoipertelin ulos.

Minä ja seinänaapurini muutimme pois. Jouduin hävittämään lähes koko irtaimistoni, sillä sain siitä kovia oireita. Pieni osa, mm. tärkeät paperit ja muutama rakas tavara, on minulla varastossa, ja viidessä minuutissa saan niistä edelleen mm. verenvuotoa kitalakeen ja kieli sekä käteni menevät tunnottomiksi, vaikka olen tuulettanut/pessyt kaiken moneen kertaan. Asunnossa ei tehty kunnon tutkimuksia, esim.VOC-päästöjä ei koskaan mitattu, vaikka pyysimme. Tarkempaan määrittelemättömiä bakteereja löytyi epänormaalin runsaasti. Asunnossa oli omituinen haju. Noin puolet vieraista sairastui kyläillessään luonani. Terveystarkastaja kehotti ”vaihtamaan kukkamullat ainakin pintakerroksiltaan”. Asunnossa asuu nyt lapsiperhe.

Vuokrasin uuden asunnon. En pystynyt nukkumaan siellä edes yhtä yötä. Isännöitsijän mukaan asunnossa ei pitänyt olla mitään vikaa. Naapuri kertoi siellä olleen joskus massiivisen vesivahingon. Nukuin siskoni parvekkeella etsiessäni uutta asuntoa, oli kevät. Sain ilokseni asunnon kunnalta. En huomannut mitään hälyyttävää näytössä, lukuunottamatta tunkkaista hajua rappukäytävässä. Muuttaessani asuntoon alkoivat tunnottomuudet välittömästi palata kehooni. Muutin suoraa parvekkeelle. Asunto meni lopulta terveystarkastajan kehoituksesta remonttiin, sieltä löytyi mm. sädesientä, liimoja ja ftalaatteja (muovimaton pehmitinaineita).

Muutin tällälailla n. 5 kertaa, aina sain isoja oireita. Olin hankkinut jo uudet tavarat. Jouduin hävittämään suuren osan niistäkin. Oireiluni paheni koko ajan, en yrityksistäni huolimatta pystynyt tarjoamaan elimistölleni paikkaa, jossa alkaa toipua. Nyt on kulunut kaksi vuotta. Olen käynyt katsomassa n. 150 asuntoa, oireillut lähes joka näytössä. Eri oireita eri paikoissa. Olen vuokrannut niistä n. 20 koenukkumista varten. Missään en ole voinut olla yli yhtä yötä. Olen istunut varmaan satoja tunteja tyhjissä asunnoissa kuulostellen, ja koittanut olla toivomatta liikaa taas kerran. Joistain asunnoista sain rahoja takaisin, kun oireilin, osasta maksoin vuokrat ja takuut, vaikka en niissä voinut ollakaan. Olen asunut nämä vuodet parvekkeilla, autossa, asunnoissa ikkunat aivan auki, kokeillut olla tuttujen luona – oireillen. Hädissäni kokeilin myös asunnottomien paikkoja, mutta niissäkin sain kaikissa pahoja oireita. Jos minua haluaisi kiduttaa, minut voisi pakottaa lukemaan sisustuslehtiä, katselemaan lämpöisiä kuvia muiden asunnoista ja muistamaan, millaista elämä joskus oli. En voi oleskella suurimmassa osassa sisätiloja kuin lyhyesti. Kesällä kokeilin teltassa. Olen kuitenkin näköjään niin altistunut, että nukkuminen maan lähellä ei sovi enää minulle, oireilen luonnon homeistakin. Sitä on ollut vaikea hyväksyä. Olen aina ollut luontoihminen, metsä on ollut henkireikäni ja paikka, jossa olen onnellisimmillani. Nyt marja- ja sienireissut vain saavat minut sairaaksi.

Viimeiseen puoleen vuoteen en ole jaksanut enää katsella asuntoja. Nyt kun on kylmä, asun pariksi kuukaudeksi tutulta vuokratussa huoneessa, jossa pystyn käymään nukkumassa, kun kaikki isotkin ikkunat ovat auki, ja sänky aivan avoimen ikkunan alla. Nukun pipo päässä ja kirjoitan tätä toppatakki päällä ikkunan alla. Ystäväni osti minulle lämminvesipullon. Tämä on ensimmäinen sisätila pitkään aikaan, jossa voin edes näin olla, ja olen saanut vähän levättyä, vaikka asunto saakin minut kipeäksi. Päivät yritän kuluttaa ulkona, jotta oireet menevät ohi. Oireet ovat luusärkyjä, pahoja tunnottomuuksia, kouristeluja, ihomuutoksia, vatsakipua, oksentelua jne. Ulkona oireet pikkuhiljaa poistuvat. Kunhan en mene märkään metsään enkä pöyhi maan lähellä. Asfaltoiduilla alueilla on hyvä olla, samoin meren rannalla. Olen löytänyt kaksi kahvilaa, joissa en saa mitään oireita. Istuskelen niissä sen minkä kehtaan.
Vuosi sitten oireilin myös sähkölle ja hajusteille, se alkoi siinä rivitaloasunnossani. Nämä ovat nyt onneksi helpottaneet, elimistöni on varmaan puhdistunut jonkun verran, koska olen vältellyt paikkoja, joissa minulle tulee oireita. Minulle on kuitenkin tullut erilaisia ruoka-allergioita, en esim. voi enää syödä mitään koti- tai ulkomaisia viljoja. Vieläkin haistan tietyt pyykinhuuhteluaineet kymmenen metrin päähän. Kerran avattuani homeisen leipäpussin, sain akuutin kohtauksen, meinasin tukehtua yskään ja kurkun turpoamiseen, juoksin ulos. Sama on tapahtunut muutaman kerran julkisissa liikennevälineissä, varmaankin jonkin kanssamatkustajan vaatteista.

Työt lopetin 6 kk sitten, tein keikkatöitä. Ensimmäisessä työpisteessä saatoin oksentaa 10 minuutin työssäolon jälkeen, nousi kuume, kitalaestani alkoi vuotaa verta, silmät tulivat punaisiksi, sain lihasnykinöitä. Jouduin olemaan 2 kk sairaslomalla. Tilamme oli puoliksi kellarissa, siellä jo haisikin raskas imelä tuoksu. Kela ei korvannut sairaslomiani, sillä tämähän ei ole Suomessa virallistettu sairaus. Sain siirron toiseen työpisteeseen, jossa oireilu helpotti vähän. Silti kuumeilin joka päivä töissä, ja kärsin yleisoireista. En ollut sairaslomalla, mutta oireilu oli pelottavaa, ja väsyin myös asuntotilanteeni takia. Kävin töissä nukkuen ystäväni autossa ja siskoni parvekkeella, kaiken vapaa-aikani juoksin asuntonäytöissä. Työ oli henkireikä kaiken keskellä, siksi jatkoin, vaikka oireilin. Minun piti aloittaa oppisopimuskoulutus alalle sen ohella, että tekisin yrittäjän töitä, mutta jatkuvan oireilun vuoksi sitten lopulta lopetin työt. Ei tässä tilanteessa pysty keskittymään uuden omaksumiseen.

Nyt olen työtön työnhakija. Olen kaksi vrk kipeänä jo työvoimatoimistossa käynnin jälkeen. Tuntuu, että elimistöni on ihan romuna. Pelkään, että niveliini on jäänyt joitain pysyviä vaurioita, jotka laskevat toimintakykyä vaikka tämä tilanne tästä joskus selviäisi ja minulla olisi puhdas asunto ja työtila.

En jaksa puhua saamastani lääkärikohtelusta, se on ollut niin järkyttävää. Minua on haukuttu ja uhkailtu psyykkisellä pakkohoidolla. Kuitattu, että oireet saattavat johtua hyperventiloinnista. Tiedän, etten hyperventiloi, olen liikunnallinen ihminen ja tunnen elimistöni toimintatavat. Hyperventilaatio-testissäkin todettiin, etten hyperventiloi. Lääkärin mukaan ”saatat silti hyperventiloida”. Allergiasairaalassa lääkäri väitti, etteivät homeet ole ihmiselle vaarallisia, ja kehui itsekin asuvansa hometalossa. Ainoa saamani ’apu’ on astmalääkkeet, mutta en kärsi astmaoireista, ja lääkkeet vain pahentavat muuta oireiluani, en käytä niitä. Olen käynyt monilla lääkäreillä. Suomessa lääkärit eivät tiedä tästä asiasta mitään, vaikka tutkimuksia alkaa olla jo paljon. Ainakin tarpeeksi sen älyttömyyden lopettamiseksi, että me sairastuneet muka oireilemme psyykkisin perustein. Jos minä maallikkona pystyn alan tutkimuksista lukemaan esim. ne homelajit, jotka aiheuttavat lihasnykinöitä ja oksentelua, mikä siinä on lääkärille niin ylitsepääsemätöntä, en voi ymmärtää.

Olen pyytänyt apua sosiaalitoimistosta, diakonissalaitokselta, SPR:n kotimaan avusta, vaikka mistä. Kukaan ei halua kuulla tätä. Muuttaisin ulkomaille, lämpimään, jossa voisin olla vain ulkona ja elimistöni saisi puhdistua, mutta millä eläisin siellä? Olen hirveän väsynyt, en jaksa muuttaa ulkomaille töihin tällaisena. Pitäisi saada levätä ensin. Sitäpaitsi en ole koskaan halunnut muuttaa ulkomaille, ajatus homepakolaisuudesta on ahdistava. Tekisi mieli vain lysähtää maahan ja antaa kaiken olla, mutta sitten minut vietäisi johonkin homeiseen sairaalaan.

Aikaa menee älyttömyyksiin, kuten sen miettimiseen, missä tilassa voin kuivattaa pyykit, jotta pystyn pitämään vaatteita päälläni. Kuivaushuoneet ovat kellareissa, joissa on näin herkistyneelle liikaa vaatteisiin tarttuvia mikrobeja. Muiden hajusteetkin tarttuvat. Olen löytänyt yhden hyvän itsepalvelupesulan, jossa pestyjä vaatteita voin käyttää. Se vain on kallista. Uusien vaatteiden hankkiminen on välillä hankalaa, kun vaatteet on käsitelty niin voimakkailla kemikaaleilla. Kirpputorit ovat kuitenkin vielä pahempia. Kirjaston kirjoja en voi lukea, koska sairastun niistä. Olen miettinyt opiskelua ammattiin, jota voisin tehdä etänä, mutta se on näin sairaana hankalaa. Esimerkiksi yliopiston kirjastossa käydessäni saan heti poskiontelovaivoja ja kuumetta, joka alkaa myös, jos luen sieltä lainaamiani kirjoja sisätiloissa. Kesällä luin joitain kirjoja rannalla ilman oireita, osasta sain oireita ulkonakin.

Minulla on pari repullista tavaraa. En enää hahmota, millaista elämä oli ennen tätä. Mitä myrkkyjä elimistöni on saanut? Kuinka kauan elän? Kannattaako minun tehdä pitkän vai lyhyen tähtäimen suunnitelmia? Haluaisin vaan nukkua. En saa oireiltani nukutuksi kunnolla. Kesällä sain levättyä ulkona, viime kesä oli minulle ihana, kun oli lämmintä ja kuivaa.

Ihmisten on vaikea ymmärtää tällaista. Tunnen itseni eristetyksi ja mykäksi, minulla ei ole sanoja kaikelle kokemalleni. Elän yksinäistä painajaista keskellä tavallisten ihmisten tavallista elämää. Yksi ystäväni kysyi minulta äskettäin harvinaisen kysymyksen – miltä minusta tuntuu sairastua näin. Olen vihainen. Olen hyödytön, olen menettänyt ammattini, joissa olin lahjakas, ja kun muut ikäiseni perustavat perheitä ja luovat uraa, minä tuulettelen toppavaatteitani parvekkeella ja koitan tappaa aikaa. Kehoni on muuttumassa vieraaksi itselleni, kun en voi kipujen ja oireilun vuoksi urheilla ja harrastaa tai edes nukkua niinkuin ennen. Jotain on lukkiutunut ja murtunut sisälläni kun olen tullut käännytetyksi joka paikasta apua hakiessani ja joutunut puolustamaan itseäni jatkuvasti ja yksin. En pysty enää itkemään ja tiedostan kyllä olevani hyvin viileä tilanteissa, joissa yleensä reagoidaan jotenkin. Ei varmaan ole enää voimia tuntea kaikkia menetyksiä. Koitan olla ajattelematta liikaa kaikkea tätä, jotta pysyisin järjissäni, mutta se on vaikeaa, koska on jäljellä niin vähän mitään muuta, oikeastaan kaikki normaalit palat elämästä ovat poistuneet. Olen tietyllä tapaa uteliaskin, mitä ihmiselle jää, kun menettää elämänsä palaset – kodin, työn, tavarat aina uudelleen, kehon normaalit tuntemukset, muiden ihmisten tuen, harrastusmahdollisuudet, lähes kaiken. Onko elämällä enää merkitystä, mikä oikeastaan on ihmiselämässä merkityksellistä? Kyllä minä koen vieläkin kauniita hetkiä, mutta pahinta minulle on kaiken muuttuminen niin omituiseksi, etteivät pienet kauniit asiat enää liity mihinkään järkevään, ne ovat vain lepohetkiä keskellä sekavaa aikaa, jossa ei oikein ole tulevaisuutta ja menneisyyden muisteleminenkin on hirveän satuttavaa.

Suomen rakennuskanta on hälyyttävässä kunnossa. Olen nyt ymmärtänyt, että ongelma ei ollut vain se asuntoni, jossa sairastuin. Olin altistunut jo aiemmin. Vanhassa koulussani tehdään nyt kosteusvaurioremonttia. Olen käynyt kahdessa asunnossani, jossa aiemmin aikuisiälläni asuin vuosia (90-luvun asumisoikeus- ja 70-luvun vuokrakerrostalo) ja ne ovat sisäilmaltaan hälyyttävässä kunnossa. Silloin oireilin mm. angiinakierteellä, ääniongelmilla ja käsien puutumisella öisin, mutta en ymmärtänyt oireiden yhteyttä asuntoon. Kävin puheterapeutilla, söin antibioottikuureja ja minulta leikattiin nielurisat. Rivitaloasunnossani vaan oli joku viimeinen piste, joka laukaisi tämän massiivisen oireilun. Nyt kun oireet ovat jo näin valtavia, huomaan niiden selvän yhteyden asuntoihin ja helpottamisen, kun altistus loppuu.

Oireilen uusissakin asunnoissa, joissa myös aistin tunkkaista hajua aivan juuri rakennetuissakin. Tämä on järjetöntä tuhlausta yhteiskunnalta, rakentaa asumiskieltotavaraa ja altistuttaa terveitä ihmisiä tällaiseen kuntoon.

Näinkin voi käydä, 32v

 

Kerro oma tarinasi lomakkeella.

Palaa tarinoiden etusivulle.

Tulevaisuuden kansankynttilät sairaseläkkeellä nelikymppisinä?

Vastavalmistunut opettaja saa töitä – sisäilmaongelmat eivät sureta

Valmistuin vuonna 2008 luokanopettajaksi ja luulin valmistuneeni unelma-ammattiini. Nyt, kolmantena työvuonnani huomaan eläväni painajaista oman terveyteni suhteen. Painajaista, jonka piti loppua koulun vaihdoksen myötä, mutta joka vaikuttaakin luultavasti elämääni koko loppu-urani ajan.

Tarinan alku sijoittuu iloisiin uutisiin ensimmäisestä työpaikasta. Pääsin töihin jyväskyläläiseen kouluun sijaisen sijaiseksi. Viimeisin sijainen joutui lähtemään koululta sisäilmaoireiden vuoksi. Siinä vaiheessa kun vastavalmistunut opettaja saa töitä, sisäilmaongelmat eivät sureta missään määrin. Minäkin ajattelin olevani nuori, liikunnallinen, allergiaton nainen, johon sisäilmaongelmat eivät voisi vaikuttaa.

Ensimmäisenä työvuonnani olin noin kuukauden välein flunssassa. Lisäksi minulla oli töissä päänsärkyä, silmien kutinaa ja väsymystä. Ajattelin sen johtuvan muuttuneesta bakteerikannasta, työstressistä ja flunssa-aalloista. Ensimmäisen työvuoteni sopimus oli liian lyhyt oikeuttaakseen työterveyden palveluihin, joten palasin sairaspoissaolojeni jälkeen töihin käymättä lääkärissä. Vasta kesällä, kun kärsin silloinkin flunssakierteestä, menin lääkäriin. Lääkäri kyseenalaisti työpaikkani sisäilman puhtauden. Päätin kartoittaa tilannetta oman elinympäristöni kannalta. Omassa kodissani terveystarkastaja ei todennut minkäänlaisia merkkejä sisäilmaongelmista, mutta töihin palattuani aloin taas oirehtia.

Koulun henkilökunnan huoli sisäilmaongelmista kasvoi viime vuoden syksynä, kun sisäilmamittaukset hiilidioksidipitoisuuden ja homeitiöiden suhteen olivat puhtaat, vaikka koulussa oli jo kolme aikuista, jotka eivät pystyneet työskentelemään rakennuksessa. Kun ”sisäilmassa ei ollut mitään vikaa”, sekä henkilökunnan että lasten oireilu leimattiin sattumaksi. Samanaikaisesti työskentelin koulun nuorimpana ja ”terveimpänä” opettajana luokassa, jonka alapuolella sijaitseva rehtorin ja koulusihteerin kanslia suljettiin.

Eräänä työaamuna mennessäni luokkaan en saanutkaan henkeä. Tästä seurasi viikon sairasloma, yritys palata töihin, uusi reagointi ja paluu sairaslomalle. Koulun rehtori ansaitsee kiitokset siitä, että rakennustöiden takia koulun pihassa ollut parakkiluokka vaihdettiin kohtuullisen pian minun opetusryhmäni opetustilaksi. Hengitysoireeni paranivat tilapäisesti, mutta palasivat pian takaisin. Talvella huomasin olevani työterveydenhuollon vakioasiakas. Flunssia, hengenahdistusta, pef-mittauksia. Aloin käyttää astma- ja allergialääkitystä. Kevätlukukauden lopulla pidin tunteja ulkona, koska en pystynyt olemaan parakissakaan – olin allerginen oppilaille, jotka opiskelivat osan päivästä päärakennuksessa, sekä siellä olleille kirjoille ja papereille. Kaiken kaikkiaan olin viime työvuonna noin kolme kuukautta sairaslomalla, 26-vuotiaana.

Edessä oli väistämätön työpaikan vaihdos. En nähnyt Jyväskylää mahdollisena työpaikkakuntana, sillä tiesin, että kaupungissa olisi vain muutama koulu, joissa pystyisin työskentelemään. Vuonna 2008 Jyväskylän kaupungissa korjaustöitä odotti 15 koulua. Opettaja-lehden kyselyssä vuonna 2008 joka neljäs opettaja vastasi, että hänen työpaikallaan on homeongelmia (Opettaja-lehti 44-45). Olin todella onnekas, että sain uuden työpaikan puhtaasta koulusta Vantaalla. Painajaisen piti olla ohi.

Tätä kirjoittaessani olen jälleen sairaslomalla. Oleskeltuani talossa, jossa oli ollut koira, astmaoireet palasivat ja pahentuivat jälleen. Astmadiagnosointi aloitetaan uudelleen. Valoinen asia tulevaisuudessa on se, tämänhetkinen työpaikkani ei aiheuta minulle oireita. Todennnäköisesti olen kuitenkin kahden ensimmäisen työvuoteni aikana pilannut terveyteni niin, että joudun koko loppuelämäni ajan valikoimaan tarkasti, minne haen töihin sekä missä sisätiloissa vietän vapaa-aikaani.

Minulla on ärtynyt, pettynyt ja turhautunut olo. Koen, että yksittäisen työntekijän terveydellä ei ole kunnan koneistossa mitään merkitystä. Koulujen homeongelmat ovat yleisesti tiedossa, mutta silti enemmin hoidetaan sairaiden ihmisten oireita lääkkein ja sairaslomin, sen sijaan että pureuduttaisiin itse ongelmiin, sairaisiin rakennuksiin. Entiselle työpaikalleni odotetaan perusremontointia pohjarakenteiden paljastuttua umpimädiksi viime kesänä, mutta se ei enää pelasta minun tilannettani. Koska en ole vielä saanut ammattitautidiagnoosia, maksan kaikki lääkkeeni itse, ja vuoden sisällä niihin on kulunut lähemmäs tuhat euroa.

En ole ainoa tässä tilanteessa oleva. 28-vuotias opiskelukaverini kärsii Tikkakoskella päänsärystä, iho-oireista ja tukkoisuudessa. 28-vuotias liikunnanopettaja Helsingissä – astmaatikko hänkin – on sairaslomalla keuhkokuumeen takia. 29-vuotias astmaatikko-opettaja saa jatkuvasti työpaikallaan Vaasassa astmakohtauksia. Nämä nuoret naiset ovat kaikki töissä kouluissa, joissa on hometta tai muita sisäilmaongelmia aiheuttavia tekijöitä.

Tällä hetkellä maamme kouluissa kasvaa opettajasukupolvi, joka joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle nelikymppisenä. Ongelmana on se, että työmarkkinoille tulee uusia, tietämättömiä vastavalmistuneita, jotka ovat tyytyväisiä saadessaan työpaikan edes jostain koulusta – kunnes kohtaavat todellisuuden. Tämän noidankehän pysäyttäminen on kaupungin päättäjien ja toki myös koulujen rakennusmäärärahoista päättävän opetusministerin tehtävä.

Vetoan joka ikiseen opettajaan, oppilaaseen, vanhempaan sekä koulun henkilökuntaan kuuluvaan ja kehotan teitä ottamaan omat ja läheistenne sisäilmaoireet vakavasti. Varoittavia esimerkkejä on jo aivan liikaa.

27-vuotias luokanopettaja

 

Kerro oma tarinasi lomakkeella.

Palaa tarinoiden etusivulle.

2016

2020–2023 2018–2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita

Ostin -97 rivitaloyksiön tasakattoisesta -74 rakennetusta talosta (silloisen miesystäväni varoituksista huolimatta, kun se asunto oli niin NÄTTI ja siisti).

2007 nilkkani sananmukaisesti napsahti poikki pienestä nyrjähdyksestä ja lääkäri sanoi luun olleen kananmunankuoren kaltaista. Home oli haissut ulkovarastossa melkein alusta asti, mutta sitten huomasin, että puhtaat vaatteet alkoivat sisälläkin komerossa haista. Havahduin todella vasta, kun kilpirauhasessa todettiin hyvänlaatuinen kasvain ja aloin saada kuukausia kestäviä vesiripulikausia ja ihon kutina ja nokkosrokko yltyivät sietä-mättömiksi.

Muutin äitini luo väliaikaisesti kokeeksi ja oireet helpottivat. Tilasin homekoiran ja se merkkasi pesuhuoneen nurkan.(Homekoirafirman mies on muuten ainoa taho, josta olen saanut inhimillistä suhtautumista!)

Isännöitsijä eikä hallituksen puheenjohtaja suostu tekemään korjauksia, vaikka terveys-tarkastaja on todennut rakennusvirheen kylppärissä, sinne on jätetty lastulevynsuiro jos-sain vaiheessa virheellisesti lattiatason alapuolelle.

Oikeusaputoimistosta lakinainen sanoi vain, että ’kannattaako sinun sitä purkaa, kun se koira vaan YHDESTÄ kohdasta sitä hometta löysi’. Kun sitten purin, löytyi hometta, tosin ei tarpeeksi, koska ne raja-arvot on tahallaan laitettu niin korkeiksi tuolla päättävissä elimissä.

En jaksaisi enää taistella, kilpirauhasen vajaatoiminta vie puhdin. Toivon, että me koh-talotoverit pääsisimme jonkun voimakkaan ihmisen organisoimana joskus kaikki yhdessä pu-humaan lainsäätäjille ongelmistamme! Saatiinhan asbesti ja tupakkakin ruotuun, miksi ei siis homettakin!

Taija, nainen 65 v

---

Aloitin ammattiin opiskelun 2013 sosiaali- ja terveysalalle. Sairastelu alkoi ensimmäisellä opiskeluviikolla.

En osannut yhdistää oppilaitoksen sisäilmaan ensin. Flunssa, kuumeilua, päänsäsrkyä, kyy-nelkanavan tulehdus, kuumotusta iholla, juosteita ihossa, hengityksen vinkumista, käsit-tämättömän pahoja väsymystiloja, toivottomuuden tunnetta jne.

Vähitellen selvisi että oireet ja oppilaitos tulee aina samassa lauseessa. Terveydenhoi-tajat oli kiinnostuneita miten menee, lääkärit ei oikein mitään kantaa ottaneet kukaan silloin, ”no, lyhyt koulutus, koita kestää nyt loppuaika vaan”.

Noin kahden opiskeluvuoden jälkeen puhkesi kaiken stressin ja muun iho-ongelman vaikutuk-sesta varottamatta sukurasite psoriaasi. Hiljalleen olen toipunut kun olen ollut vain työttömänä valmistumisen jälkeen. Odotan kuntoutusrahapäätöstä, koska alan oireilla hyvin vähästä nykyään, joko heikosta ilmanlaadusta tai kemikaaleista tai vaikka vain vä-hän runsaammalla käsienpesulla saa ihon voimaan pahoin. Joten välitön alanvaihto tulee nyt eteen.

Joku ”paperienpyörittely”-ala on sitten edessä ja kaikki auki nyt… Käytössä voiteita neljää reseptivalmistetta, allergialääkkeettä en ole voinut olla sitten vuoden 2013 ja särkylääkkeitä pelkästä opiskeluajasta selviämiseksi syöty määrättyjä noin 600kpl ja ilman reseptiä ostetut siihen päälle.

Katkera fiilis, yhteiskunnan verovaroilla ylläpidetty opinahjo tämäkin, mistä kaikki sai alkunsa.

Taas opiskelemaan, mutta mitä?! Mies 26 v

---

Kerron tyttärestäni, joka sairastui 2014 kevättalvella mykoplasmaan, jonka oireet olivat liman muodostus, oksentaminen, hengitystietulehdus, äänen käheys, korva-poskiontelo tu-lehdukset.

Saatiin kuuri, jolla tauti väheni, mutta kun 2014 alkoi elokuussa koulu, oireet palasivat uudelleen.

Siitä alkoikin meidän vaikea syksy: koulua käytiin väsyneenä ja peläten tulevaa. 22.08.2014 saatiin allergiakokeen tulokset, jonka tuloksen arvasin: heinät ja ulkohomeet.

Joulukuu 2014 kärsittiin kovista päänsäryistä, joiden takia hain tytölle sairaslomalapun. Niinpä tein rohkean päätöksen ottamalla tytön 2015 vuoden alusta kotiopetukseen, jolloin oireet vähenivät melkein kokonaan. Käytiin koululla tasokokeessa. Toukokuussa rehtori soitti ja uhkasi, että jos ei tyttö käy koulussa, niin käy muualla. Otinkin yhteyttä al-lergialääkäriin, joka antoi ehdotuksen käydä koulua 3 pv viikossa koulussa ja loput 2 kotiopetuspäivänä.

Rehtori hyväksyi asian oiretilanteita seuraten. Nyt syysloman jälkeen aikoo, että tyttö olisi kokopäivän koulussa eli 5 pv/vko, mutta siihen en aio suostua, sillä oireet palaa paljon rajumpina, korvakivut on tullut jo. Tytär on tällä hetkellä 14 v., eikä olisi kuin nämä kaksi vuotta jäljellä. Onko kenellä muulla kokemusta home koulusta.

Myötäeläjä, nainen 53 v, Leppävirta

---

Olemme nelihenkinen perhe. Asumme vuokralla yksityisen omistamassa omakotitalossa, johon muutimme kesällä 2014, jolloin ongelmat alkoivat välittömästi. Pojalla puhkesi takaisin jo pitkään remissiossa ollut astma, mieheni kärsii kovista päänsäryistä ja nenäverenvuodoista. Minulta löydettiin puolivuotta muuttamisen jälkeen 3 kystaa, jatkuvia nivel-, lihas- ja päänsärkyjä, uupumusta, huimausta, hengenahdistusta. Tyttärelläni alkoi samaan aikaan kovat nivel kivut, kilpirauhasarvot heitteli holtittomasti, verensokeri romahtanut, tällä hetkellä hänellä korkeat lasko ja crp -arvot ja nyt tutkitaan onko reumaa.

Hälytimme paikalle terveystarkastajan, joka kertoi jo käyneen talossa vuonna 2008 huo-mauttamassa samoista asioista joiden eteen ei asunnon omistaja ole tehnyt mitään. Olemme koittaneet etsiä uutta kotia jo kauan, mutta koska luottotiedoissamme on häiriöitä ei kukaan meille tunnu vuokraavan asuntoa, vaikka olen kaiken tilanteesta melkein kertonut.

Asunnon omistaja ei välitä tilanteesta tuon taivaallista. Eli olemme homeloukussa . Ja tilanne alkaa tuntumaan jo täysin toivottomalta. Tuossa edellä mainitsin vain murto osan oireista, lista on todellisuudessa paljon pidempi.

Olemme itse yrittäneet talossa tehdä mittavia remontteja mutta tosiasiahan on että emme pysty tästä talosta tervettä saamaan ikinä sen enempää kuin kukaan muukaan. Tähän mennessä olemme jo löytäneet laajat homevauriot niin pesuhuone/saunatiloista, kodinhoitotiloista, keittiöstä, kellarista… ei vaan jaksaisi enää… en toivoisi tätä kenellekään.

Katja 72, nainen 42 v, Kotka

---

Olen ilmeisesti ollut homeen kanssa tekemisissä koko ikäni – en vain tajunnut sitä kuin vasta 2013, jolloin aloin haistaa tiettyjen homeiden ja lahon puun hajua.

Lapsuuskodissani en voi olla kuin pari tuntia kerrallaan, samoin on laita appeni kotona. Työpaikallani kou-lussa en pysty olemaan kaikissa tiloissa.

Olen aikuisiälläni asunut ainakin kahdessa sellaisessa asunnossa, jossa on ollut hometta. Vuonna 2013 altistukseni oli äitynyt niin pahaksi, että sain monenlaisia oireita: väsymystä, iho-oireita, kurkun käheyttä, nivereuman tyyppistä oireilua, sydämen rytmihäiriöitä, huimausta. Myös perheeni muut jäsenen reagoivat homeeseen kukin tavallaan, mies poskiontelotulehduksin, poika päänsäryllä ja nuhalla, tytär iho-oireilla ja nuhalla. Muutimme pois talostamme ja lasten oireet alkoivat helpottaa todella paljon heti ensimmäisen kuukauden aikana. Meidän vanhempien kohdalla oireet helpottivat, mutteivat poistuneet, koska molempien työpaikoilla on sisäilmaongelmia. Me kumpikin myös haistamme työpaikoillamme hajuja, jotka viittaavat kosteusvaurioon ja homeeseen.

Olemme asuneet vuokralla ja epätoivoisesti etsineet omaa taloa, jonka löytäminen on osoittautunut todella vaikeaksi. Joko myytävissä taloissa on ollut hometta tai kosteusvaurio tai sitten niissä on käytetty sellaisia rakennusmateriaaleja, joita emme kestä, esimerkiksi lasikuitutapetteja ja muovieristeitä. Märän betonin haju syöpyy aivoihin asti ja saa meissä molemmissa aikaan yökkimisreaktion.

On todella hankalaa yrittää elää suht tavallisesti, kun pitää ottaa huomioon altistumisemme. Jos haluamme vuokrata kesämökin, sen on oltava suht uusi – ei kuitenkaan liian uusi, koska silloinkin reagoimme. Tiettyinä aikoina en voi käydä kaupoissa, koska erilaiset kemikaalit saavat vointini huonoksi. Sosiaaliset suhteemme ovat kärsineet, koska emme hajujen ja oireilun takia voi käydä useiden sukulaisten ja ystävien luona. Joillekin olen kertonut tästä tilanteestamme, mutta useimmille en viitsi kertoa, koska meitä pidetään hulluina/ luulosairaina.

Nyt edessämme on muutto pois asuinpaikkakunnalta, koska vanhin lapsemme aloittaa pian yläkoulun samassa koulussa, jossa missä minä työskentelen. En kerta kaikkiaan halua lasteni altistusten menevän samaan pisteeseen kuin itselläni. Koska täällä ei olla valmiita tekemään koulun sisäilmaongelmien selvittämiseksi tarpeeksi, on meidän muutettava pois paikkakunnalta. Olen alkanut opiskella, jotta saisin uuden ammatin ja pääsisin pois tästä helvetistä.

Väsynyt, nainen 45 v

---

2015

2020–2023 2018–2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita

Tässä linkki juuri aloitettuun blogiini:

https://homeestasairasvaikoluulosairas.vuodatus.net/

Jonna, nainen 30 v

---

Lapseni koulussa työntekijöillä ja oppilailla on ollut pitkään sisäilmaan liittyviä oireita ja sairastelua. Kiinteistön käyttäjät ovat tuoneet esiin hajuhaittoja, kosteusvauriojälkiä ja ilmanvaihdon toimimattomuutta. Oireita ei ole otettu tosissaan, materiaalinäytteitä ei ole otettu ja vauriot on maalattu piiloon. Vesivahinkojen korjaukset ovat olleet ”kuivaamista”, vaikka viranomaisohjeet suosittelevat poistamaan kaiken kastuneen materiaalin.

Kouluterveydenhuolto, työterveyshuolto ja koulun hallinto eivät ole tarttunut asiaan. Vanhemmille ja työntekijöille on valehdeltu, että koulusta ei ole koskaan löydetty mitään. On käynyt ilmi, että vuodesta 2006 lähtien on rakennuksesta löydetty hometta ym. toksisia aineita.

Vanhempien vaatimuksista ympäristökeskuksen tarkastajat saatiin paikalle ja kiinteistössä todettiin keväällä 2014 terveyshaitta. Sen jälkeen oirekyselyssä keskivaikea sisäilmaongelma. Koulurakennuksessa on tehty kesällä 2014 Suomen sisäilmakeskuksen toimesta riskikartoitus. Siinä todettiin, että rakennuksessa on vakavia ongelmia, ja kiinteistöjen kunnossapito on laiminlyöty. Rakennenäytteistä löytyi mm. sädesientä, eri aspergillus-suvun lajeja ja chaetomiumia.

Vakavista löydöksistä huolimatta tilat ovat kokoajan käytössä. Hgin kaupungin terveystarkastajat eivät sulje tiloja, koska koulu tekee pienimuotoista korjausta -korjausmenetelmiin tarkastajat eivät ota kantaa.

Tilojen käyttäjät reagoivat remontin alettua entistä enemmän. Väistötiloja on hankittu nihkeästi yksittäisille luokille ja se on vaatinut vanhemmilta huomattavan paljon yhteydenottoja. Edelleen kaikki lapset joutuvat viettämään osan päivästä saastuneissa tiloissa.

Oireilevan lapsen vanhempana en voi kuin ihmetellä. Miksi lapsia altistetaan ja onko ainoa todellinen vaihtoehto ottaa lapsi pois koulusta? On kummallista, että laissa ja viranomaissuosituksissa määritellyt asiat eivät toteudu käytännössä ja kukaan ei sitä koululta edes vaadi.

Miksi vanhemman pitää taistella, turvatakseen lapselle kuuluvan perusoikeuden -terveellisen oppimisympäristön. Koska kyseessä on yksityinen koulu, joka tarjoaa vaihtoehtoista pedagogiikkaa, on lapsen siirtäminen kunnalliseen kouluun erityisen hankalaa. Moni perhe on hankkinut kodin koulun sijainnin mukaan. Sitä paitsi kuka takaa, että se oma lähikoulu on puhdas?

Nykysuomessa lapset altistuvat ensin päiväkodissa, sitten koulussa. Jatko-opinnot voikin tehdä kirjekurssilla, koska oireilu estää yleisissä tiloissa oleskelun….

Yksityiskoulun vanhempi, nainen 41 v, Helsinki

---

Kirjoitin jo aiemmin oireiluni ja sairastumiseni alkamisesta liki pari vuotta sitten. Olin Itä-Suomen yliopistolla vuosikaudet pätkätyössä tutkijana, ja sairastuin työhuoneen vaihduttua muutamassa kuukaudessa monimuotoisiin rajuihin oireisiin ja lopulta astmaan. Tein jonkin aikaa etätyötä mutta jäin lopulta syksyllä 2013 kokonaan pois, kun työsopimukseni taas kerran loppui. Minut pyydettiin käymään työpaikallani selvittelemässä työhöni liittyviä papereita n. 1,5 kuluttua edellisestä käynnistäni ja minä tyhmä suostuin! Varustauduin mielestäni hyvin, maksimiannoksin astma- & allergialääkitystä etukäteen, sekä tehokas hengityssuojain, hyvä suojaava kasvovoide sekä hupullinen tiivis suojahaalari. Alle puolen tunnin vierailu poiki rajut oireet päälle jo ennen kuin ehdin talosta ulos, hyvä että selvisin tajuissani kotiin. Siitä toipuminen kesti monta kuukautta, että pääsin edes jotenkin siedettävään kuntoon. Nyt joudun käyttämään jatkuvasti pahenemisvaiheen astmalääkitystä ja vahvaa allergialääkitystä, että pysyn toimintakykyisenä. Ja siitä käynnistä jäi muistoksi myös monikemikaaliherkistyminen joten kyllä kannatti olla kiltti!

Tämä ongelmani ”EI OLE työperäistä” viranomaisten mukaan, vaikka siellä sairastuin ja kotosalla toivuin, kunnes juuri tuon työperäisyyden selvitysjakson (kolmen viikon pef-seuranta työpaikalla; en pystynyt olemaan siellä kuin muutaman tunnin kerrallaan ja välillä monta päivää kotona toipumassa) jälkeen eivät oireet enää kadonneetkaan ja puhkesi paha astma.

KEVAn ammatinvaihdon tukea ei (kuten ei muitakaan tuloja) ole herunut, hakemukseni on nyt edennyt valituskierrosten jälkeen vakuutusoikeuteen, liittoni lakimiehen tuella (itse en olisi jaksanut!). Tuloja ei ole, eikä mahdollisuutta mihinkään normaaliin työhön.

Olen hieman toipunut, pärjään jotenkuten jos en käy missään enkä tapaa ketään, ja kun puolison ja lasten tuomat altisteet pystytään kotona eristämään kohtuullisen hyvin. Vältän ihmismassoja, sairaita julkisia rakennuksia (mm. Kuopion kaikki terveysaseman ja KYS), kyläilyt ja sosiaalinen elämä on käytännössä loppu.

Aloitin joku aika sitten bloginpidon, jotta saan höyryjä pihalle ja jotain puuhaa. Jos kiinnostaa niin se löytyy osoitteesta:https://astmaapukkaa.wordpress.com/

Syrjäytynyt vastoin tahtoaan, nainen 48v, Kuopio

---

Yläkouluikäinen lapseni ei voinut enää hengittää koulussa monien muiden oireiden lisäksi. Kunta ei suostunut järjestämään erillistä opetusta ja aluehallintovirasto vastasi valitukseeni että kunta on saanut rahaa koulun korjaamiseen joten erityisjärjestelyihin ei ole syytä.

Kunta oli saanut rahat jo vuosia sitten eikä korjausta oltu aloitettu. Kukaan ei siis valvo miten ja milloin rahat kunnissa käytetään. Meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin siirtyä opiskelemaan kotona. Netin kautta tapahtuvaa perusopetusta valtio ei tue joten olisimme joutuneet maksamaan sen itse vaikka emme kuluttaneet oman kuntamme opetusta, tiloja tai ruokaa jne juurikaan.

Kolme vuotta peruskoulua kotona äidin opetuksessa ja muutamia oppitunteja ystäviltä ja tutuilta. Tämä on todellisuutta 2000-luvulla suomessa. Lääkäreistä ei ollut mitään apua vaikka yksikin lääkäri kirjoitti todistukseen että oireet on otettava vakavasti ja huomioon. Tämä ei kelvannut koulutoimelle erityisjärjestelyjen saamiseksi vaan lapsellani olisi pitänyt olla jokin perussairaus vaikkapa syopä.

Hänen terveydellään ei ollut väliä. Eikä minunkaan terveydelläni sillä jouduin mielestäni kohtuuttomaan tilanteeseen jossa jouduin vastaamaan lapseni koulunkäynnistä monella tapaa. Ketään ei koulutoimessa kiinnostanut miten me selviämme tässä tilanteessa. Suhtautuminen oli nuivaa ja syyllistävää. Suuri huoli oli tietysti että lapseni saisi hyvän päästötodistuksen jolla voisi jatkaa haluamaansa opiskelupaikkaan. Haastavaa oli myös huolehtia siitä ettei hän eristy ystävistään jne. Myöhemmin selvisi että hän oli tietämättään altistunut jo päiväkodissa ja alakoulussa voc-yhdisteille ja homeelle yms. Tämä selitti todennäköisesti sen että kolmas myrkyllinen rakennus oli elimistölle liikaa.

Peruskoulun aikana kulutin paljon aikaa löytääkseni lapselleni sellaisen koulun jossa terveysongelmia ei ole. Onneksi sellainen löytyi mutta tulevaisuudessa on todennäköistä että hän joutuu koko elämänsä ajan ottamaan huomioon nämä asiat.

Nämä vuodet on täytynyt luopua myös koulun tiloissa olevista kerhoista tai kursseista. Meillä on Suomessa monenlaista terveyteen liittyvää hyvää mutta kun tulee tilanne että asiaan ei ole ennestään ratkaisumallia niin asia ratkaistaa siten, että ihmiset jätetään ikäänkuin oman onnensa nojaan. Tämän kokemuksen jälkeen en kaipaa benji-hyppyä. 3-vuoden pudotus riittää.

Sisulla selviää, nainen 50 v

---

Nyt kolmas asunto menossa kolmen vuoden sisällä, eikä helpotusta näihin oireisiin vieläkään. Nenä on tukossa jatkuvasti itselläni ja lapsilla. Pojalla alkoi vielä kauhea nenän kutina, kun muutimme nykyiseen asuntoon pari kuukautta sitten. Edellisessä asunnossa oli silmät ärsyyntyneet. Välillä ahdisti henkeä. Eikä mistään lääkkeistä mitään apua. Eikö Oulussa todellakaan ole meille asuntoa, missä pystyisimme asumaan?

Täytyy varmaan kokeilla seuraavaksi jotain vanhempaa asuntoa, kun nämä viimeisimmät ovat olleet uudehkoja, nytkin vain neljä vuotta vanha luhtitalo. Eka kerran oireilimme parikymmentä vuotta sitten nyt jo aikuisten lasten kanssa. Silloinkin jouduimme muuttamaan monta kertaa ennenkuin sopiva asunto löytyi. Ja asunnot olivat uusia. Välillä asuimme onnekkaasti terveessä kerrostalossa, mutta jouduin muuttamaan uuden perheen perustamisen myötä.

Opiskelen itselleni uutta ammattia, mutta kuka haluaa ottaa töihin työ ntekijän, jonka lapset jatkuvasti sairastelevat. Ihmettelen rakennuttajien moraalia, miten kehtaavat tämmöisiä taloja tehdä, jotka vievät ihmisiltä terveyden.

Taina, 44v, Oulu

---

Muutin mieheni kotitaloon 1990 kesällä. Rinteessä sijaitseva paritalo on rakennettu 1972-1973. Olin töissä leipomossa. Ensimmäinen lapsi tyttö syntyi 1991. Aloin oireilla leipomossa kurkkuoireilla ja välillä silmät oireili. Olin väsynyt. Miehelläni oli allergiaa eläimille ja viljapölylle, mikä oli huolestuttavaa viljelijälle.

Toinen lapsi poika syntyi 1994 ja ennen sitä minulla todettiin jauhopölylle allergia ja astma. Poika sairasteli heti pienestä kurkunpää-, korva-, nielu- jne. tulehduksilla. Jäin töistä pois ja mies hävitti eläimet. Kolmas lapsi, poika, syntyi 1996. Hän sairasteli koko ajan samoin kuin ensimmäinenkin poika.

Talo jäi kokonaan meille ja alettiin tehdä siitä yhtä taloa paritalon tilalle. Neljäs lapsi syntyi 1999. Hän sairasteli samoin kuin toisetkin pojat ja lisäksi pahemmin. Oli vilja-, maito- ym. allergiaakin ja astmapiippu käytössä jo vauvana. Minulla oli silmätulehduksia, ääni lähti välillä, kurkku kipeä, nivelkipuja, väsymystä.

Miehelläni oli silmätulehduksia,poskiontelotulehduksia,kurkkukipua, väsymystä.. minä olin jatkuvasti jonkun pojan kanssa sairaalassa. Välillä mentiin ambulanssilla. Samalla yritettiin tehdä remonttia. Tyttären infektiot ja tulehdukset eivät vaatineet sairaalahoitoa.

Olimme mieheni kanssa väsyneitä ja muisti pätki. Miehen työ kärsi. Viides lapsi, poika, syntyi 2002. Tyttärellä alkoi olla nenäverenvuotoja ja välillä tajunnantason heilahteluja. Itki, että sanoo välillä jotain ennen kuin tajuaa mitä sanoo.

Tavaroita tippui käsistä. Päätä tutkittiin ja kaikki oli ok. 2003 tyttäreltä lähti kaikki hiukset keskeltä päätä 3—5 cm alueelta. 2004 muutimme kotoa pois, kun oli selvinnyt, että talomme on hometalo. Sinne jäi remontoitu koti. Puolenvuoden kuluttua tyttären hiukset tuli takaisin ja astmalapsi jätti astmasuihkeen. Kaikkien oireet helpottivat, mutta emme löytäneet tervettä asuntoa. Pieniä oireita oli kaikkialla.

Tilannetta kurjisti vuokranmaksu, remonttilaina ja maatilalaina.

---

Tilanne on nyt se, että voimme paremmin, mutta hometiloissa oireilemme. Kesällä tyhjäsimme ja poltimme homekotimme irtaimistoa ja vieläkin poskionteloni reistailee. Puutarhatöissä sairastun. Miehellä on krooninen poskiontelotulehdus. Kun on sateista sairastamme kurkkua, silmiä jne. Olemme muuttaneet lukuisat kerrat ja nyt asumme vuokralla omakotitalossa joka on rakennettu 1991 ja taas on joitakin oireita. No, kuulin että talossa on ollut vesivahinko. Remonttia on tehty, mutta miten. Menetimme terveytemme ja kotimme. Mikään taho ei ole korvannut meille mitään. 🙁

Sairas seitsemän hengen perhe, nainen 50v., Lapua

---

25-30 vuotta taistelleena homealtistuneena tiedän, mitä me kaikki olemme joutuneet menettämään ja kestämään työpaikoista, toimeentulosta, terveydestä, harrastuksista, virkistys- ym. elämästä kipuineen ja ongelmineen.

Kerron vain sen, että 10 v. sitten sain oikean diagnoosin keuhkolääkäriltä homealtistumi-sestani ja lääkityksen, jota olen käyttänyt koko ajan. Kortisonilääkityksestä seuraa sil-mäongelmia ja nyt olen itse tämän ongelman edessä. Homeiseen sairaalaan en voi mennä po-tilaaksi, en edes katsomaan ketään (yli 25 v. sitten viimeksi,)puhumattakaan töihin hoi-tajaksi kuten ennen olin.

Nyt kaikkien home-, hajuste- ja kemikaalialtistumisten lisäksi sokeudun. Vitsit on vähissä ja tuntuu siltä, että miten jaksamme tätä tolkutonta ”luulosairauksien” ja ”hulluuden” tautiluokitusta kestää.

Lääkäri sanoi minulle, että kyllä home-ongelman kanssa pärjää, eikä täällä tule mitään ongelmia. Puhumattakaan hänen ja hoitajien hajustemääristä kemikaaleineen (silmätipat). Mahdoton yhtälö ainakin minulle. Onko Teillä muita samoja ongelmia? Kevään odotusta ja jaksamista kaikille meille homealtistuneille ja heidän läheisilleen.

Mummo, nainen 60 v, Lahti

---

Vuokra-asunnossa ilmenneen hajun vuoksi ja homeinen/kyllästetty tms käsitelty puu raken-teissa yms. olen saanut hengenahdistusta, rintakipuja, ranteet ja muutkin nivelet särkee, niskat kipeät. Ja usein sydämen tykytystä. Lenkkeily/kuntoilu on käynyt raskaaksi niinkuin työssä oleminen, joka sinänsä on päivän pelastus, jotta pääsen kotoa pois.

Kaikki vaatteet haisee toisten mielestä kamalan pahalle.myös itse haistan kyllä. Ihan samoin kuin moni edellä jo kertoi syön allergialääkettä ja suihkeita sekä astmaseurantaa teen lääkärille ja nivelkipuihin syön cartexania.

Mutta mikään ei auta noihin ihme kipuihin. Toivon löytäväni toisen asunnon tulevana kesänä. Mutta mikä sitten on vuokraisännän vastuu kun terveys menee, liekö mikään, siitä oisin kiinnostunut myös jos jollain kokemuksia.

Yskittää! Mies 51 v, Siilinjärvi

---

2011 homesängystä altistuin ja nyt 2015 minulla on todettu parantumaton home- ja kosteusvauriosairaus ja monikemikaaliyliherkkyys.

Vaikeuksia tuottaa minulle lapsen koulunkäynti tällä hetkellä. Vaikka minulle ei ole tullut 6 kk mitään oireita koulunkäynnistä, niin huoltajana olen jäänyt erittäin huonoon jamaan. Olemme hakeneet nykyistä koulua lähikouluksi, entisen koulun sijaan, josta koko lukukauden ajan viime vuonna minulle tuli koulupäivinä pahoja jalantönkköys, pään sekavuus-oireita kouluvaatteista, koulurepusta ja koulukirjoista.

Minulla on monta lääkärintodistusta mm. Ville Valtosen diag., mutta kunta, AVI ja hallinto-oikeus (ei vielä päätöstä tullut) on kädet ylhäällä, kun mitään ei ole tehtävissä, koska missään laissa ei ole huoltajan sairastuessa vakavasti koulunkäyntiasioita määriteltynä.

Normaaliin työhön kyky on mennyt ja elämä on todella rajoitettua. Olen ainoa, joka on sairastunut vakavasti perheessämme. Ja taidan olla ainoa myös, joka oirehti koulun takia. Minun oireitani on verrattu kossupullon nauttimiseen viikonloppuisin ja pyydetty näyttämään missä on hometta koulussa. Ja kun en ole pystynyt, on sanottu että laita paikalle agentti. Yläaste on homeessa, siihen on myös haettu homekorjausrahaa ja lapset käyvät siellä syömässä ja sisäliikuntatunneilla. Että tämmöistä 🙁

Satu, nainen 37 v

---

Oma historiani alkoi, kun aloitin viidennellä luokalla uudessa koulussa. Ajoittaisia kuumeiluja, päänsärkyä ja kaikkea muuta pientä.

Yläasteella jatkoin samassa koulussa ja oireetkin alkoivat syventymään: kotona sain aina joka ikisen tehtävän oikein, mutten saanut tietojani enää koulussa paperille samalla lailla. Kahdeksannella luokalla aloitin teatteri-harrastuksen. Kuumeilut alkoivat yleistymään, olin koulussa koko ajan todella kiukkuinen ja jopa ilkeä pahimpina päivinä, jouduin siis jo epäilemään tunnenko itseäni, koska en ikinä ilkeäksi olisi itseäni kuvitellut. Vaikutin myös usein lähes zombilta koulussa ja mukaan astuivat jalkakivut, joiden kuvittelin vain johtuvani näytelmässämme käyttämistäni korkokengistä. Selvisin kuitenkin kahdeksannenkin luokan näin myöhemmin katsottuna varsin helposti.

Kesäloman olin muuten oireeton, mutta rippi-leirillä en enää pystynyt juoksemaan ja kivut pahenivat. Koulun alkaessa kivut tulivat kovempina takaisin ja yhden terveyskeskuslääkärin ja kaksien verikokeiden jälkeen lensin suoraan keskus-sairaalaan tutkimuksiin juurikin kovien lihaskipujen ja merkittävän lihasheikkouden vuoksi. Syksy menikin lähinnä sairaalassa rampaten, enkä oikeastaan muista siitä muuta kuin kamalan väsymyksen ja sen kivun määrän.

Joulukuussa minut siirrettiin reumapolille, mutta vikaa ei löytynyt ja lopulta mielenterveyttäni kyseenalaistettiin, sain onneksi puhtaat paperit siltä osin ja taas olin aivan tyhjän päällä. Onnekseni äidilläni ja isoisälläni on juuri näitä samoja oireita ja miettimisen jälkeen äiti ymmärsi minun kohdallani olevan kyse niistä. Parin viikon oirepäiväkirja mm. pef:it sisältäen ja ei tarvinnut enää kenenkään miettiä, mistä on kyse.

Suoritin yksin yhdeksännen luokan kurssit neljässä viikossa ja sain kuin sainkin päättötodistuksen tänä keväänä. Halusin mennä todistusten jakoon koululleni, vaikka olisihan se pitänyt arvata ettei se onnistu. Istuin tunnin juhlassa, kunnes hengitystiet menivät melkein tukkoon, kipu taas siinä rajalla, että kestääkö. Pahinta on kuitenkin lihasten nykiminen, raajat heiluvat ilman mitään kontrollia, pystyin vasta tunnin istumisen jälkeen kävelemään 20 metriä autolle.

Kehtaavat vieläkin väittää, ettei meidän koulussa ole mitään ongelmaa. Teatteria en enää pysty vanhassa, hyvin rakkaassa ryhmässä jatkamaan, koska saan sielläkin oireita. Onnekseni kuitenkin tämä saatiin varsin ajoissa kiinni, eikä mulle ole ehtinyt kehittyä astmaakaan, kun neurologiset oireet ovat kuitenkin päällimmäisinä.

Raivostunut, nainen 15 v, Jyväskylä

---

2020–2023 2018–2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita

Kerro oma tarinasi lomakkeella.

Palaa tarinoiden etusivulle.

Kirje lääkärille

Hyvä lääkäri!

Kirjoitan sinulle kirjeen, koska asiani on niin laaja ja osittain myös tuntematon, joten tarvitsen asian kertomiseen paljon taustatietoja. Selvät neurologiset oireeni alkoivat n. 3,5vuotta sitten. Samoihin aikoihin kun allergiani rajähdysmäisesti pahentuivat ja syntyi uusia allergioita. Minulla todettiin myös krooninen urtikaria & angioödeema koska minulla oli lähes jatkuvasti siihen viittaavia oireita. Kun allergia- sekä neurologiset oireeni alkoivat, olimme hetki sitten muuttaneet ongelma asunnosta toiseen asuntoon ja asuimme tavaroidemme keskellä pienessä yksiössä. Kun allergia oireeni edelleen pahentuivat, olimme muuttaneet jo toiseen asuntoon ja asuimme eräässä Espoon Kruunun vuokra-asunnossa joka osoittautui lopulta erittäin terveydellemme haitalliseksi. Lapsemme sai mm. pahoja astmatyyppisiä oireita joihin sai lääkityksen, mutta lääkärin luvalla lääkitys lopetettiin uudessa asunnossa eivätkä oireet ole sen jälkeen koskaan uusiutuneet. Itse kärsin silloin allergioideni rajusta pahentumisesta päivittäin, enkä tiennyt mitä olisin syönyt kun lähes kaikki ruoka turvottivat kasvoja, nielua ja tekivät palan tunnetta kurkkuun. Joistakin ruoka-aineista sain myös voimakasta huimausta, pökkyräisyyttä sekä joskus pahoinvointia ja oksentamista. Allergiasairaalan erikoislääkäri ei tiennyt mikä minulla oli, vaikka allergiatestini näyttivät todella laaja-alaista niin ruoka- kuin myös siitepöly-, home- ja eläinallergiaa.

Neurologisia oireita minulla ei tässä vaiheessa juuri ollut, paitsi nenän puutumista. Selvät neurologiset oireeni olivat ikään kuin ”tauolla”, mutta ovat viimeisen vuoden aikana nousseet voimakkaasti pintaan. Edellisessä asunnossamme nykyisellä asuinpaikkakunnalla oli paha sisäilmaongelma mikä johtui ilmeisesti rakennusvirheistä. Kyseisessä asunnossa, sekä sen asunnon jälkeen neurologiset oireeni palasivat rajuimpina kuin koskaan aikaisemmin. Myös tätä aiemmasta sisäilmaltaan ongelmallisesta Marjatankadun asunnosta syntynyt hajuste- ja kemikaaliyliherkkyyteni (jolle ei käsitykseni mukaan ole Suomessa diagnoosia) paheni voimakkaasti. Pahimpina aikoina olen nukkunut vessapaperipaketeista yhteen teipatulla sängyllä, koska en löytänyt mitään patjaa/vuodevaatteita joista en olisi saanut oireita. Tässä kuva selästäni nukuttuani lattialla pyyhe päälläni, jonka seurauksena päädyin lopulta vessapaperisängyn tekemiseen.

Tätä ennen olin kokeillut patjan tekemistä mm. tyynyistä, joilla valitettavasti oli yhtä huonot seuraukset kuin pyyhe päällä nukkumisellakin. Vessapaperisänky kuulostaa hurjalta, mutta kuvan perusteella ymmärrät varmaan, ettei minulla ollut juuri muita vaihtoehtoja. Tämä tapahtui siis edellisessä asunnossamme Siilinkadulla.

Siilinkadulla oireet keskittyivät lähinnä yllämainittuihin todennäköisesti kemikaaleista sekä asunnon sisäilmaongelmasta tuleviin reaktioihin.

Löysin lopulta silkkipeiton mistä en saanut oireita lainkaan sekä aloin käyttämään luomupuuvillaa vaatetuksessani. Minulla oli siellä myös voimakkaita hengenahdistuskohtauksia joihin ei auttaneet astmalääkkeet vaan ne itse asiassa pahensivat oiretta. Päädyin lopulta lopettamaan astmaan käyttämäni lääkityksen (Seretide + Ventoline) ja hengenahdistus helpottui jonkin verran. Minulla oli myös päiviä, jolloin en jaksanut nostaa itseäni ylös, vaan leikin lapseni kanssa makuuasennossa ja saatoin kontata vessaan. En muista huimasiko minua vai enkö vain pysynyt pystyssä. Nyt asumme siis Niittytiellä ja kemikaaleista tulevat rektiot ovat jonkin verran helpottaneet. Oikeastaan niin paljon, että pystyn käyttämään jo useita vaatteita, vaikka ne eivät olisikaan luomupuuvillaa. Joidenkin tekstiilien käsittelyaineiden ja todennäköisesti myös väriaineiden kanssa minulla on silti edelleen ongelmia, mutta elämäni on kuitenkin tältä saralta huomattavasti helpompaa. Neurologiset oireeni taas ovat menneet aivan uuteen ulottuvuuteen, enkä enää kestänyt niitä, joten tilasin joku aika sitten 3 vuoden takaisia papereitani ja löysin sieltä lääkkeen jota minulle oli jo silloin määrätty, mutta en ollut uskaltanut alkaa sitä sen hetkisessä yliherkkyys tilassa käyttämään. Innostuin asiasta ja minulla heräsi toivo, että on olemassa jotain voin vielä mitä kokeilla oireisiin. Sain reseptin ja tämä Nootropil niminen lääke on ollut minulle erittäin toimiva. Olen itse asiassa ollut monena päivänä onnellinen tästä lääkkeestä, koska minun on ollut niin paljon helpompi olla kun pystyn ottamaan sitä oireisiini. Tämä lääke on helpottanut etenkin lihasten nykimisoireita sekä katkaissut monta alkavaa kouristusta. Kun huomaan että lihakset alkavat nykimään, otan heti lääkettä ja yleensä tämä oire lähtee puolen tunnin sisällä pois eikä laajene, niin kuin ilman lääkettä lähes poikkeuksetta käy. Kuitenkin, minulla on myös muita hermostollisia oireita. Alla lista kaikista oireista joiden olen ajatellut liittyvät hermostoon.

– Lihasten nykimiset/kouristelut
– Oksennusrefleksin häiriöt (yökkäilyä, kakomista)
– Äskeistä seuraava oksentaminen
– Tunne kuin olisi humalassa ilman alkoholia
– Puheen sammaltaminen ilman alkoholia
– Näön tarkkuuden muuttuminen
– Joskus kun liikuttaa kättä tai sormea piirtyy ilmaan viiva joka tulee perässä
– Vapinakohtaukset
– Tärinä
– Poissaoleva olotila
– Lyyhistyminen (mahdollinen tajunnan häiriö)
– Raajojen heittely (raajojen hallitsemisvaikeus)
– Kiertohuimaus
– Mahdolliset tic-oireet silmissä (silmien räpyttely, huomioi että minulla on myös muita silmäoireita kuten silmäkipu ja kuivuus)- Vilkkaat raajaheijasteet
– Sekava olotila joka saattaa kuitenkin kadota sekunnissa
– Vilkkuvalojen ym. valojen ja ärsykkeiden sietämättömyys mikä ei näy EEG:ssä (Tuntuu kuin hermostoni olisi välillä reikäjuustoa joka reagoi milloin mihinkin. Lähettää vääriä signaaleja vääristä asioista.)
– Hermostolliset oireet voimakkaista kemikaaleista/hajusteista (Pahin on seinämaali) Seuraavaksi haluan hieman tarkentaa oireitani sekä niiden syntymistä. Vaikka lääkitykseni on hyvä ja auttaa minua, ei se poista kaikkia oireitani etenkään silloin, jos minä altistun mm. asioita hoitaessani altisteille jotka oireita laukaisevat. Kun pystyn välttelemään oireita laukaisevia tekijöitä, pärjään lääkitykselläni, mutta mikäli en pysty, lääke ainoastaan jarruttaa tiettyjen neurologisten oireiden alkamista/kestoa/voimakkuutta. Yllä olevia hermostoon liittämiäni oireita saan mm. seuraavista asioista:

• Sisäilmaongelmaiset paikat (alussa en tiennyt, että paikat joissa olin saanut mm. lihasten nykimistä olivat sisäilmaongelmaisia. Aloin kuitenkin epäilemään sitä muiden oireideni perusteella ja minulle selvisi että ne paikat joissa olin kahden minuutin oleskelun aikana saanut lihasten nykimistä, olivatkin ongelmapaikkoja myös muille kosteusvauriorakennusten aiheuttamille epäpuhtauksille altistuneille)
• Voimakkaat kemikaalit, hajusteet sekä liuottimet- Sisäilmaongelmaisissa paikoissa olleet tavarat/tekstiilit
• Valo, ääni (Nämä vaativat sen, että olen ensin altistunut jollekin yllämainitulle asialle, jonka seurauksena minulla on jatkuvaa pientä oiretta. Sen jälkeen alan saamaan voimakkaampia hermosto-oireita mm. valosta. Ilman edellä mainittuja altisteita, kestän valoja suhteellisen hyvin)
• Kahvi (Ei aina, mutta olen vältellyt sen juomista jo joitakin vuosia)
• Huomioithan että lähes kaikki samat asiat jotka aiheuttavat minulle hermostollisia oireita, saattavat aiheuttaa myös allergiatyylisiä oireita, kuten angioödeemaa (turvotusta etenkin kasvojen alueelle), joskus urtikariaa, ihon ja silmien sekä limakalvojen ärsytysoireita, palan tunnetta kurkkuun, äänen käheyttä, aivastelua, limakalvojen turpoamista, kipua kurkkuun ja limakalvoille, kutinaa, atopian pahentumista sekä käsiekseemaa.

Esimerkki oireita aiheuttavasta tapahtumasta

Käyn sisäilmaongelmaisessa paikassa. En välttämättä tiedä että paikassa on ongelma, kunnes olen ollut jonkun minuutin siellä ja joko toisella puolella tai molemmilla puolella vartaloa alkaa lihakset nykimään. (Pahimmissa paikoissa tämä on jäänyt välistä ja on alkanut suoraan vapinakohtaus.) En ole kauankaan paikassa (ehkä puoli tuntia), lähden pois ja minulla saattaa alkaa särkeä päätä. Menen kotiin, olo voi olla tokkurainen. Muutamia tunteja käynnin jälkeen (joskus vasta seuraavina päivinä) alan hikoilemaan voimakkaasti. Pahimmissa tapauksissa saan omasta hiestäni urtikariaa ja/tai angioödeemaa. Yleensä tässä vaiheessa olen jo joutunut nostamaan Nootropil lääkitystäni lihasten nykimisten/muiden sen tyylisten oireiden takia. Minulla saattaa olla myös sekava olo ja kiertohuimausta. Pahimmissa tapauksissa (ennen lääkitystä) tällainen käynti aiheutti seuraavina päivinä kouristelu/oksentelukohtauksen. Näistä kohtausluonteisista tapahtumista toipuminen vie yleensä päivästä kahteen viikkoon. Tapausten jälkeen olen normaalia herkempi saamaan oireita. Usein myös hajuste- ja kemikaaliyliherkkyyteni pahenee, joskus jopa niin rajusti, että joudun jättämään joidenkin vaatteiden/petivaatteiden (uusien) käytön hetkeksi pois. Joka kerta nämä tapahtumat syövät voimiani ja joskus ongelmapaikasta on lähtenyt käyntiin niin voimakas herkkyyksien paheneminen, että olen pelännyt joutuvani kohta nukkumaan taas vessapaperisängylle. Urtikaria ja angioödeema oireita näiden jälkeen pahentaa ja laukaisee lisää hajusteiden ja kemikaalien lisäksi myös lämpö ja kosteus. Kun olen toipunut tapahtumasta ja olen lähdössä esim. ulos, huomaan viimeistään siinä vaiheessa saavani vaatteistani oireita jotka päällä olin sisäilmaongelmaisessa paikassa. Joskus en kerkeä saamaan edes koko vaatekertaa päälleni, kun alkaa voimakas yökkäily ja kakominen ja tässä vaiheessa päätän yrittää hankkia uudet vaatteet, koska en halua oksentaa. Jos en ole kunnolla toipunut edellisistä oireista, olen entistä herkempi saamaan tämänkaltaisia oireita saastuneista vaatteista. Jos kuitenkin selviän asioille saastuneet vaatteet päällä, seuraa siitä useimmiten samanlainen oirevyyhti kuin siitä, että kävisin sisäilmaongelmaisessa paikassa. Joskus vain hieman lievempänä.

Ystävällisin terveisin, Maija Ketolampi

(Kirjoituksesta muutettu henkilötiedot ja kadun nimet.)

 

Kerro oma tarinasi lomakkeella.

Palaa tarinoiden etusivulle.

2014

2020–2023 2018–2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita

Oireiluni alkamisajankohtaa on vaikea määrittää, koska en ole sairastunut kertarysäyksellä, kuten monelle on käynyt. Tunnistan homeoireita elämästäni noin kahdenkymmenen vuoden takaa. Jälkikäteen on pystynyt löytämään kaikille oireille yhteisen syyn, mikä on ollut helpotus. Viimeiset kolme vuotta on ollut jo melkoista selviytymistaistelua.

Toisinaan sitä havahtuu ja toivoo, että tämä olisi ollut vain painajaista. Sillä eihän kenenkään asiat voi oikeesti olla näin huonosti tässä kauniissa hyvinvointivaltiossa.

Hankalinta ehkä kuitenkin on ollut tämän ”luulotaudin” aiheuttama sosiaalinen paine, kun sairaana ja sairaan näköisenä koittaa hampaat irvessä selviytyä arjesta ja elää niin kuin kunnon kansalaisen pitää.

Pahalta tuntuu myös niiden raukkojen puolesta, jotka eivät tunnista/halua tunnistaa oireilujensa johtuvan sisäilmaongelmista. Luottakaa itseenne ja omiin tuntemuksiin! Kyllä tämäkin epäkohta vielä korjataan, kun riittävästi väkeä työkyvyttömänä. Ja iloitaan niistä paremmista päivistä, mitä kohdalle sattuu osumaan!

Telttaileva Suomi, mies 32 v

---

Poikani altistui ja sairastui vaikeasti Lahden alueella olevan yläasteen homeista/voc-päästöistä ja sädesienestä ym. Poika oli aikaisemmin täysin terve. 7 lk:lla alkoi oireiluja,ja 8 lk:lla sairastui. Nyt käynyt vuoden kotiopetuksessa koulua ja oireet aluksi parantuivat kotona. Mutta nyt kesän jälkeen oireet ruvenneet vain pahentumaan ja tilanne vaikeutunut. Sairaus on muuttunut autoimmuuniksi ja oireilee nykyään kemikaaleille ja hajusteillekin homeista sairastumisen jälkeen. Ei enää tiedetä mistä saa oireita ja on jatkuvasti kuumeessa. Ja päänsärky, kurkkukipu on kova. Altistumisesta seuraa myös päivien väsymys. Saattaa vain nukkua päivän pari ja toipuu monta päivää altistumisen jälkeen. Saa oireita materiaaleista, kavereiden vaatteista ja jopa mopon bensasta kovan kurkkukivun.

Lapsemme ei ole koskaan aikaisemmin ollut millekään allerginen ja koulumenestys oli hyvä. Harrasti myös joukkueessa menestyneesti liikuntaa. Nykyään ei pysty enää harrastamaan, näkemään paljoa kavereita taikka tekemään mitään normaalia nuorten asioita. Oireiluja tulee kaupoissa kemikaaliosastoilla, kyläpaikoissa ja jopa ruuistakin.

Syksy oli erittäin vaikea ja poikamme oli kuumeessa 3 kk koko ajan. Ja menee pienestäkin altistumisesta erittäin huonoon kuntoon. Kotimme on tutkittu eikä ole hometta. Mutta talomme on vanha, ja pelkäämme että oireilee nyt jo talomme muille materiaaleille. Tilanne on vaikea. Kaikki tulevaisuuden opinnot, asunto ja ammatti on yhtä kysymysmerkkiä. Poikamme koulumenestys ei ole enää niin hyvä, eikä hän saa todistusta ajallaan, koska on ollut niin kipeä yli vuoden. Opinnot eivät ole edistyneet.

Vaatii suurta motivaatiota nuorelta pitkäaikaisesti sairaalta lapseltamme ensin sopeutua ja hyväksyä tämä sairaus,ja vielä oppia elämään sen kanssa.Paljon on tutkittu, ja pidetty lapsemme puolta eri tahojen kanssa. Normaali arkielämä on enää kaukainen haave ja toiveissa vain saada lapsemme parantumaan. Olemme vielä siinä kovin toiveikkaita, koska sairastumisesta on vasta reilu vuosi aikaa. Ja kokeilemme kovasti erilaisia hoitomuotoja, kuten funktionaalista hoitoa, homeopaattista ym. Toivo on se, joka kantaa eteenpäin ja ne rakkaat ihmiset ja ystävät, jotka ovat tukemassa arkeamme ja jakamassa tämän kaiken meidän kanssamme! Perheemme on myös hyvin vahva ja tuemme toisiamme. Periksi ei anneta ja teen kaikkeni, jotta poikani elämä tulee paremmaksi ja hän voi mahdollisimman hyvin vielä tulevaisuudessa, tämä on ainut vaihtoehto! Voimia kanssatoverit!

Surullinen äiti, Päijät-Häme

---

https://vuorikiipeilya.blogspot.fi/

Katrimaija, nainen 59 v, Pihtipudas

---

On kuumaa ja palelee. Hypotalamus ei suostu kertomaan, kumpi on totta. Valehtelenko minä vai joku muu. Ja eräs kuorsaa tämän maailman tuulien saavuttamattomissa. Lensimme tänne eilen. Lähdimme pakoon kaikkea sitä hirvittävää, jonka keskellä nämä viimeiset seitsemän vuotta olimme eläneet.

En edes jaksaisi ajatella sitä nyt, mutta tiedän, että se kaikki on käytävä läpi vielä kerran. On saatava palapelin kuviot kohdalleen. On löydettävä tarkoitus tälle kaikelle. En tiedä kykenenkö siihen, mutta on yritettävä. Ikään kuin istuisi terapiassa ja kertoisi. Antaisi tapahtumien kulkea filmipätkinä paperille. Valuisi pois kaikki se tuska, jonka mieluusti olisi haudannut jo menneisyyteen.

Osa siitä tulee esille penkomattakin. Osa naamioituu valepukuun, uupumukseen, fyysisiin oireisiin tehden tunnistamisen vaikeaksi. Siksi jokainen asia, jokainen raastava tunne on kohdattava uudelleen, kiertelemättä, silmästä silmään. Kolme vuotta kestäneen oikeusprosessin jälkeen olisi sisäisen sodankäynnin vuoro. Vasta lyöty vihollinen olisi voitettu vihollinen.

Oikeusprosessi oli ollut pitkä ja pelottava. Käräjäoikeus. Hovioikeus. Muutoksenhaku Korkeimpaan. Kaiken rinnalla kulki vielä välittäjää kohtaan nostettu tutkintapyyntö, jonka syyttämättäjättämispäätös yhä tuntui käsittämättömältä. Minua ei asiassa ole vieläkään kuultu.

Itse prosessin alkaessa olimme kuin vuosikaudet maratonia juosseet. Sairastamiset, talon tutkimiset, taloudellinen selviäminen ja hätä perheestä olivat kuin haiseva liima, josta ei päässyt eroon hetkeksikään. Olin pakotettu hakeutumaan tuskani kanssa myös psykiatrille. Tuolloin en vielä tiedetty, että syyksi oireisiin osoittautuisi se talo, jonka suurin unelmin ja kalliilla hinnalla olimme hankkineet.

Vanhat sanovat kokemuksesta, että puhuminen auttaa. Ja totisesti minä, Sanna Koivikko, aion nyt puhua. Puhua kokemukset, puhua epäilyt, puhua kaiken sen kauheuden, joka mustana varjona ympäröi koko perhettä. Olenhan toki puhunut ennenkin ja paljon, mutta nyt asiat tuntuvat vyöryvän ylitseni kuin viereisen valtameren aallokko, joka päivällä paiskasi ensikertalaisen karheaan hiekkaan.

Sai kokea, miten suola kirvelee ja parantaa. Ja aurinko, joka niin kuumaana ja ihanana otti syleilyynsä elämän runteleman.

Saara, nainen 67 v

---

Altistuin työpaikkani, 70-luvulla huonosti rakennetun ja remontoidun kiinteistön homeille ja toksiineille useiden vuosien ajan. Aluksi oireet olivat nenän tukkoisuutta ja silmien/kasvojen kirvelyä, ihottumaa sekä nivelkipuja, jotka palautuivat viikonlopun aikana. Siitä vuoden päästä tilanne oli jo paha; astman tapaista yskää ja jatkuvia poskiontelo-, korva- ja nielutulehduksia sekä keuhkoputkentulehduksia antibioottikuureineen.

Väsymys oli kaatavaa, päätä särki, poski- ja otsaontelot olivat turvoksissa ja olo oli kuin myrkytystilassa aina työpäivän jälkeen. Kun vihdoin sain kahden vuoden anelun jälkeen sisäilmatutkimukset teetettyä, ei ollut mitään epäselvää mistä oireet johtuivat; home- ja sädesieni sekä mikrobien toksiinit olivat tehneet tehtävänsä ja minut siirrettiin väistötilaan. Terveys oli kuitenkin jo tuolloin mennyt, sain kurkun turvotusta ja muita vakavia oireita kaikissa saman kiinteistön väistötiloissa, kun omaa työpistettä remontoitiin useaan kertaan.

Esimies vähätteli tilannetta ja sairauslomaa ei hevin annettu. Kun keuhkot olivat tukossa, kurkku turposi ja ääni käheytyi muutaman minuutin töissäolon jälkeen, kyllästyneenä jatkuvaan sairasteluun irtisanouduin oman terveyteni pelastamiseksi. Tuntui, että henki lähtee, jos minä en lähde pois saastuneesta rakennuksesta. Jäin kotiin ja aloin vähitellen toipua, noin viiden kuukauden päästä pahimmat oireet hävisivät, astmalääkityksen sain lopettaa ja aloin tuntea, että jäisin henkiin. Mutta terveys on mennyt lopullisesti; niveloireet, poskiontelovaivat ja ylähengitystietulehdukset vähäisienkin altistumisien jälkeen, vaikeat allergiat, näköongelmat vaivaa edelleen. En kykene opiskelemaan, menemään töihin, kaikki julkiset rakennukset kun tuntuu olevan sisäilmaongelmaisia ja kaupassa käyntikin on syytä suorittaa nopeasti.

Kaikkea olen jo yrittänyt. Ammattitautia ei tietenkään todettu, kuten ei monilla muillakaan homesairailla. Lääkkeisiin kuluu rahaa, vaikka olen tuloton. Koti on saneerattu pölyttömäksi, ilmastointia huolletaan säännöllisesti. En voi juuri kyläillä, koska monilla on kukkia, eläimiä ym. mistä oirehdin. Luonnon homeet aiheuttavat etenkin keväisin ja syksyisin nivel- ja hengitytieoireilua ja sairastelua. Olen sidottu omaan kotiin ja elän eristäytynyttä elämää. Joitakin ymmärtäväisiä ystäviä on vielä olemassa, useimmat eivät tätä sairautta tajua. Onneksi voin suhteellisen hyvin omassa kodissa, lapset ja puoliso ovat terveitä, mutta oma terveys, työ ja toimeentulo meni hometyöpaikan takia.

Työpaikan homealtistuksesta yhteiskunnan hylkiöksi

---

Valmistuin v. 1999 maisteriksi, olin pääsemässä ensimmäisiin koulutusta vastaaviin töihin. Aiempaa altistusta homeelle oli lapsuudenkodissa jossa kosteusvaurio, ja yksi asunto aikuisiällä oli todetusti homevaurioitunut, asuin siinä tietämättä 2 vuotta. Oireet poistuivat pois muutettua. Ekassa työpaikassa työskennellessäni (ruokamainen vanhan talon haju) sain astmakohtauksia, päänsärkyä, kylmänväristyksiä ja pahoinvointia. Olin ollut täysin terve ennen työn aloitusta, ei astmaa, ei allergioita. Sain kuulla työtovereilta, että talo oli tunnettu homepommi, ja että vettä oli tullut viimeksi sisään vastikään. Kuulin lukuisista astmaan sairastuneista. Työterveydessä osattiin epäillä rakennuksen aiheuttavan oireet, ja määrättiin lääkitystä sekä evästettiin jatkoon: toiset yrittävät lääkityksen avulla jatkaa, toiset vaihtavat paikkaa.

Sama viesti toistui myöhemmin toisessa työpaikassa. Päätin lähteä, kun olin niin huonovointinen, etten viikonlopunkaan aikana tokeentunut vilunväristyksistä ja pahoinvoinnista ja rakennuksessa olo kävi mahdottomaksi. Toisessa työpaikassa saatoin työskennellä melkein vuoden ilman ongelmia. Tulin työpaikkaan talven pakkasilla, jolloin ilmassa tuoksui lähinnä jokin mentolin tapainen, enkä saanut silloin mitään oireita. Kevät oli sateinen, jolloin aloin haistaa työpaikalla selvästi homeen hajua. Haju oli pahimmillaan kostealla ilmalla. Hajuja oli useita, pistävä kissanpissamainen, imelä ja lämpimän tunkkainen, maakellarimainen. Työpaikalla olo aiheutti minulle pahoinvointia, ihon puutuneisuuden tunnetta, poskionteloiden painetta ja tukkoisuutta ja päänsärkyä. Antihistamiinin käyttö tuli tutuksi ja jouduin jo miettimään joitain ruoka-aineita, jotka tuntuivat aiheuttavan oireita, kuten suun kutinaa ja nielun turvotusta. Sain myös vakavamman astmakohtauksen, johon jouduin ottamaan astmalääkettä.

Päädyin jälleen vaihtamaan työpaikkaa uudelleen, mutta ongelmat jatkuivat. Seuraavassa työpaikassani altistuin sekä homeelle että materiaalipäästöille, joita tuli uusista lattioista. Vaihdoin työpistettä useita kertoja siinä toivossa, että joku huone olisi riittävän hyvä jotta voisin jatkaa työssäni. Sellaista huonetta ei kuitenkaan löytynyt ja aloin oireilla yhtäkkisesti myös useille ruoka-aineille kemikaaleille saaden anafylaktisia reaktioita. Lisäksi sain huulten, kasvojen ja nielun turvotusta esim. kumin hajusta. Oireiden vaikeuduttua jouduin käyttämään antihistamiinia, kortisonia ja astmalääkettä kohtausten alas ajamiseen, epipen taskussa.

Kunnan työntekijä

---

jokoluovutan.blogspot.com

---

Ostin 09/13 unelmien kodin, avioero takana ja 3 pientä lasta. Meni muutama kuukausi kun lapset alkoivat reagoimaan, tuli silmätulehdusta, korvatulehdusta, angiinaa, kurkunpääntulehdusta ja niittinä oli erittäin paha ihottuma käsissäni. Oireet hävisivät kun lapset isällään ja kun minun luonani, aina kipeinä! Tilasin homekoiran keväällä 04/14 joka merkitsi 12 paikkaa ympäri taloa ( talossa 119 neliötä)Nyt paikat avattu ja homettahan sieltä löytyi 🙁 Nyt odottelemme tuloksia ja olemme evakossa. Kaupan purku edessä.

Nainen 75

---

Sisäilmaoireilua intissä.

Palvelin Hyrylässä 1997. Nyttemmin varuskunta on lopetettu ja rakennukset purettu, kuulopuheiden mukaan huonon kunnon vuoksi.

Oireitani olivat kova yskä iltapainotteisesti, niin että nukkumaanmenoajan jälkeen yskin, kunnes oksensin. Päivisin ei ollut lainkaan oireita ja metsäreissun ajaksi poistui yskä kokonaan, mutta ykköspatterille takaisin palattuani alkoi yskiminen ensimmäisestä yöstä jälleen. Oireet poistuivat heti myös alokaskauden päätyttyä erikoiskoulutuskaudella, kun rakennus vaihtui.

Oireisiin suhtauduttiin sinänsä asiallisesti varuskunnassa. Niihin suhtauduttiin paljon vakavammin kuin toisen sairastuneen, jota kohdeltiin luulosairaana. Hölmönä ja nuorena allekirjoitin palveluksen päätyttyä paperin, ettei ole aiheutunut terveydellisiä ongelmia, koska olin ollut oireeton jo pitkään. Sain diagnoosiksi akuutin keuhkoputkentulehduksen ja hoidoksi kuusi eri väristä astmapiippua, joita sain kiskoa oman fiiliksen mukaan. Mitään kokeita ei koskaan otettu.

Poissaoloja ei kertynyt, koska ulkona oli ihan hyvä olla. Ainoat poissaolot tulivat aamupäivisin, kun kävin lääkärin vastaanotolla. En muista, että sairastuminen ja oireilu olisivat vaikuttaneet motivaatiooni, mutta olin toki väsynyt, koska yöunet kärsivät yskän takia.

Myöhemmin samat oireet palasivat homeasunnossa asuessa ja sain infektioastmadiagnoosin. Reagoin todella helposti astmaoirein sisäilmaongelmiin. Jos olisin alkuperäisen koulutukseni mukaisia töitä tehnyt, niin ei olisi varmaankaan tarvinnut niitä jatkaa.

Pätkis, nainen 37 v.

---

Tänään katsomaan taas uutta asuntoa. Kolmas muutto kuukauden sisällä. Edellinenkin pitäisi tyhjätä/kärrätä tavarat kaatopaikalle. Rahat kiinni asunnossa joka sairastutti. Ahdistaa aika pirun paljon.

Väsynyt, mies 30 v

---

Olen ollut lapsesta asti allerginen. Olin ihan pienenä todella allerginen ruoka-aineille (mennyt nyt jo onneksi ohi) ja olen myös siitepölylle allerginen. Olen ollut koko ikäni enemmän tai vähemmän homeisissa rakennuksissa mm. päiväkodissa, kaikissa kouluissa. Ongelmia oli mm. yläasteen koulussa (päänsärkyä, lämpöilyä, väsymystä), joka purettiin homeen takia.

Terveysongelmani pahenivat kuitenkin vasta ammattikorkeakoulussani. Aluksi sain ajoittain lämpöilyä, jolloin tunsin itseni kipeäksi. Sitä seurasivat hengenahdistusoireet, jotka alkoivat aluksi ollessani koulussa. Nämä oireet ovat jatkuneet ja pahentuneet ja astmadiagnoosi on saatu. Olen nyt myös kemikaaliyliherkkä. Kemikaaliherkkyys alkoi vähittäin: aluksi pois jäivät hajuvedet, osa meikki- ja hiustuotteista. Seuraavaksi herkistyin piilolinsseille ja kaikille meikkituotteille sekä kynsilakoille ja vaatteiden kemikaaleille.

Koululla tehtiin jotain tutkimuksia, mutta eivät löytäneet mitään suurempaa. Mutta sanonpa vaan että tyhjästäkö tässä sitten oireillaan?!? Tiedän myös muita sairastuneita koulultani ja osa jopa niin pahasti, että koko koululla olo tuottaa hankaluuksia.

Siispä olen vasta 22, elämä edessä ja mun pitäisi viettää parasta aikaa mun elämässä. Sen sijaan hengenahdistusta on paljon ja joudun joka päivä miettimään, että mitkä vaatteet voin laittaa päälle, ilman että tulee oireita…. saan nimittäin oireita vaatteista jotka on pesty joidenkin uusien tai lähes uusien kanssa. Ennen kun menin ko. kouluun rakastin vaatteita, meikkaamista ja hajusteita. Nyt en voi käyttää mitään meikkiä, hajusteita enkä ostaa uusia vaatteita. Vaikeaa on myös esim. kenkien, laukkujen ja muiden muovisten osto, koska ne haisevat niin paljon. Ja huomhuom ennen tuohon kouluun menoa mulla ei ollut ikinä ollut hengenahdistusta eikä ongelmia minkään sortin kemikaalien kanssa.

Eli joo mitä voin sanoa, järki menee näihin jatkuviin terveysongelmiin. Toivon silti totisesti että koulun loppuminen auttais edes vähän. Vaikeaa on myös, että mcs:lle ei ole diagnoosia Suomesssa, siis kuka lääkäri muka osaisi auttaa? Onneksi on Internet ja ulkomaiset sivustot joilta saa neuvoja.

Epätoivoinen, nainen 22 v

---

Olen aloittanut heinäkuussa 2014 oman alani työpaikassa.

Olen tällä hetkellä kolmatta kertaa tänä syksynä sairaslomalla flunssan vuoksi. Koko ajan aivastelua, nuhaa, yskää, silmien kutinaa / vetistelyä, päänsärkyä ja väsymystä. Lisäksi sairastin erittäin rajun poskiontelotulehduksen eli oksensin limaa pois aina aamuisin, koska muutakaan kautta se ei tullut. Allergialääkkeet eivät auta ja enää en halua antibioottikuuria.

Olen jo pitkän aikaa epäillyt työpaikan sisäilmaa flunssakierteen aiheuttajaksi, sillä koskaan en ole sairastanut näin paljon flunssia!

Toimin siis iltapäivätoiminnan vastuuohjaajana ja työpaikkani tilat on remontoitu, mutta ilmanvaihtoa siellä ei ole ja lisäksi wc – tiloja ei ole remontoitu lainkaan.

Olen menossa työhöntulotarkastukseen tässä kuussa ja siellä aion kertoa näistä ”ongelmista”.

Nainen Eve 31 v

---

Ostimme omakotitalon valkeakoskelta 8/2013, muutto oli 15.8.13. Poikamme, joka oli juuri täyttänyt vuoden, sairastui astmaan ja sai ensimmäisen hoitavan lääkkeen 3.9.13. Samaan aikaan pojalle nousi läiskikäs ihottuma ja alkoi korvatulehduskierre.

Yhtäkkiä pojan oireet pahenivat ja hänellä meni kortisonisuihketta 4xpv + avaavaa lääkettä pahimmillaan 6 annosta tunnin välein. Poika oli aivan tukossa. Nukuin pojan kanssa välillä ulkona poika sylissäni jotta hän on pystyasennossa ja raittiissa ilmassa. Kaikki sanoivat että pojan ihottuma on atopiaa ja astma johtuu sukurasitteesta, kun taas osa lääkäreistä piti minua päävikaisena; eihän vuoden vanhalla voi olla astmaa. Lopulta myös korvatulehdusta ei enää löytynyt, siihenkin löytyi syy; tärykalvon paksuus oli lisääntynyt. Vasta korvien puhkaisu herätti lääkärit; mätää tuli niin paljon etteivät lääkärit olleet ennen moista nähneet. Pojan puheen kehittymättömyyden syy selvisi, ei hän ollut kuullut vähään aikaan mitään.

Tästä 2 viikkoa, korvat putkitettiin ja putkituksesta viikon päästä päädyimme avioeroon ja muutin pojan kanssa pois.

Tällöin olimme asuneet talossa vasta 8/2013 – 12/2013 ajan. Pojan oireet helpottivat pois muuton jälkeen hiukan, sairaalakäynnit vähenivät, lääkemäärät hiukan.

Poismuuttomme jälkeen alkoi talon tutkiminen. Tilasimme taloon homekoirat, jotka merkkasivat koko torpan. Tämän jälkeen tilasimme tutkimukset, joissa löytyi 6 eri kasvustoa joiden myrkyllisyysaste oli tapissa. Mukana oli myös mm. sädesientä. Ex-mies alkoi oireilemaan keväällä 2014, hänelle oli puhjennut myös astma.

Me pojan kanssa jouduimme muuttamaan vielä kerran, niin että heitimme kaikki hometalon tavarat kaatopaikalle. Tähän loppui pojan astmalääketarve ja kaikki oireet. Infektioherkkyys jäi. Sekä kovat oireilut, jos satumme vierailemaan sisäilmaongelmaisessa rakennuksessa.

Kun lopulta otimme asiasta yhteyttä myyjään, oli vastapuolella tyly vastaanotto; OLISI PITÄNYT MYYDÄ TALO PERHEELLE, JOSSA EI OLE ALLERGIAKERKKYYTTÄ.. Niinpä niin. Tämän kk aikana laitamme haasteen käräjäoikeuteen ja vaadimme kaupanpurkua. Tämä hometalohelvetti pilasi lapsen terveyden, avioliiton sekä taloudellisen vakauden, rahat kertakaikkiaan on loppu, sekä minulla että ex-miehellä.

Heidi, nainen 28 v, Pirkanmaa

---

2020–2023 2018–2019 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 Pidempiä tarinoita

Kerro oma tarinasi lomakkeella.

Palaa tarinoiden etusivulle.

Aktiivitoiminnasta kiinnostuneille

Tule mukaan aktiivitoimintaan!

Yhdistyksemme toiminnan tavoitteena on edistää sisäilmasta sairastuneiden tilannetta ja heitä kohtaavien ammattilaisten ymmärrystä. Toimimme kentällä asiantuntijatahona, tuotamme materiaalia monialaisesti ja teemme aktiivista yhteistyötä useiden teemaan liittyvien toimijoiden kanssa.

Tarvitsemme toimintaamme mukaan vapaaehtoisia. Omalla panoksellasi voit olla mukana varmistamassa, että sisäilmasta sairastuneiden asioita on ajamassa ihmislähtöinen ja asiantunteva potilasjärjestö.

Työtä on paljon, ja monenlaiset tiedot ja taidot ovat hyödyksi toiminnassa. Yhdistys toimii valtakunnallisesti, ja toimintaan on mahdollista osallistua etänä mistä vain. Joukkoomme ovat tervetulleita useiden eri alojen osaajat.

Tarjoamme sinulle:

• Kanavan vaikuttaa sisäilma-asioihin
• Arvokasta kokemusta yhdistystoiminnasta ja mahdollisuuden oppia uutta
• Opastuksen tehtäviin
• Koulutuksia
• Mukavan, monitaitoisen tiimin ja osallisuuden kokemuksen
• Mahdollisuuden tulla valituksi yhdistyksen varsinaiseksi jäseneksi
• Työtodistuksen tehtävän hoidosta

Hyötyä on esimerkiksi seuraavanlaisesta osaamisesta:

• Yhdistystoiminta ja hallinto
• Rakennusala, sosiaaliala, kuntoutusala
• Lääketiede, mikrobiologia ja kemia
• Tilastotiede
• Viestintä, media, graafinen suunnittelu

Esimerkkejä tehtävistä:

• Sisäilma-asioihin liittyvän tutkimuksen seuraaminen ja referointi
• Videoiden tekeminen
• Jäsenasioiden hoitaminen
• Tiedon välittäminen jalkautumalla (messut, tapahtumat)
• Käännöstyöt suomesta englanniksi ja ruotsiksi sekä päinvastoin

Jos sinulla kiinnostusta liittyä mukaan toimintaamme, otathan yhteyttä!

Kerrothan viestissäsi yhteystietosi ja erityisosaamisalueesi. Kerrothan myös, millaisesta toiminnasta olisit etupäässä kiinnostunut. Lähetä viesti osoitteeseen yhdistys(a)homepakolaiset.fi, otsikoi viestisi: Aktiivitoimintaan.

Palaa Yhdistys-sivulle.

Homekiertolaisen painajainen

Milloin herään painajaisesta?

Kirjoitan nyt joitakin muistojani homeasunnoista asumisista, oireiluista ym. En pysty tässä karmeassa homeluolassa kauaa keskittymään kirjoittamiseen.

Ikäni on tällä hetkellä 52 vuotta. Kaikki alkoi noin 25 vuotta sitten: en tiennyt mitään allergioista, en mistään vaivoista hengitysteissä, en väsymyksestä, vaan koin yllätyksen kun olimme muuttaneet juuri omakotitaloon. Aloin välittömästi sairastamaan rankkoja poskiontelo-tulehduksia, astma tuli yht’äkkiä, samoin aivan hirvittävät ihottumat. Nahka lähti käsistä ja jaloista, olin kuin spitaalinen. Sitten alkoi oksentelu, sydänoireet, karmeat hengitysvaikeudet. Meillä kävi terveystarkastaja, joka totesi sitten että asunnossamme oli hometta – 4:ää eri lajiketta, valtavat määrät. Alamäkeni oli alkanut, terveyteni lähti nopeaan luhistumiseen.

Seuraavassa asunnossa sain heti hengitystieoireet, oksentelu jäi pois, mutta oireilin etenkin tiskialtaan läheisyydessä, oli vaikeaa hengittää, yskin, silmät vuoti. Tiesin siellä olevan hometta, olen aivan varma siitä.

Seuraavassa asunnossa sain oltua 2 vrk, jotenkuten. Karmeat hengityskrampit, hapen puute, olin aivan varma että en selviä. Ystäväni auttoivat minut siitä pois, asunto oli asumiskelvoton, vaikkakin isännöitsijä väitti muuta.

Seuraava ”kotini” oli ns. väärin rakennettu ” astmatalo”, joka oli ”rakennettu” nimenomaan astmaatikoille! Se oli rivitaloasunto. Olohuoneessa oli noin sentin korkuinen mutta pitkä aukko suoraan ulos, oli jäänyt siis rakennelma vähän kesken – asunnossa oli sähkölämmitys ja joka asunnossa oli KAMIINA jotta sai lämmittää… mutta eräs asia oli heikonlaisesti – kamiinasta tuli kaikki savut sisälle. 12 astetta asunnossa oli lämmintä vaikka patterit oli auki ihan normaalisti. Sain siitäkin valitusta isännöitsijältä kuinka en ole mihinkään tyytyväinen, siis vika oli minussa kun en voinut asua savustamossa ja jääkylmässä asunnossa.

Seuraava asuntoni oli pieni yksiö uudehkosta talosta, jossa haistoin aivan selvän sädesienen hajun. Pakastimen alle oli päässyt vettä – sulatusvettä oletan, samoin kylpyhuoneessa oli aivan selvä haju, maakellarimainen haju, tai kuin suonsilmäkkeen haju paremminkin. Yskin ja oireilin. Matka jatkui… muutto taas.

Sitten luulin pääseväni jo paratiisiin: muutin rivitalokaksioon, kaunis asunto, vanha tosin… Aloin heti oireilemaan, kovat hengitysvaikeudet, astmalääkkeiden käyttö räjähdysmäisesti lisääntyi, yskin köhin, jatkuva kuumeilu alkoi tulla mukaan kuvioon – sairastin tosi rankasti. Eräs vieraani tuli Helsingistä käymään, oli yhden yön, mutta hänen oli palattava takaisin koska tuli niin kipeeksi!! Keuhko-oireet hänellekin ja kuumeilu ym. Tämä asunto oli yksityisen matematiikan tohtorin – mutta en saanut oikeutta. Hävitin kaikki tavarani, kukaan ei ole minulle senttiäkään korvannut, näin toimii Suomen Oikeusvaltio tai paremminkin yksityiset huijarit.

No, muutin jälleen, erääseen kaksioon, kaunis kaksio. Meinasin kuolla sinne, ystäväni pelastivat minut, vaivuin aivan toimintakyvyttömäksi. Siellä haisi karmea pistävä haju, oksensin ym. Karmea, en milloinkaan unohda sitä. Sekin asunto oli Huittisissa kuten pari edellistäkin. Oksentaen lumeen lähdin sieltä, naamarit kasvoillani oli haettava sieltä vähäiset tavarani, oksensin ruskeaa verensekaista limaa, itkin ja oksensin, kuumeilin, niin kipeä olin homeesta, että vain taivas tietää. Oli karmea asunto, karmea, karmaisevan kauhea.

Muutin paikkakuntaa, Vammalaan. Noin 2 vuotta sitten. Sain kauniin kodin, en uskonut todeksi. Kaunis kolmio, olin sanaton. No, kului ihan jokunen päivä, tai ei ehkä sitäkään, minulta alkoi lähteä iho kädestä, karmea kutina ja hengitysvaikeudet, etenkin keittiössä. Ajattelin mikähän täällä voi olla, siirsin hellan pois paikaltaan ja sieltä löytyi vähemmän kaunista katseltavaa.. oli mustana homeesta hellantaus ja minulla on muutama valokuvakin tallella, onneksi. No, vuokranantaja antoi minulle irtisanomislapun aika pian kun olin siihen muuttanut! Olin maksanut vuokrani asiaan kuuluvalla tavalla, ja olin järkyttynyt kun sain lähdön siksi kun sairastin, siksi kun valitin oireilustani.

Matkani jatkuu, muutin jälleen. Sain taas kauniin pikkukaksion, järven rannalta. Näkymät järvelle, kaunis koti kuin unta. Mutta… sain kokea yllätyksen. Siellä olikin kosteutta 70%, minulla oli kosteusmittari, kaikki vaatteeni olivat märät, aivan karmeaa. Peilikaappi kesti kuivua huurusta 45 minuuttia kun olin käynyt suihkussa. Sitten selvisi, että koko talosta oli ”unohtunut” sadevesiviemäröinnit ja vesi oli kertynyt talon alle ja perustuksiin, joten koko talo oli pilalla ja kosteana. Oireilin rajusti, vietin päivät lenkillä ja ulkona, astmani jälleen paheni ym. oireet. Haistoin selvän homeen hajun, olin pettynyt, jälleen – ihmisiin, lupauksiin. Itseeni.

No sitten ajattelin, on vaan jaksettava jaksaa. Sain asunnon, yksityiseltä… mutta******** siellä oli silikonit keittiössä homeessa, taistelin vuokraisännän kanssa niiden vaihtamisesta, vettä ei tullut keittokomeroon, vuokraisäntä sanoi että eikös kylpyhuoneeseen tule vesi!? Taistelin useamman viikon, sitten sain veden keittiöön. Sieltä oli katkaistu putket jostain syystä. Asunto oli kaunis, jälleen järvinäkymä, mutta ihmettelin miksi aloin yht’äkkiä vuotamaan verta ikenistä ihan alkoi holiseen, ym. oireita mutta asunto oli miellyttävän lämmin.. Naapurit kertoi minulle olinko tietoinen että juuri ennen kuin muutin sinne niin edellinen asukas oli kuollut sinne ja oli viikon ollut kuolleena siellä…ja naapuri kertoi että asuntoa ei oltu desinfioitu, ja että joka kerran kun hän avaa alaulko-oven niin kalman haju on vastassa 🙁 sanoin en tiennyt. Mutta, eipä minulle tule enää mikään yllätyksenä :).

Eteenpäin elävän mieli, sanoi äitini. Otin uuden suunnan, ajattelin että aloitan elämäni alusta. Muutin Tampereelle. Sain kauniin asunnon – järvinäkymä, hissitalo ym. kaikki *luksusta*? Näin luulin. Mutta alkoi yllätykset:
Heti kun olin muuttanut, alkoi kovat mahakivut, jouduin sairaalaan, selkäkivut rankkana. Silmäoireet rajuina. Hengitysvaikeudet erittäin vaikeita. Raju väsymys, alilämpöily, vilu jatkuva, verta/mätää vuodan nenästäni, ja muualta, kutinaa, oksentelua, jatkuvaa, mahakivut, maksan kohdalla pistoa jne.
Ja nyt olen siinä tilanteessa, että asunnon omistava Sato ei ole luvannut antaa minulle uutta asuntoa, vaikka olen hoitanut asiani, vuokrani olen maksanut ajoissa. Nyt olen umpiossa ja erittäin vaikeassa jopa mahdottomassa tilanteessa, en näe poispääsyä. Olen toimittanut lääkärintodistuksen ym liitteitä, mutta ei tuota tulosta. Sydämeni reagoi homeeseen, kovat rintakivut ja kirvelyt, eikä nämä oireet ole ruokatorvi-oireita vaan puhtaasti sydänhomeoireita.

Minulla on pitkä lista miten homeille reagoin ja oireet ovat tosia; kuumeilu, keuhkoputken-tulehdukset, poskiontelotulehdukset, astma, allergiat, kutina, ihottuma, verenvuoto, oksennan keltaista mätää kuin keuhkotautinen, silmistäni on huonontunut näkö, nivelkivut, selkäkivut, olen aivan jähmettynyt, mutta kun olen muualla terveessä asunnossa, niin en muista oireitani. Lista on pitkä ja mutkikas.

Olen menettänyt työkyvyn, koska masennuin. Rakastin työtäni enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Lääkäri tosin minulle sanoi että: ette te rouva ole masentunut!! Minua kyllä hymyilytti tuo koska olen masentunut vain homemyrkyn seassa, mutta kun pääsen pois niin masennuskin on tipotiessään.

Kukaan ei ole minulle korvannut senttiäkään, yksin olen muuttoni hoitanut lukuunottamatta erästä rouvaa, joka auttoi minua parissa kolmessa muutossa, olen aivan järkyttynyt miten en ole saanut oikeutta, miksi kukaan ei auta miksi kukaan ei tue, miksi kukaan ei halua uskoa, miksi kukaan ei halua ymmärtää??

Listasta taisi puuttua pari asunto-kohdettani missä asuin mutta samanlaisia asuntoja olen läpikäynyt nyt varmaan 15. Rankkoja muuttoja, ja turhaa sairastamista, turhaa tuhoa. Tuhoa jota oltaisiin voitu välttää jos Suomessa rakennettaisiin talot Suomen ilmastolle sopiviksi. En tiedä onko kaltaisiani kohtalotovereita jotka ovat noin 15 kertaa muuttaneet VAIN PILAANTUNEEN ASUNNON TAKIA jossa oireilu on niin rankkaa ettei voi kertakaikkiaan asua, mutta kummallisinta tässä on se että vuokranatajat ovat nylkemässä rahat ja vaativat moisista moskakämpistä monen kuukauden takuuvuokrat ja vaativat, että vuokrasopimus tehdään vähintään vuodeksi ensin. Silkkaa hyväksikäyttämistä kaltaisteni hyväuskoisuudella, miten he kehtaavat kusettaa, miten he voivat painaa päänsä tyynyyn hyvällä omallatunnolla, miten he voivat tehdä lähimmäiselle näin pahaa, riistivät minulta terveyden, työn, omaisuuden, perheen, kaiken. Eikä kenellekään tule mieleen korvata, miten he kehtaavat, kuinka he kehtaavat kulkea kaduilla kujilla pää pystyssä. Missä on heidän omatuntonsa, onko heillä sitä?

Tässä oli kirjoitelma kaikesta siitä vääryydestä jota olen joutunut kokemaan. Sairastaminenkaan ei ole ihan halpaa ja koska mikään lääke ei auta homealtistuneiden oireiluun, olen nyt kokeillut kaiken mahdollisen mutta tuloksetta. Lisäksi olen vienyt satoja satoja euroja luontaistuote-kauppoihin, mutta apua en ole saanut, ainut mikä ehkä hieman auttoi oli ANTIVIR, mutta sitten minulle sanottiin että en saa käyttää sitä koska siinä on oliivinlehteä, ja koska minulla on krooninen ruokatorventulehdus, palleatyrä, mahahaava – joskin ei enää tuore 🙂 Mutta mitä jää jäljelle? Puhdas keitetty vesi johon laitan sitruunamehua, pellavansiemenet, D-vitamiini, C-vitamiini, auringonkukansiemet, siinä ruokavalioni pääainekset.

Kirjoitan nyt vähän selvennöstä kuka olen ja mikä olen ja olenko enää mikään 🙂

Olen siis ollut myyjänä tekstiiliosastolla, tehnyt myös mainoksia, tekstaamalla. Olen myös toiminut kassalla ym, mitä kaikkea nyt kaupan alalla töitä onkaan. Rakastin työtäni enemmän kuin mitään muuta maailmassa, se on aivan takuu-varma asia.

Koin että minua ei haluttu uskoa, enkä koe tulleeni kuulluksi liitossani home-vammastani, ketään ei kiinnostanut terveyteni, ketään ei kiinnostanut kuulla kuinka sairastuin homeen vuoksi. Hengitystie-vaikeudet, tai siis hengitysvaikeudet, astma, poskiontelotulehdukset, lukuisat punkteeraukset, turhat kivut, leikkaukset joita oltaisiin voitu välttää, kaikki turhaa sairastamista. Suolistoverenvuoto, nenästä vuotava mätä ja verinen erite, yskökset joita yskin, mahakivut, jatkuva alilämpöily 35,5 astetta usein, rintakivut, rytmihäiriöt, silmissä kuin paksu harso päällä, silmäkivut, jatkuva kurkkukipu, korvakivut – viiltomaiset, ikenistä holiseva veri, kirkkaanpunainen veri, jatkuva taistelu hengittämisen takia – vaikea hengittää, kuin happi loppuisi mutta kun avaan ikkunat ja oven parvekkeelle, hieman helpottaa oloa mutta asunto menee entisestäänkin kylmäksi, asuntoni on jo riittävän kylmän kalsea ilman tuuletustakin 🙂 ..jatkuva viluisuus jne.

Mieluummin olisin valinnut terveyteni ja perheeni kuin homeen tuoman tuskan ja menetykset. Lähimpäni eivät enää jaksa eivätkä halua kuunnella lohdutonta vaikerrustani kun en löydä Suomesta asuttavaa kotia, en voi tälle asialle mitään, en voi mitään sille että olen ajautunut tällaiseen homekiertolais-elämään, koen että olen tullut petoksien uhriksi, minua on raakasti petetty asuntopoliittisella puolella, olen uskonut vuokran-antajia, vuokrayhtiöitä, olen uskonut rehellisyyteen. Mutta olen pettynyt. Ja tragikoomisinta tässä kaikessa on se että olen maksanut tunnollisesti vuokrani, olen ollut hyvä ja kiltti vuokralainen jota on ollut helppo vedättää ja höynäyttää, suorastaan pettää.

Ja se että en saa oikeutta, on raakaa ja raastavaa. Olen menettäntyt useaan otteeseen omaisuuteni homeen vuoksi koska home jää vaatteisiin ym kuten jokainen sen hyvin tietää. Kukaan ei ole korvannut minulle senttiäkään, ei vakuutus ei vuokranantajat. Olen saanut osakseni vain pilkkaa ja ivaa, ja tämä kaikki on ollut heidän ja monien muidenkin läheisteni mielestä vain hauskaa, pilaa?? Mutta tästä kaikesta on hauskuus kaukana, toivon että jokainen joka epäilee tätä kohtaloani, joutuisi samaan myllytykseen vaikkapa viideksi vuodeksi niin olisinko enää heille olemassa kun he kysyisivät neuvojani, tarvitsisivat apuani. Ehkä olisin ehkä en.

Tämä homeen aiheuttama invaliditeetti on aivan eri asia kuin masennus, depressio tms. Tämä kuuluu aivan eri luokitukseen jolla ei ole mielestäni mitään tekemistä minkään normaalimasennusten, depressioiden tms. kanssa. Tästä tietenkin seuraa traagista traumatisoitumista joka voitaisiin ehkäistä 100%:sesti, rakentamalla ihmisille Suomen oloihin tarkoitettuja lämpöisiä koteja, ei kosteuspommeja, jotka on kylmiä, vetoisia epämiellyttäviä vaan koteja joissa on hyvä olla ja jossa rakkauskin silloin viihtyy. Se tulisi yhteiskunnallekin huomattavasti edullisemmaksi kuin tämän päivän rakentaminen joka on hiekkalaatikkotason leikkiä. Leikitään ihmisten terveydellä, kaikella. Kenekään ottamatta vastuuta toisistaan, ketään ei kiinnosta miten toinen jaksaa, ketään ei kiinnosta riittääkö hänen rahansa jne. Välittämällä toisistaan säästettäisiin sosiaalimenoissakin miljoonia, terveysmenoissa miljoonia, avioerot vähenisi olen aivan varma siitä, lapset kehittyisivät normaaleiksi terveiksi lapsiksi jne.

Siis: kuka voittaa homekilvassa? Rakentajat vaiko yhteiskunta??

Terveisin toivonsa menettänyt homekiertolainen Aila-Orvokki

 

Kerro oma tarinasi lomakkeella.

Palaa tarinoiden etusivulle.